Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-06-14-Speech-4-171"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-06-14"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Mensenrechten4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010614.8.4-171"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-06-14-Speech-4-1724
lpv:speaker	lp:Byrne4
lpv:spoken text	". – Mr President, I shall deal first of all with the debate on the situation in Guatemala. The Commission is closely monitoring the situation there. There are increasing concerns within the EU and the international community about the considerable deterioration in that country in the situation in key areas such as human rights protection, justice and good governance. It also welcomes the fact that the High Court of Malaya, in setting free two of the ISA detainees under writs of on 30 May, called on the Malaysian Parliament to review the ISA thoroughly. The Commission is ready to support EU action to press the issue of the human rights situation in general, and of the ISA in particular, with the government of Malaysia on all appropriate occasions. The Commission, like Parliament, is deeply disturbed by the ever-worsening humanitarian and political situation in Afghanistan. On the humanitarian front, the Commission continues, together with other partners, to provide assistance to vulnerable groups and populations inside Afghanistan and to refugees in neighbouring countries. This assistance is given throughout the country to areas of greatest need, where access and security permit. This is in line with the EU common position on Afghanistan, which sets the objective of providing effective humanitarian aid on the basis of an impartial needs assessment. Commission representatives regularly take part in field visits and assessment missions inside Afghanistan in order to see conditions at first hand and to ensure that aid can be directed towards the areas of greatest need. On the political front, Commission representatives, acting as part of the EU troika, have sought to persuade the two factions in the current conflict to promote a peaceful solution. The EU troika, consisting of its ambassadorial representatives based in Islamabad, recently visited Kandahar and Faizabad to explain the EU's common position on the Taleban side. They noted a reluctance to consider new peace initiatives. The EU, with other partners, is currently looking at how best to promote a process of engagement. Two things are clear concerning the future of Afghanistan. First, outside involvement in the conflict in Afghanistan can only prolong the fighting. This applies to the support given to either side by third countries, which are pursuing their own agendas and their own national interests. Secondly, a military solution to the Afghan imbroglio is not possible. The history of the country shows clearly that no one faction can ever impose itself and its political and cultural philosophy on the whole country. I might reinforce that, particularly in response to what Mr Dupuis said, by drawing attention to the fact that the Commission does not provide aid to factions. It is delivered to vulnerable groups and populations according to need and where access and security conditions permit. Given that the Taleban control 90% of the territory of Afghanistan, it is obvious that much of the EC's aid will be delivered in Taleban-controlled areas. For these reasons the EU maintains an arms embargo covering the whole of Afghanistan and continues to call for a halt to third country interference. The EU, at the same time, supports the peace efforts of the UN and stresses the need for a broad-based government in the country. Finally, in answer to the contribution from Mrs Fraisse, fighting between the Taliban and the forces of the Northern Alliance has reintensified after the winter lull and the Taliban can be expected to try to expel the Northern Alliance forces from the approximately 10% of Afghan territory which they currently occupy, while Northern Alliance commander Massud and his allies try to spread the conflict to areas already under Taliban control. In the meantime the effects of the worst drought to affect the country for 30 years continue to afflict Afghans in the south, central and western regions of the country in particular. Large numbers of Afghans have been forced by fear of famine and the conflict to leave their homes and are now living in IDP camps inside Afghanistan or have crossed the borders into either Iran or Pakistan. In 2000 or 2001, an additional 500 000 internally displaced persons or refugees fled the fighting or the drought and the country is heavily dependent on food aid, much of which is supplied by the United States. The Commission's main priorities for relations with Guatemala are to support the implementation of the 1996 peace accords, which should lead to better respect for human rights; to promote the modernisation of the state; and to bolster good governance. The EU has been very supportive of the peace process in Guatemala, both politically and financially. The cooperation programme with Guatemala is aimed at giving adequate support to the peace process. The Commission has assisted civil society and state organisations, with the aim of contributing to the reconciliation process in the country. At the same time the Commission is preparing a programme to improve the justice system. Furthermore, a Memorandum of Understanding, signed jointly by the European Commission and the Guatemalan government on the 26 March 2001, confirms our commitment to the peace process, with EUR 93 million of additional funds for the period 2001 to 2006. The Commission and Member States have also used the regular political dialogue with Guatemala to reiterate the importance of respecting human rights. The most recent EU actions raising concern about Guatemala have been the Joint Declaration of San José 17 meeting last March and the recent Declaration by the Swedish Presidency on the third anniversary of the assassination of Bishop Gerardi. In this respect the Commission welcomes the recent sentence in the Bishop Gerardi murder trial as encouraging proof of the commitment of the Guatemalan judiciary to improving the human rights situation. In addition, during a visit to Central America at the end of March 2001, my colleague, Commissioner Patten, called on President Portillo's government to take urgent action to avoid a negative spiral of events in Guatemala and reinvigorate the stalled implementation of the peace accords. The Commission is also closely monitoring the situation in Chad, after the announcement by the National Independent Electoral Commission of the result of the presidential election of 20 May. The calmness of the population on polling day and the high turnout demonstrated a civic commitment which should be praised. According to international observers the voting procedures conformed to legal regulations, but there were organisational deficiencies. A statement from the observation mission reported that opposition candidates listed certain instances of irregularities and fraud which they said had marred the vote. On 12 June the Constitutional Council announced the official election result confirming that Idriss Déby had won a second term in office with 63% of the votes. The Council reportedly rejected the vote in some polling stations. The situation is being closely monitored by the EU heads of mission on the ground. In the spirit of Article 8 of the Cotonou Agreement, the Commission will continue its ongoing political dialogue with Chad. Chad has been engaged in a democratic process for the last ten years. This effort is leading to greater human and civil rights protection. However, it is recognised that these rights and liberties are not sufficiently respected by all actors. It will be essential to address these issues in order to ensure sustainable peace in the country. The ninth EDF country support strategy, which is at the final preparation stage, contains an important programme of support for civil society, including human rights organisations. The recent sentencing of the well-known human rights and pro-democracy campaigner, Professor Saad Ibrahim, and his colleagues has aroused widespread interest in the international community. The case against Professor Ibrahim and his 28 co-accused at the Ibn Khaldun and HODA centres has been closely followed by the European Commission and Member States. When they were initially held without charge last year, the EU made its concern clear at the highest levels, with respect not only to the imprisonment without charge, but also to the intensive and prejudicial press campaign against the accused. When charges were eventually pressed against the accused, and when it was made clear that these included a charge of accepting foreign (that is, EU) funds without authorisation, the European Commission delegation in Cairo reminded the appropriate authorities that grants to civil society organisations were perfectly proper and covered by the EU-Egypt framework convention on financial and technical cooperation. Support for civil society is also an integral component of the Barcelona Process and is an explicit objective of the Barcelona Agreement of 1995, to which Egypt is a signatory. The charges also claimed the misuse of EU funds allocated to the Ibn Khaldun and HODA pro-democracy programmes. The statement issued by the European Commission in Brussels on 13 December last made it clear that the projects concerned were subject to normal monitoring procedures, including an external mid-term audit. In answer to Mr Purvis's question in particular, I should stress that in 1999 the Commission received satisfactory progress reports from both projects regarding a satisfactory and independent financial audit. The Egyptian authorities have so far provided no evidence or information to support their charges related to the projects financed by the EU. There have been EU observers present throughout the trial and the EU has always made clear its expectation that due legal process and justice would prevail. It has scrupulously avoided any intervention that might prejudice that expectation. However, the timing of the sentencing a month earlier than expected and without apparent regard for the defence case presented in the closing day of the trial, and the severity of the sentences 7 years for Ibrahim and lesser but nonetheless heavy sentences for all the accused – were entirely unexpected and quite disturbing. The sentencing gave rise to an oral statement by the Commission on 23 May and a Presidency declaration on 25 May expressing deep concern. The EU used the opportunity to stress the importance it attaches to the development of civil society and reiterated that programmes to this end were an integral part of the EU's bilateral programming with Egypt. The European Commission is continuing to monitor the case closely. The court is obliged to give its reasons within one month of sentencing, and these will be read with interest. There are also limited possibilities for an appeal. The legal process is not finished, and it is to be hoped that the final outcome will reflect the best traditions of the Egyptian legal system. The Egyptian authorities are well aware of international interest in the case and of the implications of a final conclusion that is perceived as being unjust. Nawal el Saadawi, the well-known feminist writer, was charged with apostasy, but the Prosecutor-General threw out the charges on 23 May. However, this does not appear to be an end to the matter, and charges may yet be pressed in another court. The situation is being carefully monitored by the Commission. The Ibrahim and Saadawi cases have both raised issues of real concern, although further legal steps and the possibility of a sensible outcome remain open. The overall situation is complex and not entirely clear. There are also some signs of optimism in some areas, for instance women's rights, elections controlled by the judiciary, social legislation and so on. There is an increasing section of Egyptian society which fully subscribes to the view that Egypt must adopt the highest standards and is working to that end. In relation to Malaysia, the Commission has followed closely the events relating to the detention by the Malaysian police of ten pro-reform activists under the Internal Security Act just days ahead of the second anniversary, on 14 April, of the conviction of the former deputy prime minister, Anwar Ibrahim. It strongly regrets that on 2 June the Minister for Home Affairs signed two-year detention orders for four of the ten opposition activists and that three of the other six ISA detainees remain in police custody. The Commission is deeply concerned at these events, which it considers contrary to established democratic practice. They reinforce concerns already expressed in the past regarding the general human rights situation in Malaysia. In this respect, the Commission welcomes the fact that the Malaysian National Human Rights Commission has questioned the basis of the arrests and that government representatives have stated that the ISA needs to be abolished or at least radically revised."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil først beskæftige mig med debatten om situationen i Guatemala. Kommissionen følger situationen nøje. Der er stigende bekymring i EU og det internationale samfund over landets kraftigt forværrede situation, hvad angår væsentlige områder som beskyttelse af menneskerettigheder, retfærdighed og god regeringsførelse. Kommissionen bifalder ligeledes, at højesteretten i Malaya opfordrede det malaysiske parlament til at foretage en gennemgribende revidering af ISA, da den den 30. maj løslod to af de fængslede i henhold til ISA i henhold til fremstillingskendelser. Kommissionen er ved enhver given lejlighed parat til at støtte EU-aktioner, der lægger pres på den malaysiske regering vedrørende menneskerettighedssituationen generelt, og specielt med hensyn til ISA. Ligesom Parlamentet er Kommissionen stærkt bekymret over den forværrede humanitære og politiske situation i Afghanistan. På den humanitære front fortsætter Kommissionen sammen med andre parter hjælpen til udsatte grupper og befolkningsgrupper i Afghanistan samt til flygtninge i nabolandene. Hjælpen ydes over hele landet i de områder, hvor nøden er størst, og hvor adgangs- og sikkerhedsforholdene tillader det. Det er i tråd med EU's fælles holdning om Afghanistan, der fastsætter målet om at yde effektiv humanitær hjælp på baggrund af en uvildig behovsvurdering. Kommissionens repræsentanter er jævnligt på besøg i marken og på vurderingsudsendelser i Afghanistan for at få et førstehåndsindtryk af forholdene og sikre, at hjælpen når frem til de områder, hvor nøden er størst. På den politiske front har Kommissionens repræsentanter som en del af EU-trojkaen forsøgt at overtale de to parter i den nuværende konflikt til at støtte en fredelig løsning. EU-trojkaen, som består af ambassadørrepræsentanterne i Islamabad, besøgte for nylig Kandahar og Faizabad for at forklare EU's fælles holdning over for Taleban. De konstaterede en modvilje mod nye fredsinitiativer. EU undersøger i øjeblikket i samarbejde med andre partnere, hvordan man bedst kan fremme større engagement. To ting står klart vedrørende Afghanistans fremtid. For det første vil indblanding udefra i konflikten i Afghanistan kun forlænge kampene. Det gælder støtte til begge sider fra tredjelande, der har deres egen dagsorden og nationale interesser. For det andet er en militær løsning på den indviklede situation i Afghanistan ikke mulig. Landets historie viser tydeligt, at det ikke er muligt for ét parti at gennemtvinge sin politiske og kulturelle filosofi i hele landet. Jeg kan måske understrege dette, specielt som svar til hr. Dupuis, ved at henvise til, at Kommissionen ikke yder bistand til partier. Støtte gives til udsatte grupper og befolkningsgrupper alt efter behov, og hvor adgangs- og sikkerhedsforholdene tillader det. I betragtning af, at Taleban kontrollerer 90% af Afghanistan, er det klart, at en stor del af EU's bistand vil tilfalde områder, der kontrolleres af Taleban. Af disse grunde opretholder EU våbenembargoen, der omfatter hele Afghanistan, og fortsætter med at opfordre tredjelande til at standse deres indblanding. Samtidig støtter EU FN's fredsbestræbelser og fremhæver behovet for en bredt funderet regering i landet. Endelig, og som svar på fru Fraisses indlæg er kampene mellem Taleban og den Nordlige Alliances styrker intensiveret efter pausen i vinters, og man kan forvente, at Taleban vil forsøge at uddrive den Nordlige Alliances styrker fra de ca. 10% af Afghanistans territorium, som alliancen kontrollerer i øjeblikket, mens Massud, som står i spidsen for den Nordlige Alliance, og hans allierede vil forsøge at sprede konflikten til Taleban-kontrollerede områder. I mellemtiden fortsætter den værste tørke i Afghanistan i 30 år sin hærgen, især i de sydlige, centrale og vestlige dele af landet. Store dele af befolkningen har forladt deres hjem af frygt for hungersnød og konflikten og bor nu i lejrene for internt fordrevne i Afghanistan eller har krydset grænserne til Iran eller Pakistan. I 2000 eller 2001 flygtede yderligere 500.000 internt fordrevne personer eller flygtninge fra kampene eller tørken, og landet er stærkt afhængigt af fødevarehjælp, hvoraf USA står for størstedelen. Kommissionens væsentligste prioriteter i forbindelse med forholdet til Guatemala er at støtte gennemførelsen af fredsaftalerne fra 1996, der skulle føre til større respekt for menneskerettighederne, fremme modernisering af staten og øge god regeringsførelse. EU har ydet massiv støtte til fredsprocessen i Guatemala, både på politisk og økonomisk plan. Samarbejdsprogrammet med Guatemala sigter på at yde den nødvendige støtte til fredsprocessen. Kommissionen har ydet bistand til civilsamfundet og statslige organisationer for at støtte forsoningsprocessen i landet. Samtidig er Kommissionen ved at udarbejde et program til forbedring af retssystemet. Derudover underskrev Kommissionen og regeringen i Guatemala den 26. marts 2001 et aftalememorandum, som bekræfter vores tilsagn om at støtte fredsprocessen med yderligere 93 millioner euro i perioden 2001-2006. Kommissionen og medlemsstaterne har også benyttet den regelmæssige politiske dialog med Guatemala til at understrege vigtigheden af at respektere menneskerettighederne. De seneste EU-aktioner, som udtrykker bekymring over Guatemala, har været fælleserklæringen fra San José 17-mødet i marts og den nylige erklæring fra det svenske formandskab på treårsdagen for mordet på biskop Gerardi. I denne forbindelse bifalder Kommissionen den seneste domfældelse i retssagen om mordet på biskop Gerardi og ser det som et positivt tegn på domstolenes vilje til at forbedre menneskerettighedssituationen. I tillæg hertil kan jeg fortælle, at min kollega hr. Patten under et besøg i Mellemamerika i slutningen af marts 2001 opfordrede præsident Portillos regering til øjeblikkelig handling for at forhindre en negativ udvikling i Guatemala og for at genoplive gennemførelsen af fredsaftalerne, som var gået i stå. Kommissionen følger også nøje situationen i Tchad efter den nationale uafhængige valgkomités offentliggørelse af resultatet af præsidentvalget den 20. maj. Befolkningens ro på valgdagen samt det store fremmøde viste et samfundsmæssigt engagement, som bør roses. Ifølge internationale observatører var valgprocedurerne i overensstemmelse med lovgivningen, men der var organisatoriske uregelmæssigheder. En udtalelse fra observatørkorpset lød, at oppositionens kandidater havde påpeget visse tilfælde af svindel og uregelmæssigheder, som de hævdede havde påvirket resultatet. Den 12. juni offentliggjorde Det Forfatningsmæssige Råd det officielle valgresultat, som bekræftede, at Idriss Déby havde vundet valget og dermed sin anden regeringsperiode med 63% af stemmerne. Det forlyder, at Rådet ikke anerkendte afstemningen på visse valgsteder. EU's korpschefer overvåger nøje situation på stedet. Kommissionen vil fortsætte den løbende politiske dialog med Tchad i overensstemmelse med ånden fra artikel 8 i Cotonou-aftalen. Tchad har gennem de sidste 10 år undergået en demokratisk proces. Anstrengelserne har ført til større beskyttelse af menneske- og borgerrettighederne. Dog anerkender man, at disse friheder og rettigheder ikke respekteres tilstrækkeligt af alle parter. Det er meget vigtigt, at vi tager fat på disse spørgsmål, så vi sikrer varig fred i landet. Landestøttestrategien fra den 9. Europæiske Udviklingsfond (EUF), som er i sidste forberedelsesfase, omfatter et væsentligt støtteprogram til civilsamfundet, herunder menneskerettighedsorganisationer. Den seneste domfældelse over den kendte menneskerettighedsforkæmper og fortaler for demokrati, professor Saad Ibrahim, og hans kolleger har vakt stor opmærksomhed i det internationale samfund. Kommissionen og medlemsstaterne har nøje fulgt retssagen mod professor Ibrahim og de 28 medanklagede fra Ibn Khaldun- og HODA-centrene. Da de sidste år blev tilbageholdt uden sigtelse, udtrykte EU sin bekymring på højeste niveau, hvad angår både fængslingen uden sigtelse og den intensive og skadelige pressekampagne mod de anklagede. Da man endelig rejste tiltale mod de anklagede, og da det stod klart, at sigtelserne også omfattede anklager for modtagelse af bistand fra udlandet (det vil sige EU) uden tilladelse, gjorde Kommissionens delegation i Kairo de relevante myndigheder opmærksom på, at støtte til civile organisationer var helt legale og omfattet af rammekonventionen for EU og Egypten om finansielt og fagligt samarbejde. Støtte til civilsamfundet er også en integreret del af Barcelona-processen samt et erklæret mål i Barcelona-aftalen fra 1995, som Egypten har undertegnet. Sigtelserne lød også på misbrug af EU-midler udbetalt til Ibn Khaldun- og HODA-programmerne til fremme af demokrati. Kommissionens udtalelse fra Bruxelles den 13. december gjorde det klart, at de berørte projekter var underlagt normale kontrolprocedurer samt et eksternt midtvejsrevision. Som svar på især hr. Purvis' spørgsmål vil jeg gerne understrege, at Kommissionen i 1999 modtog tilfredsstillende statusrapporter for begge projekter vedrørende en tilfredsstillende og uafhængig finansiel revision. De egyptiske myndigheder har indtil videre ikke kunnet fremlægge beviser eller oplysninger til støtte for deres anklager i forbindelse med projekterne, som er finansieret af EU. Der har været observatører fra EU til stede under hele retssagen, og EU har hele tiden gjort det klart, at man forventede en rimelig og retfærdig proces. Den har omhyggeligt undgået enhver indblanding, som kunne virke mod denne hensigt. Dog var tidspunktet for domsfældelsen en måned før forventet og uden synlig hensyntagen til forsvarets fremlæggelse på retsagens sidste dag samt de hårde domme - 7 år til Ibrahim og lavere, men ikke desto mindre hårde straffe til alle anklagede - slet ikke forventet og særdeles foruroligende. Domfældelsen affødte en mundtlig udtalelse fra Kommissionen den 23. maj og en erklæring fra formandskabet den 25. maj, hvori man gav udtryk for alvorlig bekymring. EU benyttede lejligheden til at fremhæve, at den lægger stor vægt på udviklingen af civilsamfundet, og understregede, at programmer med dette formål var en integreret del af EU's bilaterale programmer med Egypten. Europa-Kommissionen vil fortsat følge sagen på nært hold. Domstolen er forpligtet til at begrunde sin dom senest en måned efter domsafsigelsen, og begrundelsen vil blive studeret indgående. Der er også begrænsede muligheder for at appellere. Retssagen er endnu ikke afsluttet, og man kan håbe på, at det endelige resultat vil vise det egyptiske retssystem fra sin bedste side. De egyptiske myndigheder er udmærket klar over den internationale opmærksomhed, der er på sagen, samt følgerne af en endelig konklusion, som opfattes som uretfærdig. Nawal el Saadawi, den kendte kvindesagsforfatter, blev anklaget for religiøs apostasi, men den offentlige anklager afviste anklagen den 23. maj. Men det ser ikke ud til at være slutningen på sagen, og der kan endnu blive anlagt sag ved en anden domstol. Kommissionen overvåger situationen nøje. Ibrahim- og Saadawi-sagerne har begge givet grund til alvorlig bekymring, selv om yderligere retlige tiltag og muligheden for et fornuftigt resultat stadig er til stede. Situationen er generelt kompleks og uklar. Der er dog tegn på optimisme på visse områder, f.eks. kvinders rettigheder, valg kontrolleret af den dømmende magt, sociallovgivning osv. En stigende del af den egyptiske befolkning går helhjertet ind for, at Egypten gennemfører de højeste standarder, og arbejder hen imod det mål. Hvad angår Malaysia, har Kommissionen nøje fulgt begivenhederne i forbindelse med det malaysiske politis fængsling af 10 reformvenlige aktivister i henhold til loven om indre sikkerhed (ISA) blot få dage før toårsdagen den 14. april for domfældelsen over den tidligere vicepremierminister, Anwar Ibrahim. Kommissionen beklager stærkt, at indenrigsministeren den 2. juni underskrev domme på to års fængsel til fire af de 10 oppositionsaktivister, og at tre af de andre seks fængslede i henhold til ISA fortsat er i politiets varetægt. Kommissionen er stærkt foruroliget over begivenhederne, som den anser for at være i strid med almindelig demokratisk praksis. Begivenhederne er med til at øge de bekymringer, som man tidligere har givet udtryk for i forbindelse med den generelle menneskerettighedssituation i Malaysia. I denne forbindelse bifalder Kommissionen, at den malaysiske menneskerettighedskommission har sat spørgsmålsegn ved grundlaget for arrestationerne, og at repræsentanter for regeringen har udtalt, at man bør afskaffe ISA eller helt ændre den."@da1 "Herr Präsident, ich möchte zuerst auf die Debatte über die Lage in Guatemala eingehen. Die Kommission verfolgt die dortige Situation aufmerksam. In der EU und in der internationalen Gemeinschaft ist man zunehmend beunruhigt über die merkliche Verschlechterung der Lage in diesem Land in solchen Schlüsselbereichen wie Schutz der Menschenrechte, Rechtsprechung und guter Staatsführung. Ferner begrüßt die Kommission die Tatsache, dass das malaysische Oberste Gericht im Zusammenhang mit der am 30. Mai erfolgten Freilassung von zwei der nach dem Gesetz über die innere Sicherheit Inhaftierten mit der Auflage, sie einem Untersuchungsrichter vorzuführen, das malaysische Parlament aufgefordert hat, das genannte Gesetz gründlich zu überprüfen. Die Kommission ist willens, ein Wirksamwerden der EU gegenüber der Regierung von Malaysia in der Frage der Menschenrechtssituation im Allgemeinen und des Gesetzes über die innere Sicherheit im Besondern, wo immer es sich anbietet, zu unterstützen. Wie das Parlament, ist auch die Kommission tief beunruhigt über die sich ständig verschlechternde humanitäre und politische Situation in Afghanistan. Auf humanitärem Gebiet leistet die Kommission gemeinsam mit anderen Partnern Hilfe gegenüber schwachen Gruppen und Bevölkerungsteilen in Afghanistan und gegenüber Flüchtlingen in Nachbarländern. Diese Hilfe wird im ganzen Land in den bedürftigsten Gebieten geleistet, sofern sie zugänglich sind und die Sicherheit gewährleistet ist. Das geschieht im Einklang mit der gemeinsamen Stellungnahme der EU zu Afghanistan, deren Zielsetzung in wirksamer humanitärer Hilfe auf der Grundlage einer unparteiischen Bewertung der Bedürfnisse besteht. Vertreter der Kommission führen regelmäßige Besuche vor Ort durch und beteiligen sich an Bewertungsmissionen in Afghanistan, um die Lage aus erster Hand kennen zu lernen und um sicherzustellen, dass die Hilfe in die bedürftigsten Gebiete gelenkt werden kann. Auf politischem Gebiet haben sich die Vertreter der Kommission im Rahmen der EU-Troika bemüht, die beiden Konfliktparteien auf eine friedliche Lösung festzulegen. Die aus Vertretern im Botschaftsrang bestehende EU-Troika mit Sitz in Islamabad reiste vor kurzem nach Kandahar und Faizabad, um der Taliban-Seite die gemeinsame Position der EU zu erläutern. Dabei stellten sie fest, dass man nicht geneigt ist, neue Friedensinitiativen zu erörtern. Zusammen mit anderen Partnern prüft die EU zurzeit, wie man einen Prozess des Miteinanders am besten fördern kann. Was Afghanistans Zukunft angeht, so sind zwei Dinge klar. Erstens kann die Einmischung von außen in den Konflikt in Afghanistan die Kämpfe nur verlängern. Das wäre so, wenn Drittländer, die ihre eigenen Absichten und ihre eigenen nationalen Interessen verfolgen, eine der Parteien unterstützen würden. Zweitens ist eine militärische Lösung der vertrackten Situation in Afghanistan nicht möglich. Die Geschichte des Landes beweist eindeutig, dass keine Gruppe jemals dem gesamten Land ihre Herrschaft und ihre politische und kulturelle Philosophie aufzwingen kann. Besonders in Beantwortung der Äußerung von Herrn Dupuis möchte ich das bekräftigen und darauf verweisen, dass die Kommission keine Hilfe für Splittergruppen leistet. Diese geht an die schutzlosen Gruppen und Bevölkerungsteile und wird nach Bedürftigkeit gewährt, sofern der Zugang sichergestellt ist und es die Sicherheitsbedingungen gestatten. Da die Taliban 90 % des afghanischen Territoriums kontrollieren, liegt es auf der Hand, dass ein großer Teil der EG-Hilfe in von den Taliban kontrollierte Gebiete geht. Aus diesen Gründen hat die EU ein Waffenembargo für ganz Afghanistan verhängt und fordert weiterhin ein Ende der Einmischung durch Drittländer. Gleichzeitig unterstützt die EU die Friedensbemühungen der Vereinten Nationen und unterstreicht die Notwendigkeit einer Regierung auf breiter Basis in diesem Land. Was schließlich Frau Fraisses Redebeitrag angeht, so möchte ich sagen, dass sich die Kämpfe zwischen den Taliban und der Nordallianz nach der Winterpause wieder verschärft haben und abzusehen ist, dass die Taliban versuchen werden, die Kräfte der Nordallianz von den etwa 10 % afghanischen Territoriums, die diese Kräfte zurzeit besetzt halten, vertreiben werden, während dessen der Kommandeur der Nordallianz, Massud, und seine Verbündeten beabsichtigen, den Konflikt auf die bereits unter der Kontrolle der Taliban befindlichen Gebiete auszuweiten. Unterdessen leiden die Afghanen vor allem in den südlichen, zentralen und westlichen Regionen des Landes weiterhin unter den Auswirkungen der schlimmsten Dürre seit dreißig Jahren. Weite Teile der Bevölkerung mussten aus Angst vor Hunger und vor den Kämpfen ihre Häuser verlassen und leben nun in Vertriebenenlagern im Innern Afghanistans oder sind über die Grenze nach Iran oder Pakistan geflohen. In den Jahren 2000 oder 2001 sind weitere 500 000 intern Vertriebene oder Flüchtlinge vor den Kämpfen oder vor der Dürre geflohen, so dass das Land weitgehend auf Nahrungsmittelhilfe angewiesen ist, die größtenteils aus den Vereinigten Staaten kommt. Die wesentlichen Prioritäten in den Beziehungen zu Guatemala liegen für die Kommission in der Unterstützung für die Verwirklichung der Friedensvereinbarungen von 1996, die zu mehr Achtung vor den Menschenrechten führen sollten, ferner in der Förderung der Modernisierung des Staatswesens und in der Hilfe auf dem Gebiet der guten Staatsführung. Die EU hat dem Friedensprozess in Guatemala politisch wie finanziell bedeutende Hilfe gewährt. Das Programm der Zusammenarbeit mit Guatemala ist auf eine angemessene Unterstützung des Friedensprozesses in Guatemala gerichtet. Die Kommission hat der Zivilgesellschaft und den staatlichen Organisationen geholfen, um zum Prozess der Versöhnung im Lande beizutragen. Zur gleichen Zeit arbeitet die Kommission an einem Programm zur Verbesserung des Justizwesens. In einem gemeinsam von der Europäischen Kommission und der guatemaltekischen Regierung am 26. März 2001 unterzeichneten Memorandum wird ferner unser Engagement für den Friedensprozess bekräftigt, indem für den Zeitraum 2001-2006 zusätzliche Mittel in Höhe von 93 Mio. Euro bereit gestellt werden. Darüber hinaus haben die Kommission und die Mitgliedstaaten den regulären politischen Dialog mit Guatemala genutzt, um wiederholt auf die Bedeutung der Einhaltung der Menschenrechte hinzuweisen. Die jüngsten Aktionen der EU, in denen Besorgnis über die Entwicklung in Guatemala zum Ausdruck kam, waren die Gemeinsame Erklärung über San José 17 vergangenen März und die kürzliche Erklärung der schwedischen Präsidentschaft zum dritten Jahrestag der Ermordung von Bischof Gerardi. In diesem Zusammenhang begrüßt die Kommission das jüngste Urteil im Prozess gegen die Mörder von Bischof Gerardi als ermutigendes Zeichen des Willens der guatemaltekischen Richterschaft, die Menschenrechtssituation zu verbessern. Darüber hinaus hat mein Kollege Patten bei einem Besuch in Mittelamerika Ende März 2001 die Regierung von Präsident Portillo zu dringlichen Maßnahmen aufgefordert, um einer schädlichen Spirale der Entwicklung der Ereignisse in Guatemala zuvorzukommen und die ins Stocken geratene Umsetzung der Friedensvereinbarungen wieder in Gang zu bringen. Nach der Verlautbarung der Ergebnisse der Präsidentschaftswahlen vom 20. Mai verfolgt die Kommission auch aufmerksam die Lage im Tschad. Die Gelassenheit der Bevölkerung am Wahltag und die hohe Wahlbeteiligung beweisen das löbliche Engagement der Bürger. Internationalen Beobachtern zufolge verliefen die Wahlen gemäß den gesetzlichen Bestimmungen, doch gab es einige organisatorische Mängel. Laut einer Erklärung der Beobachtermission hätten Oppositionskandidaten gewisse Unregelmäßigkeiten und Fälle von Wahlbetrug registriert, was das Abstimmungsergebnis beeinträchtigt hätte. Am 12. Juni verkündete der Verfassungsrat das offizielle Wahlergebnis und bestätigte, dass Idriss Déby mit 63 % der Stimmen gewonnen habe und eine zweite Amtszeit antreten werde. Es hieß, der Rat habe die Abstimmung in einigen Wahllokalen für ungültig erklärt. Die Lage wird von den Missionschefs der EU vor Ort aufmerksam verfolgt. Im Geiste von Artikel 8 des Cotonou-Abkommens wird die Kommission den laufenden politischen Dialog mit dem Tschad weiterführen. Im Tschad hat sich in den letzten zehn Jahren ein demokratischer Prozess vollzogen. Das hat zu einem größeren Schutz der Menschen- und Bürgerrechte geführt. Zugegebenermaßen werden diese Rechte und Freiheiten jedoch nicht von allen Beteiligten genügend geachtet. Man muss sich mit diesen Fragen befassen, um einen dauerhaften Frieden im Lande zu sichern. Die in der Endphase der Ausarbeitung befindliche Länderunterstützungsstrategie des neunten EEF umfasst ein bedeutendes Programm zur Unterstützung der Zivilgesellschaft, darunter auch von Menschenrechtsorganisationen. Die jüngste Verurteilung des Menschenrechtsaktivisten und Verfechters der Demokratie Professor Saad Ibrahim und seiner Kollegen ist in der internationalen Gemeinschaft auf breites Interesse gestoßen. Der Prozess gegen Professor Ibrahim und seine 28 Mitangeklagten am Ibn-Chaldun- und am HODA-Zentrum wurde von der Europäischen Kommission und den Mitgliedstaaten aufmerksam verfolgt. Als sie im vergangenen Jahr anfangs ohne Anklage inhaftiert waren, gab die EU auf höchster Ebene ihrer Besorgnis Ausdruck. Dabei nahm sie nicht nur Anstoß daran, dass eine Inhaftierung ohne Anklage erfolgte, sondern auch an der intensiven, von Vorurteilen durchsetzten Pressekampagne gegen die Beschuldigten. Als schließlich gegen die Beschuldigten Anklage erhoben war und feststand, dass zu den Anklagepunkten auch die ungenehmigte Annahme von Geldern aus dem Ausland (nämlich aus der EU) gehörte, erinnerte die Delegation der Europäischen Kommission die zuständigen Behörden daran, dass Fördermittel für Organisationen der Zivilgesellschaft völlig in Ordnung gingen und vom Rahmenabkommen zwischen der EU und Ägypten über finanzielle und technische Zusammenarbeit gedeckt seien. Die Unterstützung der Zivilgesellschaft ist auch ein integraler Bestandteil des Barcelona-Prozesses und ein explizites Ziel des auch von Ägypten unterzeichneten Abkommens von Barcelona aus dem Jahre 1995. In der Anklageschrift wurde auch behauptet, die von der EU für die Pro-Demokratie-Programme von Ibn Chaldun und HODA bereit gestellten Mittel seien missbräuchlich verwendet worden. In der von der Europäischen Kommission am 13. Dezember in Brüssel herausgegebenen Erklärung wurde klargestellt, dass die betreffenden Projekte den üblichen Überwachungsverfahren unterliegen würden, darunter auch einer externen Überprüfung nach Ablauf der Hälfte des Projektzeitraums. Insbesondere in Beantwortung der Frage von Herrn Purvis möchte ich betonen, dass bei der Kommission im Jahre 1999 annehmbare Fortschrittsberichte über beide Projekte eingingen, in denen von einer befriedigenden unabhängigen finanziellen Überprüfung die Rede war. Die ägyptischen Behörden haben bislang keine Beweise oder Informationen beigebracht, die ihre Beschuldigungen im Zusammenhang mit den von der EU finanzierten Projekten stützen könnten. Während des Prozesses waren EU-Beobachter anwesend, und die EU hat stets ihrer Erwartung Ausdruck verliehen, dass ein ordentliches Rechtsverfahren und die Gerechtigkeit obsiegen mögen. Sie war peinlich darauf bedacht, eine Einmischung, die diese Erwartung hätte gefährden können, zu vermeiden. Der Zeitpunkt der Urteilsverkündung ein Monat früher als gedacht und unter offensichtlicher Missachtung der am letzten Prozesstag vorgetragenen Argumente der Verteidigung sowie die Schwere der Urteile sieben Jahre für Ibrahim und geringere, aber dennoch harte Strafen für alle Angeklagten kamen jedoch völlig unerwartet und sind ziemlich beunruhigend. Die Urteilsverkündung veranlasste die Kommission am 23. Mai zu einem mündlichen Statement und die Präsidentschaft am 25. Mai zu einer Erklärung, in denen die tiefe Besorgnis zum Ausdruck gebracht wird. Die EU nutzte die Gelegenheit, um zu betonen, welche Bedeutung sie der Entwicklung der Zivilgesellschaft beimisst, und bekräftigte, dass diesbezügliche Programme integrierender Bestandteil des bilateralen Programmpakets zwischen der EU und Ägypten seien. Die Europäische Kommission verfolgt den Fall weiterhin aufmerksam. Das Gericht muss innerhalb eines Monats nach der Urteilsverkündung seine Urteilsbegründung abgeben, und diese werden wir mit Interesse lesen. Auch bestehen begrenzte Möglichkeiten einer Berufung. Das rechtliche Verfahren ist noch nicht abgeschlossen, und es bleibt zu hoffen, dass das Endergebnis den besten Traditionen des ägyptischen Rechtssystems gerecht wird. Die ägyptischen Behörden wissen um das internationale Interesse an dem Fall und um die Implikationen eines als ungerecht empfundenen Abschlusses des Verfahrens. Nawal el Saadawi, die bekannte feministische Schriftstellerin, wurde wegen Apostasie angeklagt, aber der Generalstaatsanwalt verwarf diese Anklage am 23. Mai. Damit dürfte die Angelegenheit allerdings noch nicht abgeschlossen sein, die Anklage kann immer noch vor einem anderen Gericht erhoben werden. Die Situation wird von der Kommission aufmerksam verfolgt. Die Fälle Ibrahim und Saadawi haben beide ernsthafte Beunruhigung hervorgerufen, wenngleich weitere rechtliche Schritte und ein vernünftiges Ergebnis weiterhin möglich sind. Die Situation ist insgesamt kompliziert und nicht völlig eindeutig. Hier und da gibt es auch Anzeichen von Optimismus, beispielsweise auf dem Gebiet der Rechte der Frau, in der Kontrolle von Wahlen durch die Gerichte, in der Sozialgesetzgebung usw. Ein zunehmender Teil der ägyptischen Gesellschaft ist uneingeschränkt der Ansicht, dass Ägypten die höchsten Standards ansetzen müsse, und arbeitet auf dieses Ziel hin. Was Malaysia angeht, so hat die Kommission die Geschehnisse im Zusammenhang mit der im Rahmen des Gesetzes über die innere Sicherheit erfolgte Verhaftung von zehn für Reformen eintretende Aktivisten durch die malaysische Polizei am 14. April, nur wenige Tage vor dem zweiten Jahrestag der Aburteilung des damaligen stellvertretenden Ministerpräsidenten Anwar Ibrahim aufmerksam verfolgt. Sie bedauert ausdrücklich, dass der Innenminister am 2. Juni für vier der zehn Oppositionellen eine Haftzeit von zwei Jahren abgezeichnet hat und dass drei der übrigen nach dem Gesetz über die innere Sicherheit Inhaftierten in polizeilichem Gewahrsam verbleiben. Die Kommission ist über diese Ereignisse zutiefst beunruhigt. Sie laufen nach ihrer Auffassung der gewohnten demokratischen Praxis zuwider und verstärken die bereits in der Vergangenheit zum Ausdruck gebrachte Besorgnis über die allgemeine Menschenrechtssituation in Malaysia. In diesem Zusammenhang begrüßt die Kommission die Tatsache, dass die nationale malaysische Menschenrechtskommission die Rechtsgrundlage der Inhaftierungen angefochten hat und dass Vertreter der Regierung erklärt haben, das Gesetz über die innere Sicherheit müsse abgeschafft oder zumindest von Grund auf revidiert werden."@de7 "Επιτροπή Κύριε Πρόεδρε, καταρχάς θα αναφερθώ στη συζήτηση για την κατάσταση στη Γουατεμάλα. Η Επιτροπή παρακολουθεί εκ του σύνεγγυς την κατάσταση. Υπάρχει αυξανόμενη ανησυχία στους κόλπους της ΕΕ και της διεθνούς κοινότητας σχετικά με τη μεγάλη επιδείνωση της κατάστασης στη χώρα σε βασικούς τομείς όπως η προστασία των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, η δικαιοσύνη και η χρηστή διακυβέρνηση. Επίσης χαιρετίζει το γεγονός ότι το Ανώτατο Δικαστήριο της Malaya, απελευθερώνοντας δύο από τους κρατούμενους που είχαν συλληφθεί βάσει του Νόμου περί Εσωτερικής Ασφάλειας βάσει εντάλματος στις 30 Μαΐου, κάλεσε το Κοινοβούλιο της Μαλαισίας να αναθεωρήσει εξολοκλήρου το Νόμο περί Εσωτερικής Ασφάλειας. Η Επιτροπή είναι έτοιμη να υποστηρίξει τις ενέργειες της ΕΕ σχετικά με την κατάσταση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων γενικά και το Νόμο περί Εσωτερικής Ασφάλειας ειδικότερα, προς την κυβέρνηση της Μαλαισίας με κάθε πρόσφορη ευκαιρία. Η Επιτροπή, όπως και το Κοινοβούλιο, ανησυχεί ιδιαίτερα για την ολοένα και επιδεινούμενη ανθρωπιστική και πολιτική κατάσταση στο Αφγανιστάν. Όσον αφορά την ανθρωπιστική κατάσταση, η Επιτροπή εξακολουθεί με άλλους εταίρους να παρέχει ενίσχυση σε ευπαθείς ομάδες και πληθυσμούς στο εσωτερικό του Αφγανιστάν και σε πρόσφυγες σε γειτονικές χώρες. Η ενίσχυση αυτή δίδεται σε ολόκληρη τη χώρα σε περιοχές που αντιμετωπίζουν τη μεγαλύτερη ανάγκη, όπου οι συνθήκες πρόσβασης και ασφάλειας το επιτρέπουν. Τα ανωτέρω συμφωνούν με την κοινή θέση της ΕΕ για το Αφγανιστάν, η οποία θέτει το στόχο της παροχής αποτελεσματικής ανθρωπιστικής βοήθειας στη βάση μιας αμερόληπτης εκτίμησης των αναγκών. Εκπρόσωποι της Επιτροπής συχνά συμμετέχουν σε επί τόπου επισκέψεις και αποστολές αξιολόγησης στο εσωτερικό του Αφγανιστάν προκειμένου να διαπιστώσουν ιδίοις όμμασιν τις συνθήκες και να διασφαλίσουν ότι η ενίσχυση θα σταλεί στις περιοχές με τη μεγαλύτερη ανάγκη. Όσον αφορά το πολιτικό σκέλος, οι εκπρόσωποι της Επιτροπής, ενεργώντας στο πλαίσιο της τρόικα της ΕΕ, επιδίωξαν να πείσουν τις δύο αντιμαχόμενες πλευρές να προωθήσουν μια ειρηνική λύση. Η τρόικα της ΕΕ, αποτελούμενη από τους εκπροσώπους των πρεσβειών στο Ισλαμαμπάντ, επισκέφθηκε πρόσφατα την Kandahar και τη Faizabad προκειμένου να εξηγήσει την κοινή θέση της ΕΕ στους Ταλιμπάν. Παρατήρησαν δισταγμό όσον αφορά την εξέταση νέων ειρηνευτικών πρωτοβουλιών. Η ΕΕ, με άλλους εταίρους, εξετάζει επί του παρόντος το βέλτιστο τρόπο προώθησης μιας διαδικασίας δέσμευσης. Δύο πράγματα είναι σαφή όσον αφορά το μέλλον του Αφγανιστάν. Πρώτον, η εξωτερική επέμβαση στη διένεξη στο Αφγανιστάν θα έχει ως μοναδικό αποτέλεσμα τη συνέχιση των μαχών. Αυτό ισχύει για την υποστήριξη προς οποιαδήποτε πλευρά από τρίτες χώρες, οι οποίες ακολουθούν το δικό τους πρόγραμμα και τα δικά τους εθνικά συμφέροντα. Δεύτερον, στρατιωτική λύση στη αναταραχή που επικρατεί στο Αφγανιστάν δεν είναι εφικτή. Η ιστορία της χώρας δείχνει καθαρά ότι καμία ομάδα δεν μπορεί να επιβληθεί και να επιβάλει την πολιτική και πολιτισμική της φιλοσοφία σε ολόκληρη τη χώρα. Μπορώ να υποστηρίξω τη θέση αυτή, συγκεκριμένα σε απάντηση στα όσα είπε ο κ. Dupuis, εφιστώντας την προσοχή στο γεγονός ότι η Επιτροπή δεν παρέχει ενίσχυση σε κάποια από τις αντιμαχόμενες πλευρές. Η ενίσχυση δίδεται στις ευπαθείς ομάδες και πληθυσμούς σύμφωνα με τις ανάγκες και όπου το επιτρέπουν οι συνθήκες πρόσβασης και ασφάλειας. Δεδομένου ότι οι Ταλιμπάν ελέγχουν το 90% του εδάφους του Αφγανιστάν, είναι προφανές ότι μεγάλο μέρος της ενίσχυσης της ΕΕ δίδεται σε περιοχές τις οποίες ελέγχουν οι Ταλιμπάν. Για τους λόγους αυτούς, η ΕΕ διατηρεί τον εμπορικό αποκλεισμό για τα όπλα για το σύνολο του Αφγανιστάν και συνεχίζει να κάνει έκκληση για να σταματήσει η επέμβαση των τρίτων χωρών. Συγχρόνως, η ΕΕ υποστηρίζει τις ειρηνευτικές προσπάθειες των Ηνωμένων Εθνών και τονίζει την ανάγκη για μια κυβέρνηση ευρείας βάσης στη χώρα. Τέλος, σε απάντηση της παρέμβασης της κ. Fraisse, η διένεξη μεταξύ των Ταλιμπάν και των δυνάμεων της Βορείου Συμμαχίας έχει επανενταθεί μετά τη διακοπή κατά την περίοδο του χειμώνα και αναμένεται ότι οι Ταλιμπάν θα δοκιμάσουν να εκτοπίσουν τις δυνάμεις της Βορείου Συμμαχίας από το 10% περίπου του εδάφους του Αφγανιστάν το οποίο κατέχουν σήμερα, ενώ ο επικεφαλής της Βορείου Συμμαχίας, συνταγματάρχης Massud και οι σύμμαχοί του προσπαθούν να επεκτείνουν τη διένεξη σε περιοχές οι οποίες βρίσκονται ήδη υπό τον έλεγχο των Ταλιμπάν. Στο μεταξύ, οι συνέπειες της χειρότερης ξηρασίας των τελευταίων 30 ετών συνεχίζουν να βασανίζουν τους Αφγανούς, ιδιαίτερα στις νότιες, κεντρικές και δυτικές περιοχές της χώρας. Πολλοί Αφγανοί αναγκάστηκαν από το φόβο της πείνας και των συγκρούσεων να εγκαταλείψουν τη χώρα τους και τώρα ζουν σε στρατόπεδα εσωτερικών εκτοπισμένων ατόμων στο εσωτερικό του Αφγανιστάν ή διέσχισαν τα σύνορα προς το Ιράν ή το Πακιστάν. Το 2000 ή το 2001, άλλα 500000 εσωτερικώς εκτοπισμένα άτομα ή πρόσφυγες έφυγαν για να γλιτώσουν από τις συγκρούσεις ή την ξηρασία και η χώρα εξαρτάται σε μεγάλο βαθμό από την επισιτιστική βοήθεια, μεγάλο μέρος της οποίας παράσχεται από τις ΗΠΑ. Οι κύριες προτεραιότητες της Επιτροπής όσον αφορά τις σχέσεις με τη Γουατεμάλα αφορούν την υποστήριξη της υλοποίησης των συμφωνιών ειρήνης του 1996, οι οποίες θα οδηγήσουν σε μεγαλύτερο σεβασμό των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, την προώθηση του εκσυγχρονισμού του κράτους και την υποστήριξη της χρηστής διακυβέρνησης. Η ΕΕ έχει υποστηρίξει ιδιαίτερα την ειρηνευτική διαδικασία στη Γουατεμάλα, τόσο πολιτικά όσο και οικονομικά. Το πρόγραμμα συνεργασίας με τη Γουατεμάλα έχει ως στόχο να προσφέρει την κατάλληλη υποστήριξη προς την ειρηνευτική διαδικασία. Η Επιτροπή ενισχύει την κοινωνία των πολιτών και τους κρατικούς οργανισμούς, με στόχο να συμβάλλει στη διαδικασία συμφιλίωσης στη χώρα. Συγχρόνως, η Επιτροπή προετοιμάζει ένα πρόγραμμα για τη βελτίωση του συστήματος απόδοσης δικαιοσύνης. Επιπλέον, ένα μνημόνιο συνεργασίας το οποίο συνυπογράφηκε από την Ευρωπαϊκή Επιτροπή και την κυβέρνηση της Γουατεμάλας στις 26 Μαρτίου 2001, επιβεβαιώνει τη δέσμευσή μας προς την ειρηνευτική διαδικασία, με την παροχή πρόσθετων κονδυλίων ύψους 93 εκατομμυρίων ευρώ για την περίοδο 2001-2006. Η Επιτροπή και τα κράτη μέλη χρησιμοποίησαν επίσης τον τακτικό πολιτικό διάλογο με την Γουατεμάλα προκειμένου να επανεκφράσουν τη σπουδαιότητα του σεβασμού των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Οι πλέον πρόσφατες ενέργειες της ΕΕ οι οποίες εφιστούν την προσοχή όσον αφορά την κατάσταση στη Γουατεμάλα, είναι η κοινή δήλωση του San José στη συνεδρίαση της 17ης Μαρτίου και η πρόσφατη δήλωση της σουηδικής Προεδρίας για τα τρία έτη από τη δολοφονία του επισκόπου Gerardi. Όσον αφορά το θέμα αυτό, η Επιτροπή επικροτεί την ποινή που επιβλήθηκε πρόσφατα στη δίκη για τη δολοφονία του επισκόπου Gerardi, καθώς ενθαρρύνει τη δέσμευση των δικαστικών αρχών της Γουατεμάλας για τη βελτίωση της κατάστασης όσον αφορά τα ανθρώπινα δικαιώματα. Επίσης, κατά την επίσκεψή του στην Κεντρική Αμερική στα τέλη Μαρτίου 2001, ο συνάδελφός μου Επίτροπος Patten, κάλεσε την κυβέρνηση του Προέδρου Portillο να λάβει επείγοντα μέτρα για να αποφύγει μια σειρά αρνητικών γεγονότων στη Γουατεμάλα και να ανανεώσει την εφαρμογή των συμφωνιών ειρήνης. Η Επιτροπή παρακολουθεί επίσης εκ του σύνεγγυς την κατάσταση στο Τσαντ, μετά την ανακοίνωση από την Εθνική Ανεξάρτητη Επιτροπή Εκλογών των αποτελεσμάτων των προεδρικών εκλογών της 20ης Μαΐου. Η ηρεμία που επικρατούσε στον πληθυσμό κατά την ημέρα των εκλογών και η υψηλή προσέλευση αποτελούν απόδειξη μιας δέσμευσης των πολιτών, η οποία πρέπει να επαινεθεί. Σύμφωνα με διεθνείς παρατηρητές, η διαδικασία της ψηφοφορίας ήταν σύμφωνη προς τις νόμιμες διαδικασίες, αλλά υπήρχαν οργανωτικές ελλείψεις. Δήλωση της αποστολής παρατήρησης αναφέρει ότι υποψήφιοι της αντιπολίτευσης κατέγραψαν ορισμένες περιπτώσεις παρατυπιών και νοθείας, οι οποίες, όπως υποστηρίζουν, νόθευσαν την ψήφο. Στις 12 Ιουνίου, το Συνταγματικό Συμβούλιο ανήγγειλε το επίσημο εκλογικό αποτέλεσμα, σύμφωνα με το οποίο ο Idriss Déby εκλέχθηκε για μια δεύτερη θητεία με ποσοστό 63%. Αναφέρεται ότι το Συμβούλιο απέρριψε την ψηφοφορία σε ορισμένα εκλογικά κέντρα. Η κατάσταση παρακολουθείται στενά από τους επικεφαλής των επιτόπου αποστολών της ΕΕ. Στο πνεύμα του άρθρου 8 της Συμφωνίας του Κοτονού, η Επιτροπή θα συνεχίσει τον τρέχοντα πολιτικό διάλογο με το Τσαντ. Το Τσαντ τα τελευταία δέκα χρόνια έχει δεσμευθεί σε μια δημοκρατική διαδικασία. Η προσπάθεια αυτή οδηγεί σε μεγαλύτερη προστασία των ανθρώπινων και πολιτικών δικαιωμάτων. Εντούτοις, αναγνωρίζεται ότι αυτά τα δικαιώματα και οι ελευθερίες δεν γίνονται ικανοποιητικώς σεβαστά από όλους τους παράγοντες. Είναι βασικό τα θέματα αυτά να αντιμετωπισθούν προκειμένου να διασφαλισθεί η διαρκής ειρήνη στη χώρα. Η ένατη στρατηγική στήριξης της χώρας από το ΕΤΑ, η οποία βρίσκεται στο τελικό στάδιο προετοιμασίας, εμπεριέχει ένα σημαντικό πρόγραμμα υποστήριξης της κοινωνίας των πολιτών, συμπεριλαμβανομένων των οργανώσεων για τα ανθρώπινα δικαιώματα. Η πρόσφατη καταδίκη του γνωστού υπερασπιστή των ανθρωπίνων δικαιωμάτων και της δημοκρατίας, καθηγητή Saad Ibrahim και των συναδέλφων του προκάλεσε το έντονο ενδιαφέρον της διεθνούς κοινότητας. Η υπόθεση του καθηγητή Ibrahim και των 28 συγκατηγορούμενων του στο Ibn Khaldun και στα κέντρα HODA παρακολουθείται στενά από την Ευρωπαϊκή Επιτροπή και τα κράτη μέλη. Όταν αρχικά το περασμένο έτος κρατήθηκαν χωρίς να τους έχει απαγγελθεί κατηγορία, η ΕΕ γνωστοποίησε την ανησυχία της με σαφή τρόπο στα υψηλότερα κλιμάκια, όχι μόνο όσον αφορά τη φυλάκιση χωρίς την απαγγελία κατηγορίας, αλλά και την έντονη και μεροληπτική εκστρατεία του Τύπου εναντίον των κατηγορουμένων. Όταν τελικά απαγγέλθηκαν οι κατηγορίες κατά των κατηγορουμένων και όταν έγινε σαφές ότι σε αυτές περιλαμβάνονταν η κατηγορία αποδοχής ξένων (δηλαδή κοινοτικών) κονδυλίων χωρίς άδεια, η αντιπροσωπεία της Ευρωπαϊκής Επιτροπής στο Κάιρο υπενθύμισε στις αρμόδιες αρχές ότι οι επιχορηγήσεις προς τις οργανώσεις της κοινωνίας των πολιτών είναι απολύτως νόμιμες και καλύπτονται από τη σύμβαση πλαίσιο ΕΕ-Αιγύπτου σχετικά με την τεχνική και οικονομική συνεργασία. Η υποστήριξη προς την κοινωνία των πολιτών είναι αναπόσπαστο στοιχείο της Διαδικασίας της Βαρκελώνης και σαφής στόχος της Συμφωνίας της Βαρκελώνης του 1995, την οποία η Αίγυπτος έχει υπογράψει. Επίσης, οι κατηγορίες περιελάμβαναν κατάχρηση των κονδυλίων της ΕΕ, τα οποία είχαν δοθεί στα προγράμματα Ibn Khaldun και HODA υπέρ της δημοκρατίας. Η δήλωση της Ευρωπαϊκής Επιτροπής στις Βρυξέλλες στις 13 Δεκεμβρίου κατέστησε σαφές ότι τα εν λόγω προγράμματα υποβάλλονταν σε κανονικές διαδικασίες παρακολούθησης, συμπεριλαμβανομένου ενός ενδιάμεσου εξωτερικού οικονομικού ελέγχου. Συγκεκριμένα, σε απάντηση της ερώτησης του κ. Purvis, θα ήθελα να τονίσω ότι το 1999, η Επιτροπή έλαβε ικανοποιητικές εκθέσεις προόδου και για τα δύο προγράμματα για τον ικανοποιητικό και ανεξάρτητο οικονομικό έλεγχο. Οι αιγυπτιακές αρχές, μέχρι στιγμής, δεν έχουν παράσχει στοιχεία ή πληροφορίες προς υποστήριξη των κατηγοριών σχετικά με τα προγράμματα τα οποία χρηματοδοτούνται από την ΕΕ. Καθ’ όλη τη διάρκεια της δίκης, παρίσταντο παρατηρητές της ΕΕ και η ΕΕ κατέστησε σαφές ότι αναμένει να επικρατήσουν οι αρμόζουσες νόμιμες διαδικασίες και η δικαιοσύνη. Απέφυγε συνειδητά οποιαδήποτε ανάμιξη η οποία μπορούσε να βλάψει την προσδοκία της αυτή. Εντούτοις, η επιβολή της ποινής ένα μήνα νωρίτερα από το αναμενόμενο και χωρίς κατά τα φαινόμενα να δοθεί σημασία στη υπεράσπιση, η αγόρευση της οποίας έγινε την τελευταία ημέρα της δίκης, καθώς και η αυστηρότητα της ποινής - 7 έτη για τον Ibrahim και μικρότερες, αλλά εξίσου αυστηρές ποινές για τους υπόλοιπους κατηγορουμένους – κάθε άλλο παρά αναμενόμενα ήταν και μάλλον προκάλεσαν αναταραχή. Μετά την επιβολή της ποινής, η Επιτροπή προέβη σε προφορική δήλωση στις 23 Μαΐου και η Προεδρία σε δήλωση στις 25 Μαΐου με τις οποίες εξέφραζαν τη βαθιά τους ανησυχία. Η ΕΕ χρησιμοποίησε την ευκαιρία αυτή για να τονίσει τη σπουδαιότητα που προσδίδει στην ανάπτυξη της κοινωνίας των πολιτών και επανέλαβε ότι τα σχετικά προγράμματα αποτελούν αναπόσπαστο τμήμα του διμερούς προγραμματισμού ΕΕ-Αιγύπτου. Η Ευρωπαϊκή Επιτροπή συνεχίζει να παρακολουθεί στενά την υπόθεση. Το δικαστήριο είναι υποχρεωμένο να γνωστοποιήσει το αιτιολογικό του σε διάστημα ενός μηνός μετά την επιβολή της ποινής, και το αναμένουμε με ενδιαφέρον. Υπάρχει επίσης, αν και περιορισμένη, η δυνατότητα άσκησης έφεσης. Η νομική διαδικασία δεν έχει τελειώσει και μπορούμε να ελπίζουμε ότι το τελικό αποτέλεσμα θα αντανακλά τις καλύτερες παραδόσεις του αιγυπτιακού νομικού συστήματος. Οι αιγυπτιακές αρχές γνωρίζουν καλά ότι υπάρχει διεθνές ενδιαφέρον για την υπόθεση, καθώς και τις συνέπειες μίας τελικής έκβασης η οποία θα θεωρηθεί άδικη. Η Nawal el Saadawi, η γνωστή φεμινίστρια συγγραφέας, κατηγορήθηκε για αποστασία, αλλά ο Γενικός Εισαγγελέας απέσυρε τις κατηγορίες στις 23 Μαΐου. Ωστόσο, φαίνεται ότι η υπόθεση δεν έχει τελειώσει και μπορεί να απαγγελθεί κατηγορία από άλλο δικαστήριο. Η κατάσταση παρακολουθείται προσεκτικά από την Επιτροπή. Οι υποθέσεις Ibrahim και Saadawi προκάλεσαν ουσιαστική ανησυχία, αν και η λήψη περαιτέρω νομικών μέτρων και η πιθανότητα ενός λογικού αποτελέσματος παραμένουν ανοικτές. Η όλη κατάσταση είναι πολύπλοκη και όχι εξολοκλήρου σαφής. Υπάρχουν ορισμένα σημάδια αισιοδοξίας σε ορισμένους τομείς, όπως για παράδειγμα τα δικαιώματα των γυναικών, οι εκλογές που ελέγχονται από τη δικαστική εξουσία, η κοινωνική νομοθεσία και άλλα. Στην Αίγυπτο, ένα διαρκώς αυξανόμενο τμήμα της κοινωνίας υποστηρίζει πλήρως την άποψη ότι η Αίγυπτος πρέπει να υιοθετήσει τα υψηλότερα πρότυπα και εργάζεται προς την κατεύθυνση αυτή. Σε σχέση με τη Μαλαισία, η Επιτροπή παρακολούθησε στενά τα γεγονότα σχετικά με την κράτηση από την αστυνομία της Μαλαισίας δέκα μεταρρυθμιστών ακτιβιστών βάσει του Νόμου περί Εσωτερικής Ασφάλειας μόνο μερικές ημέρες μετά τη δεύτερη επέτειο, στις 14 Απριλίου, της καταδίκης του πρώην αντιπροέδρου της κυβερνήσεως, Anwar Ibrahim. Λυπάται βαθύτατα για το γεγονός ότι στις 2 Ιουνίου ο Υπουργός Εσωτερικών υπέγραψε εντολές διετούς στέρησης της ελευθερίας για τέσσερις από τους δέκα ακτιβιστές της αντιπολίτευσης και για το γεγονός ότι τρεις από τους άλλους έξι κρατούμενους βάσει του Νόμου περί Εσωτερικής Ασφάλειας παραμένουν υπό αστυνομική κράτηση. Η Επιτροπή ανησυχεί ιδιαίτερα για τα γεγονότα αυτά, τα οποία θεωρεί αντίθετα προς την καθιερωμένη δημοκρατική πρακτική. Τα γεγονότα αυτά ενισχύουν τις ανησυχίες, οι οποίες έχουν ήδη εκφρασθεί στο παρελθόν σχετικά με τη γενική κατάσταση των ανθρωπίνων δικαιωμάτων στη Μαλαισία. Όσον αφορά το θέμα αυτό, η Επιτροπή χαιρετίζει το γεγονός ότι η Εθνική Επιτροπή Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων της Μαλαισίας αμφισβήτησε τη βάση των συλλήψεων αυτών και ότι εκπρόσωποι της κυβέρνησης δήλωσαν ότι ο Νόμος περί Εσωτερικής Ασφάλειας πρέπει να καταργηθεί ή τουλάχιστον να αναθεωρηθεί δραστικά."@el8 "(EN) Señor Presidente, en primer lugar pasaré a abordar el debate sobre la situación en Guatemala. La Comisión está haciendo un seguimiento estrecho de la situación en este país. En el seno de la UE y en la comunidad internacional se detecta una creciente preocupación por el considerable deterioro en dicho país del estado de áreas clave como la protección de los derechos humanos, la justicia y la gobernabilidad. Asimismo, saluda el hecho de que el Tribunal Supremo de Malasia, al poner en libertad el 30 de mayo a dos de los detenidos en aplicación de la LSI en virtud de un recurso de haya instado al Parlamento malasio a revisar la LSI en profundidad. La Comisión está dispuesta a apoyar la acción de la UE para insistir en la situación de los derechos humanos en general, y de la LSI en particular, ante el gobierno de Malasia en todas las ocasiones propicias. La Comisión, al igual que el Parlamento, observa con profunda consternación el persistente empeoramiento de la situación humanitaria y política en Afganistán. En el frente humanitario, la Comisión, junto a sus socios, sigue prestando ayuda a los grupos e individuos más vulnerables dentro de Afganistán y a los refugiados en los países vecinos. Esta asistencia se presta en todo el país en las zonas de mayores necesidades, cuando las condiciones de acceso y la seguridad lo permiten. Esto es coherente con la posición común de la UE sobre Afganistán, que establece el objetivo de ofrecer ayuda humanitaria efectiva con arreglo a una evaluación imparcial de las necesidades. Los representantes de la Comisión participan regularmente en exámenes sobre el terreno y en misiones de evaluación en el interior de Afganistán con el objeto de tener un conocimiento de primera mano de la situación y de asegurarse que la ayuda puede llevarse directamente hacia las zonas de mayores necesidades. En el frente político, los representantes de la Comisión, actuando como miembros de la troika de la UE, han intentado persuadir a los dos bandos del actual conflicto para que busquen una solución pacífica. La troika comunitaria, compuesta por sus representantes diplomáticos radicados en Islamabad, visitó recientemente Kandahar y Faizabad para explicar la posición común de la UE sobre el bando talibán. Percibieron un rechazo a considerar nuevas iniciativas de paz. La UE, junto a otros socios, estudia en la actualidad el mejor modo posible de promover un proceso de compromiso. Dos cosas están claras en lo relativo al funcionamiento de Afganistán. Primero, la implicación de extraños en el conflicto de Afganistán sólo sirve para prolongar la lucha. Esto vale para el apoyo prestado a cada una de las partes por terceros países que persiguen sus propios objetivos e intereses nacionales. Segundo, no es posible una solución militar para la enrevesada situación afgana. La historia del país pone de manifiesto que ninguna facción puede nunca imponerse ni imponer su filosofía política y cultural a todo el país. Quiero subrayar este punto, en particular en respuesta a las afirmaciones del Sr. Dupuis, dirigiendo la atención sobre el hecho de que la Comisión no ofrece ayuda a ninguno de los bandos. La ayuda es entregada a los grupos e individuos vulnerables de acuerdo con sus necesidades y si las condiciones de acceso y seguridad lo permiten. Dado que los talibán controlan el 90% del territorio afgano, es obvio que una buena parte de la ayuda de la CE se envía a las zonas controladas por aquéllos. Por estas razones, la UE mantiene el embargo de armamento, que comprende la totalidad del territorio afgano, y sigue instando a que cesen las injerencias de terceros países. Al mismo tiempo, la UE apoya los esfuerzos en aras de la paz de las Naciones Unidas y subraya la necesidad de un gobierno de amplia base en el país. Por último, en respuesta a la intervención de la Sra. Fraisse, los combates entre los talibán y las fuerzas de la Alianza del Norte se han recrudecido tras el paréntesis del invierno, y es de prever que los talibán intenten expulsar a las fuerzas de la Alianza del Norte del aproximadamente 10% del territorio afgano que actualmente ocupan, mientras que el comandante Massud, de la Alianza del Norte, y sus aliados intentarán extender el conflicto a las áreas aún bajo control talibán. Entretanto, los efectos de la peor sequía que ha sufrido el país en los últimos treinta años siguen afectando a los afganos de las regiones del sur, central u occidental del país en particular. Un gran número de afganos se ha visto forzados por el miedo a la hambruna y al conflicto a abandonar sus hogares y ahora viven en campamentos IDP (campamentos de desplazados dentro de su propio territorio) en el interior de Afganistán o han cruzado las fronteras con Irán y Pakistán. En 2000 y 2001, otras 500.000 personas o refugiados desplazados dentro del país han huido de los combates y de la hambruna, y el país depende en una gran medida de la ayuda alimentaria, buena parte de la cual es suministrada por EE.UU. Las principales prioridades de la Comisión en sus relaciones con Guatemala consisten en respaldar la aplicación de los acuerdos de paz de 1996, que deberían propiciar un mayor respecto de los derechos humanos; promover la modernización del estado, y reforzar la gobernabilidad. La UE ha brindado todo su apoyo al proceso de paz de Guatemala, tanto político como financiero. El programa de cooperación con Guatemala está dirigido a respaldar adecuadamente el proceso de paz. La Comisión ha ayudado a la sociedad civil y a las organizaciones estatales, con el objetivo de contribuir al proceso de reconciliación del país. Al mismo tiempo, la Comisión está preparando un programa de mejora del sistema judicial. Además, un memorando de entendimiento, firmado conjuntamente por la Comisión Europea y el Gobierno guatemalteco el 26 de marzo de 2001, confirma nuestro compromiso con el proceso de paz, y supone nuevos fondos por importe de 93 millones de EUR para el período 2001-2006. Por otro lado, la Comisión y los Estados miembros han empleado el diálogo político regular con Guatemala para reiterar la importancia del respeto de los derechos humanos. Las acciones más recientes de la UE que ponen de relieve la preocupación por Guatemala han sido el Comunicado Conjunto de la XVII Conferencia de San José, de marzo pasado, y la reciente Declaración de la Presidencia Sueca con motivo del tercer aniversario del asesinato del obispo Gerardi. A este respecto, la Comisión acoge con satisfacción la reciente sentencia dictada en el procedimiento seguido por el asesinato de Gerardi como una alentadora prueba del compromiso de los órganos jurisdiccionales guatemaltecos en la mejora de la situación de los derechos humanos. Además, durante una visita a Centroamérica a finales de marzo de 2001, mi colega el Comisario Patten instó al Gobierno del Presidente Portillo a actuar urgentemente para evitar una negativa espiral de acontecimientos en Guatemala e impulsar la estancada aplicación de los acuerdos de paz. La Comisión también está siguiendo de cerca la situación en el Chad, tras el anuncio por la Comisión Nacional Independiente Electoral del resultado de las elecciones presidenciales de 20 de mayo. La tranquilidad de la población en la jornada electoral y la elevada participación han puesto de manifiesto el compromiso de la ciudadanía, lo cual merece todos los elogios. Según algunos observadores internacionales, el procedimiento de votación se ajustó a la legislación, pero se registraron deficiencias de organización. En una comunicado de la misión de observación se afirma que los candidatos de la oposición elaboraron una lista de irregularidades y de fraudes que, en su opinión, ha alterado el resultado de las elecciones. El 12 de junio, el Consejo Constitucional hizo públicos los resultados electorales oficiales, confirmando que Idriss Déby había sido reelegido para un segundo mandato con el 63% de los votos. Según se informa, el Consejo rechazó los votos depositados en varios colegios electorales. Los jefes de la misión de la UE están siguiendo de cerca la situación sobre el terreno. En el espíritu del artículo 8 del Acuerdo de Cotonou, la Comisión mantendrá su diálogo político en curso con el Chad. En los últimos diez años, el Chad se ha comprometido en un proceso democrático. Este esfuerzo está propiciando una mayor protección de los derechos humanos y civiles. Sin embargo, ha de reconocerse que no todos los actores respetan suficientemente estos derechos y libertades. Será fundamental afrontar estas cuestiones para garantizar una paz sostenible en el país. La novena estrategia de apoyo a los países del FDE, que se encuentra en su fase final de preparación, contiene un importante programa de apoyo a la sociedad civil, incluidas las organizaciones de derechos humanos. La reciente condena dictada contra el conocido activista de los derechos humanos y de la democracia, el Profesor Saad Ibrahim, y contra sus colegas ha suscitado un gran interés en la comunidad internacional. El proceso seguido contra el Profesor Ibrahim y los otros 28 acusados de los Centros Ibn Khaldoun y HODA ha sido objeto de un estrecho seguimiento por parte de la Comisión y de los Estados miembros. Cuando, en un primer momento, estuvieron detenidos el año pasado sin mediar acusación alguna, la UE expresó claramente su inquietud al más alto nivel, no sólo con respecto al encarcelamiento sin cargos, sino también a la intensa y perjudicial campaña informativa contra los acusados. Una vez se conoció el contenido de las imputaciones y se puso de manifiesto que éstas incluían la acusación de haber aceptado sin autorización fondos extranjeros (esto es, de la UE), la delegación de la Comisión Europea en El Cairo recordó a las autoridades competentes que las ayudas a las organizaciones de la sociedad civil eran perfectamente válidas y estaban comprendidas en el Convenio marco UE-Egipto sobre cooperación financiera y técnica. El apoyo a la sociedad civil es también un elemento integrante del proceso de Barcelona y es un objetivo manifiesto del Acuerdo de Barcelona de 1995, del que Egipto es también signatario. Las imputaciones comprenden también el uso indebido de fondos asignados a los programas Ibn Khaldoun y HODA por la democracia. La declaración de la Comisión Europea hecha pública en Bruselas el pasado 13 de diciembre puso de manifiesto que los proyectos controvertidos eran objeto de los procedimientos de seguimiento habituales, incluida una auditoría externa a medio plazo. En respuesta a la pregunta del Sr. Purvis en particular, debo subrayar que en 1999 la Comisión recibió informes satisfactorios sobre la evolución de los dos proyectos, fruto de una satisfactoria auditoría financiera independiente. Las autoridades no han aportado hasta ahora prueba ni información alguna que sostenga sus imputaciones relativas a los proyectos financiados por la UE. Observadores de la UE han estado presentes durante todo el desarrollo del juicio y la UE siempre ha puesto de manifiesto su confianza en que la legalidad procesal y la justicia prevalecerán. Ha evitado escrupulosamente toda actuación que pudiera frustrar tal confianza. Sin embargo, el momento en que se dictó sentencia, un mes antes de lo previsto y, aparentemente, sin tener en cuenta las alegaciones de la defensa presentadas el último día de la vista, así como la severidad de la condena –siete años para Ibrahim y menos para los demás acusados, aunque igualmente dura– fueron totalmente inesperados y provocaron una profunda consternación. La condena dio lugar a una comunicación oral de la Comisión el 23 de mayo y a una declaración de la Presidencia el 25 de mayo, en los que se expresa la profunda preocupación. La UE aprovechó la oportunidad para subrayar la importancia que atribuye al desarrollo de la sociedad civil y reiteró que los programas dirigidos a este objetivo son un elemento integrante de los programas bilaterales con Egipto. La Comisión mantiene un estrecho seguimiento del asunto. El tribunal debe dar a conocer los fundamentos de su sentencia dentro del mes siguiente a la fecha en que hizo público el fallo, fundamentos que se leerán con interés. Además, las posibilidades de interponer recurso son limitadas. El proceso legal no ha finalizado aún, y se espera que el resultado definitivo refleje las mejores tradiciones del sistema legal egipcio. Las autoridades egipcias son perfectamente conscientes del interés de la comunidad internacional en este proceso y de las consecuencias de un resultado final que se perciba como injusto. Nawal el Saadawi, la conocida escritora feminista, fue acusada de apostasía, pero el fiscal general retiró los cargos el 23 de mayo. No obstante, esto no parece ser el final del asunto, pues pueden formularse acusaciones ante otro tribunal. La Comisión está siguiendo de cerca la situación. Los asuntos Ibrahim y Saadawi han suscitado auténtica preocupación, si bien las siguientes medidas legales y las posibilidades de una salida razonable están aún abiertas. La situación en su conjunto es compleja y no del todo clara. También se aprecian signos de optimismo en ciertos ámbitos, como por ejemplo, los derechos de las mujeres, el control jurisdiccional de las elecciones, la legislación en materia social, etc. Un creciente sector de la sociedad egipcia se adhiere plenamente a la opinión de que Egipto debe adoptar los estándares más altos y dirige sus esfuerzos hacia tal objetivo. Con respecto a Malasia, la Comisión ha seguido de cerca los acontecimientos que han rodeado a la detención por la policía malasia, en virtud de la Ley de Seguridad Interior (LSI), de diez activistas que apoyan la reforma pocos días después del segundo aniversario, el 14 de abril, de la condena del antiguo Viceprimer Ministro, Anwar Ibrahim. Lamenta profundamente que el 2 de junio, el Ministro de Interior haya firmado la orden de reclusión durante dos años de cuatro de los diez activistas de la oposición y que tres de los otros seis detenidos en virtud de la LSI siguen bajo vigilancia policial. La Comisión está profundamente preocupada por estos acontecimientos, que considera contrarios a las prácticas democráticas establecidas. Refuerzan las preocupaciones ya manifestadas en el pasado con respecto a la situación de los derechos humanos en Malasia. A este respecto, la Comisión acoge con satisfacción el hecho de que la Comisión Nacional Malasia de Derechos Humanos haya cuestionado las razones de las detenciones y que representantes del Gobierno hayan declarado que la LSI debe ser derogada o cuanto menos radicalmente modificada."@es12 "Arvoisa puhemies, käsittelen aivan ensimmäiseksi keskustelua Guatemalan tilanteesta. Komissio seuraa Guatemalan tilannetta tarkasti. EU ja kansainvälinen yhteisö ovat yhä huolestuneempia tuon valtion huomattavasti heikentyneestä tilasta mitä tulee avainkysymyksiin, kuten ihmisoikeuksien suojelemiseen, oikeuteen ja hyvään hallintotapaan. Komissio suhtautuu myönteisesti myös siihen, että kun Malesian ylioikeus vapautti kaksi ISA:n nojalla pidätetyistä yksilönvapausmääräysten perusteella, se vaati Malesian parlamenttia tarkastamaan ISA:n perusteellisesti. Komissio on valmis tukemaan EU-toimia, joilla Malesian hallitusta painostetaan kaikissa sopivissa yhteyksissä parantamaan yleistä ihmisoikeustilannetta ja erityisesti ISA:ta. Afganistanin alati paheneva humanitaarinen ja poliittinen tilanne vaivaa parlamentin tavoin myös komissiota. Humanitaarisella rintamalla komissio jatkaa muiden yhteistyökumppaneiden kanssa Afganistanin haavoittuvaisten ryhmien ja kansojen sekä naapurimaiden pakolaisten avustamista. Tätä apua annetaan koko maahan alueille, joilla tarve on suurin ja joilla kulkuyhteydet ja turvallisuus sen sallivat. Tämä noudattaa EU:n yhteistä kantaa Afganistanista, sillä siinä asetetaan tavoitteeksi humanitaarisen avun antaminen puolueettoman tarpeiden arvioinnin mukaisesti. Komission edustajat osallistuvat säännöllisesti kenttäkäynteihin ja arviointimatkoihin Afganistaniin saadakseen ensi käden tietoa tilanteesta ja varmistaakseen, että apu voidaan suunnata alueille, joilla se on eniten tarpeen. Poliittisella rintamalla komission edustajat ovat osana EU-troikkaa yrittäneet taivutella nykyisen konfliktin kahta osapuolta etsimään rauhanomaista ratkaisua. EU-troikka, johon kuuluu Islamabadin suurlähetystöedustajat, vieraili äskettäin Kandaharissa ja Faizabadissa selittämässä EU:n yhteistä kantaa talebanien puolelle. He huomasivat, että uusiin rauhanaloitteisiin suhtauduttiin vastahakoisesti. EU etsii parhaillaan muiden yhteistyökumppaneiden kanssa parasta tapaa, jolla sitoumusta voitaisiin edistää. Kaksi seikkaa Afganistanin tulevaisuuden osalta ovat selviä. Ensiksi ulkopuolisten osallistuminen Afganistanin konfliktiin voi vain pitkittää taistelua. Tämä koskee kummallekin puolelle tarjottua apua kolmansista maista, jotka pyrkivät edistämään omia asioitaan ja omia kansallisiaan etujaan. Toiseksi Afganistanin sekavaa tilannetta ei voida ratkaista sotilaallisesti. Maan historia osoittaa selvästi, ettei mikään yksittäinen poliittinen ryhmittymä voi koskaan saada koko maata puolelleen ja kannattamaan poliittista ajatteluaan ja kulttuurifilosofiaansa. Haluaisin vielä painottaa erityisesti vastineeksi jäsen Dupuis'n sanoille, että komissio ei anna avustusta näille ryhmittymille. Sitä annetaan haavoittuvaisille ryhmille ja kansoille tarpeen mukaan alueilla, joilla kulkuyhteydet ja turvallisuusolot sen sallivat. Kun 90 prosenttia Afganistanin alueessa on talebanien hallinnassa, on selvää, että sama määrä EU:n tuesta suunnataan talebanien hallinnassa oleville alueille. Näistä syistä EU säilyttää koko Afganistanin kattavan aseidenvientikiellon ja vaatii edelleen, että kolmannet maat eivät puutu tilanteeseen. EU tukee samalla YK:n rauhanponnistuksia ja painottaa tarvetta saada maahan laajapohjainen hallitus. Lopuksi vastaukseksi jäsen Fraissen puheenvuoroon: talebanien ja pohjoisen liittoutuneiden joukkojen välinen taistelu on kiihtynyt talvitauon jälkeen, ja oletetusti talebanit yrittävät karkottaa pohjoisen liittoutuneiden joukot siltä noin 10 prosenttia Afganistanin alueesta kattavalta alueelta, joka heillä on parhaillaan hallussaan, kun taas liittoutuneiden päällikkö Massud ja hänen liittolaisensa yrittävät levittää konfliktia alueille, jotka jo ovat talebanien hallussa. Samalla maan pahin kuivuus 30 vuoteen koettelee afganistanilaisia erityisesti maan etelä-, keski- ja länsiosissa. Suuri joukko afganistanilaisia on joutunut jättämään kotinsa nälänhädän ja konfliktin pelossa, ja he elävät nyt kotiseudultaan siirrettyjen leireillä Afganistanissa tai ovat ylittäneet rajan joko Iranin tai Pakistanin puolelle. Vuonna 2000 tai 2001 vielä 500 000 kotiseuduiltaan siirrettyä henkilöä tai pakolaista pakeni taisteluja tai kuivuutta, ja maa on erittäin riippuvainen ruoka-avusta, josta suuren osan toimittaa Yhdysvallat. Komissiolle tärkeimmät kysymykset Guatemalan suhteissa ovat vuoden 1996 rauhansopimusten toteuttamisen tukeminen, minkä pitäisi johtaa ihmisoikeuksien parempaan kunnioittamiseen, valtion uudistamisen edistäminen ja hyvän hallintotavan vahvistaminen. EU on tukenut Guatemalan rauhanprosessia hyvin paljon sekä poliittisesti että taloudellisesti. Guatemalan yhteistyöohjelman tarkoitus on antaa riittävä tuki rauhanprosessille. Komissio on avustanut kansalaisyhteiskuntaa ja valtion organisaatioita tarkoituksenaan osallistua maan sovitteluprosessiin. Samanaikaisesti komissiossa valmistellaan ohjelmaa oikeusjärjestelmän parantamiseksi. Lisäksi yhteisymmärryspöytäkirja, jonka Euroopan komissio ja Guatemalan hallitus allekirjoittivat yhdessä 26. maaliskuuta 2001 ja jossa myönnetään 93 miljoonan euron lisävarat vuosiksi 2001–2006, vahvistaa sitoumuksemme rauhanprosessiin. Komissio ja jäsenvaltiot ovat myös toistaneet ihmisoikeuksien kunnioittamisen tärkeyttä käydessään normaalia poliittista keskustelua Guatemalan kanssa. Tuoreimmat EU-toimet, joilla on kiinnitetty huomiota Guatemalan tilanteeseen, ovat San José 17 -kokouksen yhteinen julistus viime maaliskuussa ja äskettäinen puheenjohtajavaltio Ruotsin antama julistus piispa Gerardin salamurhan kolmantena vuosipäivänä. Tältä osin komissio suhtautuu myönteisesti piispa Gerardin murhaoikeudenkäynnissä äskettäin langetettuun tuomioon ja näkee sen kannustavana todisteena siitä, että Guatemalan oikeuslaitos on sitoutunut parantamaan ihmisoikeustilannetta. Lisäksi vieraillessaan Väli-Amerikassa maaliskuun 2001 lopulla kollegani komission jäsen Patten vaati presidentti Portillon hallitusta ryhtymään välittömiin toimiin, jotta tapahtumien noidankehä voidaan estää Guatemalassa ja rauhansopimusten viivästynyt toteuttaminen voidaan elvyttää uudelleen. Komissio on seurannut myös Tšadin tilannetta tarkasti siitä lähtien, kun kansallinen riippumaton vaalikomissio ilmoitti presidentinvaalien tuloksen 20. toukokuuta. Kansalaisten rauhallisuus äänestyspäivänä ja suuri äänestysvilkkaus osoittivat kansalaisilta kiitettävää sitoumusta. Kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan äänestys tapahtui lainmukaisesti, mutta organisaatiossa oli puutteita. Tarkkailijoiden lausunnossa ilmoitettiin, että opposition ehdokkaat luettelivat tiettyjä poikkeus- ja vilppitapauksia, jotka heidän mukaansa vääristivät äänestystulosta. Kesäkuun 12. päivänä perustuslakineuvosto julisti äänestyksen virallisen tuloksen, joka vahvisti, että Idriss Déby oli voittanut toisen virkakauden 63 prosentilla äänistä. Neuvosto hylkäsi toistuvasti joidenkin äänestyspaikkojen äänet. EU:n päätarkkailijat seuraavat tilannetta tiiviisti paikan päällä. Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti komissio jatkaa käynnissä olevaa poliittista vuoropuhelua Tšadin kanssa. Tšadissa on ollut käynnissä demokraattinen prosessi kymmenen viime vuoden ajan. Nämä ponnistelut johtavat ihmis- ja kansalaisoikeuksien parempaan suojaamiseen. On kuitenkin huomattava, että kaikki osapuolet eivät kunnioita näitä oikeuksia ja vapauksia riittävästi. On tärkeää käsitellä näitä kysymyksiä, jotta maahan voidaan taata kestävä rauha. Yhdeksäs EKR:n maan tukistrategia, joka on viimeisessä valmisteluvaiheessa, sisältää tärkeän kansalaisyhteiskunnan tukiohjelman, johon kuuluvat myös ihmisoikeusjärjestöt. Hyvin tunnetun ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta puhujan professori Saad Ibrahimin ja hänen kollegojensa äskettäinen pidätys herätti laajaa kiinnostusta kansainvälisessä yhteisössä. Euroopan komissio ja jäsenvaltiot seuraavat tarkasti syytettä professori Ibrahimia ja hänen 28:aa syytekumppaniansa Ibn Khaldun- ja HODA-keskusta vastaan. Kun heidät alun perin pidätettiin ilman syytteitä viime vuonna, EU teki selväksi korkeimmilla tahoilla huolensa ei pelkästään vangitsemisesta ilman syytettä vaan myös tiiviistä ja puolueellisesta lehdistökampanjasta syytettyjä vastaan. Kun syytettyjä vastaan lopulta luettiin syytteet ja kun kävi selväksi, että näihin lukeutui myös syyte ulkomaisten (eli EU:n) varojen luvattomasta vastaanottamisesta, Euroopan komission valtuuskunta Kairossa muistutti asianomaisille viranomaisille, että kansalaisyhteiskuntajärjestöille myönnetyt avustukset olivat täysin asianmukaisia ja kuuluivat EU:n ja Egyptin väliseen puitesopimukseen taloudellisesta ja teknisestä yhteistyöstä. Kansalaisyhteiskunnan tukeminen on myös olennainen osa Barcelona-prosessia ja vuoden 1995 Barcelonan sopimuksen, jonka Egypti on allekirjoittanut, nimenomainen tavoite. Syytteisiin kuului myös demokratiaa edistäviin Ibn Khaldun- ja HODA-ohjelmiin myönnettyjen EU-varojen väitetty väärinkäyttö. Euroopan komission 13. joulukuuta viime vuonna Brysselissä antamassa lausunnossa tehtiin selväksi, että kyseisiä projekteja valvottiin normaalisti mukaan lukien ulkoinen puolivälin tilintarkastus. Vastauksena erityisesti jäsen Purvisin kysymykseen haluaisin painottaa, että vuonna 1999 komissio sai tyydyttävät edistymisraportit kummastakin projektista tyydyttävän ja riippumattoman tilintarkastuksen osalta. Egyptiläiset viranomaiset eivät ole tarjonneet vielä mitään todisteita tai tietoja, jotka tukisivat EU:n rahoittamiin projekteihin liittyviä syytteitä. EU:n tarkkailijoita on ollut läsnä koko oikeudenkäynnin ajan, ja EU on tehnyt aina selväksi, että se olettaa, että asianmukainen oikeusprosessi ja oikeus ovat vallalla. Se on tunnollisesti välttänyt kaikkia väliintuloja, jotka voisivat haitata tuota olettamusta. Kuitenkin tuomitsemisen siirtäminen kuukautta odotettua aiemmaksi ilman, että oikeudenkäynnin viimeisenä päivänä esitettyä puolustusta ilmeisesti huomioitiin, ja tuomioiden ankaruus – 7 vuotta Ibrahimille ja lyhyemmät mutta silti raskaat tuomiot kaikille syytetyille – olivat täysin odottamattomia ja hyvin huolestuttavia. Tuomion johdosta komissio antoi 23. toukokuuta suullisen lausunnon ja puheenjohtaja antoi 25. toukokuuta julistuksen, joissa esitettiin syvä huolestuminen. EU käytti tilaisuuden hyväkseen ja painotti, kuinka tärkeänä se pitää kansalaisyhteiskunnan kehittämistä, ja toisti, että tähän pyrkivät ohjelmat ovat olennainen osa EU:n ja Egyptin kahdenvälistä ohjelmaa. Euroopan komissio seuraa tapausta edelleen tarkasti. Tuomioistuimen on selvitettävä syynsä kuukauden kuluessa tuomion antamisesta, ja ne luetaan kiinnostuneesti. Meillä on myös rajoitettu valitusoikeus. Oikeusprosessi ei ole vielä loppunut, ja toivomme, että lopputulos heijastaa Egyptin oikeusjärjestelmän parhaita perinteitä. Egyptin viranomaiset ovat hyvin tietoisia tapauksen herättämästä kansainvälisestä mielenkiinnosta ja seurauksista, joita epäoikeudenmukaisena pidetty lopputulos aiheuttaisi. Hyvin tunnettua feministikirjailijaa Nawal el Saadawia syytettiin uskosta luopumisesta, mutta valtakunnansyyttäjä hylkäsi syytteen 23. toukokuuta. Tapausta ei kuitenkaan ilmeisesti ole vielä käsitelty loppuun, ja syytteitä voidaan vielä nostaa toisessa oikeudessa. Komissio seuraa tilannetta tarkasti. Sekä Ibrahimin että Saadawin tapaukset ovat herättäneet todella huolestuttavia kysymyksiä, joskin oikeudelliset jatkotoimet ja lopputuloksen järkevyys ovat vielä auki. Kokonaistilanne on monimutkainen ja osin epäselvä. Joillain alueilla on myös nähtävissä merkkejä optimismista esimerkiksi naisten oikeuksien, oikeuslaitoksen valvomien vaalien, sosiaalisen lainsäädännön jne. osalta. Yhä suurempi osa Egyptin yhteiskunnasta on täysin sitä mieltä, että Egyptin on sovellettava korkeimpia mahdollisia standardeja, ja he työskentelevät sen puolesta. Malesian osalta komissio on seurannut tiiviisti tapahtumia, kun Malesian poliisi pidätti kymmenen uudistusta kannattavaa aktivistia sisäisen turvallisuuslain (ISA) nojalla vain muutamaa päivää ennen entisen varapääministerin, Anwar Ibrahimin, tuomitsemisen toista vuosipäivää eli 14. huhtikuuta. Komissio pahoittelee syvästi, että sisäasiainministeri allekirjoitti 2. kesäkuuta kahden vuoden pidätysmääräykset neljälle näistä kymmenestä opposition aktivistista ja että lopuista kuudesta ISA:n nojalla pidätetystä aktivistista kolme on yhä poliisin huostassa. Komissio on erittäin huolestunut näistä tapahtumista, jotka ovat sen mielestä saavutetun demokraattisen toimintatavan vastaisia. Ne vahvistavat jo aiemmin ilmaistua huolta Malesian ihmisoikeustilanteesta. Tältä osin komissio suhtautuu myönteisesti siihen, että Malesian kansallinen ihmisoikeuskomissio on kyseenalaistanut näiden pidätysten perusteet ja että hallituksen edustajat ovat todenneet, että ISA pitäisi kumota tai että sitä pitäisi ainakin muuttaa radikaalisti."@fi5 "Monsieur le Président , je voudrais tout d’abord me pencher sur la situation au Guatemala. La Commission suit avec beaucoup d’attention les événements dans ce pays. L’UE et la communauté internationale sont de plus en plus préoccupées par la dégradation considérable dans des secteurs clés tels que la protection des droits de l’homme, la justice et la bonne gestion des affaires publiques. Elle se félicite également que, en libérant deux détenus condamnés au nom de l’ISA en invoquant les dispositions de l’habeas corpus, le 30 mai, le Tribunal suprême de Malaya ait invité le parlement malaisien à réviser l’ISA en profondeur. La Commission est prête à soutenir l’action de l’UE afin d'exercer des pressions en toute occasion pour que le gouvernement malaisien traite la question des droits de l’homme en général, et de l’ISA en particulier. La Commission et le Parlement sont profondément préoccupés par la dégradation de la situation politique et humanitaire en Afghanistan. Sur le plan humanitaire, la Commission continue, en collaboration avec d’autres partenaires, à fournir une assistance aux groupes et aux populations vulnérables en Afghanistan et aux réfugiés dans les pays voisins. Cette assistance est apportée dans tout le pays, dans les zones les plus vulnérables, où l’accès et la sécurité le permettent. Ceci rejoint la position commune adoptée par l’UE sur l’Afghanistan, dont l’objectif est de fournir une aide humanitaire sur la base d’une évaluation impartiale des besoins. Les représentants de la Commission effectuent régulièrement des visites sur le terrain et des missions d’évaluation en Afghanistan afin d’examiner les conditions qui y règnent et de s’assurer que l’aide est bien orientée vers les zones qui en ont le plus besoin. Sur le plan politique, les représentants de la Commission, au nom de la troïka de l’UE, ont tenté de persuader les deux factions du conflit actuel de chercher une solution pacifique. La troïka de l’UE, composée de représentants basés à Islamabad, s'est récemment rendue à Kandahar et Faisalabad afin d'exposer la position commune adoptée par l’UE au camp taliban. Ils ont décelé une certaine réticence à considérer de nouvelles initiatives de paix. L’UE ainsi que d’autres partenaires réfléchissent actuellement à la meilleure manière de promouvoir un processus d’engagement. Deux choses sont claires en ce qui concerne l’avenir de l’Afghanistan. Tout d’abord, une implication extérieure dans le conflit afghan ne peut que prolonger le combat. Ceci fait référence au soutien que les pays tiers apportent aux deux factions en fonction de leurs priorités et de leurs propres intérêts nationaux. Ensuite, une solution militaire à l’imbroglio afghan n’est pas possible. L’histoire du pays a démontré clairement qu’aucune faction n’a jamais pu imposer sa philosophie culturelle et politique à l’ensemble du pays. Je pourrais renforcer cette constatation, particulièrement en réponse à M. Dupuis, en insistant sur le fait que la Commission n’accorde aucune assistance aux factions. Une aide est apportée aux populations et aux groupes vulnérables selon leur besoin et pour autant que les conditions d’accès et de sécurité le permettent. Étant donné que les talibans contrôlent 90 % du territoire afghan, il est évident qu’une grande partie de l’aide apportée par l’UE est distribuée dans des zones contrôlées par les talibans. C’est pourquoi l’UE maintient son embargo sur les armes dans tout le pays et continue à demander un arrêt de l’ingérence des pays tiers. Parallèlement, l’UE soutient les efforts de paix des Nations unies et insiste sur la nécessité d’un gouvernement national à multiples tendances. Enfin, en réponse à l’intervention de Mme Fraisse, le combat entre les talibans et les forces de l’Alliance nordique a repris de la vigueur après une trêve hivernale, et l’on doit s’attendre à ce que les talibans tentent d'expulser les forces de l'Alliance du territoire afghan, dont elles occupent actuellement 10 %, alors que le commandant Massoud de l’Alliance nordique et ses alliés tentent d’étendre le conflit aux régions déjà contrôlées par les talibans. Entre-temps, les effets de la pire sécheresse qu’ait connu le pays depuis 30 ans continuent à accabler les Afghans, particulièrement au sud, au centre et à l’ouest du pays. Un grand nombre d’Afghans ont dû quitter leur maison par peur de la famine et du conflit, et vivent actuellement dans des camps de personnes déplacées à l'intérieur (IDP) de l'Afghanistan ou ont traversé la frontière de l’Iran ou du Pakistan. En 2000 ou 2001, 500 000 IDP ou réfugiés supplémentaires ont fui la guerre ou la sécheresse et le pays est fortement tributaire de l’aide humanitaire, dont une large part est fournie par les États-Unis. La mise en œuvre des accords de paix de 1996, qui devraient assurer un plus grand respect des droits de l’homme, promouvoir la modernisation de l’état et encourager une bonne gestion des affaires publiques, est une des principales priorités de la Commission dans ses relations avec le Guatemala. L’UE a apporté une aide financière et politique importante au processus de paix au Guatemala. Le programme de coopération avec le Guatemala vise à fournir un support approprié au processus de paix. La Commission a aidé la société civile et les organisations publiques afin de contribuer au processus de réconciliation dans le pays. Parallèlement, la Commission prépare actuellement un programme d’amélioration du système juridique. En outre, un protocole d’accord, signé le 26 mars 2001 par la Commission européenne et le gouvernement guatémaltèque, confirme notre engagement au processus de paix et prévoit des fonds supplémentaires d’un montant de 93 millions d’euros pour la période 2001-2006. La Commission et les États membres ont également exploité le dialogue politique habituel avec le Guatemala pour rappeler l’importance du respect des droits de l’homme. La déclaration commune de la réunion de San José du 17 mars et plus récemment, la déclaration de la présidence suédoise à l’occasion du troisième anniversaire de l’assassinat de Monseigneur Gerardi, constituent les actions les plus récentes de l’UE pour faire part de son inquiétude au sujet du Guatemala. À cet égard, la Commission se félicite du verdict récemment rendu dans le procès pour le meurtre de Monseigneur Gerardi. Ceci représente une preuve encourageante de la détermination du pouvoir judiciaire guatémaltèque d’améliorer la situation des droits de l’homme. De plus, lors d’une visite en Amérique Centrale à la fin du mois de mars 2001, mon collègue, le commissaire Patten, a demandé au gouvernement du président Portillo d’entreprendre de toute urgence des actions afin d’éviter une spirale d'événements dont les effets seraient négatifs pour le Guatemala et de relancer la mise en œuvre des accords de paix. La Commission surveille également attentivement la situation au Tchad, après l’annonce du résultat des élections présidentielles du 20 mai par la commission électorale indépendante nationale. Le calme de la population le jour des élections et le taux de participation élevé ont démontré une implication civique qui mérite d’être soulignée. Selon les observateurs internationaux, les procédures de vote ont été conformes aux réglementations légales, bien que des insuffisances au niveau organisationnel aient été observées. Dans une déclaration, les observateurs ont rapporté que des candidats de l’opposition ont relevé plusieurs cas d’irrégularités et de fraude qui, selon eux, ont faussé le vote. Le 12 juin, le Conseil constitutionnel a annoncé les résultats officiels des élections, confirmant le deuxième mandat de Idriss Deby par 63 % des votes. Le Conseil aurait rejeté le vote dans plusieurs cantons électoraux. Les chefs de mission de l’UE surveillent l’évolution de la situation sur le terrain. Conformément à l’article 8 de l’accord de Cotonou, la Commission va poursuivre son dialogue politique avec le Tchad. Depuis dix ans, le Tchad est engagé dans un processus de démocratisation, qui vise à une meilleure protection des droits civils et humains. Il semble cependant évident que ces droits et libertés ne sont pas suffisamment respectés par tous les acteurs. Il est donc primordial de traiter ce problème afin de garantir une paix durable dans le pays. Le neuvième programme de soutien du FED au Tchad, qui est en phase finale de préparation, contient un volet important d’aide à la société civile, et notamment aux organisations de défense des droits de l’homme. La récente condamnation du célèbre militant des droits de l’homme et de la démocratie, le professeur Saad Ibrahim, et de ses collègues a suscité un énorme intérêt au sein de la communauté internationale. Le procès du professeur Ibrahim et de ses 28 coaccusés des Centres Ibn Khaldun et HODA a été suivi avec beaucoup d’attention par la Commission européenne et les États membres. Lorsque l’année passée, ils ont été détenus sans chef d'inculpation, l’UE a clairement fait part de son inquiétude au plus haut niveau, non seulement à cause de l’emprisonnement sans motif, mais également en raison de l’énorme campagne de presse faite au préjudice des accusés. Lorsque finalement, des accusations ont été portées contre les accusés, et qu'il est apparu que l’une d’entre elles concernait l’acceptation de fonds étrangers (entre autres des fonds de l’UE) sans autorisation, la délégation de la Commission européenne au Caire a rappelé aux autorités concernées que des aides financières pour des organisations civiles étaient tout à fait correctes et prévues par la convention cadre UE-Égypte sur la coopération financière et technique. Le soutien à la société civile fait également partie intégrante du processus de Barcelone et est un objectif clairement énoncé dans l’Accord de 1995 dont l’Égypte est un des pays signataires. L’accusation portait également sur le détournement des fonds alloués par l’UE pour les programmes en faveur de la démocratie des Centres Ibn Khaldun et HODA. La déclaration de la Commission européenne le 13 décembre dernier à Bruxelles a clairement établi que les projets concernés étaient soumis à des procédures de contrôle régulières, dont un audit externe à mi-parcours. Plus particulièrement, en réponse à la question de M. Purvis, je voudrais souligner le fait qu’en 1999, la Commission a reçu, des deux projets, des rapports d’activités satisfaisants relatifs à un audit financier indépendant et conforme. Jusqu’à présent, les autorités égyptiennes n’ont fourni aucune preuve ou information qui justifie l’accusation portée à l’encontre des projets financés par l’UE. Des observateurs de l’UE ont été présents tout au long du procès et l’UE a toujours clairement fait part de son espoir de voir triompher la justice et une procédure parfaitement légale. Elle a soigneusement évité toute intervention qui pourrait porter préjudice à son attente. Cependant, l’annonce de la condamnation un mois plus tôt que prévu et apparemment, sans aucune considération pour les arguments de la défense présentés le dernier jour du procès, était tout à fait inattendue et plutôt inquiétante, au même titre que la sévérité des peines - 7 ans pour Ibrahim et des peines moins lourdes mais encore importantes pour les autres accusés. L’annonce de la condamnation a donné lieu à une déclaration orale de la Commission le 23 mai et à une déclaration de la présidence le 25 mai pour exprimer leur profonde inquiétude. L’UE a profité de l’occasion pour souligner l’importance qu’elle attache au développement de la société civile et a rappelé que les programmes y afférents constituent une partie intégrante des programmes bilatéraux entre l’UE et l’Egypte. La Commission européenne continue à suivre cette affaire de près. La cour est contrainte de motiver sa décision dans le mois qui suit la condamnation, et les résultats seront lus avec beaucoup d’intérêt. La possibilité de faire appel n’est pas exclue bien que limitée. La procédure légale n’est pas terminée et l’on espère que le résultat final reflétera les meilleures traditions du système juridique égyptien. Les autorités égyptiennes sont tout à fait conscientes de l’intérêt pour cette affaire sur le plan international et des conséquences que pourrait avoir une conclusion finale considérée comme injuste. Mme Nawal el Saadawi, la célèbre écrivain féministe, a été accusée d’apostasie, mais en date du 23 mai, le procureur général a abandonné les charges à son encontre. Cependant, l’affaire n’est visiblement pas terminée et les charges pourraient bien encore êtres poursuivies devant une autre cour. La Commission surveille attentivement l’évolution de la situation. Les cas Ibrahim et Saadawi ont tous les deux suscité une réelle inquiétude bien que des recours juridiques supplémentaires et la possibilité d’une issue raisonnable soient possibles. Dans l’ensemble, la situation est complexe et quelque peu obscure. Certains domaines offrent également des signes d’optimisme, comme par exemple les droits des femmes, le contrôle des élections par le pouvoir judiciaire, la législation sociale, etc. Une partie de plus en plus importante de la société égyptienne est de plus en plus convaincue que l’Égypte doit adopter les standards les plus élevés et y travaille. En ce qui concerne la Malaisie, la Commission a suivi avec attention les événements relatifs à la détention par la police malaisienne de 10 activistes partisans de la réforme, en vertu de la loi sur la sécurité intérieure (ISA), quelques jours avant le deuxième anniversaire, le 14 avril, de la condamnation du Vice-premier ministre, M. Anwar Ibrahim. Elle déplore fortement que le 2 juin, le ministre de l'Intérieur ait signé des ordres de détention de deux ans pour quatre des dix opposants et que trois des six autres détenus au motif de l’ISA restent en détention provisoire. La Commission est très préoccupée par ces événements qu’elle considère contraires à des pratiques démocratiques. Ils renforcent l'inquiétude déjà exprimée auparavant devant la situation générale des droits de l’homme en Malaisie. À cet égard, la Commission se réjouit du fait que la commission nationale malaisienne des droits de l’homme mette en doute le motif des arrestations et que des représentants des autorités gouvernementales aient demandé l’abolition de l’ISA, ou du moins sa révision en profondeur."@fr6 "Signor Presidente, voglio occuparmi innanzitutto della discussione sulla situazione nel Guatemala. La Commissione segue con grande attenzione quanto accade in quel paese. Nell’Unione europea e nella comunità internazionale crescono le preoccupazioni per il grave deterioramento riscontrato in settori essenziali quali la tutela dei diritti dell’uomo, la giustizia e il buon governo. La Commissione accoglie positivamente il fatto che la Corte suprema della Malaysia, nel decretare il 30 maggio la liberazione di due detenuti ai sensi della legge sulla sicurezza interna con la procedura di ha esortato il parlamento malese a rivedere la legge in questione. La Commissione è pronta a sostenere un’azione dell’Unione europea volta a sollecitare, in tutte le occasioni opportune, l’attenzione del governo malese sul tema dei diritti dell’uomo, in generale, e della suddetta legge, in particolare. La Commissione, al pari del Parlamento, è profondamente delusa dal peggioramento inarrestabile della situazione umanitaria e politica in Afghanistan. Sul fronte umanitario, la Commissione, insieme agli altri continua a fornire assistenza ai gruppi e alle popolazioni più deboli entro i confini afgani e ai profughi ospitati nei paesi confinanti. L’assistenza è destinata alle aree più bisognose del paese e viene fornita compatibilmente con le possibilità di accesso e le esigenze di sicurezza. Tale approccio è coerente con la posizione comune dell’Unione sull’Afghanistan, la quale fissa l’obiettivo di fornire un efficace aiuto umanitario sulla base di una valutazione imparziale dei bisogni. I rappresentanti della Commissione partecipano regolarmente alle missioni di valutazione e alle visite in Afghanistan, in modo da accertarsi in prima persona delle condizioni esistenti e da garantire che l’aiuto venga diretto alle aree più bisognose. Sul fronte politico, i rappresentanti della Commissione, operando quale parte della UE, hanno cercato di convincere le due fazioni coinvolte nel conflitto a promuovere una soluzione pacifica. La formata dai rappresentanti diplomatici residenti a Islamabad, si è recata di recente a Kandahar e Feyzabad per chiarire la posizione comune dell’Unione ai talebani, ma ha rilevato una certa riluttanza a prendere in considerazione nuove iniziative di pace. Attualmente l’Unione, insieme ad altri cerca di definire il modo più efficace per promuovere un processo di partecipazione. In relazione al futuro dell’Afghanistan, due cose sono chiare. Primo: un intervento esterno nel conflitto afgano può solo avere l’effetto di prolungare il conflitto; ciò vale anche per il sostegno fornito alle parti in lotta da taluni paesi terzi, che perseguono propri obiettivi e promuovono i propri interessi nazionali. Secondo: la complessa situazione afgana non può trovare alcun giovamento in una soluzione militare. La storia del paese indica che nessuna fazione è in grado di imporre la propria concezione politica e culturale a tutto il paese. Ribadisco quanto dico - e rispondo in particolare alle affermazioni dell’onorevole Dupuis -, sottolineando che la Commissione non fornisce alcun aiuto alle fazioni in lotta. L’aiuto va a beneficio dei gruppi e delle popolazioni più deboli in linea con le loro necessità e compatibilmente con le possibilità di accesso e con le esigenze di sicurezza. Poiché i talebani controllano il novanta per cento del territorio, è evidente che gran parte dell’aiuto fornito dalla Commissione è indirizzato ad aree controllate dai talebani. Per tali ragioni, l’Unione intende mantenere l’ sulle armi applicato a tutto il territorio afgano. Inoltre chiedere che cessi l’ingerenza di paesi terzi e, allo stesso tempo, appoggia gli sforzi di pace dell’ONU, sottolineando l’esigenza di un governo di larga coalizione per il paese. Infine, in risposta all’intervento della onorevole Fraisse, i combattimenti tra talebani e forze dell’Alleanza settentrionale si sono intensificati dopo la sosta invernale e si prevede che i talebani cercheranno di espellere le forze dell’Alleanza dai territori che occupa, pari a circa il dieci per cento del paese, mentre il comandante dell’Alleanza settentrionale, Massud, e i suoi alleati tenteranno di allargare il conflitto alle aree attualmente controllate dai talebani. Nel frattempo gli effetti della più grande siccità degli ultimi trent’anni continuano a pesare sulla popolazione, in particolare su quella delle regioni meridionali, centrali e occidentali. Un gran numero di cittadini afgani, per paura della carestia e del conflitto, è stato costretto ad abbandonare le proprie abitazioni ed è attualmente ospitato in appositi campi in Afghanistan oppure ha lasciato il paese per dirigersi in Iran o in Pakistan. Nel 2000-2001, un’ulteriore massa di 500.000 persone, tra sfollati e rifugiati, sarà costretta a fuggire dalla siccità e dal conflitto e l’intero paese dipende in misura vitale dagli aiuti alimentari, molti dei quali vengono forniti dagli Stati Uniti. Le maggiori priorità della Commissione in materia di relazioni con il Guatemala prevedono il sostegno all’attuazione degli accordi di pace del 1996, che dovrebbero condurre ad un maggiore rispetto dei diritti dell’uomo, alla promozione della modernizzazione del paese e al rafforzamento delle pratiche di buon governo. L’Unione ha svolto un importante ruolo di sostegno al processo di pace dal punto di vista sia politico sia finanziario. Il programma di cooperazione con il Guatemala ha lo scopo di fornire un sostegno adeguato al processo di pace. La Commissione ha concesso la propria assistenza alla società civile e alle organizzazioni statali per contribuire al processo di riconciliazione. Allo stesso tempo, prepara un programma per migliorare il sistema giudiziario. Il nostro impegno nell’attuazione del processo di pace trova ulteriore conferma nel d’intesa, firmato congiuntamente dalla Commissione europea e dal governo guatemalteco il 26 marzo 2001, che prevede la concessione di ulteriori finanziamenti per 93 milioni di euro nel periodo 2001-2006. La Commissione e gli Stati membri hanno utilizzato in maniera regolare lo strumento del dialogo politico con il Guatemala per ribadire l’importanza del rispetto dei diritti dell’uomo. Le azioni più recenti dell’Unione dalle quali si evince la preoccupazione per la situazione nel Guatemala sono la dichiarazione congiunta emessa lo scorso marzo in occasione della XVII riunione del dialogo di San José e la recente dichiarazione della Presidenza svedese in occasione del terzo anniversario dell’assassinio di monsignor Gerardi. La Commissione ha appreso con favore della recente sentenza emessa nell’ambito del processo per l’omicidio dell’arcivescovo e considera tale esito una prova incoraggiante dell’impegno con cui il settore giudiziario del Guatemala vuole migliorare la situazione dei diritti dell’uomo. Inoltre, nel corso di una visita in America centrale nel marzo 2001, il mio collega Patten ha rivolto al governo del Presidente Portillo la richiesta di avviare con urgenza un’azione per impedire che si produca una spirale negativa di eventi nel paese e dare nuovo impulso all’attuazione, attualmente in fase di stallo, degli accordi di pace. La Commissione valuta con attenzione anche la situazione nel Ciad, dopo l’annuncio ufficiale dei risultati delle elezioni presidenziali del 20 maggio da parte della commissione nazionale indipendente per le elezioni. La calma con cui la popolazione ha vissuto la giornata elettorale e l’alta affluenza al voto hanno dimostrato un impegno civico che merita il giusto riconoscimento. Secondo gli osservatori internazionali, le procedure di voto si sono svolte nel rispetto della legalità, per quanto si siano riscontrate talune mancanze a livello organizzativo. La missione di osservatori ha riferito che i candidati dell’opposizione hanno elencato alcuni casi di irregolarità e di brogli che, a loro giudizio, avrebbero compromesso l’esito del voto. Il 12 giugno, il la Corte costituzionale del Ciad ha annunciato ufficialmente i risultati confermando che Idriss Deby ha ricevuto un secondo mandato con il 63 per cento dei voti. E’ stato riferito che il Consiglio ha annullato il voto di alcune sezioni elettorali. La situazione viene attentamente seguita dai capimissione dell’Unione. Nello spirito dell’articolo 8 dell’accordo di Cotonou, la Commissione manterrà il dialogo politico in atto con il Ciad. Negli ultimi dieci anni, il paese ha avviato un processo di democratizzazione e tali sforzi consentono ora una migliore tutela dei diritti civili e dell’uomo. Tuttavia, si riconosce che i diritti e libertà non sono sufficientemente rispettati da tutte le parti. Perché il paese possa conseguire una pace duratura, è necessario affrontare tali questioni. La strategia di sostegno al Guatemala prevista nel quadro del nono FES, attualmente nella fase finale di preparazione, contiene un importante programma di sostegno alla società civile, rivolto anche alle organizzazioni attive nel campo dei diritti dell’uomo. La recente condanna comminata al noto difensore dei diritti dell’uomo e della democrazia, il professor Saad Ibrahim, e ai suoi colleghi ha suscitato grande sconcerto nella comunità internazionale. Il processo intentato contro il professor Ibrahim e altri 28 coimputati del Centro Ibn Khaldoun e dell’organizzazione HODA è stato seguito con attenzione dalla Commissione europea e dagli Stati membri. Lo scorso anno, all’epoca dell’arresto - eseguito senza che venissero mosse accuse formali - l’Unione ha manifestato ai più alti livelli e con energia la propria preoccupazione in merito non solo all’arbitrarietà dell’atto, ma anche alla continua e negativa campagna di stampa scatenata contro l’imputato. Quando i capi d’imputazione sono stati finalmente resi pubblici - e tra questi vi è l’accusa di avere accettato senza autorizzazione fondi stranieri (ovvero provenienti dall’Unione) -, la delegazione della Commissione europea al Cairo ha ricordato alle autorità competenti che gli aiuti a fondo perduto alle organizzazioni della società civile erano perfettamente legittimi e previsti dalla convenzione quadro tra l’Unione europea e l’Egitto in materia di cooperazione finanziaria e tecnica. Il sostegno alla società civile, oltre ad essere parte integrante del processo di Barcellona, è uno degli obiettivi espliciti dell’accordo di Barcellona del 1995, sottoscritto dall’Egitto. Le accuse riguardavano anche l’uso improprio dei fondi UE assegnati ai programmi a favore della democrazia attuati dal Centro Ibn Khaldoun e dall’organizzazione HODA. La dichiarazione rilasciata dalla Commissione europea a Bruxelles il 13 dicembre 2000 chiarisce senza possibilità di equivoci che i progetti oggetto di finanziamento erano sottoposti alle normali procedure di monitoraggio, che includono anche una verifica intermedia indipendente. In risposta alla domanda dell’onorevole Purvis, preciso che nel 1999 la Commissione ha ricevuto una serie di relazioni favorevoli in merito allo stato di avanzamento di entrambi i progetti; tali relazioni erano il frutto di una accurata verifica finanziaria condotta da soggetti indipendenti. Le autorità egiziane non hanno finora presentato alcuna prova né informazione a sostegno delle accuse relative ai progetti finanziati dall’Unione. Gli osservatori UE hanno seguito tutto il processo e l’Unione stessa ha sempre manifestato con chiarezza di aspettarsi che prevalessero la giustizia e il rispetto delle procedure. Essa ha scrupolosamente evitato qualsiasi intervento che potesse pregiudicare tale aspettativa. Tuttavia, non era certo previsto - anzi è stato accolto con disappunto - che la sentenza venisse emessa un mese prima del previsto e senza alcun riguardo per la memoria difensiva presentata nell’ultimo giorno di dibattimento processuale; il disappunto si estende alla severità delle condanne, ovvero sette anni per il professor Ibrahim e pene più lievi, ma pur sempre pesanti per gli altri imputati. La sentenza ha costretto la Commissione, con dichiarazione orale del 23 maggio, e la Presidenza, con dichiarazione del 25 maggio, a manifestare la propria profonda preoccupazione. L’Unione ha colto l’occasione per sottolineare l’importanza che essa annette allo sviluppo della società civile e ha ribadito che i programmi rivolti a tale fine erano parte integrante dei programmi bilaterali tra UE e Egitto. La Commissione europea continua a vigilare sul caso con attenzione. Il tribunale che ha emesso la sentenza ha l’obbligo di pubblicare entro un mese le motivazioni, che saranno analizzate con scrupolo. C’è la possibilità, sia pure limitata, di presentare appello. Il percorso giudiziario non è concluso e è auspicabile che l’esito finale possa riflettere le migliori tradizioni del sistema giudiziario egiziano. Le autorità egiziane sono ben consapevoli dell’attenzione internazionale sul caso in questione e delle implicazioni legate ad una conclusione che venga percepita come ingiusta. Nawal el Saadawi, nota scrittrice femminista, è stata accusata di apostasia, ma la procura generale ha ritirato le accuse il 23 maggio. Tuttavia, il caso non sembra chiuso e le accuse possono ancora essere sollevate presso un altro tribunale. La situazione viene attentamente seguita dalla Commissione. I casi Ibrahim e Saadawi hanno dato luogo a profonde preoccupazioni, sebbene resti aperta la possibilità di avviare ulteriori passi legali e di sperare in un esito accettabile. La situazione generale è complessa e per nulla chiara, ma si riscontrano segnali di ottimismo in alcune aree, quali i diritti della donna, il controllo delle elezioni da parte del potere giudiziario, la legislazione in materia sociale, eccetera. Una fetta crescente della società egiziana condivide appieno l’opinione che sia necessario introdurre nel paese normative di elevato profilo e sta operando per raggiungere questo fine. In relazione alla Malaysia, la Commissione ha seguito con attenzione gli eventi relativi all’arresto da parte della polizia malese di dieci militanti riformisti in base alla legge sulla sicurezza interna. Il fatto è avvenuto pochi giorni prima del secondo anniversario, che cade il 14 aprile, dell’arresto dell’ex Primo ministro Anwar Ibrahim. La Commissione deplora che il 2 giugno il Ministro degli interni abbia firmato l’ordine di detenzione per due anni di quattro dei dieci militanti dell’opposizione e che tre degli altri sei arrestati siano ancora sotto la custodia della polizia in forza delle legge sulla sicurezza interna. La Commissione ribadisce le preoccupazioni espresse in relazione a questi eventi, che considera contrari alla prassi democratica consolidata; essi rafforzano i timori formulati in passato sulla situazione generale in materia di diritti dell’uomo in Malaysia. La Commissione accoglie con favore la notizia che la commissione nazionale malese per i diritti dell’uomo ha sollevato eccezioni circa la fondatezza giuridica degli arresti e che rappresentanti del governo abbiano affermato di ritenere necessaria l’abolizione o almeno una riforma radicale della legge sulla sicurezza interna."@it9 ". – Mr President, I shall deal first of all with the debate on the situation in Guatemala. The Commission is closely monitoring the situation there. There are increasing concerns within the EU and the international community about the considerable deterioration in that country in the situation in key areas such as human rights protection, justice and good governance. It also welcomes the fact that the High Court of Malaya, in setting free two of the ISA detainees under writs of on 30 May, called on the Malaysian Parliament to review the ISA thoroughly. The Commission is ready to support EU action to press the issue of the human rights situation in general, and of the ISA in particular, with the government of Malaysia on all appropriate occasions. The Commission, like Parliament, is deeply disturbed by the ever-worsening humanitarian and political situation in Afghanistan. On the humanitarian front, the Commission continues, together with other partners, to provide assistance to vulnerable groups and populations inside Afghanistan and to refugees in neighbouring countries. This assistance is given throughout the country to areas of greatest need, where access and security permit. This is in line with the EU common position on Afghanistan, which sets the objective of providing effective humanitarian aid on the basis of an impartial needs assessment. Commission representatives regularly take part in field visits and assessment missions inside Afghanistan in order to see conditions at first hand and to ensure that aid can be directed towards the areas of greatest need. On the political front, Commission representatives, acting as part of the EU troika, have sought to persuade the two factions in the current conflict to promote a peaceful solution. The EU troika, consisting of its ambassadorial representatives based in Islamabad, recently visited Kandahar and Faizabad to explain the EU's common position on the Taleban side. They noted a reluctance to consider new peace initiatives. The EU, with other partners, is currently looking at how best to promote a process of engagement. Two things are clear concerning the future of Afghanistan. First, outside involvement in the conflict in Afghanistan can only prolong the fighting. This applies to the support given to either side by third countries, which are pursuing their own agendas and their own national interests. Secondly, a military solution to the Afghan imbroglio is not possible. The history of the country shows clearly that no one faction can ever impose itself and its political and cultural philosophy on the whole country. I might reinforce that, particularly in response to what Mr Dupuis said, by drawing attention to the fact that the Commission does not provide aid to factions. It is delivered to vulnerable groups and populations according to need and where access and security conditions permit. Given that the Taleban control 90% of the territory of Afghanistan, it is obvious that much of the EC's aid will be delivered in Taleban-controlled areas. For these reasons the EU maintains an arms embargo covering the whole of Afghanistan and continues to call for a halt to third country interference. The EU, at the same time, supports the peace efforts of the UN and stresses the need for a broad-based government in the country. Finally, in answer to the contribution from Mrs Fraisse, fighting between the Taliban and the forces of the Northern Alliance has reintensified after the winter lull and the Taliban can be expected to try to expel the Northern Alliance forces from the approximately 10% of Afghan territory which they currently occupy, while Northern Alliance commander Massud and his allies try to spread the conflict to areas already under Taliban control. In the meantime the effects of the worst drought to affect the country for 30 years continue to afflict Afghans in the south, central and western regions of the country in particular. Large numbers of Afghans have been forced by fear of famine and the conflict to leave their homes and are now living in IDP camps inside Afghanistan or have crossed the borders into either Iran or Pakistan. In 2000 or 2001, an additional 500 000 internally displaced persons or refugees fled the fighting or the drought and the country is heavily dependent on food aid, much of which is supplied by the United States. The Commission's main priorities for relations with Guatemala are to support the implementation of the 1996 peace accords, which should lead to better respect for human rights; to promote the modernisation of the state; and to bolster good governance. The EU has been very supportive of the peace process in Guatemala, both politically and financially. The cooperation programme with Guatemala is aimed at giving adequate support to the peace process. The Commission has assisted civil society and state organisations, with the aim of contributing to the reconciliation process in the country. At the same time the Commission is preparing a programme to improve the justice system. Furthermore, a Memorandum of Understanding, signed jointly by the European Commission and the Guatemalan government on the 26 March 2001, confirms our commitment to the peace process, with EUR 93 million of additional funds for the period 2001 to 2006. The Commission and Member States have also used the regular political dialogue with Guatemala to reiterate the importance of respecting human rights. The most recent EU actions raising concern about Guatemala have been the Joint Declaration of San José 17 meeting last March and the recent Declaration by the Swedish Presidency on the third anniversary of the assassination of Bishop Gerardi. In this respect the Commission welcomes the recent sentence in the Bishop Gerardi murder trial as encouraging proof of the commitment of the Guatemalan judiciary to improving the human rights situation. In addition, during a visit to Central America at the end of March 2001, my colleague, Commissioner Patten, called on President Portillo's government to take urgent action to avoid a negative spiral of events in Guatemala and reinvigorate the stalled implementation of the peace accords. The Commission is also closely monitoring the situation in Chad, after the announcement by the National Independent Electoral Commission of the result of the presidential election of 20 May. The calmness of the population on polling day and the high turnout demonstrated a civic commitment which should be praised. According to international observers the voting procedures conformed to legal regulations, but there were organisational deficiencies. A statement from the observation mission reported that opposition candidates listed certain instances of irregularities and fraud which they said had marred the vote. On 12 June the Constitutional Council announced the official election result confirming that Idriss Déby had won a second term in office with 63% of the votes. The Council reportedly rejected the vote in some polling stations. The situation is being closely monitored by the EU heads of mission on the ground. In the spirit of Article 8 of the Cotonou Agreement, the Commission will continue its ongoing political dialogue with Chad. Chad has been engaged in a democratic process for the last ten years. This effort is leading to greater human and civil rights protection. However, it is recognised that these rights and liberties are not sufficiently respected by all actors. It will be essential to address these issues in order to ensure sustainable peace in the country. The ninth EDF country support strategy, which is at the final preparation stage, contains an important programme of support for civil society, including human rights organisations. The recent sentencing of the well-known human rights and pro-democracy campaigner, Professor Saad Ibrahim, and his colleagues has aroused widespread interest in the international community. The case against Professor Ibrahim and his 28 co-accused at the Ibn Khaldun and HODA centres has been closely followed by the European Commission and Member States. When they were initially held without charge last year, the EU made its concern clear at the highest levels, with respect not only to the imprisonment without charge, but also to the intensive and prejudicial press campaign against the accused. When charges were eventually pressed against the accused, and when it was made clear that these included a charge of accepting foreign (that is, EU) funds without authorisation, the European Commission delegation in Cairo reminded the appropriate authorities that grants to civil society organisations were perfectly proper and covered by the EU-Egypt framework convention on financial and technical cooperation. Support for civil society is also an integral component of the Barcelona Process and is an explicit objective of the Barcelona Agreement of 1995, to which Egypt is a signatory. The charges also claimed the misuse of EU funds allocated to the Ibn Khaldun and HODA pro-democracy programmes. The statement issued by the European Commission in Brussels on 13 December last made it clear that the projects concerned were subject to normal monitoring procedures, including an external mid-term audit. In answer to Mr Purvis's question in particular, I should stress that in 1999 the Commission received satisfactory progress reports from both projects regarding a satisfactory and independent financial audit. The Egyptian authorities have so far provided no evidence or information to support their charges related to the projects financed by the EU. There have been EU observers present throughout the trial and the EU has always made clear its expectation that due legal process and justice would prevail. It has scrupulously avoided any intervention that might prejudice that expectation. However, the timing of the sentencing a month earlier than expected and without apparent regard for the defence case presented in the closing day of the trial, and the severity of the sentences 7 years for Ibrahim and lesser but nonetheless heavy sentences for all the accused – were entirely unexpected and quite disturbing. The sentencing gave rise to an oral statement by the Commission on 23 May and a Presidency declaration on 25 May expressing deep concern. The EU used the opportunity to stress the importance it attaches to the development of civil society and reiterated that programmes to this end were an integral part of the EU's bilateral programming with Egypt. The European Commission is continuing to monitor the case closely. The court is obliged to give its reasons within one month of sentencing, and these will be read with interest. There are also limited possibilities for an appeal. The legal process is not finished, and it is to be hoped that the final outcome will reflect the best traditions of the Egyptian legal system. The Egyptian authorities are well aware of international interest in the case and of the implications of a final conclusion that is perceived as being unjust. Nawal el Saadawi, the well-known feminist writer, was charged with apostasy, but the Prosecutor-General threw out the charges on 23 May. However, this does not appear to be an end to the matter, and charges may yet be pressed in another court. The situation is being carefully monitored by the Commission. The Ibrahim and Saadawi cases have both raised issues of real concern, although further legal steps and the possibility of a sensible outcome remain open. The overall situation is complex and not entirely clear. There are also some signs of optimism in some areas, for instance women's rights, elections controlled by the judiciary, social legislation and so on. There is an increasing section of Egyptian society which fully subscribes to the view that Egypt must adopt the highest standards and is working to that end. In relation to Malaysia, the Commission has followed closely the events relating to the detention by the Malaysian police of ten pro-reform activists under the Internal Security Act just days ahead of the second anniversary, on 14 April, of the conviction of the former deputy prime minister, Anwar Ibrahim. It strongly regrets that on 2 June the Minister for Home Affairs signed two-year detention orders for four of the ten opposition activists and that three of the other six ISA detainees remain in police custody. The Commission is deeply concerned at these events, which it considers contrary to established democratic practice. They reinforce concerns already expressed in the past regarding the general human rights situation in Malaysia. In this respect, the Commission welcomes the fact that the Malaysian National Human Rights Commission has questioned the basis of the arrests and that government representatives have stated that the ISA needs to be abolished or at least radically revised."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, allereerst wil ik even ingaan op het debat over de situatie in Guatemala. De Commissie volgt de situatie aldaar nauwlettend. Binnen de Europese Unie is sprake van een toenemende bezorgdheid over de aanzienlijke verslechtering van de situatie op belangrijke terreinen als de mensenrechtenbescherming, de rechtspraak en behoorlijk bestuur. De Commissie is tevens blij dat het hooggerechtshof van Maleisië, na op 30 mei twee gevangenen op grond van een habeas-corpus-bevel te hebben vrijgelaten, het Maleisische parlement heeft opgeroepen tot een grondige herziening van de nationale wetgeving inzake het binnenlands veiligheidsbeleid. De Commissie is bereid de EU-acties ter bevordering van de mensenrechten in het algemeen en met betrekking tot de nationale wetgeving inzake het binnenlands veiligheidsbeleid in het bijzonder te steunen door op deze terreinen bij de Maleisische regering druk uit te oefenen - mits de gelegenheid zich daartoe leent natuurlijk. Net als het Parlement is de Commissie diep verontrust over de verslechterende humanitaire en politieke situatie in Afghanistan. Op humanitair vlak zal de Commissie tezamen met andere partners hulp blijven bieden aan kwetsbare bevolkingsgroepen binnen Afghanistan en aan vluchtelingen in naburige landen. Deze hulp is bestemd voor allerlei gebieden in het hele land waar de grootste nood heerst en wordt verleend indien de toegang en de veiligheid het toelaten. Een dergelijke werkwijze is in overeenstemming met het gemeenschappelijk standpunt van de Europese Unie over Afghanistan, waarin is bepaald dat effectieve humanitaire hulp wordt geboden op basis van een onpartijdige beoordeling van de behoeften. Commissievertegenwoordigers bezoeken deze gebieden regelmatig en nemen tevens deel aan beoordelingsmissies binnen Afghanistan om zelf getuige te zijn van de omstandigheden, zodat de hulp naar de gebieden met de grootste nood kan worden gestuurd. Op politiek vlak hebben vertegenwoordigers van de Commissie die handelden als onderdeel van de EU-trojka getracht beide partijen in het huidige conflict tot een vreedzame oplossing te brengen. De EU-trojka, bestaand uit de vertegenwoordigers van de ambassades in Islamabad, heeft onlangs een bezoek gebracht aan Kandahar en Faizabad om het gemeenschappelijk standpunt van de Europese Unie aan de Taliban uit te leggen. De delegatie heeft toen gemerkt dat men niet bereid was de nieuwe vredesinitiatieven in overweging te nemen. De Europese Unie bekijkt nu met andere partners hoe het proces van betrokkenheid kan worden bevorderd. Wat betreft de toekomst van Afghanistan zijn twee dingen heel duidelijk. Ten eerste zal inmenging van buitenaf in het conflict in Afghanistan de strijd alleen maar verlengen. Dat geldt voor de steun van derde landen aan beide zijden. De derde landen werken immers volgens hun eigen agenda en op basis van hun eigen nationale belangen. Ten tweede is er geen militaire oplossing voor de chaos in Afghanistan. De geschiedenis van het land laat duidelijk zien dat geen enkele groepering er ooit in zal slagen zichzelf en haar politieke en culturele filosofie aan het gehele land op te leggen. Met name in het licht van de woorden van de heer Dupuis, wil ik het volgende nog eens benadrukken: de Commissie biedt geen hulp aan groeperingen. Zij biedt hulp aan kwetsbare bevolkingsgroepen op basis van hun behoefte en indien de toegang en veiligheidsomstandigheden het toelaten. Aangezien 90% van Afghanistan in handen is van de Taliban, is het logisch dat een groot deel van de hulp van de Europese Gemeenschap naar gebieden gaat waar deze beweging de scepter zwaait. De Europese Unie handhaaft derhalve het wapenembargo voor geheel Afghanistan en blijft de inmenging van derde landen een halt toeroepen. Tegelijkertijd steunt de Europese Unie de VN-vredespogingen en benadrukt zij de noodzaak tot oprichting van een brede regering in Afghanistan. Ten slotte nog iets naar aanleiding van de woorden van mevrouw Fraisse: de gevechten tussen de Taliban en de Noordelijke Alliantie zijn na een rustige winter weer in alle hevigheid opgelaaid. De Taliban zullen waarschijnlijk de Noordelijke Alliantie proberen te verdrijven van de naar schatting 10% van het Afghaanse grondgebied dat zij momenteel in handen heeft, terwijl commandant Massud en zijn bondgenoten proberen het conflict te verspreiden naar gebieden die al in handen zijn van het Taliban-regime. In de tussentijd blijft de droogte – de ergste van de afgelopen dertig jaar – de Afghanen in het zuiden, midden en met name het westen van het land parten spelen. Grote groepen Afghanen zien zich door honger en geweld gedwongen om hun huizen te verlaten en wonen nu in kampen voor ontheemden in Afghanistan of zijn de grens overgestoken naar Iran of Pakistan. In 2000 of 2001 zijn nog eens 500.000 ontheemden of vluchtelingen voor de gevechten of de droogte op de vlucht geslagen. Het land is zeer afhankelijk van voedselhulp, waarvan het grootste deel door de VS wordt verzorgd. Op het gebied van de betrekkingen met Guatemala hanteert de Commissie een aantal hoofdprioriteiten. Ten eerste wil zij de uitvoering van de vredesakkoorden uit 1996 ondersteunen. Deze moeten leiden tot een grotere eerbiediging van de mensenrechten. Ten tweede wil de Commissie de modernisering van de staat bevorderen. Daarnaast wil zij steun bieden bij de realisatie van een behoorlijk bestuur. De Europese Unie is op zowel politiek als financieel terrein in grote mate betrokken bij het vredesproces in Guatemala. Zo is het samenwerkingsprogramma met dit land erop gericht het vredesproces op adequate wijze te ondersteunen. Daarnaast reikt de Commissie de burgermaatschappij en de overheidsinstellingen de helpende hand om zo het verzoeningsproces in Guatemala te bevorderen. Zij werkt tegelijkertijd aan een programma ter verbetering van het rechtssysteem. Daarnaast wordt onze inzet voor het vredesproces nog eens bevestigd door een memorandum van overeenstemming, dat op 26 maart 2001 door zowel de Europese Commissie als de regering van Guatemala werd ondertekend. Daarbij werd voor de periode 2001 tot 2006 een aanvullend bedrag van 93 miljoen euro toegezegd. De Commissie en de lidstaten hebben daarnaast van de huidige politieke dialoog gebruik gemaakt om het belang van de eerbiediging van de mensenrechten nog eens bij Guatemala onder de aandacht te brengen. De meest recente maatregelen die de Europese Unie met betrekking tot de zorgwekkende situatie in Guatemala heeft genomen, zijn de gezamenlijke verklaring van San José 17 van afgelopen maart en de recente verklaring van het Zweeds voorzitterschap naar aanleiding van de moord op bisschop Gerardi drie jaar geleden. De Commissie verheugt zich dan ook over de recente uitspraak van de rechter naar aanleiding van die moord. Uit deze uitspraak valt op te maken dat de rechterlijke macht van Guatemala werkelijk vastberaden is een verbetering tot stand te brengen in de mensenrechtensituatie. Daarnaast heeft mijn collega Patten eind maart 2001 tijdens een bezoek aan Midden-Amerika de regering van president Portillo opgeroepen snelle acties te ondernemen om te voorkomen dat de situatie in Guatemala verder escaleert. Commissaris Patten heeft die regering toen tevens op het hart gedrukt de vertraagde implementatie van de vredesakkoorden een nieuwe impuls te geven. De Commissie ziet tevens nauwlettend toe op de situatie in Tsjaad, waar de nationale onafhankelijke verkiezingscommissie het resultaat van de presidentsverkiezingen van 20 mei heeft bekendgemaakt. De kalmte van de bevolking op de verkiezingsdag en de grote opkomst wijst op een grote betrokkenheid onder de burgers en dat is iets waarvoor we respect mogen hebben. Volgens internationale waarnemers verliepen de verkiezingen volgens de wettelijke voorschriften, maar vertoonde de organisatie hier en daar tekortkomingen. In een verklaring van de waarnemingsmissie stond dat enkele kandidaten van de oppositie een aantal gevallen van onregelmatigheid en fraude hadden ontdekt, wat volgens hen de uitslag heeft beïnvloed. Op 12 juni meldde de constitutionele raad dat Idriss Déby met 63% van de stemmen de winnaar was en daarmee een tweede ambtstermijn ingaat. De raad had naar verluidt de uitslag van bepaalde stembureaus verworpen. Momenteel wordt de situatie ter plekke door de EU-missiehoofden nauwlettend gevolgd. In overeenstemming met de strekking van artikel 8 van de Cotonou-overeenkomst zal de Commissie haar continue politieke dialoog met Tsjaad handhaven. In de afgelopen tien jaar bevond Tsjaad zich in een democratiseringsproces. Dat heeft geleid tot een betere bescherming van de mensen- en burgerrechten. Het is echter duidelijk dat deze rechten en vrijheden niet door alle actoren voldoende worden geëerbiedigd. Om een duurzame vrede veilig te stellen is het echter essentieel dat de mensenrechtenproblematiek wordt besproken. De nationale ondersteuningsstrategie van het negende EOF, die zich inmiddels in het laatste stadium van de voorbereiding bevindt, omvat een belangrijk ondersteuningsprogramma voor de burgermaatschappij en de mensenrechtenorganisaties. De recente veroordeling van professor Saad Ibrahim – de bekende voorvechter van de mensenrechten en de democratie – en zijn collega’s heeft in de internationale gemeenschap veel stof doen opwaaien. De Europese Commissie en de lidstaten hebben het proces tegen professor Ibrahim en de 28 medewerkers van het Ibn Khalduncentrum en HODA nauwlettend gevolgd. Toen zij vorig jaar aanvankelijk zonder aanklacht werden vastgehouden heeft de Europese Unie op de allerhoogste niveaus blijk gegeven van haar bezorgdheid, niet alleen ten aanzien van de arrestatie zonder aanklacht, maar tevens ten aanzien van de intensieve en bevooroordeelde perscampagne tegen de arrestanten. Bij de uiteindelijke aanklacht bleek dat de verdachten onder andere werden beschuldigd van het zonder toestemming accepteren van gelden uit het buitenland, dat wil zeggen van de Europese Unie. De delegatie van de Europese Commissie in Caïro heeft de autoriteiten in kwestie er vervolgens aan herinnerd dat schenkingen aan instellingen van de burgermaatschappij volledig legitiem zijn en onderdeel vormen van het EU-kaderverdrag inzake de financiële en technische samenwerking met Egypte. Die ondersteuning van de burgermaatschappij vormt tevens een essentieel onderdeel van het Barcelona-proces en is een expliciete doelstelling van het Verdrag van Barcelona uit 1995, dat onder andere door Egypte is ondertekend. Ook werd de beschuldigden het wanbeheer van EU-gelden ten laste gelegd. Deze middelen waren toegewezen aan het Ibn Khalduncentrum en aan HODA voor programma’s ter bevordering van de democratie. Uit een verklaring die de Europese Commissie op 13 december vorig jaar in Brussel heeft afgelegd, blijkt duidelijk dat bij deze projecten de gebruikelijke controleprocedures zijn toegepast, waaronder ook een tussentijdse externe accountantscontrole. Ik richt mij nu even tot de heer Purvis: in 1999 heeft de Commissie bevredigende voortgangsverslagen ontvangen met betrekking tot beide projecten. Die rapporten bevatten gedegen, onafhankelijke financiële controles. Tot nog toe hebben de Egyptische autoriteiten geen bewijs of informatie geleverd ter ondersteuning van hun aanklacht met betrekking tot de door de EU gefinancierde projecten. EU-waarnemers hebben het hele proces bijgewoond en de Europese Unie heeft telkens blijk gegeven van de verwachting dat het recht en de gerechtigheid zullen zegevieren. De Europese Unie heeft zich onthouden van elke actie die de rechtsgang zou kunnen belemmeren. Toch zorgde het proces voor onverwachte en onaangename verrassingen. Zo vond het een maand eerder plaats dan verwacht en werd geen rekening gehouden met het pleidooi van de verdediging dat voor de laatste dag van het gerechtelijk onderzoek was gepland. Daarnaast was er de zwaarte van de straffen: 7 jaar voor Saad Ibrahim en lichtere maar desalniettemin toch nog zware straffen voor alle andere verdachten. De uitspraak van de rechter gaf aanleiding tot een mondelinge verklaring van de Commissie op 23 mei en een verklaring van het voorzitterschap op 25 mei waarin blijk werd gegeven van een diepe bezorgdheid. De Europese Unie heeft van die gelegenheid gebruik gemaakt om te benadrukken dat zij groot belang hecht aan de ontwikkeling van de burgermaatschappij. Zij heeft toen tevens herhaald dat dergelijke ondersteuningsprogramma’s een wezenlijk onderdeel vormden van de bilaterale programmering van de Europese Unie en Egypte. De Europese Commissie blijft deze kwestie nauwlettend volgen. De rechtbank moet haar uitspraak binnen één maand schriftelijk toelichten en dit document zal door de Commissie met belangstelling worden gelezen. Ook is het – tot op zekere hoogte – mogelijk om in hoger beroep te gaan. Het proces is echter nog niet afgerond. Hopelijk laat het Egyptisch rechtssysteem zich bij de uiteindelijke uitspraak van zijn beste kant zien. De Egyptische autoriteiten weten immers maar al te goed dat deze zaak internationaal veel stof doet opwaaien. Als de uitspraak van de rechter door de internationale gemeenschap als onrechtvaardig wordt beschouwd, zal dat zeker de nodige consequenties hebben. De bekende feministische schrijfster Nawal el Saadawi werd beschuldigd van apostasie, maar deze aanklacht werd op 23 mei door de procureur-generaal verworpen. Daarmee lijkt deze zaak echter nog niet voorbij; bij een andere rechtbank zou nog een aanklacht kunnen worden ingediend. De Commissie ziet nauwlettend toe op deze situatie. Naar aanleiding van de zaken Ibrahim en Saadawi zijn een aantal vraagstukken ontstaan die ons grote zorgen baren, hoewel verder procederen of een billijke uitspraak van de rechter natuurlijk altijd nog tot de mogelijkheden behoren. De algehele situatie is ingewikkeld en ondoorzichtig. Op bepaalde terreinen doen zich echter een aantal positieve ontwikkelingen voor, waaronder op het gebied van de rechten van de vrouw, de verkiezingen – de rechterlijke macht ziet hierop toe – en de sociale wetgeving. Een steeds groter deel van de Egyptische samenleving schaart zich volledig achter het standpunt dat Egypte op deze terreinen de hoogste normen dient te hanteren en zet zich daar dan ook voor in. Dan nu over Maleisië: de Commissie heeft de gebeurtenissen in verband met de arrestatie van tien activisten nauwlettend gevolgd. Deze voorvechters van de hervormingen werden door de Maleisische politie krachtens de nationale wetgeving inzake het binnenlands veiligheidsbeleid gearresteerd. Hun arrestatie vond een paar dagen voor 14 april plaats, de dag waarop Anwar Ibrahim, voormalig plaatsvervangend minister, 2 jaar geleden werd veroordeeld. De Commissie betreurt dat de minister van Binnenlandse Zaken op 2 juni twee aanhoudingsbevelen voor vier van de tien verzetsstrijders heeft ondertekend en dat drie van de andere gevangenen nog in hechtenis moeten blijven. De Commissie acht hetgeen is gebeurd in strijd met de beginselen van de democratie en zij maakt zich daarover dan ook grote zorgen. De gebeurtenissen versterken nog eens de bezorgdheid ten aanzien van de mensenrechtensituatie in Maleisië in het algemeen, waarvan in het verleden ook al blijk was gegeven. De Commissie is dan ook verheugd dat de nationale instelling voor de mensenrechten in Maleisië vraagtekens zet bij de redenen voor de arrestaties. Ook is zij blij dat regeringsvertegenwoordigers hebben gezegd dat de nationale wetgeving inzake het binnenlands veiligheidsbeleid moet worden afgeschaft of in ieder geval ingrijpend dient te worden herzien."@nl2 "Senhor Presidente, antes de mais debruçar-me-ei sobre o debate relativo à situação na Guatemala. A Comissão está a acompanhar de perto a situação neste país. Há preocupações crescentes no seio da UE e da comunidade internacional acerca da considerável deterioração da situação do país em áreas como as da protecção dos direitos humanos, da justiça e da boa governação. Congratula-se também com o facto de o Supremo Tribunal da Malásia, ao soltar dois dos detidos ao abrigo da Lei de Segurança Interna, sob a 30 de Maio, ter exortado o Parlamento da Malásia a rever radicalmente a referida lei. A Comissão está pronta a apoiar a acção da UE, no sentido de exercer pressões no campo da situação geral dos direitos humanos e, em particular, do ISA, junto do Governo da Malásia em todas as ocasiões adequadas de que disponha. A Comissão, tal como o Parlamento, está profundamente perturbada com situação cada vez mais deteriorada da situação política e humanitária no Afeganistão. No campo humanitário, a Comissão continua, juntamente com outros parceiros, a prestar assistência a grupos e populações vulneráveis no Afeganistão, bem como aos refugiados nos países vizinhos. Esta assistência é prestada em todo o país às áreas mais carenciadas, sempre que o acesso e a segurança o permitam. Esta é prestada em consonância com a posição comum da UE sobre o Afeganistão, que fixa o objectivo de prestar ajuda humanitária eficaz, com base numa avaliação imparcial das necessidades. Os representantes da Comissão participam com regularidade em visitas ao local e nas missões de avaliação no Afeganistão, por forma a verificar, em primeira mão, as condições existentes e assegurar que a ajuda possa ser dirigida para as áreas de maior necessidade. No campo político, os representantes da Comissão, agindo como parte da Troica da UE, tentaram persuadir as facções do actual conflito, com vista à promoção de uma solução pacífica. A Troica da UE, fornada por representantes diplomáticos acreditados em Islamabad, visitou recentemente Kandahar e Faizabad para explicarem a posição comum da UE à facção talibã. Registaram uma certa relutância em considerar novas iniciativas de paz. A UE, juntamente com outros parceiros, está actualmente a ponderar a melhor forma de promover um processo de empenhamento na paz. Duas coisas são claras, no que se refere ao futuro do Afeganistão. Em primeiro lugar, o envolvimento externo no conflito neste país apenas servirá para o prolongar. Isso aplica-se ao apoio dado a qualquer das partes por países terceiros, que prosseguem as suas próprias agendas e os seus próprios interesses nacionais. Em segundo lugar, uma solução militar para a questão do Afeganistão não é possível. A história do país mostra claramente que nenhuma das facções se poderá alguma vez impor, a si própria e à sua filosofia política e cultural, a todo o país. Gostaria até de reiterar isso, em resposta às afirmações do senhor deputado Dupuis, chamando a atenção para o facto de a Comissão não prestar ajuda às facções. Esta é entregue aos grupos e populações vulneráveis, de acordo com as necessidades, e sempre que o acesso e as condições de segurança o permitam. Tendo em conta que os Talibãs controlam 90% do território do Afeganistão, é óbvio que parte correspondente da ajuda comunitária é entregue em zonas controladas pelos Talibãs. Por estas razões, a UE mantém um embargo ao armamento que abrange todo o país, e continua a exortar os países terceiros a cessarem a sua intervenção. A UE apoia, ao mesmo tempo, os esforços de paz desenvolvidos pela ONU e salienta a necessidade de um governo com o apoio generalizado do país. Por último, em resposta à contribuição da senhora deputada Fraisse, a luta entre os Talibãs e as forças da Aliança do Norte recrudesceu, após a interrupção do Inverno, e é de esperar que os Talibãs venham a expulsar as forças da Aliança do Norte de aproximadamente 10% do território afegão, que agora ocupam, sendo que o comandante Massud e os seus aliados tentam alastrar o conflito a áreas que já se encontram sob controlo talibã. Entretanto, os efeitos da pior seca dos últimos 30 anos continuam a atingir o país, em particular, os Afegãos das regiões do Sul, Centro e Ocidente. Um grande número de Afegãos têm sido forçados, devido ao receio da fome e do conflito, a deixar os seus lares, vivendo actualmente em campos PDI fora do Afeganistão, ou a atravessar as fronteiras, quer para o Irão, quer para o Paquistão. Em 2000 ou 2001, mais 500 000 pessoas deslocadas no próprio país ou refugiados fugiram do conflito ou da seca, estando o país extremamente dependente da ajuda alimentar, grande parte da qual é fornecida pelos Estados Unidos. As principais prioridades da Comissão para as relações com a Guatemala prendem-se com o apoio à implementação dos acordos de paz de 1996, que deverão conduzir a um maior respeito pelos direitos humanos; com a promoção da modernização do Estado; e com a promoção da boa governação. A UE tem dado um considerável apoio ao processo de paz na Guatemala, quer política, quer financeiramente. O programa de cooperação com a Guatemala visa fornecer apoio adequado ao processo de paz. A Comissão tem auxiliado a sociedade civil e as organizações estatais, com o intuito de contribuir para o processo de reconciliação no país. A Comissão está, simultaneamente, a preparar um programa, com vista a melhorar o sistema de justiça. Para além disso, foi assinado conjuntamente pela Comissão e pelo Governo guatemalteco, a 26 de Março de 2001, um Memorando de Entendimento, que confirma o nosso empenho no processo de paz, ao qual foram atribuídos 93 milhões de euros em fundos suplementares para o período de 2001 a 2006. A Comissão e os Estados-Membros utilizaram também o diálogo político regular com a Guatemala para reiterarem a importância do respeito pelos direitos humanos. As acções mais recentes da UE, na qual esta manifestou a sua preocupação pela situação na Guatemala foram: a Declaração Conjunta de São José, na sequência da 17ª reunião de Março último, e a recente Declaração da Presidência sueca sobre o terceiro aniversário do assassinato do Bispo Gerardi. A este respeito, a Comissão congratula-se com a recente sentença do processo-crime relativo ao assassinato do Bispo Gerardi, como prova encorajadora do compromisso do sistema judicial guatemalteco para com a melhoria da situação dos direitos humanos. Para além disso, durante uma visita à América Central, no final de Março de 2001, o meu colega, o senhor Comissário Patten, exortou o Governo do Presidente Portillo a tomar acções urgentes, com vista a evitar um aumento dos acontecimentos negativos na Guatemala e a revigorar a atrasada execução dos acordos de paz. A Comissão está também a acompanhar de perto a situação no Chade, após o anúncio pela Comissão Nacional Independente de Eleições do resultado das eleições presidenciais de 30 de Maio. A calma revelada pela população no dia das eleições e a elevada participação demonstraram um empenhamento cívico que é de assinalar. De acordo com os observadores internacionais, o processo eleitoral desenrolou-se em conformidade com as disposições legais, embora se tenham registado deficiências ao nível organizativo. Na declaração da missão de observadores refere-se que os candidatos da oposição registaram alguns casos de irregularidades e fraude, que, no seu entender, teriam condicionado a votação. A 12 de Junho, o Conselho Constitucional anunciou o resultado oficial das eleições, confirmando a vitória, na segunda volta, de Idriss Déby com 63% dos votos. Este Conselho terá rejeitado a votação de algumas secções de voto. A situação está a ser acompanhada de perto pelos chefes de missão da UE no terreno. De acordo com o espírito do artigo 8º do Acordo de Cotonou, a Comissão prosseguirá o seu diálogo político contínuo com o Chade. Este país está empenhado num processo democrático há dez anos. Este esforço está a conduzir a uma maior protecção dos direitos humanos e civis. No entanto, reconhece-se que estes direitos e liberdades não são suficientemente respeitados por todos os actores. É essencial que se abordem estas questões, por forma a assegurar uma paz sustentável no país. A nona estratégia de apoio do FED ao país, que está na derradeira fase de preparação, contém um importante programa de apoio à sociedade civil, incluindo organizações de direitos humanos. A recente condenação de um conhecido activista em prol dos direitos humanos e da democracia, o Professor Saad Ibrahim, e dos seus colegas contribuiu para um aumento generalizado do interesse da comunidade internacional. O processo contra o Professor Ibrahim e os seus 28 co-arguidos nos centros pró-democracia de In Khaldun e HODA foi acompanhado de perto pela Comissão Europeia e pelos Estados-Membros. Quando inicialmente foram detidos sem acusação formada, no ano passado, a UE deu a conhecer as suas preocupações ao mais alto nível, quer relativamente à detenção sem acusação formada, quer relativamente à intensa e prejudicial campanha conduzida na imprensa contra os acusados. Quando as acusações foram posteriormente formalizadas contra os acusados e quando se tornou claro que entre estas se incluía uma acusação de aceitação de fundos estrangeiros (isto é, fundos da UE) sem autorização, a delegação da Comissão Europeia no Cairo recordou às autoridades competentes que os seus contributos para as organizações da sociedade civil são absolutamente legais e cobertos pela Convenção-Quadro UE-Egipto sobre cooperação técnica e financeira. O apoio à sociedade civil faz também parte integrante do processo de Barcelona, sendo um objectivo implícito do Acordo de Barcelona de 1995, do qual o Egipto é signatário. As acusações diziam também respeito à utilização indevida de fundos da UE atribuídos aos programas Ibn Khaldun e HODA para a democracia. A declaração emitida pela Comissão Europeia, em Bruxelas, a 13 de Dezembro último, deixou claro que os projectos em causa estavam sujeitos aos habituais procedimentos de verificação, incluindo uma auditoria externa intercalar. Em resposta à pergunta específica do senhor deputado Purvis, gostaria de salientar que a Comissão recebeu, em 1999, relatórios positivos sobre os progressos de ambos os projectos no âmbito de uma auditoria financeira satisfatória e independente. Até à data, as autoridades egípcias não forneceram qualquer prova ou informação que comprovem as suas acusações relativamente aos projectos financiados pela UE. Estiveram presentes, durante o julgamento, observadores da UE, e a UE sempre deixou clara a sua expectativa de que prevalecesse um processo judicial correcto e de que justiça fosse feita. Evitou escrupulosamente qualquer intervenção que pudesse prejudicar essa expectativa. No entanto, a data da sentença, um mês antes do esperado, sem respeito aparente pela argumentação da defesa apresentada no dia de encerramento do julgamento e a gravidade das sentenças - 7 anos para Ibrahim e sentenças inferiores, ainda que pesadas, para os restantes acusados – foram absolutamente inesperadas e bastante perturbadoras. A sentença deu origem a uma declaração oral da Comissão, a 23 de Maio, e a uma declaração da Presidência, a 25 de Maio, manifestando profunda preocupação. A UE aproveitou essa oportunidade para salientar a importância que atribui ao desenvolvimento da sociedade civil, tendo reiterado que os programas financiados com esse intuito fazem parte integrante da programação bilateral com o Egipto. A Comissão Europeia continua a acompanhar de perto a situação. O tribunal é obrigado a dar a conhecer as suas razões no prazo de um mês após a pronúncia da sentença, razões que serão estudadas com todo o interesse. Existem também possibilidades limitadas de recurso. O processo judicial não terminou, e espera-se que o resultado final reflicta as melhores tradições do sistema judicial egípcio. As autoridades egípcias estão absolutamente cientes do interesse internacional e das implicações que poderá ter uma conclusão final considerada injusta. Nawal el Saadawi, escritora feminista de renome, foi acusada de heresia, mas o Procurador-Geral anulou a acusação a 23 de Maio. No entanto, aparentemente isso não significa que o caso fique encerrado, pois as acusações poderão ser representadas num outro tribunal. A situação está a ser cuidadosamente acompanhada pela Comissão. Os casos Ibrahim e Saadawi levantaram ambos grandes preocupações, apesar de permanecer em aberto a possibilidade de novos passos judiciais e de um desfecho sensato. A situação global é complexa e não é totalmente clara. Há também alguns sinais de optimismo nalgumas áreas, por exemplo, na dos direitos humanos, das eleições controladas pelo poder judicial, da legislação social e outras. Há uma secção crescente da sociedade egípcia que apoia totalmente a ideia de que o Egipto deve adoptar os padrões mais elevados e de que está a progredir nesse sentido. Relativamente à Malásia, a Comissão acompanhou de perto os acontecimentos relacionados com a detenção, pela polícia do país, de dez activistas pró-reforma, ao abrigo da Lei de Segurança Interna (ISA), alguns dias antes do segundo aniversário, a 14 de Abril, da condenação do antigo Primeiro-Ministro Adjunto, Anwar Ibrahim. Lamenta vivamente que, a 2 de Junho, o Ministro da Administração Interna tenha assinado ordens de detenção de dois anos relativamente a quatro dos dez activistas da oposição e que existam outros seis detidos com base nesta lei (ISA) que continuam sob custódia da polícia. A Comissão está profundamente preocupada com estes acontecimentos, que considera contrários à prática democrática estabelecida. Reforça as preocupações já expressas no passado, no que se refere à situação geral dos direitos humanos na Malásia. A este respeito, a Comissão congratula-se com o facto de a Comissão Nacional dos Direitos Humanos da Malásia ter questionado o fundamento das detenções e de os representantes do governo terem salientado ser necessária a abolição da Lei de Segurança Interna, ou pelo menos a sua revisão radical."@pt11 "Herr talman! Jag kommer först av allt att ta upp situationen i Guatemala. Kommissionen följer situationen där på nära håll. Det råder en ökande oro inom Europeiska unionen och i det internationella samfundet över de avsevärda försämringarna inom nyckelområden såsom skydd av mänskliga rättigheter, rättvisa och gott styre i Guatemala. Kommissionen välkomnar även det faktum att Malaysias högsta domstol frigav två av dem som häktats med stöd av ISA genom att åberopa den 30 maj, och att högsta domstolen uppmanade det malaysiska parlamentet att grundligt granska ISA på nytt. Kommissionen är redo att stödja åtgärder från Europeiska unionen för att driva på frågan om det allmänna läget för mänskliga rättigheter och om ISA i synnerhet gentemot Malaysias regering närhelst tillfälle ges. Kommissionen är i likhet med parlamentet djupt oroad över den ständigt försämrade humanitära och politiska situationen i Afghanistan. När det gäller de humanitära frågorna fortsätter kommissionen tillsammans med andra partner att ge bistånd till utsatta grupper och befolkningar inne i Afghanistan och till flyktingar i grannländerna. Denna hjälp lämnas i hela landet till de områden där behoven är som störst, och som är tillgängliga och säkra. Detta ligger i linje med Europeiska unionens gemensamma ståndpunkt om Afghanistan, i vilken man sätter upp målet att bistå med effektiv humanitär hjälp på grundval av en opartisk behovsbedömning. Företrädare för kommissionen deltar regelbundet i besök på plats och bedömningsuppdrag inne i Afghanistan för att få förstahandsinformation om förhållandena och att säkerställa att hjälpen kan riktas till de områden där behoven är som allra störst. När det gäller den politiska frågan har företrädare för kommissionen, vilka agerar som en del av EU-trojkan, försökt övertala de två grupperna i den rådande konflikten att främja en fredlig lösning. EU-trojkan, vilken består av de ambassadföreträdare som är baserade i Islamabad, träffade nyligen Kandahar och Faizabad för att förklara Europeiska unionens gemensamma ståndpunkt för talibansidan. De noterade en motvillighet att överväga nya fredsalternativ. Europeiska unionen med andra partner ser för närvarande på hur man bäst kan främja en process som leder till en överenskommelse. Det finns två saker som är helt klara när det gäller Afghanistans framtid. För det första kommer inblandning av utomstående i konflikten i Afghanistan bara att förlänga striderna. Detta gäller för stöd som ges till vilken sida som helst i tredje land, där man strävar efter att uppnå nå sina egna dagordningar och sina egna nationella intressen. För det andra är en militär lösning på den komplicerade situationen i Afghanistan inte möjlig. Landets historia visar klart att ingen grupp någonsin kommer att kunna införa sin makt och sin politiska och kulturella filosofi i hela landet. Jag vill ytterligare understryka detta faktum, särskilt som svar på vad Dupuis sade, genom att fästa uppmärksamhet på det faktum att kommissionen inte ger bistånd till någon grupp. Hjälpen ges till utsatta grupper och befolkningar alltefter behov och där tillgänglighet och säkerhetsförhållanden tillåter det. Eftersom talibanerna kontrollerar 90 procent av Afghanistans territorium är det uppenbart att mycket av Europeiska gemenskapernas hjälp kommer att ges i områden som kontrolleras av talibanerna. Av dessa skäl upprätthåller Europeiska unionen ett vapenembargo som gäller hela Afghanistan och fortsätter förhindra ingripanden av tredje land. Samtidigt stöder Europeiska unionen FN:s fredsansträngningar och betonar behovet av en regering på bred basis i landet. Slutligen, som svar på Fraisses inlägg, har striderna mellan talibanerna och styrkorna från den Nordliga alliansen åter intensifierats efter vinteruppehållet och talibanerna väntas försöka driva bort Nordliga alliansens styrkor från de cirka 10 procent av Afghanistans territorium som de ockuperar för närvarande, medan Nordliga alliansens befälhavare Massud och hans allierade försöker utvidga konflikten till områden som redan kontrolleras av talibanerna. Samtidigt lider i synnerhet afghanerna i de sydliga, centrala och västra regionerna av landet fortfarande av effekterna från den värsta torka som har drabbat landet på 30 år. Ett stort antal afghaner har på grund av rädsla för hungersnöd och konflikten tvingats lämna sina hem och lever nu i IDP-läger inne i Afghanistan, eller har gått över gränsen till antingen Iran eller Pakistan. Under år 2000 och 2001 flydde ytterligare 500 000 interna flyktingar från striderna eller torkan och landet är starkt beroende av den mathjälp som till stora delar tillhandahålls av Förenta staterna. Kommissionens huvudsakliga prioriteringar i förbindelserna med Guatemala är att stödja genomförandet av 1996 års fredsavtal, vilket bör leda till ökad respekt för mänskliga rättigheter; att främja moderniseringen av staten och att stötta gott styre. Europeiska unionen har gett mycket stöd till fredsprocessen i Guatemala, såväl politiskt som ekonomiskt. Målsättningen för samarbetsprogrammet med Guatemala är just att ge lämpligt stöd till fredsprocessen. Kommissionen har bistått det civila samhället och statliga organisationer i syfte att bidra till försoningsprocessen i landet. Samtidigt förbereder kommissionen ett program för att förbättra rättsystemet. Vidare bekräftas vårt engagemang för fredsprocessen genom ett samförståndsavtal som undertecknats gemensamt av Europeiska kommissionen och Guatemalas regering den 26 mars 2001, där vi bistår med 93 miljoner euro av kompletterande stöd för perioden 2001-2006. Kommissionen och medlemsstaterna har även fört en regelbunden politisk dialog med Guatemala för att upprepa vikten av respekt för de mänskliga rättigheterna. De allra senaste EU-åtgärderna för Guatemala är den gemensamma förklaringen från San José 17-mötet i mars i år och förklaringen från det svenska ordförandeskapet på den tredje årsdagen av mordet på biskop Gerardi. I detta avseende välkomnar kommissionen den nyligen avgivna domen i rättegången om mordet på biskop Gerardi som ett uppmuntrande bevis på domstolsväsendets engagemang i Guatemala för att förbättra läget för de mänskliga rättigheterna i Guatemala. Under ett besök i Centralamerika i slutet av mars 2001 uppmanade dessutom min kollega, kommissionär Patten, president Portillos regering att vidta brådskande åtgärder för att undvika en negativ händelsespiral i Guatemala och att återuppliva det avbrutna genomförandet av fredsavtalen. Kommissionen följer även situationen i Tchad på nära håll, efter den nationella oberoende valkommitténs tillkännagivande av resultatet från presidentvalen den 20 maj. Befolkningens lugn på valdagen och det höga valdeltagandet visade ett medborgerligt engagemang som är berömvärt. Enligt internationella observatörer följde röstningsförfarandena rättsliga bestämmelser, men det fanns dock vissa organisatoriska brister. I ett uttalande från valövervakningsuppdraget rapporterades det att oppositionskandidaterna noterade vissa bevis på oegentligheter och bedrägeri som enligt dem hade stört röstandet. Den 12 juni tillkännagav det konstitutionella rådet det officiella valresultatet, vilket bekräftade att Idriss Déby hade vunnit och sitter en andra mandatperiod med 63 procent av rösterna. Enligt uppgifter godkände inte rådet röstningen vid vissa röstlokaler. Situationen övervakas nära av Europeiska unionens chefer för valobservationsuppdraget på plats. I enlighet med artikel 8 i Cotonouavtalet kommer kommissionen att fortsätta sin pågående politiska dialog med Tchad. Tchad har varit engagerat i en demokratisk process under de tio senaste åren. Denna ansträngning leder till ett ökat skydd för mänskliga och civila rättigheter. Emellertid medges det att dessa fri- och rättigheter inte respekteras i tillräckligt hög grad av alla aktörer. För att säkerställa hållbar fred i landet är det absolut nödvändigt att ta itu med dessa frågor. Den nionde EUF-strategin för landsstöd, vilken nu är på det slutliga föreberedelsestadiet, innehåller ett brett program för stöd till det civila samhället, inklusive människorättsorganisationer. Den dom som nyligen avkunnades mot den välkände förkämpen för mänskliga rättigheter och demokrati, professor Saad Ibrahim, och hans kolleger, har väckt stort intresse i det internationella samfundet. Fallet professor Ibrahim och hans 28 medanklagade vid centrumen Ibn Khaldun och HODA har följts på nära håll av Europeiska kommissionen och medlemsstaterna. När de först kvarhölls utan åtal förra året, gav Europeiska unionen klart uttryck för sin oro på allra högsta nivå, inte bara när det gällde fängslandet och anklagelserna, utan även på grund av den intensiva och negativt inställda massmediakampanjen mot de anklagade. När de anklagade slutligen åtalades och när det klargjordes att dessa åtal innefattade en punkt om att ta emot utländska medel (till exempel från EU) utan godkännande, erinrade Europeiska kommissionens delegation i Kairo de vederbörande myndigheterna om att bidrag till civila samhällsorganisationer var fullständigt i sin ordning och täcktes av ramavtalet mellan EU och Egypten om ekonomiskt och tekniskt samarbete. Stöd till det civila samhället är också en grundläggande beståndsdel i Barcelonaprocessen och ett uttryckligt mål för Barcelonaavtalet från 1995, vilket Egypten har undertecknat. Åtalet innefattade även en punkt om missbruk av EU-medel anslagits till de prodemokratiska programmen Ibn Khaldun och HODA. I det uttalande som Europeiska kommissionen gjorde i Bryssel den 13 december förra året klargjordes det att de berörda projekten var underställda normala övervakningsförfaranden, inklusive en extern halvårsrevision. Som svar på Purvis fråga i synnerhet, bör det betonas att kommissionen fick goda framstegsrapporter från båda projekten år 1999 om en tillfredsställande och oberoende finansiell revision. De egyptiska myndigheterna har än så länge inte kommit med några bevis eller upplysningar till stöd för de anklagelser de har riktat mot de projekt som har finansierats av Europeiska unionen. EU-observatörer var närvarande under hela rättegången och Europeiska unionen har alltid gjort klart att den förväntar sig att rättsprocessen genomförs korrekt och att rättvisa kommer att råda. Unionen har mycket noga undvikit alla interventioner som skulle kunna inverka menligt på dessa förväntningar. Emellertid var valet av tidpunkt för att avkunna dom, en månad tidigare än väntat, det faktum att domen synbarligen fastställdes utan hänsyn till försvarets argument, vilka lades fram under rättegångens avslutande dag och de hårda domarna – 7 år för Ibrahim och ett lägre straff men inte desto mindre hårda domar för alla de anklagade – fullständigt oväntat och mycket störande. Avkunnandet av domen gav upphov till ett muntligt uttalande från kommissionen den 23 maj och en förklaring från ordförandeskapet den 25 maj. I uttalandet och förklaringen uttrycktes djup oro. Europeiska unionen utnyttjade tillfället för att betona den vikt unionen fäster vid den civila samhällsutvecklingen och upprepade på nytt att programmen för detta ändamål är en grundläggande beståndsdel av Europeiska unionens bilaterala program för Egypten. Europeiska unionen fortsätter att följa fallet på mycket nära håll. Domstolen har skyldighet att meddela domskäl inom en månad från utfärdandet av domen, och detta kommer vi att läsa med intresse. Möjligheterna till att överklaga är även begränsade. Den rättsliga processen är inte avslutad, och man får hoppas att slutresultatet kommer att återspegla det egyptiska rättssystemets bästa traditioner. De egyptiska myndigheterna är väl medvetna om det internationella intresset för detta fall och om de konsekvenser som en slutlig dom som uppfattas som orättvis kan få. Nawal el Saadawi, den välkända feministförfattaren, anklagades för apostasi, men den allmänna åklagaren förkastade åtalet den 23 maj. Detta verkar emellertid inte var slutet på historien, och åtal kan fortfarande väckas vid en annan domstol. Situationen följs noggrant av kommissionen. Ibrahim- och Saadawifallen har båda väckt stor oro, även om vidare rättsliga steg och möjligheten till en positiv utgång fortfarande är öppen. Hela situationen är komplicerad och inte helt klar. Det finns även tecken på optimism inom vissa områden, till exempel kvinnors rättigheter, rättsligt kontrollerade val, social lagstiftning och så vidare. En allt större del av det egyptiska samhället delar fullständigt åsikten att Egypten måste införa så hög levnadsstandard som möjligt och arbetar i den riktningen. När det gäller Malaysia har kommissionen noggrant följt den malaysiska polisens anhållande av tio reformvänliga aktivister med stöd av Internal Security Act (ISA) bara några dagar före den andra årsdagen, den 14 april, av fällandet av den tidigare vice premiärministern, Anwar Ibrahim. Kommissionen beklagar djupt det faktum att inrikesministern den 2 juni undertecknade en häktningsorder för fyra av de tio oppositionsaktivisterna och att de övriga sex personer som anhölls med stöd av ISA fortfarande sitter häktade hos polisen. Kommissionen är djupt oroad över dessa händelser och anser att detta strider mot etablerade demokratiska förfaranden. Detta förstärker den oro som redan har uttryckts förut om det allmänna läget för mänskliga rättigheter i Malaysia. I detta avseende välkomnar kommissionen det faktum att den malaysiska nationella kommittén för mänskliga rättigheter har ifrågasatt grunderna för anhållandena och att företrädare för regeringen har förklarat att ISA måste upphävas eller åtminstone omarbetas grundligt."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(ΕΝ)"8 "Byrne,"8,10,3,12 "Comisión"12 "Commission"10,3 "embargo"9 "habeas corpus"13,8,10,3,12,11,9 "in loco"9 "memorandum"9 "partner"9 "trojka"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph