Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-09-04-Speech-2-327"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010904.13.2-327"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:spoken text |
"J'ai également demandé à M. Graça Moura de prendre la parole lors de ce forum pour avoir le contact direct. M. Gargani, M. Graça Moura et le rapporteur, M. Ruffolo, ont reçu une invitation à intervenir, pour avoir un contact direct avec les acteurs et leur dire ce que le Parlement veut, ce que le Parlement décide et qui il veut impliquer. Ce sera là l'occasion idéale pour pouvoir expliquer directement aux opérateurs sur le terrain la position du Parlement en matière de politique culturelle.
Points 15 et 16 : le mécénat. Je partage complètement votre analyse sur l'importance du mécénat. Vous, Madame Pack, avez fait cette proposition en 1992 déjà, et je regrette que, près de dix ans plus tard, nous n'ayons pas encore de politique en la matière. Forts de l'expérience acquise, nous allons nous pencher sur la question. Nous ne laisserons pas les instances européennes sans avoir atteint cet objectif. Tous ensemble, nous allons nous y atteler. Les budgets nationaux et les budgets européens sont de plus en plus "serrés". Or, nous avons une capacité extraordinaire sur le terrain : le secteur privé, les institutions, les organisations, les industries. Il faut les mobiliser, il faut leur donner des "incentives", comme on dit en anglais, pour qu'ils investissent dans la culture. Je veux bien réfléchir avec vous à une action "mécénat" comprenant une étude sur une éventuelle harmonisation de la TVA en matière d’œuvres d'art et de travail artistique, dans la mesure où tous ces éléments sont indissociables. Avec tous les moyens nationaux qui sont à notre disposition, nous devons favoriser l'investissement dans la culture et la participation des acteurs culturels. Vous le voyez, j'ai été très positive jusqu'ici.
Point 18 : le pourcent culturel, c'est-à-dire le principe de la dotation culturelle dans les travaux financés par les fonds structurels. Je ne suis pas très favorable à un système de quotas dans ce domaine, car cela risque d'introduire un élément de rigidité dans un système d'intervention qui est basé sur la subsidiarité et sur l'initiative des autorités locales et régionales.
Je pense qu'il faudrait, par contre, inciter les gouvernements et les régions à demander aux fonds structurels d'investir davantage dans la culture. Je trouve remarquable que Michel Barnier, mon collègue qui est responsable des fonds structurels, ait, dès sa prise de fonctions, décidé d'ouvrir toujours plus ces fonds à la culture - c'est-à-dire à vous qui travaillez sur le terrain en étroite relation avec les acteurs culturels et les populations - et d'inciter les municipalités et les États à demander que les fonds structurels soient plus sollicités en ce sens.
En ce qui concerne l'OMC, je ne peux être plus claire : lors des prochaines négociations, l'Union veillera à garantir, comme dans le cycle de l'Uruguay, la possibilité pour la Communauté et ses États membres de maintenir et de développer leur capacité à définir et à mettre en œuvre leurs politiques culturelles et audiovisuelles pour la préservation de la diversité culturelle.
Il s'agit d'un principe, d'une condition, d'une idée générale et d'une position fixée par les Quinze et qui n'est pas mise en doute, c'est-à-dire que nous maintiendrons notre diversité culturelle, et le mandat de négociation exprime d'ailleurs la volonté de l'Union de renforcer la compétitivité de l'industrie audiovisuelle européenne au moyen des politiques appropriées. Je vais d'ailleurs vous présenter dans les semaines à venir un rapport, un programme sur le cinéma permettant vraiment d'asseoir cette politique, non pas dans le sens préconisé par l'OMC, mais dans le sens du renforcement des politiques audiovisuelles.
Il convient aussi de noter que la seule application des règles de concurrence, et en particulier de l'interdiction de l'abus de position dominante, ne saurait garantir la préservation et le développement de la diversité culturelle. C'est pourquoi la Communauté et les États membres restent fondamentalement attachés à leur liberté d'action pour développer et adapter leur politique culturelle.
Vous voyez, rien n'a changé. Le credo demeure. Nous allons le défendre ensemble, avec vous et avec les États membres.
Monsieur le Rapporteur, j'espère avoir répondu à vos questions, même si c'était beaucoup trop long à cette heure tardive. Je pensais qu'il était important d'y répondre car ce sont des questions qui sont parfois considérées par l'opinion publique comme secondaires. À mon avis, elles sont fondamentales. En effet, l'Europe veut avancer et elle doit un jour être jugée, elle le sera sur sa dimension culturelle qui est une dimension humaine, citoyenne. Je trouve normal que le Parlement s'engage pour construire cette Europe des citoyens et je l'en remercie."@fr6
|
| lpv:translated text |
"Jeg har ligeledes bedt hr. Graça Moura om at tage ordet i dette forum for at skabe en direkte kontakt. Hr. Gargani, hr. Graça Moura og ordføreren har modtaget en invitation til at tale for at skabe en direkte kontakt til aktørerne og fortælle dem, hvad Parlamentet ønsker, hvad Parlamentet beslutter, og hvem det vil omfatte. Det vil være den ideelle lejlighed til at forklare Parlamentets holdning til kulturpolitik til operatørerne ude i marken.
Punkt 15 og 16 vedrører sponsorat. Jeg deler fuldt ud Deres analyse af sponsoratets betydning. De stillede allerede i 1992 dette forslag, fru Pack, og jeg er ked af, at vi endnu ikke næsten 10 år efter har fastlagt nogen politik på området. Kloge af de erfaringer, vi har gjort, vil vi give os i kast med spørgsmålet. Vi vil ikke give slip på de europæiske instanser, før vi har nået målet. Sammen vil vi lægge os i selen. De nationale budgetter og de europæiske budgetter bliver "strammere og strammere". Men vi har en ekstraordinær kapacitet i felten, nemlig den private sektor, institutionerne, foreningerne og industrierne. Vi må mobilisere dem og give dem nogle
som man siger på engelsk, for at få dem til at investere i kulturen. Jeg vil gerne i samarbejde med Dem overveje en sponsorordning, der indeholder en undersøgelse af en eventuel harmonisering af momsen på kunstværker og kunstnerisk arbejde, eftersom alle disse elementer er uløseligt forbundne. Vi vil fremme investeringen i kulturen og medbestemmelsen for de kulturelle aktører med alle forhåndenværende nationale midler. Som De ser, har jeg været meget positiv indtil videre.
Punkt 18 angår kulturprocenten, det vil sige princippet om kulturstøtte som en fastlagt del af strukturfondenes finansiering af anlægsarbejder. Jeg er ikke særlig positivt indstillet over for en kvoteordning på dette område, for dette risikerer at føje et element af stivhed til et interventionssystem, som er baseret på nærhedsprincippet og initiativer fra de lokale og regionale myndigheder.
Jeg mener, at vi tværtimod bør opfordre regeringerne og regionerne til at bede strukturfondene om at investere flere penge i kulturen. Jeg finder det værd at bemærke, at Michel Barnier, min kollega, som er ansvarlig for kulturfondene, allerede ved sin indsættelse har besluttet at åbne disse fonde yderligere for kulturen - det vil sige for Dem, der arbejder i felten i tæt samarbejde med de kulturelle aktører og befolkningerne - og opfordre kommunerne og staterne til at stille krav om, at strukturfondene anspores i den retning.
Hvad angår WTO, kan jeg ikke sige det mere klart: Unionen vil under de kommende forhandlinger sørge for ligesom under Uruguay-runden at garantere Fællesskabets og dets medlemsstaters mulighed for at opretholde og udvikle deres evner til at definere og iværksætte deres egne kulturpolitikker og audiovisuelle politikker for at bevare den kulturelle mangfoldighed.
Det drejer sig om et princip, en betingelse, en overordnet idé og en holdning, som er fastlagt af De 15, og som der ikke har stået nogen tvivl om, nemlig at vi fastholder vores kulturelle mangfoldighed, og forhandlingsmandatet giver i øvrigt udtryk for Unionens vilje til at styrke den europæiske audiovisuelle industris konkurrenceevne ved hjælp af passende politikker. Jeg vil i øvrigt i de kommende uger fremlægge en rapport, et program for biografen, der vil give os en god mulighed for at stadfæste denne politik, ikke i retning af WTO's forudsigelser, men i retning af en styrkelse af de audiovisuelle politikker.
Det skal også bemærkes, at den blotte gennemførelse af konkurrencereglerne og i særdeleshed forbuddet mod at misbruge en dominerende stilling ikke kan garantere bevarelsen og udviklingen af den kulturelle mangfoldighed. Derfor vil Fællesskabet og medlemsstaterne holde fast i deres grundlæggende handlefrihed til at udvikle og tilpasse deres kulturpolitik.
Som De ser, er intet forandret. Trosbekendelsen fastholdes. Vi vil forsvare den i fællesskab, sammen med Dem og medlemsstaterne.
Hr. ordfører, jeg håber, at jeg har besvaret Deres spørgsmål, selv om det blev alt for langt på dette sene tidspunkt. Jeg mente, at det var vigtigt at besvare dem, for det er spørgsmål, der af og til af offentligheden regnes for sekundære. Efter min mening er de fundamentale. Europa vil fremad, og en dag vil det blive dømt på sin kulturelle dimension, som er en menneskelig dimension og en borgerdimension. Jeg finder det naturligt, at Parlamentet engagerer sig i opbygningen af et sådant Europa for borgerne, og jeg takker Dem for det."@da1
"Des Weiteren habe ich Herrn Graça Moura gebeten, auf diesem Forum das Wort zu ergreifen, um einen direkten Kontakt herzustellen. Herr Gargani, Herr Graça Moura und der Berichterstatter, Herr Ruffolo, sind eingeladen worden, dort aufzutreten, um in direkten Kontakt mit den Akteuren zu treten und ihnen zu sagen, was das Parlament will, was es beschließt und wen es einbeziehen möchte. Dies wird die ideale Gelegenheit sein, um den Akteuren vor Ort die Position des Parlaments zur Kulturpolitik zu erklären.
Ziffer 15 und 16: Das Mäzenatentum. Ich teile Ihre Analyse zur Bedeutung des Mäzenatentums voll und ganz. Frau Pack, Sie haben diesen Vorschlag bereits 1992 unterbreitet, und ich bedauere, dass wir fast zehn Jahre später immer noch keine Politik zu diesem Thema haben. Gestützt auf unsere Erfahrungen werden wir uns diesem Problem nunmehr verstärkt zuwenden. Wir werden die europäischen Instanzen nicht in Ruhe lassen, solange wir dieses Ziel nicht erreicht haben. Wir werden uns alle gemeinsam dafür einsetzen. Die einzelstaatlichen Haushalte und die europäischen Haushalte werden zunehmend „enger“. Demgegenüber verfügen wir über eine außerordentlich große Kapazität vor Ort: den privaten Sektor, die Einrichtungen und Organisationen, die Industrie. Diese gilt es zu mobilisieren, man muss ihnen „incentives“ geben, wie man auf Englisch sagt, Anreize, damit sie in die Kultur investieren. Ich will gern mit Ihnen über eine Aktion „Mäzenatentum“ nachdenken, einschließlich einer Studie bezüglich einer eventuellen Harmonisierung der Mehrwertsteuer für Kunstwerke und künstlerisches Schaffen, insoweit als all diese Dinge nicht voneinander zu trennen sind. Mit allen uns zur Verfügung stehenden einzelstaatlichen Mitteln müssen wir die Investition in die Kultur und die Beteiligung der Kulturschaffenden fördern. Wie Sie sehen, war ich bis jetzt sehr positiv eingestellt.
Ziffer 18: Das „Kulturprozent“, das heißt, das Prinzip der Zuweisung eines bestimmten Prozentsatzes für kulturelle Zwecke bei durch die Strukturfonds finanzierten Aufträgen. Ich bin nicht so sehr für ein Quotensystem auf diesem Gebiet, da die Gefahr besteht, dass damit in ein Interventionssystem, welches auf der Subsidiarität und auf der Initiative der örtlichen und regionalen Behörden basiert, ein gewisses Element der Starrheit hineingebracht wird.
Meiner Meinung nach sollte man vielmehr die Regierungen und die Regionen dazu bringen, dass sie von den Strukturfonds fordern, mehr in die Kultur zu investieren. Ich finde es bemerkenswert, dass mein Kollege Michel Barnier, der für die Strukturfonds verantwortlich ist, sofort bei seiner Amtsübernahme entschieden hat, diese Fonds in zunehmendem Maße auch für die Kultur zu öffnen – das heißt also, für Sie, die Sie vor Ort eng mit den Kulturschaffenden und der Bevölkerung zusammenarbeiten – und die Kommunen sowie die Staaten zu ermutigen, dass sie verlangen, die Strukturfonds verstärkt in diesem Sinne zu nutzen.
Was die WTO anbelangt, so kann ich ganz klar sagen, dass die Union bei den künftigen Verhandlungen darauf bedacht sein wird, dass ebenso wie bei der Uruguay-Runde der Gemeinschaft und ihren Mitgliedstaaten die Möglichkeit garantiert wird, ihre Fähigkeit zur Definition und Realisierung ihrer Politiken in den Bereichen Kultur und audiovisuelle Medien zugunsten des Erhalts der kulturellen Vielfalt zu erhalten und zu erweitern.
Es geht da um einen Grundsatz, eine Bedingung, einen Grundgedanken und um eine Position, die von den 15 Mitgliedstaaten festgelegt wurde und die nicht in Zweifel gezogen wird, das heißt, dass wir unsere kulturelle Vielfalt beibehalten werden. Das Verhandlungsmandat drückt im Übrigen den Willen der Union aus, die Wettbewerbsfähigkeit der europäischen audiovisuellen Industrie mit Hilfe geeigneter Konzepte zu stärken. In den nächsten Wochen werde ich Ihnen einen Bericht vorlegen, ein Programm zum Filmschaffen, mit dem es wirklich möglich sein wird, diese Politik nicht etwa in dem von der WTO empfohlenen Sinne zu festigen, sondern im Sinne der Stärkung der Politiken im audiovisuellen Sektor.
Ferner ist hervorzuheben, dass allein die Anwendung der Wettbewerbsregeln und insbesondere des Verbots des Missbrauchs von marktbeherrschenden Stellungen nicht ausreichen wird, den Erhalt und die Entwicklung der kulturellen Vielfalt zu garantieren. Aus diesem Grunde halten die Gemeinschaft und die Mitgliedstaaten grundsätzlich daran fest, ihre Handlungsfreiheit bei der Entwicklung und Anpassung ihrer Kulturpolitik nicht aus der Hand zu geben.
Wie Sie sehen, hat sich nichts geändert. Das Credo bleibt bestehen. Wir werden es verteidigen, gemeinsam mit Ihnen und den Mitgliedstaaten.
Herr Berichterstatter, ich hoffe, Ihre Fragen beantwortet zu haben, auch wenn es viel zu ausführlich war zu dieser späten Stunde. Aus meiner Sicht war es wichtig, darauf zu antworten, da es sich um Fragen handelt, die in der öffentlichen Meinung zuweilen als sekundär betrachtet werden. Meiner Meinung nach sind sie jedoch von grundlegender Bedeutung. Europa will voranschreiten, und eines Tages muss es beurteilt werden. Und es wird nach seiner kulturellen Dimension beurteilt werden, die eine menschliche, staatsbürgerliche Dimension ist. Ich finde es normal, dass das Parlament sich dafür einsetzt, dieses Europa der Bürger aufzubauen, und ich danke ihm dafür."@de7
"Έχω επίσης ζητήσει από τον κ. Graça Moura να λάβει το λόγο στο φόρουμ αυτό, για να έχει άμεση επαφή. Ο κ. Gargani, ο κ. Graça Moura και ο εισηγητής κ. Ruffolo έχουν λάβει μια πρόσκληση για να λάβουν το λόγο, ώστε να έχουν άμεση επαφή με τους φορείς και να τους πουν τι θέλει το Κοινοβούλιο, τι αποφασίζει το Κοινοβούλιο και ποιοι επιθυμεί να συμμετέχουν. Θα είναι η ιδανική ευκαιρία, για να μπορέσουμε να εξηγήσουμε άμεσα και επί τόπου στους διάφορους φορείς τη θέση του Κοινοβουλίου όσον αφορά την πολιτιστική πολιτική.
Σημεία 15 και 16: χορηγία. Συμμερίζομαι απολύτως την ανάλυσή σας σχετικά με τη σημασία της χορηγίας. Την πρόταση αυτή, κυρία Pack, την έχετε κάνει από το 1992 ήδη· και λυπάμαι που δέκα σχεδόν χρόνια αργότερα εξακολουθούμε να μην διαθέτουμε πολιτική στο ζήτημα αυτό. Επωφελούμενοι από την εμπειρία που έχουμε αποκτήσει, θα εγκύψουμε στο εν λόγω ζήτημα. Δεν θα επιτρέψουμε στις ευρωπαϊκές αρχές να μην επιτύχουν το στόχο αυτό. Όλοι μαζί θα βάλουμε τα δυνατά μας. Οι εθνικοί και οι ευρωπαϊκοί προϋπολογισμοί είναι όλο και πιο “σφιχτοί”. Διαθέτουμε όμως μια εξαιρετική ικανότητα στο συγκεκριμένο χώρο: τον ιδιωτικό τομέα, τα εκπαιδευτικά ιδρύματα, τους οργανισμούς, τις βιομηχανίες. Θα πρέπει να τους κινητοποιήσουμε όλους, θα πρέπει να τους δώσουμε κίνητρα για να επενδύσουν στον πολιτισμό. Συμφωνώ να σχεδιάσουμε από κοινού μια δράση για τη χορηγία, η οποία θα περιλαμβάνει μια μελέτη σχετικά με την ενδεχόμενη εναρμόνιση του ΦΠΑ στον τομέα των έργων τέχνης και της καλλιτεχνικής εργασίας, δεδομένου ότι τα όλα αυτά τα στοιχεία είναι συνυφασμένα μεταξύ τους. Με όλα τα εθνικά μέσα που διαθέτουμε, θα πρέπει να ενισχύουμε την επένδυση στον πολιτισμό και τη συμμετοχή των πολιτιστικών φορέων. Όπως βλέπετε, μέχρι στιγμής είμαι πολύ θετική.
Σημείο 18: το ποσοστό υπέρ του πολιτισμού, η αρχή δηλαδή της πολιτιστικής χορηγίας στα έργα που χρηματοδοτούνται από τα διαρθρωτικά ταμεία. Είμαι αρκετά επιφυλακτική όσον αφορά ένα σύστημα ποσοστώσεων στον τομέα αυτό, διότι ελλοχεύει ο κίνδυνος να δημιουργηθεί κάποια ακαμψία σε ένα σύστημα παρέμβασης, το οποίο βασίζεται στην επικουρικότητα και στην πρωτοβουλία τοπικών και περιφερειακών αρχών.
Νομίζω ότι θα έπρεπε, αντιθέτως, να παρακινήσουμε τις κυβερνήσεις και τις περιφέρειες να ζητήσουν από τα Διαρθρωτικά Ταμεία να επενδύσουν περισσότερο στον πολιτισμό. Θεωρώ αξιοσημείωτο το γεγονός ότι ο κ. Michel Barnier, ο αρμόδιος για τα Διαρθρωτικά Ταμεία συνάδελφος, αποφάσισε, αμέσως μετά την ανάληψη των καθηκόντων του, να ανοίξει όλο και περισσότερο τα Ταμεία αυτά στον πολιτισμό – σε σας δηλαδή, που εργάζεστε επί τόπου, σε στενή σχέση με τους πολιτιστικούς φορείς και τον κόσμο – και να παρακινήσει τους δήμους και τα κράτη να ζητήσουν να υπάρξουν περισσότερες αιτήσεις προς τα Διαρθρωτικά Ταμεία όσον αφορά το συγκεκριμένο ζήτημα.
Ως προς τον ΠΟΕ, δεν μπορώ να γίνω σαφέστερη: κατά τις επόμενες διαπραγματεύσεις, η Ένωση θα μεριμνήσει ώστε να διασφαλιστεί για την Κοινότητα και για τα κράτη μέλη, όπως στον κύκλο διαπραγματεύσεων της Ουρουγουάης, η δυνατότητα να διατηρήσουν και να αναπτύξουν την ικανότητά τους να καθορίζουν και να ασκούν την πολιτιστική και την οπτικοακουστική τους πολιτική, για τη διαφύλαξη της πολιτιστικής πολυμορφίας.
Πρόκειται περί αρχής, περί όρου, περί μιας γενικής αντίληψης και μιας πάγιας θέσης των Δεκαπέντε, η οποία δεν τίθεται υπό αμφισβήτηση, ότι θα διατηρήσουμε δηλαδή την πολιτιστική μας πολυμορφία· και η εντολή διαπραγμάτευσης εξάλλου εκφράζει τη βούληση της Ένωσης να ενισχύσει την ανταγωνιστικότητα της ευρωπαϊκής, οπτικοακουστικής βιομηχανίας με τις κατάλληλες πολιτικές. Στις επόμενες ημέρες, άλλωστε, θα σας παρουσιάσω μια έκθεση, ένα πρόγραμμα για τον κινηματογράφο που θα μας επιτρέψει πραγματικά να εδραιώσουμε την πολιτική αυτή, όχι στην κατεύθυνση που συστήνει ο ΠΟΕ, αλλά στην κατεύθυνση της ενίσχυσης των οπτικοακουστικών πολιτικών.
Θα πρέπει επίσης να σημειώσουμε ότι η εφαρμογή και μόνο των κανόνων ανταγωνισμού, και ειδικά της απαγόρευσης κατάχρησης της δεσπόζουσας θέσης, δεν μπορεί να εγγυηθεί τη διαφύλαξη και την ανάπτυξη της πολιτιστικής πολυμορφίας. Ως εκ τούτου, η Κοινότητα και τα κράτη μέλη συνεχίζουν να δίνουν τεράστια σημασία στην ελευθερία δράσης τους, ώστε να αναπτύξουν και να προσαρμόσουν την πολιτιστική πολιτική.
Όπως βλέπετε, τίποτα δεν έχει αλλάξει. Το πιστεύω μας παραμένει το ίδιο. Θα το υπερασπίσουμε από κοινού, εμείς, εσείς και τα κράτη μέλη.
Κύριε εισηγητά, ελπίζω να απάντησα στα ερωτήματά σας, παρά τη μακρηγορία μου και μάλιστα μια ώρα τόσο περασμένη. Θεώρησα ότι είχε μεγάλη σημασία να απαντήσω, διότι πρόκειται για ερωτήματα που η κοινή γνώμη αντιμετωπίζει μερικές φορές ως δευτερεύοντα. Προσωπικά, τα θεωρώ θεμελιώδη. Πράγματι, η Ευρώπη θέλει να προχωρήσει και μια μέρα θα πρέπει να κριθεί, θα κριθεί με άξονα την πολιτιστική διάσταση, η οποία είναι μια διάσταση ανθρώπινη, του πολίτη. Νομίζω ότι είναι φυσιολογικό να δεσμευτεί το Κοινοβούλιο όσον αφορά την οικοδόμηση της Ευρώπης αυτής των πολιτών και σας ευχαριστώ."@el8
"I have also asked Mr Graça Moura to speak during this forum in order to have direct contact. Mr Gargani, Mr Graça Moura and the rapporteur, Mr Ruffolo, have received an invitation to participate, to have direct contact with the major players and to tell them what Parliament wants, what Parliament decides and what this implies. It will be the ideal opportunity to be able to explain Parliament’s position on cultural policy issues directly to the operators on the ground.
Points 15 and 16: patronage. I am completely in agreement with your analysis of the importance of patronage. I know that Mrs Pack, present here today, put forward this proposal in 1992, and I regret that, almost ten years later, we still have no policy on this matter. Strong from the experience we have gained, we are going to look into this question. We will not abandon the European authorities without having achieved this objective. Together, we shall get down to the job. National and European budgets are ever “tighter”. Now, we have an extraordinary capacity on ground level: the private sector, the institutions, the organisations, the industries. These need to be mobilised, we need to give incentives for them to invest in culture. I would like us to think about a "patronage" action that includes a study of the possible harmonisation of VAT on works of art and artistic work, in such a way that all these elements are indissociable. With all the national resources that are available to us, we should favour investment in culture and the participation of cultural players. As you can see, I have been very positive up to this point.
Point 18: the cultural percentage, that is to say the principle of cultural endowments for works financed by the Structural Funds. I am not very much in favour of a system of quotas in this field, for this risks introducing an element of rigidity in an intervention system based on subsidiarity and the initiative of local and regional authorities.
I think that, on the other hand, governments and regions should be encouraged to ask for more investment in culture by the Structural Funds.I find it remarkable that Mr Barnier, my colleague responsible for Structural Funds, has, since assuming his responsibilities, decided to open up these funds even more to culture – that is to say to you who work at ground level in close relation with cultural players and communities – and to encourage municipalities and States to submit more applications for Structural funds for this purpose.
With regard to the WTO, I cannot be more clear: at the time of the next negotiations, the European Union will undertake to guarantee, as in the Uruguay round, the possibility for the Community and its Member States to maintain and develop their capacity to define and implement their cultural and audiovisual policies for the preservation of cultural diversity.
This is a matter of principle, a prerequisite, a general approach and a position decided on by the Fifteen, on which there can be no question. In other words, we shall maintain our cultural diversity and the mandate for negotiation expresses the desire of the European Union to strengthen competition in the European audiovisual industry by means of appropriate policies. I will present you also in the forthcoming weeks with a report, a programme on cinema that will really allow this policy to be established, not in the sense advocated by the WTO, but in the sense of the reinforcement of audiovisual policies.
It is also worth noting that the application of competition law alone, in particular the prohibition of the abuse of a dominant position, would not guarantee the preservation and development of cultural diversity. This is why the Community and the Member States remain fundamentally attached to their freedom of action to develop and adapt their cultural policy.
As you can see, nothing has changed. The credo remains. We are going to defend it together, with you and with the Member States.
Mr Ruffalo, I hope that I have answered your questions, even if I have taken far too long at this late hour. I thought it was important to give my response for these are questions that are sometimes considered by the public to be of minor importance. In my opinion, they are fundamental. In effect, Europe wants to move forward and must one day be judged on her cultural dimension, which is a human, civil dimension. I think it is normal for Parliament to be committed to constructing this Citizens’ Europe and I thank you for it."@en3
"(FR) También he pedido al Sr. Graça Moura que tomara la palabra en dicho Foro para tener contacto directo. El Sr. Gargani, el Sr. Graça Moura y el ponente, el Sr. Ruffolo, han sido invitados a intervenir para que puedan tener un contacto directo con los actores y para puedan decirles lo que el Parlamento desea, lo que el Parlamento decide, ya que desea implicarlos. Esta será la ocasión ideal para poder explicar directamente a los operadores
la posición del Parlamento en materia de política cultural.
Puntos 15 y 16: el mecenazgo. Comparto completamente su análisis sobre la importancia del mecenazgo. Usted, señora Pack, ya había realizado esta propuesta en 1992 y lamento que, casi diez años después, no dispongamos aún de una política en la materia. Con la experiencia que hemos adquirido vamos a estudiar la cuestión. No abandonaremos los foros europeos, sin haber alcanzado este objetivo. Todos juntos, vamos a aplicarnos a ello. Los presupuestos nacionales y los presupuestos europeos son cada vez más "apretados". Ahora bien, tenemos una capacidad extraordinaria
: el sector privado, las instituciones, las organizaciones, las industrias. Hace falta movilizarlas, darles
como se dice en inglés, para que inviertan en el ámbito de la cultura. Deseo reflexionar con ustedes en una acción "mecenazgo" que incluya un estudio sobre una posible armonización del IVA en materia de obras de arte y de trabajo artístico, puesto que todos esos elementos son indisociables. Debemos favorecer, con todos los medios nacionales que están a nuestra disposición, la inversión en la cultura y la participación de los actores culturales. Como ven, he sido muy positiva hasta aquí.
Punto 18: el tanto por ciento, es decir, el principio de la dotación en el ámbito cultural de los trabajos financiados por los Fondos estructurales. No soy favorable a un sistema de cuotas en este ámbito, puesto que puede introducir un elemento de rigidez en un sistema de intervención basado en la subsidiariedad y en la iniciativa de las autoridades locales y regionales.
Pienso, por el contrario, que sería necesario incitar a los gobiernos y a las regiones a pedir que los Fondos estructurales inviertan más en el sector cultural. Me parece notable que mi colega Michel Barnier, responsable de los Fondos estructurales, haya decidido, tras su toma de posesión, abrir cada vez más estos Fondos a la cultura - es decir, a ustedes, que trabajan
en estrecha relación con los actores culturales y las poblaciones - e incitar a los municipios y a los Estados a solicitar una mayor utilización de los Fondos estructurales en tal sentido.
Con respecto a la OMC, no puedo ser más clara: durante las próximas negociaciones la Unión procurará garantizar, como en el ciclo del Uruguay, la posibilidad para la Comunidad y sus Estados miembros de mantener y desarrollar su capacidad para definir y aplicar sus políticas culturales y audiovisuales, a fin de proteger la diversidad cultural.
Se trata de un principio, de una condición, de una idea general y de una acción establecida por los Quince, y que no se cuestiona; es decir: mantendremos nuestra diversidad cultural, y, además, el mandato de negociación expresa la voluntad de la Unión de reforzar la competitividad de la industria audiovisual europea por medio de políticas adecuadas. Voy a presentarles, por otro lado, las próximas semanas, un informe, un programa sobre el cine, que permita realmente afianzar esta política, no en el sentido preconizado por la OMC, sino en el sentido del refuerzo de las políticas audiovisuales.
Es conveniente asimismo notar que la sola aplicación de las normas de competencia y, en particular, de la prohibición de posiciones dominantes no puede garantizar la protección y el desarrollo de la diversidad cultural. Por eso la Comunidad y los Estados miembros siguen fundamentalmente fieles a su libertad de acción para desarrollar y adaptar su política cultural.
Como ven, nada ha cambiado. Se mantienen los principios. Vamos a defenderlos juntos, con ustedes y con los Estados miembros.
Señor ponente, espero haber respondido a sus preguntas, aunque me haya extendido demasiado en esta hora tardía. Pensaba que era importante responder a ellas, ya que se trata de preguntas que a menudo la opinión pública considera secundarias. En mi opinión, son fundamentales. En efecto, Europa desea avanzar y un día habrá de ser juzgada, lo será en su dimensión cultural, que es una dimensión humana, ciudadana. Creo que es normal que el Parlamento se comprometa para construir esta Europa de los ciudadanos y le doy las gracias por ello."@es12
"Pyysin myös jäsen Graça Mouraa foorumiin puhumaan, jotta ihmisillä on mahdollisuus suoraan kontaktiin. Jäsen Gargani, jäsen Graça Moura ja mietinnön esittelijä Ruffolo ovat saaneet kutsun tulla puhumaan, jotta saisimme suoran kontaktin kulttuurin tekijöihin ja voisimme sanoa heille, mitä parlamentti haluaa, mitä päätöksiä se tekee ja mitä tahoja se haluaa mukaan. Se tulee olemaan ihanteellinen tilaisuus selittää suoraan paikan päällä vaikuttaville henkilöille parlamentin kanta kulttuuripolitiikkaan.
Kohdat 15 ja 16: mesenaatti. Olen täysin samaa mieltä kanssanne mesenaatin tärkeydestä. Te, jäsen Pack, ehdotitte sitä jo vuonna 1992, ja pahoittelen, että lähes kymmenen vuotta myöhemmin me emme ole vieläkään määritelleet aiheeseen liittyvää politiikkaa. Nojautuen aiheesta kertyneeseen kokemukseen tutkimme asiaa. Emme jätä yhteisön toimielimiä rauhaan ennen kuin olemme saavuttaneet tavoitteemme. Ryhdymme työhön kaikki yhdessä. Sekä kansalliset että yhteisön määrärahat alkavat olla "tiukoilla". Meillä on kuitenkin lisäresursseja kentällä: yksityinen sektori, organisaatiot, teollisuus. Ne on saatava mukaan, niille on annettava bonuksia, "incentives", kuten englanniksi sanotaan, jotta he investoivat kulttuuriin. Olen valmis miettimään kanssanne "mesenaattihanketta", johon liittyisi tutkimus arvonlisäveron mahdollisesta yhdenmukaistamisesta taideteosten ja taiteellisen työn osalta, sikäli kuin niitä edes voidaan erottaa toisistaan. Meidän on kaikin käytettävissä olevin kansallisin keinoin edistettävä kulttuuri-investointeja ja kulttuuritahojen osallistumista. Huomaatteko, tähän mennessä olen puhunut erittäin myönteisesti.
Kohta 18: kulttuuriprosentti eli kulttuurimäärärahojen osuus rakennerahastojen rahoittamista toimista. En suhtaudu kovin myönteisesti kiintiöjärjestelmään tällä alalla, sillä on olemassa vaara, että läheisyysperiaatteeseen ja paikallisten ja alueellisten viranomaisten aloitteeseen perustuva järjestelmä tekee menettelystä joustamattomamman. Mielestäni pitäisi sitä vastoin kannustaa hallituksia ja alueita pyytämään rakennerahastoja investoimaan enemmän kulttuuriin. Minusta on loistavaa, että kollegani Michel Barnier, joka on vastuussa rakennerahastoista, päätti heti virkaan astuttuaan suunnata yhä enemmän varoja kulttuuriin – eli teille, jotka työskentelette kentällä tiiviisti kulttuuritahojen ja kansalaisten kanssa – ja kannustaa kuntien ja kaupunkien viranomaisia sekä jäsenvaltioita pyytämään, että rakennerahastojen puoleen käännyttäisiin enemmän myös kulttuuriasioissa.
WTO:n osalta en pysty antamaan tämän tarkempaa vastausta: seuraavissa neuvotteluissa Euroopan unioni pitää huolen siitä, että sille ja sen jäsenvaltioille taataan mahdollisuus, kuten Uruguayn kierroksella, säilyttää ja kehittää kykyään määritellä ja toteuttaa omaa kulttuuri- ja audiovisuaalista politiikkaansa, jotta kulttuurien monimuotoisuus säilyisi.
On kysymys unionin jäsenvaltioiden määrittelemästä periaatteesta, ehdosta, yleisajatuksesta ja kannasta, jota ei kyseenalaisteta. Toisin sanoen, me haluamme säilyttää kulttuurien monimuotoisuuden, neuvottelutoimeksianto kertoo unionin halusta vahvistaa yhteisön audiovisuaalisen teollisuuden kilpailukykyä sopivien politiikkojen avulla. Esittelen teille muuten lähiviikkoina selonteon, elokuva-alan ohjelman, jonka ansiosta tämä politiikka voidaan vakiinnuttaa, ei WTO:n suosittelemaan suuntaan, vaan audiovisuaalisten politiikkojen vahvistamiseksi.
On paikallaan myös panna merkille, että pelkkä kilpailusääntöjen noudattaminen, varsinkin valta-aseman väärinkäyttöä koskevan kiellon noudattaminen, ei yksin takaa kulttuurin monimuotoisuuden säilymistä ja kehitystä. Siksi unioni ja sen jäsenvaltiot pitävät perinpohjaisesti kiinni vapaudestaan toimia kulttuuripolitiikkansa kehittämiseksi ja sopeuttamiseksi.
Näette, että mikään ei ole muuttunut. Meillä on edelleen periaatteita. Me puolustamme niitä yhdessä teidän ja jäsenvaltioiden avulla.
Hyvä esittelijä, toivottavasti saitte vastaukset kysymyksiinne, vaikka puheenvuoroni oli aivan liian pitkä näin myöhäisenä ajankohtana. Mielestäni oli tärkeää vastata kysymyksiin, sillä suuri yleisö pitää näitä kysymyksiä välillä toisarvoisina. Minun mielestäni ne ovat perustavaa laatua olevia kysymyksiä. Eurooppa haluaa nimittäin mennä eteenpäin, ja jonain päivänä sitä arvostellaan, ja se tapahtuu Euroopan kulttuurisen ulottuvuuden perusteella, joka on inhimillinen ulottuvuus, kansalainen. Mielestäni on aivan normaalia, että parlamentti sitoutuu rakentamaan kansalaisten Eurooppaa ja kiitän parlamenttia sen johdosta."@fi5
"Ho chiesto anche all’onorevole Graça Moura di prendere la parola in occasione di questo
per avere un contatto diretto. Gli onorevoli Gargani, Graça Moura e Ruffolo, il relatore, hanno ricevuto un invito a intervenire, per avere un contatto diretto con gli operatori e dir loro cosa il Parlamento vuole e decide e chi desidera coinvolgere. Sarà l’occasione ideale per poter spiegare direttamente agli operatori sul campo la posizione del Parlamento in materia di politica culturale.
Punti 15 e 16: il mecenatismo. Condivido completamente la sua analisi sull’importanza del mecenatismo. Lei, onorevole Pack, aveva già presentato questa proposta nel 1992 e mi spiace che, quasi dieci anni più tardi, non abbiamo ancora una politica in materia. Forti dell’esperienza acquisita, prenderemo in esame la questione. Non lasceremo le istanze europee senza aver raggiunto questo obiettivo. Tutti assieme c’impegneremo in questo senso. I bilanci nazionali ed europei sono sempre più “chiusi”. Noi abbiamo una capacità straordinaria sul campo: il settore privato, le istituzioni, le organizzazioni, le industrie. Bisogna mobilitarle, bisogna dar loro degli “
”, come dicono gli inglesi, perché investano nella cultura. Voglio riflettere assieme a voi su un’azione di mecenatismo che comprende uno studio su un’eventuale armonizzazione dell’I.V.A. in materia di opere d’arte e di lavoro artistico, in quanto tutti questi elementi sono indissociabili. Con tutti i mezzi nazionali a nostra disposizione, dobbiamo favorire l’investimento nella cultura e la partecipazione degli operatori culturali. Come potete constatare, sono stata molto positiva fino a qui.
Punto 18: il per cento culturale, ossia il principio della dotazione culturale nei lavori finanziati dai Fondi strutturali. Non sono molto favorevole a un sistema di contingentamento in questo settore, perché rischia d’introdurre un elemento di rigidità in un sistema d’intervento basato sulla sussidiarietà e sull’iniziativa delle autorità locali e regionali.
Penso, al contrario, che bisognerebbe incitare i governi e le regioni a richiedere ai Fondi strutturali di investire maggiormente nella cultura. Trovo degno di nota che Michel Barnier, il mio collega responsabile dei Fondi strutturali, abbia, sin dagli inizi della sua carica, deciso di aprire sempre più questi Fondi alla cultura – ossia a voi che lavorate sul campo a stretto contatto con gli operatori culturali e le popolazioni – e di incitare le amministrazioni comunali e gli Stati a chiedere che i Fondi strutturali siano maggiormente sollecitati in questo senso.
Per quanto riguarda l’OMC, non posso essere più chiara: in occasione dei prossimi negoziati, l’Unione vigilerà affinché sia garantita, come nel corso dell’
alla Comunità e agli Stati membri, la possibilità di mantenere e sviluppare la capacità di definire e attuare le proprie politiche culturali e audiovisive per la preservazione della diversità culturale.
Si tratta di un principio, di una condizione, di un’idea generale e di una posizione fissata dai Quindici e che non viene messa in dubbio, questo significa che manterremo la nostra diversità culturale, e il mandato di negoziato esprime d’altra parte la volontà dell’Unione di rafforzare la competitività dell’industria audiovisiva europea per mezzo di politiche appropriate. Vi presenterò nelle prossime settimane una relazione, un programma sul cinema che permette veramente di attuare questa politica, non nel senso preconizzato dall’OMC, ma nel senso del rafforzamento delle politiche audiovisive.
E’ opportuno altresì notare che la sola applicazione delle regole di concorrenza, e in particolare del divieto di abuso di posizione dominante, non potrebbe garantire il mantenimento e lo sviluppo della diversità culturale. Ecco perché la Comunità e gli Stati membri rimangono fondamentalmente attaccati alla libertà d’azione per sviluppare e adattare la propria politica culturale.
Come vedete, nulla è cambiato. Il credo resta. Lo difenderemo assieme, con voi e gli Stati membri.
Onorevole relatore, spero di aver risposto alle sue domande, anche se la risposta è stata decisamente troppo lunga a quest’ora tarda. Ritenevo fosse importante risponderle perché queste domande talvolta sono considerate secondarie dall’opinione pubblica. A mio avviso, invece, sono fondamentali. L’Europa vuole progredire e un giorno dovrà essere giudicata; lo sarà sulla base della sua dimensione culturale, che è una dimensione umana, di cittadinanza. Trovo normale che il Parlamento s’impegni per costruire quest’Europa dei cittadini, e per questo lo ringrazio."@it9
"I have also asked Mr Graça Moura to speak during this forum in order to have direct contact. Mr Gargani, Mr Graça Moura and the rapporteur, Mr Ruffolo, have received an invitation to participate, to have direct contact with the major players and to tell them what Parliament wants, what Parliament decides and what this implies. It will be the ideal opportunity to be able to explain Parliament’s position on cultural policy issues directly to the operators on the ground.
Points 15 and 16: patronage. I am completely in agreement with your analysis of the importance of patronage. I know that Mrs Pack, present here today, put forward this proposal in 1992, and I regret that, almost ten years later, we still have no policy on this matter. Strong from the experience we have gained, we are going to look into this question. We will not abandon the European authorities without having achieved this objective. Together, we shall get down to the job. National and European budgets are ever “tighter”. Now, we have an extraordinary capacity on ground level: the private sector, the institutions, the organisations, the industries. These need to be mobilised, we need to give incentives for them to invest in culture. I would like us to think about a "patronage" action that includes a study of the possible harmonisation of VAT on works of art and artistic work, in such a way that all these elements are indissociable. With all the national resources that are available to us, we should favour investment in culture and the participation of cultural players. As you can see, I have been very positive up to this point.
Point 18: the cultural percentage, that is to say the principle of cultural endowments for works financed by the Structural Funds. I am not very much in favour of a system of quotas in this field, for this risks introducing an element of rigidity in an intervention system based on subsidiarity and the initiative of local and regional authorities.
I think that, on the other hand, governments and regions should be encouraged to ask for more investment in culture by the Structural Funds.I find it remarkable that Mr Barnier, my colleague responsible for Structural Funds, has, since assuming his responsibilities, decided to open up these funds even more to culture – that is to say to you who work at ground level in close relation with cultural players and communities – and to encourage municipalities and States to submit more applications for Structural funds for this purpose.
With regard to the WTO, I cannot be more clear: at the time of the next negotiations, the European Union will undertake to guarantee, as in the Uruguay round, the possibility for the Community and its Member States to maintain and develop their capacity to define and implement their cultural and audiovisual policies for the preservation of cultural diversity.
This is a matter of principle, a prerequisite, a general approach and a position decided on by the Fifteen, on which there can be no question. In other words, we shall maintain our cultural diversity and the mandate for negotiation expresses the desire of the European Union to strengthen competition in the European audiovisual industry by means of appropriate policies. I will present you also in the forthcoming weeks with a report, a programme on cinema that will really allow this policy to be established, not in the sense advocated by the WTO, but in the sense of the reinforcement of audiovisual policies.
It is also worth noting that the application of competition law alone, in particular the prohibition of the abuse of a dominant position, would not guarantee the preservation and development of cultural diversity. This is why the Community and the Member States remain fundamentally attached to their freedom of action to develop and adapt their cultural policy.
As you can see, nothing has changed. The credo remains. We are going to defend it together, with you and with the Member States.
Mr Ruffalo, I hope that I have answered your questions, even if I have taken far too long at this late hour. I thought it was important to give my response for these are questions that are sometimes considered by the public to be of minor importance. In my opinion, they are fundamental. In effect, Europe wants to move forward and must one day be judged on her cultural dimension, which is a human, civil dimension. I think it is normal for Parliament to be committed to constructing this Citizens’ Europe and I thank you for it."@lv10
"Ik heb ook aan de heer Graça Moura gevraagd tijdens dit forum het woord te nemen teneinde een rechtstreekse dialoog mogelijk te maken. De heer Gargani, de heer Graça Moura en de rapporteur, de heer Ruffolo, hebben een uitnodiging ontvangen om te spreken, teneinde een rechtstreekse dialoog met de betrokken partijen mogelijk te maken en hen duidelijk te maken wat het Parlement wil, wat het Parlement besluit en wie het daarbij wil betrekken. Het forum is de ideale gelegenheid om het cultuurbeleid van het Parlement direct over te brengen op hen die binnen de sector actief zijn.
Geachte rapporteur, ik hoop dat ik hiermee uw vragen heb beantwoord, ook al duurde mijn interventie veel te lang op dit late tijdstip. Ik vond het belangrijk te antwoorden, omdat het vragen zijn die door de publieke opinie soms als bijkomstigheden worden afgedaan. Naar mijn mening zijn ze echter essentieel. Europa wil vooruitgang boeken en moet en zal op een dag worden beoordeeld op zijn culturele dimensie, een dimensie die ieder mens en iedere burger aangaat. Ik vind het dan ook normaal dat het Parlement zich inzet om dit Europa van de burgers tot stand te brengen, waarvoor ik het dan ook erkentelijk ben.
Paragrafen 15 en 16: sponsoring. Ik ben het volledig eens met uw inschatting van het belang van sponsoring. U, mevrouw Pack, heeft dit voorstel reeds in 1992 gedaan, en ik vind het jammer dat er bijna tien jaar later nog altijd geen beleid is op dit punt. Gebruikmakend van de opgedane ervaring gaan we ons over deze kwestie buigen. We laten de Europese instellingen niet met rust voordat we ons doel hebben bereikt. Allen tezamen gaan we ons hier sterk voor maken. De nationale maar ook de Europese budgetten worden steeds verder ingekrompen. We hebben een buitengewoon potentieel in het veld: de particuliere sector, de instellingen, de organisaties, het bedrijfsleven. We moeten ze mobiliseren, en ze ‘incentives’ bieden, zoals de Engelsen zeggen, om te investeren in de cultuur. Ik wil graag met u nadenken over een sponsoractie waarbij onder meer een eventuele harmonisatie van de BTW-tarieven voor kunstwerken en artistieke arbeid wordt onderzocht, voorzover al deze elementen onlosmakelijk met elkaar verbonden zijn. Met alle nationale middelen die tot onze beschikking staan moeten we de investering in de cultuur en de betrokkenheid van de culturele sector bevorderen. Zoals u ziet ben ik tot nu toe uiterst positief.
Paragraaf 18: het culturele procent, dat wil zeggen de culturele subsidie bij openbare werken gefinancierd met geld uit de structuurfondsen. Ik ben geen voorstander van een quotasysteem op dit gebied, omdat dit mogelijk een zekere starheid toevoegt aan een systeem dat gebaseerd is op het subsidiariteitsbeginsel en het eigen initiatief van lokale en regionale overheden.
Ik denk daarentegen dat we overheden en regio’s moeten aansporen er bij de structuurfondsen op aan te dringen meer te investeren in de cultuur. Ik vind het dan ook veelzeggend dat Michel Barnier, mijn collega die verantwoordelijk is voor de structuurfondsen, sinds zijn aanstelling steeds meer van deze fondsen beschikbaar stelt voor de cultuur - dat wil zeggen voor iedereen die nauw samenwerkt met de culturele sector en de cultuurminnende burgerij – en gemeenten en overheden ertoe aanzet de structuurfondsen meer voor dit doel aan te spreken.
Wat betreft de WTO kan ik duidelijk zijn: tijdens de volgende overlegronde zal de Unie erop toezien dat, evenals bij de Uruguay-ronde, de Gemeenschap en de lidstaten hun cultureel en audiovisueel beleid kunnen definiëren en implementeren teneinde de culturele verscheidenheid, nu en in de toekomst, te behouden.
Het principe, de eis, het algemene idee en het standpunt van de vijftien lidstaten, namelijk dat we onze culturele verscheidenheid willen behouden, daaraan wordt niet getornd; de onderhandelingsbevoegdheid bewijst overigens dat de Unie de concurrentiepositie van de Europese audiovisuele sector wil versterken door middel van een passende politiek. Ik zal u overigens in de komende weken een verslag voorleggen, een programma voor de filmindustrie waarin deze politiek echt vorm krijgt, niet in de door de WTO gewenste zin, maar om de audiovisuele sector in de lidstaten te versterken.
Laten we niet vergeten dat enkel het toepassen van de mededingingsregels, en dan met name het verbod op misbruik van een dominante marktpositie, onvoldoende is om de culturele verscheidenheid te behouden en uit te breiden. Daarom houden de Gemeenschap en de lidstaten onverminderd vast aan de vrijheid om hun cultuurbeleid te ontwikkelen en aan te passen.
Zoals u ziet, is er niets veranderd. Het motto blijft hetzelfde. We gaan het gezamenlijk uitdragen, met u en met de lidstaten."@nl2
"Solicitei igualmente ao senhor deputado Graça Moura que tomasse a palavra nesse Fórum, beneficiando assim de um contacto directo. Os senhores deputados Gargani e Graça Moura e o relator, o senhor deputado Ruffolo, receberam um convite para participarem no Fórum, a fim de estabelecerem um contacto direito com os actores e lhes comunicarem o que este Parlamento pretende, o que este Parlamento decidiu e o que isso implica. Será a ocasião ideal para poderem explicar directamente aos operadores no terreno a posição do Parlamento em matéria de política cultural.
Números 15 e 16: o mecenato. Partilho totalmente da vossa análise sobre a importância do mecenato. A senhora deputada Pack tinha feito essa proposta já em 1992, e lamento que, cerca de dez anos depois, não tenhamos ainda uma política nesta matéria. Reforçados pela experiência adquirida, estudaremos a questão. Não deixaremos as Instituições Europeias sem termos atingido esse objectivo. Em conjunto, poremos mãos à obra. Os orçamentos nacionais e os orçamentos europeus são cada vez mais exíguos. Ora, dispomos de uma extraordinária capacidade no terreno: o sector privado, as instituições, as organizações, as indústrias. É preciso mobilizá-los, é preciso dar-lhes
(incentivos), como se diz em inglês, para que invistam na cultura. Reflectirei, de bom grado, convosco numa acção "mecenato", compreendendo um estudo sobre uma eventual harmonização do IVA sobre as obras de arte e o trabalho artístico, na medida em que todos estes elementos são indissociáveis. Deveremos favorecer, com todos os meios nacionais que estão à nossa disposição, o investimento na cultura e a participação dos actores culturais. Como vêem, até aqui fui muito positiva.
Número 18: a percentagem cultural, ou seja, o princípio de uma dotação cultural nos trabalhos financiados pelos Fundos Estruturais. Não sou muito favorável a um sistema de quotas neste domínio, pois com isso arriscamo-nos a introduzir um elemento de rigidez num sistema de intervenção que tem por base a subsidiariedade e a iniciativa das autoridades locais e regionais.
Penso, pelo contrário, que será preciso incitar os governos e as regiões a solicitarem aos Fundos Estruturais que invistam mais na cultura. Considero importante que o senhor Comissário Michel Barnier, meu colega responsável pelos Fundos Estruturais, tenha, desde a sua tomada de posse, decidido abrir mais estes Fundos à cultura – ou seja, a vós que trabalhais no terreno em estreita ligação com os actores culturais e as populações – e incitar os municípios e os Estados a pedirem que os Fundos Estruturais sejam mais solicitados neste sentido.
No que toca à OMC, não posso ser mais clara: aquando das próximas negociações, a União procurará garantir, tal como na ronda de negociações do Uruguay, a possibilidade de a Comunidade e os seus Estados-Membros manterem e desenvolverem a sua capacidade de definição e execução das respectivas políticas culturais e audiovisuais, para a preservação da diversidade cultural.
Trata-se de um princípio, de uma condição, de uma ideia geral e de uma posição fixada pelos Quinze e que não foi posta em causa, ou seja, manteremos a nossa diversidade cultural. O mandato de negociação exprime, aliás, a vontade da União de reforçar a competitividade da indústria audiovisual europeia por intermédio de políticas adequadas. Apresentar-vos-ei, para além disso, nas próximas semanas, um relatório, um programa sobre o cinema, que permitirá efectivamente orientar esta política, não no sentido preconizado pela OMC, mas sim no sentido do reforço das políticas audiovisuais.
Dever-se-á também notar que a aplicação exclusiva das regras da concorrência, e em particular da interdição do abuso de posição dominante, não conseguirá garantir a preservação e o desenvolvimento da diversidade cultural. Por isso, a Comunidade e os seus Estados-Membros mantêm-se fundamentalmente apegados à sua liberdade de acção para o desenvolvimento e adaptação da sua política cultural.
Como vêem, nada mudou. O credo mantém-se. Defendê-lo-emos em conjunto, convosco e com os Estados-Membros.
Senhor Relator, espero ter respondido às suas questões, ainda que possa ter-me alongado muito a uma hora tão tardia. Pensei que seria conveniente responder a essas questões, pois são por vezes consideradas pela opinião pública como secundárias. A meu ver, são fundamentais. Com efeito, a Europa pretende avançar e um dia deverá ser julgada. Sê-lo-á no que respeita à sua dimensão cultural, que é uma dimensão humana e de cidadania. Considero normal que o Parlamento se empenhe na construção desta Europa dos cidadãos, e agradeço-lhe por isso."@pt11
"Jag har också bett Graça Moura att tala vid detta forum för att ha en direkt kontakt. Gargani, Graça Moura och föredraganden Ruffolo har fått inbjudan att tala för att få en direkt kontakt med aktörerna och säga vad parlamentet vill och beslutar, och vem man vill göra delaktig. Det blir ett idealiskt tillfälle för att kunna förklara parlamentets ståndpunkt när det gäller kulturpolitik direkt för aktörerna på fältet.
Punkt 15 och 16: sponsring. Jag instämmer fullständigt i er analys om sponsringens betydelse. Ni, fru Pack, lämnade detta förslag redan 1992 och jag beklagar att vi fortfarande tio år senare inte har någon politik på området. Styrkta av våra erfarenheter skall vi titta närmare på frågan. Vi kommer inte att lämna de europeiska instanserna utan att ha uppnått denna målsättning. Tillsammans skall vi ge oss i kast med det. De nationella budgetarna och de europeiska blir alltmer "åtstramade". Men vi har en fantastisk kapacitet på fältet: den privata sektorn, institutionerna, organisationerna och industrin. De måste mobiliseras, de måste få "incentives", som man säger på engelska, för att investera i kulturen. Jag vill gärna diskutera en "sponsringsåtgärd" med er som omfattar en studie om en eventuell harmonisering av mervärdesskatten på konstverk och konstnärligt arbete, om alla dessa beståndsdelar är oskiljaktiga. Med alla de nationella medel som står till vårt förfogande bör vi främja investeringar i kulturen och kulturaktörernas delaktighet. Som ni ser har jag varit mycket positiv hittills.
Punkt 18: kulturprocenten, dvs. principen med kulturbidrag i arbeten som finansieras av strukturfonderna. Jag är inte särskilt positiv till ett system med kvoter på detta område, eftersom det riskerar att medföra en slags stelhet i ett system för ingripande som bygger på subsidiariteten och på initiativ från lokala och regionala myndigheter.
Jag tror att man i stället skulle behöva få regeringar och regioner att be strukturfonderna investera mer i kulturen. Jag anser det anmärkningsvärt att Michel Barnier, min kollega som är ansvarig för strukturfonderna, redan när han tillträdde sitt ämbete, beslutade att öppna dessa fonder ytterligare för kulturen – dvs. för er som arbetar på fältet i nära samarbete med kulturaktörerna och befolkningarna – och få kommunerna och medlemsstaterna att begära att strukturfonderna efterfrågas mer i den riktningen.
När det gäller WTO kan jag inte vara tydligare: vid de kommande förhandlingarna kommer unionen att se till att, liksom vid Uruguayrundan, säkerställa möjligheten för gemenskapen och dess medlemsstater att bibehålla och utveckla förmågan att fastställa och genomföra sin kulturpolitik och audiovisuella politik för att bevara den kulturella mångfalden.
Det rör sig om en princip, ett villkor, en allmän idé och en ståndpunkt som fastställts av de femton medlemsstaterna och som inte ifrågasätts, dvs. att vi kommer att bevara vår kulturella mångfald, och förhandlingsmandatet uttrycker för övrigt unionens strävan att förstärka konkurrenskraften för den europeiska audiovisuella industrin med hjälp av lämplig politik. Jag skall för övrigt under de kommande veckorna lägga fram en rapport för er, ett program om film som gör det möjligt att verkligen placera denna politik, inte i den riktning som förespråkas av WTO, utan i riktning mot en förstärkning av den audiovisuella politiken.
Det bör också noteras att den enda tillämpningen av konkurrensreglerna, och särskilt förbudet mot missbruk av dominerande ställning, inte kan garantera att den kulturella mångfalden kan bevaras och utvecklas. Det är anledningen till att gemenskapen och medlemsstaterna fortfarande fäster stor betydelse vid sin handlingsfrihet för att utveckla och anpassa sin kulturpolitik.
Som ni ser har inget förändrats. Trosbekännelsen består. Vi skall försvara den tillsammans med er och medlemsstaterna.
Herr föredragande! Jag hoppas att jag besvarat era frågor, även om det blev mycket utdraget vid den här sena timmen. Jag tyckte det var viktigt att svara, eftersom det är frågor som ibland betraktas som mindre viktiga inom den allmänna opinionen. Enligt mitt förmenande är de grundläggande. Europa vill gå framåt och måste en dag bedömas, och kommer då att bedömas utifrån sin kulturella dimension som är en mänsklig dimension och en gemenskapsmässig. Jag anser det normalt att parlamentet åtar sig att bygga detta medborgarnas Europa och jag tackar parlamentet för det."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
""incentives""1,11
"incentives"12,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples