Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-149"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-07-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:AFSTEMNING4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010704.3.3-149"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-07-04-Speech-3-1504
lpv:speaker	lp:Dominique F.C. Souchet4
lpv:spoken text	". - Une résolution du Parlement européen sur le Sommet de Göteborg aurait pu être utile si elle avait pris ses distances par rapport à la désinvolture manifestée par le Conseil dans ses conclusions vis-à-vis des résultats du référendum irlandais sur le traité de Nice, qui constitue une nouvelle illustration d’une dérive anti-démocratique extrêmement préoccupante de la construction européenne. Ce n’est hélas pas le cas. Pourtant, toute réflexion sur l’avenir de l’Europe, et en particulier son élargissement, devra bien tenir compte désormais de ce vote sans ambiguïté. Comment peut-on déplorer le caractère très largement anti-démocratique de l’Union européenne actuelle, et prétendre vouloir y remédier sans commencer par respecter la volonté clairement exprimée par les peuples et, en l’occurrence, par le seul peuple invité à se prononcer par référendum, procédure éminemment démocratique, sur le nouveau traité ? Venant après deux référendums qui avaient déjà montré l’écart grandissant qui se creuse entre l’Europe telle qu’elle est et celle à laquelle aspirent les peuples européens, la décision du peuple irlandais devrait faire l’effet d’un choc salutaire. La leçon à tirer du référendum irlandais, c’est qu’une Europe durable ne peut être fondée que sur le respect des démocraties nationales. C’est qu’il est urgent de reprendre complètement la construction européenne, sur de toutes autres bases que celles de Nice, qui devrait constituer l’ultime avatar d’un processus qui s’est ouvert avec l’Acte unique et s’est poursuivi avec Maastricht et Amsterdam, pour aboutir à une Europe aujourd’hui rejetée par ses peuples. Ce n’est visiblement pas la direction que souhaite prendre la Présidence belge. Pour combler les carences démocratiques au sein de l’Union, celle-ci propose en effet d’instituer un impôt européen, alors que seuls les parlements nationaux sont démocratiquement habilités à consentir l’impôt. Elle privilégie un mode d’élaboration du futur traité dans le cadre d’instances dont la légitimité démocratique est, sinon douteuse, du moins très indirecte. Elle exalte l’euro, dont la création n’a été souhaitée par aucun peuple et qui constitue au contraire l’illustration emblématique d’une Europe imposée aux peuples et non souhaitée par eux. La leçon irlandaise ne semble pas avoir été comprise. Pourtant, tôt ou tard, il faudra bien écouter les peuples. Le plus tôt serait le mieux, si l’on veut que ceux-ci se réapproprient une idée européenne dont ils s’éloignent aujourd’hui."@fr6
lpv:spokenAs	member; AGRI (1999-07-21--2002-01-14)14 member; NA (2001-01-31--2004-07-19)14 substitute; EMPL (1999-07-21--2002-01-14)14 unknown; Mouvement pour la France (2000-11-23--2004-07-19)14 substitute; PECH (1999-07-21--2002-01-14)14 member; Members from the European Parliament to the Joint Parliamentary Assembly of the Agreement between the African, Caribbean and Pacific States and the European Union (ACP-EU) (1999-09-14--2002-01-14)14
lpv:translated text	"En beslutning fra Europa-Parlamentet på mødet i Göteborg ville have været nyttig, hvis den havde taget afstand fra den overlegenhed, som Rådet udviste i dets konklusioner i forbindelse med resultatet af den irske folkeafstemning om Nice-traktaten, som endnu en gang viser en antidemokratisk linje, der er ekstremt optaget af den europæiske opbygning. Det er desværre ikke tilfældet. Alle tanker om Europas fremtid - og særligt udvidelsen - bør dog imidlertid tage kraftigt hensyn til denne utvetydige afstemning. Hvordan kan man beklage sig over det i det store og hele antidemokratiske tilsnit i den nuværende Europæiske Union og give indtryk af at ville afhjælpe det uden at starte med at respektere den vilje, som folkeslagene klart har givet udtryk for, og i dette tilfælde det eneste folkeslag, der havde mulighed for at udtale sig ved en folkeafstemning, som i høj grad er en demokratisk proces, om den nye traktat? Efter to folkeafstemninger, der allerede havde vist den voksende afstand mellem det nuværende Europa og det Europa, som de europæiske borgere håber på, burde irernes beslutning komme som et frelsende chok. Af den irske folkeafstemning kan man lære, at et bæredygtigt Europa kun kan være baseret på respekten for de nationale demokratier. Det haster med at indføre dette i den europæiske opbygning, på alle andre grundlag end Nice-traktaten, som er den ultimative legemliggørelse af en proces, der startede med Fællesskabsakten, og som blev fortsat med Maastricht og Amsterdam for at munde ud i et Europa, der i dag forkastes af sine borgere. Det er helt tydeligt ikke den vej, som det belgiske formandskab ønsker at gå. For at overvinde de demokratiske mangler i Unionen foreslår formandskabet at indføre en europæisk afgift, selv om det kun er de nationale parlamenter, der demokratisk er i stand til at opkræve afgiften. Formandskabet nyder godt af en vurderingsmodel for den fremtidige traktat inden for rammerne af henstillinger, hvor den demokratiske lovmæssighed som minimum er meget indirekte, hvis ikke tvivlsom. Den lovpriser euroen, som ingen folkeslag ønskede, og som tværtimod er et symbolsk billede på et Europa, der er tvunget ned over befolkningerne og ikke ønsket af dem. Den irske lære ser ikke ud til at være forstået. Imidlertid må man før eller senere lytte til befolkningen. Jo før, jo bedre, hvis man ønsker, at de skal tilegne sig idéen om Europa, som de fjerner sig fra i dag."@da1 "Eine Entschließung des Europäischen Parlaments zum Gipfel von Göteborg wäre sinnvoll gewesen, wenn sie sich von der herablassenden Haltung des Rates distanziert hätte, die in seinen Schlussfolgerungen zu den Ergebnissen des irischen Referendums über den Vertrag von Nizza zum Ausdruck kommt und die ein weiteres Beispiel für eine äußerst Besorgnis erregende antidemokratische Fehlentwicklung des europäischen Aufbauprozesses darstellt. Doch leider ist dies nicht der Fall. Und trotzdem muss jegliche Überlegung zur Zukunft Europas, und insbesondere zur Erweiterung, künftig auch dieses eindeutige Votum berücksichtigen. Wie kann man den weitgehend antidemokratischen Charakter der derzeitigen Europäischen Union beklagen und gleichzeitig behaupten, man wolle etwas dagegen tun, wenn man nicht endlich den von den Völkern klar formulierten Willen respektiert, also in diesem Fall den Willen des einzigen Volkes, das mittels Referendum, einem äußerst demokratischen Verfahren, über den neuen Vertrag abstimmen durfte? Nach zwei anderen Volksabstimmungen, die bereits die wachsende Kluft zwischen dem Europa in der bestehenden Form und demjenigen, das die europäischen Bürger anstreben, aufgezeigt haben, hätte die Entscheidung des irischen Volkes eigentlich einen heilsamen Schock auslösen müssen. Das irische Referendum lehrt uns, dass ein dauerhaftes Europa nur auf die Achtung der nationalen Demokratien gegründet werden kann. Es lehrt uns, dass wir das europäische Aufbauwerk unverzüglich völlig neu beginnen müssen, und zwar auf ganz anderen Grundlagen als denjenigen von Nizza, denn dieser Vertrag sollte den letzten Fehlschlag eines Prozesses darstellen, der mit der Einheitlichen Akte begonnen hat, über Maastricht und Amsterdam fortgeführt wurde und schließlich in ein Europa mündete, das nun von seinen Bürgern abgelehnt wird. Diese Richtung möchte die belgische Präsidentschaft offensichtlich nicht einschlagen. Zum Ausgleich der demokratischen Defizite innerhalb der Union schlägt sie nämlich die Einführung einer europäischen Steuer vor, obwohl doch allein die nationalen Parlamente demokratisch dazu befugt sind, Steuern zu beschließen. Sie bevorzugt eine Methode zur Ausarbeitung des künftigen Vertrags im Rahmen von Instanzen, deren demokratische Legitimität zwar nicht unbedingt zweifelhaft, aber zumindest äußerst indirekt ist. Sie preist den Euro in den höchsten Tönen, dessen Einführung von keinem einzigen Volk gewollt wurde und der im Gegenteil ein bezeichnendes Symbol für ein Europa darstellt, das den Bürgern aufgedrängt, aber nicht von ihnen gewollt wurde. Offenbar wurde die irische Lektion nicht verstanden. Früher oder später wird man jedoch auf die Völker hören müssen. Je früher desto besser, wenn wir wollen, dass diese sich den europäischen Gedanken wieder zu eigen machen, von dem sie sich derzeit gerade entfernen."@de7 "Ένα ψήφισμα του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου για τη Σύνοδο Κορυφής του Γκέτεμποργκ θα μπορούσε να είναι χρήσιμο αν είχε κρατήσει αποστάσεις σε σχέση με την αταραξία που επέδειξε το Συμβούλιο στα συμπεράσματά του έναντι των αποτελεσμάτων του ιρλανδικού δημοψηφίσματος για τη Συνθήκη της Νίκαιας, η οποία αποτελεί ένα ακόμα παράδειγμα μιας εξαιρετικά ανησυχητικής αντιδημοκρατικής παρέκκλισης της ευρωπαϊκής οικοδόμησης. Δυστυχώς, αυτό δεν συνέβη. Εντούτοις, κάθε σκέψη σχετικά με το μέλλον της Ευρώπης, και ιδίως με τη διεύρυνσή της, θα πρέπει στο εξής να λαμβάνει οπωσδήποτε υπόψη αυτή τη σαφή ψήφο. Πώς μπορεί κανείς να λυπάται για τον ευρύτατα αντιδημοκρατικό χαρακτήρα της σημερινής Ευρωπαϊκής Ένωσης και να ισχυρίζεται ότι επιθυμεί να τον διορθώσει χωρίς να αρχίζει από το σεβασμό της βούλησης που εκφράζουν σαφώς οι λαοί και, στη συγκεκριμένη περίπτωση, ο μόνος λαός που εκλήθη να αποφανθεί με δημοψήφισμα, διαδικασία ακραιφνώς δημοκρατική, σχετικά με τη νέα συνθήκη; Ακολουθώντας δύο δημοψηφίσματα τα οποία είχαν ήδη δείξει το διευρυνόμενο χάσμα που ανοίγεται μεταξύ της Ευρώπης ως έχει και της Ευρώπης την οποία προσδοκούν οι ευρωπαϊκοί λαοί, η απόφαση του ιρλανδικού λαού θα έπρεπε να παίξει ρόλο ενός σωτήριου σοκ. Το δίδαγμα που πρέπει να εξαχθεί από το ιρλανδικό δημοψήφισμα είναι ότι μια αειφόρος Ευρώπη μπορεί να βασίζεται μόνον στο σεβασμό των εθνικών δημοκρατιών. Είναι ότι πρέπει να συνεχίσουμε την ευρωπαϊκή οικοδόμηση σε εντελώς διαφορετικές βάσεις από εκείνες της Νίκαιας, οι οποίες θα πρέπει να αποτελέσουν την ύστατη μεταμόρφωση μιας διαδικασίας που άρχισε με την Ενιαία Πράξη, συνεχίστηκε με το Μάαστριχτ και το Άμστερνταμ και κατέληξε σε μια Ευρώπη την οποία απορρίπτουν σήμερα οι λαοί της. Από ότι φαίνεται, η βελγική Προεδρία δεν επιθυμεί να ακολουθήσει αυτή την κατεύθυνση. Για να καλύψει τις δημοκρατικές ελλείψεις στο εσωτερικό της Ένωσης, προτείνει πράγματι τη θέσπιση ενός ευρωπαϊκού φόρου, τη στιγμή που μόνον τα εθνικά κοινοβούλια έχουν τη δημοκρατική αρμοδιότητα να επιβάλλουν φόρους. Ευνοεί έναν τρόπο εκπόνησης της μελλοντικής συνθήκης στο πλαίσιο οργάνων των οποίων η δημοκρατική νομιμότητα είναι, αν όχι αμφίβολη, τουλάχιστον εξαιρετικά έμμεση. Υμνεί το ευρώ, του οποίου τη δημιουργία δεν επιθυμούσε κανένας λαός και αντιθέτως αποτελεί το έμβλημα μιας Ευρώπης που επιβάλλεται στους λαούς της και δεν προσδοκάται από αυτούς. Το ιρλανδικό μάθημα δεν φαίνεται να έγινε κατανοητό. Εντούτοις, αργά ή γρήγορα, θα χρειαστεί να ακουστούν οι λαοί και όσο γρηγορότερα τόσο το καλύτερο, αν θέλουμε να κάνουν και πάλι δική τους μια ευρωπαϊκή ιδέα από την οποία απομακρύνονται σήμερα."@el8 "A European Parliament resolution on the Gothenburg summit might have been useful if it had taken a less offhand approach to the outcome of the Irish referendum on the Nice Treaty than the Council did in its conclusions. This is another example of the extremely disturbing decline of democracy in the process of European integration. Alas, the resolution did not do so. Henceforth, however, whenever we consider the future of Europe, and in particular its enlargement, we will have to take this quite unambiguous vote into account. How can we deplore the very largely anti-democratic nature of the European Union in its present form and pretend to want to remedy this if we do not begin by respecting the clearly expressed wish of the people, in this case of the only nation asked to pronounce on the new treaty by referendum, an eminently democratic procedure? Following on from two referendums that had already shown the growing gap between Europe as it is and the Europe the people want to see, the Irish people’s decision should give us a salutary shock. The lesson to be drawn from the Irish referendum is that Europe can only endure in the long term if it is founded on respect for the national democracies. We urgently need to review completely the way Europe is being constructed, basing it on principles quite different from those of Nice, which should represent the final manifestation of a process that began with the Single Act and continued with Maastricht and Amsterdam, concluding with a Europe that is now rejected by its people. Clearly this is not the direction the Belgian presidency wishes to pursue. It in fact proposes to make up for the democratic deficit within the Union by introducing a European tax, although only the national parliaments are democratically entitled to levy taxes. It is in favour of having the future treaty drawn up by bodies whose democratic legitimacy is, if not doubtful, at least very indirect. It exalts the euro, which no nation wished to see introduced and which, on the contrary, is emblematic of a Europe imposed on the people against their wishes. The Irish lesson does not seem to have been understood. Sooner or later, however, we will have to listen to the people. Sooner would be best if we want to restore their belief in a European idea in which they are currently losing faith."@en3 "(FR) Habría sido útil una resolución del Parlamento Europeo sobre la Cumbre de Gotemburgo siempre que hubiese guardado sus distancias frente al descaro manifestado por el Consejo en sus conclusiones respecto a los resultados del referéndum irlandés sobre el Tratado de Niza, que constituye un nuevo ejemplo de una tendencia antidemocrática extremadamente preocupante de la construcción europea. Pero, desgraciadamente, este no es el caso. Sin embargo, cualquier reflexión sobre el futuro de Europa y, en particular, de su ampliación, deberá tener en cuenta esta votación absolutamente clara. ¿Cómo se puede deplorar el carácter totalmente antidemocrático de la Unión Europea actual y pretender paliarlo sin empezar por respetar la voluntad claramente expresada por los pueblos, y, en este caso, por el único pueblo al que se le ha pedido que se pronunciara por referéndum, procedimiento eminentemente democrático, sobre el nuevo Tratado? Tras dos referendos que ya habían revelado la distancia cada vez mayor que separa la Europa real de la Europa que desean los pueblos europeos, la decisión del pueblo irlandés debería producir el efecto de un choque saludable. La lección que debemos sacar del referéndum irlandés consiste en que una Europa sostenible sólo puede estar basada en el respeto de las democracias nacionales. Es urgente rectificar completamente la construcción europea sobre bases distintas de las de Niza, que debería constituir el último avatar de un proceso que se inició con el Acta Única y que continuó con Maastricht y Amsterdam, para desembocar hoy en una Europa que sus pueblos rechazan. Esta no es por lo visto la dirección que desea tomar la Presidencia belga. Para colmar las carencias democráticas en el seno de la Unión, la misma propone, en efecto, crear un impuesto europeo, cuando sólo los Parlamentos nacionales están democráticamente habilitados para aprobar los impuestos, y favorece una forma de elaborar el futuro Tratado en el marco de foros cuya legitimidad democrática es si no dudosa, por lo menos muy indirecta. Ésta ensalza el euro, cuya creación ningún pueblo ha deseado, y que constituye, por el contrario, el ejemplo emblemático de una Europa impuesta a los pueblos y no deseada por éstos. La lección irlandesa parece no haber sido entendida. Sin embargo, más tarde o más temprano, habrá que escuchar a los pueblos. Lo mejor sería hacerlo lo antes posible, si se quiere que éstos recobren una idea europea de la que hoy se alejan."@es12 "Göteborgin huippukokousta koskeva Euroopan parlamentin päätöslauselma olisi voinut olla hyödyllinen, jos siinä olisi otettu etäisyyttä neuvoston päätelmissään osoittamaan kursailemattomuuteen Nizzan sopimusta koskevan Irlannin kansanäänestyksen osalta, mikä on uusi osoitus erittäin huolestuttavasta demokratian vastaisesta suuntauksesta Euroopan rakentamisessa. Valitettavasti näin ei tapahtunut. Kaikessa Euroopan tulevaisuutta ja etenkin sen laajentumista koskevassa pohdinnassa on kuitenkin otettava vastedes hyvin huomioon tämä hyvin yksiselitteinen äänestys. Miten voimme oikein pahoitella nykyisen Euroopan unionin hyvin laajasti demokratian vastaista luonnetta ja väittää haluavamme korjata asian ilman, että kunnioitamme aluksi kansojen selkeästi ilmaisemaa tahtoa ja tässä tapauksessa sen kansan tahtoa, jonka mielipidettä uudesta perustamissopimuksesta on tiedusteltu ainoana kansana kansanäänestyksessä, joka on selkeästi demokraattinen menettely? Irlannin kansan päätös on tulosta kahdesta kansanäänestyksestä, jotka osoittivat jo nykyisen Euroopan ja Euroopan kansojen toivoman Euroopan välisen näkemyseron syventymisen, ja siksi sen pitäisi olla terveellinen shokki. Irlannin kansanäänestyksen läksynä on, että kestävä Eurooppa voi perustua vain kansallisten demokratioiden kunnioittamiseen ja että Eurooppaa on kiireellisesti alettava rakentamaan kokonaan uudelleen täysin muille kuin Nizzan huippukokouksen perustoille. Nizzan sopimuksen pitäisi olla yhtenäisasiakirjan käynnistämän sekä Maastrichtin ja Amsterdamin sopimuksissa jatketun prosessin viimeinen virhe, joka on johtanut kansalaisten nykyisin torjumaan Eurooppaan. Tämä ei ole selvästikään puheenjohtajavaltio Belgian haluama suunta. Se ehdottaa tosiasiassa unionin demokratiavajeiden täyttämiseksi eurooppalaisen veron käyttöönottoa, vaikka vain kansalliset parlamentit on valtuutettu demokraattisesti määräämään veroja. Se asettaa etusijalle tulevan perustamissopimuksen laatimisen sellaisten toimielinten kehyksessä, joiden demokraattinen legitiimiys on, ellei arveluttava, niin ainakin hyvin välillinen. Se kehuu euroa, jonka luomista yksikään kansa ei halunnut ja joka antaa päinvastoin ongelmallisen kuvan kansoille määrätystä Euroopasta, jota ne eivät ole halunneet. Irlannin läksyä ei ilmeisestikään ole ymmärretty. Kansoja on kuitenkin kuunneltava ennemmin tai myöhemmin. Olisi parempi kuunnella niitä mahdollisimman pian, jos haluamme, että ne ottavat omakseen eurooppalaisen ajatuksen, josta ne ovat nykyisin vieraantuneet."@fi5 "Una risoluzione del Parlamento europeo sul Vertice di Göteborg avrebbe potuto essere utile, se avesse preso le distanze dalla disinvoltura manifestata dal Consiglio nelle conclusioni sul risultato del irlandese sul Trattato di Nizza, atteggiamento che rappresenta un nuovo aspetto della tendenza antidemocratica estremamente preoccupante della costruzione europea. Non è stato così. Tuttavia, qualsiasi riflessione sull'avvenire dell'Europa, soprattutto sull'allargamento, dovrà ormai tenere debito conto di questo voto senza ambiguità. Come si può condannare il carattere decisamente antidemocratico dell'attuale Unione europea e pretendere di volervi rimediare senza iniziare dal rispetto della volontà chiaramente espressa dai popoli e, nella fattispecie, dal solo popolo invitato a pronunciarsi sul nuovo Trattato tramite procedura eminentemente democratica? Dopo due che avevano già rivelato la distanza crescente che divide l'Europa reale e quella cui aspirano i suoi popoli, la decisione del popolo irlandese avrebbe dovuto avere l'effetto di uno salutare. La lezione da trarre dal irlandese è che un'Europa duratura può essere fondata solo sul rispetto delle democrazie nazionali. Di fatto è urgente riprendere da zero la costruzione europea, su basi del tutto diverse da quelle di Nizza, che dovrebbe costituire l'ultima metamorfosi di un processo che è stato avviato con l'Atto unico, è proseguito con Maastricht ed Amsterdam e ci ha portati ad avere oggi un'Europa rifiutata dalla gente. Apparentemente, non è questa la direzione che intende seguire la Presidenza belga. Per colmare le carenze democratiche in seno all'Unione, ci propone infatti di istituire un'imposta europea, quando solo i parlamenti nazionali sono democraticamente preposti all'imposizione fiscale. Privilegia una modalità di elaborazione del futuro Trattato nel quadro di organismi la cui legittimità democratica, se non dubbia, è almeno molto indiretta. Esalta l'euro, la cui creazione non è stata auspicata da nessun popolo e che, al contrario, rappresenta emblematicamente un'Europa imposta ai popoli e da essi non richiesta. La lezione irlandese pare non sia stata compresa. Per questa ragione, presto o tardi, bisognerà ascoltare con attenzione i popoli. Meglio prima, se vogliamo che si riavvicinino ad un'idea di Europa da cui oggi si stanno allontanando."@it9,9 "A European Parliament resolution on the Gothenburg summit might have been useful if it had taken a less offhand approach to the outcome of the Irish referendum on the Nice Treaty than the Council did in its conclusions. This is another example of the extremely disturbing decline of democracy in the process of European integration. Alas, the resolution did not do so. Henceforth, however, whenever we consider the future of Europe, and in particular its enlargement, we will have to take this quite unambiguous vote into account. How can we deplore the very largely anti-democratic nature of the European Union in its present form and pretend to want to remedy this if we do not begin by respecting the clearly expressed wish of the people, in this case of the only nation asked to pronounce on the new treaty by referendum, an eminently democratic procedure? Following on from two referendums that had already shown the growing gap between Europe as it is and the Europe the people want to see, the Irish people’s decision should give us a salutary shock. The lesson to be drawn from the Irish referendum is that Europe can only endure in the long term if it is founded on respect for the national democracies. We urgently need to review completely the way Europe is being constructed, basing it on principles quite different from those of Nice, which should represent the final manifestation of a process that began with the Single Act and continued with Maastricht and Amsterdam, concluding with a Europe that is now rejected by its people. Clearly this is not the direction the Belgian presidency wishes to pursue. It in fact proposes to make up for the democratic deficit within the Union by introducing a European tax, although only the national parliaments are democratically entitled to levy taxes. It is in favour of having the future treaty drawn up by bodies whose democratic legitimacy is, if not doubtful, at least very indirect. It exalts the euro, which no nation wished to see introduced and which, on the contrary, is emblematic of a Europe imposed on the people against their wishes. The Irish lesson does not seem to have been understood. Sooner or later, however, we will have to listen to the people. Sooner would be best if we want to restore their belief in a European idea in which they are currently losing faith."@lv10 "Een resolutie van het Europees Parlement over de Top van Göteborg had nuttig kunnen zijn indien daarin afstand genomen werd van de nonchalante reactie van de Raad in zijn conclusies op de uitslag van het Ierse referendum over het Verdrag van Nice. Die reactie vormt een nieuwe illustratie van een uiterst zorgwekkende antidemocratische tendens in het eenwordingsproces van Europa. Van afstand nemen is helaas echter geen sprake, terwijl een debat over de toekomst van Europa, en met name over de uitbreiding, niet meer mogelijk is zonder dat rekening gehouden wordt met deze ondubbelzinnige stemuitslag. Hoe kan men het in menig opzicht antidemocratisch karakter van de huidige Europese Unie betreuren en tegelijkertijd beweren daarvoor een oplossing te willen zoeken, zonder allereerst rekening te houden met de duidelijk tot uiting gebrachte wil van het volk, in dit geval het enige volk dat de kans gekregen heeft zich over het nieuwe Verdrag uit te spreken via een referendum, een bij uitstek democratische procedure? Na de twee referenda waarmee duidelijk werd gemaakt dat er een groeiende kloof bestaat tussen het huidige Europa en het Europa dat de Europese volkeren voor ogen staat, had het besluit van het Ierse volk een heilzaam schokeffect teweeg moeten brengen. De les die geleerd kan worden uit het Ierse referendum is dat een duurzaam Europa slechts gebaseerd kan zijn op eerbiediging van de nationale democratieën. De les is dat het dringend noodzakelijk is de Europese eenwording van de grond af, opnieuw op te bouwen, en wel op een geheel ander fundament dan dat van Nice. Nice wordt daarentegen de laatste fase geacht te zijn van een proces dat van start is gegaan met de Europese Akte en via Maastricht en Amsterdam uiteindelijk is uitgemond in het Europa van vandaag dat door de volkeren afgewezen wordt. Dat is duidelijk niet de richting die het Belgische voorzitterschap voor ogen staat. Teneinde het democratisch tekort in de Unie weg te werken stelt dat namelijk voor een Europese belasting in te voeren, terwijl vanuit democratisch oogpunt de nationale parlementen toch als enige bevoegd zijn belastingen goed te keuren. Dit voorzitterschap staat een manier van uitwerking van het toekomstige Verdrag voor via instellingen waarvan de democratische legitimiteit zo niet twijfelachtig, dan toch op zijn minst zeer indirect is. Het juicht de komst van de euro toe, terwijl die toch door geen enkel volk gewenst wordt. Sterker nog: de euro is symptomatisch voor een Europa dat de volkeren tegen hun zin dwingend opgelegd wordt. De Ierse les lijkt niet goed begrepen te zijn. Toch zal er vroeg of laat wel degelijk geluisterd moeten worden naar het volk, en hoe eerder dat gebeurt des te beter, als we willen dat de burgers wederom warm lopen voor een Europese gedachte waarvan ze zich thans steeds meer verwijderen."@nl2 "Uma resolução do Parlamento Europeu sobre a Cimeira de Gotemburgo teria podido ser útil se tivesse mantido a distância relativamente à desenvoltura manifestada pelo Conselho nas suas conclusões face aos resultados do referendo irlandês sobre o Tratado de Nice, constituindo mais uma demonstração de um desvio antidemocrático extremamente preocupante da construção europeia. Infelizmente, não é o caso. No entanto, qualquer reflexão sobre o futuro da Europa, e sobretudo o seu alargamento, deverá passar a ter claramente em linha de conta este voto sem ambiguidades. Como é que podemos lamentar o carácter amplamente antidemocrático da actual União Europeia e pretender querer saná­lo sem começar por respeitar a vontade claramente manifestada pelos povos, e, neste caso, pelo único povo convidado a pronunciar­se por referendo - processo eminentemente democrático - sobre o novo Tratado? Ao ocorrer após dois referendos que tinham já mostrado o afastamento crescente que está a cavar­se entre a Europa como é e a Europa a que aspiram os povos europeus, a decisão do povo irlandês deveria ter o efeito de um choque salutar. A lição a tirar do referendo irlandês é a de que uma Europa sustentável tem de basear­se no respeito das democracias nacionais. É urgente retomar completamente a construção europeia com bases profundamente diferentes das de Nice, que deveria constituir a suprema dificuldade iniciada com o Acto Único e que prosseguiu com Maastricht e Amesterdão, para desembocar numa Europa agora rejeitada pelos seus povos. Não é esta visivelmente a via que quer tomar a Presidência belga. Com efeito, para colmatar as carências democráticas no seio da União, esta propõe criar um imposto europeu, quando só os parlamentos nacionais estão democraticamente habilitados a criá­lo. Privilegia um modo de elaboração do futuro Tratado no quadro de instâncias cuja legitimidade democrática é, senão duvidosa, pelo menos muito indirecta. Exalta o euro, cuja criação não foi desejada por nenhum povo e que, pelo contrário, constitui uma ilustração emblemática de uma Europa imposta aos povos e não desejada por eles. A lição irlandesa não parece ter sido compreendida. Todavia, mais tarde ou mais cedo, haverá que ouvir de facto os povos. Quanto mais cedo melhor, se queremos que estes se reapropriem de uma ideia europeia de que estão a afastar­se."@pt11 "En resolution från Europaparlamentet om toppmötet i Göteborg skulle ha kunnat vara användbar om den hade rättat in sig i ledet jämfört med det självsvåld som visades av rådet i dess slutsatser om resultatet av den irländska folkomröstningen om Nicefördraget, som är en ny illustration av ett antidemokratiskt avsteg från den europeiska konstruktionen som är mycket oroande. Det är tyvärr inte fallet. Alla diskussioner om Europas framtid, och särskilt utvidgningen, borde ändå hädanefter ta hänsyn till detta entydiga röstresultat. Hur kan man beklaga den till stor del antidemokratiska karaktären hos den nuvarande Europeiska unionen, och påstå sig vilja åtgärda det utan att börja med att respektera den vilja som tydligt uttryckts av folken och, i detta fall, av det enda folk som uppmanats att uttala sig genom folkomröstning, en i högsta grad demokratisk process, om det nya fördraget? Det irländska folkets beslut som kom efter två folkomröstningar, och som redan visat på den ökande klyftan som uppstår mellan Europa sådant det är och det Europa som de europeiska folken vill ha, borde ge effekten av en hälsosam chock. Den slutsats man måste dra av den irländska folkomröstningen är att ett hållbart Europa bara kan byggas på respekten för nationella demokratier. Det är brådskande att fullständigt återuppta den europeiska konstruktionen, på helt andra grunder än de från Nice, som borde utgöra den yttersta inkarnationen av en process som inleddes med Enhetsakten och fortsatte med Maastricht och Amsterdam, för att leda till ett Europa som i dag avvisas av dess folk. Det är uppenbarligen inte den riktning som det belgiska ordförandeskapet avser att ta. För att lösa de demokratiska bristerna inom unionen föreslår ordförandeskapet att en europeisk skatt skall inrättas, trots att enbart de nationella parlamenten är demokratiskt bemyndigade att tillstyrka skatt. Ordförandeskapet förespråkar ett sätt att utarbeta det framtida fördraget inom ramen för instanser vars demokratiska berättigande är, om inte tveksamt, så åtminstone mycket indirekt. Ordförandeskapet förhöjer euron, vars införande inte önskats av något folk och som i stället utgör en emblematisk illustration av ett Europa som påtvingas folken och inte önskas av dem. Man tycks inte ha tagit till sig den irländska erfarenheten. Förr eller senare måste man ändå lyssna till folken. Ju fortare desto bättre, om man vill att de på nytt tar till sig en europeisk idé som de i dag avlägsnar sig ifrån."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Souchet (NI ),"12,6 "par écrit"6 "por escrito"12 "referendum"9 "shock"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph