Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-205"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010704.5.3-205"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Le tour d'horizon annuel de la situation des droits de l'homme dans l'Union européenne, d'une part, dans le monde, d'autre part, est une entreprise louable et utile pour faire le point sur la politique de l'Union en la matière, entreprise bien sûr nécessaire au vu des atteintes aux droits de l'homme perpétrées contre des millions d'hommes et de femmes dans trop de régions du monde. Je m'en tiendrai simplement à deux questions précises dans ce débat.
Tout d'abord, à l'heure où nous parlons, je pense à la dégradation inquiétante de la situation en Tunisie. Dans les cinq jours qui viennent seulement, au moins trois procès politiques vont encore continuer de harceler les militants démocrates : il s'agit notamment de la journaliste Sihem Ben Sedrine arrêtée brutalement à sa descente d'avion, du docteur Moncef Marzouki et de Fathi Chamkhi, présidente d'ATTAC Tunisie. Le Parlement européen s'est exprimé clairement, et ce à plusieurs reprises déjà, pour dénoncer cette répression inadmissible. Il reste toutefois à se doter d'outils efficaces et d'une volonté politique de faire respecter les clauses des accords d'association qui concernent les droits de l'homme, afin de faire pression au-delà des paroles.
Cette question est d'autant plus à l'ordre du jour quand réaffirmation est faite, à l'occasion de la visite du Commissaire Patten à Tunis, "... de l'attachement de l'Europe à agir étroitement avec la Tunisie pour donner une nouvelle impulsion au partenariat" ; un partenariat réel et bénéfique aux peuples des deux rives de la Méditerranée, certes, mais qui doit s'appuyer sur la reconnaissance des libertés d'expression, de mouvement et d'opinion. À quand, alors, un Conseil d'association spécial avec la Tunisie sur ces aspects ?
Oui, la situation en matière de droits de l'homme s'est dégradée : arrestations, violences et tortures sont le lot commun d'hommes et de femmes militants des droits de l'homme qui cherchent tout simplement à vivre et à faire vivre une société libre. Mais cette dégradation frappe également l'ensemble des droits qui touchent au quotidien l'existence de chacun dans l'Union européenne elle-même : les droits à l'emploi, à un salaire digne, à bénéficier d'un toit sont essentiels pour tous, citoyens européens ou résidents étrangers. C'est aussi le cas des droits politiques, du droit, là ou l'on réside, d'être considéré comme un citoyen à part entière et non comme un citoyen de seconde zone. Ainsi le droit de vote pour les ressortissants de pays tiers qui résident dans l'Union depuis au moins cinq ans devrait-il être enfin la règle établie, comme le recommande le Conseil de l'Europe depuis 1992.
Cette exigence, et j'en termine, devient d'autant plus urgente et nécessaire pour l'avenir même d'une union solidaire que la perspective de la participation de plusieurs pays candidats aux élections.....
(
)"@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Den årlige gennemgang af menneskerettighedssituationen dels i EU og dels i verden er et lovende og nyttigt foretagende, der skal sætte fokus på Unionens politik på dette område. Det er selvfølgelig et nødvendigt foretagende med hensyn til de menneskerettighedsovertrædelser, der begås mod millioner af mænd og kvinder i alt for mange af verdens regioner. Men jeg vil blot holde mig til to præcise spørgsmål i denne forhandling.
For det første har jeg under vores diskussion tænkt på den bekymrende forværring af situationen i Tunesien. I alene de kommende fem dage vil endnu tre politiske processer forulempe tilhængerne af demokrati. Det drejer sig navnlig om journalisten Sihem Ben Sedrine, der brutalt blev anholdt, da hun landede i Tunesien, doktor Moncef Marzouki og Fathi Chamkhi, der er formand for den tunesiske afdeling af ATTAC. Europa-Parlamentet har udtrykt sig klart, og dette allerede ved gentagne lejligheder, og har protesteret imod denne utilstedelige undertrykkelse. Vi må fortsat sørge for at have effektive midler og en politisk vilje til at overholde klausulerne om menneskerettighederne i associeringsaftalerne med henblik på at lægge et pres, der går ud over blot ord.
Dette spørgsmål er især aktuelt, fordi kommissær Patten ved sit besøg i Tunis bekræftede, at Europa er opsat på i tæt samarbejde med Tunesien at give partnerskabet nye impulser. Det er ganske vist et reelt og gavnligt partnerskab for befolkningerne på begge sider af Middelhavet, men det skal baseres på anerkendelsen af ytringsfrihed, frihed til bevægelighed og meningsfrihed. Så hvornår ser vi et særligt associeringsråd med Tunesien med hensyn til disse aspekter?
Ja, menneskerettighedssituationen er forværret. Arrestationer, vold og tortur er vilkårene for de mænd og kvinder, der kæmper for menneskerettighederne, og som blot forsøger at leve og få et frit samfund til at fungere. Men denne forværring gælder ligeledes de rettigheder, der til dagligt berører alle i Unionen. Retten til et arbejde, retten til en hæderlig løn og retten til et sted at bo er essentielle rettigheder for alle europæiske borgere eller herboende udlændinge. Dette gælder også de politiske rettigheder, retten til at blive anset som en helstøbt borger og ikke som en andenrangsborger der, hvor man bor. Således bør vi langt om længe give tredjelandsborgere, der har boet i Unionen i mindst fem år, stemmeret, sådan som Europarådet har anbefalet siden 1992.
Dette krav, og jeg vil afslutte her, er særligt hastende og nødvendigt for en solidarisk Unions fremtid, når man tænker på, at flere ansøgerlande skal deltage i valgene ..."@da1
"Η ετήσια ανασκόπηση της κατάστασης των ανθρωπίνων δικαιωμάτων στην Ευρωπαϊκή Ένωση, αφενός, και στον κόσμο ολόκληρο αφετέρου, είναι αξιέπαινη και χρήσιμη, καθώς με τον τρόπο αυτό εξετάζουμε την τρέχουσα κατάσταση της πολιτικής της Ένωσης στο θέμα αυτό, εγχείρημα που είναι ασφαλώς αναγκαίο υπό το πρίσμα της καταστρατήγησης των δικαιωμάτων εκατομμυρίων ανδρών και γυναικών σε πάρα πολλές περιοχές του κόσμου. Θα επικεντρωθώ σε δύο μόνο συγκεκριμένα ζητήματα στο πλαίσιο της εν λόγω συζήτησης.
Καταρχάς, τη στιγμή αυτή που μιλάμε, στο μυαλό μου έρχεται η ανησυχητική επιδείνωση της κατάστασης στην Τυνησία. Μέσα στις επόμενες πέντε ημέρες μόνον, θα λάβουν χώρα τρεις τουλάχιστον πολιτικές δίκες κατά αγωνιστών της δημοκρατίας: πρόκειται συγκεκριμένα για τη δημοσιογράφο Sihem Ben Sedrine η οποία συνελήφθη βιαίως κατά την αποβίβασή της από το αεροπλάνο, τον ιατρό Moncef Marzouki και την Fathi Chamkhi, πρόεδρο της ATTAC Τυνησίας. Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο έχει καταγγείλει πολλές φορές απερίφραστα την απαράδεκτη αυτή μορφή καταστολής. Μένει εντούτοις να αποκτήσουμε αποτελεσματικά εργαλεία και την απαραίτητη πολιτική βούληση για να επιβάλουμε τον σεβασμό των διατάξεων των συμφωνιών σύνδεσης που αφορούν τα ανθρώπινα δικαιώματα, ώστε να ασκήσουμε πιέσεις στην πράξη και όχι μόνο στη θεωρία.
Το ζήτημα αυτό είναι ακόμη περισσότερο επίκαιρο καθώς επιβεβαιώθηκε εκ νέου, με την ευκαιρία της επίσκεψης του Επιτρόπου Patten στην Τύνιδα, “... η δέσμευση της Ευρώπης να συνεργαστεί στενά με την Τυνησία προκειμένου να δοθεί νέα ώθηση στην εταιρική σχέση”, μια εταιρική σχέση που είναι ασφαλώς ουσιαστική και ωφέλιμη για τους λαούς που βρίσκονται στις δύο πλευρές της Μεσογείου, οφείλει, όμως, να στηρίζεται στην αναγνώριση της ελευθερίας έκφρασης, κυκλοφορίας και γνώμης. Πότε θα συγκληθεί, λοιπόν, ειδική συνεδρίαση του Συμβουλίου Σύνδεσης με την Τυνησία για τα θέματα αυτά;
Ναι, η κατάσταση στον τομέα των ανθρωπίνων δικαιωμάτων επιδεινώνεται συνεχώς: συλλήψεις, βιαιοπραγίες και βασανιστήρια είναι η κοινή μοίρα των ανδρών και των γυναικών που μάχονται για τα ανθρώπινα δικαιώματα και προσπαθούν απλώς να ζήσουν οι ίδιοι και οι γύρω τους σε μια ελεύθερη κοινωνία. Η επιδείνωση αυτή, όμως, έχει επίσης επιπτώσεις σε όλα τα δικαιώματα που αφορούν την καθημερινή ύπαρξη όλων στην ίδια την Ευρωπαϊκή Ένωση: το δικαίωμα στην εργασία, το δικαίωμα σε αξιοπρεπή αμοιβή, το δικαίωμα στη στέγαση είναι ζωτικής σημασίας για όλους, ευρωπαίους πολίτες ή αλλοδαπούς κατοίκους. Το ίδιο ισχύει και για τα πολιτικά δικαιώματα, το δικαίωμα να θεωρείται το άτομο στον τόπο διαμονής του πολίτης με πλήρη δικαιώματα και όχι πολίτης δεύτερης κατηγορίας. Έτσι, θα έπρεπε να ισχύει ήδη το δικαίωμα ψήφου για τους υπηκόους τρίτων χωρών που διαμένουν στην Ένωση πάνω από πέντε χρόνια τουλάχιστον, όπως συστήνει το Συμβούλιο της Ευρώπης από το 1992.
Η απαίτηση αυτή, και τελειώνω με αυτό, καθίσταται ακόμη πιο επείγουσα και αναγκαία για το μέλλον μιας αλληλέγγυας ένωσης όσο η προοπτική της συμμετοχής πολλών υποψήφιων χωρών στις εκλογές.....
(
)"@el8
"The annual report on the human rights situation in the European Union, on the one hand, and in the world on the other is a laudable and useful means of reviewing the Union’s policy in this area. It is certainly a necessary undertaking when we think of the infringements of human rights perpetrated against millions of men and women in too many parts of the world. I will confine myself to two specific issues in this debate.
First of all I am thinking of the disturbing decline of the situation in Tunisia, at this very moment. In the coming five days alone, militant democrats will be further harassed with at least three political trials coming up: the trial of the journalist Sihem Ben Sedrine, brutally arrested as he stepped from the plane; Doctor Moncef Marzouki; and Fathi Chamkhi, President of ATTAC Tunisia. The European Parliament has already, on several occasions, condemned this unacceptable repression. Yet it still needs to acquire effective tools and the necessary political will to ensure respect for the Association Agreement provisions on human rights, so that it can exert pressure that goes beyond mere words.
This question is all the more topical when we remember that on his visit to Tunis Commissioner Patten reaffirmed that Europe wants to act in close conjunction with Tunisia to give new impetus to the partnership. It is indeed a real and beneficial partnership for the people on the two shores of the Mediterranean, but it must be based on the recognition of freedom of expression, movement and opinion. So when will we see a special Association Council on these issues with Tunisia?
The human rights situation really has declined. Arrests, violence and torture are the common lot of the militant men and women who support human rights and who quite simply want to establish and live in a free society. But there are also signs of a decline in the rights that affect the day-to-day life of every individual in the European Union itself. Everyone, be he a European citizen or a foreign resident, has the essential right to a job, to acceptable wages, to a roof over his head. The same applies to political rights, to the right to be treated as a full rather than a second-rate citizen in one’s place of residence. Accordingly, it should become the established rule that third-country nationals who have resided in the Union for at least five years have the right to vote and stand for election, as advocated by the Council of Europe since 1992.
Let me conclude by saying how urgently necessary this is to the very future of a Union based on solidarity when we remember that the prospect of several candidate countries’ participating in the elections...
(
)"@en3
"(FR) El examen general anual de la situación de los derechos humanos en la Unión Europa, por una parte, y en el mundo, por otra, es una empresa loable y útil para hacer el balance sobre la política de la Unión en la materia, empresa ciertamente necesaria habida cuenta de los atentados a los derechos humanos perpetrados contra millones de hombres y mujeres en demasiadas regiones del mundo. Me limitaré, en este debate, simplemente a dos cuestiones precisas.
Ante todo, en este momento, pienso en el deterioro inquietante de la situación en Túnez. Solamente en los próximos cinco días, por lo menos tres procesos políticos van a seguir hostigando a los militantes demócratas: se trata especialmente de la periodista Sihem Ben Sedrine detenida brutalmente al descender del avión, del doctor Moncef Marzouki y de Fathi Chamkhi, presidente de ATTAC Túnez. El Parlamento Europeo se ha expresado con toda claridad, y ya en repetidas ocasiones, para denunciar esta represión inadmisible. No obstante, no nos queda mas que dotarnos de instrumentos eficaces y de la voluntad política de hacer respetar las cláusulas de los acuerdos de asociación relativos a los derechos humanos, con el fin de hacer presión más allá de las palabras.
Este tema se inscribe en el orden del día con mayor razón cuando ha vuelto a afirmarse, con motivo de la visita del Comisario Patten a Túnez, "... el interés de Europa en actuar estrechamente con Túnez para dar un nuevo impulso a la asociación", una asociación real y benéfica para los pueblos de ambas costas del Mediterráneo, en efecto, pero que debe apoyarse en el reconocimiento de las libertades de expresión, de movimiento y de opinión. ¿Para cuándo va a crearse, entonces, un Consejo de asociación especial con Túnez sobre estos aspectos?
Sí, la situación en materia de derechos humanos se ha deteriorado, arrestos, violencias y torturas son la suerte que comparten a diario hombres y mujeres militantes de los derechos humanos que simplemente buscan vivir y hacer vivir en una sociedad libre. Sin embargo, este deterioro afecta igualmente el conjunto de los derechos que atañen todos los días la existencia de cada persona en la propia Unión Europea: el derecho al empleo, a un salario digno, a beneficiarse de un techo son esenciales para todos, ciudadanos europeos o residentes extranjeros. Lo mismo ocurre con los derechos políticos, el derecho, en el lugar donde se reside, de ser considerado como un ciudadano de pleno derecho y no como uno de segunda zona. Así, el derecho de voto para los nacionales de terceros países que residen en la Unión por lo menos desde hace cinco años debería convertirse, por fin, en la norma establecida, como lo ha recomendado el Consejo de Europa desde 1992.
Esta exigencia, y con esto termino, se hace tanto más urgente y necesaria para el propio futuro de una unión solidaria que la perspectiva de la participación de varios países candidatos a las elecciones.....
(
)"@es12
"Yhtäältä Euroopan unionin ja toisaalta koko maailman ihmisoikeustilanteen vuosittainen tarkistaminen on kiitettävä ja hyödyllinen aloite unionin ihmisoikeuspolitiikan arvioinnin kannalta, ja se on tärkeä aloite tietenkin myös siksi, että liian monissa maissa rikotaan miljoonien miesten ja naisten ihmisoikeuksia. Keskityn nyt tässä keskustelussa vain kahden erityisen kysymyksen käsittelyyn.
Ensinnäkin minua huolestuttaa juuri nyt keskusteluhetkellä Tunisian ihmisoikeustilanteen paheneminen. Demokratian puolestapuhujilla on viiden seuraavan päivän kuluessa vastassaan ainakin kolme poliittista oikeudenkäyntiä: tapaukset koskevat varsinkin toimittaja Sihem Ben Sedrineä, joka pidätettiin raa'asti hänen laskeutuessaan lentokoneesta, tohtori Moncef Marzoukia sekä ATTACin Tunisian osaston puheenjohtaja Fathi Chamkhia. Euroopan parlamentti on jo useaan otteeseen ilmaissut tuomitsevansa nämä tukahduttavat toimet. Tarvitsemme kuitenkin vielä tehokkaita välineitä ja poliittista tahtoa, jotta voisimme noudattaa ihmisoikeuksia koskevien assosiaatiosopimusten lausekkeita sekä ryhtyä sanojen sijasta painostustoimiin.
Kysymys on nyt sitäkin ajankohtaisempi, kun komission jäsen Pattenin Tunisian-vierailulla vakuutettiin, että Eurooppa sitoutuu läheiseen yhteistyöhön Tunisian kanssa yhteistyökumppanuuden piristämiseksi; kumppanuuden on toki oltava todellista ja Välimeren rannikon molemmilla puolilla asuvia kansoja hyödyttävää, mutta sen on perustuttava myös sananvapauden, liikkumisvapauden ja mielipiteenvapauden tunnustamiseen. Milloin Tunisian kysymykseen perehtynyt erityinen assosiaationeuvosto aikoo kokoontua käsittelemään näitä näkökohtia?
Tunisian ihmisoikeustilanne on todellakin huonontunut: ihmisoikeuksien puolesta taistelevien miesten ja naisten – jotka haluavat vain elää rauhassa vapaassa yhteiskunnassa – pidätykset, heihin kohdistetut väkivaltaisuudet ja kidutukset ovat arkipäivää. Myös kaikkien Euroopan unionin kansalaisten jokapäiväiseen elämään liittyvät oikeudet ovat huonontuneet: oikeus työhön, kohtuulliseen palkkaan ja asuntoon ovat tärkeitä kaikille, sekä Euroopan kansalaisille että Euroopassa asuville ulkomaalaisille. Tämä pätee myös poliittisiin oikeuksiin sekä oikeuteen tulla kohdelluksi asuinpaikassaan täysivaltaisena kansalaisena, eikä toisen luokan kansalaisena. Unionissa vähintään viisi vuotta asuneille kolmansien maiden kansalaisille myönnettävästä äänestysoikeudesta olisi vihdoinkin tehtävä sääntö, kuten Euroopan neuvosto on suositellut jo vuodesta 1992.
Tämän vaatimuksen toteutuminen on – ja lopetankin puheenvuoroni tähän toteamukseen – sitäkin kiireellisempi ja välttämättömämpi yhteisvastuullisen unionin kannalta, kun otetaan huomioon useiden ehdokasvaltioiden mahdollisuus osallistua vaaleihin…
(
)"@fi5
"L’annuale panoramica sulla situazione dei diritti umani nell'Unione europea, da una parte, e nel mondo, dall'altra, è un'impresa lodevole ed utile per fare il punto sulla politica dell'Unione in materia, ed è tanto più necessaria alla luce delle violazioni dei diritti umani perpetrate ancora in troppi paesi del mondo contro milioni di uomini e donne. In questo dibattito mi limiterò semplicemente a due questioni precise.
Innanzitutto, mentre stiamo parlando, penso all'inquietante deterioramento della situazione in Tunisia. Soltanto nei prossimi cinque giorni, almeno tre processi politici assilleranno ancora i militanti democratici: ne saranno coinvolti la giornalista Sihem Ben Sedrine, brutalmente arrestata mentre scendeva dall'aereo, il dottor Moncef Marzouki e la presidente di
Fathi Chamkhi. Il Parlamento europeo si è chiaramente espresso, e ormai a più riprese, denunciando questa inammissibile repressione. Tuttavia bisogna ancora dotarsi di strumenti efficaci e della volontà politica di fare rispettare le clausole degli accordi di associazione che riguardano i diritti umani, al fine di esercitare pressioni oltre che fare discorsi.
Il problema è tanto più all'ordine del giorno in quanto, in occasione della visita del Commissario Patten a Tunisi, è stato riaffermato "…il forte interesse dell'Europa verso un'azione a stretto contatto con la Tunisia per rilanciare il partenariato"; certo un partenariato reale e proficuo per i popoli delle due sponde del Mediterraneo che deve però fondarsi sul riconoscimento delle libertà di espressione, di movimento e di opinione. A quando dunque un Consiglio di associazione speciale con la Tunisia su tali aspetti?
Sì, la situazione in materia di diritti umani si è deteriorata: arresti, violenze, torture sono il destino comune per uomini e donne che militano per i diritti dell'uomo cercando semplicemente di vivere e di far vivere una società libera. Questo deterioramento tuttavia colpisce anche l'insieme dei diritti che riguardano quotidianamente l'esistenza di ciascuno persino nell'Unione europea: il diritto a un posto di lavoro, a una retribuzione dignitosa, a disporre di un tetto sono essenziali per tutti, cittadini europei o residenti stranieri. Lo stesso discorso vale per i diritti politici, il diritto ad essere considerato come cittadino a pieno titolo e non di seconda categoria nel luogo in cui si risiede. Così il diritto di voto per i cittadini dei paesi terzi che risiedono nell'Unione almeno da cinque anni dovrebbe finalmente diventare una norma esplicita, come raccomanda il Consiglio d'Europa dal 1992.
Tale esigenza, e concludo, diventa tanto più urgente e necessaria per l'avvenire stesso di un'Unione solidale in quanto la prospettiva della partecipazione di numerosi paesi candidati alle elezioni…"@it9
"The annual report on the human rights situation in the European Union, on the one hand, and in the world on the other is a laudable and useful means of reviewing the Union’s policy in this area. It is certainly a necessary undertaking when we think of the infringements of human rights perpetrated against millions of men and women in too many parts of the world. I will confine myself to two specific issues in this debate.
First of all I am thinking of the disturbing decline of the situation in Tunisia, at this very moment. In the coming five days alone, militant democrats will be further harassed with at least three political trials coming up: the trial of the journalist Sihem Ben Sedrine, brutally arrested as he stepped from the plane; Doctor Moncef Marzouki; and Fathi Chamkhi, President of ATTAC Tunisia. The European Parliament has already, on several occasions, condemned this unacceptable repression. Yet it still needs to acquire effective tools and the necessary political will to ensure respect for the Association Agreement provisions on human rights, so that it can exert pressure that goes beyond mere words.
This question is all the more topical when we remember that on his visit to Tunis Commissioner Patten reaffirmed that Europe wants to act in close conjunction with Tunisia to give new impetus to the partnership. It is indeed a real and beneficial partnership for the people on the two shores of the Mediterranean, but it must be based on the recognition of freedom of expression, movement and opinion. So when will we see a special Association Council on these issues with Tunisia?
The human rights situation really has declined. Arrests, violence and torture are the common lot of the militant men and women who support human rights and who quite simply want to establish and live in a free society. But there are also signs of a decline in the rights that affect the day-to-day life of every individual in the European Union itself. Everyone, be he a European citizen or a foreign resident, has the essential right to a job, to acceptable wages, to a roof over his head. The same applies to political rights, to the right to be treated as a full rather than a second-rate citizen in one’s place of residence. Accordingly, it should become the established rule that third-country nationals who have resided in the Union for at least five years have the right to vote and stand for election, as advocated by the Council of Europe since 1992.
Let me conclude by saying how urgently necessary this is to the very future of a Union based on solidarity when we remember that the prospect of several candidate countries’ participating in the elections...
(
)"@lv10
"Het jaarlijkse overzicht van de toestand van de mensenrechten in de Europese Unie enerzijds en in de wereld anderzijds, is een lovenswaardige en nuttige onderneming om het beleid van de Unie op dit terrein tegen het licht te houden, een onderneming die uiteraard noodzakelijk is gezien de schendingen van de mensenrechten die in al te veel gebieden ter wereld miljoenen mannen en vrouwen treffen. Ik wil me in deze discussie beperken tot twee concrete kwesties.
Allereerst denk ik op dit moment aan de verontrustende verslechtering van de situatie in Tunesië. In de komende vijf dagen alleen al zullen ten minste drie politieke processen worden gehouden om democratische activisten te kwellen. Het gaat daarbij vooral om de journalist Ben Sedrine, die op grove wijze is gearresteerd toen hij het vliegtuig uitstapte, de dokter Moncef Marzouki, en Fathi Chamkhi, voorzitter van ATTAC Tunesië. Het Europees Parlement heeft zich al meerdere malen duidelijk uitgesproken en deze ontoelaatbare repressie veroordeelt. Doelmatige middelen en politieke bereidheid blijven echter nodig om de mensenrechtenclausules in samenwerkingsovereenkomsten af te dwingen, teneinde druk uit te oefenen die verder gaat dan alleen woorden.
Deze kwestie wordt steeds actueler, zoals blijkt uit het feit dat ter gelegenheid van het bezoek van commissaris Patten aan Tunis werd onderstreept hoeveel belang Europa hecht aan een nauwe samenwerking met Tunis, opdat een nieuwe impuls kan worden gegeven aan de partnerschapsovereenkomst”. Dit moet echter wel een partnerschapsovereenkomst zijn die daadwerkelijke vruchten afwerpt voor de bevolking aan weerszijden van de Middellandse Zee, die berust op de erkenning van de vrijheid van meningsuiting en beweging. Wanneer komt er een speciale Associatieraad met Tunesië over deze aspecten?
De situatie van de mensenrechten is inderdaad verslechterd: arrestaties, geweld en martelingen zijn het dagelijkse lot van mensenrechtenactivisten die maar één ding wensen: een vrije samenleving voor zichzelf en voor anderen. Deze verslechtering tast echter tevens alle rechten aan die het dagelijkse bestaan van iedereen in de Europese Unie zelf aangaan: het recht op werk, op een waardig salaris en op onderdak; deze zijn essentieel voor iedereen, voor de Europese burgers en de buitenlandse ingezetenen. Dat geldt ook voor de politieke rechten, voor het recht om daar waar men woont beschouwd te worden als een volwaardig burger en niet als burger uit een tweederangs gebied. Zo zouden ook onderdanen van derde landen die al minstens vijf jaar woonachtig zijn in de Unie algemeen stemrecht moeten krijgen. De Raad van Europa bepleit dit al sinds 1992.
Deze eis, en daarmee sluit ik mijn betoog af, wordt des te dringender en noodzakelijker voor de toekomst van een solidaire unie naarmate het vooruitzicht van deelname van meerdere kandidaat-lidstaten aan de verkiezingen…"@nl2
"Senhor Presidente, a panorâmica anual da situação dos direitos do Homem na União Europeia, por um lado, e por outro no mundo, constitui um empreendimento louvável e útil para fazer o ponto da situação da política da União na matéria, empreendimento evidentemente necessário dados os atentados aos direitos humanos perpetrados contra milhões de homens e mulheres em demasiadas regiões do mundo. Debruçarmeei apenas sobre duas questões muito concretas deste debate.
Em primeiro lugar, neste momento em que estamos a falar, estou a pensar na degradação inquietante da situação na Tunísia. Apenas nos próximos cinco dias, pelo menos três processos políticos vão continuar a atacar os militantes democratas: tratase nomeadamente da jornalista Sihem Ben Sedrine, detida brutalmente quando descia do avião, do doutor Moncef Marzouki e de Fathi Chamkhi, presidente da ATTAC Tunísia. O Parlamento Europeu já se manifestou claramente, repetidas vezes, para denunciar esta repressão inadmissível. No entanto, tem ainda de dotarse de instrumentos eficazes e de vontade política para fazer respeitar as cláusulas dos acordos de associação relativas aos direitos humanos, de forma a fazer pressão para além das palavras.
Esta questão está tanto mais na ordem do dia quanto foi reafirmado, por ocasião da visita do Comissário Patten a Tunis, "... o comprometimento da Europa em agir em estreita ligação com a Tunísia no sentido de conferir um novo impulso à parceria", uma parceria real e benéfica para os povos das duas margens do Mediterrâneo, é um facto, mas que tem de basearse no reconhecimento das liberdades de expressão, movimento e opinião. Para quando, então, um Conselho de associação especial com a Tunísia sobre esses aspectos?
Sim, a situação em matéria dos direitos humanos degradouse: detenções, violências e torturas são o destino comum de homens e mulheres militantes em defesa dos direitos do Homem que tentam muito simplesmente viver e fazer viver uma sociedade livre. Mas essa degradação atinge também o conjunto dos direitos que afectam quotidianamente a existência de cada um na própria União Europeia: os direitos ao emprego, a um salário digno, a beneficiar de um tecto, são essenciais para todos, cidadãos europeus ou residentes estrangeiros. É também o caso dos direitos políticos, do direito, no local de residência, a ser considerado cidadão de pleno direito e não um cidadão de segunda escolha. Assim, o direito de voto para os cidadãos de países terceiros que residem na União pelo menos há cinco anos deveria finalmente ser norma, como recomenda o Conselho da Europa desde 1992.
Esta exigência - e estou a terminar - tornase tanto mais urgente e necessária para o próprio futuro de uma União solidária quanto a perspectiva da participação de vários países candidatos nas eleições..."@pt11
"Den årliga översikten över situationen för de mänskliga rättigheterna i Europeiska unionen och i världen är ett lovvärt och användbart arbete för att sammanfatta unionens politik på området, och naturligtvis nödvändigt med tanke på angreppen mot de mänskliga rättigheterna för miljoner män och kvinnor i alltför många av unionens regioner. Jag skall bara hålla mig till två precisa frågor i debatten.
Till att börja med tänker jag nu på den oroande försämringen av situationen i Tunisien. Under bara de kommande fem dagarna kommer minst tre politiska processer att fortsätta att förfölja de militanta demokraterna: det handlar bl. a. om journalisten Sihem Ben Sedrine som brutalt arresterades när han steg av ett flygplan, samt doktor Moncef Marzouki och Fathi Chamkhi, ordförande i Attac i Tunisien. Europaparlamentet har redan vid flera tillfällen uttalat sig tydligt och fördömt detta oacceptabla undertryckande. Det återstår emellertid att skaffa sig effektiva verktyg och en politisk vilja för att klausulerna i associeringsavtalen som gäller de mänskliga rättigheterna skall respekteras och utöva påtryckningar på andra sätt än genom ord.
Denna fråga är desto mer på dagordningen som man på nytt, i samband med kommissionär Pattens besök i Tunis, bekräftade "... Europas avsikt att agera i nära samarbete med Tunisien för att ge en ny impuls till partnerskapet"; ett verkligt partnerskap som gynnar folken på båda sidor om Medelhavet, förvisso, men som måste bygga på erkännandet av yttrandefriheten, rätten att röra sig fritt samt åsiktsfriheten. När får vi då ett särskilt associeringsråd med Tunisien om dessa aspekter?
Ja, situationen när det gäller de mänskliga rättigheterna har försämrats: arresteringar, våld och tortyr är ett gemensamt öde för de män och kvinnor som kämpar för de mänskliga rättigheterna, som helt enkelt försöker leva och få ett fritt samhälle att leva. Men denna försämring drabbar även samtliga rättigheter som gäller det dagliga livet för alla i själva Europeiska unionen: rätten till sysselsättning, en värdig lön, rätten till tak över huvudet är grundläggande för alla, såväl europeiska medborgare som utländska. Det gäller också de politiska rättigheterna, rätten att betraktas som en fullvärdig medborgare där man är bosatt, och inte som en andra klassens medborgare. Därför borde rösträtten för medborgare från tredje land som varit bosatta i unionen i minst fem år äntligen blir en fastställd regel, såsom Europarådet rekommenderat sedan 1992.
Detta krav, och jag skall sluta här, blir desto mer brådskande och nödvändigt för själva framtiden i en solidarisk union som framtidsutsikten för flera kandidatländer att delta i valen.....
(
)"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"ATTAC Tunisie"9
"Der Vorsitzende entzieht der Rednerin das Wort."7
"Ο Πρόεδρος αφαιρεί τον λόγο από την ομιλήτρια"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples