Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-03-Speech-2-179"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010703.9.2-179"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, voy a intentar responder al Sr. Posselt con cierto detalle. En primer lugar, le señalo que la Comisión no es la responsable de la introducción de las monedas y los billetes. Como él sabe, los billetes son responsabilidad del Banco Central y del sistema de bancos centrales y, en cuanto a las monedas, los responsables son las autoridades nacionales. Sin embargo, en cuanto al proceso
hay que distinguir entre las actividades dentro de la zona euro y las externas a la misma. En la zona euro son los bancos centrales y las fábricas de moneda, o los ministerios de Hacienda, los que han decidido los planes de cambio. Fuera de la zona euro, se considera básicamente como una actividad comercial y se deja al juego del mercado. Eso significa que los bancos nacionales no están, por lo tanto, involucrados en la logística y en los medios existentes de distribución de la nueva moneda o repatriación de la moneda antigua, y deberán mantener los sistemas que tradicionalmente han utilizado para este tipo de operaciones.
Sin embargo, es cierto que existe una preocupación en el Banco Central europeo y en algunos bancos nacionales, específicamente en el Banco Central alemán, como consecuencia de la enorme cantidad de marcos alemanes existente en el exterior para emprender alguna acción que permita apoyar esta situación de cambio en los países externos a la zona euro. En este sentido, el banco central europeo, el 14 de diciembre pasado, tomó la decisión de permitir el
o la prealimentación en euros de aquellas instituciones financieras sucursales o filiales de bancos europeos en los países externos a la zona euro. Evidentemente, si el Banco Central está trabajando en la posibilidad de la prealimentación, se ha dado el primer paso para que este tipo de entidades financieras pueda seguir adelante con el proceso posterior de cambio de moneda.
En la antigua Yugoslavia hay tres casos distintos: Bosnia Herzegovina, Kosovo y Montenegro. En el caso de Bosnia Herzegovina, estamos hablando de un
con una moneda nacional ligada al marco con un tipo de cambio de 1 a 1. Es cierto, sin embargo, que esa moneda es propia de Bosnia Herzegovina y no sufrirá ningún cambio en sí misma. Ya no tendrá una relación con el marco, sino una relación fija con el euro y será, aproximadamente, la mitad del euro, que es la misma relación marco-euro. Por lo que se refiere a Kosovo, hay una posesión importante de moneda física. Es una economía donde la circulación monetaria se basa en billetes que normalmente no son de la zona y, especialmente, de la zona marco. El dinar yugoslavo sigue teniendo
de moneda legal, pero también es cierto que el marco está circulando y se reconoció como moneda que puede funcionar y, evidentemente, la circulación del euro no modificará esta situación. Hay un problema específico de cómo cambiar estos marcos que están circulando en monedas y billetes de euro. Según mi información, el Banco Central alemán, que es quien, en su día, tuvo conocimiento de esta operación, está pensando cuál es la solución a adoptar para este tipo de situaciones. El problema de Montenegro es parecido. En noviembre de 1999 decidió establecer unilateralmente un sistema de doble moneda entre el marco y una moneda paralela; el 1 de diciembre el Gobierno de Montenegro declaró el marco como única moneda de curso legal en el territorio de la república y, como en Kosovo, la Comisión no tiene ninguna capacidad de actuación y, en nuestra opinión, corresponderá también al banco central alemán de la república federal tomar las decisiones pertinentes para hacer otras operaciones distintas a las del
que, como he dicho antes, se harán con sucursales o filiales de los bancos europeos que trabajan en esa zona."@es12
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg skal forsøge at svare hr. Posselt udførligt. Jeg vil først sige til ham, at Kommissionen ikke er ansvarlig for indførelsen af sedler og mønter. Som han ved, er sedlerne Den Europæiske Centralbanks og systemet af nationale centralbankers ansvar, og mønterne er de nationale myndigheders ansvar. Men når man taler om ombytningsprocessen, må man skelne mellem aktiviteterne i euroområdet og aktiviteterne uden for. I euroområdet er det centralbankerne og møntfabrikkerne, eller finansministerierne, der har planlagt ombytningen. Uden for euroområdet anses det grundlæggende som en kommerciel aktivitet, der overlades til markedskræfterne. Det betyder, at de nationale banker ikke er involveret i logistikken og de eksisterende foranstaltninger til distribution af den nye valuta eller tilbagesendelse af den gamle, og de bør bibeholde de systemer, som de traditionelt har anvendt til denne type operationer.
Men det er rigtigt, at der er et ønske i Den Europæiske Centralbank og i nogle af de nationale centralbanker, særlig den tyske centralbank på grund af den store mængde D-mark i udlandet, om at indlede en aktion, der gør det muligt at støtte denne ombytningsproces i landene uden for euroområdet. Derfor besluttede Den Europæiske Centralbank den 14. december sidste år at tillade
eller forhåndsudsendelse af euro til finansielle institutioner, som er filialer eller datterselskaber af europæiske banker i lande uden for euroområdet. Det er klart, at hvis Den Europæiske Centralbank arbejder med muligheden for forhåndsudsendelse, er det første skridt taget til, at denne type finansielle institutioner kan fortsætte den efterfølgende proces med valutaombytning.
I det tidligere Jugoslavien er der tre forskellige tilfælde: Bosnien-Hercegovina, Kosovo og Montenegro. Hvad angår Bosnien-Hercegovina, er der tale om et
med en national valuta knyttet til D-marken i et vekselforhold på 1:1. Det er imidlertid rigtigt, at den valuta kun findes i Bosnien-Hercegovina, og den vil ikke blive forandret i sig selv. Den vil ikke længere være knyttet til D-marken, men være fastlåst til euroen, og den vil være ca. halvt så meget værd som euroen, hvilket er det samme forhold, som der er mellem marken og euroen. I Kosovo er der mange fysiske penge i omløb. Det er en økonomi, hvor pengeomløbet er baseret på sedler, som normalt ikke er fra området, men særligt fra D-markområdet. Den jugoslaviske dinar har stadig status som lovlig valuta, men det er også rigtigt, at marken er i omløb og er blevet anerkendt som valuta, og det, at euroen sættes i omløb, vil ikke ændre på det. Der er et specifikt problem med, hvordan disse mark i omløb skal veksles til eurosedler og -mønter. Ifølge mine oplysninger er den tyske centralbank, som var den, der i sin til fik kendskab til dette forhold, i gang med at finde ud af, hvordan den type problemer løses. Problemet med Montenegro er af samme art. I november 1999 blev det besluttet ensidigt at skabe et system med dobbelt valuta mellem marken og en parallelvaluta. Den 1. december erklærede regeringen i Montenegro, at marken var den eneste lovlige valuta i omløb i republikken, og ligesom med Kosovo har Kommissionen ingen handlemuligheder. Efter vores opfattelse må den tyske centralbank træffe de nødvendige foranstaltninger ud over
og de skal som sagt træffes i samarbejde med europæiske bankers filialer eller datterselskaber, som opererer i området."@da1
"Herr Präsident, ich werde versuchen, bei der Antwort an Herrn Posselt etwas ins Detail zu gehen. Zunächst weise ich Sie darauf hin, dass die Kommission für die Einführung der Münzen und Banknoten nicht zuständig ist. Bekanntlich liegen die Banknoten in der Zuständigkeit der Zentralbank und des Systems der Zentralbanken, und die Münzen unterstehen den nationalen Behörden. Was allerdings den
Prozess betrifft, so muss zwischen den Aktionen innerhalb und außerhalb der Euro-Zone unterschieden werden. In der Euro-Zone befinden die Zentralbanken und die Münzen bzw. die Finanzministerien über die Umtauschpläne. Außerhalb der Euro-Zone wird dies vor allem als eine kommerzielle Aktion betrachtet und dem Spiel des Marktes überlassen. Das bedeutet, dass die nationalen Banken in die Logistik und die bestehenden Kanäle der Ausgabe der neuen Währung bzw. der Rückführung der alten Währung einbezogen sind und die Systeme aufrecht erhalten müssen, die sie traditionell für derartige Operationen verwendet haben.
Allerdings bestehen in der Europäischen Zentralbank und in einigen nationalen Banken, insbesondere in der Deutschen Bundesbank, Bedenken wegen der gewaltigen Bestände der Deutschen Mark im Ausland, und es sind Aktionen beabsichtigt, um den Umtausch in den Ländern außerhalb der Euro-Zone zu unterstützen. In diesem Zusammenhang beschloss die Europäische Zentralbank am 14. Dezember letzten Jahres, das
oder die Vorabbereitstellung von Euro an jene Finanzinstitutionen europäischer Bankniederlassungen oder -filialen in Ländern außerhalb der Euro-Zone zu gestatten. Wenn die Zentralbank an der Möglichkeit der Vorabversorgung arbeitet, ist natürlich der erste Schritt getan, damit diese Finanzeinrichtungen den darauf folgenden Prozess des Geldumtauschs weiter vorbereiten können.
Im ehemaligen Jugoslawien gibt es drei unterschiedliche Fälle: Bosnien-Herzegowina, das Kosovo und Montenegro. Im Fall von Bosnien-Herzegowina sprechen wir von einem
mit einer zum Kurs von 1:1 an die Mark gekoppelten nationalen Währung. Es ist aber so, dass dies die Währung von Bosnien-Herzegowina ist und selbst keinerlei Änderungen unterliegt. Sie wird nicht mehr an die Mark gebunden sein, sondern ein festes Verhältnis zum Euro haben und etwa einen halben Euro betragen, was dem Verhältnis Mark-Euro entspricht. Was das Kosovo angeht, so ist ein erheblicher Besitz an Bargeld vorhanden. Die Wirtschaft basiert auf einem Umlauf von Banknoten, die normalerweise nicht aus der Region, sondern insbesondere aus der Mark-Zone stammen. Der jugoslawische Dinar hat weiterhin den Status eines gesetzlichen Zahlungsmittels, aber es ist auch eine Tatsache, dass die Mark im Umlauf ist und als funktionsfähige Währung anerkannt wurde, und der Umlauf des Euro wird diese Situation natürlich nicht ändern. Es gibt ein spezifisches Problem, wie nämlich die im Umlauf befindliche Mark-Menge in Euro-Münzen und -Banknoten umgetauscht wird. Nach meiner Information denkt die Deutsche Bundesbank, die seinerzeit Kenntnis von dieser Operation hatte, darüber nach, wie eine derartige Situation bewältigt werden kann. Das Problem Montenegro ist ähnlich gelagert. Im November 1999 beschloss das Land einseitig, ein doppeltes Währungssystem von Mark und einer Parallelwährung einzuführen; am 1. Dezember erklärte die Regierung von Montenegro die Mark zum einzigen gesetzlichen Zahlungsmittel auf dem Territorium der Republik, und wie im Kosovo hat die Kommission keinerlei Handlungsmöglichkeit. Unserer Auffassung nach obliegt es wiederum der Deutschen Bundesbank, die entsprechenden Entscheidungen über Operationen zu treffen, die nicht zum
gehören, das, wie ich zuvor sagte, über die Niederlassungen oder Filialen der in dieser Region tätigen europäischen Banken erfolgt."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα προσπαθήσω να απαντήσω στον κ. Posselt λεπτομερώς. Καταρχάς, σας επισημαίνω ότι η Επιτροπή δεν είναι υπεύθυνη για την εισαγωγή των κερμάτων και των χαρτονομισμάτων. Όπως ξέρει και ο ίδιος, τα χαρτονομίσματα είναι ευθύνη της Κεντρικής Τράπεζας και του συστήματος κεντρικών τραπεζών και, όσον αφορά τα κέρματα, υπεύθυνες είναι οι αρχές της κάθε χώρας. Ωστόσο, όσον αφορά τη διαδικασία μετάβασης στο ευρώ πρέπει να διακρίνουμε ανάμεσα στις δραστηριότητες μέσα στη ζώνη του ευρώ και σ’ αυτές έξω από αυτήν. Μέσα στη ζώνη του ευρώ είναι οι κεντρικές τράπεζες και τα νομισματοκοπεία, ή τα υπουργεία οικονομικών αυτά που αποφασίζουν τα σχέδια συναλλαγματικής μετατροπής. Εκτός της ζώνης του ευρώ θεωρείται βασικά ως μια εμπορική δραστηριότητα και αφήνεται στο παιχνίδι της αγοράς. Αυτό σημαίνει, λοιπόν, ότι οι εθνικές τράπεζες δεν είναι αναμεμιγμένες στα υπάρχοντα μέσα διανομής και διαχείρισης του νέου νομίσματος ή επαναπατρισμού του παλιού νομίσματος και θα πρέπει να διατηρήσουν τα συστήματα που παραδοσιακά έχουν χρησιμοποιηθεί για τέτοιου είδους εγχειρήματα.
Ωστόσο, είναι αλήθεια ότι υπάρχει μια ανησυχία στην Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα και σε κάποιες εθνικές τράπεζες, ιδιαίτερα στη γερμανική Κεντρική Τράπεζα, ως συνέπεια της τεράστιας ποσότητας σε γερμανικά μάρκα που υπάρχει στο εξωτερικό για να αρχίσει κάποια δράση που να επιτρέπει τη στήριξη αυτής της κατάστασης συναλλαγματικής μετατροπής στις χώρες που βρίσκονται έξω από τη ζώνη του ευρώ. Γι’ αυτό, η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα, στις 14 του περασμένου Δεκεμβρίου, πήρε την απόφαση να επιτρέψει τον προεφοδιασμό ή τον ανεφοδιασμό με ευρώ εκείνων των οικονομικών υποκαταστημάτων ή θυγατρικών των ευρωπαϊκών τραπεζών σε χώρες που βρίσκονται εκτός της ζώνης του ευρώ. Προφανώς, αν η Κεντρική Τράπεζα εργάζεται για να γίνει δυνατός ο ανεφοδιασμός, σημαίνει ότι έγινε το πρώτο βήμα για να μπορέσουν αυτού του είδους οι οικονομικοί φορείς να προχωρήσουν στην τελική διαδικασία αλλαγής νομίσματος.
Στην πρώην Γιουγκοσλαβία υπάρχουν τρεις διαφορετικές περιπτώσεις: η Βοσνία Ερζεγοβίνη, το Κοσσυφοπέδιο και το Μαυροβούνιο. Στην περίπτωση της Βοσνίας Ερζεγοβίνης, μιλάμε για
με το εθνικό νόμισμα να είναι συνδεδεμένο με το μάρκο με συναλλαγματική ισοτιμία ένα προς ένα. Είναι αλήθεια, ωστόσο, ότι αυτό το νόμισμα είναι της Βοσνίας Ερζεγοβίνης και δεν θα υποστεί καμιά αλλαγή. Δεν θα έχει πια σχέση με το μάρκο αλλά στενή σχέση με το ευρώ και θα είναι σχεδόν το μισό του ευρώ που είναι η ίδια σχέση μάρκου-ευρώ. Όσον αφορά το Κοσσυφοπέδιο, μιλάμε για μια σημαντική παρουσία του φυσικού νομίσματος. Είναι μια οικονομία όπου η κυκλοφορία του νομίσματος βασίζεται σε χαρτονομίσματα που φυσιολογικά δεν είναι από τη ζώνη και ιδιαίτερα από τη ζώνη του μάρκου. Το γιουγκοσλαβικό δηνάριο συνεχίζει να κατέχει θέση νόμιμου νομίσματος αλλά είναι αλήθεια ότι κυκλοφορεί και το μάρκο και αναγνωρίστηκε ως νόμισμα που μπορεί να κυκλοφορήσει και προφανώς η κυκλοφορία του ευρώ δεν θα μεταβάλλει αυτή την κατάσταση. Υπάρχει ένα ειδικό πρόβλημα που έγκειται στο πώς αυτά τα μάρκα που κυκλοφορούν θα μετατραπούν σε κέρματα και χαρτονομίσματα ευρώ. Σύμφωνα με πληροφορίες που έχω, η γερμανική Κεντρική Τράπεζα που έλαβε γνώση αυτής της δραστηριότητας σκέφτεται ποια είναι η λύση που πρέπει να υιοθετηθεί για αυτού του είδους τις καταστάσεις. Το πρόβλημα του Μαυροβούνιου είναι φανερό. Το Νοέμβριο του 1999 αποφάσισε να υιοθετήσει μονόπλευρα ένα σύστημα διπλού νομίσματος ανάμεσα στο μάρκο και ένα παράλληλο νόμισμα· την 1η Δεκεμβρίου, η κυβέρνηση του Μαυροβούνιου δήλωσε νόμιμα το μάρκο ως μοναδικό νόμισμα στην επικράτεια της δημοκρατίας και όπως και στο Κοσσυφοπέδιο, η Επιτροπή δεν έχει καμιά δικαιοδοσία δράσης και, κατά τη γνώμη μας, η γερμανική Κεντρική Τράπεζα της ομοσπονδιακής δημοκρατίας είναι που πρέπει να πάρει τις κατάλληλες αποφάσεις και να κάνει άλλα διαφορετικά εγχειρήματα από αυτά του προεφοδιασμού που, όπως είπα και πριν, θα γίνει σε υποκαταστήματα ή θυγατρικές των ευρωπαϊκών τραπεζών που εργάζονται σ’ αυτή την περιοχή."@el8
".
Mr President, I will try to respond to Mr Posselt with a degree of detail. Firstly, I would point out to him that the Commission is not responsible for the introduction of notes and coins. As he knows, notes are the responsibility of the Central Bank and the system of central banks and, in the case of coins, it is the national authorities who are responsible. However, with regard to the changeover process, we must distinguish between activities within the eurozone and those outside it. Within the eurozone, it is the central banks and the mints, or the Finance Ministries, who have decided on the changeover plans. Outside the eurozone, it is considered basically as a commercial activity and it is left to the whim of the market. That means that the national banks are not, therefore, involved in the logistics and channels for distributing the new coins or recovering the old coins, and they must maintain the systems they have traditionally used for this type of operation.
Nevertheless, it is true that there is concern within the European Central Bank and in some national banks, in particular the German Central Bank, as a result of the enormous number of German Marks in existence outside the eurozone, that action should be taken to support the changeover situation in the countries outside the zone. In this respect, on 14 December 2000, the European Central Bank took the decision to allow frontloading or the pre-supply of euros to those financial institutions which are branches or subsidiaries of European banks in the countries outside the eurozone. Clearly, if the Central Bank is working on the possibility of pre-supply, the first step has been taken for this type of financial body to be able to move ahead with the process following the change of currency.
In the former Yugoslavia there are three different cases: Bosnia-Herzegovina, Kosovo and Montenegro. In the case of Bosnia-Herzegovina, we are talking about a currency board with a national currency linked to the Mark with an exchange rate of 1 to 1. However, it is the case that that currency belongs to Bosnia-Herzegovina and will not undergo any change in itself. It will no longer have a relationship with the Mark, but a set relationship with the euro and will be approximately half of the euro, which is the same as the Mark-euro relationship. With regard to Kosovo, there is a significant level of possession of physical
currency. It is an economy where the currency circulation is based on notes which are not normally from the area and which, in particular, are not from the Mark zone. The Yugoslavian Dinar is still legal tender, but it is also the case that the Mark is in circulation and it was recognised as a currency which can operate and the circulation of the euro will clearly not change that situation. There is a specific problem of how to change these Marks which are circulating into euro notes and coins. According to my information, the German Central Bank, which, at the time, became aware of this situation, is thinking about which solution to adopt for this type of situation. The problem of Montenegro is similar. In November 1999, it decided to unilaterally establish a double currency system between the Mark and a parallel currency; on 1 December, the Government of Montenegro declared the Mark to be the only legal currency in the territory of the republic and, as in Kosovo, the Commission has no powers to act and, in our opinion, it will also fall to the Federal Republic of Germany’s Central Bank to take the relevant decisions in order to carry out operations other than frontloading operations which, as I said before, will be carried out using branches and subsidiaries of the European banks which work in that area."@en3
"Arvoisa puhemies, yritän vastata jäsen Posseltille jokseenkin yksityiskohtaisesti. Ensiksi haluan tehdä hänelle selväksi, ettei komissio ole vastuussa kolikkojen ja setelien käyttöönotosta. Kuten jäsen Posselt tietää, setelit ovat Euroopan keskuspankin ja keskuspankkijärjestelmän vastuulla ja kolikoista taas vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset. Käyttöönotossa on kuitenkin erotettava toisistaan euroalueen sisäinen ja ulkoinen toiminta. Euroalueella käyttöönottosuunnitelmista on päätetty keskuspankeissa ja rahapajoissa tai valtionvarainministeriöissä. Euroalueen ulkopuolella käyttöönottoa pidetään lähinnä kaupallisena toimena, joka jätetään markkinoiden kontolle. Tämä siis merkitsee, että kansalliset pankit eivät osallistu uuden valuutan siirtämiseen tai sen jakelukanaviin ja vanhan valuutan palauttamiseen kotimaahan, ja ne säilyttävätkin perinteisesti tämänkaltaisissa operaatioissa käyttämänsä järjestelmät.
On kuitenkin totta, että Euroopan keskuspankissa ja joissakin kansallisissa pankeissa, etenkin Saksan keskuspankissa, halutaan ryhtyä jonkinlaisiin toimiin siksi, että saksan markkoja on ulkomailla suunnaton määrä, ja näitä euroalueen ulkopuolisia maita halutaan tukea vaihdon tapahtuessa. Siksi Euroopan keskuspankissa tehtiin 14. joulukuuta päätös sallia eurojen ennakkotoimitukset euroalueen ulkopuolisten maiden rahoituslaitosten haarakonttoreihin tai eurooppalaisten pankkien tytärpankkeihin. Kun Euroopan keskuspankissa valmistellaan ennakkotoimitusten mahdollisuutta, on silmin nähden otettu ensimmäinen askel, jotta tämänkaltaiset rahoituslaitokset voisivat jatkaa valuutanvaihdon jälkeistä prosessia.
Entisessä Jugoslaviassa on kolme erilaista tapausta: Bosnia ja Hertsegovina, Kosovo ja Montenegro. Bosnia ja Hertsegovinan tapauksessa kyse on valuuttakatteesta, jossa kansallinen valuuttakurssi on sidottu markkaan suhteessa 1:1. On kuitenkin totta, että tuo valuutta on Bosnia ja Hertsegovinan oma eikä muutu itsessään miksikään. Se ei ole enää sidottu markkaan vaan kiinteästi euroon ja sen arvo on noin puoli euroa, eli suhde on sama kuin markan ja euron välillä. Kosovossa taas on merkittävät määrät aineellista valuuttaa. Kyse on taloudesta, jossa rahan kierrättäminen perustuu seteleihin, jotka eivät tavallisesti ole peräisin alueelta, eivätkä erityisesti markka-alueelta. Jugoslavian dinaarilla on yhä laillisen maksuvälineen asema, mutta lisäksi on totta, että markka kiertää ja se tunnetaan toimivana maksuvälineenä eikä euron käyttöönotto tietenkään muuta tilannetta. Erityisenä ongelmana on, kuinka nämä liikkeellä olevat markat vaihdetaan euroseteleiksi ja -kolikoiksi. Saamieni tietojen mukaan Saksan keskuspankissa, jossa saatiin aikoinaan tietää tästä operaatiosta, pohditaan parhaillaan, miten tämänkaltaiset ongelmat ratkaistaan. Montenegron ongelma on samantapainen. Marraskuussa 1999 Montenegrossa päätettiin ottaa yksipuolisesti käyttöön kahden valuutan järjestelmä, joka koostuu markasta ja rinnakkaisvaluutasta; 1. joulukuuta Montenegron hallitus julisti markan ainoaksi lailliseksi maksuvälineeksi tasavallan alueella, eikä komissio voi puuttua asiaan siellä sen enempää kuin Kosovossakaan. Mielestämme Saksan liittotasavallan keskuspankin kuuluu myös tehdä asiaankuuluvat päätökset muista asioista kuin ennakkotoimituksista, jotka suoritetaan tuolla alueella toimivien eurooppalaisten haara- tai tytärpankkien välityksellä."@fi5
"Monsieur le Président, je vais essayer de répondre à M. Posselt en détail. En premier lieu, je vous signale que la Commission n'est pas responsable de l'introduction des pièces et des billets. Comme vous le savez, c'est à la Banque centrale et au système de banques centrales qu'incombe l'introduction des billets et aux différentes autorités nationales celle des pièces. Toutefois, en ce qui concerne le processus de
il convient d'établir une distinction entre les activités exercées au sein de la zone euro et celles exercées en dehors de cette zone. Au sein de la zone euro, ce sont les banques centrales et les fabriques de billets, ou encore les ministères des Finances, qui fixent les programmes de change. En dehors de la zone euro, on estime qu'il s'agit essentiellement d'une activité commerciale, laissée au jeu du marché. En d'autres termes, les banques nationales ne sont pas impliquées dans la logistique, les moyens existants de distribution de la nouvelle monnaie ou le rapatriement de l'ancienne monnaie, et devront maintenir les systèmes qu'elles ont toujours utilisés pour ce genre d'opérations.
Toutefois, il est un fait certain qu'en raison de l'énorme quantité de marks allemands en circulation en dehors de la zone euro, la Banque centrale européenne et certaines banques nationales, notamment la banque centrale allemande, pensent à entreprendre une action permettant de soutenir ce processus de change dans les pays externes à la zone euro. Dans ce sens, la Banque centrale européenne a pris la décision, le 14 décembre dernier, d'autoriser le
ou la distribution anticipée d'euros aux institutions financières, succursales ou filiales de banques européennes dans les pays externes à la zone euro. De toute évidence, si la Banque centrale planche sur la possibilité d'une distribution anticipée, le premier pas a été franchi pour que ce type d'organismes financiers puissent poursuivre le processus ultérieur de change de monnaie.
En ex-Yougoslavie, il existe trois cas distincts : la Bosnie-Herzégovine, le Kosovo et le Monténégro. Dans le cas de la Bosnie-Herzégovine, nous sommes en présence d'un
avec une monnaie nationale liée au mark allemand, selon un taux de change de 1 à 1. Il ne fait, néanmoins, aucun doute que cette monnaie est propre à la Bosnie-Herzégovine et ne subira aucun changement en soi. Elle ne sera plus liée au mark, mais à l'euro selon un taux de change fixe ; elle vaudra approximativement la moitié d'un euro, soit le même rapport que le mark à l'euro. Le Kosovo, quant à lui, possède une grande quantité de monnaie physique. Il s'agit d'une économie où la circulation monétaire se base sur des billets qui ne sont généralement pas de la zone et, en particulier, de la zone du mark. Le dinar yougoslave continue à avoir le statut de monnaie légale, mais il est certain que le mark circule et est reconnu comme monnaie susceptible de fonctionner. Il est évident que la circulation de l'euro ne modifiera pas cette situation. Le problème spécifique qui se pose est de savoir comment changer ces marks en circulation en pièces et billets en euros. Selon les informations dont je dispose, la banque centrale allemande qui a eu vent de cette affaire, réfléchit actuellement à la solution à adopter pour ce genre de situations. Le problème du Monténégro est similaire. En novembre 1999, ce pays a décidé d'établir unilatéralement un système de double monnaie entre le mark et une monnaie parallèle ; le 1er décembre, le gouvernement monténégrin a déclaré que le mark était la seule monnaie ayant cours légal sur le territoire de la république et, comme pour le Kosovo, la Commission n'a aucun moyen d'action. D'après nous, c'est à la banque centrale de la République fédérale allemande qu'il incombera de prendre les décisions pertinentes afin d'entreprendre des opérations autres que des opérations de
qui, comme je l'ai dit précédemment, se feront avec des succursales ou des filiales des banques européennes qui travaillent dans cette zone."@fr6
"Signor Presidente, cercherò di rispondere all’onorevole Posselt in forma dettagliata. In primo luogo, segnalo che la Commissione non è responsabile dell’introduzione delle monete metalliche e della cartamoneta. Come lei sa, la cartamoneta rientra nelle responsabilità della Banca centrale e del sistema di banche centrali e, per quanto riguarda le monete metalliche, i responsabili sono le autorità nazionali. Tuttavia, per quanto concerne il processo di
bisogna distinguere fra le attività all’interno della zona euro e quelle esterne ad essa. Nella zona euro i piani di cambio sono stati decisi dalle banche centrali e dalle Zecche o dai ministeri delle finanze. Al di fuori della zona euro, tale processo è, fondamentalmente, considerato un’attività commerciale e lo si affida ai meccanismi del mercato. Quindi, ciò significa che le banche nazionali non sono coinvolte nella logistica e nei mezzi esistenti per la distribuzione della nuova moneta o per il rimpatrio di quella vecchia e dovranno mantenere i sistemi che hanno utilizzato tradizionalmente per questo tipo di operazioni.
Tuttavia, vero è che la Banca centrale europea e talune banche nazionali, nella fattispecie la Banca centrale tedesca, si preoccupano delle conseguenze dovute all’enorme quantità di marchi tedeschi in circolazione all’estero e di mettere a punto azioni che permettano di far fronte a questa situazione di cambio nei paesi esterni alla zona euro. A tal fine, il 14 dicembre scorso, la Banca centrale europea ha preso la decisione di consentire il
ossia la prealimentazione in euro delle istituzioni finanziarie succursali o filiali di banche europee nei paesi non facenti parte della zona euro. Ovviamente, il fatto che la Banca centrale stia lavorando sulla possibilità di prealimentazione significa che è stato compiuto il primo passo per consentire a quel tipo di enti finanziari di proseguire il processo che porterà, successivamente, al cambio della moneta.
Nella ex Iugoslavia vi sono tre casi distinti: Bosnia Erzegovina, Kosovo e Montenegro. Nel caso della Bosnia Erzegovina, esiste un
con una moneta nazionale legata al marco con un rapporto di cambio di 1 a 1. Naturalmente, però, questa moneta è propria della Bosnia Erzegovina e non subirà alcun cambiamento in quanto tale. Non sarà in rapporto col marco, ma avrà un rapporto fisso con l’euro e sarà circa la metà dell’euro, vale a dire lo stesso rapporto esistente fra marco e euro. In Kosovo, esiste una rilevante detenzione di moneta fisica. Si tratta infatti di un’economia in cui la circolazione monetaria si basa su cartamoneta che normalmente non è della zona e, in particolare, della zona marco. Il dinaro iugoslavo continua ad avere lo
di moneta legale ma si sa che anche il marco è in circolazione ed è stato riconosciuto come moneta funzionale, pertanto è evidente che la circolazione dell’euro non modificherà questa situazione. Il problema specifico è come cambiare questi marchi circolanti in monete metalliche e cartamoneta euro. In base alle informazioni in mio possesso, la Banca centrale tedesca, che a suo tempo era a conoscenza di questa operazione, sta riflettendo su una soluzione adatta a quel tipo di situazione. Il problema del Montenegro è simile. Nel novembre del 1999 ha deciso di istituire unilateralmente un sistema di doppia valuta: il marco e una valuta parallela; il 1° dicembre il governo montenegrino ha dichiarato il marco come unica moneta avente corso legale sul territorio della repubblica e, come per il Kosovo, la Commissione non ha nessuna competenza d'azione. A nostro avviso, sarà compito della Banca centrale della repubblica federale tedesca prendere le specifiche decisioni volte a mettere a punto altre operazioni diverse dal
che, come ho detto poc’anzi, saranno effettuate con succursali o filiali delle banche europee che lavorano in quella zona."@it9
".
Mr President, I will try to respond to Mr Posselt with a degree of detail. Firstly, I would point out to him that the Commission is not responsible for the introduction of notes and coins. As he knows, notes are the responsibility of the Central Bank and the system of central banks and, in the case of coins, it is the national authorities who are responsible. However, with regard to the changeover process, we must distinguish between activities within the eurozone and those outside it. Within the eurozone, it is the central banks and the mints, or the Finance Ministries, who have decided on the changeover plans. Outside the eurozone, it is considered basically as a commercial activity and it is left to the whim of the market. That means that the national banks are not, therefore, involved in the logistics and channels for distributing the new coins or recovering the old coins, and they must maintain the systems they have traditionally used for this type of operation.
Nevertheless, it is true that there is concern within the European Central Bank and in some national banks, in particular the German Central Bank, as a result of the enormous number of German Marks in existence outside the eurozone, that action should be taken to support the changeover situation in the countries outside the zone. In this respect, on 14 December 2000, the European Central Bank took the decision to allow frontloading or the pre-supply of euros to those financial institutions which are branches or subsidiaries of European banks in the countries outside the eurozone. Clearly, if the Central Bank is working on the possibility of pre-supply, the first step has been taken for this type of financial body to be able to move ahead with the process following the change of currency.
In the former Yugoslavia there are three different cases: Bosnia-Herzegovina, Kosovo and Montenegro. In the case of Bosnia-Herzegovina, we are talking about a currency board with a national currency linked to the Mark with an exchange rate of 1 to 1. However, it is the case that that currency belongs to Bosnia-Herzegovina and will not undergo any change in itself. It will no longer have a relationship with the Mark, but a set relationship with the euro and will be approximately half of the euro, which is the same as the Mark-euro relationship. With regard to Kosovo, there is a significant level of possession of physical
currency. It is an economy where the currency circulation is based on notes which are not normally from the area and which, in particular, are not from the Mark zone. The Yugoslavian Dinar is still legal tender, but it is also the case that the Mark is in circulation and it was recognised as a currency which can operate and the circulation of the euro will clearly not change that situation. There is a specific problem of how to change these Marks which are circulating into euro notes and coins. According to my information, the German Central Bank, which, at the time, became aware of this situation, is thinking about which solution to adopt for this type of situation. The problem of Montenegro is similar. In November 1999, it decided to unilaterally establish a double currency system between the Mark and a parallel currency; on 1 December, the Government of Montenegro declared the Mark to be the only legal currency in the territory of the republic and, as in Kosovo, the Commission has no powers to act and, in our opinion, it will also fall to the Federal Republic of Germany’s Central Bank to take the relevant decisions in order to carry out operations other than frontloading operations which, as I said before, will be carried out using branches and subsidiaries of the European banks which work in that area."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik zal proberen om op de vraag van de heer Posselt een enigszins gedetailleerd antwoord te geven. Ten eerste attendeer ik hem erop dat de invoering van de euromunten en -bankbiljetten niet onder de verantwoordelijkheid van de Commissie valt. Zoals de geachte afgevaardigde weet, vallen de biljetten onder de bevoegdheid van de Centrale Bank en het stelsel van centrale banken terwijl de munten voor rekening van de nationale overheden zijn. Bij het omschakelingsproces dient evenwel een onderscheid te worden gemaakt tussen de activiteiten binnen en buiten de eurozone. Binnen de grenzen van de eurozone werden de omschakelingsplannen opgesteld door de centrale banken en de muntfabrieken of door de ministers van Financiën. Buiten de eurozone wordt de overgang evenwel voornamelijk als een handelsoperatie beschouwd die aan de speling van de markt wordt overgelaten. Dit betekent dat de nationale banken niet bij de logistiek en de bestaande mechanismen voor de uitdeling van de nieuwe munt en de repatriëring van de oude munt worden betrokken en dat zij derhalve de traditionele voor dit soort operaties bestemde systemen zullen moeten blijven hanteren.
Desalniettemin heeft de Europese Centrale Bank in samenwerking met sommige nationale banken, waaronder de Duitse nationale bank, gezien de enorme hoeveelheid Duitse marken die buiten de eurozone in omloop zijn, inderdaad stappen ondernomen om acties op touw te zetten die het omschakelingsproces in de landen buiten de eurozone moeten vergemakkelijken. In dit verband heeft de Europese Centrale Bank op 14 december jongstleden besloten om van tevoren euro's uit te delen aan buiten de eurozone gevestigde financiële filialen of dochterbedrijven van Europese banken. Door het licht voor
op groen te zetten heeft de Europese Centrale Bank uiteraard ten overstaan van de betrokken financiële instellingen de weg geëffend voor het omschakelingsproces.
In het voormalige Joegoslavië doen zich drie verschillende situaties voor: Bosnië-Herzegovina, Kosovo en Montenegro. In het eerste geval is er sprake van een één op één wisselkoerskoppeling van de nationale munt aan de Duitse mark. De nationale munt van Bosnië-Herzegovina zal op zich geen wijzigingen ondergaan. Zij zal evenwel niet meer aan de mark worden gekoppeld, maar in vaste verhouding tot de euro staan. Net zoals de Duitse mark zal de nationale munt ongeveer een halve euro waard zijn. In Kosovo spelen de fysiek aanwezige munten een belangrijke rol. In de Kosovaarse economie is de geldomloop sterk gebaseerd op biljetten die niet uit de regio zelf afkomstig zijn, met name op de Duitse mark. Ofschoon de Joegoslavische dinar nog steeds de officiële munt is, lijdt het geen twijfel dat de mark erkend wordt als een doelmatig betaalmiddel en derhalve veelvuldig circuleert. Uiteraard zal de invoering van de euro hierin geen verandering brengen. De vraag is evenwel hoe de in omloop zijnde marken moeten worden omgewisseld in euromunten en -bankbiljetten. Ik heb uit welingelichte bron vernomen dat de Duitse centrale bank, die zich inmiddels van dit probleem rekenschap heeft gegeven, momenteel een oplossing voor deze situatie uitwerkt. In Montenegro doet zich een soortgelijke moeilijkheid voor. In november 1999 nam deze staat unilateraal het besluit om een dubbel muntsysteem in te voeren waarvan zowel de mark als een parallelle munt deel uitmaken. Op 1 december riep de Montenegrijnse regering de mark uit tot enige officiële munt van het grondgebied van de republiek. De Commissie is evenwel niet bevoegd om op dit vlak maatregelen te nemen, net zomin als in Kosovo. Het is aan de centrale bank van de Duitse Bondsrepubliek om aanvullende acties te ondernemen, naast het voorstel om, zoals ik al zei, in samenwerking met de filialen of dochterbedrijven van de in de regio aanwezige Europese banken vervroegd biljetten uit te delen."@nl2
"Senhor Presidente, vou tentar responder de forma clara ao senhor deputado Bernd Posselt. Para começar, gostaria de dizer que a Comissão não é responsável pela introdução das moedas e notas. Como o senhor deputado sabe, as notas são da responsabilidade do Banco Central e do Sistema de Bancos Centrais, e, no que respeita às moedas, os responsáveis são as autoridades nacionais. Contudo, em relação ao
é necessário distinguir as actividades dentro da zona euro das actividades fora dessa zona. Na zona euro, as entidades que decidiram os planos de substituição foram os bancos centrais e os organismos que têm a cargo o fabrico de moeda, ou os ministérios das Finanças. Fora da zona euro, essa substituição é vista basicamente como uma actividade comercial, sujeita ao jogo do mercado. Isso significa que os bancos nacionais não estão, portanto, envolvidos na logística nem nos meios de distribuição da nova moeda ou de repatriação da moeda antiga, e deverão manter os sistemas que tradicionalmente utilizaram para este tipo de operações.
É, no entanto, verdade que o Banco Central Europeu e alguns bancos nacionais, nomeadamente, o Banco Central alemão, estão preocupados face à enorme quantidade de marcos alemães existente no exterior, pelo que tencionam implementar algumas medidas que permitam apoiar a troca de divisas nos países não pertencentes à zona euro. Nesse sentido, no dia 14 de Dezembro do ano passado, o Banco Central Europeu tomou a decisão de permitir o
isto é, a pré-alimentação em euros, das instituições financeiras sucursais ou filiais de bancos europeus, nos países exteriores à zona euro. É evidente que, se o Banco Central Europeu está a estudar a possibilidade de uma pré-alimentação, isso constitui um primeiro passo para que aquelas entidades financeiras possam implementar posteriormente o processo de substituição de moeda.
Na ex-Jugoslávia, há três casos distintos: a Bósnia-Herzegovia, o Kosovo e o Montenegro. No caso da Bósnia-Herzegovina, estamos em presença de um
com uma moeda nacional ligada ao marco e uma taxa de câmbio de 1 para 1. É verdade, porém, que essa é a moeda própria da Bósnia-Herzegovina, moeda que se manterá inalterável, deixando apenas de ter uma relação com o marco e passando a ter uma relação fixa com o euro, sendo o seu valor de, aproximadamente, metade do euro, que é exactamente a relação entre o marco e o euro. Quanto ao Kosovo, há uma quantidade substancial de moeda fiduciária. Trata-se de uma economia em que a circulação monetária se baseia em notas exteriores à zona, especialmente da zona marco. O dinar jugoslavo continua a ter estatuto de moeda legal, mas, na realidade, o marco também está em circulação, tendo sido reconhecido como uma segunda moeda, situação que, evidentemente, se manterá com a circulação do euro. Há um problema específico quanto à forma de trocar os marcos em circulação por moedas e notas de euro. Segundo as informações que possuo, o Banco Central alemão, que, a seu tempo, teve conhecimento desta operação, está a estudar a solução para este tipo de situações. Caso semelhante é o do Montenegro, que, em Novembro de 1999, decidiu estabelecer unilateralmente um sistema de dupla moeda, o marco e uma moeda paralela. No dia 1 de Dezembro, o Governo do Montenegro declarou o marco como única moeda com curso legal no seu território, e, como no Kosovo, a Comissão não tem qualquer poder de actuação. Em nosso entender, caberá também ao Banco Central da República Federal da Alemanha tomar as decisões pertinentes para recorrer a outras operações, diferentes do
operações que, como disse atrás, se farão através das sucursais ou filiais dos bancos europeus presentes naquela zona."@pt11
"Herr talman! Jag kommer att ge ett utförligt på Posselts fråga. För det första vill jag säga honom att kommissionen inte har ansvar för införandet av eurosedlar och euromynt. Som han vet är det Europeiska centralbanken och Europeiska centralbankssystemet som ansvarar för sedlarna och vad beträffar mynten är det de nationella myndigheterna som är ansvariga för dessa. När det gäller
processen måste man skilja mellan aktiviteterna inom euroområdet och aktiviteterna utanför detta. I euroområdet är det centralbankerna och myntfabrikerna eller finansministerierna som har fattat beslut om växlingsvillkoren. Utanför euroområdet betraktas detta i första hand som en kommersiell verksamhet och det lämnas till marknadsspelet. Detta betyder att de nationella bankerna följaktligen inte är involverade i logistiken, i de befintliga distributionsvägarna av den nya valutan eller i insamlingen av den gamla valutan och de bör behålla de system som de traditionellt har använt för detta slags transaktioner.
Det stämmer dock att Europeiska centralbanken och vissa nationella banker, och då i synnerhet den tyska centralbanken, vilket beror på att det finns en mycket stor mängd D-mark i utlandet, har uttryckt oro för att vidta åtgärder som gör det möjligt att stödja denna växlingssituation i länderna utanför euroområdet. Därför fattade Europeiska centralbanken den 14 december förra året beslutet att tillåta
eller förhandstilldelning av euro till de europeiska bankernas lokalkontor eller filialer utanför euroområdet. Det är uppenbart att om Europeiska centralbanken arbetar med möjligheten med förhandstilldelning, har det första steget tagits för att denna typ av finansiella organ sedan skall kunna gå vidare till valutaväxlingsprocessen.
I före detta Jugoslavien finns det tre olika fall: Bosnien Hercegovina, Kosovo och Montenegro. I fallet Bosnien Hercegovina talar vi om en
med en nationell valuta som är knuten till D-marken med en växlingskurs på 1 mot 1. Denna valuta är emellertid Bosnien Hercegovinas egen valuta och den kommer inte att ändras. Den kommer inte längre att vara knuten till D-marken, utan kommer att ha en fast relation till euron och den kommer ungefär vara värd hälften av euron, vilket är samma förhållande som finns mellan D-marken och euron. Vad gäller Kosovo, finns det en stor mängd fysisk valuta där. Det är en ekonomi där omloppet av valuta utgörs av sedlar som i allmänhet inte är från området och särskilt området för D-marken. Den jugoslaviska dinaren har fortfarande status som legal valuta, men det finns även D-mark i omlopp och D-marken erkändes som legal valuta och det står klart att det faktum att euron sätts i omlopp inte kommer att förändra denna situation. Det uppstår särskilda frågor om hur man skall växla de D-mark som finns i omlopp mot sedlar och mynt i euro. Enligt de upplysningar jag har, överväger den tyska centralbanken som är den som har haft kännedom om detta, hur man skall lösa situationer av det slaget. Problemet med Montenegro är av liknande art. I november 1999 beslutade centralbanken att unilateralt inrätta ett system med D-mark och en parallell valuta; den 1 december förklarade Montenegros regering D-marken som enda valuta med legal växlingskurs inom republikens territorium. Liksom i Kosovo har kommissionen inga befogenheter för att agera och enligt vår uppfattning tillkommer det den tyska förbundsrepublikens centralbank att fatta de vederbörliga besluten om huruvida man skall genomföra andra åtgärder än
som, vilket jag har sagt tidigare, är den åtgärd som kommer att tillämpas för de europeiska bankernas lokalkontor eller filialer som arbetar i det området."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Solbes,"12,6
"changeover"12,6
"currency board"13,8,1,12,7,11,9,6
"frontloading"13,1,2,12,7,11,9,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples