Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-249"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010704.6.3-249"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"I would like to start by paying tribute to Commissioner Wallström, the Commissioner for the Environment. I do not think any of the parliamentarians have any doubt at all about her passionate personal commitment towards trying to secure a positive outcome from the talks in Bonn, and I would also like to say a word of thanks to my Liberal colleague, Prime Minister Verhofstadt, for the emphasis he placed this morning on saying that the problem of climate change is the greatest single challenge facing the planet. One thing that this whole issue has brought about – if it was needed – is a great awareness that this is a very small planet upon which we live and that mankind is very capable, through its industrial practices, of changing our environment. Even the United States now recognises this, although they have yet to come up with an alternative in any practical form to the Kyoto Protocol.
There are great opportunities for, and advantages in, addressing this problem by using technology which is in the process of being developed or has been developed to change our practices and reduce global warming. This offers great benefits to society, and economic opportunities for those of us who take a lead, but why are we not able to pursue this more effectively? One problem is vested interests – the classic example being the fossil fuel industries; another is weak political leadership by all of us – we are all responsible for this. We back down over taking decisions which will be unpopular in the short term with our electorates. I wish to see harmonised environmental taxation at a European level – the objective being not to raise more money but to change practices and priorities and ensure that industry at the same time is able to compete on a level playing field.
We have had the problems – we have experienced the problems with fuel duty in Britain and elsewhere whenever politicians try really to apply taxes which benefit the environment in this way. The odd thing of course, in Britain’s case, is that harmonised energy taxation on fuel duties would also probably reduce our taxes.
I have just returned from a visit to Cyprus – one of the accession countries – where I find out that not only is there no fuel duty on the use of petrol but that petrol is actually subsidised. So, my question to the Commission is this: when it comes to practical forms, when it comes to actually dealing with what I hope will be a positive outcome from Bonn, how does the Council pursue harmonised energy taxation at the same time as dealing with enlargement, which makes the possibility of unanimity so much more difficult to achieve if it we were actually to have harmonised environmental taxation of a sort which is worth having."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Jeg vil gerne begynde med at udtrykke min anerkendelse for miljøkommissæren, fru Wallström. Jeg tror ikke, at nogen af Parlamentets medlemmer nærer nogen som helst tvivl om hendes lidenskabelige, personlige engagement i at sikre et positivt resultat af drøftelserne i Bonn, og jeg vil også gerne sige tak til min liberale kollega, premierminister Verhofstadt, for den understregning, han her til morgen gav ved at sige, at problemet med klimaændringer er den største enkelte udfordring, som vores klode står over for. En ting, som hele dette spørgsmål har fremkaldt, hvis det var nødvendigt, er en større forståelse af, at det er en meget lille klode, vi lever på, og at menneskeheden i høj grad ved sin industrielle adfærd er i stand til at ændre miljøet. Selv USA anerkender nu dette, selv om de endnu ikke har fremlagt noget alternativ i praktisk form til Kyoto-aftalen.
Der er store muligheder for og fordele ved at tage fat på dette problem ved at bruge teknologi, der er under udvikling, eller som er blevet udviklet, for derved at ændre vores praksis og reducere den globale opvarmning. Det giver store fordele for samfundet og frembyder økonomiske muligheder for dem af os, der fører an, men hvorfor kan vi ikke gå mere energisk ind for dette? Et problem er etablerede interesser - hvor det klassiske eksempel er sektoren for fossile brændstoffer. Et andet er svag politisk ledelse fra os alle - vi er alle ansvarlige for dette. Vi viger tilbage for at træffe beslutninger, der på kort sigt vil være upopulære hos vores vælgere. Jeg vil gerne have en harmoniseret miljøbeskatning på europæisk niveau - hvor formålet ikke skal være at inddrive flere penge, men at ændre praksis og prioriteringer og sikre, at industrien samtidig kan konkurrere på lige vilkår.
Vi har haft problemerne - vi har været udsat for problemerne med brændstofafgifter i Storbritannien og andre steder, når politikerne virkelig forsøger at indføre skatter, der er til gavn for miljøet på denne måde. Det mærkelige i Storbritanniens tilfælde er naturligvis, at en harmonisering af energibeskatningen sandsynligvis også ville reducere vores skatter.
Jeg er lige vendt tilbage fra et besøg på Cypern - et af ansøgerlandene - hvor jeg konstaterer, at der ikke alene ikke er nogen brændstofafgifter på brugen af benzin, men at man faktisk støtter benzinen. Så mit spørgsmål til Kommissionen er følgende: Når det kommer til stykket, når vi kommer til faktisk at tage fat på, hvad jeg håber bliver et positivt resultat af Bonn-mødet, hvordan vil Rådet så gå videre med en harmoniseret energiafgift, samtidig med at det tager sig af udvidelserne, der gør det så meget vanskeligere at nå til enighed, hvis vi faktisk skal have en harmoniseret miljøbeskatning, som er noget værd?"@da1
"Ich möchte zunächst Frau Wallström als für Umweltfragen zuständiges Kommissionsmitglied danken. Keiner der Abgeordneten wird wohl an ihrem leidenschaftlichen persönlichen Engagement zweifeln, mit dem sie sich für ein positives Ergebnis der Gespräche in Bonn einsetzt. Ich möchte auch meinem liberaldemokratischen Kollegen, Premierminister Verhofstadt, danken, der heute Morgen so eindringlich darauf hingewiesen hat, dass das Problem der Klimaänderung die größte Herausforderung für unseren Planeten ist. Der ganze Wirbel um dieses Thema hat die Tatsache – die den meisten wohl ohnehin bewusst ist – noch stärker ins Bewusstsein gerückt, dass wir auf einem sehr kleinen Planeten leben und dass die Menschheit es vermittels der von ihr geschaffenen Industrie durchaus schaffen kann, die Umwelt nachhaltig zu verändern. Selbst in den Vereinigten Staaten erkennt man dies nun, obwohl bisher noch keine praktische Alternative zum Kyoto-Protokoll vorgelegt worden ist.
Die Bemühungen um eine Lösung dieses Problems bergen auch große Chancen und Vorteile, wenn wir die Technologien, die derzeit entwickelt werden oder bereits vorhanden sind, zur Änderung unserer Praktiken und zur Reduzierung der globalen Erwärmung einsetzen. Die Gesellschaft wird davon profitieren und die Länder, die eine Vorreiterrolle auf diesem Gebiet spielen, werden wirtschaftliche Vorteile daraus ziehen können. Warum also verfolgen wir dieses Ziel nicht entschlossener? Ein Problem ist das Besitzstandsdenken, wie das klassische Beispiel der Industriezweige im Bereich der fossilen Brennstoffe zeigt, ein weiteres Problem ist die unentschlossene politische Führung, und dafür sind wir alle verantwortlich. Wir scheuen uns, Entscheidungen zu treffen, die bei unseren Wählern erst einmal auf Widerstand stoßen werden. Ich würde die Einführung einer harmonisierten Umweltsteuer auf europäischer Ebene begrüßen, deren Ziel nicht darin besteht, mehr Geld einzutreiben, sondern die Methoden und Prioritäten zu verändern und gleichzeitig einheitliche Wettbewerbsvoraussetzungen für die Wirtschaft sicherzustellen.
Wir haben bereits erlebt, wie schwierig das ist. Wir kennen die Probleme, die bei der Mineralölbesteuerung in Großbritannien und andernorts immer dann auftreten, wenn die Politiker tatsächlich versuchen, Steuern zu erheben, die der Umwelt zugute kommen. Das Merkwürdige daran ist im Fall von Großbritannien, dass mit einer harmonisierten Energiebesteuerung von Kraftstoffen unsere Steuern wahrscheinlich sogar sinken würden.
Ich bin erst vor kurzem von einem Besuch auf Zypern, einem der Beitrittsländer, zurückgekehrt. Dort ist der Verbrauch von Kraftstoff mit keinerlei Mineralölsteuer belegt, nein, Benzin wird dort sogar subventioniert. Meine Frage an die Kommission ist nun, wie der Rat bei der konkreten praktischen Umsetzung der hoffentlich positiven Ergebnisse der Bonner Konferenz die Einführung einer harmonisierten Energiebesteuerung zeitgleich mit der Erweiterung vorantreiben wird. Nach der Erweiterung wird es sehr viel schwieriger werden, die Zustimmung aller Länder zu einer sinnvollen harmonisierten Besteuerung im Umweltbereich zu erreichen."@de7
"Καταρχάς, θα ήθελα να απευθύνω τα συγχαρητήριά μου προς την Επίτροπο Wallström, την αρμόδια για το περιβάλλον Επίτροπο. Δεν πιστεύω να υπάρχει κανένας ευρωβουλευτής που να έχει την παραμικρή αμφιβολία για την παθιασμένη προσωπική της δέσμευση στην προσπάθεια διασφάλισης μιας θετικής έκβασης από τις συνομιλίες της Βόννης, και θα ήθελα επίσης να εκφράσω τις ευχαριστίες μου στον Φιλελεύθερο συνάδελφό μου, πρωθυπουργό Verhofstadt, για την έμφαση που έδωσε σήμερα το πρωί στο πρόβλημα των κλιματικών αλλαγών λέγοντας ότι είναι η μεγαλύτερη πρόκληση που αντιμετωπίζει ο πλανήτης. Το όλο αυτό θέμα είχε ως αποτέλεσμα - αν και δεν χρειαζόταν - την έντονη συνειδητοποίηση ότι ο πλανήτης στον οποίο ζούμε είναι ένας πολύ μικρός πλανήτης και ότι η ανθρωπότητα είναι σε θέση, μέσω των βιομηχανικών της πρακτικών, να αλλάξει το περιβάλλον μας. Ακόμα και οι Ηνωμένες Πολιτείες το αναγνωρίζουν τώρα, αν και δεν έχουν ακόμα προτείνει καμία εναλλακτική λύση πρακτικής μορφής αντί του Πρωτοκόλλου του Κυότο.
Η αντιμετώπιση του προβλήματος με τη βοήθεια της τεχνολογίας που είτε αναπτύσσεται τώρα είτε έχει ήδη αναπτυχθεί, προσφέρει πολλές δυνατότητες, αλλά και πλεονεκτήματα, που θα αλλάξουν τις πρακτικές μας και θα περιορίσουν την άνοδο της θερμοκρασίας στον πλανήτη. Τούτο προσφέρει σημαντικά οφέλη για την κοινωνία και οικονομικές ευκαιρίες για όσους από εμάς πρωτοστατήσουμε. Γιατί όμως δεν είμαστε σε θέση να επιδιώξουμε αυτό το στόχο με μεγαλύτερη αποτελεσματικότητα; Ένα πρόβλημα είναι τα κεκτημένα συμφέροντα - κλασικό παράδειγμα είναι οι βιομηχανίες ορυκτών καυσίμων. Ένα άλλο πρόβλημα είναι η αδυναμία μας να υιοθετήσουμε μια ηγετική πολιτική στάση - όλοι είμαστε υπεύθυνοι γι' αυτό. Υποχωρούμε αντί να λάβουμε αποφάσεις που βραχυπρόθεσμα δεν θα είναι δημοφιλείς για τους ψηφοφόρους μας. Επιθυμία μου είναι να εναρμονιστεί η περιβαλλοντική φορολογία σε ευρωπαϊκό επίπεδο - στόχος δεν είναι η συλλογή περισσότερων πόρων, αλλά η αλλαγή των πρακτικών και των προτεραιοτήτων, εξασφαλίζοντας συγχρόνως ότι η βιομηχανία μπορεί να ανταγωνιστεί σε ισότιμο επίπεδο.
Τα προβλήματα μας είναι γνωστά - τα αντιμετωπίσαμε με το φόρο επί των καυσίμων στη Βρετανία και αλλού. Κάθε φορά που οι πολιτικοί προσπαθούν πραγματικά να επιβάλουν φόρους που θα ωφελήσουν το περιβάλλον κατ' αυτόν τον τρόπο. Φυσικά, το περίεργο είναι ότι, στην περίπτωση της Βρετανίας, η εναρμόνιση της φορολογίας της ενέργειας όσον αφορά τα τέλη επί των καυσίμων κατά πάσα πιθανότητα θα μείωνε επίσης και τους φόρους μας.
Μόλις επέστρεψα από μια επίσκεψη στην Κύπρο - μία από τις υποψήφιες προς ένταξη χώρες - όπου είδα ότι, όχι μόνο δεν υπάρχει τέλος καυσίμου για τη χρήση βενζίνης, αλλά ότι το πετρέλαιο ουσιαστικά επιδοτείται. Επομένως, το ερώτημά μου προς την Επιτροπή είναι το εξής: όταν πρέπει να αντιμετωπίσουμε στην πράξη τη θετική, όπως ελπίζω, έκβαση της Βόννης, πώς μπορεί το Συμβούλιο να επιδιώξει την εναρμόνιση της φορολόγησης της ενέργειας από κοινού με τη διεύρυνση, η οποία δυσχεραίνει τόσο πολύ τη δυνατότητα ομοφωνίας, εάν βέβαια πρόκειται να έχουμε μια εναρμονισμένη περιβαλλοντική φορολογία που να αξίζει τον κόπο."@el8
"(EN) Quisiera comenzar rindiendo un homenaje a la Comisaria Wallström, la Comisaria de Medio Ambiente. No creo que ninguno de los diputados abrigue la menor duda sobre su apasionado compromiso personal con vistas a lograr un resultado positivo en las conversaciones de Bonn y quisiera pronunciar también unas palabras de agradecimiento a mi colega liberal, el Primer Ministro Verhofstadt, por su insistencia esta mañana en que el del cambio climático es el mayor problema que afronta el planeta. Lo que toda esta cuestión ha dado como resultado -en caso de que fuera necesario- es una gran conciencia de que el planeta en que vivimos es muy pequeño y la Humanidad puede perfectamente, mediante sus actividades industriales, cambiar nuestro medio ambiente. Incluso los Estados Unidos lo reconocen ahora, aunque aún no han presentado opción práctica alguna substitutiva del Protocolo de Kyoto.
La utilización de la tecnología que se está creando o se ha creado para cambiar nuestros métodos y reducir el calentamiento del planeta entraña grandes oportunidades y ventajas para abordar ese problema. Ofrece grandes beneficios a la sociedad y oportunidades económicas para aquellos de nosotros que tomemos la iniciativa, pero, ¿por qué no podemos hacerlo más eficazmente? Un problema es el de los intereses creados, ejemplo típico de los cuales son las industrias de combustibles fósiles; otro es la débil capacidad de iniciativa de todos nosotros: todos somos responsables de ello. Nos echamos atrás a la hora de adoptar decisiones que serán impopulares a corto plazo entre nuestros electorados. Deseo que haya una fiscalidad medioambiental armonizada en el nivel europeo, cuyo objetivo no es el de recaudar más fondos, sino el de cambiar los métodos y las prioridades y velar por que la industria pueda al mismo tiempo competir en un campo de juego igual para todos.
En Gran Bretaña y en otros países hemos tenido problemas -hemos experimentado problemas-, siempre que los políticos han intentado de verdad aplicar impuestos en pro del medio ambiente de ese modo. Lo extraño en el caso de Gran Bretaña es, naturalmente, que la fiscalidad armonizada de la energía correspondiente a los combustibles probablemente reduciría nuestros impuestos.
Acabo de regresar de una visita a Chipre -uno de los países candidatos-, donde he descubierto que no sólo no hay fiscalidad de la gasolina, sino que, además, está en realidad subvencionada. Conque mi pregunta a la Comisión es la siguiente: a la hora de adoptar métodos prácticos, a la hora de abordar de verdad un resultado positivo -espero- en Bonn, en términos prácticos, ¿cómo persigue el Consejo la fiscalidad armonizada de la energía al tiempo que aborda la ampliación, con lo que la unanimidad resulta mucho más difícil de lograr, si queremos conseguir en realidad una fiscalidad armonizada de la energía que valga la pena?."@es12
"Haluaisin aloittaa osoittamalla kunnioitusta ympäristöasioista vastaavalle komission jäsen Wallströmille. En usko, että kukan parlamentaarikoista epäilee hänen vahvaa henkilökohtaista sitoutumistaan yrittää varmistaa myönteinen tulos Bonnin neuvotteluissa, ja haluaisin myös muutamalla sanalla kiittää liberaalipuolueen kollegaani, pääministeri Verhofstadtia siitä, että hän painotti tänä aamuna, että ilmastonmuutosta koskeva ongelma on suurin maailman kohtaama yksittäinen haaste. Yksi asia, jonka tämä asia kokonaisuudessaan on saanut aikaan – mikäli se oli tarpeen – on laaja tietoisuus siitä, että tämä planeetta, jolla asumme, on erittäin pieni ja että ihmiskunta kykenee hyvin teollisten käytäntöjensä välityksellä muuttamaan ympäristöämme. Jopa Yhdysvallat tunnustaa tämän nyt, vaikka se ei ole tuonut esiin mitään käytännön vaihtoehtoa Kioton pöytäkirjalle.
Tämän ongelman ratkaisemisessa on olemassa etuja tarjoavia lukuisia mahdollisuuksia käyttää käytäntöjemme muuttamiseksi ja ilmaston lämpenemisen vähentämiseksi kehitettävää tai kehitettyä tekniikkaa. Tämä tarjoaa suuria etuja yhteiskunnalle ja taloudellisia mahdollisuuksia niille, jotka omaksuvat johtavan roolin, mutta miksi me emme pysty tavoittelemaan tätä tehokkaammin? Yksi ongelma on suurpääoman edut – klassinen esimerkki on fossiilipolttoaineteollisuudet; toinen esimerkki on meidän kaikkien heikko poliittinen johtajuutemme – olemme kaikki vastuussa tästä. Me emme halua tehdä päätöksiä, joista äänestäjämme eivät lyhyellä aikavälillä pidä. Toivon näkeväni yhdenmukaistettua ympäristölainsäädäntöä Euroopan tasolla – tavoitteena ei niinkään ole kerätä enemmän rahaa, vaan muuttaa käytäntöjä ja ensisijaisia tavoitteita ja varmistaa, että teollisuus pystyy samaan aikaan kilpailemaan oikeudenmukaisesti.
Meillä on ollut ongelmia – olemme Isossa-Britanniassa ja muualla kohdanneet polttoaineveroon liittyviä ongelmia aina, kun poliitikot yrittävät todella soveltaa veroja, jotka hyödyttävät ympäristöä tällä tavalla. Merkillistä kuitenkin on Ison-Britannian tapauksessa, että yhdenmukaistettu polttoaineiden energiaverotus laskisi myös luultavasti verojamme.
Olen juuri palannut Kyproksesta – joka on yksi ehdokasvaltioista – jossa sain tietää, että siellä ei peritä polttoaineveroa bensiinin käytöstä ja että bensiiniä itse asiassa tuetaan. Joten kysymykseni komissiolle on seuraava: kun on kyse käytännön muodoista, kun itse asiassa käsittelemme Bonnissa saavutettua toivon mukaan myönteistä tulosta, miten neuvosto pyrkii yhdenmukaistettuun energiaverotukseen samalla, kun se käsittelee laajentumista, sillä kannattavan yhdenmukaistetun ympäristöverotuksen käyttöönotto vaikeuttaisi entisestään mahdollisuutta saavuttaa yksimielisyys."@fi5
"Je voudrais commencer par rendre hommage à la commissaire Wallström, la commissaire en charge de l'environnement. Je pense qu'aucun parlementaire ne doute de son engagement personnel passionné en vue de tenter de garantir que les négociations de Bonn soient un succès, et je voudrais remercier mon collègue libéral, le Premier ministre Verhofstadt, pour avoir souligné ce matin que le problème du changement climatique constitue le plus grand défi auquel notre planète fait face. Il est une chose que ce thème a mis en exergue - si besoin en était -, à savoir la conscience aiguë que nous vivons sur une petite planète et que l'humanité est tout à fait capable, par le biais de ses activités industrielles, de modifier notre environnement. Même les États-Unis reconnaissent ce fait à présent, bien qu'ils n'aient pas encore proposé la moindre alternative pratique au protocole de Kyoto.
L'utilisation des technologies en cours de développement ou qui ont déjà été développées en vue d'aborder ce problème, de modifier nos pratiques et de réduire le réchauffement de la planète, offre des opportunités importantes, ainsi que des avantages. La société en retire d'importants bénéfices et des opportunités économiques apparaissent pour ceux d'entre nous qui ouvrent la voie en la matière, mais pour quelle raison sommes-nous incapables de poursuivre cet objectif de manière plus efficace ? Les intérêts particuliers constituent un problème - l'exemple classique est donné par les combustibles fossiles ; la faiblesse politique dont nous faisons tous preuve en est un autre -, nous en sommes tous responsables. Nous hésitons à prendre des décisions, qui, à court terme, s'avéreront impopulaires auprès de nos électorats. Je souhaite une fiscalité environnementale harmonisée au niveau européen - l'objectif n'étant pas de récolter davantage d'argent, mais de modifier les pratiques et les priorités et de garantir dans le même temps que l'industrie soit à même d'être compétitive dans un contexte concurrentiel homogène.
Nous avons eu des problèmes, à savoir les taxes sur les carburants en Grande-Bretagne et partout ailleurs où les responsables politiques tentent réellement d'appliquer des taxes qui bénéficient à l'environnement. Bien sûr, ce qui est curieux, dans le cas de la Grande-Bretagne, c'est qu'une fiscalité harmonisée en matière d'énergie réduirait probablement nos taxes dans le domaine des carburants.
Je viens d'effectuer une visite à Chypre - un des pays candidats à l'adhésion -, où j'ai non seulement découvert qu'il n'existait pas de taxe sur les carburants, mais également que l'essence bénéficiait en fait de subventions. Dès lors, la question que je pose à la Commission est la suivante : lorsqu'il s'agit d'aspects pratiques, lorsqu'il s'agit d'aborder concrètement les résultats positifs - je l'espère - de Bonn, comment le Conseil poursuivra-t-il l'objectif de l'harmonisation fiscale en matière d'énergie tout en traitant de l'élargissement, qui rend l'unanimité beaucoup plus difficile à obtenir, si nous voulons réellement une fiscalité environnementale harmonisée qui en vaille la peine ?"@fr6
"Vorrei iniziare rendendo omaggio al Commissario responsabile per l'ambiente, signora Wallström. Credo che nessun parlamentare nutra dubbi in merito al suo profondo impegno personale volto a garantire l'esito positivo dei negoziati di Bonn, e vorrei anche ringraziare il collega liberale, il Primo ministro Verhofstadt, per aver posto l'accento questa mattina sul fatto che il problema del cambiamento climatico è la più grande sfida che il pianeta deve affrontare. Ciò che è emerso dall’intera questione – se ancora ce ne fosse stato bisogno, – è una grande consapevolezza del fatto che quello su cui viviamo è un pianeta molto piccolo e che l'umanità è perfettamente in grado, con le sue pratiche industriali, di modificare l'ambiente in cui viviamo. Persino gli Stati Uniti lo riconoscono, sebbene non abbiano ancora proposto alcuna alternativa pratica al Protocollo di Kyoto.
Affrontare il problema utilizzando le tecnologie in corso di realizzazione o già messe a punto al fine di modificare le nostre pratiche e ridurre il riscaldamento globale è ampiamente possibile oltre che vantaggioso. In tal modo si possono ottenere enormi benefici per la società nonché opportunità economiche per coloro che assumeranno un ruolo guida: perché dunque non siamo in grado di perseguire questo obiettivo con maggiore efficacia? Un problema riguarda gli interessi acquisiti (l'esempio classico è fornito dalle industrie dei combustibili fossili, un altro dalla fiacca
politica da parte di noi tutti), per i quali siamo tutti responsabili. Rinunciamo a prendere decisioni che possano risultare impopolari a breve termine tra i nostri elettori. Auspico l'introduzione di un regime di imposte ambientali armonizzato a livello europeo, non per raccogliere fondi, ma per modificare le pratiche e le priorità e garantire nel contempo che l'industria sia in grado di competere a parità di condizioni.
Conosciamo i problemi, ci siamo confrontati con la questione della tassa sul combustibile in Gran Bretagna e altrove, in ogni occasione in cui i politici tentano davvero di imporre oneri fiscali per tutelare l'ambiente. L'aspetto curioso è che, nel caso della Gran Bretagna, l'armonizzazione delle imposte energetiche in relazione alla tassa sul combustibile verosimilmente ridurrebbe il nostro carico fiscale.
Sono appena tornato da un viaggio a Cipro, uno dei paesi candidati all'adesione, dove ho scoperto che non solo non si applica alcuna tassa sul combustibile per l'uso della benzina, ma che la benzina è addirittura oggetto di sovvenzioni. Quindi, la domanda che rivolgo alla Commissione è: in termini pratici, quando si tratterà di affrontare effettivamente quello che mi auguro sarà l'esito positivo di Bonn, in che modo il Consiglio perseguirà l'armonizzazione delle imposte energetiche ponendosi contemporaneamente il problema dell'allargamento, che renderà ancora più remota la possibilità di raggiungere l'unanimità nel caso in cui intendessimo effettivamente introdurre un tipo di imposte ambientali armonizzate che valga la pena applicare?"@it9
"I would like to start by paying tribute to Commissioner Wallström, the Commissioner for the Environment. I do not think any of the parliamentarians have any doubt at all about her passionate personal commitment towards trying to secure a positive outcome from the talks in Bonn, and I would also like to say a word of thanks to my Liberal colleague, Prime Minister Verhofstadt, for the emphasis he placed this morning on saying that the problem of climate change is the greatest single challenge facing the planet. One thing that this whole issue has brought about – if it was needed – is a great awareness that this is a very small planet upon which we live and that mankind is very capable, through its industrial practices, of changing our environment. Even the United States now recognises this, although they have yet to come up with an alternative in any practical form to the Kyoto Protocol.
There are great opportunities for, and advantages in, addressing this problem by using technology which is in the process of being developed or has been developed to change our practices and reduce global warming. This offers great benefits to society, and economic opportunities for those of us who take a lead, but why are we not able to pursue this more effectively? One problem is vested interests – the classic example being the fossil fuel industries; another is weak political leadership by all of us – we are all responsible for this. We back down over taking decisions which will be unpopular in the short term with our electorates. I wish to see harmonised environmental taxation at a European level – the objective being not to raise more money but to change practices and priorities and ensure that industry at the same time is able to compete on a level playing field.
We have had the problems – we have experienced the problems with fuel duty in Britain and elsewhere whenever politicians try really to apply taxes which benefit the environment in this way. The odd thing of course, in Britain’s case, is that harmonised energy taxation on fuel duties would also probably reduce our taxes.
I have just returned from a visit to Cyprus – one of the accession countries – where I find out that not only is there no fuel duty on the use of petrol but that petrol is actually subsidised. So, my question to the Commission is this: when it comes to practical forms, when it comes to actually dealing with what I hope will be a positive outcome from Bonn, how does the Council pursue harmonised energy taxation at the same time as dealing with enlargement, which makes the possibility of unanimity so much more difficult to achieve if it we were actually to have harmonised environmental taxation of a sort which is worth having."@lv10
"Ik zou om te beginnen hulde willen brengen aan commissaris Wallström, de commissaris voor milieubeheer. Ik denk dat geen enkele afgevaardigde twijfelt aan haar engagement en haar pogingen om de gesprekken in Bonn tot een goed resultaat te brengen. Ik richt ook een woord van dank aan mijn liberale collega, eerste minister Verhofstadt, voor de nadruk die hij vanmorgen heeft gelegd op het feit dat het probleem van de klimaatverandering de grootste uitdaging is waarmee onze planeet wordt geconfronteerd. Wat deze hele problematiek in ieder geval wel heeft teweeggebracht - zo dat nog nodig was - is een groter bewustzijn van het feit dat we op een hele kleine planeet leven en dat de mensheid wel degelijk in staat is om door haar industriële activiteiten het klimaat te veranderen. Zelfs de Verenigde Staten erkennen dat nu, al hebben ze nog altijd geen enkel praktisch alternatief aangeboden voor het Protocol van Kyoto.
Een manier om de klimaatverandering aan te pakken is het gebruik van reeds ontwikkelde of in ontwikkeling zijnde technologieën die onze economische en industriële praktijken wijzigen en de opwarming van de aarde tegengaan. Dit biedt enorme mogelijkheden en voordelen, zowel voor de maatschappij als voor degenen die economisch voordeel kunnen halen uit technologische voorsprong. Waarom zijn we dan niet in staat om dit efficiënter na te streven? Een eerste probleem wordt gevormd door de gevestigde belangen, met voorop natuurlijk de fossiele brandstoffensector. Een ander probleem is ons zwak politiek leiderschap en daarvoor zijn wij verantwoordelijk. We deinzen terug voor beslissingen die onpopulair zijn bij onze kiezers op de korte termijn. Ik wil dat er een harmonisatie komt van de milieubelasting op Europees niveau, niet om nog meer geld bij elkaar te sprokkelen, maar om verandering te brengen in onze praktijken en prioriteiten en er tezelfdertijd voor te zorgen dat onze industrie kan concurreren onder gelijke voorwaarden.
We hebben problemen gehad met de brandstofbelasting in Groot-Brittannië en elders. We hebben altijd problemen wanneer politici daadwerkelijk proberen om belastingen te heffen ten behoeve van het milieu. Het gekke van de zaak is natuurlijk dat in het geval van Groot-Brittannië een geharmoniseerde energiebelasting op brandstofaccijnzen waarschijnlijk ook zal leiden tot een verlaging van onze belastingen.
Ik ben net terug van een bezoek aan Cyprus, een van de kandidaat-landen. Ik ben te weten gekomen dat daar niet alleen geen brandstofbelasting op het gebruik van benzine wordt geheven, maar benzine zelfs wordt gesubsidieerd. Ik heb dan ook de volgende vraag aan de Commissie: wanneer het gaat om de praktische vormen, de praktische uitwerking van het, naar ik hoop, positieve resultaat van Bonn, hoe denkt de Raad dan de harmonisatie van energiebelasting te kunnen combineren met de voorbereiding op de uitbreiding? Daardoor wordt het immers veel moeilijker om unanimiteit te bereiken over een geharmoniseerde milieubelasting, althans een milieubelasting die de moeite waard is."@nl2
"Gostaria de começar por prestar a minha homenagem à senhora Comissária Wallström, a Comissária do Ambiente. Não creio que nenhum dos senhores deputados tenha a mínima dúvida acerca do seu ardente empenhamento pessoal em tentar garantir que as conversações de Bona tenham um resultado positivo; e eu gostaria também de dirigir uma palavra de gratidão ao meu colega Liberal, o PrimeiroMinistro Verhofstadt, pela ênfase que hoje de manhã colocou na afirmação de que o problema das alterações climáticas é o maior problema singular com que o planeta se confronta. Algo que resultou de toda esta questão - se é que era necessário - foi uma profunda consciência de que este planeta em que vivemos é muito pequeno e de que a humanidade é realmente capaz, através das suas práticas industriais, de alterar o nosso ambiente. Até os Estados Unidos agora reconhecem isso, embora ainda não tenham apresentado nenhuma alternativa de natureza prática ao Protocolo de Quioto.
Há grandes oportunidades para tratar deste problema, e vantagens em tratar deste problema, utilizando tecnologia que está em processo de desenvolvimento ou que foi desenvolvida para alterar as nossas práticas e reduzir o aquecimento global. Isto oferece grandes benefícios à sociedade e oportunidades económicas àqueles de nós que assumirem uma posição de vanguarda, mas por que é que não somos capazes de levar este processo por diante de forma mais eficaz? Um problema são os interesses constituídos - de que o exemplo clássico são as indústrias que utilizam combustíveis fósseis; outro é a fraca liderança política por parte de todos nós - somos todos responsáveis por este estado de coisas. Recuamos quando se trata de tomar decisões que sejam impopulares a curto prazo junto dos nossos eleitorados. Desejo ver uma tributação harmonizada no domínio do ambiente a nível europeu - o objectivo não é angariar mais dinheiro, mas sim modificar as práticas e as prioridades e garantir que, ao mesmo tempo, a indústria pode competir em igualdade de circunstâncias.
Temos tido os problemas - temos experimentado os problemas com o imposto sobre os combustíveis na GrãBretanha e noutros países, sempre que os políticos tentam realmente aplicar desta forma impostos que beneficiam o ambiente. O que de facto é estranho é que, no caso da GrãBretanha, a tributação harmonizada da energia em matéria de direitos sobre os combustíveis provavelmente também iria reduzir os nossos impostos.
Regressei há pouco de uma visita a Chipre - um dos países candidatos à adesão - onde verifiquei que ali não só não existe imposto sobre os combustíveis aplicado à utilização da gasolina, mas a gasolina é, de facto, subsidiada. Por isso, a minha pergunta à Comissão é esta: quando se chegar a aspectos práticos, quando se tratar de realmente lidar com aquilo que espero que seja um resultado positivo saído de Bona, como é que o Conselho vai aplicar a tributação harmonizada da energia e ao mesmo tempo tratar do alargamento, que torna muitíssimo mais difícil de alcançar a possibilidade da unanimidade, se de facto chegássemos a ter uma tributação ambiental harmonizada que valesse a pena?"@pt11
"Jag skulle vilja börja med att hylla kommissionär Wallström, som är miljökommissionär. Jag tror inte att någon parlamentariker hyser någon som helst tvekan angående hennes passionerade personliga engagemang för att se till att samtalen i Bonn får ett positivt resultat, och jag skulle också vilja säga tack till min liberala kollega, premiärminister Verhofstadt, för den betoning med vilken han i morse sade att problemet med klimatförändringar är det största enskilda hot som planeten står inför. En sak som hela denna fråga har fått till följd – om det behövdes – är en stor medvetenhet om att det är en mycket liten planet som vi lever på och att människosläktet, genom sina industriella metoder mycket väl har förmåga att förändra vår miljö. Till och med USA erkänner nu detta, även om de fortfarande måste lägga fram ett slags praktiskt alternativ till Kyoto-protokollet.
Det finns stora möjligheter med och fördelar i att ta sig an detta problem med hjälp av teknik som är under utveckling eller som har utvecklats för att ändra våra metoder och minska den globala uppvärmningen. Detta ger samhället stora fördelar, och ekonomiska möjligheter för dem av oss som tar täten, men varför kan vi inte följa upp detta mer effektivt? Ett problem är starka ägarintressen – och det klassiska exemplet är industrierna med fossila bränslen; ett annat är ett svagt politiskt ledarskap från oss alla – vi är alla ansvariga för detta. Vi backar när det gäller att fatta beslut som kommer att ogillas kortsiktigt inom våra väljarkårer. Jag vill se en harmoniserad miljöbeskattning på europeisk nivå, vars mål inte skall vara att samla in mer pengar, utan att förändra metoderna och prioriteringarna och se till att industrin samtidigt har möjlighet att konkurrera på lika villkor.
Vi har upplevt problemen – vi har upplevt problem med bränsleskatt i Storbritannien och på andra platser när politiker egentligen försöker införa skatter som har förtjänster för miljön på detta sätt. Det märkliga i Storbritanniens fall är förstås att en harmoniserad energibeskattning för bränsleskatter troligen också skulle sänka våra skatter.
Jag har just återvänt från ett besök på Cypern – ett av kandidatländerna – där jag fick reda på att det inte är nog med att det inte finns någon bränsleskatt för användningen av bensin, bensin är faktiskt subventionerat. Så min fråga till kommissionen är denna: när det gäller praktiska former, när det gäller att faktiskt hantera vad jag hoppas kommer att vara ett positivt resultat från Bonn, hur följer rådet upp den harmoniserade energibeskattningen samtidigt som det hanterar utvidgningen, vilket gör att möjligheten till enhällighet blir så mycket svårare att uppnå om vi faktiskt skulle ha en harmoniserad miljöbeskattning av ett slag som är värt att ha."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Davies (ELDR )."8,10,3,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples