Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-202"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010704.5.3-202"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mijnheer de Voorzitter, als schaduwrapporteur voor mijn fractie voor het verslag van de heer Cornillet, die ik overigens van harte geluk wil wensen met het resultaat van zijn werk, richt ik mij op de kwestie van de eerbiediging van de mensenrechten in de landen van de Europese Unie zelf.
Wanneer wij naar de gegevens kijken die op tafel liggen dan springen er twee probleemcomplexen uit. In de eerste plaats zijn er ook deze keer weer veel berichten over wangedrag door overheidsdienaren, zoals politiefunctionarissen, personeel van gevangenissen, veiligheidsdiensten, en van functionarissen die te maken hebben met de behandeling van asielzoekers.
Ten tweede valt het aantal meldingen op over vormen van ongelijke behandeling en discriminatie, vooral van personen die behoren tot zogenaamde "zwakke" groepen in de samenleving. Racistisch geweld tegen buitenlanders is de meest zichtbare manifestatie van dit verschijnsel, maar het gaat even goed om vrouwenhandel, discriminatie op de werkplek, om van homoseksuelen maar te zwijgen, want daar heb ik nu even genoeg van.
Helaas is in het voorbereidingstraject in de Commissie vrijheden en rechten van de burger niet of nauwelijks over deze inhoudelijke kant van de mensenrechtenproblematiek in de Europese Unie gesproken. Alle aandacht is uitgegaan naar de wijze waarop de mensenrechtenverslagen in het Europees Parlement in de toekomst tot stand zouden moeten komen.
Ik heb grote waardering voor de inzet en het uithoudingsvermogen van de rapporteur, de heer Cornillet, maar ik meen toch dat het middel het doel voorbij dreigt te schieten. De discussie over de opzet en de organisatie van dit werk in de toekomst heeft heel veel tijd en energie gekost en is onder te grote druk gezet. Een compromis bleek bijna bereikt, maar elementen gingen verloren en nu moeten wij maar hopen dat het met de amendementen toch nog goed komt. Sommige aspecten van de discussie zijn nog niet helemaal uitgediscussieerd en ik zou daarom enige van deze punten nu nog aan de orde willen stellen.
In de eerste plaats de keuze voor het EU-Handvest van de grondrechten als kapstok voor het verslag. Deze keuze, op zichzelf voor de hand liggend, moet echter geen keurslijf worden. De discussie over de reikwijdte van de mensenrechten en het begrip mensenrechten is steeds in beweging. Ook mensenrechten zijn een zaak van levend recht. Bovendien moeten wij niet vergeten dat ook de lidstaten zijn gebonden aan mensenrechtenverdragen van de Raad van Europa en de Verenigde Naties en de gespecialiseerde organen. De bevindingen van de toezichthoudende organen van deze verdragen zouden trouwens een veel grotere rol moeten spelen in de beraadslaging van dit Parlement.
In de tweede plaats de vraag: wie doet wat? Binnen het Parlement zijn er twee commissies met de zaak bezig. Het blijkt hier ook: de Commissie buitenlandse zaken en de Commissie vrijheden en rechten van de burger. Er is veel overlap zowel in de conclusies als in de thematiek, er wordt overbodig en dubbel werk verricht en er is een platvoerse concurrentiestrijd om mensen en middelen. Dat vraagt om ingrijpen van de bevoegde organen van dit Parlement om een en ander beter op elkaar af te stemmen.
Mijn derde vraag luidt: waar dienen de landen van de Europese Unie waarover zorgen bestaan als het om de naleving van de grondrechten gaat genoemd te worden? Naar de aard van het toezichtmechanisme zelf lijkt mij het enige passende antwoord: in de resolutie zelf en niet wegstoppen in een toelichting, zoals de oorspronkelijke bedoeling van de rapporteur is. Ik vind dat tegenstrijdig met het feit dat wij maandelijks in dit Parlement wel derde landen op de vingers tikken over de schending van de mensenrechten."@nl2
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, som skyggeordfører for min gruppe i forbindelse med hr. Cornillets betænkning, som jeg i øvrigt gerne vil lykønske med resultatet af hans arbejde, koncentrerer jeg mig om spørgsmålet om respekten for menneskerettighederne i EU-landene.
Når man ser på de foreliggende oplysninger, er der to iøjnefaldende problemkomplekser. For det første er der også denne gang mange beretninger om embedsmænds dårlige opførsel, herunder politifunktionærer, fængselspersonale, sikkerhedstjenester samt funktionærer, som er beskæftiget med behandlingen af asylansøgere.
For det andet er der en række påfaldende meddelelser om former for ulige behandling og forskelsbehandling, især af personer, som tilhører såkaldte "svage" grupper i samfundet. Racistisk vold imod udlændinge er det mest synlige tegn på dette fænomen, men det drejer sig ligeså vel om kvindehandel, forskelsbehandling på arbejdspladsen for ikke at tale om homoseksuelle, for det har jeg i øjeblikket fået nok af.
Desværre tales der under forberedelserne i Udvalget om Borgernes Friheder og Rettigheder ikke eller nærmest ikke om denne indholdsmæssige side af menneskerettighedsproblematikken i EU. Man fokuserer på den måde, som menneskerettighedsbetænkningerne skal udarbejdes på i Parlamentet i fremtiden.
Jeg har stor respekt for hr. Cornillets indsats og udholdenhed, men jeg mener alligevel, at midlet skyder forbi målet. Diskussionen om opsætningen og organisationen af dette arbejde i fremtiden har kostet meget tid og energi og har været under for stort pres. Man var lige ved at opnå et kompromis, men elementer gik tabt, og nu må vi håbe, at alt ender godt ved hjælp af ændringsforslagene. En række aspekter i diskussionen er endnu ikke helt uddebatteret, og derfor vil jeg gerne behandle et par af dem på ny.
For det første valget af EU's charter om grundlæggende rettigheder som grundlag for betænkningen. Dette valg, i sig selv indlysende, må imidlertid ikke blive en spændetrøje. Diskussionen om menneskerettighedernes rækkevidde og begrebet menneskerettigheder er hele tiden i bevægelse. Menneskerettigheder er også et spørgsmål om levende ret. Vi må desuden ikke glemme, at medlemsstaterne også er bundet af Europarådets, FN's og de specialiserede organers menneskerettighedskonventioner. De resultater, som de organer, der fører tilsyn med konventionerne, har fundet frem til, burde i øvrigt spille en meget større rolle i Parlamentets forhandlinger.
For det andet spørgsmålet om, hvem der gør hvad. I Parlamentet beskæftiger to udvalg sig med dette spørgsmål, nemlig Udenrigsudvalget og Udvalget om Borgernes Friheder og Rettigheder. Der er mange overlapninger, både i konklusionerne og tematikken, og der udføres meget overflødigt og dobbelt arbejde, og der eksisterer simpel konkurrence om mennesker og midler. Det kræver, at Parlamentets kompetente organer griber ind for bedre at tilpasse udvalgene til hinanden.
Mit tredje spørgsmål lyder: Hvor skal de EU-lande, som har problemer med overholdelsen af de grundlæggende rettigheder, nævnes? Efter kontrolmekanismens art er det eneste passende svar efter min mening: i beslutningerne, og ikke gemt væk i bemærkningerne, sådan som det var ordførerens oprindelige hensigt. Det er i strid med, at Parlamentet hver måned revser tredjelandene i forbindelse med krænkelser af menneskerettighederne."@da1
"Herr Präsident! Als Schattenberichterstatterin meiner Fraktion für den Bericht von Herrn Cornillet, dem ich übrigens zu dem Ergebnis seiner Arbeit herzlich gratulieren möchte, widme ich mich der Achtung der Menschenrechte in den Ländern der Europäischen Union selbst.
Schauen wir uns die auf dem Tisch liegenden Informationen an, dann springen zwei Problemkomplexe ins Auge. Zunächst gab es auch dieses Mal wieder zahlreiche Berichte über das Fehlverhalten von Staatsdienern wie Polizeikräften, Gefängnispersonal, Sicherheitsdiensten und für Asylbewerber zuständigen Leuten.
Zweitens fällt die Zahl von Meldungen über Formen der Ungleichbehandlung und Diskriminierung auf, insbesondere von Personen, die so genannten schwachen Gruppen der Gesellschaft angehören. Dieses Phänomen manifestiert sich zwar am deutlichsten in Form rassistischer Gewalt gegen Ausländer, aber ebenso geht es um Frauenhandel, Diskriminierung am Arbeitsplatz, von der Diskriminierung Homosexueller ganz zu schweigen, die mich besonders empört.
In der Vorbereitungsphase war diese inhaltliche Seite der Menschenrechtsproblematik in der Europäischen Union im Ausschuss für Freiheiten und Rechte der Bürger, Justiz und innere Angelegenheiten leider kein oder nur am Rande ein Thema. Das Interesse galt einzig der Art und Weise, wie die Menschenrechtsberichte im Europäischen Parlament künftig zustande kommen sollen.
Trotz meiner Hochachtung vor dem Engagement und dem Durchhaltevermögen des Berichterstatters, Herrn Cornillet, besteht meiner Meinung nach die Gefahr, dass mit den eingesetzten Mitteln das Ziel verfehlt wird. Die Diskussion darüber, wie diese Arbeit in Zukunft angepackt und gestaltet werden soll, hat überaus viel Zeit und Kraft gekostet und ist unter zu starken Druck geraten. Ein Kompromiss schien fast erreicht, als Elemente verloren gingen, und nun können wir nur hoffen, dass es die Änderungsanträge doch noch richten. Da manche Punkte der Diskussion noch nicht ganz ausdiskutiert sind, möchte ich hier einige nennen.
Zunächst die Entscheidung für die EU-Charta der Grundrechte als Aufhänger für den Bericht. Diese an sich nachvollziehbare Wahl darf sich allerdings nicht als Korsett erweisen. Die Diskussion über die Tragweite der Menschenrechte und den Begriff Menschenrechte befindet sich in ständiger Bewegung. Auch Menschenrechte sind eine Art lebendiges Recht. Außerdem dürfen wir nicht vergessen, dass auch die Mitgliedstaaten an Menschenrechtsabkommen des Europarats, der Vereinten Nationen und der Spezialorgane gebunden sind. Die Erkenntnisse der über die Einhaltung dieser Abkommen wachenden Organe sollten im Übrigen weitaus stärker in die Beratungen dieses Parlaments einfließen.
Zweitens die Frage: wer macht was? Im Parlament sind zwei Ausschüsse mit dieser Sache befasst: der Ausschuss für auswärtige Angelegenheiten, Menschenrechte, gemeinsame Sicherheit und Verteidigungspolitik sowie der Ausschuss für die Freiheiten und Rechte der Bürger, Justiz und innere Angelegenheiten. Und auch hier zeigt sich: es gibt zahlreiche Überschneidungen in den Schlussfolgerungen wie auch in der Thematik, überflüssige und doppelte Arbeit sowie einen banalen Konkurrenzkampf um Menschen und Mittel. Das erfordert das Einschreiten der zuständigen Organe dieses Parlaments, um alles besser aufeinander abzustimmen.
Meine dritte Frage lautet: wo sollen die Länder der Europäischen Union, in denen die Achtung der Grundrechte Anlass zu Sorge gibt, erwähnt werden? Nach der Art des Kontrollmechanismus selbst dürfte die einzig zutreffende Antwort sein: in der eigentlichen Entschließung und nicht in einer Erläuterung verstecken, wie ursprünglich vom Berichterstatter beabsichtigt. Das konterkariert meiner Meinung nach die Tatsache, dass wir in diesem Parlament Monat für Monat Drittländern wegen Menschenrechtsverletzungen durchaus auf die Finger klopfen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, ως σκιώδης εισηγήτρια της Ομάδας μου για την έκθεση του κ. Cornillet, στον οποίο εύχομαι θερμά καλή επιτυχία για το αποτέλεσμα της εργασίας του, θα αναφερθώ στο θέμα του σεβασμού των ανθρωπίνων δικαιωμάτων στις χώρες της ίδιας της Ευρωπαϊκής Ένωσης.
Εάν εξετάσουμε τα δεδομένα, τα οποία έχουν υποβληθεί, τότε προκύπτουν δύο συμπλέγματα προβλημάτων. Στην πρώτη θέση, βρίσκονται, και αυτή τη φορά, πολλές καταγγελίες για κακή συμπεριφορά εκ μέρους των κρατικών υπαλλήλων, όπως των αστυνομικών, του προσωπικού των φυλακών, των υπηρεσιών ασφάλειας και υπαλλήλων, οι οποίοι ασχολούνται με την εξέταση των υποθέσεων του αιτούντων άσυλο.
Δεύτερον, υπάρχει μία σειρά πληροφοριών για μορφές άνισης μεταχείρισης και διακρίσεων, κυρίως, για άτομα, τα οποία ανήκουν στις αποκαλούμενες “αδύναμες” ομάδες της κοινωνίας. Η ρατσιστική βία εναντίον των ξένων είναι η περισσότερο ορατή εκδήλωση αυτού του φαινομένου, αλλά πρόκειται, ακόμη, για το εμπόριο γυναικών, τις διακρίσεις στην εργασία για το στιγματισμό των ομοφυλοφίλων, και με αυτά ήδη είπα αρκετά.
Δυστυχώς, κατά τη διάρκεια επεξεργασίας στην Επιτροπή Ελευθεριών και Δικαιωμάτων του Πολίτη, δεν έγινε καθόλου ή έγινε ελάχιστη αναφορά σε αυτή την πλευρά του περιεχομένου του προβλήματος των ανθρωπίνων δικαιωμάτων στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Όλη η προσοχή δόθηκε στον τρόπο, με τον οποίο πρέπει να συνταχθούν στο μέλλον οι εκθέσεις για τα ανθρώπινα δικαιώματα στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο.
Έχω μεγάλο θαυμασμό για την προσπάθεια και την επιμονή του εισηγητή, κ. Cornillet, αλλά νομίζω ότι υπάρχει ο κίνδυνος να αστοχήσει. Η συζήτηση για την οργάνωση και το σκοπό αυτής της συνεργασίας στο μέλλον κατέλαβε πάρα πολύ χρόνο και ενέργεια και βρέθηκε κάτω από μεγάλη πίεση. Σχεδόν επιτεύχθηκε μία συμφωνία, αλλά χάθηκαν στοιχεία και τώρα πρέπει να ελπίζουμε ότι με τις τροπολογίες το θέμα θα διευθετηθεί. Ορισμένες πτυχές της συζήτησης δεν έχουν εξαντληθεί πλήρως και θα επιθυμούσα να θέσω ορισμένες από αυτές τις πτυχές.
Κατά πρώτον, η επιλογή ως αφετηρία για αυτή την έκθεση, του Χάρτη της ΕΕ για τα θεμελιώδη δικαιώματα. Αυτή η επιλογή δεν πρέπει, από μόνη της, να αποτελεί μία θηλιά. Η συζήτηση για το εύρος των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και η έννοια των ανθρωπίνων δικαιωμάτων συνεχώς εξελίσσονται. Τα ανθρώπινα δικαιώματα εμπίπτουν, επίσης, στο ισχύον δίκαιο. Επιπλέον, δεν πρέπει να ξεχνάμε ότι και τα κράτη μέλη είναι δεσμευμένα με συνθήκες για τα ανθρώπινα δικαιώματα του Συμβουλίου της Ευρώπης, των Ηνωμένων Εθνών, καθώς και των εξειδικευμένων οργάνων. Τα πορίσματα των ελεγκτικών οργάνων για την εφαρμογή αυτών των συνθηκών θα έπρεπε να διαδραματίσουν πολύ σημαντικότερο ρόλο στις διαβουλεύσεις αυτού του Κοινοβουλίου.
Κατά δεύτερον, η ερώτηση: ποιος πράττει τι; Στους κόλπους του Κοινοβουλίου υπάρχουν δύο επιτροπές που ασχολούνται με την υπόθεση. Και αυτό φαίνεται και εδώ: η Επιτροπή Εξωτερικών Υποθέσεων και η Επιτροπή Ελευθεριών και Δικαιωμάτων των Πολιτών. Υπάρχει μεγάλη αλληλοεπικάλυψη στα συμπεράσματα και στη θεματική και πραγματοποιήθηκε υπερβολική και διπλή δουλειά και, ακόμη, προέκυψε ένας χονδροειδής ανταγωνισμός για τους ανθρώπους και τα μέσα. Αυτό απαιτεί την παρέμβαση των αρμοδίων οργάνων αυτού του Κοινοβουλίου, προκειμένου να υπάρξει καλύτερος συντονισμός.
Η τρίτη μου ερώτηση είναι: πού πρέπει να κατονομάζονται οι χώρες της Ευρωπαϊκής Ένωσης για τις οποίες υπάρχουν ανησυχίες σχετικά με την εφαρμογή των θεμελιωδών δικαιωμάτων; Σύμφωνα με τη φύση του ίδιου του ελεγκτικού μηχανισμού, μου φαίνεται ότι η κατάλληλη απάντηση είναι: στο ίδιο το ψήφισμα και όχι να κρυφτούν σε μία ανακοίνωση, όπως είναι ο αρχικός στόχος του εισηγητή. Θεωρώ ότι αυτό αντιτίθεται με το γεγονός ότι εμείς, κάθε μήνα, σε αυτό το Κοινοβούλιο επιπλήττουμε τρίτες χώρες για την παραβίαση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων."@el8
"Mr President, as shadow rapporteur for my group for the report by Mr Cornillet, whom I should, by the way, like to congratulate on the result of his work, I should like to address the question of respect for human rights in the countries of the European Union itself.
If we look at the facts on the table two complexes of problems stand out. In the first place this time there are again reports on misbehaviour by government servants, such as police officers, prison staff, security services, and officials involved in the handling of asylum seekers.
Secondly one is struck by the number of reports of forms of unequal treatment and discrimination, especially of people belonging to so-called “weak” groups in society. Racist violence against foreigners is the most visible manifestation of this phenomenon, but it also relates to the trafficking in women, discrimination in the workplace, to say nothing of homosexuals, since I have had enough of the topic for the time being.
Unfortunately in the preparatory phase in the Committee on Citizens’ Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs this substantive aspect of the human rights problem in the European Union was scarcely mentioned. All attention focused on the way in which human rights reports in the European Parliament should be produced in future.
I have great appreciation for the commitment and stamina of the rapporteur, Mr Cornillet, but believe that the means are in danger of not achieving their end. The discussion on the future design and organisation of this work took up a great deal of time and energy and was carried out under an undue amount of pressure. A compromise turned out to have been almost reached, but elements were lost and now we must simply hope that things will turn out all right with the amendments. Some aspects of the discussion have not yet been completely concluded and therefore I should like to raise some of these points now.
In the first place, the choice of the EU Charter of Fundamental Rights as the coathanger for the report. This choice, in itself an obvious one, must not, however, become a restrictive corset. The discussion on the scope of human rights and the concept of human rights is still fluid. Human rights are also a matter of living law. Moreover, we must not forget that the Member States are also bound by human rights treaties of the Council of Europe and the United Nations and the specialised bodies. The findings of the supervisory agencies of these treaties should in fact play a much greater part in the deliberations of this Parliament.
Secondly, there is the question: who does what? There are two parliamentary committees which deal with the matter: the Committee on Foreign Affairs and the Committee on Citizens’ Freedoms and Rights. There is a great deal of overlap both in the conclusions and in the themes, unnecessary and duplication of work is being carried out and there is stiff competition for staff and resources. This requires intervention by the authorised bodies of this Parliament in order to coordinate things better.
My third question is: where should the countries of the European Union about which there is concern regarding the observance of fundamental rights be named? In view of the nature of the supervisory mechanism itself the only appropriate answer seems to me to be in the resolution itself and not tucked away in a note, as was the original intention of the rapporteur himself. I find that in conflict with the fact that every month in this Parliament we rap third countries over the knuckles for violation of human rights."@en3
"(NL) Señor Presidente, en mi calidad de ponente para mi Grupo a favor del informe del Sr. Cornillet, al que, por otra parte, quiero desearle suerte por el resultado de su trabajo, dirigiré mi atención a la cuestión del respeto de los derechos humanos en los países que integran la Unión Europea.
Al observar los datos que tenemos sobre la mesa saltan a la vista dos problemas. En primer lugar, una vez más hay muchas denuncias de mala conducta por parte de los funcionarios públicos, tales como los funcionarios de policía, el personal de las cárceles, los servicios de seguridad y los funcionarios encargados de los refugiados.
En segundo lugar, llaman la atención los avisos sobre el desigual trato y la discriminación, principalmente a personas pertenecientes a los llamados grupos “débiles” de la sociedad. La principal manifestación de este fenómeno es la violencia racista contra los extranjeros, pero también se puede aplicar al comercio de mujeres, la discriminación en el puesto de trabajo; por no hablar del trato a los homosexuales, que ya es para estar harto.
Lamentablemente, en el proceso de preparación de la Comisión de Libertades y Derechos del ciudadano no se ha hablado apenas sobre este aspecto intrínseco del conjunto de problemas relacionados con los derechos humanos dentro de la Unión Europea. Se ha dedicado toda la atención a la manera en la cual los informes sobre los derechos humanos deberán tomar forma en el futuro en el Parlamento Europeo.
Aprecio altamente el esfuerzo y el aguante del ponente, Sr. Cornillet, pero me parece que el medio no sea suficiente para alcanzar el objetivo. El debate sobre el objeto y la organización en el futuro de este trabajo ha costado muchísimo tiempo y energía y se ha realizado bajo demasiada presión. Parecía que se había llegado a un compromiso, pero se han perdido elementos y ahora tendremos que esperar a que, por medio de enmiendas, se pueda rectificar. Algunos elementos del debate no han sido elucidados completamente, por lo que ahora quisiera tratar algunos de ellos.
En primer lugar, la elección de la Carta de los Derechos Fundamentales de la Unión Europea como “perchero” para el informe. Esta elección, en sí evidente, no se debe convertir en un corsé. El debate sobre el alcance de los derechos humanos y el concepto de derechos humanos se encuentra aún en evolución. También los derechos humanos constituyen un asunto vital de derecho. Además, no debemos olvidar que los Estados miembros están sujetos a los tratados sobre los derechos humanos del Consejo de Europa, de las Naciones Unidas y de los organismos especializados. Los resultados que comunican los organismos supervisores de estos tratados debieran desempeñar un papel mucho más importante en los debates de este Parlamento.
En segundo lugar, la cuestión de a quién corresponde hacer cada cosa. En el Parlamento hay dos comisiones que se están ocupando de este asunto: la Comisión de Asuntos Exteriores y la Comisión de Libertades y Derechos del ciudadano. Se da una gran superposición, tanto en las conclusiones como en la temática, se lleva a cabo demasiado trabajo innecesario y existe una competencia incorrecta con el fin de conseguir personal y medios. Esta situación requiere la intervención de los órganos competentes de este Parlamento para armonizar a los unos con los otros.
Mi tercera pregunta es la siguiente: ¿en qué documento se tienen que hacer constar aquellos países europeos sobre los que existe la preocupación de su respeto de los derechos humanos? Según el espíritu del mecanismo de supervisión, la única respuesta que me parece adecuada es: en la resolución, y que no se aparque este asunto simplemente en la exposición de motivos, tal como, en principio, pretende el ponente. Esta postura me parece contradictoria con respecto al hecho de que este Parlamento todos los meses da toques de atención terceros a países porque no respetan los derechos humanos."@es12
"Arvoisa puhemies, koska olen esittelijä Cornillet'n – jota haluan muuten onnitella sydämellisesti hänen työnsä tuloksesta – mietinnön varjoesittelijä ryhmässäni, keskityn kysymykseen ihmisoikeuksien kunnioittamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioissa.
Jos tarkastelemme käsiteltävänä olevia tietoja, niistä erottuu kaksi ongelmarypästä. Ensinnäkin tällä kertaa on mukana monia viestejä, jotka koskevat viranomaisten, esimerkiksi poliisivirkailijoiden, vankiloiden henkilökunnan, turvallisuuspalvelujen ja turvapaikanhakijoiden kanssa tekemisissä olevien virkailijoiden sopimatonta käytöstä.
Toiseksi huomiota herättää niiden ilmoitusten määrä, jotka koskevat epätasa-arvoista kohtelua ja syrjintää, ennen kaikkea sellaisten henkilöiden syrjintää, jotka kuuluvat yhteiskunnan niin sanottuihin heikossa asemassa oleviin ryhmiin. Ulkomaalaisiin kohdistuva rasistinen väkivalta on tämän ilmiön näkyvin ilmaus, mutta kyse on yhtä hyvin naiskaupasta, syrjinnästä työpaikalla, homoseksuaaleista puhumattakaan, sillä siitä asiasta olen juuri nyt saanut tarpeekseni.
Valitettavasti kansalaisvapauksien ja -oikeuksien valiokunnan valmistelutyössä puhuttiin tuskin lainkaan tästä Euroopan unionin ihmisoikeusongelmien sisällöllisestä puolesta. Kaikki huomio kiinnitettiin tapaan, jolla Euroopan parlamentin ihmisoikeuksia käsittelevät vuosittaiset mietinnöt pitäisi tulevaisuudessa toteuttaa.
Arvostan suuresti esittelijä Cornillet'n antaumuksellista työtä ja sisukkuutta, mutta olen silti sitä mieltä, että keinot ovat tässä ajamassa tavoitteiden ohi. Tämän työn tulevaa toteuttamista ja organisointia koskevaan keskusteluun kului paljon aikaa ja energiaa, ja siihen kohdistunut paine kasvoi liian suureksi. Näytti siltä, että kompromissi oli jo melkein saavutettu, mutta osia siitä hukattiin ja nyt on vain toivottava, että tarkistusten avulla päästäisiin sittenkin hyvään lopputulokseen. Kaikkia keskustelun näkökulmia ei suinkaan ole vielä selvitetty pohjiaan myöten, ja haluaisinkin ottaa joitakin näistä asioista nyt vielä puheeksi.
Ensinnäkin EU:n perusoikeuskirjan valitseminen mietinnön rungoksi. Tämä valinta, joka sinänsä on itsestään selvä, ei kuitenkaan saa estää liikkumavaraa. Ihmisoikeuksien laajuutta ja ihmisoikeuksien käsitettä koskeva keskustelu elää koko ajan. Ihmisoikeudetkin ovat osa elävää oikeutta. Sitä paitsi emme saa unohtaa, että myös jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden Kansakuntien erityiselinten ihmissoikeussopimuksia. Näitä sopimuksia valvovien elinten huomioilla pitäisi muuten olla paljon nykyistä suurempi merkitys parlamentin neuvonpidossa.
Toiseksi kysymys: kuka tekee mitä? Parlamentissa tätä asiaa käsittelee kaksi valiokuntaa. Tästäkin se näkyy: ulkoasiainvaliokunta ja kansalaisvapauksien ja -oikeuksien valiokunta. Päällekkäisyyttä on paljon sekä johtopäätöksissä että aiheissa, ja aivan turhaan tehdään kaksinkertaista työtä ja kilpaillaan rahvaanomaisesti ihmisistä ja rahoituksesta. Tässä tarvitaan parlamentin toimivaltaisten elinten puuttumista asiaan, jotta yksi ja toinen asia sovitettaisiin paremmin yhteen.
Kolmas kysymykseni kuuluu: missä sellaiset Euroopan unionin maat, joista ollaan huolissaan, on mainittava, kun on kyse perusoikeuksien toteuttamisesta? Kun otetaan huomioon valvontamekanismin luonne, ainoa oikea vastaus näyttää minusta olevan: itse päätöslauselmassa, ei perusteluihin piilotettuna, niin kuin esittelijän alkuperäinen tarkoitus oli. Minusta se on ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että me parlamentissa näpäytämme kuitenkin kuukausittain kolmansia maita ihmisoikeusloukkausten vuoksi."@fi5
"Monsieur le Président, en qualité de rapporteur fictif pour mon parti relativement au rapport de M. Cornillet, que, soit dit en passant, je félicite pour le résultat de son travail, je voudrais me consacrer à la question du respect des droits de l’homme dans les pays de l’Union européenne.
Après étude des données dont nous disposons, deux ensembles de problèmes sautent aux yeux. En premier lieu, de nombreuses méconduites de la part d’hommes de place ont à nouveau été rapportées. Parmi ceux-ci, on trouve des fonctionnaires de police, du personnel de prisons, des services de sécurité et des fonctionnaires chargés du traitements des demandeurs d’asile.
Ensuite, force est de constater que nombre des méconduites rapportées ont trait à des formes d’inégalité de traitement et de discrimination qui touchent essentiellement des personnes appartenant à des groupes sociaux dits "vulnérables". La violence raciste exercée à l’encontre des étrangers est la manifestation la plus perceptible de ce phénomène, bien qu’il soit également question de la traite des femmes, de discrimination sur le lieu de travail, sans parler de la discrimination à l’encontre des homosexuels, ce qui, aujourd’hui, suscite mon exaspération.
Malheureusement, le trajet préparatoire de la commission des libertés et des droits des citoyens, de la justice et des affaires intérieures ne traite pas ou très peu de cet aspect de fond de la problématique des droits de l’homme dans l’Union européenne. Toute l’attention a été consacrée à la manière dont il conviendrait, à l’avenir, d’élaborer les rapports relatifs aux droits de l’homme au sein du Parlement européen.
J’ai beaucoup d’admiration pour l’ardeur et l’endurance dont a fait preuve le rapporteur, M. Cornillet, mais j’estime que les moyens déployés menacent d’évincer l’objectif poursuivi. Le débat relatif à l’objet et à l’organisation du présent travail pour l’avenir a nécessité énormément de temps et d’énergie et a été soumis à des pressions trop importantes. Alors qu’un compromis semblait quasiment atteint, des éléments ont été perdus. Aujourd’hui, il ne nous reste plus qu’à espérer que les amendements seront quand même adoptés. Certains aspects du débat n’ont pas encore été suffisamment étudiés. Aussi, je souhaiterais soulever quelques-uns de ces points.
En premier lieu, le choix de la Charte des droits fondamentaux de l’Union européenne comme point de départ au rapport. Ce choix, logique en soi, ne doit néanmoins pas devenir un carcan. Le débat sur la portée des droits de l’homme et sur le concept des droits de l’homme est en constante évolution. Les droits de l’homme appartiennent, eux aussi, au droit vivant. En outre, il convient de ne pas perdre de vue que les États membres sont liés aux conventions des droits de l’homme du Conseil de l’Europe, des Nations unies et des organes spécialisés. Les conclusions des organes de surveillance de ces conventions devraient, soit dit en passant, jouer un rôle bien plus important au niveau des débats du présent Parlement.
En second lieux vient la question : qui fait quoi ? Au sein du Parlement, deux commissions sont en charge de ce dossier : à nouveau, la commission des affaires étrangères, des droits de l’homme, de la sécurité commune et de la politique de défense d’une part, et la commission des libertés et des droits des citoyens, de la justice et des affaires intérieures d’autre part. Nombreux sont les points qui empiètent les uns sur les autres, tant au niveau des conclusions que de la thématique, et une partie du travail est réalisée inutilement et en double, tandis qu’il existe une concurrence mal placée en vue de l’obtention de personnel et de moyens. Cette situation demande à ce que les organes compétents du présent Parlement interviennent afin de mieux coordonner leurs compétences.
Ma troisième question est la suivante : où convient-il de mentionner les pays de l’Union européenne à propos desquels il existe des doutes en ce qui concerne le respect des droits fondamentaux ? Compte tenu de la nature du mécanisme de surveillance, la seule réponse qui me paraisse adaptée est la suivante : dans la résolution à proprement parler et non, de manière évasive, dans l’exposé des motifs, comme c’était initialement l’intention du rapporteur. J’estime cette approche contraire au fait que, tous les mois, au sein de ce Parlement, nous rappelons à l’ordre des pays tiers qui n’ont pas respecté les droits de l’homme."@fr6
"Signor Presidente, in veste di relatore ombra del mio gruppo sulla relazione Cornillet, con il quale mi congratulo per il risultato cui è pervenuto con il suo lavoro, affronto la questione del rispetto dei diritti dell’uomo negli Stati membri dell’Unione europea.
Se esaminiamo i dati disponibili, emergono due tipi di problematiche. Primo: anche questa volta vi sono numerose notizie di comportamento indebito da parte di funzionari statali, fra cui funzionari di polizia, guardie penitenziarie, addetti a servizi di sicurezza e operatori che hanno a che fare con i richiedenti asilo.
Secondo: colpisce il gran numero di notizie in merito a forme di mancato rispetto della parità di trattamento e a casi di discriminazione, soprattutto a danno di persone che appartengono alle cosiddette categorie “deboli” della società. La violenza razzista contro gli stranieri è la manifestazione più evidente di questo fenomeno, ma esso abbraccia anche la tratta di donne, la discriminazione sul posto di lavoro; non parliamo poi della discriminazione degli omosessuali, perché ne ho abbastanza.
Purtroppo durante la fase di preparazione in seno alla commissione per le libertà e i diritti dei cittadini non si è affatto discusso – o si è soltanto accennato superficialmente – a questi aspetti della problematica legata ai diritti dell’uomo nell’Unione europea. Tutta l’attenzione è stata rivolta al modo in cui si dovranno elaborare in futuro nell’ambito del Parlamento europeo le relazioni su tale argomento.
Apprezzo l’impegno e la capacità di resistenza del relatore Cornillet, ma credo che i mezzi rischino di non raggiungere il fine. La discussione sull’obiettivo e sull’organizzazione di questo lavoro in futuro è costata molto tempo ed energia ed è stata oggetto di forti pressioni. Sembrava che si fosse quasi giunti ad un compromesso, ma in tal modo sono andati persi alcuni elementi; adesso non ci resta che sperare che gli emendamenti pongano rimedio a tale situazione. Alcuni aspetti del dibattito non sono ancora stati discussi in maniera esaustiva e pertanto vorrei toccarli.
Primo: la decisione di scegliere la Carta dei diritti fondamentali dell’Unione europea quale pretesto per la relazione. Tale scelta, di per sé ovvia, non deve diventare un limite. La discussione circa la portata dei diritti dell’uomo e del concetto di diritti dell’uomo è in continuo movimento. Anche i diritti dell’uomo sono una questione di diritto vivo. Inoltre non dobbiamo dimenticare che anche gli Stati membri sono vincolati alle convenzioni in materia di diritti dell’uomo del Consiglio d’Europa, dell’ONU e degli organismi che operano in questo campo. Quanto accertato da parte degli organi di vigilanza in merito alle predette convenzioni dovrebbe svolgere un ruolo molto più rilevante nell’ambito delle consultazioni del Parlamento europeo.
Secondo: chi fa cosa? All’interno del Parlamento, tale problema viene esaminato da due commissioni, come è avvenuto anche in questo caso: la commissione per gli affari esteri e la commissione per le libertà e i diritti dei cittadini. Si verificano molte sovrapposizioni a livello sia delle conclusioni sia dei temi affrontati; viene quindi svolto un lavoro doppio e superfluo che dà adito ad una concorrenza squallida per aggiudicarsi uomini e mezzi. E’ necessario che gli organi competenti del Parlamento intervengano in modo da armonizzare meglio tale attività.
Terzo: dove vanno menzionati gli Stati membri circa i quali si nutrono timori in materia di rispetto dei diritti fondamentali? In base al tipo di meccanismo di vigilanza previsto mi sembra che l’unica risposta possibile sia: nella risoluzione e non, in maniera meno esplicita, nella motivazione, come voleva inizialmente il relatore. Ritengo che ciò sia in contrasto con il fatto che mensilmente il Parlamento riprende i paesi terzi per le violazioni commesse nel campo dei diritti dell’uomo."@it9
"Mr President, as shadow rapporteur for my group for the report by Mr Cornillet, whom I should, by the way, like to congratulate on the result of his work, I should like to address the question of respect for human rights in the countries of the European Union itself.
If we look at the facts on the table two complexes of problems stand out. In the first place this time there are again reports on misbehaviour by government servants, such as police officers, prison staff, security services, and officials involved in the handling of asylum seekers.
Secondly one is struck by the number of reports of forms of unequal treatment and discrimination, especially of people belonging to so-called “weak” groups in society. Racist violence against foreigners is the most visible manifestation of this phenomenon, but it also relates to the trafficking in women, discrimination in the workplace, to say nothing of homosexuals, since I have had enough of the topic for the time being.
Unfortunately in the preparatory phase in the Committee on Citizens’ Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs this substantive aspect of the human rights problem in the European Union was scarcely mentioned. All attention focused on the way in which human rights reports in the European Parliament should be produced in future.
I have great appreciation for the commitment and stamina of the rapporteur, Mr Cornillet, but believe that the means are in danger of not achieving their end. The discussion on the future design and organisation of this work took up a great deal of time and energy and was carried out under an undue amount of pressure. A compromise turned out to have been almost reached, but elements were lost and now we must simply hope that things will turn out all right with the amendments. Some aspects of the discussion have not yet been completely concluded and therefore I should like to raise some of these points now.
In the first place, the choice of the EU Charter of Fundamental Rights as the coathanger for the report. This choice, in itself an obvious one, must not, however, become a restrictive corset. The discussion on the scope of human rights and the concept of human rights is still fluid. Human rights are also a matter of living law. Moreover, we must not forget that the Member States are also bound by human rights treaties of the Council of Europe and the United Nations and the specialised bodies. The findings of the supervisory agencies of these treaties should in fact play a much greater part in the deliberations of this Parliament.
Secondly, there is the question: who does what? There are two parliamentary committees which deal with the matter: the Committee on Foreign Affairs and the Committee on Citizens’ Freedoms and Rights. There is a great deal of overlap both in the conclusions and in the themes, unnecessary and duplication of work is being carried out and there is stiff competition for staff and resources. This requires intervention by the authorised bodies of this Parliament in order to coordinate things better.
My third question is: where should the countries of the European Union about which there is concern regarding the observance of fundamental rights be named? In view of the nature of the supervisory mechanism itself the only appropriate answer seems to me to be in the resolution itself and not tucked away in a note, as was the original intention of the rapporteur himself. I find that in conflict with the fact that every month in this Parliament we rap third countries over the knuckles for violation of human rights."@lv10
"Senhor Presidente, na qualidade de relatorasombra, em nome do meu grupo, para o relatório do senhor deputado Cornillet - que quero aliás felicitar sinceramente pelo resultado do seu trabalho -, concentrome na questão do respeito dos direitos humanos no seio dos EstadosMembros da própria União Europeia.
Quando olhamos para os dados que temos em cima da mesa, ressaltam aí dois conjuntos de problemas. Em primeiro lugar, desta feita há também numerosas referências à má conduta por parte de servidores do Estado, como funcionários policiais, pessoal afecto aos estabelecimentos prisionais, serviços de segurança e funcionários ligados ao acolhimento de requerentes de asilo.
Em segundo lugar, ressalta o número de referências a formas de desigualdade de tratamento e de discriminação, sobretudo de pessoas que pertencem aos chamados grupos "vulneráveis" da sociedade. A violência racista contra estrangeiros constitui a manifestação mais visível deste fenómeno, mas tratase aí também de tráfico de mulheres, de discriminação no local de trabalho, para já não falar de atropelos dos direitos dos homossexuais, pois neste momento estou cansada desse tema.
Infelizmente, durante a fase preparatória na Comissão das Liberdades e dos Direitos dos Cidadãos, não se falou - ou quase não se falou - desta vertente essencial da problemática dos direitos humanos na União Europeia. Toda a atenção foi canalizada para a forma como os relatórios em matéria de direitos humanos do Parlamento Europeu deveriam ser elaborados no futuro.
Tenho grande apreço pelo empenho e pela resistência do relator, senhor deputado Cornillet, mas acho realmente que os meios ameaçam passar ao lado do objectivo. A discussão sobre a estruturação e a organização deste trabalho no futuro exigiu muito tempo e energia e esteve sujeita a uma pressão excessiva. A dada altura, parecia que quase se havia atingido um compromisso, mas houve elementos que se perderam e restanos agora esperar que, por via de alterações, a tarefa possa ser ainda levada a bom porto. Alguns aspectos da discussão ainda não foram debatidos até ao fim, pelo que gostaria de abordar alguns deles.
Em primeiro lugar, a escolha da Carta dos Direitos Fundamentais da UE como "cabide" para o relatório. Esta opção, em si óbvia, não pode, contudo, ser um espartilho. A discussão em torno do alcance dos direitos humanos e do conceito de direitos humanos está ainda em curso. Também os direitos humanos são um assunto de direito vivo. Além disso, não podemos perder de vista o facto de que também os EstadosMembros estão vinculados às convenções dos direitos humanos do Conselho da Europa, das Nações Unidas e dos órgãos especializados. As conclusões dos organismos de controlo destas convenções deveriam, aliás, desempenhar um papel muito mais relevante nos debates deste Parlamento.
Em segundo lugar, a questão de saber quem faz o quê. No seio do Parlamento, há duas comissões que se ocupam do assunto, como aqui se revela também, aliás. São elas a Comissão dos Assuntos Externos, dos Direitos do Homem, da Segurança Comum e da Política de Defesa e a Comissão das Liberdades e dos Direitos dos Cidadãos, da Justiça e dos Assuntos Internos. Há muita sobreposição, tanto em termos de conclusões como de temática, muita duplicação desnecessária de trabalho, e verificase, além disso, uma concorrência feroz no que diz respeito a pessoal e a meios. Tudo isso exige a intervenção dos órgãos competentes deste Parlamento, no sentido de coordenar os diversos aspectos.
A minha terceira pergunta vai no sentido de saber em que sede deverão ser referidos pelo nome os países da União Europeia relativamente aos quais existem apreensões no que se prende com o respeito dos direitos humanos. Tendo em conta a natureza do próprio mecanismo de controlo, a única resposta ajustada pareceme ser: na própria resolução, e não, de forma camuflada, numa exposição de motivos, como inicialmente era a intenção do relator. Penso que isso não se concilia com o facto de todos os meses, neste Parlamento, chamarmos à pedra países terceiros pela violação dos direitos humanos."@pt11
"Herr talman! Som skuggföredragande för min grupp för Cornillets betänkande, som jag för övrigt vill framföra hjärtliga lyckönskningar till för resultatet av hans arbete, inriktar jag mig på frågan om respekt för de mänskliga rättigheterna i länderna inom Europeiska unionen själv.
När vi ser på de uppgifter som ligger på bordet, då är det två problemkomplex som framträder. För det första finns det även denna gång många rapporter om dåligt uppförande hos statstjänstemän, som polistjänstemän, fängelsepersonal, säkerhetstjänster och hos tjänstemän som har att göra med behandlingen av asylsökande.
För det andra finns det anmärkningsvärt många rapporter om orättvis behandling och diskriminering, framför allt av personer som tillhör så kallade "svaga" grupper i samhället. Rasistiskt våld mot utlänningar är det mest påtagliga uttrycket för denna företeelse, men det handlar lika väl om kvinnohandel, diskriminering på arbetsplatsen, för att inte bara tala om homosexuella, för det har jag hört nog om nu.
Tyvärr diskuterades denna innehållsmässiga sida av människorättsproblematiken i Europeiska unionen inte alls eller i mycket ringa utsträckning under förberedelsearbetet i utskottet för medborgerliga fri- och rättigheter. All uppmärksamhet gällde på vilket sätt betänkandena om mänskliga rättigheter i Europaparlamentet skall komma till stånd i framtiden.
Jag uppskattar verkligen föredragandens, Cornillets, ansträngning och uthållighetsförmåga, men jag anser ändå att medlet hotar att skjuta över målet. Diskussionen om uppläggningen och organiseringen av detta arbete i framtiden kostade mycket tid och energi och kom under för starkt tryck. Det föreföll nästan som om vi nått en kompromiss, men delar gick förlorade, och nu kan vi inte annat än hoppas att det kommer att gå bra med ändringsförslagen ändå. Vissa aspekter i diskussionen är ännu inte färdigdiskuterade, och jag skulle därför vilja ta upp några av dessa punkter.
För det första valet av stadgan om Europeiska unionens grundläggande rättigheter som utgångspunkt för betänkandet. Detta val, vilket i sig är självklart, får dock inte bli någon tvångströja. Diskussionen om räckvidden för de mänskliga rättigheterna och begreppet mänskliga rättigheter pågår fortfarande. Även mänskliga rättigheter är en fråga om levande rätt. Dessutom får vi inte glömma bort att även medlemsstaterna är bundna av Europarådets, Förenta nationernas och de specialiserade organens fördrag om mänskliga rättigheter. De iakttagelser som görs av de kontrollerande organen i fråga om dessa fördrag borde för övrigt spela en mycket större roll i parlamentets överläggningar.
För det andra frågan om vem som gör vad. Inom parlamentet ägnar sig två utskott åt detta ärende. Det framgår här också: utskottet för utrikesfrågor, mänskliga rättigheter, gemensam säkerhet och försvarspolitik samt utskottet för medborgerliga fri- och rättigheter samt rättsliga och inrikes frågor. Det förekommer en hel del överlappning såväl i slutsatserna som i tematiken, överflödigt och dubbelt arbete utförs och det pågår en smaklös konkurrens om folk och medel. Det kräver ett ingripande av de behöriga organen i parlamentet för att få till stånd en bättre samordning på flera områden.
Min tredje fråga lyder: Var skall man omnämna de länder i Europeiska unionen där det finns bekymmer när det gäller efterlevnaden av de grundläggande rättigheterna? Med tanke på själva övervakningsmekanismens natur förefaller enligt min uppfattning det enda lämpliga svaret vara: i själva resolutionen och inte gömma undan dem i en motivering, vilket var föredragandens ursprungliga avsikt. Jag anser att det strider mot det faktum att vi varje månad slår tredjeländer på fingrarna i fråga om kränkningar av de mänskliga rättigheterna."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples