Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-03-Speech-2-183"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-07-03"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Vragenuur (Commissie)4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010703.9.2-183"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-07-03-Speech-2-1844
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Cuando hay personas que poseen cantidades importantes de billetes, sobre todo de la zona euro, y de monedas nacionales fuera de la zona euro, se producen dos tipos de situaciones: el ahorro normal de estas personas y la búsqueda de una protección frente a su situación de tipo de cambio. En ambos casos está perfectamente justificada la tenencia de estos valores. Y no hay ningún problema para producir el cambio de esos valores en la nueva moneda de euro, a través de su banca comercial, o a través de los bancos europeos que tengan filiales y sucursales en la zona. Se plantean algunos casos diferentes: la posible existencia de moneda europea en circuitos informales o circuitos de dinero negro. Evidentemente, en mi opinión, no debe haber ningún trato de favor para este tipo de situaciones. Se debe aplicar el mismo régimen que se aplica a los cambios en la Unión Europea, es decir, en aquellos casos en que alguien se identifique como propietario de una cantidad, los cambios se producen sin ningún tipo de riesgo, incluso por cantidades superiores a los mínimos establecidos en la directiva de blanqueo de dinero. Cuando se cambien cantidades que no lleguen a los límites de la directiva de blanqueo de dinero, se pueden producir los cambios sin pedir la identificación del titular de los fondos. Pero, en mi opinión, cuando las cantidades son importante y superan lo establecido, sí debería exigirse la identificación. Lo que usted me plantea es un problema distinto. Como esa exigencia se va a mantener, no puede admitirse que parte de esos activos vaya al dólar. En primer lugar, no tenemos esa impresión, de acuerdo con las cifras de entradas de billetes en los diferentes bancos centrales; en segundo lugar, en los países que tienen firmadas las obligaciones derivadas del convenio de blanqueo de dinero, para los cambios de moneda europea a dólar tienen que aplicarse los mismos criterios que he mencionado. Sólo en el caso de algunos países que tengan una legislación más laxa que permita que hoy se cambie de una moneda europea a otra moneda, sea el dólar o cualquier otra, sin someterse a los requisitos que he comentado, se puede producir la situación que usted plantea."@es12
lpv:translated text	"Når der er mennesker, som sidder inde med store mængder sedler, især fra euroområdet, og nationale valutaer uden for euroområdet, skyldes det to ting: Der er blevet sparet op på normal vis, og der søges beskyttelse i forhold til valutakurssituationen. I begge tilfælde er besiddelsen af disse penge helt lovlig. Og de kan sagtens ombytte pengene til den nye eurovaluta i deres bank eller gennem europæiske banker, der har datterselskaber og filialer i området. Der er visse andre tilfælde: den mulige eksistens af europæisk valuta i uformelle kredsløb eller kredsløb af sorte penge. Efter min mening bør der ikke ske nogen særbehandling i den slags situationer. Man bør anvende den samme ordning som den, der anvendes ved ombytning i EU, det vil sige, at når nogen identificerer sig som indehaver af et beløb, skal ombytningen ske uden nogen form for risiko, og det skal også gælde for beløb, som er større end de minimumsbeløb, der er fastsat i direktivet om hvidvaskning af penge. Når der ombyttes beløb, som ikke når grænserne i direktivet om hvidvaskning af penge, kan ombytningen ske, uden at indehaveren af pengene anmodes om at identificere sig. Men efter min mening bør der forlanges identifikation, når beløbene er store og overskrider det, der er fastsat. Det problem, De påpeger, er et andet. Da det krav vil blive fastholdt, kan det ikke tillades, at en del af aktiverne veksles til dollars. For det første har vi ikke det indtryk, når vi ser på tallene for modtagelse af sedler i de forskellige centralbanker. For det andet er det sådan, at i de lande, som har indgået forpligtelserne i henhold til aftalen om hvidvaskning af penge, skal de betingelser, som jeg har nævnt, opfyldes ved veksling af europæisk valuta til dollars. Den situation, De nævner, kan kun opstå i lande med en slappere lovgivning, der tillader, at man i dag kan veksle fra en europæisk valuta til en anden valuta, hvad enten det er dollars eller noget andet, uden at opfylde de betingelser, jeg har nævnt."@da1 "Bei Personen, die große Mengen an Banknoten besitzen, die vor allem aus der Euro-Zone und von nationalen Währungen außerhalb der Euro-Zone stammen, gibt es zwei Gründe: die normalen Spareinlagen dieser Personen und die Suche nach einem Schutz vor ihrer Wechselkurssituation. In beiden Fällen ist der Besitz dieser Währungen vollkommen rechtens, und es gibt kein Problem für den Umtausch dieser Währungen in die neue Euro-Währung über ihre Handelsbank oder über die europäischen Banken, die Filialen und Niederlassungen in der Region haben. Es gibt einige andere Fälle: die mögliche Existenz europäischen Gelds in inoffiziellen oder Schwarzgeldkreisläufen. Meiner Auffassung nach dürfen derartige Erscheinungen natürlich nicht unterstützt werden. Es muss die gleiche Regelung zur Anwendung kommen wie für den Umtausch in der Europäischen Union, das heißt, in jenen Fällen, in denen sich jemand als Besitzer einer Summe zu erkennen gibt, erfolgt der Umtausch ohne jegliches Risiko, auch von Beträgen, die über den in der Richtlinie über Geldwäsche festgelegten Mindestsummen liegen. Werden Beträge umgetauscht, die unter den Grenzen der Richtlinie über Geldwäsche liegen, kann der Umtausch vorgenommen werden, ohne dass sich der Eigentümer der Geldmittel ausweisen muss. Aber ich bin der Ansicht, wenn die Summen hoch sind und die festgelegten Grenzen überschreiten, dann sollte die Identifizierung gefordert werden. Sie haben ein anderes Problem angesprochen. Da diese Forderung beibehalten wird, darf nicht zugelassen werden, dass ein Teil dieser Guthaben in den Dollar abwandert. Zum einen haben wir angesichts der Zahl der in den verschiedenen Zentralbanken eingegangenen Banknoten diesen Eindruck nicht; zum zweiten müssen in den Ländern, die die Verpflichtungen des Übereinkommens zum Schutz gegen die Geldwäsche unterzeichnet haben, für den Umtausch europäischer Währungen in Dollar die gleichen, gerade genannten Kriterien angewendet werden. Nur im Falle einiger Länder, die eine laxere Gesetzgebung haben, die heute den Umtausch einer europäischen Währung in den Dollar oder eine andere Währung erlauben, ohne diese erwähnten Forderungen zu erfüllen, kann die Situation eintreten, von der Sie sprachen."@de7 "Όταν υπάρχουν άτομα που κατέχουν μεγάλες ποσότητες χαρτονομισμάτων, κυρίως της ζώνης του ευρώ αλλά και εθνικών νομισμάτων εκτός της ζώνης του ευρώ, δημιουργούνται δύο ειδών καταστάσεις: η φυσιολογική αποταμίευση αυτών των ατόμων και η αναζήτηση προστασίας έναντι μιας κατάστασης συναλλαγματικής μετατροπής. Και στις δύο περιπτώσεις είναι πλήρως δικαιολογημένη η κατοχή αυτών των δύο αξιών. Και δεν υπάρχει κανένα πρόβλημα για την μετατροπή αυτών των αξιών στο νέο νόμισμα του ευρώ μέσω του εμπορικού τραπεζικού συστήματος ή μέσω των ευρωπαϊκών τραπεζών που έχουν θυγατρικές ή υποκαταστήματα στη ζώνη. Έχουμε ορισμένες διαφορετικές περιπτώσεις: την πιθανή ύπαρξη ευρωπαϊκού νομίσματος σε ανεπίσημα κυκλώματα ή σε κυκλώματα μαύρου χρήματος. Προφανώς, κατά τη γνώμη μου, δεν πρέπει να υπάρχει καμιά ευνοϊκή μεταχείριση γι’ αυτού του είδους τις καταστάσεις. Πρέπει να εφαρμοστεί το ίδιο καθεστώς που εφαρμόζεται στις συναλλαγματικές μετατροπές της Ευρωπαϊκής Ένωσης, δηλαδή, σε εκείνες τις περιπτώσεις στις οποίες κάποιος προσδιορίζεται ως ιδιοκτήτης μιας ποσότητας, οι συναλλαγματικές μετατροπές γίνονται χωρίς κανένα κίνδυνο, ακόμα και για ποσότητες ανώτερες από το ελάχιστο που έχει καθοριστεί στην οδηγία για το ξέπλυμα χρήματος. Όταν μετατρέπονται ποσότητες που δεν φτάνουν τα όρια της οδηγίας για το ξέπλυμα χρήματος, μπορούν να πραγματοποιηθούν οι συναλλαγματικές μετατροπές χωρίς να ζητηθεί η αναγνώριση του κατόχου των κεφαλαίων. Αλλά, κατά τη γνώμη μου, όταν οι ποσότητες είναι μεγάλες και ξεπερνούν το καθορισμένο όριο, τότε θα πρέπει να απαιτείται η αναγνώριση. Αυτό που μου θέτετε εσείς είναι ένα πρόβλημα διαφορετικό. Καθώς αυτή η απαίτηση θα διατηρηθεί, δεν είναι δυνατόν να αποδεχτούμε ότι μέρος αυτών των εσόδων θα πάνε στο δολάριο. Πρώτον, δεν έχουμε αυτή την αίσθηση, με βάση τους αριθμούς εισόδου χαρτονομισμάτων στις διαφορετικές κεντρικές τράπεζες· δεύτερον, στις χώρες που έχουν υπογράψει τις υποχρεώσεις που προέρχονται από τη συμφωνία για ξέπλυμα χρήματος, για τις μετατροπές από το ευρωπαϊκό νόμισμα στο δολάριο πρέπει να εφαρμοστούν τα ίδια κριτήρια που ανέφερα. Μόνο στην περίπτωση ορισμένων χωρών, που έχουν πιο χαλαρή νομοθεσία που επιτρέπει την μετατροπή από ένα ευρωπαϊκό νόμισμα σε άλλο νόμισμα, είτε είναι το δολάριο είτε κάποιο άλλο, χωρίς να υπόκεινται στις απαιτήσεις που ανέφερα, μπορεί να δημιουργηθεί η κατάσταση που εσείς θέσατε."@el8 ". When there are people who possess significant quantities of notes, above all within the eurozone, and of national currencies outside the eurozone, two types of situation arise: normal saving by these people and the quest for protection in the face of their exchange rate situation. In both cases it is perfectly justified to possess these holdings. And there is no problem in changing these holdings into the new euro, via their commercial banks, via the European banks which have branches or subsidiaries in the area. Certain different cases are raised: the possible existence of European currency on unofficial or black-market networks. There must clearly not be any favourable treatment for this type of situation. The same rules must be applied as for exchange in the European Union, that is, in those cases where somebody is identified as the holder of a quantity of a currency, the exchange takes place without any type of risk, even for quantities greater than the minimum amounts laid down in the money laundering directive. When quantities are exchanged which do not reach the limits of the directive on money laundering, the exchange may take place without requesting identification of the holder of the funds. However, in my opinion, when the quantities are high and exceed those laid down, identification should be demanded. You have raised a different problem. Since this requirement is going to be maintained, is it not possible that some of these holdings will move to the dollar. Firstly, we do not have that impression, given the figures for the inflow of notes into the different central banks; secondly, in the countries which have signed up to the obligations of the money laundering convention, the same criteria I have mentioned must be applied for exchanges from European currency to the dollar. The situation you mention could only arise in certain countries which have more lax legislation, which today allow a European currency to be exchanged for another currency, the dollar or any other, without being subjected to those requirements."@en3 "Kun joillakin henkilöillä on hallussaan merkittäviä määriä seteleitä ennen kaikkea euroalueella, ja kansallisia valuuttoja sen ulkopuolella, kyse on kahdesta vaihtoehdosta: joko näiden henkilöiden tavanomaisesta tavasta säästää tai suojan etsimisestä heidän valuuttakurssitilanteessaan. Molemmissa tapauksissa näiden arvopapereiden hallussapito on täysin oikeutettua. Ei ole mitenkään ongelmallista vaihtaa näitä arvopapereita euroihin kaupallisten pankkien tai kyseisellä alueella tytäryrityksiä tai haarakonttoreita omistavien eurooppalaisten pankkien välityksellä. On olemassa toisenlaisiakin tapauksia: eurooppalaisen valuutan mahdollinen käyttö epämuodollisissa tai pimeän rahan ympyröissä. Mielestäni tämäntapaisten tilanteiden syntymistä ei pidä tietenkään edistää millään tavalla. On sovellettava samaa järjestelmää kuin Euroopan unionin valuuttojen kohdalla, eli niissä tapauksissa, joissa henkilö kertoo olevansa jonkin rahamäärän omistaja, vaihto toteutetaan täysin riskittömästi jopa rahanpesua koskevassa direktiivissä säädettyjä vähimmäissummia suurempien rahamäärien kohdalla. Silloin, kun vaihdetaan summia, jotka eivät ylitä rahanpesua koskevan direktiivin rajoja, vaihto voidaan suorittaa varmentamatta varojen haltijan henkilöllisyyttä. Mielestäni henkilöllisyys pitäisi kuitenkin näyttää toteen silloin, kun rahasummat ovat huomattavia ja ylittävät säädetyt rajat. Teidän esittämänne ongelma on toisenlainen. Koska tuo edellytys säilytetään, ei voida sallia, että osa noista varoista vaihdettaisiin dollareiksi. Ensinnäkään emme ole saaneet sitä vaikutelmaa eri keskuspankkien esittämien setelikirjausten perusteella; toiseksikin niissä valtioissa, jotka ovat allekirjoittaneet rahanpesua koskevassa sopimuksessa mainitut sitoumukset, on sovellettava jo mainitsemiani arviointiperusteita, kun eurooppalaista valuuttaa vaihdetaan dollareiksi. Vain joidenkin maiden kohdalla, joiden höllemmässä lainsäädännössä mahdollistetaan nykyään eurooppalaisen valuutan vaihtaminen toiseksi valuutaksi, dollareiksi tai joksikin muuksi, ilman että toimituksen pitäisi täyttää edellä selostamani edellytykset, voi syntyä mainitsemanne kaltainen tilanne."@fi5 "Lorsque des personnes possèdent des quantités importantes de billets, notamment de la zone euro, et de monnaies nationales en dehors de la zone euro, nous sommes en présence de deux types de situations : l'épargne normale de ces personnes et la recherche d'une protection par rapport à leur situation de taux de change. Dans ces deux cas, la détention de ces valeurs est parfaitement justifiée. Ces personnes n'éprouveront aucune difficulté à changer ces valeurs en euros dans leur banque commerciale ou dans les banques européennes ayant des filiales et des succursales dans la zone. Mais il est d'autres cas de figure : l'éventuelle existence de monnaie européenne dans des circuits informels ou d'argent sale. Selon moi, il va sans dire que nous ne devons accorder aucun traitement de faveur à ce genre de situations. Il faut leur appliquer le même régime qu'aux changes au sein de l'Union européenne, à savoir dans les cas où une personne s'identifie comme étant le propriétaire d'une somme, les changes s'effectuent sans aucun type de risque, y compris pour les montants supérieurs aux minimums établis dans la directive sur le blanchiment d'argent. On peut procéder au change de montants inférieurs aux limites établies dans la directive sur le blanchiment d'argent sans demander l'identité du propriétaire des fonds. Mais je suis d'avis qu'il faudrait exiger l'identité du propriétaire en cas de change de sommes importantes et supérieures aux critères établis. Le problème dont vous parlez est tout autre. Dès lors que cette exigence sera maintenue, on ne peut admettre qu'une partie de ces actifs soit changée en dollars. Premièrement, nous n'avons pas cette impression si l'on s'en réfère aux chiffres relatifs aux rentrées de billets dans les différentes banques centrales ; deuxièmement, il faut appliquer les mêmes critères que ceux que j'ai mentionnés pour les changes de monnaie européenne en dollars, dans les pays qui ont signé les obligations dérivées de la convention sur le blanchiment d'argent. La situation que vous avez décrite ne peut se produire que dans certains pays, dont la législation plus laxiste permet aujourd'hui de changer une monnaie européenne dans une autre monnaie, que ce soit le dollar ou autre, sans se soumettre aux conditions que j'ai décrites."@fr6 "Quando vi sono persone che possiedono notevoli quantitativi di banconote, soprattutto della zona euro, e di monete nazionali della zona non euro, ciò corrisponde due tipi di situazione: il risparmio normale di queste persone e la ricerca di una protezione di fronte alla rispettiva situazione dei tassi di cambio. In entrambi i casi è perfettamente giustificato il possesso di quei valori. Non esiste peraltro alcun problema nel cambiare quei valori nella nuova moneta euro, tramite la propria banca commerciale o tramite le banche europee che hanno filiali o succursali nella zona. Casi diversi sono invece la possibile esistenza di valuta europea nei circuiti ufficiosi o di denaro sporco. A mio parere, è evidente che verso tali situazioni non deve esistere alcun tipo di compiacenza. Si deve applicare lo stesso regime che si applica ai cambi nell’Unione europea, vale a dire che nei casi in cui qualcuno si identifichi come proprietario di una certa somma di denaro, i cambi sono effettuati senza nessun rischio, anche per importi superiori ai minimi stabiliti nella direttiva sul riciclaggio di denaro. Nel caso di cambio di quantitativi che non superano i limiti contemplati dalla direttiva sul riciclaggio di denaro si può procedere al cambio senza chiedere l’identificazione del titolare delle somme. A mio avviso però qualora le quantità siano rilevanti e superino i termini stabiliti, si dovrebbe esigere l’identificazione. Lei mi ha posto però un altro problema: non si può accettare che, dal momento questo requisito resta in vigore, parte di questi attivi si sposti verso il dollaro. In primo luogo, in base ai dati sull’entrata di banconote nelle diverse banche centrali non abbiamo quest’impressione; in secondo luogo, i paesi che hanno firmato gli obblighi derivanti dalla convenzione sul riciclaggio di denaro, debbono applicare, per il cambio di valuta europea in dollari, gli stessi criteri che ho appena citato. La situazione da lei paventata può prodursi soltanto nel caso di paesi in cui vige una legislazione più lassista, dove si permette di cambiare da una moneta europea in un’altra, sia essa il dollaro o qualsiasi altra divisa, senza rispettare i requisiti che vi ho illustrato."@it9 ". When there are people who possess significant quantities of notes, above all within the eurozone, and of national currencies outside the eurozone, two types of situation arise: normal saving by these people and the quest for protection in the face of their exchange rate situation. In both cases it is perfectly justified to possess these holdings. And there is no problem in changing these holdings into the new euro, via their commercial banks, via the European banks which have branches or subsidiaries in the area. Certain different cases are raised: the possible existence of European currency on unofficial or black-market networks. There must clearly not be any favourable treatment for this type of situation. The same rules must be applied as for exchange in the European Union, that is, in those cases where somebody is identified as the holder of a quantity of a currency, the exchange takes place without any type of risk, even for quantities greater than the minimum amounts laid down in the money laundering directive. When quantities are exchanged which do not reach the limits of the directive on money laundering, the exchange may take place without requesting identification of the holder of the funds. However, in my opinion, when the quantities are high and exceed those laid down, identification should be demanded. You have raised a different problem. Since this requirement is going to be maintained, is it not possible that some of these holdings will move to the dollar. Firstly, we do not have that impression, given the figures for the inflow of notes into the different central banks; secondly, in the countries which have signed up to the obligations of the money laundering convention, the same criteria I have mentioned must be applied for exchanges from European currency to the dollar. The situation you mention could only arise in certain countries which have more lax legislation, which today allow a European currency to be exchanged for another currency, the dollar or any other, without being subjected to those requirements."@lv10 "De personen van buiten de eurozone die voornamelijk grote hoeveelheden uit de eurozone afkomstige bankbiljetten maar ook nationale munten bezitten, willen garanties betreffende de omwisseling van hun spaargeld. Hun geldbezit is ten volle gerechtvaardigd. De genoemde personen zullen hun bezittingen derhalve probleemloos kunnen omzetten in de nieuwe munt, de euro, hetzij via hun handelsbank hetzij via de filialen en dochterbedrijven van de in de regio aanwezige Europese banken. Er doen zich evenwel ook andere gevallen voor: de mogelijke aanwezigheid van Europees geld in illegale circuits of op de zwarte markt. Uiteraard mogen dergelijke situaties mijns inziens zeker niet in de hand worden gewerkt. De omwisseling moet aan dezelfde voorwaarden voldoen als in de Europese Unie. Anders gezegd, indien de eigenaars zich identificeren, bestaat er geen enkel risico, zelfs niet wanneer de om te wisselen bedragen hoger liggen dan de in de richtlijn inzake het witwassen van geld vastgestelde minima. Indien de bedragen onder de limieten van de genoemde richtlijn liggen, kunnen zij worden omgewisseld zonder dat de eigenaar zich hoeft te identificeren. Ik ben evenwel voorstander van verplichte identificatie wanneer het om grote bedragen gaat die de voorgeschreven norm overschrijden. U werpt echter een ander probleem op. Wij kunnen uiteraard niet tolereren dat ten gevolge van de genoemde regelgeving een gedeelte van de om te wisselen activa in dollars wordt omgezet. De cijfers betreffende de ontvangst van biljetten in de verschillende centrale banken wijzen evenwel niet in deze richting. Bovendien moeten de landen die de verplichtingen uit de overeenkomst inzake het witwassen van geld zijn aangegaan ook bij de omzetting van Europese munten in dollars de zojuist vermelde criteria toepassen. De door u geschetste situatie blijft derhalve beperkt tot een kleine groep landen met een uitgesproken permissieve wetgeving waar de omwisseling van een Europese munt, hetzij in dollars of in onverschillig welke andere munt, niet onderhevig is aan de hier besproken vereisten."@nl2 "Quando há pessoas que possuem, fora da zona euro, grandes quantidades de notas e moedas nacionais, sobretudo da zona euro, surgem dois tipos de situação: a poupança normal dessas pessoas e a procura de uma protecção em relação à taxa de câmbio. Em ambos os casos, está perfeitamente justificada a posse desses valores, que podem, sem qualquer problema, ser trocados pela nova moeda de euro, através dos respectivos bancos comerciais e bem assim dos bancos europeus que tenham filiais e sucursais na zona. Existem alguns casos particulares, nomeadamente a provável existência de moeda europeia em circuitos informais ou circuitos de dinheiro negro. Em minha opinião, é óbvio que não se deve pactuar com este tipo de situações, mas sim aplicar o regime que vigora na União Europeia, em matéria de troca de divisas, isto é, nos casos em que alguém se identifique como proprietário de uma quantia, a troca efectua-se sem qualquer tipo de risco, inclusive para quantias superiores aos mínimos estabelecidos na directiva sobre branqueamento de dinheiro. No caso de troca de quantias que não atinjam os limites constantes da directiva sobre branqueamento de dinheiro, pode-se efectuar a troca sem pedir a identificação do titular dos fundos. Contudo, em minha opinião, no caso de quantias avultadas que ultrapassem o estabelecido, dever-se-ia exigir a identificação. O problema que o senhor deputado apresentou é diferente. Como essa exigência se vai manter, não é de prever que parte desses activos vá parar ao dólar. Por um lado, não nos parece que isso venha a acontecer, de acordo com os dados relativos à entrada de notas nos diferentes bancos centrais, e, por outro, nos países que subscreveram as obrigações decorrentes do acordo sobre branqueamento de dinheiro, na troca de moeda europeia pelo dólar, devem aplicar-se os critérios que há pouco referi. Só no caso de certos países que têm uma legislação mais frouxa, que permite que, actualmente, se passe de uma moeda europeia para outra moeda, seja o dólar ou outra moeda qualquer, sem satisfazer os requisitos apontados, só nesse caso, dizia, se pode verificar a situação que o senhor deputado referiu."@pt11 "När det finns personer som innehar stora mängder sedlar, framför allt inom euroområdet och de som innehar nationella valutor utanför euroområdet, har detta med två olika faktorer att göra: dessa personers normala sparande och det faktum att de vill skydda sig mot situationen för växlingskursen i sitt land. I båda fallen är det fullständigt berättigat att inneha penningsummor. Det är absolut inga problem för dessa personer att växla in dessa penningsummor mot den nya eurovalutan i sin kommersiella bank eller genom de europeiska banker som har lokalkontor eller filialer i det området. Andra situationer kan uppstå: de belopp i europeisk valuta som kan vara i omlopp i informella kretsar eller kretsar där svarta pengar cirkulerar. Enligt min åsikt får dessa situationer naturligtvis inte hanteras annorlunda. Samma växlingssystem som tillämpas inom Europeiska unionen måste tillämpas, det vill säga, i de fall där någon legitimerar sig som innehavare av ett belopp genomförs växlingar utan någon slags risk, till och med av belopp som är högre än dem som har fastställts i direktivet om penningtvätt. När växling sker av belopp som är lägre än gränserna i direktivet om penningtvätt kan växlingen göras utan att innehavaren av beloppet måste legitimera sig. Men när det rör sig om stora belopp som överskrider de fastställda beloppen bör man enligt min åsikt däremot kräva att personen visar legitimation. Det problem som ni tar upp är av annat slag. Eftersom detta krav kommer att finnas kvar, kan man inte tillåta att en del av dessa tillgångar växlas till dollar. För det första har vi inte intrycket av att detta sker om vi ser på de siffror vi har för inbetalningar av sedlar i de olika centralbankerna, och för det andra måste samma kriterier som jag har nämnt tillämpas för växling av dollar till europeisk valuta i de länder som har undertecknat villkoren i avtalet om penningtvätt. Den situation som ni tar upp kan endast uppstå i vissa länder som har en mer slapp lagstiftning, vilket gör det möjligt att i dag växla en europeisk valuta till en annan valuta, dollar eller vilken annan valuta som helst, utan att de villkor jag har kommenterat tillämpas."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Solbes,"12

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph