Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-070"
| Predicate | Value (sorted: none) |
|---|---|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, med alvorlig bekymring ser vi de væbnede konflikter fortsætte i et land, der har fælles grænser med mit eget, samtidig med at der føres intense forhandlinger for en gang for alle at løse de tvister, der har fremkaldt konflikterne. Deling af befolkninger, indhegning af befolkninger bag befæstede grænser efter en krig eller et oprør, selv om ingen i virkeligheden tror på, at disse grænser er endelige, så de vil også ende som kilder til nye konflikter, det er desværre den historiske erfaring på vores Balkan. Udrensning af etniske minoriteter har i århundreder været metoden til at gennemtvinge løsninger.
Det, vi ser i vores naboland, er en gentagelse af den oldgamle opskrift, men denne gang med de organiserede, bevæbnede, albanske ekstremister som hovedgerningsmænd, der som altid udnytter den ofte berettigede nationale utilfredshed hos deres mange, men ubevæbnede landsmænd til at få dem til at udslette de andre nationaliteter. EU, der er dukket op som den historisk seneste faktor i området, støtter nogle principper, som, hvis de faktisk kan indføres, vil løse området fra dets historiske mareridt.
Men for at de moderne, europæiske løsninger skal blive gældende, skal de forskellige etniske folkeslag overtales til at forlade tanken om deling og indespærring bag deres egne grænser og acceptere at leve sammen under det samme statslige tag. Dette oplyste princip afprøves i dag i to lande i det bredere område, nemlig i Den Tidligere Jugoslaviske Republik Makedonien og på Cypern. Befolkningernes gevinst ved en løsning af den europæiske type ville være uvurderlig, men den forudsætter ophøret af væbnet terror som metode til at afpresse den historiske udvikling, og på det punkt har EU ikke udmærket sig hverken i Cyperns tilfælde eller i Den Tidligere Jugoslaviske Republik Makedoniens tilfælde. Den har ikke vist nogen styrke over for voldsudøverne, eller også viser den sin styrke ensidigt. Ophør af vold opnås ikke med møder, samtaler eller besøg, slet ikke når de følges af tilsidesættelse af internationale forpligtelser. Det opnås ikke med eftergivenhed over for de gamle kolonimagters fristelser og ved at godkende begunstigede, bevæbnede grupper af en bestemt nationalitet. Man får det indtryk, at NATO opfører sig, som om de bevæbnede albanere skulle udvikle sig til områdets gurkhaer.
De styrker, der greb ind i Kosovo, burde have afvæbnet UCK, men det skete ikke. De burde have påtvunget en sikkerhedszone rundt om Kosovo, men det skete ikke, eller de gjorde det på serbernes bekostning, og de fandt sig i, at UCK kom og gik ukontrolleret. Det er en kendt sag, at UCK støttes gennem narkohandel og indsamlinger i vores lande. Aviserne har skrevet, at den amerikanske regering har indefrosset albanske konti, som finansierede UCK. De europæiske lande har ikke gjort noget tilsvarende. Hvordan kan vi forvente, at den væbnede vold skal ophøre og miste sin prestige i folks øjne, når vi tolererer favoriserede, bevæbnede grupper i Jugoslavien eller for den sags skyld en 30 år gammel besættelseshær på Cypern?
Og så længe vi ikke viser den fornødne beslutsomhed, er det hykleri, når vi siger til de befolkninger, der støder sammen lokalt, at de er ansvarlige for de tragedier, der sker. De er ansvarlige, men vi er medansvarlige, hr. kommissær, for det historiske mareridt, der igen er blusset op på Balkan."@da1
|
| lpv:translated text |
"Herr talman! Vi ser med särskild oro på att de väpnade konflikterna fortsätter i ett land som gränsar till mitt eget, samtidigt som intensiva förhandlingar pågår just för att finna en definitiv lösning på de meningsskiljaktigheter som har orsakat konflikterna. Att skilja folken åt och att efter något krig eller någon revolution stänga in folken bakom befästa gränser, som för övrigt ingen anser vara definitiva, så att även dessa så småningom blir källor till nya konflikter, utgör tyvärr den historiska erfarenheten i vårt område på Balkan. Den etniska rensningen har under århundraden utgjort metoden för genomdrivande av dessa lösningar.
Det vi ser i vårt grannland är en upprepning av det urgamla receptet, denna gång med de organiserade, beväpnade, albanska extremisterna som huvudaktörer vilka, liksom alltid, utnyttjar det ofta berättigade etniska missnöjet hos många men obeväpnade landsmän för att driva dem till att tillintetgöra de andra etniska grupperna. Europeiska unionen har framträtt som det historiskt sett senaste inslaget i regionen och stöder vissa principer vilka, om de verkligen kan drivas igenom, kommer att rädda regionen från sin historiska mardröm.
För att de moderna europeiska lösningarna skall kunna bli gällande måste folken med annan etnisk tillhörighet övertygas om att överge åtskiljande och instängande bakom gränser och godta samexistens under samma stats tak. Denna insiktsfulla princip prövas i dag i två länder i regionen, nämligen i före detta jugoslaviska republiken Makedonien och på Cypern. Vinsterna för folken med en lösning av europeiskt slag skulle vara ovärderliga; de förutsätter dock ett avskaffande av det väpnade våldet som metod för utpressning för framtvingande av en historisk utveckling, och på denna punkt har inte Europeiska unionen utmärkt sig, vare sig när det gäller Cypern eller före detta jugoslaviska republiken Makedonien. EU har inte visat kraftfullhet gentemot dem som utövar våld – eller så visar man sin kraft ensidigt. Avskaffandet av våldet sker inte genom konferenser, tal och besök, särskilt inte då detta åtföljs av att internationella skyldigheter upphävs; det sker inte genom att man ger efter för de gamla kolonialmakternas frestelser och tar till sig och gynnar beväpnade män från en viss etnisk grupp. Man har intryck av att Nato agerar som om de beväpnade albanerna skulle utvecklas till regionens gurkha.
Det var en skyldighet för styrkorna som ingrep i Kosovo att avväpna UCK – de gjorde det dock inte. Det var deras skyldighet att upprätta en säkerhetszon runt Kosovo – de gjorde det dock inte eller så gjorde de det ensidigt på bekostnad av serberna och godtog att UCK kom och gick okontrollerat. Det är känt att UCK stärks ekonomiskt också av narkotikahandel och insamlingar som genomförs i våra länder. Det skrevs i pressen att den amerikanska regeringen frös albanska konton genom vilka UCK finansierades. De europeiska länderna har inte gjort något sådant. Hur kan vi vänta oss att det väpnade våldet skall avskaffas och förlora sin prestige i folkens ögon då vi godtar de gynnade beväpnade männen på sätt som sker i Jugoslavien eller en trettioårig ockupationsarmé som på Cypern?
Så länge vi inte visar nödvändig beslutsamhet är det hyckleri att säga till folken på platsen, vilka befinner sig i konflikt, att de är ansvariga för tragedierna som drabbar dem. De är ansvariga men också vi, herr kommissionär, är medansvariga för den historiska mardröm som åter har vaknat på Balkan."@sv13
|
| lpv:translated text |
"Arvoisa puhemies, olemme erityisen huolestuneita siitä, että maassa, jolla on yhteinen raja oman maani kanssa, jatkuvat aseelliset yhteenotot samaan aikaan, kun intensiivisiä neuvotteluja käydään nimenomaan niiden erimielisyyksien lopulliseksi sopimiseksi, jotka ovat aiheuttaneet nämä yhteenotot. Kansojen erottaminen ja sulkeminen jonkin sodan tai vallankumouksen jälkeen linnoitettujen rajojen taakse, joita kukaan ei pidä lopullisina, niin että nämäkin lopulta saavat aikaan uusia konflikteja, kuuluvat kuitenkin Balkanin alueen historiaan. Etnisiä puhdistuksia on käytetty vuosisatojen ajan näiden ratkaisujen läpiviemiseksi.
Se, mitä naapurimaassamme tapahtuu, on ikivanhan kaavan toistoa, päätekijänä tällä kertaa järjestäytyneet aseistetut albaaniääriainekset, jotka, kuten aina, käyttävät hyväkseen lukuisten mutta aseettomien maanmiestensä usein oikeutettua kansallista tyytymättömyyttä yllyttääkseen heitä tuhoamaan muita kansallisuuksia. Euroopan unioni, joka on alueen historiassa viimeksi ilmaantunut tekijä, tukee tiettyjä periaatteita, jotka onnistuessaan vapauttavat alueen tästä historian painajaisesta.
Jotta nykyiset Euroopan tason ratkaisut olisivat päteviä, on eri kansallisuuksista koostuvat kansat saatava luopumaan toistensa erottelusta ja rajojen taakse sulkemisesta ja suostuttava elämään yhdessä yhteisessä valtiossa. Tätä valistunutta periaatetta koetellaan tällä hetkellä kahdessa maassa laajemmalla alueella, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa sekä Kyproksessa. Eurooppalaistyyppisestä ratkaisusta saatava hyöty näille kansoille olisi mittaamaton. Kuitenkin edellytetään luopumista aseellisen voiman käytöstä historiallisen kehityksen pakotuskeinona, ja tässä kohtaa Euroopan unioni ei ole kunnostautunut, ei Kyproksen tapauksessa eikä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian tapauksessa. Se ei ole osoittanut päättäväisyyttään niille, jotka turvautuvat väkivaltaan, tai sitten se osoittaa päättäväisyyttään yksipuolisesti. Väkivallasta ei päästä eroon konferensseilla, puheilla eikä vierailuilla, etenkin kun niitä seuraa kansainvälisten velvoitteiden rikkominen. Se ei onnistu alistumalla vanhojen siirtomaavaltojen houkutuksiin ja pitämällä tiettyjen kansallisuuksien sotilaita suosikkeina. Vaikuttaa siltä, että NATO käyttäytyy ikään kuin albaanisotilaat olisivat muuttumassa alueen gurkhiksi.
Kosovoon intervention tehneiden asevoimien oli tarkoitus riisua UCK aseista. Sitä ne eivät ole tehneet. Niiden piti asettaa Kosovon ympärille turvallisuusvyöhyke. Sitä ne eivät ole tehneet tai ovat tehneet sen yksipuolisesti serbien kustannuksella ja sallivat UCK:n liikkua paikasta toiseen valvomatta. Tiedetään, että UCK saa tukea myös huumekaupasta ja keräyksistä, joita tehdään maissamme. Lehdissä on kirjoitettu, että Yhdysvaltojen hallitus on jäädyttänyt UCK:ta rahoittavat albanialaiset tilit. Euroopan maat eivät ole tehneet mitään sellaista. Kuinka voimme odottaa aseellisen väkivallan loppuvan ja menettävän arvovaltansa kansojen silmissä, kun sallimme suosikkisotilaat Jugoslavian tapauksessa tai maata 30 vuotta miehittäneen armeijan Kyproksen tapauksessa?
Ja niin kauan kuin emme osoita välttämätöntä päättäväisyyttä, on tekopyhyyttä sanoa paikan päällä keskenään tappeleville kansoille, että he ovat itse vastuussa tragedioistaan. He ovat vastuussa, arvoisa komission jäsen, mutta me olemme myös yhtä lailla vastuussa Balkanilla jälleen heränneestä historiallisesta painajaisesta."@fi5
|
| lpv:translated text |
"Mijnheer de Voorzitter, tot onze grote ongerustheid zien wij in ons buurland het wapengeweld voortduren, ofschoon druk wordt onderhandeld over een definitieve oplossing van de conflicten die ten grondslag liggen aan dit geweld. Helaas hebben wij in de geschiedenis van het Balkangebied telkens weer dezelfde ervaring moeten opdoen: na een oorlog of een revolutie worden volkeren gescheiden in verschillende groepen, tussen hen worden ondoordringbare grenzen getrokken, en omdat niemand deze grenzen als definitief beschouwt, worden ook deze weer een bron van conflicten. Etnische zuivering was al eeuwenlang de methode om dergelijke oplossingen op te leggen.
In ons buurland zien wij nu een herhaling van dit eeuwenoude recept. De hoofddaders zijn dit keer de georganiseerde gewapende Albanese extremisten die zoals altijd munt slaan uit het - vaak gerechtvaardigde - etnische ongenoegen van de overgrote meerderheid van hun ongewapende landgenoten en deze ophitsen tot het uitroeien van de andere etnische groepen. De Europese Unie is historisch gezien de laatste mogendheid die zich met dit gebied heeft bemoeid. Zij komt met bepaalde beginselen die, als zij kunnen worden opgelegd, dit gebied inderdaad zullen bevrijden van deze historische nachtmerrie.
Als men echter moderne Europese oplossingen wil opleggen, moet men de verschillende etnische bevolkingsgroepen ervan overtuigen dat zij uit hun schulp moeten kruipen en bereid moeten zijn samen te leven in een en dezelfde staat, onder een en hetzelfde dak. Dit verheven beginsel heeft het vandaag zwaar te verduren in twee landen in Zuid-Oost-Europa: in de Voormalige Joegoslavische Republiek Macedonië en op Cyprus. Een dergelijke Europese oplossing zou de volkeren ongelooflijk veel winst opleveren, maar veronderstelt wel de beëindiging van het gewapend geweld. Gewapend geweld is immers pure chantage, een middel om bepaalde historische ontwikkelingen er door te drukken. De Europese Unie heeft zich echter niet van haar beste kant laten zien, noch in het geval van Cyprus noch in het geval van de Voormalige Joegoslavische Republiek Macedonië. De Europese Unie heeft geen vuist weten te maken tegen de geweldplegers, of zij maakt eenzijdig een vuist. Men kan geweld niet beëindigen met conferenties, redevoeringen en bezoeken, zeer zeker niet wanneer ook nog internationale verplichtingen in de wind worden geslagen. Men kan geweld niet beëindigen door toe te geven aan de verleiding om zich als een oude, koloniale mogendheid te gedragen en gewapende leden van een bepaalde etnische groep te begunstigen. Het lijkt wel of de NAVO verwacht dat de gewapende Albanezen zich zullen ontwikkelen tot de Gurkha’s van dat gebied.
De interventiestrijdmacht in Kosovo had de UCK moeten ontwapenen: dat heeft zij niet gedaan; zij had een veiligheidszone rondom Kosovo moeten instellen: dat heeft zij niet gedaan of eenzijdig gedaan door de Serviërs tegen te houden en de UCK-leden ongehinderd het land in en uit te laten gaan. Het is bekend dat de UCK ook gesteund wordt met middelen uit de drugshandel en uit in onze landen gehouden geldinzamelingen. In de krant stond dat de Amerikaanse regering alle Albanese rekeningen waarmee de UCK wordt gefinancierd, heeft geblokkeerd. De Europese landen hebben iets dergelijk niet gedaan. Hoe kunnen wij nu een eind maken aan gewapend geweld, hoe kunnen wij de volkeren ervan overtuigen dat geweld uitzichtloos is, als wij de begunstigde, gewapende rebellen gewoon hun gang laten gaan in Joegoslavië, of wanneer wij al langer dan 30 jaar een bezettingsleger dulden op Cyprus?
Wij moeten vastberadenheid aan de dag leggen. Anders zijn wij schijnheilig als wij tegen de volkeren die elkaar naar het leven staan, zeggen dat zij zelf schuld zijn aan hun tragedies. Natuurlijk zijn zij daar zelf schuld aan, maar wij zijn, mijnheer de commissaris, medeverantwoordelijk voor de nachtmerrie die de Balkan al zo vaak in zijn geschiedenis heeft geteisterd."@nl2
|
| lpv:spoken text |
"Κύριε Πρόεδρε, με ιδιαίτερη ανησυχία βλέπουμε σε μια χώρα, που έχει κοινά σύνορα με την δική μου, να συνεχίζονται οι ένοπλες συγκρούσεις, τη στιγμή που διεξάγονται έντονες διαπραγματεύσεις ακριβώς για την οριστική ρύθμιση των διαφορών που έχουν προκαλέσει τις συγκρούσεις. Ο χωρισμός των λαών, το μάντρωμα των λαών ύστερα από κάποιον πόλεμο ή κάποια επανάσταση πίσω από οχυρωμένα σύνορα, που επιπλέον κανείς δεν τα θεωρεί οριστικά, ώστε και αυτά καταλήγουν να γίνονται πηγή νέων συγκρούσεων, αποτελεί δυστυχώς την ιστορική εμπειρία της περιοχής μας στα Βαλκάνια. Η εθνοκάθαρση υπήρξε η μέθοδος επιβολής αυτών των λύσεων για αιώνες.
Αυτό που βλέπουμε στην γειτονική μας χώρα είναι η επανάληψη της πανάρχαιας συνταγής με κύριο δράστη αυτή τη φορά τους οργανωμένους ένοπλους αλβανούς εξτρεμιστές που, όπως συμβαίνει πάντοτε, εκμεταλλεύονται τη συχνά δικαιολογημένη εθνική δυσαρέσκεια των πολλών, αλλά άοπλων, συμπατριωτών τους για να τους εξωθούν στην εξόντωση των άλλων εθνοτήτων. Η Ευρωπαϊκή Ένωση εμφανίστηκε ως ιστορικά τελευταίος παράγων στη περιοχή, υποστηρίζοντας ορισμένες αρχές που, αν μπορέσουν πράγματι να επιβληθούν, θα λυτρώσουν την περιοχή από τον εφιάλτη της ιστορίας της.
Για να ισχύσουν όμως οι σύγχρονες ευρωπαϊκές λύσεις, θα πρέπει να πειστούν οι λαοί με διαφορετική εθνικότητα να εγκαταλείψουν το ξεχώρισμα και το κλείσιμο πίσω από τα σύνορα και να δεχθούν να συνυπάρξουν κάτω από την ίδια κρατική στέγη. Η φωτισμένη αυτή αρχή δοκιμάζεται σήμερα σε δυο χώρες της ευρύτερης περιοχής, στην πρώην Γιουγκοσλαβική Δημοκρατία της Μακεδονίας και την Κύπρο. Τα κέρδη για τους λαούς από μιαν ευρωπαϊκού τύπου λύση θα ήταν ανυπολόγιστα· προϋποθέτουν όμως την ακύρωση της ένοπλης βίας ως μεθόδου εκβιασμού ιστορικών εξελίξεων και, στο σημείο αυτό, η Ευρωπαϊκή Ένωση δεν έχει διαπρέψει, ούτε στην περίπτωση της Κύπρου, ούτε στην περίπτωση της πρώην Γιουγκοσλαβικής Δημοκρατίας της Μακεδονίας. Δεν έχει δείξει σθένος απέναντι σε εκείνους που ασκούν την βία· ή δείχνει το σθένος της μονόπλευρα. Η ακύρωση της βίας δεν γίνεται με διασκέψεις και ομιλίες και επισκέψεις, ιδίως όταν συνοδεύεται από την αθέτηση διεθνών υποχρεώσεων· δεν γίνεται με το να υποκύπτει κανείς στον πειρασμό των παλιών αποικιακών δυνάμεων και να υιοθετεί ευνοούμενους οπλοφόρους από ορισμένη εθνικότητα. Έχει κανείς την εντύπωση ότι το ΝΑΤΟ συμπεριφέρεται σαν να πρόκειται οι οπλοφόροι Αλβανοί να εξελιχθούν στους Γκούρκας της περιοχής.
Ήταν υποχρέωση των δυνάμεων που έκαναν την επέμβαση στο Κοσσυφοπέδιο να αφοπλίσουν τον UÇK· δεν το έκαναν. Ήταν υποχρέωσή τους να επιβάλουν μια ζώνη ασφαλείας γύρω από το Κοσσυφοπέδιο· δεν το έκαναν ή το έκαναν μονόπλευρα εις βάρος των Σέρβων και ανέχθηκαν τον UÇK να μπαινοβγαίνει ανεξέλεγκτα. Είναι γνωστό ότι ο UÇK ενισχύεται και από εμπόριο ναρκωτικών και από εράνους που γίνονται στις χώρες μας. Γράφτηκε στον τύπο ότι η αμερικανική κυβέρνηση πάγωσε αλβανικούς λογαριασμούς που χρηματοδοτούσαν τον UÇK. Τίποτα τέτοιο δεν έκαναν οι ευρωπαϊκές χώρες. Πώς περιμένουμε να ακυρωθεί η ένοπλη βία, να χάσει το κύρος της στα μάτια των λαών, όταν ανεχόμαστε τους ευνοουμένους οπλοφόρους όπως στην Γιουγκοσλαβία ή έναν στρατό 30 χρόνων κατοχής όπως στην Κύπρο;
Και όσο δεν δείχνουμε εμείς την αποφασιστικότητα που επιβάλλεται, αποτελεί υποκρισία να λέμε στους λαούς που συγκρούονται επιτόπου ότι είναι υπεύθυνοι για τις τραγωδίες που τους συμβαίνουν. Είναι υπεύθυνοι, αλλά είμαστε και εμείς συνυπεύθυνοι, κύριε Επίτροπε, για τον ιστορικό εφιάλτη που ξαναξύπνησε στα Βαλκάνια."@el8
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
"Mr President, it is particularly worrying to see armed conflict persisting in a country which borders my own country at a time when intensive negotiations are under way for the sole purpose of settling once and for all the differences which gave rise to the conflict in the first place. Ethnic segregation, penning nations in after a war or uprising behind fortified borders which no-one considers definitive and which in turn become a new source of conflict is, unfortunately, the pattern which has been repeated throughout the history of this region in the Balkans. And for centuries, ethnic cleansing has been the method used to impose these solutions.
What we see in our neighbouring country is a repetition of the time-honoured pattern. This time the main perpetrators are organised armed Albanian extremists taking advantage of what is often justified ethnic discontent on the part of their many, unarmed, fellow countrymen, as is always the case, in order to incite them to wage war on other ethnic groups. The European Union was, historically speaking, the last factor to appear in the area, advocating certain principles which, if they really could have been imposed, would have released the area from the nightmare of its history.
But if modern European solutions are to apply, nations with different ethnic groups need to be persuaded to abandon segregation behind closed borders and agree to cohabit under one state roof. This enlightened solution is currently being tested in two countries in the wider area: the Former Yugoslav Republic of Macedonia and Cyprus. The benefits to the people of a European type solution would be incalculable, but they presuppose abandoning armed violence as a method of forcing historical development and, on this point, the European Union has not excelled either in the case of Cyprus or in the case of the Former Yugoslav Republic of Macedonia. It has not acted forcefully towards those engaged in violence or it has only done so unilaterally. Violence will not be abandoned as the result of conferences, talks and visits, especially when international obligations are breached in the process, nor will it be abandoned by giving into the temptation of the old colonising forces and granting armed forces from any one ethnic group favoured status. One gets the impression that ΝΑΤΟ is reacting as if the armed Albanians were going to turn into the region’s Ghurkhas.
It was the responsibility of the forces which intervened in Kosovo to disarm the KLA. They failed to do so. It was their responsibility to impose a security zone around Kosovo. They failed to do so or they did so unilaterally, against the Serbs, while allowing the KLA to come and go as it pleased. It is a well-known fact that the KLA is backed by drug dealing and by contributions which originate in our countries. According to one newspaper article, the US administration has frozen Albanian accounts which were funding the KLA. Europe has done no such thing. How can we expect armed violence to end, to lose its reputation in people’s eyes, if we grant favoured status to armed forces such as those in Yugoslavia or 30-year occupying armies as in Cyprus?
As long as we fail to act decisively where decisive action is required, it is hypocritical to say to nations clashing on the ground that they are responsible for the tragedies which befall them. They are responsible, but we too are jointly responsible, Commissioner, for the recurring nightmare which is the history of the Balkans."@lv10
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
"Mr President, it is particularly worrying to see armed conflict persisting in a country which borders my own country at a time when intensive negotiations are under way for the sole purpose of settling once and for all the differences which gave rise to the conflict in the first place. Ethnic segregation, penning nations in after a war or uprising behind fortified borders which no-one considers definitive and which in turn become a new source of conflict is, unfortunately, the pattern which has been repeated throughout the history of this region in the Balkans. And for centuries, ethnic cleansing has been the method used to impose these solutions.
What we see in our neighbouring country is a repetition of the time-honoured pattern. This time the main perpetrators are organised armed Albanian extremists taking advantage of what is often justified ethnic discontent on the part of their many, unarmed, fellow countrymen, as is always the case, in order to incite them to wage war on other ethnic groups. The European Union was, historically speaking, the last factor to appear in the area, advocating certain principles which, if they really could have been imposed, would have released the area from the nightmare of its history.
But if modern European solutions are to apply, nations with different ethnic groups need to be persuaded to abandon segregation behind closed borders and agree to cohabit under one state roof. This enlightened solution is currently being tested in two countries in the wider area: the Former Yugoslav Republic of Macedonia and Cyprus. The benefits to the people of a European type solution would be incalculable, but they presuppose abandoning armed violence as a method of forcing historical development and, on this point, the European Union has not excelled either in the case of Cyprus or in the case of the Former Yugoslav Republic of Macedonia. It has not acted forcefully towards those engaged in violence or it has only done so unilaterally. Violence will not be abandoned as the result of conferences, talks and visits, especially when international obligations are breached in the process, nor will it be abandoned by giving into the temptation of the old colonising forces and granting armed forces from any one ethnic group favoured status. One gets the impression that ΝΑΤΟ is reacting as if the armed Albanians were going to turn into the region’s Ghurkhas.
It was the responsibility of the forces which intervened in Kosovo to disarm the KLA. They failed to do so. It was their responsibility to impose a security zone around Kosovo. They failed to do so or they did so unilaterally, against the Serbs, while allowing the KLA to come and go as it pleased. It is a well-known fact that the KLA is backed by drug dealing and by contributions which originate in our countries. According to one newspaper article, the US administration has frozen Albanian accounts which were funding the KLA. Europe has done no such thing. How can we expect armed violence to end, to lose its reputation in people’s eyes, if we grant favoured status to armed forces such as those in Yugoslavia or 30-year occupying armies as in Cyprus?
As long as we fail to act decisively where decisive action is required, it is hypocritical to say to nations clashing on the ground that they are responsible for the tragedies which befall them. They are responsible, but we too are jointly responsible, Commissioner, for the recurring nightmare which is the history of the Balkans."@en3
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
") Herr Präsident, zutiefst beunruhigt verfolgen wir, wie in einem Land, das an mein Land angrenzt, die bewaffneten Auseinandersetzungen zu einem Zeitpunkt andauern, da intensive Verhandlungen mit dem Ziel geführt werden, die Differenzen, die die Zusammenstöße verursacht haben, ein für allemal beizulegen. Die Spaltung der Völker, das Einsperren der Völker nach irgendeinem Krieg oder irgendeiner Revolution hinter befestigten Grenzen, die zudem niemand als endgültig betrachtet und die damit letztlich wieder neue Zusammenstöße heraufbeschwören – all das gehört bedauerlicherweise zur historischen Erfahrung unserer Region auf dem Balkan. Die ethnische Säuberung war jahrhundertelang die Methode, um den Völkern diese Lösungen aufzuzwingen.
In unserem Nachbarland erleben wir nun die Wiederholung dieses uralten Rezepts, wobei die Hauptakteure diesmal organisierte, bewaffnete albanische Extremisten sind, die, wie so oft, die häufig berechtigte nationale Unzufriedenheit vieler ihrer allerdings unbewaffneten Landsleute ausnutzen, um sie zur Vernichtung der anderen Ethnien aufzustacheln. Die Europäische Union trat, historisch gesehen, als letzter Faktor in der Region als Verfechter bestimmter Prinzipien auf, die, wenn sie sich denn tatsächlich durchsetzen ließen, die Region vom Albtraum ihrer Vergangenheit befreien könnten.
Um modernen europäischen Lösungen zum Durchbruch zu verhelfen, müssen die Völker unterschiedlicher Nationalität davon überzeugt werden, die Spaltung und die Verschanzung hinter den Grenzen aufzugeben und ein gemeinsames Leben unter dem gleichen staatlichen Dach zu akzeptieren. Dieser kluge Grundsatz steht gegenwärtig in zwei Ländern der weiteren Region, in der ehemaligen jugoslawischen Republik Mazedonien und auf Zypern, auf dem Prüfstand. Der Gewinn, den die Völker aus einer Lösung nach europäischem Muster ziehen könnten, wäre immens. Das setzt allerdings voraus, der bewaffneten Gewalt als Mittel zur Erzwingung historischer Entwicklungen abzuschwören. Und in diesem Punkt hat sich die Europäische Union weder hinsichtlich Zyperns noch im Falle der ehemaligen jugoslawischen Republik Mazedonien besonders hervorgetan. Sie hat gegenüber denjenigen, die Gewalt anwenden, keine Stärke demonstriert oder wenn doch, dann nur einseitig. Die Abkehr von der Gewalt lässt sich weder durch Konferenzen noch durch Gespräche und Besuche erreichen, vor allem dann nicht, wenn sie mit dem Verstoß gegen internationale Verpflichtungen einhergeht. Es führt auch nicht weiter, der Versuchung der ehemaligen Kolonialmächte zu erliegen und Waffenträger einer bestimmten Nationalität·zu bevorzugen. Man gewinnt den Eindruck, die NATO verhalte sich ganz so, als entwickelten sich die bewaffneten Albaner zu den Gurkhas der Region.
Die Streitkräfte, die im Kosovo interveniert sind, hätten die UÇK·entwaffnen müssen; das haben sie jedoch nicht getan. Sie hätten eine Sicherheitszone um den Kosovo errichten müssen, auch das haben sie nicht getan, oder wenn doch, dann nur einseitig auf Kosten der Serben, während sie der UÇK uneingeschränkte Bewegungsfreiheit zugestanden. Die UÇK erhält bekanntlich Unterstützung aus dem Drogenhandel und von in unseren Ländern gesammelten Spenden. Wie der Presse zu entnehmen war, hat die US-Regierung die albanischen Konten, die die UÇK finanzierten, eingefroren. Die EU-Länder haben nichts Dergleichen unternommen. Wie können wir denn erwarten, die bewaffnete Gewalt werde ein Ende finden, sie werde in den Augen der Völker diskreditiert, wenn wir die begünstigten Waffenträger wie in Jugoslawien oder seit 30 Jahren eine Besatzungsarmee wie auf Zypern tolerieren?
Und solange wir nicht die gebotene Entschlossenheit an den Tag legen, machen wir uns der Scheinheiligkeit schuldig, wenn wir den Völkern, die sich dort gegenseitig bekämpfen, erklären, für die Tragödien, die sich in ihren Ländern abspielen, seien sie selbst verantwortlich. Sie tragen schon Schuld, aber auch wir, Herr Kommissar, sind mitverantwortlich für den historischen Albtraum, der auf dem Balkan erneut Wirklichkeit geworden ist."@de7
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
"(EL) Señor Presidente, con una inquietud especial vemos que en un país fronterizo al mío, sigue habiendo enfrentamientos armados mientras se realizan tensas negociaciones, precisamente para regular definitivamente las diferencias que han provocado estos conflictos. La experiencia histórica de nuestra región en los Balcanes la constituyen la separación de los pueblos, la represión de los pueblos después de una guerra o de una revolución tras unas fronteras fortificadas, que además nadie las considera definitivas, así que también esto ha llegado a ser una fuente de nuevos enfrentamientos. Durante siglos, la limpieza étnica ha sido el método para imponer soluciones.
Lo que estamos viendo en nuestro país vecino es la repetición de la receta milenaria cuyos autores principales, en esta ocasión, son los albaneses extremistas armados que, como siempre pasa en estos casos, explotan el disgusto nacional de muchos compatriotas, pero civiles, que frecuentemente está justificado, para animarles a exterminar a los otros grupos étnicos. La Unión Europea ha aparecido históricamente como el último factor en la región, apoyando determinados principios que, si verdaderamente pueden imponerse, van a librar a la región de la pesadilla de su historia.
Pero para que tengan validez las soluciones europeas actuales, los pueblos de distinta etnia deben convencerse de que deben abandonar la diferenciación y su aislamiento detrás de las fronteras y de que deben aceptar la convivencia bajo el mismo techo estatal. Este principio iluminador se está viviendo en dos países de la región más amplia. En la Ex República Yugoslava de Macedonia y en Chipre. Los beneficios que los pueblos pueden obtener de una solución de tipo europeo serían incalculables; pero presuponen la anulación de la violencia armada como método para forzar cambios históricos y, en este punto, la Unión Europea no se ha distinguido, ni en el caso de Chipre ni en el caso de la ERYM. No ha mostrado valor frente a aquellos que ejercen la violencia; o lo muestra sólo ante una de las partes. No se puede acabar con la violencia con cumbres, conversaciones y visitas; especialmente cuando a la violencia la acompaña la violación de los compromisos internacionales; es imposible anular la violencia si uno cae en la tentación de las antiguas potencias colonialistas y adopta a favoritos armados de un grupo étnico determinado. Se tiene la impresión de que la OTAN se comporta como si los albaneses armados fuesen a convertirse en los gourkas de la región.
Era obligación de las potencias que intervinieron en Kosovo desarmar al UCK y no lo hicieron. Era su obligación imponer una zona de seguridad alrededor de Kosovo y no lo hicieron o lo hicieron sólo en una parte, en perjuicio de los serbios, y toleraron al UCK que entrara y saliera sin ningún control. Sabemos que el UCK recibe ayuda también del tráfico de drogas y de recolectas que se realizan en nuestros países. La prensa ha dicho que el Gobierno americano ha congelado cuentas albanesas que financiaban al UCK. Los países europeos no han hecho nada así. ¿Cómo podemos esperar anular la violencia armada, que pierda su prestigio ante los ojos del pueblo, si estamos tolerando a los favoritos armados como en Yugoslavia o un ejército de 30 años de ocupación como en Chipre?
Y mientras no mostremos la decisión debida, será una hipocresía decir a los pueblos enfrentados in situ que son responsables de las tragedias que sufren. Son responsables, pero también lo somos nosotros, señor Comisario, de la pesadilla histórica que ha vuelto a despertar en los Balcanes."@es12
|
| lpv:translated text |
"Signor Presidente, con grande preoccupazione seguiamo gli sviluppi in un paese confinante con la Grecia, nel quale continuano gli scontri armati e nel contempo si intensificano i negoziati per addivenire ad una composizione definitiva delle controversie che hanno provocato gli scontri. Dopo una guerra o una rivoluzione, la separazione e la segregazione dei popoli entro confini fortificati - che nessuno considera più definitivi e che a loro volta diventano il pretesto per nuovi scontri - costituiscono purtroppo l’esperienza storica della regione balcanica. Per secoli la pulizia etnica è stata uno strumento per imporre soluzioni simili.
Nel paese confinante con il nostro assistiamo al ripetersi di un vecchio copione, la cui protagonista stavolta è l’organizzazione armata degli estremisti albanesi che, come sempre accade, sfruttano il malcontento, spesso giustificato, di molti loro compatrioti – disarmati – per spingerli ad annientare le altre etnie. Da un punto di vista storico l’Unione europea è l’ultimo fattore ad essere entrato in gioco a sostegno di taluni principi che, se riuscissero ad imporsi, potrebbero liberare la regione dall’incubo della sua storia.
Per far valere le moderne soluzioni europee, si dovrebbero convincere i popoli di etnia diversa ad abbandonare la logica della separazione e della segregazione entro i confini e ad accettare l’idea della convivenza sotto la stessa egida statale. Questo principio illuminato viene oggi messo in pratica da due paesi della regione: la FYROM e Cipro. I vantaggi derivanti per i cittadini da una soluzione di stampo europeo sarebbero incalcolabili; essi presuppongono però la rinunzia alla lotta armata come strumento di ricatto di fronte agli avvenimenti storici. A tale proposito l’Unione europea non ha certo brillato né per Cipro né per la FYROM; non si è dimostrata forte con chi esercita la violenza, o meglio ha dato prova di parzialità. L’eliminazione della violenza non si ottiene organizzando conferenze, colloqui o visite, specie se accompagnati dal mancato rispetto degli impegni internazionali, oppure cedendo alle lusinghe delle antiche potenze coloniali e prendendo sotto la propria ala gruppi armati di una particolare etnia. Si ha l’impressione che, con il suo comportamento, la NATO stia cercando di trasformare gli albanesi armati nei
della regione.
Il dovere delle forze responsabili dell’intervento nel Kosovo era quello di disarmare l’UCK - ma non l’hanno fatto - nonché creare una zona di sicurezza intorno al Kosovo stesso - ma l’hanno fatto solo parzialmente e a scapito dei serbi, permettendo all’UCK di entrare e uscire liberamente. Com’è noto, l’UCK si finanzia per mezzo del narcotraffico e di apposite raccolte di fondi effettuate nei nostri paesi. La stampa ha scritto che il governo americano ha congelato i conti albanesi che finanziavano l’UCK, mentre i paesi europei non hanno fatto nulla del genere. Come possiamo aspettarci che l’UCK rinunci alla violenza delle armi e perda il proprio prestigio agli occhi della gente, se a nostra volta tolleriamo la presenza di “
” armati in Iugoslavia e l’occupazione trentennale di Cipro da parte di forze armate?
Visto che non diamo prova della necessaria determinazione, sarebbe ipocrita dire ai popoli che lottano tra loro in quella regione che essi sarebbero responsabili delle loro tragedie. Se essi sono responsabili, signor Commissario, noi lo siamo altrettanto per la tragedia storica che si ripete nei Balcani."@it9
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"gurkha"9,9
|
| lpv:translated text |
"Senhor Presidente, assistimos com especial preocupação, num país que tem fronteiras comuns com o meu, à continuação dos confrontos armados, no preciso momento em que têm lugar intensas negociações para resolver definitivamente os diferendos que estiveram na origem do conflito. A separação dos povos, o enclausuramento dos povos após uma guerra ou uma revolução atrás de fronteiras fortificadas, que ainda por cima ninguém considera definitivas e que por isso mesmo são causa de novos confrontos, constitui infelizmente a experiência histórica da nossa região balcânica. A limpeza étnica tem sido o método utilizado ao longo dos séculos para impor este tipo de soluções.
Aquilo a que assistimos no país nosso vizinho é à repetição dessa receita muito antiga que desta vez tem como principal autor os extremistas albaneses armados e organizados que, como sempre acontece, exploram o descontentamento nacionalista muitas vezes justificado de um grande número de compatriotas seus, desarmados, para os incitar ao extermínio das outras etnias. A União Europeia apareceu como último actor em termos históricos na região, defendendo determinados princípios que, se efectivamente pudessem ser impostos, libertariam a região do pesadelo da sua história.
Todavia, para que as soluções europeias actuais possam ser postas em prática, será necessário convencer os povos de etnia diferente a abandonarem a separação e a clausura atrás das fronteiras e a aceitarem conviver sob o tecto de um mesmo Estado. Este princípio esclarecido é actualmente experimentado em dois países da região, na Antiga República Jugoslava da Macedónia e em Chipre. Os benefícios que os povos podem retirar de uma solução de tipo europeu seriam incalculáveis mas pressupõem o abandono da violência armada como método para conseguir fazer evoluir a história e, neste aspecto, a União Europeia não tem sido brilhante, nem no caso de Chipre, nem no caso da Antiga República Jugoslava da Macedónia. Não tem demonstrado firmeza perante aqueles que exercem a violência ou só a tem demonstrado de forma unilateral. Não se consegue pôr termo à violência com conferências e discursos, sobretudo quando essa violência é acompanhada pela violação de obrigações internacionais; não se consegue, quando alguém sucumbe à tentação das antigas potências coloniais e favorece o braço armado de uma determinada etnia. Temse a impressão de que a ΝΑΤΟ se comporta como se os homens armados albaneses fossem os Gurcas da região.
As forças que intervieram no Kosovo tinham por obrigação desarmar o UCK; não o fizeram. Era também sua obrigação estabelecerem uma zona de segurança em torno do Kosovo; não o fizeram ou fizeramno de forma unilateral contra os Sérvios, enquanto permitiam que o UCK entrasse e saísse sem qualquer controlo. É sabido que ο UCK conta também com o apoio do tráfico de drogas e de colectas realizadas nos nossos países. A imprensa noticiou que o Governo americano congelou contas albanesas que financiavam o UCK. Os países europeus não fizeram nada disso. Como podemos nós esperar que a violência armada acabe e deixe de ter peso aos olhos das populações, se permitimos homens armados com tratamento preferencial na Jugoslávia ou um exército de ocupação em Chipre há mais de trinta anos?
E enquanto não demonstrarmos a determinação que se impõe, estamos a ser hipócritas quando dizemos aos povos em confronto no terreno que são eles os responsáveis pelas tragédias que lhes acontecem. Eles são responsáveis, Senhor Comissário, mas nós também somos coresponsáveis pelo pesadelo histórico que voltou a despertar os Balcãs."@pt11
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"protegés"9
|
| lpv:translated text |
"Monsieur le Président, c’est avec une vive inquiétude que nous voyons, dans un pays qui a une frontière commune avec le mien, se poursuivre les affrontements armés au moment où se déroulent des négociations intensives visant précisément à régler définitivement les différends qui ont provoqué les affrontements. La séparation des peuples, leur confinement à la suite d’une guerre ou d’une révolution derrière des frontières fortifiées que personne, en outre, ne considère comme définitives, si bien qu’elles finissent à leur tour par être source de nouveaux conflits, constituent malheureusement l’expérience historique de notre région dans les Balkans. L’épuration ethnique a été la méthode employée pour imposer ces solutions pendant des siècles.
Ce à quoi nous assistons dans ce pays voisin est la reprise de la très vieille recette avec pour principaux responsables, cette fois, les extrémistes armés albanais qui, comme il survient à chaque occasion, exploitent le mécontentement ethnique souvent justifié d’une masse importante, mais non armée, de leurs compatriotes, pour inciter ceux-ci à éliminer les autres groupes ethniques. L’Union européenne est apparue comme étant, historiquement, le dernier acteur influent dans la région, en soutenant certains principes qui, s’ils peuvent réellement s’imposer, libéreront la région du cauchemar de son histoire.
Mais pour que les solutions européennes modernes soient valables, les peuples ayant une ethnicité différente doivent être convaincus de renoncer à leur séparation et à leur confinement derrière des frontières et d’accepter de coexister sous le toit du même État. Ce principe éclairé est aujourd’hui à l’épreuve dans deux pays de la région au sens le plus large, l’ancienne République yougoslave de Macédoine et Chypre. Le profit, pour les peuples, d’une solution de type européen, serait incalculable ; mais il présuppose le renoncement à la violence armée comme méthode visant à extorquer des évolutions historiques et, sur ce point, l’Union européenne ne s’est pas distinguée, ni dans le cas de Chypre ni dans celui de l’ancienne République yougoslave de Macédoine. Elle n’a pas fait preuve de fermeté face à ceux qui usent de violence ; ou bien elle ne fait preuve de fermeté qu’envers un seul camp. Le renoncement à la violence ne s’obtient pas par des conférences, des discours et des missions sur place, notamment lorsque cette violence s’accompagne du manquement à des obligations internationales ; il ne s’obtient pas en cédant à la tentation des anciennes puissances coloniales et en adoptant par favoritisme des hommes en armes d’un certain groupe ethnique. On a l’impression que l’OTAN se comporte comme si les hommes en armes albanais devaient devenir les Gurkhas de la région.
Les forces qui sont intervenues au Kosovo étaient tenues de désarmer l’UCK ; elles ne l’ont pas fait. Elles étaient tenues d’imposer une zone de sécurité autour du Kosovo ; elles ne l’ont pas fait ou l’ont fait unilatéralement aux dépens des Serbes et ont accepté que l’UCK entre et sorte à sa guise. On sait que l’UCK trouve un renfort dans le trafic de drogue et dans les collectes de fonds qui ont lieu dans nos pays. Il a été écrit dans la presse que le gouvernement américain a bloqué les comptes albanais qui financent l’UCK. Les pays européens n’ont rien fait de tel. Comment espérer que la violence armée cesse, perde son prestige aux yeux des peuples, lorsque nous acceptons par favoritisme des hommes en armes comme en Yougoslavie, ou une armée d’occupation vieille de 30 ans comme à Chypre ?
Et tant que nous ne faisons pas preuve de la détermination qui s’impose, il est hypocrite de dire aux peuples qui s’affrontent sur place qu’ils sont responsables des tragédies qui les frappent. Ils sont responsables, mais nous, nous sommes coresponsables, Monsieur le Commissaire, du cauchemar historique qui a resurgi dans les Balkans."@fr6
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"gurkha"9,9
|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010704.2.3-070"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples