Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-09-03-Speech-1-096"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010903.7.1-096"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, innanzitutto vorrei ringraziare l'onorevole Mayer per il lavoro approfondito che ha fatto nel redigere questa relazione, anche attraverso le audizioni che ha organizzato insieme alla commissione per il lavoro e gli affari sociali, per un esame approfondito del recepimento della direttiva.
Da questo lavoro si desume che, senza dubbio, il recepimento negli ordinamenti nazionali è, in generale, positivo e che in circa 2000 aziende europee è già stato costituito un comitato aziendale europeo; in molte imprese, grazie alla direttiva, è stato possibile ottenere risultati per eliminare gli ostacoli all'informazione e alla consultazione. Non solo: la partecipazione tempestiva dei comitati aziendali in alcuni processi decisionali ha sicuramente portato risultati positivi, innanzitutto per i lavoratori, su temi come la salute, la sicurezza, le pari opportunità, ma anche per le aziende in termini di riduzione dei conflitti.
Ciò detto, la relazione Mayer - che noi condividiamo e sosteniamo - mette in luce anche una serie di lacune della direttiva stessa, sulle quali ritengo assolutamente necessario che la Commissione in tempi rapidi possa intervenire per modificarla.
Vorrei sottolineare in particolare tre elementi, che mi sembrano, oltre a quelli che già altri colleghi hanno citato, i punti più delicati sui quali è necessario intervenire in maniera puntuale.
Innanzitutto i tempi dell'informazione: non c'è nella direttiva un'indicazione chiara sulla tempestività dell'informazione e noi, in questi anni - spesso ne abbiamo parlato in quest'Aula - abbiamo votato delle risoluzioni, ma abbiamo avuto purtroppo molti esempi negativi: lavoratori che apprendono dalla stampa del loro destino oppure che sono confrontati con una decisione definitiva delle aziende. Potremmo citare al riguardo casi come
e molti altri. Allora, se è così, è necessario, assolutamente necessario che la direttiva sia più precisa, che definisca i tempi dell'informazione e della consultazione prima che venga assunta qualsiasi decisione, per rendere operativa la possibilità del negoziato, altrimenti non serve a nulla!
Secondo elemento: credo che i colleghi possano convenire con me che in un ordinamento non esistono norme che, se disattese, non producano nessun effetto. E' singolare che solo in tema di lavoro e di diritti sociali ciò sia quasi la regola! Ne conseguono in questi anni molti contenziosi e ricorsi alla magistratura, proprio perché il mancato rispetto, da parte delle aziende, dei dettami della direttiva non prevede assolutamente, tantomeno automaticamente, una messa in discussione della validità delle conseguenze della decisione assunta.
E' quindi necessario prevedere sanzioni adeguate e dissuasive, così come nei casi di violazione grave è necessario prevedere la sospensione per permettere di continuare il negoziato."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, først vil jeg gerne takke hr. Menrad for det grundige stykke arbejde, han lagde for dagen, da han udarbejdede denne betænkning - også ved hjælp af de høringer, han tilrettelagde sammen med Udvalget om Beskæftigelse og Sociale Anliggender - for at foretage en grundig undersøgelse af direktivets implementering.
Det fremgår af dette arbejde, at der ikke er nogen tvivl om, at implementeringen i den nationale lovgivning generelt er positiv, og at ca. 2.000 europæiske virksomheder allerede har oprettet et europæisk samarbejdsudvalg. Takket være direktivet har det i mange virksomheder været muligt at fjerne hindringerne for information og høring. Og det er ikke alt, for samarbejdsudvalgenes rettidige deltagelse i nogle af beslutningsprocesserne har uden tvivl givet nogle positive resultater - ikke mindst for arbejdstagerne - når det gælder emner som sundhed, sikkerhed og ligestilling, men den har også givet nogle positive resultater for virksomhederne, eftersom der er blevet færre konflikter.
Når det er sagt, kaster hr. Menrads betænkning - som vi bifalder og støtter - også lys over en række mangler i selve direktivet, og her er det efter min mening absolut nødvendigt, at Kommissionen griber hurtigt ind for at ændre direktivet.
Jeg vil navnlig gerne understrege tre aspekter, der foruden de aspekter, som andre af vores kolleger allerede har været inde på, forekommer mig at være de vanskeligste punkter, hvor det er nødvendigt med en målrettet indsats.
Det første punkt er informationsfristerne. I direktivet er der ikke nogen klar angivelse af, hvor hurtigt informationen skal ske, og i de senere år - det er noget, vi tit har drøftet her i Parlamentet - har vi vedtaget nogle beslutninger, men der har desværre været mange dårlige eksempler, hvor arbejdstagerne er blevet informeret om deres skæbne ved at læse avisen, eller hvor de først har fået besked om virksomhedernes beslutning, når den var endelig. Man kan nævne mange eksempler i den forbindelse, f.eks. Ahlston, Adb og Marks [amp] Spencer. Når det forholder sig sådan, er det absolut nødvendigt, at direktivet er mere præcist, og at fristerne for information og høring defineres, før der træffes nogen som helst beslutning, så der bliver mulighed for en forhandling. Ellers nytter direktivet nemlig ikke noget!
Det andet punkt er - og det tror jeg, at mine kolleger er enige med mig i - at hvis bestemmelserne i lovgivningen ikke bliver overholdt, har de ikke nogen effekt. Det er påfaldende, at det udelukkende er med hensyn til beskæftigelse og sociale rettigheder, at dette næsten altid er tilfældet! Som følge heraf har der i de senere år været mange tvister og indbringelser af sager for domstolen, netop fordi virksomhedernes manglende overholdelse af direktivets bestemmelser absolut ikke - og slet ikke automatisk - medfører, at der sættes spørgsmålstegn ved gyldigheden af den trufne beslutnings konsekvenser.
Derfor er det nødvendigt at tage højde for nogle passende og afskrækkende sanktioner, og i tilfælde af grove overtrædelser er det nødvendigt at sørge for en udsættelse, så forhandlingerne kan fortsætte."@da1
"Herr Präsident, zunächst möchte ich Herrn Menrad für die gründliche Arbeit, die er bei der Erstellung dieses Berichts, auch durch die gemeinsam mit dem Ausschuss für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten zwecks einer tiefgreifenden Prüfung der Übernahme der Richtlinie durchgeführten Anhörungen geleistet hat, meinen Dank aussprechen.
Aus dieser Arbeit lässt sich zweifelsfrei schließen, dass die Richtlinie generell positiv von den einzelstaatlichen Rechtsordnungen übernommen wurde, und dass in etwa 2 000 europäischen Unternehmen bereits ein Europäischer Betriebsrat gebildet wurde; in vielen Betrieben konnten dank der Richtlinie die Hemmnisse für die Unterrichtung und Anhörung der Arbeitnehmer erfolgreich beseitigt werden. Aber nicht nur das: Die rechtzeitige Einbeziehung der Betriebsräte in die Entscheidungsprozesse hat sicherlich zu positiven Ergebnissen geführt, in erster Linie für die Arbeitnehmer, in den Fragen der Gesundheit und Sicherheit am Arbeitsplatz sowie der Chancengleichheit, aber auch für die Unternehmen, durch die Minderung des Konfliktpotenzials.
Gleichwohl werden in dem Bericht Menrad - den wir billigen und unterstützen - auch einige Lücken der Richtlinie aufgezeigt, die meines Erachtens ein rasches Eingreifen der Kommission erfordern, um sie in diesen Punkten zu ändern.
Ich möchte insbesondere drei Aspekte hervorheben, die neben den bereits von anderen Kolleginnen und Kollegen erwähnten zu den heiklen Fragen zu gehören scheinen, die ein schwerpunktmäßiges Eingreifen notwendig machen.
Da wäre zunächst der Zeitpunkt der Unterrichtung zu nennen: In der Richtlinie ist kein klarer Hinweis zur Rechtzeitigkeit der Unterrichtung enthalten. Wir haben zwar in den letzten Jahren - häufig haben wir in diesem Hohen Haus darüber gesprochen - Entschließungen angenommen, doch leider wurden uns viele negative Beispiele gemeldet: Arbeitnehmer, die aus der Presse erfahren, wie es um ihr Schicksal bestellt ist, oder die mit einer endgültigen Entscheidung der Unternehmen konfrontiert werden. In diesem Zusammenhang könnten wir Fälle wie den von Alstom-ABB, Marks [amp] Spencer und noch zahlreiche andere nennen. Demnach ist es notwendig, ja unbedingt erforderlich, dass die Richtlinie präziser formuliert wird und die Zeitpunkte für die Unterrichtung und Anhörung vor jedweder Beschlussfassung festlegt werden, damit auch die Möglichkeit von Verhandlungen wahrgenommen werden kann, weil sie ansonsten zu nichts nütze ist!
Zum zweiten Aspekt: Ich glaube, die Kolleginnen und Kollegen können mir beipflichten, dass es in keiner Rechtsordnung Vorschriften gibt, deren Nichteinhaltung keinerlei Auswirkung hätte. Es ist schon merkwürdig, dass dies lediglich auf dem Gebiet des Arbeitsrechts und der sozialen Rechte die Regel zu sein scheint! Daraus resultierten in den letzten Jahren viele Rechtsstreitigkeiten und Anrufungen der Gerichte, eben weil die Missachtung der Bestimmungen dieser Richtlinie durch die Unternehmen absolut nicht, geschweige denn automatisch, dazu führt, dass die Folgen einer getroffenen Entscheidung bzw. ihre Gültigkeit in Frage gestellt werden.
Deshalb müssen angemessene, der Abschreckung dienende Sanktionen vorgesehen werden, und in den Fällen eines schweren Verstoßes müssen die Beschlüsse ausgesetzt werden, um eine Fortführung der Verhandlungen zu ermöglichen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, καταρχάς θα ήθελα να ευχαριστήσω τον κ. Menrad για το εμπεριστατωμένο έργο που επιτέλεσε κατά τη σύνταξη αυτής της έκθεσης, μεταξύ των άλλων και μέσω των ακροάσεων που διοργάνωσε σε συνεργασία με την Επιτροπή Απασχόλησης και Κοινωνικών Υποθέσεων, για μία εμπεριστατωμένη εξέταση της αποδοχής αυτής της οδηγίας.
Από το έργο αυτό συνάγεται πως, αναμφίβολα, η μεταφορά στις εθνικές νομοθεσίες είναι, σε γενικές γραμμές, θετική και ότι σε 2000 περίπου ευρωπαϊκές εταιρίες έχει ήδη συσταθεί ευρωπαϊκή επιτροπή επιχείρησης. Σε πολλές επιχειρήσεις, χάρη στην οδηγία, κατέστη δυνατό να επιτευχθούν αποτελέσματα όσον αφορά την εξάλειψη εμποδίων για την ενημέρωση και τη διαβούλευση. Και όχι μόνο αυτό: η έγκαιρη συμμετοχή των επιτροπών επιχείρησης σε ορισμένες διαδικασίες λήψης αποφάσεων ασφαλώς επέφερε θετικά αποτελέσματα, κατ’ αρχάς για τους εργαζόμενους, σε θέματα όπως η υγεία, η ασφάλεια, οι ίσες ευκαιρίες, αλλά και για τις επιχειρήσεις σε ζητήματα όμως η μείωση των συγκρούσεων.
Τούτου λεχθέντος, η έκθεση Menrad – την οποίαν εμείς συμμεριζόμαστε και υποστηρίζουμε – φέρνει επίσης στο φως μία σειρά κενά αυτής της ίδιας της οδηγίας, σχετικά με τα οποία θεωρώ απολύτως απαραίτητο να παρέμβει η Επιτροπή ταχέως για να την τροποποιήσει.
Θα ήθελα να υπογραμμίσω ιδιαίτερα τρία στοιχεία, που μου φαίνονται, επιπλέον εκείνων που έχουν ήδη αναφέρει άλλοι συνάδελφοι, τα πλέον λεπτά σημεία επί των οποίων είναι αναγκαία ειδική παρέμβαση.
Καταρχάς οι προθεσμίες της ενημέρωσης: δεν υπάρχει στην οδηγία σαφής ένδειξη σχετικά με το έγκαιρο της ενημέρωσης και εμείς όλα αυτά τα χρόνια – μιλήσαμε συχνά για αυτό σ’ αυτή την Αίθουσα – εγκρίναμε μεν ψηφίσματα, αλλά είχαμε δυστυχώς και πολλά αρνητικά παραδείγματα: εργαζόμενοι που πληροφορούνται από τον Τύπο το μέλλον τους ή που βρίσκονται αντιμέτωποι με μία τελεσίδικη απόφαση των επιχειρήσεων. Θα μπορούσαμε να αναφέρουμε σχετικά περιπτώσεις όπως της
της
του
και πολλών άλλων. Λοιπόν, αν είναι έτσι, είναι αναγκαίο, απολύτως αναγκαίο, να γίνει η οδηγία πιο ακριβής, να καθορίζει τις προθεσμίες της ενημέρωσης και της διαβούλευσης πριν από τη λήψη οποιασδήποτε απόφασης, ώστε να καταστεί λειτουργική η δυνατότητα της διαπραγμάτευσης, διαφορετικά δεν χρησιμεύει σε τίποτα!
Δεύτερο στοιχείο: πιστεύω ότι οι συνάδελφοι μπορούν να συμφωνήσουν μαζί μου ότι σε μία έννομη τάξη δεν υπάρχουν κανόνες οι οποίοι, αν δεν τηρηθούν, δεν παράγουν κανένα αποτέλεσμα. Αποτελεί μοναδική περίπτωση το γεγονός ότι στα θέματα εργασίας και κοινωνικών δικαιωμάτων αυτό είναι σχεδόν ο κανόνας! Από το γεγονός αυτό προέκυψαν όλα αυτά τα χρόνια πολλές διαφορές και προσφυγές στην δικαιοσύνη, ακριβώς διότι η μη τήρηση εκ μέρους των επιχειρήσεων των επιταγών της οδηγίας ουδόλως προβλέπει, ούτε καν αυτόματα, την έναρξη συζήτησης σχετικά με την εγκυρότητα των συνεπειών της ειλημμένης απόφασης.
Είναι, λοιπόν, απαραίτητο να προβλεφθούν κατάλληλες και αποτρεπτικές κυρώσεις, όπως άλλωστε στις περιπτώσεις σοβαρών παραβιάσεων είναι ανάγκη να προβλέπεται η διακοπή, ώστε να μπορέσουν να συνεχισθούν οι διαπραγματεύσεις."@el8
"Mr President, I would like to start by thanking Mr Menrad for his thorough work in drawing up this report, including the hearings he organised together with the Committee on Employment and Social Affairs in order to examine closely the incorporation of the directive into national legal systems.
This study shows, without a doubt, that the incorporation of the directive into national legal systems is, for the most part, having positive results and that European works councils have been set up in around 2000 European companies. In many companies, the directive has contributed to eliminating the barriers to information and consultation. What is more, the timely participation of the Company committees in some of the decision-making processes has certainly yielded positive results, first and foremost for the workers in areas such as health, safety and equal opportunities but also for the companies in that the number of disputes has fallen.
Having said that, the Menrad report – which we support – also reveals a series of gaps in the directive itself, and I consider it absolutely essential that the Commission takes measures to amend the directive to deal with these gaps without delay.
I would, in particular, like to focus on three elements which, in addition to those cited by other Members, I feel are the most sensitive points and those which require swift action to be taken.
Firstly, the information timeframe: there is no clear stipulation in the directive regarding the timely provision of information and, in recent years – we have often discussed the matter in this House – we have adopted resolutions but have, I regret to say, had a great deal of negative incidents such as workers learning of their fate from the press or being presented with a final decision by companies. In this regard, we could cite cases such as
and many others. Well then, if this is the case, it is necessary, absolutely essential for the directive to be more precise, for it to lay down timeframes which ensure that information is provided and consultation carried out before any decision is taken, to provide a real opportunity for negotiation, otherwise it will serve no purpose at all!
Secondly, I am sure the Members will agree with me when I say that there are no rules in a legal system which, if disregarded, lose their effect. It is strange that it is only in the area of work and social rights that this is almost the norm! There have thus been many disputes and incidents of recourse to industrial tribunals in recent years, precisely because the failure of companies to respect the stipulations of the directive does not on any account place in question the validity of the effects of the decision taken and certainly does not do so automatically.
It is therefore necessary for appropriate, dissuasive penalties to be laid down and, similarly, in serious cases of breach of the directive, it is necessary to provide for the suspension of a decision in order to allow negotiations to continue."@en3
"(IT) Señor Presidente, quisiera, en primer lugar, dar las gracias al Sr. Menrad por el exhaustivo trabajo que ha realizado a la hora de elaborar este informe, también a través de las audiencias que ha organizado junto con la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales en orden a un examen exhaustivo de la transposición de esta directiva.
De este trabajo se deduce que, sin duda, la transposición en los ordenamientos nacionales es, en general, positiva y que en aproximadamente 2.000 empresas europeas ya se ha constituido un comité de empresa europeo. Gracias a la directiva, en muchas empresas ha sido posible conseguir resultados encaminados a eliminar los obstáculos a la información y a la consulta. Y no solo esto: la inmediata intervención de los comités de empresa en algunos procesos de toma de decisiones ha dado, sin ningún género de dudas, resultados positivos, ante todo para los trabajadores, en temas como la salud, la seguridad, la igualdad de oportunidades, pero también para las empresas en términos de reducción de los conflictos.
Dicho esto, el informe Menrad, que compartimos y respaldamos, pone de manifiesto también una serie de lagunas de la propia directiva, en las que considero absolutamente necesario que la Comisión pueda intervenir cuanto antes para modificarla.
Quisiera subrayar en particular tres elementos que, además de aquellos que algunos colegas ya han mencionado, se me antojan los puntos más delicados en los que es preciso intervenir de manera muy puntual.
Ante todo, los plazos de información: en la directiva no existe una indicación clara respecto a la inmediatez de la información y nosotros, en estos años - con frecuencia hemos hablado de ello en el Pleno – hemos aprobado resoluciones, pero, lamentablemente, hemos tenido muchos ejemplos negativos: trabajadores que se enteran por la prensa de su destino o que se encuentran con una decisión definitiva de las empresas. Podríamos mencionar al respecto casos como
y muchos otros. Entonces, ante esta realidad, es absolutamente necesario que la directiva sea más precisa y que determine los plazos de información y consulta antes de que se adopte cualquier decisión, para convertir en operativa la posibilidad de la negociación, de lo contrario no sirve para nada.
Segundo elemento: creo que sus Señorías coincidirán conmigo en que en un ordenamiento no existen normas que, de no ser cumplidas, no surten efecto alguno. Es extraño que sólo en materia de empleo y de derechos sociales esto sea casi la regla. En estos años son consecuencia de ello muchos contenciosos y demandas ante los Tribunales de lo Social, precisamente porque el incumplimiento por parte de las empresas de las disposiciones de la directiva no prevé de forma absoluta ni mucho menos automáticamente que se ponga en tela de juicio la validez de las consecuencias de la decisión tomada.
En consecuencia, es necesario prever sanciones adecuadas y disuasorias, así como la suspensión para permitir que continúen las negociaciones en los casos de violación grave."@es12
"Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi haluaisin kiittää jäsen Menradia siitä perusteellisesta työstä, jota hän on tehnyt tätä mietintöä laatiessaan, myös niissä kuulemisissa, joita hän on järjestänyt työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan kanssa tämän direktiivin täytäntöönpanon perusteelliseksi selvittämiseksi.
Tästä työstä voidaan selvästi päätellä, että sisällyttäminen kansallisiin säännöksiin on sujunut yleisesti ottaen hyvin ja että noin 2000 eurooppalaiseen yritykseen on jo perustettu eurooppalainen yritysneuvosto; direktiivin ansiosta monissa yrityksissä on voitu saavuttaa tuloksia tiedottamisen ja kuulemisen esteiden poistamisessa. Eikä tässä vielä kaikki: yritysneuvostojen ripeä puuttuminen tiettyihin päätöksentekoprosesseihin on varmasti johtanut myönteisiin tuloksiin ennen muuta työntekijöiden kannalta sellaisissa asioissa kuin terveys, turvallisuus, yhtäläiset mahdollisuudet, mutta myös yritysten kannalta, sillä konfliktit ovat vähentyneet.
Tämän lisäksi Menradin mietinnössä – johon me kaikki yhdymme ja jota me kannatamme – nostetaan kuitenkin esille myös useita direktiiviin sisältyviä epäkohtia, joihin komission on mielestäni ripeästi puututtava kohtien tarkistamiseksi.
Haluaisin korostaa erityisesti kolmea seikkaa, jotka minusta muiden kollegoiden jo mainitsemien seikkojen ohella ovat arkaluonteisimmat kysymykset, joihin on tarpeen puuttua huolellisesti.
Ennen muuta tiedottamisen määräajat: direktiivissä ei ole selkeää viittausta tiedottamisen nopeuteen, ja me olemme viime vuosina – olemme puhuneet asiasta usein parlamentissa – äänestäneet päätöslauselmista, mutta olemme ikävä kyllä nähneet monia kielteisiä esimerkkejä: työntekijät ovat saaneet lukea kohtalostaan lehdistä tai joutuneet tilanteeseen, jossa yritykset ovat jo tehneet lopullisen päätöksen. Voisimme mainita tässä yhteydessä sellaiset tapaukset kuin Ahlston, Adb, Marks [amp] Spencer ja monia muita. Jos näin siis on, direktiiviä on ehdottomasti täsmennettävä, ja siinä on määrättävä, että tiedottaminen ja kuuleminen on toteutettava tiettyjen määräaikojen puitteissa ennen minkään päätöksen tekemistä, jotta on todella mahdollista neuvotella, muuten direktiivistä ei ole mitään hyötyä!
Toinen asia: luulen, että kollegat ovat kanssani samaa mieltä siitä, että säännöillä ei ole virkaa, jos niitä ei noudateta ja jos niiden noudattamatta jättämisestä ei koidu mitään seurauksia. On ihmeellistä, että vain työllisyyden ja sosiaalisten oikeuksien alalla tämä on lähestulkoon säännönmukaista! Viime vuosina tuomioistuinten käsiteltävänä on ollut paljon kiistoja ja vetoomuksia juuri siksi, että vaikka yritykset ovat rikkoneet direktiivin määräyksiä, se ei missään nimessä ole tarkoittanut, ainakaan automaattisesti, että tehtyjen päätösten seurausten pätevyys olisi asetettu kyseenalaiseksi.
On siis tarpeen asettaa riittävät ja ennaltaehkäisevät sanktiot, ja vakavissa rikkomistapauksissa on voitava jäädyttää päätös neuvottelujen jatkamisen mahdollistamiseksi."@fi5
"Monsieur le Président, je voudrais avant tout remercier M. Menrad pour le travail approfondi qu'il a réalisé en rédigeant ce rapport, y compris à travers les auditions qu'il a organisées avec la commission du travail et des affaires sociales, pour un examen approfondi de la transposition de la directive.
Ce travail permet de conclure que, sans aucun doute, la transposition dans les législations nationales est, en général, positive et que, dans 2 000 entreprises environ, un comité d'entreprise européen a déjà été constitué ; dans de nombreuses entreprises, grâce à la directive, il a été possible d'obtenir des résultats pour éliminer les obstacles à l'information et à la consultation. Et en plus, la participation opportune des comités d'entreprise à certains processus de décision a certainement apporté des résultats positifs, en premier lieu pour les travailleurs, sur des thèmes comme la santé, la sécurité, l'égalité des chances, mais aussi pour les entreprises, en termes de réduction des conflits.
Cela étant, le rapport Menrad - que nous partageons et que nous soutenons - met en évidence également une série de lacunes de la directive elle-même, sur lesquelles j'estime qu'il est absolument nécessaire que la Commission puisse intervenir rapidement pour la modifier.
Je voudrais souligner en particulier trois éléments, qui me semblent être les points les plus délicats sur lesquels il est nécessaire d'intervenir de manière ponctuelle, en plus de ceux que d'autres collègues ont déjà cités.
Tout d'abord, les délais d'information : il n'y a pas d'indication claire sur la rapidité de l'information et, durant toutes ces années - nous en avons souvent parlé dans cette enceinte -, nous avons voté des résolutions, mais nous avons eu malheureusement trop d'exemples négatifs de travailleurs apprenant leur destin par la presse ou qui ont affaire à une décision définitive des entreprises. Nous pourrions citer les exemples d'
et de nombreux autres. Alors, si les choses se présentent comme cela, il est nécessaire, absolument nécessaire que la directive soit plus précise, qu'elle définisse les délais d'information et de consultation avant que soit prise toute décision, afin de concrétiser la possibilité de négociation, autrement, cela ne sert à rien !
Deuxième élément : je crois que les députés peuvent être d'accord avec moi pour dire que, dans une législation, il n'existe pas de normes qui, si elles ne sont pas respectées, ne produisent pas d'effet. Il est curieux que, seulement en matière de travail et de droits sociaux, cela soit possible ! La conséquence en est que, au cours de ces dernières années, on a assisté à de nombreux contentieux et recours à la magistrature, précisément parce que le non-respect, de la part des entreprises, des principes de la directive ne prévoit pas dans l'absolu, et encore moins de manière automatique, une mise en discussion du caractère valable des conséquences de la décision prise.
Il est donc nécessaire de prévoir des sanctions adéquates et dissuasives, de même que, dans les cas de violation grave, il est nécessaire de prévoir la suspension afin de permettre la poursuite des négociations."@fr6
"Mr President, I would like to start by thanking Mr Menrad for his thorough work in drawing up this report, including the hearings he organised together with the Committee on Employment and Social Affairs in order to examine closely the incorporation of the directive into national legal systems.
This study shows, without a doubt, that the incorporation of the directive into national legal systems is, for the most part, having positive results and that European works councils have been set up in around 2000 European companies. In many companies, the directive has contributed to eliminating the barriers to information and consultation. What is more, the timely participation of the Company committees in some of the decision-making processes has certainly yielded positive results, first and foremost for the workers in areas such as health, safety and equal opportunities but also for the companies in that the number of disputes has fallen.
Having said that, the Menrad report – which we support – also reveals a series of gaps in the directive itself, and I consider it absolutely essential that the Commission takes measures to amend the directive to deal with these gaps without delay.
I would, in particular, like to focus on three elements which, in addition to those cited by other Members, I feel are the most sensitive points and those which require swift action to be taken.
Firstly, the information timeframe: there is no clear stipulation in the directive regarding the timely provision of information and, in recent years – we have often discussed the matter in this House – we have adopted resolutions but have, I regret to say, had a great deal of negative incidents such as workers learning of their fate from the press or being presented with a final decision by companies. In this regard, we could cite cases such as
and many others. Well then, if this is the case, it is necessary, absolutely essential for the directive to be more precise, for it to lay down timeframes which ensure that information is provided and consultation carried out before any decision is taken, to provide a real opportunity for negotiation, otherwise it will serve no purpose at all!
Secondly, I am sure the Members will agree with me when I say that there are no rules in a legal system which, if disregarded, lose their effect. It is strange that it is only in the area of work and social rights that this is almost the norm! There have thus been many disputes and incidents of recourse to industrial tribunals in recent years, precisely because the failure of companies to respect the stipulations of the directive does not on any account place in question the validity of the effects of the decision taken and certainly does not do so automatically.
It is therefore necessary for appropriate, dissuasive penalties to be laid down and, similarly, in serious cases of breach of the directive, it is necessary to provide for the suspension of a decision in order to allow negotiations to continue."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, op de allereerste plaats zou ik de heer Menrad willen dankzeggen voor zijn grondige werk bij het opstellen van dit verslag teneinde de omzetting van de richtlijn nauwkeurig te kunnen analyseren. Daarbij denk ik ook aan de hoorzittingen die hij samen met de Commissie werkgelegenheid en sociale zaken heeft belegd.
Uit dat werk kunnen wij opmaken dat er geen twijfel over bestaat dat over het algemeen de omzetting van de richtlijn in nationale wetgeving positief is en dat in ongeveer 2000 Europese bedrijven er al een Europese ondernemingsraad is opgericht. Dankzij de richtlijn zijn er in vele bedrijven resultaten geboekt bij het verwijderen van de obstakels voor informatie en raadpleging. Bovendien heeft het tijdig betrekken van de ondernemingsraad bij een aantal besluitvormingsprocessen voor met name de werknemers beslist positieve resultaten opgeleverd op het vlak van gezondheid, veiligheid en gelijke kansen. Ook voor de bedrijven zijn de resultaten positief te noemen, daar het aantal conflicten is verminderd.
Het verslag-Menrad, waar wij achter staan en dat wij steunen, belicht echter ook een reeks tekortkomingen van de richtlijn. Ik vind het absoluut noodzakelijk dat de Commissie wat dat betreft snel overgaat tot het wijzigen van de richtlijn.
Ik zou met name drie zaken willen benadrukken die mij, naast de al door andere collega's genoemde punten, de zwakste schakels lijken en waar ingegrepen moet worden.
Op de allereerste plaats wil ik de termijnen voor het verstrekken van informatie noemen. De richtlijn geeft daarover geen duidelijke indicatie, maar wij hebben er hier in de plenaire vergadering de afgelopen jaren vaak over gesproken. Ook hebben wij er verschillende resoluties over aangenomen. Desalniettemin hebben wij helaas vele negatieve voorbeelden gezien. Soms moeten de werknemers in de krant lezen welk lot hun beschoren is of dat zij door het bedrijf voor een voldongen feit zijn geplaatst. In dat verband kunnen wij verwijzen naar
en nog vele andere gevallen. Daarom moet de richtlijn hoognodig nader gepreciseerd worden, zodat er termijnen in staan met betrekking tot het verstrekken van informatie en de raadpleging vóór er besluiten vallen. Dan kan er werkelijk onderhandeld worden; zo niet, dan dient de richtlijn nergens toe!
Ten tweede zullen mijn collega's het denk ik met mij eens zijn dat er in een rechtsorde geen bepalingen bestaan die bij niet-naleving zonder gevolgen blijven. Het is toch vreemd dat alleen op het vlak van arbeid en arbeidsrechten dit bijna de regel is! Dat heeft de afgelopen jaren tot vele geschillen en een frequente gang naar de rechter geleid, omdat het niet-naleven door bedrijven van de bepalingen van de richtlijn op geen enkele wijze – en zeker niet automatisch - leidt tot het ter discussie stellen van de geldigheid van het genomen besluit.
Daarom zijn adequate sancties nodig die ontmoedigend werken en bij ernstige overtredingen moet er overgegaan kunnen worden tot schorsing van het besluit, zodat de onderhandelingen voort kunnen gaan."@nl2
"Senhor Presidente, antes de mais, gostaria de agradecer ao senhor deputado Menrad pelo trabalho profundo que desenvolveu ao redigir este relatório, nomeadamente através das audições que organizou juntamente com a Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais, para uma análise circunstanciada da transposição da directiva.
Deduz-se deste trabalho que, sem dúvida, a transposição para as legislações nacionais é, em geral, positiva e que, em cerca de 2 000 empresas europeias, já foi instituído um conselho de empresa europeu: em muitas empresas, graças à directiva, foi possível obter resultados para eliminar os entraves à informação e à consulta. E não só: a associação precoce dos conselhos de empresa a alguns processos de tomada de decisões teve, certamente, resultados positivos, sobretudo para os trabalhadores, em questões como a saúde, a segurança e a igualdade de oportunidades, mas também para as empresas, em termos de redução dos conflitos.
Dito isto, o relatório Menrad – que partilhamos e apoiamos – coloca também em evidência uma série de pontos fracos da própria directiva, relativamente aos quais considero absolutamente necessário que a Comissão possa intervir rapidamente para a modificar.
Gostaria de salientar, em particular, três elementos, que, para além dos já referidos por outros colegas, me parecem ser os pontos mais delicados, relativamente aos quais se impõe intervir pontualmente.
Em primeiro lugar, o momento em que a informação deve ter lugar: não há, na directiva, uma indicação clara sobre a prestação precoce da informação e, nos últimos anos – falámos disso frequentemente nesta assembleia -, aprovámos resoluções, mas, infelizmente, tivemos muitos exemplos negativos: trabalhadores que, através da imprensa, tomam conhecimento do seu destino, ou então que se vêem confrontados com uma decisão definitiva das empresas. Poderíamos citar, a este respeito, casos como
e muitos outros. Sendo assim, é necessário, absolutamente necessário, que a directiva seja mais específica, que defina os prazos da informação e da consulta antes de se tomar qualquer decisão, para tornar operacional a possibilidade de negociações, caso contrário não serve para nada!
Em segundo lugar, penso que os colegas estarão de acordo comigo quanto ao facto de que, numa legislação, não existem normas que, em caso de incumprimento, não produzam qualquer efeito. É estranho que, só no domínio do trabalho e dos direitos sociais, isso seja quase a regra! Daí resultam, nos últimos anos, muitos contenciosos e recursos aos tribunais, precisamente porque o não cumprimento, por parte das empresas, das disposições da directiva não prevê, de forma alguma, e muito menos automaticamente, que se ponha em questão a validade das consequências da decisão tomada.
É, portanto, necessário prever sanções adequadas e dissuasoras, do mesmo modo que, nos casos de violação grave, é necessário prever a suspensão para permitir a continuação das negociações."@pt11
"Herr talman! Först och främst vill jag tacka Menrad för det grundliga arbete han utfört i samband med detta betänkande, bland annat i de utfrågningar han organiserat tillsammans med utskottet för sysselsättning och socialfrågor för att göra en djuplodande granskning av hur direktivet har upptagits i den nationella lagstiftningen.
Ur detta arbete framgår att upptagandet i den nationella lagstiftningen utan tvekan har varit en framgång och att man redan i cirka 2000 europeiska företag har bildat europeiska företagsråd. I många företag har man, tack vare direktivet, lyckats nå resultat när det gäller att avskaffa hinder för information och rådfrågning. Men inte bara detta: att snabbt införa företagsråden i vissa beslutsprocesser har utan tvekan gett positiva resultat, framför allt för de anställda, i frågor som rör bland annat hälsa, säkerhet, lika möjligheter, men även för företagen när det gäller att minska antalet konflikter.
Menrads betänkande
som vi ställer oss bakom
belyser även ett antal brister i själva direktivet, brister som vi anser det vara absolut nödvändigt att kommissionen snarast möjligt ingriper för att rätta till.
Jag vill i första hand understryka tre frågor som, förutom det som andra kolleger redan har nämnt, verkar vara de känsligaste punkterna, där det är nödvändigt att ingripa så snabbt som möjligt.
Framför allt gäller det tidsaspekten: det finns i direktivet inte någon tydlig indikation på att informationen måste vara snabb och under de senaste åren har vi
vi har ofta talat om detta i kammaren
röstat för resolutioner i frågan, men vi har dessvärre fått många negativa exempel: arbetare som får läsa om sitt öde i tidningar eller som ställs inför fullbordat faktum av sina företag. Vi kan nämna fall som
och många andra. Men om det är på detta viset så är det nödvändigt, absolut nödvändigt, att direktivet blir precisare, att det anger de tidsgränser som skall gälla för information och rådfrågning innan några beslut fattas, för att förhandlingar skall bli möjliga, annars tjänar det ingenting till!
För det andra: jag tror att mina kolleger kan hålla med mig om att det i en lagtext sällan finns regler som, om de åsidosätts, inte leder till några som helst konsekvenser. Det är egendomligt att det är endast i fråga om arbetsmarknaden och de sociala rättigheterna som detta är praktiskt taget allmän regel! Under de senaste åren har många tvister måst lösas inför domstol, just på grund av att bristen på respekt från företagens sida gentemot det som föreskrivs i direktiven inte alltid, och än mindre automatiskt, leder till att konsekvenserna av det beslut som fattats kan ifrågasättas.
Det är därför nödvändigt att utarbeta lämpliga och avskräckande sanktioner, liksom det vid fall av grava kränkningar är nödvändigt att beslut rivs upp för att man skall kunna fortsätta förhandlingarna."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Adb"13,10,3,12,9,6
"Adb,"8
"Ahlston"10,3,12,9,6
"Ahlston,"13,8
"Ahlston, Adb, Marks [amp] Spencer"2
"Alstom-ABB, Marks [amp] Spencer"11
"Marks [amp] Spencer"13,8,12,9,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples