Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-07-03-Speech-2-041"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-07-03"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Europeiska rådets möte den 15-16 juni 2001 – Sammanfattning av det svenska ordförandeskapet4
dcterms:Language	"sv"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010703.1.2-041"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-07-03-Speech-2-0424
lpv:speaker	lp:Persson4
lpv:spoken text	"Herr talman! Jag skall kort kommentera några inlägg, men låt mig först uttrycka ett varmt tack för de erkännanden som det svenska ordförandeskapet har fått från skilda partigrupperingar i parlamentet. Det är ett tack som jag gärna vidarebefordrar till alla dem som har arbetat hårt och engagerat för det svenska ordförandeskapet. Inte minst den grupp seniora tjänstemän som har letts av statssekreterare Lars Danielsson skall naturligtvis också uppmärksammas i detta sammanhang. Tack för ett fint samarbete under det svenska ordförandeskapet! Jag vill allra först säga något om demonstrationerna i Göteborg: Vi är demokrater. Vi står för rätten att demonstrera. Vi är emot våld. Vi fördömer alla som använder våld för att förtrycka politiska processer. Det som hände i Göteborg var att vi hade en omfattande demokratisk dialog med människor som hade andra uppfattningar än vi. Det var bra, eftersom det ju är meningen i en demokrati att man skall mötas och bryta uppfattningarna. Det som hände därutöver var att det fanns en relativt liten grupp internationellt mycket aktiva huliganer, som vi har sett tidigare i andra sammanhang, och som jag är rädd för att vi kan komma att få se även i fortsättningen. De måste bemötas på ett mycket bestämt sätt ifrån polis och ordningsmakt, som för övrigt gjorde ett mycket bra arbete i Göteborg. Dessa militanta huliganer kallar sig ofta för antifascister. Jag måste säga att något mer fascistliknande än deras arbetsmetoder har jag aldrig sett. Hela deras sätt att förhålla sig till politik är fascistoidt. Hela deras arbetsmetod med bruket av våld är fascismens. När jag sätter etiketten på dessa är det faktiskt för att visa att de båda ytterligheterna har mött varandra. Det har vi sett många exempel på tidigare i europeisk politik. Vi kanske får uppleva det igen, men låt aldrig oss som är demokrater ställas mot varandra i detta sammanhang! Vi skall ha en enad front mot våldet, mot fascismen och mot kommunismen. Det är erfarenheten från Göteborg. Jag beklagar vidare att inte ledaren för PPE-DE-gruppen, Poettering, är närvarande. Det hade varit värdefullt om han hade kunnat lyssna direkt på dessa ödmjuka synpunkter från rådets företrädare. Jag hoppas att han ändå genom protokollet kan ta del av dessa enkla tankar. I sitt eleganta och välformulerade inlägg pekade Pat Cox bl.a. på en sakfråga som jag fäster väldigt stor vikt vid, nämligen den förlikning som vi har träffat om övertagande av företag. Jag skulle vara utomordentligt oroad om parlamentet inte följde förlikningsresultatet. Det är en unik händelse och något som kommer att få principiella konsekvenser för parlamentets arbete i framtiden. Jag uppmanar därför parlamentet att vara lojalt mot den förlikningsprocess som vi har haft, på det sätt som Pat Cox uttryckte det. Låt mig också säga att jag sätter värde på det som ledamot Van Velzen sade, och som jag också tog upp i min inledning, nämligen att vi har en tendens att betrakta kandidatländerna som de som bär de största svårigheterna. Det är klart att det är svårt för dem att anpassa sig till de krav som vi ställer, men reformprocess drivs med kraft och tydlig målinriktning. När vi nu kommer till slutspurten i förhandlingarna, tror jag att det kommer att visa sig att det är i kretsen av medlemsländer som det blir svårast att formulera positionerna. Det är vår erfarenhet under vår korta ordförandetid att det var som vi fick lägga ned mest arbete på. Jag delar helt och fullt uppfattningen att det är svåra kapitel som vi har framför oss, t.ex. jordbruk och regionalpolitik, sådant som naturligtvis också kommer att gå till grunden med den struktur som vi nu har på den europeiska politiken. Låt mig vidare säga att ledamot Corbett från hade en väldigt klok synpunkt på ordförandeskapets karaktär. Jag vill varna för den utveckling vi nu ser, nämligen att man varje gång som det blir ett nytt ordförandeland i Europeiska rådet tror att unionen skall förändras i grunden. Det är ohyggligt viktigt att de som leder rådet ser sin uppgift som ett ansvarstagande som innebär att ett ordförandeskap griper i det andra. Politiken måste ligga fast, och eventuellt drivas framåt. Det måste dock vara unionens gemensamma intresse som är det vägledande. Den nationella aspekten måste därför skjutas i bakgrunden. Så har vi arbetat. En del har tyckt att det har varit tråkigt, men jag är övertygad om att det är ett nödvändigt förhållningssätt om arbetsmetoden med roterande ordförandeskap skall vara möjlig att behålla i framtiden. Jag sätter starkt värde på vad Corbett har sagt. Ledamot Anders Wijkman beklagar sig över bristen på framtidsdebatt under det svenska ordförandeskapet. Låt mig säga direkt till honom att jag har hört det förut. Vad har vi då sysslat med under det svenska ordförandeskapet? Utrikespolitik, miljöpolitik, utvidgningen av unionen det är i allra högsta grad framtidsdebatt! En del menar dock med framtidsdebatt unionens strukturer och lägger i det ofta in att man också måste ha något slags federal ansats för att kvalificera sig som framtidsdebattör i EU. Det anser inte jag, utan jag menar att framtidsdebatten nu måste handla om vad vi vill åstadkomma. Låt oss sedan så småningom, under belgiskt ordförandeskap, under spanskt ordförandeskap, under danskt ordförandeskap, gå in i en diskussion om vad denna politiska vilja kräver i form av utvecklade institutioner inom unionen. Så skall vi se det, och då blir det som vi har bidragit med under svenskt ordförandeskap i allra högsta grad en framtidsdebatt. Det handlar om utvidgning, det handlar om utrikes- och säkerhetspolitik, det handlar om miljön. Låt mig säga till ledamot Bradbourn att jag är tacksam för hans inlägg. Han satte nämligen utifrån sitt konservativa perspektiv fingret på en viktig punkt. Det har ju sagts att miljöslutsatserna i Göteborg inte skulle vara detaljerade, inte skulle vara på något sätt förpliktande eller på något sätt utmanande. Den kritik som kommer från Bradbourns sida om att de går för långt och att de är för detaljerade visar emellertid att det är just vad de är. De detaljerade! Alla de som kritiserar dessa slutsatser för att de inte går långt nog har i hans inlägg faktiskt fått en ganska god och tydlig replik. Jag är tacksam för Bradbourns inlägg, men jag delar inte hans uppfattning. Ungefär så skulle jag vilja formulera mig. Låt mig slutligen säga att ledamot Dell'Alba tog upp något som kanske kommer att visa sig vara det största som har skett under det halvår som det svenska ordförandeskapet har agerat. Det som jag spontant tänker på, nämligen utlämningen av Milošević till Haag, är naturligtvis inte en direkt konsekvens av det svenska ordf�randeskapets agerande, men det är en konsekvens av bl.a. Europeiska unionens fasta uppträdande i denna fråga. Det är en konsekvens av en syn på utrikespolitiska relationer som bygger på värderingar. Det är en konsekvens av att vi hävdar mänskliga rättigheter. Utlämnandet av Milo�ević till Haag kan i framtiden mycket väl komma att beskrivas som den verkligt stora, viktiga händelsen då utrikespolitik byter karaktär, då den som f�rgår sig mot sina medborgare eller andra, då den som på etniska grunder bedriver krig, varhelst det än är i världen, är sedd, är iakttagen och kommer att få stå till svars, ställas till svars inför en internationellt enad politisk opinion, byggd på värderingar om demokrati och mänskliga rättigheter. Utlämnandet av Milo�ević till Haag är en stor politisk händelse och en seger f�r alla dem som tror på en utrikespolitik som bygger på gemensamma värderingar."@sv13
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil kort kommentere nogle indlæg, men lad mig først udtrykke en varm tak for den anerkendelse, som det svenske formandskab har fået fra de forskellige partigrupperinger i Parlamentet. Det er en tak, som jeg gerne sender videre til alle dem, der har arbejdet hårdt og engageret for det svenske formandskab. Og i denne sammenhæng skal opmærksomheden ikke mindst rettes mod gruppen af seniortjenestemænd under ledelse af statssekretær Lars Danielsson. Tak for et fint samarbejde under det svenske formandskab! Jeg vil allerførst sige noget om demonstrationerne i Göteborg. Vi er demokrater. Vi går ind for retten til at demonstrere. Vi er imod vold. Vi fordømmer alle, der anvender vold for at undertrykke politiske processer. Det, der skete i Göteborg, var, at vi havde en omfattende demokratisk dialog med mennesker, der havde andre meninger end os. Det var godt, eftersom det jo er meningen i et demokrati, at man skal mødes og diskutere holdningerne. Det, der derudover skete, var, at der var en relativ lille gruppe internationalt meget aktive hooliganer, som vi har set tidligere i andre sammenhænge, og som jeg er bange for, at vi også kommer til at se mere til i fremtiden. Disse skal imødegås på en meget bestemt måde af politiet og ordensmagten, som i øvrigt gjorde et godt stykke arbejde i Göteborg. Disse militante hooliganer kalder sig ofte for antifascister. Jeg må sige, at jeg aldrig har set noget mere fascistlignende end deres arbejdsmetoder. Hele deres måde at forholde sig til politik på er fascistoid. Hele deres voldelige arbejdsmetode er fascismens. Når jeg sætter etiketten "fascister" på disse kommunister, er det faktisk for at vise, at de to yderligheder har mødt hinanden. Det har vi set mange eksempler på tidligere i europæisk politik. Vi kommer måske til at opleve det igen, men vi demokrater skal stå sammen i denne sammenhæng. Vi skal gøre fælles front mod volden, mod fascismen og mod kommunismen. Det er erfaringen fra Göteborg. Jeg beklager endvidere, at lederen af PPE-DE-Gruppen, hr. Poettering, ikke er til stede. Det havde været værdifuldt, hvis han havde kunnet høre disse ydmyge synspunkter fra Rådets repræsentanter direkte. Jeg håber, at han via protokollen kan blive gjort bekendt med disse enkle tanker. I sit elegante og velformulerede indlæg fremhævede Pat Cox bl.a. et faktum, som jeg finder meget vigtigt, nemlig det forlig, som vi har indgået om overtagelse af virksomheder. Jeg ville blive overordentlig bekymret, hvis Parlamentet ikke fulgte forligsresultatet. Det er en unik situation og noget, der vil få principielle konsekvenser for Parlamentets arbejde i fremtiden. Jeg opfordrer derfor parlamentsmedlemmerne til at være loyale over for den forligsproces, der har fundet sted, på den måde som Pat Cox udtrykte det. Lad mig også sige, at jeg værdsætter det, som parlamentsmedlem van Velzen sagde, og som jeg også kom ind på i min indledning, nemlig at vi har en tendens til at betragte ansøgerlandene som dem, der bærer de største byrder. Det er klart, at det er svært for dem at tilpasse sig de krav, som vi stiller, men deres reformproces drives med styrke og er meget målrettet. Når vi nu kommer til slutspurten i forhandlingerne, tror jeg, at det vil vise sig, at det er i kredsen af medlemslande, at det bliver sværest at formulere holdningerne. Det er vores erfaring fra vores korte formandskabsperiode, at det er det, der skal lægges mest arbejde i. Jeg er helt enig i, at det er svære kapitler, vi har foran os, f.eks. landbrug og regionalpolitik, og de vil naturligvis også gå til bunds i den struktur, som vi nu har i den europæiske politik. Lad mig endvidere sige, at parlamentsmedlem Corbett fra Det Forenede Kongerige sagde noget virkeligt klogt om formandskabets karakter. Jeg vil advare imod den udvikling, som vi nu ser, nemlig at man hver gang, der kommer et nyt formandskabsland i Det Europæiske Råd, tror, at Unionen skal ændres grundlæggende. Det er utroligt vigtigt, at de, der leder Rådet, ser deres opgave som et ansvar, der indebærer, at det ene formandskab griber ind i det andet. Politikken skal ligge fast og eventuelt føres videre fremad. Det skal dog være Unionens fælles interesser, der skal være rettesnoren, og det nationale aspekt må derfor træde i baggrunden. Sådan har vi arbejdet. Nogle har ment, at det har været kedeligt, men jeg er overbevist om, at den fremgangsmåde er nødvendig som arbejdsmetode, når det også skal være muligt at have skiftende formandskaber i fremtiden. Jeg værdsætter i høj grad det, som hr. Corbett sagde. Parlamentsmedlem Anders Wijkman beklager sig over den manglende fremtidsdebat under det svenske formandskab. Lad mig sige direkte til ham, at det har jeg hørt før. Hvad har vi så arbejdet med under det svenske formandskab? Udenrigspolitik, miljøpolitik, udvidelsen af Unionen - det er i allerhøjeste grad fremtidsdebat! Nogle hentyder dog til Unionens strukturer, når de siger fremtidsdebat, og lægger dermed ofte i det, at man skal have en slags føderal grundholdning for at kvalificere sig som fremtidsdebattør i EU. Det er ikke min holdning, jeg synes, at fremtidsdebatten nu skal handle om, hvad vi vil udrette. Lad os så sidenhen lidt efter lidt under det belgiske formandskab, det spanske formandskab og det danske formandskab gå ind i en diskussion om, hvad de politiske ønsker kræver i form af udvikling af institutionerne inden for Unionen. Så kommer vi til at se det, og så bliver det, som vi har bidraget med under det svenske formandskab, i allerhøjeste grad en fremtidsdebat. Det handler om udvidelsen, det handler om udenrigs- og sikkerhedspolitik, og det handler om miljø. Lad mig sige til parlamentsmedlem Bradbourn, at jeg er taknemmelig for hans indlæg i debatten. Han satte nemlig ud fra sit konservative perspektiv fingeren på et vigtigt punkt. Det er jo blevet sagt, at miljøkonklusionerne fra Göteborg ikke er detaljerede, ikke på nogen måde er forpligtende eller på nogen måde udfordrende. Den kritik, der kommer fra hr. Bradbourns side, om, at de går for langt, og om, at de er for detaljerede, viser imidlertid, at det er netop, hvad de er. De detaljerede! Alle, der kritiserer disse konklusioner for, at de ikke går langt nok, har i hr. Bradbourns indlæg faktisk fået et ganske godt og tydeligt modargument. Jeg er taknemmelig for hr. Bradbourns indlæg, men jeg deler ikke hans opfattelse. Nogenlunde sådan vil jeg sige det. Lad mig til sidst sige, at parlamentsmedlem Dell'Alba påpegede noget, der måske vil vise sig at være det største, der er sket i det halve år med svensk formandskab. Det, jeg spontant kommer til at tænke på, nemlig udleveringen af Milosevic til Haag, er naturligvis ikke en direkte konsekvens af det svenske formandskab, men det er en konsekvens bl.a. af EU's faste optræden i denne sag. Det er en konsekvens af en holdning til udenrigspolitiske relationer, der bygger på værdier. Det er en konsekvens af, at vi holder menneskerettighederne i hævd. Udleveringen af Milosevic til Haag kan i fremtiden meget vel komme til at stå som den virkelig store og vigtige begivenhed, hvor udenrigspolitikken skiftede karakter, hvor den, der forbryder sig mod sine medborgere eller andre, hvor den, der fører krig af etniske årsager, hvor i verden det end sker, bliver set, bliver iagttaget og vil komme til at stå til ansvar, bliver stillet til ansvar af en international enig politisk opinion, der bygger på værdier som demokrati og menneskerettigheder. Udleveringen af Milosevic til Haag er en stor politisk begivenhed og en sejr for alle, der tror på en udenrigspolitik, der bygger på fælles værdier."@da1 ". Herr Präsident! Ich werde kurz einige Redebeiträge kommentieren, aber lassen Sie mich zunächst meinen herzlichen Dank für die Anerkennung zum Ausdruck bringen, die die schwedische Ratspräsidentschaft von verschiedenen Fraktionen dieses Parlaments erhalten hat. Diesen Dank möchte ich auch an alle diejenigen richten, die hart und mit großem Engagement für die schwedische Ratspräsidentschaft gearbeitet haben. Nicht zuletzt sei in diesem Zusammenhang natürlich die Gruppe hoher Beamter unter Leitung von Staatssekretär Lars Danielsson genannt. Vielen Dank für eine gute Zusammenarbeit mit der schwedischen Ratspräsidentschaft! Zunächst möchte ich etwas zu den Demonstrationen in Göteborg sagen: Wir sind Demokraten, und wir respektieren das Demonstrationsrecht, aber wir sind gegen Gewalt. Wir verurteilen alle, die Gewalt zur Behinderung politischer Prozesse nutzen. In Göteborg gab es einen umfassenden demokratischen Dialog mit Menschen, die andere Auffassungen als wir vertreten. Das war gut so, denn es ist ja der Sinn der Demokratie, einander zu begegnen und seine Ansichten gegenüberzustellen. Darüber hinaus gab es eine relativ kleine Gruppe international äußerst aktiver Gewalttäter, die wir bereits in anderem Zusammenhang erlebt haben und die, so fürchte ich, auch zukünftig aktiv sein werden. Ihnen müssen Polizei und Ordnungskräfte, die übrigens in Göteborg eine sehr gute Arbeit geleistet haben, entschieden entgegentreten. Diese Gewalttäter bezeichnen sich oft selber als Antifaschisten, aber ich muss sagen, ich habe nie etwas faschistischeres gesehen als deren Methoden. Ihr gesamtes Verhältnis zur Politik ist faschistoid. Sie verwenden die gewaltsamen Methoden des Faschismus. Wenn ich das Etikett für diese verwende, dann um zu zeigen, dass diese beiden Extreme aufeinander getroffen sind. Beispiele dafür haben wir bereits mehrfach in der europäischen Politik gesehen und wir werden es vielleicht erneut erleben müssen. Aber wir Demokraten dürfen uns darüber niemals entzweien lassen! Wir müssen eine geeinte Front gegen Gewalt, Faschismus und Kommunismus bilden. Das ist die Erfahrung von Göteborg. Ich bedauere, dass der Vorsitzende der PPE-DE-Fraktion, Herr Poettering, nicht anwesend ist. Es wäre gut gewesen, wenn er diese bescheidenen Worte des Ratsvertreters direkt hätte vernehmen können. Aber ich gehe davon aus, dass er sie im Protokoll nachlesen kann. In seinem eleganten und wohl formulierten Redebeitrag hat Pat Cox u. a. auf eine Sachfrage verwiesen, der ich sehr großes Gewicht beimesse. Es handelt sich dabei um das Vermittlungsergebnis, das wir bezüglich der Übernahme von Unternehmen erreicht haben, wobei ich es sehr beunruhigend fände, wenn das Parlament sich nicht daran halten würde. Das ist ein einmaliges Ereignis, das prinzipielle Konsequenzen für die zukünftige Arbeit des Parlaments haben wird. Deshalb appelliere ich an das Parlament, Loyalität gegenüber diesem Vermittlungsverfahren zu zeigen, so wie es Herr Cox ausgedrückt hat. Lassen Sie mich auch betonen, dass ich das vom Abgeordneten van Velzen angesprochene Thema, das ja auch ich in meinen einleitenden Worten aufgegriffen habe, für sehr bedeutsam halte. Es stimmt, dass wir in der Regel davon ausgehen, dass die Beitrittskandidaten die größten Schwierigkeiten zu meistern haben. Natürlich ist es schwer für sie, sich an unsere Forderungen anzupassen, aber sie treiben Reformprozess mit Kraft und deutlicher Zielrichtung voran. Wenn wir jetzt in die Endphase der Verhandlungen eintreten, wird sich meiner Meinung nach zeigen, dass es bei den Mitgliedstaaten am kompliziertesten sein wird, Positionen zu formulieren. Während der kurzen Zeit unseres Ratsvorsitzes haben wir die Erfahrung gemacht, dass wir genau darauf die meiste Arbeit verwenden mussten. Ich teile voll und ganz die Auffassung, dass uns schwere Aufgaben bevorstehen, z. B. in der Agrar- und Regionalpolitik, die natürlich auch der Struktur der gegenwärtigen europäischen Politik auf den Grund gehen werden. Ferner möchte ich hervorheben, dass der Abgeordnete Corbett aus einen sehr klugen Kommentar zum Charakter der Ratspräsidentschaft geäußert hat. Ich möchte vor der jetzt zu erkennenden Tendenz warnen, dass man bei jedem neuen Land, das den Vorsitz im Europäischen Rat übernimmt, glaubt, die Union würde nun von Grund auf geändert. Es ist außerordentlich wichtig, dass die Verantwortungsträger im Rat ihre Aufgabe als Verpflichtung betrachten, so dass ein Ratsvorsitz nahtlos an den andern anschließt. Die Politik muss definiert sein und gegebenenfalls weiterentwickelt werden, aber stets müssen die gemeinsamen Interessen der Union überwiegen und die nationalen Aspekte in den Hintergrund treten. Daran haben wir uns bei unserer Arbeit orientiert. Einige fanden das langweilig, indessen bin ich überzeugt davon, dass diese Einstellung notwendig ist, wenn die Arbeitsmethode der wechselnden Ratspräsidentschaft auch zukünftig funktionieren soll. Ich möchte die Worte von Herrn Corbett wirklich unterstreichen. Herr Anders Wijkman hat sich über den Mangel an Zukunftsdiskussion während des Ratsvorsitzes Schwedens beklagt. Lassen Sie mich ihm direkt antworten, dass ich diesen Vorwurf bereits gehört habe. Womit haben wir uns während der schwedischen Ratspräsidentschaft beschäftigt? Mit Außenpolitik, Umweltpolitik, Erweiterung der Union das ist doch in höchstem Grade eine Zukunftsdiskussion. Einige meinen jedoch, dabei müsse es um die Strukturen der Union gehen und implizieren dabei oftmals, dass das Führen einer Debatte um die Zukunft der Union einen föderalen Ansatz voraussetzt. Dieser Auffassung bin ich nicht, sondern ich meine, es muss in dieser Diskussion darum gehen, was wir erreichen wollen. Lassen Sie uns dann während des belgischen, spanischen und dänischen Ratsvorsitzes schrittweise zu einer Diskussion darüber übergehen, welche Entwicklung dieser politische Wille hinsichtlich der Institutionen der Union erfordert. So sollten wir die Sache betrachten. Ferner haben wir während des schwedischen Ratsvorsitzes in höchstem Maße zu einer Diskussion über die Zukunft der Union beigetragen. Dabei geht es um die Erweiterung, die Außen- und Sicherheitspolitik und die Umwelt. Dem Abgeordneten Bradbourn möchte ich sagen, dass ich dankbar bin für seinen Redebeitrag. Ausgehend von seiner konservativen Sicht, hat er nämlich einen wichtigen Punkt beleuchtet. Es ist ja gesagt worden, dass die Schlussfolgerungen von Göteborg bezüglich der Umweltfragen nicht detailliert seien und keine Verpflichtung oder Herausforderung beinhalten würden. Die Kritik von Herrn Bradbourn, dass sie zu weitgehend und zu detailliert seien, zeigt jedoch, dass sie genau das sind. Sie detailliert! Alle, denen die Schlussfolgerungen nicht weit genug gehen, haben mit Herrn Bradbourns Redebeitrag eine gute und deutliche Antwort erhalten. Lassen Sie es mich so formulieren, ich bin dankbar für Herrn Bradbourns Beitrag, teile aber seine Auffassung nicht. Lassen Sie mich abschließend noch bemerken, dass die vom Abgeordneten Dell'Alba angesprochene Angelegenheit sich vielleicht als das wichtigste Ereignis während des halben Jahres des schwedischen Ratvorsitzes erweisen wird. Dabei denke ich spontan an die Auslieferung von Slobodan Milosevic nach Den Haag, die natürlich in keinem direkten Zusammenhang mit dem Handeln der schwedischen Ratpräsidentschaft steht, aber ein Ergebnis des konsequenten Auftretens u. a. der Europäischen Union in dieser Frage ist. Sie ist das Ergebnis unserer auf bestimmten Wertvorstellungen und der Verteidigung der Menschenrechte basierenden Außenpolitik. Die Auslieferung von Milosevic nach Den Haag kann in der Zukunft sehr wohl als das wirklich große Ereignis beschrieben werden, mit dem die Außenpolitik ihren Charakter änderte und mit dem bekräftigt wurde, dass derjenige, der sich, wo auch immer in der Welt, an seinen Mitmenschen oder anderen vergeht oder aus ethnischen Gründen Kriege anzettelt, wahrgenommen, beobachtet und zur Verantwortung gezogen wird. Letztendlich wird er sich dann vor einer international einigen politischen Öffentlichkeit, deren Werte auf Demokratie und Menschenrechte basieren, zu verantworten haben. Die Auslieferung von Milosevic nach Den Haag ist ein großes politisches Ereignis und ein Sieg für alle, die an eine auf gemeinsamen Werten aufbauende Außenpolitik glauben."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να σχολιάσω εν συντομία ορισμένες από τις παρεμβάσεις, επιτρέψτε μου όμως να εκφράσω καταρχάς τις θερμές μου ευχαριστίες για τα θετικά σχόλια που απηύθυναν εδώ στο Κοινοβούλιο διάφορες πολιτικές ομάδες προς τη σουηδική Προεδρία. Ευχαριστώ επίσης θερμά και όλους όσους εργάστηκαν σκληρά και με ενθουσιασμό για τη σουηδική Προεδρία. Ιδιαίτερα ευχαριστώ την ομάδα ανωτάτων υπαλλήλων επικεφαλής της οποίας ήταν ο υφυπουργός κ. Lars Danielsson, το έργο της οποίας θα ήθελα να εξάρω τη στιγμή αυτή. Σας ευχαριστώ για την καλή συνεργασία που είχατε με τη σουηδική Προεδρία! Θα ήθελα καταρχάς να αναφερθώ στις διαδηλώσεις στο Γκέτεμποργκ: είμαστε δημοκράτες. Είμαστε υπέρ του δικαιώματος ελεύθερης διαδήλωσης. Είμαστε κατά της βίας. Καταδικάζουμε όλους όσους χρησιμοποιούν βία για την καταστολή πολιτικών εκδηλώσεων. Στο Γκέτεμποργκ διεξαγάγαμε έναν ευρύ και δημοκρατικό διάλογο με πολίτες που είχαν απόψεις διαφορετικές από τις δικές μας. Ήταν καλό αυτό, διότι ακριβώς δημοκρατία σημαίνει συζήτηση και πειθώ. Πέρα όμως από αυτές τις συζητήσεις, υπήρξε μία σχετικά μικρή ομάδα χούλιγκανς με έντονη διεθνή παρουσία, την οποία αντιμετωπίσαμε στο παρελθόν σε άλλες διοργανώσεις και φοβούμαι ότι θα αντιμετωπίσουμε ενδεχομένως και στο μέλλον. Τα άτομα αυτά θα πρέπει να αντιμετωπίζονται με απόλυτα αποφασιστικό τρόπο από την αστυνομία και τις δυνάμεις του νόμου, οι οποίες μάλιστα πραγματοποίησαν ένα εξαιρετικό έργο στο Γκέτεμποργκ. Αυτοί οι φανατικοί χούλιγκανς αυτοαποκαλούνται συχνά αντιφασίστες. Θα ήθελα να τονίσω ότι δεν έχω δει ποτέ πιο φασιστοειδείς μεθόδους από αυτές που εφάρμοσαν αυτοί. Ολόκληρη η προσέγγισή τους προς την πολιτική είναι φασιστοειδής. Οι βίαιες μέθοδοι που χρησιμοποιούν είναι φασιστικές. Αποκαλώ αυτούς τους ακριβώς για να δείξω ότι τα δύο άκρα συναντήθηκαν. Στην ευρωπαϊκή πολιτική έχουμε δει πολλά ανάλογα παραδείγματα στο παρελθόν. Ίσως δούμε τέτοια παραδείγματα και στο μέλλον, όμως εμείς οι δημοκράτες οφείλουμε να επιδείξουμε ένα αρραγές μέτωπο απέναντι στα άτομα αυτά! Χρειαζόμαστε ένα αρραγές μέτωπο απέναντι στη βία, τον φασισμό και τον κομμουνισμό. Αυτό είναι το δίδαγμα του Γκέτεμποργκ. Λυπούμαι εξάλλου που δεν παρίσταται στη συνεδρίαση ο επικεφαλής της Ομάδας του ΕΛΚ, κ. Poettering. Θα ήταν χρήσιμο να είχε ακούσει απευθείας αυτά τα ταπεινά σχόλια που απευθύνω εκ μέρους του Συμβουλίου. Ελπίζω παρόλα αυτά να διαβάσει στα πρακτικά αυτές τις απλές σκέψεις που εκφράζω. Ο κ. Pat Cox στην εύγλωττη και καλά διατυπωμένη παρέμβασή του αναφέρθηκε μεταξύ άλλων σε ένα ζήτημα ουσίας το οποίο θεωρώ ιδιαίτερα σημαντικό, δηλαδή το αποτέλεσμα της διαδικασίας συνδιαλλαγής στο οποίο καταλήξαμε σχετικά με τις εξαγορές επιχειρήσεων. Θα με ανησυχούσε εξαιρετικά τυχόν άρνηση του Κοινοβουλίου να υιοθετήσει το αποτέλεσμα της συνδιαλλαγής. Κάτι τέτοιο θα ήταν άνευ προηγουμένου και θα είχε σημαντικές συνέπειες για το έργο του Κοινοβουλίου στο μέλλον. Για τον λόγο αυτό καλώ το Κοινοβούλιο να παραμείνει πιστό στη διαδικασία της συνδιαλλαγής που πραγματοποιήσαμε, όπως ακριβώς ζήτησε και ο κ. Pat Cox. Θα ήθελα να αναφέρω επίσης ότι εκτιμώ αυτό που ανέφερε ο κ. Van Velzen και στο οποίο αναφέρθηκα και εγώ στην αρχική μου παρέμβαση, δηλαδή ότι συχνά θεωρούμε ότι οι υποψήφιες χώρες είναι αυτές που αντιμετωπίζουν τις μεγαλύτερες δυσκολίες. Φυσικά είναι δύσκολο για τις χώρες αυτές να προσαρμοστούν στους όρους που θέτουμε, ωστόσο αυτές οι χώρες προωθούν αποφασιστικά τη τους διαδικασία μεταρρυθμίσεων έχοντας σαφείς στόχους. Καθώς εισερχόμαστε στην τελική φάση των διαπραγματεύσεων, θεωρώ ότι θα αποδειχθεί πως οι μεγαλύτερες δυσκολίες για τη διατύπωση θέσεων βρίσκονται μεταξύ των κρατών μελών. Η πείρα μας λέει ότι κατά το σύντομο διάστημα της Προεδρίας μας ήταν το πιο περίπλοκο πρόβλημα. Συμφωνώ απολύτως με την άποψη ότι έχουμε μπροστά μας δύσκολα κεφάλαια προς συζήτηση, π.χ. τη γεωργική και περιφερειακή πολιτική, ζητήματα τα οποία θα πρέπει φυσικά να αναλύσουμε σε βάθος με τις δομές που διαθέτουμε τη στιγμή αυτή στην ευρωπαϊκή πολιτική. Περαιτέρω θεωρώ πολύ σωστές τις απόψεις του κ. Corbett από το Ηνωμένο Βασίλειο σχετικά με τον χαρακτήρα της Προεδρίας. Διαγράφεται μία αρνητική τάση, κάθε φορά που αλλάζει η Προεδρία του Συμβουλίου να θεωρούν ορισμένοι ότι η Ένωση θα αλλάξει εκ βάθρων. Είναι εξαιρετικά σημαντικό να θεωρεί τα καθήκοντά της κάθε Προεδρία του Συμβουλίου ως μία προσπάθεια στο πλαίσιο της διαδοχής της μίας Προεδρίας από την άλλη. Η πολιτική θα πρέπει να είναι σταθερή και ενδεχομένως να προωθείται. Ωστόσο κύριος άξονας θα πρέπει να είναι το κοινό συμφέρον της Ένωσης. Οι εθνικές πτυχές θα πρέπει επομένως να μπουν στο περιθώριο. Έτσι εργαστήκαμε εμείς. Ορισμένοι δεν συμφωνούν με την προσέγγισή μας, είμαι όμως πεπεισμένος ότι είναι μία αναγκαία προσέγγιση προκειμένου να διατηρηθεί και στο μέλλον η μέθοδος της εκ περιτροπής Προεδρίας. Είναι πάρα πολύ σωστά αυτά που ανέφερε ο κ. Corbett. Ο κ. Anders Wijkman εξέφρασε τη δυσαρέσκειά του για τις ελλείψεις που παρουσίασε η συζήτηση για το μέλλον της Ένωσης κατά τη σουηδική Προεδρία. Θα ήθελα να του πω ότι αυτά τα σχόλια τα έχω ακούσει και στο παρελθόν. Μα με τι ασχοληθήκαμε κατά το διάστημα της Προεδρίας μας; Με την εξωτερική πολιτική, την πολιτική για το περιβάλλον, τη διεύρυνση της Ένωσης – δεν είναι αυτά κατεξοχήν ζητήματα που αφορούν το μέλλον της Ένωσης; Ορισμένοι όμως θεωρούν ότι συζήτηση για το μέλλον της Ένωσης σημαίνει συζήτηση για τις δομές των οργάνων και προσθέτουν συχνά ότι χρειαζόμαστε κάποια ομοσπονδιακή προσέγγιση προκειμένου να έχουμε το δικαίωμα να συμμετάσχουμε στη συζήτηση για το μέλλον της ΕΕ. Εγώ διαφωνώ και θεωρώ ότι η συζήτηση για το μέλλον της ΕΕ θα πρέπει να αναλύσει τους στόχους τους οποίους θέλουμε να επιτύχουμε. Ας περάσουμε σταδιακά στη συνέχεια, κατά το διάστημα της βελγικής, της ισπανικής και της δανικής Προεδρίας, σε μία συζήτηση για την εξέλιξη των οργάνων της Ένωσης που απαιτείται προκειμένου να επιτύχουμε τους στόχους αυτούς. Έτσι θα πρέπει να προχωρήσουμε και έτσι καθίσταται σαφές ότι η συνεισφορά της σουηδικής Προεδρίας στο διάστημα αυτό αποτέλεσε αναμφίβολα μία συζήτηση για το μέλλον της Ένωσης. Πρόκειται για τη διεύρυνση, πρόκειται για την εξωτερική πολιτική και την πολιτική ασφάλειας, πρόκειται για το περιβάλλον. Θα ήθελα να ευχαριστήσω τον κ. Bradbourn για την παρέμβασή του. Ως συντηρητικός έθιξε ένα σημαντικό ζήτημα. Είχαν πει ορισμένοι ότι τα συμπεράσματα του Γκέτεμποργκ για το περιβάλλον δεν θα έπρεπε να ήταν λεπτομερή ή δεσμευτικά. Ο κ. Bradbourn αντέτεινε ότι είναι σωστό αυτό που αναφέρεται ότι τα συμπεράσματα πάνε πολύ μακριά και ότι είναι πολύ λεπτομερή. Είναι λεπτομερή! Ο κ. Bradbourn έδωσε μία καλή και σαφή απάντηση σε όλους όσους κατέκριναν αυτά τα συμπεράσματα ότι δεν πήγαιναν αρκετά μακριά. Θα ήθελα να τον ευχαριστήσω για την παρέμβασή του, όμως, ας το πω έτσι, δεν συμφωνώ με την άποψή του. Θα ήθελα, τέλος, να υπογραμμίσω ότι ο κ. Dell'Alba αναφέρθηκε σε κάτι που ίσως αποδειχθεί το σημαντικότερο γεγονός που συνέβη κατά το εξάμηνο της σουηδικής Προεδρίας. Μου έρχεται κατευθείαν στο νου η έκδοση του Μιλόσεβιτς στη Χάγη, κάτι που δεν αποτελεί φυσικά άμεση συνέπεια των προσπαθειών της σουηδικής Προεδρίας, αλλά οφείλεται μεταξύ άλλων στην αποφασιστική στάση της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Αποτελεί απόρροια μίας προσέγγισης στις εξωτερικές σχέσεις η οποία στηρίζεται σε αξίες. Αποτελεί απόρροια της σημασίας που δίνουμε στα ανθρώπινα δικαιώματα. Η έκδοση του Μιλόσεβιτς στη Χάγη θα χαρακτηριστεί ίσως στο μέλλον ως μία αποφασιστική καμπή κατά την οποία άλλαξε ο χαρακτήρας της εξωτερικής πολιτικής, καθώς οποιοσδήποτε διαπράττει εγκλήματα κατά των συμπολιτών του ή άλλων, οποιοσδήποτε προωθεί τον πόλεμο για εθνικιστικούς λόγους, οπουδήποτε στον πλανήτη, θα εντοπίζεται, θα διώκεται και θα προσάγεται στη δικαιοσύνη και θα καλείται να λογοδοτήσει απέναντι στο σύνολο της διεθνούς κοινής γνώμης, η οποία στηρίζεται σε συγκεκριμένες αξίες για τη δημοκρατία και τα ανθρώπινα δικαιώματα. Η έκδοση του Μιλόσεβιτς στη Χάγη αποτελεί ένα πολιτικό γεγονός τεράστιας σημασίας και θρίαμβο όσων πιστεύουν σε μία εξωτερική πολιτική η οποία βασίζεται στις κοινές μας αξίες."@el8 "Mr President, I would like to comment briefly on a few speeches, but let me first express my warm gratitude for the praise which the Swedish presidency has received from various party groups in Parliament. I would like to extend thanks to everyone who has worked hard and enthusiastically for the Swedish presidency. The group of senior civil servants led by Under-Secretary of State Lars Danielsson should also, of course, receive particular mention in this context. Thank you for such excellent cooperation during the Swedish presidency. First of all, I would like to say something about the demonstrations in Göteborg: We are democrats. We support the right to demonstrate. We are against violence. We condemn anyone who uses violence to subvert political processes. What happened in Göteborg was that we had a wide-ranging democratic dialogue with people of different opinions to ourselves. That was good, as the point of democracy is to be able to get together and exchange views. What happened beyond that was that there was a relatively small group of hooligans who are very active internationally, whom we have seen before in other circumstances and whom I fear we may see again in the future. They must be treated very firmly by the forces of law and order, who did an excellent job in Göteborg, by the way. These militant hooligans often call themselves anti-fascists. That is their own way of describing themselves. I must say that I have never seen anything more fascistic than their methods of operation. Their whole way of addressing politics is fascistic. Their whole way of using violence is the way of fascism. When I use the label for these this is in fact to show that both extremes have merged. We have seen many examples of this before in European politics. Perhaps we will see further examples, but never let us as democrats be pitted against one another in this context. We must present a united front against violence, fascism and communism. That is the lesson to be learned from Göteborg. I am sorry that the leader of the PPE-DE Group, Mr Poettering, is not present. It would have been valuable if he could have listened directly to these humble views from a representative of the Council. I hope, even so, that he will be able to read these simple thoughts in the minutes. In his elegant and well-formulated speech, Mr Cox touched on a matter to which I attach great importance, and that is the conciliation which we have achieved on company takeovers. I would be extremely concerned if Parliament did not support the conciliation results. This is a unique event and something which will have fundamental consequences for Parliament’s work in the future. I therefore urge Parliament to show support, in the way described by Mr Cox, for the conciliation process that has taken place. Let me also say that I value what Mr Van Velzen said about the tendency we have, and to which I referred in my introduction, to see the candidate countries as the ones facing the greatest difficulties. It is clearly difficult for them to adapt to the demands we set, but reform process is run with energy and clear goals. As we approach the final chapter of the negotiations, I believe that it is within the circle of the Member States that it will be most difficult to formulate positions. In our experience during our short presidency is what we had to spend most time on. I fully support the view that we have difficult chapters ahead of us, for example agricultural and regional policy, matters which naturally also form the foundation for the structure which we currently have in European politics. Let me also say that Mr Corbett from the UK made a very good point about the character of the presidency. I would warn against the development we are now seeing whereby every time a new country holds the presidency of the European Council, there is a belief that the Union must be fundamentally changed. It is incredibly important that those who lead the Council see their task as a responsibility which means that one presidency interlocks with another. Policy must remain stable and, if appropriate, be taken forwards. However, the guiding principle must be the common interests of the Union, and the national aspect must therefore be pushed into the background. This is the way we have operated. Some have seen this as boring, but I am convinced that it is a necessary approach if the working method of a rotating presidency is to survive in the future. I strongly support what Mr Corbett said. Mr Wijkman regrets the lack of debate on the future of Europe during the Swedish presidency. Let me say directly to him that I have heard this before. What exactly have we been doing during the Swedish presidency? Foreign policy, environmental policy, enlargement of the EU that is as much of a debate about the future as you can have. However, by debate on the future of Europe, some mean the Union’s structures and often add that you have to have some sort of federal impulse to qualify as a debater of the future in the EU. I myself do not share this view, but believe that the debate on the future must now address what we want to achieve. So let us gradually, during the Belgian presidency, the Spanish presidency and the Danish presidency, enter into discussions as to what this political will requires in the form of expanded institutions within the EU. This is the way we should look at it, and that is why what we have contributed during the Swedish presidency has been to the very highest degree a debate about the future. The issues are enlargement, foreign and security policy and the environment. Let me say to Mr Bradbourn that I am grateful for his words as, from his Conservative point of view, he put his finger on an important point. It has, of course, been said that the environmental conclusions in Göteborg should not be detailed and should not in any way be compulsory or challenging. The criticism from Mr Bradbourn to the effect that they go too far and are too detailed shows, however, that they are exactly that. They detailed. All those who criticise these conclusions for not going far enough have, in actual fact, been answered quite well and clearly by his speech. I am grateful for Mr Bradbourn’s contribution, but I do not share his view. That is more or less where I stand. Let me finally say that Mr Dell’Alba brought up what may prove to be the biggest event of the six months of the Swedish presidency. What I am spontaneously thinking of, namely the extradition of Milosevic to The Hague, is not of course a direct consequence of action by the Swedish presidency, but it is a consequence of the firm action by the European Union and others on this issue. It is a consequence of a value-based approach to relations in terms of foreign policy. It is a consequence of our promoting human rights. It may well be that the extradition of Milosevic to The Hague will in future be described as the vital, major event which changed the character of foreign policy, as those who turn on their citizens or others or who wage war on ethnic grounds – wherever in the world it may be – are observed and monitored, made to answer for their actions and held accountable before internationally united political opinion, based on values of democracy and human rights. The extradition of Milosevic to The Hague is a major political event and a victory for all those who believe in a foreign policy based on common values."@en3 "(SV) Señor Presidente, comentaré brevemente algunas intervenciones, pero, en primer lugar, permítame dejar constancia de mi gratitud por los reconocimientos que han expresado los diversos Grupos políticos sobre la Presidencia sueca. Es un agradecimiento que quiero hacer extensivo a todos los que han trabajado intensamente y se han comprometido con la Presidencia sueca. El grupo de experimentados funcionarios dirigido por el Secretario de Estado, Lars Danielsson, debe ser mencionado especialmente en este contexto. ¡Gracias por su colaboración durante la Presidencia sueca! En primer lugar quiero referirme a las manifestaciones en Gotemburgo: somos demócratas, defendemos el derecho a manifestarse, nos oponemos a la violencia y condenamos a los que emplean la violencia para ejercer presión sobre procesos políticos. Lo que ha ocurrido en Gotemburgo fue que dialogamos amplia y democráticamente con personas que tenían criterios diferentes a los nuestros. Fue provechoso, ya que en una democracia hay que intercambiar opiniones. Lo que ocurrió a continuación es que había un grupo relativamente pequeño de gamberros muy activos en la escena internacional, personas a las que hemos visto anteriormente y que me temo que volveremos a ver. La policía y las fuerzas del orden, que realizaron un excelente trabajo en Gotemburgo, deben enfrentarlos con determinación. Esos gamberros se denominan a sí mismos antifascistas. Debo confesar que jamás he visto algo más parecido al fascismo que sus métodos de trabajo. Toda su actitud hacia la política es propia de fascistas. Todos sus métodos violentos son fascistas. Cuando pongo la etiqueta de a esos es para demostrar que ambos extremos se han juntado. Hemos visto numerosos ejemplos en la política europea. Quizá tengamos que volver a vivirlos, pero ¡los demócratas no debemos enfrentarnos! Debemos presentar un frente unido contra la violencia, contra el fascismo y contra el comunismo. Esta es la lección de Gotemburgo. Lamento que no esté presente el Sr. Poettering, jefe del Grupo PPE-DE. Habría sido muy provechoso que escuchase directamente los humildes puntos de vista de los representantes del Consejo. Espero que se informe de estos sencillos pensamientos a través de las actas. En su elegante y bien articulada intervención, Pat Cox mencionó un asunto al que asigno gran relevancia, esto es, la conciliación en relación con la transferencia de empresas. Me preocuparía mucho que el Parlamento ignorase los resultados de la conciliación. Es un hecho único y algo que va a tener consecuencias para los trabajos futuros del Parlamento. Por eso insto al Parlamento a ser fiel con el resultado de la conciliación, tal como señaló Pat Cox. Permítanme decir también que valoro positivamente lo expresado por el diputado Van Velzen, y que yo mencioné en mi intervención, esto es, que tenemos la tendencia a considerar que los mayores problemas radican en los países candidatos. Esta claro que les resulta difícil adecuarse a las exigencias que les ponemos, pero procesos de reformas se desarrollan con energía y clara conciencia de los objetivos. Ahora que nos acercamos al fin de las negociaciones, creo que se va a demostrar que los países miembros son los que tienen las principales dificultades para definir posiciones. Nuestra experiencia durante el corto tiempo que ejercimos la Presidencia es que ha sido lo que ha demandado los mayores esfuerzos. Comparto plenamente la idea de que estamos ante difíciles capítulos, por ejemplo, la agricultura y la política regional, materias que estudiaremos minuciosamente dentro de la estructura actual de la política europea. Permítanme decir que el diputado Corbett de manifestó una idea muy interesante sobre el carácter de la Presidencia. Quisiera hacer un llamado de advertencia sobre esta tendencia, esto es, pensar que cada vez que un país asume la Presidencia en el Consejo Europeo se va a reformar la Unión desde sus cimientos. Es extraordinariamente importante que quien presida el Consejo entienda su tarea como una responsabilidad continuada, que implica que cada Presidencia debe acoplarse a las demás. La política debe ser estable y, si es posible, hay que hacerla avanzar. Sin embargo, los intereses comunes de la Unión deben ser prioritarios y, por ese motivo, hay que dejar los aspectos nacionales en un segundo plano. Así hemos trabajado. Hay quienes piensan que ha sido aburrido, pero estoy convencido de que es una actitud necesaria si queremos mantener las Presidencias rotativas. Valoro muy positivamente las palabras del Sr. Corbett. El diputado Anders Wijkman se lamenta por el deficiente debate sobre el futuro durante la Presidencia sueca. Permítanme decirle directamente que eso lo he escuchado antes. ¿De qué nos hemos ocupado entonces durante la Presidencia sueca? De política exterior, de política medioambiental, de la ampliación de la Unión; ¡esto es el debate del futuro! Sin embargo, hay quienes opinan que este debate debe versar sobre las estructuras de la Unión y señalan que hay que tener una especie de postura federalista como mérito para poder debatir estos temas en la UE. No estoy de acuerdo con esto y opino que el debate sobre el futuro debe versar sobre lo que queremos alcanzar. Después, paulatinamente durante las Presidencias belga, española y danesa, discutamos las instituciones que requiera esta voluntad política. Así hay que entenderlo, y entonces somos nosotros, la Presidencia sueca, los que más hemos contribuido a este debate. Se trata de la ampliación, se trata de la política exterior y de seguridad, se trata del medio ambiente. Permítanme decir al diputado Bradbourn que agradezco su intervención. Señaló, desde su perspectiva conservadora, un punto importante. Se ha dicho que las conclusiones medioambientales de Gotemburgo no son detalladas, que no son obligatorias y que ni siquiera constituyen un reto. Las críticas del Sr. Bradbourn – que esas conclusiones van demasiado lejos y que son detalladas – demuestran, sin embargo, justamente que son así. ¡ detalladas! Todos los que critican esas conclusiones por ser insuficientes han tenido en la intervención del Sr. Bradbourn una respuesta bastante buena y clara. Doy las gracias al Sr. Bradbourn por su intervención, pero no comparto sus ideas. Así, aproximadamente, creo que puedo describir la situación. Por último, permítanme decir que el diputado Dell’Alba mencionó algo que quizá sea lo más importante ocurrido durante el semestre de Presidencia sueca. Pienso espontáneamente en que la entrega de Milosevic a La Haya no es una consecuencia directa de las actuaciones de la Presidencia sueca, pero sí es una consecuencia, entre otras cosas, de la firme actitud de la Unión Europea en esta materia. Es consecuencia de entender que las relaciones internacionales se fundamentan en valores. Es consecuencia de nuestra defensa de los derechos humanos. La entrega de Milosevic a La Haya podrá describirse en el futuro como el gran hecho que cambió el carácter de la política exterior, que el que atropella a sus conciudadanos o a otras personas, el que inicia guerras con fundamentos étnicos, dondequiera que se encuentre, será visto, será descubierto y será juzgado por una opinión internacional políticamente unánime, fundamentada en valores democráticos y en los derechos humanos. La entrega de Milosevic a La Haya es un hecho político de gran magnitud y una victoria para todos los que creen en una política exterior asentada en valores comunes."@es12 "Arvoisa puhemies, aion lyhyesti kommentoida joitakin puheenvuoroja, mutta sallikaa minun ensin kiittää lämpimästi niistä tunnustuksista, joita puheenjohtajavaltio Ruotsi on saanut parlamentin eri puolueryhmiltä. Välitän mielelläni tämän kiitoksen kaikille niille, jotka ovat tehneet kovasti työtä Ruotsin puheenjohtajakaudella ja osallistuneet sen toteuttamiseen. Tässä yhteydessä on tietenkin huomioitava erityisesti valtiosihteeri Lars Danielssonin johtama vanhempien virkamiesten ryhmä. Kiitos hyvästä yhteistyöstä Ruotsin puheenjohtajakauden aikana! Haluan aivan ensimmäiseksi sanoa jotain Göteborgin mielenosoituksista: me olemme demokraatteja. Me kannatamme mielenosoitusoikeutta. Vastustamme väkivaltaa. Tuomitsemme kaikki, jotka käyttävät väkivaltaa poliittisten prosessien tukahduttamiseen. Göteborgin tapahtumissa kyse oli siitä, että kävimme laajaa demokraattista vuoropuhelua sellaisten ihmisten kanssa, joiden käsitykset poikkesivat omista käsityksistämme. Se oli hyvä asia, koska demokratiassahan on tarkoitus tavata toisiaan ja korjata käsityksiä. Näiden tapahtumien ohella olemassa oli suhteellisen pieni ryhmä kansainvälisesti erittäin aktiivisia huligaaneja, jotka olemme nähneet aikaisemmissakin yhteyksissä, ja pelkäänpä, että kohtaamme heidät jatkossakin. Sekä poliisin että järjestysvallan, jotka muutoin tekivät erittäin hyvää työtä Göteborgissa, on kohdattava heidät erittäin määrätietoisesti. Nämä taistelunhaluiset huligaanit kutsuvat itseään usein antifasisteiksi. Minun on sanottava, että heidän toimintatapansa on fasistisin, mitä olen koskaan nähnyt. Koko heidän suhtautumistapansa politiikkaan on fasistinen. Koko heidän väkivaltainen työskentelytapansa on fasistista. Kutsun näitä koska haluan todellakin osoittaa, että poliittisen kentän ääripäät ovat kohdanneet toisensa. Siitä on saatu aiemminkin esimerkkejä eurooppalaisessa politiikassa. Se tulee ehkä toistumaan, mutta älkäämme koskaan demokraatteina olko eri mieltä tästä asiasta. Meidän kaikkien on yhdessä vastustettava väkivaltaa, fasismia ja kommunismia. Sen Göteborg meille opetti. Olen lisäksi pahoillani siitä, että PPE-DE-ryhmän puheenjohtaja, jäsen Poettering, ei ole läsnä. Olisi ollut hyvä, jos hän olisi kuullut nämä nöyrät näkemykset suoraan neuvoston edustajalta. Toivon, että hän voi pöytäkirjan avulla tutustua näihin yksinkertaisiin ajatuksiin. Elegantissa ja hyvin muotoillussa puheessaan jäsen Pat Cox viittasi muun muassa siihen asiakysymykseen, jota pidän erittäin tärkeänä, nimittäin siihen sovittelutulokseen, johon olemme päätyneet yritysostojen kohdalla. Olisin erittäin huolestunut, jos parlamentti ei noudattaisi sovittelutulosta. Kyse on ainutlaatuisesta tapahtumasta, jolla on periaatteellisia vaikutuksia parlamentin tulevaisuudessa tekemään työhön. Sen vuoksi kehotan parlamenttia noudattamaan käytyä sovitteluprosessia siten kuin Pat Cox ehdotti. Sallikaa minun edelleen sanoa, että arvostan sitä, mitä jäsen Van Velzen sanoi, ja minkä minäkin otin esille puheenvuorossani, nimittäin sitä, että meillä on tapana tarkastella ehdokasvaltioita valtioina, joilla on eniten vaikeuksia. On selvää, että niiden on vaikeaa sopeutua asettamiimme vaatimuksiin, mutta uudistusprosessia viedään eteenpäin voimakkaasti ja hyvin määrätietoisesti. Kun me nyt olemme neuvottelujen loppuvaiheessa, havaitsemme uskoakseni sen, että kantojen muotoileminen on vaikeinta jäsenvaltioiden piirissä. Lyhyen puheenjohtajakauden aikana saamamme kokemukset osoittavat, että jouduimme työskentelemään eniten juuri asian parissa. Olen täysin samaa mieltä siitä, että edessämme on vaikeita asioita, esimerkiksi maatalous ja aluepolitiikka, sellaisia asioita, joita tullaan selvittämään perusteellisesti Euroopan politiikan nykyisen rakenteen puitteissa. Sallikaa minun lisäksi sanoa, että Yhdistyneitä kuningaskuntia edustava jäsen Corbett esitti erittäin viisaan näkemyksen puheenjohtajakauden luonteesta. Haluan varoittaa nykyisestä kehityksestä, nimittäin siitä, että aina kun Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltio vaihtuu, luulemme, että unioni muuttuu perusteellisesti. On erittäin tärkeää, että ne, jotka johtavat neuvostoa tarkastelevat tehtäväänsä vastuun kantamisen näkökulmasta, joka merkitsee sitä, että puheenjohtajakaudet nivoutuvat toisiinsa. Politiikan on pysyttävä samana ja mahdollisesti kehityttävä. Unionin yhteisen edun on kuitenkin oltava se punainen lanka, jota seurataan. Kansallinen puoli on sen vuoksi jätettävä taka-alalle. Olemme työskennelleet niin. Joidenkin mielestä se on ollut ikävää, mutta olen vakuuttunut siitä, että se on välttämätön lähestymistapa, jos haluamme säilyttää tulevaisuudessakin puheenjohtajavaltiota koskevan rotaatioperiaatteen. Arvostan kovasti sitä, mitä jäsen Corbett sanoi. Jäsen Anders Wijkman valitti, että Ruotsin puheenjohtajakaudella ei käyty tarpeeksi tulevaisuutta koskevaa keskustelua. Sallikaa minun sanoa hänelle suoraan, että olen kuullut vastaavaa aikaisemminkin. Minkä asioiden parissa me olemme sitten toimineet Ruotsin puheenjohtajakauden aikana? Olemme toimineet ulkopolitiikan, ympäristöpolitiikan, unionin laajentamisen parissa – nämä kaikki asiat ovat mitä suurimmassa määrin tulevaisuutta koskevaa keskustelua! Osa tarkoittaa tulevaisuutta koskevalla keskustelulla kuitenkin unionin rakenteita, ja he mainitsevat usein, että meidän on myös pystyttävä antamaan jonkinlainen sysäys kohti liittovaltiota, jotta asemamme tulevaisuutta koskevan keskustelun kävijänä EU:ssa olisi oikeutettu. Minä en ole sitä mieltä, vaan mielestäni tulevaisuutta koskevassa keskustelussa nyt on oltava kyse siitä, mitä haluamme saavuttaa. Sallikaa meidän sitten vähitellen, Belgian puheenjohtajakauden aikana, Espanjan puheenjohtajakauden aikana, Tanskan puheenjohtajakauden aikana, ryhtyä keskustelemaan siitä, minkälaista toimielimien kehittämistä tämä poliittinen tahto unionilta vaatii. Niin meidän on tarkasteltava asiaa ja silloin toimintamme Ruotsin puheenjohtajakauden aikana on ollut mitä suurimmassa määrin tulevaisuutta koskevaa keskustelua. Kyse on laajentumisesta, kyse on ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, kyse on ympäristöstä. Sallikaa minun sanoa jäsen Bradbournille, että olen kiitollinen hänen puheenvuorostaan. Hän korosti nimittäin konservatiivisesta näkökulmastaan yhtä tärkeää asiaa. Onhan sanottu, että Göteborgissa annetut ympäristöpäätelmät eivät olisi yksityiskohtaisia, että ne eivät olisi millään tavalla velvoittavia tai millään tavalla silmäänpistäviä. Jäsen Bradbournin esittämä arvostelu, jonka mukaan niissä mennään liian pitkälle ja jonka mukaan ne ovat liian yksityiskohtaisia, osoittaa kuitenkin, että ne ovat juuri sellaisia. Ne juuri sellaisia! Kaikki ne, jotka arvostelevat näitä päätelmiä siitä, että niissä ei mennä tarpeeksi pitkälle, ovat saaneet hänen puheenvuorossaan todellakin melko hyvän ja selkeän vastauksen. Olen kiitollinen jäsen Bradbournin puheenvuorosta, mutta en ole samaa mieltä hänen kanssaan. Haluaisin ilmaista asian kutakuinkin näin. Sallikaa minun lopuksi sanoa, että jäsen Dell'Alba otti esille asian, joka saattaa ehkä osoittautua kaikkein suurimmaksi asiaksi, joka tapahtui sen puolivuotiskauden aikana, jolloin Ruotsi toimi puheenjohtajavaltiona. Mieleeni tulee aivan välitt�mästi Milo�evi�in luovuttaminen Haagiin, mikä ei tietenkään ole suora seuraus puheenjohtajavaltio Ruotsin toiminnasta, vaan muun muassa Euroopan unionin määrätietoisesta esiintymisestä tässä kysymyksessä. Se on seuraus ulkopoliittisia suhteita koskevasta arvoihin perustuvasta näkemyksestä. Se on seuraus siitä, että korostamme ihmisoikeuksia. Milo�evi�in luovuttamista Haagiin voidaan tulevaisuudessa hyvinkin kuvailla sinä todella suurena, tärkeänä tapahtumana, jossa ulkopolitiikka muuttaa luonnettaan, jossa henkilö, joka tekee rikoksen kansalaisiaan tai muita vastaan, joka käy sotaa etnisistä syistä missäpäin maailmaa tahansa, nähdään, huomataan ja asetetaan edesvastuuseen, joutuu vastaamaan teoistaan kansainvälisen yksimielisen poliittisen mielipiteen edessä, jonka perusta on demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevissa arvoissa. Milo�evi�in luovuttaminen Haagiin on suuri poliittinen tapahtuma ja voitto kaikille niille, jotka uskovat yhteisiin arvoihin perustuvaan ulkopolitiikkaan."@fi5 "Monsieur le Président, je commenterai brièvement quelques interventions, mais permettez-moi d'abord de vous remercier chaleureusement pour les paroles élogieuses que différents groupes au sein de cette Assemblée ont adressées à la présidence suédoise. C'est un remerciement que j'adresse, en outre, à tous ceux qui ont travaillé avec énergie et conviction pour la présidence suédoise. Dans ce contexte, il convient notamment que j'attire l'attention sur les mérites du groupe de hauts fonctionnaires conduit par M. Lars Danielsson, secrétaire d'État. Je vous remercie pour votre collaboration efficace au cours de la présidence suédoise ! Avant toutes choses, je voudrais dire un mot à propos des manifestations de Göteborg. Nous sommes des démocrates. Nous sommes pour le droit de manifester. Nous sommes contre la violence. Nous condamnons tous ceux qui utilisent la violence pour faire obstacle à des processus politiques. Ce qui s'est produit à Göteborg, c'est que nous nous sommes trouvés engagés dans un dialogue démocratique de grande ampleur avec des gens qui n'avaient pas les mêmes opinions que nous. C'était une bonne chose, car le but, dans une démocratie, est bien que les idées se rencontrent et se confrontent. S'est ajoutée à cela la présence d'un groupe international relativement peu nombreux de hooligans très actifs, que l'on a déjà vu apparaître dans d'autres contextes et, je le crains, que nous risquons de revoir en action dans l'avenir. Ce sont des éléments auxquels la police et les forces de l'ordre doivent faire face avec beaucoup de détermination - les forces de l'ordre qui ont du reste fort bien rempli leur mission à Göteborg. Ces voyous militants se qualifient eux-mêmes fréquemment d'antifascistes. Je dois dire que je n'ai jamais rien vu qui ressemble plus à du fascisme que leurs méthodes. Leur façon d'appréhender la politique est de bout en bout mâtinée de fascisme. Leur méthode d'action, qui s'appuie entièrement sur le recours à la violence, est du fascisme. En utilisant l'étiquette à propos de ces j'ai bien l'intention de montrer que les deux extrêmes se sont rencontrés. C'est un fait dont nous avons vu auparavant de nombreuses illustrations dans la politique européenne. Peut-être aurons-nous encore d'autres occasions d'en faire l'expérience, mais en aucun cas nous qui sommes dans le camp de la démocratie ne devrons, dans ce genre de situations, nous dresser les uns contre les autres. Il faut présenter un front uni contre la violence, contre le fascisme et le communisme. Telle est la leçon à tirer de ces événements de Göteborg. Je regrette, par ailleurs, que le leader du groupe PPE-DE, M. Poettering, ne soit pas présent dans l'hémicycle. Il eût été utile qu'il puisse entendre directement ces humbles points de vue de la bouche du représentant du Conseil. J'espère néanmoins qu'il pourra prendre connaissance de ces pensées toutes simples en lisant le procès-verbal de séance. Dans son intervention à la formulation élégante, M. Pat Cox a notamment attiré l'attention sur un sujet auquel j'attache beaucoup d'importance, à savoir la procédure de conciliation que nous avons menée concernant la reprise des entreprises. Je serais extrêmement inquiet si le Parlement devait refuser le résultat de cette conciliation. C'est un événement politique unique en son genre et qui aura, dans l'avenir, des conséquences de principe sur le travail du Parlement. J'encourage donc le Parlement à adhérer au résultat de cette procédure de conciliation, dans l'état d'esprit formulé par M. Pat Cox. Permettez-moi aussi de dire que j'apprécie les propos de M. Van Velzen - propos que j'avais également évoqués dans mon introduction, à savoir que nous avons toujours tendance à penser que ce sont les pays candidats qui sont le plus en butte à des difficultés. Il est clair qu'il ne leur est pas facile de s'adapter aux critères que nous établissons, mais processus de réformes avance de manière décidée vers des objectifs clairs. Lorsque les négociations en seront à la dernière ligne droite, je pense que c'est dans le cercle des États membres que les positions seront le plus difficile à formuler. L'expérience de notre courte période de présidence l'a montré : c'est là ce qui nous a coûté le plus de travail. Je partage totalement l'avis de ceux qui pensent que nous avons devant nous des chapitres difficiles, par exemple l'agriculture et la politique régionale, sous la forme que leur donne actuellement la politique européenne et qui est appelée à disparaître. Permettez-moi aussi de dire que M. Corbett, député britannique, a formulé un point de vue tout à fait judicieux quant au caractère de la présidence. Je voudrais vous mettre en garde contre un phénomène auquel nous assistons en ce moment et qui veut que, lorsque le Conseil européen change de présidence, on s'imagine chaque fois que l'Union va subir une transformation radicale. Il est d'une extrême importance que ceux qui président le Conseil envisagent leur mission comme une responsabilité s'inscrivant dans la continuité, chaque présidence reprenant les tâches de la précédente. La ligne politique doit être fixée et il peut s'agir éventuellement de la mener plus loin. Mais c'est l'intérêt commun de l'Union qui doit servir de référence et la perspective nationale doit donc passer en arrière-plan. C'est de cette manière que nous avons travaillé. Certains ne l'ont pas appréciée, mais je suis convaincu que c'est une nécessité, si nous voulons qu'il soit possible de conserver, à l'avenir, la méthode de la présidence tournante. Je trouve tout à fait juste ce qu'a dit M. Corbett. M. Anders Wijkman a déploré la faiblesse du débat sur l'avenir de l'Europe pendant la présidence suédoise. Je lui répondrai directement que c'est un grief que j'ai déjà entendu formuler. De quoi nous sommes-nous occupés pendant la présidence suédoise ? De politique étrangère, de politique environnementale, de l'élargissement de l'Union - ce qui coïncide, en tous points, avec le débat sur l'avenir de l'Europe ! Mais certaines personnes voient dans ce terme une réflexion sur les structures de l'Union et sous-entendent souvent que l'on doit avoir une sorte de tendance fédéraliste pour pouvoir être admis à débattre de l'avenir de l'UE. Ce n'est pas mon avis : je pense que le débat sur l'avenir de l'Europe doit porter sur ce que nous voulons réaliser. Entrons donc progressivement, au fil des présidences belge, espagnole puis danoise, dans une discussion sur ce que cette volonté politique exige en termes d'institutions au niveau de l'Union. Nous verrons alors le résultat : nous aurons un débat sur l'avenir de l'Europe tout à fait dans la lignée de la contribution apportée par la présidence suédoise, où il sera question de l'élargissement, de politique étrangère et de sécurité, d'environnement. Je voudrais dire à M. Bradbourn que je lui suis reconnaissant pour son intervention. En effet, tout en se situant dans sa perspective conservatrice, il a mis le doit sur un point important. Car on a pu dire que les conclusions de Göteborg en matière d'environnement n'étaient pas suffisamment détaillées, qu'elles n'avaient pas de caractère obligatoire et n'étaient même nullement incitatives. Or la critique formulée par M. Bradbourn, selon qui ces conclusions iraient trop loin et trop dans les détails, montrent bien ce qu'elles sont : elles détaillées ! Tous ceux qui critiquent ces conclusions en arguant de leur timidité auront trouvé dans cette intervention une réponse plutôt claire et satisfaisante. Je suis reconnaissant à M. Bradbourn pour son intervention, mais je ne partage pas son avis. Voilà, grosso modo, la formulation pour laquelle j'opterai. Enfin, je voudrais dire que M. Dell'Alba a évoqué un événement qui pourrait s'avérer le plus important parmi tout ce qui s'est passé durant ce semestre de présidence suédoise. Cet événement auquel je pense spontanément, à savoir l'extradition de M. Milosevic vers La Haye, n'est naturellement pas la conséquence directe de l'action de la présidence suédoise, mais elle découle entre autres de l'attitude ferme de l'Union européenne sur cette question. Elle est la conséquence d'une vision des relations dans le domaine de la politique étrangère, qui repose sur des valeurs et du fait que nous défendons les droits de l'homme. L'extradition de M. Milosevic vers La Haye pourrait fort bien être décrite, dans l'avenir, comme l'événement réellement important qui aura marqué un tournant dans le caractère de notre politique étrangère, le moment à partir duquel ceux qui attentent aux droits des citoyens de leur propre pays ou d'un autre, ceux qui font la guerre au nom de principes ethniques, où que ce soit dans le monde, sont vus, sont observés et devront répondre de leurs actes devant une opinion politique internationale unie, fondée sur les valeurs de la démocratie et des droits de l'homme. L'extradition de M. Milosevic vers La Haye est un événement politique important et une victoire pour tous ceux qui ont foi dans une politique étrangère construite sur des valeurs communes."@fr6 "Signor Presidente, desidero commentare brevemente alcuni interventi, ma anzitutto debbo ringraziare sentitamente per i riconoscimenti tributati alla Presidenza svedese da singoli gruppi politici di questo Parlamento. E’ un ringraziamento che avrò il piacere di trasmettere a tutti quanti hanno lavorato sodo impegnandosi per questa Presidenza; non ultimo, a tale proposito è doveroso ricordare il gruppo di alti funzionari guidato dal segretario di Stato Lars Danielsson. Grazie per l’eccellente cooperazione instaurata sotto Presidenza svedese. Anzitutto, le dimostrazioni a Göteborg. Noi siamo dei democratici. Difendiamo il diritto di manifestare. Siamo contro la violenza. Condanniamo il ricorso alla violenza per reprimere dinamiche politiche. A Göteborg c’è stato un vasto dialogo democratico con persone di avviso diverso dal nostro. E’ stato un bene, perché se la democrazia ha un senso questo è proprio incontrarsi e cambiare idea. Ma a Göteborg c’era anche un gruppo di facinorosi, relativamente piccolo ma molto attivo sul piano internazionale, già visto in azione altrove, che temo ci toccherà vedere all’opera anche in futuro. Queste persone vanno trattate con fermezza dalla polizia e dalle forze dell’ordine, che peraltro a Göteborg hanno svolto un ottimo lavoro. Questi teppisti militanti si autoinvestono spesso della patente di antifascisti. Anzi, ne fanno una bandiera. Ebbene, lasciatemi dire che non ho mai visto nulla di più fascisteggiante dei metodi a cui ricorrono. Anzi, l’intero loro atteggiamento verso la politica è fascistoide. Il loro modo di agire, facendo ricorso alla violenza, è lo stesso del fascismo. E se appiccico l’etichetta di a questi è proprio per sottolineare come i due estremi si tocchino. Anche in passato ne abbiamo avuto numerosi esempi nella politica europea. E forse ne vedremo altri ancora, ma in un simile frangente noi che siamo democratici non dovremo mai metterci gli uni contro gli altri! Dobbiamo restare uniti contro la violenza, contro il fascismo e contro il comunismo. Ecco la lezione di Göteborg. Deploro inoltre che il presidente del gruppo PPE, onorevole Poettering, ora non sia presente. Sarebbe stato bello se avesse potuto ascoltare di persona questi umili punti di vista del rappresentante del Consiglio. Spero comunque, che, grazie al verbale, queste mie semplici riflessioni giungano sino a lui. Nel suo elegante e ben formulato intervento, l'onorevole Cox ha evidenziato una questione specifica alla quale attribuisco grande importanza: la conciliazione raggiunta sulle OPA. Avrei trovato estremamente inquietante che il Parlamento non approvasse l’esito della conciliazione. Si tratta di un evento irripetibile, destinato ad avere conseguenze di fondo sui futuri lavori del Parlamento stesso. Esorto pertanto questo Parlamento alla lealtà verso questa conciliazione, proprio come ricordato dall’onorevole Cox. Desidero inoltre manifestare il mio apprezzamento per le posizioni espresse dall’onorevole Van Velzen, cui ho alluso a mia volta nel mio intervento: la tendenza a considerare i paesi candidati come la fonte delle principali difficoltà. E’ chiaro che per quei paesi sia difficile conformarsi ai requisiti che abbiamo posto, ma il processo di riforma va avanti vigorosamente verso obiettivi chiari. Ora che i negoziati imboccano la dirittura d’arrivo, credo che saranno gli attuali Stati membri a trovarsi in difficoltà nell’enucleare posizioni chiare. Questa è stata la nostra esperienza nel breve periodo di Presidenza: è stato proprio questo l’aspetto cui abbiamo dovuto dedicare più energie. Condivido appieno la visione che quelli che ancora ci attendono sono capitoli spinosi, come la politica agricola e la politica regionale, e che ci porteranno ai fondamenti dell’attuale struttura della politica europea. Desidero ancora dire che il deputato britannico Corbett ha espresso un punto di vista molto saggio a proposito del carattere di questa Presidenza. Desidero mettere in guardia contro l’attuale tendenza a ritenere che, ogniqualvolta in seno al Consiglio europeo subentra una nuova Presidenza, l’Unione cambierà alla radice. E’ invece della massima importanza che chi si trova al timone del Consiglio ritenga come un proprio dovere la responsabilità nella continuità, di modo che ogni Presidenza riprenda il lavoro effettuato dalla precedente. La politica condotta deve essere costante, e semmai ulteriormente potenziata. Ma a guidarla deve essere il comune interesse dell’Unione. La dimensione nazionale deve quindi passare in secondo piano. E’ stato questo il nostro metodo di lavoro. Ad alcuni non è piaciuto affatto, ma sono convinto che si tratti dell’unico atteggiamento possibile, se si vuole preservare anche in futuro questo sistema di Presidenze a rotazione. Trovo molto sagge le parole dell’onorevole Corbett. L’onorevole Wijkman deplora che, sotto Presidenza svedese, non sia stato molto presente il dibattito sul futuro dell’Unione. Tengo a dirgli in tutta franchezza che questa l’ho già sentita. E allora, di che cosa si è occupata la Presidenza svedese? Di politica estera, di ambiente e di ampliamento dell’Unione: tutti temi altissimamente connessi al futuro! Alcuni, però, quando parlano di dibattito sul futuro, intendono in realtà dibattito sulle strutture dell’Unione e, già che ci sono, aggiungono che per potersi fregiare del titolo di disquisitori sul futuro dell’Unione occorre propugnare una qualche dimensione federale. Io sono di altro avviso, e ritengo che il dibattito sul futuro debba vertere su ciò che vogliamo ottenere. In un secondo tempo, sotto le Presidenze belga, spagnola e danese, si discuterà di che cosa tale volontà politica debba implicare in termini di sviluppo istituzionale dell’Unione. E’ questo secondo noi l’approccio, ed è stato questo il contributo dato dalla Presidenza svedese a quello che è in massima misura un dibattito sul futuro. Che riguarda l’ampliamento, la politica estera e di sicurezza, l’ambiente. Per l’onorevole Bradbourn: la ringrazio per il suo intervento, che da una prospettiva conservatrice ha posto il dito su un punto importante. E’ stato detto che le conclusioni di Göteborg in materia ambientale non dovrebbero essere dettagliate, né in alcun modo vincolanti, né rappresentare una sfida. La critica espressa dall’onorevole Bradbourn, ossia che tali conclusioni sono troppo avanzate e troppo dettagliate, indica una realtà: quelle conclusioni sono proprio dettagliate! L’intervento dell’onorevole Bradbourn è una chiara e valida risposta a chiunque critichi quelle stesse conclusioni come troppo blande. Lo ringrazio per il suo intervento, anche se non condivido il suo punto di vista. Ecco come la penso. Infine, trovo che l’onorevole Dell’Alba abbia affrontato un aspetto che, probabilmente, si rivelerà essere ciò che di più importante è accaduto sotto Presidenza svedese. Ciò a cui mi riferisco in tutta spontaneità, ossia alla consegna di Milosevic al tribunale dell’Aia, non è certo una conseguenza diretta dell’operato della Presidenza svedese, ma è una conseguenza, fra le altre cose, della fermezza mostrata dall’Unione su questo punto. E’ il portato di una concezione delle relazioni esterne basata sui valori. E’ il portato della nostra affermazione dei diritti umani. La consegna di Milosevic all’Aia potrà senz’altro essere descritta in futuro come il vero, grande evento in cui la politica estera ha cambiato natura, perché chiunque commetta crimini contro i propri cittadini o contro altri, chiunque scateni una guerra in base a motivazioni etniche, ovunque nel mondo, viene ormai notato, individuato e dovrà risponderne a un’opinione pubblica internazionale concorde, che si basa su valori quali la democrazia e i diritti umani. La consegna di Milosevic all’Aia rappresenta un grande evento della Storia, una vittoria per quanti credono in una politica estera basata su valori comuni."@it9 "Mr President, I would like to comment briefly on a few speeches, but let me first express my warm gratitude for the praise which the Swedish presidency has received from various party groups in Parliament. I would like to extend thanks to everyone who has worked hard and enthusiastically for the Swedish presidency. The group of senior civil servants led by Under-Secretary of State Lars Danielsson should also, of course, receive particular mention in this context. Thank you for such excellent cooperation during the Swedish presidency. First of all, I would like to say something about the demonstrations in Göteborg: We are democrats. We support the right to demonstrate. We are against violence. We condemn anyone who uses violence to subvert political processes. What happened in Göteborg was that we had a wide-ranging democratic dialogue with people of different opinions to ourselves. That was good, as the point of democracy is to be able to get together and exchange views. What happened beyond that was that there was a relatively small group of hooligans who are very active internationally, whom we have seen before in other circumstances and whom I fear we may see again in the future. They must be treated very firmly by the forces of law and order, who did an excellent job in Göteborg, by the way. These militant hooligans often call themselves anti-fascists. That is their own way of describing themselves. I must say that I have never seen anything more fascistic than their methods of operation. Their whole way of addressing politics is fascistic. Their whole way of using violence is the way of fascism. When I use the label for these this is in fact to show that both extremes have merged. We have seen many examples of this before in European politics. Perhaps we will see further examples, but never let us as democrats be pitted against one another in this context. We must present a united front against violence, fascism and communism. That is the lesson to be learned from Göteborg. I am sorry that the leader of the PPE-DE Group, Mr Poettering, is not present. It would have been valuable if he could have listened directly to these humble views from a representative of the Council. I hope, even so, that he will be able to read these simple thoughts in the minutes. In his elegant and well-formulated speech, Mr Cox touched on a matter to which I attach great importance, and that is the conciliation which we have achieved on company takeovers. I would be extremely concerned if Parliament did not support the conciliation results. This is a unique event and something which will have fundamental consequences for Parliament’s work in the future. I therefore urge Parliament to show support, in the way described by Mr Cox, for the conciliation process that has taken place. Let me also say that I value what Mr Van Velzen said about the tendency we have, and to which I referred in my introduction, to see the candidate countries as the ones facing the greatest difficulties. It is clearly difficult for them to adapt to the demands we set, but reform process is run with energy and clear goals. As we approach the final chapter of the negotiations, I believe that it is within the circle of the Member States that it will be most difficult to formulate positions. In our experience during our short presidency is what we had to spend most time on. I fully support the view that we have difficult chapters ahead of us, for example agricultural and regional policy, matters which naturally also form the foundation for the structure which we currently have in European politics. Let me also say that Mr Corbett from the UK made a very good point about the character of the presidency. I would warn against the development we are now seeing whereby every time a new country holds the presidency of the European Council, there is a belief that the Union must be fundamentally changed. It is incredibly important that those who lead the Council see their task as a responsibility which means that one presidency interlocks with another. Policy must remain stable and, if appropriate, be taken forwards. However, the guiding principle must be the common interests of the Union, and the national aspect must therefore be pushed into the background. This is the way we have operated. Some have seen this as boring, but I am convinced that it is a necessary approach if the working method of a rotating presidency is to survive in the future. I strongly support what Mr Corbett said. Mr Wijkman regrets the lack of debate on the future of Europe during the Swedish presidency. Let me say directly to him that I have heard this before. What exactly have we been doing during the Swedish presidency? Foreign policy, environmental policy, enlargement of the EU that is as much of a debate about the future as you can have. However, by debate on the future of Europe, some mean the Union’s structures and often add that you have to have some sort of federal impulse to qualify as a debater of the future in the EU. I myself do not share this view, but believe that the debate on the future must now address what we want to achieve. So let us gradually, during the Belgian presidency, the Spanish presidency and the Danish presidency, enter into discussions as to what this political will requires in the form of expanded institutions within the EU. This is the way we should look at it, and that is why what we have contributed during the Swedish presidency has been to the very highest degree a debate about the future. The issues are enlargement, foreign and security policy and the environment. Let me say to Mr Bradbourn that I am grateful for his words as, from his Conservative point of view, he put his finger on an important point. It has, of course, been said that the environmental conclusions in Göteborg should not be detailed and should not in any way be compulsory or challenging. The criticism from Mr Bradbourn to the effect that they go too far and are too detailed shows, however, that they are exactly that. They detailed. All those who criticise these conclusions for not going far enough have, in actual fact, been answered quite well and clearly by his speech. I am grateful for Mr Bradbourn’s contribution, but I do not share his view. That is more or less where I stand. Let me finally say that Mr Dell’Alba brought up what may prove to be the biggest event of the six months of the Swedish presidency. What I am spontaneously thinking of, namely the extradition of Milosevic to The Hague, is not of course a direct consequence of action by the Swedish presidency, but it is a consequence of the firm action by the European Union and others on this issue. It is a consequence of a value-based approach to relations in terms of foreign policy. It is a consequence of our promoting human rights. It may well be that the extradition of Milosevic to The Hague will in future be described as the vital, major event which changed the character of foreign policy, as those who turn on their citizens or others or who wage war on ethnic grounds – wherever in the world it may be – are observed and monitored, made to answer for their actions and held accountable before internationally united political opinion, based on values of democracy and human rights. The extradition of Milosevic to The Hague is a major political event and a victory for all those who believe in a foreign policy based on common values."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ik zal kort commentaar leveren op enige bijdragen, maar staat u mij toe eerst mijn hartelijke dank uit te spreken voor de woorden van erkenning jegens het Zweedse voorzitterschap, die de verschillende fracties in het Parlement hebben uitgesproken. Dat is een dank die ik graag doorgeef aan allen die hard gewerkt hebben en die zich betrokken betoond hebben bij het Zweedse voorzitterschap. In dit verband moet de aandacht natuurlijk speciaal gevestigd worden op de groep hoofdambtenaren onder leiding van staatssecretaris Danielsson. Dank u voor de fijne samenwerking tijdens het Zweedse voorzitterschap! Allereerst wil ik iets zeggen over de demonstraties in Göteborg. Wij zijn democraten. Wij zijn voorstanders van het recht van demonstratie. Wij zijn tegen geweld. Wij veroordelen allen die geweld gebruiken om politieke processen te onderdrukken. Wat in Göteborg gebeurde, was dat wij een uitvoerige democratische dialoog voerden met mensen die andere opvattingen hadden dan wij. Dat was een goede zaak, omdat het immers de bedoeling van een democratie is dat men elkaar tegemoet treedt en elkaars opvattingen nuanceert. Wat daarnaast gebeurde, was dat er een betrekkelijk kleine groep internationaal zeer actieve hooligans was, die wij eerder in ander verband hebben gezien en die wij naar ik vrees ook in de toekomst nog zullen zien. Deze groep moet zeer gedecideerd worden aangepakt door de politie en de mobiele eenheid, die overigens zeer goed werk hebben verricht in Göteborg. Deze militante hooligans noemen zichzelf vaak antifascisten. Ik moet zeggen dat ik nooit iets fascistoïders heb gezien dan hun optreden. Hun hele verhouding tot de politiek is fascistoïde. Als ik het etiket op deze plak, doe ik dat feitelijk om te laten zien dat de beide extremen elkaar hier raken. Daarvan hebben wij in de Europese politieke geschiedenis vele voorbeelden gezien. Wij zullen het misschien opnieuw meemaken, maar laten wij democraten op dit punt nooit tegenover elkaar komen te staan! Wij moeten één gesloten front maken tegenover het geweld, het fascisme en het communisme. Dat is de les die wij uit de gebeurtenissen in Göteborg kunnen trekken. Voorts betreur ik het dat de leider van de PPE-DE-Fractie, de heer Poettering, niet aanwezig is. Het zou waardevol geweest zijn als hij rechtstreeks had kunnen luisteren naar de bescheiden meningen van de vertegenwoordigers van de Raad. Ik hoop dat hij via de notulen kennis kan nemen van hun eenvoudige ideeën. In haar elegante en goed geformuleerde bijdrage heeft mevrouw Cox onder andere gewezen op een zakelijke kwestie waaraan ik zeer veel belang hecht, namelijk het vergelijk dat wij hebben getroffen inzake de overname van ondernemingen. Ik zou buitengewoon verontrust zijn als het Parlement het resultaat van het vergelijk niet zou volgen. Het gaat hier om een unieke gebeurtenis, die principiële gevolgen zal hebben voor het toekomstige werk van het Parlement. Ik spoor het Parlement daarom aan om zich loyaal op te stellen tegenover het proces dat wij hebben gevolgd om tot dit vergelijk te komen, op de wijze zoals mevrouw Cox die heeft geformuleerd. Ik wil ook nog zeggen dat ik waardering heb voor de woorden van afgevaardigde Van Velzen, die ik ook in mijn inleiding heb verwerkt, namelijk dat wij de neiging hebben om de kandidaat-landen te beschouwen als de landen met de grootste problemen. Het is duidelijk dat het moeilijk voor ze is om zich aan te passen aan de eisen die wij stellen, maar hervormingsproces wordt met kracht en een duidelijke doelgerichtheid uitgevoerd. Nu wij bijna toe zijn aan de eindspurt in de onderhandelingen, denk ik dat zal blijken dat juist de kring van lidstaten de grootste moeite zal hebben om hun standpunten te formuleren. De ervaring die wij in onze korte voorzittersperiode hebben opgedaan is dat ons het meeste werk kostte. Ik ben het volkomen eens met de opvatting dat er moeilijke taken op ons wachten, bijvoorbeeld het landbouwbeleid en het regionaal beleid, die wij natuurlijk ook grondig zullen herzien in het kader van het huidige Europese beleid. Verder wil ik nog zeggen dat afgevaardigde Corbett van het Verenigd Koninkrijk een uiterst verstandige visie op de aard van het voorzitterschap naar voren heeft gebracht. Ik wil u waarschuwen voor de ontwikkeling die wij thans zien, namelijk dat de opvatting postvat dat iedere keer dat er een nieuw land voorzitter van de Europese Raad wordt, de Unie fundamenteel veranderd moet worden. Het is enorm belangrijk dat degenen die leiding geven aan de Raad hun taak als een verantwoordelijkheid zien, die inhoudt dat de opeenvolgende voorzitterschappen in elkaar grijpen. Het beleid moet vastliggen en eventueel verder uitgezet worden. Het gemeenschappelijk belang van de Unie moet echter als leidraad dienen. Het nationale aspect moet daarom naar de achtergrond geschoven worden. Zo zijn wij te werk gegaan. Sommigen vonden dat vervelend, maar ik ben ervan overtuigd dat het een noodzakelijke werkwijze is als wij de arbeidsmethode met een roulerend voorzitterschap in de toekomst willen behouden. Ik waardeer de woorden van de heer Corbett zeer. Afgevaardigde Anders Wijkman klaagt erover dat tijdens het Zweedse voorzitterschap geen debat over de toekomst heeft plaatsgevonden. Ik wil hem recht op de man af zeggen dat ik dat eerder heb gehoord. Waar hebben wij ons tijdens het Zweedse voorzitterschap dan wel mee beziggehouden? Buitenlands beleid, milieubeleid, de uitbreiding van de Unie – daarbij is in de allerhoogste mate sprake van een debat over de toekomst! Sommigen bedoelen met debat over de toekomst echter een debat over de structuren van de Unie en bedoelen daar vaak ook mee dat men ook een soort federale georiënteerdheid moet hebben om zich te kwalificeren als deelnemer aan het debat over de toekomst van de EU. Dat vind ik niet; ik vind dat het debat over de toekomst op dit moment moet gaan over wat wij willen bereiken. Laten wij dan in de loop van de tijd, tijdens het Belgische, het Spaanse en het Deense voorzitterschap, een discussie aangaan over wat deze politieke wil vereist in de vorm van ontwikkelde instellingen binnen de Unie. Zo moeten wij het aanpakken; en dan zal blijken dat hetgeen wij tijdens het Zweedse voorzitterschap hebben aangedragen, wel degelijk een zeer belangrijke bijdrage tot het debat over de toekomst is. Het gaat om de uitbreiding, om het buitenlands en veiligheidsbeleid en om het milieu. Staat u mij toe tot afgevaardigde Bradbourn te zeggen dat ik dankbaar ben voor zijn bijdrage. Hij heeft namelijk vanuit zijn conservatieve perspectief de vinger op een gevoelige plek gelegd. Er is immers gezegd dat de conclusies van Göteborg inzake het milieu niet gedetailleerd en op geen enkele wijze verplichtend zouden zijn en dat ze niet al te ver zouden gaan. De kritiek van de heer Bradbourn dat ze wel degelijk te ver gaan en te gedetailleerd zijn, toont echter aan wat ze feitelijk zijn. Ze inderdaad gedetailleerd! Allen die deze conclusies bekritiseren omdat ze niet ver genoeg gaan, krijgen met de bijdrage van de heer Bradbourn een zeer goede en duidelijke repliek. Ik ben dankbaar voor deze bijdrage, al ben ik het niet eens met de inhoud ervan. Zo zou ik het ongeveer willen formuleren. Tenslotte wil ik nog zeggen dat afgevaardigde Dell'Alba iets aan de orde heeft gesteld wat misschien de belangrijkste gebeurtenis tijdens het Zweedse voorzitterschap zal blijken te zijn. Waaraan ik spontaan denk, namelijk de uitlevering van Milosevic aan Den Haag, is natuurlijk geen direct gevolg van het optreden van het Zweedse voorzitterschap, maar wel een gevolg van onder andere het krachtige optreden van de Europese Unie in dezen. Het is het gevolg van een visie op buitenlandse politieke betrekkingen die gebaseerd is op bepaalde waarden. Het is een gevolg van onze handhaving van de mensenrechten. De uitlevering van Milosevic aan Den Haag zou in de toekomst wel eens kunnen worden beschreven als de werkelijk grote, belangrijke gebeurtenis, waarbij het buitenlands beleid van karakter verandert. Degene die de mensenrechten van zijn medeburgers of van anderen schendt en die om etnische redenen waar dan ook ter wereld oorlog voert, zal in dat beleid gezien en geobserveerd worden en ter verantwoording worden geroepen. Hij zal zich moeten verantwoorden voor een internationaal verenigde politieke opinie, die gebaseerd is op bepaalde opvattingen over democratie en mensenrechten. De uitlevering van Milosevic aan Den Haag is een gebeurtenis van groot politiek belang en een overwinning voor allen die geloven in een buitenlands beleid dat gebaseerd is op gemeenschappelijke waarden."@nl2 "Senhor Presidente, antes de tecer breves comentários a propósito de algumas das intervenções, gostaria de começar por exprimir o meu caloroso agradecimento aos vários grupos partidários deste Parlamento que reconheceram o trabalho da Presidência sueca. É um agradecimento que gostosamente alargo a todos os que trabalharam arduamente e se empenharam na Presidência sueca, nomeadamente, ao grupo de funcionários veteranos dirigido pelo Secretário de Estado Lars Danielsson, que merece ser especialmente citado nesta ocasião. Obrigado pela excelente colaboração durante a Presidência sueca! Antes de mais, quero dizer algumas palavras sobre as manifestações de Gotemburgo. Somos democratas. Defendemos o direito à manifestação. Somos contra a violência. Condenamos todos aqueles que recorrem à violência para pressionar processos políticos. O que aconteceu em Gotemburgo foi que mantivemos um amplo diálogo com pessoas que têm opiniões diferentes das nossas. E isto foi positivo, porque a essência da democracia é as pessoas encontrarem-se para trocar ideias. O que aconteceu para além disso foi devido a um grupo relativamente pequeno de “ ”, muito activos internacionalmente, que já vimos noutras ocasiões e que receio que ainda voltemos a ver. Estes devem ser tratados de forma muito determinada pela polícia e pelas forças da ordem que, aliás, fizeram em Gotemburgo um excelente trabalho. Esses “ ” militantes costumam dizer-se anti-fascistas. São eles que o dizem. Pela minha parte, devo dizer que nunca vi nada de cariz tão fascista como os seus métodos de actuação. Toda a sua forma de se relacionar com a política é fascistóide. Todos os seus métodos de actuação, com recurso à violência, são de tipo fascista. Quando coloco a etiqueta de a esses faço-o para demonstrar que os dois extremos se encontraram. Já tivemos muitos exemplos disso na política europeia. Pode ser que voltemos a deparar com essa situação, mas nunca devemos permitir que, em situações destas, os democratas se coloquem uns contra uns outros! Devemos formar uma frente unida contra a violência, contra o fascismo e contra o comunismo. Foi esta a experiência que colhemos de Gotemburgo. Lamento que não esteja presente o líder parlamentar do Grupo do Partido Popular Europeu (Democratas-Cristãos) e dos Democratas Europeus, o senhor deputado Poettering. Teria sido importante que ele tivesse podido ouvir directamente estas considerações despretensiosas do representante do Conselho. Espero que, através da leitura da acta, ele possa tomar conhecimento destas simples reflexões. Na sua elegante e bem estruturada intervenção, o senhor deputado Pat Cox referiu, entre outras, uma questão concreta a que atribuo enorme importância, nomeadamente, o resultado da conciliação respeitante às ofertas públicas de aquisição. Ficaria extremamente preocupado se o Parlamento não aprovasse o resultado desta conciliação. Trata-se de um acontecimento ímpar e que terá consequências para o futuro trabalho do Parlamento, em matéria de princípios. Peço, portanto, ao Parlamento que corrobore este processo de conciliação, nos termos em que se lhe referiu o senhor deputado Pat Cox. Registo ainda, com muito apreço, o que disse o senhor deputado Van Velzen, e que também referi na minha intervenção inicial, nomeadamente sobre a tendência de considerar que as maiores dificuldades residem nos países candidatos. É claro que é difícil para esses países adaptarem-se aos critérios que lhes definimos, mas os processos de reforma desenrolam-se de forma enérgica e claramente orientada para os objectivos. Agora que chegámos à recta final das negociações, penso que será no círculo dos Estados­Membros que se revelarão as maiores dificuldades em definir posições. Sabemos, pela nossa experiência deste curto período de Presidência, que foi o aspecto que nos deu mais trabalho. Estou plenamente de acordo em que são complexos os capítulos que temos pela frente, por exemplo, os das políticas agrícola e regional, e que são, aliás, os mesmos que teremos de analisar profundamente na nossa actual estrutura política europeia. Permitam-me salientar que o senhor deputado Corbett, do Reino Unido, exprimiu um ponto de vista muito interessante sobre o carácter da Presidência. Penso que devemos estar precavidos contra a actual tendência para se pensar que, de cada vez que há uma nova Presidência do Conselho Europeu, se verificarão alterações de fundo na União. É extremamente importante que aqueles que presidem ao Conselho encarem a sua missão como uma responsabilidade o que implica que cada Presidência dê continuidade à anterior. As políticas devem ser mantidas e, eventualmente, impulsionadas. No entanto, a linha orientadora deve ser a dos interesses comuns da União, deixando em segundo plano os aspectos nacionais. Foi assim que conduzimos o nosso trabalho. Alguns terão pensado que o fizemos de uma forma desinteressante, mas estou convencido de que é este o procedimento necessário para que seja possível manter, no futuro, o método de trabalho da Presidência rotativa. Considero que as palavras do senhor deputado Corbett foram do maior interesse. O senhor deputado Anders Wijkman lamenta a falta de debate sobre o futuro durante a Presidência sueca. Permitam-me que lhe diga directamente que já ouvi essa crítica antes. Então, o que foi que fizemos durante a Presidência sueca? Política externa, política do ambiente, alargamento da União – tudo isto é debate sobre o futuro, no seu grau mais elevado! Há pessoas, no entanto, que consideram que o debate sobre o futuro incide sobre as estruturas da União e que só quem tenha uma perspectiva federalista pode qualificar-se como participante no debate sobre a União Europeia. Não é essa a minha opinião, antes entendo que o debate sobre o futuro deve incidir sobre o que pretendemos realizar. Procuremos desenvolver, gradualmente, durante a Presidência belga, durante a Presidência espanhola, durante a Presidência dinamarquesa, uma discussão sobre o que essa vontade política pressupõe em termos da evolução das Instituições da União. É assim que devemos encarar este processo e, nessa perspectiva, o contributo da Presidência sueca tem de ser considerado, indiscutivelmente, um debate sobre o futuro. Está aqui em causa o alargamento, a política externa e de segurança e o ambiente. Quero dizer ao senhor deputado Bradbourn que estou grato pela sua intervenção. Da sua perspectiva conservadora, ele apontou o dedo a um aspecto importante. De facto, tem-se dito que as conclusões de Gotemburgo em matéria de ambiente não deveriam ser detalhadas, não deveriam ser vinculativas nem apontar quaisquer metas. A crítica feita pelo senhor deputado Bradbourn, de que as conclusões teriam ido longe demais e seriam excessivamente detalhadas revelam, no entanto, o que elas de facto são. São ! Todos aqueles que criticam as conclusões por não irem suficientemente longe receberam, com a intervenção do senhor deputado, uma réplica bastante clara e certeira. Agradeço a intervenção do senhor deputado Bradbourn, mas não concordo com ele. É este o comentário que tenho a fazer. Para terminar, gostaria de referir que o senhor deputado Dell’Alba abordou um caso que talvez venha a revelar-se o mais importante que se registou durante o semestre da Presidência sueca. É certo que aquilo em que estou a pensar, a extradição de Milosevic para Haia, não foi uma consequência directa da acção da Presidência sueca, mas foi consequência, entre outras coisas, da posição firme da União Europeia sobre esta questão. É consequência de um conceito de relações internacionais assente em valores. É consequência da nossa acção em favor dos direitos humanos. A extradição de Milosevic para Haia pode vir a ser considerada, no futuro, como o grande e importante acontecimento que marcou a mudança de carácter das relações internacionais, a partir da qual todos aqueles que ajam sem escrúpulos contra os seus concidadãos ou contra terceiros, todos aqueles que promovam guerras por motivos étnicos, seja em que parte do mundo for, estão a ser observados e serão chamados a responder pelos seus actos, serão chamados a responder perante uma opinião pública internacional politicamente unida, assente nos valores da democracia e dos direitos humanos. A extradição de Milosevic para Haia constitui um importante acontecimento político e uma vitória para todos os que acreditam numa política externa assente em valores comuns."@pt11
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Consejo"12,12 "Faschisten"7 "Großbritannien"7 "Kommunisten"7 "Persson,"13,12 "Son"12 "United Kingdom"13,12 "are"10,3 "communisten"2 "communistes"6 "communists"10,3 "comunistas"12,11 "comunisti"9 "continuada,"11 "continuing"10,10,3 "dat"2 "deras"13 "det"13 "detalhadas"11 "er"1 "este"11 "esto"12 "fascist"10,3 "fascistas"12,11 "fasciste"6 "fascisten"2 "fascister"13 "fascisti"9 "fasisteiksi"5 "hooligans"11 "hun"2 "ihren"7 "inter alia"9 "jatkuvan"5 "kommunisteja"5 "kommunister"13 "kontinuerligt"13,1 "leur"6 "loro"9 "niiden"5 "ovat"5 "permanente"2 "rådet"13 "seus"11 "sind"7 "sont"6 "ständige"7 "sus"12 "that"10,3 "their"10,3 "tämän"5 "zijn"2 "är"13 "αυτό"8 "δική"8 "κομμουνιστές"8 "συνεχή"8 "φασίστες"8 "όντως"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph