Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-144"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010704.3.3-144"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Η Σύνοδος του Γκέτεμποργκ θα μείνει στην ιστορία, όχι μόνο για όσα συνέβησαν στην αίθουσα συνεδριάσεων, αλλά και γι' αυτά που διαδραματίστηκαν έξω απ' αυτήν. Οι δεκάδες χιλιάδες διαδηλωτές που εκδήλωναν την αντίθεσή τους στο αντιλαϊκό, αυταρχικό και συγκεντρωτικό οικοδόμημα της Ε.Ε. αντιμετωπίστηκαν με πρωτοφανή βία από την αστυνομία. Αποδείχτηκε έτσι, για μια ακόμα φορά, ότι οι ηγέτες της Ε.Ε. αποφασίζουν ερήμην των λαών. Το ψήφισμα του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου όχι μόνο δεν κάνει καμία αναφορά στα αιτήματα των χιλιάδων διαδηλωτών, ούτε φυσικά στα θύματα της αστυνομικής βίας, αλλά υιοθετεί χαρακτηρισμούς περί “ειδικευμένων κλιμακίων κρούσης”, συμβάλλοντας έτσι στην προετοιμασία του εδάφους για τη λήψη ακόμη πιο σκληρών και αντιδημοκρατικών μέτρων, προκειμένου να αντιμετωπισθεί ο “εχθρός-λαός” στις επόμενες συνόδους κορυφής της Ε.Ε. και των λοιπών ιμπεριαλιστικών οργανισμών.
Απέναντι στο “όχι” της Ιρλανδίας στη Συνθήκη της Νίκαιας, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο συντάσσεται με το Συμβούλιο, το οποίο δηλώνει αποφασισμένο να “συμβάλει με οποιονδήποτε τρόπο ώστε να βοηθήσει την ιρλανδική κυβέρνηση στην εξεύρεση λύσης”. Στα πλαίσια αυτά πιέζει την ιρλανδική κυβέρνηση να επικυρώσει πάση θυσία τη Συνθήκη μέχρι το τέλος του 2002, περιφρονώντας την εκφρασμένη γνώμη του ιρλανδικού λαού.
Σε σχέση με τις τραγικές εξελίξεις στην ΠΓΔΜ, το ψήφισμα επιδοκιμάζει την πολιτική της επέμβασης, αλλά και την πρόθεση του ΝΑΤΟ “να μην παρασυρθεί στην ανάληψη πλήρους ειρηνευτικού έργου”. Βεβαίως, το πώς αντιλαμβάνεται η Ε.Ε. την επίτευξη συμφωνίας εκφράστηκε καθαρά από τον ειδικό απεσταλμένο Leotard, ο οποίος κάλεσε την κυβέρνηση της ΠΓΔΜ να αρχίσει διάλογο με τους αλβανούς εξτρεμιστές.
Ακόμα, το ψήφισμα επιδοκιμάζει την πρόοδο που επιτεύχθηκε στη στρατιωτικοποίηση της Ε.Ε., την ανάπτυξη της Δύναμης Ταχείας Αντίδρασης και “τη θέσπιση μόνιμης και εποικοδομητικής σχέσης με το ΝΑΤΟ”, και καλεί τα κράτη μέλη “να αναδιαρθρώσουν τους αμυντικούς προϋπολογισμούς τους στο ύψος που απαιτείται για την επίτευξη των φιλόδοξων στόχων της ΚΕΠΑΑ”.
Στο θέμα της διεύρυνσης, παρά τις ενδοϊμπεριαλιστικές αντιθέσεις που έχουν ανακύψει, είναι σαφής η εμμονή στην πολιτική του εγκλωβισμού και νέων χωρών στην Ε.Ε., αν και το χρονοδιάγραμμα γίνεται όλο και περισσότερο ασαφές. Παράλληλα, επειδή γνωρίζουν ότι αυξάνεται η αντίθεση των λαών των υποψήφιων χωρών στην προοπτική της ένταξης, προτείνουν ως δόλωμα την προοπτική συμμετοχής τους στις ευρωεκλογές του 2004.
Κατά τα άλλα, η Σύνοδος του Γκέτεμποργκ επιβεβαίωσε τους προσανατολισμούς της Λισαβόνας και της Στοκχόλμης, που επιβάλλουν να αντιμετωπιστεί η κατάσταση της οικονομίας μέσα από σκληρότερα και πιο αντιλαϊκά μέτρα σε βάρος των εργαζομένων, με πρώτα στο στόχαστρο τα συστήματα συνταξιοδότησης και κοινωνικής ασφάλισης γενικότερα.
Για όλους τους παραπάνω λόγους, οι ευρωβουλευτές του ΚΚΕ καταψηφίσαμε το ψήφισμα."@el8
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Topmødet i Göteborg vil gå over i historien ikke kun for det, der skete i mødesalen, men også for de ting, der skete uden for. De titusinder af demonstranter, der udtrykte deres modvilje mod den folkefjendske, autoritære og centralistiske opbygning af EU, blev mødt med en enestående vold fra politiets side. Det blev på den måde endnu en gang bevist, at EU's ledere tager beslutninger uden om deres befolkninger. Europa-Parlamentets forslag til beslutning ikke kun undlader at omtale de tusindvis af demonstranters krav, og naturligvis heller ikke ofrene for politivolden, men det accepterer ligefrem karakteristikker som "professionelle bøllegrupper" og bidrager på den måde til at gøde jorden for at træffe endnu hårdere og mere antidemokratiske foranstaltninger for at bekæmpe "folkefjenden" ved EU's og de øvrige imperialistiske organisationers kommende topmøder.
Over for Irlands "nej" til Nice-traktaten tilslutter Europa-Parlamentet sig Rådet, der giver udtryk for, at det er indstillet på "på enhver tænkelig måde at hjælpe den irske regering med at finde en løsning". Inden for disse rammer presser det den irske regering til for enhver pris at ratificere traktaten inden udgangen af 2002 og lader hånt om den mening, det irske folk har givet udtryk for.
I forbindelse med den tragiske udvikling i Den Tidligere Jugoslaviske Republik Makedonien bifalder forslaget til beslutning en indgrebspolitik samt NATO's intention om "ikke at blive lokket til at påtage sig et fuldstændigt fredsarbejde". Hvordan EU opfatter opnåelsen af en aftale kom jo tydeligt til kende gennem den særlige udsending, hr. Leotard, da han opfordrede Den Tidligere Jugoslaviske Republik Makedoniens regering til at indlede en dialog med de albanske ekstremister.
Forslaget til beslutning bifalder også de fremskridt, der er opnået i militariseringen af EU, udviklingen af en styrke, der kan sættes ind med det samme og "institutionaliseringen af et permanent og konstruktivt forhold til NATO", og opfordrer medlemsstaterne til "at omstrukturere deres forsvarsbudgetter til et niveau, der er nødvendigt for at opnå den fælles udenrigs- og forsvarspolitiks ærgerrige mål".
Til trods for de internt imperialistiske modsætninger, der er dukket op, holder man tydeligvis stadig fast ved politikken om at optage nye lande i EU, selv om tidsplanerne bliver stadigt mere utydelige. Eftersom man er klar over, at modstanden mod den kommende optagelse øges hos optagelseslandenes befolkninger, foreslår man som madding, at de kan deltage i valgene til Europa-Parlamentet i 2004.
I øvrigt bekræftede topmødet i Göteborg den udvikling, der kom til udtryk i Lissabon og Stockholm, hvor man kræver, at den økonomiske situation tackles med hårdere og mere folkefjendske foranstaltninger for lønmodtagerne, og de første ting, der er i skudlinjen, er pensionssystemerne og den sociale sikkerhed generelt.
Af ovenstående årsager har medlemmerne fra Grækenlands Kommunistparti stemt imod forslaget til beslutning."@da1
".
Der Gipfel von Göteborg wird nicht nur aufgrund der Ereignisse im Sitzungssaal, sondern auch aufgrund der Vorkommnisse draußen auf der Straße in die Geschichte eingehen. Den Zehntausenden von Demonstranten, die ihren Widerstand gegen das volksfeindliche, autoritäre und zentralistische Bauwerk Europäische Union bekundeten, begegnete die Polizei mit beispielloser Gewalt. Damit wurde einmal mehr unter Beweis gestellt, dass sich die Führung der EU bei ihren Entscheidungen über die Völker hinwegsetzt. Nicht nur, dass der Entschließungsantrag des Europäischen Parlaments die Forderungen der Tausenden von Demonstranten oder aber die Opfer des Polizeieinsatzes nicht erwähnt, er verwendet sogar Bezeichnungen wie „spezielle Kommandos“ und bereitet so den Boden für noch schärfere, noch antidemokratischere Maßnahmen, um bei den nächsten Gipfeltreffen der EU und der übrigen imperialistischen Organisationen dem „Feind Volk“ entgegentreten zu können.
In Bezug auf das „Nein“ Irlands zum Vertrag von Nizza solidarisiert sich das Europäische Parlament mit dem Rat, der sich entschlossen zeigt, „der irischen Regierung auf jede denkbare Weise dabei zu helfen, einen Ausweg zu finden“. Und er setzt die irische Regierung unter Druck, den Vertrag, koste es, was es wolle, bis Ende 2002 zu ratifizieren, womit er den erklärten Willen des irischen Volkes ignoriert.
Im Zusammenhang mit den tragischen Ereignissen in der ehemaligen jugoslawischen Republik Mazedonien begrüßt der Entschließungsantrag die Politik der Intervention, gleichzeitig aber auch die Bereitschaft der NATO „nicht zuzulassen, dass sie in vollem Umfang in eine friedenserhaltende Rolle hineingedrängt wird“. Und wie die EU sich das Zustandekommen einer Vereinbarung vorstellt, kam ganz deutlich in den Worten des Sonderbeauftragten Léotard zum Ausdruck, der die Regierung der FYROM aufforderte, mit den albanischen Extremisten in einen Dialog zu treten.
Außerdem würdigt der Entschließungsantrag die Fortschritte, die bei der Militarisierung der EU, beim Aufbau einer Schnellen Eingreiftruppe und bei der „Entwicklung einer dauerhaften und effektiven Beziehung zur NATO“ erzielt worden sind und fordert die Mitgliedstaaten auf, „ihre Verteidigungshaushalte umzustrukturieren und auf das Niveau zu bringen, das zur Verwirklichung der ehrgeizigen Ziele im Rahmen der ESVP erforderlich ist“.
Hinsichtlich der Erweiterung beharrt er trotz der unter den imperialistischen Kreisen aufgetretenen Gegensätze darauf, getreu ihrer Politik weitere Länder in die EU einzuzwängen, wenngleich der Zeitplan immer nebulöser wird. Und da man ja um den zunehmenden Widerstand der Völker der Kandidatenländer gegen den Beitritt weiß, wird ihnen parallel dazu als Köder die Beteiligung an den Europawahlen im Jahr 2004 in Aussicht gestellt.
Im Übrigen hat der Gipfel von Göteborg die Ausrichtungen von Lissabon und Stockholm bestätigt, denen zufolge der wirtschaftlichen Lage mit noch härteren und volksfeindlicheren Maßnahmen zu Lasten der Arbeitnehmer zu begegnen ist, wobei die Rentensysteme und die Sozialversicherungssysteme generell im Fokus stehen.
Aus all diesen Gründen haben wir, die Europaabgeordneten der Kommunistischen Partei Griechenlands, gegen den Entschließungsantrag gestimmt."@de7
".
The Gothenburg Summit will go down in history not just for what happened inside the conference room but also for what happened outside it. The tens of thousands of demonstrators expressing their opposition to the anti-grass roots, autocratic, centralised structure of the ΕU were dealt with by the police with unprecedented violence, proving yet again that the leaders of the ΕU make their decisions without consulting the people. Not only does the European Parliament resolution fail to make any reference to the demands of thousands of demonstrators, let alone the victims of police violence, it also talks of special riot squads, thereby helping to pave the way for even harsher, anti-democratic measures to deal with "the enemy" at future summits of the ΕU and other imperialist organisations.
Faced with the Irish "no" to the Treaty of Nice, the European Parliament has aligned with the Council, which is determined, so it says, to help in any way it can in assisting the Irish government to find a solution, thereby pressurising the Irish government into ratifying the Treaty by the end of 2002 come what may and disregarding the opinion expressed by the Irish people.
When it comes to the tragic developments in the FYROM, the resolution approves both of the interventionist policy and of NATO’s intention not to get drawn into taking on a full peacekeeping role. Of course, how the EU perceives the process of reaching agreement was clearly expressed by the special envoy Mr Leotard, who called on the government of the FYROM to institute a dialogue with the Albanian extremists.
The resolution even approves of progress made in militarising the ΕU, developing the rapid reaction force and establishing permanent and constructive relations with ΝΑΤΟ and it calls on the Member States to restructure their defence budgets to take account of the sums required in order to achieve the ambitious objectives of the CFSP.
On the question of enlargement, the internal imperialist contradictions which have arisen notwithstanding, its insistence on a policy of trapping new countries in the ΕU is clear, even if the timetable is becoming more and more obscure. At the same time, because they know that grass-roots opposition to the prospect of integration is increasing in the candidate countries, they are trying to lure them with the prospect of taking part in European elections in 2004.
For the rest, the Gothenburg summit confirmed the direction taken in Lisbon and Stockholm, which requires that the state of the economy be tackled with harsher, even more anti-grass roots measures which hit the workers, starting with the pension system and the national insurance systems in general.
That is why the MEPs of the Communist Party of Greece voted against the resolution."@en3
"(EL) La Cumbre de Gotemburgo va a pasar a la historia, no sólo por cuanto ha tenido lugar en la sala de reuniones, sino también por todo lo que ha ocurrido fuera. La policía se enfrentó a las decenas de miles de manifestantes que expresaban su oposición a la construcción antipopular, autoritaria y centralizada de la Unión Europea con una violencia jamás vista. Así ha quedado demostrado una vez más que los líderes de la Unión Europea deciden en ausencia de los pueblos. La resolución del Parlamento Europeo no sólo no hace referencia alguna a las reivindicaciones de los miles de manifestantes, ni naturalmente a las víctimas de la violencia policial, sino que adopta caracterizaciones como "comandos especializados" ayudando de esta manera a preparar el terreno para poder tomar unas medidas todavía más duras y antidemocráticas, con vistas a enfrentarse al "pueblo enemigo" en las próximas cumbres de la Unión Europea y del resto de las organizaciones imperialistas.
Ante el "no" de Irlanda al Tratado de Niza, el Parlamento Europeo se sitúa junto al Consejo, que declara que está decidido a "contribuir de todos los modosposibles a ayudar al Gobierno irlandés a encontrar una solución". En este marco presiona al Gobierno irlandés a ratificar el Tratado para finales del año 2002 a toda costa, aún ignorando la opinión expresada por el pueblo irlandés mediante el referéndum.
En cuanto a los cambios trágicos de la Ex República Yugoslava de Macedonia, la resolución aprueba la política intervencionista y la intención de la OTAN de " no dejarse arrastrar a un papel de mantenimiento de la paz a gran escala". Por supuesto, el Sr. Léotard, Representante de la Unión Europea, expresó cómo entiende la Unión Europea el logro del acuerdo, convocando al Gobierno de la ERYM al diálogo con los extremistas albaneses.
La resolución también aplaude el progreso conseguido el la militarización de la Unión Europea, la evolución de la Unidad de Reacción Rápida "mediante el desarrollo de una relación permanente y constructiva con la OTAN", y pide a los Estados miembros que "reestructuren sus presupuestos de defensa y los sitúen en el nivel necesario para alcanzar los ambiciosos objetivos de la PESD".
En cuanto a la ampliación, a pesar de las discrepancias imperialistas del interior, es evidente la insistencia en la política de encerrar nuevos países en la Unión Europea, aunque el calendario cada vez es menos claro. Paralelamente, como saben que la oposición de los pueblos de los países candidatos aumenta ante la perspectiva de la adhesión, proponen como cebo la perspectiva de participar en las elecciones al Parlamento Europeo del año 2004.
Por lo demás, la Cumbre de Gotemburgo ha confirmado las orientaciones de Lisboa y de Estocolmo que imponen la solución de los problemas económicos mediante medidas más severas y más antipopulares, en detrimento de los trabajadores, cuyo punto de mira está situado, primero, en los sistemas de pensiones y, más en general, en los de seguridad social.
Por todas estas razones, los diputados al Parlamento Europeo del Partido Comunista de Grecia votamos en contra de la Resolución"@es12
"Göteborgin kokous jää historiaan, ei ainoastaan sen vuoksi, mitä tapahtui kokoussalissa, vaan myös sen vuoksi, mitä tapahtui ulkopuolella. Kymmenet tuhannet mielenosoittajat, jotka vastustivat EU:n kansanvastaista, itsevaltaista ja keskitettyä rakennetta, joutuivat poliisin ennenkuulumattoman väkivallan kohteeksi. Näin on jälleen kerran osoittautunut todeksi, että EU:n johtajat tekevät päätöksiä kansasta piittaamatta. Eurooppa-neuvoston päätöslauselmassa ei ainoastaan jätetä mainitsematta tuhansien mielenosoittajien vaatimuksia, eikä tietenkään poliisin väkivallan uhreja, vaan siinä hyväksytään "erikoisiskuosastojen" hahmottelu ja valmistetaan näin tietä yhä kovempien ja epädemokraattisempien toimien käyttöönotolle "vihamielistä kansaa" vastaan EU:n ja muiden imperialististen järjestöjen seuraavissa huippukokouksissa.
Huolimatta siitä, että irlantilaiset hylkäsivät Nizzan sopimuksen, Euroopan parlamentti asettuu neuvoston puolelle, joka päättäväisesti julistaa "olevansa valmis avustamaan Irlannin hallitusta kaikin mahdollisin tavoin ratkaisun etsimisessä". Näin se painostaa Irlannin hallitusta vahvistamaan sopimuksen hinnalla millä hyvänsä vuoden 2002 loppuun mennessä ja uhmaa täten Irlannin kansan ilmaisemaa mielipidettä.
FYROMin traagisten tapahtumien suhteen päätöslauselmassa hyväksytään poliittinen väliintulo, mutta myös NATOn vastahakoisuus "joutua täyteen rauhanturvaamistehtävään". Tosin sen, miten EU käsittää sopimukseen pääsemisen, ilmaisi selkeästi erityisedustaja Léotard, joka kehotti FYROMin hallitusta aloittamaan vuoropuhelun albaaniääriainesten kanssa.
Edelleen päätöslauselmassa hyväksytään EU:n militarisoinnissa saavutettu edistys, nopean toiminnan joukkojen kehittäminen sekä "kestävien ja tehokkaiden NATO-suhteiden kehittäminen" ja kehotetaan jäsenvaltioita "järjestämään uudelleen puolustusbudjettinsa Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseen vaadittavalle tasolle".
Ilmenneistä sisäimperialistisista erimielisyyksistä huolimatta laajentumisessa pidetään selvästikin kiinni uusien valtioiden liittämisestä EU:hun, vaikka aikataulu käykin yhä epäselvemmäksi. Koska samalla tiedetään, että ehdokasvaltioiden kansat vastustavat yhä enenevässä määrin mahdollista liittymistä, tarjotaan syöttinä mahdollista osallistumista vuoden 2004 Euroopan parlamentin vaaleihin.
Muutoin Göteborgin kokous vahvisti Lissabonin ja Tukholman kokouksien suuntaviivat, joiden avulla talouden tilaa hoidetaan yhä kovemmilla ja kansanvastaisemmilla toimenpiteillä työtätekevien kustannuksella, ja tulilinjalla ovat ensimmäisinä eläkejärjestelmät sekä sosiaaliturva yleensä.
Kaikista yllä mainituista syistä johtuen me Kreikan kommunistisen puolueen Euroopan parlamentin jäsenet olemme äänestäneet päätöslauselmaa vastaan."@fi5
"Le Conseil de Göteborg restera dans l’histoire, non seulement pour ce qui s’est passé dans la salle de conférence, mais aussi pour ce qui s’est passé au dehors. Les dizaines de milliers de manifestants qui ont exprimé leur opposition à l’édifice antisocial, autoritaire et centralisateur de l’UE ont fait l’objet, de la part de la police, d’une violence sans précédent. Il s’est ainsi avéré, une fois de plus, que les dirigeants de l’UE décident à l’écart des peuples. La résolution du Conseil européen ne fait nullement état des revendications des milliers de manifestants ni, naturellement, des victimes de la violence policière, mais elle reprend à son compte des appréciations sur des "commandos spécialisés", contribuant ainsi à préparer le terrain à la prise de mesures plus dures et antidémocratiques en vue de s’attaquer au "peuple-ennemi" lors des prochains sommets de l’UE et autres instances impérialistes.
Face au "non" de l’Irlande au traité de Nice, le Parlement européen se range du côté du Conseil, lequel se déclare résolu "à aider par tous les moyens possibles le gouvernement irlandais à trouver une issue". Dans ce contexte, il fait pression sur le gouvernement irlandais pour qu’il ratifie à tout prix le traité d’ici à la fin de 2002, faisant fi de l’avis exprimé par le peuple irlandais.
En ce qui concerne les évolutions dramatiques dans l’ARYM, la résolution approuve la politique de l’intervention de même que l’intention de l’OTAN de "ne pas se laisser entraîner dans un rôle de "maintien de la paix"". Bien entendu, la façon dont l’UE envisage la conclusion d’un accord a été clairement énoncée par l’envoyé spécial Léotard, lequel a invité le gouvernement de l’ARYM à engager un dialogue avec les extrémistes albanais.
Qui plus est, la résolution approuve les avancées accomplies dans la militarisation de l’UE, la mise en place de la force de réaction rapide et "le développement d’une relation permanente et effective avec l’OTAN", et elle invite les États membres à "rétablir leurs budgets en matière de défense au niveau nécessaire à la réalisation des objectifs ambitieux de la PESD".
Sur la question de l’élargissement, malgré les dissensions intra-impérialistes qui se sont fait jour, l’attachement à la politique de séquestration de nouveaux pays au sein de l’EU est manifeste, bien que le calendrier devienne de plus en plus imprécis. Dans le même temps, comme ils savent que grandit l’opposition des peuples des pays candidats à la perspective de l’adhésion, ils proposent comme appât la perspective de leur participation aux élections européennes de 2004.
Pour le reste, le Conseil de Göteborg a confirmé les orientations de Lisbonne et de Stockholm, qui imposent de faire face à la situation de l’économie par des mesures encore plus rigoureuses et antisociales à l’encontre des travailleurs, en ayant d’abord pour ligne de mire les régimes de pension et, plus généralement, de sécurité sociale.
Pour toutes les raisons précitées, en tant que députés du parti communiste de Grèce, nous avons voté contre la résolution."@fr6
"Il Vertice di Göteborg resterà nella storia per quanto accaduto dentro e fuori la sala delle conferenze. Le decine di migliaia di manifestanti, che hanno espresso la loro opposizione alla costruzione antipopolare, dispotica e accentratrice dell’Unione, sono state attaccate con violenza inaudita dalla polizia. Si è avuta l’ennesima prova di come i
dell’UE preferiscano decidere a porte chiuse. La risoluzione del Parlamento europeo non menziona nemmeno le istanze di migliaia di manifestanti o le vittime della violenza messa in atto dalla polizia, ma adotta una definizione di “reparti specializzati d’assalto”, contribuendo così a preparare il terreno all’applicazione di misure ancor più rigide e antidemocratiche per fronteggiare il “popolo-nemico” in occasione dei prossimi Vertici tra l’UE e le altre organizzazioni imperialiste.
Di fronte al “no” irlandese al Trattato di Nizza, il Parlamento europeo si schiera con il Consiglio, che dichiara fermamente “di voler contribuire ad aiutare in qualunque modo il governo irlandese a trovare una soluzione”. In tale contesto preme sul governo irlandese affinché ratifichi ad ogni costo il Trattato entro la fine del 2002, ignorando il parere espresso dal popolo irlandese.
Relativamente ai tragici fatti nella FYROM, la risoluzione approva sia la politica interventista, sia l’intenzione della NATO “di non rinunziare al compimento dell’opera di pace”. La posizione dell’Unione in merito alla riuscita dell’accordo è stata chiaramente espressa dall’inviato speciale Léotard, il quale ha invitato il governo della FYROM ad avviare il dialogo con gli estremisti albanesi.
Nella risoluzione si plaude ai progressi registrati nella militarizzazione dell’UE, nello sviluppo di un dispositivo di reazione rapida e nella “creazione di rapporti stabili e costruttivi con la NATO”; si invitano anche gli Stati membri a “riorganizzare il proprio bilancio per la difesa portandolo ad un livello adeguato al conseguimento degli ambiziosi obiettivi della PESC”.
In materia di ampliamento, malgrado le obiezioni “endoimperialiste” che sono emerse, si mira chiaramente ad una politica di pressante coinvolgimento dei nuovi paesi dell’UE, malgrado il relativo calendario sia sempre più confuso. Nella consapevolezza che tra i cittadini dei paesi candidati si va affermando la resistenza alla prospettiva dell’adesione, l’Unione vorrebbe farli abboccare all’amo con la promessa partecipazione alle euroelezioni del 2004.
Il Vertice di Göteborg, d’altronde, ha confermato gli orientamenti di Lisbona e di Stoccolma, che insistono nel voler fronteggiare la congiuntura economica con misure più dure e antipopolari a scapito dei lavoratori, prendendo di mira anzitutto i sistemi pensionistici e la previdenza sociale in generale.
Per tutti i suddetti motivi gli europarlamentari iscritti al partito greco KKE hanno votato contro la risoluzione."@it9
".
The Gothenburg Summit will go down in history not just for what happened inside the conference room but also for what happened outside it. The tens of thousands of demonstrators expressing their opposition to the anti-grass roots, autocratic, centralised structure of the ΕU were dealt with by the police with unprecedented violence, proving yet again that the leaders of the ΕU make their decisions without consulting the people. Not only does the European Parliament resolution fail to make any reference to the demands of thousands of demonstrators, let alone the victims of police violence, it also talks of special riot squads, thereby helping to pave the way for even harsher, anti-democratic measures to deal with "the enemy" at future summits of the ΕU and other imperialist organisations.
Faced with the Irish "no" to the Treaty of Nice, the European Parliament has aligned with the Council, which is determined, so it says, to help in any way it can in assisting the Irish government to find a solution, thereby pressurising the Irish government into ratifying the Treaty by the end of 2002 come what may and disregarding the opinion expressed by the Irish people.
When it comes to the tragic developments in the FYROM, the resolution approves both of the interventionist policy and of NATO’s intention not to get drawn into taking on a full peacekeeping role. Of course, how the EU perceives the process of reaching agreement was clearly expressed by the special envoy Mr Leotard, who called on the government of the FYROM to institute a dialogue with the Albanian extremists.
The resolution even approves of progress made in militarising the ΕU, developing the rapid reaction force and establishing permanent and constructive relations with ΝΑΤΟ and it calls on the Member States to restructure their defence budgets to take account of the sums required in order to achieve the ambitious objectives of the CFSP.
On the question of enlargement, the internal imperialist contradictions which have arisen notwithstanding, its insistence on a policy of trapping new countries in the ΕU is clear, even if the timetable is becoming more and more obscure. At the same time, because they know that grass-roots opposition to the prospect of integration is increasing in the candidate countries, they are trying to lure them with the prospect of taking part in European elections in 2004.
For the rest, the Gothenburg summit confirmed the direction taken in Lisbon and Stockholm, which requires that the state of the economy be tackled with harsher, even more anti-grass roots measures which hit the workers, starting with the pension system and the national insurance systems in general.
That is why the MEPs of the Communist Party of Greece voted against the resolution."@lv10
"De Raad van Göteborg zal niet de geschiedenis in gaan vanwege hetgeen in de vergaderzaal werd gezegd, maar hetgeen daarbuiten is gebeurd. Tienduizenden mensen hebben gedemonstreerd tegen het autoritaire, centralistische bouwwerk van de EU, dat totaal langs de belangen van de volkeren heen gaat. Zij werden met ongelooflijk geweld door de politie tegengehouden. Eens te meer is gebleken dat de leiders van de EU hun besluiten nemen zonder zich ook maar iets van de volkeren aan te trekken. In de resolutie van het Europees Parlement wordt geen gewag gemaakt van noch de eisen van de duizenden demonstranten, noch de slachtoffers van het politiegeweld. Daarin worden termen gebezigd zoals “gespecialiseerde commando’s”, waarmee dus het terrein wordt geëffend voor nog hardere en nog ondemocratischere maatregelen om de “vijand het volk” het hoofd te kunnen bieden tijdens de komende topconferenties van de EU en de andere imperialistische organisaties.
Wat het “nee” van Ierland tegen het Verdrag van Nice betreft, schaart het Europees Parlement zich achter de Raad, die verklaart “bereid te zijn de Ierse regering in alle mogelijke opzichten bij te staan om een oplossing te vinden”. Daarom wordt druk uitgeoefend op de Ierse regering. Men wil dat het Verdrag buigen of barsten voor eind 2002 wordt geratificeerd, en men veegt dus de vloer aan met de mening van het Ierse volk.
Wat de tragische gebeurtenissen in de FYROM betreft, wordt in de resolutie instemming betuigd met het interventiebeleid en het voornemen van de NAVO “om zich niet te laten meeslepen in een volledige vredeshandhavingsrol”. Hoe de EU echter de bewerkstelliging van een akkoord ziet, blijkt overduidelijk uit de verklaringen van de speciaal afgezant, de heer Léotard, die de regering van de FYROM uitnodigde een dialoog te beginnen met de Albanese extremisten.
Eveneens wordt in de resolutie voldoening geuit over de vooruitgang bij de militarisering van de EU, bij de ontwikkeling van de Snellereactiemacht en een “permanente en doeltreffende relatie met de NAVO”. Ook wordt bij de lidstaten aangedrongen op “aanpassing van hun defensiebudgetten tot het niveau dat nodig is om de ambitieuze doelstellingen van het EVDB te bereiken”.
Ofschoon de uitbreiding aanleiding geeft tot hevige meningsverschillen onder de imperialistische machten, en het tijdschema daarvoor als maar vager wordt, is het duidelijk dat men voet bij stuk houdt en de nieuwe landen hoe dan ook in de val van de EU wil laten lopen. Men weet dat de volkeren in de kandidaat-landen zich in toenemende mate verzetten tegen toetreding tot de EU en daarom probeert men hen te lokken met deelneming aan de Europese verkiezingen van 2004.
Overigens werden tijdens de Top van Göteborg de oriëntaties van Lissabon en Stockholm bevestigd. Dat betekent dat nog hardere en volksonvriendelijkere maatregelen voor de economie op stapel staan. Het eerste doelwit is nu de hervorming van de pensioenstelsels en meer in het algemeen de socialezekerheidsstelsels.
Daarom hebben de afgevaardigden van de Communistische Partij van Griekenland tegen deze resolutie gestemd."@nl2
"O Conselho Europeu de Gotemburgo vai ficar na história, não só por tudo o que aconteceu na sala de reuniões, mas também pelo que se passou fora dela. As dezenas de milhar de manifestantes que exprimiram a sua oposição à construção antipopular, autoritária e centralizadora da UE foram confrontados com uma violência policial sem precedentes. Ficou assim demonstrado, mais uma vez, que os líderes da UE decidem à revelia dos povos. A resolução do Parlamento Europeu não só não faz qualquer referência aos pedidos dos milhares de manifestantes, nem naturalmente às vítimas da violência policial, como ainda adopta classificações como "comandos especiais", contribuindo assim para preparar o terreno para a adopção de medidas ainda mais duras e antipopulares a fim de fazer frente ao "inimigopovo" nas próximas cimeiras da UE e das restantes organizações imperialistas.
Perante o "não" da Irlanda ao Tratado de Nice, o Parlamento Europeu colocase ao lado do Conselho, o qual declara determinado a "contribuir por todos os meios ao seu alcance para ajudar o Governo irlandês a encontrar uma solução". Neste contexto, pressiona o Governo irlandês a ratificar o Tratado, a todo o custo, até ao final de 2002, menosprezando a opinião expressa pelo povo irlandês.
Relativamente aos desenvolvimentos trágicos na ARJM, a resolução aplaude a política de intervenção, bem como a intenção da ΝΑΤΟ de "não se deixar arrastar para um papel de manutenção da paz em larga escala". Evidentemente, o modo como a UE entende a obtenção de um acordo foi claramente expresso pelo enviado especial Leotard, o qual convidou o Governo da ARJM a encetar um diálogo com os extremistas albaneses.
Além disso, a resolução aplaude o progresso alcançado na militarização da UE, o desenvolvimento da força de reacção rápida e "o desenvolvimento de uma relação permanente e efectiva com a ΝΑΤΟ", e convida os EstadosMembros "a repor os respectivos orçamentos da defesa ao nível necessário para alcançar os ambiciosos objectivos da PESD".
No que se refere ao alargamento, apesar das oposições imperialistas que se fizeram sentir, é clara a persistência na política de isolamento de novos países na UE, ainda que o calendário se torne cada vez mais obscuro. Paralelamente, uma vez que sabem que está a aumentar a oposição dos povos dos países candidatos face à adesão, propõem como isco a perspectiva da sua participação nas eleições europeias de 2004.
Quanto ao resto, o Conselho Europeu de Gotemburgo confirmou as orientações definidas em Lisboa e em Estocolmo, que visam enfrentar a situação da economia com medidas mais duras e mais antipopulares contra os trabalhadores, tendo como alvos privilegiados os regimes de pensões e de segurança social em geral.
Por todos os motivos atrás expostos, nós, os eurodeputados do Partido Comunista da Grécia, votámos contra a resolução."@pt11
"Toppmötet i Göteborg kommer att gå till historien inte bara för det som inträffade i kongresslokalen utan också för det som utspelade sig utanför denna. De tiotusentals demonstranterna som uttryckte sina protester mot EU:s antifolkliga, auktoritära och centraliserade struktur möttes med våld utan motstycke av polisen. Det visade sig på så vis att EU:s ledare ännu en gång beslutar i folkens frånvaro. Det är inte bara så att Europaparlamentets resolution inte alls tar upp de tusentals demonstranternas krav och naturligtvis inte heller offren för polisvåldet utan den antar karaktäriseringar såsom "specialiserade kommandon" och bidrar på så vis till att bereda mark för vidtagande av ännu hårdare och mer odemokratiska åtgärder för att bemöta det fientliga folket vid EU:s och övriga imperialistiska organisationers kommande toppmöten.
Gentemot Irlands "nej" till Nicefördraget intar Europaparlamentet samma ställning som rådet vilket förklarar sig vara beslutet att "på alla sätt och vis bidra till att hjälpa den irländska regeringen att finna en väg framåt". I detta sammanhang utövar man påtryckningar på den irländska regeringen att till varje pris ratificera fördraget före slutet av 2002 och därigenom trotsa det irländska folkets uttryckliga mening.
När det gäller den tragiska utvecklingen i FYROM tillstyrker resolutionen interventionspolitiken men också Natos föresats att " inte låta sig tilldelas rollen som fullskalig fredsbevarare". Hur EU uppfattar frågan om att nå en överenskommelse uttrycktes naturligtvis tydligt av det särskilda sändebudet Léotard som uppmanade FYROM:s regering att inleda en dialog med de albanska extremisterna.
Därtill uttrycker resolutionen gillande över framstegen som gjorts rörande militariseringen av EU, utvecklingen av en insatsstyrka för akuta ingripanden och "utvecklingen av permanenta och fungerande förbindelser med Nato" samt uppmanar medlemsstaterna att "återföra sina försvarsbudgetar till den nivå som krävs för att kunna uppnå de ambitiösa målen i ESFP".
Trots de interna imperialistiska motsättningar som har uppstått är ihärdigheten tydlig när det gäller frågan om utvidgningen och politiken med sikte på att stänga in nya länder i EU, även om tidsplanen blir alltmer otydlig. Eftersom de känner till att motståndet ökar bland kandidatländernas folk i och med framtidsutsikterna med en anslutning föreslår de samtidigt såsom ett lockbete ett deltagande för dem i valet till Europaparlamentet 2004.
För övrigt bekräftade toppmötet i Göteborg inriktningen från Lissabon och Stockholm innebärande att den ekonomiska situationen måste bemötas med strängare åtgärder vilka går emot folkliga intressen och drabbar arbetstagarna, och där främst pensionssystemen och rent allmänt socialförsäkringssystemen utgör måltavlor.
På grund av alla de ovannämnda skälen röstade Greklands kommunistiska partis Europaparlamentariker nej till resolutionen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples