Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-329"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-07-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Forslag til tillægs- og ændringsbudget nr. 3 og 4/2001/Unionens egne indtægter/Budget 2002: Samrådsprocedure4
dcterms:Language	"nl"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010704.9.3-329"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-07-04-Speech-3-3304
lpv:speaker	lp:Bartho Pronk4
lpv:spoken text	". Voorzitter, dit is altijd een wat vreemd moment in de procedure. Aan de ene kant bereiden wij ons voor op de eerste contacten met de Raad. Wij weten dat die contacten nooit helemaal alles zullen oplossen. Dat blijkt ook uit de afwezigheid van de vertegenwoordigers van de Raad aan de andere kant van de tafel. Zij worden pas echt erg nieuwsgierig op het ogenblik dat de echte procedure op zijn einde loopt. Daarom kunnen wij toch niets anders doen dan wat algemene opmerkingen maken. Ik wil vanuit de Commissie sociale zaken zeggen dat wij globaal gesproken akkoord zijn met de voortzetting van het beleid van vorig jaar, zij het dat wij toch wel wat specifieke zorgen hebben. De voornaamste zorg is eigenlijk gelegen in de voorstellen van de Europese Commissie zelf. Ik heb er al eerder op gewezen: met name de enorme vermindering die de Commissie voorstelt voor het hoofdstuk werkgelegenheid baart ons grote zorgen. Als je dat tezamen brengt met wat er gebeurt in de fondsen, bijvoorbeeld bij de voorbeeldprojecten, dan worden de zorgen nog groter. De zorgen worden nog groter als je kijkt naar andere projecten die wij vorig jaar in de begroting hebben afgesproken en die maar niet tot uitvoering komen. Dan blijkt dat ergens in de Commissiemachinerie - ik ga daar nu niet op in - toch vast te lopen. Dat vind ik zorgelijk omdat wij hier een afspraak maken bij de begroting en de afspraak is dat als de Commissie akkoord gaat, zij vervolgens ook voor de uitvoering verantwoordelijk is en niet moet proberen via allerlei juridische of niet-juridische wegen niet tot uitvoering over te gaan. Ik denk dat dat een buitengewoon moeilijk probleem kan zijn in deze procedure. Dat is eigenlijk op het ogenblik onze voornaamste zorg. Het gaat niet om meer geld, het gaat er gewoon om dat het geld dat er nu is en dat in de vorige begroting is vastgelegd passend besteed wordt. Wij weten dat er genoeg projecten zijn, maar er worden steeds strengere maatstaven aangelegd. In sommige gevallen neemt het aantal landen neemt enorm toe. Eerst mag men een project met drie landen indienen maar dan moeten het ineens zeven landen zijn. Dan vragen wij ons af: is dat nu de manier waarop de beide instellingen met elkaar moeten omgaan? Dit zou ik op dit moment hier ter tafel willen leggen. Op de rest komen wij nog wel terug."@nl2
lpv:spokenAs	member; EMPL (1999-07-21--2002-01-14)14 unknown; Christen Democratisch Appèl (1999-07-20--2004-07-19)14 substitute; BUDG (1999-07-21--2002-01-14)14 substitute; Delegation to the EU-Cyprus Joint Parliamentary Committee (1999-10-08--2002-01-14)14 member; EPP-ED (1999-07-20--2004-07-19)14 member; Delegations to the parliamentary cooperation committees and delegations for relations with Ukraine, Belarus and Moldova (1999-12-09--2002-01-14)14
lpv:translated text	"Hr. formand, dette er altid et lidt mærkeligt tidspunkt i proceduren. På den ene side forbereder vi os på de første kontakter med Rådet. Vi ved, at de kontakter aldrig vil kunne løse alt. Det fremgår, at Rådets repræsentanter ikke er til stede på den anden side af bordet. Rådets repræsentanter bliver først nysgerrige, når proceduren når sin afslutning. Derfor kan vi ikke gøre andet end at komme med et par generelle bemærkninger. På vegne af Socialudvalget vil jeg sige, at vi stort set er enige i fortsættelsen af politikken fra sidste år, selv om vi har en række specifikke bekymringer. For det første Kommissionens forslag. Jeg har allerede tidligere peget på, at især den enorme reduktion, som Kommissionen foreslår for kapitlet om beskæftigelse, foruroliger os. Hvis det kobles sammen med det, der sker i fondene, f.eks. pilotprojekterne, så bliver vi endnu mere foruroligede. Det bliver endnu værre, når man ser på de andre projekter, som vi aftalte sidste år i budgettet, men som ikke gennemføres. Så viser det sig, at det går i stå et eller andet sted i Kommissionens maskineri, hvilket jeg ikke vil komme ind på nu. Det er bekymrende, fordi vi indgår en aftale om budgettet, og aftalen er, at hvis Kommissionen er enig, er den efterfølgende ansvarlig for gennemførelsen og må ikke forsøge at undgå gennemførelse ad forskellige juridiske eller ikke-juridiske veje. Jeg mener, at det kan være et meget vanskeligt problem i denne procedure. Det er i øjeblikket vores største problem. Det drejer sig ikke om flere penge. Det drejer sig simpelthen om, at de disponible midler, som er afsat i det forrige budget, skal anvendes passende. Vi ved, at der er nok projekter, men der stilles hele tiden strengere krav. I en række tilfælde stiger antallet af lande. Først må man indlede et projekt med tre lande, men så skal det lige pludselig være med syv lande. Er det den måde, de to institutioner skal omgås hinanden på? Det vil jeg gerne behandle nu, og resten vender vi tilbage til."@da1 "Herr Präsident! Es ist stets ein etwas eigenartiger Augenblick in dem Verfahren. Einerseits bereiten wir uns auf die ersten Kontakte mit dem Rat vor. Bekanntlich werden diese Kontakte nie alles zur Gänze richten. Das zeigt sich auch daran, dass auf der anderen Seite des Tischs die Vertreter des Rates nicht zugegen sind. Sie werden erst in dem Moment richtig neugierig, wenn das eigentliche Verfahren seinem Ende zugeht. Deshalb können wir lediglich einige generelle Bemerkungen machen. Im Namen des Ausschusses für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten möchte ich ausführen, dass wir mit der Fortführung der Politik des vergangenen Jahres prinzipiell zwar einverstanden sind, uns aber durchaus einige spezielle Sorgen bewegen. Die Hauptsorge stellen im Grunde die Vorschläge der Europäischen Kommission an sich dar. Ich habe schon früher darauf hingewiesen: insbesondere die von der Kommission in der Rubrik Beschäftigung vorgeschlagenen enormen Kürzungen beunruhigen uns enorm. Schaut man sich dann noch an, was in den Fonds beispielsweise bei den Pilotprojekten geschieht, dann werden die Sorgen nicht eben kleiner. Noch größer werden sie, wenn man sich andere Vorhaben besieht, die wir vergangenes Jahr im Haushalt vereinbart haben, die aber nicht zur Ausführung gelangt sind. Dann wird klar, dass sich irgendwo in der Kommissionsmaschinerie, ich gehe an dieser Stelle nicht darauf ein, doch etwas festfährt. Das halte ich insofern für besorgniserregend, als wir hier im Haushalt etwas vereinbaren, und die Vereinbarung vorsieht, dass die Kommission, wenn sie zustimmt, im Anschluss auch für die Durchführung verantwortlich zeichnet und nicht versuchen darf, mit diversen juristischen und nichtjuristischen Tricks die Durchführung zu umgehen. Das dürfte in diesem Verfahren ein schwer wiegendes Problem darstellen. Diese Sorge bewegt uns im Grunde derzeit am meisten. Es geht nicht um mehr Gelder, es geht einfach darum, die in den vorigen Haushalt eingestellten vorhandenen Mittel angemessen zu verwenden. Bekanntlich gibt es ausreichend Projekte, aber es werden immer strengere Maßstäbe angelegt. Mitunter nimmt die Zahl der Länder enorm zu. Zuerst darf man ein Vorhaben mit drei Ländern einreichen, und plötzlich müssen es sieben Länder sein. Dann fragen wir uns: müssen die beiden Organe nun so miteinander umgehen? Das möchte ich im Moment zur Diskussion stellen. Auf den Rest kommen wir auch noch zu sprechen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, αυτό είναι πάντοτε ένα κάπως περίεργο σημείο της διαδικασίας. Από την άλλη πλευρά, προετοιμαζόμαστε για τις πρώτες επαφές με το Συμβούλιο. Γνωρίζουμε ότι αυτές οι επαφές δεν πρόκειται ποτέ να επιλύσουν όλα τα προβλήματα. Αυτό φαίνεται, επίσης, από την απουσία των εκπροσώπων του Συμβουλίου στην άλλη πλευρά του τραπεζιού. Αυτοί γίνονται ενδιαφέροντα περίεργοι, μόνο τη στιγμή που η πραγματική διαδικασία βρίσκεται στο τέλος της. Για αυτό, εμείς δεν μπορούμε να κάνουμε τίποτα διαφορετικό από το να εκφράσουμε γενικές παρατηρήσεις. Επιθυμώ, εκ μέρους της Επιτροπής Απασχόλησης και Κοινωνικών Υποθέσεων, να δηλώσω ότι εμείς, γενικά, είμαστε σύμφωνοι με τη συνέχιση της πολιτικής του περασμένου έτους, αν και έχουμε ορισμένες ειδικές ανησυχίες. Η πρώτη ανησυχία οφείλεται, βασικά, στις ίδιες τις προτάσεις της Ευρωπαϊκής Επιτροπής. Αυτό το υπέδειξα και προηγουμένως: δηλαδή η μεγάλη μείωση, την οποία προτείνει η Επιτροπή για το κεφάλαιο απασχόληση, μας δημιουργεί μεγάλες ανησυχίες. Αν τις συνδυάσουμε αυτές με αυτό που συμβαίνει στα Ταμεία, για παράδειγμα σε σχέση με τα πρότυπα σχέδια, τότε αυτές οι ανησυχίες γίνονται ακόμη μεγαλύτερες. Οι ανησυχίες αυξάνονται ακόμη εάν εξετάσουμε τα άλλα σχέδια, τα οποία συμφωνήσαμε τον περασμένο χρόνο στον προϋπολογισμό και τα οποία δεν εφαρμόζονται. Φαίνεται ότι κάπου στο μηχανισμό της Επιτροπής, και δεν θα αναφερθώ τώρα περαιτέρω σε αυτό, αυτά μπλοκάρονται. Αυτό το βρίσκω ανησυχητικό, επειδή εμείς εδώ κάναμε μία συμφωνία για τον προϋπολογισμό και η συμφωνία είναι ότι εάν η Επιτροπή συμφωνεί, τότε, κατά συνέπεια, είναι υπεύθυνη και για την εκτέλεση και δεν πρέπει να προσπαθεί, μέσω νομικού ή μη νομικού τρόπου, να προβαίνει στη μη εκτέλεσή τους. Νομίζω ότι αυτό μπορεί να είναι ένα εξαιρετικά δύσκολο πρόβλημα σε αυτή τη διαδικασία. Αυτή είναι, στην πραγματικότητα, προς στιγμή η σημαντικότερη ανησυχία. Δεν πρόκειται για περισσότερα χρήματα. Πρόκειται απλά για την κανονική διάθεση των χρημάτων, τα οποία υπάρχουν και τα οποία στον προηγούμενο προϋπολογισμό ορίστηκαν. Γνωρίζουμε ότι υπάρχουν αρκετά σχέδια, αλλά ορίζονται όλο και πιο αυστηρά κριτήρια. Σε ορισμένες περιπτώσεις, το σύνολο των χωρών αυξάνει πολύ σημαντικά. Αρχικά έπρεπε ένα σχέδιο να εξυπηρετεί τρεις χώρες, αλλά τώρα αυτό, ξαφνικά, πρέπει να εξυπηρετεί επτά χώρες. Και επ’ αυτού διερωτόμαστε: είναι τώρα αυτός ο τρόπος με τον οποίο τα δύο όργανα πρέπει να συμπεριφέρονται μεταξύ τους; Αυτό είναι το θέμα, το οποίο ήθελα να θέσω επί του παρόντος. Για τα υπόλοιπα θα επανέλθουμε."@el8 ". Mr President, this is always a slightly awkward moment in the procedure. On the one hand, we are preparing for the initial contacts with the Council. We also know, however, that those contacts will never solve everything entirely. That is also evident from the absence of the representatives of the Council on the other side of the table. Their curiosity only gets the better of them once the real procedure reaches completion. That is why we can only make some general comments at this stage. On behalf of my Committee, I should like to say that generally speaking, we agree to continuing last year’s policy, although we do have a number of specific concerns. Our main concern is actually related to the proposals of the European Commission itself. I have already drawn your attention to it. Particularly the huge cutback which the Commission proposes for the employment chapter gives us great cause for concern. If you add this to what is happening in the funds, for example in model projects, our concerns only grow. These concerns are exacerbated even more if one considers other projects which we agreed on last year in the budget, yet which failed to get off the ground. They do seem to get snarled up in the Commission apparatus, but I do not want to go into that now. That is worrying because we are making an arrangement here in respect of the budget, namely if the Commission agrees to that arrangement, it is also responsible for the implementation, and it should not try to get out of that responsibility via all kinds of legal or illegal backdoors. In my opinion, that can be an extremely difficult issue in this procedure. That is, in actual fact, our main concern at the moment. It is no longer a matter of money. It is now simply about appropriately spending the money that is available now and that was allocated in the previous budget. We know that there are plenty of projects, but ever stricter criteria are being prescribed. In some cases, the number of countries increases dramatically. Originally, it was possible for three countries jointly to submit a project. That has now suddenly increased to seven. We then wonder whether that is how both institutions should deal with each other. I should like to put this to you now. We will return to the other issues in due course."@en3 ". (NL) Señor Presidente, este es un momento extraño. Por un lado nos preparamos para los primeros contactos con el Consejo. Sabemos que tales contactos nunca podrán solucionar todo, lo cual se deduce de la ausencia de los representantes en esta mesa. No se muestran interesados más que cuando el verdadero procedimiento se acerca a su fin. Por ello no podemos más que hacer algunas observaciones generales. Desde la Comisión de Asuntos Sociales, quiero decir que, en general, estamos de acuerdo con la continuación de la política del año pasado, aunque bien es cierto que tenemos algunos reparos específicos. La principal preocupación son las propuestas de la misma Comisión Europea. Ya me he referido a ello en otras ocasiones: en particular, la enorme disminución que propone la Comisión para el capítulo de empleo nos preocupa enormemente. Si esto lo analizamos junto con lo que ocurre con los fondos, por ejemplo los proyectos ejemplares, entonces nuestras preocupaciones aumentan; y aun más si nos fijamos en los proyectos que habíamos acordado en los presupuestos del año pasado, que, simplemente, no acaban de llevarse a cabo. Así, se ve que en el mecanismo de la Comisión algo falla – ahora no voy a entrar en esta cuestión -. Lo encuentro preocupante porque aquí llegamos a un acuerdo presupuestario, que consiste en que, si la Comisión está de acuerdo con él, ésta será responsable de llevarlo a cabo, y no intentar evitar su ejecución por medio de métodos jurídicos o no jurídicos. Pienso que éste puede ser un problema extraordinariamente difícil en este procedimiento. Ésta es, en estos momentos, nuestra mayor preocupación. No se trata de conseguir más dinero, sino, simplemente, de que el dinero del que se dispone actualmente y que se fijó en los anteriores presupuestos, sea administrado de forma adecuada. Sabemos que hay suficientes proyectos, pero cada vez se aplican normas más estrictas. En algunos casos aumenta enormemente el número de países: primero se puede presentar un proyecto con tres países y de repente tiene que ser para siete países. Así que nosotros nos preguntamos: ¿es así como tienen que cooperar los organismos entre sí? Quisiera poner esta cuestión sobre el tapete. El resto lo plantearemos en su momento."@es12 ". Arvoisa puhemies, tämä on aina vähän outo hetki menettelyssä. Toisaalta valmistaudumme ensimmäisiin yhteydenottoihin neuvoston kanssa. Tiedämme, ettei tämä yhteydenpito koskaan voi ratkaista aivan kaikkea. Se käy ilmi myös neuvoston edustajien puuttumisesta pöydän toiselta puolelta. Heidän uteliaisuutensa herää todella vasta sillä hetkellä, kun todellinen menettely lähestyy loppuaan. Siksi emme kai voi tehdä muuta kuin joitakin yleisiä huomautuksia. Tahdon sanoa sosiaalivaliokunnan puolesta, että hyväksymme yleisesti ottaen edellisvuoden politiikan jatkamisen, vaikka meillä onkin toki joitakin erityisiä huolenaiheita. Tärkein huolenaiheistamme piilee oikeastaan Euroopan komission ehdotuksissa sinänsä. Viittasin tähän jo aiemminkin: erityisesti se suunnaton vähennys, jota komissio ehdottaa työllisyyttä koskevaan lukuun, aiheuttaa meille suurta huolta. Kun se yhdistetään siihen, mitä rahastoissa, esimerkiksi koehankkeissa tapahtuu, huolet vain kasvavat. Vielä suuremmiksi ne kasvavat, kun katsotaan muita hankkeita, joista sovittiin viime vuoden talousarviossa, mutta joita ei vain toteuteta. Osoittautuu, että hankkeet juuttuvat sittenkin jonnekin komission koneiston syövereihin – en nyt puutu tähän sen enempää. Tämä on minusta huolestuttavaa, koska jos talousarvion yhteydessä tehdään sopimus ja sovitaan, että kun komissio suostuu ehdotukseen, se on myös vastuussa toteutuksesta eikä sen pidä yrittää kaikenlaisten oikeudellisten tai muiden kuin oikeudellisten keinojen avulla viivyttää toteutusta. Minä luulen, että tämä voi olla tavattoman hankala ongelma menettelyssä. Tällä hetkellä se on itse asiassa tärkein huolenaiheemme. Ei ole kyse lisärahoituksesta, kyse on vain siitä, että nyt käytössä olevat rahat ja edellisessä talousarviossa sovitut rahat käytetään soveltuvalla tavalla. Tiedämme, että hankkeita on olemassa kylliksi, mutta arviointimenetelmiä tiukennetaan jatkuvasti. Joissakin tapauksissa mukana olevien valtioiden määrä kasvaa hurjasti. Ensin saa jättää kolmen valtion hankkeen käsiteltäväksi, mutta sitten yhtäkkiä maita pitääkin olla seitsemän. Silloin herää kysymys: onko tämä nyt se tapa, jolla toimielinten pitäisi kohdella toisiaan? Tämän asian haluaisin ottaa nyt käsiteltäväksi. Muihin asioihin palaamme vielä."@fi5 ". Monsieur le Président, c’est toujours un moment un peu bizarre dans la procédure. D’un côté, nous nous préparons aux premiers contacts avec le Conseil. Nous savons que ces contacts ne résoudront jamais tout, comme en témoigne l’absence des représentants du Conseil de l’autre côté de la table. Ceux-ci ne deviennent vraiment curieux qu’à partir du moment où la vraie procédure touche à sa fin. Nous ne pouvons, dès lors, rien faire d’autre qu’avancer quelques remarques générales. Je veux dire au nom de la commission de l’emploi et des affaires sociales que nous sommes globalement d’accord pour poursuivre la politique de l’année dernière, quoique nous ayons tout de même quelques préoccupations spécifiques. La principale réside, en fait, dans les propositions de la Commission européenne. Je l’ai déjà souligné précédemment : l’énorme réduction que propose la Commission pour le chapitre emploi nous préoccupe sérieusement. Si l’on ajoute ce qui se passe au niveau des fonds, pour les projets-pilotes par exemple, nos préoccupations s’intensifient. Nos préoccupations deviennent encore plus grandes lorsque nous voyons que d’autres projets que nous avions adopté au budget de l’année dernière ne sont même pas mis en œuvre. Ce qui démontre tout de même que les rouages de la Commission sont grippés quelque part, mais je laisse ce point de côté pour l’instant. Je trouve que c’est préoccupant parce que nous concluons un accord sur le budget et il est convenu que si la Commission marque son accord, elle est, par conséquent, aussi responsable de la mise en œuvre et ne doit pas tenter par tous les moyens juridiques ou non de ne pas procéder à cette mise en œuvre. Je pense que ce point peut poser un problème particulièrement difficile dans cette procédure. Telle est notre principale préoccupation pour l’instant. La question n’est pas de réclamer plus d’argent. La question est simplement que les fonds actuellement disponibles, arrêtés dans le budget précédent, soient utilisés de manière appropriée. Nous savons qu’il y a suffisamment de projets, mais les critères imposés sont toujours plus stricts. Dans certains cas, le nombre de pays augmente énormément. On peut d’abord introduire un projet concernant trois pays et puis, d’un coup, il faut en inclure sept. Nous nous posons, dès lors, la question suivante : est-ce là la manière dont les deux institutions doivent agir l’une envers l’autre ? Telle est la question que je voudrais mettre sur le tapis pour l’instant. Nous reviendrons ultérieurement sur les autres sujets."@fr6 "Signor Presidente, questo è sempre un momento particolare della procedura. Da un lato ci prepariamo ai primi contatti con il Consiglio. Sappiamo che tali contatti non potranno mai risolvere tutti i problemi, come emerge anche dall’assenza dei rappresentanti del Consiglio, i quali dimostrano interesse soltanto quando la procedura vera e propria è prossima alla conclusione. Pertanto non possiamo fare altro che osservazioni di carattere generale. Dal punto di vista della commissione per gli affari sociali, ritengo che globalmente siamo d’accordo di continuare la politica dello scorso anno, tenuto conto che abbiamo diversi problemi specifici. La nostra preoccupazione principale è legata alle proposte della Commissione europea. Vi ho già accennato in precedenza: ci preoccupa soprattutto l’enorme riduzione prevista dalla Commissione per la rubrica “Occupazione”. Se a ciò aggiungiamo quanto accade con i fondi, ad esempio con i progetti pilota, i nostri timori aumentano. Tali preoccupazioni aumentano ancor più se guardiamo ad altri progetti concordati lo scorso anno nel bilancio e cui non viene data esecuzione. E’ evidente che da qualche parte del meccanismo della Commissione – non intendo adesso approfondire l’argomento – c’è qualcosa che non funziona. Ritengo che ciò sia allarmante perché noi assumiamo un accordo per il bilancio il quale prevede che, se la Commissione è concorde, essa diventa responsabile della sua attuazione e non deve cercare di non passare alla fase attuativa appigliandosi a cavilli giuridici – e non – di ogni tipo. Penso che ciò possa costituire un problema oltremodo grave nella procedura in esame. Al momento questa è la nostra preoccupazione principale. Non si tratta di ottenere maggiori fondi: si tratta di far sì che i fondi esistenti e che sono stati fissati nel bilancio precedente vengano destinati in maniera adeguata. Sappiamo che ci sono molti progetti, ma vengono applicati criteri sempre più rigidi. In alcuni casi si registra un enorme aumento del numero di paesi interessati. Inizialmente si può presentare un progetto che coinvolge tre paesi, ma poi, all’improvviso, essi devono diventare sette. Ci chiediamo quindi se è questo il modo in cui le due Istituzioni devono comportarsi. Ecco le osservazioni che volevo formulare; avremo modo di ritornare sugli altri punti."@it9 ". Mr President, this is always a slightly awkward moment in the procedure. On the one hand, we are preparing for the initial contacts with the Council. We also know, however, that those contacts will never solve everything entirely. That is also evident from the absence of the representatives of the Council on the other side of the table. Their curiosity only gets the better of them once the real procedure reaches completion. That is why we can only make some general comments at this stage. On behalf of my Committee, I should like to say that generally speaking, we agree to continuing last year’s policy, although we do have a number of specific concerns. Our main concern is actually related to the proposals of the European Commission itself. I have already drawn your attention to it. Particularly the huge cutback which the Commission proposes for the employment chapter gives us great cause for concern. If you add this to what is happening in the funds, for example in model projects, our concerns only grow. These concerns are exacerbated even more if one considers other projects which we agreed on last year in the budget, yet which failed to get off the ground. They do seem to get snarled up in the Commission apparatus, but I do not want to go into that now. That is worrying because we are making an arrangement here in respect of the budget, namely if the Commission agrees to that arrangement, it is also responsible for the implementation, and it should not try to get out of that responsibility via all kinds of legal or illegal backdoors. In my opinion, that can be an extremely difficult issue in this procedure. That is, in actual fact, our main concern at the moment. It is no longer a matter of money. It is now simply about appropriately spending the money that is available now and that was allocated in the previous budget. We know that there are plenty of projects, but ever stricter criteria are being prescribed. In some cases, the number of countries increases dramatically. Originally, it was possible for three countries jointly to submit a project. That has now suddenly increased to seven. We then wonder whether that is how both institutions should deal with each other. I should like to put this to you now. We will return to the other issues in due course."@lv10 "Senhor Presidente, este é sempre um momento estranho do processo orçamental. Por um lado, preparamo­nos para entabular os primeiros contactos com o Conselho. Sabemos que esses contactos nunca irão resolver inteiramente todas os problemas. A ausência dos representantes do Conselho no outro lado da mesa é também um sinal disso mesmo. Eles só ficam realmente curiosos quando o verdadeiro processo está prestes a terminar. Por consequência, mais não podemos fazer aqui do que tecer considerações de carácter geral. Em nome da Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais, gostaria de dizer que, em termos globais, concordamos com a prossecução da política do ano transacto, se bem que tenhamos, de facto, algumas preocupações específicas. A principal preocupação reside, na realidade, nas propostas avançadas pela própria Comissão Europeia. Já tive ocasião de a referir: a enorme redução que Comissão propõe no capítulo do emprego constitui para nós motivo de grande consternação. Se associarmos isso àquilo que acontece com os fundos - por exemplo, no caso de projectos­piloto - essas preocupações tornam­se ainda maiores. As apreensões aumentam ainda mais quando olhamos para outros projectos que inscrevemos no orçamento no ano transacto, mas que continuam a não ser executados. Nesse momento revela­se que, algures - e não entrarei aqui em detalhes -, algo está emperrado na maquinaria da Comissão. Acho que isso é preocupante, uma vez que fazemos aqui um acordo no orçamento; e esse acordo é que, se a Comissão concordar, será também seguidamente responsável pela execução e não deve procurar furtar­se a essa tarefa recorrendo a toda a espécie de vias jurídicas ou não jurídicas. Penso que este poderá ser, de facto, um problema particularmente difícil neste processo. Na realidade, é essa a nossa principal preocupação neste momento. Não se trata de mais dinheiro, mas sim, muito simplesmente, de afectar de forma adequada as verbas que existem agora e as verbas que foram estabelecidas no orçamento anterior. Sabemos que há projectos suficientes, mas que lhes são sistematicamente impostos padrões mais rígidos. Em certos casos, o número de países aumenta exponencialmente. Inicialmente era possível apresentar um projecto com três países, mas, de súbito, têm de ser sete países. Então perguntamo­nos: será essa a forma como a Instituições devem relacionar­se entre si? É essa, pois, a questão que gostaria de colocar aqui na mesa. Dos demais aspectos, voltaremos a falar noutra ocasião."@pt11 ". Herr talman! Detta är alltid ett lite märkligt tillfälle i förfarandet. Å ena sidan förbereder vi oss för de första samtalen med rådet. Vi vet att dessa samtal aldrig helt kommer att lösa alla problem. Det framgår också av rådsföreträdarnas frånvaro på andra sidan bordet. De blir inte riktigt nyfikna förrän det riktiga förfarandet lider mot sitt slut. Därför kan vi ändå inte göra något annat än att komma med några allmänna kommentarer. Som företrädare för utskottet för vill jag säga att vi allmänt sett ställer oss bakom en fortsättning av förra årets politik, även om vi visserligen bekymrar oss för vissa specifika problem. Det främsta problemet ligger egentligen i förslagen från Europeiska kommissionen själv. Jag har redan tidigare framhållit detta problem: det är framför allt den enorma minskning som kommissionen föreslår för avdelningen om sysselsättningen som bekymrar oss. Om man lägger ihop detta med det som händer i fonderna för till exempel demonstrationsprojekten så blir situationen ännu mer oroande. Situationen blir ännu mer oroande om man tittar på andra projekt som vi upprättade inom ramen för förra årets budget och som bara inte genomförs. Det visar sig att dessa har kört fast någonstans i kommissionens maskineri, men det skall jag inte gå närmare in på nu. Jag anser att detta är oroande eftersom vi här sluter ett avtal om budgeten och avtalet säger att om kommissionen går med på det så ansvarar kommissionen därefter också för genomförandet och får inte försöka att undvika genomförandet genom att tillgripa allehanda juridiska och icke-juridiska metoder. Jag tror att detta kan bli ett synnerligen svårt problem under detta förfarande. Detta är egentligen vårt främsta bekymmer just nu. Det handlar inte om mer pengar, det handlar helt enkelt om att de pengar som nu finns och som ingår i den förra budgeten används på ett lämpligt sätt. Vi vet att det finns tillräckligt med projekt, men man inför hela tiden strängare normer. I vissa fall höjs antalet länder enormt. Först får man lämna in ett projekt med tre länder, men sedan måste det plötsligt vara sju länder. Då frågar vi oss om det nu är på det här sättet som de två institutionerna skall arbeta med varandra? Detta skulle jag nu vilja ta upp här. Resten återkommer vi till."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Pronk (PPE-DE ),"2,12 "ponente de opinión de la Comisión de Asuntos Sociales y Empleo"12 "rapporteur voor advies van de Commissie werkgelegenheid en sociale zaken"2

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph