Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-04-Speech-3-026"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010704.1.3-026"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mevrouw de Voorzitter, geachte voorzitter van de Raad, waarde collega's, ik heb het voorzitterschap zeer gezwind hier horen spreken over een verklaring van Laeken, maar ik moet er toch aan herinneren dat het Verdrag van Nice inmiddels niet meer bestaat, vermits het bij een bij uitstek democratische volksraadpleging in Ierland afgekeurd werd. De manier waarop dit vaststaand feit door het officiële Europa genegeerd wordt, is zeer kenmerkend voor de ondemocratische, gevaarlijk totalitaire wending die de Europese Unie neemt.
In andere Europese lidstaten durft men trouwens niet eens referenda te houden. Geen referendum over de Europese uitbreidingsplannen, geen referendum over de invoering van de euro, geen referendum over de steeds groter wordende greep van Europa op strikt nationale bevoegdheden, zoals bijvoorbeeld cultuur of sociale zekerheid.
De heren die de mond vol hebben over democratie, weigeren het volk zelf te laten kiezen. In het vooraanstaande Vlaamse weekblad Trends verwoordde Frans Crols dat vorige week als volgt: "Op 1 juli is België voorzitter van de Brusselse maffia. Een amalgaam van onverkozen apparatsjiks in Brussel die een
supermacht trachten op te bouwen, in ruggenspraak met Europese politici, die elkaar overtroeven in onduidelijkheid."
Het is in die zin zeer symbolisch dat het Belgisch voorzitterschap hier vertegenwoordigd wordt door eerste minister Verhofstadt en door de minister van Buitenlandse Zaken Michel. Michel, dat is de man van de haatcampagnes tegen Oostenrijk en tegen Italië, omdat het volk daar bij democratische verkiezingen geen rekening hield met het paternalistisch stemadvies van een zelfingenomen Belgische excellentie. Verhofstadt, dat is de onbetwiste kampioen, niet slechts van fietsen, maar van leugens en van woordbrekerij. Hij is de man die in België aan de macht kwam en blijft door de verloochening van zijn eigen burgermanifesten en verkiezingsbeloftes en door een politiek van systematisch sjacheren en liegen ten nadele van zijn eigen volk.
Verhofstadt is de man die de oppositiepartij Vlaams Blok bij verkiezingen niet kan verslaan en die dus maar op kosten van de belastingbetaler poogt mijn partij door rechtbanken te laten verbieden met methodes zoals die achter het IJzeren Gordijn of in Nazi-Duitsland niet zouden hebben misstaan.
Voor Verhofstadt telt het woord dat de Franse advocaat Isorni destijds over Michel Debré zei:
hij marcheert plat op zijn buik, gebukt onder het gewicht van zijn eigen verloocheningen."@nl2
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, hr. formand for Rådet, kære kolleger, formandskabet har talt meget flot om en Laeken-erklæring, men jeg må dog minde om, at Nice-traktaten ikke længere eksisterer, idet den blev forkastet ved en helt igennem demokratisk folkeafstemning i Irland. Måden, hvorpå denne kendsgerning ignoreres af det officielle Europa, er meget kendetegnende for den udemokratiske og farligt totalitære vending, som Unionen tager.
I andre europæiske medlemsstater tør man i øvrigt ikke afholde folkeafstemninger. Ingen folkeafstemning om de europæiske udvidelsesplaner, om indførelsen af euroen eller om Europas stadig strammere greb om rent nationale beføjelser såsom kultur eller social sikkerhed.
De herrer, som hele tiden taler om demokrati, nægter at lade folket vælge selv. I det prominente flamske ugeblad
formulerede Frans Crols det i sidste uge som følger: "Den 1. juli er Belgien formand for mafiaen i Bruxelles. Et amalgam af ikke-valgte apparatsheiker i Bruxelles, der har til hensigt at opbygge en
supermagt, i samråd med europæiske politikere, som overgår hinanden i uklarhed."
Det er i den henseende meget symbolsk, at det belgiske formandskab her repræsenteres af premierminister Verhofstadt og udenrigsminister Michel. Michel er manden bag hadskampagnerne imod Østrig og Italien, fordi folket dér ved demokratiske valg ikke tog hensyn til et selvindtaget belgisk medlems paternalistiske stemmeanbefaling. Verhofstadt er den uovertrufne mester, ikke kun i cykling, men også i løgne og ordbryderi. Han er manden, som kom til og bliver ved magten i Belgien ved at benægte sine egne borgermanifestationer og valgløfter og gennem en politik om systematisk sjakring og løgne på befolkningens bekostning.
Verhofstadt er manden, som ved valgene ikke kan slå oppositionspartiet Vlaams Blok, og som derfor på skatteydernes bekostning forsøger at lade domstolene forbyde mit parti med metoder, som ikke ligger under for dem, der blev anvendt bag jerntæppet eller i nazi-Tyskland.
For Verhofstadt gælder det, som den franske advokat Isorni dengang sagde om Michel Debré:
han er fuldstændig tynget af vægten af sine benægtelser."@da1
"Frau Präsidentin, sehr geehrter Herr Ratspräsident, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Ich habe den Vorsitz hier recht geschwind von einer Laekener Erklärung sprechen hören, muss aber daran erinnern, dass der Vertrag von Nizza inzwischen Makulatur geworden ist, weil ihn die Iren in einer demokratischen Volksbefragung par excellence abgelehnt haben. Die Art und Weise, wie das offizielle Europa diese feststehende Tatsache leugnet, ist überaus bezeichnend für die undemokratische, gefährliche und totalitäre Wende, die die Europäische Union vollführt.
Andere Mitgliedstaaten Europas wagen es übrigens nicht einmal, Referenden abzuhalten. Kein Referendum über die Pläne zur Erweiterung Europas, kein Referendum über die Einführung des Euro, kein Referendum über die immer tieferen Eingriffe Europas in rein nationale Befugnisse wie Kultur oder soziale Sicherheit.
Die Herren, die stets und ständig von Demokratie reden, lehnen es ab, das Volk selbst entscheiden zu lassen. In dem angesehenen flämischen Wochenblatt „Trends“ hat sich Frans Crols in der vergangenen Woche dazu wie folgt geäußert: „Am 1. Juli übernimmt Belgien den Vorsitz der Brüsseler Mafia. Ein Gemenge nicht gewählter Apparatschiks in Brüssel, die nach Rücksprache mit sich in Unklarheit gegenseitig übertrumpfenden europäischen Politikern eine Ersatz-Supermacht aufzubauen versuchen.“
In diesem Sinne halte ich es für recht symbolträchtig, dass der belgische Vorsitz hier durch Premierminister Verhofstadt und Außenminister Michel vertreten wird. Michel, dieser Mann führte die Hasskampagnen gegen Österreich und Italien, weil die Völker dort in demokratischen Wahlen der bevormundenden Wahlempfehlung einer selbstgefälligen belgischen Exzellenz nicht gefolgt sind. Verhofstadt, das ist der unbestrittene Meister nicht nur im Radfahren, sondern der Lüge und des Wortbruchs. Eben dieser Mann kam in Belgien an die Macht und hält sich dort durch Leugnen seiner eigenen Bügermanifeste und Wahlversprechen sowie durch eine Politik systematischen Schacherns und Lügens zum Nachteil seines eigenen Volkes.
Verhofstadt ist der Mann, der die Oppositionspartei Vlaams Blok bei Wahlen nicht bezwingen kann und der mithin lediglich auf Kosten der Steuerzahler versucht, meine Partei durch Gerichte mit Methoden verbieten zu lassen, wie sie auch hinter dem Eisernen Vorhang oder in Nazideutschland hätten üblich sein können.
Auf Verhofstadt treffen die Worte zu, die der französische Anwalt Isorni damals für Michel Debré fand:
er robbt flach auf dem Bauch unter der Last seiner eigenen Verlogenheit."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, αγαπητέ Πρόεδρε του Συμβουλίου, αγαπητοί συνάδελφοι, άκουσα την Προεδρία με ιδιαίτερη ευφράδεια να αναφέρεται σε μία Δήλωση του Laken, αλλά, εντούτοις, πρέπει να υπενθυμίσω ότι η Συνθήκη της Νίκαιας, εν τω μεταξύ, δεν υφίσταται πλέον, εξαιτίας της απόρριψής της σε μία κατ’ εξοχήν δημοκρατική λαϊκή διαβούλευση στην Ιρλανδία. Ο τρόπος, με τον οποίο αυτό το δεδομένο γεγονός αγνοήθηκε από την επίσημη Ευρώπη, είναι ιδιαίτερα χαρακτηριστικό για την αντιδημοκρατική, επικίνδυνα απολυταρχική στροφή που λαμβάνει η Ευρωπαϊκή Ένωση.
Σε άλλα ευρωπαϊκά κράτη μέλη δεν αποτολμάται να πραγματοποιηθούν δημοψηφίσματα. Κανένα δημοψήφισμα για τα ευρωπαϊκά σχέδια διεύρυνσης, κανένα δημοψήφισμα για την εισαγωγή του ευρώ, κανένα δημοψήφισμα για την όλο και μεγαλύτερη επέμβαση της Ευρώπης σε καθαρά εθνικές αρμοδιότητες, όπως, για παράδειγμα, ο πολιτισμός και η κοινωνική ασφάλιση.
Οι κύριοι, οι οποίοι έχουν το στόμα τους γεμάτο με δημοκρατία, αρνούνται να αφήσουν το λαό να επιλέξει. Στην προβεβλημένη φλαμανδική εβδομαδιαία εφημερίδα Trends, ο κ. Frans Crols ανέφερε, την περασμένη εβδομάδα, τα παρακάτω: “Την 1η Ιουλίου το Βέλγιο αναλαμβάνει την Προεδρία της βρυξελλιώτικης μαφίας. Ένα αμάλγαμα από μη εκλεγμένους απαράτσικ στις Βρυξέλλες, οι οποίοι επιδιώκουν να οικοδομήσουν ένα υποκατάστατο
υπερδύναμης, σε συνεννόηση με ευρωπαίους πολιτικούς, οι οποίοι ξεπερνιούνται μεταξύ τους σε ασάφεια”.
Από αυτή την άποψη, είναι ιδιαίτερα συμβολικό ότι η βελγική Προεδρία εδώ εκπροσωπείται από τον Πρωθυπουργό κ. Verhofstadt και από τον Υπουργό Εξωτερικών κ. Michel. Ο κ. Michel, είναι ο άνθρωπος των εκστρατειών μίσους εναντίον της Αυστρίας και της Ιταλίας, επειδή ο λαός εκεί, σε δημοκρατικές εκλογές, δεν έλαβε υπόψη του τις πατερναλιστικές συμβουλές ψήφου μιας αυτοαποκαλούμενης βελγικής εξοχότητας. Ο κ. Verhofstadt είναι ο αδιαμφισβήτητος πρωταθλητής, όχι μόνο της ποδηλασίας, αλλά και των ψεμάτων και της μη τήρησης του λόγου του. Είναι ο άνθρωπος, ο οποίος ήρθε στην εξουσία στο Βέλγιο και παραμένει με την απάρνηση των δικών του πολιτικών μανιφέστων και προεκλογικών υποσχέσεων και μέσω μιας πολιτικής συστηματικών παζαρεμάτων και ψευδών εις βάρος του ίδιου του του λαού.
Ο κ. Verhofstadt είναι ο άνθρωπος, ο οποίος δεν μπορεί να νικήσει στις εκλογές το κόμμα της αντιπολίτευσης “Vlaams Blok” και, επομένως, με τις δαπάνες των φορολογούμενων επιχειρεί να απαγορεύσει το κόμμα μου μέσω δικαστηρίων, με μεθόδους, που δεν θα αποδοκιμάζονταν πίσω από το Σιδηρούν Παραπέτασμα ή στη Ναζιστική Γερμανία.
Για τον κ. Verhofstadt ισχύει αυτό που είπε για τον κ. Michel Debré ο γάλλος δικηγόρος κ. Isorni:
σέρνεται με την κοιλιά, καταβεβλημένος από το βάρος των δικών του προδοσιών."@el8
"(
Madam President, Mr President-in-Office of the Council, ladies and gentlemen, I have heard the Presidency being very quick to talk of a Laeken Declaration, but feel obliged to remind them that the Treaty of Nice no longer exists, since it was rejected by an impeccably democratic referendum in Ireland. The way in which this established fact is being ignored by European officialdom is very characteristic of the undemocratic, dangerously totalitarian turn that the European Union is taking.
For that matter, in other European Member States, even holding referenda is considered too risky. No referendum on European expansion plans, no referendum on the introduction of the euro and no referendum on Europe’s ever-tightening grip on strictly national powers over, for example, culture or social security.
Gentlemen with the word democracy forever on their lips refuse to let the people decide for themselves. Last week in the leading Flemish weekly
Frans Crols put it as follows: ‘On 1 July, Belgium will become head of the Brussels mafia. An amalgam of unelected apparatchiks in Brussels who are trying to build an
superpower in consultation with European politicians who outdo each other in vagueness’.
In that sense, it is very symbolic that the Belgian Presidency should be represented in Parliament by Prime Minister Verhofstadt and by Foreign Minister Michel. Mr Michel is the man who led the hate campaigns against Austria and against Italy, since the people of those countries paid no attention in democratic elections to the paternalistic voting advice of a self-satisfied Belgian diplomatic machine. Mr Verhofstadt is an undisputed champion, not only in cycling, but also in lying and breaking his word. He is the man who came to power in Belgium, and remains in power, by denying his own civil manifestos and election promises and through a policy of systematic horsetrading and lying to the detriment of his own people.
Mr Verhofstadt is the man who cannot defeat the opposition Flemish Block party at the polls and who therefore is trying, at the taxpayers’ expense, to have my party banned by the courts with methods that would not have been out of place behind the Iron Curtain or in Nazi Germany.
What the French lawyer Isorni once said about Michel Debré applies equally to Mr Verhofstadt:
he crawls flat on his belly, weighed down by the weight of his denials."@en3
"(NL) Señora Presidenta, señor Presidente del Consejo, estimados colegas, he oído hablar a la Presidencia muy decididamente sobre la Declaración de Laeken, pero debo recordarles que el Tratado de Niza ya no existe, puesto que fue rechazado en un referéndum -la máxima expresión de la democracia- celebrado en Irlanda. La forma en que la Europa oficial ignora este hecho indiscutible es muy característica del cariz antidemocrático y peligrosamente totalitario que está tomando la Unión Europea.
Es más, los otros Estados europeos ni siquiera se atreven a celebrar referéndums. No hay ningún tema que se someta a referéndum: ni los proyectos de ampliación europea, ni la introducción del euro, ni la creciente influencia de Europa sobre ámbitos de competencia estrictamente nacionales, como pueden ser la cultura o la seguridad social.
Estos señores que no dejan de hablar de democracia se niegan a que el pueblo elija. La semana pasada Frans Crols lo explicó muy bien en el prestigioso semanario flamenco Trends: “El 1 de julio Bélgica ostenta la Presidencia de la mafia bruselense: una amalgama de burócratas formalistas no electos, albergados en Bruselas, que intentan construir una superpotencia artificial en colaboración con los políticos europeos, a cual más confuso.”
En este sentido es muy significativo que la Presidencia belga sea representada aquí por el Primer Ministro Verhofstadt y el Ministro de Asuntos Exteriores Michel. Michel es el instigador de las campañas denigrantes lanzadas contra Austria e Italia con el argumento de que en las elecciones democráticas celebradas en estos países las respectivas poblaciones no tomaron en consideración los consejos electorales paternalistas de una engreída eminencia belga. Verhofstadt es el campeón indiscutible, no sólo del ciclismo, sino también de los embustes y de los perjurios. En Bélgica renegó de sus propios manifiestos civiles y promesas electorales para ascender al poder y mantenerse en él, aparte de que está llevando a cabo una política de trapicheos y engaños en detrimento de su propio pueblo.
Verhofstadt es el hombre que no logra vencer al partido de la oposición, el Bloque Flamenco, y que, por tanto, pone todo su empeño en prohibir mi partido por vía judicial a costa del contribuyente, valiéndose de unos métodos propios de los países del Telón de Acero o la Alemania nazi.
A Verhofstadt se le aplica el comentario que el abogado francés Isorni pronunció en su día acerca de Michel Debré:
se mueve arrastrándose por el suelo, agobiado por el peso de sus propias traiciones."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, neuvoston puheenjohtaja puhuu sujuvasti Laekenin julistuksesta, mutta minun on silti muistutettava teitä siitä, ettei Nizzan sopimusta ole enää olemassa, koska se hylättiin Irlannin selvästi demokraattisessa kansanäänestyksessä. Tapa, jolla virallinen Eurooppa kieltää tämän selvän tosiasian, on tyypillistä sille epädemokraattiselle, vaarallisen totalitääriselle suuntaukselle, joka Euroopan unionissa on vallalla.
Muissa unionin jäsenvaltioissa ei sivumennen sanoen uskalleta edes pitää kansanäänestyksiä. Ei kansanäänestystä Euroopan unionin laajentumissuunnitelmista, ei kansanäänestystä euron käyttöönotosta, ei kansanäänestystä Euroopan yhä kasvavasta otteesta kansallisvaltioiden toimivaltaan kuuluviin asioihin, kuten kulttuuriin ja sosiaaliseen suojeluun.
Demokratiasta paasaavat herrat kieltäytyvät, kun pitäisi antaa kansan päättää äänestämällä. Frans Crols puki tämän arvostetussa flaamilaisessa Trends-viikkolehdessä sanoiksi seuraavasti: 1. heinäkuuta Belgiasta tulee Brysselin mafian puheenjohtaja. Brysselissä hallitsee joukko herraskaisia koneistojyriä, joita ei ole valittu vaaleilla, mutta jotka yrittävät rakentaa itselleen supervallan korviketta toinen toistaan hämärämpiä puhuvien eurooppalaisten poliitikkojen kanssa tehdyn kassakaappisopimuksen varassa.
Tässä mielessä on suuri symboliarvo sillä, että puheenjohtajavaltio Belgiaa edustavat täällä pääministeri Verhofstadt ja ulkoministeri Michel. Michel on mies Itävaltaa ja Italiaa vastaan suunnattujen loanheittokampanjojen takana – syynä kampanjoihin oli, etteivät näiden valtioiden kansalaiset ottaneet kansanvaltaisissa vaaleissa huomioon itsekeskeisen belgialaisen arvon herra ministerin alentuvia äänestysohjeita. Verhofstadt puolestaan on epäilemättä mestari, ei kuitenkaan pyöräilyssä, vaan valheiden laskettelemisessa ja lupaustensa rikkomisessa. Hän on mies, joka pääsi Belgiassa valtaan ja pysyy vallassa, koska unohtaa omat kansalaismielipiteenilmauksensa ja vaalilupauksensa ja harjoittaa järjestelmällistä lehmänkauppojen ja valheiden politiikkaa oman kansansa vahingoksi.
Verhofstadt on mies, joka ei pysty voittamaan oppositiossa olevaa Vlaams Blok -puoluetta vaaleissa ja yrittää siksi kieltää puolueen oikeusteitse veronmaksajien kustannuksella käyttämällä menetelmiä, jotka olisivat sopineet hyvin rautaesiripun taakse tai natsi-Saksaan.
Verhofstadtiin pätee, mitä ranskalainen asianajaja Isorni sanoi aikoinaan Michel Debréstä:
hän on täysin rähmällään, köyryssä omien unohdettujen lupaustensa painon alla."@fi5
"Madame la Présidente, Monsieur le Président du Conseil, chers collègues, j’ai entendu la présidence parler rapidement dans ces murs d’une déclaration de Laeken mais je dois toutefois rappeler que le Traité de Nice n’existe plus, étant donné qu’il a été rejeté en Irlande par le biais d’un référendum démocratique par excellence. La manière selon laquelle ce fait est nié par l’Europe officielle est très caractéristique d’une tendance anti-démocratique, dangereusement totalitaire que prend l’Union européenne.
Dans d’autres États membres, on ose d’ailleurs pas tenir de referendum. Pas de referendum sur les projets d’élargissement de l’Union, pas de referendum sur l’introduction de l’euro, pas de referendum sur l’emprise toujours plus importante de l’Europe sur les compétences strictement nationales, telles que la culture ou la sécurité sociale.
Les personnes qui ne cessent de parler de démocratie refusent de laisser le choix à la population elle-même. Dans l’éminente revue hebdomadaire flamande Trends, Frans Crols exprimait cela la semaine dernière comme suit : "Le 1er juillet, la Belgique présidera la mafia bruxelloise. Un amalgame d’apparatchiks non élus à Bruxelles qui essaient d’établir un
de super-pouvoir, en concertation avec des hommes politiques européens qui se dépassent l’un l’autre sur le plan de l’imprécision."
Il est dans ce sens très symbolique que la présidence belge soit représentée ici par le premier ministre Verhofstadt et par le ministre des Affaires étrangères Michel. M. Michel, c’est l’homme à la base des campagnes de haine menées contre l’Autriche et l’Italie parce que la population n’y avait pas tenu compte des directives paternalistes d’une excellence belge imbue d’elle-même dans le cadre des élections démocratiques. M. Verhofstadt, c’est le champion incontesté, pas seulement du cyclisme mais également des mensonges et des ruptures de promesses. C’est un homme qui est arrivé et qui reste au pouvoir en Belgique par le biais du reniement de ses propres manifestes civils et promesses électorales et grâce à une politique de marchandage et de mensonges systématiques aux dépens de son propre peuple.
M. Verhofstadt est l’homme qui s’est révélé incapable de battre le parti d’opposition du Vlaams Blok lors des élections et qui essaie donc, aux frais du contribuables, de faire interdire mon parti par les tribunaux avec des méthodes qui n’auraient pas dénoté derrière le rideau de fer ou dans l’Allemagne Nazi.
Les propos que l’avocat français Isorni avait à l’époque tenus sur Michel Debré s’appliquent à Verhofstadt :
."@fr6
"Signora Presidente, signor Presidente del Consiglio, onorevoli colleghi, ho sentito la Presidenza parlare molto speditamente di una Dichiarazione di Laeken. Devo tuttavia ricordare che, nel frattempo, il Trattato di Nizza non esiste più, giacché questo testo è stato respinto da una consultazione popolare assolutamente democratica che si è tenuta in Irlanda. Il modo in cui questo fatto incontestabile viene ignorato dall’Europa ufficiale è tipico della svolta non democratica e pericolosamente totalitaria che l’Unione europea sta prendendo.
In altri Stati membri, del resto, non si ha neppure il coraggio di indire un
. E’ stato detto “no” al
sui progetti di ampliamento europei, sull’introduzione dell’euro, sull’interferenza sempre più forte dell’Europa in questioni di competenza strettamente nazionale quali, per esempio, la cultura o la sicurezza sociale.
Coloro che amano disquisire di democrazia negano al popolo la possibilità di scegliere. A questo proposito, la scorsa settimana, Frans Crols si è così espresso sull’eminente settimanale fiammingo
: “Il 1° luglio il Belgio assume la Presidenza della mafia di Bruxelles. Un amalgama di burocrati non eletti che cercano di costruire un’altra superpotenza, complottando con i politici europei, gli uni superando gli altri per mancanza di chiarezza.”.
In questo senso è estremamente simbolico che la Presidenza belga sia oggi rappresentata dal Primo Ministro Verhofstadt e dal Ministro degli esteri Michel. Michel è l’uomo delle campagne denigratorie contro l’Austria e l’Italia, dove il popolo, con elezioni democratiche, ha deciso di ignorare il consiglio di voto paternalistico di una compiaciuta eccellenza belga. Verhofstadt è il campione incontrastato, non solo del pedale, ma anche delle menzogne e degli impegni mai rispettati. E’ l’uomo che in Belgio è salito e rimane al potere rinnegando i propri manifesti e le proprie promesse elettorali e perseguendo una politica di mercanteggiamenti e menzogne contro il proprio popolo.
Verhofstadt è l’uomo che non riesce a sconfiggere alle elezioni il partito di opposizione
e che quindi, a spese del contribuente, cerca di far dichiarare illegittimo il mio partito dai tribunali ricorrendo a metodi che non sarebbero sembrati fuori luogo nei paesi della Cortina di ferro o nella Germania nazista.
A Verhofstadt ben si addice l’espressione usata all’epoca dall’avvocato francese Isorni per Michel Debré: “
”, che strisci ventre a terra, piegato sotto il peso dei suoi rinnegamenti."@it9
"(
Madam President, Mr President-in-Office of the Council, ladies and gentlemen, I have heard the Presidency being very quick to talk of a Laeken Declaration, but feel obliged to remind them that the Treaty of Nice no longer exists, since it was rejected by an impeccably democratic referendum in Ireland. The way in which this established fact is being ignored by European officialdom is very characteristic of the undemocratic, dangerously totalitarian turn that the European Union is taking.
For that matter, in other European Member States, even holding referenda is considered too risky. No referendum on European expansion plans, no referendum on the introduction of the euro and no referendum on Europe’s ever-tightening grip on strictly national powers over, for example, culture or social security.
Gentlemen with the word democracy forever on their lips refuse to let the people decide for themselves. Last week in the leading Flemish weekly
Frans Crols put it as follows: ‘On 1 July, Belgium will become head of the Brussels mafia. An amalgam of unelected apparatchiks in Brussels who are trying to build an
superpower in consultation with European politicians who outdo each other in vagueness’.
In that sense, it is very symbolic that the Belgian Presidency should be represented in Parliament by Prime Minister Verhofstadt and by Foreign Minister Michel. Mr Michel is the man who led the hate campaigns against Austria and against Italy, since the people of those countries paid no attention in democratic elections to the paternalistic voting advice of a self-satisfied Belgian diplomatic machine. Mr Verhofstadt is an undisputed champion, not only in cycling, but also in lying and breaking his word. He is the man who came to power in Belgium, and remains in power, by denying his own civil manifestos and election promises and through a policy of systematic horsetrading and lying to the detriment of his own people.
Mr Verhofstadt is the man who cannot defeat the opposition Flemish Block party at the polls and who therefore is trying, at the taxpayers’ expense, to have my party banned by the courts with methods that would not have been out of place behind the Iron Curtain or in Nazi Germany.
What the French lawyer Isorni once said about Michel Debré applies equally to Mr Verhofstadt:
he crawls flat on his belly, weighed down by the weight of his denials."@lv10
"Senhora Presidente, estimado Senhor Presidente do Conselho, caros colegas, ouvi a Presidência falar aqui muito velozmente sobre uma Declaração de Laeken, mas cumpreme relembrar que, entretanto, o Tratado de Nice já não existe, uma vez que foi rejeitado numa consulta popular, por excelência democrática, que teve lugar na Irlanda. A forma como esta realidade confirmada é negado pela Europa oficial caracteriza bem a viragem antidemocrática, perigosamente totalitária, que a Europa está a dar.
Noutros EstadosMembros europeus, nem sequer existe coragem para fazer referendos. Referendos sobre os planos europeus em matéria de alargamento, referendos sobre a introdução do euro, referendos sobre a crescente influência da Europa sobre competências de âmbito estritamente nacional, como a cultura ou a segurança social, por exemplo.
Os senhores que têm a boca cheia com a palavra democracia negamse a deixar que seja o próprio povo a decidir. No famoso semanário flamengo
Frans Crols exprimiuo, na semana passada, da seguinte forma: "No dia 1 de Julho, a Bélgica vai assumir a Presidência da Máfia de Bruxelas; uma amálgama de burocratas não eleitos que procuram construir uma superpotência de
em concertação com políticos europeus que se excedem uns aos outros em falta de clareza."
Nesse sentido, é muito simbólico que a Presidência belga se encontre aqui representada pelo PrimeiroMinistro Verhofstadt e pelo titular da pasta dos Negócios Estrangeiros, Michel. Michel é o nome da campanha de ódio desenvolvida contra a Áustria e contra a Itália, pelo simples facto de, em sede de eleições democráticas, as respectivas populações não terem seguido a recomendação de voto paternalista emitida por uma enfatuada excelência belga. Verhofstadt é o incontestado campeão, não só de ciclismo mas também de mentiras e perjúrio. Um homem que ascendeu ao poder na Bélgica e que aí se mantém à custa da negação das suas manifestações civis, das suas promessas eleitorais e de trapaças e mentiras que profere em detrimento seu próprio povo.
Verhofstadt é o homem que não consegue derrotar o Bloco Flamengo em sede eleições e que procura, por isso, à custa dos contribuintes, fazer com que os tribunais interditem o partido a que pertenço, recorrendo a métodos que não teriam destoado do lado de lá da Cortina de Ferro ou na Alemanha Nazi.
A Verhofstadt aplicase a frase que o advogado francês proferiu certa vez a respeito de Michel Debré:
arrastase sobre o ventre, vergado ao peso das suas próprias negações."@pt11
"Fru talman, ärade rådsordförande, bästa kolleger! Jag har här hört ordförandeskapet som allra hastigast tala om en Laekenförklaring, men jag måste emellertid påminna om att Nicefördraget nu inte längre existerar, eftersom det förkastades vid en i allra högsta grad demokratisk folkomröstning i Irland. Det sätt på vilket detta definitiva faktum ignoreras av det officiella Europa är ytterst kännetecknande för den odemokratiska, farliga totalitära vändning som Europeiska unionen har tagit.
I andra europeiska medlemsstater vågar man för övrigt inte ens hålla folkomröstningar. Ingen folkomröstning om de europeiska utvidgningsplanerna, ingen folkomröstning om införandet av euron, ingen folkomröstning om Europas allt större grepp om strikt nationella befogenheter, som till exempel kultur eller social trygghet.
Herrarna som talar vitt och brett om demokrati vägrar att låta folket välja självt. I den ledande flamländska veckotidningen Trends formulerade Frans Crols det på följande sätt i förra veckan: "Den 1 juli är Belgien ordförande för maffian i Bryssel. En blandning av icke valda manschettarbetare i Bryssel som försöker bygga upp en
i samförstånd med europeiska politiker som övertrumfar varandra i fråga om otydlighet."
Det är i det avseendet mycket symboliskt att det belgiska ordförandeskapet här företräds av premiärminister Verhofstadt och av utrikesminister Michel. Michel, det är mannen bakom hatkampanjerna mot Österrike och mot Italien, eftersom folket där vid demokratiska val inte tog hänsyn till den förmyndaraktiga röstrekommendationen från en självbelåten belgisk excellens. Verhofstadt, det är den oomtvistade mästaren, inte bara i fråga om cykling utan i fråga om lögner och löftesbrott. Han är mannen som i Belgien kom till makten och håller sig kvar där genom att förneka sina egna medborgarmanifest och vallöften och genom en politik som kännetecknas av systematiskt schackrande och lögner till förfång för hans eget folk.
Verhofstadt är mannen som inte kan besegra oppositionspartiet Vlaams Blok vid valen och som på bekostnad av skattebetalarna försöker att förbjuda mitt parti genom domstolar med metoder som skulle ha varit på sin plats bakom järnridån eller i Nazityskland.
För Verhofstadt gäller de ord som den franske advokaten Isorni en gång yttrade om Michel Debré:
han marscherar platt på sin buk, böjd under tyngden av sina egna förnekelser."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"NL)"10,3
"Qu'il marche à plat ventre sous le poids lourd de ses reniements"1,13,5,2,8,7,11,6
"Trends"1,10,3,11,9
"Vanhecke (TDI )."2,10,3,12
"ersatz"1,2,10,3,6
"ersatz-supermacht"13
"erzatz"11
"“Il marche à plat ventre sous le poids lourd de ses reniements”"12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples