Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-320"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-07-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Makrotaloudellisen avun myöntäminen Jugoslavian liittotasavallalle4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010704.8.3-320"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-07-04-Speech-3-3214
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Muchas gracias. Comprendo la pasión que el tema de los Balcanes, y específicamente Yugoslavia, suscita. Sin embargo, mi objetivo hoy aquí es algo más modesto. En segundo lugar, la condicionalidad política. La ayuda macrofinanciera no es el instrumento correcto para imponer la condicionalidad política. Por lo tanto, en cuanto a la enmienda 2, podemos aceptarla si se puede modificar su redacción. No nos plantean ningún problema las referencias a la asistencia que ya está llevando a cabo la Unión, la aprobación de los programas del Fondo, la reforma a la ayuda externa, los márgenes en el Fondo de Garantía y el paquete multianual de ayuda financiera para Yugoslavia; por eso, las enmiendas 3, 4, 8, 9 y 10 son aceptables. Nos plantea alguna dificultad mayor el problema de las referencias al reparto de la carga. No nos plantea problemas la enmienda 5, pero pretender condicionar el desembolso a lo que hagan otros donantes no es una condición ni un sistema que, normalmente, se introduzca en el caso de la ayuda macrofinanciera. Por eso, la enmienda 13, en su redacción específica actual, no sería aceptable. Un punto que han planteado ustedes es la referencia al carácter de asistencia excepcional. Por supuesto que tiene un carácter de asistencia excepcional. Por supuesto que tiene una naturaleza temporal. Y eso está ya reflejado en el texto. Por lo tanto, no nos parecen necesarias algunas referencias, como que no sobrepase el 2003. Yo no sé si será necesario que en el 2003 volvamos a tener que replantearnos el tema, pero decir ahora que en ningún caso vamos a hacer nada en el 2003 nos parece una posición no correcta. Como tampoco nos parece en la enmienda 7 necesario referirse doblemente al tema concesional y temporal. En cuanto a las consultas obligatorias con, digamos, órganos de naturaleza política, pensamos que el debate político se está produciendo ahora, se va a producir en el Consejo. Pero una vez definidas las condiciones, básicamente, tiene que ser el Comité Económico y Financiero el órgano adecuado para llevar a cabo el control de lo que, en realidad, vamos a hablar, que es la aplicación práctica de las propuestas. Por eso, pensamos que no es razonable otro tipo de condiciones como las que se establecen en las enmiendas 12, 14 y en la primera parte de la enmienda 16. Ustedes nos piden unos informes adicionales al Parlamento. Nos referimos a los informes que se plantean en las enmiendas 16, 18 y 19. El de la enmienda 19 podemos aceptarlo, si se refiere a informaciones del año anterior. Es muy difícil dar la información del mismo año si no son informaciones excesivamente retrasadas, pero la elaboración de informes generales adicionales, además del que ya presentamos todos los años, de ayuda macrofinanciera, pensamos que es una carga burocrática no necesaria. Sin embargo, sí entendemos que el Parlamento quiera controlar y saber qué es lo que está sucediendo con estos temas. Por eso sí estamos a su disposición para facilitarles la información sobre la puesta en marcha de esta ayuda, cada vez que el Parlamento nos la pida. Pero pensamos que es mucho mejor reaccionar a propuestas concretas que establecer este tipo de obligaciones formales, que no siempre tienen el interés necesario. Por último, algún comentario respecto a algunas fechas precisas que se establecen en cuanto a los límites para el primer y segundo desembolsos. Ustedes dicen que el primer desembolso debe hacerse antes del 31 de diciembre y el segundo antes del 30 de junio. Hay dos problemas. Un problema burocrático, administrativo: ¿llegaremos al 31 de diciembre? Esta no es la verdadera dificultad. La verdadera dificultad es que en el sistema de la ayuda macrofinanciera estamos trabajando con una condicionalidad de política económica y sólo en el caso de que se cumpla esa condicionalidad se podrán llevar a cabo estos desembolsos. Por supuesto, nuestro objetivo es el mismo que el suyo: llevar a cabo la ayuda cuanto antes, desembolsarla lo más rápidamente posible y en esa línea vamos a seguir trabajando con el Parlamento en absoluta sintonía. Por último, y para terminar, querría agradecer al Parlamento el apoyo a la propuesta de la Comisión respecto a la concesión de ayuda macrofinanciera a la República Federal de Yugoslavia. Espero que en el próximo Consejo podamos adoptar una respuesta que nos permita hacer frente con rapidez, como decía el Sr. Brok, a este importante reto y ser coherentes con nuestras propias posiciones de pasado. Es cierto que, partiendo de los acontecimientos de las últimas semanas, es necesario reaccionar ante ellos como Comunidad Europea, dando una señal de apoyo significativa a las autoridades yugoslavas y respaldando los esfuerzos de estabilización y reforma económica emprendidos en ese país. Aprecio especialmente los esfuerzos que ha hecho esta Cámara, y muy especialmente el presidente Brok. La aceleración del proceso ha sido compleja en las últimas semanas y ello hace difícil que las diferentes comisiones expresen sus puntos de vista sobre la propuesta que hoy planteamos. Como decía antes, nuestro objetivo es limitado. Importante, pero limitado, dada la difícil situación económica y financiera de Yugoslavia, que requiere que la comunidad internacional preste un apoyo financiero significativo. Las autoridades yugoslavas han puesto en marcha importantes planes de reforma económica, que han sido bien recogidos y bien aceptados por la comunidad internacional. Han hecho ustedes referencia al tema fundamental de la Conferencia de donantes. Es verdad que en esta Conferencia se ha respaldado el programa de transición y recuperación económica, elaborado en colaboración con el Banco Mundial y, también, en cooperación con la Comisión Europea. La buena noticia ha sido -y el Sr. Lange ha hecho referencia a ella- la existencia de fondos suficientes para financiar todo aquello que se pretendía. Incluso se han podido superar los 1.250 millones de dólares que estaban previstos como ayuda para Yugoslavia. ¿Cuál está siendo la contribución de la Comunidad Europea en este momento? Estamos llevando a cabo nuestra cooperación a través de dos vías. Una primera vía de 230 millones de euros, en el año 2001, que es la ayuda comunitaria para la reconstrucción, la democracia y la estabilización en la zona, la denominada ayuda "CARDS". Pero, además de eso, hemos propuesto 300 millones de ayuda macrofinanciera con un objetivo muy concreto, que es la reducción del déficit de la balanza de pagos. Por supuesto, pretendemos extender el mandato que permite que Yugoslavia pueda acceder a los préstamos del BEI. Con esta finalidad, la Comisión hizo su propuesta, a la que ha hecho referencia el Sr. Brok, el 23 de mayo, intentando reaccionar, como él decía, rápidamente y conseguir del Consejo de Ministros una aceptación. Como él ha señalado también, en el Consejo de Ministros ha habido un cierto cambio, dando mayor peso a los préstamos y menor a las donaciones, cambio que, desde el punto de vista de la Comisión, no compartimos. Agradezco expresamente al Sr. Brok su apoyo a la posición de la Comisión. Sin embargo, estamos hablando de una propuesta de ayuda macrofinanciera. Y siempre que hemos llevado ha cabo este tipo de ayudas lo hemos hecho con ciertas condiciones en el marco de la Unión Europea y no creo que haya ningún argumento para cambiar el modelo. Estamos hablando de ayudas complementarias de las que ponen en marcha otras instituciones internacionales y donantes bilaterales, de ayudas que tienen como objetivo evitar las restricciones financieras externas que tiene este país. Eso quiere decir que trabajamos en colaboración con el Fondo Monetario y con el Banco Mundial. Estamos refiriéndonos al año 2001, aunque podrá plantearse en años futuros, pero, de momento, estamos hablando de las restricciones del 2001 y del año próximo. Este tipo de ayudas, como ustedes saben, están condicionadas por ciertas exigencias de política económica y se proponen dentro de un programa de del Fondo Monentario Internacional por un año. Como decía antes, nuestra propuesta era de 120 millones de donación y 180 de préstamo, este último por 15 años en condiciones parecidas a las de los restantes países. El acuerdo básico en el Consejo ha reducido la donación a 75 millones, dejando el resto para préstamos. Consideramos que, dada la alta situación de endeudamiento de Yugoslavia y sus dificultades, y la coherencia con otro tipo de actualizaciones parecidas que hemos hecho en el pasado, la propuesta de la Comisión es coherente con nuestra práctica. Por eso, seguiremos insistiendo en el Consejo en que se aprueben las condiciones que hemos planteado. En el informe del Sr. Brok se plantean una serie de enmiendas; posteriormente, les facilitaré la nota para que les quede constancia, exactamente, de cuál es nuestra posición. Nuestro criterio sobre las enmiendas, expresado de forma muy rápida, es el siguiente: primero, que no es necesario incluir las referencias al "CARDS", en este caso concreto, dado que estamos hablando de otro tipo de ayudas, y no de la ayuda CARDS, que tiene una naturaleza distinta. Por eso, no nos parecen aceptables algunas enmiendas, como son la 1, la 11, la 15 y la 19."@es12
lpv:translated text	"Mange tak. Jeg forstår de følelser, som spørgsmålet om Balkan og navnlig Jugoslavien vækker. Mit mål her i dag er imidlertid mere beskedent. For det andet de politiske betingelser. Makrofinansiel bistand er ikke det korrekte instrument til fastsættelse af politiske betingelser. Derfor kan vi acceptere ændringsforslag 2, hvis det bliver omformuleret. Vi har ingen problemer med henvisningerne til den bistand, som Unionen allerede yder, IMF's godkendelse af programmerne, reformen af den eksterne bistand, margenerne i garantifonden og den flerårige pakke for finansiel bistand til Jugoslavien, og derfor er ændringsforslag 3, 4, 8, 9 og 10 acceptable. Vi har større vanskeligheder med henvisningerne til byrdefordelingen. Vi har ingen problemer med ændringsforslag 5, men at forsøge at betinge udbetalingen af det, som andre donorer gør, er hverken en betingelse eller et system, som normalt indføres, når det drejer sig om makrofinansiel bistand. Derfor kan vi ikke acceptere ændringsforslag 13 i dets nuværende udformning. Et punkt, som De har fremført, er henvisningen til, at det drejer sig om ekstraordinær bistand. Selvfølgelig er der tale om ekstraordinær bistand. Selvfølgelig er den midlertidig. Og det fremgår allerede af teksten. Derfor mener vi ikke, at det er nødvendigt at skrive, at den ikke må gå længere end til 2003. Jeg ved ikke, om det bliver nødvendigt, at vi tager spørgsmålet op i 2003, men at sige nu, at vi under ingen omstændigheder vil gøre noget i 2003, er efter vores mening en forkert holdning. Ligesom vi ikke mener, at det i ændringsforslag 7 er nødvendigt at omtale bistanden som både undtagelsesvis og midlertidig. Hvad angår de obligatoriske høringer af såkaldte organer af politisk art, mener vi, at den politiske debat finder sted nu, den vil finde sted i Rådet. Men når betingelserne er fastsat, er Det Økonomiske og Finansielle Udvalg i bund og grund det organ, der skal gennemføre kontrollen af det, vi i virkeligheden skal tale om, nemlig den praktiske anvendelse af forslagene. Derfor mener vi ikke, at der er nogen grund til at stille andre betingelser som betingelserne i ændringsforslag 12 og 14 og første del af ændringsforslag 16. De anmoder os om yderligere rapporter til Parlamentet. Det drejer sig om rapporterne i ændringsforslag 16, 18 og 19. I ændringsforslag 19 kan vi acceptere det, hvis det drejer sig om oplysninger fra det foregående år. Det er meget vanskeligt at give oplysninger om det samme år, hvis det ikke er usædvanligt forsinkede oplysninger, men vi mener, at det er en unødvendig bureaukratisk byrde at udarbejde generelle rapporter ud over den, som vi forelægger hvert år om makrofinansiel bistand. Vi forstår imidlertid godt, at Parlamentet ønsker at kontrollere og vide, hvad der sker på disse områder. Derfor står vi til Deres rådighed for at give Dem oplysninger om iværksættelsen af denne bistand, hver gang Parlamentet anmoder os om det. Men vi mener, at det er meget bedre at reagere på konkrete forslag end at fastlægge denne type formelle forpligtelser, som der ikke altid er den nødvendige interesse for. Til sidst en kommentar om nogle nøjagtige datoer for udbetalingen af første og anden rate. De siger, at den første udbetaling skal ske inden den 31. december og den anden inden den 30. juni. Der er to problemer. Et bureaukratisk, administrativt: Vil vi nå frem til den 31. december? Dette er ikke den egentlige vanskelighed. Den egentlige vanskelighed består i, at vi i systemet med makrofinansiel bistand arbejder med en betingelse om økonomisk politik, og kun hvis den betingelse opfyldes, kan udbetalingerne ske. Vores mål er naturligvis det samme som Deres, nemlig at gennemføre bistanden hurtigst muligt, at udbetale den hurtigst muligt, og det er den linje, vi vil følge i samarbejde og harmoni med Parlamentet. Jeg vil slutte med at takke Parlamentet for dets støtte til Kommissionens forslag om makrofinansiel bistand til Forbundsrepublikken Jugoslavien. Jeg håber, at vi på det kommende rådsmøde får vedtaget et svar, som gør det muligt for os hurtigt, som hr. Brok sagde, at tage denne store udfordring op i overensstemmelse med vores egne tidligere holdninger. Der er ingen tvivl om, at det er nødvendigt at reagere på begivenhederne i de seneste uger som Europæisk Fællesskab ved at sende et budskab om betydelig støtte til de jugoslaviske myndigheder og ved at støtte de bestræbelser på stabilisering og økonomisk reform, der er iværksat i landet. Jeg værdsætter især den indsats, som Parlamentet og særligt udvalgsformand Brok har gjort. Udviklingen i processen har været kompliceret i de seneste uger, og det har gjort det vanskeligt for de forskellige udvalg at give udtryk for deres syn på det forslag, som vi stiller i dag. Som jeg sagde før, er vores mål begrænset. Vigtigt, men begrænset i betragtning af Jugoslaviens vanskelige økonomiske og finansielle situation, som kræver, at det internationale samfund yder en betydelig finansiel støtte. De jugoslaviske myndigheder har iværksat store økonomiske reformplaner, som er blevet vel modtaget og accepteret af det internationale samfund. De har nævnt det afgørende spørgsmål om donorkonferencen. Det er rigtigt, at denne konference har støttet programmet for økonomisk omlægning og genopbygning udarbejdet i samarbejde med Verdensbanken og Europa-Kommissionen. Den gode nyhed var - og det har hr. Lange nævnt - at der var midler nok til at finansiere alt det, man ønskede. Det har endda været muligt at overstige de 1,25 milliarder dollars, der var afsat som støtte til Jugoslavien. Hvad er Det Europæiske Fællesskabs bidrag på nuværende tidspunkt? Vi gennemfører samarbejdet ad to veje. For det første en fællesskabsstøtte på 230 millioner euro i 2001 til genopbygning, demokrati og stabilisering af området, den såkaldte CARDS-støtte. Men derudover har vi foreslået 300 millioner i makrofinansiel bistand med et meget konkret formål, nemlig at nedbringe underskuddet på betalingsbalancen. Vi forsøger naturligvis at udvide det mandat, der gør det muligt for Jugoslavien at få adgang til lån fra EBRD. Med det for øje stillede Kommissionen den 23. maj det forslag, som hr. Brok omtalte, i et forsøg på, som han sagde, at reagere hurtigt og opnå accept fra Ministerrådet. Som han også påpegede, er der i Ministerrådet sket en vis ændring, idet det lægger større vægt på lån og mindre på gavebistand, en ændring som Kommissionen ikke er enig i. Jeg takker hr. Brok for hans støtte til Kommissionens holdning. Vi taler imidlertid om et forslag til makrofinansiel bistand. Og når vi har givet denne type bistand, har vi altid gjort det på visse betingelser inden for rammerne af EU, og jeg mener ikke, at der er nogen grund til at lave om på den model. Der er tale om bistand ud over bistanden fra andre internationale institutioner og bilaterale donorer, om bistand, som har til formål at hindre landets eksterne finansielle restriktioner. Det betyder, at vi samarbejder med IMF og Verdensbanken. Vi beskæftiger os med 2001, selv om det kan blive aktuelt i de kommende år, men i øjeblikket taler vi om restriktioner i 2001 og næste år. Denne type bistand er som bekendt betinget af visse krav til den økonomiske politik og foreslås inden for rammerne af et standbyarrangement med IMF på et år. Som sagt var vores forslag på 120 millioner i gavebistand og 180 i et 15-årigt lån på de samme betingelser, som gælder for de øvrige lande. Rådets basisaftale har reduceret gavebistanden til 75 millioner, mens resten er lån. Vi mener, at Kommissionens forslag i betragtning af Jugoslavens høje gældsniveau og dets vanskeligheder og i sammenligning med lignende ajourføringer tidligere er i overensstemmelse med vores praksis. Derfor vil vi blive ved med at presse på for, at Rådet godkender de betingelser, som vi har foreslået. I Brok-betænkningen er der en række ændringsforslag, og jeg vil bagefter give Dem notatet, så De med sikkerhed kender vores holdning. Vores syn på ændringsforslagene er kort sagt følgende: For det første er det ikke nødvendigt at indføre henvisninger til CARDS i dette konkrete tilfælde, da der er tale om en anden type bistand og ikke om CARDS-bistand, som er af en anden art. Derfor kan vi ikke acceptere ændringsforslag 1, 11, 15 og 19."@da1 "Vielen Dank. Ich verstehe die Leidenschaft, die das Thema Balkan und insbesondere Jugoslawien entfacht. Allerdings ist mein Ziel heute hier etwas bescheidener. Zum zweiten, die politischen Bedingungen. Die makroökonomische Hilfe ist nicht das richtige Instrument, um politische Bedingungen zu diktieren. Deshalb können wir den Änderungsantrag 2 akzeptieren, wenn er umformuliert werden kann. Die Bezugnahmen auf die bereits durch die Union gewährte Hilfe, die Annahme der Programme des Fonds, die Reform der Auslandshilfe, die Spielräume des Garantiefonds und das mehrjährige Paket der Finanzhilfe für Jugoslawien bereiten uns keine Probleme, und deshalb können die Änderungsanträge 3, 4, 8, 9 und 10 akzeptiert werden. Etwas schwierig ist für uns die Bezugnahme auf die Lastenverteilung. Der Änderungsantrag 5 bereitet uns keine Probleme, aber zu versuchen, die Freigabe an das zu knüpfen, was andere Geber tun, ist keine Bedingung und keine Regelung, die bei makroökonomischen Hilfen normalerweise Anwendung finden. Deshalb wäre der Änderungsantrag 13 in seiner derzeitigen spezifischen Formulierung nicht annehmbar. Ein von Ihnen angesprochener Punkt ist der Ausnahmecharakter der bewilligten Hilfe. Natürlich hat die Hilfe Ausnahmecharakter. Natürlich ist sie befristet. Das spiegelt sich bereits im Text wider. Deshalb halten wir einige Bemerkungen für unnötig, beispielsweise, dass sie nicht über 2003 hinausgehen darf. Ich weiß nicht, ob es erforderlich sein wird, dass wir 2003 das Thema wieder aufgreifen, aber zum jetzigen Zeitpunkt zu sagen, dass wir 2003 etwas auf keinen Fall tun werden, halten wir für nicht korrekt. Ebenso wenig erscheint es uns im Änderungsantrag 7 notwendig, sich doppelt auf das Thema der Bewilligung und zeitlichen Begrenzung zu beziehen. Was die obligatorischen Konsultationen mit, sagen wir, politisch ausgerichteten Organen angeht, so glauben wir, dass die politische Debatte jetzt stattfindet und im Rat stattfinden wird. Aber sind die Auflagen im Wesentlichen definiert, so ist der Wirtschafts- und Finanzausschuss das entsprechende Organ zur Ausübung der Kontrolle darüber, was wir wirklich besprechen werden, nämlich die praktische Durchsetzung der Vorschläge. Deshalb halten wir keine andersgearteten Auflagen für zweckmäßig, als die in den Änderungsanträgen 12, 14 und im ersten Teil von Nr. 16 aufgeführten Bedingungen. Sie ersuchen um zusätzliche Berichterstattungen an das Parlament. Wir meinen die Berichte, die in den Änderungsanträgen 16, 18 und 19 genannt werden. Den Bericht des Änderungsantrags 19 können wir akzeptieren, wenn es sich um Informationen aus dem Vorjahr handelt. Es ist sehr schwer, Informationen aus dem laufenden Jahr zu geben, wenn sie noch nicht allzu lange zurückliegen, aber die Ausarbeitung von allgemeinen Berichten zusätzlich zu dem über die makroökonomische Hilfe, den wir jedes Jahr vorlegen, halten wir für eine unnötige bürokratische Belastung. Wir verstehen allerdings, dass das Parlament kontrollieren und wissen will, was in diesen Fragen geschieht. Deshalb stehen wir zu Ihrer Verfügung, um Sie stets über die Ingangsetzung dieser Hilfe zu informieren, wenn das Parlament darum ersucht. Aber wir halten es für viel besser, auf konkrete Vorschläge zu reagieren, als solche formalen Verpflichtungen aufzustellen, die nicht immer das erforderliche Interesse finden. Abschließend eine Bemerkung zu einigen konkreten Fristen, die hinsichtlich der Begrenzung für den ersten und zweiten Teilbetrag festgelegt werden. Sie sagen, der erste Teilbetrag solle bis zum 31. Dezember und der zweite bis zum 30 Juni freigegeben werden. Es stellen sich zwei Probleme. Ein bürokratisches, verwaltungstechnisches: Schaffen wir es zum 31. Dezember? Das ist nicht wirklich die Schwierigkeit. Das eigentliche Problem besteht darin, dass wir in der Regelung der makroökonomischen Hilfe mit wirtschaftspolitischen Auflagen arbeiten, und nur wenn diese Auflagen erfüllt werden, können diese Freigaben erfolgen. Natürlich sind Ihre und unsere Ziele identisch: die Hilfe so bald wie möglich zu realisieren, sie zügig freizugeben, und auf dieser Linie setzen wir unsere Zusammenarbeit mit dem Parlament in voller Übereinstimmung fort. Zum Schluss möchte ich dem Parlament für die Unterstützung gegenüber dem Vorschlag der Kommission zur Gewährung einer makroökonomischen Hilfe für die Bundesrepublik Jugoslawien danken. Ich hoffe, dass wir im nächsten Rat eine Antwort verabschieden können, die uns, wie Herr Brok sagte, die Möglichkeit bietet, dieser wichtigen Herausforderung zügig Rechnung zu tragen und in Übereinstimmung mit unseren eigenen in der Vergangenheit bezogenen Positionen zu handeln. Angesichts der Ereignisse der letzten Wochen muss die Europäische Gemeinschaft handeln, indem sie durch die Gewährung einer erheblichen Hilfe den jugoslawischen Behörden ein Signal setzt und die in diesem Land unternommenen Bemühungen zur Stabilisierung und für eine Wirtschaftsreform unterstützt. Meine besondere Wertschätzung gilt den Anstrengungen, die dieses Parlament und ganz speziell der Ausschussvorsitzende Brok unternommen haben. Das beschleunigte Tempo des Prozesses in den letzten Wochen war kompliziert, und dadurch wird es für die verschiedenen Ausschüsse schwieriger, ihre Standpunkte zu den heute unterbreiteten Vorschlägen darzulegen. Wie ich eingangs sagte, ist unser Ziel begrenzt. Es ist wichtig, aber begrenzt durch die schwierige Wirtschafts- und Finanzlage Jugoslawiens, die eine umfangreiche finanzielle Unterstützung seitens der internationalen Gemeinschaft erforderlich macht. Die jugoslawischen Behörden haben wichtige Wirtschaftsreformpläne in Gang gesetzt, die von der internationalen Gemeinschaft gut aufgenommen worden sind. Sie sind auf das wichtige Thema der Geberkonferenz eingegangen. Auf dieser Konferenz fand das in Zusammenarbeit mit der Weltbank und auch mit der Europäischen Kommission erarbeitete Programm für den wirtschaftlichen Übergang und die Wirtschaftssanierung Unterstützung. Die gute Nachricht ist – und Herr Lange hat darauf Bezug genommen –, dass ausreichende Mittel vorhanden sind, um alles zu finanzieren, was beabsichtigt war. Die 1,25 Milliarden Dollar, die als Hilfe für Jugoslawien vorgesehen waren, sind sogar noch übertroffen worden. Welches ist der derzeitige Beitrag der Europäischen Gemeinschaft? Wir realisieren unsere Zusammenarbeit über zwei Wege. Eine erste Linie von 230 Millionen Euro im Jahr 2001, das ist die Gemeinschaftshilfe für den Wiederaufbau, die Demokratie und die Stabilisierung in der Region, die so genannte CARDS-Hilfe. Aber darüber hinaus haben wir 300 Millionen als makroökonomische Hilfe mit einem ganz konkreten Ziel, nämlich der Senkung des Defizits der Zahlungsbilanz, vorgeschlagen. Natürlich beabsichtigen wir eine Erweiterung des Mandats, wodurch Jugoslawien der Zugang zu den Darlehen der Europäischen Investitionsbank ermöglicht wird. Mit dieser Zielsetzung unterbreitete die Kommission am 23. Mai ihren Vorschlag, zu dem Herr Brok gesprochen hat, und versuchte, wie er sagte, schnell zu reagieren und vom Ministerrat eine Zustimmung zu erreichen. Wie er ebenfalls bemerkte, gab es im Ministerrat eine gewisse Veränderung, indem größeres Gewicht auf die Darlehen und weniger Gewicht auf die Zuschüsse gelegt wurde, womit wir vom Standpunkt der Kommission nicht einverstanden sind. Ich bedanke mich ausdrücklich bei Herrn Brok für seine Unterstützung der Position der Kommission. Wir sprechen allerdings von einem Vorschlag über makroökonomische Hilfe. Und diese Art von Hilfe haben wir im Rahmen der Europäischen Union immer unter bestimmten Auflagen geleistet, und es dürfte keinen Grund geben, das Modell zu ändern. Wir sprechen von zusätzlichen Hilfen zu denen, die andere internationale Institutionen und bilaterale Geber übernehmen, von Hilfen, deren Ziel darin besteht, die finanziellen Restriktionen dieses Landes gegenüber dem Ausland zu vermeiden. Das bedeutet, dass wir mit dem Währungsfonds und der Weltbank zusammenarbeiten. Wir beziehen uns auf das Jahr 2001, obwohl das auch für die kommenden Jahre gilt, aber im Moment sprechen wir über die Restriktionen von 2001 und über das nächste Jahr. Hilfen dieser Art sind, wie Sie wissen, an gewisse wirtschaftspolitische Forderungen gebunden und werden im Rahmen eines Programms des Internationalen Währungsfonds für ein Jahr vorgeschlagen. Wie ich zuvor sagte, belief sich unser Vorschlag auf einen Zuschuss von 120 Millionen und ein Darlehen über 180 Millionen, letzteres mit einer Laufzeit von 15 Jahren unter ähnlichen Bedingungen wie die der übrigen Länder. Mit dem grundlegenden Beschluss im Rat wurde der Zuschuss auf 75 Millionen reduziert und der Rest für Darlehen vorgesehen. Angesichts der hohen Verschuldung Jugoslawiens und seiner Schwierigkeiten sowie der Kohärenz mit Vorgehensweisen in anderen, ähnlich gelagerten Situationen in der Vergangenheit sind wir der Auffassung, dass der Vorschlag der Kommission mit unserer Praxis kohärent ist. Deshalb werden wir den Rat weiter drängen, die von uns festgesetzten Auflagen zu akzeptieren. Im Bericht von Herrn Brok wird eine Reihe von Änderungsanträgen unterbreitet; etwas später werde ich Ihnen die Note überreichen, damit Sie genau wissen, welches unser Standpunkt ist. Unsere Ansicht zu den Änderungsanträgen ist in kurzen Worten folgende: Zum ersten, es ist in diesem konkreten Fall nicht notwendig, die Hinweise auf CARDS aufzunehmen, da wir von einer Hilfe anderer Art und nicht von der CARDS-Hilfe sprechen, was ein Unterschied ist. Deshalb halten wir einige Änderungsanträge wie die Nr. 1, 11, 15 und 19 nicht für akzeptabel."@de7 "Ευχαριστώ πολύ. Αντιλαμβάνομαι το πάθος που προκαλεί το θέμα των Βαλκανίων και ιδιαίτερα της Γιουγκοσλαβίας. Ωστόσο, στόχος μου εδώ σήμερα είναι κάτι περισσότερο μετριόφρον. Δεύτερον, ο πολιτικός όρος. Η μακροοικονομική ενίσχυση δεν αποτελεί το σωστό μέσο για την επιβολή πολιτικών όρων. Συνεπώς ως προς την τροπολογία 2 μπορούμε να την αποδεχθούμε αν τροποποιηθεί η διατύπωσή της. Δεν έχουμε κανένα πρόβλημα με τις αναφορές στη βοήθεια που ήδη παρέχει η Επιτροπή, την έγκριση των προγραμμάτων του Ταμείου, τη μεταρρύθμιση της εξωτερικής ενίσχυσης, τα περιθώρια στο Ταμείο Εγγύησης και το πολυετές πακέτο οικονομικής ενίσχυσης για τη Γιουγκοσλαβία. για αυτόν τον λόγο οι τροπολογίες 3, 4, 8, 9 και 10 είναι αποδεκτές. Μεγαλύτερη δυσκολία μας προκαλεί το πρόβλημα των αναφορών στην κατανομή του βάρους. Δεν μας δημιουργεί πρόβλημα η τροπολογία 5, ωστόσο, το να προσπαθούμε να χρησιμοποιήσουμε τους ίδιους όρους για την εκταμίευση με εκείνους που χρησιμοποιούν άλλοι χρηματοδότες δεν είναι ούτε όρος ούτε σύστημα που εισάγεται συνήθως στην περίπτωση της μακροοικονομικής ενίσχυσης. Για αυτό τον λόγο η τροπολογία 13, ως έχει η σύνταξή της αυτήν τη στιγμή, δεν είναι αποδεκτή. Ένα σημείο που θίξατε εσείς είναι η αναφορά στο χαρακτήρα της έκτακτης βοήθειας. Σαφώς διαθέτει χαρακτήρα έκτακτης βοήθειας. Σαφώς είναι προσωρινού χαρακτήρα. Και αυτό αντανακλάται ήδη στο κείμενο. Συνεπώς, δεν θεωρούμε ότι είναι απαραίτητες κάποιες από τις αναφορές, όπως ότι δεν θα πρέπει να χορηγείται έπειτα από το 2003. Δεν ξέρω αν θα καταστεί απαραίτητο το 2003 να εξετάσουμε εκ νέου το θέμα, αλλά το να πούμε τώρα ότι σε καμία περίπτωση δεν κάνουμε τίποτα το 2003, κατά τη γνώμη μας δεν είναι σωστή στάση. Όπως επίσης δεν θεωρούμε απαραίτητο στην τροπολογία 7 να αναφέρεται δύο φορές το θέμα της εκχώρησης και του προσωρινού χαρακτήρα. Όσον αφορά τις υποχρεωτικές διαβουλεύσεις με όργανα, ας πούμε, πολιτικού χαρακτήρα, πιστεύουμε πως η πολιτική συζήτηση που γίνεται αυτή τη στιγμή θα γίνει στο Συμβούλιο. Ωστόσο, αφού καθοριστούν οι όροι, ουσιαστικά θα είναι η Οικονομική και Δημοσιονομική Επιτροπή το αρμόδιο όργανο για τη διεξαγωγή του ελέγχου αυτού για τον οποίο θα μιλήσουμε και που είναι η πρακτική εφαρμογή των προτάσεων. Για αυτόν τον λόγο πιστεύουμε πως δεν είναι ορθολογικός κάποιος άλλος τύπος όρων όπως αυτοί που τίθενται στις τροπολογίες 12, 14 και στο πρώτο μέρος της τροπολογίας 16. Μας ζητάτε επιπλέον εκθέσεις προς το Κοινοβούλιο. Σκεφθήκαμε σχετικά με τις εκθέσεις που αναφέρονται στις τροπολογίες 16, 18 και 19. Αυτή της τροπολογίας 19 μπορούμε να τη δεχθούμε αν αναφέρεται σε πληροφορίες του προηγούμενου έτους. Είναι πολύ δύσκολο να δώσουμε τις πληροφορίες του ίδιου έτους αν αυτές δεν έχουν αποκτηθεί πριν από μεγάλο χρονικό διάστημα, ωστόσο, η κατάρτιση επιπλέον γενικών εκθέσεων, πέραν εκείνων που υποβάλουμε κάθε χρόνο σχετικά με τη μακροοικονομική ενίσχυση πιστεύουμε πως αποτελεί ένα μη απαραίτητο γραφειοκρατικό φορτίο. Ωστόσο, όντως κατανοούμε ότι το Κοινοβούλιο θα ήθελε να ελέγχει και να γνωρίζει τι συμβαίνει σχετικά με αυτά τα θέματα. Για αυτόν τον λόγο είμαστε όντως στη διάθεσή σας για να σας παρέχουμε τις πληροφορίες σχετικά με την εφαρμογή αυτής της ενίσχυσης, κάθε φορά που θα το ζητάει το Κοινοβούλιο. Ωστόσο, πιστεύουμε πως είναι πολύ καλύτερο να αντιδρούμε σε συγκεκριμένες προτάσεις από το να καθορίζουμε αυτού του είδους τις επίσημες υποχρεώσεις που δεν έχουν πάντα το απαραίτητο ενδιαφέρον. Τέλος θα ήθελα να κάνω κάποια σχόλια σχετικά με συγκεκριμένες ημερομηνίες που καθορίζονται σχετικά με τα όρια για την πρώτη και δεύτερη εκταμίευση. Λέτε ότι η πρώτη θα πρέπει να διεξαχθεί πριν από τις 31 Δεκεμβρίου και η δεύτερη πριν από τις 30 Ιουνίου. Υπάρχουν δύο προβλήματα. Ένα γραφειοκρατικό, διοικητικό: θα τα καταφέρουμε ως τις 31 Δεκεμβρίου; Αυτή δεν είναι η πραγματική δυσκολία. Η πραγματική δυσκολία έγκειται στο ότι στο σύστημα μακροοικονομικής ενίσχυσης εργαζόμαστε βάσει οικονομικής πολιτικής και μόνο στην περίπτωση που τηρούνται οι όροι αυτής της οικονομικής πολιτικής θα μπορούν να διεξαχθούν αυτές οι εκταμιεύσεις. Σαφώς ο στόχος μας είναι ίδιος με το δικό σας: να χορηγηθεί ενίσχυση το συντομότερο δυνατόν, να καταβληθεί το συντομότερο δυνατόν και προς αυτή την κατεύθυνση εργαζόμαστε σε πλήρη αρμονία με το Κοινοβούλιο. Τέλος, και κλείνοντας θα ήθελα να ευχαριστήσω το Κοινοβούλιο για την υποστήριξη προς την πρόταση της Επιτροπής σχετικά με τη χορήγηση μακροοικονομικής ενίσχυσης στην Ομοσπονδιακή Δημοκρατία της Γιουγκοσλαβίας. Ελπίζω στο επόμενο Συμβούλιο να μπορέσουμε να δώσουμε μία απάντηση που, όπως είπε ο κ. Brok, να μας επιτρέψει να αντιμετωπίσουμε τάχιστα αυτή την σημαντική πρόκληση και να είμαστε συνεπείς με τις θέσεις που είχαμε στο παρελθόν. Είναι αλήθεια ότι έπειτα από τα γεγονότα των τελευταίων εβδομάδων θα πρέπει να αντιδράσουμε σε αυτά ως Ευρωπαϊκή Κοινότητα δίνοντας ένα σημάδι σημαντικής υποστήριξης στις γιουγκοσλαβικές αρχές και υποστηρίζοντας τις προσπάθειες σταθεροποίησης και οικονομικής μεταρρύθμισης που διεξάγονται σε αυτή τη χώρα. Εκτιμώ ιδιαιτέρως τις προσπάθειες που διεξήγαγε το Σώμα και ιδιαίτερα ο Πρόεδρος Brok. Η επιτάχυνση της διαδικασίας υπήρξε περίπλοκη κατά τη διάρκεια των τελευταίων εβδομάδων και αυτό καθιστά δύσκολο οι διάφορες επιτροπές να εκφράσουν τις απόψεις τους σχετικά με την πρόταση που συζητούμε σήμερα. Όπως προείπα, ο στόχος μας είναι περιορισμένος. Σημαντικός, αλλά περιορισμένος δεδομένης της δύσκολης οικονομικής και δημοσιονομικής κατάστασης της Γιουγκοσλαβίας, η οποία απαιτεί από τη διεθνή κοινότητα σημαντική οικονομική υποστήριξη. Οι γιουγκοσλαβικές αρχές έχουν εφαρμόσει σημαντικά σχέδια οικονομικής μεταρρύθμισης τα οποία η διεθνής κοινότητα καλωσόρισε και δέχτηκε σε μεγάλο βαθμό. Αναφερθήκατε στο θεμελιώδες θέμα της διάσκεψης των χρηματοδοτών. Είναι αλήθεια ότι σε αυτήν τη διάσκεψη υποστηρίχθηκε το πρόγραμμα μετάβασης και οικονομικής ανάκαμψης, που καταρτίσθηκε σε συνεργασία με την Παγκόσμια Τράπεζα, καθώς επίσης και σε συνεργασία με την Ευρωπαϊκή Επιτροπή. Τα καλά νέα ήταν - και ο κ. Lange αναφέρθηκε σε αυτά - η ύπαρξη επαρκών πόρων για τη χρηματοδότηση αυτού του σκοπού. Ακόμη ήταν δυνατή η συγκέντρωση πλέον των 1 250 εκατομμυρίων δολαρίων που προβλέπονταν ως ενίσχυση για τη Γιουγκοσλαβία. Ποια είναι η συνεισφορά της Ευρωπαϊκής Κοινότητας αυτή τη στιγμή; Η συνεργασία μας διεξάγεται με δύο τρόπους. Ο πρώτος είναι μέσω 230 εκατομμυρίων ευρώ, το 2001, που είναι η κοινοτική ενίσχυση για την ανοικοδόμηση, τη δημοκρατία και τη σταθεροποίηση στην περιοχή, η αποκαλούμενη ενίσχυση “Cards”. Ωστόσο, πέρα από αυτό έχουμε προτείνει 300 εκατομμύρια μακροοικονομικής ενίσχυσης με πολύ συγκεκριμένο στόχο, που είναι η μείωση του ελλείμματος του ισοζυγίου πληρωμών. Βέβαια προτιθέμεθα να επεκτείνουμε την εντολή που επιτρέπει στη Γιουγκοσλαβία να έχει πρόσβαση στα δάνεια της ΕΤΕ. Με αυτό τον στόχο, η Επιτροπή έκανε την πρότασή της στις 23 Μαΐου, και στην οποία αναφέρθηκε ο κ. Brok, αποσκοπώντας, όπως είπε ο τελευταίος, στην ταχεία αντίδραση και στην επίτευξη της αποδοχής εκ μέρους του Υπουργικού Συμβουλίου. Όπως ο ίδιος επίσης επεσήμανε, στο Υπουργικό Συμβούλιο υπήρχε κάποια αλλαγή δίνοντας μεγαλύτερη βαρύτητα στα δάνεια και μικρότερη στις χρηματοδοτήσεις, αλλαγή που η Επιτροπή δεν συμμερίζεται. Ευχαριστώ θερμά τον κ. Brok για την υποστήριξή του προς τη θέση της Επιτροπής. Ωστόσο, γίνεται λόγος για μία πρόταση μακροοικονομικής ενίσχυσης. Και κάθε φορά που χορηγούσαμε τέτοιου είδους ενισχύσεις το κάναμε κάτω από συγκεκριμένες συνθήκες στο πλαίσιο της Ευρωπαϊκής Ένωσης και δεν πιστεύω ότι υπάρχει οποιοδήποτε επιχείρημα για την αλλαγή του προτύπου. Γίνεται λόγος για ενισχύσεις συμπληρωματικές εκείνων που χορηγούν άλλοι διεθνείς οργανισμοί και διμερείς χρηματοδότες, ενισχύσεις που αποσκοπούν στην αποφυγή των εξωτερικών οικονομικών περιορισμών που αντιμετωπίζει η χώρα αυτή. Αυτό σημαίνει ότι εργαζόμαστε σε συνεργασία με το Νομισματικό Ταμείο και με την Παγκόσμια Τράπεζα. Αναφερόμαστε στο 2001, παρότι θα μπορούσε να τεθεί και στα επόμενα χρόνια, ωστόσο, προς το παρόν αναφερόμαστε στους περιορισμούς του 2001 και του επόμενου έτους. Αυτού του είδους οι ενισχύσεις, όπως γνωρίζετε, υπόκεινται σε συγκεκριμένες απαιτήσεις οικονομικής πολιτικής και προτείνονται εντός ενός προγράμματος του Διεθνούς Νομισματικού Ταμείου για ένα χρόνο. Όπως είπα, η πρότασή μας ήταν 120 εκατομμύρια χρηματοδότησης και 180 δανείου, το τελευταίο δε αυτό για 15 χρόνια υπό όρους παρόμοιους με εκείνους που ισχύουν για τις υπόλοιπες χώρες. Η βασική συμφωνία στο Συμβούλιο μείωσε τη χρηματοδότηση σε 75 εκατομμύρια, αφήνοντας το υπόλοιπο ποσό για δάνεια. Θεωρούμε ότι δεδομένου του υψηλού χρέους της Γιουγκοσλαβίας και των δυσκολιών που αντιμετωπίζει, και της συνέπειας με άλλου είδους παρεμφερών δράσεων που διεξαγάγαμε στο παρελθόν, η πρόταση της Επιτροπής είναι συνεκτική με την πρακτική μας. Για αυτόν τον λόγο θα συνεχίσουμε να επιμένουμε στο Συμβούλιο ώστε να εγκριθούν οι όροι που θέσαμε. Στην έκθεση του κ. Brok αναφέρεται μία σειρά τροπολογιών. αργότερα θα σας πω ακριβώς ποια είναι η θέση μας ούτως ώστε να το γνωρίζετε. Η κριτική μας επί των τροπολογιών είναι η ακόλουθη και θα την εκφράσω εν τάχει: πρώτον, ότι δεν είναι απαραίτητο να συμπεριληφθούν οι αναφορές στο CARDS, σε αυτή την συγκεκριμένη περίπτωση, δεδομένου ότι γίνεται λόγος για άλλου είδους ενισχύσεις και όχι για την ενίσχυση CARDS που είναι διαφορετικού χαρακτήρα. Για αυτόν τον λόγο ότι μερικές από τις τροπολογίες όπως η 1, 11, 15 και 19 δεν είναι αποδεκτές."@el8 "Thank you very much. I appreciate the passions stirred up by the issue of the Balkans, specifically Yugoslavia. However, my objective here today is rather more modest. Secondly, the political conditions. Macro-financial assistance is not the correct instrument for imposing political conditions. We can therefore accept Amendment No 2 if its wording can be changed. We have no problem with the references to the assistance which the Union is already carrying out, the approval of the Fund programmes, the reform of external aid, the margins of the Guarantee Fund and the multiannual financial aid package for Yugoslavia; Amendments Nos 3, 4, 8, 9 and 10 are therefore acceptable. We have greater difficulty with the problem of the references to the distribution of the burden. We have no problem with Amendment No 5, but to make payment conditional upon what other donors do is neither a condition nor a system which is normally introduced in the case of macro-financial assistance. Amendment No 13, in its current specific form, would not be acceptable. One point which you have raised is the reference to its exceptional assistance character. Of course it is exceptional assistance. Of course it is of a temporary nature. And this is already reflected in the text. Therefore, certain references do not seem necessary to us, such as its not exceeding 2003. I do not know if it will be necessary for us to reconsider the issue in 2003, but to say now that in no event are we going to do anything in 2003 does not seem correct to us. Neither does it seem necessary for Amendment No 7 to refer doubly to the concessional and temporary issue. With regard to the obligatory consultations with, shall we say, bodies of a political nature, we believe that the political debate is taking place now and will take place in the Council. But once the conditions have been basically defined, the Economic and Financial Committee must be the correct body to carry out the control of what in reality we are going to talk about, that is to say, the practical application of the proposals. We therefore believe that other types of conditions are not reasonable, such as those established in Amendments Nos 12, 14 and the first part of Amendment No 16. You request additional reports to Parliament. We are thinking of the reports proposed in Amendments Nos 16, 18 and 19. We can accept the one in Amendment No 19, if it refers to information on the previous year. It is very difficult to give information on the same year unless it is excessively delayed information, but the production of additional general reports, as well as the one we present every year, on macro-financial assistance, we believe to be an unnecessary bureaucratic burden. Nevertheless, we do understand that Parliament wishes to control and know what is happening with these issues. We are therefore at your disposal to provide you with information on the implementation of this aid, whenever Parliament may ask for it. But we believe that it is much better to react to specific proposals than to establish this type of formal obligation, which does not always have the necessary interest. I would lastly like to comment on certain precise dates which are laid down in relation to the limits for the first and second payments. You say that the first payment must be made before 31 December and the second before 30 June. There are two problems. One problem is bureaucratic, administrative: will we make it by 31 December? This is not the real difficulty. The real difficulty is that in the system of macro-financial assistance we are working with certain economic policy conditions and these payments can only be made in the event that these conditions are met. Of course, our objective is the same as yours: to implement aid as soon as possible, to pay it as quickly as possible and in this respect we are going to continue working with Parliament in complete harmony. Finally, and I will end here, I would like to thank Parliament for its support for the Commission proposal on the granting of macro-financial assistance to the Federal Republic of Yugoslavia. I hope that at the next Council we can adopt a response which will allow us to quickly confront, as Mr Brok said, this important challenge and be coherent with our own past positions. Of course we must react to the events of recent weeks as a European Community, offering a significant message of support to the Yugoslavian authorities and supporting the stabilisation and economic reform efforts made by that country. I especially welcome the efforts made by this House, and in particular Mr Brok. The acceleration of the process has been complex in recent weeks and this makes it difficult for the different committees to express their points of view on the proposal we are discussing today. As I said before, our objective is limited. It is important, but it is limited, given the difficult economic and financial situation of Yugoslavia, which requires the international community to offer significant financial support. The Yugoslavian authorities have implemented important economic reform programmes, which have been welcomed and accepted by the international community. You have referred to the fundamental issue of the Conference of Donors. This Conference has shown support for the economic transition and recovery programme, produced in collaboration with the World Bank and also with the European Commission. The good news has been – and Mr Lange has referred to it – the existence of sufficient funds to finance everything that was intended. It has even been possible to exceed the USD 1 250 million which was envisaged as aid for Yugoslavia. What contribution is the European Community making at the moment? We are cooperating via two channels. The first channel is EUR 230 million, in 2001, which is the Community aid for reconstruction, democracy and stabilisation in the area, the so-called ‘CARDS’ aid. However, as well as this, we have proposed 300 million in macro-financial assistance with a very specific aim, that is the reduction of the balance of payments deficit. Of course, we intend to extend the mandate which allows Yugoslavia to receive EIB loans. To this end, the Commission made its proposal, referred to by Mr Brok, of 23 May, trying to react, as he said, quickly and to persuade the Council of Ministers to accept. As he has also said, there has been a certain change in the Council of Ministers, lending more weight to loans and less to donations, a change which we in the Commission do not agree with. I would like to expressly thank Mr Brok for his support for the Commission’s position. However, we are talking about a proposal for macro-financial assistance. And every time we have given this sort of aid, we have done so with certain conditions within the European Union and I do not believe that there is any argument for changing that model. We are talking about aid which is complementary to aid implemented by other international institutions and bilateral donors, aid which is intended to prevent the external financial restrictions suffered by that country. That means that we are working in conjunction with the Monetary Fund and the World Bank. We are referring to 2001, although it may be considered for future years, but, at the moment, we are talking about the restrictions for 2001 and next year. This type of aid, as you know, is conditional upon certain economic policy demands and is proposed within a stand-by programme of the International Monetary Fund for one year. As I said before, our proposal was 120 million in donation and 180 in loan, the latter for 15 years under conditions similar to those for other countries. The basic agreement in the Council has reduced the donation to 75 million, leaving the rest for loans. We consider that, given Yugoslavia’s high level of debt and its other difficulties, and coherence with other types of similar modernisations which we have carried out in the past, the Commission’s proposal is coherent with our practice. We will therefore continue to insist in the Council that the conditions we have proposed be approved. Mr Brok’s report proposes a series of amendments; I will later provide you with a note which explains our exact position. Our view of the amendments is as follows, to put it very briefly: first, it is not necessary to include the references to CARDS in this particular case, since we are talking about another type of aid, and not about CARDS aid, which is of a different nature. Certain amendments do not therefore seem acceptable, such as Amendments Nos 1, 11, 15 and 19."@en3 "Paljon kiitoksia, ymmärrän Balkanin kysymyksen ja erityisesti Jugoslavian nostattaman intohimon. Tavoitteeni tänään on kuitenkin hieman vaatimattomampi. Toiseksi poliittinen ehtojenasettelu. Makrotaloudellinen apu ei ole oikea väline poliittisten ehtojen asetteluun. Siksi voimme hyväksyä tarkistuksen 2 vain, mikäli sen sanamuotoja muutetaan. Maininnat unionin parhaillaan antamasta avusta, valuuttarahaston ohjelmien hyväksymisestä, ulkoisen tuen uudistuksesta, takuurahaston rajoista sekä monivuotisesta rahoitusapupaketista Jugoslavialle eivät ole meistä mitenkään ongelmallisia; tarkistukset 3,4, 8, 9 ja 10 ovat siis hyväksyttäviä. Pidämme jonkin verran hankalampana kysymyksenä viittauksia vastuunjakoon. Emme pidä tarkistusta 5 ongelmallisena, mutta se, että täytäntöönpanoa säätelisivät muiden lahjoittajien toimet, ei ole sellainen edellytys tai menettely, jota käytetään tavallisesti makrotaloudellisen avun yhteydessä: siksi tarkistus 13 ei sen nykyisessä muodossa ole hyväksyttävä. Yksi teidän esittämänne asia on maininta avun poikkeuksellisesta luonteesta. Totta kai se on poikkeuksellista apua ja totta kai se on väliaikaista. Ja se tulee jo ilmi päätösluonnoksessa. Siksi jotkin viittaukset eivät tunnu meistä tarpeellisilta, kuten se, jossa sanotaan, ettei apua pitäisi antaa enää vuonna 2003. En tiedä, onko meidän syytä käsitellä tätä aihetta uudestaan vuonna 2003, mutta meistä ei ole oikein sanoa nyt, ettemme missään tapauksessa tee mitään vuonna 2003. Meistä ei myöskään ole tarpeen, että tarkistuksessa 7 viitataan toisen kerran avun poikkeuksellisuuteen ja väliaikaisuuteen. Mitä tulee pakollisiin neuvotteluihin sanokaamme poliittisten elinten kanssa, mielipiteemme on, että poliittista keskustelua käydään parhaillaan ja että sitä käydään neuvostossa. Mutta kun edellytykset on saatu periaatteessa määriteltyä, talous- ja rahoituskomitea on sopiva elin valvomaan sitä, mistä me aiomme tosiasiassa puhua, eli ehdotusten käytännön toteutusta. Siksi katsomme, että muunlaiset kuin tarkistuksissa 12 ja 14 sekä tarkistuksen 16 ensimmäisessä osassa esitetyt ehdot eivät ole järkeviä. Olette pyytänyt meitä toimittamaan parlamentille lisäkertomuksia. Pohtikaamme tarkistuksissa 16, 18 ja 19 ehdotettuja kertomuksia. Voimme hyväksyä tarkistuksen 19 kertomuksen, jos se koskee edellisen vuoden tietoja. On hyvin vaikeaa antaa saman vuoden tietoja, elleivät ne ole todella viivästyneet, mutta mielestämme yleisten lisäkertomusten laatiminen sen makrotaloudellista apua koskevan kertomuksen lisäksi, jonka nykyisinkin esitämme vuosittain, on tarpeeton hallinnollinen painolasti. Ymmärrämme toki, että parlamentti haluaa valvoa ja olla tietoinen, mitä näissä asioissa tapahtuu. Olemmekin valmiita toimittamaan parlamentille tietoa avun käynnistämisestä aina sitä pyytäessänne. Mielestämme on kuitenkin paljon parempi esittää kanta konkreettisista ehdotuksista kuin asettaa tällaisia muodollisia velvoitteita, joista ei aina ole kylliksi hyötyä. Lopuksi esitän jonkin huomion muutamista tarkoista päivämääristä, joita asetettu avun ensimmäisen ja toisen täytäntöönpanon määräpäiviksi. Teidän mielestänne ensimmäisen täytäntöönpanon pitää tapahtua 31. joulukuuta mennessä ja toisen 30. kesäkuuta mennessä. Tässä on kaksi ongelmaa. Toinen on hallinnollinen: ehdimmekö ennen joulukuun 30. päivää? Kyse ei ole varsinaisesta ongelmasta. Varsinaisena ongelmana on, että makrotaloudellisen avun järjestelmä toimii talouspolitiikan ehdoilla, ja ainoastaan siinä tapauksessa, että nämä ehdot täyttyvät, täytäntöönpanot voidaan toteuttaa. Tavoitteemme on tietysti sama kuin teidänkin: antaa apua niin pian kuin suinkin, panna se mahdollisimman pian täytäntöön ja me teemme tämän linjan mukaisesti työtä parlamentin kanssa täydessä sopusoinnussa. Viimeiseksi haluaisin kiittää parlamenttia sen antamasta tuesta komission ehdotukselle, joka koskee makrotaloudellisen tuen myöntämistä Jugoslavian liittotasavallalle. Toivon, että me voimme seuraavassa neuvostossa hyväksyä ehdotuksen, jonka avulla voimme vastata nopeasti, kuten jäsen Brok asian ilmaisi, tähän merkittävään haasteeseen ja olla johdonmukaisia aiempiin kantoihimme nähden. On totta, että viimeviikkoisten tapahtumien perusteella meidän on tarpeen ottaa kantaa niihin Euroopan unionina ja antaa Jugoslavian viranomaisille voimakas tukea antava viesti sekä tukea maassa aloitettuja vakauttamis- ja talousuudistusponnisteluja. Arvostan erityisesti parlamentin ja etenkin puheenjohtaja Brokin ponnisteluja. Prosessin nopeuttaminen on ollut työlästä viime viikkoina ja sen takia eri valiokuntien on ollut hankala ilmaista näkemyksiään tänään käsittelemästämme ehdotuksesta. Kuten aiemmin sanoin, tavoitteemme on rajoitettu. Se on tärkeä, mutta rajoitettu Jugoslavian vaikean taloudellisen tilanteen takia, jonka korjaamiseksi kansainvälisen yhteisön edellytetään antavan merkittävää rahoitusapua. Jugoslavian viranomaiset ovat käynnistäneet talouden uudistamiseksi merkittäviä suunnitelmia, joihin kansainvälinen yhteisö on suhtautunut myönteisesti ja hyväksyvästi. Te olette maininneet keskeisen kysymyksen eli lahjoittajien konferenssin. On totta, että tässä kyseisessä konferenssissa on tuettu taloudellisen elpymisen siirtymävaihetta koskevaa ohjelmaa, joka on laadittu yhteistyössä Maailmanpankin sekä Euroopan komission kanssa. Hyvänä uutisena, johon jäsen Lange viittasi, on ollut, että varat riittävät kaiken suunnitellun rahoittamiseen. On voitu jopa ylittää se 1, 25 miljardin dollarin summa, jolla Jugoslaviaa aiottiin tukea. Mikä on Euroopan yhteisön osuus tätä nykyä? Toteutamme yhteistyötä kahden eri kanavan kautta. Ensimmäinen kanava on vuonna 2001 myönnettävät 230 miljoonaa euroa, joka on yhteisön tukea alueen jälleenrakentamiseksi, demokratisoimiseksi ja vakauttamiseksi eli niin kutsuttu CARDS-apu. Sen lisäksi olemme ehdottaneet 300 miljoonan euron makrotaloudellisen avun myöntämistä, jonka osalta tavoite on hyvin konkreettinen, maksutaseen alijäämän pienentäminen. Aikomuksenamme on tietenkin pidentää valtuuksia, joiden nojalla Jugoslavia voi saada lainaa Euroopan investointipankilta. Tästä syystä komissio teki 23. toukokuuta jäsen Brokin mainitseman ehdotuksen, jonka tarkoituksena on, kuten hänkin sanoi, reagoida nopeasti ja saada ministerineuvoston hyväksyntä. Kuten hän myös osoitti, ministerineuvostossa on muutettu hieman kantaa ja panostettu enemmän lainoihin ja vähemmän lahjoituksiin, mutta komissiossa me emme yhdy tähän näkemykseen. Kiitän erityisesti jäsen Brokia hänen antamastaan tuesta komission kannalle. Puhumme parhaillaan kuitenkin makrotaloudellista apua koskevasta ehdotuksesta. Aina, kun olemme antaneet Euroopan unionissa tämänkaltaista apua, olemme tehneet sen tietyin edellytyksin, enkä usko, että on mitään syytä muuttaa tätä kaavaa. Puhumme muiden kansainvälisten toimielinten ja kahdenkeskisten lahjoittajien myöntämien tukien lisäksi annettavasta avusta, jonka tavoitteena on välttää niitä ulkoisia taloudellisia rajoituksia, joita tällä valtiolla on. Se merkitsee, että teemme yhteistyötä valuuttarahaston ja Maailmanpankin kanssa. Viittaamme nyt vuoteen 2001, vaikka yhteistyötä voidaan tehdä tulevina vuosina. Juuri nyt puhumme kuitenkin vuoden 2001 ja sitä seuraavan vuoden rajoituksista. Kuten tiedätte, tämänkaltaisia tukia säätelevät tietyt talouspoliittiset vaatimukset ja niitä ehdotetaan sisällytettäviksi Kansainvälisen valuuttarahaston valmiusohjelmaan vuoden ajaksi. Kuten äsken sanoin, ehdotuksemme koski 120 miljoonan euron lahjoitusta ja 180 miljoonan lainaa, joka myönnettäisiin 15 vuodeksi samanlaisin ehdoin kuin muillekin valtioille. Neuvostossa on päästy alustavaan yksimielisyyteen siitä, että lahjoitusta supistetaan 75 miljoonaan ja että loppusumma on lainaa. Olemme sitä mieltä, että Jugoslavia on huomattavan velkaantunut ja vaikeuksissa ja meidän pitäisi olla johdonmukaisia aiemmin tekemiimme päivityksiin nähden, ja komission ehdotuksessa noudatetaan siten käytäntöämme. Tästä syystä vaadimme yhä edelleen, että neuvostossa hyväksytään esittämämme ehdot. Jäsen Brokin mietinnössä esitetään joukko tarkistuksia; myöhemmin esitän teille muistiinpanoja, jotta saatte tarkan todistuksen kannastamme. Hyvin pikaisesti kerrottuna näkemyksemme tarkistuksista on seuraavanlainen: ensiksi tässä nimenomaisessa tapauksessa päätökseen ei ole tarpeen sisällyttää mainintoja CARDS-ohjelmasta, koska puhumme toisenlaisesta tukimuodosta emmekä CARDS-avusta, joka on toisenluonteista. Siksi jotkin tarkistukset, kuten tarkistukset 1, 11, 15 ja 19 eivät ole meistä hyväksyttäviä."@fi5 "Merci beaucoup, je comprends la passion que soulève le sujet des Balkans, et en particulier la Yougoslavie. Néanmoins, mon objectif ici est aujourd'hui un peu plus modeste. Ensuite, les conditions politiques. L'aide macrofinancière n'est pas l'instrument adéquat pour imposer les conditions politiques. C'est pourquoi nous pouvons accepter l'amendement 2 si sa rédaction est modifiée. Les références à l'aide qu'accorde déjà l'Union, à l'approbation des programmes du FMI, à la réforme de l'aide extérieure, aux marges du fonds de garantie et à l'enveloppe financière pluriannuelle pour la Yougoslavie ne nous posent aucun problème. Nous pouvons donc accepter les amendements 3, 4, 8, 9 et 10. La question des références à la répartition de la charge nous pose un problème majeur. Ce n'est pas le cas de l'amendement 5, mais vouloir conditionner le décaissement à ce que font d'autres donateurs n'est ni une condition ni un système que l'on introduit normalement dans le cas de l'aide financière. C'est pourquoi nous ne pouvons accepter l'amendement 13 tel qu'il est rédigé actuellement. Vous avez soulevé le point de la référence à son caractère d'aide exceptionnelle. Évidemment qu'elle est exceptionnelle. Évidemment qu'elle est temporaire. Le texte le reflète déjà. Certaines références nous semblent donc inutiles, comme la nécessité de ne pas aller au-delà de 2003. Je ne sais pas s'il sera nécessaire de devoir nous reposer la question en 2003, mais dire aujourd'hui que nous n'allons rien faire en 2003 nous semble être incorrect. Il nous semble également inutile que l'amendement 7 contienne une double référence au caractère concessionnel et temporaire. En ce qui concerne les consultations obligatoires avec, dirons-nous, des organes de nature politique, nous pensons que le débat politique a lieu actuellement ; il va se dérouler au Conseil. Mais une fois les conditions définies dans les grandes lignes, le Comité économique et financier doit être l'organe chargé de procéder au contrôle de ce dont nous allons réellement parler, autrement dit de l'application pratique des propositions. C'est pourquoi nous pensons qu'un autre type de conditions comme celles établies dans les amendements 12, 14 et dans la première partie de l'amendement 16 n'est pas raisonnable. Vous nous demandez d'adresser d'autres rapports au Parlement. Nous nous référons aux rapports qui sont mentionnés dans les amendements 16, 18 et 19. Nous pouvons accepter celui de l'amendement 19, s'il concerne des informations de l'année précédente. Il est très difficile de donner des informations de l'année en cours s'il ne s'agit pas d'informations excessivement tardives, mais nous pensons que l'élaboration de rapports généraux supplémentaires, en plus de ceux que nous présentons déjà tous les ans, sur l'aide macrofinancière, constitue une charge bureaucratique inutile. Nous comprenons cependant que le Parlement veuille contrôler et savoir ce qui se passe dans ces domaines. C'est pourquoi nous sommes à votre disposition pour vous donner les informations sur le lancement de cette aide, chaque fois que le Parlement nous le demandera. Mais nous pensons qu'il vaut mieux réagir à des propositions concrètes que fixer ce type d'obligations formelles, qui ne sont pas toujours pertinentes. Enfin, un commentaire sur les dates précises fixées quant aux limites pour le décaissement de la première et de la deuxième tranche. Vous dites que le décaissement de la première tranche doit être fait avant le 31 décembre et celui de la deuxième avant le 30 juin. Cela présente deux problèmes. Un problème bureaucratique, administratif : arriverons-nous au 31 décembre ? Ce n'est pas le véritable problème. Le véritable problème est que, dans le système de l'aide macrofinancière, nous travaillons avec des conditions de politique économique et que ces décaissements ne pourront être faits que si ces conditions sont respectées. Évidemment, nous poursuivons le même objectif que vous : réaliser l'aide le plus tôt possible, la décaisser le plus rapidement possible et dans cette optique, nous allons continuer à travailler avec le Parlement en totale harmonie. Enfin, pour conclure, je voudrais remercier le Parlement pour le soutien qu'il a apporté à la proposition de la Commission concernant l'octroi de l'aide macrofinancière à la République fédérale de Yougoslavie. J'espère que nous pourrons adopter au cours du prochain Conseil, une réponse qui nous permettra de faire face rapidement, comme l'a dit M. Brok, à ce défi important et d'être cohérents avec nos positions passées. Il est vrai que, partant des événements de ces dernières semaines, il faut réagir en tant que Communauté européenne en donnant un signal de soutien important aux autorités yougoslaves et en soutenant les efforts de stabilisation et de réforme économique entrepris dans ce pays. J'apprécie particulièrement les efforts consentis par cette Assemblée, en particulier par le président Brok. L'accélération du processus a été complexe au cours des dernières semaines et cela complique la tâche des différentes commissions qui doivent donner leur avis sur la proposition que nous présentons aujourd'hui. Comme je le disais auparavant, notre objectif est limité. Important mais limité, vu la situation économique et financière difficile que traverse la Yougoslavie, qui requiert un soutien financier important de la communauté internationale. Les autorités yougoslaves ont lancé d'importants plans de réforme économique, qui ont été bien accueillis et bien acceptés par la communauté internationale. Vous avez mentionné la question essentielle de la Conférence des donateurs. Il est vrai que celle-ci a soutenu le programme de transition et de reprise économique, élaboré en collaboration avec la Banque mondiale et la Commission européenne. La bonne nouvelle a été - M. Lange en a parlé - qu'il y a eu suffisamment de fonds pour financer tous les objectifs. On a même pu dépasser les 1,25 milliards de dollars d'aide prévus pour la Yougoslavie. Quelle est actuellement la contribution de la Communauté européenne ? Nous réalisons notre coopération de deux manières. La première est l'aide communautaire pour la reconstruction, la démocratie et la stabilisation dans la région, baptisée aide "CARDS", de 230 millions d'euros en 2001. La seconde est que nous avons proposé, en plus de cette somme, 300 millions d'aide macrofinancière dans le but très concret de réduire le déficit de la balance des paiements. Évidemment, nous voulons étendre le mandat qui permettra à la Yougoslavie d'accéder aux prêts de la BEI. Dans cet objectif, la Commission a présenté sa proposition, dont M. Brok a parlé, le 23 mai, en tentant de réagir rapidement, comme il l'a dit, et d'obtenir l'accord du Conseil de ministres. Comme il l'a dit également, il y a eu un certain changement au sein du Conseil de ministres, donnant plus de poids aux prêts et moins aux dons, changement que la Commission ne partage pas. Je remercie expressément M. Brok pour le soutien qu'il a apporté à la position de la Commission. Néanmoins, nous parlons d'une proposition d'aide macrofinancière. Chaque fois que nous avons réalisé ce type d'aides, nous l'avons fait sous certains conditions dans le cadre de l'Union européenne et je ne pense pas qu'il existe le moindre argument en faveur d'un changement de modèle. Nous parlons d'aides complémentaires lancées par d'autres institutions internationales et donateurs bilatéraux, d'aides qui ont pour objectif d'éviter les restrictions financières externes que connaît ce pays. Cela signifie que nous travaillons en collaboration avec le FMI et la Banque mondiale. Nous parlons de l'an 2001, même si la question pourrait se poser au cours des années à venir, mais pour l'instant, nous parlons des restrictions de 2001 et de l'an prochain. Ce type d'aides, comme vous le savez, dépend du respect de certaines exigences de politique économique et s'inscrit dans un programme de du FMI pour un an. Comme je l'ai dit précédemment, notre proposition était de 120 millions de don et de 180 de prêt, celui-ci pour 15 ans dans des conditions semblables à celles des autres pays. L'accord de base au Conseil a réduit les dons à 75 millions, laissant le reste pour des prêts. Nous pensons que, vu le haut niveau d'endettement et les difficultés de la Yougoslavie, ainsi que la cohérence vis-à-vis d'un autre type de mises à jour identiques que nous avons réalisées par le passé, la proposition de la Commission est cohérente par rapport à notre pratique. C'est pourquoi nous allons continuer à insister au Conseil pour qu'il approuve les conditions que nous avons posées. Le rapport de M. Brok contient une série d'amendements ; je vous fournirai la note plus tard pour que vous sachiez exactement quelle est notre position. En bref, notre critère sur les amendements est le suivant : tout d'abord, il n'est pas nécessaire d'intégrer les références au "CARDS" dans ce cas concret puisque nous parlons d'un autre type d'aides, et non de l'aide CARDS, qui est de nature différente. C'est pourquoi les amendements 1, 11, 15 et 19 ne nous semblent pas acceptables."@fr6 "Molte grazie. Capisco il trasporto che suscita l'argomento dei Balcani, e in particolare la Iugoslavia, tuttavia oggi il mio obiettivo è assai più modesto. Passo ora alla condizionalità politica. L'assistenza macrofinanziaria non costituisce lo strumento adeguato per imporre condizioni politiche vincolanti. Pertanto, possiamo accogliere l'emendamento n. 2 solo a condizione che si possa modificarne la formulazione. Non presentano invece problemi i riferimenti all'assistenza già attuata dall'Unione, all'approvazione dei programmi del Fondo, alla riforma degli aiuti esterni, ai margini del Fondo di garanzia e al pacchetto pluriennale di assistenza finanziaria alla Iugoslavia; pertanto, riteniamo accettabili gli emendamenti nn. 3, 4, 8, 9 e 10. Comporta qualche difficoltà la questione dei riferimenti alla ripartizione dell'onere. Non presenta problemi l'emendamento n. 5, ma pretendere di subordinare l'erogazione al rispetto degli impegni assunti dagli altri donatori non è una condizione né un sistema che di norma si applichino nel caso dell'assistenza macrofinanziaria. Pertanto, non riteniamo accettabile l'emendamento n. 13 nella sua formulazione attuale. Un punto su cui si insiste è il riferimento al carattere di assistenza eccezionale. E' ovvio che l'assistenza è di carattere eccezionale, com'è ovvio che è di natura temporanea, ma sono entrambi argomenti già contenuti nel testo. Pertanto, non ci sembrano necessari alcuni riferimenti, come quello che indica che non si deve superare l'anno 2003. Non so se nel 2003 occorrerà nuovamente affrontare la questione, ma dire ora che in ogni caso nel 2003 non si farà nulla ci sembra una posizione scorretta. Parimenti riteniamo che nell'emendamento n. 7 non sia necessario il riferimento al duplice carattere di prestito a lungo termine e di contributo a fondo perduto. Per quanto riguarda le consultazioni obbligatorie con organi di natura politica, riteniamo che il dibattito politico che sta nascendo in questo momento avrà luogo in sede di Consiglio. Ma, una volta definite le condizioni, fondamentalmente spetta al Comitato economico e finanziario il ruolo di organo preposto al controllo dell'applicazione pratica delle proposte. Pertanto, non riteniamo ragionevoli condizioni di altro genere, come quelle fissate negli emendamenti nn. 12, 14 e nella prima parte del n. 16. Ci chiedete ulteriori relazioni da sottoporre al Parlamento. Mi riferisco alle relazioni menzionate negli emendamenti nn. 16, 18 e 19. Possiamo accettare la relazione di cui all'emendamento n. 19, se si riferisce alle informazioni relative all'anno precedente. E' molto difficile fornire informazioni sull'anno in corso, a meno che non si tratti di dati poco aggiornati, ma l'elaborazione di ulteriori relazioni generali, oltre a quella che presentiamo ogni anno, sull'assistenza macrofinanziaria, ci sembra un onere burocratico non necessario. Tuttavia, comprendiamo che il Parlamento voglia controllare e sapere cosa sta succedendo in quest'ambito. Siamo naturalmente a vostra disposizione per fornire informazioni sull'attuazione dell'assistenza ogniqualvolta il Parlamento lo richieda. Siamo però convinti che sia preferibile rispondere a proposte concrete piuttosto che prevedere simili obblighi formali, non sempre necessari. In ultimo, vorrei fare riferimento ad alcune date precise fissate come termini per la prima e la seconda erogazione. Voi sostenete che la prima erogazione deve essere effettuata entro il 31 dicembre e la seconda entro il 30 giugno. A tale proposito sorgono due problemi: uno burocratico, amministrativo: ce la faremo per il 31 dicembre? Ma questo non costituisce la vera difficoltà, che è invece rappresentata dal fatto che nel sistema dell'assistenza macrofinanziaria lavoriamo con condizionamenti di politica economica dai quali non possiamo prescindere se vogliamo procedere all'erogazione. Naturalmente, anche noi condividiamo il vostro stesso obiettivo: attuare l'assistenza quanto prima ed erogarla il più in fretta possibile. Continueremo a lavorare con il Parlamento in questa direzione e in totale sintonia. Per concludere, desidero ringraziare il Parlamento per l'appoggio alla proposta della Commissione sulla concessione di assistenza macrofinanziaria alla Repubblica federale di Iugoslavia. Mi auguro che durante il prossimo Consiglio riusciremo ad adottare una risposta che ci permetta di far fronte con rapidità, come diceva l'onorevole Brok, a questa importante sfida, rimanendo coerenti con le posizioni assunte in passato. E' davvero necessario reagire agli avvenimenti delle ultime settimane come Comunità europea, offrendo un significativo segnale di appoggio alle autorità iugoslave e favorendo l'impegno di stabilizzazione e di riforma economica intrapreso dal paese. Ho apprezzato moltissimo gli sforzi compiuti dal Parlamento, in modo particolare dal presidente Brok. L'accelerazione del processo nelle ultime settimane è stata complessa e ha reso difficile alle diverse commissioni esprimere i loro punti di vista sulla proposta oggi in esame. Come dicevo prima, il nostro obiettivo è limitato. Importante, ma limitato, considerata la difficile situazione economica e finanziaria della Iugoslavia, che richiede un sostegno finanziario significativo da parte della comunità internazionale. Le autorità iugoslave hanno avviato importanti piani di riforma economica, che sono stati molto ben accolti dalla comunità internazionale. Avete citato l'argomento fondamentale della Conferenza dei donatori. E' vero che in occasione di tale Conferenza si è appoggiato il programma di transizione e recupero economico elaborato in collaborazione con la Banca mondiale e anche in cooperazione con la Commissione europea. La buona notizia, a cui ha fatto riferimento l'onorevole Lange, consiste nella disponibilità di fondi sufficienti a finanziare tutto ciò che era in programma. Si è riusciti addirittura a superare i 1 250 milioni di dollari previsti come aiuti per la Iugoslavia. Qual è il contributo della Comunità europea in questo momento? Stiamo portando avanti la nostra cooperazione in due direzioni: la prima, denominata assistenza "CARDS", prevede un aiuto comunitario di 230 milioni di euro per l'anno 2001, destinati alla ricostruzione, alla democratizzazione e alla stabilizzazione della zona. Oltre a questo, però, abbiamo proposto un'assistenza macrofinanziaria di 300 milioni con un obiettivo molto concreto, vale a dire la riduzione del della bilancia dei pagamenti. Naturalmente, intendiamo prolungare il mandato che permette alla Iugoslavia di accedere ai prestiti della BEI. A questo scopo, il 23 maggio la Comunità ha presentato la proposta cui ha fatto riferimento l'onorevole Brok, nel tentativo di agire in tempi rapidi ottenendo l'approvazione da parte del Consiglio dei ministri. Come osservato dal relatore, in seno al Consiglio dei ministri si è prodotto un cambiamento, che ha portato a privilegiare i prestiti a scapito delle donazioni, cambiamento che la Commissione non condivide. Desidero ringraziare apertamente l'onorevole Brok per aver sostenuto la posizione della Commissione. Tuttavia, stiamo parlando di una proposta di assistenza macrofinanziaria. Ogni volta che abbiamo portato avanti questo tipo di aiuti, lo abbiamo fatto a determinate condizioni nell'ambito dell'Unione europea, e non credo vi siano validi motivi che possano giustificare un cambiamento di rotta. Si tratta di aiuti complementari a quelli concessi da altre istituzioni internazionali e da donatori bilaterali, aiuti volti ad evitare le restrizioni finanziarie esterne cui è sottoposto quel paese. Ciò significa che lavoriamo in collaborazione con il Fondo monetario e con la Banca mondiale. Per il momento ci riferiamo solo alle restrizioni relative al 2001 e al prossimo anno, anche se non si può escludere che in seguito si estenderanno anche agli anni futuri. Come ben sapete, gli aiuti di questo tipo sono condizionati da determinate esigenze di politica economica e vengono proposti nell'ambito di un programma di del Fondo monetario internazionale per un anno. Come dicevo poc'anzi, la nostra proposta prevedeva 120 milioni in donazione e 180 in prestito, quest'ultimo per 15 anni a condizioni simili a quelle vigenti per gli altri paesi. L'accordo di base in sede di Consiglio ha ridotto la donazione a 75 milioni, lasciando il resto della somma per il prestito. Considerata la situazione di grave indebitamento della Iugoslavia e le sue difficoltà, e tenendo presente altre azioni dello stesso tipo realizzate in passato, la proposta della Commissione ci sembra coerente con la nostra prassi. Pertanto, continueremo a insistere affinché il Consiglio approvi le condizioni da noi proposte. La relazione Brok propone una serie di emendamenti; in seguito vi farò pervenire una nota in cui chiariamo qual è esattamente la nostra posizione. I criteri che abbiamo seguito nell'esaminare gli emendamenti sono, in forma molto sintetica, i seguenti: innanzitutto, non è necessario inserire i riferimenti al programma "CARDS" in questo caso concreto, dal momento che si tratta di un altro tipo di aiuti e non dell'assistenza CARDS, che è di natura diversa. Pertanto, non riteniamo accettabili alcuni emendamenti, come i nn. 1, 11, 15 e 19."@it9 "Thank you very much. I appreciate the passions stirred up by the issue of the Balkans, specifically Yugoslavia. However, my objective here today is rather more modest. Secondly, the political conditions. Macro-financial assistance is not the correct instrument for imposing political conditions. We can therefore accept Amendment No 2 if its wording can be changed. We have no problem with the references to the assistance which the Union is already carrying out, the approval of the Fund programmes, the reform of external aid, the margins of the Guarantee Fund and the multiannual financial aid package for Yugoslavia; Amendments Nos 3, 4, 8, 9 and 10 are therefore acceptable. We have greater difficulty with the problem of the references to the distribution of the burden. We have no problem with Amendment No 5, but to make payment conditional upon what other donors do is neither a condition nor a system which is normally introduced in the case of macro-financial assistance. Amendment No 13, in its current specific form, would not be acceptable. One point which you have raised is the reference to its exceptional assistance character. Of course it is exceptional assistance. Of course it is of a temporary nature. And this is already reflected in the text. Therefore, certain references do not seem necessary to us, such as its not exceeding 2003. I do not know if it will be necessary for us to reconsider the issue in 2003, but to say now that in no event are we going to do anything in 2003 does not seem correct to us. Neither does it seem necessary for Amendment No 7 to refer doubly to the concessional and temporary issue. With regard to the obligatory consultations with, shall we say, bodies of a political nature, we believe that the political debate is taking place now and will take place in the Council. But once the conditions have been basically defined, the Economic and Financial Committee must be the correct body to carry out the control of what in reality we are going to talk about, that is to say, the practical application of the proposals. We therefore believe that other types of conditions are not reasonable, such as those established in Amendments Nos 12, 14 and the first part of Amendment No 16. You request additional reports to Parliament. We are thinking of the reports proposed in Amendments Nos 16, 18 and 19. We can accept the one in Amendment No 19, if it refers to information on the previous year. It is very difficult to give information on the same year unless it is excessively delayed information, but the production of additional general reports, as well as the one we present every year, on macro-financial assistance, we believe to be an unnecessary bureaucratic burden. Nevertheless, we do understand that Parliament wishes to control and know what is happening with these issues. We are therefore at your disposal to provide you with information on the implementation of this aid, whenever Parliament may ask for it. But we believe that it is much better to react to specific proposals than to establish this type of formal obligation, which does not always have the necessary interest. I would lastly like to comment on certain precise dates which are laid down in relation to the limits for the first and second payments. You say that the first payment must be made before 31 December and the second before 30 June. There are two problems. One problem is bureaucratic, administrative: will we make it by 31 December? This is not the real difficulty. The real difficulty is that in the system of macro-financial assistance we are working with certain economic policy conditions and these payments can only be made in the event that these conditions are met. Of course, our objective is the same as yours: to implement aid as soon as possible, to pay it as quickly as possible and in this respect we are going to continue working with Parliament in complete harmony. Finally, and I will end here, I would like to thank Parliament for its support for the Commission proposal on the granting of macro-financial assistance to the Federal Republic of Yugoslavia. I hope that at the next Council we can adopt a response which will allow us to quickly confront, as Mr Brok said, this important challenge and be coherent with our own past positions. Of course we must react to the events of recent weeks as a European Community, offering a significant message of support to the Yugoslavian authorities and supporting the stabilisation and economic reform efforts made by that country. I especially welcome the efforts made by this House, and in particular Mr Brok. The acceleration of the process has been complex in recent weeks and this makes it difficult for the different committees to express their points of view on the proposal we are discussing today. As I said before, our objective is limited. It is important, but it is limited, given the difficult economic and financial situation of Yugoslavia, which requires the international community to offer significant financial support. The Yugoslavian authorities have implemented important economic reform programmes, which have been welcomed and accepted by the international community. You have referred to the fundamental issue of the Conference of Donors. This Conference has shown support for the economic transition and recovery programme, produced in collaboration with the World Bank and also with the European Commission. The good news has been – and Mr Lange has referred to it – the existence of sufficient funds to finance everything that was intended. It has even been possible to exceed the USD 1 250 million which was envisaged as aid for Yugoslavia. What contribution is the European Community making at the moment? We are cooperating via two channels. The first channel is EUR 230 million, in 2001, which is the Community aid for reconstruction, democracy and stabilisation in the area, the so-called ‘CARDS’ aid. However, as well as this, we have proposed 300 million in macro-financial assistance with a very specific aim, that is the reduction of the balance of payments deficit. Of course, we intend to extend the mandate which allows Yugoslavia to receive EIB loans. To this end, the Commission made its proposal, referred to by Mr Brok, of 23 May, trying to react, as he said, quickly and to persuade the Council of Ministers to accept. As he has also said, there has been a certain change in the Council of Ministers, lending more weight to loans and less to donations, a change which we in the Commission do not agree with. I would like to expressly thank Mr Brok for his support for the Commission’s position. However, we are talking about a proposal for macro-financial assistance. And every time we have given this sort of aid, we have done so with certain conditions within the European Union and I do not believe that there is any argument for changing that model. We are talking about aid which is complementary to aid implemented by other international institutions and bilateral donors, aid which is intended to prevent the external financial restrictions suffered by that country. That means that we are working in conjunction with the Monetary Fund and the World Bank. We are referring to 2001, although it may be considered for future years, but, at the moment, we are talking about the restrictions for 2001 and next year. This type of aid, as you know, is conditional upon certain economic policy demands and is proposed within a stand-by programme of the International Monetary Fund for one year. As I said before, our proposal was 120 million in donation and 180 in loan, the latter for 15 years under conditions similar to those for other countries. The basic agreement in the Council has reduced the donation to 75 million, leaving the rest for loans. We consider that, given Yugoslavia’s high level of debt and its other difficulties, and coherence with other types of similar modernisations which we have carried out in the past, the Commission’s proposal is coherent with our practice. We will therefore continue to insist in the Council that the conditions we have proposed be approved. Mr Brok’s report proposes a series of amendments; I will later provide you with a note which explains our exact position. Our view of the amendments is as follows, to put it very briefly: first, it is not necessary to include the references to CARDS in this particular case, since we are talking about another type of aid, and not about CARDS aid, which is of a different nature. Certain amendments do not therefore seem acceptable, such as Amendments Nos 1, 11, 15 and 19."@lv10 "Dank u. Ik begrijp dat de Balkan, en in het bijzonder Joegoslavië, veel emoties oproept. Mijn doelstelling voor vandaag is echter vrij bescheiden. Ten tweede de politieke voorwaarden: macrofinanciële steun is niet het gepaste instrument om politieke voorwaarden op te leggen. We kunnen amendement 2 dus aanvaarden, mits het anders wordt geformuleerd. We hebben geen enkel probleem met de verwijzingen naar de bijstand die de Unie reeds verleent, naar de goedkeuring van de programma's van het Fonds, de hervorming van de externe hulp, de marges van het Garantiefonds en het meerjarenpakket voor financiële steun aan Joegoslavië. Daarom kunnen we de amendementen 3, 4, 8, 9 en 10 aanvaarden. We hebben meer problemen met de amendementen die betrekking hebben op de verdeling van de lasten. We hebben geen probleem met amendement 5, maar de eis om betalingen afhankelijk te stellen van wat andere donoren doen, is geen voorwaarde of methode die normaal wordt toegepast bij macrofinanciële steun. Daarom kunnen we amendement 13 in zijn huidige formulering niet overnemen. U heeft ook verwezen naar het uitzonderlijke karakter van de financiële bijstand. Uiteraard heeft deze steun een uitzonderlijk karakter en is hij van tijdelijke aard. Dit komt ook duidelijk naar voren in de tekst. Daarom lijken ons sommige verwijzingen overbodig, zoals de eis dat de steun uiterlijk moet verlopen in 2003. Ik weet niet of wij ons opnieuw over dit vraagstuk zullen moeten buigen in 2003, maar nu al zeggen dat we in 2003 niets zullen doen, lijkt ons geen juiste houding. Evenmin vinden wij de dubbele verwijzing naar het voorwaardelijke en tijdelijke karakter van de bijstand in amendement 7 noodzakelijk. Wat betreft de verplichte raadplegingen van organen die, laten we zeggen, een politiek karakter hebben, denken wij dat het politieke debat reeds plaatsvindt en zal blijven plaatsvinden in de Raad. Als eenmaal de voorwaarden zijn vastgelegd, is het Economisch en Financieel Comité het enige adequate orgaan om controle uit te oefenen op de praktische uitvoering van de voorstellen, en dat is waar het uiteindelijk om zal gaan. Daarom is het volgens ons niet redelijk om andere soorten voorwaarden te stellen, zoals in de amendementen 12 en 14 en het eerste deel van amendement 16 wordt gedaan. U verzoekt ons bijkomende informatie te verstrekken aan het Parlement. Ik verwijs met name naar de verslagen die worden voorgesteld in de amendementen 16, 18 en 19. We kunnen amendement 19 aanvaarden, voorzover het betrekking heeft op informatie over het voorgaande jaar. Het is heel moeilijk om informatie te geven over het lopende jaar tenzij het zeer laattijdige informatie is, maar de opstelling van bijkomende algemene verslagen over macrofinanciële bijstand, bovenop het verslag dat we elk jaar voorleggen, is volgens ons een onnodige bureaucratische last. We begrijpen echter wel dat het Parlement wil controleren en weten wat er op dit vlak gebeurt. Daarom staan we ook tot uw beschikking om informatie te verschaffen over de inwerkingtreding van deze steun, telkens wanneer het Parlement ons daarom verzoekt. Volgens ons is het echter veel beter om te reageren op concrete voorstellen dan dit soort formele verplichtingen in te stellen, die niet altijd het vereiste nut hebben. Tenslotte wil ik nog iets zeggen over sommige precieze data die als uiterste termijnen worden vastgesteld voor de betaling van de eerste en tweede tranche. U zegt dat de eerste tranche moet worden betaald voor 31 december en de tweede voor 30 juni. Er zijn echter twee problemen. Het eerste is een bureaucratisch, administratief probleem: halen we 31 december? Dat is echter niet het echte probleem. Het echte probleem is dat we in het stelsel van de macrofinanciële bijstand met voorwaarden op het gebied van economisch beleid werken en alleen bij vervulling van deze voorwaarden kunnen deze uitbetalingen plaatsvinden. Ons doel is uiteraard hetzelfde als het uwe: de steun zo snel mogelijk uitvoeren, de tranches zo snel mogelijk uitkeren, en we zullen in die richting blijven samenwerken met het Parlement, in een geest van absolute eensgezindheid. Tot slot wil ik het Parlement bedanken voor zijn steun aan het voorstel van de Commissie voor de toekenning van macrofinanciële bijstand aan de Federale Republiek Joegoslavië. Ik hoop dat we op de volgende Raad een antwoord krijgen dat ons in staat stelt om, zoals de heer Brok heeft gezegd, snel deze belangrijke uitdaging waar te maken en coherent te zijn met onze eigen standpunten uit het verleden. Het staat vast dat wij als Europese Gemeenschap moeten reageren op de gebeurtenissen van de afgelopen weken door een duidelijk signaal van steun te geven aan de Joegoslavische autoriteiten en aan de inspanningen die in dit land zijn geleverd op het gebied van de stabilisering en de economische hervorming. Ik heb met name waardering voor de inspanningen die dit Parlement en, in het bijzonder, voorzitter Brok hebben geleverd. De versnelling van het proces heeft ons de afgelopen weken voor ingewikkelde problemen gesteld waardoor de verschillende commissies moeilijkheden ondervonden bij het geven van hun standpunt over het voorstel dat we vandaag presenteren. Zoals ik reeds zei, is onze doelstelling beperkt, belangrijk maar beperkt, gezien de moeilijke economische en financiële situatie van Joegoslavië. Daarvoor is belangrijke financiële bijdrage van de internationale gemeenschap vereist. De Joegoslavische autoriteiten hebben belangrijke economische hervormingsplannen op stapel gezet die goed zijn ontvangen door de internationale gemeenschap. U heeft verwezen naar het fundamentele vraagstuk van de donorconferentie. Het is waar dat men op deze conferentie het programma voor economische aanpassing en wederopbouw heeft ondersteund. Dit programma werd uitgewerkt in samenwerking met de Wereldbank en de Europese Commissie. Het goede nieuws was - de heer Lagendijk heeft daarop gewezen - dat er voldoende financiële middelen zijn om alles volledig te financieren. Men is zelfs uitgekomen boven het bedrag van 1.250 miljoen dollar dat oorspronkelijk was voorzien voor de steun aan Joegoslavië. Welke bijdrage levert de Europese Gemeenschap op dit moment? Onze samenwerking verloopt langs twee wegen. De eerste is de communautaire steun voor de wederopbouw, democratisering en stabilisering van de regio, de zogenaamde "CARDS"-steun, die 230 miljoen euro bedraagt. Daarnaast hebben we nog eens 300 miljoen macrofinanciële bijstand voorgesteld voor een heel concreet doel: de vermindering van het betalingsbalanstekort. We willen uiteraard ook het mandaat verlengen dat Joegoslavië toestaat om leningen te sluiten bij de Europese Investeringsbank. Met dat doel voor ogen heeft de Commissie haar voorstel, waar de heer Brok naar heeft verwezen, voorgelegd op 23 mei, om, zoals hij zei, snel te reageren en de goedkeuring van de Raad te krijgen. Zoals hij eveneens heeft opgemerkt, is er sprake van een zekere ommekeer in de Raad. Deze geeft nu de voorkeur aan leningen boven schenkingen, een ommekeer die wij als Commissie niet ondersteunen. Ik wil de heer Brok dan ook uitdrukkelijk bedanken voor zijn ondersteuning van het standpunt van de Commissie. We hebben het hier echter over een voorstel voor macrofinanciële bijstand. In het verleden hebben we aan dit soort steun altijd bepaalde voorwaarden verbonden in het kader van de Europese Unie en ik geloof dat er geen enkel argument is om dit model te wijzigen. Deze steun is bedoeld als aanvulling op de steun die andere internationale instellingen en bilaterale donoren verstrekken om de externe financiële beperkingen van Joegoslavië weg te werken. Dit wil zeggen dat we samenwerken met het Internationaal Monetair Fonds en de Wereldbank. De steun heeft betrekking op het jaar 2001, al is het mogelijk dat we er ook gebruik van zullen maken in toekomstige jaren, maar voorlopig hebben we het over de beperkingen van 2001 en het daaropvolgende jaar. Zoals u weet, moet dit soort steun beantwoorden aan bepaalde vereisten inzake economisch beleid en wordt hij voorgesteld in het kader van een programma van het Internationaal Monetair Fonds voor de periode van één jaar. Zoals ik reeds zei, bestond ons voorstel uit een schenkingscomponent van 120 miljoen en een lening van 180 miljoen. De lening duurt 15 jaar, tegen dezelfde voorwaarden als die voor de overige landen. In het basisakkoord van de Raad werd de schenking teruggebracht tot 75 miljoen en de rest gefinancierd door leningen. Wij zijn van mening dat gezien de hoge schuldenlast van Joegoslavië en de problemen waarin dat land verkeert, en gezien het feit dat ons voorstel overeenstemt met gelijkaardige acties in het verleden, het voorstel van de Commissie beantwoordt aan onze gebruikelijke praktijk. Daarom blijven we er bij de Raad op aandringen de door ons voorgestelde voorwaarden goed te keuren. In het verslag van de heer Brok wordt een aantal amendementen voorgesteld; ik zal u nadien de nota geven zodat precies wordt vastgelegd wat ons standpunt is. Heel kort samengevat luidt ons standpunt over de amendementen als volgt: ten eerste is het volgens ons niet nodig om in dit concrete geval de verwijzingen naar "CARDS" op te nemen, omdat we het hier hebben over een ander soort steun dan "CARDS", over een steun met andere eigenschappen. Daarom kunnen we bepaalde amendementen niet overnemen, zoals de amendementen 1, 11, 15 en 19."@nl2 "Muito obrigado. Compreendo o entusiasmo que o tema dos Balcãs, e em particular a Jugoslávia, desperta. No entanto, o objectivo que me traz hoje aqui é bastante mais modesto. Em segundo lugar, as condições políticas. A assistência macrofinanceira não é o instrumento adequado para impor condições políticas. Por conseguinte, podemos aceitar a alteração 2, com uma reformulação da sua redacção. Não nos levantam qualquer problema as referências à assistência que a União já iniciou, à aprovação dos programas do Fundo, à reforma da ajuda externa, às margens previstas no Fundo de Garantia e ao envelope financeiro plurianual da assistência comunitária à Jugoslávia; por isso, aceitamos as alterações 3, 4, 8, 9 e 10. Já as referências à repartição dos encargos colocam­nos algumas dificuldades. A alteração 5 não nos levanta qualquer problema, mas pretender subordinar a concessão da assistência comunitária ao que outros doadores façam não é normalmente considerado, nem como condição nem como sistema, no caso da assistência macrofinanceira. Por isso, a alteração 13, na sua redacção actual, não pode ser aceite. Uma questão que os senhores deputados colocaram é o carácter excepcional desta assistência. É óbvio que esta assistência tem um carácter excepcional. É óbvio que tem uma natureza temporária. O que aliás já está contemplado no texto. E por esta razão pensamos que são desnecessárias algumas referências, tais como dizer que não deverá ultrapassar o ano de 2003. Não sei se em 2003 será necessário voltar a abordar este tema, mas afirmar neste momento que não iremos tomar qualquer decisão em 2003 não se me afigura correcto. Como também não consideramos necessário repetir na alteração 7 o carácter excepcional e temporário da assistência. Quanto às consultas obrigatórias a, digamos, órgãos de natureza política, pensamos que o debate político está a ter lugar neste momento, será travado no Conselho. Mas depois de definidas as condições, será o Comité Económico e Financeiro o órgão adequado para efectuar o controlo daquilo que vamos abordar, ou seja, a aplicação prática das propostas. Daí julgarmos não ser aceitável outro tipo de condições, como as que se estabelecem nas alterações 12, 14 e na primeira parte da alteração 16. O Parlamento solicita que lhe enviemos relatórios adicionais. Refiro­me aos relatórios aos quais se faz referência nas alterações 16, 18 e 19. Podemos aceitar o relatório proposto na alteração 19, caso se refira a informações relativas ao ano transacto. É muito difícil facultar informação relativa ao ano em curso sobre factos muito recentes, mas a elaboração de relatórios gerais adicionais para além daquele que já apresentamos anualmente sobre a assistência macrofinanceira afigura­se­nos um peso burocrático desnecessário. Compreendemos, no entanto, a vontade do Parlamento de controlar e de estar a par da situação neste domínio. Estaremos, pois, à vossa disposição para facultar qualquer informação sobre a concessão desta assistência, sempre que o Parlamento no­la solicitar. Mas julgamos que é preferível dar resposta a propostas concretas do que estabelecer este tipo de obrigações formais, que nem sempre são de grande interesse. Por último, uma observação relativa a algumas datas concretas fixadas para os limites para os desembolsos da primeira e da segunda parcelas. Os senhores deputados defendem que a primeira parcela deve ser desembolsada até 31 de Dezembro e a segunda, até 30 de Junho. Levantam­se dois problemas. Um problema de natureza burocrática, administrativa: chegaremos a 31 de Dezembro? Mas a verdadeira dificuldade não é esta. A verdadeira dificuldade é que o sistema de assistência macrofinanceira está subordinado a condições de política económica, e só no caso de essas condições se cumprirem é que esses desembolsos terão lugar. É óbvio que o nosso objectivo é coincidente com o vosso: conceder a assistência quanto antes, disponibilizá­la o mais rapidamente possível, e vamos continuar a trabalhar com o Parlamento, em total sintonia, nesta mesma linha. Por último, e para terminar, queria agradecer ao Parlamento o seu apoio à proposta da Comissão relativa à concessão de assistência macrofinanceira à República Federativa da Jugoslávia. Espero que no próximo Conselho seja possível dar uma resposta que nos permita fazer frente rapidamente, como disse o senhor deputado Brok, a este importante repto e ser coerentes com as posições que adoptámos no passado. Os acontecimentos registados nas últimas semanas obrigam a Comunidade Europeia a reagir, transmitindo um significativo sinal de apoio às autoridades jugoslavas e apoiando os esforços de estabilização e de reforma económica iniciados no país. Congratulo­me em particular pelos esforços envidados por esta Câmara, e muito em particular pelos do presidente Elmar Brok. A aceleração do processo nas últimas semanas foi complexa, o que dificulta às diferentes comissões manifestarem os seus pontos de vista sobre a proposta que hoje apresentamos. Como disse, o nosso objectivo é limitado. Importante, mas limitado, devido à difícil situação económica e financeira da Jugoslávia, que reclama um significativo apoio financeiro por parte da comunidade internacional. As autoridades jugoslavas deram início a importantes planos de reforma económica, que receberam o apoio e foram bem aceites pela comunidade internacional. Os senhores deputados referiram­se ao tema fundamental da Conferência dos Doadores, no âmbito da qual se deu apoio, de facto, ao programa de transição e de recuperação económica, elaborado em colaboração com o Banco Mundial e ainda em cooperação com a Comissão da União Europeia. Pudemos felizmente constatar - e o senhor deputado Lange fez referência a este aspecto - que existem fundos suficientes para financiar todos os objectivos definidos. Foi inclusivamente possível exceder os 1250 milhões de dólares previstos a título de ajuda à Jugoslávia. Qual é a actual contribuição da Comunidade Europeia? A nossa cooperação está a desenrolar­se através de duas vias. A primeira, um montante de 230 milhões de euros, em 2001, constitui a ajuda comunitária à reconstrução, à democracia e à estabilização da região, a chamada assistência "CARDS". Paralelamente, propusemos um montante de 300 milhões a título de assistência macrofinanceira com um objectivo muito concreto, a saber, a redução do défice da balança de pagamentos. Pretendemos naturalmente estender o mandato que permite à Jugoslávia ter acesso aos empréstimos do BEI. Com esta finalidade, a Comissão apresentou a 23 de Maio a sua proposta, a que o senhor deputado Brok aludiu, numa tentativa de reagir, como ele próprio referiu, prontamente e conseguir a aprovação do Conselho de Ministros. Como ele também fez referência, no Conselho de Ministros houve uma mudança de rumo, passando a atribuir­se um peso maior aos empréstimos e menor às subvenções, mudança que a Comissão não subscreve. Agradeço expressamente ao senhor deputado Brok o apoio que dispensou à posição da Comissão. Contudo, está em causa uma proposta de assistência macrofinanceira. E a concessão por parte da União Europeia deste tipo de assistência foi sempre acompanhada do cumprimento de certas condições, e não encontro qualquer fundamento para justificar uma mudança deste modelo. Estamos a falar de ajudas complementares àquelas que outras instituições internacionais e doadores bilaterais concedem, de ajudas que têm como objectivo evitar as limitações financeiras externas daquele país. Isto significa que trabalhamos em colaboração com o Fundo Monetário e com o Banco Mundial. Referimo­nos ao ano 2001, embora em anos futuros possam colocar­se também, mas neste momento estamos a falar das limitações de 2001 e do próximo ano. Este tipo de assistência, como é do vosso conhecimento, está subordinado a certas condições de política económica e inscrevem­se no âmbito de um programa de de um ano do Fundo Monetário Internacional. Como referi já, a nossa proposta era de 120 milhões a título de subvenção e de 180 a título de empréstimo, este último a 15 anos e em condições idênticas às dos restantes países. O acordo básico alcançado no Conselho reduziu a subvenção para 75 milhões, inscrevendo o restante montante como empréstimo. Tendo em conta a situação de elevado nível de endividamento da Jugoslávia e as dificuldades do país, bem como a coerência com outro tipo de actualizações semelhantes efectuadas no passado, a proposta da Comissão é, na nossa opinião, coerente com a nossa prática. Vamos, por isso, continuar a insistir junto do Conselho para que sejam aprovadas as condições enunciadas na nossa proposta. O relatório do senhor deputado Brok contém uma série de alterações; posteriormente, facultar­lhes­ei um documento que lhes permitirá conhecer com precisão a nossa posição. Relativamente às alterações, a nossa posição é, de forma sucinta, a seguinte: primeiro, não é necessário incluir qualquer referência ao programa CARDS neste caso concreto, na medida em que está em causa outro tipo de assistência que não se inscreve no âmbito desse programa, com uma natureza diferente. Daí que consideremos não serem aceitáveis algumas alterações, como as alterações 1, 11, 15 e 19."@pt11 "Tack så mycket! Jag har förståelse för att Balkan, och i synnerhet det före detta Jugoslavien, väcker stort intresse. Emellertid är mitt mål här i dag något mer blygsamt. För det andra, det politiska kravet. Det makrofinansiella stödet är inte det korrekta instrumentet för att ställa politiska krav. När det gäller ändringsförslag 2, kan vi således godta det om formuleringen ändras. Vi har inga problem med hänvisningar till det stöd som unionen redan ger, det avtal som Internationella valutafonden har godkänt, det externa stödet, marginalerna i garantifonden eller det fleråriga finansieringsbeloppet för Jugoslavien; och därför kan vi godta ändringsförslagen 3, 4, 8, 9 och 10. Vi har något större invändningar mot hänvisningarna till ansvaret för betalningsskyldigheter. Vi har inga invändningar mot ändringsförslag 5, men att utbetalningarna skall bestämmas av vad andra givare gör är inte ett krav som normalt sett ingår i de makrofinansiella stöden. Därför är ändringsförslag 13 inte godtagbart i sin nuvarande utformning. En punkt som ni har lagt fram är hänvisningarna till benämningen exceptionellt stöd. Naturligtvis är det ett exceptionellt stöd. Naturligtvis är det tillfälligt. Detta återspeglas redan i texten. Följaktligen anser vi att vissa av hänvisningarna inte är nödvändiga, om stödet inte ges längre än till år 2003. Det kanske blir nödvändigt att åter ta upp frågan år 2003, men att säga nu att vi inte under några omständigheter kommer att göra något år 2003 förefaller oss vara en felaktig ståndpunkt. Vi anser inte heller att det är nödvändigt med en dubbel hänvisning till att stödet beviljas tillfälligt i ändringsförslag 7. När det gäller de obligatoriska samråden med så att säga politiskt orienterade organ, anser vi att den politiska debatten redan förs nu och den kommer att föras i rådet. Men när villkoren väl har definierats måste det först och främst vara Ekonomiska och finansiella kommittén som är det organ som skall genomföra kontrollen av vad vi egentligen talar om, nämligen den praktiska tillämpningen av förslagen. Därför anser vi inte att de andra villkor som ställs i ändringsförslagen 12 och 14 och i första delen av nummer 16 är berättigade. Ni begär kompletterande rapporter till parlamentet. Vi hänvisar till de rapporter som ändringsförslagen 16, 18 och 19 handlar om. Den rapport som tas upp i ändringsförslag 19 kan vi godta, om det är föregående års upplysningar som avses. Det är mycket svårt att lämna information för samma år om det inte rör sig om upplysningar som är mycket försenade, men att utarbeta allmänna kompletterande rapporter, förutom den rapport om makrofinansiellt stöd som vi lägger fram varje år, anser vi vara en onödig byråkratisk börda. Emellertid har vi förståelse för att parlamentet vill utöva sin kontroll och veta hur stödprogrammen genomförs, och var gång parlamentet begär det, står vi till ert förfogande för att tillhandahålla information om igångsättandet av detta stöd. Men vi anser att det är mycket bättre att reagera på konkreta förslag än att fastställa detta slags formella skyldigheter, som inte alltid fyller sitt syfte. Slutligen en kommentar om vissa exakta datum som fastställs när det gäller begränsningarna för den första och andra utbetalningen. Ni säger att den första utbetalningen bör ske före den 31 december och den andra före den 30 juni. Det finns två problem. Ett byråkratiskt och administrativt problem: räcker det till den 31 december? Detta är dock inte den verkliga svårigheten. Den verkliga svårigheten är nämligen att systemet för makrofinansiellt stöd är förknippat med villkor för ekonomisk politik och att dessa utbetalningar endast kan ske i det fall dessa skyldigheter uppfylls. Vårt mål är naturligtvis detsamma som ert: att genomföra stödet så snart som möjligt, att betala ut det så snabbt som möjligt och vi kommer att fortsätta på den linjen i nära samarbete med parlamentet. Avslutningsvis, tackar jag parlamentet för ert stöd till kommissionens förslag om beviljande av makrofinansiellt stöd till Förbundsrepubliken Jugoslavien. Jag hoppas att vi under nästa råd kommer att kunna komma fram till ett svar som gör det möjligt för oss att snabbt anta, som Brok sade, denna viktiga utmaning och handla i enlighet med de ståndpunkter vi tidigare har gett uttryck för. Vi måste reagera som en europeisk gemenskap inför de händelser som har inträffat under de senaste veckorna, ge tydliga signaler om att vårt stöd till de jugoslaviska myndigheterna och stödja de ansträngningar som har inletts för stabilisering och ekonomiska reformer i landet. Jag uppskattar kammarens, och i synnerhet Broks ansträngningar. Processen har accelererat under de senaste veckorna och situationen är komplicerad, vilket gör det svårt för de olika utskotten att uttrycka sina åsikter om det förslag som vi lägger fram i dag. Som jag sade tidigare är vårt mål begränsat. Det är ett viktigt mål, men det är begränsat på grund av den svåra ekonomiska situationen i Jugoslavien. På grund av detta är det nödvändigt att det internationella samfundet ger ett avsevärt finansiellt stöd. De jugoslaviska myndigheterna har satt igång omfattande planer för ekonomisk reform, vilka har blivit väl mottagna och har godtagits av det internationella samfundet. Ni har tagit upp den mycket viktiga frågan om givarkonferensen. Det är sant att man vid denna konferens har stött det övergångsprogram för ekonomisk återhämtning som har utarbetats i samarbete med Världsbanken och även med Europeiska kommissionen. Den goda nyheten har varit – och Lange har nämnt detta – att det finns tillräckliga medel för att finansiera allt man avsåg. Det rör sig till och med om ett högre belopp än de 1 250 miljoner dollar som hade beräknats för stöd till Jugoslavien. Vad bidrar Europeiska gemenskapen med för närvarande? Vi är i färd med att genomföra vårt samarbete i två etapper. Ett första delmål är programmet för gemenskapens stöd till återuppbyggnad, utveckling och stabilisering i området, som benämns "Cards-programmet" på 230 miljoner euro för år 2001. Men utöver detta har vi kommit med ett förslag om 300 miljoner till makrofinansiellt stöd med ett mycket konkret mål, nämligen att minska underskottet i betalningsbalansen. Vårt mål med detta är naturligtvis att utöka det mandat som gör det möjligt för Jugoslavien att låna från Europeiska investeringsbanken (EIB). Detta var syftet med kommissionens förslag av den 23 maj, vilket Brok har tagit upp, det vill säga att reagera snabbt, som han uttryckte det, och uppnå Ministerrådets godkännande. Förslaget har dock, som Brok har påpekat, genomgått vissa förändringar i behandlingen i Ministerrådet, större tonvikt har lagts vid lånedelen och mindre vid bidragsdelen. Kommissionen håller inte med om denna förändring och jag vill uttryckligen tacka Brok för hans stöd till kommissionens ståndpunkt. Vi talar dock om ett förslag om makrofinansiellt stöd och vi ställer alltid vissa villkor inom ramen för Europeiska unionen när vi beviljar denna typ av bistånd. Jag anser inte att det finns några argument för att ändra den modellen. Vi talar om kompletterande stöd i samarbete med andra internationella institutioner och bilaterala givare med syftet att lätta landets externa finansieringsrestriktioner. Detta innebär att vi samarbetar med Internationella valutafonden och Världsbanken. Stödet avser år 2001, även om en eventuell förlängning kan diskuteras, men för närvarande talar vi om finansieringsrestriktionerna för år 2001 och nästföljande år. Detta slags stöd är som, som ni vet, förknippat med vissa krav på ekonomisk politik och de föreslås inom ett avtal på ett år som Internationella valutafonden har godkänt. Som jag sade tidigare består vårt förslag av en bidragsdel på 120 miljoner och en lånedel på 180 miljoner, och lånet skall betalas tillbaka på 15 år med liknande villkor som för de övriga länderna. I rådets grundavtal har bidragsdelen sänkts till 75 miljoner, och resten är lån. Med tanke på att Jugoslavien har stora skulder och svårigheter och i samklang med andra liknande uppdateringar som vi har gjort förut, anser vi att kommissionens förslag överensstämmer med vår praxis. Följaktligen kommer vi att fortsätta att insistera på att de villkor som vi har lagt fram godkänns av rådet. I Broks betänkande läggs en rad ändringsförslag fram och jag kommer senare att lämna er ett skriftligt meddelande för att ni snabbt skall få exakt information om vår ståndpunkt. Vårt omdöme om ändringsförslagen är, mycket kort uttryckt, följande: För det första är det inte nödvändigt att ta med hänvisningar till "Cards" i det här konkreta fallet, eftersom vi talar om ett annat slags stöd och inte om Cards-stödet, som har en annan beskaffenhet. Av den anledningen anser vi oss inte kunna godta några av ändringsförslagen, som 1, 11, 15 och 19."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Solbes,"12 "Stand by"8 "Standby"7 "deficit"9 "stand by"13,2,12,11,9,6

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph