Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-063"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010704.2.3-063"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Herr Vorsitzender, Herr Ratsvorsitzender, Herr Kommissar! Wir begrüßen die Ernennung Léotards und auch die Einmischung von Badinter in die Angelegenheiten in Mazedonien. Ich glaube, das sind zwei Vertreter der Europäischen Gemeinschaft, die dort Gutes tun können. Ich möchte aber auch, wie Kommissar Patten, nicht vergessen, dass die EU-Delegation vor Ort schon seit Jahren wirklich segensreich wirkt und immer vermittelnd eingegriffen hat. Wir brauchen eine ständige Präsenz vor Ort, nicht weil wir so etwas wie ein Protektorat wollen, sondern weil wir unser Interesse an der Erhaltung des Staates Mazedonien manifestieren wollen. Sie brauchen einen Vermittler und ich denke, wir haben ihn jetzt auch gefunden. Ich glaube aber, dass wir nicht davon absehen können, dass es vielleicht auch gut wäre, wenn NATO-Präsenz präventiv in Mazedonien zu sehen wäre.
Wenn wir heute unser finanzielles Engagement an die Bedingungen des Friedenswillens vor Ort knüpfen, ist das auch keine Einmischung in innere Angelegenheiten, wie das in der Region beschrieben wird. Wir können doch auf Dauer nicht das Geld unserer Steuerzahler ausgeben in einem Land, in dem der Wille zum Frieden nicht durch gemeinsame Aktionen für den Frieden untermauert wird. Wir können zum Beispiel nicht Straßen und Infrastruktur bauen, während Regierungstruppen und Rebellen Waffen kaufen. Ich unterstreiche: Die UCK hat den Unfrieden ins Land getragen, daran besteht kein Zweifel. Doch die Regierung darf jetzt, um Bürgerkrieg zu vermeiden, nicht der Forderung der UCK nachgeben, sondern muss den langjährigen Forderungen der gewählten Albaner in Mazedonien Rechnung tragen und mit ihnen nach Lösungen suchen. Diese Lösungen können meiner Meinung nach aber nicht in der Teilung des Landes nach ethnischen Grenzen bestehen. Mazedonien ist das Land all seiner Bürger, und das muss auch in die Verfassung hineingeschrieben werden. Ein wie auch immer geartetes Vetorecht darf keiner Bevölkerungsgruppe zugesprochen werden, das spaltet. Der Präsident des Landes ist der Präsident aller Bürger Mazedoniens und ein albanischer Vizepräsident mit Vetorecht wäre daher eine unbillige Forderung von der albanischen Seite.
Der Gebrauch der Muttersprache muss jedem Bürger möglich sein. Die Dezentralisierung der Macht und die Stärkung der Städte und Gemeindeverwaltungen – wie schon lange geplant – muss endlich umgesetzt werden. Aber eine Dezentralisierung von Armee und Polizei, wie die Albaner es jetzt fordern, kann den Zusammenhalt des Landes nicht stärken, im Gegenteil. Der Wille zum Frieden muss durch maßvolle und berechtigte Forderungen untermauert werden. Die Europäische Union muss in ihrer Nachbarschaft für Reform und Aussöhnung Sorge tragen, d.h. wir können nicht tatenlos zusehen, wie sich in Mazedonien ein Bürgerkrieg anbahnt.
Die UCK-Rebellen sind mit klimatisierten Bussen mit ihren Waffen von Skopje nach Nordmazedonien gebracht worden. Können Sie sich vorstellen, was das für ein Bild von unserem Einsatz in diesem Land abgegeben hat? Es hat uns sehr geschadet, und es hat uns fälschlicherweise als Parteigänger der Albaner dargestellt. Mazedonien macht uns überdeutlich, dass wir uns endlich zu einem gemeinsamen Konzept der Balkanpolitik durchringen müssen, denn nur in einer gemeinsamen Strategie mit Kosovo kann auch dieses Problem gelöst werden."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. formand for Rådet, hr. kommissær, vi bifalder udnævnelsen af hr. Léotard og også hr. Badinters indblanding i situationen i Makedonien. Det er efter min mening to repræsentanter for Det Europæiske Fællesskab, der kan udrette noget godt dér. Jeg ønsker dog, som kommissær Patten, heller ikke at glemme, at EU's delegation på stedet i årevis har arbejdet virkelig vellykket og altid har grebet ind som mægler. Vi har brug for en permanent tilstedeværelse, ikke fordi vi ønsker noget i stil med et protektorat, men fordi vi vil manifestere vores interesse i at bevare staten Makedonien. De har brug for en mægler, og jeg tror, vi har fundet ham nu. Men jeg tror ikke, vi kan se bort fra, at det måske også ville være godt, hvis NATO's tilstedeværelse blev opfattet som noget præventivt i Makedonien.
Hvis vi i dag knytter vores finansielle engagement til betingelser om vilje til fred på stedet, er det heller ingen indblanding i interne anliggender, sådan som det beskrives i regionen. Vi kan jo på langt sigt ikke bruge vores skatteyderes penge i et land, hvor viljen til fred ikke følges op af fælles handlinger for fred. Vi kan f.eks. ikke bygge veje og infrastruktur, mens regeringstropper og oprørere køber våben. Jeg understreger: UCK har bragt ufred ind i landet, det er der ingen tvivl om. Men nu må regeringen, for at undgå borgerkrig, ikke give efter for UCK's krav, men skal derimod tage hensyn til kravene gennem mange år fra de valgte albanere i Makedonien og forsøge at opnå løsninger med dem. Disse løsninger kan dog efter min mening ikke bestå i en deling af landet efter etniske grænser. Makedonien er et land med alle dets borgere, og det skal også nedfældes i forfatningen. Der må ikke indrømmes nogen vetoret, uanset dennes form, til nogen befolkningsgruppe - det spalter tingene. Landets præsident er præsident for alle Makedoniens borgere, og en albansk vicepræsident med vetoret ville derfor være et ubilligt krav fra albansk side.
Det skal være muligt for alle borgere at bruge deres modersmål. Decentraliseringen af magten og styrkelsen af byerne og de lokale administrative myndigheder - hvilket har været planlagt længe - skal gennemføres langt om længe. Men en decentralisering af hæren og politiet, sådan som albanerne nu kræver, kan ikke styrke sammenholdet i landet, tværtimod. Viljen til fred skal baseres på mådeholdne og berettigede krav. EU skal sørge for reform og forsoning i nabolandet, det vil sige, at vi ikke kan se passivt til, hvordan en borgerkrig baner sig vej i Makedonien.
UCK-oprørerne er blevet kørt fra Skopje til Nordmakedonien med deres våben i busser med klimaanlæg. Kan De forestille Dem, hvilket billede dette har givet af vores indsats i landet? Det har skadet os meget, og det har helt forkert fremstillet os som albanernes partigænger. Makedonien gør det mere end tydeligt for os, at vi langt om længe må arbejde os frem til et fælles koncept i Balkan-politikken, for problemet kan kun løses via en fælles strategi med Kosovo."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, κύριε Πρόεδρε του Συμβουλίου, κύριε Επίτροπε, χαιρετίζουμε το διορισμό του κ. Leotards καθώς και την ανάμιξη του κ. Badinter στην υπόθεση της Μακεδονίας. Πιστεύω πως πρόκειται για δύο εκπροσώπους της Ευρωπαϊκής Κοινότητας που μπορούν να κάνουν καλό στην περιοχή. Δεν θα ήθελα να ξεχάσω όμως, όπως και ο Επίτροπος Patten, ότι η αντιπροσωπεία της ΕΕ ενεργεί ευεργετικά επί τόπου εδώ και χρόνια και επεμβαίνει πάντα με μεσολαβητές. Χρειαζόμαστε μόνιμη παρουσία στη χώρα, όχι γιατί θέλουμε κάτι σαν προτεκτοράτο, αλλά γιατί θέλουμε να δείξουμε το ενδιαφέρον μας για τη διατήρηση της χώρας της Μακεδονίας. Χρειάζεστε έναν μεσολαβητή και πιστεύω ότι τώρα τον βρήκαμε. Πιστεύω όμως ότι θα πρέπει να σκεφτούμε αν θα ήταν σκόπιμο να έχουμε προληπτική παρουσία του ΝΑΤΟ στη Μακεδονία.
Αν συνδέσουμε σήμερα την οικονομική μας αρωγή με την προϋπόθεση της επιθυμίας ειρήνευσης στη χώρα, δεν θα πρόκειται για ανάμιξη σε εσωτερικές υποθέσεις, όπως χαρακτηρίζεται στην περιοχή. Δεν μπορούμε συνεχώς να ξοδεύουμε τα χρήματα των φορολογουμένων μας σε μια χώρα, στην οποία η θέληση για ειρήνη δεν υποστηρίζεται από κοινές δράσεις για την ειρήνη. Δεν μπορούμε, για παράδειγμα, να χτίζουμε δρόμους και υποδομές και τα κυβερνητικά στρατεύματα και οι αντάρτες να αγοράζουν όπλα. Το τονίζω: ο UCK προκάλεσε αναταραχή στη χώρα, δεν υπάρχει αμφιβολία για αυτό. Η κυβέρνηση όμως δεν πρέπει τώρα να υποχωρήσει στις απαιτήσεις του UCK για να αποφύγει τον εμφύλιο πόλεμο, αλλά θα πρέπει να λάβει υπόψη τις μακροχρόνιες απαιτήσεις των αιρετών Αλβανών της Μακεδονίας για να βρεθούν από κοινού λύσεις. Αυτές οι λύσεις όμως δεν μπορούν να βρεθούν, κατά τη γνώμη μου, με το χωρισμό της χώρας με εθνικά σύνορα. Η Μακεδονία είναι η χώρα όλων των πολιτών της και αυτό πρέπει να αναφέρεται και στο σύνταγμά της. Το δικαίωμα άσκησης βέτο, όποια μορφή και αν έχει, δεν πρέπει να δοθεί σε καμία πληθυσμιακή ομάδα γιατί θα οδηγούσε σε διχασμό. Ο Πρόεδρος της χώρας είναι ο Πρόεδρος όλων των πολιτών της Μακεδονίας και ο Αλβανός Αντιπρόεδρος με δικαίωμα άσκησης βέτο θα ήταν παράλογη απαίτηση της αλβανικής πλευράς.
Der Gebrauch der Muttersprache muss jedem Bürger möglich sein.Η χρήση της μητρικής γλώσσας πρέπει να διασφαλίζεται σε κάθε πολίτη. Πρέπει επιτέλους να εφαρμοστείDie Dezentralisierung der Macht und die Stärkung der Städte und Gemeindeverwaltungen – wie schon lange geplant – muss endlich umgesetzt werden. η αποκέντρωση της εξουσίας και η ενίσχυση των πόλεων και της τοπικής αυτοδιοίκησης – όπως προγραμματίστηκε εδώ και καιρό.
Η αποκέντρωση όπως του στρατού και της αστυνομίας, όπως την απαιτούν τώρα οι Αλβανοί, δεν μπορεί να ενισχύσει τη συνοχή της χώρας, το αντίθετο μάλιστα.
Η θέληση για ειρήνη πρέπει να υποστηριχτεί με μετριοπαθείς και νόμιμες απαιτήσεις. Η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να φροντίσει για μεταρρυθμίσεις και συμφιλίωση στη γειτονική χώρα, αυτό σημαίνει ότι δεν μπορούμε να καθόμαστε και να βλέπουμε να ξεσπά εμφύλιος πόλεμος στη Μακεδονία.
Οι αντάρτες του UCK μεταφέρθηκαν με κλιματιζόμενα λεωφορεία με τα όπλα τους από τα Σκόπια στη βόρεια Μακεδονία. Φαντάζεστε τι εντύπωση προκαλεί αυτό για τις προσπάθειες που καταβάλουμε στη χώρα αυτή; Μας έβλαψε και μας παρουσίασε λανθασμένα ως οπαδούς των Αλβανών. Η Μακεδονία μας δείχνει ολοφάνερα, ότι πρέπει να βρούμε επιτέλους μια κοινή ιδέα για τη βαλκανική πολιτική, γιατί μόνο με μια κοινή στρατηγική με το Κοσσυφοπέδιο μπορεί να λυθεί αυτό το πρόβλημα."@el8
"Mr President, Mr President-in-Office, Commissioner, we welcome Mr Léotard’s appointment and also Mr Badinter’s intervention in the situation in the Former Yugoslav Republic of Macedonia. I believe that, in them, we have two representatives of the European Community who are in a position to do good there. Like Commissioner Patten, however, I should not like it to be forgotten that the EU Delegation on the spot has already been doing beneficial work for years and has constantly intervened. We need a permanent presence on the ground, not because we want a protectorate of some kind but because we want to demonstrate our interest in preserving the state of the Former Yugoslav Republic of Macedonia. They need a mediator and I think that we have now identified him. However, I do not believe that we can disregard the fact that it might also be good for NATO to be seen to have a presence in Macedonia as a preventive measure.
Neither does the fact that we now make our financial assistance conditional on there being a clear desire for peace on the ground mean that we are interfering in domestic matters, as this is described in the region. After all, we cannot indefinitely spend our taxpayers’ money in a country in which the desire for peace is not underpinned by joint initiatives to create that peace. We cannot, for example, build roads and infrastructure while government troops and rebels are buying weapons. I underline the fact that it was the KLA that brought conflict into the country; there is no doubt about that. Nevertheless, the government must not now give in to the KLA’s demands so as to avoid civil war; instead it must take account of the long-standing demands of the elected Albanians in Macedonia and seek solutions with them. In my opinion, however, the solution cannot be to divide the country along ethnic lines. The Former Yugoslav Republic of Macedonia belongs to all of its citizens and this must also be enshrined in the constitution. A right of veto, however well-meant, cannot be awarded to any section of the population; this causes division. The president of the country is the president of all the people of the Former Yugoslav Republic of Macedonia, and an Albanian vice-president with a right of veto would therefore be an unreasonable demand from the Albanian side.
It must be possible for all citizens to use their mother tongue. The long-standing plan to decentralise power and strengthen the cities and local authorities must finally be executed. But decentralisation of the army and the police, which the Albanians are now calling for, cannot reinforce the country’s cohesion, quite the opposite. The desire for peace must be underpinned by moderate and justified demands. The European Union must foster reform and reconciliation in its vicinity, which means that we cannot stand idly by and watch while a civil war looms in the Former Yugoslav Republic of Macedonia.
The KLA rebels were taken from Skopje to northern Macedonia with their weapons on air-conditioned buses. Can you imagine what kind of an image this gave of our involvement in the country? It did us serious damage and it falsely portrayed us as supporters of the Albanians. Macedonia makes it all too obvious to us that we finally need to force ourselves to develop an overall policy for the Balkans, because it is only as part of a joint strategy with Kosovo that it will be possible to resolve this problem."@en3
". – (DE) Señor Presidente, señor Presidente del Consejo, señor Comisario, saludamos el nombramiento de Léotard así como la injerencia de Badinter en los asuntos de Macedonia. Creo que son dos representantes de la Comunidad Europea que pueden hacer allí algo bueno. Pero al igual que el Comisario Patten, no quiero olvidar que la delegación de la UE tiene ya desde hace años una actuación de unos efectos realmente positivos mediando siempre entre las partes. Necesitamos una presencia permanente in situ, no porque queramos establecer algo así como un protectorado sino porque queremos manifestar nuestro interés en el mantenimiento del Estado de Macedonia. Necesitan un mediador y creo que lo hemos encontrado. Sin embargo, creo que no podemos ignorar que quizás sería también positivo si en Macedonia hubiese una presencia de la OTAN de modo preventivo.
Si hoy queremos vincular nuestro compromiso financiero a la voluntad de paz existente allí no se trata de injerencia en los asuntos internos, tal como se describe en la región. No podemos gastar de modo permanente el dinero de nuestros contribuyentes en un país en el que la voluntad de paz no está respaldada por medidas conjuntas. Por ejemplo, no podemos construir carreteras e infraestructuras mientras compran armas tropas el Gobierno y los rebeldes. Subrayo que el UCK ha llevado el conflicto al país, de eso no hay ninguna duda. Pero ahora, el Gobierno no puede ceder a las exigencias del UCK para evitar la guerra sino que debe tener en cuenta las exigencias de muchos años de los albanos elegidos en Macedonia y buscar soluciones con ellos. Pero en mi opinión, estas soluciones no pueden consistir en dividir el país en fronteras étnicas. Macedonia es el país de todos sus ciudadanos y esto se tiene que reflejar también en la Constitución. No se puede conceder a ningún grupo étnico un derecho de veto que divida del tipo que sea. El Presidente del país es el Presidente de todos los ciudadanos de Macedonia y un Vicepresidente albano con derecho de veto sería por ello una exigencia injusta de la parte albanesa.
El uso del idioma materno debe ser posible para cualquier ciudadano. Tiene que llevarse por fin a cabo la descentralización del poder y el fortalecimiento de las ciudades y administraciones municipales –tal como se ha proyectado ya desde hace mucho tiempo. Pero una descentralización del ejército y de la policía, como exigen ahora los albanos, no puede fortalecer la cohesión del país sino todo lo contrario. La voluntad de paz tiene que verse respaldada por exigencias razonables y justas. La Unión Europea tiene que trabajar por las reformas y la reconciliación en su vecindad, es decir, no podemos ver de brazos cruzados cómo se gesta en Macedonia una guerra civil.
Los rebeldes del UCK han sido llevados en autobuses con aire acondicionado y sus armas desde Skopie al norte de Macedonia. ¿Pueden hacerse una idea de qué imagen ha dado esto de nuestra actuación en este país? Nos ha dañado mucho y nos ha presentado erróneamente como partidarios de los albanos. Macedonia nos muestra de un modo más que claro que tenemos que lograr por fin un concepto común para la política de los Balcanes, pues solamente en una estrategia común con Kosovo se podrá solucionar también este problema."@es12
".
Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, pidämme Léotardin nimitystä sekä myös Badinterin puuttumista Makedonian asioihin myönteisenä. Uskon, että nämä kaksi Euroopan yhteisön edustajaa voivat saada siellä hyvää aikaan. Haluaisin kuitenkin komission jäsen Pattenin tavoin muistuttaa, että EU:n valtuuskunnasta on ollut jo vuosia itse paikalla todella suurta hyötyä, ja se on pyrkinyt aina ratkaisemaan asioita sovitellen. Meidän on oltava jatkuvasti paikalla, ei siksi, että haluaisimme perustaa protektoraatin, vaan siksi, että haluamme ilmaista toiveemme Makedonian valtion säilymisestä. Te tarvitsette välittäjää, ja olemme mielestäni nyt löytäneet sellaisen. En kuitenkaan usko, että voimme luopua siitä ajatuksesta, että myös NATOn olisi ehkä hyvä olla läsnä Makedonian tapahtumissa.
Tämänhetkinen taloudellinen sitoumuksemme itse paikalla oleviin rauhantahdon edellytyksiin ei ole sisäisiin asioihin puuttumista, kuten Makedoniassa ajatellaan. Emme voi toki jatkuvasti tuhlata veronmaksajiemme rahoja maahan, jossa rauhantahtoa ei vahvisteta rauhaan pyrkivin yhteisin toimin. Emme voi esimerkiksi rakentaa teitä ja infrastruktuuria, jos hallituksen joukot ja kapinalliset ostavat aseita. Minä korostan, että UCK toi rauhattomuudet maahan – siitä ei ole epäilystäkään. Jotta kansallissota voitaisiin estää, hallitus ei saa nyt antaa periksi UCK:n vaatimuksille, vaan sen on otettava huomioon Makedoniassa olevien vaaleilla valittujen albaanien jo vuosikausia esittämät vaatimukset ja etsittävä ratkaisuja yhdessä heidän kanssaan. Nämä ratkaisut eivät saa minun mielestäni kuitenkaan johtaa valtion jakamiseen etnisten rajojen mukaan. Makedonia on kaikkien kansalaistensa valtio, ja se on kirjattava myös perustuslakiin. Millekään väestöryhmälle ei saa myöntää minkäänlaista veto-oikeutta, sillä se vain hajottaa valtiota. Maan presidentti on kaikkien Makedonian kansalaisten presidentti, ja on kohtuutonta, jos albaanit vaativat veto-oikeuden myöntämistä albanialaiselle varapresidentille.
Jokaisella kansalaisella on oltava mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltään. Vallan hajauttaminen sekä kaupunkien ja kunnallishallintojen vahvistaminen – mitä on suunniteltu jo kauan – on vihdoinkin pantava täytäntöön. Albaanien vaatima armeijan ja poliisin vallan hajauttaminen ei kuitenkaan vahvista maan yhtenäisyyttä, päinvastoin. Rauhantahtoa on lujitettava maltillisin ja oikeutetuin vaatimuksin. Euroopan unionin on huolehdittava naapurialueensa uudistuksesta ja sovinnosta. Emme voi toisin sanoen katsoa toimettomana, kun Makedoniassa alkaa näkyä merkkejä sisällissodan puhkeamisesta.
UCK:n kapinalliset kuljetettiin aseineen ilmastoiduilla busseilla Skopjesta Pohjois-Makedoniaan. Voitteko kuvitella, millaisen kuvan se antoi meidän toimistamme Makedoniassa? Siitä oli meille suurta vahinkoa, ja meitä erehdyttiin pitämään albaanipuolueen kannattajina. Makedonian tilanteen perusteella on enemmänkin kuin selvää, että meidän on vihdoinkin luotava yhteinen toimintasuunnitelma Balkanin-politiikassamme, sillä tämä ongelma voidaan ratkaista ainoastaan Kosovon kanssa yhteisellä strategialla."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Président du Conseil, Monsieur le Commissaire, nous saluons la nomination de M. Léotard et l'ingérence de M. Badinter dans les affaires de Macédoine. Je crois que ces deux représentants de la Communauté européenne peuvent œuvrer de manière positive dans cette région. À l'instar du commissaire Patten, je ne voudrais pas non plus oublier que la délégation de l'UE agit sur place de manière constructive depuis des années et y est toujours intervenue en tant que médiateur. Nous avons besoin d'une présence constante sur place, non pas parce que nous voulons y installer une sorte de protectorat, mais bien parce que nous voulons manifester notre intérêt en faveur du maintien de l'État de Macédoine. Ils ont besoin d'un médiateur, et je pense que nous l'avons désormais nous aussi trouvé. Je pense toutefois que nous ne pouvons pas faire abstraction du fait qu'il serait peut-être bon d'envisager une présence préventive de l'OTAN en Macédoine.
Si nous lions aujourd'hui notre engagement financier aux conditions d'une volonté de paix, il ne s'agit pas d'une ingérence dans les affaires intérieures, comme on l'a interprété dans la région. Sur le long terme, nous ne pouvons pas dépenser l'argent de nos contribuables dans un pays où la volonté de paix n'est pas sous-tendue par des actions communes en faveur de la paix. Nous ne pouvons pas, par exemple, construire des routes et des infrastructures, alors que les armées gouvernementales et les rebelles achètent des armes. Je souligne un fait : c'est l'UCK qui a déclenché les hostilités, cela ne fait aucun doute. Le gouvernement ne peut toutefois pas céder aux exigences de l'UCK pour éviter une guerre civile, mais doit plutôt prendre en considération les attentes exprimées depuis plusieurs années par les Albanais élus en Macédoine et rechercher avec eux des solutions. Ces solutions ne peuvent à mon sens pas consister en une division du pays selon des frontières ethniques. La Macédoine est le pays de tous ses citoyens, et cela doit également figurer dans la constitution. Il convient de ne promettre à aucun groupe ethnique un droit de veto susceptible de favoriser les clivages. Le Président du pays est le président de tous les citoyens de Macédoine, et la nomination d'un vice-président albanais disposant d'un droit de veto serait une exigence peu équitable de la part des Albanais.
L'emploi de la langue maternelle doit être possible pour chaque citoyen. La décentralisation du pouvoir et le renforcement des villes et des administrations communales - prévus depuis longtemps déjà - doivent enfin être mis en œuvre. Une décentralisation de l'armée et de la police comparable à celle demandée à présent par les Albanais ne peut toutefois pas renforcer la cohésion du pays, bien au contraire. La volonté de paix doit être sous-tendue par des revendications mesurées et justifiées. À sa périphérie, l'Europe doit veiller aux réformes et à la réconciliation, ce qui signifie que nous ne pouvons pas regarder sans agir comment se prépare une guerre civile en Macédoine.
Les rebelles de l'UCK ont été amenés avec armes et bagages de Skopje vers le nord de la Macédoine dans des bus climatisés. Pouvez-vous vous imaginer l'image que cela donne de notre engagement dans ce pays ? Cela a gravement nui à notre crédibilité, et nous avons été présentés à tort comme des partisans des Albanais. La Macédoine nous fait comprendre que nous devons finalement décider d'une approche commune au niveau de notre politique dans les Balkans car ce n'est que grâce à une stratégie commune avec le Kosovo que ce problème pourra être réglé."@fr6
"Signor Presidente, signor Presidente del Consiglio, signor Commissario, ci rallegriamo della nomina di Léotard nonché dell’intervento di Badinter nelle vicende macedoni. Ritengo che si tratti di due rappresentanti della Comunità europea che possono fare molto a favore della regione. Peraltro, come il Commissario Patten, non vorrei passare sotto silenzio il fatto che la delegazione UE
agisce già da anni in modo davvero provvidenziale ed ha sempre svolto opera d’intermediazione. E' necessaria una presenza costante nella regione, non perché vogliamo una sorta di protettorato, bensì perché intendiamo manifestare il nostro interesse a preservare la Macedonia come Stato. Il paese ha bisogno di un mediatore e spero che lo abbiamo infine trovato, ma ritengo che non si possa prescindere dal fatto che sarebbe bene che la NATO fosse presente in Macedonia a titolo preventivo.
Se oggi subordiniamo il nostro impegno finanziario al requisito della volontà di pace
questa non è un’interferenza in questioni interne, come viene descritta nella regione. Alla lunga, infatti, non possiamo spendere il denaro dei nostri contribuenti in un paese in cui la volontà di pace non è sorretta da azioni comuni a favore della pace stessa. Ad esempio, non possiamo costruire strade ed infrastrutture mentre le truppe governative ed i ribelli comprano armi. Lo ribadisco: l’UCK ha portato il fermento nel paese, questo è fuor di dubbio. Tuttavia, per evitare la guerra civile, il governo ora non deve cedere alle rivendicazioni dell’UCK, bensì deve tener conto delle richieste avanzate da anni dai deputati albanesi in Macedonia e cercare di elaborare soluzioni insieme a loro. Comunque, a mio avviso, queste soluzioni non possono risiedere nella divisione del paese lungo le frontiere etniche. La Macedonia è la terra di tutti i suoi cittadini, e questo va sancito anche dalla costituzione. Non si può attribuire ad alcun gruppo della popolazione un diritto di veto, in qualunque modo esso sia concepito, in quanto esso dividerebbe il paese. Il Capo dello Stato è il presidente di tutti i cittadini macedoni ed un vicepresidente albanese con diritto di veto sarebbe quindi una richiesta iniqua da parte albanese.
L’utilizzo della propria madrelingua dev’essere consentito ad ogni cittadino. Il decentramento del potere ed il potenziamento delle amministrazioni comunali e locali, come programmato da tempo, va infine attuato. Tuttavia il decentramento di esercito e polizia, come richiesto ora dagli albanesi, non può rafforzare la coesione del paese, anzi tutt’altro. La volontà di pace dev’essere sorretta da richieste adeguate e giustificate. L’Unione europea deve preoccuparsi delle esigenze di riforma e di riconciliazione dei paesi vicini, in quanto non può assistere, senza agire, alla guerra civile che si va profilando in Macedonia.
I ribelli dell’UCK hanno viaggiato in
dotati di aria condizionata, con le loro armi, da Skopje verso il nord della Macedonia. Vi rendete conto dell’impressione che ha suscitato il nostro intervento nel paese? Tutto questo ci ha fortemente danneggiati e ha dato di noi la falsa immagine di sostenitori degli albanesi. La Macedonia ci mostra con estrema chiarezza che dobbiamo finalmente elaborare un concetto comune di politica balcanica, in quanto questo problema può essere risolto soltanto nell’ambito di una strategia comune che includa il Kosovo."@it9
"Mr President, Mr President-in-Office, Commissioner, we welcome Mr Léotard’s appointment and also Mr Badinter’s intervention in the situation in the Former Yugoslav Republic of Macedonia. I believe that, in them, we have two representatives of the European Community who are in a position to do good there. Like Commissioner Patten, however, I should not like it to be forgotten that the EU Delegation on the spot has already been doing beneficial work for years and has constantly intervened. We need a permanent presence on the ground, not because we want a protectorate of some kind but because we want to demonstrate our interest in preserving the state of the Former Yugoslav Republic of Macedonia. They need a mediator and I think that we have now identified him. However, I do not believe that we can disregard the fact that it might also be good for NATO to be seen to have a presence in Macedonia as a preventive measure.
Neither does the fact that we now make our financial assistance conditional on there being a clear desire for peace on the ground mean that we are interfering in domestic matters, as this is described in the region. After all, we cannot indefinitely spend our taxpayers’ money in a country in which the desire for peace is not underpinned by joint initiatives to create that peace. We cannot, for example, build roads and infrastructure while government troops and rebels are buying weapons. I underline the fact that it was the KLA that brought conflict into the country; there is no doubt about that. Nevertheless, the government must not now give in to the KLA’s demands so as to avoid civil war; instead it must take account of the long-standing demands of the elected Albanians in Macedonia and seek solutions with them. In my opinion, however, the solution cannot be to divide the country along ethnic lines. The Former Yugoslav Republic of Macedonia belongs to all of its citizens and this must also be enshrined in the constitution. A right of veto, however well-meant, cannot be awarded to any section of the population; this causes division. The president of the country is the president of all the people of the Former Yugoslav Republic of Macedonia, and an Albanian vice-president with a right of veto would therefore be an unreasonable demand from the Albanian side.
It must be possible for all citizens to use their mother tongue. The long-standing plan to decentralise power and strengthen the cities and local authorities must finally be executed. But decentralisation of the army and the police, which the Albanians are now calling for, cannot reinforce the country’s cohesion, quite the opposite. The desire for peace must be underpinned by moderate and justified demands. The European Union must foster reform and reconciliation in its vicinity, which means that we cannot stand idly by and watch while a civil war looms in the Former Yugoslav Republic of Macedonia.
The KLA rebels were taken from Skopje to northern Macedonia with their weapons on air-conditioned buses. Can you imagine what kind of an image this gave of our involvement in the country? It did us serious damage and it falsely portrayed us as supporters of the Albanians. Macedonia makes it all too obvious to us that we finally need to force ourselves to develop an overall policy for the Balkans, because it is only as part of a joint strategy with Kosovo that it will be possible to resolve this problem."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de voorzitter van de Raad, mijnheer de commissaris, wij zijn ingenomen met de benoeming van de heer Léotard en de inspanningen van de heer Badinter voor Macedonië. Die twee vertegenwoordigers van de Europese Gemeenschap kunnen daar goed werk verrichten. Evenals de heer Patten wijs ik er echter op dat de EU-delegatie daar al sedert jaren nuttig werk doet en steeds bemiddelend is opgetreden. Wij hebben daar permanente vertegenwoordigers nodig, niet omdat wij een soort protectoraat willen, maar om te laten zien dat wij het belangrijk vinden dat de staat Macedonië blijft bestaan. U hebt een bemiddelaar nodig; ik denk dat wij hem nu gevonden hebben. Wij kunnen echter niet ontkennen dat het wellicht ook goed zou zijn als de NAVO in Macedonië preventief aanwezig zou zijn.
Als wij vandaag onze financiële steun afhankelijk maken van de vredeswil in Macedonië, is dat, in tegenstelling tot wat in de regio wordt beweerd, geen inmenging in de binnenlandse aangelegenheden van Macedonië. Wij kunnen het geld van onze belastingbetalers niet blijven uitgeven in een land waar de vredeswil niet in gezamenlijke vredesinspanningen wordt weerspiegeld. Wij kunnen bijvoorbeeld geen wegen of infrastructuur aanleggen terwijl de regeringstroepen en rebellen wapens kopen. Het UCK heeft de vrede in het land verstoord. Daaraan bestaat geen twijfel. De regering mag nu, om een burgeroorlog te vermijden, de eis van het UCK niet inwilligen, maar moet rekening houden met de eisen die de gekozen Albanezen in Macedonië sedert jaren stellen, en moet met hen naar oplossingen zoeken. De oplossing ligt volgens mij echter niet in de verdeling van het land volgens etnische grenzen. Macedonië is het land van al zijn burgers. Dat moet ook in de grondwet worden opgenomen. Aan geen enkele bevolkingsgroep mag een vetorecht worden gegeven. Dat veroorzaakt immers verdeeldheid. De president van het land is de president van alle burgers van Macedonië. Een Albanese vice-president met vetorecht is daarom een onbillijke eis van de Albanezen.
Elke burger moet zijn moedertaal kunnen gebruiken. De decentralisering van de macht en de - al lang geplande - versterking van de stads- en gemeentebesturen moeten eindelijk worden uitgevoerd. Een decentralisering van leger en politie, zoals de Albanezen nu eisen, kan de eenheid van het land niet versterken, integendeel. De vredeswil moet op gematigde en billijke eisen steunen. De Europese Unie moet in haar omgeving voor hervormingen en verzoening zorgen. Wij kunnen dus niet lijdzaam toezien hoe het in Macedonië tot een burgeroorlog komt.
De rebellen van het UCK zijn met geklimatiseerde bussen met hun wapens van Skopje naar Noord-Macedonië gebracht. Kunt u zich voorstellen welke indruk dat van onze inzet in dat land heeft gewekt? Dit heeft ons sterk geschaad en heeft ons ten onrechte als medestanders van de Albanezen doen doorgaan. Macedonië maakt ons overduidelijk dat wij eindelijk een gemeenschappelijke visie op het Balkanbeleid moeten ontwikkelen. Alleen in een gemeenschappelijk strategie met Kosovo kan dit probleem worden opgelost."@nl2
"Senhor Presidente do Parlamento, Senhor Presidente do Conselho, Senhor Comissário, congratulamonos com a nomeação de François Léotard e também de Badinter para os assuntos da Macedónia. Creio que se trata de dois representantes da Comunidade Europeia que podem desenvolver acções positivas nesta região. No entanto, tal como o senhor Comissário Chris Patten, não gostaria de esquecer que a delegação da UE há anos que vem actuando no terreno com carácter extremamente benéfico e sempre numa perspectiva de conciliação. Necessitamos de uma presença permanente no local, não porque queiramos algo de semelhante a um protectorado, mas sim porque pretendemos manifestar o nosso interesse na manutenção do Estado da Macedónia. Era necessário um medianeiro e creio que agora o encontrámos. No entanto, creio que também não podemos prescindir da presença preventiva da NATO na Macedónia, e que inclusive seria também muito positivo.
O facto de actualmente equacionarmos o nosso empenhamento financeiro com as condições em termos de vontade de paz no terreno, não significa qualquer espécie de intromissão nos assuntos internos, como é descrito na região. O problema é que nós não podemos gastar a longo prazo o dinheiro dos nossos contribuintes num país onde a vontade de paz não está consolidada em acções comuns para a paz. Não podemos, por exemplo, construir estradas e infraestruturas enquanto as tropas governamentais e os rebeldes compram armas. Sublinho o seguinte: o UCK levou a discórdia para o país, disso não há a menor dúvida. No entanto, o Governo não pode agora, para evitar a guerra civil, ceder às pressões do UCK. Tem de satisfazer as exigências de longa data dos albaneses eleitos na Macedónia e tem de procurar soluções em conjunto com eles. Quanto a mim, estas soluções não podem, contudo, consistir na divisão do país segundo fronteiras étnicas. A Macedónia é o país de todos os seus cidadãos e este facto tem de ser consagrado na Constituição. A nenhum grupo étnico poderá ser atribuído qualquer espécie de direito de veto, pois dá origem a cisões. O presidente do país é o presidente de todos os cidadãos da Macedónia e um vicepresidente albanês com direito de veto constituiria uma reivindicação indevida por parte do lado albanês.
A utilização da língua materna tem de ser uma possibilidade aberta a qualquer cidadão. A descentralização do poder e o reforço das cidades e autarquias -projectos de há muito - têm de ser finalmente concretizados, mas uma descentralização do exército e da polícia, tal como os albaneses o reivindicam actualmente, não é de molde a favorecer a coesão do país, antes pelo contrário. A vontade de paz tem de ser consolidada em reivindicações comedidas e justas. A União Europeia tem de impulsionar reforma e reconciliação à sua volta. Quer isto dizer que podemos assistir passivos à preparação de uma guerra civil na Macedónia.
Os rebeldes do UCK, juntamente com as suas armas, foram levados, de Skopje para o norte da Macedónia, em autocarros com ar condicionado. Alguém consegue fazer uma ideia da imagem que este facto deu da nossa acção no país? Prejudicounos muitíssimo e apresentounos indevidamente como apoiantes dos albaneses. Creio que a Macedónia nos dá uma ideia mais do que clara de que temos, finalmente, de nos esforçar por desenvolver uma abordagem comum para a política nos Balcãs, pois a única forma de solucionar este problema é através de uma estratégia comum com o Kosovo."@pt11
".
Herr talman, herr rådsordförande, herr kommissionär! Vi välkomnar Léotards utnämning och även Badinters engagemang i händelserna i Makedonien. Jag tror att det är två företrädare från Europeiska gemenskapen som kan utföra ett gott arbete där. Jag skulle emellertid, i likhet med kommissionär Patten, inte heller vilja glömma att EU-delegationen på plats redan i många år har arbetat på ett framgångsrikt sätt och alltid har ingripit på ett medlande sätt. Vi behöver en ständig närvaro på plats, inte för att vi vill ha något slags protektorat, utan för att vi vill visa vårt intresse för att bevara staten Makedonien. De behöver en medlare, och jag tror att vi nu har hittat honom. Jag tror emellertid att vi inte kan bortse från att det kanske också vore bra om Natos närvaro i Makedonien sågs som förebyggande.
När vi i dag kopplar vårt finansiella engagemang till villkoren för fredsviljan på plats, är inte det heller någon inblandning i inre angelägenheter, som det beskrivs i regionen. Vi kan ju i längden inte spendera våra skattebetalares pengar i ett land där fredsviljan inte underbyggs med gemensamma åtgärder för freden. Vi kan exempelvis inte bygga vägar och infrastruktur samtidigt som regeringstrupper och rebeller köper vapen. Jag betonar: UCK har dragit in ofred i landet, det råder det inget tvivel om. Men regeringen får inte nu, för att undvika inbördeskrig, ge efter för UCK:s krav, utan måste ta hänsyn till de mångåriga kraven från de valda albanerna i Makedonien och söka efter lösningar tillsammans med dem. Dessa lösningar kan enligt min åsikt inte bestå i att man delar in landet efter etniska gränser. Makedonien är ett land som tillhör alla medborgare, och det måste också skrivas in i författningen. En vetorätt, hur den än ser ut, få inte ges till någon befolkningsgrupp, det är en splittrande faktor. Landets president är president för alla medborgare i Makedonien, och en albansk vice president är därför ett orimligt krav från albansk sida.
Alla medborgare måste kunna använda sitt modersmål. Decentraliseringen av makten och stärkandet av städerna och kommunalförvaltningen – vilket planerats sedan länge – måste nu äntligen genomföras. Men en decentralisering av armén och polisen, vilket albanerna nu kräver, kan inte stärka landets sammanhållning, tvärtom. Fredsviljan måste underbyggas genom måttfulla och rimliga krav. Europeiska unionen måste i sitt närområde se till att det blir reformer och försoning, vi kan med andra ord inte passivt se på hur ett inbördeskrig startar i Makedonien.
UCK-rebellerna fördes med sina vapen i luftkonditionerade bussar från Skopje till norra Makedonien. Kan ni föreställa er vilken bild det gav av vår insats i det här landet? Det skadade oss mycket, och det framställde oss på ett oriktigt sätt som albanernas allierade. Makedonien gör det övertydligt för oss att vi äntligen måste komma fram till en gemensam plan för Balkanpolitiken, för bara i en gemensam strategi med Kosovo kan även detta problem lösas."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"DE"8
"Pack (PPE-DE )"8,7,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples