Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-036"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-07-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Det belgiske formandskabs aktivitetsprogram4
dcterms:Language	"da"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010704.1.3-036"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-07-04-Speech-3-0374
lpv:speaker	lp:Ole Krarup4
lpv:spoken text	"Der er jo ingen tvivl om hovedbudskabet i hr. Verhofstadts erklæring, som vi også kender på forhånd: Integrationsprocessen skal styrkes, og integration - dette smukke plusord - betyder mere magt til EU-institutionerne og en tilsvarende svækkelse af de nationale demokratier. Det ved rådsformanden og for den sags skyld det samlede apparat i EU udmærket godt, og de røber deres viden, når de taler om afstanden mellem EU og dens befolkninger. Man betegner det som demokratisk underskud, og man siger, at befolkningerne skal forsone sig med EU's institutioner. Og hvad gør man så ved det, som jo unægteligt er et fundamentalt demokratisk problem? Hvad gør man, når folket gang på gang stemmer nej til integration, når folket - vel at mærke undtagelsesvist - bliver spurgt? Lytter man til folket røst? Nej, det gør man ikke. Man beklager - og senest beklagede man, at det irske folk havde stemt forkert, og i øvrigt henviser man til, at der ikke var ret mange der stemte, og de stemte sikkert om noget andet, siger man. I øvrigt var stemmedeltagelsen nogenlunde den samme som ved valget til Europa-Parlamentet. Og så fortsætter man integrations- og ratifikationsprocessen i forbindelse med Nice-traktaten, som om intet var hændt. Men som rådsformanden så udmærket siger: "Retorikken gør det ikke alene". Det, at man ignorerer en befolknings klare udtalelse om integrationsprocessen, er ikke demokrati, det er autokrati. Men autokratiet skal have en demokratisk facade, og man skal med rådsformandens meget rammende ord få folket til at forsone sig med EU's institutioner. Benelux-erklæringen fra 21. juni er et skræmmende eksempel på denne proces. Det er en såkaldt struktureret debat. Hvad enten man kalder det forum eller konvent, eller hvad man kalder det, så er essencen i det, at man udelukker den ene side, den afgørende side af dagsordenen. Man skal tilbage til det historiske forbillede, som er den øverste sovjets demokrati-arrangementer. Det er en demokratiparodi. Et folkestyre uden folk. Der skal mere end retorik til, siger De, hr. rådsformand. Jeg er enig, og dette "mere" er at stille spørgsmålet, "Er integration løsningen eller er integrationen problemet?"."@da1
lpv:spokenAs	substitute; PETI (1999-10-08--2001-09-09)14 substitute; Committee on Legal Affairs and the Internal Market (1999-07-21--2002-01-14)14 substitute; Delegation to the EU-Malta Joint Parliamentary Committee (1999-09-29--2002-01-14)14 member; Committee on Citizens' Freedoms and Rights, Justice and Home Affairs (1999-07-21--2002-01-14)14 member_of_the_bureau; EDD (1999-07-20--2001-12-10)14 member; Delegation to the EU-Slovenia Joint Parliamentary Committee (1999-09-28--2002-01-14)14 unknown; Folkebevægelsen mod EU (1999-07-20--2004-07-19)14 member; Delegation for relations with South-east Europe (1999-09-28--2002-01-14)14
lpv:translated text	"Über die Hauptbotschaft der Erklärung von Herrn Verhofstadt gibt es keinen Zweifel, und wir kennen sie schon im Voraus: Der Integrationsprozess muss verstärkt werden, und Integration – welch schönes Wort – heißt mehr Macht für die EU-Institutionen und entsprechende Einschränkungen für die nationalen Demokratien. Das wissen der Ratspräsident und auch der gesamte Apparat der EU sehr wohl, und sie offenbaren ihr Wissen, wenn sie über den Abstand zwischen der EU und ihren Bevölkerungen reden. Man bezeichnet dies als demokratisches Defizit und sagt, dass sich die Bevölkerungen mit den EU-Institutionen versöhnen müssen. Und was unternimmt man in Bezug auf dieses zweifellos fundamentale demokratische Problem? Was unternimmt man, wenn die Menschen immer wieder Nein sagen zur Integration, wenn das Volk – wohlgemerkt ausnahmsweise – einmal gefragt wird? Hört man auf die Stimme des Volkes? Nein, das tut man nicht. Man bedauert – zuletzt hat man bedauert, dass das irische Volk falsch abgestimmt hat, und weist zudem darauf hin, dass die Wahlbeteiligung gering war und dass sie sicher über etwas anderes abgestimmt haben. Im Übrigen war die Wahlbeteiligung etwa ebenso hoch wie bei der Wahl zum Europäischen Parlament. Und dann fährt man mit dem Integrations- und Ratifizierungsprozess zum Vertrag von Nizza so fort, als wäre nichts geschehen. Aber wie der Ratspräsident so treffend gesagt hat: „Rhetorik alleine genügt nicht“. Wenn man die eindeutige Stellungnahme einer Bevölkerung zum Integrationsprozess ignoriert, ist das nicht Demokratie, sondern Autokratie. Aber die Autokratie muss eine demokratische Fassade haben, und man muss mit den treffenden Worten des Ratspräsidenten die Leute dazu bekommen, sich mit den Institutionen der EU zu versöhnen. Die Benelux-Erklärung vom 21. Juni ist ein erschreckendes Beispiel für diesen Vorgang. Es handelt sich um eine so genannte strukturierte Debatte. Ganz gleich wie man sie nennt, Forum oder Konvent oder etwas anderes, es läuft im Grunde darauf hinaus, einen Teil auszuschließen, den entscheidenden Teil der Tagesordnung. Man muss zurück zum historischen Vorbild, zu den Demokratiemaßnahmen des Obersten Sowjets. Das ist eine Demokratie-Parodie. Eine Volksherrschaft ohne Volk. Man braucht mehr als Rhetorik, sagen Sie, Herr Ratspräsident. Ich stimme Ihnen zu, und dieses „mehr“ heißt die Frage zu stellen: „Ist Integration die Lösung oder ist Integration das Problem?“."@de7 "Δεν υπάρχει καμία αμφιβολία για το βασικό μήνυμα της δήλωσης του κ. Verhofstadt, το οποίο το γνωρίζαμε εκ των προτέρων. Η διαδικασία ολοκλήρωσης πρέπει να ενισχυθεί και η ολοκλήρωση – αυτή η όμορφη και θετική λέξη – σημαίνει περισσότερη εξουσία στα θεσμικά όργανα της ΕΕ με την αντίστοιχη αποδυνάμωση των εθνικών δημοκρατιών. Αυτό το γνωρίζει πολύ καλά ο Προεδρεύων του Συμβουλίου, και εδώ που τα λέμε ολόκληρο το σύστημα της ΕΕ, και αποκαλύπτουν την επίγνωσή τους όταν μιλούν για την απόσταση ανάμεσα στην ΕΕ και τους λαούς. Το χαρακτηρίζουν αυτό ως δημοκρατικό έλλειμμα και λένε ότι οι λαοί πρέπει να συμφιλιωθούν με τα θεσμικά όργανα της ΕΕ. Και τι κάνουν λοιπόν για αυτό το αναντίρρητα θεμελιώδες δημοκρατικό πρόβλημα; Τι κάνουν όταν ο λαός επανειλημμένως ψηφίζει “όχι” στην ολοκλήρωση όταν ο λαός – αξίζει να σημειωθεί μόνο κατ’ εξαίρεση – ερωτάται; Ακούν τη φωνή του λαού; Όχι, δεν την ακούν. Εκφράζουν τη λύπη τους – όπως εξέφρασαν τη λύπη τους επειδή ο λαός της Ιρλανδίας ψήφισε λάθος και κατά τα άλλα αναφέρουν ότι δεν ήταν πολλοί αυτοί που ψήφισαν και σίγουρα ψήφισαν για κάτι άλλο. Κατά τα άλλα η συμμετοχή των ψηφοφόρων ήταν πάνω κάτω στα ίδια επίπεδα όπως και στις εκλογές για την ανάδειξη του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Και συνεχίζουν λοιπόν τη διαδικασία ολοκλήρωσης και επικύρωσης της Συνθήκης της Νίκαιας σαν να μη συνέβη τίποτα. Όμως όπως τόσο έξοχα λέει ο Προεδρεύων του Συμβουλίου, “Η ρητορική δεν φτάνει”. Το γεγονός ότι αγνοείται η σαφέστατη γνώμη του λαού για τη διαδικασία ολοκλήρωσης δεν είναι δημοκρατία, είναι απολυταρχία. Όμως η απολυταρχία πρέπει να έχει μια δημοκρατική πρόσοψη και με τα πολύ εύστοχα λόγια του Προεδρεύοντα ο λαός θα μπορέσει να συμφιλιωθεί με τα θεσμικά όργανα της ΕΕ. Η δήλωση της Μπενελούξ της 21ης Ιουνίου αποτελεί τρομακτικό παράδειγμα αυτής της διαδικασίας. Είναι ένας δομημένος διάλογος, όπως αποκαλείται. Είτε κανείς το αποκαλέσει φόρουμ ή συνέλευση, όπως και να το αποκαλέσει, η ουσία είναι ότι αποκλείεται η μία πλευρά, η ζωτική πλευρά της ημερήσιας διάταξης. Ας θυμηθούμε το ιστορικό παράδειγμα των δημοκρατικών αντιλήψεων του ανωτάτου σοβιέτ. Πρόκειται για παρωδία της δημοκρατίας. Λαϊκή εντολή χωρίς λαό. Χρειάζεται περισσότερο από μόνο ρητορική, λέτε εσείς, κύριε Προεδρεύοντα του Συμβουλίου. Συμφωνώ, και αυτό το “περισσότερο” είναι να θέσουμε ένα ερωτηματικό, “Είναι η ολοκλήρωση η λύση ή είναι η ολοκλήρωση το πρόβλημα;”"@el8 "There is, of course, no doubt about the main message of Mr Verhofstadt’s statement, of which we were also aware in advance: the integration process is to be consolidated, where that fine up-beat word ‘integration’ means more power to the EU institutions and a corresponding weakening of the national democracies. This is something of which the President-in-Office of the Council and, for that matter, the combined EU machine is very well aware, and they betray the fact when they talk about the distance between the EU and its people. This is described as a democratic deficit, and it is said that people must reconcile themselves with the EU’s institutions. What, then, is to be done about something that is undeniably, of course, a fundamental democratic problem? What is to be done when, time after time, the people vote against integration on those notably exceptional occasions when they are asked? Is the voice of the people being listened to? No, it is not. Instead, a complaint is voiced, most recently to the effect that the Irish people had voted wrongly, and it is also pointed out that there were not a great many people who voted and that those who did must have thought they were voting on something else. What is more, the vote was about the same as at the elections to the European Parliament. And so the integration and ratification process in connection with the Treaty of Nice is continued with as if nothing had happened. However, rhetoric is not enough, as the President-in-Office of the Council so commendably said. Ignoring a people’s clear statement about the integration process is not democracy, but autocracy. Autocracy must have a democratic façade, however, and the very telling words of the President-in-Office of the Council are designed to reconcile the people to the EU’s institutions. The Benelux Declaration of 21 June is a frightening example of this process. It is a so-called structured debate. Whether it be called a forum, a convention or whatever, what essentially it is about is excluding one side: the crucial side of the agenda. The historical model to return to in this case is the Supreme Soviet’s democracy arrangements. It is a parody of democracy: government by the people, but the people. You say that more than rhetoric is needed here, Mr President-in-Office of the Council. I agree, and that ‘more’ is to ask the question, ‘Is integration the solution or the problem?’"@en3 "(DA) No cabe ninguna duda sobre el mensaje fundamental de la declaración del Sr. Verhofstadt, que también conocemos de antemano: el proceso de integración debe ser reforzado, siendo el significado de integración –hermosa palabra- mayor poder para las instituciones comunitarias y el debilitamiento correspondiente de las democracias nacionales. Esto lo sabe perfectamente el señor Presidente del Consejo y si vamos a eso, todo el aparato comunitario, y se delatan cuando hablan de la distancia entre la UE y su población. Se designa a ésta como déficit democrático y se dice que la población debe reconciliarse con las instituciones comunitarias. ¿Y qué se hace para poner remedio a este problema que indudablemente es de carácter fundamentalmente democrático? ¿Qué se hace cuando la población una vez tras otra vota no a la integración cuando se le pregunta –hay que señalar que excepcionalmente-? ¿Se escucha la voz de la gente? No, no se hace. Se lamenta –y la última vez se ha lamentado que la población irlandesa se hubiera equivocado al votar, y dicho sea de paso, se hace referencia al hecho de que no fueron muchos quienes votaron y que seguramente votaron otra cosa, dicen. Por lo demás, el porcentaje de participación fue aproximadamente el mismo que en las elecciones al Parlamento Europeo. Y así se continúa el proceso de integración y ratificación del Tratado de Niza como si no hubiera sucedido nada. Pero como dice de forma tan perfecta el señor Presidente del Consejo: ”La retórica no lo hará sola”. Ignorar el dictamen claro de una población sobre el proceso de integración no es democracia, es autocracia. Sin embargo, la autocracia debe tener una fachada democrática y con las palabras muy certeras del señor Presidente del Consejo debe lograrse que la población se reconcilie con las instituciones comunitarias. La declaración Benelux de 21 de junio es un ejemplo aterrador de este proceso. Es un llamado debate estructurado. Ya se le denomine fórum o convención, o como que quiera denominársele, la esencia de éste es que excluye un lado, el lado fundamental del orden del día. Debe retrocederse hasta el modelo histórico, que son los montajes democráticos del Soviet Supremo. Es una parodia de la democracia. Una democracia sin pueblo. Hace falta más que retórica, dice usted, señor Presidente del Consejo. Estoy de acuerdo, y este ”más” es plantear la pregunta, ”¿Es la integración la solución o es el problema?”."@es12 "Pääministeri Verhofstadtin puheenvuoron tärkein viestistähän, joka on jo entuudestaan tuttu, ei ole epäilystäkään: Yhdentymisprosessia on vahvistettava, ja yhdentyminen – tämä hieno lisäsana – merkitsee EU:n toimielimien vallan kasvua ja vastaavasti kansallisten demokratioiden heikkenemistä. Neuvoston puheenjohtaja, kuten myös koko EU:n koneisto, tietää sen erittäin hyvin, ja ne paljastavat tietämyksensä puhuessaan EU:n ja sen kansojen välisestä etäisyydestä. Sitä nimitetään demokratiavajeeksi, ja sanotaan, että kansojen on mukauduttava EU:n toimielimiin. Mitä sitten tehdään asialle, jossa kyse on kieltämättä olennaisesta demokratiaan liittyvästä ongelmasta? Mitä tehdään, kun kansalaiset kerta toisensa jälkeen äänestävät yhdentymistä vastaan, kun kansan – poikkeuksellisesti, on syytä huomata – mielipidettä kysytään? Kuunnellaanko kansan ääntä? Ei, niin ei tehdä. Asiaa pahoitellaan – ja viimeksi pahoiteltiin, että Irlannin kansa oli äänestänyt väärin, ja lisäksi viitataan siihen, että äänestäjiä ei ollut kovin paljon ja että he äänestivät varmaankin jostakin muusta asiasta. Äänestysprosentti oli kuitenkin lähes sama kuin Euroopan parlamentin vaaleissa. Sitten Nizzan sopimukseen liittyvää yhdentymis- ja ratifiointiprosessia jatketaan, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuten neuvoston puheenjohtaja niin loistavasti sanoo: "Pelkkä retoriikka ei riitä". Se, että kansalaisten yhdentymisprosessia koskeva selkeä kanta jätetään huomioimatta, ei ole demokratiaa vaan autokratiaa. Autokratialla on kuitenkin oltava demokraattinen julkisivu, ja tarkoituksena on, kuten neuvoston puheenjohtaja hyvin osuvasti sanoi, saada kansa mukautumaan EU:n toimielimiin. 21. kesäkuuta annettu Benelux-julistus on pelottava esimerkki tästä prosessista. Kyse on niin kutsutusta jäsennetystä keskustelusta. Kutsutaanpa sitä sitten foorumiksi tai valmistelukunnaksi tai miksi tahansa, on olennaista, että esityslistan eräs ratkaiseva puoli jätetään huomiotta. Tavoitteena on palauttaa historiallisen esikuvan mukainen tilanne, jolloin toimitaan korkeimman neuvoston demokratiajärjestelyjen mukaisesti. Kyse on demokratian irvikuvasta. Kyse on kansanvallasta ilman kansaa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, te sanotte, että pelkkä retoriikka ei riitä. Olen asiasta samaa mieltä, ja "pelkkä"-sanan myötä kysytään: "Muodostaako yhdentyminen ratkaisun vai ongelman?"."@fi5 "Il ne fait aucun doute que la déclaration faite par M. Verhofstadt a pour message principal - et nous le savions à l'avance : il faut renforcer le processus d'intégration - intégration, ce si joli mot, qui implique davantage de pouvoirs aux institutions européennes et moins de pouvoirs aux démocraties nationales. Le président en exercice le sait très bien de même que l'ensemble de l'appareil communautaire et ils dévoilent ce qu'ils savent lorsqu'ils parlent de la distance qui sépare l'Union européenne de ses citoyens. On parle de déficit démocratique et on prétend que les gens doivent s'accommoder des institutions européennes. Et que fait-on pour tenter de résoudre ce qui est indubitablement un problème démocratique fondamental ? Que fait-on lorsque la population n'arrête pas de dire "non" à l'intégration - en tout cas, ceux à qui on pose à titre exceptionnel la question ? Écoutez-vous la voix du peuple ? Bien sûr que non ! Vous dites que vous êtes désolé et c'est encore ce que vous avez dit récemment ; vous avez déclaré que le peuple irlandais avait voté de façon erronée, que le taux de participation était peu élevé et que les Irlandais avaient voté sur un autre point. Sachez que le taux de participation était plus ou moins le même que lors des élections européennes. Et malgré cela, l'intégration et les processus de ratification du traité de Nice se poursuivent comme s'il ne s'était rien passé. Comme l'a si justement déclaré le président en exercice : la rhétorique ne suffit pas. Le fait d'ignorer l'avis clairement exprimé par un peuple sur le processus d'intégration ne relève pas de la démocratie mais de l'autocratie. Encore faut-il donner une façade démocratique à l'autocratie et le président en exercice emploie des termes très justes lorsqu'il déclare que la population doit s'accommoder des institutions européennes. La déclaration Benelux du 21 juin montre avec effroi la véracité de ce processus. Il s'agit d'un débat dit structuré. Qu'on appelle cela un forum ou une convention ou quoi que ce soit, en réalité, on exclut une partie - la partie essentielle - de l'ordre du jour. Rappelez-vous la parodie de démocratie de l'époque soviétique : une démocratie ne permettant pas au peuple de se faire entendre. La rhétorique ne suffit pas, Monsieur le Président en exercice ; vous l'avez vous-même déclaré. C'est vrai et la question qui se pose est la suivante : l'intégration représente-t-elle la solution ou est-elle la source de nos problèmes ?"@fr6 "Non c’è assolutamente alcun dubbio sul messaggio principale della dichiarazione del Presidente Verhofstadt che del resto già conosciamo: il processo di integrazione deve essere rafforzato: integrazione - questa bella parola magica - implica più potere alle Istituzioni dell’Unione europea e un corrispondente indebolimento delle democrazie nazionali. Lo sa bene il Presidente del Consiglio e, se è per questo, lo sa bene anche tutto l’apparato dell’Unione europea; entrambi, del resto, lasciano trapelare consapevolezza quando parlano di distanza tra l’Unione europea e la sua gente. Lo si definisce democratico e si dice che i popoli devono riconciliarsi con le Istituzioni dell’Unione europea. E che cosa si fa allora per quello che è innegabilmente un problema democratico fondamentale? Che cosa si fa quando la gente ripetutamente vota “no” all’integrazione, quando la gente - eccezionalmente beninteso - viene consultata? Si ascolta la voce della gente? No, non lo si fa. Ci si rammarica - recentemente ci si è rammaricati del fatto che il popolo irlandese avesse votato male - e inoltre si fa riferimento al fatto che non molti hanno votato e che hanno sicuramente votato su qualcosa d’altro, si dice. Fra l’altro, l’affluenza alle urne è stata più o meno pari a quella per le elezioni del Parlamento europeo. E poi, come se non fosse successo nulla, si porta avanti il processo di integrazione e di ratifica del Trattato di Nizza. Tuttavia, come dice molto bene il Presidente del Consiglio: “La retorica da sola non basta”. Il fatto di ignorare la chiara espressione di una popolazione sul processo di integrazione non è democrazia, è autocrazia. Ma l’autocrazia deve avere una facciata democratica e, per usare le parole molto incisive del Presidente del Consiglio, si deve fare in modo che la gente si riconcili con le Istituzione dell’Unione europea. La dichiarazione del Benelux del 21 giugno è un esempio spaventoso di questo processo. E’ un cosiddetto dibattito strutturato. Che lo si chiami o convenzione, o in qualunque altro modo lo si chiami, la sostanza è che si esclude una parte, la parte fondamentale dell’ordine del giorno. Si torna al modello storico, i dispositivi democratici del supremo. E’ una parodia della democrazia. Una democrazia senza popolo. Ci vuole ben più della retorica, lei dice, signor Presidente. Sono d’accordo, e questo “più” consiste nel porre la domanda: l’integrazione è la soluzione o il problema?"@it9 "There is, of course, no doubt about the main message of Mr Verhofstadt’s statement, of which we were also aware in advance: the integration process is to be consolidated, where that fine up-beat word ‘integration’ means more power to the EU institutions and a corresponding weakening of the national democracies. This is something of which the President-in-Office of the Council and, for that matter, the combined EU machine is very well aware, and they betray the fact when they talk about the distance between the EU and its people. This is described as a democratic deficit, and it is said that people must reconcile themselves with the EU’s institutions. What, then, is to be done about something that is undeniably, of course, a fundamental democratic problem? What is to be done when, time after time, the people vote against integration on those notably exceptional occasions when they are asked? Is the voice of the people being listened to? No, it is not. Instead, a complaint is voiced, most recently to the effect that the Irish people had voted wrongly, and it is also pointed out that there were not a great many people who voted and that those who did must have thought they were voting on something else. What is more, the vote was about the same as at the elections to the European Parliament. And so the integration and ratification process in connection with the Treaty of Nice is continued with as if nothing had happened. However, rhetoric is not enough, as the President-in-Office of the Council so commendably said. Ignoring a people’s clear statement about the integration process is not democracy, but autocracy. Autocracy must have a democratic façade, however, and the very telling words of the President-in-Office of the Council are designed to reconcile the people to the EU’s institutions. The Benelux Declaration of 21 June is a frightening example of this process. It is a so-called structured debate. Whether it be called a forum, a convention or whatever, what essentially it is about is excluding one side: the crucial side of the agenda. The historical model to return to in this case is the Supreme Soviet’s democracy arrangements. It is a parody of democracy: government by the people, but the people. You say that more than rhetoric is needed here, Mr President-in-Office of the Council. I agree, and that ‘more’ is to ask the question, ‘Is integration the solution or the problem?’"@lv10 "De boodschap van de heer Verhofstadt, die wij al op voorhand kenden, is duidelijk: het integratieproces moet versterkt worden en integratie - dat mooie modewoord - betekent meer macht aan de EU-instellingen ten nadele van de nationale democratieën. Dat weet de voorzitter van de Raad en dat weten zelfs alle instellingen van de EU maar al te best. Ze hebben het over de afstand tussen de EU en zijn bevolking en noemen dit het democratisch tekort. Ze vinden dat de bevolkingen zich met de EU-instellingen moeten verzoenen, maar wat doen ze met het onmiskenbaar fundamenteel democratisch probleem? Wat doen we wanneer de bevolking keer op keer tegen integratie stemt wanneer hun mening gevraagd wordt, zij het dan bij wijze van uitzondering? Luistert de EU naar de stem van het volk? Nee, dat gebeurt niet. Onlangs betreurden we dat het Ierse volk verkeerd had gestemd, maar we gaan ervan uit dat er niet veel kiezers aan het referendum hebben deelgenomen en dat de stemming zeker nog over iets anders ging. De deelname aan dit referendum was overigens even groot als bij de Europese verkiezingen. Het integratie- en ratificatieproces naar aanleiding van het Verdrag van Nice gaat echter verder alsof er niets gebeurd is. Zoals de voorzitter van de Raad echter terecht opmerkte, is retoriek alleen niet voldoende. De duidelijke stem van de bevolking tegen het integratieproces negeren, is geen democratie, maar autocratie. De autocratie heeft echter een democratisch gezicht en de sterke taal van de voorzitter van de Raad moet ervoor zorgen dat de burgers zich met de EU-instellingen verzoenen. De Benelux-verklaring van 21 juni is een angstwekkend voorbeeld van dit proces. Het is een zogenaamd gestructureerd debat. Of men het nu forum, conventie of nog iets anders noemt, de essentie is dat het belangrijkste aspect van de agenda genegeerd wordt. We moeten terug naar het historische voorbeeld van de democratie-arrangementen van de opperste Sovjet om zoiets te vinden. Het is een parodie op de democratie, een democratie zonder volk. Er is meer nodig dan mooie woorden, zegt u, mijnheer de voorzitter van de Raad. Ik ben het met u eens en dat beetje meer is het stellen van de vraag: “Is integratie de oplossing of is integratie het probleem? “"@nl2 "Não restam dúvidas quanto à mensagem principal da declaração do senhor Presidente do Conselho Verhofstadt, que, aliás, já é do conhecimento geral: O processo de integração deverá ser reforçado, e a integração - este termo positivo e bonito - implica mais poder para as instituições da UE e o correspondente enfraquecimento das democracias nacionais. O Senhor Presidente do Conselho, assim como o conjunto do aparelho da UE sabem bem que é assim, revelando este conhecimento quando fala da distância entre a UE e a sua população. É designado de deficit democrático e diz­se que as populações deverão conciliar­se com as instituições da UE. E depois, o que é que se faz em relação a este problema que é, indiscutivelmente, um problema democrático de fundo? O que é que se faz quando o povo, uma vez atrás da outra, vota “não” à integração, quando o povo - embora apenas em casos excepcionais - é ouvido? Escuta­se a voz do povo? Não, não se escuta. Lamenta­se, e da última vez lamentou­se o facto do povo irlandês ter votado de modo errado, tendo sido referindo que o número de votantes foi reduzido, além de que aqueles que votaram pensavam que estavam a votar noutra coisa. De resto, a percentagem de votantes foi semelhante à percentagem de votantes nas últimas eleições para o Parlamento Europeu. E depois continua­se o processo de integração e de ratificação relativo ao Tratado de Nice, como se nada tivesse acontecido. Mas, como diz o Senhor Presidente do Conselho, e muito bem, “só com retórica não se chega lá”. O facto de se ignorar aquilo que a população manifestou, de forma muito clara, relativamente ao processo de integração, não é democracia, é autocracia. Mas, a autocracia precisa de uma fachada democrática e é preciso, nas palavras muito certeiras do senhor Presidente do Conselho, conseguir que a população se concilie com as instituições da UE. A Declaração do Benelux, de 21 de Junho, é um exemplo assustador desse processo. É o que se designa como um debate estruturado. Independentemente de ser designado de fórum ou convenção, ou qualquer outra designação semelhante, o essencial é que se exclui um dos lados, o lado decisivo da ordem de trabalhos. É preciso voltar à imagem histórica da organização democrática soviética suprema. É uma paródia de democracia. Uma democracia sem povo. Vossa Excelência, Senhor Presidente do Conselho, afirma que é preciso mais do que retórica . Concordo, e esse “mais” seria colocar a seguinte questão: “Será que a integração é a solução certa ou será que a integração é o problema?”."@pt11 "Det råder ingen tvekan om vilket det redan tidigare kända huvudbudskapet är i Verhofstadts förklaring: Integrationsprocessen skall stärkas och integration (detta positivt laddade ord) betyder mer makt till EU:s institutioner och en motsvarande försvagning av de nationella demokratierna. Detta vet rådets ordförande och även för den sakens skull resten av EU:s organisation mycket väl, vilket framkommer när ni talar om avståndet mellan EU och dess medborgare. Man betecknar det som ett demokratiskt underskott och säger att invånarna måste försonas med EU:s institutioner. Vad gör man då åt detta onekligen fundamentala demokratiska problem, när folket gång på gång röstar nej till integration, när folket – i undantagsfall märk väl – blir tillfrågat? Lyssnar man då på folkets röst? Nej, det gör man inte. Man beklagar – senast beklagade man att det irländska folket hade röstat fel – och hänvisar till att det inte var särskilt många som röstade, och säger att de som gjorde det förmodligen röstade om någonting annat. Röstdeltagandet var för övrigt ungefär lika stort som vid valet till Europaparlamentet. Och så fortsätter man med integrations- och ratifikationsprocessen i samband med Nicefördraget som om ingenting hade hänt. Men som rådets ordförande så utmärkt uttrycker det så räcker det inte med enbart retorik. Att ignorera en befolknings klara och tydliga uttalande om integrationsprocessen är inte demokrati, utan autokrati. Men autokratin måste ha en demokratisk förklädnad och som rådets ordförande så träffande uttrycker det måste man få folket att försonas med EU:s institutioner. Benelux-deklarationen av den 21 juni utgör ett skrämmande exempel på denna process. Det är en så kallad strukturerad debatt och oavsett om man kallar det för ett forum eller ett konvent, eller någonting annat, så är själva essensen den samma. Man stänger ute den ena sidan, den avgörande sidan, av dagordningen. Man måste gå tillbaka till den historiska förebilden, d.v.s. den gamla sovjetstatens demokratiska inrättningar. Det är en parodi på demokratin. Ett folkstyre utan folket. Det krävs mer än enbart retorik säger ni herr rådsordförande. Jag instämmer om ni med detta menar behovet av följande frågeställning: "Är integration lösningen eller själva roten till problemet?"."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"DA"8 "Krarup (EDD )."1,8,12 "forum"9 "soviet"9 "without"10,3

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph