Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-09-04-Speech-2-127"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010904.7.2-127"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Monsieur le Président, pour la deuxième année consécutive, j'ai l'honneur de vous présenter le rapport sur la demande d'adhésion de Chypre à l'Union européenne. La proposition de résolution qui est devant vous a été adoptée en commission par 55 voix contre 2 et 1 abstention ; elle présente un bilan contrasté.
D'une part, elle souligne l'excellente performance de Chypre en ce qui concerne l'adoption de l'acquis : 23 chapitres sont d'ores et déjà clos et les chapitres restant ne présentent pas de difficultés insurmontables. D'autre part, la proposition déplore la persistance de la division de l'île. Les espoirs que la communauté internationale avait placés dans les négociations de proximité, menées sous l'égide Nations unies, ont été anéantis en novembre dernier par le retrait unilatéral de M. Denktash de ce processus. Ce retrait a été jusqu'à présent appuyé par la Turquie.
Alors qu'un temps précieux pour régler le problème politique avant l'adhésion est ainsi gaspillé, votre rapporteur ne peut que recommander au Parlement européen de rester ferme sur sa position antérieure fondée sur le droit international et la justice. Cette position, qui est également celle des Nations unies, du Conseil de l'Europe et de toutes les institutions européennes, Parlement européen, Conseil et Commission, a été confirmée le 10 mai 2001 par la Cour européenne des droits de l'homme.
La solution politique que nous souhaitons ne peut s'accommoder d'une situation de fait créée par la force. Elle doit, au contraire, tirer un trait sur le passé et être résolument tournée vers l'avenir. Le secrétaire général des Nations unies avait proposé aux Chypriotes grecs et aux Chypriotes turcs un système fédéral basé sur un modèle démocratique et respectant les particularités de chacune des parties. De tels modèles fonctionnent dans de nombreux pays européens - République fédérale allemande, Belgique, Suisse et autres - où ils ont démontré aussi bien leur viabilité que leur vitalité.
Tous les reliquats du passé, quels que soient les torts réciproques accumulés depuis 1960 (le problème des réfugiés, de la propriété, du retrait des troupes, etc) peuvent trouver une solution négociée, appuyée au besoin par la communauté internationale. Le problème de Chypre n'est pas insoluble si la volonté politique y est pour donner à présent un coup d'accélérateur. La guerre froide est terminée. Tous les murs sont tombés en Europe. Les ennemis d'hier sont devenus des partenaires. Il serait dans l'intérêt bien compris de tous les pays de la région, et notamment de la Turquie, que cette pomme de discorde disparaisse.
Les deux communautés de l'île - et les sondages récents le prouvent - veulent faire partie de l'Union européenne. Ceux qui ont choisi l'immobilisme comme seule stratégie, peut-être comme stratégie de survie, devraient respecter leur volonté.
En assurant une large majorité au projet de résolution sur Chypre, le Parlement européen renforcera la position de négociation de M. Kofi Annan. Fin 2001 et début 2002, le secrétaire général des Nations unies aura une dernière chance pour réaliser une percée dans les négociations intercommunautaires. Si toutefois ses efforts continuent à être sabotés par l'une des parties, l'histoire condamnera définitivement ceux qui s'opposent à l'ordre international. L'Union européenne, dans cette hypothèse, ne pourra qu'honorer l'engagement pris au plus haut niveau à Helsinki, en décembre 1999, à savoir qu'un règlement politique ne constitue pas un préalable à l'adhésion de Chypre à l'Union européenne.
En attendant, votre rapporteur ne peut qu'en appeler au gouvernement légitime de Chypre pour qu'il contribue résolument à lever les obstacles aux problèmes restant en suspens afin que les négociations d'adhésion puissent être bouclées avant la fin de l'année 2002."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, for andet år i træk har jeg den ære at fremlægge betænkningen om Cyperns ansøgning om tiltrædelse af EU for Parlamentet. Forslaget til beslutning, som ligger foran Dem, er blevet vedtaget i udvalg med 55 stemmer imod to og en blank stemme. Forslaget fremviser et kontrastfyldt resultat.
På den ene side understreger det Cyperns udmærkede resultater, hvad angår vedtagelsen af EU's
23 kapitler er allerede lukket, og de resterende kapitler byder ikke på nogen uovervindelige vanskeligheder. På den anden side beklager forslaget den vedvarende opsplitning af øen. De forventninger, som det internationale samfund havde lagt i nærforhandlingerne i FN-regi, blev tilintetgjort i november, da hr. Denktash efter en ensidig beslutning trak sig ud af processen. Denne tilbagetrækning er hidtil blevet støttet af Tyrkiet.
På trods af, at værdifuld tid er gået tabt med at løse det politiske problem før tiltrædelsen, kan jeg kun anbefale Europa-Parlamentet at holde fast ved sin tidligere holdning, der er baseret på international lovgivning og retsvæsenet. Denne holdning, som også er FN's, Europa-Rådets og alle de europæiske institutioner, Europa-Parlamentet, Rådet og Kommissionens holdning, blev bekræftet den 10. maj 2001 af Den Europæiske Menneskerettighedsdomstol.
Den politiske løsning, som vi ønsker, kan ikke bygge på en situation, som reelt er skabt med magt. Den skal tværtimod slå en streg over fortiden og koncentrere sig fuldstændigt om fremtiden. FN's generalsekretær havde foreslået de græske og tyrkiske cyprioter et føderalt system, der var baseret på en demokratisk model, og som respekterede begge parters særegenheder. Sådanne modeller fungerer i mange europæiske lande - Forbundsrepublikken Tyskland, Belgien, Schweiz og andre - hvor de har bevist såvel deres levedygtighed som deres vitalitet.
Alle uløste konflikter fra fortiden kan løses via forhandlinger, om nødvendigt med støtte fra det internationale samfund, ligegyldigt hvor meget skyld der har ophobet sig på begge sider siden 1960 (spørgsmålet om flygtninge, ejendom, tilbagetrækning af tropper osv.). Cypern-problemet er ikke uløseligt, hvis der findes politisk vilje til nu at give det et skub fremad. Den kolde krig er forbi. Alle mure er faldet i Europa. Gårsdagens fjender er blevet partnere. Det er selvklart til fordel for samtlige lande i regionen og især for Tyrkiet, at dette stridens æble forsvinder.
Begge samfund på øen vil - og det beviser de seneste meningsmålinger - være medlemmer af EU. De, der udelukkende har satset på ubevægelighed som strategi, måske som overlevelsesstrategi, burde respektere deres ønske.
Ved at sikre et stort flertal for beslutningsforslaget om Cypern styrker Europa-Parlamentet Kofi Annans forhandlingsposition. I slutningen af 2001 og i starten af 2002 får FN's generalsekretær en sidste chance for at skabe et gennembrud i forhandlingerne på tværs af befolkningsgrupperne. Fortsætter disse bestræbelser imidlertid med at blive saboteret af en af parterne, vil historien definitivt dømme dem, der modsætter sig den internationale orden. EU kan i så fald kun efterleve den aftale, som blev indgået på højeste niveau i Helsinki i december 1999, nemlig at en politisk ordning ikke er en forudsætning for Cyperns tiltrædelse af EU.
I mellemtiden kan jeg blot appellere til Cyperns lovmæssige regering om at yde et kontant bidrag til at fjerne de forhindringer, der måtte være for de resterende spørgsmål, således at tiltrædelsesforhandlingerne kan afsluttes inden udgangen af 2002."@da1
"Herr Präsident, zum zweiten Mal in Folge habe ich die Ehre, Ihnen den Bericht über den Beitrittsantrag Zyperns zur Europäischen Union vorzustellen. Der Ihnen vorliegende Entschließungsentwurf wurde im Ausschuss mit 55 Stimmen bei 2 Gegenstimmen und einer Enthaltung angenommen. Die Bilanz ist widersprüchlich.
Einerseits hebt er die ausgezeichneten Leistungen Zyperns hinsichtlich der Übernahme des
hervor: 23 Kapitel sind bereits abgeschlossen, und bei den verbleibenden Kapiteln gibt es keine unüberwindlichen Schwierigkeiten. Andererseits wird in dem Vorschlag mit Bedauern festgestellt, dass die Teilung der Insel andauert. Die Hoffnungen, die die internationale Gemeinschaft in die unter Schirmherrschaft der UNO geführten Annäherungsgespräche gesetzt hatte, zerstoben, als sich Herr Denktasch im November vergangenen Jahres einseitig aus diesem Prozess zurückzog. Dieser Schritt fand bis heute die Unterstützung der Türkei.
Nachdem nun wertvolle Zeit für die Regelung des politischen Problems vor dem Beitritt ungenutzt verstrich, kann Ihr Berichterstatter dem Europäischen Parlament nur empfehlen, entschieden an seiner früheren Position auf der Grundlage des Völkerrechts und der Gerechtigkeit festzuhalten. Diese Position, die auch von den Vereinten Nationen, dem Europarat und allen EU-Institutionen – Europäisches Parlament, Rat und Kommission – geteilt wird, wurde am 10. Mai 2001 durch den Europäischen Gerichtshof für Menschenrechte bestätigt.
Die politische Lösung, die wir wünschen, kann nicht von einer durch Gewalt entstandenen De-facto-Situation ausgehen. Sie muss im Gegenteil einen Schlussstrich unter die Vergangenheit ziehen und entschieden zukunftsorientiert sein. Der UNO-Generalsekretär hatte den griechischen und den türkischen Zyprern ein föderales System vorgeschlagen, das demokratisch aufgebaut ist und die Besonderheiten beider Seiten respektiert. Derartige Modelle funktionieren in zahlreichen europäischen Ländern – Bundesrepublik Deutschland, Belgien, Schweiz und andere –, wo sie ihre Lebensfähigkeit und ihre Lebendigkeit unter Beweis gestellt haben.
Für alle Relikte der Vergangenheit können ungeachtet des gegenseitigen Unrechts, das sich seit 1960 angesammelt hat (Flüchtlingsfrage, Eigentumsfragen, Truppenrückzug usw.) Verhandlungslösungen gefunden werden, gegebenenfalls mit Unterstützung der internationalen Gemeinschaft. Das Zypernproblem ist nicht unlösbar, wenn der politische Wille vorhanden ist, jetzt einen neuen Anlauf zu nehmen. Der kalte Krieg ist vorbei. In Europa sind alle Mauern gefallen. Die Feinde von gestern sind zu Partnern geworden. Es wäre im wohlverstandenen Interesse aller Länder der Region, in erster Linie der Türkei, dass dieser Zankapfel verschwindet.
Beide Bevölkerungsgruppen der Insel wollen – wie jüngste Umfragen beweisen – der Europäischen Union angehören. Ihr Wille sollte von denen, die sich für Unbeweglichkeit als einzige Strategie, vielleicht als Überlebensstrategie, entschieden haben, respektiert werden.
Mit einer breiten Mehrheit für den Entschließungsentwurf über Zypern würde das Europäische Parlament die Verhandlungsposition von Kofi Annan stärken. Ende 2001 und Anfang 2002 wird der UNO-Generalsekretär eine letzte Chance haben, bei den Verhandlungen zwischen beiden Volksgruppen einen Durchbruch zu erzielen. Sollten allerdings seine Bemühungen weiterhin durch eine der Seiten sabotiert werden, so wird die Geschichte diejenigen, die sich der internationalen Ordnung entgegenstellen, endgültig verurteilen. In diesem Falle kann die Europäische Union nur die Verpflichtung einlösen, die sie auf höchster Ebene in Helsinki im Dezember 1999 eingegangen ist, dass nämlich eine politische Lösung keine Vorbedingung für den EU-Beitritt Zyperns darstellt.
Inzwischen kann Ihr Berichterstatter nur an die legitime Regierung Zyperns appellieren, entschieden zur Überwindung der Hindernisse beizutragen, die der Lösung der noch offenen Probleme im Wege stehen, damit die Beitrittsverhandlungen bis Ende 2002 abgeschlossen werden können."@de7
".
Κύριε Πρόεδρε, για δεύτερη συνεχή χρονιά, έχω την τιμή να σας παρουσιάσω την έκθεση σχετικά με την αίτηση προσχώρησης της Κύπρου στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Η πρόταση ψηφίσματος που έχετε ενώπιόν σας εγκρίθηκε από την επιτροπή με 55 ψήφους υπέρ, 2 κατά και μία αποχή· παρουσιάζει έναν απολογισμό γεμάτο αντιθέσεις.
Αφενός, υπογραμμίζει την εξαιρετική επίδοση της Κύπρου όσον αφορά την υιοθέτηση του κεκτημένου: 23 κεφάλαια έχουν ήδη κλείσει και στα εναπομείναντα δεν σημειώνονται ανυπέρβλητες δυσχέρειες. Αφετέρου, η πρόταση εκφράζει τη λύπη της για τη συνεχιζόμενη διαίρεση του νησιού. Οι ελπίδες που η διεθνής κοινότητα είχε εναποθέσει στις εκ του σύνεγγυς διαπραγματεύσεις, που διεξάγονταν υπό την αιγίδα των Ηνωμένων Εθνών, κατέρρευσαν τον περασμένο Νοέμβριο, με τη μονομερή αποχώρηση του κ. Ντενκτάς από τη διαδικασία. Η αποχώρηση αυτή χαίρει ως σήμερα της υποστήριξης της Τουρκίας.
Τη στιγμή που κατασπαταλήθηκε κατ’ αυτό τον τρόπο ένας χρόνος πολύτιμος για τη διευθέτηση του πολιτικού προβλήματος πριν από την ένταξη, δεν μπορώ, ως εισηγητής σας, παρά να συστήσω στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο να παραμείνει αμετακίνητο στην προγενέστερη θέση του, η οποία θεμελιώνεται στο διεθνές δίκαιο και τη δικαιοσύνη. Η θέση αυτή, η οποία ταυτίζεται με τη θέση των Ηνωμένων Εθνών, του Συμβουλίου της Ευρώπης και όλων των ευρωπαϊκών θεσμικών οργάνων, του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, του Συμβουλίου και της Επιτροπής, επικυρώθηκε στις 10 Μαίου 2001 από το Ευρωπαϊκό Δικαστήριο Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων.
Η πολιτική λύση την οποία επιθυμούμε δεν μπορεί να συνυπάρξει με μια ντε φάκτο κατάσταση, που έχει δημιουργηθεί δια της βίας. Θα πρέπει, αντιθέτως, να διαγράψει το παρελθόν και να στραφεί αποφασιστικά προς το μέλλον. Ο Γενικός Γραμματέας των Ηνωμένων Εθνών είχε προτείνει στους Τουρκοκυπρίους ένα ομοσπονδιακό σύστημα, βασισμένο σε ένα δημοκρατικό μοντέλο, το οποίο θα σέβεται τις ιδιαιτερότητες της κάθε πλευράς. Ανάλογα μοντέλα λειτουργούν σε πολλά ευρωπαϊκά κράτη – Ομοσπονδιακή Δημοκρατία της Γερμανίας, Βέλγιο, Ελεβετία και άλλα – όπου έχουν αποδείξει τόσο τη βιωσιμότητα όσο και τη ζωτικότητά τους.
Όλα τα κατάλοιπα του παρελθόντος, όποιες αδικίες και αν έχουν συσσωρευτεί και για τις δύο πλευρές από το 1960 και εξής (το πρόβλημα των προσφύγων, της ιδιοκτησίας, της αποχώρησης των στρατευμάτων, κλπ·) μπορούν να βρουν μια λύση με διαπραγμάτευση, την οποία θα στηρίξει εν ανάγκη η διεθνής κοινότητα. Το πρόβλημα της Κύπρου δεν είναι άλυτο, αρκεί να υπάρχει πολιτική βούληση, η οποία θα λειτουργήσει επί του παρόντος προωθητικά. Ο ψυχρός πόλεμος έχει τελειώσει. Όλα τα τείχη στην Ευρώπη έχουν καταρρεύσει. Οι χθεσινοί εχθροί έχουν γίνει εταίροι. Η εξαφάνιση αυτού του μήλου της έριδος θα ήταν προς το απόλυτο συμφέρον όλων των χωρών της περιοχής, και κυρίως της Τουρκίας.
Οι δύο κοινότητες του νησιού – και οι πρόσφατες δημοσκοπήσεις το αποδεικνύουν – θέλουν να ενταχθούν στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Αυτοί που έχουν επιλέξει ως μόνη στρατηγική τους την αποτελμάτωση, ως στρατηγική επιβίωσης ίσως, θα πρέπει να σεβαστούν τη βούληση των κοινοτήτων.
Αν το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο εγκρίνει με μεγάλη πλειοψηφία το σχέδιο ψηφίσματος για την Κύπρο, θα ενισχύσει τη διαπραγματευτική θέση του κ. Κόφι Ανάν. Στα τέλη του 2001 και στις αρχές του 2002, ο Γενικός Γραμματέας των Ηνωμένων Εθνών θα έχει μια τελευταία ευκαιρία να σημειώσει πρόοδο στις ενδοκοινοτικές διαπραγματεύσεις. Αν ωστόσο οι προσπάθειές του εξακολουθήσουν να υπονομεύονται από το ένα μέρος, η ιστορία θα καταδικάσει οριστικά εκείνους που αντιτίθενται στη διεθνή τάξη. Η Ευρωπαϊκή Ένωση, εάν συμβεί κάτι τέτοιο, δεν θα μπορεί παρά να σεβαστεί τη δέσμευση που ανέλαβε σε ανώτατο επίπεδο στο Ελσίνκι, το Δεκέμβριο του 1999, δηλαδή ότι η πολιτική διευθέτηση δεν αποτελεί προαπαιτούμενο για την ένταξη της Κύπρου στην Ευρωπαϊκή Ένωση.
Στο μεταξύ, ως ο εισηγητής, δεν μπορώ παρά να καλέσω τη νόμιμη κυβέρνηση της Κύπρου να συμβάλει αποφασιστικά στην άρση των εμποδίων όσον αφορά τα προβλήματα που παραμένουν εκκρεμή, ώστε οι διαπραγματεύσεις προσχώρησης να μπορέσουν να ολοκληρωθούν πριν από το τέλος του 2002."@el8
".
Mr President, for the second year running, I have the honour of presenting you with the report on Cyprus’ membership application to the European Union. The motion for a resolution before you was adopted in committee by 55 votes to 2 with 1 abstention. It proves to be an account with many contrasts.
On the one hand, it underlines Cyprus’ excellent performance in relation to the adoption of the acquis: 23 chapters have already been closed and the remaining chapters do not present insurmountable difficulties. On the other hand, the motion deplores the continuing division of the island. The hopes that the international community had placed in proximity talks, held under the aegis of the United Nations, were dashed last November by the unilateral withdrawal of Mr Denktash from the process. This withdrawal has been supported by Turkey to this day.
Although precious time has been wasted in the process of trying to find a solution to the political problem before accession, I can only recommend that the European Parliament adhere firmly to its previous position founded on International Law and justice. This position, which is also that of the United Nations, the Council of Europe and all the other European institutions, including the European Parliament, the Council and the Commission, was confirmed on 10 May 2001 by the European Court of Human Rights.
The political solution we seek cannot include the persistence of a
situation created by force. It must, on the other hand, turn the page on the past and resolutely face the future. The Secretary-General of the United Nations made a proposal to both the Greek and the Turkish Cypriots for a federal system based upon a democratic model that would respect the distinct characteristics of each of the parties. Such models work in many European countries – Germany, Belgium and Switzerland among others – where they have proven both their viability and their vitality.
Solutions to all longstanding issues can be found through the negotiation process, whether these issues be the reciprocal wrongs which have accumulated since 1960 (the problem of refugees, property, the retreat of troops, for example), with the support, as the need arises, of the International Community. Cyprus’ problems are not irresolvable if the political will is there to give a boost to proceedings now. The cold war is over. All the walls in Europe have been knocked down. The enemies of yesteryear have become our partners. It would be in the widely acknowledged common interest of all countries in our region, especially Turkey, to resolve this bone of contention.
Both communities on the island – and recent opinion polls are proof of this – want to be part of the European Union. Those who have chosen stagnation as their only strategy, maybe as a strategy for survival, should respect this will.
By guaranteeing a large majority to the motion for a resolution on Cyprus, the European Parliament will strengthen the negotiating position of Mr Kofi Annan. In late 2001 and early 2002, the General Secretary of the United Nations will have a last chance to make a breakthrough in intercommunity negotiations. If, however, his efforts continue to be sabotaged by one of the parties, history will forever condemn those who are opposed to international order. Should this happen, the European Union can only honour its engagement made at the highest level at Helsinki in December 1999, being conscious of the fact that a political settlement does not constitute a prerequisite for the accession of Cyprus to the European Union.
In the meantime, I can only call on the legitimate government of Cyprus to contribute steadfastly to the removal of obstacles to remaining problems so that accession negotiations can be settled before the end of 2002."@en3
"(FR) Señor Presidente, por segundo año consecutivo tengo el honor de presentarles el informe sobre la solicitud de adhesión de Chipre a la Unión Europea. La propuesta de resolución que tienen ante a ustedes ha sido aprobada en comisión por 55 votos a favor, dos en contra y una abstención; dicha resolución presenta un balance corroborado.
Por una parte, la resolución subraya el excelente resultado obtenido por Chipre con respecto a la adopción del acervo: 23 capítulos ya están cerrados y los capítulos restantes no presentan dificultades insuperables. Por otra parte, la propuesta deplora la persistencia de la división de la isla. Las esperanzas que la comunidad internacional había puesto en las negociaciones de proximidad, llevadas a cabo bajo los auspicios de las Naciones Unidas, se truncaron en noviembre último por la retirada unilateral del Sr. Denktash de este proceso. Dicha retirada ha sido hasta ahora apoyada por Turquía.
Mientras que se malgasta de esta forma un tiempo precioso para solucionar el problema político antes de la adhesión, su ponente no puede recomendar al Parlamento Europeo sino que siga firme en su posición anterior basada en el Derecho internacional y la justicia. Esta posición, que es igualmente la de las Naciones Unidas, del Consejo de Europa y de todas las instituciones europeas, Parlamento Europeo, Consejo y Comisión, fue confirmada el 10 de mayo de 2001 por el Tribunal Europeo de Derechos Humanos.
La solución política que deseamos mal puede conciliarse con una situación de hecho creada por la fuerza. La misma debe, por el contrario, superar el pasado y mirar resueltamente hacia el futuro. El Secretario General de las Naciones Unidas había propuesto a los chipriotas griegos y a los chipriotas turcos un sistema federal basado en un modelo democrático, respetuoso de las particularidades de cada una de las partes. Estos modelos funcionan en muchos países europeos - República Federal de Alemania, Bélgica, Suiza y otros países -, donde han demostrado tanto su viabilidad como su vitalidad.
Todas las secuelas del pasado, más allá de los errores recíprocos acumulados desde 1960 (el problema de los refugiados, de la propiedad, de la retirada de las tropas, etcétera), pueden encontrar una solución negociada, apoyada, si es preciso, por la comunidad internacional. El problema de Chipre no es insoluble si existe la voluntad política para pisar ahora el acelerador. La guerra fría ha terminado. En Europa todos los muros han caído. Los enemigos de ayer se han convertido en socios. Convendría a los intereses bien entendidos de todos los países de la región, y sobre todo de Turquía, que esta manzana de la discordia desapareciera.
Las dos comunidades de la isla - y los sondeos recientes lo demuestran - quieren formar parte de la Unión Europea. Aquellos que han elegido el inmovilismo como única estrategia, quizá como estrategia de supervivencia, deberían respetar la voluntad de estas comunidades.
El Parlamento Europeo, al garantizar una amplia mayoría al proyecto de resolución sobre Chipre, reforzará la posición negociadora del Sr. Kofi Annan. A finales de 2001 y principios de 2002 el Secretario General de las Naciones Unidas tendrá una última oportunidad para abrir camino en las negociaciones intercomunitarias. No obstante, si estos esfuerzos siguen siendo saboteados por una de las partes, la Historia condenará definitivamente a los que se oponen al orden internacional. La Unión Europea, en esta hipótesis, no podrá sino honrar el compromiso asumido al más alto nivel en Helsinki, en diciembre de 1999; a saber, que una solución política no constituye una condición previa para la adhesión de Chipre a la Unión Europea.
Mientras tanto, este ponente no puede sino recurrir al Gobierno legítimo de Chipre para que contribuya decididamente a eliminar los obstáculos a los problemas pendientes, a fin de que las negociaciones de adhesión puedan finalizar antes de finales del año 2002."@es12
".
Arvoisa puhemies, toisena perättäisenä vuotena minulla on kunnia esitellä teille mietintö Kyproksen Euroopan unioniin liittymisestä. Edessänne oleva päätöslauselmaehdotus hyväksyttiin valiokunnassa äänin 55 puolesta 2 vastaan ja 1 tyhjä; siinä esitellään paljon vastakohtia sisältävä yhteenveto.
Tässä ehdotuksessa painotetaan yhtäältä Kyproksen erinomaista suoritusta yhteisön säännöstön omaksumisessa: 23 lukua on jo saatu päätökseen, eivätkä jäljellä olevat tuota mahdottomia vaikeuksia. Toisaalta ehdotuksessa pahoitellaan itsepintaista aikomusta jakaa saari kahteen alueeseen. Toiveet, jotka kansainvälinen yhteisö asetti YK:n suojeluksessa käytyihin läheisyysneuvotteluihin, romuttuivat viime marraskuussa Denktashin yksipuoliseen päätökseen vetäytyä neuvotteluista. Turkki on tähän saakka tukenut tätä vetäytymistä.
Samalla kun kallista aikaa kuluu tämän poliittisen ongelman ratkaisemiseen ennen Euroopan unioniin liittymistä, esittelijänne voi vain neuvoa Euroopan parlamenttia pysymään tiukasti aiemmassa kansainväliseen lainsäädäntöön ja oikeuteen pohjautuvassa kannassaan. Tämä kanta, joka on myös YK:n, Eurooppa-neuvoston sekä kaikkien EU:n toimielinten, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission kanta, vahvistettiin 10. toukokuuta 2001 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.
Toivomassamme poliittisessa ratkaisussa ei voida tyytyä pakkotilanteeseen. On sitä vastoin unohdettava menneisyys ja katsottava päättäväisesti tulevaisuuteen. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ehdotti Kyproksen kreikkalaisille ja turkkilaisille demokratiaan perustuvaa federalistista järjestelmää, jossa huomioidaan molempien osapuolten erityispiirteet. Vastaavanlaisia hallintomalleja on useassa EU-valtiossa – Saksan liittotasavallassa, Belgiassa, Sveitsissä ynnä muissa valtioissa – joissa ne ovat osoittautuneet sekä toimiviksi että tehokkaiksi.
Kaikkiin menneisyyden jäänteisiin, olipa kyse mistä tahansa molempien osapuolten kokemista vääryyksistä aina 1960-luvulta lähtien (pakolaisongelma, omistusongelma, joukkojen vetäminen jne…) voidaan löytää neuvotteluratkaisu, jota kansainvälinen yhteisö tarvittaessa tukee. Kyproksen ongelma voidaan ratkaista, jos löytyy poliittista tahtoa asiaa vauhdittamaan. Kylmä sota on päättynyt. Kaikki Euroopan muurit on revitty alas. Eilisen vihollisista on tullut yhteistyökumppaneita. Olisi tietenkin alueen molemmille maille eduksi, varsinkin Turkille, että tästä kiistakapulasta päästäisiin eroon.
Saaren molemmat yhteisöt haluavat liittyä Euroopan unioniin, äskettäin tehdyt mielipidetiedustelutkin osoittavat sen. Niiden, joiden ainoana strategiana – ehkäpä kyse on selviytymisstrategiasta – on paikalleen jähmettyminen, tulisi kunnioittaa saaren yhteisöjen toivetta.
Antamalla enemmistön tuen Kyprosta koskevalle päätöslauselmaesitykselle Euroopan parlamentti vahvistaa Kofi Annanin neuvotteluasemaa. Vuosien 2001 ja 2002 vaihteessa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerillä on viimeinen tilaisuus saada aikaan läpimurto yhteisöjen välisissä neuvotteluissa. Jos jompikumpi osapuoli kuitenkin jälleen torpedoi hänen ponnistelunsa, historia tuomitsee lopullisesti kansainvälisen järjestyksen vastustajat. Mikäli näin kävisi, Euroopan unionilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa Helsingissä vuoden 1999 joulukuussa korkeimmalla tasolla annettua sitoumusta, jonka mukaan poliittinen ratkaisu ei ole ennakkoedellytyksenä Kyproksen liittymiselle Euroopan unioniin.
Sillä välin esittelijä voi vain vedota Kyproksen lailliseen hallitukseen, että se auttaisi määrätietoisesti ratkaisemaan jäljellä olevat ongelmat, jotta liittymisneuvottelut saataisiin päätökseen ennen vuoden 2002 loppua."@fi5
".
Signor Presidente, per il secondo anno consecutivo, ho l'onore di presentare la relazione sulla domanda di adesione di Cipro all’Unione europea. La proposta di risoluzione che avete davanti è stata adottata in commissione con 55 voti contro 2 e 1 astensione: presenta dunque un bilancio contrastato.
Da una parte, essa sottolinea gli eccellenti risultati di Cipro per quanto concerne l'adozione dell'
: 23 capitoli sono già conclusi e i rimanenti non presentano difficoltà insormontabili. Dall’altra, la proposta deplora la persistente divisione dell’isola. Le speranze riposte dalla comunità internazionale nei negoziati di prossimità, condotti sotto l'egida delle Nazioni unite, sono state infrante il novembre scorso dal ritiro unilaterale di Denktash dal processo, ritiro appoggiato fino ad oggi dalla Turchia.
Mentre si spreca in questo modo del tempo prezioso per risolvere il problema politico prima dell'adesione, non posso che raccomandare al Parlamento europeo di rimanere fermo sulla sua posizione precedente, fondata sul diritto internazionale e la giustizia. Tale posizione, che coincide con quella delle Nazioni unite, del Consiglio dell'Europa e di tutte le Istituzioni europee, Parlamento europeo, Consiglio e Commissione, è stata confermata il 10 maggio 2001 dalla Corte europea dei diritti dell'uomo.
La soluzione politica che auspichiamo non può accettare una situazione di fatto creata con la forza. Deve invece chiudere col passato e rivolgersi con decisione verso l'avvenire. Il Segretario generale delle Nazioni unite aveva proposto ai greco-ciprioti e ai turco-ciprioti un sistema federale basato su un modello democratico rispettoso delle peculiarità di ciascuna delle parti. Simili modelli funzionano in numerosi paesi europei - Repubblica federale tedesca, Belgio, Svizzera e altri - dove hanno dimostrato la loro validità nonché vitalità.
Tutti i residui del passato, quali che siano i torti reciproci accumulati dal 1960 (il problema dei profughi, delle proprietà, del ritiro delle truppe, ecc. …) possono essere superati attraverso una soluzione negoziale, con l’appoggio, all’occorrenza, della comunità internazionale. Il problema di Cipro non è insolubile, se c’è la volontà politica di premere ora l'acceleratore. La guerra fredda è finita. In Europa tutti i muri sono caduti. I nemici di ieri sono diventati
. Sarebbe chiaramente nell’interesse di tutti i paesi della regione, e in particolare della Turchia, che questo pomo della discordia venisse meno.
Le due comunità dell'isola - e i sondaggi recenti lo dimostrano - vogliono fare parte dell'Unione europea. Coloro che hanno scelto l'immobilismo come unica strategia, forse come strategia di sopravvivenza, dovrebbero rispettare la loro volontà.
Assicurando un’ampia maggioranza al progetto di risoluzione su Cipro, il Parlamento europeo rafforzerà la posizione negoziale di Kofi Annan. Alla fine del 2001 e all’inizio del 2002, il Segretario generale delle Nazioni unite avrà un’ultima occasione per condurre le due comunità a una svolta negoziale. Se tuttavia il suo impegno continua a essere vanificato da una delle parti, la storia condannerà senza possibilità di appello coloro che si oppongono all'ordine internazionale. In quest'ipotesi, l'Unione europea non potrà che onorare l'impegno assunto ai massimi livelli a Helsinki, nel dicembre 1999, ovvero che la soluzione politica non costituisce un requisito preliminare per l'adesione di Cipro all'Unione europea.
Nell’attesa, non posso che fare appello al governo legittimo di Cipro affinché contribuisca con determinazione a rimuovere gli ostacoli alla soluzione dei problemi in sospeso, per poter arrivare a concludere i negoziati prima della fine del 2002."@it9
".
Mr President, for the second year running, I have the honour of presenting you with the report on Cyprus’ membership application to the European Union. The motion for a resolution before you was adopted in committee by 55 votes to 2 with 1 abstention. It proves to be an account with many contrasts.
On the one hand, it underlines Cyprus’ excellent performance in relation to the adoption of the acquis: 23 chapters have already been closed and the remaining chapters do not present insurmountable difficulties. On the other hand, the motion deplores the continuing division of the island. The hopes that the international community had placed in proximity talks, held under the aegis of the United Nations, were dashed last November by the unilateral withdrawal of Mr Denktash from the process. This withdrawal has been supported by Turkey to this day.
Although precious time has been wasted in the process of trying to find a solution to the political problem before accession, I can only recommend that the European Parliament adhere firmly to its previous position founded on International Law and justice. This position, which is also that of the United Nations, the Council of Europe and all the other European institutions, including the European Parliament, the Council and the Commission, was confirmed on 10 May 2001 by the European Court of Human Rights.
The political solution we seek cannot include the persistence of a
situation created by force. It must, on the other hand, turn the page on the past and resolutely face the future. The Secretary-General of the United Nations made a proposal to both the Greek and the Turkish Cypriots for a federal system based upon a democratic model that would respect the distinct characteristics of each of the parties. Such models work in many European countries – Germany, Belgium and Switzerland among others – where they have proven both their viability and their vitality.
Solutions to all longstanding issues can be found through the negotiation process, whether these issues be the reciprocal wrongs which have accumulated since 1960 (the problem of refugees, property, the retreat of troops, for example), with the support, as the need arises, of the International Community. Cyprus’ problems are not irresolvable if the political will is there to give a boost to proceedings now. The cold war is over. All the walls in Europe have been knocked down. The enemies of yesteryear have become our partners. It would be in the widely acknowledged common interest of all countries in our region, especially Turkey, to resolve this bone of contention.
Both communities on the island – and recent opinion polls are proof of this – want to be part of the European Union. Those who have chosen stagnation as their only strategy, maybe as a strategy for survival, should respect this will.
By guaranteeing a large majority to the motion for a resolution on Cyprus, the European Parliament will strengthen the negotiating position of Mr Kofi Annan. In late 2001 and early 2002, the General Secretary of the United Nations will have a last chance to make a breakthrough in intercommunity negotiations. If, however, his efforts continue to be sabotaged by one of the parties, history will forever condemn those who are opposed to international order. Should this happen, the European Union can only honour its engagement made at the highest level at Helsinki in December 1999, being conscious of the fact that a political settlement does not constitute a prerequisite for the accession of Cyprus to the European Union.
In the meantime, I can only call on the legitimate government of Cyprus to contribute steadfastly to the removal of obstacles to remaining problems so that accession negotiations can be settled before the end of 2002."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, voor het tweede opeenvolgende jaar mag ik u het verslag presenteren over de aanvraag van Cyprus voor toetreding tot de Europese Unie. De ontwerpresolutie die voor u ligt is binnen de commissie aangenomen met 55 stemmen voor, 2 stemmen tegen en een onthouding. In deze ontwerpresolutie wordt de balans opgemaakt van een situatie vol contrasten.
Enerzijds wordt in de tekst benadrukt dat Cyprus uitstekende vorderingen heeft geboekt met het zich eigen maken van het acquis: er zijn al al 23 hoofdstukken afgesloten en de resterende hoofdstukken zullen geen onoverkomelijke bezwaren opleveren. Anderzijds wordt in de tekst de aanhoudende verdeeldheid op het eiland betreurd. De hoop van de internationale gemeenschap op spoedige onderhandelingen onder toezicht van de VN is in november jongstleden vervlogen toen de heer Denktash eenzijdig besloot zich uit het proces terug te trekken. Tot op heden heeft Turkije zich achter dit besluit van de heer Denktash geschaard.
Nu er kostbare tijd verloren is gegaan om het politieke probleem nog voor de toetreding op te lossen, kan ik als rapporteur dit Europees Parlement slechts aanbevelen om vast te blijven houden aan zijn aanvankelijke standpunt, dat op het internationale recht en op rechtvaardigheid is gebaseerd. Dit standpunt wordt gedeeld door de Verenigde Naties, de Raad van Europa en alle Europese instellingen: Europees Parlement, Raad en Commissie. Het Europese Hof voor de Rechten van de mens heeft dit standpunt op 10 mei 2001 bevestigd.
De politieke oplossing die wij nastreven is onverenigbaar met de feitelijke situatie, die met geweld is afgedwongen. Er moet daarom een streep worden getrokken door het verleden en resoluut naar de toekomst worden gekeken. De secretaris-generaal van de Verenigde Naties had de Griekse en Turkse Cyprioten voorgesteld een federaal stelsel in te stellen dat gebaseerd is op een democratisch model en waarin rekening wordt gehouden met de bijzonderheden van ieder van de partijen. Dergelijke modellen bestaan in veel Europese landen, zoals de Bondsrepubliek Duitsland, België en Zwitserland. In deze landen is gebleken dat het hier om een levensvatbaar, krachtig model gaat.
Voor alle problemen uit het verleden kan met behulp van de internationale gemeenschap een oplossing worden gevonden. Ik doel hier onder meer op het onrecht dat de partijen elkaar sinds 1960 hebben aangedaan, het vluchtelingenvraagstuk, de eigendomskwestie en de terugtrekking van de troepen. De kwestie-Cyprus kan worden opgelost, maar dan dient wel de politieke wil te bestaan om het proces te versnellen. De koude oorlog is voorbij. Alle muren in Europa zijn gevallen. De vijanden van gisteren zijn nu elkaars partners. Alle landen in de regio zijn erbij gebaat dit geschil op te lossen.
Recente enquêtes hebben aangetoond dat de bevolking van beide gemeenschappen deel wil uitmaken van de Europese Unie. De mensen die zich in hun loopgraven hebben verschanst - wellicht als vorm van overlevingsstrategie - zouden de wensen van de bevolking moeten respecteren.
Het Europees Parlement heeft zich met een grote meerderheid achter de ontwerpresolutie geschaard, zodat Kofi Annan over een sterkere onderhandelingspositie beschikt. De secretaris-generaal heeft eind dit jaar, begin volgend jaar een laatste kans om een doorbraak te forceren in de intracommunautaire onderhandelingen. Als een van de partijen zijn inspanningen blijft saboteren, dan zal de geschiedenis definitief afrekenen met hen die zich tegen de internationale orde verzetten. In dat geval zal de Europese Unie zich houden aan de afspraken die op het hoogste niveau in Helsinki zijn gemaakt, namelijk dat Cyprus niet tot de Europese Unie zal kunnen toetreden voordat er een politieke oplossing voor deze kwestie is gevonden.
In de tussentijd wil ik de legitieme regering van Cyprus oproepen om daadwerkelijk mee te werken aan een oplossing voor de nog openstaande kwesties, zodat de toetredingsonderhandelingen voor het einde van 2002 kunnen worden afgesloten."@nl2
"Senhor Presidente, pelo segundo ano consecutivo, tenho a honra de apresentar à assembleia o relatório sobre o pedido de adesão de Chipre à União Europeia. A proposta de resolução que tendes diante de vós foi aprovada em comissão por 55 votos contra 2 e 1 abstenção. Ela apresenta um balanço de posições contrastantes.
Por um lado, a proposta de resolução sublinha a excelente actuação de Chipre no que se refere à adopção do acervo: 23 capítulos encontram-se já encerrados e os restantes capítulos não apresentam dificuldades de monta. Por outro lado, a proposta lamenta a persistente divisão da ilha. As esperanças que a comunidade internacional depositara nas negociações de proximidade, conduzidas sob a égide das Nações Unidas, foram destruídas no passado mês de Novembro com a retirada unilateral do senhor Denktash deste processo. Essa retirada tem sido apoiada até à data pela Turquia.
Embora se tenha desperdiçado, desse modo, um tempo precioso para solucionar o problema político antes da adesão, não posso, enquanto relator, deixar de recomendar ao Parlamento Europeu que se mantenha firme na sua anterior posição, fundada sobre o direito internacional e a justiça. Essa posição, que é também a das Nações Unidas, do Conselho da Europa e de todas as Instituições Europeias, Parlamento Europeu, Conselho e Comissão, foi confirmada em 10 de Maio de 2001 pelo Tribunal Europeu dos Direitos do Homem.
A solução política a que aspiramos não se pode conformar com uma situação de facto criada à força. Pelo contrário, ela deve passar um traço sobre o passado e voltar-se decididamente para o futuro. O Secretário-Geral das Nações Unidas havia proposto aos Cipriotas gregos e aos Cipriotas turcos um sistema federal baseado num modelo democrático em que as particularidades de cada uma das partes seriam respeitadas. Em numerosos países europeus - República Federal Alemã, Bélgica, Suíça e outros - vigoram modelos desta natureza, que têm demonstrado tanto a sua viabilidade como a sua vitalidade.
Todas as sequelas do passado, quaisquer que sejam as culpas recíprocas acumuladas desde 1960 (o problema dos refugiados, da propriedade, da retirada das tropas, etc.) podem encontrar uma solução negociada, com o apoio, se necessário, da comunidade internacional. O problema de Chipre não é insolúvel, contanto que exista a vontade política de dar um impulso à sua resolução. A Guerra Fria terminou. Na Europa, todos os muros caíram. Os inimigos de ontem são hoje parceiros. Seria no interesse de todos os países da região, inclusive da Turquia, se este pomo de discórdia desaparecesse.
As duas comunidades da ilha - como o demonstram as sondagens recentes - desejam fazer parte da União Europeia. Os que escolheram o imobilismo como única estratégia, porventura como estratégia de sobrevivência, deveriam respeitar a sua vontade.
Ao assegurar o apoio de uma larga maioria ao projecto de resolução sobre Chipre, o Parlamento Europeu reforçará a posição negocial do senhor Kofi Annan. Nos finais de 2001 e princípios de 2002, o Secretário-Geral das Nações Unidas terá uma última oportunidade de fazer avançar as negociações intracomunitárias. Se, no entanto, os seus esforços continuarem a ser sabotados por uma das partes, a história condenará definitivamente os que se opõem à ordem internacional. Nessas circunstâncias, a União Europeia ver-se-á obrigada a honrar o compromisso assumido ao mais alto nível em Helsínquia, em Dezembro de 1999, ou seja, o de que um regulamento político não constitui uma condição prévia para a adesão de Chipre à União Europeia.
No entretanto, o vosso relator não pode deixar de apelar ao Governo legítimo de Chipre para que contribua com determinação para a supressão dos obstáculos à resolução dos problemas que se mantêm em suspenso, de modo a que as negociação de adesão possam estar concluídas antes do final de 2002."@pt11
"Herr talman! För andra året i rad har jag äran att lägga fram betänkandet om Cyperns ansökan om medlemskap i Europeiska unionen. Förslaget till resolution som ni har framför er antogs i utskottet med 55 röster för, 2 mot och 1 nedlagd röst och utgör en kontrastrik sammanfattning.
Å ena sidan betonas Cyperns utmärkta åtgärder när det gäller att anta regelverket: 23 kapitel har redan avslutats och de återstående kapitlen innebär inte några oöverstigliga hinder. Å andra sidan beklagar man i förslaget att öns delning fortsätter. De förhoppningar som det internationella samfundet satte till de lokala förhandlingarna, som genomfördes under FN:s överinseende, tillintetgjordes i november förra året genom Denktas unilaterala tillbakadragande från processen. Detta tillbakadragande har hittills stötts av Turkiet.
Eftersom värdefull tid för att lösa det politiska problemet före anslutningen på detta sätt slösats bort kan er föredragande bara rekommendera Europaparlamentet att bestämt vidhålla sin tidigare ståndpunkt som bygger på internationell rätt och rättvisa. Denna ståndpunkt, som också innehas av FN, Europarådet och samtliga europeiska institutioner – Europaparlamentet, rådet och kommissionen – bekräftades den 10 maj 2001 av Europadomstolen för de mänskliga rättigheterna.
I den politiska lösning vi önskar kan inte en situation accepteras som skapats genom tvång. Den måste i stället dra ett streck över det förgångna och bestämt se framåt. Förenta nationernas generalsekretariat föreslog grekcyprioterna och turkcyprioterna ett federalt system grundat på en demokratisk modell som respekterar vars och ens särdrag. Sådana modeller fungerar i flera europeiska länder – Tyskland, Belgien, Schweiz och andra – där de också visat sig livskraftiga och vitala.
Alla rester från förr, oavsett vilka ömsesidiga fel som lagts på hög sedan 1960 (flyktingproblem, egendom, tillbakadragande av trupperna, etc.) kan finna en förhandlingslösning, som vid behov stöds av det internationella samfundet. Cypernproblemet är inte olösligt om den politiska viljan finns för att nu ge den lite fart. Det kalla kriget är slut. Alla murar har fallit i Europa. Gårdagens fiender har blivit samarbetspartner. Det skulle tjäna alla länder i regionen, och särskilt Turkiet, om detta stridsäpple försvinner.
Öns båda grupper vill vara en del av Europeiska unionen, det visar de senaste undersökningarna. De som valt orörlighet som enda strategi, kanske som överlevnadsstrategi, bör respektera deras vilja.
Genom att säkerställa en stor majoritet för förslaget till resolution om Cypern kommer Europaparlamentet att förstärka Kofi Annans förhandlingsposition. I slutet av 2001 och början av 2002 får FN:s generalsekreterare en sista möjlighet till ett genombrott i förhandlingarna mellan befolkningsgrupper. Om dessa ansträngningar fortsätter att saboteras av den ena parten kommer historien att definitivt fördöma dem som sätter sig emot den internationella ordningen. Europeiska unionen kan då bara respektera åtagandet på högsta nivå i Helsingfors i december 1999, nämligen att en politisk lösning inte är en förutsättning för Cyperns anslutning till Europeiska unionen.
Under tiden kan er föredragande bara vädja till Cyperns behöriga regering om att den bestämt skall bidra till att undanröja de återstående hindren så att anslutningsförhandlingarna kan avslutas före slutet av 2002."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Poos (PSE ),"12,6
"de facto"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples