Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-319"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010704.8.3-319"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, la situation de plus en plus instable dans laquelle se trouve ce qui reste de la République de Yougoslavie, comme, il faut bien le dire, l'ensemble des Balkans, nous oblige à prolonger cette année, et sans doute à prolonger longtemps encore l'aide que nous apportons aux pays de la région. Elle nous oblige aussi, elle devrait nous obliger surtout, à regarder la réalité de notre échec en face, bien en face, et à nous interroger sur sa cause.
La cause est simple. L'Union européenne a seulement fait semblant d'obéir à une logique de paix. En réalité, elle n'a fait que couvrir par un discours humanitaire une véritable logique de guerre, une guerre qui entrait dans les intérêts de plusieurs puissances et qui visait à détruire la Yougoslavie, ce qui d'ailleurs fut fait en quelques années. Mais cela, seul un raisonnement géopolitique permettrait de le comprendre. Or, bien qu'elle soit le seul moyen de saisir la réalité des rapports de force entre les nations, c'est-à-dire la vie diplomatique elle-même, nous nous obstinons à refuser l'analyse géopolitique. Pourtant, celle-ci montrerait la vérité qui saute aux yeux, celle de trois puissances poursuivant des intérêts convergents dans les Balkans.
D'abord l'Allemagne, à qui n'a jamais échappé que, après la Première comme après la Seconde Guerre mondiale, c'est en partie contre ses intérêts, du moins contre son expansionnisme européen, que fut créé l'ensemble yougoslave ; une Allemagne qui, dès que sa réunification fut acquise en 1990, a largement contribué à faire sauter le verrou serbe, son vieil ennemi, pour retrouver ses alliés slovènes et croates, deux précieux riverains de la Méditerranée, soit dit en passant. De même, la Turquie a facilement retrouvé la connivence albanaise et son bras armé, qui est l'UCK.
D'une certaine façon poussée par tout le monde musulman, la Turquie a reconquis de très vieilles, très anciennes positions dans l'Europe balkanique, et elle l'a fait, évidemment, contre les intérêts de l'Europe, mais dans l'intérêt des États-Unis qui, comme tout empire, savent très bien qu'il faut diviser pour régner et qui trouvaient, qui trouvent leur compte aujourd'hui en attisant de très vieux conflits, en réveillant de très vieilles querelles dans ce qu'il faut bien appeler une grande Turquie qui est en train de s'installer dans les Balkans, au grand dam, on peut la comprendre, de la Grèce.
Bref, l'Europe a travaillé contre elle-même et c'est un signe supplémentaire de son incapacité, à mes yeux, à mener une diplomatie rationnelle."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, mine damer og herrer, situationen bliver stadig mere ustabil i det, der er tilbage af Forbundsrepublikken Jugoslavien, og - må vi medgive - i alle Balkanlandene. Vi må derfor fortsat yde bistand til landene i denne region, i år og sandsynligvis i en længere periode fremover. Situationen bør - eller burde - få os til at se vores egen fiasko i øjnene og få os til at spørge, hvad der er baggrunden herfor.
Begrundelsen for vores manglende succes er enkel. EU har givet indtryk af, at man søger freden. I virkeligheden tjente al tale om humanitære hensyn som dække for et ræsonnement, der bundede i en krigsløsning. En krig, som ville tjene flere stormagters interesser, og som havde til formål at tilintetgøre Jugoslavien, hvilket også skete i løbet af nogle år. For at forstå dette ræsonnement, må man imidlertid se spørgsmålet i geopolitisk perspektiv. Om end det kun set i dette perspektiv er muligt at forstå det eksisterende styrkeforhold nationerne imellem, og dermed forstå hele den diplomatiske indsats, må vi fortsat tage afstand fra en sådan geopolitisk analyse. Den viser imidlertid med al ønskelig tydelighed, at tre stormagter har sammenfaldende interesser i Balkanlandene.
Dels Tyskland, som ikke på noget tidspunkt har glemt, at Forbundsrepublikken Jugoslavien opstod efter Første og Anden Verdenskrig til dels på bekostning af tyske interesser og i alt fald på bekostning af tyske ekspansionistiske interesser. Tysklands genforening i 1990 gav i høj grad stødet til konflikten med serberne, Tysklands gamle fjende, og bestræbelserne for at genskabe relationerne med de slovenske og kroatiske allierede - i parentes bemærket to områder med en værdifuld placering ved Middelhavet. På tilsvarende vis nåede Tyrkiet uden større problemer til forståelse med albanerne, herunder de væbnede albanske styrker, UCK.
Mere eller mindre med hele den muslimske verden i ryggen har Tyrkiet generobret tidligere tiders stilling i Europa og i Balkanområdet. Det er selvsagt sket på bekostning af europæiske interesser, men i tråd med USA's interesser. USA kender, som ethvert imperium, løsenet "del og hersk" og så - ser - sin fordel i at puste til gamle konflikter og vække gamle modsætningsforhold til live i det, man må betegne som Stortyrkiet, som er i færd med at skabe sig en base i Balkanområdet. Selvsagt til skade for Grækenland.
EU har modarbejdet egne interesser, hvilket efter min opfattelse er endnu et vidnesbyrd om EU's manglende evne til at finde hensigtsmæssige diplomatiske løsninger."@da1
"Herr Präsident, meine Damen und Herren! Die immer instabilere Situation, in der sich die Restrepublik Jugoslawien sowie der ganze Balkan befinden, zwingt uns, die Hilfe für die Länder der Region noch für dieses Jahr und zweifellos noch für lange Zeit darüber hinaus zu verlängern. Sie zwingt uns auch bzw. sollte dies zumindest tun, der Realität unseres Scheiterns ins Auge zu sehen und nach den Ursachen zu fragen.
Die Ursache ist einfach. Die Europäische Union ist nur scheinbar einer Logik des Friedens gefolgt. In Wahrheit hat sie mit humanitärem Gerede nur eine echte Kriegslogik kaschiert, die Logik eines Krieges, der den Interessen mehrerer Mächte diente und darauf gerichtet war, Jugoslawien zu zerstören, was ja dann auch in einigen Jahren geschafft war. Aber das lässt sich allein mit einer geopolitischen Betrachtungsweise verständlich machen. Obwohl sie das einzige Mittel ist, um die Realität der Kräfteverhältnisse zwischen den Nationen, d. h. die Diplomatie selbst zu begreifen, widersetzen wir uns jedoch der geopolitischen Analyse. Sie ist allerdings der Schlüssel zu der offenkundigen Wahrheit, dass es drei Mächte gibt, die auf dem Balkan konvergierende Interessen verfolgen.
Da ist zunächst Deutschland, das es nie verwunden hat, dass nach dem ersten wie nach dem zweiten Weltkrieg zum Teil gegen seine Interessen, zumindest gegen seinen europäischen Expansionismus, das jugoslawische Gebilde geschaffen wurde, und das, sobald seine Wiedervereinigung 1990 erreicht war, weitgehend dazu beigetragen hat, den serbischen Riegel, seinen alten Feind, zu sprengen, um wieder zu seinen slowenischen und kroatischen Verbündeten zu stoßen, bei denen es sich nebenbei gesagt um zwei wertvolle Mittelmeeranrainer handelt. Ebenso hat die Türkei rasch wieder zu den albanischen Kumpanen und ihrem bewaffneten Arm, der UCK, gefunden.
Gewissermaßen getrieben durch die gesamte islamische Welt hat die Türkei sehr alte Positionen auf dem europäischen Balkan zurückerobert, was natürlich den Interessen Europas zuwiderlief, aber im Interesse der Vereinigten Staaten lag. Diese wissen wie jede Weltmacht sehr genau, dass man teilen muss, um zu herrschen, und sie kamen und kommen heute auf ihre Kosten, indem sie sehr alte Konflikte schüren und uralte Streitigkeiten in einer Großtürkei wieder aufleben lassen, die dabei ist, sich auf dem Balkan zu installieren, verständlicherweise zum großen Leidwesen Griechenlands.
Kurz, Europa hat gegen sich selbst gehandelt, und das ist in meinen Augen ein weiteres Zeichen für seine Unfähigkeit, eine rationelle Diplomatie zu betreiben."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, η ολοένα και πιο ασταθής κατάσταση στην οποία βρίσκεται ό,τι απομένει από τη Δημοκρατία της Γιουγκοσλαβίας, καθώς, πρέπει να το πούμε, και από τα Βαλκάνια συνολικά, μας υποχρεώνουν να παρατείνουμε για το τρέχον έτος, και αναμφίβολα να παρατείνουμε επί πολύ ακόμη την παροχή βοήθειας προς τις χώρες της περιοχής. Μας υποχρεώνει επίσης, ή τουλάχιστον θα έπρεπε να μας υποχρεώνει, να αντιμετωπίσουμε ευθέως την αποτυχία μας και να αναζητήσουμε την αιτία της.
Η αιτία είναι απλή. Η Ευρωπαϊκή Ένωση υποκρίθηκε απλώς ότι ακολούθησε τη λογική της ειρήνης. Στην πραγματικότητα, το μόνο που έκανε ήταν να καλύψει με ένα ανθρωπιστικό πέπλο τη λογική του πολέμου, ενός πολέμου που εξυπηρετούσε τα συμφέροντα ορισμένων δυνάμεων και είχε ως στόχο να καταστρέψει την Γιουγκοσλαβία, κάτι που συνέβη εξάλλου μέσα σε μερικά χρόνια. Αυτό, όμως, θα γινόταν κατανοητό μόνο με μια γεωπολιτική συλλογιστική. Αν και αυτός είναι ο μόνος τρόπος να αντιληφθούμε τις σχέσεις ισχύος μεταξύ των εθνών, δηλαδή την ίδια τη διπλωματία, επιμένουμε να αρνούμαστε τη γεωπολιτική ανάλυση, η οποία θα μας αποκάλυπτε πάντως την εξόφθαλμη αλήθεια, δηλαδή τις τρεις δυνάμεις που έχουν συγκλίνοντα συμφέροντα στα Βαλκάνια.
Πρώτα η Γερμανία, η οποία δεν λησμόνησε ποτέ ότι, μετά από τον πρώτο και τον δεύτερο παγκόσμιο πόλεμο, το γιουγκοσλαβικό μόρφωμα δημιουργήθηκε εν μέρει εις βάρος των συμφερόντων της, ή τουλάχιστον του ευρωπαϊκού της επεκτατισμού. Μια Γερμανία η οποία, μετά από την επανένωσή της το 1990, εργάστηκε ενεργά για την εξάλειψη του εμποδίου που αποκαλείται Σερβία, του παλαιού της εχθρού, προκειμένου να ξανασμίξει με τους Σλοβένους και Κροάτες συμμάχους της, δύο πολύτιμες περιοχές με διέξοδο στη Μεσόγειο, ειρήσθω εν παρόδω. Ομοίως, η Τουρκία συμμάχησε και πάλι χωρίς δυσκολία με τους Αλβανούς και το ένοπλο σκέλος τους, τον UCK.
Παρακινούμενη κατά κάποιο τρόπο από όλο τον μουσουλμανικό κόσμο, η Τουρκία κατέλαβε ξανά θέσεις που κατείχε πολύ παλιά στα Βαλκάνια, και τούτο, ασφαλώς, αντιβαίνει προς τα συμφέροντα της Ευρώπης, αλλά εξυπηρετεί τα συμφέροντα των Ηνωμένων Πολιτειών οι οποίες, όπως κάθε αυτοκρατορία, γνωρίζουν πολύ καλά και εφαρμόζουν το δόγμα “διαίρει και βασίλευε” και οι οποίες αρέσκονταν, αρέσκονται να αναθερμαίνουν παμπάλαιες συγκρούσεις, να ξυπνούν προαιώνιες διαμάχες στον χώρο των Βαλκανίων στον οποίο η Τουρκία επιχειρεί επί του παρόντος να εγκατασταθεί, εις βάρος, είναι σαφές, της Ελλάδος.
Εν συντομία, η Ευρώπη εργάστηκε ενάντια στο ίδιο της το συμφέρον και αυτό είναι ένα ακόμη σημάδι της ανικανότητάς της, κατά την άποψή μου, να εφαρμόσει μια λογική διπλωματική τακτική."@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, the increasingly unstable situation in what remains of the Former Republic of Yugoslavia, and, it has to be said, in the Balkans as a whole, makes it necessary for us to extend the aid that we provide to the countries of that region, not only for this year, but no doubt for a long time to come. It also makes it necessary for us, and this should be a matter of priority, to come face to face with the reality of our failure and to ask ourselves what is the cause of it.
The cause is simple. The European Union was only pretending to follow the logic of peace. In reality, it was merely using humanitarian speeches to cover up the real logic, the logic of war, a war which was in the interests of several powers and which was intended to destroy Yugoslavia, which is what happened in just a few years. We can only understand this if we think along geopolitical lines. Although this is the only means of understanding the reality of power relationships between nations, in other words diplomacy itself, we are still obstinately refusing to carry out a geopolitical analysis. Yet this would reveal the truth, a truth which is glaringly obvious, in other words that there are three powers pursuing converging interests in the Balkans.
First there is Germany, which has never got over the fact that, after both the First World War and the Second, it was to some extent against its interests, or at least against the interests of its European expansionism, that the country of Yugoslavia was created as a single entity. As soon as Germany was reunified in 1990, it played an important part in breaking the stranglehold of Serbia, its old enemy, so as to be reunited with its Slovenian and Croatian allies, and let us not forget, with two precious Mediterranean coastlines. In the same way, Turkey easily regained the connivance of Albania, and its military arm, the KLA.
To some extent urged on by the whole of the Muslim world, Turkey has reconquered some very old, very ancient positions in Balkan Europe, and it has obviously done so against the interests of Europe, but in the interests of the United States which, like any empire, knows very well how to divide and rule, and has profited and continues to profit from stirring up very old conflicts and fanning the flames of very old quarrels in what we can only call Greater Turkey, which is in the process of installing itself in the Balkans, to the great detriment, of course, of Greece.
To put it in a nutshell, Europe has worked against itself, and in my view this is a further sign of its failure to conduct a rational diplomacy."@en3
"(FR) Señor Presidente, Señorías, la situación cada vez más inestable en la que se encuentra el resto de la República de Yugoslavia así como, es preciso decirlo, el conjunto de los Balcanes, nos obliga a prolongar este año, y sin duda alguna a prolongar todavía por largo tiempo la ayuda que aportamos a los países de la región. Asimismo, esta situación nos obliga, debería obligarnos sobre todo a mirar frente a frente la realidad de nuestro fracaso, mirarlo de frente e interrogarnos sobre su causa.
La causa es sencilla. La Unión Europea solamente fingió obedecer a una lógica de paz. En realidad, no hizo sino cubrir con un discurso humanitario una verdadera lógica de guerra, una guerra que satisfacía los intereses de varias potencias y apuntaba a destruir Yugoslavia, lo que por otra parte se hizo en unos años. Sin embargo, sólo un razonamiento geopolítico permitiría comprenderlo. No obstante, aunque sea el único medio de captar la realidad de las relaciones de fuerza entre las naciones, es decir la propia vía diplomática, nos obstinamos en rechazar el análisis geopolítico. Sin embargo, éste mostraría la verdad que salta a la vista, la de tres potencias que persiguen sus intereses convergentes en los Balcanes.
Primero Alemania, que nunca ha dejado de darse cuenta de que, después de la Primera como de la Segunda Guerra Mundial, el conjunto yugoslavo se creó en parte contra sus intereses, por lo menos contra su expansionismo europeo; una Alemania que, desde que logró su reunificación en 1990, ha contribuido con creces a forzar el cerrojo serbio, su viejo enemigo, para recuperar sus aliados eslovenos y croatas, dos valiosos ribereños del Mediterráneo, dicho sea de paso. Asimismo, Turquía recuperó fácilmente la connivencia albanesa y su brazo armado, que es la UCK.
Turquía, en cierto modo empujada por todo el mundo musulmán, ha reconquistado posiciones muy anteriores, muy antiguas en la Europa balcánica, y lo ha hecho, evidentemente, en contra de los intereses de Europa, pero en favor de los Estados Unidos que, como todo imperio, sabe muy bien que es preciso dividir para reinar. Estados Unidos tenía, y, tiene interés hoy día, en atizar conflictos muy antiguos, despertando viejas querellas en la que es preciso denominar una gran Turquía, que está instalándose en los Balcanes, con gran riesgo, puede comprenderse, para Grecia.
En resumen, Europa ha trabajado contra ella y ésta es una señal adicional de su incapacidad, a mi juicio, para llevar a cabo una diplomacia racional."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, yhä epävakaammaksi käyvä tilanne, jossa Jugoslavian tasavalta tai se, mitä siitä on jäänyt jäljelle, ja jossa – se on sanottava – koko Balkanin alue elää, pakottaa meidät pidentämään alueelle suuntaamiemme tukien myöntämisaikaa tälle vuodelle ja epäilemättä vielä paljon pidempään. Tilanne pakottaa – ja sen on ennen kaikkea pakotettava – meidät kohtaamaan tekemämme virheet ja miettimään niiden syitä.
Syyt ovat yksinkertaiset: Euroopan unioni on vain teeskennellyt toteuttavansa rauhan logiikkaa. Todellisuudessa se on peittänyt sotimiseen tosiasiassa perustuvan logiikan humanitaarisiin puheisiin. Jugoslavian tuhoamiseen pyrkivä sota oli nimittäin useiden suurvaltojen etujen mukaista, ja tuhoaminen onnistuikin muutamassa vuodessa. Sotaa voitiin perustella vain geopoliittisin syin. Kiistämme kuitenkin itsepintaisesti geopoliittiset perustelut, vaikka sota olisikin ollut ainoa keino puuttua kansakuntien välisiin voimasuhteisiin, toisin sanoen itse diplomatiaan. Näin kuitenkin paljastui räikeä totuus, se, että sodan taustalla olivat kolmen suurvallan ajamat edut Balkanilla.
Sotaan osallistui ensinnäkin Saksa, jolta ei ole koskaan jäänyt huomaamatta, että Jugoslavian syntyminen ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen oli osittain sen etujen vastaista, tai ainakin vastoin sen eurooppalaisia laajentumispyrkimyksiä. Siihen osallistui Saksa, joka ryhtyi välittömästi vuonna 1990 tapahtuneen yhdistymisensä jälkeen panostamaan voimakkaasti vanhan vihollisensa Serbian luomien esteiden murtamiseen hakeakseen vaivihkaa liittolaisia Sloveniasta ja Kroatiasta, kahdesta Saksalle tärkeästä Välimeren rannikon maasta. Myös Turkki löysi helposti liittolaisen Albaniasta ja sen "oikeasta kädestä", Kosovon vapautusarmeija UCK:sta.
Turkki on oikeastaan koko muslimimaailman painostuksesta vallannut takaisin erittäin vanhoja asemiaan Euroopan Balkanilla, mikä on tietenkin Euroopan etujen vastaista mutta Yhdysvaltojen etujen mukaista. Yhdysvallat nimittäin tietää kaikkien suurvaltojen tavoin erittäin hyvin, että hallitseminen vaatii eripuraa, joten se löysi tuolloin ja vielä nykyäänkin mahdollisuutensa: se ryhtyi lietsomaan ikivanhoja konflikteja ja kaivamaan esiin muinaisia kiistoja, jotka koskivat Suur-Turkin (nimi on täysin oikeutettu) nykyisiä pyrkimyksiä saada jalansijaa Balkanilla epäilemättä Kreikan suureksi vahingoksi.
Lyhyesti sanottuna Eurooppa on toiminut Turkkia vastaan, mikä on mielestäni lisäosoitus sen kyvyttömyydestä harjoittaa järkevää diplomatiaa."@fi5
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, la situazione sempre più instabile in cui si trova ciò che rimane della Repubblica di Iugoslavia, così come, va detto, l’insieme dei Balcani, ci costringe a prolungare per quest’anno e probabilmente ancora più a lungo gli aiuti che forniamo ai paesi della regione. Ci obbliga inoltre, o piuttosto dovrebbe obbligarci, a guardare dritto in faccia la realtà del nostro fallimento e ad interrogarci sulle sue cause.
La causa è semplice. L’Unione europea ha solamente fatto finta di obbedire ad una logica di pace. In realtà, non ha fatto altro che coprire con un discorso umanitario una vera e propria logica di guerra, una guerra che rispondeva agli interessi di diverse potenze e che mirava a distruggere la Iugoslavia, cosa che del resto è stata realizzata in pochi anni. Tuttavia lo si può comprendere solo attraverso un ragionamento geopolitico. Orbene, benché si tratti del solo mezzo per valutare la realtà dei rapporti di forza fra le nazioni, ossia l’essenza stessa della diplomazia, noi ci ostiniamo a rifiutare l’analisi geopolitica. Eppure, essa ci mostrerebbe una verità che salta agli occhi, quella di tre potenze che perseguono interessi convergenti nei Balcani.
Innanzitutto la Germania, cui non è mai sfuggito il fatto che, dopo la prima come dopo la seconda guerra mondiale, la realtà iugoslava è stata creata in parte contro i suoi interessi, o quanto meno contro il suo espansionismo europeo; una Germania che, dopo aver ottenuto la propria riunificazione nel 1990, ha ampiamente contribuito a eliminare l’ostacolo serbo, suo antico nemico, per ritrovare i suoi alleati sloveni e croati, ovvero, sia detto incidentalmente, due preziosi Stati rivieraschi del Mediterraneo. Analogamente, la Turchia ha facilmente ritrovato la connivenza albanese e il suo braccio armato, l’UCK.
Spinta in certo qual modo da tutto il mondo musulmano, la Turchia ha riconquistato vecchie posizioni, che risalgono ad epoche remote, nell’Europa balcanica, e l’ha fatto, evidentemente, contro gli interessi dell’Europa, ma nell’interesse degli Stati Uniti che, come qualsiasi impero, conoscono molto bene il motto
e che avevano ed hanno oggi interesse a riattizzare vecchi conflitti, risvegliando antiche dispute in quella che possiamo chiamare una grande Turchia, che si sta installando nei Balcani, a grave danno, lo si può capire, della Grecia.
In breve, l’Europa ha agito contro i propri interessi e ciò, a mio giudizio, costituisce un ulteriore segno della sua incapacità a mettere in atto una diplomazia razionale."@it9
"Mr President, ladies and gentlemen, the increasingly unstable situation in what remains of the Former Republic of Yugoslavia, and, it has to be said, in the Balkans as a whole, makes it necessary for us to extend the aid that we provide to the countries of that region, not only for this year, but no doubt for a long time to come. It also makes it necessary for us, and this should be a matter of priority, to come face to face with the reality of our failure and to ask ourselves what is the cause of it.
The cause is simple. The European Union was only pretending to follow the logic of peace. In reality, it was merely using humanitarian speeches to cover up the real logic, the logic of war, a war which was in the interests of several powers and which was intended to destroy Yugoslavia, which is what happened in just a few years. We can only understand this if we think along geopolitical lines. Although this is the only means of understanding the reality of power relationships between nations, in other words diplomacy itself, we are still obstinately refusing to carry out a geopolitical analysis. Yet this would reveal the truth, a truth which is glaringly obvious, in other words that there are three powers pursuing converging interests in the Balkans.
First there is Germany, which has never got over the fact that, after both the First World War and the Second, it was to some extent against its interests, or at least against the interests of its European expansionism, that the country of Yugoslavia was created as a single entity. As soon as Germany was reunified in 1990, it played an important part in breaking the stranglehold of Serbia, its old enemy, so as to be reunited with its Slovenian and Croatian allies, and let us not forget, with two precious Mediterranean coastlines. In the same way, Turkey easily regained the connivance of Albania, and its military arm, the KLA.
To some extent urged on by the whole of the Muslim world, Turkey has reconquered some very old, very ancient positions in Balkan Europe, and it has obviously done so against the interests of Europe, but in the interests of the United States which, like any empire, knows very well how to divide and rule, and has profited and continues to profit from stirring up very old conflicts and fanning the flames of very old quarrels in what we can only call Greater Turkey, which is in the process of installing itself in the Balkans, to the great detriment, of course, of Greece.
To put it in a nutshell, Europe has worked against itself, and in my view this is a further sign of its failure to conduct a rational diplomacy."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, door de steeds onstabieler wordende situatie in het restant van de Republiek Joegoslavië - en in eigenlijk heel de Balkan - zijn wij gedwongen onze steun dit jaar te verlengen, en wel voor waarschijnlijk nog heel lange tijd. Daardoor worden wij echter tevens gedwongen, of zouden wij gedwongen moeten worden, nota te nemen van ons falen daar en ons af te vragen wat de oorzaak daarvan is.
Die oorzaak hoeven wij niet ver te zoeken. De Europese Unie heeft slechts ogenschijnlijk een vredeslogica gevolgd, want in werkelijkheid heeft zij een echte oorlogslogica gevolgd en deze met een laagje humanitaire retoriek bedekt. Oorlog was in het belang van verschillende mogendheden, en volgens dat belang moest Joegoslavië worden vernietigd, hetgeen men dan ook binnen enkele jaren voor mekaar heeft gekregen. Dit alles zou onbegrijpelijk zijn geweest als er geen geopolitieke overwegingen in het spel waren geweest. De geopolitieke analyse is het enige middel om te begrijpen hoe de werkelijke machtsverhoudingen tussen de landen zijn, hoe het diplomatieke leven in elkaar zit, maar wij blijven haar van de hand wijzen. Toch brengt juist de geopolitieke analyse de onloochenbare waarheid aan het licht, en de waarheid is dat in de Balkan de belangen van drie mogendheden op het spel staan.
Ten eerste zag Duitsland zowel na de eerste als de tweede wereldoorlog heel goed in dat de totstandbrenging van een groot Joegoslavië tegen zijn belangen was, of tenminste tegen zijn expansionistische neigingen in Europa. Duitsland heeft trouwens sedert zijn hereniging in 1990 in grote mate eraan bijgedragen dat de houtgreep van Servië, de oude vijand, werd beëindigd en de band met de oude geallieerden, Slovenië en Kroatië, twee belangrijke partners aan de Middellandse-Zeekust, werd hersteld. Zo heeft ook Turkije gemakkelijk de banden met Albanië en zijn gewapende arm, de UCK, kunnen herstellen. Onder druk van in feite heel de mohammedaanse wereld heeft Turkije eeuwenoude posities in de Europese Balkan weten te heroveren. Daarmee schaadde Turkije natuurlijk de Europese belangen, maar gooide zij koren op de molen van de Verenigde Staten. Als elke grootmacht kent de VS het “verdeel en heers”-principe maar al te goed. Dat principe past de VS ook vandaag toe door op het vuur van oude conflicten te blazen en oude twisten weer op te rakelen. Wat daarbij in de Balkan tot stand komt, moeten wij eigenlijk een Groot-Turkije in wording noemen. Het kind van de rekening wordt natuurlijk Griekenland, waar wij begrip voor hebben.
Kortom, Europa heeft zichzelf weer eens in de vingers gesneden. Ook dat is volgens ons een van de vele tekenen van zijn onvermogen om een rationele diplomatie te voeren."@nl2
"Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, a situação cada vez mais instável em que se encontra o que resta da República da Jugoslávia, assim como, há que o dizer, o conjunto dos Balcãs, obriganos a prolongar, este ano, e com certeza a prolongar por mais tempo ainda a ajuda que concedemos aos países da região. Uma situação que nos obriga também, sobretudo deveria obrigarnos, a encarar bem de frente, com toda a frontalidade, a realidade do nosso fracasso, e a questionarmonos sobre os motivos.
Os motivos são simples. A União Europeia simplesmente fez de conta que obedecia a uma lógica de paz. Na realidade, não fez senão encobrir, por meio de um discurso humanitário, uma verdadeira lógica de guerra, uma guerra que servia os interesses de várias potências e que visava destruir a Jugoslávia, o que aliás foi feito em poucos anos. Mas isso, só um raciocínio geopolítico o permitiria compreender. Ora, embora a análise geopolítica fosse a única forma de entender a realidade das relações de força entre as nações, isto é, a própria vida diplomática, nós teimamos em recusála. No entanto, esta mostraria a verdade que salta aos olhos, a de três potências que têm interesses convergentes nos Balcãs.
Em primeiro lugar a Alemanha, a quem, tanto depois da Primeira como da Segunda Guerra Mundial, nunca escapou que foi em parte contra os seus interesses, pelo menos contra o seu expansionismo europeu, que foi criado o conjunto jugoslavo; uma Alemanha que, desde a sua reunificação em 1990, contribuiu largamente para acordar o nacionalismo do povo sérvio, seu velho inimigo, a fim de recuperar os seus aliados eslovenos e croatas, dois países, digase de passagem, com uma situação geográfica preciosa, ou seja, junto ao mar Mediterrâneo. Da mesma maneira, a Turquia recuperou facilmente a conivência albanesa e o seu braço armado que é o UCK.
De uma certa forma, empurrada por todo o mundo muçulmano, a Turquia reconquistou posições já bem velhas e muito antigas na Europa balcânica, e fêlo, evidentemente, contra os interesses da Europa, mas no interesse dos Estados Unidos que, como qualquer império, sabem muito bem que é preciso dividir para reinar e que lucrariam, que ainda hoje lucram, atiçando velhos conflitos, acordando velhas querelas no seio de uma grande Turquia, há de facto que a chamar assim, que está a instalarse nos Balcãs, em detrimento, claro está, podemos até compreendêla, da Grécia.
Em suma, a Europa trabalhou contra si própria e esse é mais um sinal da sua incapacidade, a meu ver, para conduzir uma diplomacia racional."@pt11
"Herr talman, mina damer och herrar! Den alltmer instabila situationen som det som återstår av den jugoslaviska republiken befinner sig i, liksom, det måste man säga, hela Balkan, tvingar oss att i år, och sannolikt ännu längre, förlänga vårt stöd till länderna i området. Den tvingar oss även, den borde framför allt tvinga oss, att se verkligheten med vårt misslyckande i ögonen, på nära håll, och ställa oss frågan om orsaken.
Orsaken är enkel. Europeiska unionen har endast låtsats följa en fredslogik. I verkligheten har den bara genom ett humanitärt tal täckt en verklig krigslogik, ett krig som var av intresse för flera makter och som syftade till att förstöra Jugoslavien, vilket för övrigt skedde på några år. Men endast ett geopolitiskt resonemang skulle göra det möjligt att förstå detta. Även om det är det enda sättet att förstå verkligheten i kraftförhållandena mellan nationerna, dvs. själva det diplomatiska livet, envisas vi med att vägra att genomföra någon geopolitisk analys. Den skulle emellertid visa på en uppenbar verklighet, med tre makter som har sammanfallande intressen på Balkan.
Tyskland till att börja med, som aldrig undgått att det, efter såväl första som andra världskriget, var delvis emot dess intressen, åtminstone mot dess europeiska expansionism, som den jugoslaviska enheten inrättades; ett Tyskland som så snart dess återförening genomförts 1990 till stor del bidragit till att spränga det jugoslaviska låset i luften, dess gamla fiende, för att återfinna sina gamla slovenska och kroatiska allierade, två värdefulla gränsstater utmed Medelhavet, så där i förbigående. På samma sätt fann Turkiet enkelt det albanska samförståndet och dess väpnade arm, som är UCK.
Turkiet tvingades på sätt och vis av hela den muslimska världen att återerövra mycket gamla positioner i det europeiska Balkan, och man gjorde det, självfallet i strid med Europas intressen, men i Förenta staternas intresse som, liksom varje herravälde, mycket väl vet att man måste söndra för att härska och som var, som är, tillfreds i dag genom att underblåsa mycket gamla konflikter, genom att återuppväcka gamla tvister i det som måste kallas ett stort Turkiet som är på väg att slå sig ned på Balkan, till skada för Grekland, det kan man förstå.
Europa har kort sagt motarbetat sig själv och det är ytterligare ett tecken på dess oförmåga, i mina ögon, att bedriva en rationell diplomati."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples