Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-247"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010704.6.3-247"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhora Secretária de Estado, Senhores Deputados, a minha primeira palavra é exactamente sobre esta questão da participação ou não da delegação do Parlamento Europeu nas reuniões de coordenação da União Europeia. E quero dizer que não fiquei de forma alguma satisfeito com a forma como a senhora Secretária de Estado respondeu às legítimas questões colocadas pela senhora deputada Caroline Jackson. A delegação do Parlamento Europeu não reclama privilégios, reclama o seu direito legítimo de participar activamente na Conferência de Bona e não de fazer papel de figurante, como tivemos que fazer durante a Conferência de Haia.
Senhor Presidente, Senhores Deputados, mais do que um
ambiental, as alterações climáticas tornaramse numa questão verdadeiramente simbólica da agenda política internacional. Se o Protocolo de Quioto fracassar, as leituras serão claras: os Estados e os políticos andam depressa e bem quando se trata de potenciar as vantagens da globalização, mas são incapazes de se entenderem quando se trata de minimizar os inconvenientes do nosso modelo de sociedade.
E o contexto actual não poderia ser pior. Por um lado, nunca como hoje foi tão urgente agir: as previsões recentemente anunciadas pelo painel intergovernamental para as alterações climáticas não deixam margem para dúvidas. Por outro lado, nunca como hoje foi tão difícil agir: a decisão dos Estados Unidos significou um forte golpe num trabalho internacional que dura há já dez anos. Estes factores, urgência de acção, pressão do público e abandono dos Estados Unidos, concorrem para que a Conferência de Bona seja decisiva. Será mesmo o momento da verdade do Protocolo de Quioto. A nossa posição é bem clara: é urgente limitar as alterações climáticas, e o Protocolo de Quioto - e não outro - é o instrumento político mais correcto para cumprir este objectivo. Vamos, por isso, para Bona com a ambição de chegar a acordo com o maior número de países sobre os
de Quioto de forma a que o Protocolo possa ser ratificado e posto em prática já em 2002. É óbvio que para termos sucesso nas negociações, em particular com o Japão e com a Rússia, teremos que dar alguns sinais de abertura, mas sinais de abertura que terão de respeitar a integridade e o espírito do Protocolo.
Uma última palavra sobre questões económicas. É verdade que, a curto prazo, a concretização do Protocolo se traduzirá em custos económicos para as empresas europeias. No entanto, esses custos - como ainda esta semana o relatório da Comissão comprovou - serão muito inferiores ao que inicialmente se supunha. Estou, aliás, convicto que, a médio prazo, o Protocolo de Quioto tornará a economia europeia mais competitiva dada a transformação tecnológica que realizaremos mais cedo do que os outros."@pt11
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, fru statssekretær, kære kolleger, det første, jeg gerne vil nævne, er netop Europa-Parlamentets delegations deltagelse i EU's koordinationsmøder, hvor jeg gerne vil sige, at jeg på ingen måde syntes om den måde, hvorpå statssekretæren besvarede Caroline Jacksons fuldt berettigede spørgsmål. Europa-Parlamentets delegation forlanger ikke nogen privilegier, men kræver sin legitime ret til aktivt at deltage i konferencen i Bonn og ikke blot være tilskuere, sådan som vi var det under konferencen i Haag.
Hr. formand, kære kolleger, som mere end blot en sag om miljøet er klimaændringerne blevet til et virkelig symbolsk punkt på den internationale politiske dagsorden. Hvis Kyoto-aftalen bliver en fiasko, er lektien tydelig. Staterne og politikerne bevæger sig hurtigt fremad, når det drejer sig om at drage nytte af globaliseringens mange fordele, men de er ude af stand til at nå til enighed, når det handler om at mindske ulemperne ved vores samfundsmodel.
Den aktuelle kontekst kunne ikke være værre. Dels har det aldrig mere end nu været nødvendigt at gøre noget, for de forudsigelser, som det internationale ekspertpanel for nylig har udsendt om klimaændringerne, giver ingen anledning til tvivl. Dels har det aldrig mere end nu været vanskeligt at gøre noget, for USA's beslutning har betydet et hårdt slag for det internationale arbejde, der nu har stået på i 10 år. Disse faktorer, at det haster med at gøre noget, at offentligheden forventer handling, og at USA er hoppet fra, lægger alle sammen op til, at konferencen i Bonn bliver af afgørende betydning. Det bliver virkelig tale om et sandhedens øjeblik for Kyoto-aftalen. Vores holdning er ganske klar. Klimaændringerne må begrænses, og Kyoto-aftalen - og ikke en anden - er det politisk rigtige redskab til at nå dette mål. Vi skal derfor tage til Bonn med den ambition at nå til enighed med så mange lande som muligt om de resterende punkter fra Kyoto, så protokollen kan blive ratificeret og ført ud i livet allerede i 2002. Det er indlysende, at vi for at få succes i forhandlingerne med især Japan og Rusland er nødt til at give visse tegn på imødekommenhed, men det skal være en imødekommenhed, der respekterer protokollens integritet og ånd.
Jeg har et par afsluttende ord om økonomien. Det er rigtigt, at protokollens virkeliggørelse på kort sigt vil indebære økonomiske omkostninger for de europæiske virksomheder. Disse omkostninger vil imidlertid - som Kommissionens redegørelse fra denne uge netop viser det - blive meget mindre, end man i første omgang antog. Jeg er i øvrigt overbevist om, at Kyoto-aftalen på mellemlangt sigt vil gøre den europæiske økonomi mere konkurrencedygtig på grund af den teknologiske fornyelse, som vi gennemfører før de andre."@da1
"Herr Präsident, Herr Kommissar, Frau Staatssekretärin, meine Damen und Herren Abgeordneten! Ich beginne mit ebendieser Frage der Teilnahme bzw. Nichtteilnahme der Delegation des Europäischen Parlaments an den Koordinierungssitzungen der Europäischen Union. Ich möchte sagen, dass ich keineswegs mit der Art und Weise zufrieden bin, wie die Frau Staatssekretärin die berechtigten Anfragen der Abgeordneten Caroline Jackson beantwortet hat. Das Europäische Parlament verlangt keine Privilegien, es fordert sein legitimes Recht ein, aktiv an der Konferenz in Bonn teilzunehmen und nicht die Rolle eines Statisten zu spielen, wie wir es auf der Konferenz in Den Haag tun mussten.
Herr Präsident, meine Damen und Herren Abgeordneten! Mehr als ein Umweltdossier, haben sich die Klimaänderungen zu einer wahrhaft symbolischen Frage der internationalen politischen Agenda entwickelt. Sollte das Kyoto-Protokoll scheitern, sind die Auslegungen eindeutig: Die Staaten und die Politiker schreiten schnell und gut voran, wenn es darum geht, die Vorteile der Globalisierung zu potenzieren; sie sind jedoch nicht imstande sich zu verständigen, wenn es darum geht, die Unzulänglichkeiten unseres Gesellschaftsmodells auf ein Mindestmaß zu verringern.
Die derzeitigen Rahmenbedingungen könnten nicht schlechter sein. Zum einen war es nie zuvor so dringlich zu handeln: Die kürzlich vom intergouvernementalen Panel angekündigte Vorausschau zum Klimawandel lässt keine Zweifel aufkommen. Zum anderen war es nie zuvor so schwierig zu handeln: Der Beschluss der Vereinigten Staaten war ein harter Schlag für die internationale Arbeit, die bereits seit zehn Jahren läuft. Diese Faktoren, die Dringlichkeit zu handeln, der Druck der Öffentlichkeit und das Ausscheren der Vereinigten Staaten wirken einem erfolgreichen Verlauf der Bonner Konferenz entgegen. Sie wird sogar der Augenblick der Wahrheit für das Kyoto-Protokoll sein. Unsere Position ist ganz klar: Der Klimawandel muss dringend gebremst werden, und das Protokoll von Kyoto – und kein anderes – ist das korrekteste politische Instrument, um dieses Ziel zu erreichen. Wir gehen deshalb mit dem Anspruch nach Bonn, mit so vielen Ländern wie möglich eine Übereinkunft über die
von Kyoto zu erzielen, damit das Protokoll bereits 2002 ratifiziert und umgesetzt werden kann. Es liegt auf der Hand, dass wir, um bei den Verhandlungen insbesondere mit Japan und Russland erfolgreich zu sein, einige Signale der Öffnung – allerdings Signale der Öffnung, die die Integrität und den Geist des Protokolls respektieren – geben müssen.
Ein letztes Wort zu ökonomischen Fragen. In der Tat wird die Umsetzung des Protokolls über kurz oder lang zu ökonomischen Kosten für die europäischen Unternehmen führen. Diese Kosten jedoch werden – wie diese Woche der Bericht der Kommission nachgewiesen hat – sehr viel geringer sein als ursprünglich angenommen. Ich bin zudem überzeugt, dass das Protokoll von Kyoto die europäische Wirtschaft mittelfristig wettbewerbsfähiger machen wird, da wir den technologischen Wandel früher als die anderen vollziehen werden."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κυρία Υπουργέ, κύριοι βουλευτές, θα αναφερθώ καταρχάς στο ζήτημα αυτό της συμμετοχής ή όχι της αντιπροσωπείας του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου στις συνεδριάσεις συντονισμού της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Θα ήθελα να δηλώσω ότι δεν με ικανοποίησε καθόλου ο τρόπος με τον οποίο η κ. Υπουργός απάντησε στα θεμιτά ερωτήματα που έθεσε η κ. Caroline Jackson. Η αντιπροσωπεία του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου δεν διεκδικεί προνόμια, διεκδικεί το θεμιτό δικαίωμά της να συμμετέχει ενεργά στη Διάσκεψη της Βόννης και όχι να διαδραματίζει ρόλο κομπάρσου, όπως αναγκαστήκαμε να κάνουμε στη Διάσκεψη της Χάγης.
Κύριε Πρόεδρε, κύριοι βουλευτές, εκτός από περιβαλλοντικό ζήτημα, οι κλιματικές μεταβολές έχουν καταστεί πραγματικά συμβολικό ζήτημα της διεθνούς πολιτικής ημερήσιας διάταξης. Εάν το Πρωτόκολλο του Κιότο αποτύχει, τα διδάγματα θα είναι σαφή: τα κράτη μέλη και οι πολιτικοί προχωρούν γρήγορα, και ορθά, όταν πρόκειται να ενδυναμώσουν τα πλεονεκτήματα της παγκοσμιοποίησης αλλά είναι ανίκανοι να συνεννοηθούν όταν πρόκειται να μειώσουν τα μειονεκτήματα του κοινωνικού μας μοντέλου.
Και η σημερινή συγκυρία δεν θα μπορούσε να είναι χειρότερη. Αφενός, ποτέ δεν ήταν τόσο επείγον να δράσουμε όσο σήμερα: οι προβλέψεις που ανακοινώθηκαν πρόσφατα από τη διακυβερνητική ομάδα εργασίας για τις κλιματικές αλλαγές δεν αφήνουν περιθώρια για αμφιβολίες. Αφετέρου, ποτέ δεν ήταν τόσο δύσκολο να δράσουμε όσο σήμερα: η απόφαση των Ηνωμένων Πολιτειών αποτέλεσε ένα ισχυρό πλήγμα σε μία διεθνή εργασία που διαρκεί ήδη δέκα χρόνια. Οι παράγοντες αυτοί, ο επείγων χαρακτήρας της δράσης, η πίεση του κοινού και η εγκατάλειψη των Ηνωμένων Πολιτειών, καθιστούν αποφασιστικής σημασίας τη Διάσκεψη της Βόννης. Θα είναι η στιγμή της αλήθειας για το Πρωτόκολλο του Κυότο. Η θέση μας είναι σαφής: είναι επείγον να περιορισθούν οι κλιματικές αλλαγές και το Πρωτόκολλο του Κυότο – όχι κάποιο άλλο – είναι το ορθότερο πολιτικό μέσο για την εκπλήρωση του στόχου αυτού. Επομένως, θα πάμε στη Βόννη με τη φιλοδοξία να επιτευχθεί συμφωνία με το μεγαλύτερο αριθμό χωρών σχετικά με τα
του Κιότο έτσι ώστε το Πρωτόκολλο να μπορέσει να επικυρωθεί και να τεθεί σε εφαρμογή το 2002. Είναι προφανές ότι για να επιτύχουμε στις διαπραγματεύσεις, ιδιαίτερα με την Ιαπωνία και τη Ρωσία, θα πρέπει να δώσουμε κάποια μηνύματα ανοίγματος, μηνύματα ανοίγματος που θα πρέπει ωστόσο να σέβονται την ακεραιότητα και το πνεύμα του Πρωτοκόλλου.
Μία τελευταία λέξη για τα οικονομικά ζητήματα. Είναι αλήθεια ότι βραχυπρόθεσμα η υλοποίηση του Πρωτοκόλλου θα προκαλέσει οικονομικό κόστος για τις ευρωπαϊκές επιχειρήσεις. Ωστόσο, αυτό το κόστος - όπως απέδειξε αυτή την εβδομάδα η έκθεση της Επιτροπής - θα είναι πολύ μικρότερο από εκείνο που είχε υπολογισθεί αρχικώς. Είμαι επιπλέον πεπεισμένος ότι μεσοπρόθεσμα το Πρωτόκολλο του Κυότο θα καταστήσει την ευρωπαϊκή οικονομία πιο ανταγωνιστική, δεδομένου ότι θα πραγματοποιήσουμε τις αντίστοιχες τεχνολογικές αλλαγές νωρίτερα από τους άλλους."@el8
"Mr President, Commissioner, Madam Secretary of State, ladies and gentlemen, I wish to speak first of all about precisely this issue of whether or not the European Parliament delegation should participate in the European Union’s coordination meetings. I wish to state that I was far from satisfied with the way in which the Secretary of State answered the legitimate questions asked by Caroline Jackson. The European Parliament’s delegation is not asking for privileges. It is asking for its legitimate right to participate actively in the Bonn conference and not simply to play spear-carrier, as we did at the Hague Conference.
Mr President, ladies and gentlemen, climate change is more than just another environmental dossier. It has become an issue that truly symbolises the international political agenda. If the Kyoto Protocol fails, the interpretation will be clear: States and politicians move rapidly and effectively when it comes to promoting the advantages of globalisation, but they are incapable of reaching agreement on minimising the less pleasant aspects of our social model.
The current situation could not be worse. On the one hand, action is more urgent today than it ever has been and the measures announced recently by the Intergovernmental Panel on Climate Change leave no room for doubt on this matter. On the other hand, it has never been as difficult to take action as it is today: the decision by the United States has dealt a harsh blow to international efforts over the last ten years. These factors, urgency of action, pressure from the public and the withdrawal of the United States make the Bonn Conference critical. It will really be the moment of truth for the Kyoto Protocol. Our position is perfectly clear: it is crucial that we limit climate change and the Kyoto Protocol – and none other – is the most appropriate political instrument for achieving this objective. Let us, therefore, go to Bonn with the aim of concluding an agreement with as many countries as possible on the ‘left overs’ from Kyoto so that the Protocol can be ratified and implemented in 2002. In order for the negotiations to be successful, in particular with Japan and Russia, we will clearly have to be flexible, but in a way that respects the integrity and the spirit of the Protocol.
I should like to say one last word about economic issues. It is true that, in the short term, implementing the Protocol will result in economic costs to European businesses. Nevertheless, these costs, as we read only this week in the Commission’s report, will be much lower than was initially thought. I am, in fact, convinced that in the medium term, the Kyoto Protocol will make the European economy more competitive as a result of the technological transformation that we will achieve earlier than elsewhere in the world."@en3
"(PT) Señor Presidente, señor Comisario, señora Secretaria de Estado, Señorías, mis primeras palabras se refieren exactamente a esta cuestión de la participación o no de la delegación del Parlamento Europeo en las reuniones de coordinación de la Unión Europea. Y quiero decir que no me ha satisfecho en absoluto la forma como la Secretaria de Estado ha respondido a las legítimas preguntas formuladas por la Sra. Caroline Jackson. La delegación del Parlamento Europeo no reclama privilegios, reclama su derecho legítimo a participar activamente en la Conferencia de Bonn y no hacer el papel de figurante, como tuvimos que hacer durante la Conferencia de La Haya.
Señor Presidente, Señorías, más que un
medioambiental, los cambios climáticos han pasado a ser una cuestión verdaderamente simbólica del programa político internacional. Si fracasa el Protocolo de Kyoto, las interpretaciones serán claras: los Estados y los políticos van deprisa -y hacen bien- cuando se trata de potenciar las ventajas de la mundialización, pero son incapaces de entenderse cuando se trata de reducir al mínimo los inconvenientes de nuestro modelo de sociedad.
Y el marco actual no podía ser peor. Por un lado, nunca como hoy ha sido tan urgente actuar: las previsiones recientemente anunciadas por el Grupo Intergubernamental sobre Cambios Climáticos no deja margen para dudas. Por otro lado, nunca como hoy ha sido tan difícil actuar: la decisión de los Estados Unidos ha significado un fuerte golpe a una labor internacional que ya dura diez años. Esos factores, urgencia de la acción, presión del público y abandono de los Estados Unidos, concurren para que la Conferencia de Bonn sea decisiva. Será incluso el momento de la verdad del Protocolo de Kyoto. Nuestra posición es muy clara: es urgente limitar los cambios climáticos y el Protocolo de Kyoto -y no otro- es el instrumento político más correcto para conseguir ese objetivo. Por eso, vamos a Bonn con la ambición de llegar a un acuerdo con el mayor número de países sobre los
de Kyoto a fin de que se pueda ratificar el Protocolo y ponerlo en práctica ya en 2002. Es evidente que para que las negociaciones tengan éxito, en particular con el Japón y con Rusia, tendremos que dar algunas señales de apertura, pero deben ser señales de apertura que respeten la integridad y el espíritu del Protocolo.
Una última palabra sobre cuestiones económicas. Es verdad que a corto plazo la materialización del Protocolo entrañará costos económicos para las empresas europeas. Ahora bien, dichos costos -como esta misma semana reveló el informe de la Comisión- serán muy inferiores a lo que en un principio se suponía. Por lo demás, estoy convencido de que a medio plazo el Protocolo de Kyoto volverá la economía europea más competitiva, dada la transformación tecnológica que haremos antes que otros."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa valtiosihteeri, hyvät jäsenet, ensimmäiset sanani koskevat nimenomaan sitä, osallistuuko Euroopan parlamentin valtuuskunta Euroopan unionin yhteensovittamiskokouksiin vaiko ei. Lisäksi haluan sanoa, etten ollut ollenkaan tyytyväinen niihin vastauksiin, jotka valtiosihteeri antoi jäsen Caroline Jacksonin oikeutettuihin kysymyksiin. Euroopan parlamentin valiokunta ei penää etuoikeuksia, vaan laillistaa oikeuttaan osallistua näkyvästi Bonnin konferenssiin, jotta sen ei tarvitsisi tyytyä samanlaiseen sivustakatsojan osaan kuin Haagin konferenssissa.
Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, ilmastonmuutokset eivät ole enää pelkkä ympäristöasia, vaan niistä on kehittynyt todella vertauskuvallinen kysymys kansainvälisen politiikassa. Jos Kioton pöytäkirjaa ei saada toteutettua, tulkinta on yksiselitteinen: valtiot ja poliitikot toimivat nopeasti ja hyvin, kun on kyse maailmanlaajuistumisesta koituvien etujen vahvistamisesta, mutta ne eivät kykene pääsemään yhteisymmärrykseen, kun on kyse yhteiskuntamallimme epäkohtien vähimmäistämisestä
Nykyinen tilanne ei voisi olla pahempi. Yhtäältä koskaan aikaisemmin ei ole ollut niin pakottavaa tarvetta toimia: hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin äskettäin julkaisemat ennusteet eivät jätä varaa epäilyille. Toisaalta koskaan aikaisemmin ei ole ollut näin vaikeaa toimia: Yhdysvallat antoi päätöksellään voimakkaan iskun kansainväliselle työlle, jota on tehty jo kymmenen vuoden ajan. Nämä tekijät, toiminnan kiireellisyys, julkinen paine ja Yhdysvaltain kielteinen kanta saavat yhdessä aikaan sen, että Bonnin konferenssista tulee ratkaiseva. Siitä tulee myös Kioton pöytäkirjan totuudenhetki. Kantamme on täysin selvä: ilmastonmuutoksia on rajoitettava pikaisesti, ja Kioton pöytäkirja eikä mikään muu on paras poliittinen väline tämän tavoitteen toteuttamiseksi. Olkoon pyrkimyksemme siis Bonnissa päästä mahdollisimman monen valtion kanssa sopimukseen Kioton konferenssista jäljelle jääneistä asioista, jotta pöytäkirja voitaisiin ratifioida ja panna täytäntöön jo vuonna 2002. On ilmeistä, että jotta onnistuisimme neuvotteluissa erityisesti Japanin ja Venäjän kanssa, meidän on annettava merkkejä avoimuudesta, mutta niiden täytyy olla pöytäkirjan kokonaisuuden ja hengen mukaisia.
Vielä viimeinen huomautus taloudellisista kysymyksistä. On totta, että pöytäkirjan täytäntöönpano aiheuttaa lyhyellä aikavälillä taloudellisia kustannuksia eurooppalaisille yrityksille. Kuten komission vasta tällä viikolla esittämästä kertomuksesta kävi ilmi, nämä kustannukset ovat kuitenkin paljon oletettua alhaisempia. Olen sitä paitsi vakuuttunut, että keskipitkällä aikavälillä Euroopan taloudesta tulee Kioton pöytäkirjan avulla kilpailukykyisempi, koska toteutamme teknisen suunnanmuutoksen aikaisemmin kuin muut."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Madame la Secrétaire d'État, chers collègues, je commencerais par la question de la participation ou non de la délégation du Parlement européen aux réunions de coordination de l'Union européenne. Je tiens à signaler que je ne suis pas du tout satisfait de la réponse de la secrétaire d'État aux questions légitimes posées par Mme Caroline Jackson. La délégation du Parlement européen ne revendique pas de privilèges, elle revendique son droit légitime à participer activement lors de la conférence de Bonn et non à remplir le rôle de figurant, comme nous avons dû le faire à la conférence de La Haye.
Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, plus qu'un dossier environnemental, le changement climatique est devenu une question véritablement symbolique de l'ordre du jour politique international. Si le protocole de Kyoto échoue, le message sera clair : les États et les hommes politiques avancent vite quand il s'agit de renforcer les avantages de la mondialisation, mais ils sont incapables de s'entendre quand il s'agit de minimiser les inconvénients de notre modèle de société.
Le contexte actuel ne pourrait être pire. D'une part, jamais comme aujourd'hui, il n'a été aussi urgent d'agir : les récentes prévisions du panel intergouvernemental concernant les changements climatiques ne laissent pas de place au doute. D'autre part, jamais comme aujourd'hui, il n'a été aussi difficile d'agir : la décision des États-Unis a porté un coup sévère au travail international qui a été réalisé depuis dix ans. Ces facteurs, urgence de l'action, pression de l'opinion publique et abandon des États-Unis, rendent la conférence de Bonn décisive. Elle sera même le moment de vérité du protocole de Kyoto. Notre position est bien claire : il est urgent de limiter le changement climatique et le protocole de Kyoto - et lui seul - représente le meilleur instrument politique pour remplir cet objectif. Nous nous rendons donc à Bonn avec l'ambition d'aboutir à un accord réunissant le plus grand nombre de pays sur les questions en suspens de Kyoto, de sorte que le protocole puisse être ratifié et mis en œuvre dès 2002. Il est évident que pour réussir ces négociations, en particulier avec le Japon et la Russie, nous devrons donner des signes d'ouverture, mais des signes d'ouverture qui devront respecter l'intégrité et l'esprit du protocole.
Un dernier mot sur les questions économiques. Il est vrai qu'à court terme, la concrétisation du protocole se traduira par des coûts économiques pour les entreprises européennes. Toutefois, comme le rapport de la Commission l'a encore montré cette semaine, ces coûts seront nettement inférieurs à ceux que l'on prévoyait initialement. Je suis en outre convaincu qu'à moyen terme, le protocole de Kyoto rendra l'économie européenne plus compétitive car celle-ci opérera la transformation technologique avant les autres."@fr6
"Signor Presidente, signor Commissario, signora Sottosegretario di Stato, onorevoli deputati, le mie prime parole riguardano proprio la questione della partecipazione o meno della delegazione del Parlamento europeo alle riunioni di coordinamento dell’Unione europea. Vorrei dire che non sono per nulla soddisfatto del modo in cui il Sottosegretario di Stato ha risposto alle legittime domande poste dalla onorevole Jackson. La delegazione del Parlamento europeo non reclama privilegi, reclama il proprio legittimo diritto a partecipare attivamente alla Conferenza di Bonn e non a fare da comparsa, come è avvenuto durante la Conferenza dell’Aia.
Signor Presidente, onorevoli deputati, più che un
ambientale, i cambiamenti climatici sono divenuti una questione davvero simbolica dell’agenda politica internazionale. Se il Protocollo di Kyoto dovesse fallire, la spiegazione sarebbe semplice: gli Stati e i politici hanno molta fretta quando si tratta di promuovere i vantaggi della globalizzazione, ma sono incapaci di mettersi d’accordo quando si tratta di minimizzare gli inconvenienti del nostro modello di società.
Il contesto attuale non potrebbe essere peggiore. Da un lato, agire non è mai stato così urgente come oggi: le previsioni recentemente annunciate dal gruppo intergovernativo sui cambiamenti climatici non lasciano ombra di dubbio. Dall’altro, mai come oggi agire è stato tanto difficile: la decisione degli Stati Uniti ha inferto un duro colpo ad un lavoro internazionale portato avanti da dieci anni. Tali fattori, urgenza d’agire, pressioni del pubblico e abbandono degli Stati Uniti, contribuiscono a rendere decisiva la Conferenza di Bonn. Sarà dunque il momento della verità per il Protocollo di Kyoto. La nostra posizione è chiara: è urgente arginare il fenomeno dei cambiamenti climatici e il Protocollo di Kyoto rappresenta proprio lo strumento politico più corretto per realizzare tale obiettivo. Pertanto ci rechiamo a Bonn con l’ambizione di giungere ad un accordo con il maggior numero di paesi possibile in merito ai
di Kyoto, in modo che il Protocollo possa essere ratificato e attuato già nel 2002. E’ ovvio che per condurre a buon fine i negoziati, in particolare con il Giappone e con la Russia, dobbiamo offrire alcuni segnali di apertura, che tuttavia devono rispettare l’integrità e lo spirito del Protocollo.
Un’ultima parola sull’aspetto economico. E’ vero che, a breve termine, l’attuazione del Protocollo si tradurrà in costi economici per le imprese europee. Tuttavia, tali costi, come ha dimostrato anche questa settimana la relazione della Commissione, saranno molto inferiori a quanto si ritenesse inizialmente. Del resto, sono persuaso che, a medio termine, il Protocollo di Kyoto renderà l’economia europea più competitiva, grazie alla trasformazione tecnologica che realizzeremo prima degli altri."@it9
"Mr President, Commissioner, Madam Secretary of State, ladies and gentlemen, I wish to speak first of all about precisely this issue of whether or not the European Parliament delegation should participate in the European Union’s coordination meetings. I wish to state that I was far from satisfied with the way in which the Secretary of State answered the legitimate questions asked by Caroline Jackson. The European Parliament’s delegation is not asking for privileges. It is asking for its legitimate right to participate actively in the Bonn conference and not simply to play spear-carrier, as we did at the Hague Conference.
Mr President, ladies and gentlemen, climate change is more than just another environmental dossier. It has become an issue that truly symbolises the international political agenda. If the Kyoto Protocol fails, the interpretation will be clear: States and politicians move rapidly and effectively when it comes to promoting the advantages of globalisation, but they are incapable of reaching agreement on minimising the less pleasant aspects of our social model.
The current situation could not be worse. On the one hand, action is more urgent today than it ever has been and the measures announced recently by the Intergovernmental Panel on Climate Change leave no room for doubt on this matter. On the other hand, it has never been as difficult to take action as it is today: the decision by the United States has dealt a harsh blow to international efforts over the last ten years. These factors, urgency of action, pressure from the public and the withdrawal of the United States make the Bonn Conference critical. It will really be the moment of truth for the Kyoto Protocol. Our position is perfectly clear: it is crucial that we limit climate change and the Kyoto Protocol – and none other – is the most appropriate political instrument for achieving this objective. Let us, therefore, go to Bonn with the aim of concluding an agreement with as many countries as possible on the ‘left overs’ from Kyoto so that the Protocol can be ratified and implemented in 2002. In order for the negotiations to be successful, in particular with Japan and Russia, we will clearly have to be flexible, but in a way that respects the integrity and the spirit of the Protocol.
I should like to say one last word about economic issues. It is true that, in the short term, implementing the Protocol will result in economic costs to European businesses. Nevertheless, these costs, as we read only this week in the Commission’s report, will be much lower than was initially thought. I am, in fact, convinced that in the medium term, the Kyoto Protocol will make the European economy more competitive as a result of the technological transformation that we will achieve earlier than elsewhere in the world."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, mevrouw de staatssecretaris, geachte afgevaardigden, ik wil allereerst enige aandacht besteden aan de vraag of de delegatie van het Europees Parlement al dan niet behoort deel te nemen aan de coördinatievergaderingen van de Europese Unie. Ik moet zeggen dat ik in het geheel niet te spreken ben over de wijze waarop de staatssecretaris de volstrekt legitieme vragen van mevrouw Jackson gereageerd heeft. De delegatie van het Europees Parlement vraagt niet om een voorkeursbehandeling. Het Parlement heeft het recht om actief aan de conferentie in Bonn mee te doen en eist eenvoudigweg dat recht op. Het Parlement neemt niet langer genoegen met een rol als figurant, zoals dat bij de Haagse conferentie het geval is geweest.
Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, het gaat niet om een eenvoudige milieukwestie. De verandering van het klimaat is een kwestie die op de internationale politieke agenda een krachtige symboolfunctie heeft. Als het Protocol van Kyoto op een mislukking uitloopt, is dat een teken aan de wand: de politici van de verschillende landen zijn er vlug bij als het erom gaat de voordelen van de globalisering uit te buiten, maar ze kunnen het niet zo snel met elkaar eens worden als er iets gedaan moet worden om de door ons maatschappijmodel veroorzaakte schade te minimaliseren.
De omstandigheden konden niet ongunstiger zijn. Er moet dringend iets ondernomen worden. Het intergouvernementele panel voor klimaatsverandering heeft onlangs een aantal voorspellingen gedaan, en die laten weinig ruimte over voor twijfel. Het is echter nog nooit zo moeilijk geweest om iets te ondernemen. Het besluit van de Verenigde Staten is een harde slag geweest voor een al meer dan tien jaar durende internationale samenwerking. Deze drie omstandigheden – het feit dat er snel iets moet worden gedaan, de druk van de openbare opinie en de houding van de Verenigde Staten – vormen tezamen een sterk motief om van de conferentie van Bonn een succes te maken. Voor het Protocol van Kyoto zal Bonn het uur der waarheid zijn. Ons standpunt is duidelijk: er moet dringend iets aan de klimaatsverandering worden gedaan, en het Protocol van Kyoto is het meest geëigende politieke instrument om dat doel te bereiken. We gaan daarom naar Bonn met de bedoeling om met zoveel mogelijk landen tot een akkoord te komen aangaande de
van Kyoto, opdat het Protocol geratificeerd kan worden en reeds in 2002 in werking kan treden. Om bij de onderhandelingen succes te hebben zullen we natuurlijk iets moeten toegeven, vooral tegenover Rusland en Japan, maar we moeten daarbij de onderliggende gedachte en de integriteit van het Protocol respecteren.
Een laatste woord over de economische aspecten. De inwerkingtreding van het Protocol zal op korte termijn uiteraard economische kosten voor Europese ondernemingen met zich mee brengen. Die kosten zijn echter veel lager dan men aanvankelijk veronderstelde. Dat bleek deze week uit een door de Commissie gecontroleerd verslag. Ik ben er overigens van overtuigd dat het Protocol van Kyoto de Europese economie op de middellange termijn snel genoeg tot de sterkst concurrerende economie zal maken, aangezien wij op deze wijze de nodige technologische overgang eerder zullen maken dan anderen."@nl2
"Herr talman, herr kommissionär, fru minister, kära ledamöter! Mina första ord rör just den här frågan om Europaparlamentets delegations deltagande eller inte i Europeiska unionens samordningsmöten. Och jag vill säga att jag blev ganska missnöjd över det sätt på vilket ministern svarade på de legitima frågor som ledamoten Caroline Jackson ställde. Europaparlamentets delegation kräver inga förmåner, den kräver sin legitima rätt att få delta aktivt i Bonnkonferensen och inte bara vara där som utfyllnad, vilket vi fick under Haagkonferensen.
Herr talman, kära ledamöter! Klimatförändringarna är inte bara en
med miljöfrågor, de har verkligen blivit en symbolisk fråga på den internationella politiska dagordningen. Om Kyoto-protokollet misslyckas blir läsningen självklar: Staterna och politikerna har bråttom, särskilt då det handlar om att dra nytta av fördelarna med en globalisering, men de kan inte förstå varandra då det handlar om att minimera vår samhällsmodells nackdelar.
Situationen som den ser ut i dag kan inte vara sämre. Å ena sidan har det aldrig varit så bråttom att agera som nu: De prognoser som den mellanstatliga panelen nyss tillkännagivit om klimatförändringar ger inte utrymme för några tvivel. Å andra sidan har det aldrig varit så svårt att agera som nu: Förenta staternas beslut innebar ett kraftigt slag för det internationella arbete som redan pågått i tio år. Dessa faktorer, att det är bråttom, opinionens påtryckningar och Förenta staternas nonchalans, samverkar för en beslutsam Bonnkonferens. Det blir nog sanningens stund för Kyoto-protokollet. Vår inställning är mycket tydlig: Det är bråttom att begränsa klimatförändringarna, och Kyoto-protokollet – och inget annat – är det bästa politiska instrumentet för att uppfylla detta mål. Därför åker vi till Bonn med ambitionen att komma överens med de flesta länder om
från Kyoto så att protokollet kan ratificeras och förverkligas redan 2002. Det är uppenbart att om vi skall lyckas med förhandlingarna, särskilt med Japan och Ryssland, så måste vi vara ganska öppna, men med en öppenhet som respekterar protokollet i sin helhet och till sin andemening.
Några avslutande ord av ekonomisk art. Det är sant att ett förverkligande av protokollet på kort sikt kommer att medföra ekonomiska kostnader för företagen i Europa. Dock kommer dessa kostnader – som utskottets betänkande nu i veckan kunde styrka – att bli mycket lägre än man först antog. Jag är alltså övertygad om att Kyoto-protokollet kommer att göra den europeiska ekonomin mer konkurrenskraftig på lite längre sikt, eftersom vi kommer att införa tekniska förändringar tidigare än andra."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(ΡΤ)"8,8
"dossier"13,12,11,9
"left overs"13,8,12,11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples