Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-253"
| Predicate | Value (sorted: none) |
|---|---|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, at støtte Kyoto-aftalen i det amerikanske Senat ville være politisk selvmord, viste det sig under en videokonference sidste år med en række amerikanske senatorer. I mellemtiden har den nye amerikanske præsident Bush forkastet Kyoto-aftalen. Det kan med rette kaldes en stor skandale. På den anden side siger denne amerikanske præsident klart, hvad USA mener om Kyoto-aftalen.
Desværre er følgevirkningen heraf, at også Japan overvejer, om man overhovedet vil ratificere aftalen. I sidste uge sagde den japanske premierminister Junichiro Koizumi, at han ikke har til hensigt at fortsætte uden USA.
Vi skal imidlertid tænke på, at EU-landene heller ikke har ratificeret eller gennemført Kyoto-aftalen. Ganske vist er CO2-udledningen i Luxembourg, Tyskland og Storbritannien faldet betydeligt, men i Spanien, Portugal og Irland er den steget meget. Ifølge Verdensnaturfondens prognose vil CO2-udledningen i EU som helhed stige med 8% i stedet for at falde med 8% i overensstemmelse med Kyoto-aftalen.
Det er desuden meget inkonsekvent, hvis EU beskylder USA for ikke at ville gøre noget ved bekæmpelsen af CO2-udledningen, hvis EU ikke er villig til at gå videre med reduktionen af NOx-udledningen. I USA er udledningsstandarderne for NOx i 2003 allerede strengere end det, som miljøministrene planlægger inden for rammerne af direktivet om store fyringsanlæg i 2018.
Der er risiko for, at Kyoto-aftalens undergang vil blive brugt som undskyldning for ikke at gøre noget. Truslen om klimaændringer bliver ved med at eksistere, ligesom målsætningen om at bekæmpe dem, med eller uden Kyoto-aftalen.
EU skal altså ikke følge USA's eller Japans eksempel, men bekæmpe klimaændringerne ved at fokusere på energibesparelse, energieffektivitet gennem bl.a. varmekraftkoblinger og udviklingen af vind- og solenergi. På disse punkter skal det endvidere være muligt at indgå aftaler med USA og Japan. Derudover skal vi være åbne over for udvidelse af den andel, som realiseres gennem emissionshandlen. Hvis vi på den måde kan få USA med i forhandlingerne på ny, skal vi bestemt ikke undlade det.
Endelig må vi ikke længere lade tredjelandenes andel ude af betragtning, idet energiforbruget også vil stige betydeligt der."@da1
|
| lpv:translated text |
"Herr talman! Att i den amerikanska senaten rösta för Kyoto-protokollet skulle vara ett politiskt självmord. Det blev tydligt förra året under en videokonferens med några amerikanska senatorer. Sedan dess har den nya amerikanska presidenten Bush förkastat Kyoto-protokollet. Detta kan med rätta betecknas som en stor skam. Å andra sidan anger denna amerikanska president åtminstone tydligt hur Förenta staterna ställer sig till Kyoto-protokollet.
Tyvärr har detta fått som konsekvens att Japan frågar sig om man skall ratificera protokollet eller ej. Förra veckan sade den japanska premiärministern Junichiro Koizumi att han inte avser att gå vidare utan Förenta staternas medverkan.
Vi måste dock också tänka på att länderna inom Europeiska unionen inte heller har ratificerat eller genomfört protokollet. Visserligen har koldioxidutsläppen i Luxemburg, Tyskland och Storbritannien minskat avsevärt, men i Spanien och Portugal samt på Irland har de ökat rejält. Enligt prognosen från Världsnaturfonden kommer koldioxidutsläppen inom Europeiska unionen att öka med totalt åtta procent, i stället för minska med åtta procent som Kyoto-protokollet föreskriver.
Dessutom är det ytterst inkonsekvent att från Europeiska unionens sida beskylla Förenta staterna för att inte vilja göra något för att bekämpa koldioxidutsläppen, om Europeiska unionen inte är beredd att gå vidare med minskningen av kväveoxidutsläppen. I Förenta staterna är normerna som gäller för utsläpp av kväveoxid under 2003 redan strängare än de önskemål som framförts av miljöministrarna inom ramen för direktivet om stora förbränningsanläggningar 2018.
En fara är att Kyoto-protokollets undergång kan komma att användas som en ursäkt för att inte agera. Hotet om en klimatförändring kommer att finnas kvar, liksom målsättningen att motverka detta, med eller utan Kyoto-protokollet.
EU får därför inte följa Förenta staternas eller Japans exempel, utan måste motverka klimatförändringen genom att satsa på energibesparing och energieffektivitet med hjälp av bland annat kombinerad el- och värmeproduktion eller genom att utveckla vind- och solenergin. På dessa punkter måste det också vara möjligt att sluta överenskommelser med Förenta staterna och Japan. Dessutom måste vi vara öppna för att utöka den del som kan förverkligas genom utsläppshandel. Om vi på detta sätt kan få med Förenta staterna i förhandlingarna igen så får vi absolut inte försumma att göra detta.
Slutligen får vi inte längre ignorera den andel som länderna i tredje världen står för med tanke på att även deras energianvändning kommer att öka avsevärt."@sv13
|
| lpv:translated text |
"Arvoisa puhemies, Kioton pöytäkirjan puolesta äänestäminen merkitsisi Yhdysvaltojen senaatissa poliittista itsemurhaa; tämä kävi ilmi viime vuonna videokonferenssissa muutamien amerikkalaisten senaatin jäsenten kanssa. Nyt Yhdysvaltojen uusi presidentti Bush on hylännyt Kioton pöytäkirjan. Tätä voidaan hyvällä syyllä kutsua suureksi häpeäksi. Toisaalta tämä Yhdysvaltain presidentti ainakin sanoo suoraan, mitä Yhdysvalloissa ajatellaan Kioton pöytäkirjasta.
Valitettavasti tästä seuraa, että Japanissakin herää kysymys, halutaanko pöytäkirjaa ratifioida. Viime viikolla Japanin pääministeri Junichiro Koizumi sanoi, ettei hän aio jatkaa prosessia, ellei Yhdysvallat ole mukana.
On kuitenkin muistettava, että Euroopan unionin maatkaan eivät ole ratifioineet tai toteuttaneet Kioton pöytäkirjaa. Hiilidioksidipäästöt ovat tosin laskeneet selvästi Luxemburgissa, Saksassa ja Isossa-Britanniassa, mutta ne ovat nousseet huomattavasti Espanjassa, Portugalissa ja Irlannissa. Maailman luonnonsäätiön ennusteen mukaan hiilidioksidipäästöt nousevat Euroopan unionissa kaikkiaan kahdeksan prosenttia sen sijasta, että ne laskisivat Kioton pöytäkirjan mukaiset kahdeksan prosenttia.
Lisäksi on varsin epäjohdonmukaista, että Euroopan unioni syyttää Yhdysvaltoja siitä, ettei maa halua tehdä mitään hiilidioksidipäästöjen torjumiseksi, jos Euroopan unioni ei ole valmis typpioksidien päästöjen lisävähennyksiin. Yhdysvalloissa typpioksidien päästönormit ovat jo vuonna 2003 tiukemmat kuin ne, jotka ympäristöministerit aikovat suuria polttolaitoksia koskevassa direktiivissä saattaa voimaan vuonna 2018.
Vaarana on, että Kioton pöytäkirjan epäonnistumista käytetään tekosyynä toimettomuudelle. Ilmastonmuutoksen uhka on yhä olemassa, samoin tavoite sen torjumisesta, oli Kioton pöytäkirjaa olemassa tai ei.
EU ei siis saa seurata Yhdysvaltojen tai Japanin esimerkkiä, vaan sen on torjuttava ilmastonmuutosta aloittamalla energian säästäminen, tehostamalla energian käyttöä mm. kytkemällä lämpö ja sähkö toisiinsa ja kehittämällä tuuli- ja aurinkoenergiaa. Näissä asioissa Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa solmittavien sopimustenkin täytyy olla mahdollisia. Lisäksi meidän on oltava avoimia päästökaupoin toteutettavan osuuden laajentamiselle. Jos pystymme näillä keinoilla saamaan Yhdysvallat takaisin neuvottelupöytään, emme varmastikaan saa jättää niitä käyttämättä.
Lopuksi: emme saa enää laiminlyödä kolmannen maailman valtioiden osuutta, koska energiankulutus kasvaa tulevaisuudessa sielläkin huomattavasti."@fi5
|
| lpv:spoken text |
"Voorzitter, in de Amerikaanse Senaat vóór het Protocol van Kyoto stemmen zou politieke zelfmoord betekenen, zo bleek tijdens een videoconferentie vorig jaar met enkele Amerikaanse senatoren. Ondertussen heeft de nieuwe Amerikaanse president Bush het Kyoto-protocol verworpen. Met recht kan dit een grote schande genoemd worden. Anderzijds geeft déze Amerikaanse president wèl duidelijk aan hoe de Verenigde Staten denken over het Kyoto-protocol.
Helaas is het gevolg hiervan dat ook Japan zich afvraagt of het het Protocol wil ratificeren. Vorige week heeft de Japanse premier Junichiro Koizumi gezegd dat hij
niet van plan is ermee door te gaan zonder de medewerking van de Verenigde Staten.
We dienen echter te bedenken dat ook de landen van de Europese Unie het Kyoto-protocol niet hebben geratificeerd of uitgevoerd. Weliswaar is de CO2-uitstoot in Luxemburg, Duitsland en Groot-Brittannië aanzienlijk gedaald, maar in Spanje, Portugal en Ierland behoorlijk gestegen. Volgens de prognose van het Wereldnatuurfonds zal de CO2-emissie in de Europese Unie als geheel met acht procent stijgen, in plaats van een daling van acht procent, overeenkomstig het Kyoto-protocol.
Bovendien is het erg inconsequent als de Europese Unie de Verenigde Staten ervan beschuldigt niets te willen doen ter bestrijding van de CO2-uitstoot, als de Europese Unie niet bereid is om verder te gaan met de reductie van de Nox-uitstoot. In de Verenigde Staten zijn de uitstootnormen voor Nox in 2003 al strenger dan wat de Milieuministers willen in het kader van de richtlijn grote stookinstallaties in 2018.
Een gevaar is dat het ter ziele gaan van het Kyoto-protocol als een excuus gebruikt zal worden om niet te handelen. De dreiging van klimaatverandering blijft bestaan, evenals de doelstelling om die tegen te gaan, met of zonder het Kyoto-protocol.
De EU moet het voorbeeld van de Verenigde Staten of Japan dus niet volgen, maar de klimaatverandering tegengaan door in te zetten op energiebesparing, energie-efficiëntie door o.a. warmtekrachtkoppeling en door de ontwikkeling van wind- en zonne-energie. Op deze punten moet het ook mogelijk zijn om afspraken met de Verenigde Staten en Japan te maken. Daarnaast dienen we open te staan voor uitbreiding van het aandeel dat via emissiehandel gerealiseerd kan worden. Als we op die manier de Verenigde Staten weer bij de onderhandelingen kunnen meekrijgen, moeten we dit zeker niet nalaten.
Tenslotte mogen we het aandeel van de landen van de derde wereld niet meer verwaarlozen, aangezien daar het energieverbruik ook aanzienlijk toe zal nemen."@nl2
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
"Κύριε Πρόεδρε, η υπερψήφιση στην αμερικανική Γερουσία του πρωτοκόλλου του Κυότο θα σήμαινε πολιτική αυτοκτονία. Έτσι φάνηκε, κατά τη διάρκεια της τηλεδιάσκεψης του περασμένου έτους με ορισμένους αμερικανούς γερουσιαστές. Εν τω μεταξύ, ο νέος αμερικανός Πρόεδρος Μπους απέρριψε το πρωτόκολλο του Κυότο. Δικαιολογημένα αυτό μπορεί να αποκληθεί μεγάλη ντροπή. Αφετέρου, καταδεικνύει αυτός ο αμερικανός Πρόεδρος σαφώς τον τρόπο με τον οποίο σκέφτονται οι ΗΠΑ για το πρωτόκολλο του Κυότο.
Δυστυχώς, συνέπεια αυτού είναι και η Ιαπωνία να διερωτάται κατά πόσο επιθυμεί να επικυρώσει το πρωτόκολλο. Την περασμένη εβδομάδα δήλωσε ο ιάπωνας Πρωθυπουργός, κ. Junichiro Koizumi, ότι και αυτός δεν σχεδιάζει να προσχωρήσει χωρίς τη συνεργασία των ΗΠΑ.
Πρέπει, επίσης, να σκεφτούμε ότι και χώρες της Ευρωπαϊκής Ένωσης δεν έχουν επικυρώσει ή εφαρμόσει το πρωτόκολλο. Πιθανόν, οι εκπομπές CO2 στο Λουξεμβούργο, τη Γερμανία και τη Μεγάλη Βρετανία να έχουν μειωθεί σημαντικά, αλλά στην Ισπανία, την Πορτογαλία και την Ιρλανδία αυξήθηκαν έντονα. Σύμφωνα με τα προγνωστικά του Ταμείου για την Άγρια Φύση, οι εκπομπές CO2 στην Ευρωπαϊκή Ένωση συνολικά πρόκειται να αυξηθούν κατά 8%, αντί να μειωθούν κατά 8%, σύμφωνα με το πρωτόκολλο του Κυότο.
Επιπλέον, είναι πολύ ασυνεπές η Ευρωπαϊκή Ένωση να κατηγορεί τις ΗΠΑ ότι δεν επιθυμούν να περιορίσουν τις εκπομπές CO2, τη στιγμή που η Ευρωπαϊκή Ένωση δεν είναι διατεθειμένη να προχωρήσει στη μείωση των εκπομπών Nox. Στις ΗΠΑ, το 2003 οι κανόνες για τις εκπομπές Nox θα είναι ήδη αυστηρότεροι από ό,τι επιθυμούν οι Υπουργοί Περιβάλλοντος για το 2018, στο πλαίσιο της οδηγίας για τις μεγάλες εγκαταστάσεις καύσεως.
Ένας κίνδυνος είναι το πρωτόκολλο του Κυότο να εκπνεύσει, εάν αυτό χρησιμοποιηθεί ως δικαιολογία για τη μη τήρησή του. Η απειλή της αλλαγής κλίματος εξακολουθεί να υπάρχει, όπως και ο στόχος για την αντιμετώπισή του με ή χωρίς το πρωτόκολλο του Κυότο.
Επομένως, η ΕΕ πρέπει να μην ακολουθήσει το παράδειγμα των ΗΠΑ ή της Ιαπωνίας, αλλά να αντισταθεί στην αλλαγή του κλίματος μέσω της επιβολής της ενεργειακής αποταμίευσης, της ενεργειακής αποδοτικότητας, με τη βοήθεια, μεταξύ άλλων, του συνδυασμού θερμότητας και ηλεκτρικής ενέργειας και της ανάπτυξης της αιολικής και της ηλιακής ενέργειας. Και σε αυτά τα σημεία πρέπει να καταστεί δυνατόν να υπάρξουν συμφωνίες με τις ΗΠΑ και την Ιαπωνία. Επιπλέον, πρέπει να είμαστε ανοικτοί και στη διεύρυνση του μέρους, το οποίο μπορεί να επιτευχθεί μέσω του εμπορίου εκπομπών. Εάν εμείς, κατά αυτόν τον τρόπο, μπορούμε να επαναφέρουμε στις διαπραγματεύσεις τις ΗΠΑ, τότε σίγουρα δεν πρέπει να τον αγνοήσουμε.
Τέλος, δεν πρέπει να υποτιμούμε πλέον το μέλλον των χωρών του τρίτου κόσμου, δεδομένου ότι και εκεί η χρησιμοποίηση ενέργειας πρόκειται να αυξηθεί."@el8
|
| lpv:translated text |
"Mr President, if the US Senate were to vote in favour of the Kyoto Protocol, this would be tantamount to political suicide, as appeared during a video conference last year involving a number of US senators. The new US President, Mr Bush, has meanwhile rejected the Kyoto Protocol. This is referred to as a huge disgrace, with good reason. On the other hand
US President makes no secret of how the United States feels about the Kyoto Protocol.
The unfortunate result of this is that Japan is also questioning whether it should ratify the protocol. Last week, the Japanese Prime Minister, Mr Junichiro Koizumi, said that he does not intend to go ahead without the backing of the United States.
However, we should realise that the countries of the European Union have not ratified or implemented the Kyoto Protocol either. CO2 emissions may have fallen considerably in Luxembourg, Germany and Great Britain, but they have risen quite dramatically in Spain, Portugal and Ireland. According to the Worldwide Fund for Nature prognosis, CO2 emissions in the European Union will be rising by eight percent in total, instead of falling by eight percent, as per the Kyoto Protocol.
Furthermore, it would be very inconsistent if the European Union were to blame the United States for not being prepared to do anything to reduce CO2 emissions, if the European Union is not willing to continue to reduce Nox emissions itself. The US emission standards for Nox in 2003 are already stricter than what the Environment Ministers want within the framework of the directive on large furnaces in 2018.
There is the risk that the failure of the Kyoto Protocol will be used as an excuse for not having to do anything. The threat of climate change remains, so does the objective to counter this, with or without the Kyoto Protocol.
The EU should, therefore, not follow the example of the United States or Japan, but must fight climate change by focusing on saving energy, energy efficiency by
total energy, and by developing wind and solar energy. With regard to these aspects, it should also be possible to conclude agreements with the United States and Japan. In addition, we must be open to extending the proportion that can be achieved by emission trade. If we can persuade the United States to re-join the negotiations in that way, we should certainly do this.
Finally, we should no longer neglect third world countries, since energy consumption there is also set to rise considerably."@lv10
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"inter alia"10,3
|
| lpv:translated text |
"(NL) Señor Presidente, votar a favor del Protocolo de Kioto en el Senado de los Estados Unidos sería un suicidio político, tal como se vio el año pasado en una conferencia por vídeo con varios senadores. Entre tanto, el Presidente americano Bush ha rechazado el Protocolo de Kioto, lo cual, con todo derecho, se puede calificar como una gran vergüenza. Por otro lado, este presidente americano ha dejado bien claro qué piensan los Estados Unidos del Protocolo de Kioto.
Por desgracia, el resultado de ello es que Japón se plantea si quiere ratificar el protocolo o no. La semana pasada el Presidente de Japón, Junichiro Koizumi ha declarado que no está dispuesto a continuar con este protocolo sin la colaboración de Estados Unidos.
Sin embargo, debemos pensar que tampoco los países de la Unión Europea han ratificado ni llevado a cabo el Protocolo de Kioto. Bien es cierto que la emisión de CO2 ha disminuido considerablemente en Luxemburgo, Alemania y Gran Bretaña, pero en España, Portugal e Irlanda ha aumentado notablemente. Según las previsiones del Fondo Mundial para la Naturaleza, la emisión de CO2 de la Unión Europea en su conjunto aumentará en un ocho por ciento en lugar de disminuir en un ocho por ciento, según debería ser de acuerdo con el Protocolo de Kioto.
Además, sería inconsecuente que la Unión Europea culpara a los Estados Unidos de no querer hacer nada para luchar contra las emisiones de CO2 si la Unión Europea no está dispuesta a continuar con las medidas de reducción de las emisiones de NOx. En los Estados Unidos, las normas para la emisión de NOx para 2003 son ya más estrictas que las que los ministros de medio ambiente quieren en el marco de la directiva sobre las grandes instalaciones de combustión para el año 2018.
El peligro es que la “defunción” del Protocolo de Kioto se va a utilizar como excusa para no actuar. La amenaza del cambio climático permanece, así como el objetivo de luchar contra él, con o sin el Protocolo de Kioto.
Por tanto, la UE no debe seguir el ejemplo de los Estados Unidos o de Japón, sino luchar contra el cambio climático apostando por el ahorro energético y la eficacia energética por medio de, entre otros métodos, la interconexión calor-energía y el desarrollo de las energías eólica y solar. Sobre estos puntos tiene que ser posible llegar a acuerdos con los Estados Unidos y Japón. Además, debemos estar abiertos a la ampliación de la parte que se pueda llevar a efecto por medio del comercio de emisiones. Si, de esta manera, conseguimos que los Estados Unidos vuelvan a las negociaciones, desde luego no debemos dejar de hacerlo.
Para terminar, no debemos continuar desatendiendo a la contribución de los países del Tercer Mundo, ya que su consumo de energía también va a aumentar considerablemente."@es12
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
"Mr President, if the US Senate were to vote in favour of the Kyoto Protocol, this would be tantamount to political suicide, as appeared during a video conference last year involving a number of US senators. The new US President, Mr Bush, has meanwhile rejected the Kyoto Protocol. This is referred to as a huge disgrace, with good reason. On the other hand
US President makes no secret of how the United States feels about the Kyoto Protocol.
The unfortunate result of this is that Japan is also questioning whether it should ratify the protocol. Last week, the Japanese Prime Minister, Mr Junichiro Koizumi, said that he does not intend to go ahead without the backing of the United States.
However, we should realise that the countries of the European Union have not ratified or implemented the Kyoto Protocol either. CO2 emissions may have fallen considerably in Luxembourg, Germany and Great Britain, but they have risen quite dramatically in Spain, Portugal and Ireland. According to the Worldwide Fund for Nature prognosis, CO2 emissions in the European Union will be rising by eight percent in total, instead of falling by eight percent, as per the Kyoto Protocol.
Furthermore, it would be very inconsistent if the European Union were to blame the United States for not being prepared to do anything to reduce CO2 emissions, if the European Union is not willing to continue to reduce Nox emissions itself. The US emission standards for Nox in 2003 are already stricter than what the Environment Ministers want within the framework of the directive on large furnaces in 2018.
There is the risk that the failure of the Kyoto Protocol will be used as an excuse for not having to do anything. The threat of climate change remains, so does the objective to counter this, with or without the Kyoto Protocol.
The EU should, therefore, not follow the example of the United States or Japan, but must fight climate change by focusing on saving energy, energy efficiency by
total energy, and by developing wind and solar energy. With regard to these aspects, it should also be possible to conclude agreements with the United States and Japan. In addition, we must be open to extending the proportion that can be achieved by emission trade. If we can persuade the United States to re-join the negotiations in that way, we should certainly do this.
Finally, we should no longer neglect third world countries, since energy consumption there is also set to rise considerably."@en3
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"inter alia"10,3
|
| lpv:translated text |
"Herr Präsident! Wer im US-Senat für das Kyoto-Protokoll stimmt, würde politischen Selbstmord begehen, das war einer Videokonferenz im vergangenen Jahr mit einigen US-amerikanischen Senatoren zu entnehmen. Mittlerweile hat der neue US-Präsident Bush dem Kyoto-Protokoll eine Absage erteilt. Zu Recht kann man dies als große Schande bezeichnen. Andererseits macht dieser US-Präsident durchaus klar, wie die USA zum Kyoto-Protokoll stehen.
Infolgedessen fragt sich leider auch Japan, ob es das Protokoll ratifizieren soll. In der vergangenen Woche hat sich der japanische Premierminister Junichiro Koizumi dahingehend geäußert, er beabsichtige nicht, ohne Mitwirkung der USA daran festzuhalten.
Allerdings sollten wir berücksichtigen, dass auch die Staaten der Europäischen Union das Kyoto-Protokoll nicht ratifiziert oder umgesetzt haben. Zwar ist der CO2-Ausstoß in Luxemburg, Deutschland und Großbritannien erheblich gesunken, in Spanien, Portugal und Irland aber hat er dramatisch zugenommen. Der Prognose des Worldwide Fund for Nature zufolge wird es bei den CO2-Emissionen in der Europäischen Union statt des gemäß dem Kyoto-Protokoll vorgesehenen Rückgangs um acht Prozent einen Anstieg um insgesamt acht Prozent geben.
Außerdem verhält sich die Europäische Union recht inkonsequent, wenn sie den Vereinigten Staaten bei der Bekämpfung des CO2-Ausstoßes Untätigkeit vorwirft, während sie selbst nicht bereit ist, bei der Reduktion der Nox-Emissionen weiter voranzugehen. In den USA sind die Emissionsnormen für Nox 2003 schon strenger als die von den Umweltministern im Rahmen der Richtlinie über Großfeuerungsanlagen für 2018 geplanten Normen.
Es besteht die Gefahr, dass das Scheitern des Kyoto-Protokolls als Entschuldigung dafür herhalten muss, um die Hände in den Schoß zu legen. Der Klimawandel droht nach wie vor, ebenso müssen wir weiter an unserem Ziel festhalten, dagegen vorzugehen, mit oder ohne Kyoto-Protokoll.
Die EU darf dem Beispiel der Vereinigten Staaten oder Japans also nicht folgen, sondern muss der Klimaänderung Einhalt gebieten, indem sie auf Energieeinsparung, Energieeffizienz u.a. durch Kraft-Wärme-Kopplung und Weiterentwicklung der Wind- und Sonnenenergie setzt. In dieser Hinsicht sollten auch Vereinbarungen mit den USA und Japan im Bereich des Möglichen liegen. Außerdem müssen wir offen sein für die Ausdehnung des Anteils, der über den Emissionshandel erzielt werden kann. Wenn wir die Vereinigten Staaten auf diese Weise wieder an den Verhandlungstisch holen können, dann dürfen wir dies sicherlich nicht unversucht lassen.
Schließlich dürfen wir den Anteil der Länder der Dritten Welt nicht länger vernachlässigen, da der Energieverbrauch auch dort rapide ansteigen wird."@de7
|
| lpv:translated text |
"Senhor Presidente, para o Senado norteamericano, votar a favor do Protocolo de Quioto representaria um suicídio político, como se revelou no ano passado, por ocasião de uma videoconferência com alguns senadores norteamericanos. Entretanto, o novo Presidente americano, George W. Bush, rejeitou o Protocolo de Quioto. É legítimo afirmar que isso é um verdadeiro escândalo. Por outro lado, a postura deste Presidente reflecte claramente a forma com os Estados Unidos pensam em relação ao Protocolo de Quioto.
O resultado disso é, infelizmente, que também o Japão se questiona agora se deverá ou não ratificar o Protocolo de Quioto. Na semana passada, o PrimeiroMinistro japonês, Junishiro Koizumi, declarou que não tenciona avançar para a ratificação sem a colaboração dos Estados Unidos.
Contudo, temos de pensar que também os países da União Europeia não ratificaram nem executaram o Protocolo de Quioto. É certo que no Luxemburgo, na Alemanha e na GrãBretanha se verificou uma redução acentuada das emissões de CO2, mas em Espanha, em Portugal e na Irlanda sucedeu exactamente o contrário, verificouse um considerável aumento. Segundo o prognóstico do Fundo Mundial para o Ambiente, as emissões de CO2 na União Europeia irão aumentar de 8%, em vez de decrescer de 8%, como previsto no Protocolo de Quioto.
Além disso, será particularmente incoerente se a União Europeia acusar os Estados Unidos de nada quererem fazer contra as emissões de CO2, quando a própria União Europeia não quer prosseguir com a redução de emissões de Nox. Nos Estados Unidos, as normas de emissão de Nox, em 2003, são mais rígidas do que as desejadas pelos Ministros do Ambiente no quadro da Directiva sobre as grandes instalações de combustão, em 2018.
Um dos perigos aí implicados é que a morte do Protocolo de Quioto venha a servir de pretexto para não actuar. A ameaça da mudança climática continua a pairar, bem como o objectivo de a combater, com ou sem o Protocolo de Quioto.
Por consequência, a UE não pode seguir o exemplo dos Estados Unidos ou do Japão, mas tem, sim, de combater a mudança climática apostando na poupança energética, nomeadamente por via da produção combinada de calorenergia e do desenvolvimento de energia eólica e solar. Deverá também ser possível estabelecer compromissos com os Estados Unidos e com o Japão neste pontos. Além disso, temos de estar abertos ao aumento da quota que pode ser realizada por via da transacção de emissões de gases com efeito de estufa. Se conseguirmos, com isso, fazer com que os Estados Unidos voltem à mesa das negociações, não devemos seguramente deixar de o fazer.
Por último, não podemos continuar a subestimar a quota dos países do Terceiro Mundo, já que o consumo energético irá aí também crescer de forma considerável."@pt11
|
| lpv:translated text |
"Signor Presidente, votare a favore del Protocollo di Kyoto in seno al Senato statunitense equivarrebbe ad un suicidio politico: è quanto emerso da una videoconferenza tenuta lo scorso anno con alcuni senatori americani. Nel frattempo il nuovo Presidente Bush ha respinto il Protocollo di Kyoto. Ciò può essere definito, giustamente, una vergogna. D’altro canto il Presidente esprime chiaramente quale sia il pensiero degli USA in merito al Protocollo di Kyoto.
Purtroppo la conseguenza di questo atto è che anche il Giappone si domanda se sia opportuno ratificare il Protocollo di Kyoto. La scorsa settimana il Primo ministro nipponico Koizumi ha affermato che non intende proseguire senza la collaborazione degli Stati Uniti.
Dobbiamo però pensare che anche gli Stati membri dell’Unione non hanno ratificato o dato attuazione al Protocollo di Kyoto. E’ vero che le emissioni di CO2 in Lussemburgo, Germania e Gran Bretagna sono considerevolmente diminuite, ma in Spagna, Portogallo e Irlanda hanno fatto segnare un notevole incremento. Stando alle previsioni del WWF, le emissioni di CO2 nell’Unione europea aumenteranno complessivamente dell’otto per cento, invece di far registrare un calo dell’otto per cento, come previsto dal Protocollo di Kyoto.
Inoltre non è coerente che l’Unione europea accusi gli Stati Uniti di non voler far nulla per combattere le emissioni di CO2, se non è disposta a proseguire con la riduzione delle emissioni di NOx. Negli Stati Uniti le norme in materia di emissioni di NOx nel 2003 sono già più rigide di quelle che i ministri dell’ambiente intendono imporre a partire dal 2018 nel quadro della direttiva sui grandi impianti di combustione.
Un pericolo è che il fallimento del Protocollo di Kyoto venga usato come pretesto per non agire. La minaccia di un cambiamento climatico continua a sussistere, così come rimangono gli obiettivi di combatterlo, con o senza Protocollo di Kyoto.
Pertanto l’Unione europea non deve seguire l’esempio degli USA o del Giappone; deve lottare contro il cambiamento climatico puntando sul risparmio energetico, sull’efficienza energetica, tra l’altro promuovendo la cogenerazione energetica, nonché la produzione di energia eolica e solare. Su tali punti dev’essere possibile concludere accordi con gli Stati Uniti e il Giappone. Inoltre dobbiamo rimanere aperti ad ampliare la quota che può essere realizzata tramite il commercio di emissioni. Se questo è il modo per riuscire a coinvolgere nuovamente gli Stati Uniti nei negoziati, non dobbiamo certo rinunciarvi.
Infine, non possiamo trascurare la quota dei paesi del Terzo mondo, in considerazione del fatto che anche in tali Stati il consumo energetico aumenterà notevolmente."@it9
|
| lpv:translated text |
"Monsieur le Président, comme nous avons pu le constater l’année passée au cours d’une vidéoconférence avec quelques sénateurs américains, le vote en faveur du protocole de Kyoto par le sénat américain serait synonyme de suicide politique. Entre-temps, le nouveau président américain Bush a rejeté le protocole de Kyoto. Ce refus peut, à juste titre, être qualifié de véritable scandale. D’autre part, le président américain indique clairement ce que pensent les États-Unis du Protocole de Kyoto.
Malheureusement, la conséquence qui en découle est que le Japon, à son tour, se demande s’il va ou non ratifier le protocole. La semaine passée, le Premier ministre japonais, M. Junichiro Koizumi, a déclaré qu’il n’était pas dans ses intentions de poursuivre la processus sans la collaboration des États-Unis.
Il convient cependant de ne pas oublier que les États de l’Union européenne n’ont pas, eux non plus, ratifié ou mis en œuvre le Protocole de Kyoto. Il est vrai que les émissions de dioxyde de carbone ont considérablement baissé au Luxembourg, en Allemagne et en Grande-Bretagne, mais elles ont subi une augmentation importante en Espagne, au Portugal et en Irlande. Selon les estimations du Fonds mondial pour la nature, les émissions de CO2 augmenteront en tout de huit pour cent au sein de l’Union européenne, à la place de connaître une diminution de huit pour cent, conformément aux objectifs fixés dans le protocole de Kyoto.
En outre, l’attitude de l’Union européenne qui consisterait à reprocher aux États-Unis de ne rien vouloir entreprendre pour lutter contre les émissions de CO2 serait incohérente dans la mesure où l’Union européenne ne serait pas prête à poursuivre la réduction des émissions de Nox. Les normes d’émission de Nox prévues aux États-Unis pour 2003 sont plus sévères que celles prévues par les ministres de l’Environnement pour 2018 dans le cadre de la directive sur les grandes installations de combustion.
Le risque encouru est que le non-aboutissement du protocole de Kyoto soit utilisé comme excuse pour ne pas agir. Avec ou sans le protocole de Kyoto, la menace du changement climatique est toujours bien réelle, tout comme l’est l’objectif visant à s’opposer à ce phénomène.
L’UE ne doit, dès lors, pas suivre l’exemple des États-Unis ou du Japon, mais doit, au contraire, lutter contre le changement climatique en misant sur l’économie d’énergie, l’efficacité énergétique par le biais, entre autres, de la production combinée chaleur et électricité et du développement de l’énergie éolienne et de l’énergie solaire. Il devrait également être possible de conclure des accords sur ces points avec les États-Unis et le Japon. En outre, nous devons nous montrer ouverts à l’élargissement de la participation qui peut être réalisée via les échanges de droits d’émission. Si nous pouvons ainsi obtenir à nouveau la participation des États-Unis aux négociations, il convient de ne pas négliger ce point.
Enfin, nous ne devons plus négliger la participation des pays du Tiers monde étant donné que la consommation en énergie va également augmenter de manière substantielle."@fr6
|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010704.6.3-253"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples