Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-363"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-07-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Kystzoneplanlægning i Europa4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010704.12.3-363"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-07-04-Speech-3-3644
lpv:speaker	lp:Patricia McKENNA4
lpv:spoken text	"Mr President, the principles of integrated coastal zone management are accepted worldwide as a mechanism to enable sustainable management of coastal areas. Europe is currently well behind other developed nations in implementing them. For instance, the US, Canada, Australia and New Zealand have all implemented major legislation to progress integrated management of coastal and marine areas. Chapter 17 of Agenda 21 commits coastal signatories to integrated management and sustainable development of coastal areas. The EU’s demonstration programme on integrated management of coastal zones, funded by LIFE, has proved that implementation of integrated coastal zone management results in both economic and environmental benefits. The EU should be taking advantage of these benefits. In the interests of all industries that rely on the coast we have to take action, and take it now. We can see the quick destruction of our coasts. This involves the destruction of industries that rely on our coasts such as tourism, fishing industries and others. It is important that something happens as a result of this recommendation, that there is some sort of legal framework. Member States who are reluctant to do this do not want to face up to the fact that our coasts have to be protected. They want to "cop-out" of their responsibilities. This should not be allowed. The coastal zone requires special management. There is an urgent need to integrate planning and management and promote collaborative working of marine and terrestrial assistance at local, regional and national levels. Through good practices of coastal zone management, we should work towards sustainable management of the coastal zone. Europe should provide specific leadership to ensure good management of the coast. This will only be possible if the integrated coastal zone management process is backed up with appropriate legislation. The EU must establish a legal framework to enable action at other levels. This recommendation should be seen as a first stage in the development of that framework. I am astonished at some of the opposition to the idea of binding legislation because it is essential to secure adequate funding for integrated coastal zone management initiatives across Europe. Integrated coastal zone management initiatives usually focus on a central coordinating mechanism which requires comparatively low levels of core funding. Yet the integrated coastal zone initiatives already in existence are floundering, due mainly to lack of financial support. For instance, the EU-funded integrated coastal zone management projects such as the Atlantic Living Coastline in the UK and others have since ceased. The UK initiative and the Severn Estuary strategy, involving 12 local authorities, have only secured funding for the next six months. Member States should adopt binding measures to ensure good coastal zone management. This should happen not later than three years after the adoption of the current recommendation on integrated coastal zone management. This would be preceded by a national stock-taking to analyse which actors, laws and institutions influence the planning and management of the coastal zone in order to ensure convergence of public bodies and local initiatives, to be completed by the end of December 2002. In my own country, the Bantry Bay coastal zone chart is the only agreed integrated coastal zone management plan in the whole of the country at the present time. Even in countries such as the UK, where the EU programmes have funded some of the most important coastal zone management and regeneration projects, local authorities are unable to give priority to funding integrated coastal zone management actions because of the absence of a national policy framework, statutory duties, responsibilities or adequate funding. For this reason local authorities strongly support EU leadership to ensure cross-European commitment by national governments to give funding and legislative support in this field. Some people have criticised me for saying that I want to give the EU more power in this area. My colleague, Mr Davies – who is not here tonight – has criticised me in committee. I was beginning to wonder if I was the Euro-sceptic or was he? In relation to environmental protection, it is extremely important that the EU is given some sort of control. In my own country the government failed to take recommendations and even directives seriously and implement them in a way that actually achieves their original aim. A recommendation is basically non-binding. So you will have the situation where Member States do not take seriously the management of a coast. We cannot say that if we manage our own coasts, that is sufficient. It has a knock-on effect in other areas, especially where there are shared coastlines. It is completely unacceptable that some Member States have a very good integrated coastal zone management strategy and plans, whereas other countries do not. That is completely unfair. When it comes to environmental issues we need an international approach. There is no point in trying to tackle it at only a national level. As everyone knows, environmental issues cross all boundaries. There is no such thing as national borders. In this area we are not saying that we want to hand over total control to Europe but we need binding legislation. Otherwise governments just ignore it. Recommendations are just something that they comply with if it suits them, but not if they do not. In relation to coastal zones it is extremely important. Europe has experienced a great increase in pressures on coastal resources. From 1960 to 1990 it has been estimated that one kilometre of unspoilt coastline has been developed every day and 30 hectares of dune habitat have disappeared every day. Coastal populations have also further increased and, at present, about 50% of the EU’s population lives within 50 kilometres of the coast. So there really is an urgent need to tackle coastal zone management. The draft recommendation leaves out a very important issue in that it fails to identify the threatened biodiversity of our coastal zones. The coastal zone is one of the most dynamic areas of the earth’s surface with an abundance of unique flora and fauna which need to be protected. This has to be addressed. Another issue is climate change. We can no longer ignore threats from climate change on coastal erosion. This has to be taken into account. Everyone, at this stage, will recognise that climate change is having a major impact on our coastal areas."@en3
lpv:spokenAs	member; G/EFA (1999-07-20--2004-07-19)14 member; PECH (1999-07-21--2002-01-14)14 unknown; Green Party (1999-07-20--2004-07-19)14 member; Temporary committee on the Echelon interception system (2000-07-06--2001-09-05)14 member; Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy (1999-07-21--2002-01-14)14 member; Delegation for relations with the Member States of ASEAN, South-east Asia and the Republic of Korea (1999-09-28--2002-01-14)14 substitute; Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy (1999-07-22--2002-01-14)14
lpv:translated text	"Hr. formand, principperne for kystzoneplanlægning i Europa er accepteret i hele verden som en mekanisme, der tillader bæredygtig planlægning af kystområder. Europa ligger i øjeblikket et godt stykke efter andre udviklede lande, når det gælder gennemførelsen af den. F.eks. har både USA, Canada, Australien og New Zealand gennemført omfattende lovgivning for at sætte gang i en integreret planlægning af kystzoner og havområder. Kapitel 17 i Agenda 21 forpligter de kyststater, der har underskrevet, til at foretage planlægning og sikre bæredygtig udvikling af kystområderne. EU's demonstrationsprogram vedrørende kystplanlægning, som er finansieret af Life, har vist, at gennemførelsen af kystplanlægning både medfører økonomiske og miljømæssige fordele. EU bør drage fordel af dette. Af hensyn til alle de industrier, der er afhængige af kysten, må vi gøre noget og gøre det nu. Vi kan se, hvorledes vores kyster hurtigt ødelægges. Det indebærer ødelæggelse af de erhverv, der er afhængige af vores kyster, bl.a. turisme og fiskeri. Det er vigtigt, at der sker noget som følge af denne henstilling, at der skabes en form for juridisk ramme. Medlemsstaterne, der tøver med at gøre dette, ønsker ikke at se den kendsgerning i øjnene, at vores kyster må beskyttes. De ønsker at løbe fra deres ansvar. Det bør de ikke have lov til. Kystzonerne kræver særlig forvaltning. Der er et påtrængende behov for at integrere planlægning og forvaltning og fremme samarbejdet om bistand både til vands og til lands på lokalt, regionalt og nationalt niveau. Gennem god praksis for kystzoneplanlægningen bør vi arbejde hen imod en bæredygtig kystzoneplanlægning. Europa bør trække i førertrøjen på dette område for at sikre god kystplanlægning. Dette vil kun være muligt, hvis den integrerede kystplanlægningsproces bliver understøttet af en passende lovgivning. EU må fastlægge de juridiske rammer, der tillader initiativer på andre niveauer. Denne henstilling bør ses som første stadium i udviklingen af disse rammer. Jeg er forbløffet over en del af modstanden mod idéen om bindende lovgivning, fordi den er væsentlig for at sikre tilstrækkelige midler til kystplanlægningsinitiativer i hele Europa. Integrerede kystzoneplanlægningsinitiativer fokuserer normalt på en central koordineringsmekanisme, der kræver et forholdsvis lavt niveau af basal finansiering. Men de integrerede kystzoneinitiativer, der allerede er i gang, er i vanskeligheder, hovedsagelig på grund af manglende økonomisk støtte. F.eks. er EU-finansierede integrerede kystzoneplanlægningsprojekter såsom i Det Forenede Kongerige og andre steder senere ophørt. Det Forenede Kongeriges initiativ og strategiplanen for der involverer 12 lokale myndigheder, er kun sikret finansiering det næste halve år. Medlemsstaterne bør vedtage bindende foranstaltninger for at sikre god kystzoneplanlægning. Det bør ske ikke senere end tre år efter vedtagelsen af den nuværende henstilling om integreret kystzoneplanlægning. Forud for dette skal gå en national analyse, der skal fastlægge, hvilke aktører, love og institutioner der påvirker kystzoneplanlægningen, for at sikre, at offentlige organer og lokale initiativer arbejder sammen, og dette bør færdiggøres inden udgangen af december 2002. I mit eget land er Bantry Bay-kystzonekortet den eneste form for kystzoneplanlægning, der er enighed om i hele landet i øjeblikket. Selv i lande som Det Forenede Kongerige, hvor EU-programmer har finansieret nogle af de vigtigste kystzoneplanlægnings- og genopretningsprojekter, er de lokale myndigheder ude af stand til at prioritere finansiering af initiativer vedrørende kystzoneplanlægning på grund af mangelen på nationale politiske rammer, lovfæstede forpligtelser, ansvar og tilstrækkelig finansiering. Af denne grund støtter de lokale myndigheder stærkt EU's ledelse i at sikre en forpligtelse for de nationale regeringer i hele Europa til at yde finansiel og juridisk støtte på dette område. Nogle har kritiseret mig for at sige, at jeg vil give EU mere magt på dette område. Min kollega hr. Davies - som ikke er her i aften - har kritiseret mig i udvalget. Jeg var begyndt at spekulere på, om det var mig eller ham, der var euroskeptiker. I forhold til miljøbeskyttelsen er det yderst vigtigt, at EU får en form for kontrol. I mit eget land har regeringen undladt at tage henstillinger og selv direktiver alvorligt og omsætte dem til praksis på en måde, der faktisk fører til det, der oprindelig var målet med dem. En henstilling er grundlæggende ikke-bindende. Så man kan have en situation, hvor medlemsstaterne ikke tager kystplanlægning alvorligt i et givet tilfælde. Vi kan ikke sige, at det er nok, hvis vi forvalter vores egne kyster. Det har indvirkning mange andre steder, særlig når man deler kystlinjer. Det er helt uacceptabelt, at nogle medlemsstater har en udmærket integreret kystzoneplanlægningsstrategi, mens andre lande ikke har det. Det er helt unfair. Når det drejer sig om miljøspørgsmål, må vi have en international tilgang. Det tjener ikke noget formål at forsøge kun at håndtere det på nationalt niveau. Som enhver ved, overskrider miljøspørgsmålene alle grænser. Der findes ingen nationale grænser. På dette område siger vi ikke, at vi vil overlade den totale kontrol til Europa, men vi har brug for bindende lovgivning. Ellers ignorerer regeringerne det bare. Henstillinger er bare noget, de retter sig efter, hvis det passer dem, men ikke, hvis det ikke gør det. Når det gælder kystzonerne, er det yderst vigtigt. Europa har oplevet en stor forøgelse af presset på kystressourcerne. Fra 1960 til 1990 har man vurderet, at der er blevet bygget på en kilometer uberørt kyst hver dag, og hver dag er 30 ha levesteder i klitområder forsvundet. Kystbefolkningen er også yderligere vokset, og i øjeblikket bor ca. 50% af EU's befolkning inden for 50 km fra kysten. Så der er virkelig et påtrængende behov for at tage fat på kystzoneplanlægningen. Udkastet til henstilling udelader et meget vigtigt spørgsmål, idet det ikke peger på trusselen mod biodiversitet i vores kystområder. Kystzonen er et af de mest dynamiske områder på jordens overflade med en mangfoldighed af enestående flora og fauna, som må beskyttes. Det må man tage fat på. Et andet spørgsmål er klimaændringer. Vi kan ikke længere ignorere trusler fra klimaændringer, når det gælder kysterosion. Det må man tage hensyn til. Alle vil på dette stadium erkende, at klimaændringer har en væsentlig indflydelse på vores kystområder."@da1 "Herr Präsident, die Prinzipien des integrierten Küstenzonenmanagements sind weltweit als Mechanismus zur nachhaltigen Entwicklung der Küstenzonen anerkannt. Europa liegt derzeit bei der Umsetzung dieser Prinzipien weit hinter anderen entwickelten Nationen zurück. Die USA, Kanada, Australien und Neuseeland haben zum Beispiel bereits wichtige Rechtsvorschriften zur Förderung der integrierten Bewirtschaftung von Küsten- und Meeresgebieten durchgeführt. Kapitel 17 der Agenda 21 verpflichtet die vertragschließenden Küstenstaaten zur integrierten Bewirtschaftung und nachhaltigen Entwicklung der Küstengebiete. Das Demonstrationsprogramm der EU zum integrierten Küstenzonenmanagement, das im Rahmen von LIFE finanziert wird, hat gezeigt, dass die Durchführung eines integrierten Küstenzonenmanagements sowohl der Wirtschaft als auch der Umwelt zugute kommt. Die EU sollte diese Vorteile nutzen. Im Interesse aller Wirtschaftszweige, die auf die Küsten angewiesen sind, müssen wir umgehend die notwendigen Maßnahmen einleiten. Wie rasch die Zerstörung unserer Küsten fortschreitet, können wir direkt beobachten. Damit einher geht die Zerstörung der Zweige, die von den Küsten abhängig sind, wie zum Beispiel der Tourismus, die Fischerei und andere. Wichtig ist, dass im Gefolge dieser Empfehlung etwas geschieht, dass ein Rechtsrahmen geschaffen wird. Die Mitgliedstaaten, die dies ablehnen, wollen nicht begreifen, dass unsere Küsten geschützt werden müssen. Sie wollen sich ihrer Verantwortung entziehen. Das sollten wir nicht zulassen. Küstenzonen erfordern eine besondere Bewirtschaftung. Es ist dringend geboten, Planung und Bewirtschaftung miteinander zu verknüpfen und die Zusammenarbeit maritimer und terrestrischer Systeme auf lokaler, regionaler und nationaler Ebene zu fördern. Durch bewährte Methoden des integrierten Küstenzonenmanagements sollten wir zur nachhaltigen Entwicklung der Küstenzonen beitragen. Europa sollte diesbezüglich eine Vorreiterrolle spielen und ein beispielhaftes Management der Küstenzonen gewährleisten. Dies ist jedoch nur möglich, wenn sich das integrierte Küstenzonenmanagement auf geeignete Rechtsvorschriften stützen kann. Die EU muss deshalb einen Rechtsrahmen schaffen, um Maßnahmen auf anderen Ebenen zu ermöglichen. Die vorliegende Empfehlung ist insofern als Vorstufe für die Schaffung dieses Rechtsrahmens zu betrachten. Ich bin erstaunt über einige Einwände gegen verbindliche Rechtsvorschriften, denn sie sind erforderlich, um die angemessene Finanzierung von Initiativen für das integrierte Küstenzonenmanagement in Europa sicherzustellen. Initiativen für das integrierte Küstenzonenmanagement konzentrieren sich in der Regel auf einen zentralen Koordinierungsmechanismus, für den eine vergleichsweise niedrige Kernfinanzierung erforderlich ist. Dennoch sind die bereits bestehenden Initiativen für das integrierte Küstenzonenmanagement ins Stocken geraten, hauptsächlich wegen der fehlenden finanziellen Unterstützung. So wurden zum Beispiel von der EU finanzierte Projekte für das integrierte Küstenzonenmanagement, wie das Projekt „Atlantic Living Coastline“ im Vereinigten Königreich und andere nicht fortgeführt. Die Finanzierung der Initiative im Vereinigten Königreich und der „Severn-Estuary-Strategie“, an der sich 12 lokale Gebietskörperschaften beteiligen, ist lediglich für die nächsten sechs Monate sichergestellt. Die Mitgliedstaaten sollten verbindliche Maßnahmen zur Gewährleistung eines beispielhaften Küstenzonenmanagements beschließen. Dies sollte spätestens drei Jahre nach der Annahme der vorliegenden Empfehlung für das integrierte Küstenzonenmanagement geschehen. Die Mitgliedstaaten nehmen bis zum 31. Dezember 2002 eine Bestandsaufnahme vor und untersuchen, welche Akteure, Gesetze und Institutionen in ihrem Land Einfluss auf die Planung und die Bewirtschaftung der Küstengebiete haben, um die Übereinstimmung staatlicher Maßnahmen und lokaler Initiativen zu gewährleisten In meinem Heimatland ist der Plan zur Bewirtschaftung des Küstengebiets Bantry Bay derzeit der einzige Plan, der im Bereich des integrierten Küstenzonenmanagements besteht. Selbst in Ländern wie dem Vereinigten Königreich, in denen einige der wichtigsten Projekte im Bereich des Küstenzonenmanagements sowie Regenerationsprojekte durch die EU-Programme finanziert wurden, sind die örtlichen Behörden nicht in der Lage, der Finanzierung von Maßnahmen des Küstenzonenmanagements Priorität einzuräumen, weil kein nationaler politischer Rahmen, keine gesetzlichen Verpflichtungen und keine Zuständigkeiten festgelegt sind und es an einer ausreichenden Finanzierung mangelt. Aus diesem Grund begrüßen die örtlichen Behörden ausdrücklich, dass die EU eine Vorreiterrolle spielt und versucht, eine europaweite Verpflichtung der Regierungen der Mitgliedstaaten zur Finanzierung und rechtlichen Unterstützung auf diesem Gebiet sicherzustellen. Ich bin von einigen kritisiert worden, weil ich gesagt habe, dass die Befugnisse der EU in diesem Bereich ausgeweitet werden sollten. Mein Kollege, Herr Davies, der heute Abend nicht hier ist, hat mich im Ausschuss kritisiert. Ich frage mich langsam, wer von uns eigentlich der Euroskeptiker ist? Es kann kein Zweifel daran bestehen, dass der EU im Bereich des Umweltschutzes eine Kontrollfunktion übertragen werden muss. Die Regierung meines Landes nimmt Empfehlungen und selbst Richtlinien nicht ernst und setzt sie nicht so um, dass die ursprünglichen Ziele erreicht werden. Eine Empfehlung ist im Grunde unverbindlich. Daher werden die Mitgliedstaaten das Küstenzonenmanagement nicht ernst nehmen. Wir können nicht einfach sagen, dass es schon ausreicht, wenn jeder seine Küste bewirtschaftet. Unser Verhalten wirkt sich auch auf andere Gebiete aus, dies gilt insbesondere für Länder mit einer gemeinsamen Küste. Es ist völlig untragbar, dass in einigen Mitgliedstaaten vorbildliche Planungen und Strategien für das integrierte Küstenzonenmanagement bestehen, während in anderen Ländern nichts geschieht. Das ist in keiner Weise gerecht. Wir brauchen eine internationale Strategie zum Schutz der Umwelt. Es macht keinen Sinn, die Probleme nur auf nationaler Ebene anzugehen. Jeder weiß, dass Umweltprobleme nicht an Grenzen halt machen. Nationale Grenzen existieren dabei nicht. Wir sagen nicht, dass wir Europa in diesem Bereich die uneingeschränkte Kontrolle übertragen wollen, aber wir brauchen verbindliche Rechtsvorschriften. Wenn das nicht der Fall ist, scheren sich die Regierungen nicht darum. Sie setzen Empfehlungen nur dann um, wenn es von Vorteil für sie ist, wenn nicht, werden sie ignoriert. Für die Küstenzonen ist die Umsetzung sehr wichtig. In Europa hat sich der Druck auf die Ressourcen der Küstengebiete enorm verstärkt. Schätzungen zufolge sind zwischen 1960 und 1990 täglich 1 km noch unberührter Küstenlandschaft erschlossen und 30 ha Dünenlandschaft vernichtet worden. Die Bevölkerung in den Küstengebieten ist weiter gewachsen, und derzeit lebt etwa 50 % der EU-Bevölkerung in Gebieten, die nicht weiter als 50 km von der Küste entfernt sind. Das Küstenzonenmanagement ist daher dringend erforderlich. In dem Vorschlag für eine Empfehlung wird ein sehr wichtiger Punkt nicht angesprochen, nämlich die bedrohte Artenvielfalt in unseren Küstengebieten. Die Küstenzonen gehören zu den dynamischsten Gebieten der Erde mit einer reichen, einzigartigen Flora und Fauna, die geschützt werden muss. Dieser Punkt muss berücksichtigt werden. Ein weiteres Problem ist die Klimaänderung. Wir können die durch die Klimaänderung verursachte Küstenerosion nicht länger ignorieren. Wir müssen diesen Faktor berücksichtigen. Heute kann niemand mehr leugnen, dass der Klimawandel gravierende Auswirkungen auf unsere Küstengebiete hat."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, οι αρχές της ολοκληρωμένης διαχείρισης των παράκτιων πόρων είναι παγκόσμια αποδεκτές ως ένας μηχανισμός που επιτρέπει την αειφόρο διαχείριση των παράκτιων περιοχών. Επί του παρόντος, η Ευρώπη υστερεί σημαντικά σε σχέση με άλλα ανεπτυγμένα έθνη ως προς την εφαρμογή αυτών των αρχών. Για παράδειγμα, οι ΗΠΑ, ο Καναδάς, η Αυστραλία και η Νέα Ζηλανδία έχουν όλες εφαρμόσει σημαντική νομοθεσία για την πρόοδο της ολοκληρωμένης διαχείρισης των παράκτιων και θαλάσσιων περιοχών. Στο κεφάλαιο 17 της Ατζέντας 21, τα συμβαλλόμενα μέρη από παράκτιες περιοχές δεσμεύονται για την ολοκληρωμένη διαχείριση και τη βιώσιμη ανάπτυξη των παράκτιων περιοχών. Το πρόγραμμα επίδειξης της ΕΕ σχετικά με την ολοκληρωμένη διαχείριση των παράκτιων πόρων, που χρηματοδοτείται από το LIFE, έχει αποδείξει ότι η εφαρμογή της ολοκληρωμένης διαχείρισης των παράκτιων πόρων αποφέρει τόσο οικονομικά όσο και περιβαλλοντικά οφέλη. Η ΕΕ θα πρέπει να εκμεταλλευθεί αυτά τα πλεονεκτήματα. Προς το συμφέρον όλων των βιομηχανικών κλάδων που εξαρτώνται από τις ακτές, πρέπει να δράσουμε, και να δράσουμε τώρα. Βλέπουμε την ταχεία καταστροφή των ακτών μας. Αυτό συνεπάγεται την καταστροφή των κλάδων που εξαρτώνται από τις ακτές μας, όπως είναι ο τουρισμός, η αλιευτική βιομηχανία και άλλοι. Είναι σημαντικό να προκύψει κάτι από αυτή τη σύσταση, να υπάρξει ένα είδος νομικού πλαισίου. Τα κράτη μέλη που είναι απρόθυμα να το πράξουν, δεν θέλουν να συνειδητοποιήσουν το γεγονός ότι οι ακτές μας πρέπει να προστατευθούν. Θέλουν να “απεκδυθούν” των ευθυνών τους. Αυτό δεν θα πρέπει να επιτραπεί. Οι παράκτιοι πόροι απαιτούν ειδική μεταχείριση. Υπάρχει επείγουσα ανάγκη ολοκλήρωσης του προγραμματισμού και της διαχείρισης και προαγωγής της συνεργασίας της θαλάσσιας και χερσαίας βοήθειας σε τοπικό, περιφερειακό και εθνικό επίπεδο. Διαμέσου ορθών πρακτικών διαχείρισης των παράκτιων πόρων, θα πρέπει να εργαστούμε προς την κατεύθυνση της βιώσιμης ανάπτυξης των παράκτιων ζωνών. Η Ευρώπη θα πρέπει να ηγηθεί των προσπαθειών για τη διασφάλιση της αειφόρου διαχείρισής τους. Αυτό θα καταστεί δυνατό μόνο εάν η διαδικασία ολοκληρωμένης διαχείρισης των παράκτιων πόρων υποστηριχθεί με την κατάλληλη νομοθεσία. Η ΕΕ πρέπει να θεσπίσει ένα νομικό πλαίσιο που θα επιτρέψει την ανάληψη δράσης σε άλλα επίπεδα. Η εν λόγω σύσταση θα πρέπει να θεωρηθεί ως ένα πρώτο στάδιο για την ανάπτυξη αυτού του πλαισίου. Με εκπλήσσει η αντίδραση στην ιδέα δεσμευτικής νομοθεσίας, διότι είναι ανάγκη να εξασφαλισθεί η κατάλληλη χρηματοδότηση για τις πρωτοβουλίες ολοκληρωμένης διαχείρισης των παράκτιων πόρων σε ολόκληρη την Ευρώπη. Οι πρωτοβουλίες ολοκληρωμένης διαχείρισης των παράκτιων πόρων επικεντρώνονται συνήθως σε έναν κεντρικό συντονιστικό μηχανισμό που απαιτεί συγκριτικά χαμηλά επίπεδα βασικής χρηματοδότησης. Ωστόσο, οι ήδη υπάρχουσες πρωτοβουλίες ολοκληρωμένης διαχείρισης των παράκτιων πόρων παραπαίουν, κυρίως λόγω έλλειψης χρηματοοικονομικής υποστήριξης. Για παράδειγμα, σχέδια ολοκληρωμένης διαχείρισης παράκτιων ζωνών που χρηματοδοτούνται από την ΕΕ, όπως το Atlantic Living Coastline στο Ηνωμένο Βασίλειο και άλλα, έχουν πλέον σταματήσει. Η πρωτοβουλία του Ηνωμένου Βασιλείου και η στρατηγική για τις εκβολές του ποταμού Severn, στην οποία συμμετέχουν 12 τοπικές αρχές, έχουν εξασφαλίσει χρηματοδότηση μόνο για τους προσεχείς έξι μήνες. Τα κράτη μέλη θα πρέπει να εγκρίνουν δεσμευτικά μέτρα για την εξασφάλιση της ολοκληρωμένης διαχείρισης των παράκτιων πόρων. Αυτό θα πρέπει να γίνει εντός τριών το πολύ ετών από την έγκριση της παρούσας σύστασης για την ολοκληρωμένη διαχείριση των παράκτιων πόρων. Θα προηγηθεί διερεύνηση της κατάστασης σε εθνικό επίπεδο, με στόχο να αναλυθούν οι φορείς, οι νόμοι και οι θεσμοί που επηρεάζουν τον προγραμματισμό και τη διαχείριση των παράκτιων πόρων προκειμένου να εξασφαλισθεί η σύγκλιση των δημόσιων φορέων και των τοπικών πρωτοβουλιών. Η εν λόγω δράση θα πρέπει να ολοκληρωθεί μέχρι τα τέλη Δεκεμβρίου 2002. Στη χώρα μου, ο χάρτης των ακτών του Bantry Bay είναι το μόνο συμπεφωνημένο σχέδιο ολοκληρωμένης διαχείρισης ακτών σε ολόκληρη τη χώρα αυτή τη στιγμή. Ακόμα και σε χώρες όπως το Ηνωμένο Βασίλειο, όπου τα κοινοτικά προγράμματα έχουν χρηματοδοτήσει ορισμένα από τα σημαντικότερα προγράμματα ολοκληρωμένης διαχείρισης και αποκατάστασης παράκτιων πόρων, οι τοπικές αρχές δεν είναι ικανές να δώσουν προτεραιότητα στη χρηματοδότηση δράσεων ολοκληρωμένης διαχείρισης παράκτιων πόρων, εξαιτίας της απουσίας ενός εθνικού πλαισίου πολιτικής, καταστατικών υποχρεώσεων, ευθυνών ή επαρκούς χρηματοδότησης. Γι’ αυτό το λόγο, οι τοπικές αρχές υποστηρίζουν έντονα την ύπαρξη καθοδήγησης από την ΕΕ έτσι ώστε να διασφαλισθεί ότι οι εθνικές κυβερνήσεις θα αναλάβουν σε πανευρωπαϊκό επίπεδο τη δέσμευση να παράσχουν χρηματοδότηση και νομοθετική υποστήριξη στον εν λόγω τομέα. Ορισμένοι με επέκριναν, διότι είπα ότι θέλω να δοθεί μεγαλύτερη εξουσία στην ΕΕ σε αυτόν τον τομέα. Ο συνάδελφός μου κ. Davies – που δεν βρίσκεται απόψε εδώ – με επέκρινε στην επιτροπή. Άρχιζα να διερωτώμαι ποιος είναι τελικά ο ευρωσκεπτικιστής, εγώ ή εκείνος; Σχετικά με την προστασία του περιβάλλοντος, έχει τεράστια σημασία να δοθεί στην ΕΕ ένα είδος ελέγχου. Στη χώρα μου, η κυβέρνηση δεν έλαβε σοβαρά τις συστάσεις, ούτε τις οδηγίες, και δεν κατάφερε να τις εφαρμόσει με τέτοιο τρόπο ώστε να επιτύχουν τελικά τον αρχικό τους στόχο. Μια σύσταση είναι, κατά βάση, μη δεσμευτική. Επομένως, το αποτέλεσμα θα είναι τα κράτη μέλη να μην λαμβάνουν σοβαρά τη διαχείριση μιας ακτής. Δεν μπορούμε να πούμε ότι αρκεί να διαχειριστούμε εμείς τις δικές μας ακτές. Υπάρχουν επιπτώσεις σε άλλες περιοχές, ιδίως εκεί όπου υπάρχουν κοινές ακτές. Είναι εντελώς απαράδεκτο ορισμένα κράτη μέλη να έχουν πολύ καλές στρατηγικές και σχέδια ολοκληρωμένης διαχείρισης των παράκτιων πόρων, ενώ άλλες χώρες να μην έχουν. Είναι τελείως άδικο. Όταν πρόκειται για περιβαλλοντικά θέματα, χρειαζόμαστε μια διεθνή προσέγγιση. Δεν έχει νόημα να προσπαθήσουμε να τα αντιμετωπίσουμε μόνο σε εθνικό επίπεδο. Όπως όλοι γνωρίζουμε, τα περιβαλλοντικά θέματα διασχίζουν όλα τα σύνορα. Δεν γνωρίζουν εθνικά σύνορα. Σε αυτόν τον τομέα, δεν λέμε ότι θέλουμε να εκχωρήσουμε τον απόλυτο έλεγχο στην Ευρώπη, αλλά ότι χρειαζόμαστε δεσμευτική νομοθεσία. Ειδάλλως, οι κυβερνήσεις απλά θα την αγνοήσουν. Οι συστάσεις είναι απλά κάτι το οποίο τηρούν εφόσον τις βολεύει, αλλιώς δεν το τηρούν. Σε σχέση με τους παράκτιους πόρους, αυτό είναι πολύ σημαντικό. Η Ευρώπη έχει βιώσει μεγάλη αύξηση των πιέσεων επί των παράκτιων πόρων. Από το 1960 έως το 1990, υπολογίζεται ότι επί καθημερινής βάσεως αναπτύσσεται ένα χιλιόμετρο άθικτων παραλιών και επί καθημερινής βάσεως χάνονται 30 εκτάρια θινών που αποτελούν ενδιαιτήματα. Επίσης, οι παράκτιοι πληθυσμοί έχουν αυξηθεί περισσότερο και, σήμερα, το 50% περίπου του πληθυσμού της ΕΕ ζει σε ακτίνα 50 χιλιόμετρα από τις ακτές. Συνεπώς, υπάρχει πραγματικά επείγουσα ανάγκη να αντιμετωπιστεί η διαχείριση των παράκτιων πόρων. Το σχέδιο σύστασης παραλείπει ένα πολύ σημαντικό θέμα, διότι δεν αναφέρεται στην απειλούμενη βιοποικιλότητα των παράκτιων πόρων μας. Οι ακτές είναι από τις πλέον δυναμικές περιοχές στην επιφάνεια της γης, με άφθονη μοναδική χλωρίδα και πανίδα που πρέπει να προστατευθεί. Το θέμα αυτό πρέπει να αντιμετωπιστεί. Ένα άλλο θέμα είναι οι κλιματικές αλλαγές. Δεν μπορούμε πλέον να αγνοούμε τις απειλές για διάβρωση των ακτών λόγω των κλιματικών αλλαγών. Πρέπει να το λάβουμε υπόψη. Σε αυτό το στάδιο, οι πάντες δέχονται ότι οι κλιματικές αλλαγές έχουν μεγάλο αντίκτυπο σε όλες τις παράκτιες περιοχές μας."@el8 "(EN) Señor Presidente, los principios de la gestión integrada de las zonas costeras se aceptan en todo el mundo como un mecanismo para posibilitar la gestión sostenible de dichas zonas. Europa se encuentra en la actualidad muy por detrás de otras naciones desarrolladas en lo que se refiere a su puesta en práctica. Por ejemplo, los EEUU, Canadá, Australia y Nueva Zelanda han introducido legislación de primera importancia para avanzar en la gestión integrada de las zonas costeras y marinas. El capítulo 17 de la Agenda 21 compromete a los países signatarios con costa a una gestión integrada y un desarrollo sostenible del litoral. El programa de demostración de la UE sobre gestión integrada de las zonas costeras, financiado por LIFE, ha demostrado que la puesta en práctica de una gestión integrada del litoral produce beneficios tanto económicos como medioambientales. La UE debiera estar aprovechando tales beneficios. Por el bien de todas las actividades económicas que dependen de las costas tenemos que hacer algo, y hacerlo ya. Podemos ver la rápida destrucción de nuestras costas. Ello implica la destrucción de actividades económicas que dependen de ellas, tales como el turismo, el sector pesquero y otras. Es importante que se haga algo como resultado de esta recomendación, que se cree algún tipo de marco jurídico. Los Estados miembros que se muestran reacios a ello es porque no quieren afrontar el hecho de que nuestras costas deben ser protegidas. Quieren "escaquearse" de sus responsabilidades. No se debe consentir. El litoral requiere una gestión especial. Es urgente integrar la planificación y la gestión y fomentar un funcionamiento en colaboración de las ayudas marina y terrestre en los niveles local, regional y nacional. Mediante unas buenas prácticas de gestión del litoral, avanzaremos hacia su gestión sostenible. Europa debería ocupar un lugar de liderazgo específico para garantizar esa buena gestión, que sólo será posible si el proceso de gestión integrada de las zonas costeras está respaldado por legislación adecuada. La UE debe establecer un marco jurídico que posibilite la actuación en otros niveles. Esta recomendación debe considerarse como un primer paso en el desarrollo de dicho marco. Me sorprende parte de la oposición a la idea de una legislación vinculante, porque ésta es esencial para conseguir una financiación suficiente de las iniciativas de gestión integrada de las zonas costeras en toda Europa. Tales iniciativas suelen consistir en un mecanismo central de coordinación que requiere un grado relativamente pequeño de financiación básica. Pese a ello, las iniciativas que ya existen luchan por mantenerse a flote, debido sobre todo a la falta de apoyo financiero. Por ejemplo, proyectos de gestión integrada de las zonas costeras financiados por la UE, como el de la “Atlantic Living Coastline” en el Reino Unido u otros, se han suspendido desde entonces. La iniciativa del Reino Unido y la estrategia del estuario del Severn, en la que participan doce administraciones locales, sólo tiene asegurada la financiación para los próximos seis meses. Los Estados miembros deben adoptar medidas vinculantes para garantizar una buena gestión de las zonas costeras, no más allá de tres años a partir de la aprobación de la actual recomendación sobre gestión integrada de las zonas costeras. Antes se haría un trabajo nacional de inventario para analizar qué agentes, leyes e instituciones influyen en la planificación y la gestión del litoral y conseguir una convergencia de organismos públicos e iniciativas locales, trabajo que debiera estar concluido a finales de diciembre de 2002. En mi propio país, la carta de la zona costera de la bahía de Bantry es el único plan de gestión integrada de zonas costeras acordado en todo el país hasta ahora. Incluso en países como el Reino Unido, en los que los programas de la UE han financiado algunos de los principales proyectos de gestión y regeneración del litoral, las administraciones locales no pueden dar prioridad a la financiación de medidas de gestión integrada de zonas costeras por la falta de un marco normativo nacional, de unas obligaciones, unas competencias o una financiación suficiente definidas por ley. Por esta razón, las administraciones locales apoyan decididamente el liderazgo de la UE para obtener un compromiso transeuropeo por parte de los gobiernos nacionales de ofrecer financiación y apoyo legislativo en este campo. Algunas personas me han criticado por decir que quiero dar más competencias a la UE en esta área. Mi colega, el Sr. Davies –que no está aquí esta noche– me ha criticado en comisión. Me estaba empezando a preguntar quién es el euroescéptico, si él o yo. En relación con la protección del medio ambiente, es sumamente importante que se dé a la UE algún tipo de control. En mi propio país, el gobierno ha sido incapaz de tomarse en serio las recomendaciones o incluso las directivas, y de aplicarlas de manera que alcancen realmente su objetivo original. Una recomendación es básicamente no vinculante. Así se da la situación de que hay Estados miembros que no se toman en serio la gestión de una costa. No podemos decir que con gestionar nuestras propias costas sea suficiente. Tiene un efecto de rebote en otras áreas, sobre todo donde hay costas comunes. Es completamente inaceptable que algunos Estados miembros tengan una estrategia y unos planes de gestión integrada de zonas costeras muy buenos, y que otros países no los tengan. Es completamente injusto. Cuando se trata de cuestiones medioambientales es necesario adoptar un enfoque internacional. No sirve de nada intentar abordarlas sólo a nivel nacional. Como todo el mundo sabe, las cuestiones medioambientales traspasan las fronteras. Para ellas no existen las fronteras nacionales. No estamos diciendo que en esta área queramos delegar todo el control a Europa, pero necesitamos legislación vinculante. Si no es así, los gobiernos hacen caso omiso. Las recomendaciones son sólo algo que cumplen si les conviene, y que no cumplen si no les conviene. En relación con las zonas costeras es de suma importancia. Europa ha experimentado un gran incremento de la presión sobre los recursos costeros. Se calcula que, de 1960 a 1990, diariamente se urbanizó un kilómetro de litoral intacto y desaparecieron 30 hectáreas de hábitat de dunas. Las poblaciones costeras también han aumentado y, en la actualidad, en torno al 50% de la población de la UE vive a no más de 50 kilómetros de la costa. Por ello hay una verdadera urgencia por acometer la gestión de las zonas costeras. El proyecto de recomendación deja fuera un tema muy importante al no precisar la diversidad biológica en peligro de nuestras zonas costeras. La zona costera es una de las zonas más dinámicas de la superficie de la tierra, con una abundancia de flora y fauna únicas que es necesario proteger. Este tema hay que abordarlo. Otra cuestión que hay que tratar es el cambio climático. Ya no podemos olvidar la amenaza que supone para la erosión costera. Es algo que hay que tener en cuenta. Todo el mundo, a estas alturas, reconocerá que el cambio climático está teniendo una repercusión de primer orden en nuestras zonas costeras."@es12 "Arvoisa puhemies, rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon periaatteet hyväksytään maailmanlaajuisesti järjestelmänä, jolla varmistetaan rannikkoalueiden kestävä käyttö ja hoito. Eurooppa on tällä hetkellä paljon jäljessä muita teollisuusmaita niiden toteuttamisessa. Esimerkiksi Yhdysvallat, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti ovat kaikki panneet täytäntöön tärkeitä lakeja edistääkseen rannikko- ja merialueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa. Agenda 21:n 17 artiklassa velvoitetaan allekirjoittaneita tahoja rannikkoalueiden yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon sekä kestävään kehitykseen. EU:n rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevassa esittelyohjelmassa, jota rahoitetaan ympäristöalan rahoitusvälineellä (LIFE), on osoitettu, että rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta seuraa sekä taloudellisia että ympäristöön liittyviä etuja. EU:n tulisi hyödyntää näitä etuja. Meidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin kaikkien rannikosta riippuvaisten teollisuusalojen puolesta, ja niihin on ryhdyttävä nyt heti. Voimme havaita, että rannikkomme tuhoutuvat nopeasti. Tämä tarkoittaa rannikosta riippuvaisten teollisuusalojen, kuten turismin, kalastusteollisuuden ja muiden, tuhoutumista. On tärkeää, että jotain tapahtuu tämän suosituksen seurauksena, että laaditaan jonkinlainen oikeudellinen kehys. Jäsenvaltiot, jotka eivät halua ryhtyä tähän, eivät halua tunnustaa sitä tosiasiaa, että meidän rannikoitamme on suojeltava. Ne haluavat vetäytyä vastuustaan. Tätä ei tulisi sallia. Rannikkoalueilla tarvitaan erityistä hoitoa. Suunnittelu ja hoito on kiireellisesti yhdennettävä ja edistettävä paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason merellisten järjestelmien ja maajärjestelmien yhteistyötä. Rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon kautta meidän tulisi toimia rannikkoalueiden kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Euroopan tulisi osoittaa erityistä johtajuutta rannikkoalueiden hyvän käytön ja hoidon varmistamiseksi. Tämä on mahdollista vain, jos tämän prosessin tukena on asianmukainen lainsäädäntö. EU:n on luotava sääntelykehys, joka mahdollistaa muiden tasojen toimet. Tätä suositusta olisi pidettävä ensimmäisenä askeleena tällaisen kehyksen kehittämisessä. Olen hämmästynyt, että sitovaa lainsäädäntöä koskeva ajatus herättää jossain määrin vastarintaa, sillä on tärkeää turvata rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevien aloitteiden riittävä rahoitus eri puolella Eurooppaa. Rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevissa aloitteissa keskitytään yleensä keskeisiin koordinointimenettelyihin, jotka edellyttävät suhteellisen vähän perusrahoitusta. Tästä huolimatta jo käyttöönotetut rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevat aloitteet ovat vaikeuksissa lähinnä taloudellinen tuen puutteen takia. Esimerkiksi EU:n rahoittama rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevat hankkeet, kuten Atlantin elävät rannikkoalueet Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muut, ovat sittemmin päättyneet. Yhdistyneen kuningaskunnan aloitteella ja Severn-joen suistoaluetta koskevalla strategialla, jossa on mukana 12 paikallisviranomaista, on varmistettu rahoitus ainoastaan kuudeksi seuraavaksi kuukaudeksi. Jäsenvaltioiden tulisi hyväksyä sitovat toimenpiteet, joilla varmistetaan rannikkoalueiden hyvä käyttö ja hoito. Tämän tulisi tapahtua viimeistään kolmen vuoden kuluessa tämän rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevan suosituksen hyväksymisestä. Tätä ennen joulukuun loppuun mennessä 2002 tehtäisiin kansallinen arviointi, jossa analysoidaan, mitkä toimijat, lait ja laitokset vaikuttavat rannikkoalueiden suunnitteluun sekä käyttöön ja hoitoon, jotta taataan julkisten viranomaisten toimien ja paikallisten hankkeiden yhtenevyys. Omassa maassani Bantry Bayn rannikkoaluekartta on ainoa rannikkoalueen yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskeva suunnitelma koko maassa tällä hetkellä. Jopa Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaisissa maissa, joissa EU-ohjelmilla on rahoitettu joitakin tärkeimmistä rannikkoalueiden käyttöä ja hoitoa sekä elvyttämistä koskevista hankkeista, paikallisviranomaiset eivät pysty asettamaan etusijalle rannikkoalueiden yhdennettyjen käyttö- ja hoitotoimien rahoitusta, koska kansallista poliittista viitekehystä, lakisääteisiä velvollisuuksia, vastuualueita tai tarvittava rahoitusta ei ole. Tämän takia paikallisviranomaiset tukevat voimakkaasti EU:n johtajuutta varmistaakseen kansallisten hallitusten Euroopan laajuisen sitoutumisen rahoituksen ja lakisääteiseen tuen antamiseen tällä alalla. Jotkut ovat kritisoineet minua siitä, että olen sanonut haluavani antaa EU:lle enemmän valtaa tällä alueella. Kollegani Davies – joka ei ole täällä tänään – on kritisoinut minua valiokunnassa. Aloin jo ihmetellä, kumpi meistä suhtautuu EU:hun epäilevästi. Ympäristösuojelun osalta on erittäin tärkeää, että EU:lle annetaan jonkinlainen valvontavalta. Omassa maassani hallitus ei osannut ottaa suosituksia ja jopa direktiivejä vakavasti ja panna niitä täytäntöön siten, että ne saavuttavat alkuperäisen tarkoituksensa. Suositus ei periaatteessa ole sitova. Näin olen tilanne on se, että jäsenvaltiot eivät suhtaudu vakavasti rannikkoalueiden käyttöön ja hoitoon. Emme voi sanoa, että omien rannikoiden hoito on riittävää. Tällä on haitallinen vaikutus muihin alueisiin erityisesti, kun rannikkoalueet ovat yhteisiä. Ei voida mitenkään hyväksyä, että joillakin jäsenvaltioilla on erittäin hyvä rannikkoalueiden käyttöä ja hoitoa koskeva strategia ja suunnitelmat, kun taas toisilla ei ole. Tämä on täysin epäoikeudenmukaista. Kun kyse on ympäristökysymyksistä, me tarvitsemme kansainvälisen lähestymistavan. Ei ole mitään järkeä yrittää ratkaista näitä kysymyksiä ainoastaan kansallisella tasolla. Kuten kaikki tietävät, ympäristökysymykset ylittävät kaikki rajat. Tältä osin ei ole olemassa kansallisia rajoja. Emme sano, että haluamme antaa kaiken valvontavallan Euroopalle tällä alueella, mutta me tarvitsemme sitovaa lainsäädäntöä. Muuten hallitukset yksinkertaisesti eivät välitä näistä kysymyksistä. Ne noudattavat suosituksia ainoastaan, jos se sopii niille, mutta jos ei, niitä ei noudateta. Rannikkoalueiden kohdalla tämä on erittäin tärkeää. Paine EU:ssa on kasvanut rannikoiden resursseja kohtaan. Arvioiden mukaan vuosien 1960 ja 1990 välillä joka päivä rakennettiin yksi kilometri koskematonta rannikkoa ja 30 hehtaaria dyynialuetta katosi. Rannikolla asuvan väestön määrä on lisääntynyt, ja tällä hetkellä noin 50 prosenttia EU:n väestöstä asuu 50 kilometrin säteellä rannikosta. Joten on olemassa kiireellinen tarve ratkaista rannikkoalueiden käyttöä ja hoitoa koskeva kysymys. Suositusluonnoksessa ei käsitellä yhtä erittäin tärkeää kysymystä, siinä ei nimittäin tunnusteta rannikkoalueiden luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvaa uhkaa. Rannikkoalueet kuuluvat maapallon dynaamisimpiin alueisiin, ja niiden ainutlaatuisen runsasta kasvistoa ja eläimistöä on suojeltava. Tätä kysymystä on tarkasteltava. Toinen kysymys on ilmastonmuutos. Emme voi enää olla kiinnittämättä huomiota ilmastonmuutoksen rannikon eroosiolle aiheuttamaan uhkaan. Tähän täytyy kiinnittää huomiota. Kaikki tunnustavat tässä vaiheessa, että ilmastonmuutoksella on huomattavia rannikkoalueisiin kohdistuvia vaikutuksia."@fi5 "Monsieur le Président, les principes de l’aménagement intégré des zones côtières sont acceptés de par le monde comme un mécanisme permettant l'aménagement durable des zones côtières. L’Europe est actuellement bien derrière d’autres pays développés dans l’application de ces mesures. Ainsi, les États-Unis, le Canada, l’Australie et la Nouvelle-Zélande ont tous mis en application une législation plus stricte pour progresser vers l’aménagement intégré des zones côtières et marines. Le chapitre 17 de l’Agenda 21 engage les signataires responsables de l'aménagement des côtes à mettre en œuvre un aménagement intégré et un développement durable des zones côtières. Le programme de démonstration de l’UE sur l’aménagement intégré des zones côtières, financé par LIFE, a prouvé que la mise en application de l’aménagement intégré des zones côtières apporte des avantages économiques et environnementaux. L’UE devrait tirer parti de ces avantages. Nous devons agir dans l’intérêt de toutes les industries qui dépendent des côtes et ce, dès à présent. Nous pouvons observer la destruction rapide de nos côtes. Cela implique la destruction des industries qui dépendent de nos côtes telles que le tourisme, les industries de la pêche et d’autres encore. Il est important que cette recommandation aboutisse à un résultat, qu’il y ait une sorte de cadre juridique. Les États membres réticents ne veulent pas faire face à la nécessité de protéger nos côtes. Ils veulent se dérober à leurs responsabilités. Cela ne devrait pas être permis. Les zones côtières requièrent un aménagement spécial. Il est urgent d'intégrer l'aménagement et la planification, de promouvoir une approche commune de l'assistance marine et terrestre aux niveaux local, régional et national. Nous devrions d'œuvrer en faveur d'un développement durable des zones côtières moyennant la diffusion de bonnes pratiques en matière d'aménagement des zones côtières. L'Europe devrait jouer un rôle particulier d'initiative et d'animation en vue de garantir un bon aménagement des côtes. Ce ne sera possible que si le processus d'aménagement intégré des zones côtières s'appuie sur une législation adéquate. L'UE doit instaurer un cadre juridique pour la mise en œuvre d'actions aux autres niveaux. Il faut considérer la présente recommandation comme la première étape en vue de l'élaboration de ce cadre. Je suis étonnée de l’opposition qu’ont manifestée certaines personnes à l’idée d’une législation contraignante étant donné qu’il est essentiel d’assurer un financement adéquat permettant de mettre en œuvre des initiatives d’aménagement intégré des zones côtières en Europe. Ces dernières se concentrent généralement sur un mécanisme de coordination centrale qui requiert des niveaux relativement bas de financement central. Pourtant, les initiatives d’aménagement intégré des zones côtières déjà existantes sont chancelantes, principalement en raison du manque de soutien financier. Par exemple, les projets d’aménagement intégré des zones côtières financés par l’UE tels que l’Atlantic Living Coastline au Royaume-Uni et dans d’autres pays ont cessé depuis lors. Le financement de l'initiative du Royaume-Uni et de la stratégie de l’estuaire de Severn, qui concerne 12 autorités locales, n'est assuré que pour les six mois à venir. Les États membres devraient adopter des mesures contraignantes afin d’assurer un aménagement intégré des zones côtières. Cela devrait se faire tout au plus trois ans après l’adoption de la recommandation actuelle sur l’aménagement intégré des zones côtières. Cette dernière sera en principe précédée d’un inventaire national pour identifier les acteurs, les législations et les institutions qui exercent une influence sur la planification et l'aménagement des zones côtières de façon à garantir la convergence des mesures prises par les organismes publics et les initiatives locales, qui devra être achevé fin décembre 2002. Dans mon pays, l’ensemble de la zone côtière de Bantry Bay est actuellement le seul plan d’aménagement intégré des zones côtières dans tout le pays. Même dans des pays tels que le Royaume-Uni, où les programmes de l’UE ont permis de financer quelques-uns des projets d’aménagement intégré des zones côtières et de régénération, les autorités locales ne sont pas en mesure de donner la priorité au financement d’actions d’aménagement intégré des zones côtières en raison de l’absence d’un cadre de politique nationale, d'obligations légales, de responsabilités et d’un financement adéquat. C’est pourquoi les autorités locales soutiennent fermement le leadership de l’Union européenne afin d’assurer un engagement des gouvernements nationaux respectifs d’Europe à apporter un soutien financier et législatif dans ce domaine. Certains m’ont critiquée parce que j’ai dit que je voulais donner davantage de pouvoir à l’UE dans ce domaine. Mon collègue, M. Davies - qui n’est pas ici ce soir - m’a critiquée en commission. Je me suis alors demandée si l’eurosceptique, c’était lui ou moi. En ce qui concerne la protection de l’environnement, il est extrêmement important que l’UE bénéficie d’un certain type de contrôle. Dans mon pays, le gouvernement n’a pas pris les recommandations et même les directives au sérieux et il ne les a pas mises en œuvre de manière à ce qu’elles atteignent effectivement leur objectif initial. Une recommandation est en principe non contraignante. Les États membres risquent donc de ne pas se préoccuper sérieusement de l’aménagement des côtes. Nous ne pouvons pas en dire de même si nous aménageons nos propres côtes, c’est suffisant. Cela a des répercussions dans d’autres domaines, surtout lorsqu’il s’agit de zones de littoral partagées. Il est tout à fait inacceptable que certains États membres aient une bonne stratégie d’aménagement intégré des zones côtières et d'autres non. C’est tout à fait injuste. En ce qui concerne les questions environnementales, il nous faut une approche internationale. Il serait vain de tenter de ne s’attaquer à ce type de problème qu'au niveau national. Comme tout le monde le sait, les problèmes environnementaux traversent toutes les frontières. Les frontières nationales n’existent pas. Nous ne disons pas que, dans ce domaine, nous voulons que l’Europe reprenne le contrôle de tout mais que nous avons besoin d’une législation contraignante. Sans quoi les gouvernements l'ignoreront. Ils n’appliquent les recommandations que lorsqu'elle les arrange. Et en ce qui concerne les zones côtières, cet aspect est extrêmement important. L’Europe a connu une augmentation substantielle des pressions sur les ressources côtières. On estime que, de 1960 à 1990, un kilomètre de zone côtière non exploitée a été aménagé par jour et que 30 hectares de dunes ont disparu chaque jour. Les populations côtières ont également augmenté et aujourd’hui, environ 50 % de la population de l’UE vit à moins de 50 kilomètres des côtes. Il est dès lors urgent de s’attaquer au problème de l’aménagement des zones côtières. Le projet de recommandation ignore une question très importante en ce sens qu’il n’identifie pas la biodiversité menacée de nos zones côtières. La zone côtière est l’une des zones les plus dynamiques de la surface de la terre qui présente une flore et une faune abondante qui doit être protégée. Il faut s'attaquer à ce problème. Une autre question à traiter est celle du changement climatique. Nous ne pouvons plus ignorer les menaces du changement climatique sur l’érosion des côtes. Cet élément doit être pris en considération. À ce stade, nul ne niera que le changement climatique un impact considérable sur nos zones côtières."@fr6 "Signor Presidente, i principi di gestione integrata delle zone costiere sono riconosciuti a livello mondiale come un meccanismo atto a consentire una gestione sostenibile delle zone costiere. L'Europa è attualmente molto indietro rispetto ad altri paesi sviluppati per quanto riguarda l'applicazione di tali principi. Per esempio, gli Stati Uniti, il Canada, l'Australia e la Nuova Zelanda hanno introdotto un'importante legislazione intesa a promuovere la gestione integrata delle zone costiere e marittime. Il capitolo 17 dell'Agenda 21 impegna i firmatari dei paesi costieri a condurre una gestione integrata e uno sviluppo sostenibile delle zone costiere. Il programma dimostrativo dell'Unione europea sulla gestione integrata delle zone costiere, finanziato da LIFE, ha dimostrato che l'introduzione di buone prassi di gestione integrata delle zone costiere determina vantaggi sotto il profilo sia economico sia ambientale. L'Unione europea deve sfruttare tali vantaggi. Nell'interesse di tutti i settori che dipendono dalle coste, dobbiamo adottare provvedimenti, e dobbiamo farlo quanto prima. Possiamo constatare il rapido deterioramento delle nostre coste, che provoca il declino dei settori che dipendono dalle coste, quali il turismo, la pesca ed altre attività economiche. E' importante che questa raccomandazione sfoci in provvedimenti concreti, che si definisca un quadro giuridico. Gli Stati membri che sono restii a procedere in tal senso non vogliono accettare il fatto che è necessario proteggere le nostre coste. Vogliono sottrarsi alle proprie responsabilità. E questo non dev'essere permesso. Le zone costiere richiedono una gestione speciale. Sussiste un'urgente necessità di integrare pianificazione e gestione e di promuovere un approccio comune dei sistemi marini e terrestri a livello locale, regionale e nazionale. Dobbiamo operare verso il conseguimento di uno sviluppo sostenibile delle zone costiere mediante buone prassi di gestione integrata. L'Europa deve assumere un ruolo guida specifico al fine di assicurare una buona gestione delle coste, il che è possibile soltanto se il processo di gestione integrata delle zone costiere è sostenuto da una legislazione adeguata. L'Unione europea deve definire un quadro giuridico che permetta la messa in atto di misure ad altri livelli. La raccomandazione in esame va considerata come la fase preliminare dello sviluppo di tale quadro. Mi sorprendono alcune obiezioni sollevate riguardo all'adozione di una legislazione vincolante, perché ciò è essenziale per garantire un adeguato finanziamento delle iniziative nel campo della gestione integrata delle zone costiere in tutta Europa. Tali iniziative di norma si basano su un meccanismo di coordinamento centrale che richiede livelli relativamente bassi di finanziamenti fondamentali. Tuttavia, le iniziative in materia di gestione integrata delle zone costiere già in atto annaspano a causa della mancanza di risorse finanziarie. Per esempio, i progetti di gestione integrata delle zone costiere finanziati dall'Unione europea, quali il progetto nel Regno Unito ed altri programmi, sono stati abbandonati. L'iniziativa del Regno Unito e la strategia riguardante l'estuario del Severn, cui partecipano 12 autorità locali, dispongono di finanziamenti garantiti soltanto per i prossimi sei mesi. Gli Stati membri devono adottare misure vincolanti per assicurare una buona gestione delle zone costiere. Ciò dovrà avvenire al più tardi entro tre anni dall'adozione della raccomandazione in esame concernente la gestione integrata delle zone costiere. Prima di introdurre tali misure, gli Stati membri devono effettuare, entro la fine del 2002, un'attenta valutazione a livello nazionale per analizzare quali soggetti, leggi e istituzioni influenzino la pianificazione e la gestione delle zone costiere, al fine di garantire la convergenza tra enti pubblici ed iniziative locali. Nel mio paese, la carta della zona costiera di Bantry Bay attualmente costituisce l'unico piano concordato di gestione integrata delle zone costiere nell'intero paese. Persino in paesi come il Regno Unito, nel quale i programmi dell'Unione hanno finanziato alcuni dei più importanti progetti di gestione e rigenerazione delle zone costiere, le autorità locali non sono in grado di accordare la priorità al finanziamento di azioni nel campo della gestione integrata delle zone costiere a causa dell'assenza di una strategia nazionale, di vincoli giuridici, responsabilità o finanziamenti adeguati. Per questo motivo, le autorità locali sono decisamente favorevoli ad una dell'Unione europea che garantisca un impegno a livello transeuropeo da parte dei governi nazionali a fornire finanziamenti e sostegno legislativo in questo campo. Sono stata criticata per aver affermato di voler dare più potere all'Unione in questo settore. Il mio collega, l'onorevole Davies – che non è presente stasera – mi ha criticata in seno alla commissione. Ho cominciato a chiedermi chi dei due fosse l'euroscettico. Per quanto riguarda la tutela dell'ambiente, è estremamente importante attribuire all'Unione europea una funzione di controllo. Nel mio paese, il governo non ha preso sul serio le raccomandazioni e nemmeno le direttive e non le ha attuate secondo modalità che permettano di realizzarne l'obiettivo originario. In sostanza, una raccomandazione non è vincolante. Pertanto si avrà una situazione in cui gli Stati membri non prenderanno sul serio la gestione delle coste. Non possiamo affermare che è sufficiente gestire le nostre coste. Le modalità di gestione si ripercuotono su altri settori, in particolare nel caso di zone costiere comuni. E' del tutto inammissibile che alcuni Stati membri si avvalgano di ottime strategie e piani di gestione integrata delle zone costiere, mentre altri paesi non le prevedono. Ciò è assolutamente scorretto. Quando si tratta di questioni ambientali, è necessaria una strategia internazionale. Non ha senso cercare di affrontare il problema soltanto a livello nazionale. Come tutti sanno, le questioni ambientali attraversano qualsiasi confine. Non esistono confini nazionali. Non voglio dire che in questo ambito intendiamo affidare il controllo totale all'Europa, ma è necessaria una legislazione vincolante, altrimenti i governi si limiteranno ad ignorare la questione. Le raccomandazioni sono misure cui si conformano soltanto se fa loro comodo. Questo aspetto è molto importante in relazione alle zone costiere. L'Europa ha registrato un forte aumento della pressione sulle risorse costiere. Si valuta che dal 1960 al 1990 lo sviluppo di infrastrutture su fasce costiere non deturpate sia proseguito al ritmo di un chilometro al giorno e che siano scomparsi 30 ettari di naturali caratterizzati da dune. Si è inoltre registrato un incremento della popolazione costiera e attualmente circa il 50 per cento della popolazione dell'Unione europea risiede a non più di 50 chilometri dalle coste. Pertanto, sussiste la necessità urgente e reale di affrontare la questione della gestione delle zone costiere. Il progetto di raccomandazione ignora un aspetto molto importante, in quanto non menziona le minacce che incombono sulla biodiversità delle zone costiere. Le zone costiere sono tra le aree più dinamiche della superficie terrestre, con un'abbondanza di flora e fauna uniche che vanno protette. Occorre affrontare il problema. Un'altra questione riguarda i cambiamenti climatici. Non possiamo più ignorare i rischi di erosione costiera derivanti dai cambiamenti climatici. Occorre tenerne conto. In questa fase, chiunque riconosce che il cambiamento climatico esercitata un forte impatto sulle nostre coste."@it9 "Mr President, the principles of integrated coastal zone management are accepted worldwide as a mechanism to enable sustainable management of coastal areas. Europe is currently well behind other developed nations in implementing them. For instance, the US, Canada, Australia and New Zealand have all implemented major legislation to progress integrated management of coastal and marine areas. Chapter 17 of Agenda 21 commits coastal signatories to integrated management and sustainable development of coastal areas. The EU’s demonstration programme on integrated management of coastal zones, funded by LIFE, has proved that implementation of integrated coastal zone management results in both economic and environmental benefits. The EU should be taking advantage of these benefits. In the interests of all industries that rely on the coast we have to take action, and take it now. We can see the quick destruction of our coasts. This involves the destruction of industries that rely on our coasts such as tourism, fishing industries and others. It is important that something happens as a result of this recommendation, that there is some sort of legal framework. Member States who are reluctant to do this do not want to face up to the fact that our coasts have to be protected. They want to "cop-out" of their responsibilities. This should not be allowed. The coastal zone requires special management. There is an urgent need to integrate planning and management and promote collaborative working of marine and terrestrial assistance at local, regional and national levels. Through good practices of coastal zone management, we should work towards sustainable management of the coastal zone. Europe should provide specific leadership to ensure good management of the coast. This will only be possible if the integrated coastal zone management process is backed up with appropriate legislation. The EU must establish a legal framework to enable action at other levels. This recommendation should be seen as a first stage in the development of that framework. I am astonished at some of the opposition to the idea of binding legislation because it is essential to secure adequate funding for integrated coastal zone management initiatives across Europe. Integrated coastal zone management initiatives usually focus on a central coordinating mechanism which requires comparatively low levels of core funding. Yet the integrated coastal zone initiatives already in existence are floundering, due mainly to lack of financial support. For instance, the EU-funded integrated coastal zone management projects such as the Atlantic Living Coastline in the UK and others have since ceased. The UK initiative and the Severn Estuary strategy, involving 12 local authorities, have only secured funding for the next six months. Member States should adopt binding measures to ensure good coastal zone management. This should happen not later than three years after the adoption of the current recommendation on integrated coastal zone management. This would be preceded by a national stock-taking to analyse which actors, laws and institutions influence the planning and management of the coastal zone in order to ensure convergence of public bodies and local initiatives, to be completed by the end of December 2002. In my own country, the Bantry Bay coastal zone chart is the only agreed integrated coastal zone management plan in the whole of the country at the present time. Even in countries such as the UK, where the EU programmes have funded some of the most important coastal zone management and regeneration projects, local authorities are unable to give priority to funding integrated coastal zone management actions because of the absence of a national policy framework, statutory duties, responsibilities or adequate funding. For this reason local authorities strongly support EU leadership to ensure cross-European commitment by national governments to give funding and legislative support in this field. Some people have criticised me for saying that I want to give the EU more power in this area. My colleague, Mr Davies – who is not here tonight – has criticised me in committee. I was beginning to wonder if I was the Euro-sceptic or was he? In relation to environmental protection, it is extremely important that the EU is given some sort of control. In my own country the government failed to take recommendations and even directives seriously and implement them in a way that actually achieves their original aim. A recommendation is basically non-binding. So you will have the situation where Member States do not take seriously the management of a coast. We cannot say that if we manage our own coasts, that is sufficient. It has a knock-on effect in other areas, especially where there are shared coastlines. It is completely unacceptable that some Member States have a very good integrated coastal zone management strategy and plans, whereas other countries do not. That is completely unfair. When it comes to environmental issues we need an international approach. There is no point in trying to tackle it at only a national level. As everyone knows, environmental issues cross all boundaries. There is no such thing as national borders. In this area we are not saying that we want to hand over total control to Europe but we need binding legislation. Otherwise governments just ignore it. Recommendations are just something that they comply with if it suits them, but not if they do not. In relation to coastal zones it is extremely important. Europe has experienced a great increase in pressures on coastal resources. From 1960 to 1990 it has been estimated that one kilometre of unspoilt coastline has been developed every day and 30 hectares of dune habitat have disappeared every day. Coastal populations have also further increased and, at present, about 50% of the EU’s population lives within 50 kilometres of the coast. So there really is an urgent need to tackle coastal zone management. The draft recommendation leaves out a very important issue in that it fails to identify the threatened biodiversity of our coastal zones. The coastal zone is one of the most dynamic areas of the earth’s surface with an abundance of unique flora and fauna which need to be protected. This has to be addressed. Another issue is climate change. We can no longer ignore threats from climate change on coastal erosion. This has to be taken into account. Everyone, at this stage, will recognise that climate change is having a major impact on our coastal areas."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, de beginselen inzake geïntegreerd beheer van kustgebieden worden wereldwijd beschouwd als een mechanisme om duurzaam beheer van kustgebieden te realiseren. Momenteel ligt Europa bij de toepassing van die beginselen echter nog ver achter op andere ontwikkelde landen. De VS, Canada, Australië en Nieuw-Zeeland bijvoorbeeld passen nu al een zeer belangrijke wetgeving toe ter bevordering van een geïntegreerd beheer van kust- en zeegebieden. Hoofdstuk 17 van Agenda 21 behelst verplichtingen voor de ondertekende kustlanden ten aanzien van een geïntegreerd beheer en een duurzame ontwikkeling van kustgebieden. Het EU-demonstratieprogramma voor een geïntegreerd beheer van kustgebieden, dat wordt gefinancierd door LIFE, heeft aangetoond dat de implementatie van een geïntegreerd beheer van kustgebieden bevorderlijk is voor zowel het milieu als de economie. De Europese Unie dient daarvan gebruik te maken. Het is in het belang van alle, van de kustgebieden afhankelijke bedrijfstakken dat we onmiddellijk actie ondernemen. Anders zal het niet lang meer duren voordat onze kusten worden verwoest. Dan zal er echter tevens een einde komen aan bedrijfstakken zoals het toerisme en de visserij. Het is belangrijk dat er naar aanleiding van deze aanbeveling actie wordt ondernomen. Er moet een juridisch kader worden ontworpen. De lidstaten die weigeren daaraan mee te werken, willen niet geconfronteerd worden met het feit dat onze kusten bescherming behoeven. Zij willen zich aan hun verantwoordelijkheden onttrekken. Dat zou niet moeten mogen. De kustgebieden vereisen een speciaal beheer. Er bestaat dringend behoefte aan geïntegreerde planning en beheer en aan bevordering van de samenwerking tussen de plaatselijke, regionale en nationale instanties voor bijstand op zee en op het land. Met de toepassing van goede praktijken van geïntegreerd beheer van kustgebieden moet duurzame ontwikkeling van deze gebieden worden bewerkstelligd. Europa moet het voortouw nemen om een goed beheer van de kusten te verzekeren, en dat is alleen mogelijk wanneer het proces van geïntegreerd beheer van kustgebieden door passende wetgeving wordt ondersteund. De EU moet een juridisch kader scheppen om ook acties op andere niveaus mogelijk te maken. Deze aanbeveling dient te worden beschouwd als de eerste fase van de ontwikkeling van dat kader. Ik ben nogal verbaasd over bepaalde bezwaren tegen mogelijk verplichte wetgevingsmaatregelen. Het is immers van essentieel belang dat in heel Europa adequate middelen worden uitgetrokken voor initiatieven voor geïntegreerd beheer van kustgebieden. Die initiatieven zijn vaak gericht op een centraal coördinatiemechanisme waarvoor een relatief lage basisfinanciering is vereist. Met de al bestaande initiatieven voor geïntegreerd beheer van kustgebieden is het echter slecht gesteld, wat voornamelijk te wijten is aan een gebrek aan financiële ondersteuning. Zo zijn enkele door de EU gefinancierde projecten - waaronder het Atlantic Living Coastline in het Verenigd Koninkrijk en andere - al stopgezet. De middelen die het Britse initiatief en de Severn Estuary strategie - waarbij 12 plaatselijke overheden betrokken zijn - ter beschikking staan, volstaan slechts voor de komende zes maanden. De lidstaten dienen bindende maatregelen te nemen om een goed kustbeheer te waarborgen. Zij moeten deze binnen drie jaar na de aanneming van de huidige aanbeveling betreffende een geïntegreerd beheer van kustgebieden uitvaardigen. Daaraan dient een nationale inventarisatie vooraf te gaan waarbij moet worden onderzocht welke partijen, wetten en instanties de planning en het beheer van het kustgebied beïnvloeden. De bedoeling is namelijk dat het overheidsbeleid en de lokale initiatieven naar elkaar toe groeien. Deze inventarisatie dient voor eind december 2002 te zijn afgerond. In Ierland is het Bantry Bay project momenteel het enige goedgekeurde programma in het hele land op het terrein van geïntegreerd kustbeheer. Zelfs in landen als het Verenigd Koninkrijk, waar met de programma’s van de Europese Unie een aantal van de meest belangrijke projecten op het gebied van geïntegreerd kustbeheer en regeneratie werd gefinancierd, zijn plaatselijke overheden niet in staat prioriteit te geven aan het financieren van maatregelen op het terrein van het geïntegreerd beheer van kustgebieden vanwege het ontbreken van een nationaal beleidskader, wettelijk voorgeschreven taken, verantwoordelijkheden en een gedegen financiering. Daarom zijn de plaatselijke overheden in heel de Europese Unie er van harte mee eens dat de EU hier het voortouw neemt en ervoor zorgt dat in heel Europa de nationale overheden vastberaden steun geven aan financiële en wettelijke maatregelen. Enkele mensen hebben mij bekritiseerd omdat ik gezegd heb dat de Europese Unie op dit terrein meer bevoegdheden zou moeten krijgen. Mijn collega, de heer Davies, die hier vanavond niet aanwezig is, heeft binnen de commissie kritiek op mij geleverd. Ik begon me af te vragen wie nu ook alweer last had van euroscepsis, ik of hij. In verband met milieubescherming is het uiterst belangrijk dat de Europese Unie een bepaald controlemiddel in handen krijgt. De Ierse regering heeft de aanbevelingen en zelfs de richtlijnen niet serieus genomen en heeft ze niet dusdanig uitgevoerd dat daarmee ook de aanvankelijke doelstellingen werden bereikt. Een aanbeveling is in feite niet bindend. Daarom nemen de lidstaten het kustbeheer ook niet serieus. We kunnen echter niet volstaan met het beheer van onze eigen kustgebieden. Dit beheer heeft immers gevolgen voor andere terreinen, vooral wanneer lidstaten een kustlijn delen. Het is volledig onacceptabel dat sommige lidstaten wel beschikken over een zeer goede strategie en planning voor geïntegreerd beheer van kustgebieden, en andere landen niet. Bij de milieuproblematiek hebben we een internationale aanpak nodig; het heeft geen zin het probleem op nationaal niveau aan te pakken. Zoals iedereen weet, overstijgt de milieuproblematiek alle grenzen. In deze context is er geen sprake van nationale grenzen. We zeggen daarmee overigens niet dat Europa alle touwtjes in handen moet krijgen, maar er is wel behoefte aan een bindende wetgeving. Anders zullen de regeringen die immers negeren. Zij houden zich slechts aan aanbevelingen als hun dat uitkomt, en doen dat niet als het hun niet uitkomt. Voor de kustgebieden is het echter uiterst belangrijk dat de regelgeving in acht wordt genomen. In Europa is de druk op onze kustgebieden enorm toegenomen. Naar schatting is tussen 1960 en 1990 iedere dag een kilometer onbedorven kustlijn in ontwikkeling gebracht en 30 hectare duinhabitat verdwenen. De kustbevolking is ook verder toegenomen en op het ogenblik woont ongeveer de helft van de bevolking van de EU op minder dan 50 kilometer van de kust. De ontwerpaanbeveling blijft echter ook in gebreke. Daarin wordt namelijk geen gewag gemaakt van de bedreigde biodiversiteit van de kustgebieden. Het kustgebied is een van de meest dynamische zones van de oppervlakte van de aarde waar een buitengewoon rijke, unieke flora en fauna bescherming behoeven. We moeten ons daarvoor inzetten. Een ander punt is de klimaatverandering. We kunnen niet langer voorbijgaan aan de erosie van de kustgebieden die hierdoor kan worden veroorzaakt. In dit stadium zal iedereen het met mij eens zijn dat klimaatverandering een enorme impact heeft op onze kustgebieden."@nl2 "Senhor Presidente, os princípios da gestão integrada da zona costeira são reconhecidos em todo o mundo como um mecanismo que permite a gestão sustentada das zonas costeiras. A Europa encontra­se actualmente bastante atrasada na implantação desses princípios, quando comparada com outras nações desenvolvidas. Por exemplo, os Estados Unidos da América, o Canadá, a Austrália e a Nova Zelândia já estabeleceram legislação adequada ao desenvolvimento da gestão integrada das zonas costeiras e litorais. O Capítulo 17 da Agenda 21 vincula os países costeiros signatários a uma gestão integrada e a um desenvolvimento sustentado das zonas costeiras. O Programa de Demonstração da UE sobre gestão integrada das zonas costeiras, financiado pela LIFE, mostrou que o estabelecimento deste tipo de gestão traz benefícios económicos e ambientais. A UE deveria aproveitar esses benefícios. No interesse de todas as indústrias que vivem da costa, temos de tomar uma atitude e temos de fazê­lo quanto antes. Podemos observar a rápida destruição das nossas costas, que terá como consequência a destruição de indústrias como o turismo e a indústria das pescas, entre outras. É importante obter resultados desta recomendação, no sentido da criação de algum tipo de quadro jurídico. Os Estados­Membros relutantes em fazê­lo não querem reconhecer o facto de as nossas costas precisarem de protecção. Pretendem escapar às suas responsabilidades. Tal não deveria ser permitido. A zona costeira requer uma gestão especial. É urgente integrar o planeamento e a gestão e promover a cooperação da assistência terrestre e marítima aos níveis local, regional e nacional. Através de boas práticas de gestão da zona costeira, deveremos trabalhar no sentido de uma gestão sustentável da zona costeira. A Europa deve criar uma liderança específica que garanta uma boa gestão da costa. Tal só será possível se o processo de gestão integrada da zona costeira for apoiado por legislação adequada. A UE deve criar um quadro jurídico que permita actuar a outros níveis. Esta recomendação deve ser encarada como um primeiro passo para o desenvolvimento desse quadro. Estou surpreendida com certa oposição à ideia de criar legislação obrigatória, pois é essencial assegurar um financiamento adequado para as iniciativas de gestão integrada da zona costeira em toda a Europa. As iniciativas de gestão integrada da zona costeira estão normalmente concentradas num mecanismo coordenador central que exige níveis relativamente baixos de financiamento. No entanto, as iniciativas integradas da zona costeira já em curso estão com dificuldades, sobretudo devido à insuficiência de apoio financeiro. Por exemplo, projectos de gestão integrada da zona costeira financiados pela UE, como a no Reino Unido, entre outros, foram interrompidos. A iniciativa do Reino Unido e a estratégia do Estuário do rio Severn, que envolve 12 autoridades locais, têm financiamento assegurado apenas para os próximos seis meses. Os Estados­Membros devem adoptar medidas vinculativas de modo a garantir uma boa gestão da zona costeira. Tal deverá ocorrer o mais tardar três anos após a adopção da presente recomendação sobre a gestão integrada da zona costeira e deveria ser precedido por um levantamento nacional que permita analisar quais os actores, leis e instituições que influenciam o planeamento e a gestão da zona costeira, de modo a assegurar a convergência dos organismos públicos e da iniciativa local. Este levantamento deveria estar concluído até ao final de Dezembro de 2002. No meu próprio país, o plano para a zona costeira da Baía de Bantry é actualmente o único plano aceite de gestão integrada de zona costeira em todo o país. Mesmo em países como o Reino Unido, onde os programas da UE financiaram alguns dos mais importantes projectos de gestão e regeneração de zonas costeiras, as autoridades locais não conseguem dar prioridade ao financiamento das acções de gestão integrada de zonas costeiras, dada a ausência de um quadro político nacional, de direitos estatutários, de responsabilidades ou de um financiamento adequado. Por esta razão as autoridades locais apoiam vivamente uma liderança da UE que garanta um empenho europeu generalizado, ao nível dos governos nacionais, na concessão de um apoio financeiro e jurídico neste domínio. Houve quem me criticasse por ter afirmado que queria dar mais poder à UE nesta área. O meu colega, o senhor deputado Davies - que não se encontra aqui esta noite - criticou­me na comissão. Começava a ter dúvidas sobre quem é euro­céptico - eu ou ele? Relativamente à protecção ambiental, é de extrema importância que a UE detenha algum poder de controlo. No meu país, o governo não assumiu seriamente determinadas recomendações, e até mesmo directivas, e não as implementou em moldes susceptíveis de permitir alcançar os seus objectivos iniciais. Uma recomendação é basicamente não­vinculativa. Haverá, portanto, situações em que os Estados­Membros não realizarão uma gestão séria da zona costeira. Não podemos considerar suficiente a gestão das nossas próprias costas. Uma deficiente gestão numa zona terá repercussões noutras zonas, especialmente naquelas onde as linhas costeiras são partilhadas. É totalmente inaceitável que alguns Estados­Membros possuam óptimos planos e estratégias para uma gestão integrada da zona costeira, enquanto outros não os têm. É absolutamente injusto. Quando se trata de questões ambientais, é necessária uma abordagem internacional. Não vale a pena lidar com elas apenas a nível nacional. Como todos sabemos, as questões ambientais atravessam todas as fronteiras. Não existem fronteiras nacionais. Não quer dizer que, nesta questão, queiramos transferir todo o controlo para a Europa, mas precisamos de legislação vinculativa. De outra forma, os governos vão simplesmente ignorá­la, pois apenas acatam as recomendações que lhes convém. Isso é extremamente importante relativamente às zonas costeiras. A Europa tem sofrido um forte aumento da pressão sobre os recursos costeiros. Entre 1960 e 1990, calcula­se que, por dia, um quilómetro de litoral intacto tenha sido urbanizado e que 30 hectares de dunar tenham desaparecido. A população costeira continua igualmente a aumentar e, actualmente, cerca de 50% da população da UE vive a 50 quilómetros da costa. Existe, portanto, uma necessidade urgente de resolver a gestão da zona costeira. O projecto de recomendação deixa de fora uma questão importante, não identificando as ameaças à biodiversidade da zona costeira. A zona costeira é uma das mais dinâmicas à superfície da terra, com uma abundância de espécies de fauna e flora únicas que necessitam de protecção. Isto não poderá ser ignorado. Outra questão são as alterações climáticas. Não podemos continuar a ignorar a ameaça que as alterações climáticas constituem para a erosão costeira. Tal deverá ser levado em conta. Todos já reconhecem que as alterações climáticas têm um impacto importantíssimo sobre as nossas regiões costeiras."@pt11 "Herr talman! Principerna för en integrerad förvaltning av kustområden accepteras världen över som en mekanism för att tillåta en hållbar förvaltning av kustområden. Europa ligger för närvarande långt efter andra industriländer när det gäller att genomföra dessa principer. USA, Kanada, Australien och Nya Zeeland har till exempel alla infört omfattande lagstiftning för att gå framåt med integrerad förvaltning av kust- och havsområden. I kapitel 17 i Agenda 21 åtar sig signatärkuststaterna att bedriva en integrerad förvaltning och hållbar utveckling av kustområden. EU:s demonstrationsprogram för integrerad förvaltning av kustområden, som finansieras av Life, har visat att genomförandet av integrerad förvaltning av kustområden leder till både ekonomiska och miljömässiga fördelar. EU bör ta tillvara på dessa fördelar. Vi måste vidta åtgärder i alla industriers intresse som är beroende av kusten, och vi måste göra det nu. Vi kan se den snabba förstöringen av våra kuster. Detta inbegriper förstöringen av industrier som är beroende av våra kuster, som till exempel turismen, fiskeindustrin och andra. Det är viktigt att något händer till följd av denna rekommendation, att något slags rättslig ram införs. Medlemsstaterna är motvilliga att göra detta, de vill inte inse det faktum att våra kuster måste skyddas. De vill "smita undan" från sitt ansvar. Det bör inte tillåtas. Kustområdena kräver särskild förvaltning. Det finns ett brådskande behov av att integrera planering och förvaltning och främja samarbete för havs- och markstöd på lokal, regional och nationell nivå. Genom god praxis för förvaltning av kustområden bör vi arbeta mot en hållbar förvaltning av kustområden. Europa bör tillhandahålla specifikt ledarskap för att garantera en god förvaltning av kusten. Detta kommer endast att vara möjligt om processen med integrerad förvaltning av kustområden stöttas av en lämplig lagstiftning. EU måste inrätta en rättslig ram för att möjliggöra åtgärder på andra nivåer. Denna rekommendation bör ses som ett första skede i utvecklingen av denna ram. Jag är förbluffad över en del av motståndet mot idén med bindande lagstiftning eftersom detta är grundläggande för att säkra en lämplig finansiering av initiativ för integrerad förvaltning av kustområden över hela Europa. Initiativ för integrerad förvaltning av kustområden är vanligtvis inriktade på en central samordningsmekanism som kräver förhållandevis låga nivåer av grundfinansiering. Ändå gör de redan befintliga initiativen med integrerade kustområden inte framsteg, huvudsakligen på grund av avsaknaden av ekonomiskt stöd. De EU-finansierade projekten med integrerad förvaltning av kustområden som till exempel Atlantic Living Coastline i Förenade kungariket och andra har exempelvis upphört sedan dess. Förenade kungarikets initiativ och strategin för floden Severns mynning, där 12 lokala myndigheter deltar, har bara tryggat finansiering för de kommande sex månaderna. Medlemsstaterna bör anta bindande åtgärder för att trygga en god förvaltning av kustområden. Detta bör inte ske senare än tre år efter antagandet av den aktuella rekommendationen om integrerad förvaltning av kustområden. Detta skulle föregås av en nationell inventering för att bedöma vilka aktörer, lagar och institutioner som påverkar planeringen och förvaltningen av kustområdena för att garantera ett sammanfallande av de offentliga organen och lokala initiativ, som skall slutföras senast i december 2002. I mitt eget land är kustområdesstadgan Bantry Bay den enda planen för integrerad förvaltning av kustområden som överenskommits i hela landet för närvarande. Till och med i länder som Förenade kungariket, där EU-program har finansierat några av de viktigaste förvaltnings- och förnyelseprojekten för kustområden, är de lokala myndigheterna oförmögna att prioritera finansiering av åtgärder för integrerad förvaltning av kustområden på grund av frånvaron av nationella politiska ramar, lagstadgade förpliktelser, ansvarsområden eller lämplig finansiering. Av den anledningen stöder de lokala myndigheterna starkt ett EU-ledarskap för att garantera de nationella regeringarnas åtagande över hela Europa att ge finansierings- och lagstiftningsstöd inom detta område. Somliga har kritiserat mig för att jag säger att jag vill ge EU mer makt inom detta område. Min kollega Davies – som inte är här i kväll – har kritiserat mig i utskottet. Jag började undra om det var jag eller han som var Europaskeptiker? När det gäller miljöskydd är det oerhört viktigt att EU ges något slags kontroll. I mitt eget land har regeringen underlåtit att ta rekommendationer och till och med direktiv på allvar och genomföra dem på ett sätt som gör att de faktiskt uppnår sitt ursprungliga syfte. En rekommendation är i grunden inte bindande. Så det kommer att uppstå en situation där medlemsstater inte tar kustförvaltningen på allvar. Vi kan inte säga att det räcker med att vi förvaltar våra egna kuster. Det har en dominoeffekt inom andra områden, särskilt där det finns gemensamma kuster. Det är helt oacceptabelt att vissa medlemsstater har en mycket god strategi och goda planer för integrerad förvaltning av kustområden, samtidigt som andra länder inte har det. Det är fullständigt orättvist. När det gäller miljöfrågor behöver vi ett internationellt synsätt. Det är ingen idé att försöka gripa sig an det enbart på nationell nivå. Som alla vet korsar miljöfrågor alla gränser. Det finns inga nationella gränser. Inom detta område säger vi inte att vi vill lägga över den totala kontrollen på Europa, utan att vi behöver bindande lagstiftning. Annars ignorerar regeringarna den bara. Rekommendationer är bara något som de anpassar sig efter om det passar dem, men inte om det inte passar dem. När det gäller kustområden är detta mycket viktigt. Europa har upplevt ett ökat tryck på kustresurserna. Från 1960 till 1990 har det uppskattats att en kilometer med oförstörd kust har exploaterats dagligen och att 30 hektar med livsmiljöer bestående av sanddyner har försvunnit varje dag. Kustbefolkningen har också ökat ytterligare och för närvarande bor ungefär 50 procent av EU:s befolkning inom 50 kilometer från kusten. Så det finns verkligen ett brådskande behov av att gripa sig an förvaltningen av kustområden. I förslaget till rekommendation utelämnas en mycket viktig fråga på så sätt att man underlåter att identifiera den hotade biologiska mångfalden inom våra kustområden. Kustområdet är ett av de mest dynamiska områdena på jordens yta med ett överflöd av unik flora och fauna som måste skyddas. Denna fråga måste behandlas. En annan fråga är klimatförändringar. Vi kan inte längre ignorera de hot som klimatförändringar utgör för kusterosionen. Detta måste beaktas. Alla måste i detta skede inse att klimatförändringar har en stor påverkan på våra kustområden."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(ΕΝ)"8 "Atlantic Living Coastline"1,11,9 "McKenna (Verts/ALE ),"8,10,3,12 "Severn Estuary"1 "habitat"9,11 "leadership"9 "ponente"12 "rapporteur. –"10,3 "εισηγήτρια"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph