Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-03-Speech-2-181"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-07-03"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Vragenuur (Commissie)4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010703.9.2-181"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-07-03-Speech-2-1824
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, éste es un tema muy debatido y, tanto para el Banco Central como para la Comisión y el Consejo, la posición es clara: formar parte del euro implica cumplir las condiciones del Tratado de Maastricht. Eso supone, fundamentalmente, mantener un período de estabilidad de tipo de cambio durante dos años, aproximadamente, no desde un momento cualquiera, sino, lógicamente, desde el momento en que son miembros de la Unión Europea y, de acuerdo con la interpretación dada por el Consejo de Ministros, formar parte del mecanismo de cambio del sistema durante un período de dos años. Algunos países han planteado la dificultad que supone echar marcha atrás de sistemas de cambio estables como tienen ahora (es el caso de Estonia, con su ligado al marco) y que supondría volver a un sistema de mayor flexibilidad y de flotación de la moneda para recuperar una situación de tipo de cambio estable. Por esa razón se ha interpretado y se está aplicando oficialmente que la situación de los países que tienen si están ligados a monedas europeas, es compatible con el mecanismo de cambio del sistema, aunque, evidentemente, esas decisiones se adoptan unilateralmente por los países implicados. Dicho en otros términos, la responsabilidad de mantener la estabilidad del tipo de cambio corresponde a las autoridades nacionales y no recibirán ningún tipo de trato privilegiado, aparte del derivado de su presencia en el mecanismo de cambios del sistema. Ésta es la posición que se ha mantenido y, evidentemente hay que interpretar que ni el Banco Central ni el Consejo ni, por supuesto, la Comisión, somos favorables a procesos de "euroización" que en algún caso se han planteado y que, desde nuestro punto de vista, en ningún caso debería facilitarse la entrada en el euro por la puerta falsa y el beneficio de las ventajas de estar en el euro de forma legal a quienes no cumplan los criterios establecidos para todos los Estados miembros de la Unión Europea."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, dette er et emne, som diskuteres meget, og i Den Europæiske Centralbank, Kommissionen og Rådet er holdningen klar: For at et land kan deltage i euroen, skal det opfylde betingelserne i Maastricht-traktaten. Det betyder konkret, at dets valuta skal være stabil i en periode på ca. to år, ikke fra et vilkårligt tidspunkt, men naturligvis fra det tidspunkt, hvor det er medlem af EU, og i henhold til Ministerrådets fortolkning skal det deltage i systemets valutakursmekanisme i en periode på to år. Nogle lande har påpeget, at det er vanskeligt at gøre tilbageskridt med de stabile valutasystemer, som de har nu (for Estlands vedkommende med dets knyttet til D-marken), og at det ville svare til at vende tilbage til et system med større fleksibilitet og flydende valuta for at opnå en situation med en stabil valuta. Derfor er det blevet fortolket sådan, og sådan anvendes det officielt, at situationen for lande, som har et arrangement, hvis de er knyttet til europæiske valutaer, kan sammenlignes med systemets valutakursmekanisme, selv om disse beslutninger naturligvis træffes af de berørte lande alene. Med andre ord er det de nationale myndigheder, der har ansvaret for valutaens stabilitet, og de vil ikke få nogen form for særbehandling bortset fra den, der skyldes deres tilstedeværelse i systemets valutakursmekanisme. Det er den holdning, der gælder, og skal det fortolkes sådan, at hverken Den Europæiske Centralbank, Rådet eller naturligvis Kommissionen går ind for processer, som det i enkelte tilfælde er blevet sagt, og efter vores mening må man under ingen omstændigheder lette adgangen til euroen ved at benytte en bagdør eller give fordelene ved at deltage lovligt i euroen til nogen, som ikke opfylder de kriterier, der gælder for alle medlemsstaterne i EU."@da1 "Herr Präsident, dies ist ein stark diskutiertes Thema, und sowohl für die Zentralbank als auch für die Kommission und den Rat ist die Position klar: Die Teilnahme am Euro setzt die Erfüllung der Bedingungen des Maastricht-Vertrags voraus. Das heißt, es muss vor allem eine etwa zweijährige Periode der Wechselkursstabilität eingehalten werden, nicht ab einem beliebigen Zeitpunkt, sondern natürlich ab dem Zeitpunkt der Aufnahme in die Europäische Union, und nach der Interpretation, die der Ministerrat gegeben hat, muss das Land über einen Zeitraum von zwei Jahren am Wechselkursmechanismus des Systems teilnehmen. Mehrere Länder haben auf die Schwierigkeit verwiesen, stabile Wechselkurssysteme, wie es sie jetzt gibt (so im Fall von Estland mit seinem an die Mark gekoppelten ) zurückzudrehen, was bedeuten würde, zu einem System mit größerer Währungsflexibilität und größeren Währungsschwankungen zurückzukehren, um wieder einen stabilen Wechselkurs zu erreichen. Aus diesem Grund wurde so interpretiert, und so wird offiziell vorgegangen, dass die Bedingungen der Länder mit wenn sie an europäische Währungen gekoppelt sind, mit den Wechselkursmechanismen des Systems vereinbar sind, auch wenn diese Entscheidungen natürlich einseitig von den betroffenen Ländern gefasst werden. Mit anderen Worten: Die Verantwortung für die Stabilität des Wechselkurses obliegt den nationalen Behörden, und sie erfahren keinerlei Vorzugsbehandlung neben der, die sich aus ihrer Teilnahme am Wechselkursmechanismus des Systems ableitet. Dies ist die Position, die vertreten wird, und muss natürlich interpretiert werden, dass weder die Zentralbank noch der Rat und natürlich auch nicht die Kommission Prozesse der „Euroisierung“ favorisieren, auf die in einem Fall schon Bezug genommen wurde und die aus unserer Sicht keinesfalls den Beitritt zum Euro durch die Hintertür und die Nutznießung der Vorteile der legalen Zugehörigkeit zum Euro für jene fördern dürfen, welche die für alle Mitgliedstaaten der Europäischen Union festgelegten Kriterien nicht erfüllen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, αυτό είναι ένα θέμα που συζητιέται πολύ και τόσο για την Κεντρική Τράπεζα όσο και για την Επιτροπή και το Συμβούλιο η θέση είναι ξεκάθαρη: η συμμετοχή στο ευρώ προϋποθέτει την εκπλήρωση των συνθηκών της Συνθήκης του Μάαστριχτ. Αυτό προϋποθέτει, βασικά, να διατηρηθεί μια περίοδος σταθερότητας της συναλλαγματικής ισοτιμίας για δύο σχεδόν χρόνια όχι από οποιαδήποτε στιγμή αλλά λογικά από τη στιγμή που γίνονται μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης και, σύμφωνα με την ερμηνεία που έδωσε το Συμβούλιο Υπουργών, να αποτελούν μέρος του μηχανισμού συναλλαγματικών ισοτιμιών του συστήματος κατά τη διάρκεια των δύο χρόνων. Ορισμένες χώρες έθεσαν τη δυσκολία που προϋποθέτει η υπαναχώρηση από σταθερά συστήματα συναλλαγματικής μετατροπής που υπάρχουν τώρα (είναι η περίπτωση της Εσθονίας με το που είναι συνδεδεμένο με το μάρκο) γεγονός που θα προϋπόθετε την επιστροφή σε ένα σύστημα μεγαλύτερης ευελιξίας και διακύμανσης του νομίσματος για την αποκατάσταση μιας σταθερής συναλλαγματικής ισοτιμίας. Γι’ αυτό το λόγο, έχει υπάρξει ερμηνεία και εφαρμόζεται επίσημα αυτό που λέει ότι η κατάσταση των χωρών που έχουν αν είναι συνδεδεμένες με ευρωπαϊκά νομίσματα, είναι συμβατή με το μηχανισμό συναλλαγματικής ισοτιμίας του συστήματος αν και, προφανώς, αυτές οι αποφάσεις υιοθετούνται μονόπλευρα από τις εμπλεκόμενες χώρες. Με άλλα λόγια, η ευθύνη της διατήρησης της σταθερότητας της συναλλαγματικής ισοτιμίας εναπόκειται στις εθνικές αρχές οι οποίες δεν θα λάβουν κανενός είδους προνομιακή μεταχείριση, εκτός απ’ ό,τι προκύπτει από την παρουσία τους στο μηχανισμό συναλλαγματικής ισοτιμίας του συστήματος. Αυτή είναι η θέση που διατηρείται και προφανώς, μέχρι αποδείξεως του αντιθέτου, πρέπει να ερμηνευθεί ότι ούτε η Κεντρική Τράπεζα ούτε το Συμβούλιο ούτε ασφαλώς η Επιτροπή βλέπουμε ευνοϊκά τις διαδικασίες “ευρωποίησης” που έχουν τεθεί σε ορισμένες περιπτώσεις και, κατά την άποψή μας, σε καμιά περίπτωση δεν θα πρέπει να διευκολύνεται η είσοδος στο ευρώ από τη λάθος πόρτα και το όφελος των πλεονεκτημάτων του να είσαι στο ευρώ με νόμιμο τρόπο για εκείνους που δεν τηρούν τα κριτήρια που καθιερώθηκαν για όλα τα κράτη μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης."@el8 ". Mr President, this issue has been widely debated and the position is clear for both the Central Bank and the Commission and Council: to participate in the euro means to fulfil the conditions of the Treaty of Maastricht. That basically means maintaining a period of exchange rate stability for two years, approximately, not from any old moment but logically from the moment they are members of the European Union and, in accordance with the interpretation of the Council of Ministers, they must be part of the exchange rate mechanism for a period of two years. Some countries have raised the difficulties caused by reversing stable exchange rate systems such as they have at the moment (this is the case with Estonia, with its currency board linked to the Mark) and that it would mean returning to a system of greater flexibility and of currency flotation in order to retrieve a situation of stable exchange rates. For that reason, the official interpretation and application is that the situation of the countries which have a currency board, if they are linked to European currencies, is compatible with the exchange rate mechanism, although these decisions are clearly adopted unilaterally by the countries involved. To put it another way, the responsibility to maintain stability of the exchange rate falls to the national authorities and they will not receive any type of privileged treatment, apart from that resulting from their presence in the exchange rate mechanism. This is the situation which has been maintained and clearly the interpretation must be that neither the Central Bank nor the Council nor, of course, we in the Commission, are in favour of ‘euroisation’ processes which in some cases have been suggested and which, in our view, in no event should allow entry to the euro through the back door or allow countries which do not fulfil the conditions set for all Member States of the European Union to benefit from the advantages of being in the euro legally."@en3 "Arvoisa puhemies, kyseessä on hyvin kiistelty aihe, ja niin Euroopan keskuspankin kuin komission ja neuvostonkin kanta on selvä: euroon osallistuminen edellyttää Maastrichtin perustamissopimuksen ehtojen täyttämistä. Se merkitsee pääasiassa, että halukkaiden valtioiden valuuttakurssien on oltava vakaita noin kahden vuoden ajan, eikä mistä tahansa hetkestä alkaen vaan tietysti siitä lähtien, kun ne ovat tulleet Euroopan unionin jäseniksi ja ministerineuvoston tulkinnan mukaan niiden on oltava kahden vuoden ajan osa valuuttakurssimekanismia. Jotkin valtiot ovat tuoneet esille ongelman, jonka syntyy, kun nykyisin vakaille valuuttajärjestelmille pitää antaa pakkia näin on Viron laita, sillä sen valuuttakate on sidottu markkaan jolloin järjestelmästä tulisi jälleen joustavampi ja valuuttaa voitaisiin kelluttaa valuuttakurssin vakauden palauttamiseksi. Siksi virallisen ja sovelletun tulkinnan mukaan järjestelyt niissä valtioissa, joissa valuuttakate on sidottu eurooppalaisiin valuuttoihin, sopivat yhteen valuuttakurssimekanismin kanssa, vaikka nämä päätökset on tietysti tehty yksipuolisesti asianosaisissa maissa. Toisin sanoen vastuu valuutan vakauden ylläpitämisestä kuuluu kansallisille viranomaisille eivätkä he saa osakseen erioikeutettua kohtelua lukuun ottamatta valuuttakurssimekanismiin osallistumisesta johtuvia menettelyjä. Tässä kannassa on pysytty ja päinvastaisessa mielessä tulkintana on mitä ilmeisimmin, ettei Euroopan keskuspankissa tai neuvostossa sen enempää kuin komissiossakaan kannateta joissakin tapauksissa suunniteltua "euroistamista". Mielestämme ei pitäisi myöskään missään tapauksessa edistää siirtymistä euroon takaoven kautta ja antaa sellaisten valtioiden, jotka eivät täytä kaikkia Euroopan jäsenvaltioita koskevia arviointiperusteita, hyötyä laillisesti euroon osallistumisen suomista eduista."@fi5 "Monsieur le Président, il s'agit d'un sujet qui fait l'objet de nombreux débats et la position tant de la Banque centrale que de la Commission et du Conseil, est claire : la participation à l'euro implique le respect des conditions imposées par le traité de Maastricht. Cela suppose, essentiellement, le maintien d'une période de stabilité du taux de change pendant deux ans environ, non pas à partir d'un moment quelconque, mais, en toute logique, à partir du moment où un pays devient membre de l'Union européenne et, conformément à l'interprétation donnée par le Conseil de ministres, la participation au mécanisme de change du système durant une période de deux ans. Certains pays ont souligné la difficulté que suppose le retour à une situation antérieure aux systèmes de change stables, qui sont les leurs aujourd'hui (c'est le cas de l'Estonie avec son lié au mark), et que supposerait le retour à un système de plus grande flexibilité et de flottement de la monnaie pour revenir à une situation de taux de change stable. C'est pour cette raison que l'on a compris et que l'on accepte officiellement que la situation des pays ayant un et liés à des monnaies européennes soit compatible avec le mécanisme de change du système, bien qu'il soit évident que ces décisions doivent être adoptées unilatéralement par les pays impliqués. En d'autres termes, la responsabilité du maintien de la stabilité du taux de change incombe aux autorités nationales et celles-ci ne bénéficieront d'aucun traitement privilégié, hormis celui qui découle de leur présence dans le mécanisme de changes du système. C'est la position qui a été adoptée et, bien évidemment il convient d'interpréter que ni la Banque centrale ni le Conseil ni, cela va de soi, la Commission, ne sont favorables à des processus "d'euroisation" qui se sont produits dans certains cas. À nos yeux, il ne faudrait en aucun cas autoriser l'entrée dans l'euro par la mauvaise porte ni accorder les avantages liés à une participation légale à l'euro aux pays qui ne respectent pas les critères établis pour tous les États membres de l'Union européenne."@fr6 "Signor Presidente, questo è un argomento molto discusso, sia dalla Banca centrale, sia da Commissione e Consiglio, la situazione è chiara: partecipare all’euro significa soddisfare le condizioni del Trattato di Maastricht. Ciò significa, essenzialmente, mantenere la stabilità del tasso di cambio per un periodo di circa due anni, non a partire da un momento qualsiasi ma, ovviamente, dal momento in cui si è membri dell’Unione europea e, conformemente alla interpretazione data dal Consiglio dei ministri, partecipare al meccanismo di cambio del sistema per un periodo di due anni. Alcuni paesi hanno posto in rilievo le difficoltà derivanti dall’abbandono dei sistemi di cambio stabili di cui fanno parte attualmente (è il caso dell’Estonia, con il suo legato al marco) e dal ritorno a un sistema di maggiore flessibilità e di fluttuazione della moneta per recuperare poi una situazione di tasso di cambio stabile. Per questa ragione è stato affermato, ed è ufficialmente d’applicazione, che la situazione dei paesi con un se sono legati a monete europee, è compatibile con il meccanismo di cambio del sistema, sebbene, evidentemente, tali decisioni debbano essere adottate unilateralmente dai paesi implicati. In altre parole: la responsabilità del mantenimento della stabilità del tasso di cambio è compito delle autorità nazionali e non riceveranno alcun tipo di trattamento privilegiato, a parte quello derivante dalla loro partecipazione al meccanismo di cambi del sistema. Questa è la posizione mantenuta ed evidentemente, se ne deduce che né la Banca centrale, né il Consiglio e tantomeno la Commissione, sono favorevoli ai processi di “euroizzazione” prospettati e che in nessun caso si dovrebbe agevolare l’entrata nell’euro dalla porta sbagliata, né il beneficio dei vantaggi di partecipare legalmente all’euro, a coloro che non soddisfano i criteri stabiliti da tutti gli Stati membri dell’Unione europea."@it9 ". Mr President, this issue has been widely debated and the position is clear for both the Central Bank and the Commission and Council: to participate in the euro means to fulfil the conditions of the Treaty of Maastricht. That basically means maintaining a period of exchange rate stability for two years, approximately, not from any old moment but logically from the moment they are members of the European Union and, in accordance with the interpretation of the Council of Ministers, they must be part of the exchange rate mechanism for a period of two years. Some countries have raised the difficulties caused by reversing stable exchange rate systems such as they have at the moment (this is the case with Estonia, with its currency board linked to the Mark) and that it would mean returning to a system of greater flexibility and of currency flotation in order to retrieve a situation of stable exchange rates. For that reason, the official interpretation and application is that the situation of the countries which have a currency board, if they are linked to European currencies, is compatible with the exchange rate mechanism, although these decisions are clearly adopted unilaterally by the countries involved. To put it another way, the responsibility to maintain stability of the exchange rate falls to the national authorities and they will not receive any type of privileged treatment, apart from that resulting from their presence in the exchange rate mechanism. This is the situation which has been maintained and clearly the interpretation must be that neither the Central Bank nor the Council nor, of course, we in the Commission, are in favour of ‘euroisation’ processes which in some cases have been suggested and which, in our view, in no event should allow entry to the euro through the back door or allow countries which do not fulfil the conditions set for all Member States of the European Union to benefit from the advantages of being in the euro legally."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, het gaat hier om een veelbesproken kwestie ten aanzien waarvan zowel de Centrale Bank als de Commissie en de Raad een duidelijk standpunt hebben ingenomen: de vervulling van de in het Verdrag van Maastricht gestelde eisen is een noodzakelijke voorwaarde voor de toetreding tot de euro. Dat betekent onder meer dat de wisselkoers van de kandidaat-landen gedurende ongeveer twee jaar stabiel moet blijven, uiteraard niet te beginnen vanaf onverschillig welk moment maar vanaf het ogenblik dat zij tot de Europese Unie toetreden. Overeenkomstig de interpretatie van de Raad van ministers moeten de landen bovendien gedurende een periode van twee jaar deel uitmaken van het wisselkoersmechanisme. Sommige kandidaat-landen hebben hun ongenoegen uitgesproken over het feit dat zij ertoe worden gedwongen om een stap terug te zetten, Zij worden immers geacht hun huidige stabiele wisselkoerssysteem - bijvoorbeeld de wisselkoerskoppeling van de nationale munt aan de mark in Estland - in te ruilen voor een meer flexibel, aan schommelingen onderhevig systeem teneinde opnieuw een stabiel wisselkoerssysteem tot stand te brengen. Daarom heeft men bepaald - en deze afspraak wordt officieel toegepast - dat de situatie van landen waar de nationale munt aan een Europese munt is gekoppeld verenigbaar is met het wisselkoersmechanisme, ofschoon het uiteraard om een unilaterale beslissing van de betrokken landen gaat. Anders gezegd, de verantwoordelijkheid voor het behoud van de stabiliteit van de wisselkoers berust bij de nationale overheden. Zij zullen in geen enkel opzicht een voorkeurbehandeling genieten, met uitzondering van de voordelen die verbonden zijn aan hun aanwezigheid in het wisselkoersmechanisme. Dat is het standpunt dat wij verdedigen. Anderzijds betekent dit overigens ook dat de Centrale Bank, de Raad en uiteraard ook de Commissie gekant zijn tegen de door sommigen bepleite veralgemeende invoering van de euro. Ons inziens dient hoe dan ook te worden vermeden dat bepaalde landen op onrechtmatige wijze tot de euro toetreden en de bijbehorende voordelen genieten zonder aan de voor alle lidstaten van de Europese Unie geldende voorwaarden te voldoen."@nl2 "Senhor Presidente, esta é uma questão já bastante debatida, e, tanto para o Banco Central como para a Comissão, a posição é clara: fazer parte do euro implica cumprir as condições impostas pelo Tratado de Maastricht. Isso significa, fundamentalmente, que os países devem manter um período de estabilidade de taxa de câmbio durante dois anos, aproximadamente, não a partir de um momento qualquer, mas, logicamente, a partir do momento em que passam a ser membros da União Europeia, e, de acordo com a interpretação dada pelo Conselho de Ministros, devem ainda participar no mecanismo de câmbio do sistema durante um período de dois anos igualmente. Alguns países chamaram a atenção para a dificuldade de se fazer marcha atrás em relação a sistemas de câmbio estáveis como é, neste momento, o caso da Estónia, com o seu ligado ao marco, pois isso significaria voltar a um sistema de maior flexibilidade e de flutuação de moeda para recuperar uma situação de taxa de câmbio estável. Por essa razão, se entendeu, e se está a aplicar oficialmente, que a situação dos países que têm caso estejam ligados a moedas europeias é compatível com o mecanismo de câmbio do sistema, embora, evidentemente, essas decisões sejam adoptadas unilateralmente pelos países em questão. Por outras palavras, a responsabilidade de manter a estabilidade da taxa de câmbio cabe às autoridades nacionais, que não terão nenhum tipo de tratamento privilegiado, além do que decorre da sua presença no mecanismo de câmbio do sistema. Essa foi a posição defendida, e, evidentemente nem o Banco Central, nem o Conselho, nem, obviamente, a Comissão, são a favor de quaisquer processos de “euroização”, e, em nosso entender, não se deveria, de modo algum, permitir a entrada no euro por portas travessas nem o benefício das vantagens decorrentes da participação no euro de forma legal aos que não cumpram os critérios estabelecidos para todos os Estados-Membros da União Europeia."@pt11 "Herr talman! Detta är en mycket omdiskuterad fråga och såväl Europeiska centralbankens som kommissionens och rådets ståndpunkt är klar: att delta i euron medför att villkoren i Maastrichtfördraget måste uppfyllas. Detta innebär huvudsakligen att växlingskursen måste vara stabil under cirka två år, inte från vilket datum som helst, utan logiskt nog från och med den dag de blir medlemmar i Europeiska unionen och i enlighet med den tolkning som har gjorts av ministerrådet, måste de ingå i växelkursmekanismen under en period på två år. Vissa länder har påtalat den svårighet som det innebär att gå ifrån de stabila växlingssystem som de har nu (så är fallet med Estland, med landets som är knuten till D- marken), vilket skulle få som följd att man måste gå tillbaka till ett mer flexibelt system med flytande valuta för att åter stabilisera växlingskursen. Av detta skäl är tolkningen av situationen och den officiella tillämpningen att de länder som har och är knutna till de europeiska valutorna är förenliga med växelkursmekanismen, även om dessa beslut uppenbarligen kommer att antas unilateralt av de berörda länderna. Med andra ord, ansvaret för att upprätthålla stabila växlingskurser tillkommer de nationella myndigheterna och de kommer inte att få någon privilegierad behandling, förutom det faktum att de deltar i växelkursmekanismen. Detta är den ståndpunkt som har vidhållits och uppenbarligen måste man tolka det som att varken Europeiska centralbanken eller rådet, och naturligtvis inte kommissionen heller, är positivt inställda till "europeiseringsprocesser", vilket har föreslagits i något fall. Enligt vår synpunkt får införandet av euron inte under några omständigheter underlättas genom att länder som inte uppfyller de kriterier som har fastställts för alla medlemsstater i Europeiska unionen kommer in bakvägen och utnyttjar fördelarna med att vara med i eurosamarbetet på ett lagligt sätt."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Solbes,"12 "a contrario"9 "currency board"13,8,1,12,7,11,9,6 "euroiserings"1 "sensu contrario"13,1,10,3,12,11,7,6

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph