Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-256"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010704.6.3-256"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Although some sceptics still doubt the phenomenon of global warming, nobody can doubt the cooling of relations between the EU and the US over its refusal to recommend ratification of the Kyoto Protocol. The intergovernmental panel on climate change has no doubt that there is global warming taking place and that greenhouse gases, in particular CO2 emissions, are largely responsible. Even the US National Academy of Sciences advising President Bush largely concurs with this finding. The EU is now determined to go it alone, but the biggest culprit, the US, with 4% of the world’s population and 25% of global emissions, still will not co-operate.
Sadly, to date, only Romania has ratified the Protocol. Japan and Canada are now getting cold feet without US involvement. In my country, the UK, under a Conservative Government, we made a dash for gas, since natural gas produces far less CO2 than coal. We went on to see it rapidly reversed by the new Labour Government, anxious to preserve jobs in the mining industry. Mercifully the UK is still online to meet its Kyoto commitments.
We are already witnessing in European winter resorts in the mountains the effects of the rising snow line, but the long-term prospects are far more frightening. At some point, there is a danger of thermal runaway as the polar caps melt, reflect less sunshine and cause a rapid increase in atmospheric warming. This threatens flooding around the globe and other climatic changes causing economic devastation with huge migratory pressures on peoples, not to mention potential wars over water supplies.
What is the solution? I believe that all nations must subscribe to policies of sustainable economic development and invest in renewable energy sources. This also means reopening the controversial nuclear power debate, which I support. We must also look at using market-based mechanisms, such as tradeable emission permits. The Kyoto 5% targeted reduction by 2010 from 1990 levels may not go far enough. We may also have to look again at carbon sinks. I believe that the US must reconsider its position and come back to Bonn with some really good proposals. I congratulate my colleague, Mrs Jackson on her continuing interest in this critical area for the future of mankind."@en3
|
| lpv:spokenAs |
substitute; Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy (1999-07-21--2002-01-14)14
|
| lpv:translated text |
"Selv om nogle skeptikere stadig betvivler fænomenet global opvarmning, er der ingen, der kan nære tvivl om nedkølingen af forholdet mellem EU og USA, fordi amerikanerne har nægtet at anbefale ratifikation af Kyoto-aftalen. Panelet om klimaændringer med repræsentanter fra forskellige regeringer nærer ingen tvivl om, at der foregår en global opvarmning, og at drivhusgasser, i særdeleshed CO2-udledninger, i vid udstrækning er ansvarlige herfor. Selv USA's National Academy of Sciences, der rådgiver præsident Bush, er stort set enig i dette resultat. EU er nu fast besluttet på at handle alene, men den største synder, USA, med 4% af verdens befolkning og 25% af de globale udledninger, vil stadig ikke samarbejde.
Det er sørgeligt, at det indtil dette øjeblik kun er Rumænien, der har ratificeret protokollen. Japan og Canada er nu ved at få kolde fødder uden USA's deltagelse. I mit land, Det Forenede Kongerige, skyndte vi os under en konservativ regering at indføre gas, eftersom naturgas frembringer langt mindre CO2 end kul. Det blev der hurtigt vendt op og ned på under den nye Labour-regering, der var ivrig efter at bevare arbejdspladser i mineindustrien. Heldigvis har Det Forenede Kongerige stadig mulighed for at opfylde sine forpligtelser i henhold til Kyoto.
Vi ser allerede på europæiske vintersportssteder i bjergene resultaterne af, at snegrænsen ligger højere, men udsigterne på langt sigt er langt mere skræmmende. På et eller andet tidspunkt er der fare for, at varmen løber løbsk, når polarkalotterne smelter, tilbagestråler mindre solskin og bevirker en hurtig forøgelse af opvarmningen af atmosfæren. Dette truer med oversvømmelser rundt omkring på kloden og andre klimaændringer, der kan forårsage økonomisk ødelæggelse og et stort udvandringspres på befolkningerne, for ikke at nævne mulige krige om vandforsyningerne.
Hvad er løsningen? Jeg mener, at alle lande må gå ind for en politik, der sigter mod bæredygtig økonomisk udvikling, og investere i vedvarende energi. Det betyder også, at man igen skal indlede den kontroversielle debat om atomkraft, som jeg støtter. Vi må også se på muligheden for at bruge markedsbaserede mekanismer såsom udledningstilladelser, som der kan handles med. Målet i Kyoto-aftalen om 5%'s reduktion i 2010 fra 1990-niveauet er måske ikke vidtgående nok. Det er muligt, at vi også igen bliver nødt til at se på kulstofdræn. Jeg tror, at USA må genoverveje sin stilling og komme tilbage til Bonn med nogle virkelig gode forslag. Jeg komplimenterer min kollega, fru Jackson, for hendes fortsatte interesse for dette område, der er af så afgørende betydning for menneskehedens fremtid."@da1
"Auch wenn einige Skeptiker das Phänomen der globalen Erwärmung noch immer in Zweifel ziehen, kann niemand mehr die Abkühlung der Beziehungen zwischen der EU und den USA leugnen, die sich nach der Weigerung der amerikanischen Regierung, die Ratifizierung des Kyoto-Protokolls zu empfehlen, vollzogen hat. Im zwischenstaatlichen Sachverständigenausschuss für Klimaänderungen besteht kein Zweifel daran, dass sich eine globale Erwärmung vollzieht und dass die Treibhausgase, insbesondere CO2, daran einen großen Anteil haben. Selbst in der amerikanischen National Academy of Sciences, die Präsident Bush berät, teilt man diese Auffassung weitgehend. Die EU ist nun entschlossen, den Weg allein zu gehen, aber der größte Übeltäter, die Vereinigten Staaten, die mit 4 % der Weltbevölkerung 25 % der weltweiten Emissionen verursachen, zeigt noch immer keine Kooperationsbereitschaft.
Bisher wurde das Protokoll bedauerlicherweise nur von Rumänien ratifiziert. Japan und Kanada kriegen ohne die Beteiligung der USA kalte Füße. In meinem Heimatland, dem Vereinigten Königreich, wurde von der konservativen Regierung die Nutzung von Erdgas gefördert, weil bei der Verbrennung von Erdgas weit weniger CO2 freigesetzt wird als bei der Verbrennung von Kohle. Dies wurde von der neuen Labour-Regierung umgehend rückgängig gemacht, weil sie die Arbeitsplätze im Bergbau erhalten will. Glücklicherweise konnte das Vereinigte Königreich die in Kyoto eingegangenen Verpflichtungen bisher planmäßig erfüllen.
In vielen europäischen Wintersportorten ist bereits zu beobachten, dass die Schneegrenze sich nach oben verlagert, doch die langfristigen Aussichten sind weit schlimmer. Es besteht die Gefahr eines rapiden Temperaturanstiegs, wenn die Polkappen schmelzen, weniger Sonnenstrahlen reflektieren und eine schnelle Erwärmung der Atmosphäre verursachen. Dies würde zu Überschwemmungen in allen Teilen der Welt sowie zu anderen Klimaänderungen führen, die enormen wirtschaftlichen Schaden anrichten und eine Völkerwanderung auslösen würden, ganz zu schweigen von den potenziellen Kriegen zur Sicherung der Wasserversorgung.
Wie sieht nun die Lösung aus? Ich glaube, dass alle Nationen eine Politik der nachhaltigen Wirtschaftsentwicklung betreiben und Mittel für die Nutzung erneuerbarer Energiequellen aufwenden müssen. Das bedeutet auch, die kontroverse Debatte um die Nutzung der Atomkraft, die ich unterstütze, wieder aufzunehmen. Wir müssen außerdem marktwirtschaftliche Mechanismen nutzen, wie zum Beispiel handelbare Emissionsrechte. Das in Kyoto festgelegte Ziel, die Treibhausgasemissionen bis 2010 auf der Grundlage der Werte von 1990 um 5 % zu reduzieren, geht möglicherweise nicht weit genug. Wir müssen gegebenenfalls auch die Frage der Kohlenstoffsenken nochmals prüfen. Ich bin der Auffassung, dass die USA ihre Haltung überdenken und in Bonn wirklich überzeugende Vorschläge vorlegen muss. Ich gratuliere meiner Kollegin, Frau Jackson, zu ihrem unermüdlichen Interesse an diesem Bereich, der für die Zukunft der Menschheit so wichtig ist."@de7
"Αν και ορισμένοι σκεπτικιστές εξακολουθούν να αμφιβάλλουν για το φαινόμενο της ανόδου της θερμοκρασίας του πλανήτη, κανείς δεν μπορεί να έχει αμφιβολίες για την πτώση της θερμοκρασίας στις σχέσεις μεταξύ ΕΕ και ΗΠΑ, λόγω της άρνησης των ΗΠΑ να συστήσουν την κύρωση του Πρωτοκόλλου του Κυότο. Η διακυβερνητική ειδική επιτροπή για τις κλιματικές αλλαγές δεν αμφιβάλλει ότι η θερμοκρασία του πλανήτη ανεβαίνει και ότι γι' αυτό ευθύνονται σε μεγάλο βαθμό τα αέρια που προκαλούν το φαινόμενο του θερμοκηπίου, και ιδιαίτερα οι εκπομπές CO2. Ακόμα και η Εθνική Επιστημονική Ακαδημία των ΗΠΑ συμφωνεί με αυτό το πόρισμα. Η ΕΕ είναι τώρα αποφασισμένη να προχωρήσει μόνη της, αλλά ο μεγαλύτερος ένοχος, οι ΗΠΑ, με 4% του παγκόσμιου πληθυσμού και 25% των παγκόσμιων εκπομπών, εξακολουθούν να μην συνεργάζονται.
Δυστυχώς, μέχρι σήμερα, μόνον η Ρουμανία έχει κυρώσει το Πρωτόκολλο. Η Ιαπωνία και ο Καναδάς αρχίζουν τώρα να διστάζουν χωρίς τη συμμετοχή των ΗΠΑ. Στη χώρα μου, το ΗΒ, επί συντηρητικής κυβέρνησης, κάναμε ένα άλμα προς το αέριο, διότι το φυσικό αέριο παράγει πολύ λιγότερο CO2 από τον άνθρακα. Στη συνέχεια, η απόφαση αυτή ανατράπηκε γρήγορα από τη νέα κυβέρνηση των Εργατικών, που αγωνιούσε να διατηρήσει τις θέσεις εργασίας στα ανθρακωρυχεία. Ευτυχώς, το Ηνωμένο Βασίλειο συνεχίζει να ακολουθεί το σωστό δρόμο για την εκπλήρωση των δεσμεύσεών του στα πλαίσια του Κυότο.
Στα ευρωπαϊκά χειμερινά θέρετρα επάνω στα βουνά βιώνουμε ήδη τα αποτελέσματα της ανόδου της γραμμής του χιονιού σε μεγαλύτερα υψόμετρα, αλλά οι μακροπρόθεσμες προοπτικές είναι πολύ πιο τρομακτικές. Σε κάποιο βαθμό, υπάρχει κίνδυνος διαφυγής θερμότητας, καθώς οι πάγοι των πόλων λιώνουν, αντανακλούν λιγότερο το φως του ήλιου και προκαλούν γρήγορη αύξηση της θερμοκρασίας της ατμόσφαιρας. Αυτό απειλεί ολόκληρο τον πλανήτη με πλημμύρες και άλλες κλιματικές αλλαγές που θα προξενήσουν οικονομική καταστροφή, με ισχυρές μεταναστευτικές πιέσεις στους λαούς, για να μην αναφέρω το ενδεχόμενο διεξαγωγής πολέμων για τα αποθέματα νερού.
Ποια είναι η λύση; Πιστεύω ότι όλα τα έθνη πρέπει να προσυπογράψουν πολιτικές βιώσιμης οικονομικής ανάπτυξης και να επενδύσουν σε ανανεώσιμες πηγές ενέργειας. Αυτό επίσης σημαίνει επανέναρξη της επίμαχης συζήτησης για την πυρηνική ενέργεια, την οποία υποστηρίζω. Πρέπει επίσης να εξετάσουμε τη χρήση μηχανισμών βασισμένων στην αγορά, όπως είναι οι εξαγοράσιμες άδειες εκπομπών. Ο στόχος του Κυότο για μείωση κατά 5% από τα επίπεδα του 1990 μέχρι το 2010 μπορεί να μην προχωρήσει πολύ μακριά. Ίσως χρειαστεί να στραφούμε και πάλι στα φρεάτια άνθρακα. Πιστεύω ότι οι ΗΠΑ πρέπει να επανεξετάσουν τη θέση τους και να επιστρέψουν στη Βόννη με κάποιες πραγματικά καλές προτάσεις. Συγχαίρω τη συνάδελφό μου κ. Jackson για το συνεχιζόμενο ενδιαφέρον της για αυτόν τον τομέα που είναι κρίσιμος για το μέλλον της ανθρωπότητας."@el8
"(EN) Aunque algunos escépticos aún ponen en duda el fenómeno del calentamiento del planeta, nadie puede poner en duda el enfriamiento de las relaciones entre la UE y los EE.UU. por la negativa de éstos a recomendar la ratificación del Protocolo de Kyoto. El Grupo Intergubernamental de Expertos sobre el Cambio Climático no abriga la menor duda de que se está produciendo un calentamiento del planeta y de que los gases de invernadero, en particular las emisiones de CO2, son los responsables en gran medida de ello. Incluso la Academia de Ciencias de los Estados Unidos, que asesora al Presidente Bush, está de acuerdo en gran medida con esa conclusión. La UE está ahora decidida a seguir adelante sola, pero el mayor culpable, que tiene el 4% de la población mundial y el 25% de las emisiones mundiales, sigue sin querer cooperar.
Lamentablemente, hasta la fecha sólo Rumania ha ratificado el Protocolo. Ahora el Japón y el Canadá se están echando atrás, al ver que los EE.UU. no participarán. En mi país, el Reino Unido, con un Gobierno conservador, nos lanzamos a utilizar el gas, pues el gas natural produce mucho menos CO2 que el carbón. Más adelante vimos que el nuevo Gobierno laborista, deseoso de preservar puestos de trabajo en la industria minera, se apresuró a invertir esa orientación. Por fortuna, el Reino Unido sigue dispuesto a cumplir sus compromisos conforme al Protocolo de Kyoto.
Ya estamos viendo en las estaciones invernales europeas de montaña los efectos de la elevación de la línea de la nieve, pero las perspectivas a largo plazo son mucho más espantosas. Existe el peligro de que en algún momento se produzca un aluvión térmico, cuando se fundan los polos, reflejen menos la luz solar y causen un rápido aumento del calentamiento atmosférico, lo que supone la amenaza de inundaciones en todo el globo y otros cambios climáticos que causen una devastación económica con enormes presiones migratorias en los pueblos, por no citar las posibles guerras por el abastecimiento de agua.
¿Cuál es la solución? Creo que todas las naciones deben subscribir las políticas de desarrollo económico sostenible e invertir en las fuentes de energía renovables. Eso entraña también el replanteamiento del polémico debate sobre la energía nuclear, que yo apoyo. También debemos examinar la posibilidad de utilizar mecanismos basados en el mercado, como, por ejemplo, los permisos negociables de emisión. La meta de reducción de Kyoto -el 5% en 2010 de los niveles de 1990- puede no ser gran cosa. Puede que debamos examinar otra vez la cuestión de los sumideros de carbono. Creo que los EE.UU. deben reconsiderar su posición y volver a Bonn con alguna propuesta de verdad válida. Felicito a mi colega la Sra. Jackson por su continuo interés en ese sector decisivo para el futuro de la Humanidad."@es12
"Vaikka jotkut skeptikot yhä epäilevät ilmaston lämpenemisen ilmiötä, kukaan ei voi kyseenalaistaa EU:n ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden viilenemistä jälkimmäisen kieltäydyttyä suosittelemasta Kioton pöytäkirjan ratifiointia. Kansainvälinen ilmastonmuutoskonferenssi ei epäile ilmaston lämpenemistä ja sitä, että kasvihuonekaasut, etenkin CO2-päästöt, ovat tämän pääaiheuttajia. Jopa presidentti Bushia neuvova Yhdysvaltojen kansallinen tiedeakatemia, US National Academy of Sciences, yhtyy pitkälti tähän tulokseen. EU on nyt päättänyt selviytyä yksin, mutta suurin roisto, Yhdysvallat, jossa asuu 4 prosenttia maailman väestöstä ja joka aiheuttaa 25 prosenttia maailman päästöistä, ei vieläkään suostu tekemään yhteistyötä.
Valitettavasti tähän mennessä ainoastaan Romania on ratifioinut pöytäkirjan. Japani ja Kanada alkavat nyt epäröidä, koska Yhdysvallat ei ole mukana. Omassa maassani Yhdistyneessä kuningaskunnassa valitsimme konservatiivihallituksen aikana kaasun, sillä luonnonkaasu tuottaa paljon vähemmän CO2:ta kuin hiili. Tämän jälkeen uusi työväenpuolueen muodostama hallitus muutti nopeasti suuntaa, sillä se oli innokas säilyttämään kaivosteollisuuden työpaikat. Onneksi Yhdistynyt kuningaskunta pystyy yhä täyttämään Kiotossa antamansa sitoumukset.
Olemme jo havainneet vuoristoilla sijaitsevissa Euroopan talvilomakeskuksissa nousevan lumirajan vaikutukset, mutta pitkän aikavälin vaikutukset ovat paljon pelottavampia. Jossakin vaiheessa ilmenee lämpötilan epävakaisuutta koskeva vaara, kun napajäätikkö sulaa, heijastaa vähemmän auringonpaistetta ja aiheuttaa äkillisen ilmakehän lämpenemisen. Tämä voi aiheuttaa maapallolla tulvia ja muita ilmastonmuutoksia, jotka puolestaan aiheuttavat taloudellista tuhoa sekä valtavia muuttopaineita ihmisille puhumattakaan mahdollisista vesivaroista käytävistä sodista.
Mikä on ratkaisu? Uskon, että kaikkien valtioiden on hyväksyttävä kestävän talouskehityksen politiikka ja investoitava uusiutuviin energialähteisiin. Tämä tarkoittaa myös kiistanalaisen ydinvoimakeskustelun uudelleen avaamista, jota kannatan. Meidän on myös harkittava markkinapohjaisten mekanismien käyttöä, kuten päästölupien kauppaa. Kiotossa asetettu tavoite vähentää kasvihuonekaasuja viidellä prosentilla vuoteen 2010 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoihin ei ehkä ole riittävän suuri. Meidän on ehkä tarkasteltava uudestaan hiilinieluja. Uskon, että Yhdysvaltojen on harkittava uudestaan kantaansa, ja sen on esitettävä Bonnissa joitakin todella hyviä ehdotuksia. Onnittelen kollegaani Jacksonia hänen jatkuvasta mielenkiinnostaan tätä ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta niin tärkeää aihetta kohtaan."@fi5
"Bien que certains sceptiques doutent encore du réchauffement de la planète, personne ne peut douter du refroidissement des relations entre l'UE et les États-Unis provoqué par le refus de ces derniers de recommander la ratification du protocole de Kyoto. Le groupe intergouvernemental sur l'évolution du climat n'émet aucun doute quant au fait que le réchauffement de la planète a lieu et que les gaz à effet de serre, en particulier le CO2, en sont largement responsables. Même la National Academy of Sciences (académie nationale des sciences) des États-Unis, qui conseille le président Bush, abonde dans ce sens. L'UE est à présent déterminée à agir seule, mais le principal responsable, les États-Unis, avec 4 % de la population mondiale et 25 % des émissions totales, ne veut toujours pas coopérer.
Malheureusement, à ce jour, seule la Roumanie a ratifié le protocole. À présent que la participation des États-Unis semble exclue, le Japon et le Canada hésitent. Dans mon pays, le Royaume-Uni, sous un gouvernement conservateur, nous nous sommes rués sur le gaz naturel, étant donné que ce dernier produit beaucoup moins de CO2 que le charbon. Par la suite, cette décision a été annulée par le gouvernement travailliste, soucieux de préserver les emplois dans le secteur minier. Heureusement, le Royaume-Uni est toujours en mesure de respecter ses engagements de Kyoto.
Nous constatons déjà, dans les stations de sports d'hiver européennes, les effets de l'élévation de la limite des neiges, mais les perspectives à long terme sont beaucoup plus effrayantes. À terme, on risque une sorte d'emballement thermique, les calottes polaires fondant et réfléchissant dès lors moins la lumière du soleil, ce qui provoquerait une rapide augmentation du réchauffement atmosphérique. Cela risque de provoquer des inondations partout dans le monde, ainsi que d'autres changements climatiques, entraînent la dévastation économique, qui s'accompagnera d'énormes pressions migratoires exercées sur les peuples, sans parler des guerres potentielles pour les ressources hydriques.
Quelle est la solution ? Je crois que toutes les nations doivent souscrire aux politiques de développement économique durable et investir dans les sources d'énergie renouvelables. Cela signifie également la réouverture du débat controversé sur l'énergie nucléaire, que je soutiens. Nous devons également envisager d'utiliser des mécanismes basés sur le marché, tels que les permis d'émission négociables. Il se peut que la réduction de 5 % par rapport aux niveaux de 1990 décidée à Kyoto pour 2010 n'aille pas assez loin. Il se peut également que nous devions à nouveau envisager les puits de carbone. Je crois que les États-Unis doivent reconsidérer leur position et revenir à Bonn munis de propositions vraiment bonnes. Je félicite ma collègue, Mme Jackson, pour l'intérêt permanent dont elle a fait preuve dans ce domaine crucial pour l'avenir de l'humanité."@fr6
"Sebbene alcuni scettici nutrano ancora dubbi in merito al fenomeno del riscaldamento globale, nessuno può dubitare del raffreddamento delle relazioni tra l'Unione europea e gli Stati Uniti in seguito al rifiuto di questi ultimi di raccomandare la ratifica del Protocollo di Kyoto. Il gruppo di esperti intergovernativo sul cambiamento climatico non ha alcun dubbio sul fatto che si stia verificando un surriscaldamento globale e che i gas a effetto serra, in particolare le emissioni di CO2, ne siano i principali responsabili. Persino la
degli Stati Uniti, che fornisce consulenze al Presidente Bush, concorda ampiamente su questi dati. L'Unione europea è determinata a procedere da sola, ma i maggiori responsabili, gli Stati Uniti, con il 4 per cento della popolazione mondiale e il 25 per cento delle emissioni globali, continuano a non voler cooperare.
Purtroppo, finora, soltanto la Romania ha ratificato il Protocollo. Il Giappone e il Canada si stanno tirando indietro per l'abbandono degli Stati Uniti. Nel mio paese, il Regno Unito, sotto il governo conservatore abbiamo promosso l'uso del gas, in quanto il gas naturale produce livelli di CO2 di gran lunga inferiori rispetto al carbone. Siamo andati avanti e la situazione è stata rapidamente ribaltata dal nuovo governo laburista, ansioso di preservare posti di lavoro nel settore minerario. Fortunatamente il Regno Unito è ancora in grado di rispettare gli impegni di Kyoto.
Nei luoghi di villeggiatura invernali sulle montagne europee stiamo già osservando gli effetti dell'innalzamento del limite delle nevi perenni, ma le prospettive a lungo termine sono molto più allarmanti. Ad un certo punto, si presenta il pericolo di instabilità termica, in quanto la calotta polare si scioglie, riflette meno raggi solari e provoca un rapido aumento della temperatura atmosferica. Ciò minaccia inondazioni in tutto il mondo ed altri cambiamenti climatici di portata tale da sconvolgere l'economia, con enormi pressioni migratorie sulle popolazioni, per non parlare delle potenziali guerre per l'approvvigionamento idrico.
Qual è la soluzione? Ritengo che tutti i paesi debbano adottare politiche di sviluppo economico sostenibile ed investire nelle fonti energetiche rinnovabili. Ciò significa anche riaprire il controverso dibattito sull'energia nucleare, alla quale sono favorevole. Dobbiamo inoltre esaminare la possibilità di utilizzare meccanismi basati sul mercato, come lo scambio dei diritti di emissione. La riduzione del 5 per cento entro il 2010 rispetto ai livelli del 1990 stabilita a Kyoto potrebbe non essere sufficiente. Potrebbe essere necessario riesaminare la questione dei pozzi di assorbimento del carbonio. Ritengo che gli Stati Uniti debbano rivedere la propria posizione e tornare a Bonn con alcune proposte davvero valide. Mi congratulo con la collega, onorevole Jackson, per l'attenzione che continua a dedicare a questo tema cruciale per il futuro dell'umanità."@it9
"Although some sceptics still doubt the phenomenon of global warming, nobody can doubt the cooling of relations between the EU and the US over its refusal to recommend ratification of the Kyoto Protocol. The intergovernmental panel on climate change has no doubt that there is global warming taking place and that greenhouse gases, in particular CO2 emissions, are largely responsible. Even the US National Academy of Sciences advising President Bush largely concurs with this finding. The EU is now determined to go it alone, but the biggest culprit, the US, with 4% of the world’s population and 25% of global emissions, still will not co-operate.
Sadly, to date, only Romania has ratified the Protocol. Japan and Canada are now getting cold feet without US involvement. In my country, the UK, under a Conservative Government, we made a dash for gas, since natural gas produces far less CO2 than coal. We went on to see it rapidly reversed by the new Labour Government, anxious to preserve jobs in the mining industry. Mercifully the UK is still online to meet its Kyoto commitments.
We are already witnessing in European winter resorts in the mountains the effects of the rising snow line, but the long-term prospects are far more frightening. At some point, there is a danger of thermal runaway as the polar caps melt, reflect less sunshine and cause a rapid increase in atmospheric warming. This threatens flooding around the globe and other climatic changes causing economic devastation with huge migratory pressures on peoples, not to mention potential wars over water supplies.
What is the solution? I believe that all nations must subscribe to policies of sustainable economic development and invest in renewable energy sources. This also means reopening the controversial nuclear power debate, which I support. We must also look at using market-based mechanisms, such as tradeable emission permits. The Kyoto 5% targeted reduction by 2010 from 1990 levels may not go far enough. We may also have to look again at carbon sinks. I believe that the US must reconsider its position and come back to Bonn with some really good proposals. I congratulate my colleague, Mrs Jackson on her continuing interest in this critical area for the future of mankind."@lv10
"Hoewel sommige sceptici nog steeds twijfelen aan de opwarming van de aarde, kan niemand twijfelen aan de afkoeling van de betrekkingen tussen de EU en de VS omdat de Amerikaanse regering weigert ratificatie van het Protocol aan te bevelen. Het intergouvernementeel panel inzake klimaatverandering twijfelt er niet aan dat de aarde aan het opwarmen is en dat broeikasgassen, met name CO2-emissies, daar in grote mate verantwoordelijk voor zijn. Zelfs de Amerikaanse "National Academy of Sciences", het wetenschappelijke orgaan dat president Bush adviseert, is het daar in grote lijnen mee eens. De EU is nu vastbesloten om alleen door te gaan, maar de grootste boosdoener, de VS, met 4% van de wereldbevolking en 25% van de mondiale uitstoot, wil nog altijd niet meewerken.
Helaas is Roemenië tot nu toe het enige land dat het Protocol heeft geratificeerd. Japan en Canada krijgen koudwatervrees nu de VS zich heeft teruggetrokken. In mijn eigen land, het Verenigd Koninkrijk, hebben we, toen er een conservatieve regering was, resoluut gekozen voor gas, omdat gas veel minder CO2 produceert dan steenkool. Dit beleid werd echter zeer snel teruggedraaid door de nieuwe labourregering, die er alles aan gelegen was om de banen in de mijnindustrie te handhaven. Gelukkig ligt het Verenigd Koninkrijk nog steeds op koers om haar verbintenissen van Kyoto te vervullen.
We zien nu al in de Europese wintersportoorden de gevolgen van de stijgende sneeuwlijn in de bergen, maar de vooruitzichten op lange termijn zijn nog veel beangstigender. Het gevaar bestaat dat op een bepaald moment een warmte-explosie zal plaatsvinden als de poolkappen smelten, minder zonnestralen weerkaatsen en een snelle opwarming van de dampkring veroorzaken. Hierdoor dreigen over de hele planeet overstromingen en andere klimaatveranderingen op te treden, wat zal leiden tot economische rampen en een enorme migratiedruk op bevolkingen, om nog maar te zwijgen van de potentiële oorlogen om waterbronnen.
Wat is de oplossing? Ik geloof dat alle landen een beleid van duurzame ontwikkeling moeten onderschrijven en moeten investeren in hernieuwbare energiebronnen. Dit betekent ook een heropening van het controversiële debat over kernenergie, waar ik voorstander van ben. We moeten ook kijken naar marktgerichte mechanismen, zoals verhandelbare emissierechten. De in Kyoto beoogde reductie van 5% tegen 2010 van de emissieniveaus van 1990 gaat misschien niet ver genoeg. We moeten misschien ook nadenken over de uitbreiding van koolstofreservoirs. Ik denk dat de VS zijn standpunt moet herzien en moet terugkomen naar Bonn met enkele zeer goede voorstellen. Ik feliciteer mijn collega, mevrouw Jackson, met haar blijvende belangstelling voor dit voor de toekomst van de mensheid cruciale thema."@nl2
"Embora alguns cépticos ainda não acreditem no fenómeno do aquecimento global, ninguém tem dúvidas quanto ao arrefecimento das relações entre a União Europeia e os Estados Unidos da América, fruto da recusa destes de recomendarem a ratificação do Protocolo de Quioto. O painel intergovernamental sobre as mudanças climáticas está convicto de que o planeta está a sofrer um aumento de temperatura, devido, em grande parte, à emissão de gases, em especial o CO2, responsáveis pelo efeito de estufa. Até a própria
dos Estados Unidos, conselheira do Presidente Bush, contribui largamente para esta conclusão. A União Europeia está agora determinada a actuar. Mas os Estados Unidos, o principal responsável pelo aquecimento global, com 4% da população mundial e 25% das emissões de gases, continua a não querer cooperar.
Lamentavelmente, até à data, só a Roménia ratificou o Protocolo. O Japão e o Canadá retraemse agora, vendo que os Estados Unidos não aderem. No meu país, o Reino Unido, sob a égide do Governo Conservador, adoptouse o gás natural, uma vez que este produz muito menos CO2 do que o carvão. Vimos depois esta decisão ser rapidamente invertida pelo novo Governo Trabalhista, ansioso por preservar o emprego na indústria mineira. Felizmente, o Reino Unido continua disposto a cumprir os compromissos que assumiu em Quioto.
Deparamonos já com a subida da linha de neve nas estações de inverno das montanhas da Europa, mas as perspectivas a longo prazo são ainda mais assustadoras. Em certa medida, há o perigo de um abalo térmico com o derretimento gradual das calotes árcticas que, reflectindo menos a luz solar, provocará um rápido aumento da temperatura atmosférica. Desta forma, existe a ameaça de ocorrerem cheias por todo o Globo, bem como outras mudanças climáticas, causando devastação económica, o que provocará por sua vez grandes migrações das populações, para já não falar em possíveis guerras sobre os recursos hídricos.
E qual será a solução? Creio que todas os países deverão subscrever políticas de desenvolvimento económico sustentável e investir em fontes de energia renováveis. Isto implica a reabertura do controverso debate sobre energia nuclear, que eu apoio. Teremos também de nos debruçar sobre o uso de mecanismos baseados no mercado, como a transacção de direitos de emissão. O objectivo proposto pelo Protocolo de Quioto, de reduzir em 5% os valores de 1990 até ao ano 2010, poderá não ser suficiente. Teremos também, possivelmente, de voltar a reflectir sobre a questão dos sumidouros de carbono. Acho que os Estados Unidos da América devem reconsiderar a sua posição e comparecer em Bona com propostas realmente boas. Felicito a minha colega, a senhora deputada Jackson, pelo seu renovado interesse nesta sensível matéria, decisiva para o futuro da humanidade."@pt11
"Även om vissa skeptiker fortfarande ifrågasätter fenomenet med global uppvärmning, kan ingen ifrågasätta de avsvalnade förbindelserna mellan EU och USA när det gäller USA:s vägran att rekommendera en ratificering av Kyoto-protokollet. Den mellanstatliga panelen om klimatförändringar ifrågasätter inte att den globala uppvärmningen äger rum och att det till stor del beror på växthusgaser, särskilt koldioxidutsläpp. Till och med USA:s National Academy of Sciences (ung. nationella vetenskapsakademin) som är rådgivare för president Bush instämmer till stor del i denna slutsats. EU har nu beslutat sig för att gå vidare på egen hand, men den största boven i dramat, USA, med 4 procent av världens befolkning och 25 procent av de globala utsläppen, vill fortfarande inte samarbeta.
Fram till nu har tyvärr endast Rumänien ratificerat protokollet. Japan och Kanada får nu kalla fötter utan USA:s medverkan. I mitt land, Förenade kungariket, med en konservativ regering, satsade vi på gas, eftersom naturgas alstrar mycket mindre koldioxid än vad kol gör. Vi fick snabbt se detta ändras av den nya Labourregeringen, som var ängslig att bevara jobben i gruvindustrin. Tack och lov är Förenade kungariket fortfarande inställt på att uppfylla dess åtaganden enligt Kyoto-protokollet.
I europeiska vintersemesterorter i bergskedjor bevittnar vi redan effekterna av den höjda snögränsen, men prognoserna på lång sikt är ännu mer skrämmande. Någon gång finns faran för en temperaturhöjning när polarisarna smälter, reflekterar mindre solljus och orsakar en snabbt ökande atmosfärisk uppvärmning. Detta hotar att orsaka översvämningar över hela jorden och andra klimatförändringar som orsakar ekonomisk förstörelse med enorma migrationspåtryckningar på folken, för att inte nämna potentiella krig om vattenförsörjning.
Vilken är lösningen? Jag anser att alla nationer måste underteckna en politik med hållbar ekonomisk utveckling och investera i förnybara energikällor. Detta innebär också att den kontroversiella kärnkraftsdebatten, som jag stöder, återigen måste tas upp. Vi måste också överväga att använda marknadsbaserade mekanismer, som till exempel handel med utsläppsrättigheter. Målet med en 5-procentig minskning i Kyoto-protokollet senast 2010 av nivåerna från 1990 kanske inte är tillräckligt. Vi kanske också måste överväga kolsänkor igen. Jag anser att USA måste överväga sin ståndpunkt och komma tillbaka till Bonn med några mycket bra förslag. Jag gratulerar min kollega Jackson till hennes fortsatta intresse för detta avgörande område för människosläktets framtid."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Tannock (PPE-DE )."8,10,3,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples