Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-364"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010704.12.3-364"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Herr Präsident! Ein integriertes Küstenzonenmanagement muss sein, aber leider wissen viele immer noch nicht, was das eigentlich ist. Ob an den irischen Cliffs of Moher, an der Algarve in Portugal oder im Watt an der deutschen Küste: die Küsten in Europa haben eine enorme ökonomische, ökologische, soziale und kulturelle Bedeutung.
Die Küsten sind keine Ballungsräume, aber dennoch lebt heute etwa ein Drittel der EU-Bevölkerung in Küstenregionen. Für ein fragiles Ökosystem, wie es die Küsten sind, bedeutet dies Gefahren. Aber auch die sozioökonomischen Probleme sind gewachsen, da die Küstenregionen vom pulsierenden Herzblut der Ballungszentren weit entfernt sind und von der Politik vernachlässigt werden. Ich erinnere nur an die mangelnde infrastrukturelle Anbindung der Küstenregionen. Wir müssen also etwas tun für die Küsten in Europa.
Angesichts der zunehmenden Probleme ist es dringend geboten, eine Planung und Bewirtschaftung zu finden, die alle mit einbezieht, die mit Küsten verbunden sind. Wir müssen ein integriertes Management schaffen, das für eine nachhaltige Entwicklung sorgt und die Küsten als Lebensraum erhält. In Deutschland gibt es das schöne Sprichwort: Viele Köche verderben den Brei. Ich höre die Stimmen der Kritiker, die warnend ihre Finger heben und das Sprichwort zitieren. Aber ich sage Ihnen: Auf Brei mag das Sprichwort zutreffen, jedoch nicht auf unsere Küsten. Die Problembereiche sind sehr unterschiedlich, die betroffenen Sektoren vielfältig, aber die Verzahnung offensichtlich. Touristen kommen an meine Küste beispielsweise zum Krabbenpulen. Durch die künstliche Vertiefung der Flüsse oder die Einleitung von Schadstoffen wird der Bestand an Krabben gefährdet. Keine Krabben, keine Touristen, kein Geld! Und sowieso keine alternativen Arbeitsplätze, schon gar nicht im Fischereisektor.
Wir stehen vor übergreifenden Problemen, die alleine nicht oder nur unzureichend von den Mitgliedstaaten gelöst werden können. Was wir brauchen, ist ein Zusammenspiel der Kräfte an der Küste, und dass das nicht ohne Reibereien abgeht, ist klar. Aber dieses Zusammenspiel der Kräfte nutzt unserer Lebensumwelt langfristig. Wenn jeder nur sein eigenes Süppchen kocht, kommen wir in Europa nicht weit und nicht weiter."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, der skal være en integreret kystzoneplanlægning, men desværre er der stadig mange, der ikke ved, hvad det egentlig er. Hvad enten det er irske Cliffs of Moher, Algarve i Portugal eller vaden ved den tyske kyst, har kysterne i Europa en enorm økonomisk, økologisk, social og kulturel betydning.
Kysterne er ikke byområder, men alligevel bor ca. en tredjedel af EU's befolkning i dag i kystregionerne. For et skrøbeligt økosystem som kysterne udgør det en risiko. Men de socioøkonomiske problemer er også vokset, da kystregionerne er langt væk fra det pulserende liv i storbyerne og svigtes af politikerne. Jeg vil blot minde om den manglende infrastrukturelle forbindelse mellem kysterne. Vi er altså nødt til at gøre noget for kysterne i Europa.
I betragtning af de voksende problemer er det tvingende nødvendigt at planlægge og administrere således, at alle, der har en forbindelse til kysterne, inddrages. Vi skal skabe en integreret planlægning, som omfatter en bæredygtig udvikling og har kysterne som biotop. Der findes det skønne ordsprog "mange kokke fordærver maden". Jeg kan høre stemmerne fra de kritikere, som advarende løfter deres pegefingre og citerer ordsproget, men jeg siger følgende: Det kan godt være, at ordsproget passer på mad, men ikke på vores kyster. Problemerne er meget forskellige, de berørte områder mangfoldige, men indgrebene tydelige. Der kommer turister til de kyster, som jeg bor ved, for f.eks. at pille rejer. På grund af den kunstige fordybning af floderne eller udledningen af skadelige stoffer trues bestanden af rejer. Ingen rejer, ingen turister, ingen penge! Og for så vidt heller ingen alternative arbejdspladser, og da slet ikke i fiskerisektoren.
Vi står over for omfattende problemer, som medlemsstaterne ikke eller ikke tilstrækkeligt kan løse alene. Det, vi har brug for, er et samspil af kræfter ved kysterne, og at dét ikke foregår uden gnidninger, er klart. Men dette samspil af kræfter er en fordel for vores miljø på langt sigt. Hvis alle bare hypper deres egne kartofler, kommer vi ikke langt og ikke videre i Europa."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, χρειάζεται μία ολοκληρωμένη διαχείριση των παρακτίων ζωνών, αλλά δυστυχώς, πολλοί ακόμη αγνοούν τι είναι αυτό. Είτε πρόκειται για τις ιρλανδικές Cliffs of Moher, για το Algarve στην Πορτογαλία ή για το Watt των γερμανικών ακτών, οι ακτές της Ευρώπης έχουν τεράστια οικονομική, οικολογική και πολιτιστική σημασία.
Οι ακτές δεν είναι αστικά κέντρα, ωστόσο το ένα τρίτο περίπου του πληθυσμού της ΕΕ ζει σε παράκτιες περιοχές. Αυτό συνεπάγεται κινδύνους για οικοσυστήματα ευαίσθητα, όπως οι ακτές. Έχουν όμως αυξηθεί και τα κοινωνικοοικονομικά προβλήματα, καθώς οι παράκτιες περιοχές είναι απομακρυσμένες από την καρδιά της δραστηριότητας που χτυπάει στα αστικά κέντρα και παραμελούνται από την πολιτική. Υπενθυμίζω απλώς τις ελλείψεις σε υποδομές διασυνδέσεων των παρακτίων περιοχών. Θα πρέπει λοιπόν να κάνουμε κάτι για τις ακτές της Ευρώπης.
Ενόψει των οξυνομένων προβλημάτων, απαιτείται να ανευρεθεί κατεπειγόντως ένας σχεδιασμός και μία διαχείριση που να συνδυάζουν όλες τις πτυχές που σχετίζονται με τις ακτές. Πρέπει να δημιουργήσουμε μία ολοκληρωμένη διαχείριση, που να μεριμνά για μία αειφόρο ανάπτυξη και να διατηρεί τις ακτές ως χώρους διαβίωσης. Στη Γερμανία έχουμε ένα ωραίο ρητό: οι πολλοί μάγειροι χαλάνε το χυλό. Ακούω τις φωνές των επικριτών, οι οποίοι σηκώνουν προειδοποιητικά το δάκτυλο και επαναλαμβάνουν το ρητό, αλλά τους λέω, ότι μπορεί αυτό το ρητό να ισχύει όταν πρόκειται για χυλό, αλλά όχι για τις ακτές μας. Οι τομείς όπου εντοπίζονται τα προβλήματα είναι πολύ διαφορετικοί, οι πληττόμενοι τομείς πολυσχιδείς, αλλά ο συσχετισμός είναι προφανής. Επί παραδείγματι, στη δική μου ακτή έρχονται τουρίστες για να συλλέξουν καβούρια. Λόγω της τεχνητής βάθυνσης των ποταμών ή της εισροής ρυπαντών κινδυνεύουν τα αποθέματα σε καβούρια. Χωρίς καβούρια, δεν έχουμε τουρίστες, δεν έχουμε χρήματα! Και ούτως ή άλλως δεν έχουμε εναλλακτικές θέσεις εργασίας, ούτε καν στον τομέα της αλιείας.
Βρισκόμαστε ενώπιον σφαιρικών προβλημάτων, τα οποία δεν μπορούν να επιλυθούν ή μπορούν να επιλυθούν μόνο μερικώς από τα κράτη μέλη. Αυτό που χρειαζόμαστε, είναι μία συνεργία των δυνάμεων που δρουν στις ακτές, και, φυσικά, χωρίς τριβές. Αυτή η συνεργία όμως μακροπρόθεσμα θα ωφελήσει το περιβάλλον στο οποίο ζούμε. Αν ο καθένας θέλει μόνος του να μαγειρέψει τη σουπίτσα του, στην Ευρώπη δεν θα καταφέρουμε πολλά και δεν θα προοδεύσουμε."@el8
".
Mr President, integrated coastal zone management is a necessity, but unfortunately many still do not know what it is. Be it the Irish Cliffs of Moher, the Algarve in Portugal or the Watt mud flats on the German coast, Europe’s coasts have tremendous economic, ecological, social and cultural importance.
Coasts are not conurbation areas, but nevertheless around one third of the EU population live in coastal regions today. This presents dangers for the fragile ecosystems that coasts represent. However, the socio-economic problems have grown too, because coastal regions are far removed from the heartbeat of the conurbations and are neglected by politics. I need mention only the coastal regions’ lack of infrastructure links. So we must do something for the coasts in Europe.
In view of the growing problems, we urgently need to find a system of planning and management that includes everyone connected with the coasts. We must create an integrated management to ensure sustainable development and preserve the coasts as habitat. In Germany we have a saying: too many cooks spoil the broth. I hear the voices of critics raising their fingers in warning and quoting this proverb. But I say to them, the proverb may apply to broth but not to our coasts. The problem areas differ a great deal, and a wide variety of sectors are affected, but the links between them are obvious. Tourists come to my coast, for example, for the crabs. The artificial deepening of rivers or the discharge of harmful substances threatens the stock of crabs. No crabs, no tourists, no money! And there are no alternative job opportunities, certainly not in the fisheries sector.
We are faced with wide-ranging problems that cannot be solved, at least not adequately, by the Member States alone. What we need is a joining of forces on the coast, and clearly that will not happen without friction. But it will benefit our environment in the long term. We will not get very far or make much progress in Europe if we all keep ploughing our own furrow."@en3
". – (DE) Señor Presidente, tiene que existir una gestión integrada de las zonas costeras pero, lamentablemente, aún hay muchas personas qué no saben qué es esto. Tanto si se trata de los Cliffs of Moher en Irlanda, del Algarve en Portugal o del Watt en la costa alemana, las costas en Europa tienen una enorme importancia económica, ecológica, social y cultural.
Las costas no son áreas de aglomeración humana pero, sin embargo, aproximadamente una tercera parte de la población de la UE vive en regiones costeras. Para un ecosistema frágil como son las costas, esto significa peligros. Pero también han aumentado los problemas socioeconómicos ya que las regiones costeras se encuentran alejadas de los centros decisorios y son ignoradas por la política. Sólo quiero recordar la deficiente vinculación de las infraestructuras de las regiones costeras. Tenemos pues que hacer algo por las costas en Europa.
Ante los crecientes problemas es urgente encontrar una planificación y gestión que incluya a todos los que estén vinculados a las costas. Debemos establecer una gestión integrada que se ocupe de un desarrollo sostenible y preserve las costas como espacio vital. En Alemania existe el bello refrán de „muchos cocineros descomponen la olla“. Escucho las voces de los críticos que alzan admonitoriamente el dedo citando este refrán. Pero yo les digo que esto puede que sea cierto para la olla pero no para nuestras costas. Los problemas son muy diferentes y los sectores afectados son diversos, pero la relación es evidente. Por ejemplo, los turistas vienen a mi costa a pescar cangrejos. Debido al ahondamiento artificial de los ríos o al vertido de sustancias contaminantes, se pone en peligro las existencias de cangrejos. Si no hay cangrejos, no hay turistas y sin éstos, no hay dinero. Y además ningún puesto de trabajo alternativo ni mucho menos en el sector pesquero.
Nos encontramos ante problemas globales que los Estados miembros no pueden solucionar ellos solos o sólo de modo insuficiente. Lo que necesitamos es una conjunción de las fuerzas en las costas y que esto no puede funcionar sin fricciones está claro. Pero esta conjunción de las fuerzas es de ayuda a largo plazo para nuestro entorno de vida. Si cada uno sólo cuida de su propio jardín, en Europa no llegaremos lejos ni avanzaremos."@es12
".
Arvoisa puhemies, rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito on kyllä toteutettava, mutta monet eivät valitettavasti vieläkään tiedä, mitä se oikeastaan on. Olkoonpa kyse Irlannin Moherin kallioista, Portugalin Algarvesta tai Saksan rannikolla olevista vuorovesitasanteista, Euroopan rannikoilla on mullistavia taloudellisia, ekologisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia.
Rannikot eivät ole mitään tiheään asutettuja taajamia, mutta kuitenkin noin kolmannes EU:n väestöstä asuu nykyään rannikkoalueilla. Se on uhka rannikkojen hauraalle ekosysteemille. Sosiaalis-taloudelliset ongelmatkin ovat tosin lisääntyneet, koska rannikkoalueet ovat kaukana taajamien sykkeestä ja joutuvat poliittisen laiminlyönnin kohteeksi. Muistutan vain rannikkoalueiden puutteellisesta infrastruktuurista. Meidän on siis tehtävä jotakin Euroopan rannikoiden hyväksi.
Lisääntyneiden ongelmien vuoksi on kiireesti esitetty rannikoiden käytön ja hoidon toteuttamista tavalla, joka ottaa kaikki rannikkoihin liittyvät toimijat huomioon. Meidän on luotava yhdennetty käyttö ja hoito, joka takaa kestävän kehityksen ja säilyttää rannikot elintilana. Saksassa on sellainen mukava sanonta, että mitä useampi kokki, sen huonompi soppa. Kuulen korvissani niiden arvostelijoiden äänet, jotka varoittavat sormi pystyssä ja lainaavat tätä sanontaa. Sopan kohdalla sanonta voi hyvinkin pitää paikkansa, mutta ei Euroopan rannikoiden. Ongelma-alueet ovat hyvin erilaisia ja asianosaiset alat monimuotoisia, mutta niiden välillä on ilmiselviä yhteyksiä. Turistit tulevat minun kotirannikolleni esimerkiksi syömään rapuja. Jokien keinotekoinen syventäminen tai saastepäästöt uhkaavat rapukantaa. Jos ei ole rapuja, ei tule turisteja eikä rahaa! Eikä vaihtoehtoisia työpaikkoja, ei ainakaan kalastusalalle.
Edessämme on yhä vain lisääntyviä ongelmia, joita jäsenvaltiot eivät pysty ainakaan kunnolla ratkaisemaan yksin. Rannikoilla olevien toimijoiden on nyt tehtävä yhteistyötä, ja on selvää, että siinä syntyy erimielisyyksiä. Yhteistoiminnasta on kuitenkin pysyvää hyötyä elinympäristöllemme. Jos jokainen huolehtii vain omista asioistaan, Euroopassa ei päästä puuhun eikä pitkään."@fi5
"Monsieur le Président, un aménagement intégré des zones côtières est impératif, mais malheureusement, beaucoup ne savent toujours pas de quoi il retourne exactement. Qu'il s'agisse des falaises irlandaises de Moher, de l'Algarve au Portugal ou de la côte allemande à Watt, les côtes européennes revêtent une énorme importance économique, écologique, sociale et culturelle.
Les côtes ne sont pas des agglomérations, mais il n'empêche qu'aujourd'hui, environ un tiers de la population européenne vit dans ces régions côtières. Pour un écosystème fragile comme le sont les côtes, cela représente des dangers. Les problèmes socio-économiques se sont également aggravés étant donné que les régions côtières sont éloignées des centre nerveux des agglomérations et négligées par le monde politique. Je me bornerai à cet égard à rappeler le manque de liaisons infrastructurelles dans les régions côtières. Nous devons donc faire quelque chose pour les côtes européennes.
Compte tenu de l'accroissement des problèmes, il est urgent de développer une planification et une gestion intégrant tout ce qui a trait aux zones côtières. Nous devons mettre en place un aménagement intégré où priment les notions de développement durable et de préservation de l'habitat. Nous avons en allemand un beau proverbe qui dit "trop de cuisiniers gâtent la sauce". J'entends les voix des critiques qui menacent du doigt en citant ce proverbe. Mais je leur réponds que ce proverbe vaut peut-être pour une sauce mais pas pour nos côtes. Les types de problèmes sont très variés, les secteurs concernés multiples, mais les interactions évidentes. Les touristes viennent par exemple sur les côtes de ma région pour la pêche au crabe. L'approfondissement artificiel des fleuves ou l'introduction de substances polluantes menacent ces crabes de disparition. Pas de crabes, pas de touristes, pas d'argent ! Et pas d'alternatives d'emploi non plus et, de toute façon, pas dans le secteur de la pêche.
Nous sommes face à des problèmes globaux qui ne peuvent être résolus isolément par les États membres, sinon de manière insuffisante. Ce dont nous avons besoin, c'est d'une coalition des forces et il est clair que cela ne se fera pas sans frictions. Mais à long terme, cette coalition sera bénéfique pour notre cadre de vie. Si chacun se borne à faire sa petite cuisine dans son coin, nous n'irons ni loin ni plus loin en Europe."@fr6
".
Signor Presidente, una gestione integrata delle zone costiere è doverosa, ma purtroppo molti non sanno ancora di che cosa si tratti in realtà. A prescindere dal fatto che riguardi i Cliffs of Moher irlandesi, l’Algarve in Portogallo o il
sulla costa tedesca, le coste in Europa rivestono un’enorme importanza sotto il profilo economico, ecologico, sociale e culturale.
Le coste non sono zone ad elevata densità di abitanti, tuttavia oggi circa un terzo della popolazione dell’Unione europea risiede nelle regioni costiere. Per un ecosistema fragile quali sono le coste questo aspetto è sinonimo di pericoli. Anche i problemi di carattere socioeconomico sono aumentati, poiché le regioni costiere sono molto distanti dai centri vitali ad alta densità di popolazione e sono trascurate dalla politica. Mi limito a ricordare la mancanza di collegamenti infrastrutturali di queste regioni. Dobbiamo pertanto fare qualcosa per le coste europee.
Dati i crescenti problemi socioeconomici si richiede con urgenza di elaborare una pianificazione e di adottare una gestione coinvolgendo tutti coloro che sono legati alle coste. Dobbiamo disporre di una gestione integrata che offra uno sviluppo sostenibile e che conservi le coste come
. In Germania c’è un bel proverbio che recita: troppi cuochi brucian l’arrosto. Sento coloro che si esprimono in modo critico, che alzano il dito in segno di ammonimento e citano il proverbio. A queste persone ribatto che il proverbio può riguardare l’arrosto, ma non le nostre coste. Le zone che presentano problemi sono molto differenti, i settori interessati molteplici, ma il nesso è innegabile. I turisti, ad esempio, scelgono come meta la costa del mio paese per mangiare i granchi. L’abbassamento artificiale dei fiumi o l’immissione di sostanza nocive minacciano l'esistenza dei granchi. Niente granchi, niente turisti, niente denaro. E neanche posti di lavoro in alternativa, comunque non nel settore della pesca.
Ci troviamo di fronte a problemi con molte implicazioni, per i quali gli Stati membri non sono in grado di trovare una soluzione o possono offrire solo palliativi. Ciò di cui necessitiamo è una cooperazione tra le forze legate alla costa, e che questo porti ad attriti è palese. Tuttavia questa cooperazione va a beneficio del nostro ambiente vitale a lungo termine. Se ognuno di noi guarda solo nel proprio piatto, in Europa non andiamo lontano e neanche progrediamo."@it9
".
Mr President, integrated coastal zone management is a necessity, but unfortunately many still do not know what it is. Be it the Irish Cliffs of Moher, the Algarve in Portugal or the Watt mud flats on the German coast, Europe’s coasts have tremendous economic, ecological, social and cultural importance.
Coasts are not conurbation areas, but nevertheless around one third of the EU population live in coastal regions today. This presents dangers for the fragile ecosystems that coasts represent. However, the socio-economic problems have grown too, because coastal regions are far removed from the heartbeat of the conurbations and are neglected by politics. I need mention only the coastal regions’ lack of infrastructure links. So we must do something for the coasts in Europe.
In view of the growing problems, we urgently need to find a system of planning and management that includes everyone connected with the coasts. We must create an integrated management to ensure sustainable development and preserve the coasts as habitat. In Germany we have a saying: too many cooks spoil the broth. I hear the voices of critics raising their fingers in warning and quoting this proverb. But I say to them, the proverb may apply to broth but not to our coasts. The problem areas differ a great deal, and a wide variety of sectors are affected, but the links between them are obvious. Tourists come to my coast, for example, for the crabs. The artificial deepening of rivers or the discharge of harmful substances threatens the stock of crabs. No crabs, no tourists, no money! And there are no alternative job opportunities, certainly not in the fisheries sector.
We are faced with wide-ranging problems that cannot be solved, at least not adequately, by the Member States alone. What we need is a joining of forces on the coast, and clearly that will not happen without friction. But it will benefit our environment in the long term. We will not get very far or make much progress in Europe if we all keep ploughing our own furrow."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, een geïntegreerd beheer van kustgebieden is weliswaar noodzakelijk, maar wij weten helaas nog steeds niet wat dat precies inhoudt. Het doet er niet toe om welke kust het gaat, om de Cliff of Moher in Ierland, de Algarve in Portugal of de wadden aan de Duitse kust: alle kusten in Europa zijn economisch, ecologisch, sociaal en cultureel uiterst belangrijk.
De kusten zijn weliswaar niet dichtbevolkt, maar toch woont een derde van de bevolking van de EU in een kustgebied. Dat brengt gevaren met zich mee voor fragiele ecosystemen, en de kusten zijn fragiele ecosystemen. Ook de sociale en economische problemen in de kustgebieden zijn toegenomen. De kustgebieden zijn ver verwijderd van het bruisend hart van de grote stadsconcentraties en worden door de politiek verwaarloosd. Ik beperk mij wat dat betreft tot een verwijzing naar de gebrekkige infrastructurele verbindingen met de kustgebieden. Daarom moeten wij wat ondernemen voor de kusten in Europa.
Gezien de toenemende problemen is het dringend noodzakelijk te zorgen voor plannen en beheer waaraan allen die met de kusten verbonden zijn, deelnemen. Wij moeten zorgen voor een geïntegreerd management, een management dat kan zorgen voor duurzame ontwikkeling en voor het behoud van de kust als leefgebied. Een spreekwoord zegt: veel koks bederven de brij. Ik hoor de stemmen al van de critici die hun vinger waarschuwend omhoog steken en dit spreekwoord citeren. Ik moet hun echter zeggen dat dit misschien opgaat voor de brij, maar niet voor de kusten. Er zijn sterk uiteenlopende probleemgebieden, er zijn talrijke sectoren betrokken bij de kusten maar het lijdt geen twijfel dat alles met elkaar verband houdt. Aan mijn kust komen bijvoorbeeld toeristen voor de krabbenvangst. Door de kunstmatige uitdieping van de rivieren of de lozing van schadelijke stoffen loopt het krabbenbestand gevaar. Geen krabben betekent echter geen toeristen en geen geld, en sowieso geen alternatieve arbeidsplaatsen, zeer zeker niet in de visserijsector.
Wij zijn hier geconfronteerd met verstrekkende problemen die de lidstaten niet, of niet in voldoende mate, op eigen houtje kunnen oplossen. Wij moeten aan de kust onze krachten bundelen, en dat zoiets niet van een leien dakje gaat, staat buiten kijf. Deze bundeling van krachten is echter op lange termijn ook goed voor ons leefmilieu. Als iedereen zich altijd alleen maar met zichzelf bemoeit, komt Europa niet ver en niet verder."@nl2
"Senhor Presidente, apesar de ser necessária uma gestão integrada das zonas costeiras, muitos continuam, infelizmente, a não saber o que significa, de facto, essa expressão. As zonas costeiras europeias têm uma enorme importância económica, social e cultural que seja nos Cliffs of Moher irlandeses, no Algarve, em Portugal, ou no Watt, na costa alemã.
Apesar de as zonas costeiras não serem aglomerados urbanos, actualmente, cerca de um terço da população da UE vive nas regiões costeiras. Tal significa um perigo para um ecossistema frágil, como são as zonas costeiras. Mas, os problemas socioeconómicos também aumentaram, visto que as regiões costeiras estão muito afastadas da vida intensa dos centros urbanos, sendo negligenciadas pela política. Recordo apenas a deficiente ligação às infraestruturas que se verifica nas regiões costeiras. Portanto, temos de fazer algo em prol das regiões costeiras na Europa.
Face aos problemas crescentes, é urgentemente necessário encontrar um planeamento e uma gestão que envolvam todos aqueles que estão ligados às zonas costeiras. Temos de criar uma gestão integrada que garanta um desenvolvimento sustentável e que preserve as zonas costeiras como espaço vital. Na Alemanha, existe um bonito provérbio: “muitos cozinheiros estragam a sopa”. Oiço as vozes dos críticos que fazem advertências, citando este provérbio. Porém, eu digovos: é possível que o provérbio se aplique à sopa, mas não se aplica às nossas regiões costeiras. Os problemas são muito variados, os sectores afectados são diversos, mas a interligação é evidente. Por exemplo, os turistas vêm à nossa costa para consumir camarão. A existência de camarões está ameaçada pelo aprofundamento artificial dos rios ou pela descarga de materiais nocivos. Sem camarões, não há turistas, portanto, não há dinheiro, nem postos de trabalho alternativos e, ainda menos, no sector da pesca.
Estamos confrontados com problemas de dimensão transnacional, que não podem ser resolvidos unicamente pelos EstadosMembros ou que estes não podem resolver de forma satisfatória. O que precisamos é de uma conjugação de todas as forças nas zonas costeiras e é evidente que isto não se passará sem atritos. Mas esta conjugação de forças serve o nosso ambiente a longo prazo. Se todos cozinharem apenas a sua própria sopa, não iremos longe na Europa, nem conseguiremos avançar."@pt11
".
Herr talman! Det måste finnas en integrerad förvaltning av kustområden i Europa, men tyvärr finns det fortfarande många som inte vet vad det egentligen är. Vare sig det är vid irländska Cliffs of Moher, vid Algarve i Portugal eller i Watt vid den tyska kusten: Kusterna i Europa har en enorm ekonomisk, social och kulturell betydelse.
Kusterna är inga industriregioner, men trots det bor cirka en tredjedel av EU:s befolkning i kustregioner. För ett så bräckligt ekosystem innebär detta faror. Men även de socioekonomiska problemen har vuxit, eftersom kustregionerna ligger långt från industriregionernas pulserande liv och försummas av politiken. Jag påminner bara om den bristfälliga infrastrukturen i kustregionerna. Vi måste alltså göra något för kusterna i Europa.
Inför de tilltagande problemen måste man akut hitta en planering och skötsel som inbegriper alla som är knutna till kusterna. Vi måste skapa en integrerad skötsel som sörjer för en hållbar utveckling och som bevarar kusterna som livsrum. I Tyskland finns det vackra talesättet: Ju fler kockar desto sämre soppa. Jag hör kritikernas röster, kritiker som varnande lyfter sitt finger och citerar talesättet. Men jag säger till er att talesättet kanske stämmer om soppa, men inte på våra kuster. Problemområdena skiljer sig mycket åt från varandra, de berörda sektorerna är många, men likheterna är uppenbara. Turisterna kommer till min kust för att exempelvis fiska krabbor. Genom flodernas konstgjorda fördjupning eller genom utsläppen av farliga ämnen äventyras krabbeståndet. Inga krabbor, inga turister, inga pengar! Och i vilket fall som helst inga alternativa arbetsplatser, inte heller inom fiskesektorn.
Vi står inför övergripande problem som inte kan lösas enbart av medlemsstaterna eller bara i otillräcklig grad av dem. Det vi behöver är ett samspel mellan krafterna vid kusten och att det inte går utan slitningar är klart. Men detta samspel mellan dessa krafter tjänar vår livsmiljö i det långa loppet. Om alla bara ser till sitt kommer vi inte långt i Europa, och inte längre."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples