Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-147"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010704.3.3-147"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Se calquant sur le rapport du Conseil européen tenu à Göteborg les 15 et 16 juin 2001, la résolution commune mixant des verts, des roses, des blancs libéraux et des violets de la démocratie chrétienne - c'est à dire une majorité syncrétique et politique allant de Messieurs Schröder-Jospin à Messieurs Aznar-Chirac en passant par les Grünen, les Joschka Fischer et Dominique Voynet et les ultra-libéraux d'Alain Madelin - offre apparemment une brocante de mots, de concepts et de problèmes allant de la peine de mort (paragraphe 32) au "paquet fiscal" (paragraphe 25), en passant par des bananes (paragraphe 30), la mission diplomatique de M. Léotard, dans l'ancienne république yougoslave de Macédoine, devenue ARYM (paragraphe 42), sans oublier résiduellement la PAC, l'aide au développement, Kyoto, la fraude fiscale des USA via les paradis fiscaux des caraïbes, l'élargissement ou la nécessité d'une convention - en souvenir non dit de Philadelphie en 1787 - pour adopter une constitution européenne en 2004.
Mais ce bric-à-brac apparemment incohérent cache les deux idées forces de la secte oligarchique qui nous gouverne, à savoir le mépris des peuples et la quête d'une obscure "gouvernance" mondiale.
Le mépris de l'oligarchie eurofédérale bruxelloise à l'encontre des peuples s'exprime à la fois au paragraphe 3, par le refus de respecter les conséquences claires du référendum irlandais analysé comme une impasse qui exige de "trouver une issue", et au paragraphe 9, où le rejet spontané par les peuples des dérives mondialistes - de Seattle à Göteborg, en passant par Prague, Nice, Davos, Washington, Salzbourg ou peut-être demain Gênes - est condamné comme une "provocation", en oubliant que le droit de "résistance" à l'oppression économique, qu'exerce le marché mondial sur les femmes et les hommes de Mark and Spencer et de Danone, en passant par Moulinex, Michelin, Vilvorde, Alcatel, Ericsson ou AOM, est une des libertés essentielles affirmée deux siècles avant la charte européenne proclamant pour les seuls riches des droits formels que les chômeurs, les jeunes exclus et le quatrième âge sans ressources ne trouvent pas, eux, qu'ils soient fondamentaux.
De même, les neuf paragraphes consacrés au développement durable - avec même un sommet mondial à Johannesburg en 2002 - cachent mal, sans l'obscurité de ce concept fumeux devenu une référence de catéchisme, la quête d'une conduite mondiale qui résoudrait miraculeusement les problèmes, pour l'Afrique notamment, sous développement, pandémie de sida, esclavage économique ou misère sciemment entretenu par les libres échangistes qui ne paient pas le coton, le cacao, le café et toutes les matières premières à leur vrai prix, c'est-à-dire le prix de la vie des hommes dont on exploite le travail."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Ved at efterligne beretningen fra Det Europæiske Råds møde i Göteborg den 15. og 16. juni 2001 indeholder den fælles beslutning, der er et miks af grønne, røde, hvide liberale og violette kristelige-demokrater - det vil sige et synkretistisk og politisk flertal, der går fra de herrer Schröder og Jospin til de herrer Aznar og Chirac over De Grønne, Joschka Fischer og Dominique Voynet og Alain Madelins ultraliberale - åbenbart en tilsyneladende skønsom blanding af ord, begreber og problemer, der går fra dødsstraf (§ 30) til "skattepakken" (§ 25) over bananer (§ 30), hr. Léotards diplomatiske mission i Den Tidligere Jugoslaviske Republik Makedonien, der er blevet til ARYM (§ 42), uden at glemme den overskydende fælles landbrugspolitik, udviklingsbistand, Kyoto, USA's skatteunddragelse via skatteparadiset i Caribien, udvidelsen eller behovet for en konvention - underforstået til minde om Philadelphia i 1787 - til vedtagelsen af en europæisk forfatning i 2004.
Men dette tilsyneladende usammenhængende rod gemmer på to hovedidéer for det oligarki, som vi regeres af, nemlig undertrykkelse af befolkningen og opsøgningen af et mystisk verdensomspændende "statsholderskab".
Undertrykkelsen af borgerne fra det europaføderale oligarki i Bruxelles kommer både til udtryk i § 3, ved afvisningen af de klare konsekvenser af den irske folkeafstemning, der bliver betragtet som en blindgyde, hvor der skal findes en udvej, og i § 9, hvor den spontane afvisning fra befolkningerne - fra Seattle til Göteborg over Prag, Nice, Davos, Washington, Salzburg eller måske i morgen Genova - bliver dømt som en "provokation", og man glemmer, at retten til modstand mod den økonomiske undertrykkelse, som verdensmarkedet udsætter kvinderne og mændene fra Marks [amp] Spencer og fra Danone for, over Moulinex, Michelin, Vilvorde, Alcatel, Ericsson eller AOM, er en af de grundlæggende rettigheder, der blev stadfæstet to århundreder før det europæiske charter, der kun for de rige proklamerede de formelle rettigheder, som de arbejdsløse, de unge udstødte og de ubemidlede ældre ikke synes er grundlæggende.
Ligeledes skjuler de ni artikler om bæredygtig udvikling - endda med et verdenstopmøde i Johannesburg i 2002 - dårligt, uden det mystiske, uklare koncept, der er blevet til børnelærdom, en stræben efter en global styring, der på mirakuløs vis kan løse problemerne, især for Afrika, med underudvikling, aids som folkesygdom, økonomisk slaveri eller elendighed, der bevidst fastholdes af de uafhængige byttehandlere, som ikke betaler bomulden, kakaoen, kaffen og alle råvarerne til deres rigtige pris, det vil sige prisen for disse menneskers liv, hvis arbejde man udnytter."@da1
"Angelehnt an den Bericht des Europäischen Rates von Göteborg am 15. und 16. Juni 2001 bietet die gemeinsame Entschließung als Mischprodukt von Grünen, Roten, gelben Liberalen und schwarzen Christdemokraten – d. h. einer zusammengewürfelten politischen Mehrheit von den Herren Schröder-Jospin und Aznar-Chirac über die Grünen von Joschka Fischer und Dominique Voynet bis hin zu den Ultraliberalen von Alain Madelin – augenscheinlich eine bunte Palette von Begriffen, Konzepten und Problemen, die von der Todesstrafe (Absatz 32) über das „Steuerpaket“ (Absatz 25) und die Bananen (Absatz 30) bis zu der diplomatischen Mission von Herrn Léotard in der ehemaligen jugoslawischen Republik Mazedonien, inzwischen ARYM genannt (Absatz 42), reichen, nicht zu vergessen die GAP, die Entwicklungshilfe, Kyoto, den Steuerbetrug der USA über die Steuerparadiese in der Karibik, die Erweiterung und die Notwendigkeit eines Konvents – als eine Art unausgesprochene Erinnerung an Philadelphia im Jahr 1787 –, damit 2004 eine europäische Verfassung verabschiedet werden kann.
Hinter diesem offensichtlich inkohärenten Durcheinander verbergen sich allerdings die beiden Leitgedanken der oligarchischen Sekte, die uns regiert, d. h. die Missachtung der Bürger und das Streben nach einer obskuren weltweiten „Governance“.
Die Missachtung der Brüsseler euroföderalen Oligarchie gegenüber den Bürgern kommt sowohl in Absatz 3 zum Ausdruck, nämlich in der Weigerung, die klaren Konsequenzen des irischen Referendums zu respektieren, das als Sackgasse analysiert wird, aus der ein „Ausweg“ gefunden werden muss, als auch in Absatz 9, wo die spontane Ablehnung der Auswüchse der Globalisierung durch die Völker – von Seattle über Göteborg bis hin zu Prag, Nizza, Davos, Washington, Salzburg und demnächst vielleicht auch Genua – als „Provokation“ verurteilt wird, wobei in Vergessenheit gerät, dass das Recht auf „Widerstand“ gegen die wirtschaftliche Unterdrückung, die der Weltmarkt auf die Arbeitnehmer bei Marks [amp] Spencer, Danone, Moulinex, Michelin, Vilvorde, Alcatel, Ericsson oder AOM ausübt, eine der Grundfreiheiten darstellt, die bereits zwei Jahrhunderte vor der Europäischen Charta proklamiert wurde, welche nur für die Reichen formelle Rechte verkündet, die nach Ansicht der Arbeitslosen, der jungen Ausgegrenzten und der alten mittellosen Menschen nicht von grundlegender Bedeutung sind.
Auch die neun Absätze zur nachhaltigen Entwicklung – für 2002 ist sogar ein Weltgipfel in Johannesburg geplant – können, auch ohne die Unverständlichkeit dieses nebulösen Konzepts, das zu einer Art Katechismus geworden ist, nur schlecht verbergen, dass eine weltweite Steuerungsfähigkeit angestrebt wird, die auf wundersame Weise alle Probleme lösen wird, insbesondere diejenigen des afrikanischen Kontinents, also Unterentwicklung, Aids-Epidemie, wirtschaftliche Ausbeutung oder von den Anhängern des Freihandels bewusst aufrechterhaltene Armut, indem für Kakao, Kaffee und alle anderen Rohstoffe nicht der wahre Preis gezahlt wird, d. h. der Preis für das Leben der Menschen, deren Arbeit ausgebeutet wird."@de7
"Αντιγράφοντας πιστά την έκθεση του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου που πραγματοποιήθηκε στο Γκέτεμποργκ στις 15 και 16 Ιουνίου 2001, το κοινό ψήφισμα που ανακατεύει το πράσινο, το ροζ, το λευκό των φιλελευθέρων και το βιολετί της χριστιανοδημοκρατίας – δηλαδή μια συγκριτική και πολιτική πλειοψηφία που περιλαμβάνει από τους κυρίους Σρέντερ-Ζοσπέν μέχρι τους κυρίους Αθνάρ-Σιράκ περνώντας από τους Πράσινους των Joschka Fischer και Dominique Voynet και τους υπερφιλελεύθερους του Alain Madelin – προσφέρει εμφανώς ένα συνονθύλευμα λέξεων, εννοιών και προβλημάτων από τη θανατική ποινή (παράγραφος 32) έως τη δέσμη φορολογικών μέτρων (παράγραφος 25) περνώντας από τις μπανάνες (παράγραφος 30), τη διπλωματική αποστολή του κ. Léotard στην Πρώην Γιουγκοσλαβική Δημοκρατία της Μακεδονίας, η οποία αναφέρεται ως ΠΓΔΜ (παράγραφος 42), χωρίς να ξεχνάμε την ΚΓΠ, την αναπτυξιακή βοήθεια, το Κυότο, τη φοροδιαφυγή των ΗΠΑ μέσω των φορολογικών παραδείσων της Καραϊβικής, τη διεύρυνση ή την ανάγκη μιας συνέλευσης – που σιωπηρά φέρνει στη μνήμη τη συνέλευση της Φιλαδέλφειας του 1787 – για την έγκριση ενός ευρωπαϊκού συντάγματος το 2004.
Αλλά αυτό το επιφανειακά ασυνάρτητο συνονθύλευμα κρύβει τις δύο ισχυρές ιδέες της ολιγαρχικής αίρεσης που μας κυβερνά, δηλαδή την περιφρόνηση των λαών και την αναζήτηση μιας σκοτεινής παγκόσμιας “διακυβέρνησης”.
Η περιφρόνηση εκ μέρους της ευρωφεντεραλιστικής ολιγαρχίας των Βρυξελλών έναντι των λαών εκφράζεται τόσο στην παράγραφο 3 με την άρνηση να γίνουν σεβαστές οι σαφείς συνέπειες του ιρλανδικού δημοψηφίσματος, το οποίο αναλύεται ως αδιέξοδο που απαιτεί την “εξεύρεση διεξόδου”, όσο και στην παράγραφο 9, όπου η αυθόρμητη απόρριψη από τους λαούς των παρεκκλίσεων της παγκοσμιοποίησης – από το Σηάτλ ως το Γκέτεμποργκ περνώντας από την Πράγα, τη Νίκαια, το Νταβός, την Ουάσιγκτον, το Σάλτσμπουργκ ή ίσως αύριο τη Γένοβα – καταδικάζεται ως “πρόκληση”, ξεχνώντας ότι το δικαίωμα “αντίστασης” στην οικονομική καταπίεση που ασκεί η παγκόσμια αγορά στις γυναίκες και στους άνδρες της Mark and Spencer και της Danone, περνώντας από τη Moulinex, τη Michelin Vilvorde, την Alcatel, την Ericsson ή την AOM, είναι μια από τις ουσιώδεις ελευθερίες που επιβεβαιώθηκαν δυο αιώνες πριν τον ευρωπαϊκό χάρτη ο οποίος διακηρύσσει μόνον για τους πλούσιους τυπικά δικαιώματα τα οποία οι άνεργοι, οι νεαροί αποκλεισμένοι και η χωρίς πόρους τέταρτη ηλικία, από την πλευρά τους, δεν θεωρούν θεμελιώδη.
Επίσης, οι εννέα παράγραφοι που αφιερώνονται στην αειφόρο ανάπτυξη – μάλιστα με μια παγκόσμια Διάσκεψη Κορυφής το 2002 στο Γιοχάνεσμπουργκ – δεν καταφέρνουν να κρύψουν, χωρίς το σκοτάδι αυτής της ομιχλώδους έννοιας που έγινε σχολικό παράδειγμα, την αναζήτηση μιας παγκόσμιας συμπεριφοράς που θα έλυνε σαν από θαύμα τα προβλήματα, ιδίως για την Αφρική, υπανάπτυξη, πανδημία του AIDS, οικονομική σκλαβιά ή μιζέρια την οποία συντηρούν εν γνώσει τους οι υπέρμαχοι της ελευθερίας των συναλλαγών που δεν πληρώνουν το βαμβάκι, το κακάο, τον καφέ και όλες τις πρώτες ύλες στην αληθινή τους τιμή, δηλαδή την τιμή της ζωής των ανθρώπων των οποίων εκμεταλλεύονται την εργασία."@el8
"The joint resolution modelled on the report of the European Council held on 15–16 June 2001 in Gothenburg is the combined effort of the green, pink and white liberals and the purple Christian Democrats, i.e. of a syncretic and political majority ranging from Messrs Schröder–Jospin to Messrs Aznar–Chirac, via the Greens, the Joschka Fischers and Dominique Voynets and the ultra-liberals of Alain Madelin. It is like a jumble sale of words, concepts and issues ranging from the death penalty (paragraph 32) to the ‘tax package’ (paragraph 25), via bananas (paragraph 30), Mr Léotard’s diplomatic mission to the Former Yugoslav Republic of Macedonia, which has now become FYROM (paragraph 42), not forgetting residually the CAP, development aid, Kyoto, the US tax fraud via the Caribbean tax havens, enlargement and the need for a convention – in unsaid memory of Philadelphia in 1787 – to adopt a European constitution in 2004.
But beneath all this apparent jumble of bric-a-brac lie the two key notes of the oligarchic sect that governs us, namely contempt for the people and the quest for an obscure world ‘governance’.
The contempt in which the euro-federal oligarchy in Brussels holds the people is reflected in both paragraph 3, with the refusal to respect the clear implications of the Irish referendum, which is analysed as a kind of deadlock from which ‘a way forward’ must be found, and in paragraph 9, where the spontaneous rejection by the people of the excesses of globalisation – from Seattle to Gothenburg, via Prague, Nice, Davos, Washington, Salzburg and perhaps Genoa next – is condemned as ‘provocation’, forgetting that the right to ‘resist’ the economic pressure the global market is exerting on the women and men of Marks [amp] Spencer and Danone, not to mention Moulinex, Michelin, Vilvorde, Alcatel, Ericsson and AOM, is one of the basic freedoms that was established two centuries before the European Charter, which proclaims for the rich alone formal rights that the unemployed, the excluded young and the old and poor do not, for their part, regard as fundamental.
Similarly, the nine paragraphs devoted to sustained development – even going so far as a world summit in Johannesburg in 2002 – can scarcely conceal, in the dark recesses of this vague concept that has become a kind of catechism, the quest for a global approach that would miraculously resolve the problems, facing Africa in particular, of under-development, the AIDS epidemic and the economic slavery and poverty so skilfully maintained by the free traders who do not pay the real price for cotton, cocoa, coffee and all the raw materials, i.e. the price of the life of the people whose labour they exploit."@en3
"(FR) Calcada del informe del Consejo Europeo de los días 15 y 16 de junio de 2001 en Gotemburgo, la resolución común, que reúne verdes, rosas, blancos liberales y violetas de la democracia cristiana - es decir, una mayoría sincrética y política que va de los señores Schröder-Jospin a los señores Aznar-Chirac, pasando por los Grünen, los Joschka Fischer y Dominique Voynet y los ultraliberales de Alain Madelin -, ofrece aparentemente un montón de palabras, de conceptos y de problemas que van de la pena de muerte (apartado 32) al “paquete fiscal” (apartado 25), pasando por los plátanos (apartado 30), la misión diplomática del Sr. Léotard en la Ex República Yugoslava de Macedonia, ahora ARYM (apartado 42), sin olvidar de paso la PAC, la ayuda al desarrollo, Kioto, el fraude fiscal de los Estados Unidos vía paraísos fiscales del Caribe, la ampliación o la necesidad de una convención - como recuerdo inexpresado de Philadelphia en 1787 - para aprobar una Constitución europea en 2004.
Pero esta mezcolanza aparentemente incoherente esconde dos ideas clave de la secta oligárquica que nos gobierna, a saber: el menosprecio de los pueblos y la búsqueda de una oscura “gobernanza” internacional.
El menosprecio de los pueblos por la oligarquía eurofederal bruselense se expresa a la vez en el apartado 3 a través de la negativa de respetar las consecuencias claras del referéndum irlandés, analizado como un atolladero que exige “encontrar una salida”, y en el apartado 9, donde el rechazo espontáneo por los pueblos de las tendencias globalistas - de Seattle a Gotemburgo, pasando por Praga, Niza, Davos, Washington, Salzburgo o quizá mañana Génova - se considera una “provocación”, olvidándose de que el derecho de “resistencia” a la opresión económica, que ejerce el mercado mundial con respecto a las mujeres y a los hombres de
y de
pasando por
o
constituye una de las libertades esenciales consolidada dos siglos antes de la Carta europea, que proclama sólo para los ricos unos derechos formales que a los desempleados, a los jóvenes excluidos y a la cuarta edad sin recursos no les parecen fundamentales.
Asimismo, los nueve apartados que tratan del desarrollo sostenible - incluyendo también una Cumbre mundial en Johannesburgo en 2002 - no logran disimular, detrás de ese concepto confuso que se ha convertido en una máxima de catecismo, la búsqueda de una conducta internacional que resolverá milagrosamente los problemas, sobre todo para África: subdesarrollo, pandemia de sida, esclavitud económica o miseria mantenida a sabiendas por los librecambistas, que no pagan el verdadero precio del algodón, del cacao, del café y de todas las materias primas, es decir, el precio de la vida de las personas cuyo trabajo se explota."@es12
"Yhteinen päätöslauselma, joka perustuu Göteborgissa 15.–16. kesäkuuta 2001 pidettyä Eurooppa-neuvostoa koskevaan mietintöön ja jossa sekoitetaan vihreät, vaaleanpunaiset ja valkoiset liberaalit sekä violetit kristillisdemokraatit – eli synkretistinen ja poliittinen enemmistö Schröderista ja Jospinista Aznariin ja Chiraciin sekä Grüneniin, Joschka Fischeriin ja Dominique Voynetiin ja Alain Madelinin ääriliberaaleihin – tarjoaa näköjään vain sanojen, käsitteiden ja ongelmien sekasotkun kuolemanrangaistuksesta (32 kohta) "veropakettiin" (25 kohta) ja banaanialaan (30 kohta), Léotardin diplomaattiseen edustukseen entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa eli nykyisessä FYROM:issa (42 kohta) unohtamatta jäljelle jäävää YMP:aa, kehitysapua, Kiotoa, Yhdysvaltojen veropetosta Karibian veroparatiisien kautta, laajentumista tai perustuslain tarvetta – vaietun vuoden 1787 Philadelphian muistoksi – Euroopan perustuslain hyväksymiseksi vuonna 2004.
Tämä näennäisesti epäjohdonmukainen rihkama kätkee kuitenkin sisäänsä meitä hallitsevan harvainvaltaan perustuvan uskonlahkon kaksi perusajatusta eli kansojen halveksunnan ja hämärään maailmanlaajuiseen "hallintoon" pyrkimisen.
Brysselin eurofederalistisen harvainvallan osoittama kansojen halveksunta näkyy sekä 3 kohdassa, jossa kieltäydytään kunnioittamasta umpikujaksi kuvatun ja "ratkaisun etsimistä" vaativan Irlannin kansanäänestyksen selviä tuloksia, että 9 kohdassa, jossa kansojen spontaani maailmanlaajuisia poikkeamia koskeva torjunta – Seattlessa, Göteborgissa, Prahassa, Nizzassa, Davosissa, Washingtonissa, Salzburgissa tai ehkä huomenna Genovassa – tuomitaan "provokaationa". Samalla unohdetaan, että oikeus "vastustaa" taloudellista sortoa, jota maailmanmarkkinat harjoittavat Mark and Spencerin, Danonen, Moulinexin, Michelinin, Vilvorden, Alcatelin, Ericssonin tai AOM:n miehiä ja naisia kohtaan, on eräs olennaisista oikeuksista, joka vahvistettiin kaksi vuosisataa ennen Euroopan perusoikeuskirjaa. Tässä perusoikeuskirjassa säädetään virallisia oikeuksia vain rikkaille, eivätkä työttömät, syrjäytyneet nuoret ja varattomat vanhukset pidä näitä perusoikeuksina.
Samalla tavoin kestävää kehitystä koskevassa yhdeksässä kohdassa – jopa mukaan lukien Johannesburgin vuoden 2002 maailmanlaajuinen huippukokous – peitetään huonosti, ilman tämän katekismuksen kaltaiseksi viitteeksi muodostuneen sekavan käsitteen hämäryyttä, pyrkimystä maailmanlaajuiseen johtoon. Sen odotetaan ratkaisevan ihmeellisesti etenkin Afrikan tapauksessa ongelmat, jotka koskevat alikehittymistä, aids-kulkutautia, taloudellista orjuutta tai vapaakaupan harjoittajien tietoisesti ylläpitämää kurjuutta, vapaakaupan harjoittajien, jotka eivät maksa puuvillasta, kaakaosta, kahvista ja kaikista raaka-ainetuotteista todellista hintaa eli niiden ihmisten elämän hintaa, joiden työtä käytetään hyväksi."@fi5
".
Ricalcando la relazione del Consiglio europeo tenutosi a Göteborg il 15 e 16 giugno 2001, la risoluzione comune che accomuna verdi, rosa e bianchi liberali nonché viola di ispirazione democratico-cristiana – cioè una maggioranza sincretica e politica che parte dagli Schröder-Jospin per arrivare agli Aznar-Chirac passando attraverso i
i Joschka Fischer, le Dominique Voynet e gli ultraliberali di Alain Madelin – offre apparentemente un'accozzaglia di parole, concetti e problemi che vanno dalla pena di morte (paragrafo 32) al "pacchetto fiscale" (paragrafo 25), passando attraverso le banane (paragrafo 30), la missione diplomatica del signor Léotard nell'ex
Repubblica iugoslava di Macedonia, ora FYROM (paragrafo 42), senza dimenticare marginalmente la PAC, gli aiuti allo sviluppo, Kyoto, la frode fiscale degli USA grazie ai paradisi fiscali dei Caraibi, l'allargamento o la necessità di una convenzione – a ricordo, se pure non espressamente, di Filadelfia 1787 – per adottare una costituzione europea nel 2004.
Tuttavia questo ciarpame all'apparenza incoerente nasconde le due idee chiave della setta oligarchica che ci governa, cioè il disprezzo dei popoli e la ricerca di un oscuro "baliato" mondiale.
Il disprezzo dell'oligarchia eurofederale di Bruxelles nei confronti dei popoli si esprime al contempo nel paragrafo 3, con il rifiuto di rispettare le chiare conseguenze del
irlandese analizzato come un intoppo a cui si deve "trovare una via d'uscita", e nel paragrafo 9, dove il rifiuto spontaneo dei popoli alle tendenze globalizzatrici – da Seattle a Göteborg, passando per Praga, Nizza, Davos, Washington, Salisburgo o forse domani Genova – è condannato come una "provocazione", dimenticando che il diritto alla "resistenza" all'oppressione economica che il mercato mondiale esercita sulle donne e sugli uomini di
e di
passando per
o
è una delle libertà essenziali stabilite due secoli prima della Carta europea che proclama solo per i ricchi diritti formali, che i disoccupati, i giovani esclusi e la quarta età senza risorse non ritengono invece fondamentali.
Analogamente i nove paragrafi dedicati allo sviluppo sostenibile – che prevedono persino un Vertice mondiale a Johannesburg nel 2002 – nascondono a malapena, senza la nebulosità di questo oscuro concetto divenuto un riferimento dottrinale, la ricerca di un governo mondiale che risolverebbe miracolosamente tutti i problemi, soprattutto per l'Africa, quali il sottosviluppo, l'epidemia di AIDS/HIV, la schiavitù economica e la miseria, scientemente alimentati dai sostenitori del libero scambio che non pagano il cotone, il cacao, il caffè e tutte le materie prime al loro prezzo reale, ossia al prezzo della vita degli uomini di cui sfruttano il lavoro."@it9
"The joint resolution modelled on the report of the European Council held on 15–16 June 2001 in Gothenburg is the combined effort of the green, pink and white liberals and the purple Christian Democrats, i.e. of a syncretic and political majority ranging from Messrs Schröder–Jospin to Messrs Aznar–Chirac, via the Greens, the Joschka Fischers and Dominique Voynets and the ultra-liberals of Alain Madelin. It is like a jumble sale of words, concepts and issues ranging from the death penalty (paragraph 32) to the ‘tax package’ (paragraph 25), via bananas (paragraph 30), Mr Léotard’s diplomatic mission to the Former Yugoslav Republic of Macedonia, which has now become FYROM (paragraph 42), not forgetting residually the CAP, development aid, Kyoto, the US tax fraud via the Caribbean tax havens, enlargement and the need for a convention – in unsaid memory of Philadelphia in 1787 – to adopt a European constitution in 2004.
But beneath all this apparent jumble of bric-a-brac lie the two key notes of the oligarchic sect that governs us, namely contempt for the people and the quest for an obscure world ‘governance’.
The contempt in which the euro-federal oligarchy in Brussels holds the people is reflected in both paragraph 3, with the refusal to respect the clear implications of the Irish referendum, which is analysed as a kind of deadlock from which ‘a way forward’ must be found, and in paragraph 9, where the spontaneous rejection by the people of the excesses of globalisation – from Seattle to Gothenburg, via Prague, Nice, Davos, Washington, Salzburg and perhaps Genoa next – is condemned as ‘provocation’, forgetting that the right to ‘resist’ the economic pressure the global market is exerting on the women and men of Marks [amp] Spencer and Danone, not to mention Moulinex, Michelin, Vilvorde, Alcatel, Ericsson and AOM, is one of the basic freedoms that was established two centuries before the European Charter, which proclaims for the rich alone formal rights that the unemployed, the excluded young and the old and poor do not, for their part, regard as fundamental.
Similarly, the nine paragraphs devoted to sustained development – even going so far as a world summit in Johannesburg in 2002 – can scarcely conceal, in the dark recesses of this vague concept that has become a kind of catechism, the quest for a global approach that would miraculously resolve the problems, facing Africa in particular, of under-development, the AIDS epidemic and the economic slavery and poverty so skilfully maintained by the free traders who do not pay the real price for cotton, cocoa, coffee and all the raw materials, i.e. the price of the life of the people whose labour they exploit."@lv10
"Uitgaande van het verslag van de Europese Raad van Göteborg van 15 en 16 juni 2001 is een gezamenlijke ontwerpresolutie opgesteld waaraan groene, rode, witte (liberale) en paarse (christen-democratische) afgevaardigden hun bijdrage hebben geleverd, dat wil zeggen een zeer gemêleerd gezelschap, een politieke meerderheid waarin zowel de Schröders en de Jospins als de Aznars en Chiracs zich kunnen vinden, en laten we ook de Groenen niet vergeten, de Joschka Fischers en de Dominique Voynets, of de ultraliberalen onder aanvoering van Alain Madelin. De tekst is een bonte verzameling van formules, concepten en vraagstukken, variërend van de doodstraf (paragraaf 32) tot het “belastingpakket” (paragraaf 25), bananen (paragraaf 30) en de diplomatieke missie van de heer Léotard in de Voormalige Joegoslavische Republiek Macedonië, thans FYROM geheten (paragraaf 42), en dan heb ik het nog niet over het gemeenschappelijk landbouwbeleid, ontwikkelingssteun, Kyoto, belastingfraude van de VS via de belastingparadijzen in het Caraïbisch gebied, de uitbreiding of de noodzaak van een conventie - de Federale Conventie van Philadelphia in 1787 indachtig, al wordt dat niet uitgesproken - met het oog op de aanneming van een Europese grondwet in 2004.
Achter dit ogenschijnlijk structuurloze samenraapsel gaan echter de twee leidende beginselen schuil van de sektarische oligarchie die ons regeert, namelijk minachting van het volk en het zoeken naar zoiets als een “bestuursmacht” op wereldschaal.
De minachting waarmee de op een federaal Europa gefixeerde Brusselse oligarchie de volkeren tegemoet treedt, komt zowel tot uitdrukking in paragraaf 3, waarin geweigerd wordt heldere conclusies te verbinden aan de uitslag van het Ierse referendum - die beschouwd wordt als een impasse waarvoor het noodzakelijk is “een oplossing te vinden” - als in paragraaf 9, waarin de spontane afwijzing door het volk van de uitwassen van de globalisering - van Seattle tot Göteborg, via Praag, Nice, Davos, Washington, Salzburg en binnenkort wellicht ook Genua - gekarakteriseerd wordt als een “provocatie”. Daarbij wordt gemakshalve vergeten dat het recht op “verzet” tegen de economische onderdrukking waaronder velen gebukt gaan als gevolg van de globalisering, zoals de werknemers en werkneemsters van Marks [amp] Spencer en Danone, of van Moulinex, Michelin, Vilvoorde, Alcatel, Ericsson of AOM, een van de fundamentele vrijheden is, een recht dat tweehonderd jaar geleden al bevestigd is, twee eeuwen dus voordat in het Europees Handvest van de grondrechten formele rechten werden afgekondigd die enkel gelden voor de welgestelde klassen en die in de ogen van de werklozen, achterstandsjongeren en hoogbejaarden zonder bestaansmiddelen bepaald niet fundamenteel zijn.
En zo laten ook de negen paragrafen die zijn gewijd aan de duurzame ontwikkeling - met zelfs een wereldtop in Johannesburg in 2002 - er ondanks de sluier van vaagheid die dit bijkans heilig verklaarde concept omgeeft, weinig onduidelijkheid over bestaan: er wordt gestreefd naar een mondiaal bestuursniveau waarmee op wonderbaarlijke wijze alle problemen uit de wereld geholpen zouden kunnen worden. Dit geld met name voor Afrika en de onderontwikkeling, de aids-epidemie, de economische slavernij en de armoede, die bewust in stand wordt gehouden door de aanhangers van de vrijemarkteconomie. Zij weigeren immers voor katoen, cacao, koffie en alle grondstoffen de ware prijs te betalen en de verantwoordelijkheid op zich te nemen voor de mensenlevens van de arbeiders die uitgebuit worden."@nl2
"Decalcada do relatório do Conselho Europeu realizado em Gotemburgo a 15 e 16 de Junho de 2001, a resolução comum que mistura os verdes, os rosas, os brancos liberais e os violetas da democracia cristã - isto é, uma maioria sincrética e política, que vai dos senhores SchröderJospin até aos senhores AznarChirac, passando pelos Grünen, pelos Joschka Fischer e Dominique Voynet e pelos ultraliberais de Alain Madelin - oferece aparentemente um bazar de palavras, de conceitos e de problemas que vão desde a pena de morte (nº 32) até ao "pacote fiscal" (nº 25), passando pelas bananas (nº 30), pela missão diplomática de François Léotard, na Antiga República Jugoslava da Macedónia, agora ARJM (nº 42), sem esquecer residualmente a PAC, a ajuda ao desenvolvimento, Quioto, a fraude fiscal dos EUA através dos paraísos fiscais das Caraíbas, o alargamento e a necessidade de uma convenção - em memória implícita de Filadélfia/1787 - destinada a adoptar uma constituição europeia em 2004.
Mas esta misturada aparentemente incoerente esconde as duas ideiasforça da seita oligárquica que nos governa, a saber, o desprezo pelos povos e a procura de uma obscura "governação" mundial.
O desprezo da oligarquia eurofederal de Bruxelas pelos povos manifestase quer no nº 3, pela recusa de respeitar as consequências claras do referendo irlandês, analisado como um impasse que exige "encontrar uma saída", quer no nº 9, em que a rejeição espontânea por parte dos povos dos desvios mundialistas - de Seattle a Gotemburgo, passando por Praga, Nice, Davos, Washington, Salzburgo e talvez amanhã Gênes - é condenada como "uma provocação", esquecendo que o direito de "resistência" à opressão económica, exercida pelo mercado mundial sobre as mulheres e os homens da Marks [amp] Spencer e da Danone, passando pela Moulinex, pela Michelin, pela Vilvorde, pela Alcatel, pela Ericsson ou pela AOM, representa uma das liberdades essenciais afirmada dois séculos antes da Carta dos Direitos Fundamentais que proclama exclusivamente para os ricos direitos formais que os desempregados, os jovens excluídos e a quarta idade sem recursos não consideram, pelo seu lado, fundamentais.
Da mesma maneira, os nove números dedicados ao desenvolvimento sustentável - mesmo com uma cimeira mundial em Joanesburgo em 2002 - escondem mal, sem a obscuridade desse conceito nebuloso que se tornou uma referência de catecismo, a procura de uma conduta mundial que resolvesse miraculosamente os problemas, nomeadamente em África, do subdesenvolvimento, da epidemia de SIDA, da escravatura económica ou da miséria conscientemente mantida pelos ultraliberais que não pagam o algodão, o cacau, o café e todas as matérias primas ao seu justo preço, ou seja, o preço da vida dos homens de que exploramos o trabalho."@pt11
"Genom att plagiera rapporten från Europeiska rådet i Göteborg den 15 och 16 juni 2001 erbjuder den gemensamma resolutionen som blandar gröna, rosa, vita liberaler och violetta från den kristna demokratin – dvs. en synkretisk och politisk majoritet som går från herrar Schröder-Jospin till herrar Aznar-Chirac via die Grünen, Joschka Fischer och Dominique Voynet och Alain Madelins ultraliberala – uppenbarligen en handel med gamla ord, koncept och problem – alltifrån dödsstraffet (punkt 32) till "skattepaketet" (punkt 25), via bananerna (punkt 30), Léotards diplomatiska resa till det som blivit f.d. jugoslaviska republiken Makedonien (punkt 42), utan att för den skull glömma den resterande gemensamma jordbrukspolitiken, utvecklingsstödet, Kyoto, USA:s skattebedrägerier, skatteparadisen i Västindien, utvidgningen eller behovet av ett konvent – till outsagt minne av Philadelphia 1787 – för att anta en europeisk konstitution 2004.
Men detta uppbart oenhetliga krimskrams döljer de två huvudidéerna från den oligarkiska sekt som styr oss, nämligen föraktet för folket och strävan efter en dunkel "världsledning".
Det brysselska Europafederala oligarkiska föraktet för folken uttrycks både i punkt 3, genom att man vägrar att respektera de tydliga konsekvenserna av den irländska folkomröstningen som analyseras som en återvändsgränd som kräver att man "hittar en utväg", och i punkt 9, där folkens spontana avvisande av de världsomspännande avarterna – från Seattle till Göteborg, via Prag, Nice, Davos, Washington, Salzburg eller kanske i morgon Genua – fördöms som en "provokation", och man glömmer att rätten till "motstånd" mot det ekonomiska förtrycket, som världsmarknaden utövar mot kvinnor och män vid Marks [amp] Spencers och Danone, via Moulinex, Michelin, Vilvorde, Alcatel, Ericsson eller AOM, är en av de friheter som bekräftas två århundraden före den europeiska stadgan, som för enbart de rika proklamerar formella rättigheter som arbetslösa, utslagna ungdomar och åldringar utan tillgångar inte för sin del finner grundläggande.
De nio punkter som ägnas åt den hållbara utvecklingen – med till och med ett världstoppmöte i Johannesburg 2002 – döljer dessutom dåligt, utan dunkelheten i detta oklara koncept som blivit en katekismens referens, strävan efter ett världsuppförande som mirakulöst skulle lösa problemen, bl. a. för Afrika, med underutveckling, aidsepidemi, ekonomiskt slaveri eller fattigdom som avsiktligt upprätthålls av frihandelsivrarna som inte betalar bomullen, kakaon, kaffet och alla råvaror till sitt rätta pris, dvs. priset för livet för dessa människor vars arbete man exploaterar."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"AOM"12,9,12
"Alcatel"12,9
"Danone"12,9
"Ericsson"12,9
"Mark and Spencer"12
"Michelin"12,9
"Moulinex"12,9
"Vilvorde"12,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples