Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-187"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-07-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Menneskerettigheder i verden/Grundlæggende rettigheder i Unionen4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010704.5.3-187"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-07-04-Speech-3-1884
lpv:speaker	lp:Michel4
lpv:spoken text	". - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, c'est un grand honneur pour moi de m'exprimer devant votre Assemblée en entamant cette présidence. Troisième idéal : l'égalité. L'égalité est un formidable levier en Europe. C'est en son nom que les pays européens tentent d'assurer les mêmes droits, la répartition équitable des fruits de l'activité économique et la représentation démocratique des intérêts de chacun. En Europe occidentale, elle a abouti à l'adoption d'une législation sociale étendue qui nourrit le concept d'égalité de chances et de justice. Dans l'Europe communiste, l'égalitarisme poussé à outrance a fini par sacrifier le droit à l'identité personnelle sur l'autel du collectivisme. Liberté, progrès, égalité ne sont pas seulement des valeurs théoriques. Elles sont le cœur de la construction européenne. Elles lui donnent son sens le plus spécifique et le plus fort. Incorporées dans les textes fondateurs de l'Union, ces valeurs ancrent définitivement l'humanisme dans l'identité européenne. L'an dernier, les quinze pays membres de l'Union ont adopté ce texte essentiel de la Charte des droits fondamentaux. Cette charte reprend précisément les droits et les devoirs des citoyens européens, tant à l'égard d'autrui qu'à l'égard de la communauté humaine et des générations futures. Les notions de liberté, de progrès et d'égalité figurent en bonne place dans le préambule de cette charte. La question de savoir si ce texte va devenir une véritable constitution européenne est désormais posée. Qu'un débat contradictoire puisse animer la réflexion sur cette question doit être considéré comme un moyen pour l'Europe de s'interroger sur son propre avenir. C'est aussi une opportunité à offrir au citoyen pour qu'il prenne parti, parce que prendre parti, c'est déjà goûter à la liberté. C'est lui permettre de se réapproprier son pouvoir de libre choix. Or, trop souvent, le citoyen a le sentiment d'avoir perdu ce droit, au profit de pouvoirs divers, de moins en moins identifiés, comme par exemple la technocratie. L'article 7 du Traité prévoit un mécanisme pour réagir aux violations graves et persistantes des valeurs européennes. Dans une Europe unifiée, le respect par chaque État membre des valeurs fondamentales est devenu l'affaire de tous. Chaque pays est désormais concerné par ce qui se passe dans tout l'espace européen. Si elle veut convaincre les pays tiers du bien-fondé de ses valeurs humanistes, l'Union européenne doit donner l'exemple avant de donner des leçons. Les valeurs essentielles ne figurent pas seulement dans les textes, elles sont également mises en pratique dans les politiques de l'Union européenne. Un premier exemple de l'application des valeurs européennes au quotidien concerne la politique d'élargissement de l'Union. Vous le savez, l'élargissement de l'Union européenne constitue un défi immense. Nos opinions publiques s'inquiètent, selon moi à tort, du déséquilibre entre le développement des pays membres de l'Union et celui des pays candidats. Les conséquences pour la sécurité, pour les droits sociaux, pour l'immigration et l'agriculture, par exemple, ne peuvent pour autant être négligées. Si l'on n'y prend garde, cet élargissement pourrait aboutir à la remise en cause des avancées patiemment réalisées depuis quarante ans. Pourquoi, dès lors, diront certains, prendre ce risque ? La réponse se trouve dans l'audace politique généreuse des fondateurs de l'Europe qui consacrèrent la notion de solidarité internationale à côté de l'intérêt national. En outre, élargir l'Union européenne répond à un devoir historique, celui de réunifier des peuples trop longtemps séparés par l'histoire. Ces deux bonnes raisons qui furent à la base de la plus belle idée politique du XXe siècle, conservent, on le sent bien, tout leur sens. Élargir l'Union européenne correspond à la vision ouverte et généreuse du projet européen originel. Le deuxième exemple concerne la politique étrangère de l'Union européenne. Depuis deux ans cette politique européenne a connu un développement spectaculaire. À la fin de la présidence belge, l'Union européenne devrait être déclarée capable de gérer des crises internationales, ce qui veut dire en clair qu'elle serait apte à monter des missions humanitaires, des missions d'évacuation et des missions de maintien de la paix pour stabiliser les conflits régionaux. Au-delà de la défense de ses intérêts économiques et commerciaux, l'Europe doit aussi veiller à la défense des valeurs qui sont les siennes par des actions concrètes. L'Europe ne peut pas rester passive devant l'intolérable. La liberté, le progrès et l'égalité ne sont envisageables que dans un contexte de paix. L'Europe existe grâce à la paix. J'oserais d'ailleurs dire " ". La réconciliation des ennemis d'hier, l'unification de pays différents par des moyens pacifiques, constituent une innovation politique qui a valeur d'exemple pour les pays tiers. Ce n'est pas pour rien que l'on parle souvent de la nécessité d'européaniser les Balkans. Le processus est d'ailleurs en cours. Voilà, décrites en quelques mots, les valeurs sur lesquelles se fonde notre formidable entreprise européenne. S'interroger sur ces valeurs, c'est aussi découvrir son identité européenne. Les droits de l'homme sont, je crois que vous le savez, un sujet de préoccupation qui porte une part importante de mon engagement politique personnel. Je vais donc mettre cette heureuse occasion à profit pour vous dire la manière dont la présidence entend promouvoir concrètement les valeurs universelles qui fondent notre Union. Par la même occasion, je veux, en tant que président, exprimer la nécessité de défendre ces valeurs chez nous d'abord, mais aussi partout dans le monde. L'Union européenne a à peine plus de quarante ans. Autant dire qu'elle est encore très jeune. En réalité, l'Europe a encore tout son avenir devant elle. Je suis persuadé, pour ma part, que l'avenir de l'Europe sera déterminé principalement par sa capacité à préserver et à propager ses valeurs humanistes. En effet, le modèle européen s'appuie plus que jamais sur trois valeurs fondamentales : la liberté, le progrès et l'égalité. Ces valeurs se sont révélées très fécondes chaque fois qu'elles se sont combinées pour amorcer le dialogue et l'échange. Elles ont aussi, malheureusement, trop souvent été détournées et utilisées à des fins sectaires et parfois totalitaires. La liberté : c'est un idéal qui ne se contente jamais. L'histoire de l'Europe pourrait s'écrire comme une longue lutte contre tout pouvoir arbitraire. La progression des libertés, des droits civils, politiques et sociaux, l'affirmation du peuple, de la démocratie et de l'État de droit demeurent les objectifs les plus motivants de la construction européenne. Ces objectifs, pour la plupart et pour l'essentiel, ont été atteints. Et pourtant, l'on sait bien qu'il reste bien des combats à mener, même dans nos vieilles démocraties, pour les réaliser dans toute leur plénitude, et rien n'est jamais acquis. La liberté peut aussi porter atteinte aux droits des minorités ou aux droits des plus faibles. Lorsqu'elle justifie les égoïsmes, la liberté conduit toujours à l'intolérance et à l'exclusion. Parmi les libertés, il en est une à laquelle l'Union est particulièrement attachée, c'est la liberté d'expression. La liberté des médias reste le garant de l'existence d'un débat public indispensable à la démocratie et qui permet un contrôle par les citoyens au moins aussi fort que celui de nos parlements. Cette liberté de la presse est encore bafouée là où les régimes ne se sentent pas suffisamment irréprochables pour oser affronter la critique, là où le mensonge est le seul moyen de survie d'un pouvoir. Or, la protection et la promotion de la liberté des médias incombent d'abord à l'État. C'est à l'autorité publique de garantir à chacun la liberté d'expression de ses opinions. Ce qui rend cette liberté d'autant plus difficile à conquérir, et parfois à préserver. Reconnaissons-le, même les gouvernements démocratiques sont parfois tentés de réduire ce droit et acceptent souvent mal la controverse et la critique. De même, il est tout aussi intolérable que la démocratie soit prise en otage par la presse. La liberté de presse est un droit vital, existentiel pour l'État de droit. Ce droit correspond aussi à un devoir, celui d'une information honnête, qui cherche à expliquer ou à apprendre, ou à convaincre, non à tromper. C'est pourquoi la liberté d'expression doit nous interpeller sur les problèmes que rencontre la presse d'opinion. Deuxième idéal européen : le progrès. Cette valeur a donné un puissant essor au développement des sciences, des techniques et de l'économie au service de l'être humain. Cet idéal a permis au projet européen d'avancer en confiance, et sans doute de manière irréversible. C'est lui qui est à l'origine de la démarche rigoureuse de la pensée et de l'action. Source d'efficacité, le progrès a, lui aussi, été trop souvent détourné à des fins mercantiles. Quand le progrès mal maîtrisé acquiert sa propre dynamique, il génère la peur et le désarroi."@fr6
lpv:translated text	"Hr. formand, mine damer og herrer, det er mig en stor ære at tale foran Parlamentet og indlede dette formandskab. Det tredje ideal er lighed. Lighed er en formidabel drivkraft i Europa. Det er i lighedens navn, at de europæiske lande forsøger at sikre ens friheder, en ligelig fordeling af frugten af den økonomiske aktivitet og en demokratisk repræsentation af alles interesser. I Vesteuropa har ligheden medført vedtagelsen af en udbredt social lovgivning, der støtter princippet om lige muligheder og rettigheder. I det kommunistiske Europa endte lighedsefterstræbelsen i sin yderste konsekvens til sidst med at ofre retten til en personlig identitet på kollektivitetens alter. Frihed, fremskridt og lighed er ikke kun teoretiske værdier. De er selve det centrale i den europæiske konstruktion. De giver den sin mest specifikke og stærke betydning. Eftersom de er medtaget i de for Unionen grundlæggende tekster, er disse værdier definitivt forankret i den europæiske identitet. Sidste år vedtog de 15 medlemslande den vigtige tekst om de grundlæggende rettigheder. Af dette charter fremgår præcist de europæiske borgeres rettigheder og pligter både over for tredjemand og med hensyn til det menneskelige fællesskab og de kommende generationer. Begreberne frihed, fremskridt og lighed figurerer på en fremtrædende plads i indledningen til chartret. Spørgsmålet om, hvorvidt denne tekst kan blive en egentlig europæisk forfatning, er nu opstået. En kontradiktorisk debat vil kunne animere overvejelserne omkring dette spørgsmål, og det må vi overveje med henblik på at give Europa mulighed for at stille spørgsmålstegn ved sin egen fremtid. Det giver også borgerne en mulighed for at tage parti, for når man tager parti, har man allerede smagt friheden. Det vil gøre det muligt for borgerne igen at vænne sig til deres mulighed for at vælge. Men alt for ofte har borgeren fornemmelsen af at have mistet denne ret til forskellige mere eller mindre identificerede magter som f.eks. teknokratiet. I artikel 7 i traktaten fastsættes en mekanisme, der kan anvendes i forbindelse med alvorlige og vedvarende overtrædelser af de europæiske værdier. I det forenede Europa er alle medlemsstaters overholdelse af de grundlæggende værdier blevet en sag for alle. Alle lande berøres fremover af det, der foregår i hele det europæiske område. Hvis EU vil overbevise tredjelande om disse humanistiske værdier, skal vi foregå med et godt eksempel snarere end at belære andre. De væsentlige værdier fremgår ikke kun af teksterne, de er ligeledes gennemført i EU's politikker. Et første eksempel på gennemførelse af europæiske værdier i dagligdagen vedrører Unionens udvidelsespolitik. Som De ved, er EU's udvidelse en enorm udfordring. Offentligheden er bekymret - efter min mening uden grund - over den manglende balance mellem udviklingen i vores lande og ansøgerlandene. Dog må konsekvenserne i forbindelse med sikkerheden, de sociale rettigheder, indvandringen og landbruget f.eks. ikke negligeres. Hvis man ikke passer på, vil denne udvidelse kunne ende med at bringe de fremskridt, der møjsommeligt blev opnået gennem de første 40 år, i fare. "Hvorfor skulle vi løbe denne risiko?" spørger nogen. Svaret findes i Europas grundlæggeres generøse politiske dristighed, der slog begrebet international solidaritet fast ved siden af national interesse. Desuden er det vores historiske pligt at udvide EU, det vil sig at samle befolkningerne, der alt for længe har været adskilt af historien. Disse to gode grunde, der var grundlaget for den smukkeste politiske idé i det 20 århundrede, har bevaret, og det mærker man tydeligt, hele deres betydning. At udvide EU opfylder den åbne og generøse vision af det oprindelige europæiske projekt. Det andet eksempel vedrører EU's udenrigspolitik. I to år har denne europæiske politik gennemgået en bemærkelsesværdig udvikling. Ved udgangen af det belgiske formandskab burde EU kunne erklære sig klar til at løse internationale kriser, hvilket kort og godt betyder, at den vil være parat til at klare humanitære opgaver, evakueringsopgaver og fredsbevarende opgaver med henblik på at stabilisere konfliktramte regioner. Ud over at forsvare sine økonomiske og kommercielle interesser skal Europa også sørge for at forsvare sine værdier gennem konkrete aktioner. Europa må ikke forholde sig passiv over for intolerance. Frihed, fremskridt og lighed er kun tænkeligt i en fredelig kontekst. Europa eksisterer takket være fred. Jeg vil endda gå så langt som til at sige, at Europa er freden. Forsoning af tidligere fjender og forskellige landes forening ved hjælp af fredelige midler er en politisk fornyelse, der tjener som eksempler for tredjelandene. Der er en grund til, at man ofte taler om nødvendigheden af at europæisere Balkan. Denne proces er i øvrigt i gang. Således har jeg med få ord beskrevet de værdier, som vores enestående europæiske projekt bygger på. Hvis man undersøger disse værdier nærmere, vil man opdage sin egen europæiske identitet. Menneskerettighederne er, det tror jeg, De ved, et emne, der optager en stor del af mit personlige politiske engagement. Jeg vil derfor benytte denne glimrende lejlighed til at fortælle, hvordan formandskabet konkret agter at fremme de universelle værdier, der ligger til grund for Unionen. Ved samme lejlighed vil jeg som formand give udtryk for behovet for at forsvare disse værdier først og fremmest hos os selv, men også i andre lande. EU er knapt 40 år gammel. Det er så at sige stadig meget ungt. I virkeligheden har Europa hele sin fremtid foran sig. Jeg er for mit vedkommende overbevist om, at Europas fremtid især vil blive bestemt gennem dets evne til at bevare og udbrede sine humanistiske værdier. Således hviler den europæiske model mere end nogensinde på tre grundlæggende værdier, nemlig frihed, fremskridt og lighed. Disse værdier har vist sig meget frugtbare, hver gang de kombineres for at indlede en dialog og en meningsudveksling. De har desværre også alt for ofte været fordrejet og anvendt til fanatiske og sommetider totalitære formål. Frihed er et ideal, der aldrig stiller sig tilfreds. Europas historie kan beskrives som en lang bekæmpelse af enhver egenmægtig magt. Fremskridtet inden for friheder, borgerlige rettigheder og politiske og sociale rettigheder samt befolkningernes stadfæstelse af demokratiet og retsstaten er fortsat de mest motiverende mål for den europæiske konstruktion. De fleste og de vigtigste mål er opnået. Og dog ved vi godt, at der fortsat er mange kampe at udkæmpe, selv i vores gamle demokratier, før målene til fulde er opnået, og det kan aldrig blive godt nok. Frihed kan også medføre overgreb på minoriteters eller de svagestes rettigheder. Hvis frihed retfærdiggør egoisme, fører den altid til intolerance og udelukkelse. Blandt frihederne er der en, der ligger Unionen særligt på sinde, og det er ytringsfriheden. Mediernes frihed er fortsat en garant for tilstedeværelsen af en offentlig debat, der er uundværlig for demokratiet, og som muliggør en kontrol foretaget af borgerne, der er mindst lige så stærk som den kontrol, vores parlamenter foretager. Denne frihed trædes stadig under fode dér, hvor magthaverne ikke føler sig tilstrækkeligt fejlfrie til at turde møde kritik, og dér, hvor løgnen er det eneste middel til et styres overlevelse. Men beskyttelse og fremme af mediernes frihed er først og fremmest statens ansvar. Det er de offentlige myndigheders opgave at garantere, at enhver har ret til at udtrykke sine meninger. Det gør denne frihed så meget desto sværere at opnå og nogle gange at bevare. Vi må indrømme, at selv de demokratiske regeringer til tider er fristede til at reducere denne rettighed og ofte er dårlige til at acceptere kontroverser og kritik. Desuden er det også fuldstændigt uacceptabelt, at demokratiet tages til gidsel af pressen. Pressefriheden er en vital rettighed, der er af afgørende vigtighed for retsstaten. Med denne ret følger også en pligt til ærlig information, der skal forklare, uddanne eller overbevise - ikke bedrage. Derfor skal ytringsfriheden få os til at sætte spørgsmålstegn ved de problemer, som meningspressen møder. Det andet europæiske ideal er fremskridtet. Denne værdi har medført et kraftig spring fremad i udviklingen af videnskab, teknik og økonomi til fordel for mennesket. Dette ideal har gjort det muligt for det europæiske projekt stille og roligt at gøre fremskridt, der uden tvivl er uigenkaldelige. Det er fremskridtet, der ligger til grund for tanker og handlinger. Men fremskridtet er som kilde til effektivitet også ofte blevet vendt til kommercielle formål. Når et dårligt styret fremskridt løber løbsk, genererer det frygt og kaos."@da1 "Herr Präsident, meine Damen und Herren Abgeordneten! Es ist mir eine große Ehre, zu Beginn dieser Präsidentschaft vor Ihrem Parlament zu sprechen. Drittes Ideal: die Gleichheit. In der Europäischen Union stellt die Gleichheit eine gewaltige Triebfeder dar. In ihrem Namen sind die europäischen Länder um gleiche Rechte, um die gerechte Verteilung der Ergebnisse der Wirtschaftstätigkeit sowie um die demokratische Vertretung der Interessen aller bemüht. In Westeuropa hat sie zu einer umfassenden Sozialgesetzgebung geführt, durch die der Begriff der Chancengleichheit und der Gerechtigkeit gefördert wird. Im kommunistischen Europa wurde aufgrund extremer Gleichmacherei letztlich das Recht auf persönliche Identität auf dem Altar des Kollektivismus geopfert. Freiheit, Fortschritt, Gleichheit sind nicht nur theoretische Grundsätze. Sie stellen den Kern des europäischen Einigungswerks dar. Sie verleihen ihm seinen ganz spezifischen und ureigenen Sinn. Diese in den Gründungsverträgen der Union festgeschriebenen Prinzipien bedeuten die endgültige Verankerung des Humanismus in der europäischen Identität. Vor einem Jahr haben die fünfzehn Mitgliedstaaten der Union einen grundlegenden Rechtstext - die Charta der Grundrechte - verabschiedet. Darin sind die Rechte und Pflichten der europäischen Bürger sowohl gegenüber anderen als auch gegenüber der menschlichen Gemeinschaft und den künftigen Generationen aufgeführt. Die Begriffe Freiheit, Fortschritt und Gleichheit nehmen in der Präambel dieser Charta einen vorrangigen Platz ein. Damit stellt sich nunmehr die Frage, ob diese Charta zu einer wirklichen europäischen Verfassung wird. Die Erörterung dieser Frage auf der Grundlage einer offenen Debatte sollte von Europa als Anlass aufgefasst werden, sich Gedanken über seine Zukunft zu machen. Die Bürger sollten dabei Gelegenheit erhalten, Stellung zu nehmen, denn Stellung zu nehmen heißt bereits, in den Genuss der Freiheit zu gelangen. Damit wird den Bürgern ermöglicht, das Recht auf freie Entscheidung wieder zurückzugewinnen, denn allzu häufig haben sie den Eindruck, dieses Recht zugunsten verschiedener mehr oder weniger identifizierbarer Mächte wie etwa der Technokratie verloren zu haben. Artikel 7 des Vertrags sieht ein Verfahren vor, um auf eine schwer wiegende und anhaltende Verletzung der europäischen Grundwerte reagieren zu können. In einem vereinten Europa ist die Achtung der Grundwerte durch jeden Mitgliedstaat zu einer Angelegenheit geworden, die alle angeht. Jedes Land ist nunmehr davon betroffen, was im gesamten Unionsraum geschieht. Will die Union Drittländer von der Gültigkeit ihrer humanistischen Werte überzeugen, so muss sie zunächst mit gutem Beispiel vorangehen, ehe sie Lehren erteilt. Die Grundwerte stehen nicht nur in den Verträgen, sondern sie werden im Rahmen der Gemeinschaftspolitiken auch in die Praxis umgesetzt. Ein erstes Beispiel für die praktische Anwendung der europäischen Grundsätze betrifft die Politik der Erweiterung der Union. Die EU-Erweiterung stellt bekanntlich eine gewaltige Herausforderung dar. Die öffentliche Meinung in unseren Ländern macht sich – meines Erachtens zu Unrecht – Sorgen über die ungleiche Entwicklung der Mitgliedstaaten der Union einerseits und der beitrittswilligen Länder andererseits. Allerdings dürfen die Folgen für die Sicherheit, die sozialen Rechte, die Einwanderung und die Landwirtschaft etwa nicht unterschätzt werden. Wenn wir nicht aufpassen, könnten die seit 40 Jahren mühsam errungenen Fortschritte letztlich durch diese Erweiterung infrage gestellt werden. Weshalb, wird mancher entgegnen, gehen wir dann überhaupt dieses Risiko ein? Die Antwort findet sich in der selbstlosen politischen Kühnheit der Gründerväter Europas, die neben das nationale Interesse den Begriff der internationalen Solidarität gesetzt haben. Mit der Erweiterung der Europäischen Union wird außerdem eine historische Verpflichtung erfüllt, nämlich die Wiedervereinigung der Völker, die durch die Geschichte allzu lange voneinander getrennt waren. Diese beiden wesentlichen Gründe, die der großartigsten politischen Idee des 20. Jahrhunderts zugrunde lagen, sind ganz offensichtlich bis heute vollgültig geblieben. Die EU-Erweiterung entspricht dem selbstlosen, visionären Weitblick des ursprünglichen Projekts Europa. Das zweite Beispiel bezieht sich auf die Außenpolitik der Europäischen Union. Diese Politik hat in den vergangenen zwei Jahren eine spektakuläre Entwicklung genommen. Am Ende der belgischen Präsidentschaft sollte die Europäische Union die Fähigkeit zum internationalen Krisenmanagement erworben haben, was im Klartext heißt, dass sie zur Durchführung von humanitären, Evakuierungs- und friedenserhaltenden Missionen zur Stabilisierung regionaler Konflikte in der Lage sein sollte. Über die Verteidigung seiner Wirtschafts- und Handelsinteressen hinaus muss Europa auch für die Wahrung der Werte, zu denen es sich bekennt, durch konkrete Aktionen Sorge tragen. Europa darf angesichts inakzeptabler Situationen nicht passiv bleiben. Freiheit, Fortschritt und Gleichheit sind nur denkbar, wenn Frieden herrscht. Europa verdankt seine Existenz dem Frieden. Ich würde sogar so weit gehen zu sagen . Die Aussöhnung der einstigen Feinde, die Vereinigung unterschiedlicher Länder durch friedliche Mittel stellen ein für Drittländer beispielhaftes politisches Novum dar. Nicht umsonst wird häufig von der Notwendigkeit einer Europäisierung des Balkan gesprochen. Dieser Prozess ist übrigens im Gange. Damit habe ich kurz die Grundwerte beschrieben, auf denen unser großartiges europäisches Vorhaben beruht. Über diese Werte nachzudenken heißt auch, sich ihrer europäischen Identität bewusst zu werden. Die Menschenrechte sind ein Anliegen, dem, wie Sie wohl wissen, ein wesentlicher Teil meines persönlichen politischen Engagements gilt. Deshalb möchte ich die heutige Gelegenheit nutzen, um Ihnen darzulegen, wie der Vorsitz die universellen Werte, auf die sich unsere Union gründet, konkret zu fördern gedenkt. Gleichzeitig möchte ich als Ratspräsident die Notwendigkeit unterstreichen, diese Werte zunächst bei uns, aber auch überall in der Welt zu verteidigen. Die Europäische Union besteht seit wenig mehr als 40 Jahren. Das heißt, sie ist noch sehr jung. Im Grunde hat Europa seine ganze Zukunft noch vor sich. Meiner persönlichen Überzeugung nach wird die Zukunft Europas hauptsächlich dadurch bestimmt werden, ob es in der Lage ist, seine humanistischen Werte zu bewahren und weiter zu verbreiten, denn das europäische Modell beruht mehr denn je auf drei Grundprinzipien: Freiheit, Fortschritt und Gleichheit. Diese Grundsätze haben sich immer dann als sehr fruchtbar erwiesen, wenn sie gemeinsam den Ausgangspunkt für Dialog und Austausch bildeten. Leider sind sie aber auch allzu oft für sektiererische und zuweilen gar totalitäre Zwecke missbraucht worden. Die Freiheit ist ein Ideal, das nie vollständig erreicht wird. Die Geschichte Europas ließe sich als ein langer Kampf gegen jegliche willkürliche Macht beschreiben. Die Förderung der Freiheiten, der bürgerlichen, politischen und sozialen Rechte, die Bekräftigung der Herrschaft des Volkes, der Demokratie und der Rechtsstaatlichkeit bleiben die motivierendsten Ziele des europäischen Aufbauwerks. Diese Ziele sind größtenteils und im Wesentlichen erreicht. Dennoch wird, selbst in unseren alten Demokratien, bekanntlich noch so mancher Kampf auszufechten sein, um sie in vollem Umfang durchzusetzen, und gesichert ist nie etwas. Die Freiheit kann auch die Rechte von Minderheiten oder die Rechte der Schwächsten beeinträchtigen. Wenn Freiheit die Rechtfertigung von Egoismen bedeutet, führt sie stets zu Intoleranz und Ausgrenzung. Eine der Freiheiten, der die Union einen besonders hohen Stellenwert beimisst, ist die freie Meinungsäußerung. Durch die Freiheit der Medien bleibt eine öffentliche Debatte gewährleistet, die für die Demokratie unerlässlich ist und die eine mindestens genauso strikte Kontrolle durch die Bürger ermöglicht, wie sie von unseren Parlamenten ausgeübt wird. Die Pressefreiheit wird dort noch mit Füßen getreten, wo sich ein Regime nicht untadelig genug fühlt, um es zu wagen, sich der Kritik zu stellen, dort, wo sich ein Regime nur dank der Unwahrheit an der Macht zu halten vermag. Der Schutz und die Förderung der Freiheit der Medien sind jedoch in erster Linie Aufgabe des Staates. Ihm obliegt es, allen Bürgern das Recht zu gewährleisten, ihre Meinung frei zu äußern. Dies macht es so schwierig, diese Freiheit zu erringen und zuweilen auch aufrechtzuerhalten. Selbst die demokratischen Regierungen sind, zugegebenermaßen, mitunter versucht, dieses Recht einzuschränken, und tun sich häufig schwer mit Widerspruch und Kritik. Ebenso wenig hinnehmbar ist es, dass die Demokratie von der Presse in Geiselhaft genommen wird. Die Pressefreiheit ist für den Rechtsstaat ein lebenswichtiges, ein existenzielles Recht. Diesem Recht entspricht auch eine Pflicht, nämlich die Pflicht zur ehrlichen Information, deren Ziel darin besteht, zu erklären, mitzuteilen oder zu überzeugen, nicht aber zu täuschen. Deshalb muss uns die Freiheit der Meinungsäußerung Anlass sein, uns mit den Problemen der meinungsbildenden Presse auseinander zu setzen. Zweites europäisches Ideal: der Fortschritt. Dieser Grundsatz hat der Entwicklung der Wissenschaften, der Technik und der Wirtschaft im Dienste des Menschen einen mächtigen Impuls verliehen. Dieses Ideal hat es ermöglicht, dass das Projekt Europa vertrauensvoll und zweifellos auch unwiderruflich vorangetrieben wird. Der Fortschritt bildet die Grundlage für Konsequenz im Denken und Handeln. Als Quelle der Effizienz wurde er auch allzu häufig für rein materielle Zwecke missbraucht. Wenn der Fortschritt sich der Kontrolle entzieht und eine Eigendynamik entfaltet, so ruft er Ängste und Verunsicherung hervor."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, είναι μεγάλη μου τιμή να ομιλώ ενώπιόν σας με την έναρξη της Προεδρίας αυτής. Τρίτο ιδανικό: η ισότητα. Η ισότητα συνιστά σημαντικό κινητήριο μοχλό της Ευρώπης. Στο όνομα της ισότητας, οι ευρωπαϊκές χώρες επιχειρούν να διασφαλίσουν τα ίδια δικαιώματα, τη δίκαιη κατανομή των καρπών της οικονομικής δραστηριότητας και τη δημοκρατική εκπροσώπηση των συμφερόντων κάθε ατόμου. Στη Δυτική Ευρώπη, η ισότητα οδήγησε στην υιοθέτηση εκτεταμένης κοινωνικής νομοθεσίας που προάγει την έννοια της ισότητας των ευκαιριών και της δικαιοσύνης. Στην κομμουνιστική Ευρώπη, η θεωρία της υπέρμετρης κοινωνικής ισότητας είχε ως αποτέλεσμα να θυσιαστεί η ατομική ταυτότητα στο βωμό του κολεκτιβισμού. Η ελευθερία, η πρόοδος, η ισότητα δεν είναι μόνο θεωρητικές αξίες. Είναι το επίκεντρο του ευρωπαϊκού οικοδομήματος. Του προσδίδουν το ειδικότερο και ουσιαστικότερο νόημά του. Έχοντας συμπεριληφθεί στα ιδρυτικά κείμενα της Ένωσης, οι εν λόγω αξίες συνδέουν άρρηκτα τον ανθρωπισμό με την ευρωπαϊκή ταυτότητα. Τον περασμένο χρόνο, τα δεκαπέντε κράτη μέλη της Ένωσης ενέκριναν ένα σημαντικότατο κείμενο: τον Χάρτη των Θεμελιωδών Δικαιωμάτων. Ο Χάρτης αυτός συγκεντρώνει ακριβώς τα δικαιώματα και τις υποχρεώσεις των ευρωπαίων πολιτών, τόσο ως προς τον πλησίον όσο και ως προς την κοινότητα των ανθρώπων και τις μελλοντικές γενιές. Οι έννοιες της ελευθερίας, της προόδου και της ισότητας κατέχουν περίοπτη θέση στο προοίμιο του Χάρτη. Το ερώτημα που τίθεται πλέον είναι εάν το κείμενο αυτό θα μετατραπεί σε ευρωπαϊκό σύνταγμα. Η συζήτηση γύρω από το θέμα αυτό συνιστά ένα μέσο ώστε η Ευρώπη να σκεφθεί σοβαρά και να αναρωτηθεί για το μέλλον της. Συνιστά επίσης μια ευκαιρία ώστε ο πολίτης να πάρει θέση, και αυτό συνιστά ήδη μια γεύση ελευθερίας. Του επιτρέπεται έτσι να οικειοποιηθεί εκ νέου το δικαίωμα της ελεύθερης επιλογής, καθώς, πολύ συχνά, ο πολίτης έχει την αίσθηση ότι οι διάφορες, όλο και λιγότερο προσδιορισμένες, εξουσίες, όπως για παράδειγμα η τεχνοκρατία, του το έχουν αφαιρέσει. Το άρθρο 7 της Συνθήκης προβλέπει έναν μηχανισμό αντίδρασης στις σοβαρές και επίμονες παραβιάσεις των ευρωπαϊκών αξιών. Στο πλαίσιο μιας ενωμένης Ευρώπης, ο σεβασμός των θεμελιωδών αξιών από όλα ανεξαιρέτως τα κράτη μέλη είναι πλέον υπόθεση όλων. Τα δρώμενα στον ευρωπαϊκό χώρο αφορούν εφεξής όλες τις χώρες. Εάν θέλει να πείσει τις τρίτες χώρες για το βάσιμο των ανθρωπιστικών αξιών της, η Ευρωπαϊκή Ένωση οφείλει να δώσει το παράδειγμα πριν δώσει μαθήματα. Οι ουσιαστικές αξίες δεν διατυπώνονται μόνο μέσα στα κείμενα, εφαρμόζονται επίσης στην πράξη μέσω των πολιτικών της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Ένα πρώτο παράδειγμα της εφαρμογής των ευρωπαϊκών αξιών στην καθημερινή ζωή αφορά την πολιτική διεύρυνσης της Ένωσης. Όπως ήδη γνωρίζετε, η διεύρυνση της Ευρωπαϊκής Ένωσης συνιστά μια τεράστια πρόκληση. Η κοινή γνώμη των κρατών μελών ανησυχεί, κατά τη γνώμη μου άδικα, για την έλλειψη ισορροπίας μεταξύ της ανάπτυξης των κρατών μελών της Ένωσης και των υποψηφίων χωρών. Οι συνέπειες για την ασφάλεια, για τα κοινωνικά δικαιώματα, για τη μετανάστευση και για τη γεωργία, για παράδειγμα, δεν είναι δυνατό ασφαλώς να αγνοηθούν. Εάν δεν προσέξουμε, η διεύρυνση αυτή ενδέχεται να καταλήξει στην αμφισβήτηση της προόδου που με τόση υπομονή σημειώνουμε εδώ και σαράντα χρόνια. Γιατί, λοιπόν, θα πουν ορισμένοι, να το διακινδυνεύσουμε; Η απάντηση βρίσκεται στη γενναιόδωρη πολιτική τόλμη των ιδρυτών της Ευρώπης οι οποίοι έθεσαν την έννοια της διεθνούς αλληλεγγύης δίπλα στο εθνικό συμφέρον. Εξάλλου, η διεύρυνση της Ευρωπαϊκής Ένωσης ανταποκρίνεται σε ένα ιστορικό καθήκον, στην επανένωση των λαών, τους οποίους έχει χωρίσει η ιστορία εδώ και πολλά χρόνια. Οι δύο αυτοί σοβαροί λόγοι που αποτελούν τη βάση της πιο γοητευτικής πολιτικής ιδέας του εικοστού αιώνα, διατηρούν, όπως καλά γνωρίζουμε, όλο τους το νόημα. Η διεύρυνση της Ευρωπαϊκής Ένωσης είναι ένα βήμα προς την υλοποίηση του ανοιχτού και γενναιόδωρου οράματος του αρχικού ευρωπαϊκού σχεδίου. Το δεύτερο παράδειγμα αφορά την εξωτερική πολιτική της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Εδώ και δύο χρόνια, η ευρωπαϊκή αυτή πολιτική γνωρίζει θεαματική ανάπτυξη. Κατά τη λήξη της βελγικής Προεδρίας, η Ευρωπαϊκή Ένωση θα πρέπει να είναι ικανή να διαχειρίζεται διεθνείς κρίσεις, γεγονός που σημαίνει ουσιαστικά ότι θα είναι σε θέση να πραγματοποιεί αποστολές ανθρωπιστικής βοήθειας, αποστολές εκκένωσης και αποστολές διαφύλαξης της ειρήνης με στόχο τη σταθεροποίηση των περιφερειακών συγκρούσεων. Πέρα από την προστασία των οικονομικών και εμπορικών συμφερόντων της, η Ευρώπη οφείλει επίσης να μεριμνήσει για την προστασία των αξιών της με συγκεκριμένες ενέργειες. Η Ευρώπη δεν πρέπει να παραμείνει παθητική απέναντι στη μισαλλοδοξία. Η ελευθερία, η πρόοδος και η ισότητα δεν μπορούν να νοηθούν χωρίς την ειρήνη. Η Ευρώπη υπάρχει χάρη στην ειρήνη. Θα τολμούσα μάλιστα να πω . Η συμφιλίωση των μέχρι χθες εχθρών, η ενοποίηση διαφορετικών χωρών με ειρηνικά μέσα, συνιστούν μια πολιτική καινοτομία που αποτελεί παράδειγμα για τις τρίτες χώρες. Δεν μιλούμε άνευ λόγου για εξευρωπαϊσμό των Βαλκανίων, διαδικασία που είναι ήδη εξάλλου υπό εξέλιξη. Μόλις σας περιέγραψα συνοπτικά τις αξίες στις οποίες στηρίζεται το καταπληκτικό επίτευγμα της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Τα ερωτήματα που θέτουμε σχετικά με τις αξίες αυτές μας βοηθούν να ανακαλύψουμε την ευρωπαϊκή μας ταυτότητα. Όλοι γνωρίζετε νομίζω ότι τα ανθρώπινα δικαιώματα είναι ένας τομέας ο οποίος αποτελεί σημαντικό μέρος της προσωπικής πολιτικής μου δέσμευσης. Επωφελούμαι λοιπόν από την θαυμάσια αυτή ευκαιρία για να σας περιγράψω τον τρόπο με τον οποίο η Προεδρία σκοπεύει να προωθήσει ουσιαστικά τις παγκόσμιες αξίες επάνω στις οποίες στηρίζεται η Ένωσή μας. Με την ίδια ευκαιρία, θα ήθελα, ως Πρόεδρος, να πω ότι είναι ανάγκη να υπερασπιστούμε τις αξίες αυτές πρώτα από όλα στο εσωτερικό της Ένωσης και κατόπιν σε ολόκληρο τον κόσμο. Η Ευρωπαϊκή Ένωση μετρά σαράντα μόλις χρόνια ύπαρξης. Είναι δηλαδή πολύ νέα ακόμη. Στην πραγματικότητα, η Ευρώπη έχει ακόμη όλο το μέλλον μπροστά της. Προσωπικά, είμαι πεπεισμένος ότι το μέλλον της Ευρώπης θα καθοριστεί κυρίως από την ικανότητά της να διαφυλάξει και να διαδώσει τις ανθρωπιστικές αξίες της. Πράγματι, το ευρωπαϊκό πρότυπο στηρίζεται περισσότερο από ποτέ σε τρεις θεμελιώδεις αξίες: στην ελευθερία, στην πρόοδο και στην ισότητα. Ο συνδυασμός των εν λόγω αξιών αποδείχθηκε ιδιαίτερα γόνιμος όποτε έγινε με σκοπό την έναρξη του διαλόγου και την ανταλλαγή απόψεων. Συχνότατα επίσης, δυστυχώς, οι αξίες αυτές διαστρεβλώθηκαν και χρησιμοποιήθηκαν για αιρετικούς και ορισμένες φορές ολοκληρωτικούς σκοπούς. Η ελευθερία... είναι ένα άπιαστο ιδανικό. Η ιστορία της Ευρώπης μπορεί να θεωρηθεί ένας μακροχρόνιος αγώνας ενάντια σε κάθε αυθαίρετη εξουσία. Η πρόοδος των ελευθεριών, των αστικών, πολιτικών και κοινωνικών δικαιωμάτων, η επικύρωση της λαϊκής βούλησης, της δημοκρατίας και του κράτους δικαίου εξακολουθούν να αποτελούν τους βασικούς στόχους της ευρωπαϊκής οικοδόμησης. Το μεγαλύτερο και ουσιώδες μέρος των στόχων αυτών έχει στην ουσία επιτευχθεί. Και όμως, γνωρίζουμε καλά ότι έχουμε ακόμη πολλές μάχες να δώσουμε, ακόμη και στο πλαίσιο των παλαίμαχων πια δημοκρατιών μας, προκειμένου να επιτύχουμε την πλήρη ολοκλήρωσή τους, και ότι τίποτε δεν αποκτάται για πάντα. Η ελευθερία μπορεί επίσης να πλήξει τα δικαιώματα των μειονοτήτων ή τα δικαιώματα των πιο αδύνατων. Όταν εξυπηρετεί εγωιστικές αντιλήψεις, η ελευθερία οδηγεί πάντοτε στη μισαλλοδοξία και στον αποκλεισμό. Μεταξύ των ελευθεριών, υπάρχει μία στην οποία η Ένωση αποδίδει ιδιαίτερη σημασία, είναι η ελευθερία της έκφρασης. Η ελευθερία των μέσων επικοινωνίας εξακολουθεί να είναι ο εγγυητής του δημόσιου διαλόγου ο οποίος είναι απαραίτητος για τη δημοκρατία και επιτρέπει στους πολίτες να ασκούν τουλάχιστον εξίσου αυστηρό έλεγχο με τα κοινοβούλια μας. Η ελευθερία αυτή του Τύπου καταστρατηγείται ακόμη εκεί όπου τα καθεστώτα δεν αισθάνονται αρκετή σιγουριά ώστε να τολμήσουν να αντιμετωπίσουν τις επικρίσεις, εκεί όπου το ψέμα είναι το μοναδικό μέσο επιβίωσης της εξουσίας. Επομένως, η προστασία και η προαγωγή της ελευθερίας των μέσων ενημέρωσης είναι κυρίως καθήκον του κράτους. Στις δημόσιες αρχές εναπόκειται ακριβώς η διασφάλιση της ελεύθερης έκφρασης της γνώμης των πολιτών, γεγονός που καθιστά ακόμη πιο δύσκολη την απόκτηση, και ορισμένες φορές τη διατήρηση, της ελευθερίας αυτής. Ας το παραδεχτούμε, ακόμη και οι δημοκρατικές κυβερνήσεις μπαίνουν στον πειρασμό να περιορίσουν το εν λόγω δικαίωμα και αποδέχονται συχνά με άσχημο τρόπο την αμφισβήτηση και την κριτική. Ομοίως, είναι εξίσου απαράδεκτο η δημοκρατία να είναι όμηρος του Τύπου. Η ελευθερία του Τύπου συνιστά ζωτικό δικαίωμα, άρρηκτα συνδεδεμένο με την ίδια την υπόσταση του κράτους δικαίου. Το δικαίωμα αυτό είναι συνυφασμένο με μια υποχρέωση, με την υποχρέωση παροχής έγκυρης πληροφόρησης, πληροφόρησης που επιχειρεί να εξηγήσει, να διδάξει, ή να πείσει, όχι, όμως, να εξαπατήσει. Για το λόγο αυτό, η ελευθερία έκφρασης μας καλεί να δώσουμε απαντήσεις στα προβλήματα που αντιμετωπίζει ο στρατευμένος τύπος. Δεύτερο ευρωπαϊκό ιδανικό: η πρόοδος. Η αξία αυτή έχει δώσει ισχυρή ώθηση στην ανάπτυξη των επιστημών, της τεχνολογίας και της οικονομίας στην υπηρεσία του ανθρώπου. Το εν λόγω ιδανικό επέτρεψε στο ευρωπαϊκό όραμα να προχωρήσει κατά τρόπο αποφασιστικό και ασφαλώς αναπόδραστο. Στο ιδανικό αυτό οφείλεται η αυστηρή πορεία της σκέψης και της δράσης. Πηγή αποτελεσματικότητας, η πρόοδος επίσης διαστρεβλώθηκε συχνότατα για κερδοσκοπικούς σκοπούς. Όταν η ανεξέλεγκτη πρόοδος αποκτά ίδια δυναμική, προκαλεί φόβο και σύγχυση."@el8 "Mr President, ladies and gentlemen, I have the great honour to address your Assembly at the beginning of this presidency. Freedom, progress and equality are not just theoretical values. They lie at the very heart of European integration. They give it its most specific and real meaning. These values, incorporated in the founding texts of the Union, firmly enshrine humanism as a part of the European identity. Last year, the 15 EU Member States adopted an essential document, the Charter of Fundamental Rights. This charter specifically sets out the rights and duties of the European citizens, both towards others and towards the community of man and future generations. The concepts of freedom, progress and equality are given due emphasis in the preamble to that charter. The question now is whether this charter will become a genuine European constitution. The heated debate that has surrounded this issue is an incentive for Europe to look at its own future. It is also an opportunity for the citizens to take sides, because to take sides in itself gives them a taste of freedom. It allows them to regain their freedom of choice. All too often, in fact, the citizens feel they have forfeited this right to various less and less identifiable powers, such as technocracy. Article 7 of the Treaty provides for a mechanism to deal with serious and persistent violations of the European values. In a unified Europe, it is now in the interests of all that every Member State respects the fundamental values. Henceforth, every country is affected by what is happening anywhere in Europe. If it wants to convince third countries that its humanist values are sound, the European Union must teach by example before teaching lessons. The essential values are not just written in the texts; they are also put into practice in the European Union’s policies. A first example of the way the European values are applied in everyday life can be seen in the EU’s enlargement policy. As you know, EU enlargement is a tremendous challenge. Public opinion is worried, wrongly in my view, about the imbalance between the level of development of the EU Member States and that of the candidate countries. That does not mean we can disregard the implications this has for security, social rights, immigration and agriculture, for example. If we do not take care, this enlargement could once again call into question the progress patiently achieved over the past 40 years. Some people will then say: so why take the risk? The reply is to be found in the bold and generous political approach of the founding fathers of Europe who enshrined the concept of international solidarity beside that of the national interest. Furthermore, we have a historical duty to enlarge the European Union, because we have to reunite nations that history has kept apart for far too long. These two good reasons, which inspired the most splendid political idea of the twentieth century, clearly remain just as meaningful. Enlargement of the European Union is consistent with the open and generous vision of the original European project. The second example relates to the European Union’s foreign policy. This European policy has evolved quite spectacularly over the past two years. By the end of the Belgian presidency, it should be possible to declare the European Union capable of managing international crises, which means in plain words that it will be able to carry out humanitarian, evacuation and peacekeeping tasks to stabilise regional conflicts. Over and above the defence of its economic and commercial interests, Europe must also defend its values by taking concrete action. Europe cannot watch passively while the intolerable happens. Freedom, progress and equality can only be envisaged in a context of peace. Europe exists thanks to peace. I would even go as far as to say "Europe is peace". Reconciliation with yesterday’s enemies, the unification of different countries by peaceful means, these are a political innovation that can set an example to third countries. It is with good reason that there is often talk of the need to Europeanise the Balkans. In fact this process is already under way. I have given you a brief description of the values on which our great European enterprise is founded. To inquire into these values is also a way of discovering our European identity. As you know, human rights are a subject of concern to which I have a strong personal political commitment. I will therefore seize this opportunity to tell you how the presidency proposes in concrete terms to promote the universal values on which our Union is based. At the same time, in my capacity as President-in-Office, let me confirm that we must uphold these values here at home, first of all, but also throughout the world. The European Union is only just over 40 years old. That means it is still very young. In fact, Europe still has its whole future before it. I for my part am convinced that Europe’s future will be determined mainly by its capacity to uphold and disseminate its humanist values. Indeed, the European model is based more than ever on three fundamental values: freedom, progress and equality. These values have proved very fertile whenever they have been combined to initiate dialogue and exchanges of view. Sadly, we have all too often also seen them diverted and used for sectarian and sometimes totalitarian purposes. Freedom is an ideal that can never be fully realised. The history of Europe could be written as a long battle against arbitrary power of all kinds. The strongest motive force of European integration remains the achievement of certain objectives: greater freedom and civil, political and social rights, the affirmation of the people, democracy and the constitutional state. Basically, most of these objectives have been attained. Yet we are well aware that many battles remain to be fought, even in our old democracies, if they are to be achieved in full, for nothing can ever be taken for granted. Freedom can also put the rights of minorities or the rights of the weakest at risk. When it is used as a pretext for selfishness, freedom always leads to intolerance and exclusion. One of these freedoms is particularly close to the Union’s heart, freedom of expression. Media freedom remains the guarantee for holding the public debate that is vital to democracy and it is what gives the citizens at least the same power of scrutiny as our parliaments. This freedom of the press is still being flouted by regimes that do not feel blameless enough to dare face criticism, by rulers who use lies as their only means of survival. However, first and foremost it is up to the state to protect and promote media freedom. It is up to the public authority to guarantee freedom of expression and opinion for everyone. That is what makes it all the more difficult to achieve, and at times to protect, this freedom. We have to acknowledge the fact that even democratic governments are sometimes tempted to weaken this right and often find it hard to accept controversy and criticism. In the same vein, it is equally intolerable for democracy to be taken hostage by the press. Freedom of the press is a vital right that lies at the very heart of the constitutional state. Yet this right also goes hand in hand with a duty, the duty to provide honest information in an effort to explain or teach, to convince, but not to mislead. That is why we must ensure the freedom of expression of the political press. Second European ideal: progress. This value gave a powerful boost to the development of science, technology and the economy in the service of mankind. This ideal enabled the European project to move forwards confidently, and without doubt irreversibly. It has inspired a rigorous approach in both thought and action. Because it improves effectiveness, progress too has all too often been diverted to mercenary ends. When progress that is not properly controlled acquires its own dynamic, it generates fear and disarray. Third ideal: equality. Equality is a hugely powerful lever in Europe. It is in the name of equality that the countries of Europe try to secure equal rights, an equal share in the fruits of economic activity and the democratic representation of the interests of every individual. In Western Europe, this has led to the adoption of far-reaching social legislation to guarantee equal opportunities and equality under the law. In Communist Europe, the extreme version of egalitarianism ended up sacrificing the right to a personal identity on the altar of collectivism."@en3 "(FR) Señor Presidente, señoras y señores diputados, es un gran honor para mi dirigirme a su Asamblea al inicio de esta Presidencia. Tercer ideal: la igualdad. La igualdad es un formidable incentivo para Europa. Precisamente en su nombre, los países europeos intentan asegurar los mismos derechos, el reparto equitativo de los frutos de la actividad económica y la representación democrática de los intereses de todos. En Europa occidental, la igualdad ha dado lugar a la adopción de una amplia legislación social que nutre el concepto de igualdad de oportunidades y de justicia. En la Europa comunista, el igualitarismo llevado al extremo acabó por sacrificar el derecho de la identidad personal en el altar del colectivismo. Libertad, progreso, igualdad no son solamente valores teóricos. Constituyen el propio núcleo de la construcción europea. Le dan su sentido más específico y más fuerte. Incorporados en los textos fundadores de la Unión, estos valores arraigan definitivamente el humanismo en la identidad europea. El año pasado, los quince países miembros de la Unión aprobaron ese texto esencial que es la Carta de Derechos Fundamentales. Esta Carta reitera precisamente los derechos y deberes de los ciudadanos europeos, tanto con respecto a sus semejantes como con respecto a la comunidad humana y las generaciones futuras. Las nociones de libertad, progreso e igualdad ocupan un lugar esencial en el preámbulo de esta Carta. Ya desde ahora, se plantea la cuestión de saber si este texto va a convertirse en una verdadera constitución europea. El hecho de que un debate contradictorio pueda animar la reflexión sobre esta cuestión debe considerarse como un medio para que Europa se interrogue sobre su propio futuro. Asimismo, es una oportunidad que ha de brindarse al ciudadano para que tome partido, porque si toma partido, eso ya es probar la libertad. Significa permitirle apropiarse de nuevo de su poder de libre elección. Sin embargo, demasiado a menudo, el ciudadano tiene el sentimiento de haber perdido este derecho en favor de diversos poderes, cada vez menos determinados, como, por ejemplo, la tecnocracia. El artículo 7 del Tratado prevé un mecanismo para reaccionar contra las violaciones graves y persistentes de los valores europeos. En una Europa unificada, el respeto por parte de cada Estado miembro de los valores fundamentales se ha convertido en un asunto que incumbe a todos. De ahora en adelante, cada país se interesa en todo lo que ocurre en el espacio europeo. Si la Unión Europea quiere convencer a terceros países de lo bien fundado de sus valores humanistas, debe dar ejemplo antes de dar lecciones. Los valores esenciales no solamente figuran en los textos, también se ponen en práctica en las políticas de la Unión Europea. Un primer ejemplo de la aplicación de los valores europeos en la vida diaria concierne la política de ampliación de la Unión. Como ustedes lo saben, la ampliación de la Unión Europea constituye un reto inmenso. Nuestras opiniones públicas se inquietan, a mi juicio sin razón, del desequilibrio entre el desarrollo de los países miembros de la Unión y el de los países candidatos. Sin embargo, las consecuencias que acarrea para la seguridad, los derechos sociales, la inmigración y la agricultura, por ejemplo, no pueden descuidarse. Si no se pone cuidado, esta ampliación podría acabar por poner en tela de juicio los avances pacientemente realizados desde hace cuarenta años. ¿Por qué, entonces, preguntarán algunos, tomar ese riesgo? La respuesta radica en la generosa audacia política de los fundadores de Europa, que consagraron la noción de solidaridad internacional a la par del interés nacional. Además, ampliar la Unión Europea responde a un deber histórico, el de reunificar los pueblos separados por la historia durante demasiado tiempo. Estas dos buenas razones que dieron origen a la más bella idea política del siglo XX conservan, a todas luces, todo su sentido. Ampliar la Unión Europea corresponde a la visión abierta y generosa del proyecto europeo original. El segundo ejemplo se refiere a la política extranjera de la Unión Europea. Desde hace dos años, esta política europea ha experimentado un desarrollo espectacular. Al final de la Presidencia belga, la Unión Europea debería ser declarada capaz de ocuparse de la gestión de crisis internacionales, lo que quiere decir claramente que sería competente para organizar misiones humanitarias, misiones de evacuación y misiones de mantenimiento de la paz para estabilizar los conflictos regionales. Más allá de la defensa de sus intereses económicos y comerciales, Europa debe velar también por la defensa de los valores que son los suyos mediante acciones concretas. Europa no puede permanecer pasiva ante lo intolerable. La libertad, el progreso y la igualdad sólo pueden pensarse en un contexto de paz. Europa existe gracias à la paz. Me atrevería incluso a decir " ". La reconciliación de los enemigos de antaño, la unificación de países diferentes gracias a medios pacíficos, constituyen una innovación política que vale como ejemplo para los terceros países. No en balde suele hablarse de la necesidad de europeizar los Balcanes. El proceso se encuentra, por lo demás, en curso. Estos son, descritos en una palabras, los valores en los que se funda nuestra formidable empresa europea. Interrogarse sobre estos valores, es también descubrir su identidad europea. Los derechos humanos son, creo que ustedes lo saben, un tema que me preocupa y forma parte importante de mi compromiso político personal. Por tanto, voy a aprovechar esta ocasión para decirles la manera en que la Presidencia piensa promover concretamente los valores universales que fundan nuestra Unión. Asimismo, quiero, en calidad de Presidente, expresar la necesidad de defender estos valores, en nuestros países primeramente, pero también en todo el resto del mundo. La Unión Europea tiene apenas más de cuarenta años. Es decir, todavía es muy joven. En realidad, Europa todavía tiene ante ella todo su porvenir. Por mi parte, estoy convencido de que el futuro de Europa estará determinado principalmente por su capacidad para preservar y propagar sus valores humanistas. En efecto, el modelo europeo se apoya más que nunca en tres valores fundamentales: la libertad, el progreso y la igualdad. Estos valores se han revelado sumamente fecundos cada vez que se han conjugado para entablar el diálogo y el intercambio. Del mismo modo, lamentablemente, muy a menudo han sido desviados y utilizados con fines sectarios y a veces totalitarios. La libertad: es un ideal que jamás se sacia. La historia de Europa podría escribirse como una larga lucha contra todo poder arbitrario. La progresión de las libertades, los derechos civiles, políticos y sociales, la afirmación del pueblo, de la democracia y del Estado de derecho siguen siendo los objetivos más motivadores de la construcción europea. Estos objetivos se han logrado en su mayor parte y en lo esencial. Sin embargo, sabemos muy bien que quedan muchos combates pendientes, incluso en nuestras antiguas democracias, para hacerlos realidad en toda su plenitud, y jamás hay ninguna conquista adquirida definitivamente. La libertad también puede perjudicar los derechos de las minorías y los derechos de los más débiles. Cuando justifica los egoísmos, la libertad conduce siempre a la intolerancia y a la exclusión. Entre las libertades, hay una a la que la Unión concede especial importancia, la libertad de expresión. La libertad de los medios de comunicación sigue siendo el garante de la existencia de un debate público indispensable a la democracia y permite ejercer un control por parte de los ciudadanos al menos tan fuerte como el de nuestros parlamentos. Esta libertad de la prensa todavía sigue siendo burlada ahí donde los regímenes no se sienten suficientemente irreprochables como para atreverse a afrontar la crítica, ahí donde la mentira es el único medio de supervivencia de un poder. Ahora bien, la protección y la promoción de la libertad de los medios de comunicación incumben primeramente al Estado. Corresponde a la autoridad pública garantizar a todos la libertad de expresar sus opiniones. Lo que hace que esta libertad sea tanto más difícil de conquistar, y a veces de preservar. Hay que reconocerlo, incluso los gobiernos democráticos a veces se ven tentados a reducir este derecho y tienen dificultades para aceptar la controversia y la crítica. Del mismo modo, es igualmente intolerable que la prensa tome como rehén a la democracia. La libertad de prensa es un derecho vital, existencial para el Estado de derecho. Este derecho corresponde también a un deber, el de una información honesta, que trata de explicar, de enseñar, de convencer, no de engañar. Por ello, la libertad de expresión debe interpelarnos sobre los problemas que experimenta la prensa de opinión. El segundo ideal europeo: el progreso. Este valor ha dado un poderoso impulso al desarrollo de las ciencias, las técnicas y la economía al servicio del ser humano. Este ideal ha permitido al proyecto europeo avanzar con confianza, y sin duda alguna de manera irreversible. Es éste el que da origen al proceso riguroso del pensamiento y de la acción. Fuente de eficacia, el progreso también se ha desviado demasiado a menudo con fines mercantiles. Cuando el progreso mal controlado adquiere su propia dinámica, genera miedo y desasosiego."@es12 "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on suuri kunnia pitää puheenvuoro parlamentissanne aloittaessani tämän puheenjohtajakauteni. Kolmas ihanne on tasa-arvo. Tasa-arvo on erinomainen kannustin Euroopassa. Euroopan valtiot pyrkivät sen nimissä takaamaan samat oikeudet, taloudellisen toiminnan hedelmien tasapuolisen jakamisen ja kaikkien etujen demokraattisen edustuksen. Länsi-Euroopassa on hyväksytty tämän takia laaja sosiaalilainsäädäntö, joka ruokkii tasa-arvon ja oikeuden periaatetta. Kommunistisessa Euroopassa liian pitkälle ajettu tasa-arvojärjestelmä on aiheuttanut sen, että henkilökohtainen identiteetti on uhrattu kollektivismin alttarilla. Vapaus, kehitys ja tasa-arvo eivät ole vain teoreettisia arvoja, vaan Euroopan rakentamisen ydin. Ne antavat sille sen erityisemmän ja voimakkaamman luonteen. Nämä arvot on sisällytetty unionin perustamisteksteihin, ja ne juurruttavat siten humanismin lopullisesti eurooppalaiseen identiteettiin. Unionin 15 jäsenvaltiota hyväksyivät viime vuonna olennaisen tekstin eli perusoikeuskirjan. Tähän perusoikeuskirjaan sisältyvät nimenomaan eurooppalaisten kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet sekä muita ihmisiä että ihmiskuntaa ja tulevia sukupolvia kohtaan. Vapauden, kehityksen ja tasa-arvon käsitteillä on tärkeä asema tämän perusoikeuskirjan johdanto-osassa. On esitetty siten kysymys siitä, tuleeko tästä tekstistä todellinen Euroopan perustuslaki. Tätä kysymystä koskevaa pohdintaa elävöittävää keskustelua on pidettävä Euroopan keinona miettiä omaa tulevaisuuttaan. Se tarjoaa myös kansalaisille tilaisuuden osallistua, koska osallistuminen on jo vapauden maistamista. Kansalaiset voivat siten jälleen käyttää valinnanvapautta koskevaa toimivaltaansa. Kansalaisilla on kuitenkin liian usein tunne siitä, että he ovat menettäneet tämän oikeuden erilaisten yhä huonommin yksilöityjen valtojen, kuten esimerkiksi teknokratian, hyödyksi. Perustamissopimuksen 7 artiklassa säädetään mekanismista, jonka ansiosta voidaan reagoida eurooppalaisten arvojen vakaviin ja jatkuviin loukkauksiin. Yhtenäistyneessä Euroopassa siitä, että kaikki jäsenvaltiot kunnioittavat perusarvoja, on tullut kaikkien asia. Koko Euroopan alueen tapahtumat koskettavat nykyisin kaikkia valtioita. Jos Euroopan unioni haluaa vakuuttaa kolmannet maat humanististen arvojensa oikeutuksesta, sen on annettava esimerkki ennen oppitunteja. Olennaiset arvot eivät sisälly vain teksteihin, vaan niitä toteutetaan käytännössä Euroopan unionin politiikoissa. Ensimmäinen esimerkki eurooppalaisten arvojen soveltamisesta jokapäiväisessä elämässä koskee unionin laajentumispolitiikkaa. Kuten tiedätte, Euroopan unionin laajentuminen on valtava haaste. Yleinen mielipide on huolestunut, mielestäni turhaan, unionin jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden välisen kehityksen epätasapainosta. Sen vaikutuksia esimerkiksi turvallisuudelle, sosiaalisille oikeuksille, maahanmuutolle ja maataloudelle ei kuitenkaan silti voida sivuuttaa. Kun tämä otetaan huomioon, laajentuminen saattaa asettaa kyseenalaiseksi 40 vuoden aikana kärsivällisesti saavutetut edistysaskeleet. Jotkut tiedustelevatkin, miksi sitten ottaa tämä riski? Vastaus löytyy Euroopan perustajien, jotka ovat ottaneet kansainvälisen solidaarisuuden käsitteen kansallisen edun rinnalle, avokätisestä poliittisesta rohkeudesta. Euroopan unionin laajentuminen vastaa lisäksi historiallista velvollisuutta yhdistää uudelleen kansat, jotka on liian kauan erotettu historiallisista syistä. Nämä kaksi hyvää syytä, jotka olivat 1900-luvun kauneimman poliittisen ajatuksen perustana, ovat säilyttäneet, aistimme tämän hyvin, koko mielekkyytensä. Euroopan unionin laajentuminen vastaa alkuperäisen eurooppalaisen hankkeen avointa ja avokätistä näkemystä. Toinen esimerkki koskee Euroopan unionin ulkopolitiikkaa. Tämä eurooppalainen politiikka on kehittynyt uskomattoman nopeasti kahden vuoden ajan. Belgian puheenjohtajakauden lopussa Euroopan unionin pitäisi pystyä käsittelemään kansainvälisiä kriisejä. Tämä tarkoittaa selkeämmin sitä, että sen pitäisi pystyä suorittamaan humanitaarisia sekä evakuointiin ja rauhansäilyttämiseen liittyviä tehtäviä alueellisten konfliktien rauhoittamiseksi. Euroopan on taloudellisten ja kaupallisten etujensa puolustamisen lisäksi valvottava arvojensa puolustamista konkreettisten toimien avulla. Euroopan ei pidä pysy sivussa sellaisten asioiden edessä, joita ei voida hyväksyä. Vapaus, kehitys ja tasa-arvo voidaan saavuttaa vain rauhan ympäristössä. Eurooppa on olemassa rauhan vallitessa. Uskallan sitä paitsi sanoa, että " ". Eilisen vihollisten sovinnonteko ja erilaisten valtioiden yhdistäminen rauhanomaisin keinoin ovat poliittinen innovaatio, joka on esimerkki kolmansille maille. Emme usein puhu turhaan tarpeesta eurooppalaistaa Balkanin aluetta. Tämä prosessi on sitä paitsi parhaillaan meneillään. Olen kuvannut näin muutamin sanoin uskomattoman hienon eurooppalaisen yrityksemme perustana olevia arvoja. Niiden pohtiminen merkitsee myös eurooppalaisen identiteettimme löytämistä. Ihmisoikeudet ovat, ja uskon teidän tämän tietävän, huolenaihe, johon kiinnitän merkittävästi huomiota henkilökohtaisesti poliittisella tasolla. Käytän siten tämän miellyttävän tilaisuuden hyväkseni kertoakseni teille tavasta, jonka avulla puheenjohtaja aikoo edistää konkreettisesti unionimme perustana olevia yleismaailmallisia arvoja. Samassa yhteydessä haluan puheenjohtajana ilmaista tarpeen puolustaa näitä arvoja ensin meillä, mutta myös kaikkialla maailmassa. Euroopan unioni on tuskin yli 40-vuotias. Voidaankin sanoa, että se on vielä hyvin nuori. Todellisuudessa Euroopalla on vielä koko tulevaisuus edessään. Olen omalta osaltani vakuuttunut, että Euroopan tulevaisuus riippuu pääasiassa sen kyvystä säilyttää ja levittää humanistisia arvojaan. Euroopan malli perustuu tosiasiassa enemmän kuin koskaan kolmelle perusarvolle: vapaudelle, kehitykselle ja tasa-arvolle. Nämä arvot ovat olleet erittäin hedelmällisiä joka kerta, kun ne on yhdistetty vuoropuhelun ja vaihdon käynnistämiseksi. Myös niitä käytetään valitettavasti liian usein väärin suvaitsemattomia ja joskus totalitaarisia tarkoitusperiä varten. Vapaus... tämä on ihanne, johon pyritään koko ajan. Euroopan historiaa voitaisiin kuvata pitkänä taisteluna kaikenlaista mielivaltaa vastaan. Vapauksien, kansalaisoikeuksien, poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien, kansojen itseilmaisun, demokratian ja oikeusvaltion edistäminen ovat edelleen Euroopan rakentamisen eniten motivaatiota antavia tavoitteita. Nämä tavoitteet on pääasiassa ja olennaisilta osilta saavutettu. Tiedämme kuitenkin hyvin, että meidän on vielä taisteltava useaan otteeseen jopa vanhoissa demokratioissamme niiden täydelliseksi toteuttamiseksi, eikä mikään ole koskaan itsestään selvää. Vapaus voi myös loukata vähemmistöjen tai kaikkein heikoimpien oikeuksia. Kun vapauden avulla perustellaan itsekkyyksiä, se aiheuttaa aina suvaitsemattomuutta ja syrjintää. Unioni on erityisen kiintynyt yhteen vapauteen eli ilmaisuvapauteen. Tiedotusvälineiden vapaus takaa edelleen demokratian kannalta välttämättömän julkisen keskustelun, jonka ansiosta kansalaiset voivat valvoa demokratiaa vähintään yhtä tiukasti kuin parlamenttejamme. Tätä lehdistönvapautta poljetaan vielä jalkoihin valtioissa, joissa hallinnot eivät katso omatuntonsa olevan riittävän puhdas uskaltaakseen vastata kritiikkiin ja joissa valhe on vallan ainoa keino pysyä hengissä. Tiedotusvälineiden vapauden suojelu ja edistäminen kuuluu kuitenkin ensiksi valtiolle. Julkisen viranomaisen on taattava kaikille ilmaisuvapaus. Siksi tämä vapaus on sitäkin vaikeampi saavuttaa ja joskus säilyttää. Meidän on tunnustettava, että jopa demokraattiset hallitukset tuntevat joskus houkutusta kaventaa tätä oikeutta ja hyväksyvät usein huonosti vastustuksen ja kritiikin. Samalla tavoin ei voida hyväksyä, että lehdistö ottaa demokratian panttivangiksi. Lehdistönvapaus on elintärkeä oikeus, joka on olennainen oikeusvaltiolle. Tämä oikeus vastaa myös velvollisuutta eli rehellistä tiedottamista, jonka tarkoituksena on selittää, opettaa tai vakuuttaa, ei petkuttaa. Siksi ilmaisuvapauden on saatava meidät pohtimaan mielipidelehdistön kohtaamia ongelmia. Toinen eurooppalainen ihanne on kehitys. Tämä arvo on edistänyt voimakkaasti tieteiden, tekniikoiden ja talouden kehittämistä ihmisten hyväksi. Tämän ihanteen ansiosta eurooppalaista hanketta on voitu edistää luottamuksen ilmapiirissä, ja epäilemättä peruuttamattomasti. Se on ajatuksen ja toiminnan voimakas lähde. Tätä tehokkuuden ja myös kehityksen lähdettä on myös liian usein käytetty hyväksi kaupallisia tarkoitusperiä varten. Kun huonosti hallittu kehitys saavuttaa oman dynamiikan, se aiheuttaa pelkoa ja sekaannusta."@fi5 "Signor Presidente, onorevoli deputati, è un grande onore per me parlare davanti alla vostra Assemblea dando inizio a questa Presidenza. Terzo ideale: l'uguaglianza. L'uguaglianza in Europa è un formidabile stimolo al cambiamento. Infatti è in nome dell'uguaglianza che i paesi europei tentano di garantire gli stessi diritti, l'equa distribuzione dei proventi dell'attività economica e la rappresentanza democratica degli interessi individuali. In Europa occidentale tale ideale ha trovato la sua massima realizzazione con l'approvazione di un'ampia legislazione sociale che alimenta il principio delle pari opportunità e della giustizia. Nell'Europa comunista l'egualitarismo spinto a oltranza si è concluso con il sacrificio del diritto all'identità personale sull'altare del collettivismo. Libertà, progresso, uguaglianza non sono solo valori teorici: rappresentano il cuore della costruzione europea, le conferiscono il suo senso più specifico e pregnante. Recepiti nei testi fondatori dell'Unione, tali valori radicano in modo definitivo l'umanesimo nell'identità europea. L'anno scorso i quindici paesi membri dell'Unione hanno adottato quel testo basilare che è la Carta dei diritti fondamentali. La Carta riprende con precisione i diritti e i doveri dei cittadini europei, tanto nei confronti degli altri come anche della comunità umana e delle generazioni future. Le nozioni di libertà, progresso e uguaglianza figurano in primo piano nel preambolo della Carta. Il problema di decidere se tale testo diventerà una costituzione vera e propria è stato ormai sollevato. Un dibattito contraddittorio in grado di animare la riflessione in merito va considerato come un modo per l'Europa di interrogarsi sul proprio avvenire. E' anche un'opportunità da offrire al cittadino affinché prenda posizione, perché prendere posizione è già assaporare la libertà. E' permettergli di riappropriarsi del suo libero arbitrio. Tuttavia troppo spesso il cittadino ha l’impressione di aver perso questo diritto a vantaggio di poteri diversi sempre meno individuabili, come per esempio la tecnocrazia. L'articolo 7 del Trattato prevede un meccanismo al fine di reagire alle violazioni gravi e reiterate dei valori europei. In un'Europa unificata, il rispetto da parte di ogni Stato membro dei valori fondamentali interessa tutti. Ogni paese è ormai coinvolto in quello che succede in tutta l'area europea. L'Unione europea, se vuole convincere i paesi terzi della fondatezza dei propri valori umanitari, deve dare l'esempio prima di impartire lezioni. I valori essenziali non figurano solo nei testi, vengono anche messi in pratica nelle politiche dell'Unione europea. Un primo esempio di applicazione dei valori europei alla vita concreta dell'Unione riguarda la politica dell'allargamento. Come sapete, l'allargamento dell'Unione costituisce una sfida immensa. L’opinione pubblica si preoccupa, secondo me a torto, per lo squilibrio fra lo sviluppo dei paesi membri dell'Unione e quello dei paesi candidati. Non vanno invece trascurate, ad esempio, le conseguenze in materia di sicurezza, diritti sociali, immigrazione e agricoltura. Se non vi si presta attenzione, l’allargamento potrebbe rimettere in discussione i progressi pazientemente realizzati da quarant'anni a questa parte. Perché allora, qualcuno si chiederà, correre questo rischio? La risposta si trova nella generosa audacia politica dei fondatori dell'Europa che sancirono la nozione di solidarietà internazionale a fianco dell'interesse nazionale. L'allargamento dell'Unione risponde inoltre a un dovere storico: riunificare popoli troppo a lungo separati dalla storia. Questi due buoni motivi, che furono alla base della più bella idea politica del XX secolo, lo si percepisce bene, conservano intatto il loro significato. L'allargamento dell'Unione è fedele alla visione aperta e generosa del progetto europeo originale. Il secondo esempio riguarda la politica estera dell'Unione europea. Da due anni a questa parte tale politica ha conosciuto uno spettacolare sviluppo. Al termine della Presidenza belga, l'Unione europea dovrà essere dichiarata in grado di gestire crisi internazionali, ovvero, in poche parole, dovrà essere all'altezza di organizzare missioni umanitarie, missioni di evacuazione e di mantenimento della pace volte a stabilizzare i conflitti regionali. Oltre a difendere i propri interessi economici e commerciali, l'Europa deve anche provvedere a tutelare i valori che le sono propri attraverso azioni concrete. L'Europa non può rimanere passiva di fronte all'intolleranza. La libertà, il progresso, l'uguaglianza, sono possibili solo in un contesto pacifico. L'Europa esiste grazie alla pace. Oserei dire di più: . La riconciliazione dei nemici di ieri, l'unificazione di paesi diversi attraverso mezzi pacifici, costituiscono un'innovazione politica che ha valore di esempio per i paesi terzi. Non per niente si parla spesso di europeizzare i Balcani. Il processo del resto è già in corso. Ecco descritti in poche parole i valori su cui si fonda la nostra straordinaria impresa europea. Interrogarsi su questi valori è anche scoprire la propria identità europea. I diritti dell'uomo, credo lo sappiate, sono un motivo di preoccupazione da cui nasce una parte importante del mio impegno politico personale. Approfitterò quindi di questa felice occasione per dirvi in quale modo la Presidenza intende promuovere concretamente i valori universali su cui si fonda la nostra Unione. Nello stesso tempo desidero confermare, in qualità di Presidente, la necessità di salvaguardare questi valori, innanzitutto a casa nostra, nonché ovunque nel mondo. L'Unione europea ha poco più di quarant'anni. Il che equivale a dire che è ancora molto giovane. In realtà l'Europa ha ancora davanti a sé tutto il suo avvenire. Per parte mia sono convinto che il futuro dell'Europa sarà determinato principalmente dalla sua capacità di preservare e diffondere i propri valori umanistici. Infatti il modello europeo si regge più che mai su tre valori fondamentali: la libertà, il progresso e l'uguaglianza. Tali valori si sono rivelati molto fecondi ogni volta che si sono combinati al fine di avviare il dialogo e lo scambio. Sfortunatamente sono stati anche travisati e strumentalizzati a fini settari e talvolta totalitari. La libertà… è un ideale inappagabile. La storia d'Europa potrebbe essere descritta come una lunga lotta contro ogni forma di potere arbitrario. Il progresso delle libertà, dei diritti civili, politici e sociali, l'affermazione del popolo, della democrazia e dello Stato di diritto restano gli obiettivi più stimolanti della costruzione europea. Per la maggior parte tali obiettivi sono stati essenzialmente raggiunti. Tuttavia si sa bene che restano molte lotte da condurre, anche nelle nostre vecchie democrazie, per realizzarli davvero pienamente e che niente può dirsi acquisito per sempre. La libertà può anche minacciare i diritti delle minoranze e dei più deboli. Quando giustifica gli egoismi, la libertà conduce immancabilmente all'intolleranza e all'esclusione. Tra le libertà ce n'è una a cui l'Unione europea è particolarmente legata: la libertà di espressione. La libertà dei resta il garante dell'esistenza di un dibattito pubblico indispensabile alla democrazia in quanto permette ai cittadini di esercitare un controllo forte almeno quanto quello dei nostri parlamenti. La libertà di stampa è ancora vilipesa là dove i regimi non si sentono sufficientemente irreprensibili per osare affrontare la critica, là dove la falsità è l'unico mezzo per tenere in vita il potere. Ora la salvaguardia e la promozione della libertà dei spettano innanzitutto allo Stato. E' l'autorità pubblica che deve garantire a ciascuno la libertà d'espressione delle proprie opinioni. E' questo l'aspetto che rende la libertà di stampa tanto più difficile da conquistare e talvolta da preservare. Ammettiamolo, persino i governi democratici sono talora tentati di limitare questo diritto e spesso accettano malvolentieri il dibattito e la critica. Così è altrettanto intollerabile che la democrazia sia tenuta in ostaggio dalla stampa. La libertà di stampa è un diritto vitale ed imprescindibile per lo Stato di diritto. Tale diritto ha il suo corrispettivo nel dovere di produrre un'informazione onesta che miri a spiegare o dare notizie o convincere, non a ingannare. Ecco perché la libertà di espressione deve farci riflettere sui problemi incontrati dalla stampa d'opinione. Secondo ideale europeo: il progresso. Si tratta di un valore che ha dato un potente impulso allo sviluppo delle scienze, delle tecniche e dell'economia al servizio dell'essere umano. Tale ideale ha permesso al progetto europeo di acquisire maggiore sicurezza e probabilmente in modo irreversibile. E' il progresso che sta all'origine del rigoroso modo di procedere del pensiero e dell'azione. Fonte di efficienza, anche il progresso è stato troppo spesso fuorviato a fini mercantili. Quando il progresso mal utilizzato acquisisce una propria dinamica indipendente, genera paura e disorientamento."@it9 "Mr President, ladies and gentlemen, I have the great honour to address your Assembly at the beginning of this presidency. Freedom, progress and equality are not just theoretical values. They lie at the very heart of European integration. They give it its most specific and real meaning. These values, incorporated in the founding texts of the Union, firmly enshrine humanism as a part of the European identity. Last year, the 15 EU Member States adopted an essential document, the Charter of Fundamental Rights. This charter specifically sets out the rights and duties of the European citizens, both towards others and towards the community of man and future generations. The concepts of freedom, progress and equality are given due emphasis in the preamble to that charter. The question now is whether this charter will become a genuine European constitution. The heated debate that has surrounded this issue is an incentive for Europe to look at its own future. It is also an opportunity for the citizens to take sides, because to take sides in itself gives them a taste of freedom. It allows them to regain their freedom of choice. All too often, in fact, the citizens feel they have forfeited this right to various less and less identifiable powers, such as technocracy. Article 7 of the Treaty provides for a mechanism to deal with serious and persistent violations of the European values. In a unified Europe, it is now in the interests of all that every Member State respects the fundamental values. Henceforth, every country is affected by what is happening anywhere in Europe. If it wants to convince third countries that its humanist values are sound, the European Union must teach by example before teaching lessons. The essential values are not just written in the texts; they are also put into practice in the European Union’s policies. A first example of the way the European values are applied in everyday life can be seen in the EU’s enlargement policy. As you know, EU enlargement is a tremendous challenge. Public opinion is worried, wrongly in my view, about the imbalance between the level of development of the EU Member States and that of the candidate countries. That does not mean we can disregard the implications this has for security, social rights, immigration and agriculture, for example. If we do not take care, this enlargement could once again call into question the progress patiently achieved over the past 40 years. Some people will then say: so why take the risk? The reply is to be found in the bold and generous political approach of the founding fathers of Europe who enshrined the concept of international solidarity beside that of the national interest. Furthermore, we have a historical duty to enlarge the European Union, because we have to reunite nations that history has kept apart for far too long. These two good reasons, which inspired the most splendid political idea of the twentieth century, clearly remain just as meaningful. Enlargement of the European Union is consistent with the open and generous vision of the original European project. The second example relates to the European Union’s foreign policy. This European policy has evolved quite spectacularly over the past two years. By the end of the Belgian presidency, it should be possible to declare the European Union capable of managing international crises, which means in plain words that it will be able to carry out humanitarian, evacuation and peacekeeping tasks to stabilise regional conflicts. Over and above the defence of its economic and commercial interests, Europe must also defend its values by taking concrete action. Europe cannot watch passively while the intolerable happens. Freedom, progress and equality can only be envisaged in a context of peace. Europe exists thanks to peace. I would even go as far as to say "Europe is peace". Reconciliation with yesterday’s enemies, the unification of different countries by peaceful means, these are a political innovation that can set an example to third countries. It is with good reason that there is often talk of the need to Europeanise the Balkans. In fact this process is already under way. I have given you a brief description of the values on which our great European enterprise is founded. To inquire into these values is also a way of discovering our European identity. As you know, human rights are a subject of concern to which I have a strong personal political commitment. I will therefore seize this opportunity to tell you how the presidency proposes in concrete terms to promote the universal values on which our Union is based. At the same time, in my capacity as President-in-Office, let me confirm that we must uphold these values here at home, first of all, but also throughout the world. The European Union is only just over 40 years old. That means it is still very young. In fact, Europe still has its whole future before it. I for my part am convinced that Europe’s future will be determined mainly by its capacity to uphold and disseminate its humanist values. Indeed, the European model is based more than ever on three fundamental values: freedom, progress and equality. These values have proved very fertile whenever they have been combined to initiate dialogue and exchanges of view. Sadly, we have all too often also seen them diverted and used for sectarian and sometimes totalitarian purposes. Freedom is an ideal that can never be fully realised. The history of Europe could be written as a long battle against arbitrary power of all kinds. The strongest motive force of European integration remains the achievement of certain objectives: greater freedom and civil, political and social rights, the affirmation of the people, democracy and the constitutional state. Basically, most of these objectives have been attained. Yet we are well aware that many battles remain to be fought, even in our old democracies, if they are to be achieved in full, for nothing can ever be taken for granted. Freedom can also put the rights of minorities or the rights of the weakest at risk. When it is used as a pretext for selfishness, freedom always leads to intolerance and exclusion. One of these freedoms is particularly close to the Union’s heart, freedom of expression. Media freedom remains the guarantee for holding the public debate that is vital to democracy and it is what gives the citizens at least the same power of scrutiny as our parliaments. This freedom of the press is still being flouted by regimes that do not feel blameless enough to dare face criticism, by rulers who use lies as their only means of survival. However, first and foremost it is up to the state to protect and promote media freedom. It is up to the public authority to guarantee freedom of expression and opinion for everyone. That is what makes it all the more difficult to achieve, and at times to protect, this freedom. We have to acknowledge the fact that even democratic governments are sometimes tempted to weaken this right and often find it hard to accept controversy and criticism. In the same vein, it is equally intolerable for democracy to be taken hostage by the press. Freedom of the press is a vital right that lies at the very heart of the constitutional state. Yet this right also goes hand in hand with a duty, the duty to provide honest information in an effort to explain or teach, to convince, but not to mislead. That is why we must ensure the freedom of expression of the political press. Second European ideal: progress. This value gave a powerful boost to the development of science, technology and the economy in the service of mankind. This ideal enabled the European project to move forwards confidently, and without doubt irreversibly. It has inspired a rigorous approach in both thought and action. Because it improves effectiveness, progress too has all too often been diverted to mercenary ends. When progress that is not properly controlled acquires its own dynamic, it generates fear and disarray. Third ideal: equality. Equality is a hugely powerful lever in Europe. It is in the name of equality that the countries of Europe try to secure equal rights, an equal share in the fruits of economic activity and the democratic representation of the interests of every individual. In Western Europe, this has led to the adoption of far-reaching social legislation to guarantee equal opportunities and equality under the law. In Communist Europe, the extreme version of egalitarianism ended up sacrificing the right to a personal identity on the altar of collectivism."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, het is voor mij een grote eer het woord te mogen voeren in dit Parlement bij de aanvang van dit voorzitterschap. Derde ideaal ten slotte: gelijkheid. Gelijkheid is een geweldige stuwende kracht in Europa. In naam van de gelijkheid trachten de Europese landen alle burgers dezelfde rechten te garanderen, evenals een eerlijke verdeling van de vruchten van de economische activiteit en een democratische vertegenwoordiging van ieders belangen. In West-Europa heeft het streven naar gelijkheid geleid tot een uitgebreide sociale wetgeving, waarin het concept van gelijkheid van kansen en rechtvaardigheid gestalte gekregen heeft. In het voormalig communistisch Europa heeft het tot het uiterste doorgevoerde egalitarisme ertoe geleid dat het recht op persoonlijke identiteit geofferd werd op het altaar van het collectieve belang. Vrijheid, vooruitgang en gelijkheid: het zijn niet slechts theoretische waarden, maar ideeën die het hart vormen van de Europese eenwording en deze haar meest specifieke en meest aansprekende betekenis verlenen. Deze waarden zijn geïntegreerd in de teksten die ten grondslag liggen aan de Unie, en aldus is het humanistisch gedachtegoed definitief verankerd in de Europese identiteit. Het afgelopen jaar hebben de vijftien lidstaten van de Unie deze fundamentele tekst, het Handvest van de grondrechten, aangenomen. In dit Handvest worden de rechten en plichten van de Europese burgers genoemd, zowel ten opzichte van elkaar als ten opzichte van de menselijke gemeenschap en de toekomstige generaties. De concepten van vrijheid, vooruitgang en gelijkheid nemen een belangrijke plaats in in de preambule van dit Handvest. Inmiddels is de vraag aan de orde of deze tekst gezien dient te worden als de aanzet tot een heuse Europese grondwet. Op dit moment wordt door alle partijen gediscussieerd over deze kwestie, en deze reflectie moet gezien worden als een manier voor Europa om zich te bezinnen op zijn eigen toekomst. Het is tevens een mogelijkheid om de burger de kans te bieden partij te kiezen, want partij kiezen betekent al proeven van de vrijheid. Het betekent ook de burger in staat stellen wederom ten volle gebruik te maken van zijn recht op vrije keuze, want maar al te vaak hebben de burgers het gevoel dat recht verloren te hebben met de opkomst van verschillende andere, steeds ongrijpbaardere machtsvormen, zoals bijvoorbeeld de technocratie. Artikel 7 van het Verdrag voorziet in een mechanisme om te reageren op ernstige en aanhoudende schendingen van de Europese waarden. In een verenigd Europa is de eerbiediging van de fundamentele waarden door iedere lidstaat een zaak van ons allen tezamen geworden. Ieder land is voortaan betrokken bij alles wat zich waar dan ook op Europees grondgebied afspeelt. Wil de Europese Unie derde landen overtuigen van de gegrondheid van haar humanistische waarden, dient ze het voorbeeld te geven alvorens anderen de les te lezen. De wezenlijke waarden mogen niet slechts dode letter zijn, maar dienen ook in praktijk gebracht te worden in het beleid van de Europese Unie. Een eerste voorbeeld van de toepassing van de Europese waarden in het dagelijks leven betreft het beleid van de Unie inzake de uitbreiding. U weet dat de uitbreiding van de Unie een geweldige uitdaging vormt. In de publieke opinie is ongerustheid ontstaan - ten onrechte mijns inziens - over het verschil in ontwikkeling tussen de lidstaten van de Unie en de kandidaat-landen. De gevolgen daarvan, bijvoorbeeld voor de veiligheid, de sociale rechten, de immigratie en de landbouw, kunnen inderdaad niet zomaar terzijde geschoven worden. Als we niet oppassen, zou deze uitbreiding een bedreiging kunnen vormen voor alles wat we de afgelopen veertig jaar met veel geduld hebben opgebouwd. Waarom, zo zullen sommigen zich afvragen, zouden we dan toch dat risico nemen? Het antwoord hangt samen met de edele politieke moed van de oprichters van Europa, die naast het nationaal belang het idee van internationale solidariteit tot regel hebben verheven. Bovendien is de uitbreiding van de Europese Unie ook een historische plicht: de plicht zorg te dragen voor de hereniging van de volkeren die vanwege de gebeurtenissen in het verleden te lang van elkaar gescheiden zijn geweest. Dat zijn twee goede redenen voor de uitbreiding, redenen die rechtstreeks verband houden met de grondslagen van de edelste politieke gedachte van de 20e eeuw die, zo voelen we allen wel, nog niets aan betekenis heeft ingeboet. De uitbreiding van de Europese Unie strookt volledig met de open en edelmoedige visie die ten grondslag ligt aan het Europees project. Het tweede voorbeeld van de toepassing in de praktijk van de Europese waarden betreft het buitenlands beleid van de Europese Unie. De afgelopen twee jaar heeft dit Europees beleid een spectaculaire ontwikkeling doorgemaakt. De Europese Unie wordt geacht aan het einde van het Belgisch voorzitterschap in staat te zijn internationale crises te beheersen, hetgeen concreet inhoudt dat ze in staat is humanitaire missies, missies ten behoeve van evacuatie en missies met het oog op vredeshandhaving uit te voeren teneinde regionale conflicten te beheersen. Behalve voor de verdediging van haar economische en handelsbelangen dient Europa ook zorg te dragen voor de verdediging van de waarden die ze voorstaat via concrete acties. Europa kan niet lijdzaam toezien wanneer het geconfronteerd wordt met ontoelaatbare situaties. Vrijheid, vooruitgang en gelijkheid zijn alleen denkbaar in een context van vrede. Europa bestaat dankzij de vrede, en ik zou zelfs willen zeggen: “ ”. De verzoening tussen de vijanden van weleer, de hereniging van verschillende landen met behulp van vreedzame middelen; hier mogen we spreken van een politieke vernieuwing die derde landen tot voorbeeld kan strekken. Het is niet voor niets dat vaak gesproken wordt over de noodzaak de Balkanlanden te “europeaniseren”, een proces dat overigens al in gang is gezet. Dat zijn in het kort de waarden waarop ons Europees project, die geweldige onderneming gebaseerd is. Door ons te bezinnen op die waarden leggen we tevens de wortels van de Europese identiteit bloot. U weet waarschijnlijk dat de mensenrechten voor mij een wezenlijk punt van aandacht zijn en een belangrijk aspect vormen van mijn persoonlijk politiek engagement. Ik wil dan ook van deze gelegenheid gebruik maken om u uiteen te zetten hoe het voorzitterschap concreet denkt bij te kunnen dragen aan de bevordering van de universele waarden die ten grondslag liggen aan onze Unie. Tegelijkertijd zou ik als fungerend voorzitter willen wijzen op de noodzaak deze waarden te verdedigen, in de eerste plaats bij onszelf, maar ook elders, waar ook ter wereld. De Europese Unie is nauwelijks meer dan veertig jaar oud. In feite is ze dus nog zeer jong en heeft ze haar gehele toekomst nog voor zich. Ikzelf ben ervan overtuigd dat de toekomst van Europa voornamelijk bepaald zal worden door de mate waarin de Unie in staat zal zijn haar humanistische waarden te behouden en te propageren. Meer dan ooit steunt het Europees model namelijk op drie fundamentele waarden: vrijheid, vooruitgang en gelijkheid. Deze waarden zijn immer zeer vruchtbaar gebleken wanneer ze gecombineerd werden om de weg vrij te maken voor het aangaan van een dialoog en het uitwisselen van standpunten. Helaas zijn ze ook al te vaak in oneigenlijke zin gebruikt ten behoeve van sektarische en soms zelfs totalitaire doeleinden. Vrijheid: het is een ideaal dat nooit ophoudt een ideaal te zijn. De geschiedenis van Europa zou beschreven kunnen worden als één lange strijd tegen iedere vorm van machtsmisbruik. Bevordering van de vrijheid, van de burgerlijke, politieke en sociale rechten, bekrachtiging van de stem van het volk, van de democratie en van de rechtsstaat: het zijn en blijven de meest aansprekende doelstellingen van de Europese eenwording. De meeste van die doelstellingen zijn in grote lijnen bereikt. Toch weten wij allen dat er nog heel wat strijd geleverd moet worden, zelfs in onze oude democratieën, om deze doelstellingen in hun volle omvang en betekenis te realiseren, en dat niets ooit definitief is verworven. Vrijheid kan ook een aantasting inhouden van de rechten van de minderheden of van de zwakste groepen, en wanneer ze een grond voor egoïsme vormt, leidt ze altijd tot onverdraagzaamheid en uitsluiting. Een van de vrijheden waaraan de Unie bijzonder veel waarde hecht is de vrijheid van meningsuiting. De mediavrijheid blijft de beste waarborg voor een openbaar debat, voor het debat dat onmisbaar is in een democratie en dat de burgers ten minste even ruime controlemogelijkheden moet bieden als die waarover onze parlementen beschikken. Deze persvrijheid wordt nog met voeten getreden in de landen waarvan de machthebbers niet over een voldoende rein geweten beschikken om zich aan kritiek bloot te durven stellen en waarin regimes zich slechts met leugens in stand kunnen houden. De bescherming en de bevordering van de persvrijheid zijn echter in de eerste plaats een zaak van de overheid; die dient te garanderen dat eenieder vrij is zijn gedachten tot uitdrukking te brengen. Dat maakt die vrijheid des te moeilijker te verwerven en, in sommige gevallen, te behouden. We moeten erkennen dat zelfs democratische regeringen er soms toe neigen dit recht te beperken en vaak niet gediend zijn van oppositie en kritiek. Aan de andere kant is het niet minder onaanvaardbaar dat de democratie in de houdgreep gehouden wordt door de pers. De persvrijheid is een fundamenteel, existentieel recht in de rechtsstaat, maar daar staat ook een plicht tegenover: de plicht om op integere wijze informatie te vergaren met de bedoeling uitleg te geven, kennis over te dragen of denkbeelden te propageren, maar in ieder geval niet met de bedoeling het publiek te misleiden. Daarom dient de vrijheid van meningsuiting ons ook bewust te maken van de problemen van de opiniepers. Tweede Europese ideaal: vooruitgang. Deze waarde heeft een enorme bijdrage geleverd aan de ontwikkeling van de wetenschap, de techniek en de economie ten dienste van het menselijk individu. Dankzij dit ideaal hebben we met het Europees project vol vertrouwen voortgang kunnen maken, in een proces dat zeker onomkeerbaar is. Dit ideaal ligt ten grondslag aan de onstuitbare ontwikkeling van ons denken en handelen. Vooruitgang betekent stijgend rendement, en in die zin is ook deze waarde maar al te vaak misbruikt ten behoeve van commerciële doeleinden. Wanneer gebrekkig gecontroleerde vooruitgang haar eigen dynamiek creëert, zijn angst en verwarring het gevolg."@nl2 "Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, é uma grande honra para mim falar perante a vossa assembleia no início desta Presidência. Terceiro ideal: igualdade. A igualdade constitui uma enorme alavanca na Europa. É em seu nome que os países europeus tentam assegurar os mesmos direitos, a distribuição equitativa dos frutos da actividade económica e a representação democrática dos interesses de todos. Na Europa Ocidental, conduziu à adopção de uma legislação social alargada que alimenta o conceito de igualdade de oportunidades e de justiça. Na Europa comunista, o igualitarismo levado ao extremo acabou por sacrificar o direito à identidade pessoal no altar do colectivismo. Liberdade, progresso e igualdade não são apenas valores teóricos. São o coração da construção europeia. Conferem­lhe o seu sentido mais específico e mais forte. Incorporados nos textos fundadores da União, esses valores vinculam definitivamente o humanismo à identidade europeia. No ano passado, os quinze países membros da União adoptaram o texto essencial da Carta dos Direitos Fundamentais. Esta retoma precisamente os direitos e deveres dos cidadãos europeus, quer relativamente a outrem quer relativamente à comunidade humana e às gerações futuras. As noções de liberdade, de progresso e de igualdade figuram em destaque no preâmbulo dessa Carta. A questão de saber se o texto se vai transformar numa verdadeira constituição europeia já se coloca. Um debate contraditório que possa animar a reflexão sobre esta questão deve ser considerado como um meio de a Europa se interrogar sobre o seu próprio futuro. É também uma oportunidade para o cidadão tomar partido, provar a liberdade. É permitir­lhe reapropriar­se do seu poder de livre escolha. Ora, demasiadas vezes, o cidadão tem a sensação de ter perdido esse direito em benefício de poderes directos, cada vez menos identificados, como por exemplo a tecnocracia. O artigo 7º do Tratado prevê um mecanismo destinado a reagir contra as violações graves e persistentes dos valores europeus. Numa Europa unificada, o respeito por parte de cada Estado­Membro dos valores fundamentais tornou­se uma questão que diz respeito a todos. Todos os países estão agora envolvidos individualmente naquilo que se passa em todo o espaço europeu. Se quer convencer os países terceiros de que os seus valores humanos é que estão certos, a União Europeia tem de dar o exemplo antes de dar lições. Os valores essenciais não figuram apenas nos textos, são também postos em prática nas políticas da União Europeia. Um primeiro exemplo da aplicação dos valores europeus no quotidiano diz respeito à política de alargamento da União. Como sabem, o alargamento da União Europeia representa um desafio imenso. As nossas opiniões públicas estão preocupadas - quanto a mim sem razão - com o desequilíbrio entre o desenvolvimento dos países membros da União e o dos países candidatos. As consequências para a segurança, para os direitos sociais, para a imigração e a agricultura, por exemplo, nem por isso podem ser negligenciadas. Se não tivermos cuidado, o alargamento poderia levar a voltar a pôr em causa os avanços pacientemente conseguidos desde há 40 anos. Então, dirão alguns, porquê correr o risco? A resposta está na audácia política generosa dos fundadores da Europa, que consagraram a noção de solidariedade nacional ao lado do interesse nacional. Além disso, alargar a União Europeia corresponde a um dever histórico, o dever de reunificar os povos, demasiado tempo separado pela História. Estas duas boas razões que estiveram na base da mais bela ideia política do século XX conservam, como todos sentimos fortemente, todo o sentido. Alargar a União Europeia corresponde a uma visão aberta e generosa do projecto europeu original. O segundo exemplo diz respeito à política externa da União Europeia. Desde há dois anos a esta parte, essa política europeia conheceu um desenvolvimento espectacular. No final da Presidência belga, a União Europeia deveria ser declarada capaz de gerir crises internacionais, o que quer dizer na prática que estaria apta a organizar missões humanitárias, missões de evacuação e missões de manutenção da paz para estabilizar os conflitos regionais. Para além da defesa dos seus interesses económicos e comerciais, a Europa tem também de velar pela defesa dos valores que são os seus através de acções concretas. A Europa não pode ficar passiva perante o intolerável. A liberdade, o progresso e a igualdade só são possíveis num contexto de paz. A Europa existe graças à paz. Ousaria aliás dizer: " ". A reconciliação dos inimigos de ontem, a unificação de países diferentes por meios pacíficos, constituem uma inovação política que serve de exemplo para os países terceiros. Não é por acaso que se fala muitas vezes da necessidade de europeizar os Balcãs. O processo está aliás em curso. Eis, descritos em poucas palavras, os valores em que se fundamenta a nossa formidável empresa europeia. Interrogarmo­nos sobre esses valores é também descobrirmos a nossa identidade europeia. Os direitos humanos, como sabem, constituem um tema de preocupação muito importante do meu envolvimento político pessoal. Assim, vou aproveitar esta feliz ocasião para lhes transmitir a maneira como a Presidência tenciona promover concretamente os valores universais que fundamentam a nossa União. Aproveito a ocasião para manifestar, enquanto Presidente em exercício do Conselho, a necessidade de defender esses valores antes de mais entre nós, mas também em todas as partes do mundo. A União Europeia mal ultrapassa os 40 anos de idade. O que quer dizer que ainda é muito jovem. Na realidade, a Europa ainda tem todo o futuro à sua frente. Pela minha parte, estou persuadido de que o futuro da Europa será sobretudo determinado pela sua capacidade de preservar e propagar os seus valores humanistas. Com efeito, o modelo europeu baseia­se mais do que nunca em três valores fundamentais: a liberdade, o progresso e a igualdade. Estes valores revelaram­se muito fecundos de cada vez que se combinaram para desencadear o diálogo e o intercâmbio. Assim, infelizmente, foram demasiadas vezes desviados e utilizados para fins sectários e por vezes totalitários. A liberdade é um ideal que nunca se contenta. A história da Europa poderia ser descrita como uma longa luta contra todo e qualquer poder arbitrário. A evolução positiva das liberdades, dos direitos cívicos, políticos e sociais, a afirmação do povo, da democracia e do Estado de direito mantêm­se os objectivos mais motivantes da construção europeia. Estes objectivos, na sua maioria e no essencial, foram alcançados. No entanto, todos sabemos que restam muitos combates a travar, mesmo nas nossas velhas democracias, para os concretizar em toda a sua plenitude, e nada está adquirido para sempre. A liberdade pode assim atentar contra os direitos das minorias ou os direitos dos mais fracos. Quando justifica os egoísmos, a liberdade conduz sempre à intolerância e à exclusão. De entre as liberdades, há uma a que a União está particularmente ligada, que é a liberdade de expressão. A liberdade dos meios de comunicação social continua a ser a garantia da existência de um debate público indispensável à democracia e que permite um controlo por parte dos cidadãos pelo menos tão forte como o dos nossos parlamentos. Esta liberdade de imprensa ainda continua a ser retirada pelos regimes que não se sentem suficientemente imaculados para ousarem confrontar­se com a crítica, pelos países em que a mentira constitui a única forma de sobrevivência de um poder. Ora, a protecção e a promoção da liberdade dos medias competem antes de mais ao Estado. Cabe à autoridade pública garantir para todos a liberdade de expressão das suas opiniões. O que torna essa liberdade tanto mais difícil de conquistar, e por vezes de preservar. Reconheçamos que mesmo os governos democráticos são por vezes tentados a reduzir esse direito e aceitam muitas vezes mal a controvérsia e a crítica. Da mesma maneira, é não menos intolerável que a democracia seja tomada refém da imprensa. A liberdade de imprensa constitui um direito vital, existencial para o Estado de direito. Este direito corresponde também a um dever, o dever de uma informação honesta, que tenta explicar ou ensinar, ou até convencer, nunca enganar. É por isso que a liberdade de expressão tem de interpelar­nos sobre os problemas com que se deparara a imprensa de opinião. Segundo ideal europeu: o progresso. Trata­se de um valor que deu um importante empurrão ao desenvolvimento das ciências, das técnicas e da economia ao serviço do ser humano. Este ideal permitiu ao projecto europeu avançar com confiança, e sem dúvida irreversivelmente. Foi ele que esteve na origem da actuação rigorosa do pensamento e da acção. Fonte de eficácia, também o progresso foi muitas vezes desviado para fins de negócios. Quando o progresso mal controlado adquire a sua própria dinâmica, gera o medo e a confusão."@pt11 "Herr talman, mina damer och herrar parlamentsledamöter! Det är en stor ära för mig att få tala inför er kammare och inleda detta ordförandeskap. Det tredje idealet är jämlikheten. Jämlikheten är en fantastisk hävstång i Europa. Det är i dess namn som de europeiska länderna försöker garantera samma rättigheter, en rättvis fördelning av frukterna av den ekonomiska verksamheten och ett demokratiskt företräde av vars och ens intressen. I Västeuropa leder det till att en omfattande social lagstiftning antas, som försörjer konceptet med lika möjligheter och rättvisa. I det kommunistiska Europa har jämlikhetsivrare som gått till överdrift till slut offrat rätten till personlig identitet på kollektivismens altare. Frihet, framsteg, jämlikhet är inte bara teoretiska värderingar. De är hjärtat i den europeiska konstruktionen. De ger den dess mest specifika och starkaste mening. Dessa texter ingår i unionens grundande texter och förankrar definitivt humanismen i den europeiska identiteten. Förra året antog de femton medlemsländerna i unionen denna grundläggande text i stadgan om de grundläggande rättigheterna. Stadgan innehåller just de europeiska medborgarnas rättigheter och skyldigheter, såväl gentemot nästan som gentemot den mänskliga gemenskapen och kommande generationer. Begreppen frihet, framsteg och jämlikhet återfinns på framskjuten plats i förordet till denna stadga. Frågan om denna text skall bli en verklig europeisk konstitution har nu ställts. Att en motstridig debatt kan animera diskussionen om denna fråga måste betraktas som ett sätt för Europa att ifrågasätta sin egen framtid. Det är också en möjlighet som erbjuds medborgaren för att han skall ta parti, för att ta parti innebär redan att smaka på friheten. Det innebär att låta honom återta sin möjlighet till fritt val. Alltför ofta har emellertid medborgaren en känsla av att ha förlorat denna rätt, till förmån för olika makter, som är allt mindre identifierade, såsom exempelvis teknokratin. I artikel 7 i fördraget föreskrivs ett system för att reagera mot allvarliga och upprepade brott mot de europeiska värderingarna. I ett enat Europa har varje medlemsstats respekt för de grundläggande värderingarna blivit en fråga för alla. Alla länder berörs nu av det som händer i hela det europeiska området. Om Europeiska unionen vill övertyga tredje land om det välgrundade i sina humanistiska värderingar måste den föregå med gott exempel innan den läxar upp någon annan. De grundläggande värderingarna återfinns inte bara i texterna, de tillämpas även i Europeiska unionens politik. Ett första exempel på tillämpningen av de europeiska värderingarna i det dagliga livet gäller politiken för unionens utvidgning. Som ni vet innebär utvidgningen av Europeiska unionen en enorm utmaning. Inom våra allmänna opinioner oroar man sig, i onödan enligt min mening, för obalansen mellan utvecklingen av unionens medlemsländer och den i kandidatländerna. Konsekvenserna för säkerheten, för de sociala rättigheterna, för immigrationen och för jordbruket, exempelvis, kan man inte bortse från. Om man inte passar sig skulle denna utvidgning kunna leda till att de framsteg som med tålamod uppnåtts under fyrtio år ifrågasätts. Varför då ta denna risk, kommer vissa att säga? Svaret finns i den generösa politiska djärvheten hos Europas grundare som bekräftar begreppet internationell solidaritet bredvid det nationella intresset. Att utvidga Europeiska unionen är dessutom en historisk skyldighet, som består i att återförena folken som under alltför lång tid varit skilda åt av historien. Dessa två goda skäl som låg till grund för den vackraste politiska idén under 1900-talet, har fortfarande stor betydelse, det känns tydligt. Att utvidga Europeiska unionen motsvarar den öppna och generösa bilden av det ursprungliga europeiska projektet. Den andra gäller Europeiska unionens utrikespolitik. De senaste två åren har denna europeiska politik utvecklats på ett spektakulärt sätt. I slutet av det belgiska ordförandeskapet borde Europeiska unionen kunna förklaras ha förmåga att hantera internationella kriser, vilket i klartext betyder att den skulle kunna bygga upp humanitära uppdrag, evakueringsuppdrag och fredsbevarande uppdrag för att stabilisera regionala konflikter. Utöver att försvara sina ekonomiska och kommersiella intressen måste Europa också se till att försvara sina värderingar genom konkreta åtgärder. Europa kan inte förbli passivt inför det oacceptabla. Frihet, framsteg och rättvisa är bara möjligt i ett fredssammanhang. Europa existerar tack vare freden. Jag skulle för övrigt våga påstå att " ". Försoning mellan gårdagens fiender, och olika länders enande genom fredliga medel, är en politisk innovation som kan fungera som exempel för tredje land. Det finns en anledning till att man ofta talar om behovet att europeisera Balkan. Processen pågår för övrigt. Det var med några ord en beskrivning av de värderingar som vårt fantastiska europeiska företag bygger på. Att ifrågasätta dessa värderingar innebär också att upptäcka sin europeiska identitet. De mänskliga rättigheterna är, det tror jag ni vet, en fråga som omfattar en stor del av mitt personliga politiska engagemang. Jag skall därför utnyttja detta lyckliga tillfälle för att säga på vilket sätt ordförandeskapet avser att konkret främja de universella värden som ligger till grund för vår union. Jag vill samtidigt, i min egenskap av ordförande, betona det nödvändiga i att försvara dessa värderingar hos oss till att börja med, men även i resten av världen. Europeiska unionen är bara drygt fyrtio år. Den är alltså fortfarande mycket ung. Egentligen har Europa hela sin framtid framför sig. Jag är för min del övertygad om att Europas framtid huvudsakligen kommer att avgöras av dess förmåga att bevara och sprida sina humanistiska värderingar. Den europeiska modellen stöder sig mer än någonsin på de grundläggande värderingarna: frihet, framsteg och jämställdhet. Dessa värderingar har visat sig mycket fruktsamma varje gång som de kombinerats för att inleda dialog och utbyte. De har också tyvärr alltför ofta missbrukats och använts för sekteristiska ändamål och ibland totalitära. Frihet: det är ett ideal som aldrig kan slå sig till ro. Europas historia skulle kunna beskrivas som en lång kamp mot alla godtyckliga makter. Framstegen inom friheter, civila rättigheter, liksom politiska och sociala, bekräftelsen från folket, demokratin och rättsstaten förblir de mest motiverande målsättningarna för den europeiska konstruktionen. Dessa målsättningar har till största delen uppnåtts. Och ändå vet vi att det återstår många kamper att bedriva, även i våra gamla demokratier, för att genomföra dem fullständigt, och inget är någonsin förvärvat för evigt. Friheten kan också skada minoriteternas rättigheter eller de svagastes rättigheter. När den motiverar egoism, leder friheten alltid till intolerans och utslagning. Bland friheterna finns det en som unionen fäster särskilt stor betydelse vid, nämligen yttrandefriheten. Mediafriheten förblir en garanti för en offentlig debatt som är nödvändig för demokratin och som gör det möjligt för medborgarna att bedriva en kontroll som är minst lika stark som den som utövas av våra parlament. Denna pressfrihet kränks fortfarande där regimerna inte känner sig tillräckligt perfekta för att våga angripa kritiken och där lögnen är det enda sättet för makten att överleva. Men att skydda och främja medias frihet åligger till att börja med staterna. Det är de offentliga myndigheternas uppgift att garantera var och en yttrandefrihet för sina åsikter, något som gör denna frihet desto svårare att förvärva, och ibland att bevara. Låt oss erkänna att till och med de demokratiska regeringarna är ibland frestade att minska denna rätt och har ofta svårt att acceptera kontroverser och kritik. Det är lika oacceptabelt när pressen tar demokratin som gisslan. Pressfriheten är en grundläggande rätt, som är existentiell för rättsstaten. Denna rätt motsvarar också en skyldighet till ärlig information som strävar efter att förklara eller att lära sig, eller övertyga, men inte luras. Det är anledningen till att yttrandefriheten måste få oss att reagera när det gäller problem som opinionspressen möter. Det andra europeiska idealet består av framsteg, som åstadkommit ett kraftfullt uppsving åt vetenskapen, tekniken och ekonomin till förmån för människan. Detta ideal har gjort det möjligt för det europeiska projektet att gå framåt i förtroende, och sannolikt på ett oåterkalleligt sätt. Det är detta som ligger till grund för tankens och handlingens obevekliga åtgärder. Framstegen är en källa till effektivitet, men även den har alltför ofta spårat ur i merkantila avsikter. När de dåligt kontrollerade framstegen får en egen dynamik åstadkommer de rädsla och förvirring."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	""l'Europa è la pace""9 "A Europa é a paz"11 "Conseil"6 "Eurooppa merkitsee rauhaa"5 "Europa is de vrede"2 "Europa är freden"13 "Europa, es la paz"12 "Michel,"12,6 "Presidente en ejercicio del Consejo"12,12 "l'Europe, c'est la paix"6 "media"9 "“Ευρώπη σημαίνει ειρήνη”"8 "„Europa heißt Frieden“"7

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph