Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-324"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010704.9.3-324"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Herr Präsident, liebe Frau Kommissarin, liebe Kolleginnen und Kollegen! Heute Abend wollen wir also die gemeinsame Aussprache zu den drei erarbeiteten Berichten führen, und wenn ich mich hier so umgucke, dann wissen wir allerdings alle voneinander, was wir zu sagen haben, also keine Neuigkeiten. Selbst die Kommissarin hat uns mehr als einmal zugehört, also sagen wir es jetzt einfach nur noch einmal für das Protokoll. Der Nachtrags- und Berichtigungshaushalt ist im Ausschuss absolut unumstritten. Die wichtigsten Punkte sind: erstens Geld für 27 neue Stellen im Forschungsbereich, zweitens das Organigramm von OLAF und das notwendige Geld in der Haushaltszeile für die Rekrutierung neuen Personals und drittens mehr Geld als von der Kommission angesetzt für die Hilfe auf dem Balkan. Also, wir wollen mehr als 100 Millionen mehr.
Das wurde alles im Haushaltsausschuss einvernehmlich mit Hilfe aller Kolleginnen und Kollegen so beschlossen. Für die Lösung zu OLAF sei an dieser Stelle auch noch einmal dem Kollegen Herbert Bösch ganz herzlich gedankt. Er hat sich sehr dafür eingesetzt, dass wir jetzt diesen Kompromiss erreichen konnten. Dass der Saldo aus dem Haushalt 2000 einen Überschuss von 11,6 Mrd. Euro ergibt, ist ein Grund für das Parlament, noch einmal darauf hinzuweisen, dass die Haushaltsführung sehr sparsam ist, und für den Rat ist es ein Grund zum Jubeln. Worum geht es aber beim Bericht über die Eigenmittel, und wozu gibt es ihn überhaupt?
Wir, das Parlament, haben die Initiative ergriffen und den Rat aufgefordert, vor jedem Haushaltsverfahren vor dem Haushaltsentwurf der Kommission mit uns über den Zustand der Eigenmittel der Union zu reden, wohl gemerkt zu reden und nicht mitzuentscheiden. Wir haben geglaubt, das sei ein recht billiges Ansinnen, aber weit gefehlt, der Rat verweigert sich, und das tut er auch heute Abend wieder. Er hört nämlich nicht zu! Er weigert sich, mit uns über die Einnahmen der Europäischen Union auch nur zu reden. Nun denn, so haben wir uns also die Eigenmittel angesehen, ohne mit dem Rat darüber gesprochen zu haben. Was wir für das Haushaltsjahr 2001 festgestellt haben, unterschied sich von den Tendenzen, die sich in den Vorjahren zeigten, nicht.
Die traditionellen Eigenmittel und die Mehrwertsteuer-Eigenmittel nehmen in ihrer Bedeutung immer weiter ab. Die Überweisungen der Mitgliedstaaten nach ihrem Anteil am Bruttosozialprodukt nehmen immer weiter zu. Insgesamt werden 98,3% des Haushalts 2001 gedeckt durch die Eigeneinnahmen. Das macht 1,06% des Bruttosozialprodukts aus, also weit weniger als die Obergrenze der Finanziellen Vorausschau von 1,27%.
Die Entwicklung hin zur Dominanz der Bruttosozialprodukt-Eigenmittel lässt sich sicher mit gemischten Gefühlen beobachten. Die Entwicklung könnte zu einer gerechteren Lastenverteilung zwischen den Mitgliedstaaten beitragen, da das Bruttosozialprodukt wahrscheinlich den besten Indikator zur Messung des relativen Wohlstands der Volkswirtschaften der Mitgliedstaaten darstellt, denn, sieht man genau hin, so ist es doch jetzt so, dass einige Mitgliedstaaten 22, 29 oder gar 33% ihrer Zahlungen in den europäischen Haushalt aus den traditionellen Eigenmitteln bestreiten, also aus dem Geld, das sowieso schon längst der Europäischen Union gehört.
Zweitens, die Entwicklung verändert den Charakter der Eigenmittel der EU, die sich von echten Eigenmitteln in eine Art Beitrag der Mitgliedstaaten verwandeln. Drittens, sie baut einfach keine sichtbare Verbindung zwischen der Union und ihren Bürgerinnen und Bürgern auf. Heute Morgen, als der belgische Ratspräsident, der belgische Premier Guy Verhofstadt, gesprochen hat, da tat sich mein Herz weit auf, und ich habe ihn glatt in mein Herz geschlossen, denn auch er stellt diese indirekte Finanzierung der Europäischen Union in Frage. Auch er fordert mehr Transparenz. Auch er will, dass die Bürgerinnen und Bürger besser mit der Europäischen Union vertraut sind, und dazu gehört eine transparentere Finanzierung.
Wir wollen die Finanzautonomie der europäischen Ebene, und wir wollen darauf hinarbeiten, jetzt. Wir wollen diese Finanzautonomie gemeinsam und gleichberechtigt mit dem Rat, und wir wollen über sie mitentscheiden. Wir wollen in allen Fällen Gleichberechtigung, einer der zwei Arme der Haushaltsbehörde sein, bei allen Ausgaben und bei allen Einnahmen. Wir wollen die volle Haushaltsautonomie. Eine europäische Steuer ist vielleicht zur Zeit noch Zukunftsmusik, aber die belgische Ratspräsidentschaft, der belgische Ratspräsident, hat sie gefordert. Der belgische Finanzminister unterstützt diese Forderung, und selbst der deutsche Finanzminister hat sie nicht mehr rundweg abgelehnt. Das heißt also, eine europäische Steuer ist vielleicht noch Zukunftsmusik, aber wenn wir sie jetzt nicht zu spielen beginnen, werden wir nicht mehr nach ihr tanzen können."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, kære fru kommissær, kære kolleger, i aften har vi forhandling under ét om de tre udarbejdede betænkninger, og når jeg ser mig omkring her i salen, ved vi ganske vist alle, hvad vi hver især har at sige, der er altså ingen nyheder. Selv kommissæren har lyttet til os mere end én gang, altså siger vi det ganske enkelt endnu en gang bare til protokollen. Der er absolut ingen uoverensstemmelser om tillægs- og ændringsbudgettet i udvalget. De vigtigste punkter er for det første penge til 27 nye stillinger på forskningsområdet, for det andet OLAF's stillingsfortegnelse og de nødvendige penge i budgetposten til rekruttering af nyt personale og for det tredje flere penge til hjælpen på Balkan, end Kommissionen har afsat. Med andre ord: Vi vil have yderligere mere end 100 millioner.
Det blev alt sammen vedtaget sådan i Budgetudvalget ved konsensus med hjælp fra alle parlamentsmedlemmer. Der skal endnu en gang rettes en hjertelig tak til Herbert Bösch for løsningen på OLAF. Han har kæmpet hårdt for, at vi nu har kunnet nå frem til dette kompromis. At saldoen fra 2000-budgettet viser et overskud på 11,6 milliarder euro er grund til, at Parlamentet endnu en gang skal henvise til, at den økonomiske forvaltning er meget sparsom, og for Rådet er der grund til jubel. Men hvad drejer det sig om i betænkningen om EU's egne indtægter, og hvad er formålet med den overhovedet?
Vi, Parlamentet, har taget initiativ til at opfordre Rådet til at tale med os om status i EU's egne indtægter før hver budgetprocedure før Kommissionens budgetforslag, vel at mærke tale og ikke tage en fælles beslutning. Vi syntes, at det var et meget rimeligt forlangende, men vi tog fejl, for Rådet nægter, og det gør det i aften igen. Det lytter nemlig ikke! Det nægter så meget som at tale med os om EU's indtægter. Nu har vi så set på egne indtægter uden at have talt med Rådet om dem. Hvad vi konstaterede for regnskabsåret 2001, adskilte sig ikke fra de tendenser, som viste sig årene før.
De traditionelle egne indtægter og momsindtægter aftager mere og mere i betydning. Overførslerne fra medlemsstaterne efter deres andel i BNI stiger mere og mere. I alt dækkes 98,3% af budgettet for 2001 gennem egne indtægter. Det udgør 1,06% af BNI, altså langt mindre end det finansielle overslags øvre grænse på 1,27%.
Udviklingen hen imod BNI-indtægternes dominans mødes sikkert med blandede følelser. Udviklingen kunne bidrage til en mere retfærdig byrdefordeling mellem medlemsstaterne, da BNI sandsynligvis er den bedste indikator til måling af den relative velstand i medlemsstaternes nationaløkonomier, for ser man nøje efter, er det sådan nu, at nogle medlemsstater henter 22, 29 eller hele 33% af deres betalinger til det europæiske budget fra de traditionelle egne indtægter, altså fra de penge, som alligevel allerede for længst tilhører EU.
For det andet ændrer udviklingen arten af EU's egne indtægter, idet de forvandler sig fra ægte egne indtægter til en slags bidrag fra medlemsstaterne. For det tredje skaber den ganske enkelt ikke nogen synlig forbindelse mellem EU og dens borgere. I morges, da den belgiske rådsformand, den belgiske premierminister Guy Verhofstadt, talte, åbnede mit hjerte sig for ham, for også han sætter spørgsmålstegn ved denne indirekte finansiering af EU. Også han kræver mere gennemsigtighed. Også han vil, at EU-borgerne er mere fortrolige med EU, og hertil hører en mere gennemsigtig finansiering.
Vi ønsker en finansiel autonomi på europæisk plan, og vi vil arbejde hen imod den nu. Vi ønsker denne finansielle autonomi i fællesskab og i ligeberettigelse med Rådet, og vi ønsker fælles beslutningstagning om den. Vi ønsker i alle tilfælde ligeberettigelse, at være en af budgetmyndighedens to arme i forbindelse med alle udgifter og alle indtægter. Vi ønsker fuld budgetautonomi. En europæisk skat er måske for øjeblikket endnu fremtidsmusik, men det belgiske rådsformandskab, den belgiske rådsformand, har forlangt det. Den belgiske finansminister støtter dette krav, og selv den tyske finansminister afviser den ikke mere fuldstændigt. Det vil med andre ord sige, at en europæisk skat måske endnu er fremtidsmusik, men hvis vi ikke begynder at spille den, vil vi ikke længere kunne danse efter den."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, κυρία Επίτροπε, αγαπητοί συνάδελφοι, σήμερα το βράδυ θα διεξάγουμε την κοινή συζήτηση σχετικά με τις τρεις επεξεργασμένες εκθέσεις, και ρίχνοντας μια ματιά γύρω μου, πιστεύω πως γνωρίζουμε πολύ καλά τι θα πει ο καθένας, δεν υπάρχει λοιπόν τίποτα καινούριο. Ακόμη και η Επίτροπος μας άκουσε περισσότερες από μια φορά, ας μιλήσουμε λοιπόν απλώς και μόνο για να γραφτεί στα πρακτικά. Ο συμπληρωματικός και διορθωτικός προϋπολογισμός είναι απόλυτα αδιαφιλονίκητος στην Επιτροπή. Τα πιο σημαντικά σημεία είναι: πρώτον, κονδύλια για 27 νέες θέσεις στον ερευνητικό τομέα, δεύτερον το οργανόγραμμα της OLAF και τα απαραίτητα κονδύλια για τους στόχους του προϋπολογισμού σε σχέση με την πρόσληψη νέου προσωπικού και τρίτον περισσότερα κονδύλια από την Επιτροπή για τη βοήθεια στα Βαλκάνια. Θέλουμε λοιπόν πάνω από 100 εκατομμύρια περισσότερα.
Όλα αυτά αποφασίστηκαν στην Επιτροπή Προϋπολογισμών μαζί με τη βοήθεια όλων των συναδέλφων. Σ' αυτό το σημείο θέλω να εκφράσω για ακόμη μια φορά τα θερμά μου συγχαρητήρια στο συνάδελφο Herbert Bosch για τη λύση της OLAF. Κατέβαλε μεγάλη προσπάθεια για να μπορέσουμε να φτάσουμε τώρα σα αυτό το συμβιβασμό. Το γεγονός ότι το υπόλοιπο του προϋπολογισμού του 2000 παρουσιάζει πλεόνασμα 11,6 εκ. ευρώ, αποτελεί λόγο για να τονίσουμε για ακόμη μια φορά στο Κοινοβούλιο ότι η διαχείριση των οικονομικών είναι εξαιρετικά φειδωλή, και για το Συμβούλιο αυτό αποτελεί λόγο πανηγυρισμού. Ποιος είναι όμως ο στόχος της έκθεσης για τους ιδίους πόρους, και γιατί υπάρχει;
Εμείς, το Κοινοβούλιο, λάβαμε την πρωτοβουλία και καλέσαμε το Συμβούλιο, πριν από κάθε διαδικασία προϋπολογισμού, πριν από το σχέδιο προϋπολογισμού της Επιτροπής να συζητήσει μαζί μας για την κατάσταση των ιδίων πόρων της Ένωσης. απλώς να συζητήσουμε και όχι να συναποφασίσουμε. Πιστεύαμε ότι πρόκειται για απλή υπόθεση, αλλά πόρρω απέχει, το Συμβούλιο αρνείται, και το κάνει και σήμερα πάλι. Δεν μας ακούει! Αρνείται ακόμη και να συζητήσει μαζί μας για τα έσοδα της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Έτσι εξετάσαμε τους ιδίους πόρους χωρίς να μιλήσουμε με το Συμβούλιο. Αυτό που διαπιστώσαμε για τον προϋπολογισμό του 2001 δεν διαφέρει από τις τάσεις που εμφανίστηκαν τα προηγούμενα χρόνια.
Η σημασία των παραδοσιακών ιδίων πόρων και των κεφαλαίων ΦΠΑ μειώνεται ολοένα και περισσότερο. Η αναλογική εισφορά των κρατών μελών στο ακαθάριστο εθνικό προϊόν αυξάνεται ολοένα και περισσότερο. Συνολικά καλύπτεται το 98,3% του προϋπολογισμού από ιδία έσοδα. Αυτό αποτελεί το 1,06% του ακαθάριστου εθνικού προϊόντος, πολύ λιγότερο δηλαδή από το ανώτατο όριο της οικονομικής πρόβλεψης του 1,27%.
Η εξέλιξη προς την επικράτηση των ιδίων πόρων για το ΑΕΠ αντιμετωπίζεται σίγουρα με ανάμικτα συναισθήματα. Η εξέλιξη θα μπορούσε να συμβάλει σε πιο δίκαια κατανομή των βαρών μεταξύ των κρατών μελών, αφού το ΑΕΠ αποτελεί πιθανόν τον καλύτερο δείκτη για τη μέτρηση της σχετικής ευημερίας της μικροοικονομίας των κρατών μελών, γιατί, αν το εξετάσουμε προσεκτικά, και αυτή είναι σήμερα η πραγματικότητα, ορισμένα κράτη μέλη πραγματοποιούν το 22,29% ή ακόμη και το 33% των πληρωμών στον ευρωπαϊκό προϋπολογισμό από παραδοσιακούς ιδίους πόρους, δηλαδή από τα χρήματα που ούτως ή άλλως ανήκουν εδώ και καιρό στην Ευρωπαϊκή Ένωση.
Δεύτερον, η εξέλιξη αλλάζει το χαρακτήρα των ιδίων πόρων της ΕΕ, οι οποίοι μετατρέπονται από πραγματικούς ιδίους πόρους σε ένα είδος εισφοράς των κρατών μελών. Τρίτον, δεν δημιουργεί εμφανή σύνδεση μεταξύ της Ένωσης και των πολιτών της. Σήμερα το πρωί, όταν μίλησε ο βέλγος Πρόεδρος του Συμβουλίου, ο βέλγος Πρωθυπουργός Guy Verhofstadt, άνοιξε η καρδιά μου, και τον συμπάθησα αμέσως, γιατί και αυτός αμφισβητεί αυτή την έμμεση χρηματοδότηση της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Και αυτός ζητά περισσότερη διαφάνεια. Και αυτός θέλει να εξοικειωθούν καλύτερα οι πολίτες με την Ευρωπαϊκή Ένωση, και για να γίνει αυτό χρειάζεται πιο διαφανή χρηματοδότηση.
Θέλουμε την αυτονομία χρηματοδότησης σε ευρωπαϊκό επίπεδο, και θέλουμε να εργαστούμε προς αυτή την κατεύθυνση, τώρα! Θέλουμε αυτή την οικονομική αυτονομία από κοινού και ισόνομα με το Συμβούλιο, και θέλουμε να συναποφασίζουμε. Θέλουμε σε κάθε περίπτωση ισονομία, να είμαστε ένα από τα δύο σκέλη της αρμόδιας για τον προϋπολογισμό αρχής, για όλα τα έξοδα και για όλα τα έσοδα. Θέλουμε την πλήρη αυτονομία προϋπολογισμού. Είναι ίσως νωρίς να μιλάμε για ευρωπαϊκό φόρο, αλλά τον ζήτησε η βελγική Προεδρία, ο βέλγος Πρόεδρος του Συμβουλίου. Ο βέλγος Υπουργός Οικονομικών υποστηρίζει αυτό το αίτημα, ακόμη και ο γερμανός Υπουργός Οικονομικών δεν το απέρριψε με υπεκφυγές. Αυτό σημαίνει λοιπόν ότι μπορεί να είναι ακόμη νωρίς για τον ευρωπαϊκό φόρο, αλλά αν δεν αρχίσουμε να τον συζητούμε από τώρα, ίσως αργότερα να είναι αργά."@el8
".
Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, this evening we are holding the joint debate about the three reports produced. Looking around, we all know already what everyone is going to say, and we have said it all before. Even the Commissioner has listened to us more than once, so let us just say it one more time for the record. The Draft Supplementary and Amending Budget is a completely non-contentious issue in the Committee. The most important points are, firstly, funding for 27 new posts for RTD projects; secondly, the OLAF establishment plan and the necessary funds in the budget line for the recruitment of new staff; and, thirdly, an increase in the Commission’s payment appropriations required for the EU assistance in the Balkans. In other words, we want an additional 100 million plus.
This was all agreed unanimously in the Committee on Budgets with the support of all our colleagues. At this point, I would like to thank Herbert Bösch very warmly once again for the solution to the OLAF issue. He worked very hard to ensure that we reached this compromise. The fact that the balance from the 2000 budget gives rise to a surplus of EUR 11.6 billion is one reason for this House to underline yet again that the budget management is very frugal, and for the Council it is a cause for rejoicing. However, what is the report concerning the European Union’s own resources about, and why has it been drawn up?
We – Parliament – have taken the initiative and called on the Council to discuss with us, prior to every budget procedure and before the Commission produces its draft budget, the situation concerning the European Union’s own resources. Please note that I said ‘discuss’, not ‘codecision’. We thought this was a very cheap option, but far from it, the Council is resisting, and that is what it is doing this evening too. It is simply not listening! It refuses even to discuss the European Union’s revenue with us. As a result, we looked at the EU’s own resources without having discussed them with the Council. What we noted for the 2001 budget year is no different from the trends observed in previous years.
Traditional own resources and VAT resources are becoming less and less significant. The transfers from the Member States as a GNP resource share have increased steadily. In total, own resources constitute 98.3% of revenue for the 2001 EU budget. This is equivalent to 1.06% of their GNP, which is far less than the own resources ceiling percentage of 1.27% laid down in the financial perspective.
This shift towards the GNP resource can undoubtedly be viewed with mixed feelings. It could lead to a fairer division of burdens between the Member States, as GNP is probably the best indicator to measure the relative wealth of the Member States’ economies; indeed, if we look more closely, some Member States already cover 22, 29 or even 33% of their contributions to the European budget from traditional own resources – in other words, from money which has already belonged to the European Union for some time.
Secondly, it changes the nature of the European Union’s own resources, transforming them from real own resources into a form of Member States’ contribution. Thirdly, it simply does not create a visible link between the European Union and its citizens. When the Belgian President of the EU, Prime Minister Guy Verhofstadt, spoke this morning, it warmed my heart. He too is questioning this indirect financing of the European Union. He too is calling for more transparency. He too wants citizens to become more familiar with the European Union, and this includes more transparent financial arrangements.
We want financial autonomy at European level, and we want to work towards this now. We want this financial autonomy to be shared jointly and on an equal basis with the Council, and we want to have co-decision rights in this area. We want equal rights in all areas; we want to be one of the two arms of the budgetary authority, in respect of all expenditure and all revenue. We want complete budgetary autonomy. A European tax may still be a long way off, but the Belgian presidency, the Belgian President of the European Union himself, has called for this. The Belgian Finance Minister supports this demand, and even the German Finance Minister no longer rejects it outright. A European tax may still be "future music", as the Germans say, but if we do not start playing it now, we will not be dancing to it in future."@en3
". – (DE) Señor Presidente, señora Comisaria, estimadas y estimados colegas, esta tarde queremos mantener un debate conjunto sobre los tres informes elaborados y si miro alrededor mío sabemos todos de nosotros qué es lo que podemos decir, es decir, ninguna novedad. Incluso la Comisaria nos ha escuchado más de una vez, así pues, digámoslo ahora sencillamente que lo ha hecho para que figure en el acta. Nadie en la comisión ha cuestionado el presupuesto rectificativo y suplementario. Los puntos más importantes son: primero, dinero para 27 nuevos puestos en el campo de la investigación; segundo, el organigrama de la OLAF y el dinero necesario en la línea presupuestaria para el reclutamiento de nuevo personal; y tercero, más dinero del señalado por la Comisión para la ayuda a los Balcanes. Es decir, queremos más de 100 millones más.
Esto se ha acordado así en la Comisión de Presupuestos con ayuda de todas y todos los colegas. Quiero expresar de nuevo aquí mi agradecimiento al colega Herbert Bösch por la solución respecto a OLAF. Se ha esforzado mucho personalmente para lograr este compromiso. El que el saldo del presupuesto 2000 arroje un excedente de 11.600 millones de euros es un motivo para el Parlamento para indicar de nuevo que la gestión presupuestaria es muy ahorrativa y para el Consejo es un motivo de júbilo. ¿Pero de qué se trata en el informe sobre recursos propios y porqué existe en absoluto?
Hemos adoptado la iniciativa como Parlamento y exigido al Consejo que antes de cualquier procedimiento presupuestario previo al proyecto de presupuesto de la Comisión, que hable con nosotros sobre la situación de los recursos propios de la Unión. He dicho hablar pero no codecidir. Creíamos que esto era una exigencia realmente moderada, pero ¡craso error!, el Consejo se niega y lo sigue haciendo esta tarde. Sencillamente, no escucha. Se niega incluso sólo a hablar con nosotros sobre los ingresos de la Unión Europea. Así pues, hemos examinado los recursos propios sin haber hablado con el Consejo al respecto. Lo que hemos constatado para el presupuesto 2001 no se diferencia de las tendencias que se mostraron en los años anteriores.
Los recursos propios tradicionales y los recursos propios del IVA van perdiendo cada vez más importancia. Las transferencias de los Estados miembros según su proporción en el producto social bruto aumentan cada vez más. En total, el 98,3% del presupuesto 2001 es cubierto por los ingresos propios. Esto representa el 1,06% del producto social bruto, es decir, mucho menos que el límite superior de las previsiones financieras del 1,27%.
La evolución hacia el predominio de los recursos propios en el producto social bruto se puede observar con sentimientos encontrados. La evolución podría contribuir a una distribución más justa de las cargas entre los Estados miembros ya que el producto social bruto probablemente es el mejor indicador para medir el bienestar relativo de las economías de los Estados miembros. Si se mira con detalle, actualmente ocurre que algunos Estados miembros realizan el 22, 29 o incluso el 33% de sus pagos al presupuesto europeo de los recursos propios tradicionales, es decir, del dinero que pertenece ya hace mucho tiempo a la Unión Europea.
En segundo lugar, la evolución modifica el carácter de los recursos propios en la UE, que se transforman de unos auténticos recursos propios en una especie de aportación de los Estados miembros. En tercer lugar, no establece sencillamente ninguna conexión visible entre la Unión y sus ciudadanas y ciudadanos. Esta mañana, cuando el Presidente belga del Consejo, el primer ministro belga Guy Verhofstadt, ha hablado, mi corazón se ha abierto de par en par pues también él cuestiona esta financiación indirecta de la Unión Europea. También él exige más transparencia. También él quiere que las ciudadanas y ciudadanos conozcan mejor la Unión Europea y aquí se incluye una financiación transparente.
Queremos la autonomía financiera del nivel europeo y queremos trabajar ya ahora en este sentido. Queremos esta autonomía financiera junto y con los mismos derechos que el Consejo y queremos codecidir sobre ella. Queremos los mismos derechos en todos los casos, ser uno de los dos brazos de la autoridad presupuestaria, en todos los gastos y en todos los ingresos. Queremos la plena autonomía presupuestaria. Un impuesto europeo es quizás actualmente aún música de futuro pero la Presidencia belga del Consejo, el Presidente belga del Consejo, la ha exigido. El Ministro belga de Hacienda apoya esta exigencia e incluso el Ministro alemán de Hacienda no la ha rechazado sencillamente. Esto significa que un impuesto europeo, aunque aún sea quizás música de futuro, pero si no comenzamos ya a tocarla no podremos bailar a su ritmo."@es12
".
Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, käymme tänä iltana siis yhteiskeskustelun kolmesta laaditusta mietinnöstä, ja kun katson ympärilleni, me kaikki näytämme tietävän, mitä sanottavaa meillä on, ei siis mitään uutta. Jopa komission jäsenkin on ollut kuuntelemassa keskustelujamme jo useamman kerran, mutta sanottakoon nämä asiat nyt vielä pöytäkirjaa varten. Korjaavasta ja täydentävästä talousarviosta ei syntynyt valiokunnassa todellakaan mitään erimielisyyksiä. Sen tärkeimmät kohdat ovat ensinnäkin varojen saanti 27 uudelle tutkimusalan viralle, toiseksi OLAFin henkilöstötaulukko ja budjettikohdassa määrätyt uuden henkilökunnan rekrytointiin tarvittavat varat ja kolmanneksi komission asettaman Balkanin avun määrän lisääminen. Me haluamme siis yli 100 miljoonaa lisää määrärahoja.
Kaikki kollegat päättivät näistä asioista budjettivaliokunnassa yksimielisesti. Esitän tässä vaiheessa kollega Herbert Böschille vielä lämpimät kiitokset OLAFia koskevasta ratkaisusta. Hän teki paljon sen hyväksi, että saimme nyt aikaan kompromissin. Varainhoitovuoden 2000 saldon osoittaman 11,6 miljardin euron ylijäämän perusteella parlamentilla on taas aihetta muistuttaa, että taloudenhoito on ollut hyvin säästeliästä, ja neuvostolle se on taas riemun aihe. Mistä unionin omia varoja käsittelevässä mietinnössä on sitten kyse, ja miksi se on ylipäänsä laadittu?
Parlamentti teki aloitteen ja kehotti neuvostoa keskustelemaan kanssamme unionin omien varojen tilanteesta ennen jokaista komission talousarvioesitystä edeltävää talousarviomenettelyä – nimenomaan keskustelemaan eikä tekemään yhteispäätöstä. Se oli meistä kovin vaatimaton pyyntö, mutta siinä me erehdyimme, sillä neuvosto kieltäytyy keskustelemasta kanssamme, ja sen se tekee tänäkin iltana. Se ei ole nimittäin taaskaan kuuntelemassa! Se ei suostu edes keskustelemaan kanssamme Euroopan unionin tuloista. Me jouduimme siis tarkastelemaan unionin omia varoja puhumatta asiasta neuvoston kanssa. Toteamuksemme varainhoitovuodesta 2001 olivat samansuuntaisia kuin viime vuosinakin.
Perinteisten omien varojen ja alv-varojen merkitys vähenee jatkuvasti. Jäsenvaltioiden bruttokansantulo-osuuden mukaan määräytyvät maksusuoritukset lisääntyvät koko ajan. Omat varat muodostavat kaiken kaikkiaan 98,3 prosenttia vuoden 2001 talousarviosta. Se on 1,06 prosenttia jäsenvaltioiden BKTL:stä, mikä on paljon vähemmän kuin rahoitusnäkymissä asetettu 1,27 prosentin enimmäismäärä.
BKTL-perustaisten omien varojen hallitsevuuteen johtava kehitys herättää varmasti sekalaisia tunteita. Tällainen suuntaus voisi ensinnäkin lisätä jäsenvaltioiden välisen taakkojen jakautumisen oikeudenmukaisuutta, koska bruttokansantulo on todennäköisesti paras tapa mitata jäsenvaltioiden kansantalouksien suhteellista varallisuutta, sillä tilanne on nyt tarkkaan ottaen se, että jotkin jäsenvaltiot maksavat 22, 29 tai jopa 33 prosenttia unionin talousarvioon suorittamista maksuistaan perinteisistä omista varoista, siis sellaisista rahoista, jotka ovat muutenkin kuuluneet jo pitkään Euroopan unionille.
Toiseksi, suuntaus muuttaa EU:n omien varojen luonnetta todellisista omista varoista eräänlaiseksi jäsenvaltioiden maksuosuudeksi. Kolmanneksi, se ei muodosta selvää yhteyttä unionin ja sen kansalaisten välille. Belgialaisen neuvoston puheenjohtajan, Belgian pääministerin Guy Verhofstadtin tämänaamuinen puhe oikein lämmitti sydäntäni, sillä hänkin kyseenalaistaa tämän Euroopan unionin epäsuoran rahoituksen. Hänkin vaatii lisää avoimuutta. Hänkin haluaa, että kansalaiset kokevat unionin entistä läheisemmäksi, ja siihen liittyy myös avoin rahoitus.
Haluamme Euroopan unionille taloudellisen itsenäisyyden, ja haluamme ryhtyä tarvittaviin toimiin nyt heti. Haluamme taloudellista itsenäisyyttä yhdessä ja tasavertaisina neuvoston kanssa, ja tahdomme osallistua sitä koskeviin päätöksiin. Haluamme olla tasa-arvoisia kaikissa tapauksissa ja budjettivallan käyttäjän toinen käsi kaikissa menoissa ja kaikissa tuloissa. Haluamme täydellisen talousarviota koskevan itsenäisyyden. Eurooppalainen vero on ehkä tällä hetkellä vielä tulevaisuuden musiikkia, mutta puheenjohtajavaltio Belgia ja belgialainen neuvoston puheenjohtaja vaativat sitä. Belgian valtiovarainministerikin tukee vaatimusta, eikä Saksan valtiovarainministerikään heti torjunut ajatusta. Eurooppalainen vero on toisin sanoen ehkä vielä tulevaisuuden musiikkia, mutta ellemme ala soittaa sitä nyt, emme opi myöhemmin enää tanssimaan sen tahdissa."@fi5
"Monsieur le Président, chère Madame la Commissaire, chers collègues, ce soir nous allons donc mener une discussion commune sur les trois rapports élaborés et lorsque je jette un coup d'œil ici, nous savons en effet tous entre nous ce que nous avons à dire, donc pas de nouveautés. La commissaire elle-même nous a écouté plus d'une fois, faisons donc simplement nos déclarations pour la forme. Le budget rectificatif et supplémentaire est absolument incontesté dans la commission. Les points essentiels sont les suivants : premièrement, de l'argent pour 27 nouveaux postes dans le service de recherche, deuxièmement l'organigramme de l'OLAF et l'argent nécessaire dans la ligne budgétaire pour le recrutement du nouveau personnel et troisièmement plus d'argent que prévu par la Commission pour l'aide aux Balkans. Par conséquent, nous demandons plus de 100 millions supplémentaires.
Tout ceci a été décidé à l'unanimité au sein de la commission budgétaire, avec l'aide de tous nos collègues. Profitons de l'occasion pour remercier une nouvelle fois très vivement notre collègue Herbert Bösch pour la solution trouvée à propos de l'OLAF. Il s'est beaucoup investi pour nous permettre d'arriver à ce compromis. Le fait que le solde du budget 2000 révèle un excédent de 11,6 milliards d'euros est une occasion pour le Parlement d'indiquer une nouvelle fois que la gestion du budget est très prudente, ce qui peut constituer un motif de satisfaction pour le Conseil. De quoi s'agit-il exactement dans le rapport sur les ressources propres et pourquoi ce rapport a-t-il été rédigé ?
Au sein du Parlement, nous avons pris l'initiative de demander au Conseil de discuter avec nous avant chaque procédure budgétaire, avant la projet de budget de la Commission, de l'état des ressources propres de l'Union, de parler en toute franchise et de ne pas tout approuver. Nous avons cru qu'il s'agissait là d'une requête tout à fait mineure, mais nous nous sommes largement trompés, car le Conseil s'y refuse, et c'est ce qu'il fait encore une fois ce soir. En effet, il n'écoute pas ! Il refuse simplement de parler avec nous des recettes de l'Union européenne. Nous avons donc regardé les ressources propres, sans en avoir discuté avec le Conseil. Ce que nous avons constaté pour l'exercice budgétaire 2001 n'était pas différent des tendances observées ces dernières années.
L'importance des ressources propres traditionnelles et des ressources propres liées à la TVA est en diminution constante. Les transferts des États membres proportionnels à leur part dans le produit national brut augmentent quant à eux sans cesse. Au total, 98,3 % du budget 2001 sont couverts par les recettes propres. Cela représente 1,06 % du produit national brut, c'est-à-dire largement en dessous du seuil maximum des perspectives financières de 1,27 %.
L'évolution vers une prédominance des ressources propres liées au produit national brut est certainement observée avec des sentiments mitigés. Cette évolution pourrait contribuer à une répartition des charges plus juste entre les États membres, étant donné que le produit national brut représente certainement le meilleur indicateur de mesure de la bonne santé relative des économies nationales des États membres ; en effet, si l'on regarde précisément, il s'avère actuellement que certains États membres financent 22, 29, voire même 33 % de leurs paiements dans le budget européen à partir des ressources propres traditionnelles, c'est-à-dire de ressources qui appartiennent déjà depuis longtemps à l'Union européenne.
Deuxièmement, l'évolution modifie le caractère des ressources propres de l'Union européenne, qui passent du statut de ressources propres véritables à une sorte de contribution des États membres. Troisièmement, cette évolution ne développe simplement aucun lien visible entre l'Union et ses citoyennes et ses citoyens. Ce matin, lorsque le président belge du Conseil, le Premier ministre belge Guy Verhofstadt, s'est exprimé, mon cœur s'est largement ouvert et je l'ai carrément pris dans mon cœur, car lui aussi met ce financement indirect de l'Union européenne en question. Lui aussi réclame plus de transparence. Lui aussi souhaite que les citoyennes et les citoyens se familiarisent mieux avec l'Union européenne et un financement plus transparent en est une condition.
Nous souhaitons l'autonomie financière du niveau communautaire et nous souhaitons y travailler, maintenant. Nous souhaitons cette autonomie financière en commun et sur un pied d'égalité avec le Conseil et nous souhaitons la codécision sur cette question. Nous souhaitons dans tous les cas une égalité de traitement, être l'un des deux bras de l'autorité budgétaire, pour toutes les dépenses et pour toutes les recettes. Nous souhaitons arriver à une pleine autonomie budgétaire. Peut-être que l'idée d'un impôt européen est elle actuellement prématurée, mais la présidence belge du Conseil, le président belge du Conseil, l'a réclamé. Le ministre belge des Finances soutient cette revendication et même le ministre allemand des Finances n'écarte plus cette idée aussi catégoriquement. Cela signifie donc qu'un impôt européen est peut-être encore une musique prématurée, mais si nous ne commençons pas à la jouer dès maintenant, nous ne pourrons plus jamais danser sur cette même musique."@fr6
"Signor Presidente, signora Commissario, onorevoli colleghi, questa sera si tiene la discussione congiunta sulle tre relazioni elaborate e, se mi guardo attorno in Aula, ognuno di noi sa già cosa l'altro ha da dire, quindi non ci sono novità. Persino il Commissario ci ha ascoltati più di una volta, perciò ora ribadiamo ancora le nostre posizioni solo per il processo verbale. Il bilancio rettificativo e suppletivo non è assolutamente controverso in seno alla commissione. I punti di maggiore rilevanza sono: in primo luogo, fondi per la creazione di 27 nuovi posti nel settore della ricerca; in secondo luogo, l'organico dell'OLAF e gli stanziamenti necessari nell'ambito della linea di bilancio per l'assunzione di nuovo personale e, in terzo luogo, l'aumento degli stanziamenti previsti dalla Commissione per l'assistenza nei Balcani. Chiediamo quindi oltre 100 milioni in più.
La commissione per i bilanci ha deliberato di comune accordo in tal senso, con il sostegno di tutti i colleghi. Per quanto attiene alla soluzione della questione relativa all'OLAF, a questo punto vorrei ringraziare ancora di cuore l'onorevole Bösch, che si è molto impegnato affinché potessimo raggiungere oggi questo compromesso. Il
di 11,6 miliardi di euro che emerge dalla chiusura del bilancio 2000 offre al Parlamento l'occasione di sottolineare ancora una volta che la gestione di bilancio è molto accorta, e per il Consiglio è un motivo di esultanza. Tuttavia, di che cosa tratta la relazione sulle risorse proprie e, soprattutto, perché è stata redatta?
Noi, il Parlamento, abbiamo preso l'iniziativa chiedendo al Consiglio di discutere insieme, ripeto, solo discutere e non partecipare al processo decisionale, sulla situazione delle risorse proprie dell'Unione prima di ogni procedura di bilancio relativa al progetto di bilancio preliminare della Commissione. Abbiamo creduto che fosse una richiesta ragionevole, però, su posizioni ben diverse, il Consiglio si rifiuta di accoglierla e ribadisce il suo diniego anche questa sera. Semplicemente non ci ascolta! Si rifiuta anche solo di parlare con noi sulle entrate dell'Unione europea. Quindi, abbiamo considerato le risorse proprie senza averne discusso con il Consiglio. Quanto abbiamo constatato per l'esercizio finanziario 2001 coincide con le tendenze riscontrate negli esercizi precedenti.
Le risorse proprie tradizionali e le risorse provenienti dall’imposta sul valore aggiunto sono sempre più in declino, mentre si registra un costante aumento dei versamenti degli Stati membri sulla base della loro quota di PNL. Le risorse proprie costituiscono complessivamente il 98,3 per cento del bilancio 2001, il che rappresenta l'1,06 per cento del PNL, vale a dire un importo molto inferiore al massimale fissato nelle prospettive finanziarie pari all'1,27 per cento.
La tendenza verso il dominio della risorsa PNL può senza dubbio suscitare sentimenti contrastanti. Tale processo potrebbe contribuire ad una più equa suddivisione degli oneri tra gli Stati membri, in quanto il PNL rappresenta probabilmente il miglior indicatore per misurare la ricchezza relativa delle economie degli Stati membri. Infatti, esaminando attentamente la situazione, si nota che alcuni Stati membri contestano il 22, il 29 o addirittura il 33 per cento dei loro pagamenti al bilancio europeo derivanti da risorse proprie tradizionali, vale a dire da fondi appartenenti in ogni caso già da tempo all'Unione europea.
In secondo luogo, il processo modifica la natura delle risorse proprie dell’Unione europea, che si trasformano da vere risorse proprie in una sorta di contributo degli Stati membri. In terzo luogo, esso non istituisce un legame tangibile tra l’Unione europea ed i suoi cittadini. Questa mattina, quando ha parlato il Presidente in carica del Consiglio, il
belga Guy Verhofstadt, mi si è allargato il cuore e mi sono rallegrata, in quanto anch'egli mette in discussione tale finanziamento indiretto all'Unione europea, chiede più trasparenza e desidera che i cittadini conoscano meglio l'Unione europea. E tali obiettivi impongono un finanziamento più trasparente.
Chiediamo autonomia finanziaria a livello europeo, e intendiamo lavorare in questa direzione, adesso. Vogliamo conseguire tale autonomia finanziaria insieme e su un piede di parità con il Consiglio, e vogliamo partecipare alla decisione in merito. Chiediamo una condizione di parità, in tutti i casi, cioè vogliamo essere uno dei due rami dell'autorità di bilancio, per quanto riguarda tutte le spese e tutte le entrate. Esigiamo la piena autonomia di bilancio. Oggi un'imposta europea costituisce forse ancora un'utopia, ma la Presidenza belga del Consiglio, il Presidente in carica belga, l'ha chiesta. Il Ministro delle finanze belga sostiene tale richiesta e lo stesso Ministro delle finanze tedesco non l'ha più rifiutata recisamente. Ciò significa quindi che un'imposta europea sarà forse ancora un castello in aria, ma se non iniziamo adesso a costruire, poi non potremo più sognare."@it9
".
Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, this evening we are holding the joint debate about the three reports produced. Looking around, we all know already what everyone is going to say, and we have said it all before. Even the Commissioner has listened to us more than once, so let us just say it one more time for the record. The Draft Supplementary and Amending Budget is a completely non-contentious issue in the Committee. The most important points are, firstly, funding for 27 new posts for RTD projects; secondly, the OLAF establishment plan and the necessary funds in the budget line for the recruitment of new staff; and, thirdly, an increase in the Commission’s payment appropriations required for the EU assistance in the Balkans. In other words, we want an additional 100 million plus.
This was all agreed unanimously in the Committee on Budgets with the support of all our colleagues. At this point, I would like to thank Herbert Bösch very warmly once again for the solution to the OLAF issue. He worked very hard to ensure that we reached this compromise. The fact that the balance from the 2000 budget gives rise to a surplus of EUR 11.6 billion is one reason for this House to underline yet again that the budget management is very frugal, and for the Council it is a cause for rejoicing. However, what is the report concerning the European Union’s own resources about, and why has it been drawn up?
We – Parliament – have taken the initiative and called on the Council to discuss with us, prior to every budget procedure and before the Commission produces its draft budget, the situation concerning the European Union’s own resources. Please note that I said ‘discuss’, not ‘codecision’. We thought this was a very cheap option, but far from it, the Council is resisting, and that is what it is doing this evening too. It is simply not listening! It refuses even to discuss the European Union’s revenue with us. As a result, we looked at the EU’s own resources without having discussed them with the Council. What we noted for the 2001 budget year is no different from the trends observed in previous years.
Traditional own resources and VAT resources are becoming less and less significant. The transfers from the Member States as a GNP resource share have increased steadily. In total, own resources constitute 98.3% of revenue for the 2001 EU budget. This is equivalent to 1.06% of their GNP, which is far less than the own resources ceiling percentage of 1.27% laid down in the financial perspective.
This shift towards the GNP resource can undoubtedly be viewed with mixed feelings. It could lead to a fairer division of burdens between the Member States, as GNP is probably the best indicator to measure the relative wealth of the Member States’ economies; indeed, if we look more closely, some Member States already cover 22, 29 or even 33% of their contributions to the European budget from traditional own resources – in other words, from money which has already belonged to the European Union for some time.
Secondly, it changes the nature of the European Union’s own resources, transforming them from real own resources into a form of Member States’ contribution. Thirdly, it simply does not create a visible link between the European Union and its citizens. When the Belgian President of the EU, Prime Minister Guy Verhofstadt, spoke this morning, it warmed my heart. He too is questioning this indirect financing of the European Union. He too is calling for more transparency. He too wants citizens to become more familiar with the European Union, and this includes more transparent financial arrangements.
We want financial autonomy at European level, and we want to work towards this now. We want this financial autonomy to be shared jointly and on an equal basis with the Council, and we want to have co-decision rights in this area. We want equal rights in all areas; we want to be one of the two arms of the budgetary authority, in respect of all expenditure and all revenue. We want complete budgetary autonomy. A European tax may still be a long way off, but the Belgian presidency, the Belgian President of the European Union himself, has called for this. The Belgian Finance Minister supports this demand, and even the German Finance Minister no longer rejects it outright. A European tax may still be "future music", as the Germans say, but if we do not start playing it now, we will not be dancing to it in future."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, geachte commissaris, geachte collega's, vanavond vindt de gecombineerde behandeling plaats van de drie verslagen die we hebben opgesteld, en als ik hier zo om mij heen kijk dan weten we van elkaar wat eenieder van ons te zeggen heeft, dat wil zeggen niets nieuws. Zelfs de commissaris heeft ons meer dan eens aangehoord. We zeggen het nu eenvoudigweg nog een keer, en wel voor de notulen. De gewijzigde en aanvullende begroting is in onze commissie absoluut onomstreden. De belangrijkste punten zijn ten eerste het geld voor 27 nieuwe banen op het terrein van onderzoek, ten tweede het organigram van OLAF en het noodzakelijke geld op de begroting voor het rekruteren van nieuw personeel, en ten derde meer geld dan door de Commissie is begroot voor de hulp op de Balkan. Dat wil zeggen, wij willen meer dan 100 miljoen extra.
Dit alles werd in de Begrotingscommissie met hulp van alle collega's eensgezind besloten. Voor de oplossing ten aanzien van OLAF willen we hier collega Herbert Bösch nogmaals heel hartelijk bedanken. Hij heeft zich zeer ingespannen voor de verwezenlijking van dit compromis. Dat de begroting 2000 per saldo een overschot van 11,6 miljard euro vertoont, is voor het Parlement een reden om nog eens een keer te attenderen op het zeer zuinig begrotingsbeleid en voor de Raad een reden tot vreugde. Waarom gaat het echter bij het verslag over de eigen middelen en waarom is dit verslag eigenlijk gemaakt?
Wij, het Parlement, hebben het initiatief genomen en de Raad verzocht voor iedere begrotingsprocedure voor het begrotingsontwerp van de Commissie met ons over de situatie van de eigen middelen van de Unie te spreken; let wel, te spreken en niet mede te beslissen. Wij meenden dat dit een eenvoudig verzoek was, maar kennelijk zaten wij er flink naast. De Raad weigert mee te doen, ook vanavond weer. De Raad luistert namelijk niet! Hij weigert om over de inkomsten van de Europese Unie zelfs maar met ons te spreken. Daarop hebben wij de eigen middelen bekeken, zonder met de Raad erover te hebben gesproken. Wat wij voor het begrotingsjaar 2001 hebben vastgesteld, onderscheidde zich niet van de tendensen uit de voorafgaande jaren .
De traditionele eigen middelen en de eigen middelen uit BTW nemen steeds meer in betekenis af. De bijdragen van de lidstaten gemeten aan hun aandeel aan het bruto nationaal product nemen steeds meer toe. In totaal wordt 98,3% van de begroting voor 2001 gedekt door eigen ontvangsten. Dit maakt 1,06% van het bruto nationaal product uit, veel minder dus dan de in de financiële vooruitzichten vastgestelde bovengrens van 1,27%.
Met gemengde gevoelens bekijken we de ontwikkeling in de richting van een steeds sterkere overheersing van de eigen middelen op grond van het bruto nationaal product. Deze ontwikkeling zou tot een meer gerechtvaardigde lastenverdeling tussen de lidstaten kunnen bijdragen, aangezien het bruto nationaal product waarschijnlijk de beste indicator is voor het meten van de relatieve economische welstand van de lidstaten. Wanneer men de zaak goed beschouwt, ziet men dat enkele lidstaten momenteel 22, 29 of zelfs 33% van hun bijdragen aan de Europese begroting met de traditionele eigen middelen dekken, dus met geld dat sowieso al lang de Europese Unie toebehoort.
Ten tweede verandert de ontwikkeling het karakter van de eigen middelen van de Europese Unie. Deze worden omgevormd van echte eigen middelen tot een soort bijdragen van de lidstaten. Ten derde wordt door deze ontwikkeling geen zichtbare band gelegd tussen de Unie en haar onderdanen. Vanmorgen heeft de Belgische premier Guy Verhofstadt als voorzitter van de Raad gesproken, en hij heeft mijn hart gewonnen doordat ook hij deze indirecte financiering van de Europese Unie ter discussie stelt. Ook hij verlangt meer transparantie. Ook hij wil dat de burgers meer vertrouwd raken met de Europese Unie en daartoe behoort een meer transparante financiering.
Wij willen dat het Europees niveau financieel autonoom wordt en wij willen nú daar naartoe werken. Wij willen over deze financiële autonomie gezamenlijk en op voet van gelijkheid met Raad kunnen beschikken en erover meebeslissen. Wij willen in elk geval gelijkberechtigd zijn; wij willen een van de twee takken van de begrotingsautoriteit zijn, bij alle uitgaven en bij alle inkomsten. Wij willen volledige begrotingsautonomie. Een Europese belasting is momenteel wellicht nog toekomstmuziek, maar het Belgische voorzitterschap van de Raad, in de persoon van de Belgische premier, heeft deze belasting geëist. De Belgische minister van Financiën ondersteunt deze eis en zelfs de Duitse minister van Financiën heeft dit verlangen niet meer gedecideerd van de hand gewezen. Dat betekent dus dat een Europese belasting wellicht nog toekomstmuziek is, maar wanneer we deze nu niet al mee beginnen te componeren, zullen we er in de toekomst niet van kunnen genieten."@nl2
"Senhor Presidente, Senhora Comissária, caros colegas, hoje à noite vamos, portanto, efectuar a discussão conjunta destes três relatórios e, se olhar à minha volta, todos sabemos, sem dúvida, uns pelos outros, o que há para dizer, ou seja, não há quaisquer novidades. Até a Comissária já nos ouviu mais do que uma vez, portanto, voltamos a expor o assunto agora simplesmente para constar em acta. Na comissão competente, o orçamento rectificativo e suplementar é absolutamente incontestável. Os pontos mais importantes são: primeiro, verbas para 27 novos lugares na área da investigação, segundo, o organigrama do OLAF e as dotações necessárias na rubrica orçamental para a admissão de novos colaboradores e, terceiro, mais dotações de que as previstas pela Comissão, destinadas à ajuda aos Balcãs. Por conseguinte, pretendemos uma verba suplementar superior a 100 milhões.
Tudo isso foi decidido por consenso na Comissão dos Orçamentos, com a ajuda de todos os colegas. Neste contexto, volto a endereçar os meus sinceros agradecimentos ao colega Herbert Bösch pela solução proposta para o OLAF. O colega empenhouse muito para que pudéssemos obter este compromisso. O facto de o orçamento do ano de 2000 registar um excedente de 11,6 mil milhões de euros é um motivo para o Parlamento chamar a atenção para o facto de a gestão orçamental ser muito regrada, o que é para o Conselho motivo de regozijo. Contudo, o que é que está em causa no relatório sobre os recursos próprios e porque é que existem?
Nós, Parlamento, tomámos a iniciativa de instar o Conselho a debater connosco, antes de qualquer processo orçamental, antes do projecto de orçamento da Comissão, a situação dos recursos próprios da União, isto é, para ficar bem claro que debater e não codecidir. Estávamos convictos de se tratar de uma simples pretensão, mas foi um rotundo engano, uma vez que o Conselho se recusa a fazêlo, o que esta noite se está a repetir. É que o Conselho não nos ouve! Recusase, pura e simplesmente, a falar connosco sobre as receitas da União Europeia. Ora bem, estivemos a analisar os recursos próprios sem falar com o Conselho sobre o assunto, o que constatámos em relação ao exercício de 2001, não se distingue das tendências observadas nos anos transactos.
O papel dos recursos próprios tradicionais e dos recursos próprios provenientes do IVA continua a diminuir. As transferências dos EstadosMembros, de acordo com a sua quotaparte no produto nacional bruto, continuam a aumentar. Na sua totalidade, 98,3% do orçamento são cobertos por recursos próprios, o que perfaz 1,06% do produto nacional bruto, por conseguinte, muito menos do que o limite máximo das Previsões Financeiras de 1,27%.
A evolução tendente à preponderância dos recursos próprios relacionados com o produto nacional bruto observase certamente com alguma desconfiança. Esta evolução poderia contribuir para uma distribuição mais equitativa dos encargos entre os EstadosMembros, uma vez que o produto nacional bruto representa provavelmente o melhor indicador para medir o bemestar relativo das economias nacionais dos EstadosMembros, pois se se analisar circunstanciadamente a questão, verificase actualmente que alguns EstadosMembros custeiam 22, 29 ou, até, 33% dos seus pagamentos para o orçamento europeu, recorrendo aos recursos próprios tradicionais, portanto, às verbas que, de qualquer modo, já pertencem à União Europeia.
Segundo: a evolução altera o carácter dos recursos próprios da União Europeia que se transformam, a partir de autênticos recursos próprios, numa espécie de contribuição dos EstadosMembros. Terceiro: pura e simplesmente não se estabelece qualquer ligação visível entre a União e os cidadãos comunitários. Hoje de manhã, quando o Presidente do Conselho, o PrimeiroMinistro belga, Guy Verhofstadt, falou, fiquei muito sensibilizada e extremamente grata, uma vez que também ele põe em causa este financiamento indirecto da União Europeia. Também ele exige maior transparência. Também ele pretende que os cidadãos estejam mais familiarizados com a União Europeia, fazendo parte desta sua pretensão um financiamento mais transparente.
Pretendemos autonomia financeira a nível europeu e pretendemos trabalhar para atingirmos este objectivo - agora. Pretendemos esta autonomia financeira em comum e em termos de igualdade de direitos com o Conselho e pretendemos a codecisão a este respeito. Pretendemos em todos os casos a igualdade de direitos, sermos um dos dois ramos da Autoridade Orçamental, tanto no que diz respeito a todas as despesas, como também a todas as receitas. Pretendemos plena autonomia orçamental. De momento, um imposto europeu talvez ainda seja música do futuro, mas foi proposto pela Presidência belga do Conselho, isto é, pelo Presidente do Conselho belga. O ministro das Finanças belga apoia esta reivindicação e até o ministro das Finanças alemão já não a recusou categoricamente. Portanto, significa isto que um imposto europeu talvez seja ainda música de um futuro distante, mas se não começarmos agora a tocar, depois já não poderemos dançar ao som desta música."@pt11
"Herr talman, kära fru kommissionär, kära kolleger! I kväll kommer vi alltså att ha den gemensamma debatten om de tre utarbetade betänkandena, och när jag tittar mig omkring här så vet vi faktiskt alla vad vi kommer att säga, alltså inga nyheter. Även kommissionären har lyssnat på oss mer än en gång, men låt oss säga det ännu en gång för protokollet: Tilläggs- och ändringsbudgeten är absolut oomstridd. De viktigaste punkterna är: För det första pengar för 27 nya tjänster på forskningsområdet, för det andra OLAF:s tjänsteförteckning och de nödvändiga medlen i budgetmålen för rekrytering av ny personal, och för det tredje mer pengar än vad kommissionen har avsatt för stödet till Balkan. Alltså, vi vill har mer än 100 miljoner ytterligare.
Detta har beslutats i samförstånd i budgetutskottet med hjälp av alla kolleger. För lösningen när det gäller OLAF skall här ännu en gång kollega Herbert Bösch ha hjärtligt tack. Han har arbetat hårt så att vi nu kunde nå denna kompromiss. Att saldot från budgeten år 2000 resulterar i ett överskott på 11,6 miljarder euro är en anledning för parlamentet att ännu en gång peka på att man är mycket sparsam med budgeten, och för rådet är det en anledning att jubla. Varför handlar det i betänkandet om egna medel, och varför finns de över huvud taget?
Vi, parlamentet, har tagit initiativet och uppmanat rådet att inför varje budgetförfarande, inför kommissionens budgetförslag, tala med oss om läget när det gäller unionens egna medel, märk väl tala och inte medbesluta. Vi trodde att det skulle vara ett ganska rimligt krav, men långt ifrån, rådet vägrar, och det gör det i kväll med. Det lyssnar nämligen inte! Det vägrar också att tala med oss om Europeiska unionens intäkter. Vi har alltså tittat på de egna medlen, utan att ha talat med rådet. Det vi har fastställt för budgetåret 2001 skiljer sig inte från de tendenser som har visat sig föregående år.
De traditionella egna medlen och egna medel från mervärdesskatt avtar återigen i betydelse. Medlemsstaternas överföringar enligt deras andel av bruttonationalinkomsten tilltar återigen. Totalt täcks 98,3 procent av budgeten 2001 av de egna medlen. Detta utgör 1,06 procent av bruttonationalinkomsten, alltså mycket mindre än den övre gränsen i budgetplanen på 1,27 procent.
Utvecklingen till en dominans av egna medel från bruttonationalinkomsten kan emellertid betraktas med blandade känslor. Utvecklingen skulle kunna bidra till en mer rättvis ansvarsfördelning mellan medlemsstaterna, eftersom bruttonationalinkomsten sannolikt är den bästa indikatorn för att mäta nationalekonomins relativa välbefinnande. Tittar man noggrant är det nu så att några medlemsstater finansierar 22, 29 eller till och med 33 procent av sina betalningar till den europeiska budgeten av de traditionella egna medlen, alltså av de pengar som i vilket fall som helst redan tillhör Europeiska unionen.
Utvecklingen förändrar karaktären på EU:s egna medel, vilka förvandlas från äkta egna medel till en slags bidrag från medlemsstaterna. För det tredje, de bygger inte upp någon verkligt synlig koppling mellan unionen och medborgarna. I morse, när den belgiske rådsordföranden, Guy Verhofstadt, talade, då öppnade sig mitt hjärta och jag slöt honom glatt till det, för även han ifrågasätter den indirekta finansieringen av Europeiska unionen. Även han kräver mer öppenhet. Även han vill att medborgarna skall få mer förtroende för Europeiska unionen, och till det hör en genomblickbar finansiering.
Vi vill ha finansautonomi på europeisk nivå, och vi vill arbeta för det nu. Vi vill ha denna finansautonomi gemensamt och på jämställd fot med rådet, och vi vill vara med och medbesluta om den. Vi vill i vilket fall som helst ha likaberättigande och vara en av budgetmyndighetens två grenar, vid alla utgifter och vid alla intäkter. Vi vill ha fullständig budgetautonomi. En europeisk skatt är kanske framtidsmusik i det här skedet, men det belgiska ordförandeskapet, den belgiske rådsordföranden, har krävt det. Den belgiske finansministern stöder detta krav och till och med den tyske finansministern förkastar det inte rakt av längre. Det betyder att en europeisk skatt kanske fortfarande är framtidsmusik, men om vi inte börjar spela den nu, då kommer vi inte längre att kunna dansa till den."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Haug (PSE ),"7,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples