Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-09-04-Speech-2-088"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-09-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:AFSTEMNING4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010904.6.2-088"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-09-04-Speech-2-0894
lpv:speaker	lp:Georges Berthu4
lpv:spoken text	". J'exprime les plus grandes réserves sur le nouveau projet de statut de la société européenne car il me paraît compliqué, inutile, et susceptible de nous conduire, de proche en proche, à des résultats que nous ne souhaitons pas. La revendication d'un cadre statutaire unifié pour les sociétés anonymes au niveau européen, passant outre à la diversité des droits nationaux, est une vieille revendication fédéraliste, presque aussi ancienne que la Communauté, puisque les premières discussions furent lancées en 1959, et que la première proposition formelle de la Commission date de 1970. Mais cette idée se heurte à des droits nationaux ancrés profondément dans la mentalité de chaque peuple, par exemple le droit social - concernant la participation des salariés, notamment - ou le droit fiscal. Depuis trente ans, on discute de ce dossier sans le faire avancer, et tout le monde avait fini par se résigner à son immobilité, ce qui peut signifier, entre parenthèses, qu'une solution n'est pas si urgente que cela, et qu'on parviendrait bien à vivre sans elle. Soudainement, au Conseil de Nice de décembre dernier, la présidence française, désireuse sans doute d'afficher à tout prix des résultats, a réussi à faire entériner un accord. Mais, en réalité, le statut ainsi obtenu consiste en une juxtaposition de droits sociaux nationaux, entre lesquels les partenaires pourront choisir, amputée toutefois de toute disposition fiscale. De ce fait, la nouvelle proposition paraît à la fois complexe et insuffisante. D'ailleurs, personne ne parvient à bien l'évaluer. La commission de l'emploi et des affaires sociales de notre assemblée déclare que " (lesquelles ?) (par quels calculs ?) ". Mais les industriels européens écrivent justement le 24 août 2001 aux députés : " ". Or, cet accord n'existe pas aujourd'hui. Les États veulent à ce jour conserver leurs compétences fiscales. Dans ces conditions, le statut de société européenne, sans grand intérêt dans l'immédiat, paraît surtout poursuivi en raison de l'engrenage qu'il pourrait mettre en place, vers la déstabilisation des droits nationaux par un statut supranational, que la commission de l'emploi et des affaires sociales rêve même de rendre applicable aux petites entreprises. Ce projet, s'il était poussé, engendrerait la confusion et la dépossession des États, sans profit réel pour l'Europe. Certes, dans son état actuel, il risque de rester inutilisé. C'est ce qui pourrait arriver de mieux. Mais les idéologues de l'unification ne renonceront pas si vite."@fr6
lpv:spokenAs	member; NA (2001-01-31--2004-07-19)14 member; AFCO (1999-07-21--2002-01-14)14 vice-chair; Delegation for relations with Canada (1999-07-22--2002-01-14)14 unknown; Mouvement pour la France (2000-11-23--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Jeg udtrykker de største forbehold over for det nye udkast til statut for det europæiske selskab, for det virker i mine øjne kompliceret, unødvendigt og i stand til mere og mere at føre os til uønskede resultater. Kravet om ensartede fællesskabsregler for de europæiske aktieselskaber, som sætter sig ud over de forskellige nationale lovgivninger, er et gammelt føderalistisk krav, der er næsten lige så gammelt som Fællesskabet, eftersom de første drøftelser påbegyndtes allerede i 1959, og eftersom Kommissionens første formelle forslag blev stillet i 1970. Men denne idé strider mod de nationale lovgivninger, som ligger dybt forankret i de enkelte befolkningers mentalitet, f.eks. med hensyn til sociallovgivningen - især hvad angår medarbejderindflydelse - eller skattelovgivningen. I 30 år har man diskuteret denne sag uden at komme videre, og alle har efterhånden resigneret over for denne tomgang, hvilket i parentes bemærket kan betyde, at det ikke er så vigtigt endda med en løsning, og at man sagtens kan leve uden. Pludselig lykkedes det det franske formandskab, som utvivlsomt var ivrigt efter for enhver pris at vise resultater, at stadfæste en aftale på Det Europæiske Råds møde i Nice i december. Men i virkeligheden består den således opnåede statut af en sammenstilling af nationale lovgivninger, som partnerne kan vælge imellem, dog amputeret for enhver form for skattelovgivning. Derfor synes det nye udkast på en gang komplekst og utilstrækkeligt. I øvrigt er det ikke lykkedes for nogen at give en ordentlig vurdering af det. Parlamentets Udvalg om Beskæftigelse og Sociale Anliggender udtaler, at (hvilke?) (efter hvilke udregninger?) Men det europæiske erhvervsliv skriver netop den 24. august 2001 i en henvendelse til parlamentsmedlemmerne, at de gerne vil slå deres holdning fast endnu en gang, nemlig at en statut for det europæiske selskab ikke giver nogen som helst mærkbar økonomisk fordel, hvis den ikke ledsages af en aftale om en passende skatteordning. Men en sådan aftale eksisterer ikke i dag. Staterne vil indtil videre bevare deres skattemæssige kompetencer. Under disse omstændigheder synes statutten for det europæiske selskab, som for øjeblikket ikke har stor interesse, især at være forfulgt på grund af den kædereaktion, den ville sætte i gang mod destabilisering af de nationale rettigheder via en overstatslig statut, som Udvalget om Beskæftigelse og Sociale Anliggender endda også drømmer om at gøre gældende for de små virksomheder. Dette forslag ville, hvis det blev videreført, skabe forvirring og tab for staterne, uden egentlig vinding for Europa. Det er sandt, at det i sin nuværende udformning risikerer ikke at blive anvendt. Det er det bedste, der kunne ske. Men de ideologer, der er for foreningen, giver ikke op så let."@da1 "Ich möchte größte Vorbehalte zu dem neuen Entwurf für das Statut der Europäischen Gesellschaft (SE) geltend machen, weil ich es für zu kompliziert und überflüssig halte und fürchte, dass es im Laufe der Zeit Ergebnisse zeitigt, die wir nicht wollen. Die Forderung nach einem einheitlichen statutarischen Rahmen für die Aktiengesellschaften auf europäischer Ebene, der sich über die Vielfalt der nationalen Rechtsvorschriften hinwegsetzt, ist eine alte föderalistische Forderung, fast genauso alt wie die Gemeinschaft selbst, denn die ersten Diskussionen begannen bereits 1959, und der erste formelle Vorschlag der Kommission stammt aus dem Jahr 1970. Diese Idee gerät jedoch in Konflikt zu nationalen Rechten, die tief in der Mentalität jedes Volkes verwurzelt sind, zum Beispiel dem Sozialrecht – vor allem hinsichtlich der Mitsprache der Arbeitnehmer – oder dem Steuerrecht. Seit 30 Jahren diskutiert man über diese Problematik, ohne dabei voranzukommen, und alle hatten sich schließlich damit abgefunden, dass sich nichts bewegt, was, in Klammern gesprochen, wohl bedeutet, dass eine Lösung nicht so dringend ist und man sehr gut ohne sie leben kann. Auf der Ratstagung in Nizza im Dezember vergangenen Jahres gelang es urplötzlich der französischen Präsidentschaft, zweifellos in dem Bestreben, um jeden Preis Ergebnisse vorweisen zu können, eine Einigung durchzubringen. In Wirklichkeit besteht das auf diese Weise zustande gekommene Statut jedoch in einer Aneinanderreihung nationaler sozialer Rechte, zwischen denen die Partner wählen können, ohne jede steuerpolitische Regelung. Auf diese Weise erweist sich der neue Vorschlag als komplex und unzureichend zugleich. Niemand kann ihn so richtig einschätzen. Der Ausschuss für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten unseres Parlaments erklärt, dass (welche?) (nach welcher Berechnung?). In einem Schreiben der europäischen Wirtschaft an die Abgeordneten vom 24. August 2001 heißt es hingegen: . Eine solche Einigung gibt es bis heute nicht. Die Staaten wollen ihre Steuerhoheit nicht aus der Hand geben. Unter diesen Bedingungen wird wohl das Statut der Europäischen Gesellschaft, obwohl es derzeit nicht von großem Nutzen ist, vor allem deshalb weiter verfolgt, weil es Weiterungen in Richtung auf die Destabilisierung der nationalen Rechte durch ein supranationales Statut haben könnte, die der Ausschuss für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten sogar gern noch auf die Kleinunternehmen anwenden würde. Dieses Vorhaben würde, wenn man es weiter forciert, Verwirrung stiften und die Staaten ihrer Rechte berauben, ohne dass dies einen wirklichen Nutzen für Europa brächte. In seinem gegenwärtigen Zustand besteht die Gefahr, dass es nicht genutzt wird, und das wäre wohl noch das Beste, was passieren kann. Die Einigungs-Ideologen werden jedoch nicht so schnell aufgeben."@de7 "Εκφράζω σοβαρότατες επιφυλάξεις σχετικά με το νέο σχέδιο για το καταστατικό της ευρωπαϊκής εταιρείας, διότι θεωρώ ότι είναι πολύπλοκο, άχρηστο και μπορεί να μας οδηγήσει, σταδιακά, σε αποτελέσματα τα οποία απευχόμαστε. Η διεκδίκηση ενός ενιαίου καταστατικού πλαισίου για τις ανώνυμες εταιρείες σε ευρωπαϊκό επίπεδο, που θα υπερβαίνει την ποικιλομορφία των εθνικών δικαίων, είναι μια παλιά φεντεραλιστική διεκδίκηση, εξίσου παλιά με την Κοινότητα, αφού οι πρώτες συζητήσεις ξεκίνησαν το 1959, και η πρώτη επίσημη πρόταση της Επιτροπής χρονολογείται από το 1970. Η ιδέα αυτή όμως προσκρούει σε ορισμένα εθνικά δίκαια, με βαθιές ρίζες στη νοοτροπία του κάθε λαού, όπως το κοινωνικό δίκαιο λόγου χάρη – σχετικά με τη συμμετοχή των εργαζομένων, κυρίως – ή το φορολογικό δίκαιο. Εδώ και τριάντα χρόνια, συζητούμε το ζήτημα αυτό χωρίς να σημειώνουμε καμία πρόοδο και όλος ο κόσμος είχε αποδεχτεί τελικά παθητικά τη στασιμότητά του, πράγμα που μπορεί να σημαίνει, παρεμπιπτόντως, ότι η επίλυσή του δεν είναι πια τόσο επείγουσα και ότι μπορούμε να ζήσουμε μια χαρά και χωρίς αυτή. Ξαφνικά, στο Συμβούλιο της Νίκαιας τον περασμένο Δεκέμβριο, η γαλλική Προεδρία, επιθυμώντας προφανώς να επιδείξει πάση θυσία αποτελέσματα, κατάφερε να εγκρίνει μια συμφωνία. Στην πραγματικότητα, όμως, το καταστατικό που επετεύχθη κατά τον τρόπο αυτό αποτελεί μια συμπαράθεση των εθνικών κοινωνικών νομοθεσιών, μεταξύ των οποίων θα μπορούν οι εταίροι να επιλέξουν, αλλά δεν εμπεριέχει καμία φορολογική διάταξη. Ως εκ τούτου, η νέα πρόταση φαίνεται σύνθετη και παράλληλα ανεπαρκής. Εξάλλου, κανείς δεν καταφέρνει να την αξιολογήσει αποτελεσματικά. Η Επιτροπή Απασχόλησης και Κοινωνικών Υποθέσεων της Συνέλευσής μας δηλώνει ότι “ (ποιοι;) .(με ποιους υπολογισμούς;)”. Οι βιομήχανοι όμως από την άλλη γράφουν στις 24 Αυγούστου 2001 στους βουλευτές: “ Η συμφωνία αυτή όμως δεν υπάρχει σήμερα. Τα κράτη έως σήμερα επιθυμούν να διατηρήσουν τις φορολογικές τους αρμοδιότητες. Υπ’ αυτές τις συνθήκες, επιδιώκουμε, όπως φαίνεται, το καταστατικό της ευρωπαϊκής εταιρείας, το οποίο δεν παρουσιάζει μεγάλο ενδιαφέρον για το άμεσο μέλλον, λόγω των εξελίξεων που μπορεί ενδεχομένως να πυροδοτήσει, όσον αφορά την απορρύθμιση των εθνικών νομοθεσιών, ένα υπερεθνικό καταστατικό, το οποίο η Επιτροπή Κοινωνικών Υποθέσεων ονειρεύεται μάλιστα να εφαρμόσει και στις μικρές επιχειρήσεις. Το σχέδιο αυτό, αν προωθηθεί, θα προκαλέσει στα κράτη σύγχυση και θα τα απογυμνώσει, χωρίς να ωφελήσει πραγματικά την Ευρώπη. Με την παρούσα μορφή του κινδυνεύει, φυσικά, να παραμείνει εν αχρησία. Πράγμα που αποτελεί την καλύτερη δυνατή εξέλιξη. Οι ιδεολόγοι της ενοποίησης όμως δεν θα εγκαταλείψουν τόσο γρήγορα τον αγώνα."@el8,8 ". I would like to express my enormous reservations about the new draft Statute for a European Company which, in my view, is complicated, useless and is likely, in the long run, to bring about undesirable results. The call for a unified statutory framework for European limited companies, which disregards diversity in national law, is an old federalist demand that is nearly as old as the Community itself, given that the first discussions on this subject were launched in 1959, and the first concrete proposal from the Commission dates back to 1970. This idea, however, comes up against national laws that are deeply rooted in the mentality of each nation, such as social legislation, for example, regarding employee involvement, in particular – or tax legislation. We have been discussing this issue for 30 years without making any progress, and everyone was resigned to being unable to move it forward, which may mean, in other words, that a solution is not as urgent as we believe and that we could manage to live without it. Then suddenly, at the Nice European Council last December, the French Presidency, obviously desperately wanting to show that it had achieved some results, managed to bring about an agreement. In truth, however, the statute achieved in this way juxtaposes the different types of national social legislation, which the partners may choose between, and yet the statute has absolutely no fiscal provisions. The new proposal therefore seems both complex and inadequate. No one has managed to assess it properly either. Parliament’s Committee on Employment and Social Affairs states that “some organisations (which ones?) maintain that the statute for an SE would save European businesses EUR 30 000 million a year” (according to whose calculations?). In fact, in a letter dated 24 August 2001 to Members of Parliament, European businessmen wrote to reiterate their position, in other words, that a Statute for a European Company will offer no significant economic benefits, unless it is backed up by an agreement on an appropriate fiscal regime. Yet, this agreement does not currently exist. Up to now, the Member States have wanted to retain their fiscal powers. Given these circumstances, it seems that the European Company Statute, for which there is not much appetite at the present time, is being pursued mainly because of the chain of events it could give rise to, leading to the destabilisation of national laws by a supranational statute that the Committee on Employment and Social Affairs would even like to see applied to small businesses. If this draft were pushed through, it would lead to the confusion and dispossession of states without providing any real benefit for Europe. It is true that in its current form it is not likely to be used, which would be the best thing for it. The adepts of unification however will not give up on it so quickly."@en3 "(FR) Expreso mis mayores reservas sobre el nuevo proyecto de Estatuto de la Sociedad Europea, puesto que lo considero complicado, inútil y capaz de conducirnos progresivamente a resultados que no deseamos. La reivindicación de un marco estatutario unificado para las sociedades anónimas en el ámbito europeo, sin tener en cuenta la diversidad de los derechos nacionales, es una vieja reivindicación federalista, casi tan antigua como la Comunidad, ya que las primeras discusiones se iniciaron en 1959 y la primera propuesta formal de la Comisión data de 1970. Pero esta idea se enfrenta con unos derechos nacionales profundamente afianzados en la mentalidad de cada pueblo, por ejemplo el derecho social - relativo a la participación de los asalariados, concretamente - o el derecho fiscal. Hacía treinta años que se discutía este expediente sin hacerlo avanzar, y todos habían terminado por ceder frente a su inmovilidad, lo que puede significar, entre paréntesis, que el hecho de buscar una solución no es tan urgente como se cree y que se podría vivir muy bien sin ella. Repentinamente, en el Consejo de Niza de diciembre último la Presidencia francesa, deseosa, sin duda, de anunciar de cualquier forma unos resultados, logró hacer aprobar un acuerdo. Pero, en realidad, el estatuto obtenido de esta manera consiste en una yuxtaposición de derechos sociales nacionales, entre los que los socios podrán elegir, aunque quedan excluidas las disposiciones fiscales. Por eso la nueva propuesta parece a la vez compleja e insuficiente. Además, nadie logra evaluarla muy bien. La Comisión de Empleo y Asuntos Sociales de nuestra Asamblea declara que (¿cuáles?) (¿cómo se calcula?). Sin embargo, los empresarios europeos escriben precisamente el 24 de agosto de 2001 a los diputados: . Ahora bien, este acuerdo hoy no existe. Los Estados desean actualmente conservar sus competencias fiscales. En estas condiciones, al parecer se prosigue con el Estatuto de Sociedad Europea, de escaso interés en lo inmediato, debido al engranaje que podría poner en marcha tendente a desestabilizar los derechos nacionales mediante un estatuto supranacional que la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales desea incluso aplicar a las pequeñas empresas. Si este proyecto se sacase adelante provocaría la confusión y el desposeimiento de los Estados, sin un beneficio real para Europa. Naturalmente, en su estado actual dicho proyecto puede ser inútil. Es lo mejor que podría ocurrir. Pero los ideólogos de la unificación no cederán tan rápido."@es12 "Suhtaudun hyvin varauksellisesti uuteen eurooppayhtiöitä koskevaan sääntöehdotukseen, sillä se vaikuttaa mielestäni monimutkaiselta, turhalta ja siitä näyttäisi vähitellen aiheutuvan ei-toivottuja seurauksia. Vaatimus eurooppalaisia osakeyhtiöitä koskevan, kansallisista laeista piittaamattoman yhtenäisen säännöstön laatimisesta on vanhaa, federalistista perua ja juontaa juurensa melkeinpä yhteisön syntyhetkiin saakka, sillä ensimmäiset keskustelut asiasta käynnistyivät jo vuonna 1959, ja ensimmäinen komission muodollinen esitys on peräisin vuodelta 1970. Mutta ajatus kariutui kansojen mielissä syvälle juurtuneisiin kansallisiin lakeihin, joista esimerkkinä mainittakoon sosiaalilainsäädäntö – erityisesti palkansaajien osallistumisen kannalta – tai verolainsäädäntö. Tästä aiheesta on keskusteltu jo 30 vuotta edistymättä lainkaan, ja asian paikallaan jauhamiseen oli jo alistuttu, mikä voisi sivumennen sanoen tarkoittaa, että asian ratkaisemisella ei olekaan niin kiire, etteikö ilman sitä voisi elää. Nizzan Eurooppa-neuvostossa viime joulukuussa puheenjohtajavaltio Ranska, joka varmaankin halusi tuloksia hinnalla millä hyvänsä, onnistui yhtäkkiä saamaan sopimuksen vahvistettua. Mutta laaditut säännöt sisältävät todellisuudessa paljon kansallisia sosiaalilainsäädäntöjä rinnakkain, joista osapuolet voivat valita, mutta joista kuitenkin puuttuvat kaikki verotusta koskevat säännökset. Uusi ehdotus vaikuttaakin näin ollen sekä monimutkaiselta että liian suppealta. Kukaan ei sitä paitsi osaa arvioida sitä kunnolla. Parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunta ilmoittaa, että (minkä organisaatioiden?) (minkälaisten laskelmien mukaan?). Mutta yhteisön teollisuuden edustajathan juuri kirjoittivat parlamentin jäsenille 24. elokuuta 2001: " ." Mutta tätä sopimusta ei ole nyt. Jäsenvaltiot haluavat tänään säilyttää itsellään toimivallan veroasioissa. Näissä oloissa eurooppayhtiön sääntöjä – ilman, että sillä olisi suurta, välitöntä merkitystä – tunnutaan haluavan siksi, että siten päästäisiin horjuttamaan kansallista lainsäädäntöä ylikansallisella säännöstöllä, jota työllisyys- ja sosiaalivaliokunta haaveilee sovellettavan myös pieniin yrityksiin. Jos tätä ehdotusta vielä kehiteltäisiin lisää, siitä seuraisi hämmennystä ja valtioiden riistoa, mistä ei olisi Euroopan unionille mitään hyötyä. Tosin, nykyisessä muodossaan sitä tuskin sovelletaan. Se olisikin parasta, mitä voisi tapahtua. Mutta yhdistymistä ajavat ideologit eivät luovuta yhtä helpolla."@fi5 "Esprimo le più gravi riserve sul nuovo progetto di statuto della società europea in quanto lo ritengo complicato, inutile, e passibile di condurci a poco a poco a risultati indesiderati. La rivendicazione di un quadro statutario unificato a livello europeo per le società per azioni, che superi le divergenze del diritto nazionale, è una vecchia rivendicazione federalista, antica quasi quanto la Comunità, dato che le prime discussioni partirono nel 1959, e che la prima proposta formale della Commissione risale al 1970. Ma l'idea si scontra con i diritti nazionali, profondamente radicati nella mentalità di ciascun popolo, ad esempio il diritto societario, in particolare per quanto riguarda la partecipazione dei dipendenti o il diritto tributario. Da trent'anni si discute la questione senza compiere progressi, e tutti avevano finito per rassegnarsi a una tale immobilità, il che può significare, per inciso, che la sua soluzione non è poi così urgente e che si potrebbe anche farne a meno. D'improvviso, al Consiglio di Nizza lo scorso dicembre, la Presidenza francese, desiderosa probabilmente di esibire risultati a ogni costo, è riuscita a far adottare un accordo. Ma in realtà, lo statuto così ottenuto consiste in una giustapposizione dei vari tipi di diritto societario nazionale, tra i quali i soci potranno scegliere, mutilata tuttavia di qualsiasi disposizione fiscale. Di conseguenza, la nuova proposta appare al contempo complessa e insufficiente. Nessuno riesce del resto a valutarla bene. La commissione per l'occupazione e gli affari sociali di quest'Assemblea dichiara che " (quali?) (con quali calcoli?)". Ma gli industriali europei scrivono giustamente il 24 agosto 2001 ai deputati: " ". Ora, tale accordo non esiste oggi. Gli Stati vogliono ancor oggi conservare le loro competenze in materia fiscale. In queste condizioni, sembra che lo statuto della società europea, di scarso interesse nell'immediato, venga perseguito per la possibilità che offre di mettere in moto un meccanismo di destabilizzazione dei diritti nazionali tramite uno statuto sovranazionale, che la commissione per l’occupazione e gli affari sociali sogna addirittura di estendere alle piccole imprese. Tale progetto, se portato avanti, ingenererebbe confusione e disautorerebbe gli Stati, senza apportare un vantaggio reale all'Europa. Certo, allo stato attuale, esso rischia di rimanere inutilizzato: è la cosa migliore che possa capitare. Ma gli ideologi dell'unificazione non si daranno per vinti così presto."@it9 ". I would like to express my enormous reservations about the new draft Statute for a European Company which, in my view, is complicated, useless and is likely, in the long run, to bring about undesirable results. The call for a unified statutory framework for European limited companies, which disregards diversity in national law, is an old federalist demand that is nearly as old as the Community itself, given that the first discussions on this subject were launched in 1959, and the first concrete proposal from the Commission dates back to 1970. This idea, however, comes up against national laws that are deeply rooted in the mentality of each nation, such as social legislation, for example, regarding employee involvement, in particular – or tax legislation. We have been discussing this issue for 30 years without making any progress, and everyone was resigned to being unable to move it forward, which may mean, in other words, that a solution is not as urgent as we believe and that we could manage to live without it. Then suddenly, at the Nice European Council last December, the French Presidency, obviously desperately wanting to show that it had achieved some results, managed to bring about an agreement. In truth, however, the statute achieved in this way juxtaposes the different types of national social legislation, which the partners may choose between, and yet the statute has absolutely no fiscal provisions. The new proposal therefore seems both complex and inadequate. No one has managed to assess it properly either. Parliament’s Committee on Employment and Social Affairs states that “some organisations (which ones?) maintain that the statute for an SE would save European businesses EUR 30 000 million a year” (according to whose calculations?). In fact, in a letter dated 24 August 2001 to Members of Parliament, European businessmen wrote to reiterate their position, in other words, that a Statute for a European Company will offer no significant economic benefits, unless it is backed up by an agreement on an appropriate fiscal regime. Yet, this agreement does not currently exist. Up to now, the Member States have wanted to retain their fiscal powers. Given these circumstances, it seems that the European Company Statute, for which there is not much appetite at the present time, is being pursued mainly because of the chain of events it could give rise to, leading to the destabilisation of national laws by a supranational statute that the Committee on Employment and Social Affairs would even like to see applied to small businesses. If this draft were pushed through, it would lead to the confusion and dispossession of states without providing any real benefit for Europe. It is true that in its current form it is not likely to be used, which would be the best thing for it. The adepts of unification however will not give up on it so quickly."@lv10 "Ik stel mij zeer terughoudend op jegens de nieuwe ontwerpverordening betreffende het statuut voor een Europese vennootschap. Ik ben namelijk van mening dat deze tekst complex en overbodig is, en dus in de loop der tijd kan leiden tot voor ons ongewenste resultaten. De gedachte van één statutair kader voor alle Europese vennootschappen, waarbij voorbij wordt gegaan aan de diversiteit van de nationale rechtstelsels, is een federalistische eis die bijna even oud is als de Gemeenschap zelf. De eerste debatten over dit vraagstuk vonden namelijk al in 1959 plaats en het eerste formele voorstel van de Commissie in deze richting dateert uit 1970. De gedachte van één statutair kader is evenwel in strijd met het nationale recht, dat diep in de mentaliteit van ieder volk verankerd is. Ik denk bijvoorbeeld aan het sociale recht - met name wat betreft de deelname van werknemers - of het fiscale recht. Er wordt al dertig jaar over dit vraagstuk gedebatteerd zonder dat er vooruitgang mee wordt geboekt. Iedereen had zich al neergelegd bij het feit dat er nauwelijks beweging in dit vraagstuk zit, wat overigens betekent dat men kennelijk niet zoveel haast met deze kwestie heeft en dat we ook wel zonder één statutair kader voor alle Europese vennootschappen kunnen leven. Tijdens de Raad van Nice van december jongstleden is het Franse voorzitterschap, dat tegen iedere prijs resultaten wenste te boeken, er dan plotseling toch in geslaagd om een akkoord te sluiten. In feite blijkt het aldus verkregen resultaat echter een optelsom te zijn van de nationale sociale rechtstelsels waaruit de partners straks kunnen kiezen. Het fiscale vraagstuk is evenwel geheel buiten het akkoord gehouden. Het nieuwe voorstel komt daarom zowel complex als onvolledig op ons over. Niemand slaagt er overigens in om het voorstel goed te evalueren. De Commissie werkgelegenheid en sociale zaken van ons Parlement verklaart dat " (welke?) (op welke rekenmethode baseert de commissie zich hier?)". Het Europese bedrijfsleven laat de afgevaardigden daarentegen op 24 augustus 2001 juist het volgende weten: . Tot op de dag van vandaag is van een dergelijke overeenkomst geen sprake aangezien de lidstaten vooralsnog niet bereid zijn hun fiscale bevoegdheden uit handen te geven. In deze omstandigheden heeft een statuut voor de Europese vennootschap nu weinig zin. Toch worden de voorbereidingen voor dit statuut voortgezet. De Commissie werkgelegenheid en sociale zaken wil zo'n supranationaal statuut om de nationale rechtstelsels te destabiliseren. Ze wil dit statuut zelfs van toepassing laten zijn op kleine bedrijven. Als dit project wordt voortgezet, zal dat leiden tot verwarring en de onteigening van de lidstaten, hetgeen Europa bepaald niet ten goede zal komen. Zeker, het is goed mogelijk dat het huidige statuut niet zal worden toegepast. De ideologen van de eenwording zullen het evenwel niet gemakkelijk opgeven."@nl2 "Tenho as mais sérias reservas quanto ao novo projecto de Estatuto da Sociedade Europeia, pois a meu ver este é complicado, inútil e susceptível de nos conduzir, cada vez mais, a resultados que não desejamos. A criação de um quadro estatutário unificado para as sociedades anónimas a nível europeu, fazendo tábua rasa da diversidade dos direitos nacionais, é uma velha reivindicação federalista, quase tão antiga como a Comunidade, já que os primeiros debates sobre o assunto foram lançados em 1959 e a primeira proposta formal da Comissão data de 1970. No entanto, trata-se de uma ideia que colide com direitos nacionais profundamente enraizados na mentalidade de cada povo, como, por exemplo, o direito social - relativo, nomeadamente, à participação dos trabalhadores - ou o direito fiscal. Desde há trinta anos que se discute sobre este sem que o mesmo avance, e já todos se haviam resignado à sua imobilidade, o que, aqui para nós, significa porventura que não é assim tão urgente encontrar uma solução, e que poderíamos viver bem sem ela. Subitamente, no Conselho de Nice de Dezembro último, a Presidência francesa, certamente desejosa de apresentar resultados a todo o custo, conseguiu fazer ratificar um acordo. Na realidade, porém, o estatuto assim obtido consiste numa justaposição de direitos sociais nacionais - entre os quais os parceiros poderão optar -, desprovida, no entanto, de qualquer disposição fiscal. Por conseguinte, a nova proposta afigura-se simultaneamente complexa e insuficiente. Além disso, ninguém consegue avaliá-la bem. A Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais da nossa assembleia declara que " (quais?) (com base em que cálculos?)". No entanto, os industriais europeus escreveram precisamente aos deputados, em 24 de Agosto de 2001, nos seguintes termos: " ". Ora, um tal acordo não existe neste momento. Por enquanto, os Estados querem conservar as suas competências fiscais. Nestas condições, tudo leva a crer que a insistência na adopção do Estatuto da Sociedade Europeia, sem grande interesse no imediato, se prende sobretudo com a engrenagem que o mesmo seria susceptível de accionar, no sentido da desestabilização dos direitos nacionais mediante um estatuto supranacional que a Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais sonha mesmo em tornar aplicável às pequenas empresas. Este projecto, a ser levado por diante, geraria a confusão, desapossando os Estados dos seus direitos, sem verdadeiro lucro para a Europa. Evidentemente que, no seu estado actual, o projecto se arrisca a não ter qualquer utilidade. É o que de melhor poderia acontecer. Mas os ideólogos da unificação não vão desistir assim tão depressa."@pt11 "Jag vill uttrycka de största förbehåll mot det nya förslaget till stadga för europabolag, eftersom det förefaller mig komplicerat och onödigt och riskerar att så småningom leda till resultat som vi inte vill ha. Kravet på en enhetlig stadga för aktiebolag på europeisk nivå, som går utöver mångfalden i den nationella rätten, är ett gammalt federalistiskt krav, nästan lika gammalt som gemenskapen, eftersom de första diskussionerna inleddes 1959 och kommissionens första formella förslag härrör från 1970. Men denna idé strider mot nationell rätt som är djupt förankrad i varje folks mentalitet, exempelvis socialrätten – bl. a. när det gäller de anställdas inflytande – eller skatterätten. Ärendet har diskuterats i trettio år utan att framsteg gjorts, och alla hade resignerat inför det faktum att inget hände, vilket inom parentes kan innebära att en lösning inte är så brådskande, och att man mycket väl kan leva utan den. Plötsligt lyckades det franska ordförandeskapet vid rådet i Nice i december förra året att, sannolikt i en strävan efter att till varje pris visa på resultat, uppnå ett avtal. Men i verkligheten består den stadga som fastställdes på detta sätt i att de nationella sociala rättigheterna placeras sida vid sida, vilket innebär att parterna kan välja mellan de olika möjligheterna, och dessutom finns inga skattebestämmelser. Det nya förslaget förefaller därför komplext och otillräckligt. Ingen lyckas för övrigt bedöma det ordentligt. Utskottet för sysselsättning och socialfrågor i vår kammare förklarar att " (vilka?) (enligt vilka beräkningar?) ". Men de europeiska industriföretagen skriver den 24 oktober 2001 till ledamöterna att " ". Och det avtalet finns inte i dag. Staterna vill i dag behålla sin skattebehörighet. Under sådana förhållanden förefaller stadgan för europabolag, som inte har något omedelbart intresse, framförallt eftersträvas på grund av de omständigheter den skulle kunna medföra genom att nationella rättigheter destabiliseras av en överstatlig stadga, som utskottet för sysselsättning och socialfrågor till och med drömmer om att göra tillämplig på små företag. Om förslaget gick längre skulle det leda till förvirring och avhändande för staterna, utan att vara till fördel för Europa. I sitt nuvarande skick riskerar den förvisso att förbli oanvänd. Det är det bästa som skulle kunna hända. Men likriktningens ideologer kommer inte att ge upp så lätt."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	""Desearíamos recordar nuestra posición: un Estatuto de Sociedad Europea no ofrecerá ningún beneficio económico significativo si no va acompañado de un acuerdo sobre un régimen fiscal adecuado""12 ""Wij willen u graag ons standpunt communiceren: een statuut voor een SE zal geen belangrijke economische voordelen opleveren als er geen overeenkomst wordt bereikt over een hierop afgestemd fiscaal stelsel""2 ""algunas organizaciones"12 ", um Estatuto da Sociedade Europeia permitiria aos meios industriais europeus economizar anualmente 30 mil milhões de euros"11 "Berthu (NI ),"12,6 "Gostaríamos de chamar a atenção para a nossa posição: um Estatuto da Sociedade Europeia não oferecerá qualquer benefício económico significativo se não for acompanhado de um acordo sobre um regime fiscal adequado"11 "Haluaisimme muistuttaa teitä kannastamme: eurooppayhtiötä koskevasta säännöstöstä ei ole mitään merkittävää taloudellista hyötyä, jos ei laadita myös tarkoituksenmukaista sopimusta verotusjärjestelmästä"5 "Nous voudrions rappeler notre position : un statut de société européenne n'offrira aucun bénéfice économique significatif, s'il n'est pas accompagné d'un accord sur un régime fiscal approprié"6 "Vi skulle vilja erinra om vår ståndpunkt: en stadga för europabolag kommer inte att ge någon betydande ekonomisk fördel om den inte åtföljs av ett avtal om ett lämpligt skattesystem"13 "Vorremmo ricordare la nostra posizione: lo statuto della SE non offrirà alcun vantaggio economico significativo se non è accompagnato da un regime fiscale appropriato"9 "afirman que el Estatuto de la Sociedad Europea conllevaría para las empresas europeas un ahorro de 30.000 millones de euros anuales""12 "alcune organizzazioni"9 "aux milieux industriels européens"6 "behaupten, dass das Statut für eine SE der europäischen Wirtschaft Einsparungen in Höhe von 30 Milliarden Euro jährlich bringen dürfte”"7 "beweren dat het statuut voor een SE het Europese bedrijfsleven 30 miljard Euro per jaar zal besparen"2 "dossier"11 "eräiden organisaatioiden mukaan"5 "eurooppayhtiötä koskevien sääntöjen ansiosta yhteisön teollisuus säästäisi 30 miljardia euroa"5 "för det europeiska näringslivet"13 "hävdar att en stadga för europabolag kommer att medföra årliga besparingar på 30 miljarder"13 "hævder, at en statut for det europæiske selskab vil medføre besparelser for det europæiske erhvervsliv på 30 milliarder euro"1 "lo statuto della SE farà risparmiare alle imprese europee 30 miliardi di euro all'anno"9 "nogle organisationer"1 "om året.""1 "par écrit"6 "por escrito"12 "segundo certas organizações"11 "selon certaines organisations"6 "sommige organisaties"2 "sostengono che"9 "un statut de la société européenne ferait chaque année économiser 30 milliards d'euros"6 "vissa organisationer"13 "Θα θέλαμε να υπενθυμίσουμε τη θέση μας: για να προσφέρει σημαντικό οικονομικό όφελος, το καταστατικό της ευρωπαϊκής εταιρείας θα πρέπει να συνοδεύεται από μια συμφωνία για ένα κατάλληλο φορολογικό καθεστώς.”"8 "ερικοί φορείς"8 "ισχυρίζονται ότι το καταστατικό της ευρωπαϊκής εταιρείας θα οδηγούσε σε εξοικονομήσεις για τους ευρωπαϊκούς βιομηχανικούς κύκλους ύψους 30 δισεκατομμυρίων ευρώ ετησίως"8 "μ"8 "„Wir möchten an unsere Position erinnern: ein Statut für eine Europäische Gesellschaft wird keinen nennenswerten wirtschaftlichen Nutzen bringen, wenn nicht gleichzeitig eine Einigung über eine geeignete steuerliche Regelung erzielt wird“"7 "„einige Organisationen"7

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph