Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-05-Speech-4-163"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010705.8.4-163"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Je pense, Patricia McKenna, que notre ami Bernd Posselt veut parler des régimes communistes et pas des communistes, ce qui est quelque peu différent.
Comme peut-être quelques-uns d'entre vous le savent, j'ai fait un bref voyage au Viêt-nam récemment. Il s'agissait d'accompagner le Vénérable Quang Do, le numéro deux de l'Église bouddhique unifiée, pour pénétrer à l'intérieur du Viêt-nam et en ramener le patriarche à Saigon, où il aurait pu enfin recevoir les soins médicaux que réclame son état de santé.
Le patriarche a été incarcéré vingt ans. Il a été libéré en 1997 et malgré cette libération, il est toujours en détention "administrative", il est toujours dans l'impossibilité de circuler librement et de pratiquer librement sa religion. Notre action a été interrompue parce qu'il y a aujourd'hui, dans les églises, dans les pagodes Viêt-namiennes, plus de policiers que de moines. Personnellement, au cours de la journée que j'ai passée dans cette pagode, j'ai vu deux moines, j'ai réussi à voir deux moines et j'ai vu au moins une dizaine de policiers et puis, au moment où les choses se sont précipitées, j'en ai vu d'autres surgir encore de la rue, des policiers évidemment en civil.
Tout cela pour vous décrire la situation au Viêt-nam, une situation qui n'est pas propre à Saigon. Dans des dizaines d'autres pagodes du pays, des moines ont pris la route pour accompagner le Vénérable Quang Do, ils ont été arrêtés, très souvent par des voyous, qui les ont battus ; dans d'autres cas, ce sont des policiers qui les ont ramenés de force dans leur pagode.
Telle est la réalité du Viêt-nam aujourd'hui ; c'est la réalité, encore une fois, d'un régime qui se dit réformateur mais dont on ne voit venir aucune réforme et je pense qu'à cet égard, cette résolution est importante. Elle est importante aussi parce qu'elle invite notre délégation pour les relations avec les pays membres de l'ANASE, le Sud-Est asiatique et la République de Corée à se rendre sur place et à faire une évaluation précise de la situation sur le plan des libertés religieuses.
J'invite tous nos collègues à insister auprès du président de la délégation, M. Nassauer, pour que ce voyage s'effectue dans les prochains jours, dans les prochaines semaines, et pas dans les prochains mois. C'est une chose urgente, il y va de la vie, de la liberté, du moins d'un minimum de liberté de ces personnes.
Je demanderai aussi à la Commission, au Conseil, d'intervenir auprès des autorités Viêt-namiennes pour leur rappeler qu'on a des exemples de pays ex-communistes, comme la Pologne et la Hongrie, où les classes communistes ont compris la nécessité de changer. Elles existent en tant que forces politiques encore aujourd'hui. Dans d'autres pays, ces classes communistes n'ont pas compris, elles ont été balayées. Je pense que c'est un message important qu'il faut faire parvenir très rapidement aux autorités du Viêt-nam."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Jeg tror, Patricia McKenna, at vores ven Bernd Posselt mener de kommunistiske regimer og ikke kommunisterne, hvilket er noget lidt andet.
Som nogle af Dem måske ved, har jeg foretaget en kort rejse til Vietnam for nylig. Det drejede sig om at ledsage den ærværdige Quang Do, som er den forenede buddhistiske kirkes nummer to, til det indre af landet for at hente patriarken og bringe ham til Saigon, hvor han endelig kunne få den lægebehandling, som hans helbredstilstand kræver.
Patriarken har været indespærret i 20 år. Han blev frigivet i 1997, og på trods af denne frigivelse er han stadig under "administrativt" opsyn. Han kan stadig ikke frit bevæge sig omkring eller udøve sin religion. Vores aktion blev afbrudt, for der er i vore dage flere politifolk end munke i kirkerne og de vietnamesiske pagoder. Personligt så jeg i løbet af den dag, jeg tilbragte i denne pagode, to munke. Det lykkedes mig at se to munke og mindst 10 politifolk, og på det tidspunkt, da begivenhederne tog fart, så jeg endnu flere dukke op fra gaden, politifolk, som selvfølgelig var i civil.
Det fortæller jeg for at beskrive situationen i Vietnam for Dem, en situation, som ikke kun gælder for Saigon. I mere end en snes andre pagoder fulgte munkene den ærværdige Quang Do på vej. De blev stoppet, meget ofte af bøller, der tævede dem. I andre tilfælde var det politimænd, der tvang dem med tilbage til deres pagoder.
Sådan ser virkeligheden ud i dagens Vietnam. Sådan ser virkeligheden ud, endnu en gang, for et regime, der kalder sig reformvenligt, men som ikke udsteder en eneste reform, og jeg mener på baggrund heraf, at dette er en betydningsfuld beslutning. Den er også betydningsfuld, fordi den opfordrer Delegationen for Forbindelserne med Medlemslandene af ASEAN, Landene i Sydøstasien og Republikken Korea til at begive sig til Vietnam og foretage en præcis vurdering af situationen omkring religionsfrihed i landet.
Jeg opfordrer alle vores kolleger til over for delegationsformanden, hr. Nassauer, at insistere på, at denne rejse skal finde sted inden for de nærmeste dage eller uger og ikke måneder. Det er en hastesag, og det gælder livet og friheden, i det mindste et minimum af frihed, for disse personer.
Jeg vil også bede Kommissionen og Rådet om at henvende sig til de vietnamesiske myndigheder for at minde dem om, at der findes eksempler på ekskommunistiske lande som f.eks. Polen og Ungarn, hvor de kommunistiske klasser har forstået nødvendigheden af reformer. De eksisterer stadig som politiske styrker i dag. I andre lande har disse kommunistiske klasser ikke forstået det, og de er blevet fejet af banen. Jeg mener, at det er et vigtigt budskab, som man snarest muligt bør bringe videre til de vietnamesiske myndigheder."@da1
"Ich meine
Patricia McKenna, dass unser Freund Bernd Posselt über kommunistische Regimes, nicht aber über Kommunisten sprechen will, was ja doch ein kleiner Unterschied ist.
Wie der eine oder andere von Ihnen vielleicht weiß, unternahm ich unlängst eine kurze Reise nach Vietnam. Ich hatte dort seine Ehrwürden Quang Do, die zweitwichtigste Persönlichkeit der Vereinigten buddhistischen Kirche, aus dem Landesinneren zurück nach Saigon zu begleiten, wo er die medizinische Behandlung erhalten sollte, die sein Gesundheitszustand erfordert.
Der Patriarch war zwanzig Jahre lang eingekerkert. 1997 wurde er aus der Haft entlassen, befindet sich aber dennoch weiterhin unter „Verwaltungsaufsicht“, d. h. es ist ihm immer noch nicht erlaubt, sich frei zu bewegen und seine Religion frei auszuüben. Es kam zu einer Unterbrechung unseres Unternehmens. Dazu ist zu sagen, dass es heute in den vietnamesischen Kirchen, den Pagoden, mehr Polizisten als Mönche gibt. Ich persönlich habe an dem Tag, den ich in dieser Pagode verbrachte, zwei Mönche und mindestens ein Dutzend Polizisten gesehen, und als sich die Ereignisse dann überschlugen, tauchten noch weitere Polizisten von der Straße her auf, natürlich Polizisten in Zivil.
Ich erzähle Ihnen dies alles, um Ihnen die Situation in Vietnam zu schildern, die allerdings für Saigon nicht typisch ist. Aus Dutzenden anderer Pagoden des Landes haben sich Mönche auf den Weg gemacht, um seine Ehrwürden Quang Do zu begleiten. Unterwegs wurden sie immer wieder von Banditen aufgehalten und geschlagen. In anderen Fällen waren es Polizisten, die sie gewaltsam in ihre Pagode zurückbrachten.
So sieht die Realität heute in Vietnam aus. Dies ist – ich wiederhole es – die Realität eines Regimes, das sich als reformwillig bezeichnet, von dem aber keine Reform ausgeht. Daher halte ich diese Resolution für so wichtig. Sie ist auch deshalb wichtig, weil sie eine Aufforderung für unsere Delegation für die Beziehungen zu den Mitgliedsländern der ASEAN, Südostasien und der Republik Korea ist, sich an Ort und Stelle zu begeben und eine exakte Einschätzung der Situation im Hinblick auf die religiöse Freiheit vorzunehmen.
Ich fordere alle unsere Kolleginnen und Kollegen auf, beim Delegationsvorsitzenden Hartmut Nassauer dafür einzutreten, dass diese Reise in den nächsten Tagen oder Wochen, nicht aber erst in den nächsten Monaten stattfindet. Es geht um dringliche Belange, es geht um das Leben, die Freiheit, zumindest um ein Minimum an Freiheit für diese Personen.
Ich werde auch die Kommission und den Rat auffordern, bei den vietnamesischen Behörden vorstellig zu werden und sie daran zu erinnern, dass es Beispiele ehemaliger kommunistischer Länder, wie Polen und Ungarn gibt, wo die kommunistischen Kreise die Notwendigkeit eines Wandels eingesehen haben. Sie bestehen bis zum heutigen Tage als politische Kraft weiter. In anderen Ländern, wo die Kommunisten diese Einsicht nicht hatten, wurden sie hinweggefegt. Ich bin der Ansicht, dass dies eine wichtige Botschaft ist, die den Behörden in Vietnam dringend übermittelt werden muss."@de7
"Κυρία Patricia McKenna, νομίζω ο φίλος μας Bernd Posselt εννοεί τα κομμουνιστικά καθεστώτα και όχι τους κομμουνιστές, και υπάρχει διαφορά.
Όπως γνωρίζουν ορισμένοι από σας, πραγματοποίησα προσφάτως ένα σύντομο ταξίδι στο Βιετνάμ. Συνόδευσα το Σεβασμιότατο Κουάνγκ-Ντο, τον δεύτερο τη τάξει της ενωμένης βουδιστικής Εκκλησίας για να εισέλθουμε στο εσωτερικό του Βιετνάμ και να φέρουμε τον πατριάρχη στη Σαϊγκόν, όπου θα μπορούσε επιτέλους να δεχτεί τις κατάλληλες ιατρικές φροντίδες που απαιτεί η κατάσταση της υγείας του.
Ο πατριάρχης είχε φυλακιστεί επί είκοσι έτη. Απελευθερώθηκε το 1997 και παρά την απελευθέρωσή του, εξακολουθεί να βρίσκεται υπό “διοικητική” κράτηση, ακόμα δεν μπορεί να κυκλοφορεί ελεύθερα και να εκτελεί ελεύθερα τα θρησκευτικά του καθήκοντα. Η δράση μας διεκόπη, επειδή στις βιετναμέζικες εκκλησίες, τις βιετναμέζικες παγόδες κυκλοφορούν σήμερα περισσότεροι αστυνομικοί παρά μοναχοί. Προσωπικά, την ημέρα που πέρασα στην παγόδα αυτή, είδα δύο μοναχούς, κατάφερα να δω δύο μοναχούς και είδα τουλάχιστον δέκα αστυνομικούς· και στη συνέχεια, όταν τα πράγματα εκτραχύνθηκαν, είδα και άλλους να εμφανίζονται από το δρόμο, με πολιτικά εννοείται.
Σας τα λέω όλα αυτά για να σας περιγράψω την κατάσταση στο Βιετνάμ, μια κατάσταση που δεν συναντάται στην Σαϊγκόν μόνο. Σε δεκάδες άλλες παγόδες της χώρας, μοναχοί ξεκίνησαν για να συνοδεύσουν τον Σεβασμιότατο Κουάνγκ Ντο, και τους σταμάτησαν, πολλές φορές κάποιοι αλήτες που τους ξυλοκόπησαν· σε άλλες περιπτώσεις, οι αστυνομικοί τους γύρισαν δια της βίας πίσω στην παγόδα τους.
Αυτή είναι η κατάσταση στο Βιετνάμ σήμερα· για άλλη μια φορά, είναι η πραγματικότητα ενός καθεστώτος που προβάλλεται ως μεταρρυθμιστικό, αλλά δεν βλέπουμε να προβαίνει σε καμία μεταρρύθμιση και από τη σκοπιά αυτή το ψήφισμα είναι, νομίζω, σημαντικό. Είναι επίσης σημαντικό επειδή καλεί την αντιπροσωπεία μας για τις σχέσεις με τις χώρες-μέλη του ASEAN, τις χώρες της Νοτιοανατολικής Ασίας και τη Δημοκρατία της Κορέας, να μεταβούν επιτόπου και να προβούν σε συγκεκριμένη εκτίμηση της κατάστασης όσον αφορά τις θρησκευτικές ελευθερίες.
Καλώ όλους τους συναδέλφους να πιέσουν τον πρόεδρο της αντιπροσωπείας, κ. Nassauer, ώστε το ταξίδι αυτό να πραγματοποιηθεί μέσα στις επόμενες ημέρες, τις επόμενες εβδομάδες, και όχι στους επόμενους μήνες. Είναι επείγουσα ανάγκη, αφορά τη ζωή, την ελευθερία, την ελάχιστη τουλάχιστον ελευθερία των ατόμων αυτών.
Θα ζητήσω επίσης από την Επιτροπή, το Συμβούλιο, να προβούν σε διάβημα στις βιετναμέζικες αρχές, για να τους υπενθυμίσουν ότι έχουμε παραδείγματα πρώην κομμουνιστικών χωρών, όπως η Πολωνία και η Ουγγαρία, όπου οι τάξεις των κομμουνιστών κατανόησαν την αναπόδραστη ανάγκη αλλαγής. Σε άλλες χώρες, οι τάξεις αυτές των κομμουνιστών δεν το κατανόησαν, και εκδιώχθηκαν. Νομίζω ότι είναι ένα σημαντικό μήνυμα, που πρέπει να στείλουμε το ταχύτερο δυνατόν στις αρχές του Βιετνάμ."@el8
"I think, Mrs McKenna, that our friend Mr Posselt is referring to communist regimes rather than to communists, which is somewhat different.
As some of you may know, I went on a short trip to Vietnam recently. I accompanied the Most Venerable Quang Do, the number two in the Unified Buddhist Church, in order to enter Vietnam and take the patriarch back to Saigon, where he could, at last, receive the necessary medical care.
The patriarch was imprisoned for 20 years. He was freed in 1997 and, despite being set free, he is still under ‘administrative’ detention and it is still impossible for him to travel freely and freely practice his religion. Our mission was cut short because today, in the churches, in the Vietnamese pagodas, there are more police officers than monks. During the day I spent in the pagoda, I myself saw two monks, I managed to see two monks and I saw at least ten police officers and then, when everything happened, I saw more police officers who were obviously plain clothes men appear from the road.
I say all this to describe the situation in Vietnam, a situation which is not confined to Saigon. In dozens of other pagodas in the country, monks took to the road to accompany the Most Venerable Quang Do but were stopped, very often by louts who beat them up; in other cases, it was police officers who used force to take them back to their pagodas.
This is the reality of Vietnam today; it is the reality, once again, of a regime which describes itself as reforming but where there are no reforms to be seen, and I believe that, in this respect, this resolution is important. It is also important because it calls on our delegation for relations with the Member States of ASEAN, South-east Asia and the Republic of Korea to go to Vietnam and make a clear assessment of the situation in the area of religious freedom.
I call on all our fellow Members to urge the Chair of the Delegation, Mr Nassauer, to make this trip in the next few days, in the coming weeks and not in the coming months. This is urgent – the lives, freedom, at least a minimum of freedom for these people are at stake.
I would also like to ask the Commission and the Council to make representations to the Vietnamese authorities and remind them that there are examples of former communist countries, such as Poland and Hungary, where the communist classes understood the need to change. They still exist as political forces today. In other countries, these communist classes did not understand and were swept aside. This is an important message which we must send to the Vietnamese authorities without delay."@en3
"(FR) Creo, Patricia McKenna, que nuestro amigo Bernd Posselt se refiere a los regímenes comunistas y no a los comunistas, lo cual es ligeramente distinto.
Como quizás algunos de ustedes sepan, he hecho recientemente un corto viaje a Vietnam. Se trataba de acompañar al Venerable Quang Do, el número dos de la Iglesia Budista Unificada, para penetrar en el interior de Vietnam y desde allí llevar al Patriarca a Saigón, dónde habría podido por fin recibir las atenciones médicas que su estado de salud requiere.
El Patriarca ha estado en la cárcel durante veinte años. Fue liberado en 1997, y a pesar de esta liberación, todavía sigue bajo detención “administrativa”, todavía sigue sin poder circular libremente y sin poder practicar libremente su religión. Nuestra iniciativa fue interrumpida porque hoy, en las iglesias, en las pagodas vietnamitas, hay más policías que monjes. Durante la jornada que pasé en esa pagoda vi personalmente dos monjes, conseguí ver a dos monjes, y vi al menos a una docena de policías. Luego, cuando se precipitaron los acontecimientos, vi cómo otros más surgían de la calle, policías evidentemente de paisano.
Todo esto, para describirles cuál es la situación en Vietnam, una situación que no es exclusiva de Saigón. En otras decenas de pagodas del país, hay monjes que se han echado a la carretera para acompañar al Venerable Quang Do y han sido interceptados, muy a menudo por sinvergüenzas, que les han dado una paliza; en otros casos, los policías les han obligado a volver a sus pagodas por la fuerza.
Esta es la realidad de Vietnam hoy en día; es la realidad, una vez más, de un régimen que se proclama reformista, pero en el que no se percibe reforma alguna, y pienso que en este sentido, esta resolución es importante. También es importante porque invita a nuestra Delegación para las Relaciones con los Países Miembros del ASEAN, el Sudeste Asiático y la República de Corea a acudir
y a evaluar con detalle la situación en el plano de las libertades religiosas.
Invito a todos nuestros colegas a insistir ante el Presidente de la Delegación, el Sr. Nassauer, para que este desplazamiento tenga lugar en los próximos días, en las próximas semanas, y no en los próximos meses. Es un asunto urgente, están en juego la vida, la libertad, al menos un mínimo de libertad para estas personas.
Le pediría también a la Comisión, al Consejo, que intervinieran ante las autoridades vietnamitas para recordarles que hay ejemplos de países ex-comunistas, como Polonia y Hungría, dónde las clases comunistas han comprendido la necesidad de cambio. Siguen todavía existiendo como fuerzas políticas. En otros países, estas clases comunistas no lo han entendido, han sido barridas. Creo que es un mensaje importante que hay que hacer llegar con gran rapidez a las autoridades de Vietnam."@es12
"Hyvä Patricia McKenna, uskon, että ystävämme Bernd Posselt haluaa puhua kommunistista hallinnoista eikä kommunisteista, mikä on hiukan eri asia.
Kuten eräät teistä tietävät, tein hiljattain lyhyen matkan Vietnamiin. Matkan tarkoitus oli viedä Kunnianarvoisa Thich Quang Do, Vietnamin yhdistetyn buddhalaiskirkon toinen johtaja, halki Vietnamin ja saattaa patriarkka Saigoniin, jossa hänen oli määrä saada terveydentilansa vaatimaa lääkärinhoitoa.
Patriarkka on ollut vangittuna 20 vuotta. Hänet vapautettiin vuonna 1997, mutta vapautuksesta huolimatta hän on edelleen "hallinnollisessa", vankeudessa, hän ei voi koskaan liikkua vapaasti eikä harjoittaa vapaasti uskontoaan. Meidän toimintamme keskeytettiin, koska kirkoissa, vietnamilaisissa pagodeissa, on nykyään enemmän poliiseja kuin munkkeja. Itse onnistuin näkemään kaksi munkkia pagodissa viettämäni päivän aikana ja näin ainakin kymmenisen poliisia, ja sitten, kun asioita joudutettiin, kadulle ilmestyi vielä lisää poliiseja, jotka olivat ilmeisesti siviiliasussa.
Kerroin tämän kaiken kuvaillakseni teille tilannetta Vietnamissa, Saigonin tilannetta, joka ei ole oikeudenmukainen. Maan kymmenissä muissa pagodeissa munkit lähtivät matkaan saattaakseen Kunnianarvoisaa Thich Quang Dota, ja heidän matkansa pysäyttivät hyvin usein katupojat, jotka hakkasivat heitä; muissa tapauksissa poliisit veivät heidät väkipakolla takaisin heidän pagodeihinsa.
Tällainen on nykypäivän Vietnamin tilanne; tämä on jälleen kerran todellisuutta sellaisessa järjestelmässä, joka kutsuu itseään uudistajaksi, mutta jossa ei ole nähtävissä minkäänlaisia uudistuksia, ja tämän vuoksi päätöslauselma on mielestäni tärkeä. Se on tärkeä myös siksi, että siinä kehotetaan parlamentin suhteista ASEANin jäsenmaihin, Kaakkois-Aasiaan ja Korean tasavaltaan vastaavaa valtuuskuntaamme menemään paikan päälle tekemään täsmällinen arvio uskonnonvapaustilanteesta.
Kehotan kollegojamme painottamaan valtuuskunnan puheenjohtajalle Nassauerille, että matka pitää tehdä lähipäivänä tai lähiviikkoina, eikä lähikuukausina. Tämä on kiireellinen asia, kysymyksessä on ihmisten elämä ja vapaus, ainakin heidän vähimmäisvapautensa.
Pyytäisin myös komissiota ja neuvostoa ottamaan yhteyttä Vietnamin viranomaisiin ja muistuttamaan heille, että on olemassa esimerkkejä Puolan ja Unkarin kaltaisista entisistä kommunistimaista, joissa kommunistiluokat ymmärsivät muutosten välttämättömyyden. Kommunistiluokkia toimii vielä nykyäänkin poliittisina vaikuttajina. Muissa maissa nämä kommunistiluokat eivät ymmärtäneet muutosten tarvetta, ja ne lakkautettiin. Mielestäni tämä on tärkeä viesti, joka pitää erittäin pikaisesti toimittaa Vietnamin viranomaisille."@fi5
"Signor Presidente, intendevo precisare alla onorevole McKenna che, a mio avviso, l’onorevole Posselt si riferiva ai regimi comunisti e non ai comunisti, il che è leggermente differente.
Come forse alcuni di voi sanno, mi sono brevemente recato in Vietnam di recente. Ho accompagnato il Venerabile Quang Do, il numero due della Chiesa buddista unificata, all’interno del Vietnam per ricondurre il patriarca a Saigon, dove avrebbe potuto infine ricevere le cure mediche rese necessarie dal suo stato di salute.
Il patriarca è stato in carcere per vent’anni. E’ stato liberato nel 1997 e, malgrado la liberazione, è sempre soggetto ad una detenzione “amministrativa”, non gli è possibile circolare liberamente né praticare liberamente la sua religione. La nostra azione è stata interrotta poiché vi sono oggi nelle chiese e nelle pagode vietnamite più poliziotti che monaci. Personalmente, nel corso della giornata che ho passato in tale pagoda, ho visto due monaci – sono riuscito a vedere due monaci – ed ho visto almeno una decina di poliziotti e poi, nel momento in cui le cose sono precipitate, ne ho visti altri ancora spuntare dalla strada: si trattava chiaramente di poliziotti in borghese.
Il tutto per descrivere la situazione in Vietnam, una situazione che non interessa solo Saigon. In decine di altre pagode del paese, diversi monaci si sono incamminati per accompagnare il Venerabile Quang Do; sono stati però fermati, molto spesso da farabutti che li hanno picchiati; in altri casi sono stati i poliziotti a ricondurli a forza nella loro pagoda.
Questa è la realtà del Vietnam oggi; è la realtà, ancora una volta, di un regime che si dice riformista ma che non vara alcuna riforma. Ritengo che, in tal senso, la risoluzione in esame sia importante. Lo è anche perché invita la nostra delegazione per le relazioni con i paesi membri dell’ASEAN, il Sud-Est asiatico e la Repubblica di Corea a recarsi
e ad effettuare una valutazione precisa della situazione sul piano della libertà di religione.
Invito tutti i colleghi a sollecitare il presidente della delegazione Nassauer affinché tale visita sia effettuata nei prossimi giorni, ovvero nelle prossime settimane e non nei prossimi mesi. Si tratta di una questione urgente, ne va della vita, della libertà, quanto meno di un minimo di libertà, di tali persone.
Chiederei altresì alla Commissione ed al Consiglio di intervenire presso le autorità vietnamite per ricordare loro che vi sono esempi di paesi ex
comunisti, quali la Polonia e l’Ungheria, ove le classi comuniste hanno compreso la necessità di cambiare. Esse esistono a tutt’oggi in qualità di forze politiche. In altri paesi, le classi comuniste non hanno capito e sono state spazzate via. Penso che si tratti di un messaggio importante che si deve far pervenire molto rapidamente alle autorità vietnamite."@it9
"I think, Mrs McKenna, that our friend Mr Posselt is referring to communist regimes rather than to communists, which is somewhat different.
As some of you may know, I went on a short trip to Vietnam recently. I accompanied the Most Venerable Quang Do, the number two in the Unified Buddhist Church, in order to enter Vietnam and take the patriarch back to Saigon, where he could, at last, receive the necessary medical care.
The patriarch was imprisoned for 20 years. He was freed in 1997 and, despite being set free, he is still under ‘administrative’ detention and it is still impossible for him to travel freely and freely practice his religion. Our mission was cut short because today, in the churches, in the Vietnamese pagodas, there are more police officers than monks. During the day I spent in the pagoda, I myself saw two monks, I managed to see two monks and I saw at least ten police officers and then, when everything happened, I saw more police officers who were obviously plain clothes men appear from the road.
I say all this to describe the situation in Vietnam, a situation which is not confined to Saigon. In dozens of other pagodas in the country, monks took to the road to accompany the Most Venerable Quang Do but were stopped, very often by louts who beat them up; in other cases, it was police officers who used force to take them back to their pagodas.
This is the reality of Vietnam today; it is the reality, once again, of a regime which describes itself as reforming but where there are no reforms to be seen, and I believe that, in this respect, this resolution is important. It is also important because it calls on our delegation for relations with the Member States of ASEAN, South-east Asia and the Republic of Korea to go to Vietnam and make a clear assessment of the situation in the area of religious freedom.
I call on all our fellow Members to urge the Chair of the Delegation, Mr Nassauer, to make this trip in the next few days, in the coming weeks and not in the coming months. This is urgent – the lives, freedom, at least a minimum of freedom for these people are at stake.
I would also like to ask the Commission and the Council to make representations to the Vietnamese authorities and remind them that there are examples of former communist countries, such as Poland and Hungary, where the communist classes understood the need to change. They still exist as political forces today. In other countries, these communist classes did not understand and were swept aside. This is an important message which we must send to the Vietnamese authorities without delay."@lv10
"Patricia McKenna, ik denk dat onze vriend Bernd Posselt niet de communisten zelf, maar de communistische regimes aan de kaak wil stellen. En dat zijn toch twee verschillende zaken.
Zoals sommigen van u wellicht weten, heb ik onlangs een kort bezoek aan Vietnam afgelegd. Tijdens deze reis heb ik de tweede man van de verenigde boeddhistische kerk, de eerbiedwaardige Quang Do, vergezeld naar de binnenlanden van Vietnam om van daaruit de patriarch naar Saigon te begeleiden, alwaar hij eindelijk de benodigde medische zorg kon ontvangen die hij gezien zijn gezondheidstoestand dient te krijgen.
De patriarch heeft twintig jaar in gevangenschap doorgebracht. In 1997 is hij in vrijheid gesteld, maar hij bevindt zich desondanks nog altijd in "administratief" arrest, wat betekent dat hij niet vrij mag rondreizen en niet vrij zijn religie mag belijden. Wij zagen ons genoodzaakt ons optreden te beëindigen aangezien er zich momenteel in de kerken, of beter gezegd de Vietnamese pagodes, meer politieagenten dan monniken bevinden. Tijdens de dag die ik in de pagode heb doorgebracht, heb ik twee monniken en ten minste tien politieagenten gezien. Later heb ik nog andere politieagenten in de straten gezien, die allen uiteraard in burger rondliepen.
Ik vertel u dit om u op de hoogte te stellen van de situatie in Vietnam. Deze situatie is overigens niet alleen kenmerkend voor Saigon. Monniken uit tientallen andere pagodes in het land, die op weg waren om de eerbiedwaardige Quang Do te vergezellen, zijn in veel gevallen door straatjongens tegengehouden en geslagen. In andere gevallen zijn de monniken met geweld door de politie naar hun pagodes teruggebracht.
Dit is momenteel de realiteit in Vietnam. Het bewind bestempelt zichzelf als hervormingsgezind, maar hervormingen blijven uit. Onze resolutie is mijns inziens van belang, omdat onze delegatie voor de betrekkingen met de lidstaten van de ASEAN, Zuidoost-Azië en de Republiek Korea erin wordt verzocht de situatie omtrent de vrijheid van godsdienst ter plekke nauwgezet te evalueren.
Ik wil alle collega's hier verzoeken om er bij de voorzitter van de delegatie, de heer Nassauer, op aan te dringen deze reis binnen een aantal weken of dagen, maar zeker niet een aantal maanden, te laten plaatsvinden. Het gaat hier om een urgent vraagstuk: het leven van deze mensen en hun vrijheid, of in ieder geval het beetje vrijheid dat ze nog hebben, zijn hier immers in het geding.
Voorts wil ik de Commissie en de Raad verzoeken om de Vietnamese autoriteiten eraan te herinneren dat de communistische klassen in voormalige communistische landen als Polen en Hongarije wel de noodzaak hebben ingezien hun beleid te wijzigen. Deze communistische klassen spelen nog altijd een rol in de politiek. In andere landen, waarin de communistische klassen deze noodzaak niet hebben ingezien, zijn ze van het politieke toneel verdwenen. Dit is mijns inziens een veelzeggende boodschap, die zeer snel aan de Vietnamese autoriteiten moet worden overgebracht."@nl2
"Creio, Senhora Deputada Patricia McKenna, que o nosso amigo Bernd Posselt pretende falar dos regimes comunistas e não dos comunistas, o que é um pouco diferente.
Como será provavelmente do conhecimento de alguns, fiz recentemente uma curta viagem ao Vietname. A ideia era acompanhar o Muito Venerável Quang Do, o número dois da Igreja Budista Unificada, a fim de penetrar no interior do Vietname e trazer o patriarca de volta a Saigão, onde teria finalmente podido receber os cuidados médicos que o seu estado de saúde exige.
O patriarca esteve detido durante vinte anos. Foi libertado em 1997, mas, apesar de ter sido posto em liberdade, continua ainda em detenção "administrativa", continua impossibilitado de circular livremente e de praticar livremente a sua religião. A nossa acção foi interrompida porque, actualmente, nas igrejas e nas comunidades religiosas vietnamitas há mais polícias do que monges. Pessoalmente, posso dizer que vi, durante o dia que passei numa comunidade religiosa, dois monges - consegui ver dois monges - e vi, pelo menos, uma dezena de polícias; depois, no momento em que as coisas se precipitaram, vi ainda outras pessoas que apareceram, vindas da rua, e que eram, evidentemente, polícias vestidos à civil.
Tudo isto para lhes descrever a situação que se vive no Vietname, uma situação que não é exclusiva de Saigão. Em dezenas de outras comunidades religiosas do país, monges que se fizeram à estrada para acompanhar o Muito Venerável Quang Do foram detidos, frequentemente por uns homens quaisquer que lhes bateram; noutros casos, foram os polícias que os trouxeram de volta, à força, para as suas comunidades religiosas.
Esta é a realidade do Vietname nos dias de hoje; é a realidade, mais uma vez, de um regime que se diz reformador, mas onde não se vê proceder a qualquer reforma, e creio que, nesse aspecto, esta resolução é fundamental. Fundamental também porque convida a nossa delegação para as relações com os países membros da ANASE, o Sudeste Asiático e a República da Coreia a deslocarse ao Vietname e a efectuar uma avaliação rigorosa da situação no plano das liberdades religiosas.
Exorto todos os meus colegas a insistirem junto do presidente da delegação, o senhor deputado Nassauer, no sentido de realizar esta viagem nos próximos dias, nas próximas semanas, e não nos próximos meses. Esta é uma questão urgente. Está em causa a vida, a liberdade, pelo menos um mínimo de liberdade para estas pessoas.
Solicitaria também à Comissão e ao Conselho que intercedessem juntos das autoridades vietnamitas para lhes lembrar que temos exemplos de países excomunistas, como a Polónia e a Hungria, onde as classes comunistas compreenderam a necessidade de mudar. Elas existem ainda hoje enquanto forças políticas. Noutros países, essas classes comunistas não tiveram esse entendimento e acabaram por ser preteridas. Creio tratarse de uma mensagem importante que é preciso fazer chegar, muito rapidamente, às autoridades vietnamitas."@pt11
"Jag tror, Patricia McKenna, att vår vän Bernd Posselt menar kommunistiska regimer, och inte kommunister, vilket är något annat.
Som kanske några av er vet gjorde jag nyligen en kort resa till Vietnam. Jag skulle följa med den högvördige Quang Do, andremannen i den förenade buddistiska kyrkan, för att komma in i det inre av Vietnam och ta med mig patriarken till Saigon, där han äntligen skulle kunna få den vård han behöver.
Patriarken har suttit fängslad i 20 år. Han frigavs 1997, men trots det är han fortfarande "administrativt" frihetsberövad, det är fortfarande omöjligt för honom att röra sig och utöva sin religion fritt. Vår insats blev avbruten, eftersom det i dag finns fler poliser än munkar i kyrkorna, i de vietnamesiska pagoderna. Under den dag som jag tillbringade i denna pagod träffade jag personligen två munkar; jag lyckades träffa två munkar och jag såg åtminstone ett tiotal polismän, och sedan, när situationen skärptes, såg jag fler komma ut på gatan, uppenbarligen civilpoliser.
Allt detta för att beskriva situationen i Vietnam för er, en situation som inte bara råder i Saigon. I ett tiotal andra pagoder i landet har munkar gett sig ut för att följa den högvördige Quang Do, men de har arresterats, väldigt ofta av skurkar som har misshandlat dem. I andra fall är det poliser som med våld för dem tillbaka till deras pagod.
Sådan ser verkligheten ut i Vietnam, och återigen: så ser den regim verkligen ut som säger sig vara reformvänlig men som man inte har sett åstadkomma någon reform. Mot denna bakgrund anser jag att denna resolution är viktig. Den är viktig eftersom den uppmanar vår delegation för förbindelserna med ASEAN-länderna, Sydostasien och Republiken Korea att bege sig dit för att göra en noggrann bedömning av situationen när det gäller religionsfrihet.
Jag uppmanar alla kolleger att vända sig till delegationens ordförande Nassauer för att insistera på att resan blir av under de närmaste dagarna eller närmaste veckorna, och inte inom de närmaste månaderna. Det är brådskande, det handlar om liv och frihet, åtminstone ett minimum av frihet för dessa personer.
Jag skulle också vilja be kommissionen och rådet att vända sig till de vietnamesiska myndigheterna för att påminna dem om att det finns exempel på f.d. kommunistiska länder, som Polen och Ungern, där de kommunistiska klasserna har insett att de måste förändra sig. Dessa finns fortfarande kvar i dag som politiska krafter. I andra länder har de kommunistiska klasserna inte förstått, och de har jagats bort. Jag tror att det är ett viktigt budskap som man snarast måste sända till myndigheterna i Vietnam."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Dupuis (TDI )."12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples