Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-05-Speech-4-130"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20010705.6.4-130"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
"I very much welcome the fact that all the European Union institutions are united in working towards the abolition of the death penalty and am pleased that once again the European Parliament is in the forefront of these efforts. As the House knows, both the Council and the Commission have made abolition a priority. The Council is pursuing implementation of the European Union guidelines where the death penalty still exists. The European Union calls for its use to be progressively restricted and insists that it be carried out according to minimum standards. The European Union also presses, where relevant, for moratoria to be introduced. It might just be helpful if I set out in detail the guidelines of our policy towards third countries on the death penalty. Those guidelines stipulate that the subject should be mentioned, if appropriate, during political dialogue with those countries. It was mentioned, for example, in our recent meetings with the United States. The guidelines stipulate that démarches should be made when there is a threat that the death penalty will be restored or that an official or de facto moratorium will cease. The guidelines make it clear that supportive démarches or public statements should be made when a country takes steps towards abolition. We indicate, in the guidelines, that individual démarches should be made when it seems that minimum standards in this area are being violated. For example: when there is a lack of legal safeguards; when the death penalty is to be applied to those who were minors when the offence was committed; to pregnant women or to the mother of a young child or to the mentally ill and the application of the death penalty for non-violent crimes or offences such as crimes of opinion and conscience and financial crimes. In the recently adopted communication on human rights and democratisation, the Commission identified the campaign for the abolition of the death penalty as one of the four priorities that we would pursue over coming years under the European initiative for democracy and human rights. We have already funded a number of projects in this area by mobilising public opinion worldwide against capital punishment. We hope to consign the death penalty to the history books as a form of punishment which has no place in the modern world. To take an example, and I follow what an honourable Member said a moment or two ago, I find it almost impossible to believe that I am reading a newspaper published in 2001 when I read reports that women in Iran are once again being sentenced to death by stoning. I agree with honourable Members that the first World Congress to abolish the death penalty in Strasbourg on 21 and 22 June 2001 was a very important gathering. While I was not able to attend in person, the Commission services represented me and delivered an address. I understand that the presence of those individuals who came to the Congress to testify about the years they had spent awaiting execution before being declared innocent was particularly moving and particularly valuable. Also, I believe that the Congress proved useful in highlighting both the difficult problems related to the abolition of the death penalty and in gathering suggestions of a number of innovative policy strategies, in particular, from the American participants. It was interesting to hear the honourable Member's remarks about recent converts on this issue. I also take this opportunity to thank the President for her initiative to invite a number of presidents of parliaments as well as the Congress participants to attend the solemn appeal that took place in the European Parliament in Strasbourg on 22 June last. This was an important part of the Congress highlighting the important role of parliaments in eliminating the death penalty. The Strasbourg appeal that was adopted at this event will serve as an important reference document for our continued efforts to abolish the death penalty. I am sure that as long as it is required, this Parliament along with the other European institutions, will continue to give this issue the priority and the importance which it deserves."@en3
lpv:translated text
"Jeg bifalder, at EU-institutionerne går sammen for at arbejde hen mod en afskaffelse af dødsstraffen og er glad for, at Parlamentet igen går forrest på dette punkt. Som Parlamentet ved, har både Rådet og Kommissionen sat afskaffelse af dødsstraffen øverst på dagsordenen. Rådet stræber efter at gennemføre EU's retningslinjer, hvor dødsstraffen stadig eksisterer. EU opfordrer til, at anvendelsen heraf gradvis begrænses, og slår kraftigt til lyd for, at den gennemføres i overensstemmelse med minimumsstandarder. EU vil desuden, hvor det er relevant, presse på for at indføre moratorier. Det er måske en hjælp, hvis jeg giver en detaljeret gennemgang af retningslinjerne i vores politik om dødsstraf over for tredjelande. Ifølge retningslinjerne bør emnet nævnes, hvis det er passende, under en politisk dialog med disse lande. Det blev f.eks. nævnt under vores sidste møder med USA. Retningslinjerne fastslår, at der bør træffes foranstaltninger, når der er en trussel om, at dødsstraffen bliver genindført, eller at et officielt eller faktisk moratorium vil ophøre. Retningslinjerne gør det klart, at støttende foranstaltninger eller offentlige udtalelser bør udarbejdes, når et land tager skridt mod afskaffelse. Vi indikerer i disse retningslinjer, at individuelle foranstaltninger bør foretages, når det tyder på, at minimumsstandarderne ikke er overholdt på dette område. F.eks. når der er mangel på juridiske beskyttelsesforanstaltninger, når dødsstraffen anvendes over for personer, som var mindreårige, da forbrydelsen blev begået, over for gravide, mødre med små børn eller psykisk syge, og når dødsstraffen anvendes for ikke-voldelige forbrydelser eller overtrædelser i forbindelse med meningsforskelle og samvittighed samt økonomisk kriminalitet. I den nyligt vedtagne meddelelse om menneskerettigheder og demokratisering identificerede Kommissionen kampagnen til afskaffelse af dødsstraffen som et af de fire prioritetsområder i de kommende år i overensstemmelse med det europæiske initiativ vedrørende demokrati og menneskerettigheder. Vi har allerede støttet en række projekter på dette område ved at mobilisere den offentlige mening mod dødsstraf over hele verden. Vi håber, at dødsstraffen går over i historiebøgerne som en straf, der ikke hører hjemme i den moderne tidsalder. Som et eksempel vil jeg gentage det, det ærede medlem sagde for lidt siden. Jeg kan næsten ikke tro, at jeg læser i en avis fra 2001, at kvinder i Iran igen dømmes til døden ved stening. Jeg er enig med det ærede medlem, at den første verdenskongres om afskaffelse af dødsstraffen i Strasbourg den 21. og 22. juni 2001 var en meget vigtig begivenhed. Skønt jeg ikke selv kunne deltage, blev jeg repræsenteret af Kommissionens tjenestegrene, som holdt et indlæg på mine vegne. Jeg kan forstå, at udsagnene fra de personer, som deltog i kongressen for at beskrive, hvordan de i årevis ventede på at blive henrettet, før de blev frikendt, var meget bevægende og særligt værdifulde. Jeg tror også, at kongressen gjorde gavn både ved at fremhæve de vanskelige problemer i forbindelse med afskaffelse af dødsstraffen og ved at indsamle forslag til en række innovative politiske strategier, især fra de amerikanske deltagere. Det var interessant at høre det ærede medlems bemærkninger om dem, der for nylig har skiftet side inden for dette emne. Jeg vil også gerne benytte lejligheden til at takke formanden for hendes initiativ til at invitere en række parlamentsformænd samt deltagere fra kongressen til at deltage i den indtrængende anmodning fra Europa-Parlamentet i Strasbourg den 22. juni. Dette var en væsentlig del af kongressen, hvor parlamenternes vigtige rolle i afskaffelsen af dødsstraffen blev fremhævet. Anmodningen, som blev vedtaget i Strasbourg ved denne lejlighed, vil tjene som et vigtigt referencedokument i vores fortsatte bestræbelser på at afskaffe dødsstraffen. Jeg er sikker på, at Parlamentet og andre europæiske institutioner fortsat give dette emne topprioritet og den fokus, som det fortjener, så længe det er nødvendigt."@da1
". Ich begrüße es sehr, dass alle Organe der Europäischen Union gemeinsam auf die Abschaffung der Todesstrafe hinarbeiten, und freue mich, dass das Europäische Parlament bei diesen Bemühungen einmal mehr an vorderster Front steht. Wie dem Hohen Haus bekannt ist, haben sowohl der Rat als auch die Kommission diese Abschaffung zu einer Priorität erklärt. Wo es die Todesstrafe noch gibt, verfolgt der Rat die Umsetzung der Leitlinien der Europäischen Union. Die EU fordert, dass ihre Anwendung zunehmend eingeschränkt wird, und besteht bei ihrer Ausübung auf die Einhaltung von Mindestnormen. Die Europäische Union drängt in einschlägigen Fällen auch auf die Einführung von Moratorien. Vielleicht ist es ganz hilfreich, wenn ich im Einzelnen auf die Leitlinien unserer Politik gegenüber Drittländern hinsichtlich der Todesstrafe eingehe. Diese Leitlinien verlangen, dass dieses Thema im politischen Dialog mit solchen Ländern in geeigneter Weise zur Sprache gebracht wird. So wurde es beispielsweise bei unseren letzten Treffen mit den Vereinigten Staaten erwähnt. Die Leitlinien fordern Demarchen, wenn die Wiedereinführung der Todesstrafe droht oder ein amtliches oder de-facto-Moratorium ausläuft. Den Leitlinien zufolge sind unterstützende Demarchen oder öffentliche Erklärungen abzugeben, wenn ein Land Schritte in Richtung Abschaffung unternimmt. Wir geben in den Leitlinien zu verstehen, dass individuelle Demarchen erfolgen sollten, wenn es den Anschein hat, in diesem Bereich würden Mindestnormen verletzt. So zum Beispiel bei fehlendem Rechtsschutz, oder wenn die Todesstrafe gegen Personen verhängt wird, die bei Verübung der Straftat noch minderjährig waren, oder bei Schwangeren oder Müttern mit Kleinkind oder bei geistig Kranken und wenn die Todesstrafe für gewaltlose Verbrechen oder bei Gesinnungsstraftaten sowie bei Finanzkriminalität angewendet werden soll. In der kürzlich angenommen Mitteilung über Menschenrechte und Demokratisierung zählt die Kommission die Kampagne zur Abschaffung der Todesstrafe zu den vier Prioritäten, die wir in den kommenden Jahren im Rahmen der europäischen Initiative für Demokratie und Menschenrechte verfolgen wollen. Wir haben bereits eine Reihe von Projekten in diesem Bereich finanziert und weltweit die öffentliche Meinung gegen Kapitalstrafen mobilisiert. Wir hoffen, die Todesstrafe als eine Form der Bestrafung, die in der modernen Welt keinen Platz hat, in die Geschichtsbücher zu verbannen. Um ein Beispiel zu nennen, greife ich einmal auf, was eine Abgeordnete gerade sagte: Ich kann es beinahe nicht glauben, wenn ich in einer im Jahr 2001 erscheinenden Zeitung Berichte lese, dass Frauen im Iran erneut zum Tode durch Steinigung verurteilt werden. Ich pflichte den Damen und Herren Abgeordneten bei, dass der erste Weltkongress zur Abschaffung der Todesstrafe, der am 21. und 22. Juni 2001 in Straßburg stattfand, ein ganz bedeutendes Treffen war. Da ich selbst nicht teilnehmen konnte, haben mich die Dienste der Kommission vertreten und eine Grußbotschaft übergeben. Als besonders bewegend und besonders wertvoll schätze ich die Anwesenheit jener Menschen auf dem Kongress ein, die über die langen Jahre berichteten, die sie in Erwartung ihrer Hinrichtung zubrachten, ehe sie für unschuldig erklärt wurden. Ich glaube auch, dass sich der Kongress insofern als nützlich erwies, als er sowohl auf die schwierigen Probleme im Zusammenhang mit der Abschaffung der Todesstrafe hinwies als auch Vorschläge für eine Reihe innovativer Politikstrategien, vor allem von amerikanischen Teilnehmern, zusammentrug. Es war interessant, von Abgeordneten über jüngst in dieser Frage Bekehrte zu hören. Ich möchte diese Gelegenheit auch nutzen, der Präsidentin für ihre Einladung mehrerer Parlamentspräsidenten und Kongressteilnehmer zur Teilnahme am feierlichen Appell am 22. Juni im Europäischen Parlament in Straßburg zu danken. Das war eine bedeutsame Veranstaltung im Rahmen des Kongresses, mit der die wichtige Rolle der Parlamente bei der Abschaffung der Todesstrafe hervorgehoben wurde. Der bei dieser Gelegenheit verabschiedete Straßburger Appell wird als wichtiges Bezugsdokument für unsere weiteren Anstrengungen zur Abschaffung der Todesstrafe dienen. Ich bin überzeugt, dass dieses Parlament gemeinsam mit den anderen europäischen Institutionen diesem Problem, solange es erforderlich sein wird, weiterhin Priorität und die ihm gebührende Bedeutung einräumen wird."@de7
"Χαιρετίζω ιδιαίτερα το γεγονός ότι όλα τα όργανα της Ευρωπαϊκής Ένωσης εργάζονται από κοινού για την κατάργηση της θανατικής ποινής και χαίρομαι που, γι’ άλλη μια φορά, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο βρίσκεται στην εμπροσθοφυλακή αυτών των προσπαθειών. Όπως ξέρει το Σώμα, τόσο το Συμβούλιο όσο και η Επιτροπή έχουν δώσει προτεραιότητα στην κατάργηση της θανατικής ποινής. Το Συμβούλιο επιδιώκει την εφαρμογή των κατευθυντήριων γραμμών της Ευρωπαϊκής Ένωσης εκεί όπου ισχύει η θανατική ποινή. Η Ευρωπαϊκή Ένωση κάνει έκκληση για τον προοδευτικό περιορισμό της και επιμένει να εκτελείται σύμφωνα με κάποιες ελάχιστες προδιαγραφές. Επίσης, η Ευρωπαϊκή Ένωση ασκεί πιέσεις, όπου ενδείκνυται, για την υιοθέτηση μορατόριουμ. Ίσως θα ήταν χρήσιμο να εκθέσω αναλυτικά τις κατευθυντήριες γραμμές της πολιτικής μας απέναντι σε τρίτες χώρες σχετικά με τη θανατική ποινή. Οι κατευθυντήριες αυτές γραμμές ορίζουν ότι το θέμα πρέπει να τίθεται, εφόσον κρίνεται σκόπιμο, στον πολιτικό διάλογο με αυτές τις χώρες. Τέθηκε, για παράδειγμα, στις πρόσφατες συναντήσεις μας με τις Ηνωμένες Πολιτείες. Οι κατευθυντήριες γραμμές ορίζουν ότι, όταν υπάρχει απειλή επαναφοράς της θανατικής ποινής ή ότι ένα επίσημο ή de facto μορατόριουμ θα πάψει να ισχύει, πρέπει να γίνονται διαβήματα. Οι κατευθυντήριες γραμμές ορίζουν σαφώς ότι πρέπει να γίνονται διαβήματα υποστήριξης ή δημόσιες δηλώσεις, όταν μία χώρα λαμβάνει μέτρα προς την κατεύθυνση της κατάργησης της θανατικής ποινής. Οι κατευθυντήριες γραμμές υποδεικνύουν ότι πρέπει να γίνονται διαβήματα όταν φαίνεται ότι παραβιάζονται οι ελάχιστες προδιαγραφές σε αυτόν τον τομέα. Για παράδειγμα: όταν απουσιάζουν οι νομικές εγγυήσεις·όταν η θανατική ποινή πρόκειται να επιβληθεί σε άτομα που ήταν ανήλικα όταν διαπράχθηκε το αδίκημα·σε εγκύους γυναίκες ή σε μητέρες μικρών παιδιών ή σε πνευματικά ασθενείς, καθώς και όταν επιβάλλεται για μη βίαια εγκλήματα ή εγκλήματα όπως τα αδικήματα γνώμης και συνείδησης και τα οικονομικά αδικήματα. Στην πρόσφατα υιοθετηθείσα ανακοίνωση για τα ανθρώπινα δικαιώματα και τον εκδημοκρατισμό, η Επιτροπή χαρακτήρισε την εκστρατεία για την κατάργηση της θανατικής ποινής ως μία από τις τέσσερις προτεραιότητες που θα επιδιώξουμε τα επόμενα χρόνια στο πλαίσιο της ευρωπαϊκής πρωτοβουλίας για τη δημοκρατία και τα ανθρώπινα δικαιώματα. Ήδη χρηματοδοτήσαμε μερικά σχέδια σε αυτόν τον τομέα κινητοποιώντας την κοινή γνώμη παγκοσμίως κατά της θανατικής ποινής. Ελπίζουμε να εξοστρακίσουμε τη θανατική ποινή στα βιβλία της ιστορίας ως μία μορφή τιμωρίας που δεν έχει θέση στο σύγχρονο κόσμο. Για να δώσω ένα παράδειγμα, και να συνεχίσω επάνω σε αυτό που είπε ένας αξιότιμος βουλευτής πριν λίγο, το βρίσκω σχεδόν αδύνατον να πιστέψω ότι διαβάζω μία εφημερίδα του 2001, όταν διαβάζω ότι για άλλη μια φορά στο Ιράν, γυναίκες καταδικάστηκαν σε θάνατο δια λιθοβολισμού. Συμφωνώ με τους αξιότιμους βουλευτές ότι το πρώτο Παγκόσμιο Συνέδριο για την κατάργηση της θανατικής ποινής στο Στρασβούργο, στις 21 και 22 Ιουνίου 2001, ήταν μία πολύ σημαντική συγκέντρωση. Παρότι δεν μπόρεσα να παρευρεθώ προσωπικά, εκπροσωπήθηκα από τις υπηρεσίες της Επιτροπής οι οποίες απηύθυναν χαιρετισμό. Απ’ ό,τι καταλαβαίνω, η παρουσία ατόμων που ήρθαν στο Συνέδριο για να καταθέσουν τη μαρτυρία τους για τα χρόνια που πέρασαν περιμένοντας να εκτελεστούν πριν κριθούν αθώοι ήταν ιδιαίτερα συγκινητική και ιδιαίτερα πολύτιμη. Επίσης, πιστεύω ότι το Συνέδριο αποδείχθηκε χρήσιμο τόσο για την ανάδειξη των δύσκολων προβλημάτων που συνδέονται με την κατάργηση της θανατικής ποινής όσο και για τη συγκέντρωση προτάσεων για ορισμένες καινοτόμες στρατηγικές πολιτικής, ιδίως από τους αμερικανούς συνέδρους. Άκουσα με ενδιαφέρον τα σχόλια του αξιότιμου βουλευτή για την πρόσφατη μεταστροφή πολλών ατόμων όσον αφορά αυτό το θέμα. Δράττομαι της ευκαιρίας επίσης για να ευχαριστήσω την Πρόεδρο για την πρωτοβουλία της να καλέσει ορισμένους προέδρους κοινοβουλίων, καθώς και τους συνέδρους στην επίσημη τελετή έκκλησης του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου στο Στρασβούργο στις 22 Ιουνίου. Ήταν μια σημαντική στιγμή του Συνεδρίου, η οποία υπογράμμισε το σημαντικό ρόλο που διαδραματίζουν τα κοινοβούλια στην κατάργηση της θανατικής ποινής. Η έκκληση του Στρασβούργου που υιοθετήθηκε σε εκείνη την εκδήλωση θα χρησιμεύσει ως σημαντικό έγγραφο αναφοράς για τις συνεχιζόμενες προσπάθειές μας να καταργήσουμε τη θανατική ποινή. Είμαι βέβαιος ότι, για όσο χρόνο χρειαστεί, το Κοινοβούλιο, από κοινού με τα άλλα ευρωπαϊκά όργανα, θα εξακολουθήσει να δίνει σε αυτό το θέμα την προτεραιότητα και τη σημασία που του αξίζει."@el8
"(EN) Acojo con gran satisfacción el hecho de que todas las instituciones de la Unión Europea aúnen sus esfuerzos en favor de la abolición de la pena de muerte y me complace que el Parlamento Europeo, una vez más, se encuentre en la vanguardia de dichos esfuerzos. Como sabe la Asamblea, el Consejo y la Comisión han convertido la abolición en una prioridad. El Consejo está intentando que se apliquen las orientaciones de la Unión Europea en los países donde aún existe la pena de muerte. La Unión Europea está haciendo campaña en favor de su desaparición progresiva e insiste en que se lleve a cabo conforme a unas normas mínimas. La Unión Europea también presiona, allí donde procede, en favor de la introducción de moratorias. Podría ser de utilidad que exponga detalladamente las orientaciones de nuestra política con respecto a terceros países sobre el tema de la pena de muerte. Dichas orientaciones estipulan que, si procede, deberá mencionarse el tema durante el diálogo político con dichos países. El tema se mencionó, por ejemplo, en las reuniones que recientemente hemos celebrado con los Estados Unidos. Las orientaciones estipulan que deben realizarse protestas cuando exista el peligro de restauración de la pena de muerte o cuando se ponga fin a una moratoria oficial o de facto. Las orientaciones defienden abiertamente que se realicen protestas de apoyo o declaraciones públicas cuando un país adopte medidas encaminadas a la abolición. En las orientaciones indicamos que las protestas individuales deben hacerse siempre que se crea que se están violando las normas mínimas en este ámbito. Por ejemplo: cuando existe una falta de garantías jurídicas; cuando la pena de muerte se aplica a personas que eran menores de edad cuando cometieron el delito; a mujeres embarazadas o a madres de niños pequeños o a enfermos mentales, así como cuando se castiga con la pena de muerte delitos no violentos o infracciones como delitos de opinión y conciencia y delitos financieros. En la comunicación, adoptada recientemente, sobre los derechos humanos y democratización, la Comisión identificó la campaña en favor de la abolición de la pena de muerte como una de las cuatro prioridades que perseguiremos durante los próximos años bajo la iniciativa europea en favor de la democracia y los derechos humanos. Ya hemos financiado varios proyectos en este ámbito a través de la movilización de la opinión pública en todo el mundo contra la pena capital. Esperamos poder relegar la pena de muerte a los libros de historia como forma de castigo que no tiene razón de ser en el mundo moderno. A modo de ejemplo, y sigo el hilo de lo que dijo una de sus Señorías hace un momento, me resulta casi imposible creer que estoy leyendo un periódico editado en 2001 cuando leo que en Irán las mujeres vuelven a ser sentenciadas a morir mediante lapidación. Estoy de acuerdo con sus Señorías en que el I Congreso Mundial contra la Pena de Muerte, celebrado en Estrasburgo los días 21 y 22 de junio de 2001, ha sido una asamblea muy importante. Aunque no he podido estar presente, los servicios de la Comisión me han representado y han pronunciado un discurso. Tengo entendido que la presencia de personas que acudieron al Congreso para testificar sobre los años que pasaron esperando la ejecución antes de ser declarados inocentes ha sido especialmente conmovedora y especialmente valiosa. También creo que el Congreso ha demostrado ser de utilidad para poner de relieve los difíciles problemas relacionados con la abolición de la pena de muerte y recoger sugerencias de varias estrategias políticas innovadoras, en particular, de los participantes estadounidenses. Fue interesante oír las observaciones de sus Señorías sobre los nuevos conversos. Aprovecho esta oportunidad también para expresar mi agradecimiento a la Presidenta por su iniciativa de invitar a varios presidentes de Parlamentos y a los participantes en el Congreso a asistir a un llamamiento solemne que tuvo lugar en el Parlamento Europeo en Estrasburgo el pasado 22 de junio. Fue una parte importante del Congreso en la que se resaltó el relevante papel de los Parlamentos en la abolición de la pena de muerte. El llamamiento de Estrasburgo, que fue adoptado en dicho acto, se convertirá en un documento importante de referencia de nuestros incesantes esfuerzos por la abolición de la pena de muerte. Estoy seguro de que este Parlamento, junto con otras instituciones europeas, continuará durante todo el tiempo que sea necesario concediendo a este asunto la prioridad y la importancia que merece."@es11
"Olen hyvin tyytyväinen siihen, että kaikki Euroopan unionin toimielimet työskentelevät yhdessä kuolemantuomion lakkauttamisen puolesta, ja olen iloinen, että Euroopan parlamentti on jälleen kerran ponnistelujen eturivissä. Kuten parlamentti tietää, sekä neuvosto että komissio ovat asettaneet kuolemantuomion lakkauttamisen painopisteasemaan. Neuvosto jatkaa Euroopan unionin suuntaviivojen täytäntöönpanoa maissa, joissa kuolemantuomio on yhä voimassa. Euroopan unioni vaatii, että kuolemantuomioiden langettamista täytyy asteittain vähentää ja siinä täytyy noudattaa tiettyjä vähimmäisvaatimuksia. Euroopan unioni kannustaakin maita lykkäämään tuomioiden täytäntöönpanoa mahdollisuuksien mukaan. Olisi varmaan hyvä, jos esittäisin yksityiskohtaisesti kolmansia maita koskevien politiikkojemme suuntaviivat kuolemantuomion osalta. Suuntaviivoissa vaaditaan, että aihe täytyy ottaa esiin noiden maiden kanssa käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Se otettiin esiin muun muassa viimeaikaisissa tapaamisissa Yhdysvaltojen kanssa. Suuntaviivoissa määrätään, että täytyy ryhtyä toimenpiteisiin, kun on vaarana, että kuolemantuomio otetaan uudelleen käyttöön tai että virallinen tai tosiasiallinen täytäntöönpanojen keskeytys lopetetaan. Suuntaviivoissa tehdään selväksi, että täytyy ryhtyä tukitoimiin tai antaa julkisia lausuntoja, kun maa ryhtyy toimiin kuolemantuomion lakkauttamiseksi. Suuntaviivoissa ilmoitetaan, että tarvitaan yksittäisiä toimenpiteitä, kun voidaan olettaa, että vähimmäisvaatimuksia tällä alalla rikotaan. Esimerkiksi jos oikeudelliset takeet puuttuvat, jos sellaisen henkilön, joka oli alaikäinen rikoksen tehdessään, raskaana olevan naisen tai pienen lapsen äidin, tai psyykkisesti sairaan henkilön kuolemantuomio pannan täytäntöön, sekä jos kuolemantuomio langetetaan muusta kuin väkivaltarikoksesta tai -rikkomuksesta, kuten mielipide- tai omantunnonrikoksesta ja talousrikoksesta. Hiljattain hyväksytyssä ihmisoikeuksia ja demokratisointia koskevassa tiedonannossa komissio ilmoitti, että kuolemantuomion lakkauttaminen on yksi neljästä prioriteetista, joihin aiomme panostaa tulevina vuosina kansanvaltaa ja ihmisoikeuksien suojelua koskevan eurooppalaisen aloitteen puitteissa. Olemme rahoittaneet jo useita hankkeita tällä alalla saaden yleisen mielipiteen kautta maailman vastustamaan kuolemantuomiota. Toivomme, että kuolemantuomio siirtyy historiankirjoihin rangaistusmuotona, jolle ei ole sijaa nykymaailmassa. Esimerkiksi – ja jatkan siitä, mitä eräs parlamentin jäsen äsken sanoi – minun on lähes mahdotonta uskoa, että luen vuonna 2001 julkaistua sanomalehteä, kun luen artikkelia siitä, että Iranissa on jälleen tuomittu naisia kuolemaan kivittämällä. Olen parlamentin jäsenten kanssa samaa mieltä siitä, että Strasbourgissa 21.–22. kesäkuuta pidetty ensimmäinen kuolemanrangaistuksen vastainen maailmankongressi oli erittäin tärkeä tapaaminen. Vaikken voinutkaan itse osallistua siihen, komission yksiköt edustivat minua ja toimittivat adressin. Olen kuullut, että erityisen liikuttava ja arvokas oli niiden henkilöiden osallistuminen kongressiin, jotka kertoivat vuosista, joina he odottivat teloitustaan, ennen kuin heidät todettiin syyttömiksi. Kongressi osoittautui mielestäni hyödylliseksi myös siinä, että siellä korostettiin vaikeita ongelmia, jotka liittyvät kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen, ja koottiin etenkin amerikkalaisilta osanottajilta ehdotuksia useista innovatiivisista strategioista. Oli mielenkiintoista kuulla parlamentin jäsenten huomioita tuoreista muutoksista tässä asiassa. Käytänkin tilaisuutta kiittääkseni puhemiestä hänen aloitteestaan kutsua useita parlamenttien puhemiehiä sekä kongressin osanottajia osallistumaan juhlalliseen vetoomukseen, joka tehtiin Euroopan parlamentissa Strasbourgissa 22. kesäkuuta. Tämä oli tärkeä osa kongressia, ja se korosti parlamenttien tärkeää roolia kuolemanrangaistuksesta luopumisessa. Tilaisuudessa hyväksytty Strasbourgin vetoomus tulee toimimaan tärkeänä viiteasiakirjana jatkuvissa ponnisteluissamme kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi. Olen vakuuttunut, että parlamentti yhdessä muiden EU:n toimielinten kanssa asettaa asian sen ansaitsemalle etusijalle niin kauan kuin tarvitaan."@fi5
". J’approuve totalement le fait que toutes les institutions européennes s’unissent pour œuvrer à l’abolition de la peine de mort et je suis heureux qu’une nouvelle fois ce soit le Parlement européen qui mène ces efforts. Comme l’Assemblée le sait, l’abolition est devenue une priorité pour le Conseil comme pour la Commission. Le Conseil s’emploie à mettre en œuvre les lignes directrices de l’Union européenne dans les pays où la peine de mort existe toujours. L’Union européenne demande que son application soit progressivement limitée et insiste pour que celle-ci respecte des normes minimales. L’Union européenne insiste également pour que, là où cela s’avère opportun, des moratoires soient institués. Il pourrait être utile que j’établisse en détail la liste des lignes directrices de notre politique envers les pays tiers en ce qui concerne la peine de mort. Ces lignes directrices stipulent que ce sujet doit être mentionné, si cela est approprié, lors des discussions politiques avec les pays concernés. Cela a par exemple été fait dans nos récentes rencontres avec les États-Unis. Les lignes directrices stipulent également que des démarches devraient être faites lorsque la peine de mort risque d’être de nouveau appliquée ou qu’un moratoire officiel ou de facto n’est plus respecté. Elles expriment clairement que des démarches de soutien ou des déclarations publiques doivent être faites lorsqu’un pays prend des mesures pour abolir la peine de mort. Nous indiquons par ailleurs dans ces lignes directrices que des démarches individuelles doivent être entreprises lorsqu’il semble que les normes minimales dans ce domaine soient violées. Par exemple : on constate un manque de sauvegardes juridiques lorsque la peine de mort doit être appliquée à des personnes qui étaient mineures lorsque le délit a été commis, pour les femmes enceintes, pour les mères de jeunes enfants ou pour les malades mentaux ; et l’application de la peine de mort pour des crimes ou délits non-violents tels que les délits d’opinion ou de conscience ainsi que les délits financiers. Dans la communication récemment adoptée sur les droits de l’homme et la démocratisation, la Commission a désigné la campagne pour l’abolition de la peine de mort comme une des quatre priorités que nous allons privilégier ces prochaines années en vertu de l’initiative européenne pour la démocratisation et la protection des droits de l’homme. Nous avons déjà financé un certain nombre de projets dans ce domaine en mobilisant l’opinion publique mondiale contre la peine capitale. Nous espérons confier la peine de mort aux livres d’histoire en la considérant comme une forme de châtiment n’ayant aucune place dans le monde moderne. Pour citer un exemple qui va dans le sens de la déclaration qu’a faite un de mes collègues un peu plus tôt, il m’est pratiquement impossible de croire qu’il s’agit d’un quotidien publié en 2001 lorsque j’y lis des articles déclarant que des femmes iraniennes sont de nouveau condamnées à la mort par lapidation. Je suis d’accord avec les parlementaires pour dire que le congrès mondial pour l’abolition de la peine de mort, tenu à Strasbourg les 21 et 22 juin 2001 était un rassemblement très important. Bien que je n’aie pas été en mesure d’y participer en personne, les services de la Commission m’ont représenté et ont fait une déclaration. Je crois comprendre que la présence de ces personnes venues au congrès afin de témoigner sur les années qu’elles ont passées en prison dans l’attente de leur exécution avant d’être déclarées innocentes, était particulièrement émouvante et précieuse. En outre, je pense que le congrès s’est avéré utile en mettant en lumière les problèmes liés à l’abolition de la peine de mort ainsi qu’en rassemblant les propositions de stratégies politiques innovantes, notamment celles qu’ont présentées les participants américains. Il était intéressant d’entendre les remarques de mon collègue à propos des récents changements d’opinion sur la question. Je profite également de cette occasion pour remercier Mme la présidente d’avoir pris l’initiative d’inviter des présidents de parlements ainsi que les participants au congrès à assister à l’appel solennel fait au sein du Parlement européen à Strasbourg le 22 juin dernier. Cet appel a constitué un élément important de l’effort du congrès pour souligner le rôle crucial des parlements dans l’abolition de la peine de mort. L’appel de Strasbourg qui fut adopté à cette occasion constituera un document de référence important dans notre effort continu pour abolir la peine de mort. Je suis certain que tant que ce sera nécessaire, le Parlement, comme les autres institutions européennes, continuera à accorder à cette question la priorité et l’importance qu’elle mérite."@fr6
"Accolgo con estremo favore il fatto che le Istituzioni dell’Unione europea si trovino unite a lavorare per l’abolizione della pena di morte e sono lieto che, ancora una volta, il Parlamento europeo sia in prima linea in tale compito. Come l’Aula ben sa, sia il Consiglio che la Commissione hanno conferito all’abolizione della pena di morte il valore di priorità. Il Consiglio è impegnato ad attuare gli orientamenti dell’Unione europea là dove la pena capitale ancora esiste. L’Unione europea chiede che il ricorso alla pena di morte venga progressivamente limitato e insiste perché essa venga comunque attuata secondo condizioni minime di rispetto. L’Unione europea insiste anche, quando sia il caso, perché si introduca una moratoria. Risulterà forse utile che io esponga nel dettaglio gli orientamenti della nostra politica verso i paesi terzi in materia di pena di morte. Gli orientamenti stabiliscono che l’argomento, se è il caso, venga inserito nel dialogo politico con i paesi interessati e così è stato fatto, per esempio, nei recenti incontri intercorsi con gli Stati Uniti. Gli orientamenti stabiliscono che si effettui un passo diplomatico quando vi è la minaccia che la pena di morte venga ripristinata o che una moratoria ufficiale o venga interrotta. Essi chiariscono che, quando un paese adotta talune misure volte ad abolire la pena di morte, si sottolinei il fatto con una dichiarazione di sostegno o con altra pubblica dichiarazione. Gli orientamenti, inoltre, stabiliscono la necessità di singoli passi diplomatici, quando si presuma di trovarsi di fronte a casi di violazione degli minimi in quest’area. Per esempio: quando vengono a mancare le garanzie di legge; quando la pena di morte è inflitta a persone ancora minorenni nel momento in cui è stato commesso il delitto, a donne incinte o madri di bambini in giovane età o a persone malate di mente o, infine, quando la pena di morte viene inflitta per crimini non legati ad atti di violenza o a delitti quali i reati di opinione o di coscienza e i reati finanziari. Nella comunicazione recentemente approvata in materia di diritti dell’uomo e democratizzazione, la Commissione ha indicato che la campagna per l’abolizione della pena di morte deve essere una delle quattro priorità da perseguire nei prossimi anni nel quadro dell’iniziativa europea in materia di democrazia e diritti dell’uomo. Abbiamo già finanziato un certo numero di progetti in quest’area, mobilitando la pubblica opinione di tutto il mondo contro la pena capitale. La nostra speranza è che la pena di morte venga considerata una forma di punizione che non può più avere posto nel mondo moderno e sia consegnata ai libri di storia. Per fornire un esempio, e mi rifaccio a quanto una onorevole deputata ha affermato qualche momento fa, non riesco a credere che il giornale che ho in mano sia davvero pubblicato nel 2001, quando leggo notizie come quelle riguardanti l’ennesima esecuzione capitale di donne in Iran mediante lapidazione. Concordo con gli onorevoli deputati del Parlamento sul fatto che il primo congresso mondiale per l’abolizione della pena di morte, tenutosi a Strasburgo il 21 e 22 giugno di quest’anno, sia stato un evento molto importante. Benché non mi sia stato possibile prendervi parte di persona, sono stato rappresentato dai servizi della Commissione, i quali hanno anche portato il mio saluto. Comprendo bene quanto commoventi e preziose siano state le testimonianze di coloro che sono venuti al Congresso per testimoniare degli anni passati ad attendere l’esecuzione capitale prima di essere dichiarati innocenti. Ritengo, inoltre, che il congresso sia stato utile sia per enfatizzare i gravi problemi che incontra l’abolizione della pena di morte che per raccogliere suggerimenti su un certo numero di innovative strategie politiche, suggerimenti che sono venuti in particolare dai partecipanti americani. Ho trovato interessante il richiamo fatto da alcuni onorevoli deputati su alcuni recenti casi di conversione. Voglio anche cogliere questa opportunità per ringraziare la Presidente di avere assunto l’iniziativa di invitare alcuni presidenti di altri parlamenti, nonché i partecipanti al congresso, ad assistere al solenne appello che ha avuto luogo nel Parlamento europeo di Strasburgo, il 22 giugno scorso. Una parte importante del congresso è stata dedicata appunto al ruolo, assai rilevante, che i vari parlamenti devono svolgere nel processo di eliminazione della pena di morte. L’appello di Strasburgo adottato in quell’occasione fungerà da importante atto di riferimento nell’impegno indefesso con cui intendiamo perseguire l’abolizione della pena di morte. Sono certo che, fintantoché sarà necessario, questo Parlamento, insieme alle altre Istituzioni europee, continuerà a conferire a questo tema il valore prioritario e l’importanza che esso merita."@it9
"I very much welcome the fact that all the European Union institutions are united in working towards the abolition of the death penalty and am pleased that once again the European Parliament is in the forefront of these efforts. As the House knows, both the Council and the Commission have made abolition a priority. The Council is pursuing implementation of the European Union guidelines where the death penalty still exists. The European Union calls for its use to be progressively restricted and insists that it be carried out according to minimum standards. The European Union also presses, where relevant, for moratoria to be introduced. It might just be helpful if I set out in detail the guidelines of our policy towards third countries on the death penalty. Those guidelines stipulate that the subject should be mentioned, if appropriate, during political dialogue with those countries. It was mentioned, for example, in our recent meetings with the United States. The guidelines stipulate that démarches should be made when there is a threat that the death penalty will be restored or that an official or de facto moratorium will cease. The guidelines make it clear that supportive démarches or public statements should be made when a country takes steps towards abolition. We indicate, in the guidelines, that individual démarches should be made when it seems that minimum standards in this area are being violated. For example: when there is a lack of legal safeguards; when the death penalty is to be applied to those who were minors when the offence was committed; to pregnant women or to the mother of a young child or to the mentally ill and the application of the death penalty for non-violent crimes or offences such as crimes of opinion and conscience and financial crimes. In the recently adopted communication on human rights and democratisation, the Commission identified the campaign for the abolition of the death penalty as one of the four priorities that we would pursue over coming years under the European initiative for democracy and human rights. We have already funded a number of projects in this area by mobilising public opinion worldwide against capital punishment. We hope to consign the death penalty to the history books as a form of punishment which has no place in the modern world. To take an example, and I follow what an honourable Member said a moment or two ago, I find it almost impossible to believe that I am reading a newspaper published in 2001 when I read reports that women in Iran are once again being sentenced to death by stoning. I agree with honourable Members that the first World Congress to abolish the death penalty in Strasbourg on 21 and 22 June 2001 was a very important gathering. While I was not able to attend in person, the Commission services represented me and delivered an address. I understand that the presence of those individuals who came to the Congress to testify about the years they had spent awaiting execution before being declared innocent was particularly moving and particularly valuable. Also, I believe that the Congress proved useful in highlighting both the difficult problems related to the abolition of the death penalty and in gathering suggestions of a number of innovative policy strategies, in particular, from the American participants. It was interesting to hear the honourable Member's remarks about recent converts on this issue. I also take this opportunity to thank the President for her initiative to invite a number of presidents of parliaments as well as the Congress participants to attend the solemn appeal that took place in the European Parliament in Strasbourg on 22 June last. This was an important part of the Congress highlighting the important role of parliaments in eliminating the death penalty. The Strasbourg appeal that was adopted at this event will serve as an important reference document for our continued efforts to abolish the death penalty. I am sure that as long as it is required, this Parliament along with the other European institutions, will continue to give this issue the priority and the importance which it deserves."@lv10
". Ik ben zeer blij met het feit dat alle instellingen van de Europese Unie eendrachtig werken aan de afschaffing van de doodstraf en het doet mij deugd dat het Europees Parlement hierbij opnieuw vooraan staat. Zoals het Parlement weet, is de afschaffing een prioriteit van zowel de Raad als de Commissie. De Raad streeft naar invoering van de EU-richtsnoeren in gebieden waar de doodstraf nog bestaat. De Europese Unie roept op tot geleidelijke beperking van de toepassing ervan en dringt erop aan dat zij in overeenstemming met minimumnormen wordt uitgevoerd. Waar dit relevant is, dringt de Europese Unie er eveneens op aan dat moratoria worden ingevoerd. Misschien is het nuttig als ik de richtsnoeren van ons beleid ten aanzien van derde landen inzake de doodstraf nader uiteenzet. Die richtsnoeren bepalen dat het onderwerp, indien van toepassing, genoemd moet worden in de politieke dialoog met die landen. Het is bijvoorbeeld ter sprake gebracht in onze recente bijeenkomsten met de Verenigde Staten. De richtsnoeren stipuleren dat diplomatieke stappen moeten worden ondernomen wanneer de doodstraf weer ingevoerd dreigt te worden of wanneer een officieel of de facto moratorium dreigt af te lopen. De richtsnoeren maken duidelijk dat een ondersteunende demarche of een publieke verklaring gedaan dient te worden wanneer een land stappen onderneemt om de doodstraf af te schaffen. We geven in de richtsnoeren aan dat individuele demarches gedaan moeten worden wanneer het erop lijkt dat de minimumnormen op dit terrein worden geschonden. Ik denk bijvoorbeeld aan gevallen waarin juridische waarborgen ontbreken of waarin de doodstraf is opgelegd aan mensen die minderjarig waren toen de misdaad werd begaan, aan zwangere vrouwen, aan de moeder van een jong kind of aan geesteszieken. Een ander voorbeeld is het opleggen van de doodstraf voor het geweldloos tot uiting brengen van gedachten en levensovertuiging en voor geweldloze financiële misdrijven. In de onlangs aangenomen mededeling inzake mensenrechten en democratisering noemde de Commissie de campagne voor afschaffing van de doodstraf als een van de vier prioriteiten waarmee we ons de komende jaren in het kader van het Europese initiatief voor democratie en mensenrechten zouden bezighouden. We hebben al een aantal projecten op dit gebied gefinancierd en wereldwijd de publieke opinie gemobiliseerd tegen de doodstraf. We hopen dat de doodstraf in de geschiedenisboeken terechtkomt als een vorm van straf die niet thuishoort in de moderne wereld. Ik vind het bijvoorbeeld bijna niet te geloven – en ik sluit mij aan bij wat een afgevaardigde een paar minuten geleden zei – dat ik in 2001 in de krant lees dat in Iran opnieuw vrouwen tot de dood door steniging worden veroordeeld. Ik ben het met de geachte afgevaardigden eens dat de eerste Wereldconferentie tegen de doodstraf op 21 en 22 juni in Straatsburg een zeer belangrijke bijeenkomst was. Ik kon zelf weliswaar de conferentie niet bijwonen, maar de Commissiediensten waren namens mij aanwezig en hebben een toespraak gehouden. Ik heb begrepen dat de aanwezigheid van diegenen die tijdens de conferentie vertelden over de jaren die ze in afwachting van hun executie hadden doorgebracht voordat ze onschuldig werden verklaard bijzonder aangrijpend en bijzonder waardevol was. Ook ben ik van mening dat de conferentie zinvol is gebleken doordat zij enerzijds de lastige problemen in verband met de afschaffing van de doodstraf naar voren heeft gehaald en anderzijds suggesties, met name van de Amerikaanse deelnemers, voor een aantal vernieuwende beleidsstrategieën heeft opgeleverd. Het was interessant om te horen wat de geachte afgevaardigde te zeggen had over nieuwe bekeerlingen wat dit onderwerp betreft. Ik neem ook de gelegenheid te baat om de Voorzitter te bedanken voor haar initiatief om een aantal parlementsvoorzitters en de deelnemers aan de conferentie uit te nodigen om de plechtige oproep bij te wonen die op 22 juni jongstleden plaatsvond in het Europees Parlement in Straatsburg. Dit was een belangrijk onderdeel van de conferentie, waarin benadrukt werd hoe belangrijk de rol van parlementen is bij het uitbannen van de doodstraf. De verklaring van Straatsburg die bij deze gelegenheid werd aangenomen, zal dienen als belangrijk referentiedocument voor onze verdere inspanningen om de doodstraf af te schaffen. Ik ben ervan overtuigd dat, zolang het nodig is, dit Parlement, samen met de andere Europese instellingen, dit belangrijke onderwerp de prioriteit zal geven die het verdient."@nl2
"Jag välkomnar verkligen det faktum att alla Europeiska unionens institutioner är förenade i arbetet när det gäller att få till stånd ett avskaffande av dödsstraffet, och det gläder mig återigen att Europaparlamentet ställer sig i spetsen för dessa initiativ. Som kammaren känner till prioriterar både rådet och kommissionen ett avskaffande. Rådet arbetar med ett genomförande av Europeiska unionens riktlinjer, i länder där man fortfarande använder dödsstraff. Europeiska unionen uppmanar till att användningen av dödsstraff skall minska efterhand och insisterar på att det används i enlighet med minimistandarder. Europeiska unionen arbetar också i tillämpliga delar för ett moratorium. Det kanske kunde vara till hjälp om jag i detalj angav de riktlinjer som gäller för vår politik gentemot tredje land om dödsstraff. I dessa riktlinjer anges att ämnet bör nämnas, om detta är lämpligt, under den politiska dialogen med dessa länder. Det nämndes, t.ex., under våra senaste sammanträden med Förenta staterna. I riktlinjerna anges att det bör utfärdas demarscher när det finns en risk för att dödsstraffet kommer att användas, eller att ett officiellt eller de facto-moratorium kommer att upphöra. I riktlinjerna klargörs att åtföljande demarscher eller offentliga uttalanden bör göras när ett land vidtar åtgärder som syftar till ett avskaffande. Vi anger, i riktlinjerna, att enskilda demarscher bör utfärdas när det verkar som om minimistandarderna inom detta område håller på att överträdas. Till exempel: när det rättsliga skyddet brister; när dödsstraffet skall användas mot dem som var minderåriga när brottet begicks; mot gravida kvinnor eller mot modern till ett litet barn eller mot psykiskt sjuka, och användning av dödsstraff vid icke-våldsbrott eller, t.ex., åsikts- och samvetsbrott och ekonomiska brott. I det nyligen antagna meddelandet om mänskliga rättigheter och demokratisering, framhöll kommissionen kampanjen för avskaffande av dödsstraff som en av de fyra prioriteringar som man kommer att arbeta med under de kommande åren, enligt det europeiska initiativet för demokrati och mänskliga rättigheter. Vi har redan finansierat ett antal projekt inom detta område genom att mobilisera den allmänna uppfattningen i världen mot dödsstraff. Vi hoppas kunna förpassa dödsstraffet till historieböckerna som en form av straff som inte har någon plats i den moderna världen. För att ge ett exempel – och jag tar hänsyn till det som en ledamot sade för en stund sedan – känns det nästan omöjligt att tro att jag läser en tidning som getts ut 2001, när jag läser rapporter om att kvinnor i Iran återigen blivit dömda till döden genom stening. Jag håller med ledamöterna om att den första internationella kongressen för avskaffande av dödsstraffet i Strasbourg den 21 och 22 juni 2001 var en mycket viktig händelse. Samtidigt som jag inte själv kunde närvara, företräddes jag av en tjänsteman från kommissionen som höll ett tal. Jag har förstått att närvaron av de individer som kom till kongressen för att berätta om de år de hållits fängslade i väntan på att avrättas innan de förklarades oskyldiga, var särskilt rörande och värdefull. Jag anser också att kongressen särskilt var till nytta när det gäller att belysa både de svåra problem som har att göra med avskaffandet av dödsstraffet och insamlandet av förslag till en rad innovativa politiska strategier från de amerikanska deltagarna. Det var intressant att höra ledamotens kommentarer om nyligen gjorda åsiktsbyten när det gäller detta ämne. Jag vill också ta tillfället i akt och tacka talmannen för hennes initiativ att bjuda in ett antal talmän från olika parlament, såväl som kongressdeltagarna att närvara vid den högtidliga förklaring som ägde rum i Europaparlamentet i Strasbourg den 22 juni. Detta var en viktig del av kongressen som belyste parlamentens viktiga roll när det gäller avskaffandet av dödsstraffet. Strasbourgförklaringen som antogs vid detta tillfälle kommer att tjäna som ett viktigt referensdokument under våra fortsatta ansträngningar att få till stånd ett avskaffande av dödsstraffet. Jag är säker på att så länge som det krävs kommer detta parlament, tillsammans med de övriga europeiska institutionerna, att fortsätta att ge denna fråga den prioritering och den betydelse som den förtjänar."@sv12
lpv:unclassifiedMetadata
"Patten,"8,10,3,11

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph