Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-371"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010704.12.3-371"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, honourable Members of the European Parliament, as I have taken over the speech from my colleague, Mrs Wallström, I will speak in English.
The Commission is concerned that Amendments Nos 16 and 42 might give an incorrect, narrow impression of the breadth of the integrated coastal zone management approach. In particular, in Amendments Nos 25 and 47, while the Commission accepts the need to involve all the parties concerned, this text should not be limited to the special planning process, but should make broader reference to all of the actors involved in the planning and management of the coastal zones and its resources. The Commission would also note that it cannot accept two amendments, which make inappropriate reference to other Community policies which are better discussed in a different context. The reference to the INTERREG Programme in Amendment No 16 is inappropriate as the guidelines for INTERREG have been set out elsewhere.
Similarly, the reference in Amendment No 35 to the common fisheries policy and the 12-mile derogation is not acceptable as it prejudges the debate on the revision of this policy. In addition, Amendments Nos 47 and 48 are not acceptable, at least in part, because they could lead to the endorsement of unsustainable traditional practices including those relating to hunting and fishing.
Concerning the remaining amendments – and this list is longer than the non-acceptable amendments – the Commission can accept Amendments Nos 1, 3 to 10, 13, 15, 19, 21, 22, 23, 26, 27, 28, 30, 31, 37, 38, 39, 40, 41 and 46; and in addition, it can accept Amendments Nos 2, 14, 24, 36, and 44 in principle. As a result, two thirds of the amendments can be accepted by the Commission.
In conclusion, Parliament has significantly contributed to improving this proposal. I would, therefore, like to thank the rapporteur, Mrs McKenna, and the draftsmen from the other committees for their efforts. I am sure that the final text will be an important step in encouraging the application of integrated coastal zone management in Europe.
The coastal zone is very important for Europe, as other speakers have said. Its resources provide us with food, energy and homes and create opportunities. However, according to the reports of the European Environmental Agency, conditions in the coastal zone and its resources continue to decline. Conditions in the coastal zone can only be improved through a concentrated effort involving all levels of the relevant sectors of government based on the principles of integrated coastal zone management.
I would like to stress that this integrated coastal zone management is not a procedure for land-use planning
. It is more a methodology for introducing a coherent approach to the management and use of coastal resources with the informed involvement of all the relevant stakeholders.
In order to encourage Member States to assume their full responsibility in promoting integrated coastal zone management, the Commission has introduced the proposed recommendation. This calls on Member States to develop national strategies for coastal zone management based on an inventory of the actors, laws and institutions involved in the management and planning of the coastal zones. This strategy aims to introduce a coherent approach to the coastal zones across Europe but the recommendation intentionally leaves the choice of the format of the national strategies to the Member States to ensure that each national strategy is tailor-made to the institutional, physical and social conditions within each Member State.
At the same time, the recommendation presents a list of features which the Member States are encouraged to address through their national strategies, such as the need for coherence between the many plans, policies and programmes for management of the coasts and the need for coordination between the actors that use and manage the coast, particularly those with responsibility for the sea and the land which forms part of the coastal zone.
Let me turn to the key issues raised in the amendments proposed. I would like to start by noting that the Commission can accept many of the proposed amendments. Indeed, many of the proposed amendments strengthen the text by clarifying concepts and introducing further information. We thank Parliament for putting forward these amendments. There are, however, certain amendments which the Commission cannot accept.
Several of the amendments proposed, namely Amendments Nos 11, 12, 16, 18, 29, 32, 43 and 49, introduce references to a future Community legislative framework. These amendments are unacceptable to the Commission for the obvious reason that they prejudge the issue of whether a legislative approach is required. In addition, a reference to a Community legislative framework would not be appropriate in view of the wide diversity of conditions in the Member States and the Commission’s philosophy of coastal zone management.
The Commission’s present decision to propose a recommendation was based on a thorough assessment of the needs for action at the European level through the demonstration programme on integrated coastal zone management and on a broad public consultation. In the same spirit, the Commission cannot accept amendments which introduce compulsory language. "Shall" is not the right word in a non-binding instrument, such as a recommendation and therefore the use of this word in Amendments Nos 29, 32 and 34 cannot be accepted by the Commission.
Similarly, the references in Amendments Nos 17, 20, 33 and 45 indicating the need for binding instruments within the Member States ignore the fact that integrated coastal zone management may be best introduced through voluntary measures in some Member States. These parts of these amendments are therefore not acceptable either. Otherwise, the six amendments are acceptable in principle or in part."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, ærede medlemmer af Parlamentet, da jeg har overtaget dette indlæg fra min kollega, fru Wallström, vil jeg holde det på engelsk.
Kommissionen er bekymret for, at ændringsforslag 16 og 42 kunne give et ukorrekt, snævert indtryk af bredden i det integrerede kystzoneplanlægningskoncept. I særdeleshed gælder det i ændringsforslag 25 og 47, at skønt Kommissionen accepterer behovet for at involvere alle berørte, bør teksten ikke begrænse sig til den særlige planlægningsproces, men bør henvise bredere til alle aktører, der er involveret i planlægningen og forvaltningen af kystzonerne og deres ressourcer. Kommissionen vil også gøre opmærksom på, at den ikke kan acceptere to ændringsforslag, der på upassende vis henviser til andre fællesskabspolitikker, som bedst drøftes i andre forbindelser. Henvisningen til Interreg-programmet i ændringsforslag 16 er upassende, da retningslinjerne for Interreg er fastlagt andetsteds.
Ligeledes er henvisningen i ændringsforslag 35 til den fælles fiskeripolitik og undtagelsesbestemmelsen om de 12 sømil ikke acceptabel og foregriber debatten om revisionen af denne politik. Derudover er ændringsforslag 47 og 48 ikke acceptable, i det mindste delvis, fordi de kunne føre til støtte til ikke-bæredygtige traditionelle metoder, herunder dem, der har med jagt og fiskeri at gøre.
Hvad angår de øvrige ændringsforslag - og denne liste er længere end listen over dem, der ikke er acceptable - kan Kommissionen acceptere ændringsforslag 1, 3-10, 13, 15, 19, 21, 22, 23, 26, 27, 28, 30, 31, 37, 38, 39, 40, 41 og 46. Derudover kan den acceptere ændringsforslag 2, 14, 24, 36, og i princippet 44. Som følge heraf kan Kommissionen acceptere to tredjedele af ændringsforslagene.
Afslutningsvis vil jeg sige, at Parlamentet har bidraget væsentligt til dette forslag. Jeg vil derfor gerne takke ordføreren, fru McKenna, og ordførerne fra de andre udvalg for deres bestræbelser. Jeg er sikker på, at den endelige tekst vil være en vigtig stimulans til at anvende integreret kystzoneplanlægning i Europa.
Kystzonen er meget vigtig for Europa, som andre talere har sagt. Dens ressourcer giver os mad, energi og husly og skaber muligheder. Men ifølge rapporter fra Det Europæiske Miljøagentur forringes forholdene i kystzonen og dens ressourcer hele tiden. Forholdene i kystzonen kan kun forbedres gennem koncentrerede bestræbelser, der involverer alle relevante forvaltningsniveauer, baseret på princippet om kystzoneplanlægning.
Jeg vil gerne understrege, at integreret kystzoneplanlægning ikke er en procedure for planlægning af udnyttelse af jord som sådan. Det er mere en metode til indførelse af en sammenhængende tilgang til planlægningen og udnyttelsen af kystressourcerne med oplysning til og involvering af alle relevante interesserede.
For at tilskynde medlemsstaterne til at påtage sig deres fulde ansvar for at fremme integreret kystzoneplanlægning har Kommissionen fremlagt forslaget til henstilling. Heri opfordres medlemsstaterne til at udvikle nationale strategier til kystzoneplanlægning baseret på en oversigt over de aktører, love og institutioner, der er involveret i forvaltningen og planlægningen af kystzonerne. Denne strategi har til formål at indføre en sammenhængende tilgang til kystzonerne i hele Europa, men i første omgang overlader henstillingen med vilje valget af formatet for de nationale strategier til medlemsstaterne for at sikre, at hver national strategi er skræddersyet til de institutionelle, fysiske og sociale forhold inden for den enkelte medlemsstat.
Samtidig fremlægges der i henstillingen en oversigt over forhold, som medlemsstaterne tilskyndes til at tage fat på i deres nationale strategier, såsom nødvendigheden af sammenhæng mellem de mange planer, politikker og programmer til kystplanlægningen og behovet for koordinering af de aktører, der bruger og forvalter kysten, særlig dem, der har ansvaret for den del af havet og landet, der indgår i kystzonen.
Lad mig gå over til de afgørende spørgsmål, der er rejst i ændringsforslagene. Jeg vil gerne begynde med at sige, at Kommissionen kan acceptere mange af ændringsforslagene. Faktisk styrker mange af disse ændringsforslag teksten ved at gøre disse begreber klarere og indføre yderligere oplysninger. Vi takker Parlamentet for at have stillet disse ændringsforslag. Men der er visse ændringsforslag, som Kommissionen ikke kan acceptere.
Flere af ændringsforslagene, nemlig 11, 12, 16, 18, 29, 32, 43 og 49, indfører henvisning til kommende juridiske rammer på fællesskabsplan. Disse ændringsforslag er uacceptable for Kommissionen af den indlysende grund, at de foregriber spørgsmålet om, hvorvidt der er behov for lovgivning eller ej. Derudover vil en henvisning til en juridisk ramme på fællesskabsplan ikke være passende i betragtning af de vidt forskellige betingelser i medlemsstaterne samt af Kommissionens opfattelse af kystzoneplanlægningen.
Kommissionens nuværende afgørelse om at fremlægge en henstilling er baseret på en grundig vurdering af behovet for aktion på europæisk niveau gennem et demonstrationsprogram om integreret kystzoneplanlægning og omfattende konsultationer af offentligheden. I samme ånd kan Kommissionen ikke acceptere ændringsforslag, som henviser til tvang. "Skal" er ikke det rette ord til et ikke-bindende instrument som en henstilling, og derfor kan Kommissionen ikke acceptere brugen af dette ord i ændringsforslag 29, 32 og 34.
Ligeledes ser henvisningerne i ændringsforslag 17, 20, 33 og 45 til behovet for bindende instrumenter bort fra, at integreret kystzoneplanlægning bedst indføres via frivillige foranstaltninger i nogle medlemsstater. Disse dele af ændringsforslagene er derfor heller ikke acceptable. Ellers er de seks ændringsforslag principielt eller delvis acceptable."@da1
"Herr Präsident, meine sehr verehrten Damen und Herren Abgeordneten des Europäischen Parlaments. Ich habe den Redebeitrag meiner Kollegin, Frau Wallström, übernommen und werde deshalb englisch sprechen.
Die Kommission befürchtet, dass durch die Änderungsanträge 16 und 42 ein falscher Eindruck vermittelt werden könnte und die ganze Breite der Strategie für das Küstenzonenmanagement nicht ausreichend deutlich wird. Insbesondere in den Änderungsanträgen 25 und 47 sollte dieser Text nicht auf das spezielle Planungsverfahren beschränkt werden, obwohl die Kommission sich darüber im Klaren ist, das alle betroffenen Parteien eingebunden werden müssen. Der Text sollte so formuliert werden, dass alle Akteure einbezogen werden, die Einfluss auf die Planung und die Bewirtschaftung der Küstengebiete und ihrer Ressourcen haben. Die Kommission teilt außerdem mit, dass sie zwei Änderungsanträge ablehnt, weil diese einen unangebrachten Hinweis auf andere Gemeinschaftspolitiken enthalten, über die in einem anderen Zusammenhang gesprochen werden sollte. Der Hinweis in Änderungsantrag 16 auf das INTERREG-Programm ist unangebracht, da die Leitlinien für INTERREG an anderer Stelle dargelegt sind.
Ähnliches gilt für den Hinweis in Änderungsantrag 35 auf die Gemeinsame Fischereipolitik und die 12-Meilen-Fangzone. Dieser Hinweis ist nicht angebracht, weil dadurch der Debatte über die Revision dieser Politik vorgegriffen wird. Darüber hinaus lehnen wir die Änderungsanträge 47 und 48 zumindest teilweise ab, weil sie dazu führen könnten, dass nicht nachhaltige traditionelle Praktiken, unter anderem im Jagdwesen und der Fischerei, bestätigt werden.
Von den übrigen Änderungsanträgen und diese Liste ist länger als die Liste der von der Kommission abgelehnten Anträge kann die Kommission den Anträgen 1, 3 bis 10, 13, 15, 19, 21, 22, 23, 26, 27, 28, 30, 31, 37, 38, 39, 40, 41 und 46 zustimmen. Außerdem kann die Kommission die Änderungsanträge 2, 14, 24, 36 und 44 im Grundsatz akzeptieren. Damit kann die Kommission zwei Drittel der Änderungsanträge billigen.
Zum Abschluss lassen Sie mich konstatieren, dass das Parlament einen wesentlichen Beitrag zur Verbesserung dieses Vorschlags geleistet hat. Ich möchte daher der Berichterstatterin, Frau McKenna, sowie den Verfassern der Stellungnahmen aus den anderen Ausschüssen für ihre Arbeit danken. Ich bin sicher, dass der endgültige Text ein wichtiger Schritt zur Förderung des integrierten Küstenzonenmanagements in Europa sein wird.
Die Küstenzonen sind, wie von mehreren Rednern bereits ausgeführt, für Europa von besonderer Bedeutung. Ihre Ressourcen versorgen uns mit Nahrung und Energie, sie geben uns ein Zuhause und bieten uns allerlei Nutzungsmöglichkeiten. Berichten der Europäischen Umweltagentur zufolge sind in den Küstengebieten eine anhaltende Verschlechterung der Bedingungen und ein Rückgang der Ressourcen zu beobachten. Der Zustand der Küstenzonen kann allerdings verbessert werden, wenn alle Ebenen der maßgeblichen staatlichen Stellen sich auf der Grundlage der Grundsätze eines integrierten Küstenzonenmanagements gemeinsam dafür einsetzen.
Ich möchte betonen, dass das integrierte Küstenzonenmanagement kein Verfahren der Raumplanung ist. Es ist vielmehr eine Methode zur Einführung eines kohärenten Ansatzes für die Bewirtschaftung und Nutzung von Küstenressourcen mit der aufgeklärten Beteiligung aller einschlägigen Akteure.
Um die Mitgliedstaaten zu ermutigen, ihrer Verantwortung zur Förderung des integrierten Küstenzonenmanagements umfassend gerecht zu werden, hat die Kommission ihre Empfehlung vorgelegt. Darin werden die Mitgliedstaaten aufgefordert, nationale Strategien für das Küstenzonenmanagement auf der Grundlage einer Bestandsaufnahme der Akteure, Gesetze und Institutionen zu entwickeln, die in ihrem Land Einfluss auf die Planung und die Bewirtschaftung der Küstengebiete haben. Das Ziel dieser Strategie besteht in der Einführung einer kohärenten Strategie für alle europäischen Küstengebiete. Die Empfehlung enthält jedoch absichtlich keine Vorgaben für die Gestaltung dieser nationalen Strategien durch die Mitgliedstaaten, um so zu gewährleisten, dass jede nationale Strategie genau auf die institutionellen, physischen und sozialen Bedingungen im betreffenden Mitgliedstaat zugeschnitten ist.
Gleichzeitig beinhaltet die Empfehlung eine Liste von Punkten, welche die Mitgliedstaaten im Rahmen ihrer nationalen Strategien berücksichtigen sollten. Dazu gehören zum Beispiel die notwendige Kohärenz zwischen den zahlreichen Plänen, Politiken und Programmen zur Bewirtschaftung der Küstengebiete und die erforderliche Koordinierung zwischen den Akteuren, welche die Küsten nutzen und bewirtschaften und ganz besonders zwischen denjenigen, die für die Gewässer und das Land in den Küstengebieten zuständig sind.
Ich möchte nun auf die Kernprobleme in den vorgelegten Änderungsanträgen eingehen. Lassen Sie mich zunächst darauf hinweisen, dass die Kommission viele der vorgeschlagenen Änderungsanträge akzeptieren kann. Viele dieser Änderungsanträge dienen der Verbesserung des Textes durch die Klarstellung von Konzepten und die Aufnahme zusätzlicher Informationen. Wir danken dem Parlament für diese Änderungsanträge. Bestimmte Änderungsanträge kann die Kommission jedoch nicht billigen.
In einigen der vorgelegten Änderungsanträge, wie zum Beispiel in den Anträgen 11, 12, 16, 18, 29, 32, 43 und 49 wird auf einen zukünftigen Gemeinschaftsrechtsrahmen verwiesen. Diese Änderungsanträge lehnt die Kommission ab, weil damit der Entscheidung über die Frage, ob eine gesetzliche Regelung erforderlich ist, vorgegriffen wird. Darüber hinaus ist ein Hinweis auf einen Gemeinschaftsrechtsrahmen angesichts der höchst unterschiedlichen Bedingungen in den Mitgliedstaaten und der Philosophie der Kommission für das Küstenzonenmanagement nicht angebracht.
Die gegenwärtige Entscheidung der Kommission für eine Empfehlung basiert auf einer sorgfältigen Prüfung der Notwendigkeit von Maßnahmen auf europäischer Ebene, die im Rahmen des Demonstrationsprogramms zum integrierten Küstenzonenmanagement sowie einer breit angelegten öffentlichen Konsultation durchgeführt wurde. Die Kommission lehnt aus diesem Grund Änderungsanträge ab, die obligatorische Formulierungen enthalten. „Shall“ (im englischen Wortlaut) ist nicht das richtige Wort in einem unverbindlichen Instrument wie einer Empfehlung, und daher kann die Kommission die Verwendung dieses Wortes in den Änderungsanträgen 29, 32 und 34 nicht billigen.
Auch bei den Hinweisen in den Änderungsanträgen 17, 20, 33 und 45 auf die Notwendigkeit eines verbindlichen Instruments in den Mitgliedstaaten wird die Tatsache übersehen, dass ein integriertes Küstenzonenmanagement in einigen Mitgliedstaaten am besten durch freiwillige Maßnahmen umgesetzt werden könnte. Diese Teile dieser Änderungsanträge sind daher ebenfalls nicht annehmbar. Ansonsten können wir sechs Änderungsanträge dem Grundsatz nach oder teilweise billigen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, αξιότιμοι βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, επειδή έχω αναλάβει να εκφωνήσω το λόγο της συναδέλφου μου, κ. Wallström, θα μιλήσω αγγλικά.
Η Επιτροπή φοβάται ότι οι τροπολογίες αριθ. 16 και 42 μπορεί να δώσουν μια εσφαλμένη και περιορισμένη εντύπωση για το εύρος της προσέγγισης της ολοκληρωμένης διαχείρισης των παράκτιων πόρων. Ειδικότερα, στις τροπολογίες αριθ. 25 και 47, ενώ η Επιτροπή δέχεται την ανάγκη συμμετοχής όλων των ενδιαφερομένων μερών, το κείμενο αυτό δεν θα πρέπει να περιοριστεί στην ειδική διαδικασία προγραμματισμού, αλλά θα πρέπει να αναφέρεται ευρύτερα σε όλους τους φορείς που εμπλέκονται στον προγραμματισμό και τη διαχείριση των παράκτιων πόρων και των πόρων τους. Η Επιτροπή σημειώνει επίσης ότι δεν μπορεί να δεχθεί δύο τροπολογίες, οι οποίες στα πλαίσια του προγράμματος INTERREG αναφέρουν άστοχα άλλες πολιτικές, οι οποίες είναι καλύτερο να συζητηθούν σε διαφορετικό πλαίσιο. Η αναφορά στο πρόγραμμα στην τροπολογία αριθ. 16 είναι απρόσφορη, διότι οι κατευθυντήριες γραμμές για το INTERREG έχουν οριστεί σε άλλο σημείο.
Παρομοίως, η αναφορά της κοινής αλιευτικής πολιτικής και της εξαίρεση των 12 μιλίων στην τροπολογία αριθ. 35 δεν είναι αποδεκτή, διότι προδικάζει τη συζήτηση επί της αναθεώρησης της εν λόγω πολιτικής. Επιπλέον, οι τροπολογίες αριθ. 47 και 48 δεν είναι αποδεκτές, τουλάχιστον εν μέρει, επειδή θα μπορούσαν να οδηγήσουν στην υποστήριξη μη βιώσιμων παραδοσιακών πρακτικών, συμπεριλαμβανομένων όσων αφορούν το κυνήγι και την αλιεία.
Όσον αφορά τις υπόλοιπες τροπολογίες – και αυτός ο κατάλογος είναι μεγαλύτερος από τις μη αποδεκτές τροπολογίες – η Επιτροπή μπορεί να δεχθεί τις τροπολογίες αριθ. 1, 3 έως 10, 13, 15, 19, 21, 22, 23, 26, 27, 28, 30, 31, 37, 38, 39, 40, 41 και 46. Επιπλέον, μπορεί να δεχθεί τις τροπολογίες αριθ. 2, 14, 24, 36 και 44 επί της αρχής. Συνεπώς, τα δύο τρίτα των τροπολογιών μπορούν να γίνουν δεκτά από την Επιτροπή.
Εν κατακλείδι, το Κοινοβούλιο έχει συμβάλει σημαντικά στη βελτίωση της παρούσας πρότασης. Συνεπώς, θα ήθελα να ευχαριστήσω την εισηγήτρια, κ. McKenna, καθώς και τους συντάκτες γνωμοδότησης των άλλων επιτροπών για τις προσπάθειές τους. Είμαι βέβαιη ότι το τελικό κείμενο θα αποτελέσει ένα σημαντικό βήμα που θα ενθαρρύνει την εφαρμογή μιας ολοκληρωμένης διαχείρισης των παράκτιων πόρων στην Ευρώπη.
Οι παράκτιες περιοχές είναι πολύ σημαντικές για την Ευρώπη, όπως είπαν και άλλοι ομιλητές. Οι πόροι τους μας παρέχουν τροφή, ενέργεια, στέγη και δημιουργούν ευκαιρίες. Ωστόσο, σύμφωνα με τις εκθέσεις του Ευρωπαϊκού Οργανισμού Περιβάλλοντος, οι συνθήκες στις ακτές και οι πόροι τους εξακολουθούν να επιδεινώνονται. Οι συνθήκες στις ακτές μπορούν να βελτιωθούν μόνο με συντονισμένες προσπάθειες, στις οποίες θα συμμετέχουν όλα τα επίπεδα των σχετικών τομέων της κυβέρνησης βάσει των αρχών της ολοκληρωμένης διαχείρισης των παράκτιων πόρων.
Θα ήθελα να τονίσω ότι η εν λόγω ολοκληρωμένη διαχείριση των παράκτιων πόρων δεν είναι μια διαδικασία απλά και μόνο για τον σχεδιασμό των χρήσεων γης. Πρόκειται περισσότερο για μια μεθοδολογία που εισάγει μια συνεπή προσέγγιση για τη διαχείριση και τη χρήση των παράκτιων πόρων με την ενημερωμένη συμμετοχή όλων των σχετικών ομάδων συμφερόντων.
Προκειμένου να ενθαρρυνθούν τα κράτη μέλη να αναλάβουν πλήρως τις ευθύνες τους για την προαγωγή της ολοκληρωμένης διαχείρισης των παράκτιων πόρων, η Επιτροπή παρουσίασε την προτεινόμενη σύσταση. Με τη σύσταση αυτή, τα κράτη μέλη καλούνται να εκπονήσουν εθνικές στρατηγικές διαχείρισης των παράκτιων πόρων βάσει απογραφής των φορέων, των νόμων και των θεσμών που εμπλέκονται στη διαχείριση και το σχεδιασμό των παράκτιων πόρων. Η εν λόγω στρατηγική αποσκοπεί στην εισαγωγή μιας συνεκτικής προσέγγισης των παράκτιων πόρων στην Ευρώπη, αλλά η σύσταση αφήνει σκόπιμα την επιλογή της μορφής των εθνικών στρατηγικών στη διακριτική ευχέρεια των κρατών μελών, προκειμένου να διασφαλισθεί ότι κάθε εθνική στρατηγική θα είναι προσαρμοσμένη στα μέτρα των θεσμικών, φυσικών και κοινωνικών συνθηκών του κάθε κράτους μέλους.
Συγχρόνως, η σύσταση παρουσιάζει έναν κατάλογο στοιχείων που ενθαρρύνονται να αντιμετωπίσουν τα κράτη μέλη μέσω των εθνικών τους στρατηγικών, όπως είναι η ανάγκη συνεκτικότητας μεταξύ του μεγάλου αριθμού σχεδίων, πολιτικών και προγραμμάτων διαχείρισης των ακτών, καθώς και η ανάγκη συντονισμού μεταξύ των φορέων που χρησιμοποιούν και διαχειρίζονται τις ακτές, και ειδικότερα των φορέων που είναι αρμόδιοι για τη θάλασσα και την ξηρά η οποία αποτελεί μέρος της παράκτιας ζώνης.
Θα αναφερθώ τώρα στα βασικά θέματα που θίγουν οι προτεινόμενες τροπολογίες. Καταρχάς, θα ήθελα να σημειώσω ότι η Επιτροπή μπορεί να δεχθεί πολλές από τις προτεινόμενες τροπολογίες. Πράγματι, πολλές από τις προτεινόμενες τροπολογίες ενισχύουν το κείμενο διευκρινίζοντας έννοιες και προσθέτοντας περισσότερες πληροφορίες. Ευχαριστούμε το Κοινοβούλιο που πρότεινε αυτές τις τροπολογίες. Ωστόσο, υπάρχουν ορισμένες τροπολογίες τις οποίες η Επιτροπή δεν μπορεί να δεχθεί.
Αρκετές από τις προτεινόμενες τροπολογίες, και συγκεκριμένα οι τροπολογίες αριθ. 11, 12, 16, 18, 29, 32, 43 και 49, περιέχουν αναφορές σε ένα μελλοντικό κοινοτικό νομοθετικό πλαίσιο. Οι εν λόγω τροπολογίες δεν είναι δεκτές από την Επιτροπή διότι προδικάζουν το κατά πόσον χρειάζεται νομοθετική προσέγγιση. Επιπλέον, η αναφορά σε ένα κοινοτικό νομοθετικό πλαίσιο δεν θα ήταν σκόπιμη, λόγω της μεγάλης πολυμορφίας συνθηκών στα κράτη μέλη και της φιλοσοφίας της Επιτροπής σχετικά με τη διαχείριση των παράκτιων πόρων.
Η παρούσα απόφαση της Επιτροπής να προτείνει μια σύσταση βασίστηκε σε μια ενδελεχή αξιολόγηση των αναγκών για δράση σε ευρωπαϊκό επίπεδο μέσω του προγράμματος επίδειξης για την ολοκληρωμένη διαχείριση των παράκτιων πόρων, καθώς και σε μια ευρεία δημόσια διαβούλευση. Σύμφωνα με το ίδιο πνεύμα, η Επιτροπή δεν μπορεί να δεχθεί τις τροπολογίες που εισάγουν δεσμευτικές διατάξεις. Η λέξη “πρέπει” δεν είναι η κατάλληλη λέξη σε ένα μη δεσμευτικό μέσο, όπως είναι μια σύσταση, συνεπώς η χρήση αυτής της λέξης στις τροπολογίες αριθ. 29, 32, 34 δεν μπορεί να γίνει δεκτή από την Επιτροπή.
Παρομοίως, στις τροπολογίες αριθ. 17, 20, 33 και 45, οι αναφορές για την ανάγκη δεσμευτικών μέσων στα κράτη μέλη αγνοούν το γεγονός ότι η ολοκληρωμένη διαχείριση των παράκτιων πόρων μπορεί να θεσπιστεί καλύτερα μέσω εθελοντικών μέτρων σε ορισμένα κράτη μέλη. Συνεπώς, τα συγκεκριμένα τμήματα των εν λόγω τροπολογιών δεν είναι αποδεκτά. Κατά τα λοιπά, οι έξι τροπολογίες είναι αποδεκτές καταρχήν ή εν μέρει."@el8
"(EN) Señor Presidente, señores diputados al Parlamento Europeo, puesto que continúo la intervención de mi colega, la Sra. Wallström, hablaré en inglés.
A la Comisión le preocupa que las enmiendas núms. 16 y 42 puedan dar una impresión incorrecta, reducida, del alcance del enfoque de la gestión integrada de las zonas costeras. En particular, en las enmiendas núms. 25 y 47, a la vez que la Comisión acepta la necesidad de intervención de todas las partes interesadas, el texto no debe limitarse al proceso de planificación especial, sino hacer una referencia más amplia a todos los agentes que intervienen en la planificación y la gestión de las zonas costeras y sus recursos. La Comisión también desea señalar que no puede aceptar dos enmiendas que hacen una referencia inadecuada a otras políticas de la Comunidad que es mejor tratar en un contexto diferente. La referencia al programa INTERREG en la enmienda nº 16 es inapropiada, ya que las directrices de INTERREG se han definido en otra parte.
Igualmente, la referencia en la enmienda nº 35 a la política pesquera común y a la excepción al límite de las 12 millas no es aceptable, pues prejuzga el debate sobre la revisión de esta política. Asimismo, las enmiendas núms. 47 y 48 no son aceptables, al menos en parte, porque podrían llevar a respaldar prácticas tradicionales insostenibles, entre ellas las relativas a la caza y la pesca.
En lo cuanto a las enmiendas que quedan –cuya lista es más larga que la de las enmiendas no aceptables- la Comisión puede aceptar las núms. 1, 3 a 10, 13, 15, 19, 21, 22, 23, 26, 27, 28, 30, 31, 37, 38, 39, 40, 41 y 46; y además, puede aceptar, en principio, las enmiendas núms. 2, 14, 24, 36, y 44. Por consiguiente, la Comisión puede aceptar dos terceras partes de las enmiendas.
Para terminar, el Parlamento ha contribuido considerablemente a mejorar esta propuesta. Por ello quiero dar las gracias por sus esfuerzos a la ponente, Sra. McKenna, y a los ponentes para opinión de las demás comisiones. Estoy segura de que el texto final será un paso importante para el fomento de la aplicación de la gestión integrada de las zonas costeras en Europa.
La zona costera es muy importante para Europa, tal como han indicado otros intervinientes. Sus recursos nos proporcionan alimentos, energía y hogares, y crean oportunidades. Sin embargo, de acuerdo con los informes de la Agencia Europea de Medio Ambiente, las condiciones de las zonas costeras y de sus recursos siguen empeorando. Dichas condiciones sólo se pueden mejorar mediante un esfuerzo combinado en el que intervengan todos los niveles de los sectores correspondientes de la administración pública, basado en los principios de la gestión integrada de las zonas costeras.
Quisiera destacar que esta gestión integrada de las zonas costeras no es un procedimiento de ordenación territorial
. Es más bien una metodología para introducir un enfoque coherente en la gestión y el aprovechamiento de los recursos costeros, con una intervención informada de todas las partes interesadas.
Para animar a los Estados miembros a que asuman toda su responsabilidad en la promoción de una gestión integrada de las zonas costeras, la Comisión ha presentado la recomendación propuesta. En ella se hace un llamamiento a los Estados miembros para que desarrollen estrategias nacionales de gestión de las zonas costeras basadas en un inventario de los agentes, las leyes y las instituciones que intervienen en su gestión y planificación. Con ello se pretende introducir un enfoque coherente para las zonas costeras en toda Europa, pero la recomendación deja intencionadamente a los Estados miembros la elección del formato de las estrategias nacionales a fin de que unas de ellas se ajuste perfectamente a las condiciones institucionales, físicas y sociales de cada Estado miembro.
Al mismo tiempo, en la recomendación se enuncian una serie de características que se anima a abordar a los Estados miembros a través de sus estrategias nacionales, tales como la necesidad de una coherencia entre los distintos planes, políticas y programas de gestión de las zonas costeras, o la necesidad de una coordinación entre los agentes que usan y gestionan las costas, en especial los que tienen responsabilidades sobre el mar y la tierra que integran el litoral.
Permítanme volver a las cuestiones clave que se plantean en las enmiendas propuestas. Quisiera comenzar señalando que la Comisión puede aceptar muchas de ellas. Muchas, efectivamente, refuerzan el texto al aclarar conceptos e introducir nueva información. Damos las gracias al Parlamento por presentarlas. Hay, sin embargo, algunas enmiendas que la Comisión no puede aceptar.
Varias de las enmiendas propuestas, concretamente las que llevan los números 11, 12, 16, 18, 29, 32, 43 y 49, introducen referencias a un futuro marco legislativo de la Comunidad. La Comisión no las puede aceptar por la razón obvia de que prejuzgan la cuestión de si es necesario o no adoptar un enfoque legislativo. Además, una referencia a un marco legislativo comunitario no sería apropiada teniendo en cuenta la gran diversidad de condiciones que se dan en los Estados miembros y la filosofía de la Comisión en lo relativo a la gestión de las zonas costeras.
La actual decisión de la Comisión de proponer una recomendación se basó tanto en una exhaustiva valoración de las necesidades de actuación a nivel europeo a través del programa de demostración sobre gestión integrada de las zonas costeras como en una amplia consulta pública. Con el mismo espíritu, la Comisión no puede aceptar las enmiendas que introduzcan un lenguaje de obligatoriedad. No es el adecuado en un instrumento no vinculante como es una recomendación y, por lo tanto, la Comisión no puede aceptar su empleo en las enmiendas núms. 29, 32 y 34.
Igualmente, las referencias en las enmiendas núms. 17, 20, 33 y 45 a la necesidad de instrumentos vinculantes en los Estados miembros obvian el hecho de que quizá la mejor forma de introducir la gestión de las zonas costeras en algunos Estados miembros sea mediante medidas voluntarias. Así pues, las partes correspondientes de estas enmiendas tampoco son aceptables. Por lo demás, las seis enmiendas son aceptables en su principio o en parte."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet, koska pidän puheen kollegani Wallströmin puolesta, puhun englanniksi.
Komissio on huolestunut, että tarkistuksissa 16 ja 42 voidaan antaa virheellinen, kapea kuva rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevan lähestymistavan laajuudesta. Erityisesti tarkistuksissa 25 ja 47, vaikka komissio hyväksyy tarpeen saada kaikki asiaan liittyvät osapuolet mukaan, tätä tekstiä ei tulisi rajoittaa erityiseen suunnitteluprosessiin, vaan siinä tulisi viitata laajemmin kaikkiin rannikkoalueiden ja sen luonnonvarojen suunnitteluun sekä käyttöön ja hoitoon liittyviin toimijoihin. Komissio toteaa myös, että se ei voi hyväksyä kahta tarkistusta, joissa viitataan epäasianmukaisesti muihin yhteisön politiikkoihin, joista olisi parempi keskustella muussa yhteydessä. Tarkistukseen 16 sisältyvä viittaus Interreg-ohjelmaan on epäasianmukainen, sillä Interreg-ohjelmaa koskevat suuntaviivat on annettu muualla.
Vastaavasti tarkistukseen 35 sisältyvä viittaus yhteiseen kalastuspolitiikkaan ja 12 mailin kalastusrajoitukseen ei ole hyväksyttävä, sillä se rajoittaa keskustelua tämän politiikan uudistamisesta. Lisäksi tarkistuksia 47 ja 48 ei voida hyväksyä, ainakaan kokonaan, sillä ne voivat johtaa kestämättömien perinteisten käytäntöjen vahvistamiseen, mukaan luettuna metsästykseen ja kalastukseen liittyvät käytännöt.
Muiden tarkistusten osalta – ja tämä luettelo on pitempi kuin hylättyjen tarkistusten luettelo – komissio voi hyväksyä tarkistukset 1, 3–10, 13, 15, 19, 21, 22, 23, 26, 27, 28, 30, 31, 37, 38, 39, 40, 41 ja 46; ja lisäksi se voi periaatteessa hyväksyä tarkistukset 2, 14, 24, 36 ja 44. Näin ollen komissio voi hyväksyä kaksi kolmasosaa tarkistuksista.
Lopuksi parlamentti on osaltaan parantanut huomattavasti tätä ehdotusta. Haluaisin sen tähden kiittää esittelijä McKennaa ja muiden valiokuntien valmistelijoita heidän ponnisteluistaan. Olen varma, että lopullinen teksti tulee olemaan tärkeä askel rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisen edistämisessä Euroopassa.
Rannikkoalueet ovat erittäin tärkeitä Euroopalle, kuten muut puhujat ovat todenneet. Rannikkoalueiden luonnonvarat tarjoavat meille ruokaa, energiaa ja koteja ja luovat mahdollisuuksia. Euroopan ympäristökeskuksen raporttien mukaan rannikkoalueiden ja niiden luonnonvarojen tila on kuitenkin jatkuvasti huonontunut. Rannikkoalueiden tilaa voidaan parantaa ainoastaan hallinnon asiaan liittyvien alojen kaikkien tasojen yhteisin ponnisteluin, jotka perustuvat rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon periaatteisiin.
Haluaisin korostaa, että tämä rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito ei sinänsä ole maankäytön suunnitteluun liittyvä menettely. Se on pikemminkin menetelmä, jossa sovelletaan johdonmukaista lähestymistapa rannikkoalueiden luonnonvarojen hoitoon ja käyttöön ja jossa kaikki asianosaiset ovat tietoisesti mukana.
Komissio on antanut tämän suositusluonnoksen rohkaistakseen jäsenvaltioita ottamaan täyden vastuun rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon edistämisessä. Tässä jäsenvaltioita pyydetään laatimaan rannikkoalueiden käyttöä ja hoitoa koskevia kansallisia strategioita, jotka perustuvat luetteloon toimijoista, laeista ja laitoksista, jotka osallistuvat rannikkoalueiden käyttöön ja hoitoon sekä suunnitteluun. Tämän strategian tarkoituksena on luoda johdonmukainen lähestymistapa Euroopan rannikkoalueisiin, mutta suosituksessa jätetään tarkoituksella kansallisten strategioiden muodon valinta jäsenvaltiolle, jotta varmistetaan, että jokainen kansallinen strategia on räätälöity kunkin jäsenvaltion institutionaalisten, fyysisten ja sosiaalisten olojen mukaan.
Samalla suosituksessa esitetään luettelo tekijöistä, joita jäsenvaltioita rohkaistaan tarkastelemaan kansallisissa strategioissa, kuten rannikoiden käyttöä ja hoitoa koskevien lukuisten suunnitelmien, politiikkojen ja ohjelmien välisen johdonmukaisuuden tarve ja rannikoita käyttävien ja hoitavien toimijoiden yhteensovittamisen tarve, erityisesti niiden, jotka vastaavat merestä ja maasta, joka muodostaa osan rannikkoalueesta.
Siirryn seuraavaksi ehdotetuissa tarkistuksissa esitettyihin avainkysymyksiin. Haluaisin aloittaa toteamalla, että komissio voi hyväksyä monta ehdotetuista tarkistuksista. Moni ehdotetuista tarkistuksista vahvistaa tekstiä selventämällä käsitteitä ja tuomalla esiin uutta tietoa. Me kiitämme parlamenttia näistä tarkistuksista. Tiettyjä tarkistuksia komissio ei kuitenkaan voi hyväksyä.
Useat ehdotetuista tarkistuksista, nimittäin tarkistukset 11, 12, 16, 18, 29, 32, 43 ja 49, sisältävät viittauksia tulevaan yhteisön oikeudelliseen kehykseen. Komissio ei voi hyväksyä näitä tarkistuksia siitä yksinkertaisesta syystä, että niissä rajoitetaan kysymystä siitä, tarvitaanko lainsäädännöllistä lähestymistapaa. Lisäksi viittaus yhteisön oikeudelliseen kehykseen ei olisi tarkoituksenmukainen, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden suuret eroavaisuudet ja komission rannikkoalueiden käyttöä ja hoitoa koskeva asenne.
Komission nykyinen suosituksen ehdottamista koskeva päätös perustuu perusteelliseen arviointiin Euroopan tason toiminnan tarpeesta rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevassa esittelyohjelmassa sekä laajaan julkiseen kuulemiseen. Vastaavasti komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia, joissa käytetään velvoittavaa kieltä. Sanojen "on" ja "pitää" käyttö ei ole tarkoituksenmukaista asiakirjassa, joka ei ole velvoittava, kuten suosituksessa, ja siksi komissio ei voi hyväksyä näiden sanojen käyttöä tarkistuksissa 29, 32, 34.
Vastaavasti tarkistuksissa 17, 20, 33 ja 45, joissa viitataan velvoittavien asiakirjojen tarpeeseen jäsenvaltioissa ei oteta huomioon sitä tosiasiaa, että rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito varmistetaan parhaiten vapaaehtoisin toimin joissakin jäsenvaltioissa. Näiden tarkistusten kyseiset osat eivät näin ollen myöskään ole hyväksyttäviä. Muutoin nämä kuusi tarkistusta ovat periaatteessa tai osittain hyväksyttäviä."@fi5
"Monsieur le Président, chers membres du Parlement européen, comme je prononcerai le discours de ma collègue, Mme Wallström, je parlerai en anglais.
La Commission craint que les amendements 16 et 42 ne donnent une impression erronée et étroite de l’ampleur de l’approche de l’aménagement intégré des zones côtières. S'agissant des amendements 25 et 47 en particulier, bien que la Commission accepte la nécessité d’impliquer toutes les parties intéressées, ce texte ne devrait pas se limiter à l'aménagement du territoire, mais devrait faire largement référence à tous les acteurs associés à la planification et l’aménagement des zones côtières et de ses ressources. La Commission souhaite également signaler qu’elle ne peut pas accepter deux amendements, qui font indûment référence à d'autres politiques communautaires, qu'il est préférable d'aborder dans un contexte différent. La référence au programme Interreg dans l’amendement 16 est inappropriée étant donné que les lignes directrices pour Interreg ont été définies ailleurs.
De même, la référence que fait l’amendement 35 à la politique commune de la pêche et la dérogation de 12 miles n’est pas acceptable étant donné qu’elle préjuge du débat sur la révision de cette politique. En outre, les amendements 47 et 48 sont inacceptables, au moins en partie, parce qu’ils risquent de conduire à l’adhésion de pratiques traditionnelles non durables y compris les activités liées à la chasse et à la pêche.
En ce qui concerne les autres amendements - et cette liste est plus longue que celle des amendements non acceptables - la Commission peut accepter les amendements 1, 3 à 10, 13, 15, 19, 21, 22, 23, 26, 27, 28, 30, 31, 37, 38, 39, 40, 41 et 46 ; elle peut en outre accepter les amendements 2, 14, 24, 36 et 44 en principe. Par conséquent, les deux tiers des amendements peuvent être acceptés par la Commission.
En conclusion, le Parlement a contribué de manière significative à améliorer cette proposition. Je voudrais dès lors en remercier le rapporteur, Mme McKenna, ainsi que les rédacteurs des autres commissions pour les efforts qu’ils ont fournis. Je suis sûre que le texte final constituera une étape importante dans l’encouragement de la mise en œuvre de l’application de l’aménagement intégré des zones côtières en Europe.
Les zones côtières sont très importantes pour l’Europe, comme d’autres orateurs l’on déjà dit. Leurs ressources nous apportent nourriture, énergie, habitats et créent des opportunités. Cependant, selon les rapports de l’Agence européenne de l’environnement, l’état dans lequel se trouvent les zones côtières et leurs ressources continue à se dégrader. L’état des zones côtières peut seulement être amélioré au travers d’un effort particulier impliquant tous les niveaux de gouvernement pertinents basés sur le principe de l’aménagement intégré des zones côtières.
Je voudrais souligner que cet aménagement intégré des zones côtières n’est pas une procédure pour l'aménagement du territoire en soi
Il s’agit davantage d’une méthodologie visant à introduire une approche cohérente de l’aménagement et de l’utilisation des ressources côtières avec l’engagement de tous les décideurs impliqués.
La Commission a, dans le but d’encourager les États membres à assumer leur pleine responsabilité, présenté la recommandation proposée. Cette dernière appelle les États membres à mettre au point des stratégies nationales favorisant un aménagement intégré des zones côtières basé sur un inventaire des acteurs, des lois et des institutions impliquées dans la planification et l’aménagement des zones côtières. Cette stratégie vise à introduire une approche cohérente des zones côtières dans l'ensemble de l’Europe mais la recommandation laisse intentionnellement le choix de la formule des stratégies nationales aux États membres pour que chaque stratégie nationale soit spécialement adaptée aux conditions institutionnelles, physiques et sociales de chaque État membre.
Dans le même temps, la recommandation présente une liste des particularités que les États membres sont encouragés à aborder par le biais de leurs stratégies nationales, tels que la nécessité d'une cohérence entre les nombreux programmes, politiques et programmes relatifs à l’aménagement des côtes et la nécessité d'une coordination entre les acteurs qui utilisent et aménagent les côtes, particulièrement ceux qui ont une responsabilité dans l'aménagement de la mer et de la terre qui font partie de la zone côtière.
Permettez-moi de revenir au problème fondamental soulevé dans les amendements proposés. Je voudrais commencer par signaler que la Commission peut accepter un grand nombre des amendements proposés. En effet, nombre d'entre eux renforcent le texte en clarifiant les concepts et en fournissant davantage d’informations. Nous remercions le Parlement d’avoir déposé ces amendements. La Commission ne peut cependant pas tous les accepter.
Certains amendements proposés, à savoir les amendements 11, 12, 16, 18, 29, 32, 43 et 49, font référence à un cadre législatif communautaire futur. Ces amendements sont inacceptables pour la Commission pour la raison évidente qu’ils préjugent de la nécessité d'une approche législative. En outre, une référence à un cadre législatif communautaire ne serait pas appropriée au vu de la grande diversité des conditions des États membres et de la philosophie de la Commission sur l’aménagement des zones côtières.
La décision actuelle de la Commission de proposer une recommandation se fondait sur une estimation approfondie des besoins d’agir au niveau européen au travers du programme de démonstration sur l’aménagement intégré des zones côtières et sur une consultation publique large. Dans le même esprit, la Commission ne peut pas accepter des amendements formulés sur un ton obligatoire. L’utilisation du présent n’est pas appropriée pour un instrument non contraignant, tel qu’une recommandation et par conséquent l’usage de ce temps dans les amendements 29, 32, 34 ne peut pas être accepté par la Commission.
De même, les références dans les amendements 17, 20, 33 et 45 indiquant le nécessité d’instruments contraignants au sein des États membres, ignorent que l’aménagement intégré des zones côtières peut être mieux introduit par le biais de mesures volontaires dans certains États membres. Ces passages de ces amendements ne sont dès lors pas acceptables non plus. À part cela, les six amendements sont acceptables en principe ou en partie."@fr6
"Signor Presidente, onorevoli parlamentari europei, poiché intervengo al posto della mia collega, Commissario Wallström, parlerò in inglese.
La Commissione teme che gli emendamenti nn. 16 e 42 possano dare un'impressione errata e limitata della portata della strategia di gestione integrata delle zone costiere. In particolare, riguardo agli emendamenti nn. 25 e 47, sebbene la Commissione riconosca la necessità di coinvolgere tutte le parti interessate, questo testo non dovrebbe limitarsi al processo specifico di pianificazione, ma fare più ampio riferimento a tutti i soggetti interessati alla pianificazione e alla gestione delle zone costiere e delle relative risorse. La Commissione rileva inoltre che non può accogliere due emendamenti, i quali contengono riferimenti inopportuni ad altre politiche comunitarie, che sono trattate meglio in un diverso contesto. Il riferimento al programma INTERREG nell'emendamento n. 16 non è opportuno, in quanto gli orientamenti relativi a INTERREG sono definiti in un altro documento.
Analogamente, il riferimento nell'emendamento n. 35 alla politica comune della pesca e al limite di 12 miglia non può essere accolto, in quanto pregiudica l’esito della discussione relativa alla revisione di tale politica. Inoltre, gli emendamenti nn. 47 e 48 non possono essere accolti, almeno in parte, in quanto possono incoraggiare pratiche tradizionali insostenibili, comprese quelle riguardanti la caccia e la pesca.
Per quanto riguarda i restanti emendamenti – e questo elenco è più lungo di quello degli emendamenti respinti – la Commissione può accogliere gli emendamenti nn. 1, da 3 a 10, 13, 15, 19, 21, 22, 23, 26, 27, 28, 30, 31, 37, 38, 39, 40, 41 e 46; può inoltre accogliere in linea di principio gli emendamenti nn. 2, 14, 24, 36 e 44. Ciò significa che la Commissione accoglie due terzi degli emendamenti proposti.
Infine, il Parlamento ha contribuito a migliorare notevolmente il testo della proposta. Vorrei quindi ringraziare la relatrice, onorevole McKenna, ed i relatori per parere delle altre commissioni per il loro impegno. Sono certa che il testo definitivo rappresenterà un'importante misura intesa ad incoraggiare l'attuazione della gestione integrata delle zone costiere in Europa.
Le zone costiere sono molto importanti per l'Europa, come hanno già rilevato altri oratori. Le loro risorse ci forniscono cibo, energia ed abitazioni e creano opportunità. Tuttavia, secondo i rapporti dell'Agenzia europea dell'ambiente, la situazione delle zone costiere e delle relative risorse continua a peggiorare. Le condizioni delle zone costiere si possono migliorare soltanto compiendo intensi sforzi, cui partecipino tutti i livelli dei settori di governo interessati, sulla base dei principi di gestione integrata delle zone costiere.
Vorrei sottolineare che la gestione integrata delle zone costiere di per sé non è una procedura di pianificazione territoriale. Si tratta piuttosto di una metodologia atta ad introdurre una strategia coerente di gestione e utilizzo delle risorse costiere, con la partecipazione informata di tutti i soggetti interessati.
Al fine di incoraggiare gli Stati membri ad assumersi la piena responsabilità di promuovere la gestione integrata delle zone costiere, la Commissione ha elaborato la proposta di raccomandazione in esame. Essa invita gli Stati membri a definire strategie nazionali di gestione delle zone costiere basate su un'analisi dei soggetti, delle leggi e delle istituzioni che influenzano la gestione e la pianificazione delle zone costiere. Tale strategia mira a definire una metodologia coerente per le zone costiere di tutta Europa, tuttavia la raccomandazione affida intenzionalmente agli Stati membri il compito di elaborare le strategie nazionali, al fine di garantire che ciascuna di esse tenga conto delle condizioni istituzionali, materiali e sociali specifiche dei singoli Stati membri.
Nel contempo, la raccomandazione fornisce un elenco degli aspetti che gli Stati membri sono incoraggiati ad esaminare nell'ambito delle rispettive strategie nazionali, quali la necessità di garantire la coerenza tra diversi piani, politiche e programmi di gestione delle coste e la necessità di un coordinamento tra i soggetti che utilizzano e gestiscono le coste, in particolare i responsabili delle acque e dei terreni che fanno parte delle zone costiere.
Consentitemi di esaminare le principali questioni sollevate con gli emendamenti proposti. Vorrei innanzitutto rilevare che la Commissione può accogliere numerosi emendamenti. Infatti, molti di essi rafforzano il testo chiarendo concetti ed introducendo ulteriori informazioni. Ringraziamo il Parlamento per aver presentato questi emendamenti. Tuttavia, ve ne sono alcuni che la Commissione non può accogliere.
Diversi emendamenti proposti, precisamente gli emendamenti nn. 11, 12, 16, 18, 29, 32, 43 e 49, fanno riferimento ad un futuro quadro giuridico comunitario. Tali emendamenti non possono essere accolti dalla Commissione per l'ovvio motivo che esprimono un giudizio prematuro sulla necessità di adottare o meno un approccio legislativo. Inoltre, non è opportuno menzionare un quadro giuridico comunitario, tenuto conto della grande diversità tra le condizioni presenti negli Stati membri e della filosofia della Commissione in materia di gestione delle zone costiere.
La decisione della Commissione di proporre una raccomandazione si basa su un'esauriente valutazione della necessità di un intervento a livello europeo attraverso il programma dimostrativo sulla gestione integrata delle zone costiere nonché su un'ampia consultazione pubblica. Nello stesso spirito, la Commissione non può accogliere gli emendamenti che introducono un linguaggio coercitivo. "Shall" non è l'espressione adeguata per uno strumento non vincolante, quale è una raccomandazione, e quindi l'uso di questo termine negli emendamenti nn. 29, 32 e 34 non può essere ammesso dalla Commissione.
Analogamente, le parti degli emendamenti nn. 17, 20, 33 e 45 in cui si menziona la necessità di strumenti vincolanti all'interno degli Stati membri ignorano il fatto che la gestione integrata delle zone costiere in alcuni Stati membri si può introdurre meglio con misure volontarie. Queste parti degli emendamenti non possono quindi essere accolte. Per il resto, gli emendamenti sono accolti in linea di principio o in parte."@it9
"Mr President, honourable Members of the European Parliament, as I have taken over the speech from my colleague, Mrs Wallström, I will speak in English.
The Commission is concerned that Amendments Nos 16 and 42 might give an incorrect, narrow impression of the breadth of the integrated coastal zone management approach. In particular, in Amendments Nos 25 and 47, while the Commission accepts the need to involve all the parties concerned, this text should not be limited to the special planning process, but should make broader reference to all of the actors involved in the planning and management of the coastal zones and its resources. The Commission would also note that it cannot accept two amendments, which make inappropriate reference to other Community policies which are better discussed in a different context. The reference to the INTERREG Programme in Amendment No 16 is inappropriate as the guidelines for INTERREG have been set out elsewhere.
Similarly, the reference in Amendment No 35 to the common fisheries policy and the 12-mile derogation is not acceptable as it prejudges the debate on the revision of this policy. In addition, Amendments Nos 47 and 48 are not acceptable, at least in part, because they could lead to the endorsement of unsustainable traditional practices including those relating to hunting and fishing.
Concerning the remaining amendments – and this list is longer than the non-acceptable amendments – the Commission can accept Amendments Nos 1, 3 to 10, 13, 15, 19, 21, 22, 23, 26, 27, 28, 30, 31, 37, 38, 39, 40, 41 and 46; and in addition, it can accept Amendments Nos 2, 14, 24, 36, and 44 in principle. As a result, two thirds of the amendments can be accepted by the Commission.
In conclusion, Parliament has significantly contributed to improving this proposal. I would, therefore, like to thank the rapporteur, Mrs McKenna, and the draftsmen from the other committees for their efforts. I am sure that the final text will be an important step in encouraging the application of integrated coastal zone management in Europe.
The coastal zone is very important for Europe, as other speakers have said. Its resources provide us with food, energy and homes and create opportunities. However, according to the reports of the European Environmental Agency, conditions in the coastal zone and its resources continue to decline. Conditions in the coastal zone can only be improved through a concentrated effort involving all levels of the relevant sectors of government based on the principles of integrated coastal zone management.
I would like to stress that this integrated coastal zone management is not a procedure for land-use planning
. It is more a methodology for introducing a coherent approach to the management and use of coastal resources with the informed involvement of all the relevant stakeholders.
In order to encourage Member States to assume their full responsibility in promoting integrated coastal zone management, the Commission has introduced the proposed recommendation. This calls on Member States to develop national strategies for coastal zone management based on an inventory of the actors, laws and institutions involved in the management and planning of the coastal zones. This strategy aims to introduce a coherent approach to the coastal zones across Europe but the recommendation intentionally leaves the choice of the format of the national strategies to the Member States to ensure that each national strategy is tailor-made to the institutional, physical and social conditions within each Member State.
At the same time, the recommendation presents a list of features which the Member States are encouraged to address through their national strategies, such as the need for coherence between the many plans, policies and programmes for management of the coasts and the need for coordination between the actors that use and manage the coast, particularly those with responsibility for the sea and the land which forms part of the coastal zone.
Let me turn to the key issues raised in the amendments proposed. I would like to start by noting that the Commission can accept many of the proposed amendments. Indeed, many of the proposed amendments strengthen the text by clarifying concepts and introducing further information. We thank Parliament for putting forward these amendments. There are, however, certain amendments which the Commission cannot accept.
Several of the amendments proposed, namely Amendments Nos 11, 12, 16, 18, 29, 32, 43 and 49, introduce references to a future Community legislative framework. These amendments are unacceptable to the Commission for the obvious reason that they prejudge the issue of whether a legislative approach is required. In addition, a reference to a Community legislative framework would not be appropriate in view of the wide diversity of conditions in the Member States and the Commission’s philosophy of coastal zone management.
The Commission’s present decision to propose a recommendation was based on a thorough assessment of the needs for action at the European level through the demonstration programme on integrated coastal zone management and on a broad public consultation. In the same spirit, the Commission cannot accept amendments which introduce compulsory language. "Shall" is not the right word in a non-binding instrument, such as a recommendation and therefore the use of this word in Amendments Nos 29, 32 and 34 cannot be accepted by the Commission.
Similarly, the references in Amendments Nos 17, 20, 33 and 45 indicating the need for binding instruments within the Member States ignore the fact that integrated coastal zone management may be best introduced through voluntary measures in some Member States. These parts of these amendments are therefore not acceptable either. Otherwise, the six amendments are acceptable in principle or in part."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, geachte leden van het Europees Parlement, omdat ik de toespraak van mijn collega, mevrouw Wallström heb overgenomen, zal ik u in het Engels toespreken.
De Commissie vreest dat de amendementen 16 en 42 een incorrect, bekrompen beeld geven van de reikwijdte van het concept “geïntegreerd beheer van kustgebieden”. Hoewel zij het er mee eens is dat de betrokkenheid van alle relevante partijen moet worden gestimuleerd, dient de tekst van met name de amendementen 25 en 47 niet beperkt te blijven tot het specifieke planningsproces. In plaats daarvan dient te worden verwezen naar alle partijen die zijn betrokken bij de planning en het beheer van de kustgebieden en de hulpbronnen aldaar. De Commissie merkt tevens op dat zij de twee amendementen waarin wordt verwezen naar ander communautaire beleidsvormen niet kan aanvaarden. Die verwijzing is niet zijn plaats, daar die beleidsvormen beter elders kunnen worden besproken. De verwijzing naar INTERREG in amendement 16 is tevens niet op zijn plaats, omdat de richtsnoeren voor INTERREG elders zijn uiteengezet.
Evenzo kan de Commissie instemmen met de verwijzing naar het gemeenschappelijk visserijbeleid en de 12-mijlsvisserijzone in amendement 35. Deze tekst loopt namelijk vooruit op het debat over de herziening van dat beleid. Daarnaast zijn de amendementen 47 en 48 niet aanvaardbaar, in ieder geval gedeeltelijk niet aanvaardbaar, omdat dit zou kunnen worden uitgelegd als steun aan onhoudbare, traditionele praktijken onder andere het terrein van de jacht en de visserij.
Dan de resterende amendementen. De Commissie kan instemmen met de amendementen 1, 3 tot en met 10, 13, 15, 19, 21, 22, 23, 26, 27, 28, 30, 31, 37, 38, 39, 40, 41 en 46. Deze lijst is dus langer dan die van de niet-aanvaardbare amendementen. Daarnaast neemt zij tevens in beginsel de amendementen 2, 14, 24, 36 en 44 over. Het resultaat is dus dat twee derde van de amendementen door de Commissie wordt aanvaard.
Ten slotte: het Parlement heeft aanzienlijk bijgedragen aan de verbetering van dit voorstel. Daarom wil ik graag de rapporteur, mevrouw McKenna, en de rapporteurs van de andere commissies voor hun inspanningen bedanken. Ik ben ervan overtuigd dat de uiteindelijke tekst een belangrijke stap is in het bevorderen van de toepassing van het geïntegreerd beheer van kustgebieden in Europa.
Zoals andere sprekers al hebben gezegd is het kustgebied zeer belangrijk voor Europa. De hulpbronnen in het gebied verschaffen ons voedsel, energie, onderdak en bieden ons mogelijkheden. Volgens de verslagen van het Europees Milieuagentschap is er echter sprake van een continue verslechtering van de omstandigheden in het kustgebied en de hulpbronnen aldaar. Die omstandigheden kunnen alleen worden verbeterd indien de relevante bestuurssectoren op elk niveau gezamenlijke inspanningen leveren, die zijn gebaseerd op de beginselen van geïntegreerd beheer van kustgebieden.
Ik wil benadrukken dat het geïntegreerd beheer van kustgebieden niet noodzakelijkerwijs een proces van ruimtelijke ordening inhoudt. Het gaat hier meer om een methodologie voor een coherente benadering ten aanzien van het beheer en gebruik van de hulpbronnen in het kustgebied, waarbij alle relevante belanghebbenden worden geïnformeerd en betrokken.
De Commissie heeft een voorstel voor een aanbeveling ingediend om de lidstaten aan te moedigen bij de bevordering van het geïntegreerd kustbeheer de volledige verantwoordelijkheid op zich te nemen. In de aanbeveling worden de lidstaten opgeroepen om nationale strategieën voor het beheer van de kustgebieden te ontwikkelen, strategieën die zijn gebaseerd op een inventarisatie van de bij het beheer en de ruimtelijke ordening van de kustgebieden betrokken partijen, wetten en instellingen. Het doel van deze strategie is voor de kustgebieden in heel Europa een coherente benadering te introduceren. In de aanbeveling wordt de keuze voor de opzet van die nationale strategieën bewust aan de lidstaten overgelaten. Op die manier wordt gewaarborgd dat iedere nationale strategie is afgestemd op de institutionele, fysieke en sociale omstandigheden binnen de afzonderlijke lidstaten.
Tegelijkertijd bevat de aanbeveling een lijst van aspecten die door de lidstaten middels hun nationale strategieën dienen te worden gerealiseerd. Zo moeten de plannen, beleidslijnen en programma’s voor het beheer van de kustgebieden samenhang vertonen, en is er coördinatie nodig tussen de partijen die de kust gebruiken en beheren, met name tussen hen die voor de zee en hen die voor het in het kustgebied gelegen land verantwoordelijk zijn.
Dan zal ik nu ingaan op de belangrijkste kwesties die in de amendementen aan de orde worden gesteld. Ik wil beginnen met op te merken dat de Commissie veel van de ingediende amendementen kan aanvaarden. Talrijke daarvan versterken de tekst omdat daarin bepaalde begrippen nader worden gedefinieerd en nieuwe informatie wordt aangedragen. We willen het Parlement bedanken voor deze amendementen. Er is echter een aantal amendementen waarmee de Commissie niet kan instemmen.
In een aantal amendementen, de amendementen 11, 12, 16, 18, 29, 32, 43 en 49 wordt verwezen naar een toekomstig communautair wetgevingskader. De Commissie kan die amendementen niet aanvaarden. In deze tekst wordt immers bij voorbaat al van de stelling uitgegaan dat een wettelijke benadering vereist is. Met het oog op de sterk uiteenlopende omstandigheden in lidstaten en de filosofie van de Commissie ten aanzien van het beheer van kustgebieden is een verwijzing naar een communautair wetgevingskader bovendien niet gepast.
De Commissie besloot uiteindelijk tot de indiening van een voorstel voor een aanbeveling nadat zij grondig had onderzocht welke behoeften aan maatregelen op EU-niveau bestonden. Dat onderzoek is geschied aan de hand van het demonstratieprogramma voor een geïntegreerd beheer van kustgebieden en op basis van een breed openbaar overleg. Daarom kan de Commissie ook geen amendementen aanvaarden waarin gesproken wordt van verplichtingen. In een aanbeveling - een niet-bindend instrument - is “dienen” is niet het juiste woord. Derhalve kan de Commissie het gebruik van dat woord in de amendementen 29, 32 en 34 niet aanvaarden.
Met de amendementen 17, 20, 33 en 45, waarin staat dat bindende instrumenten binnen de lidstaten nodig zijn, gaat men voorbij aan het feit dat een geïntegreerd beheer van kustgebieden het beste kan geschieden door middel van vrijwillige maatregelen in een aantal lidstaten. De desbetreffende onderdelen van die amendementen zijn derhalve niet aanvaardbaar. Voor de rest zijn de zes amendementen in beginsel of gedeeltelijk wel aanvaardbaar."@nl2
"Senhor Presidente, excelentíssimos Senhores Deputados do Parlamento Europeu, já que falo no lugar da minha colega, a senhora Comissária Wallström, discursarei em inglês.
A Comissão teme que as alterações 16 e 42 dêem uma ideia incorrecta e limitada da amplitude da gestão integrada da zona costeira. Em particular, nas alterações 25 e 47, ainda que a Comissão aceite a necessidade de envolver todas as partes interessadas, o texto não deverá limitarse ao processo de ordenamento, devendo fazer uma referência mais geral a todos os actores envolvidos no ordenamento e gestão das zonas costeiras e dos seus recursos. A Comissão não pode também aceitar duas alterações que referem inadequadamente outras políticas da Comunidade que faria mais sentido discutir num contexto diferente. A referência ao programa INTERREG na alteração 16 não é adequada, já que as orientações do INTERREG foram estabelecidas noutro contexto.
Da mesma forma, na alteração 35, a referência à política comum da pesca e a derrogação das 12 milhas não é aceitável, pois avalia antecipadamente o debate sobre a revisão desta política. Além disso, as alterações 47 e 48 não são aceitáveis, pelo menos em parte, já que poderiam conduzir ao sancionamento de práticas tradicionais insustentáveis, incluindo as que se relacionam com a caça e a pesca.
Quanto às restantes alterações - e esta lista é maior do que a das alterações não aceitáveis - a Comissão aceita as alterações 1, 3 a 10, 13, 15, 19, 21 22, 23, 26, 27, 28, 30, 31, 37, 38, 39, 40, 41 e 46; além disso, aceita, em princípio, as alterações 2, 14, 24, 36 e 44. Daqui resulta que dois terços das alterações são aceites pela Comissão.
Em conclusão, o Parlamento contribuiu significativamente para melhorar esta proposta. Gostaria, como tal, de agradecer à relatora, a senhora deputada McKenna, e aos relatores de parecer das outras comissões pelo seu empenho. Estou seguro de que o texto final constituirá uma passo importante para promover a aplicação da gestão integrada da zona costeira na Europa.
A zona costeira é muito importante para a Europa, como já foi referido por outros oradores. Os seus recursos fornecemnos alimentação, energia, habitação e criam oportunidades. Contudo, segundo os relatórios da Agência Europeia do Ambiente, as condições na zona costeira e os seus recursos continuam a deteriorarse. degradação. As condições na zona costeira apenas poderão ser melhoradas através de uma concentração de esforços que envolva todos os níveis dos sectores competentes dos governos baseada nos princípios de uma gestão integrada da zona costeira.
Gostaria de realçar que a gestão integrada da zona costeira não é um procedimento para o ordenamento do território
. Tratase mais de uma metodologia que visa introduzir uma abordagem coerente na gestão e utilização dos recursos costeiros com a participação informada de todas as partes interessadas.
De modo a fazer com que todos os EstadosMembros assumam integralmente a sua responsabilidade em promover a gestão integrada da zona costeira, a Comissão apresentou esta recomendação. A proposta insta os EstadosMembros a desenvolver estratégias nacionais de gestão da zona costeira baseadas num levantamento dos actores, leis e instituições envolvidas na gestão e planeamento da zona costeira. Esta estratégia visa introduzir uma abordagem coerente às zonas costeiras da Europa, mas a recomendação deixa intencionalmente ao critério do EstadoMembro a escolha do formato da estratégia nacional, de modo a assegurar que cada estratégia nacional seja a mais adequada às condições institucionais, físicas e sociais de cada Estado Membro.
Simultaneamente, a recomendação apresenta uma lista de pontos que os EstadosMembros são encorajados a prever nas suas estratégias nacionais, tais como a necessidade de coerência entre os vários planos, políticas e programas para a gestão da costa, bem como a necessidade de coordenação entre os actores que utilizam e gerem a costa, particularmente aqueles com responsabilidades sobre o mar e os territórios que fazem parte da zona costeira.
Passarei agora aos pontoschave das alterações que foram propostas. Gostaria de começar por referir que a Comissão poderá aceitar muitas das alterações que foram propostas. De facto, muitas delas reforçam o texto, clarificando conceitos e introduzindo informação adicional. Agradecemos ao Parlamento a apresentação destas alterações. Existem, no entanto, certas alterações que a Comissão não pode aceitar.
Algumas alterações que foram propostas, nomeadamente as alterações 11, 12, 16, 18, 29, 32, 43 e 49, introduzem referências a um futuro quadro normativo da Comunidade. Tais alterações são inaceitáveis para a Comissão pela razão óbvia de que elas emitem um juízo antecipado sobre a questão de saber se será ou não necessária uma abordagem legislativa. Além disso, uma referência a um quadro normativo da Comunidade não seria apropriada, face à grande diversidade de condições nos EstadosMembros e à filosofia da Comissão para a gestão da zona costeira.
A presente decisão da Comissão de propor uma recomendação baseouse numa avaliação criteriosa das acções necessárias a nível europeu através do Programa de Demonstração para a gestão integrada da zona costeira e numa vasta consulta à opinião pública. No mesmo espírito, a Comissão não pode aceitar alterações que introduzem linguagem compulsiva. “Têm” não é o termo adequado para um instrumento não vinculativo como uma recomendação e, por isso, a utilização desta palavra nas alterações 29, 32 e 34 não pode ser aceite pela Comissão.
Da mesma forma, as referências nas alterações 17, 20, 33 e 45 à necessidade de instrumentos vinculativos para os EstadosMembros ignoram que a gestão integrada da zona costeira será, em alguns EstadosMembros, mais bem implementada através de medidas voluntárias. Estes pontos das alterações também não são, portanto, aceitáveis. À parte isso, as seis alterações são aceitáveis em princípio ou em parte."@pt11
"Herr talman, ärade ledamöter av Europaparlamentet! Eftersom jag har tagit över anförandet från min kollega Wallström kommer jag att tala på engelska.
Kommissionen är rädd att ändringsförslag 16 och 42 kan ge en inkorrekt och snäv bild av bredden i tillvägagångssättet med integrerad förvaltning av kustområden. I synnerhet angående ändringsförslag 25 och 47, och samtidigt som kommissionen godtar behovet av att göra alla berörda parter delaktiga, bör denna text inte begränsas till den särskilda planeringsprocessen, utan bör i större grad hänvisa till alla de aktörer som är inblandade i planeringen och förvaltningen av kustområdena och deras resurser. Kommissionen skulle också vilja notera att den inte kan godta två ändringsförslag som gör olämpliga hänvisningar till andra politikområden inom gemenskapen som det vore bättre att diskutera i ett annat sammanhang. Hänvisningen till Interreg-programmet i ändringsförslag 16 är olämplig eftersom riktlinjerna för Interreg har fastställts någon annanstans.
På samma sätt är hänvisningen i ändringsförslag 35 till den gemensamma fiskeripolitiken och till fiskegränsen på 12 sjömil inte godtagbar, eftersom den på förhand avgör diskussionen om översynen av denna politik. Dessutom är ändringsförslag 47 och 48 inte godtagbara, åtminstone delvis, eftersom de skulle kunna leda till att ohållbara traditionella metoder inklusive sådana som berör jakt och fiske bekräftas.
Angående de resterande ändringsförslagen – och denna lista är längre än den över de icke-godtagbara ändringsförslagen – kan kommissionen godta ändringsförslag 1, 3 till 10, 13, 15, 19, 21, 22, 23, 26, 27, 28, 30, 31, 37, 38, 39, 40, 41 och 46; och kommissionen kan dessutom i princip godta ändringsförslag 2, 14, 24, 36, och 44. Två tredjedelar av ändringsförslagen kan följaktligen godtas av kommissionen.
Parlamentet har sammanfattningsvis i avsevärd utsträckning bidragit till att förbättra detta förslag. Jag skulle därför vilja tacka föredraganden McKenna, och föredragandena av yttrandena från de andra utskotten för deras ansträngningar. Jag är säker på att den slutliga texten kommer att utgöra ett viktigt steg för att uppmuntra till tillämpningen av integrerad förvaltning av kustområden i Europa.
Kustområdet är mycket viktigt för Europa, som andra talare har sagt. Dess resurser ger oss mat, energi och hem och skapar möjligheter. Men enligt Europeiska miljöbyråns rapporter, fortsätter förhållandena i kustområdena och dess resurser att försämras. Förhållandena i kustområdena kan endast förbättras genom en koncentrerad ansträngning som berör alla nivåer av de berörda regeringssektorerna utifrån principerna om integrerad förvaltning av kustområden.
Jag skulle vilja betona att denna integrerade förvaltning av kustområden inte är ett förfarande för planering av markanvändning i sig. Det är mer en metod för att införa en konsekvent strategi för förvaltningen och användningen av kustresurserna med en upplyst delaktighet av alla intressenterna.
För att uppmuntra medlemsstaterna att ta sitt fulla ansvar när det gäller främjandet av integrerad förvaltning av kustområden, har kommissionen infört den föreslagna rekommendationen. I denna uppmanas medlemsstaterna att utveckla nationella strategier för kustområdesförvaltning utifrån en inventarieförteckning av de aktörer, lagar och institutioner som är delaktiga i förvaltningen och planeringen av kustområdena. Syftet med denna strategi är att införa en konsekvent strategi för kustområden över hela Europa, men i rekommendationen lämnas också valet av utformningen av de nationella strategierna medvetet till medlemsstaterna för att se till att varje nationell strategi är skräddarsydd för de institutionella, fysiska och sociala förhållandena inom varje medlemsstat.
I rekommendationen finns samtidigt en förteckning över ämnen som medlemsstaterna uppmuntras att ta itu med genom sina nationella strategier, som till exempel behovet av sammanhållning mellan de många planerna, politikområdena och programmen för kustförvaltningen och behovet av samordning mellan de aktörer som använder och förvaltar kusten, särskilt de med ansvar för det hav och land som utgör en del av kustområdet.
Låt mig gå över till de huvudfrågor som tas upp i de ändringsförslag som lagts fram. Jag skulle vilja börja med att notera att kommissionen kan godta många av de ändringsförslag som lagts fram. Många av de ändringsförslag som lagts fram stärker faktiskt texten genom att begrepp klargörs och genom att ytterligare information införs. Vi tackar parlamentet för att det lagt fram dessa ändringsförslag. Det finns dock vissa ändringsförslag som kommissionen inte kan godta.
I flera av de ändringsförslag som lagts fram, nämligen ändringsförslag 11, 12, 16, 18, 29, 32, 43 och 49, införs hänvisningar till framtida rättsliga gemenskapsramar. Dessa ändringsförslag är oacceptabla för kommissionen av de uppenbara anledningarna att de på förhand avgör frågan om huruvida ett tillvägagångssätt med lagstiftning krävs. Dessutom vore det inte lämpligt med en hänvisning till en rättslig gemenskapsram med tanke på den stora mångfalden med förhållanden i medlemsstaternas och kommissionens filosofi för kustområdesförvaltningen.
Kommissionens befintliga beslut att lägga fram en rekommendation baserades på en utförlig utvärdering av behoven av åtgärder på europeisk nivå genom demonstrationsprogrammet om integrerad förvaltning för kustområden och på ett brett offentligt samråd. I samma anda kan kommissionen inte godta de ändringsförslag i vilka ett tvingande språk införs. "Skall" är inte det rätta ordet i ett icke-bindande instrument, som en rekommendation, och därför kan användningen av detta ord i ändringsförslag 29, 32, 34 inte godtas av kommissionen.
På samma sätt bortser man i hänvisningarna i ändringsförslag 17, 20, 33 och 45, som visar på behovet av bindande instrument inom medlemsstaterna, från det faktum att integrerad förvaltning av kustområden bäst kan genomföras genom frivilliga åtgärder i vissa medlemsstater. Dessa delar i ändringsförslagen är därför inte heller godtagbara. I övrigt är de sex ändringsförslagen i princip eller delvis godtagbara."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission."10,3
"Schreyer,"8,10,12,3
"per se"10,3,12,11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples