Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-06-13-Speech-3-296"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-06-13"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Poikkeuksellisen lisärahoitusavun myöntäminen Kosovolle4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010613.12.3-296"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-06-13-Speech-3-2974
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"En primer lugar, querría expresar mi agradecimiento al Sr. Brok por su informe y al Parlamento por su rápida reacción ante la petición de la Comisión y por la aceleración de los procedimientos que nos permitirán -espero- llegar a un acuerdo favorable sobre este tema. También me gustaría destacar que, cuando ponemos en marcha esta ayuda, no sólo insistimos en establecer un marco económico estable, sino también en la definición de políticas orientadas hacia la estabilidad económica. Seguimos con los restantes donantes los compromisos necesarios para desembolsar estas cuantías, dado que las autoridades de Kosovo, tienen que cumplir las obligaciones y los compromisos definidos. En cuanto a las enmiendas que se nos han planteado, querría hacer algunos comentarios que podrían facilitar el debate. En primer lugar, podemos aceptar sin ninguna dificultad algunas de las enmiendas. Me refiero a las enmiendas 1, 3, 6 y 9. Consideramos que hay otras enmiendas que no están justificadas, no porque estemos en desacuerdo en cuanto al fondo, sino porque no son necesarias: por ejemplo, las enmiendas 4 y 5, que se refieren a la distribución de la carga. Está claramente recogida en el considerando 9, cuando se dice que "la provisión de apoyo presupuestario externo será repartido de forma correcta entre los donantes y es fundamental (...) para cubrir las necesidades financieras". Tampoco nos parece necesaria la enmienda 10 en la medida en que se dice que se debe definir la ayuda enfocada claramente en el presupuesto. La ayuda es simplemente presupuestaria; por lo tanto no es necesario insistir en un punto que, por otra parte, nos parece fundamental. Hay una serie de enmiendas que, en mi opinión, entienden de forma equivocada la naturaleza de la ayuda macrofinanciera: son las enmiendas 2, 8 y 13, que se refieren a la vinculación entre este tipo de ayuda macrofinanciera con el programa CART y, por lo tanto, demandan las mismas condiciones que para los proyectos CART. Pero no estamos hablando de CART, sino de algo totalmente diferente. No se trata de una responsabilidad de mi colega Chris Patten, sino de una responsabilidad directa mía en la ayuda macrofinanciera, única y exclusivamente para el tema presupuestario. Por lo tanto, creemos que estas enmiendas no deberían incluirse, porque plantearían alguna confusión. Hay una serie de enmiendas referidas a los plazos, procedimientos y control, especialmente las enmiendas 7, 11 y 14. Querría hacer un comentario sobre cada una de ellas. Un problema que preocupa especialmente al Sr. Brok es el de la de información. Evidentemente, estamos dispuestos a dar toda la información necesaria. El problema es si esta información tiene que ser elaborada en el contexto de otras ayudas, de acuerdo con el avance de la reforma. Nosotros en estos momentos estamos informando ya sobre las ayudas macroeconómicas y estamos dispuestos a hacerlo e incluir estas ayudas con el resto de las ayudas macroeconómicas, dando toda la información necesaria para que el Parlamento pueda ejercer eficazmente su actividad de control. En la enmienda 11, se plantea la posibilidad de crear un grupo en el Consejo, de naturaleza política, que lleve a cabo unas consultas en cuanto a la aplicación de esta ayuda. Vuelvo a insistir en el tema: estamos hablando de una ayuda de naturaleza distinta, y pensamos que hay que aplicar los sistemas ya existentes para la ayuda macrofinanciera y no para otro tipo de actuaciones. Y en cuanto al problema señalado en la enmienda 14 -la necesidad de que se cumplan las condicionalidades de la política económica y que se establezca un vínculo con la enmienda 4 y que los fondos se destinen a este tipo de ayuda-, creemos que no se corresponde con la naturaleza de esta acción. Aquí de lo que estamos hablando es de una ayuda, como decía, para un MIC para su presupuesto, con objetivos muy definidos. Es verdad que estos objetivos deben servirnos también para mejorar la situación económica y la economía de mercado en Kosovo, pero no hay una condicionalidad como en otro tipo de ayudas. Querría hacer un comentario sobre otras dos enmiendas que me parecen de interés: en la enmienda 12 se nos plantean dos demandas. En primer lugar, que se ponga en marcha la ayuda en un período máximo de seis semanas. Podemos comprometernos a ponerla en marcha tan pronto como sea posible. Pretender que las ayudas se desembolsen en pleno mes de agosto, cuando todos conocemos las dificultades de los procedimientos presupuestarios, nos parece una idea, como mínimo, arriesgada. Por esa razón no nos parece correcta esta petición. Considero fundamental señalar que no estamos hablando hoy aquí de una parte de la acción que utiliza los programas CART y, por lo tanto, no estamos hablando de proyectos de asistencia a Kosovo en el marco de la Agencia Europea de Reconstrucción. Estamos hablando de ayuda macrofinanciera a Kosovo, que es una actuación y una acción de distinto tipo. Estamos hablando simplemente de una ayuda al presupuesto para la administración de las Naciones Unidas en la zona. En consecuencia, algunos problemas que ustedes han planteado en sus propuestas, como veremos posteriormente, deberían ser, en nuestra opinión, reinterpretados de otra forma. En cuanto a la posibilidad de transmitir el memorándum de que se lleve a cabo entre un MIC y la Comisión, debo señalar que este memorándum incluye una serie de informaciones sensibles y, por lo tanto, pensamos que un sistema más eficiente es que esta información se dé a los presidentes de las distintas comisiones, pero en ningún caso que se produzca el envío del memorándum de . Por último, la Comisión podría aceptar la enmienda 14 si se redacta de otra forma. Es decir, que el informe se presentase en septiembre del año anterior, pues estos informes se preparan para el mes de junio y podemos dar esta información antes de septiembre, pero no en otro momento anterior. La Comisión acepta el espíritu de la solicitud, pero creemos que la redacción debe mejorarse para evitar problemas prácticos. Último comentario a la pregunta del Sr. Swoboda sobre la utilización del euro en la zona de Kosovo. Le recuerdo que, como usted sabe, ésta fue una decisión unilateral de las autoridades de Kosovo. Es verdad que de esta información o de esta situación tiene perfecto conocimiento el Banco Central alemán, y es verdad que en estos momentos hay contactos entre la autoridad bancaria y de pagos de Kosovo, el Banco Central alemán y el Banco Central de Austria para buscar una solución al problema. Por lo tanto, le puedo informar de que estas conversaciones ya están en marcha y espero que logren un resultado favorable para que el cambio plantee los mínimos problemas posibles. La Comisión sigue con el máximo interés este asunto, aunque es una responsabilidad más directa del Banco Central Europeo y de los Bancos Centrales nacionales que de la propia Comisión. La Comunidad ya hizo un esfuerzo de este tipo en el año 2000, por un valor de 35 millones de euros, y la propuesta que hemos adoptado en marzo de este año se refiere a 30 millones de euros, que se asignarán al presupuesto de Kosovo en dos tramos, para poner en marcha o, mejor dicho, mantener el funcionamiento de un MIC en la zona. Por supuesto, somos responsables del cuarto pilar y eso supone también prestar especial atención a algunas de las modificaciones esenciales del sistema económico que actualmente se está aplicando. No estamos hablando de nuestra ayuda, sino de elementos vinculados a la introducción de economía de mercado. Hemos avanzado mucho, por ejemplo, en el establecimiento de un sistema bancario y de pagos, en el desarrollo del sector privado y en los aspectos fiscales, incluyendo evidentemente todos aquellos que se refieren al gasto público. Estamos hablando de una ayuda de naturaleza excepcional, que no se dedica a proyectos específicos y que no está ligada a ningún otro tipo de compromiso. En ese sentido, es radicalmente diferente de las ayudas CART, por lo que necesita un fundamento jurídico diferente, como planteamos en nuestra propuesta. Con esta ayuda, como en el pasado, vamos a financiar los gastos corrientes del presupuesto de Kosovo, y estamos hablando de salarios para jueces, para maestros, para médicos, de la venta o, mejor dicho, el apoyo de las utilidades públicas y, en definitiva, de los elementos básicos de funcionamiento. Es verdad que hay algún gasto de inversión vinculado a empresas públicas, pero fundamentalmente nos referimos al gasto corriente. Por supuesto, contestando a algunas de las preguntas del Sr. Brok, en primer lugar debería ponerse en marcha un sistema que permitiese que, progresivamente, Kosovo se fuera haciendo cargo de sus propios costes financieros. Estamos de acuerdo con esa idea y nuestro objetivo a medio plazo es que el presupuesto de Kosovo se pueda autofinanciar. El pasado año, la financiación fue de 50-50. Lo que pretendemos es que se siga avanzando y esperamos que se cubra en el año 2001con fondos propios el 75% del total del presupuesto. Otra de sus preocupaciones ha sido saber qué sucede con los restantes donantes. Hay un razonable entre unos y otros. Para el presupuesto de 2001 hay otros donantes que van a participar. Concretamente, el Reino Unido, Países Bajos, Dinamarca, Turquía, Canadá y el Banco Mundial, por un total de 43 millones de euros. De estos 43 millones de euros, 31 se han desembolsado ya, lo cual es claramente positivo y nos permite estar razonablemente tranquilos en cuanto al problema de la distribución equitativa de la carga. Por supuesto, nosotros no estamos planteando una atribución presupuestaria adicional. Existen recursos para llevar a cabo esta financiación con la parte de la ayuda macroeconómica incluida en la línea B7-548 referida a los Balcanes."@es12
lpv:translated text	"Jeg vil indlede med at takke hr. Brok for hans betænkning og Parlamentet for dets hurtige reaktion på Kommissionens anmodning og for den hurtige sagsbehandling, som forhåbentlig vil gøre det muligt for os at nå frem til en gunstig aftale på dette område. Jeg vil også gerne fremhæve, at når vi iværksætter denne bistand, lægger vi ikke blot vægt på at skabe en stabil økonomisk ramme, men også på, at der føres politikker rettet mod økonomisk stabilitet. Sammen med de øvrige donorer kontrollerer vi de forpligtelser, der er nødvendige for at udbetale disse beløb, for Kosovos myndigheder skal opfylde de indgåede forpligtelser. Hvad angår de stillede ændringsforslag, har jeg nogle kommentarer, som kan lette forhandlingen. For det første kan vi uden videre acceptere nogle af ændringsforslagene. Det drejer sig om ændringsforslag 1, 3, 6 og 9. Vi mener, at der er andre ændringsforslag, som ikke er berettigede, ikke fordi vi er uenige i indholdet, men fordi de er unødvendige. Det gælder f.eks. ændringsforslag 4 og 5 om byrdefordelingen. Den fremgår klart af betragtning 9, hvor der står, at "ydelse af en ekstern budgetstøtte, som fordeles retfærdigt mellem donorerne, er af afgørende betydning som et bidrag til at dække det resterende finansieringsbehov". Vi mener heller ikke, at ændringsforslag 10 er nødvendigt, for det går ud på at slå fast, at bistanden er klart rettet mod budgettet. Det drejer sig ganske enkelt om budgetbistand, og derfor er det ikke nødvendigt at understrege et forhold, der efter vores mening er indlysende. I en række ændringsforslag misforstås arten af den makrofinansielle bistand efter min mening. Det drejer sig om ændringsforslag 2, 8 og 13, der vedrører forbindelsen mellem denne type makrofinansiel bistand og CARDS-programmet, og derfor forlanges det, at der skal gælde de samme betingelser, som dem, der gælder for CARDS-projekterne. Men vi taler ikke om CARDS, vi taler om noget helt andet. Det drejer sig ikke om et ansvar henhørende under min kollega Chris Patten, men om mit direkte ansvar for den makrofinansielle bistand ene og alene på budgetområdet. Derfor mener vi ikke, at disse ændringsforslag bør inddrages, for de ville skabe forvirring. Der er en række ændringsforslag vedrørende frister, procedurer og kontrol, særligt ændringsforslag 7, 11 og 14. Jeg vil kommentere dem enkeltvis. Et problem, der særligt bekymrer hr. Brok, er problemet vedrørende information. Vi er naturligvis rede til at give al den nødvendige information. Spørgsmålet er, om denne information skal udarbejdes i sammenhæng med andre former for bistand i takt med, at reformen skrider frem. I øjeblikket informerer vi allerede om den makrofinansielle bistand, og vi er rede til at gøre det og inddrage denne bistand sammen med den øvrige makrofinansielle bistand og give al den information, der er nødvendig for, at Parlamentet kan udøve sin kontrolfunktion effektivt. I ændringsforslag 11 nævnes muligheden for at oprette en politisk gruppe i Rådet, som skal gennemføre nogle høringer om anvendelsen af denne bistand. Jeg gentager: Vi taler om en anden type bistand, og vi mener, at det er de allerede eksisterende systemer til makrofinansiel bistand og ikke til andre former for foranstaltninger, der skal anvendes. Og hvad angår problemet i ændringsforslag 14 - behovet for, at de økonomisk-politiske betingelser opfyldes, at der skabes en forbindelse med ændringsforslag 4, og at midlerne går til denne type bistand - mener vi, at det ikke er i overensstemmelse med arten af denne foranstaltning. Det, vi taler om her, er som sagt bistand til UNMIK's budget med meget præcise mål. Det er rigtigt, at disse mål også skal tjene til at forbedre den økonomiske situation og markedsøkonomien i Kosovo, men der er ikke betingelser, som ved andre former for bistand. Jeg har en kommentar til to andre ændringsforslag, som jeg finder interessante: I ændringsforslag 12 stilles der to krav til os. For det første, at bistanden skal iværksættes inden for seks uger. Vi kan forpligte os til at iværksætte den hurtigst muligt. At forlange, at bistanden skal frigives midt i august, når vi alle er bekendt med vanskelighederne ved budgetprocedurerne, er efter vores mening en mildt sagt tvivlsom idé. Derfor synes vi ikke, at dette krav er rimeligt. Jeg mener, at det er vigtigt at påpege, at vi i dag ikke taler om en del af den foranstaltning, som benyttes til CARDS-programmerne, og dermed taler vi ikke om bistandsprojekter til Kosovo inden for rammerne af Det Europæiske Genopbygningsagentur. Vi taler om makrofinansiel bistand til Kosovo, og det er en anden form for aktivitet og foranstaltning. Vi taler simpelthen om budgetstøtte til FN's administration i området. Derfor burde nogle af de problemer, som De har rejst i Deres forslag, efter vores mening omfortolkes, som vi skal se om lidt. Hvad angår muligheden for at viderebringe aftalememorandummet mellem UNMIK og Fællesskabet, må jeg påpege, at dette memorandum indeholder en række følsomme oplysninger, og derfor mener vi, at det vil være bedre, hvis disse oplysninger gives til formændene for de forskellige udvalg, men aftalememorandummet må under ingen omstændigheder sendes ud. Endelig kan Kommissionen acceptere ændringsforslag 14, hvis det bliver omformuleret. Det vil sige, at betænkningen forelægges i september året før, for disse betænkninger udarbejdes, så de er klar i juni, og vi kan give disse oplysninger inden september, men ikke på et tidligere tidspunkt. Kommissionen accepterer tanken i forslaget, men vi mener, at formuleringen skal forbedres, så vi undgår praktiske problemer. Til sidst en bemærkning til hr. Swobodas spørgsmål om anvendelsen af euroen i Kosovo-området. Jeg vil minde Dem om, at dette som bekendt var en ensidig beslutning fra Kosovos myndigheders side. Det er rigtigt, at den tyske centralbank har disse oplysninger og er klar over denne situation, og det er rigtigt, at der i øjeblikket er forhandlinger i gang mellem Kosovos bank- og betalingsmyndighed, den tyske centralbank og den østrigske centralbank for at finde en løsning på problemet. Derfor kan jeg oplyse Dem om, at disse samtaler allerede er i gang, og jeg håber, at de når et positivt resultat, så ombytningen skaber så få problemer som muligt. Kommissionen følger denne sag med største interesse, selv om det i højere grad er Den Europæiske Centralbank og de nationale centralbanker end Kommissionen selv, der har det direkte ansvar. Fællesskabet gjorde allerede i 2000 en indsats af denne type til en værdi af 35 millioner euro, og det forslag, som vi vedtog i marts i år, vedrører 30 millioner euro, som tildeles Kosovos budget i to rater for at iværksætte eller rettere sagt opretholde UNMIK's funktion i området. Vi er naturligvis ansvarlige for søjle IV, og det indebærer også at være særligt opmærksom på nogle væsentlige ændringer af det økonomiske system, der anvendes i øjeblikket. Vi taler ikke om vores bistand, men om forhold i forbindelse med indførelse af markedsøkonomi. Vi har gjort store fremskridt, f.eks. ved at tilvejebringe et bank- og betalingssystem og udvikle den private sektor, og der er også sket fremskridt på det budgetmæssige område, herunder naturligvis alle de, der vedrører de offentlige udgifter. Vi taler om ekstraordinær bistand, der ikke skal anvendes til specifikke projekter, og som ikke er knyttet til nogen andre former for forpligtelser. Derfor er den helt anderledes end CARDS-bistanden, og derfor skal den have et andet retsgrundlag, som vi påpeger i vores forslag. Med denne bistand vil vi som tidligere finansiere de løbende udgifter i Kosovos budget, og her taler vi om løn til dommere, lærere, læger, om salg eller rettere bistand fra offentlige faciliteter og dermed om de grundlæggende driftselementer. Det er rigtigt, at der er visse investeringsudgifter i forbindelse med offentlige virksomheder, men der er først og fremmest tale om løbende udgifter. Som svar på nogle af hr. Broks spørgsmål vil jeg sige, at der naturligvis først og fremmest bør iværksættes et system, der tillader, at Kosovo lidt efter lidt påtager sig sine egne finansielle udgifter. Vi er enige i den idé, og vores mål på mellemlangt sigt er, at Kosovos budget kan selvfinanseres. Sidste år var finansieringen fifty-fifty. Vi ønsker, at dette fremskridt skal fortsætte, og vi håber, at 75% af det samlede budget i 2001 dækkes med egne midler. De har også ønsket at vide, hvad der sker med de øvrige donorer. Der er en fornuftig byrdefordeling mellem de enkelte. Der er andre donorer, som vil bidrage til budgettet for 2001. Det drejer sig om Det Forenede Kongerige, Nederlandene, Danmark, Tyrkiet, Canada og Verdensbanken med et samlet beløb på 43 millioner euro. Af disse 43 millioner euro er 31 allerede blevet udbetalt, hvilket selvfølgelig er positivt, og vi tillader os at være forholdsvis rolige, hvad angår problemet med ligelig fordeling af byrden. Vi foreslår naturligvis ikke en ekstra budgettildeling. Der er ressourcer til at gennemføre denne finansiering med den del af den makrofinansielle bistand, som er i budgetpost B7-548 for Balkan."@da1 "Vorausschicken möchte ich meinen Dank an Herrn Brok für seinen Bericht und an das Parlament für seine schnelle Reaktion auf den Antrag der Kommission sowie für die Beschleunigung der Verfahren, die es uns – hoffentlich – ermöglichen werden, zu einer positiven Einigung in dieser Frage zu kommen. Weiterhin möchte ich hervorheben, dass wir, wenn wir diese Hilfe auf den Weg bringen, nicht nur auf der Schaffung eines stabilen Wirtschaftsrahmens, sondern auch auf der Festlegung von Maßnahmen zur Schaffung wirtschaftlicher Stabilität bestehen. Wir erfüllen zusammen mit den übrigen Gebern die erforderlichen Verpflichtungen zur Freigabe dieser Beträge, so wie die Behörden des Kosovo die festgelegten Pflichten und Verpflichtungen erfüllen müssen. Zu den uns vorgelegten Änderungsanträgen möchte ich einige Bemerkungen machen, die die Debatte erleichtern könnten. Zunächst können wir ohne jegliche Schwierigkeit einigen der Änderungsanträge zustimmen. Ich meine die Änderungsanträge 1, 3, 6 und 9. Unseres Erachtens sind andere Änderungsanträge nicht gerechtfertigt, nicht, weil wir mit ihrem Inhalt nicht einverstanden sind, sondern weil sie nicht notwendig sind: beispielsweise die Änderungsanträge 4 und 5, die sich auf die Lastenverteilung beziehen. Diese ist in der Erwägung 9 klar enthalten, wo es heißt: „die Bereitstellung von externer Budgethilfe, gerecht zwischen den Gebern aufgeteilt, (wird) als wichtig (erachtet), um die ... Finanzierungsbedürfnisse zu decken“. Ebenso halten wir den Änderungsantrag 10 insoweit nicht für notwendig, als darin gesagt wird, dass die Hilfe eindeutig als für den Haushalt zweckbestimmt definiert werden muss. Es handelt sich einfach um eine Haushaltsbeihilfe, deshalb ist es nicht erforderlich, auf einem Punkt zu bestehen, den wir andererseits für grundlegend halten. Es gibt eine Reihe von Änderungsanträgen, die meines Erachtens den Charakter der makroökonomischen Finanzhilfe falsch verstehen: Es handelt sich um die Änderungsanträge 2, 8 und 13, die sich auf die Verbindung zwischen dieser Art makroökonomischer Finanzhilfe und dem CARDS-Programm beziehen und deshalb die gleichen Bedingungen wie für die CARDS-Projekte fordern. Wir sprechen jedoch nicht von CARDS, sondern von etwas völlig anderem. Es geht nicht um einen Zuständigkeitsbereich meines Kollegen Chris Patten, sondern um eine direkte Verantwortung meinerseits im Bereich der makroökonomischen Finanzhilfe, einzig und ausschließlich für das Haushaltsthema. Daher glauben wir, dass diese Änderungsanträge nicht aufgenommen werden sollten, da sie eine gewisse Verwirrung stiften würden. Mehrere Änderungsanträge betreffen die Fristen, die Verfahren und die Kontrolle, insbesondere die Änderungsanträge 7, 11 und 14. Ich möchte auf jeden einzelnen von ihnen eingehen. Ein Problem, das speziell Herrn Brok Sorgen bereitet, ist das der Information. Natürlich sind wir bereit, alle erforderlichen Informationen zu geben. Die Frage ist, ob diese Informationen im Kontext anderer Hilfen entsprechend dem Voranschreiten der Reform erarbeitet werden müssen. Wir berichten gegenwärtig bereits über die makroökonomischen Hilfen und sind bereit, dies zu tun und diese Hilfen den übrigen makroökonomischen Hilfen hinzuzufügen, um so alle erforderlichen Informationen zu geben, damit das Parlament seine Kontrolltätigkeit wirksam ausüben kann. Im Änderungsantrag 11 wird die Möglichkeit der Schaffung einer Gruppe mit politischer Ausrichtung im Rat angesprochen, die Konsultationen in Bezug auf die Anwendung dieser Hilfe durchführt. Ich betone nochmals: Wir sprechen über eine Hilfe anderer Art und glauben, dass die bereits bestehenden Systeme für die makroökonomische Finanzhilfe und nicht für anderweitige Aktionen zur Anwendung kommen müssen. Und was das im Änderungsantrag 14 aufgeführte Problem angeht – die Notwendigkeit der Erfüllung der wirtschaftspolitischen Auflagen und der Herstellung einer Verbindung zum Änderungsantrag 4 und der Bestimmung der Mittel für Hilfen dieser Art –, so glauben wir, dass es mit dem Wesen dieser Hilfe nichts zu tun hat. Hier sprechen wir von einer Hilfe, wie ich sagte, für den Haushalt der UNMIK, mit genau definierten Zielsetzungen. Natürlich müssen diese Zielsetzungen auch der Verbesserung der Wirtschaftssituation und der Marktwirtschaft im Kosovo dienen, aber es gibt keine Auflagen wie bei anderen Hilfen. Ich möchte eine Bemerkung zu weiteren zwei Änderungsanträgen machen, die mir von Interesse zu sein scheinen: Im Änderungsantrag 12 werden uns zwei Forderungen gestellt. Zum einen, dass die Hilfe in einer Zeit von maximal 6 Wochen in Gang gesetzt wird. Wir können uns verpflichten, sie so schnell wie möglich freizugeben. Die Absicht, die Hilfe gerade im August auszuzahlen, wo wir doch alle die Schwierigkeiten der Haushaltsverfahren kennen, halten wir zumindest für einen riskanten Gedanken. Aus diesem Grund betrachten wir dieses Ersuchen als verfehlt. Mir scheint es besonders wichtig, darauf hinzuweisen, dass wir heute hier nicht über einen Teil der Aktionen der CARDS-Programme und somit nicht über Hilfsprojekte für das Kosovo im Rahmen der Europäischen Agentur für Wiederaufbau sprechen. Uns geht es um makroökonomische Finanzhilfe für das Kosovo, was ein Vorgehen und eine Aktion anderer Art ist. Wir sprechen einfach über eine Beihilfe zum Haushalt für die Verwaltung der Vereinten Nationen in der Region. Folglich müssten einige Probleme, die Sie in Ihren Vorschlägen angeschnitten haben, wie wir später sehen werden, unserer Ansicht nach anders interpretiert werden. Was die Möglichkeit der Weitergabe des betrifft, das zwischen der UNMIK und der Kommission vereinbart wird, so muss ich darauf hinweisen, dass dieses Memorandum eine Reihe sensibler Informationen enthält und wir es deshalb für effektiver halten, wenn diese Informationen an die Vorsitzenden der verschiedenen Ausschüsse übergeben werden, aber in keinem Fall eine Versendung des erfolgt. Schließlich könnte die Kommission den Änderungsantrag 14 akzeptieren, wenn er anders abgefasst wird. Das heißt, der Bericht wird im September des Vorjahres vorgelegt, denn diese Berichte werden im Juni vorbereitet, und wir können diese Informationen bis September geben, aber nicht zu einem früheren Zeitpunkt. Die Kommission ist mit dem Geist des Antrags einverstanden, aber wir sind der Ansicht, dass er redaktionell verbessert werden muss, um praktische Probleme zu vermeiden. Eine letzte Bemerkung zur Anfrage von Herrn Swoboda zur Verwendung des Euro in der Region des Kosovo. In erinnere Sie daran, dass dies, wie Sie wissen, eine einseitige Entscheidung der Behörden des Kosovo war. Diese Information oder diese Situation ist der Deutschen Bundesbank bestens bekannt, und es gibt derzeit Kontakte zwischen der Bank- und Zahlungsverkehrseinrichtung des Kosovo, der Deutschen Bundesbank und der Österreichischen Nationalbank, um eine Lösung für das Problem zu suchen. Deshalb kann ich Ihnen mitteilen, dass diese Gespräche schon laufen, und ich hoffe, dass sie erfolgreich abgeschlossen werden, damit die Umstellung so wenig Probleme wie möglich mit sich bringt. Die Kommission verfolgt diese Angelegenheit mit höchstem Interesse, obwohl die Verantwortung eher bei der Europäischen Zentralbank und den nationalen Zentralbanken als bei der Kommission selbst liegt. Die Gemeinschaft hat bereits im Jahr 2000 Anstrengungen dieser Art in Höhe von 35 Millionen Euro unternommen, und der Vorschlag, den wir im März dieses Jahres angenommen haben, bezieht sich auf 30 Millionen Euro, die dem Kosovo-Haushalt in zwei Tranchen zugewiesen werden, um die Funktion der UNMIK in der Region in Gang zu setzen oder, besser gesagt, zu halten. Natürlich sind wir für die vierte Säule verantwortlich, und das bedeutet auch, besondere Aufmerksamkeit auf einige der wesentlichen Veränderungen des derzeitigen Wirtschaftssystems zu legen. Die Rede ist nicht von unserer Hilfe, sondern von Elementen in Verbindung mit der Einführung der Marktwirtschaft. Wir haben viele Fortschritte gemacht, beispielsweise in der Errichtung eines Banken- und Zahlungsverkehrssystems, der Entwicklung des Privatsektors und in den steuerlichen Aspekten, einschließlich in all den die öffentlichen Ausgaben betreffenden Fragen. Wir sprechen von einer außerordentlichen Hilfe, die nicht für spezifische Projekte bestimmt und an keinerlei Verpflichtungen gebunden ist. In dieser Hinsicht unterscheidet sie sich grundlegend von den CARDS-Hilfen, weshalb eine andere Rechtsgrundlage vonnöten ist, wie wir in unserem Vorschlag zum Ausdruck brachten. Mit dieser Hilfe werden wir wie in der Vergangenheit die laufenden Ausgaben des Kosovo-Haushalts decken; wir sprechen hier über Gehälter für Richter, Lehrer, Ärzte, über die Einkünfte oder, besser gesagt, die Unterstützung der öffentlichen Einnahmen und letztendlich über die grundlegenden Funktionselemente. Es gibt auch einige Ausgaben für Investitionen im Zusammenhang mit öffentlichen Unternehmen, aber grundsätzlich geht es uns um die laufenden Ausgaben. Natürlich müssten wir zunächst, um einige der Fragen von Herrn Brok zu beantworten, ein System in Gang bringen, welches das Kosovo allmählich in die Lage versetzt, seine Haushaltskosten selbst zu decken. Wir teilen diesen Gedanken und wollen mittelfristig erreichen, dass sich das Kosovo selbst finanzieren kann. Im vergangenen Jahr war die Finanzierung 50 zu 50. Wir streben weitere Fortschritte an und hoffen, dass der Gesamthaushalt im Jahr 2001 zu 75 % durch Eigenmittel gedeckt werden kann. Weiterhin interessierte Sie, was mit den übrigen Gebern geschieht. Es gibt ein vernünftiges untereinander. Für den Haushalt 2001 stehen weitere Geber zur Verfügung, die sich beteiligen werden. Konkret Großbritannien, die Niederlande, Dänemark, die Türkei, Kanada und die Weltbank, mit insgesamt 43 Millionen Euro. Von diesen 43 Millionen Euro wurden 31 bereits freigegeben, was eindeutig positiv ist und uns im Hinblick auf das Problem der gerechten Lastenverteilung einigermaßen beruhigt. Natürlich planen wir keine zusätzliche Haushaltszuweisung. Es sind Mittel vorhanden, um diese Finanzierung mit der in der Linie B7-548 für den Balkan enthaltenen makroökonomischen Hilfe zu realisieren."@de7 "Καταρχάς, θα ήθελα να εκφράσω τις ευχαριστίες μου στον κ. Brok για την έκθεσή του και το Κοινοβούλιο για τη γρήγορη αντίδρασή του στο αίτημα της Επιτροπής και για την επίσπευση των διαδικασιών που θα μας επιτρέψουν –ελπίζω – να καταλήξουμε σε μια ευνοϊκή συμφωνία σχετικά μ’ αυτό το θέμα. Επίσης θα ήθελα να επισημάνω ότι όταν θέτουμε σε λειτουργία αυτή τη βοήθεια, δεν επιμένουμε μόνο στην εδραίωση ενός σταθερού οικονομικού πλαισίου αλλά και στον καθορισμό πολιτικών που αποσκοπούν στην οικονομική σταθερότητα. Ακολουθούμε με τους λοιπούς χρηματοδότες τις απαραίτητες δεσμεύσεις για να καταβληθούν αυτά τα ποσά, δεδομένου ότι οι αρχές του Κοσσυφοπεδίου πρέπει να εκπληρώσουν τις καθορισμένες υποχρεώσεις και δεσμεύσεις. Όσον αφορά τις τροπολογίες που μας έθεσαν, θα ήθελα να κάνω μερικά σχόλια που θα μπορούσαν να διευκολύνουν τη συζήτηση. Καταρχάς, μπορούμε να αποδεχτούμε χωρίς καμιά δυσκολία μερικές από τις τροπολογίες. Αναφέρομαι στις τροπολογίες 1, 3, 6, και 9. Θεωρούμε ότι υπάρχουν άλλες τροπολογίες που δεν είναι αιτιολογημένες όχι επειδή διαφωνούμε κατά βάθος αλλά επειδή δεν είναι απαραίτητες: για παράδειγμα, οι τροπολογίες 4 και 5 που αναφέρονται στην κατανομή των βαρών. Αυτό συμπεριλαμβάνεται ρητά στην παράγραφο 9 όταν αναφέρεται ότι “η κάλυψη της εξωτερικής δημοσιονομικής βοήθειας θα μοιραστεί με δίκαιο τρόπο μεταξύ των χρηματοδοτών και είναι θεμελιώδες [·] για την κάλυψη των οικονομικών αναγκών”. Επίσης δεν μας φαίνεται αναγκαία η τροπολογία 10 αφού αναφέρει ότι πρέπει να καθοριστεί ότι η βοήθεια θα εστιάζεται ρητά στον προϋπολογισμό. Η βοήθεια είναι απλά και μόνο για τον προϋπολογισμό, επομένως, δεν είναι απαραίτητη η επιμονή σ’ αυτό το σημείο το οποίο, από άλλη πλευρά, είναι θεμελιώδες. Υπάρχει μια σειρά τροπολογιών που, κατά τη γνώμη μου, αντιλαμβάνονται με λανθασμένο τρόπο τη φύση της μακροοικονομικής βοήθειας: είναι οι τροπολογίες 2, 8 και 13 που αναφέρονται στη σύνδεση αυτού του τύπου μακροοικονομικής βοήθειας με το πρόγραμμα CART, και άρα απαιτούν τις ίδιες συνθήκες μ’ αυτές των προγραμμάτων CART. Αλλά εδώ δεν μιλάμε για CART αλλά για κάτι εντελώς διαφορετικό. Δεν πρόκειται για μια ευθύνη του συναδέλφου μου κ. Chris Patten αλλά για μια άμεσα δική μου ευθύνη στη μακροοικονομική βοήθεια που είναι αποκλειστικά και μόνο για τον προϋπολογισμό. Γι’ αυτό, πιστεύουμε ότι δεν θα πρέπει να συμπεριληφθούν αυτές οι τροπολογίες επειδή θα προκαλέσουν σύγχυση. Υπάρχει μια σειρά τροπολογιών που αναφέρονται στις προθεσμίες, διαδικασίες και έλεγχο, ειδικότερα οι τροπολογίες 7, 11 και 14. Θα ήθελα να κάνω ένα σχόλιο για καθεμία από αυτές. Ένα πρόβλημα που απασχολεί ιδιαίτερα τον κ. Brok είναι το θέμα της πληροφόρησης. Προφανώς είμαστε διατεθειμένοι να δώσουμε κάθε απαραίτητη πληροφορία. Το πρόβλημα είναι αν αυτή η πληροφορία πρέπει να επεξεργαστεί στα πλαίσια άλλων βοηθειών σε συμφωνία με την εξέλιξη της μεταρρύθμισης. Εμείς αυτή την περίοδο πληροφορούμε ήδη για τις μακροοικονομικές βοήθειες και είμαστε διατεθειμένοι να το κάνουμε και να συμπεριλάβουμε αυτές τις βοήθειες στις υπόλοιπες μακροοικονομικές βοήθειες προσφέροντας κάθε απαραίτητη πληροφορία για να μπορεί το Κοινοβούλιο να εξασκήσει αποτελεσματικά την ελεγκτική του δράση. Στην τροπολογία 11 τίθεται η δυνατότητα δημιουργίας μιας ομάδας στο Συμβούλιο, πολιτικής υφής, που θα αναλάβει να συμβουλεύει σχετικά με την εφαρμογή αυτής της βοήθειας. Θα επιμείνω και πάλι στο θέμα: μιλάμε για μια βοήθεια διαφορετικής υφής και πιστεύουμε ότι πρέπει να εφαρμοστούν τα ήδη υπάρχοντα συστήματα για τη μακροοικονομική βοήθεια και όχι για άλλου είδους δράσεις. Και όσον αφορά το πρόβλημα που επισημαίνεται στην τροπολογία 14 – η ανάγκη να ολοκληρωθούν οι συνθήκες της οικονομικής πολιτικής και να εδραιωθεί μια σύνδεση με την τροπολογία 4 και να προορίζονται οι πόροι σ’ αυτού του είδους τις βοήθειες –, πιστεύουμε ότι δεν αντιστοιχεί με τη φύση αυτής της δράσης. Εδώ μιλάμε για μια βοήθεια, όπως έλεγα, για μια MIC για τον προϋπολογισμό με πολύ καθορισμένους στόχους. Είναι αλήθεια ότι αυτοί οι στόχοι πρέπει να μας χρησιμεύσουν για τη βελτίωση της οικονομικής κατάστασης και της οικονομίας της αγοράς στο Κοσσυφοπέδιο, αλλά δεν υπάρχουν προϋποθέσεις όπως σε άλλου είδους βοήθειες. Θα ήθελα να κάνω ένα σχόλιο για άλλες δύο τροπολογίες που μου φαίνονται ενδιαφέρουσες: στην τροπολογία 12 μας τίθενται δύο αιτήματα. Πρώτον, να τεθεί σε λειτουργία η βοήθεια σε έξι εβδομάδες το μέγιστο. Μπορούμε να δεσμευτούμε ότι θα τη θέσουμε σε λειτουργία όσο το δυνατόν συντομότερα. Το να επιχειρήσουμε να καταβληθούν οι βοήθειες εντός του Αυγούστου, όταν όλοι γνωρίζουμε τις δυσκολίες που παρουσιάζουν οι διαδικασίες του προϋπολογισμού, μας φαίνεται μια ιδέα, το λιγότερο επικίνδυνη. Γι’ αυτό το λόγο δεν μας φαίνεται σωστό αυτό το αίτημα. Θεωρώ θεμελιώδες να επισημάνω ότι δεν μιλάμε σήμερα εδώ για ένα μέρος της δράσης που χρησιμοποιεί τα προγράμματα CART και άρα δεν μιλάμε για σχέδια βοήθειας στο Κοσσυφοπέδιο στα πλαίσια του Ευρωπαϊκού Οργανισμού Ανασυγκρότησης. Μιλάμε για μια μακροοικονομική βοήθεια στο Κοσσυφοπέδιο που είναι μια δράση και μια ενέργεια διαφορετικού τύπου. Μιλάμε απλά για μια βοήθεια στον προϋπολογισμό για τη διοίκηση των Ηνωμένων Εθνών στην περιοχή. Συνεπώς, κάποια προβλήματα που θέσατε εσείς στις προτάσεις σας, όπως θα δούμε στη συνέχεια, θα πρέπει, κατά τη γνώμη μας, να διατυπωθούν εκ νέου με διαφορετικό τρόπο. Σχετικά με τη πιθανότητα να διαβιβαστεί το μνημόνιο συνεννόησης που θα ολοκληρωθεί μεταξύ μιας MIC και της Επιτροπής οφείλω να επισημάνω ότι αυτό το μνημόνιο περιλαμβάνει μια σειρά ευαίσθητων πληροφοριών και γι’ αυτό πιστεύουμε ότι είναι πιο αποτελεσματικό σύστημα να δοθεί αυτή η πληροφορία στους προεδρεύοντες των διάφορων επιτροπών αλλά με κανένα τρόπο να μην πραγματοποιηθεί η αποστολή του μνημονίου συνεννόησης. Τέλος, η Επιτροπή μπορεί να αποδεχτεί την τροπολογία 14 αν συνταχθεί με άλλο τρόπο. Δηλαδή, η έκθεση θα παρουσιαζόταν τον περασμένο Σεπτέμβριο, μετά αυτές οι εκθέσεις ετοιμάζονταν για τον Ιούνιο και μπορούμε να δώσουμε αυτή την πληροφορία πριν από το Σεπτέμβριο αλλά όχι πολύ πριν. Η Επιτροπή αποδέχεται το πνεύμα του αιτήματος αλλά πιστεύουμε ότι η σύνταξη πρέπει να βελτιωθεί για να αποφευχθούν πρακτικά προβλήματα. Τελευταίο σχόλιο στην ερώτηση του κ. Swoboda σχετικά με τη χρήση του ευρώ στην περιοχή του Κοσσυφοπεδίου. Σας υπενθυμίζω ότι, όπως ξέρετε, αυτή είναι μια διμερής απόφαση των αρχών του Κοσσυφοπεδίου. Είναι αλήθεια ότι αυτή την πληροφορία ή αυτή την κατάσταση τη γνωρίζει πολύ καλά η Κεντρική Τράπεζα της Γερμανίας και είναι αλήθεια ότι αυτή τη στιγμή υπάρχουν επαφές μεταξύ της αρχής της τραπεζικής και πληρωμών του Κοσσυφοπεδίου, της Κεντρικής Τράπεζας της Γερμανίας και της Κεντρικής Τράπεζας της Αυστρίας για να βρεθεί μια λύση στο πρόβλημα. Επομένως, μπορώ να σας πληροφορήσω ότι αυτές οι συζητήσεις ήδη έχουν ξεκινήσει και ελπίζω να επιτύχουν ένα ευνοϊκό αποτέλεσμα ώστε η αλλαγή να δημιουργήσει τα λιγότερα δυνατόν προβλήματα. Η Επιτροπή παρακολουθεί με πολύ ενδιαφέρον αυτό το θέμα αν και είναι πιο άμεση η ευθύνη της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας και των εθνικών Κεντρικών Τραπεζών από ό,τι της Επιτροπής. Η Κοινότητα έκανε ήδη μια προσπάθεια τέτοιου είδους το 2000, αξίας 35 εκατομμυρίων ευρώ, και η πρόταση που εγκρίναμε το φετινό Μάρτιο αναφέρεται σε 30 εκατομμύρια ευρώ που θα διαχωρίσουν τον προϋπολογισμό του Κοσσυφοπεδίου σε δύο τμήματα, για να μπει σε εφαρμογή, ή καλύτερα, για να διατηρηθεί η λειτουργία μιας MIC στην περιοχή. Ασφαλώς είμαστε υπεύθυνοι για τον τέταρτο πυλώνα και αυτό σημαίνει ότι πρέπει να δώσουμε ιδιαίτερη προσοχή σε κάποιες από τις σημαντικές τροποποιήσεις του οικονομικού συστήματος που βρίσκεται σε εφαρμογή τώρα. Δεν μιλάμε για τη βοήθεια τη δική μας αλλά για στοιχεία που συνδέονται με την εισαγωγή στην οικονομία της αγοράς. Έχουμε προοδεύσει πολύ, για παράδειγμα, στην εδραίωση ενός τραπεζικού συστήματος και συστήματος πληρωμών, στην ανάπτυξη του ιδιωτικού τομέα και στους φορολογικούς τομείς, συμπεριλαμβάνοντας προφανώς και όλους εκείνους που αναφέρονται στις δημόσιες δαπάνες. Μιλάμε για μια βοήθεια που είναι εξαίρεση, που δεν προορίζεται για ειδικά προγράμματα και ούτε έχει σχέση με κάποιο άλλο είδος δέσμευσης. Επομένως, είναι εντελώς διαφορετική από τις βοήθειες CART, γι’ αυτό και είναι απαραίτητη μια διαφορετική νομική βάση όπως αναφέρουμε και στην πρότασή μας. Μ’ αυτή τη βοήθεια, όπως και στο παρελθόν, θα χρηματοδοτήσουμε τις τρέχουσες δαπάνες του προϋπολογισμού του Κοσσυφοπεδίου, και μιλάμε για μισθούς για δικαστές, για δασκάλους, για γιατρούς ή, καλύτερα, για την υποστήριξη των δημόσιων αναγκών και τελικά των βασικών στοιχείων λειτουργίας. Είναι αλήθεια ότι υπάρχουν κάποιες δαπάνες επένδυσης που σχετίζονται με δημόσιες επιχειρήσεις αλλά βασικά αναφερόμαστε στις τρέχουσες δαπάνες. Ασφαλώς, απαντώντας σε ορισμένες από τις ερωτήσεις του κ. Brok, καταρχάς θα έπρεπε να μπει σε λειτουργία ένα σύστημα που θα επέτρεπε να αναλάβει προοδευτικά το Κοσσυφοπέδιο τις δικές του οικονομικές δαπάνες. Συμφωνούμε με αυτή την ιδέα και ο στόχος μας μακροπρόθεσμα είναι να μπορεί ο προϋπολογισμός του Κοσσυφοπεδίου να αυτοχρηματοδοτείται. Πέρυσι, η χρηματοδότηση ήταν 50-50. Αυτό που επιχειρούμε είναι να συνεχίσει να προοδεύει και ελπίζουμε ότι το 2001 θα καλυφθεί από ιδίους πόρους το 75% του συνολικού προϋπολογισμού. Μια άλλη ανησυχία σας ήταν να μάθουμε τι θα γίνει με τους άλλους χρηματοδότες. Υπάρχει ένας λογικός καταμερισμός βαρών μεταξύ τους. Για τον προϋπολογισμό του 2001 υπάρχουν κι άλλοι χρηματοδότες που θα συμμετάσχουν. Συγκεκριμένα, το Ηνωμένο Βασίλειο, οι Κάτω Χώρες, η Δανία, η Τουρκία, ο Καναδάς και η Παγκόσμια Τράπεζα, με το συνολικό ποσό των 43 εκατομμυρίων ευρώ. Από αυτά τα 43 εκατομμύρια ευρώ, τα 31 έχουν καταβληθεί ήδη, γεγονός που είναι θετικό και μας επιτρέπει να είμαστε λογικά ήσυχοι όσον αφορά το πρόβλημα της δίκαιης κατανομής των βαρών. Ασφαλώς, εμείς δεν μιλάμε για μια πρόσθετη συνεισφορά στον προϋπολογισμό. Υπάρχουν πόροι για να ολοκληρωθεί αυτή η χρηματοδότηση μέσω της μακροοικονομικής βοήθειας που συμπεριλαμβάνεται στη γραμμή B7-548 που αναφέρεται στα Βαλκάνια."@el8 ". First of all, I would like to express my thanks to Mr Brok for his report and to Parliament for its swift reaction to the Commission’s request and for speeding up the procedures that I hope will enable us to reach a favourable agreement on this issue. I would also like to stress that, when we implement this assistance, we not only insist on establishing a stable economic framework, but also on policies being created that are aimed at achieving economic stability. Along with the other donors we are continuing with the necessary commitments in order to pay out these amounts, as the Kosovo authorities have to comply with the obligations and commitments made. With regard to the amendments that have been put forward, I would like to make a few comments that could help the debate. First of all, we can quite readily accept some of the amendments. I am referring to Amendments Nos 1, 3, 6 and 9. We feel that there are other amendments that are not justified, not because we disagree with them in principle, but because they are not necessary: for example, Amendments Nos 4 and 5, which refer to the distribution of the burden. This is clearly covered in Recital 9, which says that "the provision of external budgetary support, fairly shared among donors, is essential to help cover the residual financing needs ". Nor do we consider Amendment No 10 to be necessary, because it states that the aid must clearly focus on the budget. The aid is purely budgetary, and it is not therefore necessary to highlight a point that we feel should be taken for granted. There is a series of amendments which, in my opinion, are mistaken in their understanding of the nature of macroeconomic aid: these are Amendments Nos 2, 8 and 13, which refer to linking this type of macroeconomic aid with the CART programme, and they therefore ask for the same conditions as for the CART projects. However, we are not talking about CART, but about something completely different. This is not one of my colleague Chris Patten’s responsibilities. I myself have direct sole and exclusive responsibility for the budget within the area of macroeconomic aid. Therefore, we think that these amendments should not be included, because they would cause some confusion. There is a series of amendments regarding deadlines, procedures and monitoring, in particular Amendments Nos 7, 11 and 14. I would like to comment on each of them. A problem about which Mr Brok is particularly concerned is that of information. Obviously we are prepared to provide all the necessary information. The problem arises if this information has to be drawn up in the context of other aid, in accordance with the progress of the reform. We are currently providing information on macroeconomic aid and we are prepared to do so and include this aid with other macroeconomic aid, providing all the necessary information so that Parliament can effectively carry out its monitoring work. Amendment No 11 considers the possibility of creating a group within the Council, of a political nature, to undertake consultations on the implementation of this aid. I stress this again, we are talking about a different type of aid, and we think that the systems already in place for macroeconomic aid should be applied, and not systems for other types of measure. With regard to the problem indicated in Amendment No 14, the need for the conditions of economic policy to be fulfilled and for a link to be established with Amendment No 4 and for the funds to be used for this type of aid, we do not think that this corresponds to the nature of this measure. We are talking here about assistance, as I was saying, for UNMIK’s budget, with very specific objectives. It is true that we should also use these objectives in order to improve the economic situation and the market economy in Kosovo, but there are not conditions as with other types of aid. I would like to make a comment on two other amendments that I think are of interest: Amendment No 12 asks for two things. Firstly, for the aid to be implemented within a maximum of six weeks. We can undertake to implement it as soon as possible. We think that to aim to pay out the assistance in the middle of August, at a time when we all know the difficulties with budgetary procedures, is at best a risky idea. For this reason we do not think that this request is correct. I feel that it is essential to point out that we are not talking here today about part of the action used by the CART programmes and therefore, we are not talking about Kosovo aid projects as part of the European Agency for Reconstruction. We are talking about macroeconomic aid to Kosovo, which is a different type of measure. We are talking simply about budget aid for the United Nations administration in the area. As a result, some of the problems that you have put forward in your proposals, as we will see later, should, in our opinion, be interpreted differently. With regard to the possibility of passing on the memorandum of understanding that is made between UNMIK and the Commission, I must point out that this memorandum contains some sensitive information and therefore we think that a more efficient system is for this information to be given to the chairmen of the various committees, but under no circumstances for the memorandum of understanding to be sent out. Lastly, the Commission could accept Amendment No 14 if it were worded differently. That is, if the report were presented in September of the previous year, as these reports are prepared for June and if we could provide the information by September, but not before. The Commission accepts the spirit of the request, but we think that its wording needs to be improved in order to prevent practical problems. A final comment on Mr Swoboda’s question on the use of the euro in the Kosovo area. I would remind you that, as you know, this was a unilateral decision taken by the Kosovo authorities. The German Central Bank is perfectly aware of this information and of this situation, and the Kosovo bank and payment authority, the German Central Bank and the Austrian Central Bank are currently in contact in order to seek a solution to the problem. I can therefore inform you that these talks are now taking place and I hope that they will achieve a favourable result so that the change will pose as few problems as possible. The Commission is following this matter with the greatest interest, although it is more directly the responsibility of the European Central Bank and the national central banks than of the Commission. The Community made a contribution of this type in 2000, amounting to EUR 35 million, and the proposal that we adopted in March of this year involves EUR 30 million, which will be allocated to the Kosovo budget in two parts, in order to start up or rather to maintain the operation of UNMIK in the area. Of course we are responsible for the fourth pillar, and this also means paying particular attention to some of the essential changes to the economic system that are currently being made. We are not talking about our aid, but about elements associated with the introduction of a market economy. We have made a great deal of progress, for example, in establishing a banking and payment system, in developing the private sector and in aspects of taxation, including obviously all aspects of public spending. We are talking about an exceptional type of aid, which is not dedicated to specific projects and is not linked to any other type of commitment. In this respect it is radically different from the CART aid, which is why it needs a different legal basis, as we explain in our proposal. With this aid, as in the past, we are going to fund the current expenditure of Kosovo’s budget, and we are talking about salaries for judges, teachers, doctors, the sale, or rather support of public utilities, and, in short, about the basic costs of running the country. It is true that there is some investment expenditure associated with public companies, but we are mainly talking about current expenditure. Of course, in answer to some of Mr Brok’s questions, first of all a system should be put in place to enable Kosovo to gradually take on its own financial costs. We agree with this idea and our medium-term objective is for the Kosovo budget to be able to fund itself. Last year, the funding was 50-50. Our aim is that progress should continue to be made and we hope that in 2001, 75% of the total budget will be covered by own funds. Another of your concerns was to know what is happening with the other donors. There is a reasonable amount of burden-sharing between the donors. For the 2001 budget there are other donors who are going to contribute, namely the United Kingdom, the Netherlands, Denmark, Turkey, Canada and the World Bank, to a total of EUR 43 million. Out of these EUR 43 million, EUR 31 million have already been paid out, which is clearly positive and enables us to be reasonably satisfied about the problem of equal distribution of the burden. Of course we are not considering an additional budgetary allocation. There are resources to carry out this funding with the proportion of the macroeconomic aid included in budgetary heading B7-548 related to the Balkans."@en3 "Haluaisin ensiksi kiittää Brokia hänen mietinnöstään ja parlamenttia siitä, että se reagoi nopeasti komission pyyntöön ja nopeutti menettelyjä niin, että voimme – toivottavasti – päästä myönteiseen sopimukseen tästä asiasta. Haluaisin niin ikään korostaa, että kun käynnistämme tämän avun, emme ainoastaan halua korostaa vakaiden talouden puitteiden luomista vaan myös vakaaseen talouteen tähtäävien politiikkojen määrittelyä. Seuraamme muiden rahoittajien kanssa näiden summien maksamiseksi tarvittavia sitoumuksia, sillä Kosovon viranomaisten on hoidettava tietyt velvollisuudet ja sitoumukset. Haluaisin sanoa esitetyistä tarkistuksista muutamia seikkoja, jotka voisivat helpottaa keskustelua. Voimme ensiksikin vaikeuksitta hyväksyä muutaman tarkistuksen. Tarkoitan tässä tarkistuksia 1, 3, 6 ja 9. Olemme sitä mieltä, että jotkin tarkistukset eivät ole perusteltuja, emme siksi, että olisimme eri mieltä niiden sisällöstä, vaan siksi, että ne eivät ole välttämättömiä, kuten taakan jakautumista koskevat tarkistukset 4 ja 5. Tämä todetaan selvästi johdanto-osan kappaleessa 9, jonka mukaan "monen rahoittajan kesken jaetun ulkoisen talousarviotuen myöntäminen edistää ratkaisevasti [...] lisärahoitustarpeiden kattamista". Emme pidä välttämättömänä myöskään tarkistusta 10 siltä osin kuin siinä sanotaan, että kohdennettu tuki on määriteltävä selkeästi talousarviossa. Tuki ei ole pelkästään talousarviotukea; on siis tarpeetonta korostaa tätä seikkaa, vaikka toisaalta se onkin mielestämme keskeinen. Muutamassa tarkistuksessa on mielestäni ymmärretty väärin makrotaloudellisen avun luonne: kyseessä ovat tarkistukset 2, 8 ja 13, joissa tällainen makrotaloudellinen apu liitetään CARDS-ohjelmaan ja joissa siltä siis vaaditaan samoja ehtoja kuin CARDS-hankkeilta. Emme kuitenkaan puhu CARDS-ohjelmista vaan aivan eri asiasta. Kyse ei ole kollegani Chris Pattenin vastuualueesta, vaan minä olen suoraan vastuussa makrotaloudellisesta avusta yksinomaan talousarvion osalta. Tarkistuksia ei mielestämme pitäisi sisällyttää tekstiin, sillä ne aiheuttaisivat sekaannusta. Sitten on joitakin määräaikoihin, menettelyihin ja valvontaan liittyviä tarkistuksia, erityisesti tarkistukset 7, 11 ja 14. Haluaisin kommentoida niitä kaikkia. Brok on erityisen huolissaan tiedonsaannista. Olemme ilman muuta valmiita antamaan kaikki tarvittavat tiedot. Ongelma liittyy siihen, onko nämä tiedot täsmennettävä muiden tukien yhteydessä uudistuksen edetessä. Annamme jo nyt tietoa makrotaloudellisesta avusta, ja olemme valmiita tekemään niin ja sisällyttämään nämä tuet muuhun makrotaloudelliseen apuun sekä antamaan kaikki tarvittavat tiedot, jotta parlamentti voisi tehokkaasti suorittaa valvontatehtävänsä. Tarkistuksessa 11 esitetään mahdollisuutta perustaa neuvostoon luonteeltaan poliittinen ryhmä, joka toteuttaisi kuulemisia avun täytäntöönpanosta. Korostan vielä kerran, että puhumme luonteeltaan toisenlaisesta avusta, joten olemme sitä mieltä, että meidän on sovellettava jo olemassa olevia makrotaloudellisen avun järjestelmiä eikä muunlaisia järjestelmiä. Tarkistuksessa 14 esille tuodusta ongelmasta – tarpeesta täyttää talouspolitiikkaa koskevat ehdot ja muodostaa yhteys tarkistukseen 4 sekä osoittaa varat tällaiseen apuun – olemme sitä mieltä, että se ei vastaa toimenpiteen luonnetta. Kuten jo sanoin, puhumme nyt UNMIK:n talousarvioon annettavasta avusta, jolla on selvästi määritellyt tavoitteet. On totta, että meidän on näiden tavoitteiden yhteydessä myös parannettava taloustilannetta ja markkinataloutta Kosovossa, mutta apuun ei sisälly ehdollisuutta, kuten toisenlaiseen apuun. Haluaisin kommentoida vielä kahta tarkistusta, jotka ovat mielestäni kiinnostavia: tarkistuksessa 12 esitetään kaksi pyyntöä. Ensiksikin siinä pyydetään, että tuki annetaan viimeistään kuuden viikon kuluttua. Voimme sitoutua antamaan tuen mahdollisimman pian. Mielestämme on vähintäänkin uhkarohkeaa pyrkiä antamaan tuet keskellä elokuuta, kun talousarviomenettelyihin liittyvät hankaluudet ovat meidän kaikkien tiedossa. Tästä syystä pyyntö ei mielestämme ole asianmukainen. Mielestäni on tärkeää huomauttaa, että emme puhu täällä tänään CARDS-ohjelman toimenpiteistä emmekä siis Kosovoa koskevista tukihankkeista Euroopan jälleenrakennusviraston yhteydessä. Puhumme Kosovolle annettavasta makrotaloudellisesta avusta, jossa on kyse toisenlaisesta toimenpiteestä. Puhumme yksinkertaisesti avusta alueella olevan Yhdistyneiden Kansakuntien hallinnon talousarvioon. Näin ollen joitakin ongelmia, joita olette ottaneet esille ehdotuksissanne, olisi mielestämme tulkittava toisin, kuten tulemme näkemään. Minun on todettava UNMIK:n ja komission välisen yhteisymmärryspöytäkirjan toimittamisen mahdollisuudesta, että pöytäkirja sisältää useita arkaluonteisia tietoja, joten pidämme tehokkaampana sellaista järjestelmää, että nämä tiedot annetaan eri valiokuntien puheenjohtajille, mutta itse pöytäkirjaa ei missään tapauksessa toimiteta heille. Totean lopuksi, että komissio voisi hyväksyä tarkistuksen 14, jos sen sanamuoto olisi toisenlainen, toisin sanoen jos kertomus annettaisiin edellisen vuoden syyskuussa, sillä nämä kertomukset laaditaan kesäkuuksi, ja voimme antaa tiedot mieluiten syyskuussa mutta emme ennen sitä. Komissio hyväksyy pyynnön taustalla olevan ajatuksen, mutta tarkistuksen sanamuotoa on mielestämme parannettava, jotta välttyisimme käytännön ongelmilta. Vastaisin lopuksi jäsen Swobodan kysymykseen euron käyttämisestä Kosovon alueella. Muistutan teille, että – kuten tiedätte – tämä oli Kosovon viranomaisten yksipuolinen päätös. On totta, että Saksan keskuspankki on täysin tietoinen tästä asiasta tai tilanteesta, ja on totta, että Kosovon pankki- ja maksuviranomaiset, Saksan keskuspankki ja Itävallan keskuspankki pyrkivät parhaillaan yhdessä löytämään ratkaisun ongelmaan. Voin siis ilmoittaa teille, että keskustelut ovat jo käynnissä, ja toivon, että niissä päästään myönteiseen tulokseen, jotta muutoksesta aiheutuisi mahdollisimman vähäisiä ongelmia. Komissio seuraa asiaa edelleenkin erittäin kiinnostuneena, vaikka asia kuuluukin pikemminkin Euroopan keskuspankille ja kansallisille keskuspankeille kuin komissiolle. Yhteisö toteutti tällaisia toimenpiteitä jo vuonna 2000 yhteensä 35 miljoonan euron edestä, ja tämän vuoden maaliskuussa tekemämme ehdotus koskee 30:tä miljoonaa euroa, jotka annetaan Kosovon talousarvioon kahdessa erässä, UNMIK:n toiminnan käynnistämiseksi tai pikemminkin sen jatkamiseksi alueella. Olemme toki vastuussa neljännestä pilarista, joten meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota myös joihinkin nykyisen talousjärjestelmän olennaisiin muutoksiin. Emme puhu omasta tuestamme vaan markkinatalouden vakiinnuttamiseen liittyvistä näkökohdista. Olemme edistyneet suuresti esimerkiksi pankki- ja maksujärjestelmän luomisessa, yksityisen sektorin kehittämisessä ja julkiseen talouteen liittyvissä asioissa, myös kaikissa julkisiin menoihin liittyvissä asioissa. Puhumme poikkeuksellisesta avusta, jota ei osoiteta erityishankkeisiin ja joka ei liity muihin sitoumuksiin. Tässä mielessä se poikkeaa selvästi CARDS-avusta, joten se tarvitsee erillisen oikeusperustan, kuten me esitämme ehdotuksessamme. Pystymme tällä tuella – kuten aikaisemminkin – rahoittamaan Kosovon talousarvion juoksevat menot, ja puhumme siis tuomareiden, opettajien ja lääkäreiden palkoista ja julkisten palvelujen myymisestä tai tukemisesta eli toiminnan perustekijöistä. On totta, että mukana on myös joitakin julkisten yritysten investointimenoja, mutta kyse on enimmäkseen juoksevista menoista. Vastaan nyt muutamiin Brokin kysymyksiin ja totean, että ensiksi olisi saatava aikaan sellainen järjestelmä, että Kosovo voisi vähitellen ottaa vastuun omista rahoitusmenoistaan. Olemme samaa mieltä tästä ajatuksesta, ja tavoitteenamme on keskipitkällä aikavälillä saada Kosovoon omarahoitteinen talousarvio. Viime vuonna omien varojen osuus talousarviosta oli 50 prosenttia. Pyrimme edistymään tässä ja toivomme, että 75 prosenttia talousarviosta katettaisiin omin varoin vuonna 2001. Toisena esittelijän huolenaiheena oli muiden rahoittajien osuus. Taakka on jaettu järkevästi eri tahojen kesken. Vuoden 2001 talousarvioon osallistuu muitakin rahoittajia. Tarkemmin sanottuna siihen osallistuvat Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat, Tanska, Turkki, Kanada ja Maailmanpankki yhteensä 43 miljoonan euron edestä. Tästä summasta 31 miljoonaa euroa on jo maksettu, mikä on selvästikin myönteistä, joten voimme suhtautua varsin rauhallisesti taakan tasapuolista jakautumista koskevaan ongelmaan. Emme tietenkään ehdota lisämäärärahoja. Tämä rahoitus voidaan hoitaa niillä varoilla, jotka sisältyvät Balkanin aluetta koskevan budjettikohdan B7-548 makrotaloudelliseen tukeen."@fi5 "Je voudrais tout d’abord exprimer mes remerciements à M. Brok pour son rapport ainsi que le Parlement pour avoir réagi aussi rapidement à la demande de la Commission et accéléré les processus qui nous permettront - je l’espère - d’aboutir à un accord favorable sur cette question. Je voudrais également souligner que, lorsque nous mettons cette aide en œuvre, nous visons non seulement à établir un cadre économique stable, mais également à définir des politiques orientées vers la stabilité économique. Nous suivons avec les autres donateurs les engagements nécessaires au décaissement de ces montants, étant donné que les autorités du Kosovo doivent remplir les obligations et les engagements définis. En ce qui concerne les amendements qui nous ont été proposés, je voudrais faire quelques commentaires qui pourraient éclaircir le débat. Premièrement, nous acceptons sans aucune difficulté certains amendements. Je me réfère aux amendements 1, 3, 6 et 9. Nous estimons par contre que d’autres amendements ne sont pas justifiés, non que nous les rejetons sur le fond, mais plutôt parce que nous les considérons comme superflus : par exemple, les amendements 4 et 5, qui portent sur la distribution de la charge. Le considérant 9, lorsqu’il stipule clairement qu'il est essentiel de fournir "un support budgétaire externe, partagé de manière équitable entre les donateurs et cet aspect est fondamental […] afin de contribuer à la couverture des besoins financiers". L’amendement 10 ne nous paraît pas non plus nécessaire dans la mesure où il dit qu’il faut définir l’assistance clairement envisagée dans le budget. L’assistance étant simplement budgétaire, il n’est pas nécessaire d’insister sur un point qui nous paraît cependant fondamental. Une série d’amendements envisagent de manière, selon moi, erronée la nature de l’assistance macrofinancière : il s’agit des amendements 2, 8 et 13, qui se réfèrent au lien entre ce type d’aide macrofinancière et le programme CARDS et, par conséquent, les conditions requises sont les mêmes que pour les projets CARDS. Toutefois, nous ne parlons pas de CARDS, mais de quelque chose de complètement différent. Il ne s’agit pas d’une responsabilité de mon collègue Chris Patten, mais de l’une de mes responsabilités directes en ce qui concerne l’assistance macrofinancière, uniquement et exclusivement pour la question budgétaire. C’est pourquoi nous estimons que ces amendements ne devraient pas être inclus, parce qu’ils jetteraient la confusion. Certains amendements portent sur les délais, les processus et le contrôle, plus précisément les amendements 7, 11 et 14. Je voudrais faire un commentaire sur chacun d’entre eux. Pour sa part, M. Brok se soucie en particulier de la question de l’information. Nous sommes bien entendu disposés à donner toute l’information nécessaire. Le problème est de savoir si cette information doit être élaborée dans le contexte d’autres aides, suivant l’avancement de la réforme. Pour l’instant, nous sommes déjà en train de fournir des informations sur les aides macro-économiques et nous sommes disposés à ajouter ces aides aux autres assistances macro-économiques, en fournissant toute l’information nécessaire afin de permettre au Parlement d’exercer son rôle de contrôle de manière efficace. L’amendement 11 envisage la possibilité de créer un groupe au Conseil, de nature politique, qui mène à bien des études sur l’application de cette aide. Je voudrais à nouveau insister sur ce point : nous parlons d’une aide d’un autre type, et nous pensons qu’il faut appliquer les systèmes déjà existants pour l’assistance macrofinancière et non pour un autre type d’action. En ce qui concerne le problème évoqué dans l’amendement 14 - la nécessité que les conditions de la politique économique soient remplies, qu’un lien soit établi avec l’amendement 4 et que les fonds soient destinés à ce type d’aide -, nous pensons qu’il ne correspond pas à la nature de cette action. Comme je le disais, nous parlons ici d’une aide pour un MIC pour son budget, avec des objectifs bien définis. Il est vrai que ces objectifs doivent également nous servir à améliorer la situation économique et l’économie de marché au Kosovo, mais il n’y pas de conditions comme avec d’autres types d’aides. Je voudrais également faire un commentaire sur deux autres amendements qui me semblent intéressants : dans l’amendement 12, deux demandes nous sont formulées. Premièrement, que l’aide soit mise en œuvre dans un délai maximal de six semaines. Nous pouvons nous engager à le faire dès que possible mais exiger que les aides soient décaissées en plein mois d’août nous semble être une idée pour le moins risquée, surtout lorsque l’on connaît les difficultés des procédures budgétaires. C’est pour cette raison que cette demande ne nous semble pas pertinente. Il me semble essentiel de signaler qu’aujourd’hui, nous ne parlons pas d’une partie des actions utilisées par les programmes CARDS et, par conséquent, nous ne parlons pas de projets d'aide au Kosovo dans le cadre de l’Agence européenne de reconstruction. Nous parlons bien d’une assistance macrofinancière au Kosovo, qui constitue une action d’un autre type. Nous parlons simplement d’une aide budgétaire destinée à l’administration des Nations unies dans la zone. Par conséquent, certains problèmes que vous avez posés dans vos propositions devraient selon nous être interprétés d’une autre manière, comme nous le verrons plus tard. En ce qui concerne la possibilité de transmettre le mémorandum de qui est mis en œuvre entre un MIC et la Commission, je dois signaler que ce mémorandum inclut une série d’informations sensibles, et nous pensons par conséquent qu’il serait plus efficace de transmettre cette information aux présidents des commissions respectives, mais de n’envoyer en aucun cas le mémorandum de . Enfin, la Commission peut accepter l’amendement 14 à condition qu'il soit rédigé différemment. Nous souhaitons que le rapport soit présenté en septembre de l’année antérieure, car ces rapports sont préparés pour le mois de juin et nous pouvons transmettre cette information avant le mois de septembre, mais pas avant. La Commission accepte l’esprit de cette demande, mais nous pensons que la rédaction doit être améliorée afin d’éviter des problèmes pratiques. Je voudrais faire un dernier commentaire sur la question de M. Swoboda au sujet de l’utilisation de l’euro dans la zone du Kosovo. Je vous rappelle que, comme vous le savez, il s’est agi d’une décision unilatérale des autorités du Kosovo. Il est vrai que la banque centrale allemande a parfaitement connaissance de cette information ou de cette situation, et qu’il y a actuellement des contacts entre les autorités bancaires et de paiement du Kosovo et les banques centrales allemande et autrichienne afin de trouver une solution à ce problème. C’est pour cette raison que je voudrais vous informer que ces débats sont déjà en cours et j’espère qu’ils aboutiront à un résultat favorable pour que le change pose le moins de problèmes possible. La Commission continue de suivre cette question avec le plus grand intérêt, bien que celle-ci relève plus directement de la responsabilité de la banque centrale européenne et des banques centrales nationales. La Communauté a déjà fait un effort de ce type en l’an 2000, pour un montant de 35 millions d’euros, et la proposition que nous avons adoptée en mars de cette année faisait référence à un montant de 30 millions d’euros, qui seront attribués au budget du Kosovo en deux tranches, afin de mettre en marche ou, plus exactement maintenir le fonctionnement d’un MIC dans la zone. Nous sommes bien évidemment responsables du quatrième pilier, de sorte qu'il faudra accorder une importante toute particulière à plusieurs modifications essentielles du système économique actuellement en vigueur. Nous ne parlons pas de notre aide, mais bien d’éléments liés à l’introduction d’une économie de marché. Nous avons beaucoup avancé, par exemple, dans l’établissement d’un système bancaire et de paiements, dans le développement du secteur privé et dans les aspects fiscaux, en incluant bien entendu tous ceux qui se réfèrent aux dépenses publiques. Nous parlons d’une aide d’une nature exceptionnelle, qui n’est pas destinée à des projets spécifiques et qui n’est liée à aucun autre type d’engagement. Elle est dans ce sens radicalement différente des aides CARDS, de sorte qu'elle requiert une base juridique différente, comme nous l’avons souligné dans notre proposition. Grâce à cette aide, nous allons, comme par le passé, financer les dépenses courantes du budget du Kosovo, et nous parlons de salaires pour les juges, les professeurs, les médecins, de la vente ou plus exactement du soutien des services publics, et, en définitive, des éléments de base de fonctionnement. Il est vrai que l’une ou l’autre dépense d’investissement est liée à des entreprises publiques, mais nous nous référons essentiellement aux dépenses courantes. Évidemment, pour répondre à certaines des questions de M. Brok, il faudrait tout d’abord mettre en marche un système permettant au Kosovo de prendre progressivement en charge ses propres coûts financiers. Nous sommes d’accord avec cette idée et notre objectif est qu’à moyen terme, le budget du Kosovo puisse s’autofinancer. L’année dernière, le financement a été de 50 - 50. Ce que nous souhaitons, c’est que l’on continue à avancer et nous espérons qu'en 2001, 75 % du total du budget sera couvert par des fonds propres. Une autre de nos préoccupations a été de savoir ce qu‘il en est des autres donateurs. Il y a un raisonnable entre les uns et les autres. D’autres donateurs vont participer au budget 2001. Il s’agit concrètement du Royaume-Uni, des Pays-Bas, du Danemark, de la Turquie, du Canada et de la Banque mondiale, qui vont apporter une participation totale de 43 millions d’euros, dont 31 ont déjà été décaissés, ce qui est clairement positif et nous permet d’être raisonnablement tranquilles en ce qui concerne le problème de la répartition équitable de la charge. Nous n’envisageons évidemment pas une attribution budgétaire supplémentaire. Il existe des ressources pour mettre en œuvre ce financement avec la partie de l’assistance macro-économique incluse dans la ligne B7-548 relative aux Balkans."@fr6 "Innanzitutto, desidero congratularmi con l'onorevole Brok per la sua relazione e ringraziare il Parlamento per l'immediata reazione alla richiesta della Commissione e per l'accelerazione delle procedure che spero ci permetteranno di giungere a un accordo soddisfacente sull'argomento. Desidero sottolineare inoltre che, nel concedere l'assistenza, non solo vogliamo creare un quadro economico stabile, ma anche definire politiche orientate alla stabilità economica. Con gli altri donatori rispettiamo gli impegni relativi al versamento degli importi previsti, mentre le autorità del Kosovo devono rispettare gli obblighi e gli impegni presi. Quanto agli emendamenti proposti, vorrei fare alcune osservazioni che forse potranno facilitare la discussione. In primo luogo, possiamo accettare senza difficoltà alcuni emendamenti - mi riferisco ai nn. 1, 3, 6 e 9. Vi sono invece altri emendamenti che non riteniamo giustificati, non perché siamo contrari, ma semplicemente perché non ci paiono necessari, come ad esempio gli emendamenti nn. 4 e 5, che fanno riferimento alla ripartizione del carico. Quest’argomento è già ampiamente trattato al considerando 9, ove si dice "la fornitura di un sostegno finanziario esterno sarà equamente ripartita tra i donatori ed è fondamentale […] per far fronte alle esigenze di finanziamento". Non ci sembra necessario nemmeno l'emendamento n. 10, nella misura in cui afferma che l'assistenza deve riferirsi chiaramente a esigenze di bilancio. Non vi è dubbio che si tratta di sostegno al bilancio, pertanto è superfluo insistere su un punto che peraltro riteniamo fondamentale. A mio parere, vi è una serie di emendamenti che intendono in modo sbagliato la natura dell'assistenza macrofinanziaria: si tratta degli emendamenti nn. 2, 8 e 13, che si riferiscono al nesso tra questo tipo di aiuto macrofinanziario e il programma CARDS e richiedono quindi le stesse condizioni dei progetti CARDS. In realtà non stiamo parlando di CARDS, bensì di qualcosa di totalmente diverso. Non si tratta di una responsabilità del mio collega Chris Patten, ma di una mia diretta responsabilità nell'assistenza macrofinanziaria, esclusivamente per quanto riguarda l'argomento bilancio. Riteniamo pertanto che questi emendamenti non debbano essere accolti, perché darebbero origine a confusione. Vi è una serie di emendamenti relativi alle scadenze, alle procedure e al controllo, in particolare i nn. 7, 11 e 14. Li affronterò uno per uno. A preoccupare l'onorevole Brok è soprattutto il problema dell'informazione. E' chiaro che siamo disposti a fornire tutte le informazioni necessarie. Il problema consiste nel capire se tali informazioni debbano essere elaborate nel contesto di altri aiuti, man mano che si attua la riforma. Attualmente stiamo già fornendo informazioni sull'assistenza macroeconomica e siamo disposti a continuare a farlo e ad includere questi aiuti nell'insieme degli aiuti macroeconomici, fornendo tutte le informazioni necessarie affinché il Parlamento possa svolgere in modo efficace la sua attività di controllo. All'emendamento n. 11 si prevede la possibilità di creare in seno al Consiglio un gruppo di natura politica che effettui consultazioni in merito all'applicazione della suddetta assistenza. Torno ad insistere su questo argomento: stiamo parlando di aiuti di natura diversa e pensiamo di applicare i sistemi già esistenti per l'assistenza macrofinanziaria e non per altri tipi di azioni. Quanto al problema segnalato all'emendamento n. 14, cioè la necessità che vengano soddisfatte le condizioni di politica economica, che vi sia un collegamento con l'emendamento n. 4 e che i fondi vengano destinati a questo tipo di aiuti, riteniamo che nulla abbia a che vedere con la natura di questa azione. Si tratta infatti di assistenza all'UNMIK in materia di bilancio, con obiettivi ben definiti. E' vero che tali obiettivi devono servirci anche per migliorare la situazione economica e l'economia di mercato in Kosovo, ma non si possono prevedere condizioni come per altri tipi di aiuti. Desidero affrontare ora altri due emendamenti che mi paiono interessanti. All'emendamento n. 12 si presentano due richieste, una delle quali prevede che la prima quota dell'assistenza venga versata entro un periodo di sei settimane. Possiamo impegnarci a farlo il più presto possibile, ma pretendere che gli aiuti vengano versati in pieno agosto, quando tutti conosciamo le difficoltà delle procedure di bilancio, ci sembra un'idea francamente azzardata. Per questo motivo non riteniamo corretta tale richiesta. Ritengo fondamentale ricordare che non stiamo parlando di una componente dell'azione che utilizza i programmi CARDS e che, pertanto, non si tratta di progetti di assistenza al Kosovo nell'ambito dell'Agenzia europea di ricostruzione. Stiamo parlando di assistenza macrofinanziaria al Kosovo, vale a dire di un'operazione e di un'azione di tipo diverso, che consiste semplicemente nel sostegno al bilancio per l'amministrazione delle Nazioni Unite nella zona. Di conseguenza, alcuni problemi da voi sollevati nelle vostre proposte, come vedremo in seguito, a nostro parere dovrebbero essere reinterpretati in altro modo. Quanto alla possibilità di un d'intesa tra l'UNMIK e la Commissione, devo sottolineare che tale comprende una serie di informazioni sensibili e quindi riteniamo che un sistema più efficace potrebbe consistere nel fornire tali informazioni ai presidenti delle varie commissioni, ma che in nessun caso si potrebbe procedere all'invio del d'intesa. Infine, la Commissione potrebbe accettare l'emendamento n. 14 se redatto in forma diversa, ovvero a condizione che la relazione fosse presentata a settembre dell'anno precedente; infatti tali documenti vengono preparati per il mese di giugno, il che significa che siamo in grado di fornire le nostre informazioni entro settembre, ma non prima. La Commissione accetta lo spirito della richiesta, ma riteniamo che debba esserne migliorata la formulazione al fine di evitare problemi pratici. Un'ultima osservazione sulla domanda dell'onorevole Swoboda circa l'utilizzo dell'euro nella zona del Kosovo. Le ricordo, come lei ben sa, che si tratta di una decisione unilaterale delle autorità del Kosovo. E' vero che la Banca centrale tedesca è a conoscenza di queste informazioni e di questa situazione, ed è anche vero che attualmente sono in corso trattative tra l'autorità bancaria e per i pagamenti del Kosovo, la Banca centrale tedesca e la Banca centrale austriaca nel tentativo di trovare una soluzione al problema. Posso quindi assicurarle che le trattative sono già iniziate e spero che raggiungano un risultato positivo volto a ridurre al minimo i problemi causati da tale cambiamento. La Commissione sta seguendo con il massimo interesse la questione, sebbene la responsabilità sia di competenza più diretta della Banca centrale europea e delle banche centrali nazionali, piuttosto che della Commissione. La Comunità ha già fatto uno sforzo simile nel 2000, per un ammontare di 35 milioni di euro, e la proposta che abbiamo approvato nel marzo di quest'anno si riferisce a 30 milioni di euro da assegnare al bilancio del Kosovo in due quote, al fine di mettere in moto o, meglio, di mantenere il funzionamento dell'UNMIK nella zona. Naturalmente, siamo responsabili del quarto pilastro e questo implica anche prestare particolare attenzione ad alcune modifiche essenziali del sistema economico attualmente in vigore. Non stiamo parlando dei nostri aiuti, ma di elementi legati all'introduzione di un'economia di mercato. Abbiamo fatto molti passi avanti, per esempio nella realizzazione di un sistema bancario e di pagamenti, nello sviluppo del settore privato e negli aspetti fiscali, inclusi naturalmente tutti quelli relativi alla spesa pubblica. Si tratta di un'assistenza di natura eccezionale, non legata a progetti specifici, né a impegni d'altro genere. In tal senso, è radicalmente differente dagli aiuti CARDS e necessita di una base giuridica diversa, come si evince dalla nostra proposta. Proprio come in passato, con questi aiuti intendiamo finanziare le spese correnti nel bilancio del Kosovo, vale a dire i salari di giudici, insegnanti e medici, la fornitura o piuttosto il sostegno ai servizi pubblici e, in definitiva, gli elementi basilari di funzionamento. E' vero che vi sono spese di investimento riguardanti le imprese pubbliche, ma fondamentalmente ci riferiamo alla spesa corrente. Naturalmente, per rispondere ad alcune domande dell'onorevole Brok, occorrerebbe anzitutto introdurre un sistema che progressivamente rendesse il Kosovo in grado di farsi carico dei suoi costi finanziari. Siamo d'accordo su questa idea e il nostro obiettivo a medio termine consiste nell'aiutare il Kosovo ad autofinanziare il proprio bilancio. L'anno scorso, il finanziamento è stato di 50-50; è nostra intenzione continuare su questa strada e speriamo che nel 2001 il Kosovo arrivi a coprire con fondi propri il 75 percento del totale del bilancio. Un'altra preoccupazione del relatore riguarda gli altri donatori. Esiste un ragionevole tra gli uni e gli altri. Per il bilancio del 2001 è prevista la partecipazione di altri donatori, ovvero Regno Unito, Paesi Bassi, Danimarca, Turchia, Canada e Banca Mondiale, per un totale di 43 milioni di euro. Di questi 43 milioni ne sono già stati versati 31, fatto estremamente positivo che ci tranquillizza abbastanza sul problema di un'equa ripartizione del carico. Naturalmente non stiamo programmando uno stanziamento suppletivo di bilancio. Vi sono risorse sufficienti per portare a termine questo finanziamento con la quota dell'assistenza macroeconomica prevista alla linea B7-548 relativa ai Balcani."@it9 ". First of all, I would like to express my thanks to Mr Brok for his report and to Parliament for its swift reaction to the Commission’s request and for speeding up the procedures that I hope will enable us to reach a favourable agreement on this issue. I would also like to stress that, when we implement this assistance, we not only insist on establishing a stable economic framework, but also on policies being created that are aimed at achieving economic stability. Along with the other donors we are continuing with the necessary commitments in order to pay out these amounts, as the Kosovo authorities have to comply with the obligations and commitments made. With regard to the amendments that have been put forward, I would like to make a few comments that could help the debate. First of all, we can quite readily accept some of the amendments. I am referring to Amendments Nos 1, 3, 6 and 9. We feel that there are other amendments that are not justified, not because we disagree with them in principle, but because they are not necessary: for example, Amendments Nos 4 and 5, which refer to the distribution of the burden. This is clearly covered in Recital 9, which says that "the provision of external budgetary support, fairly shared among donors, is essential to help cover the residual financing needs ". Nor do we consider Amendment No 10 to be necessary, because it states that the aid must clearly focus on the budget. The aid is purely budgetary, and it is not therefore necessary to highlight a point that we feel should be taken for granted. There is a series of amendments which, in my opinion, are mistaken in their understanding of the nature of macroeconomic aid: these are Amendments Nos 2, 8 and 13, which refer to linking this type of macroeconomic aid with the CART programme, and they therefore ask for the same conditions as for the CART projects. However, we are not talking about CART, but about something completely different. This is not one of my colleague Chris Patten’s responsibilities. I myself have direct sole and exclusive responsibility for the budget within the area of macroeconomic aid. Therefore, we think that these amendments should not be included, because they would cause some confusion. There is a series of amendments regarding deadlines, procedures and monitoring, in particular Amendments Nos 7, 11 and 14. I would like to comment on each of them. A problem about which Mr Brok is particularly concerned is that of information. Obviously we are prepared to provide all the necessary information. The problem arises if this information has to be drawn up in the context of other aid, in accordance with the progress of the reform. We are currently providing information on macroeconomic aid and we are prepared to do so and include this aid with other macroeconomic aid, providing all the necessary information so that Parliament can effectively carry out its monitoring work. Amendment No 11 considers the possibility of creating a group within the Council, of a political nature, to undertake consultations on the implementation of this aid. I stress this again, we are talking about a different type of aid, and we think that the systems already in place for macroeconomic aid should be applied, and not systems for other types of measure. With regard to the problem indicated in Amendment No 14, the need for the conditions of economic policy to be fulfilled and for a link to be established with Amendment No 4 and for the funds to be used for this type of aid, we do not think that this corresponds to the nature of this measure. We are talking here about assistance, as I was saying, for UNMIK’s budget, with very specific objectives. It is true that we should also use these objectives in order to improve the economic situation and the market economy in Kosovo, but there are not conditions as with other types of aid. I would like to make a comment on two other amendments that I think are of interest: Amendment No 12 asks for two things. Firstly, for the aid to be implemented within a maximum of six weeks. We can undertake to implement it as soon as possible. We think that to aim to pay out the assistance in the middle of August, at a time when we all know the difficulties with budgetary procedures, is at best a risky idea. For this reason we do not think that this request is correct. I feel that it is essential to point out that we are not talking here today about part of the action used by the CART programmes and therefore, we are not talking about Kosovo aid projects as part of the European Agency for Reconstruction. We are talking about macroeconomic aid to Kosovo, which is a different type of measure. We are talking simply about budget aid for the United Nations administration in the area. As a result, some of the problems that you have put forward in your proposals, as we will see later, should, in our opinion, be interpreted differently. With regard to the possibility of passing on the memorandum of understanding that is made between UNMIK and the Commission, I must point out that this memorandum contains some sensitive information and therefore we think that a more efficient system is for this information to be given to the chairmen of the various committees, but under no circumstances for the memorandum of understanding to be sent out. Lastly, the Commission could accept Amendment No 14 if it were worded differently. That is, if the report were presented in September of the previous year, as these reports are prepared for June and if we could provide the information by September, but not before. The Commission accepts the spirit of the request, but we think that its wording needs to be improved in order to prevent practical problems. A final comment on Mr Swoboda’s question on the use of the euro in the Kosovo area. I would remind you that, as you know, this was a unilateral decision taken by the Kosovo authorities. The German Central Bank is perfectly aware of this information and of this situation, and the Kosovo bank and payment authority, the German Central Bank and the Austrian Central Bank are currently in contact in order to seek a solution to the problem. I can therefore inform you that these talks are now taking place and I hope that they will achieve a favourable result so that the change will pose as few problems as possible. The Commission is following this matter with the greatest interest, although it is more directly the responsibility of the European Central Bank and the national central banks than of the Commission. The Community made a contribution of this type in 2000, amounting to EUR 35 million, and the proposal that we adopted in March of this year involves EUR 30 million, which will be allocated to the Kosovo budget in two parts, in order to start up or rather to maintain the operation of UNMIK in the area. Of course we are responsible for the fourth pillar, and this also means paying particular attention to some of the essential changes to the economic system that are currently being made. We are not talking about our aid, but about elements associated with the introduction of a market economy. We have made a great deal of progress, for example, in establishing a banking and payment system, in developing the private sector and in aspects of taxation, including obviously all aspects of public spending. We are talking about an exceptional type of aid, which is not dedicated to specific projects and is not linked to any other type of commitment. In this respect it is radically different from the CART aid, which is why it needs a different legal basis, as we explain in our proposal. With this aid, as in the past, we are going to fund the current expenditure of Kosovo’s budget, and we are talking about salaries for judges, teachers, doctors, the sale, or rather support of public utilities, and, in short, about the basic costs of running the country. It is true that there is some investment expenditure associated with public companies, but we are mainly talking about current expenditure. Of course, in answer to some of Mr Brok’s questions, first of all a system should be put in place to enable Kosovo to gradually take on its own financial costs. We agree with this idea and our medium-term objective is for the Kosovo budget to be able to fund itself. Last year, the funding was 50-50. Our aim is that progress should continue to be made and we hope that in 2001, 75% of the total budget will be covered by own funds. Another of your concerns was to know what is happening with the other donors. There is a reasonable amount of burden-sharing between the donors. For the 2001 budget there are other donors who are going to contribute, namely the United Kingdom, the Netherlands, Denmark, Turkey, Canada and the World Bank, to a total of EUR 43 million. Out of these EUR 43 million, EUR 31 million have already been paid out, which is clearly positive and enables us to be reasonably satisfied about the problem of equal distribution of the burden. Of course we are not considering an additional budgetary allocation. There are resources to carry out this funding with the proportion of the macroeconomic aid included in budgetary heading B7-548 related to the Balkans."@lv10 "Om te beginnen dank ik de heer Brok voor zijn verslag. Mijn dank ook aan het Parlement voor de snelle reactie op het verzoek van de Commissie en de bespoediging van de procedures. Hopelijk slagen wij erin om over deze kwestie een gunstig akkoord te bereiken. Ik wil tevens onderstrepen dat wij met het oog op de toekenning van deze bijstand niet alleen aandringen op een stabiel economisch kader, maar ook op de tenuitvoerlegging van beleidslijnen ter bevordering van de economische stabiliteit. Samen met de overige donors controleren wij of de aan de uitbetaling van deze bedragen gekoppelde voorwaarden worden vervuld aangezien de Kosovaarse overheden de aangegane verplichtingen en afspraken moeten nakomen. Wat de ingediende amendementen betreft, wil ik een paar punten aanstippen die het debat kunnen bevorderen. Laat ik beginnen met te zeggen dat wij een aantal amendementen zonder meer kunnen overnemen. Het gaat om de amendementen 1, 3, 6 en 9. Wij zijn evenwel van oordeel dat bepaalde andere amendementen volkomen ongerechtvaardigd zijn, niet omdat wij niet akkoord gaan met de inhoud, maar omdat zij eenvoudigweg overbodig zijn: bijvoorbeeld de amendementen 4 en 5 betreffende de verdeling van de lasten. Deze kwestie wordt immers reeds genoemd in overweging 9. Daar wordt gesignaleerd dat “de buitenlandse begrotingssteun eerlijk over de donors moet worden verdeeld […] teneinde de financiële tekorten te dekken.” Ook amendement 10, waarin wordt geëist dat in de definitie van de bijstand expliciet aan de begroting wordt gerefereerd, lijkt ons overbodig. Het gaat eenvoudigweg om begrotingssteun. Daarom is het onnodig op dit punt aan te dringen, ofschoon het van wezenlijk belang is. In een andere reeks amendementen wordt de aard van de macrofinanciële bijstand mijns inziens verkeerd geïnterpreteerd: ik denk met name aan de amendementen 2, 8 en 13. Daar wordt een verband gelegd tussen dit soort macrofinanciële bijstand en het CARDS-programma. Men gaat er derhalve vanuit dat de hier besproken bijstand aan dezelfde voorwaarden moet voldoen als de CARDS-projecten. Wij hebben het evenwel niet over CARDS, maar over iets totaal anders. De onderhavige bijstand valt niet onder de verantwoordelijkheid van mijn collega Chris Patten, maar onder mijn directe verantwoordelijkheid, aangezien de macrofinanciële bijstand uitsluitend op de begroting betrekking heeft. Daarom zijn wij van oordeel dat de genoemde amendementen niet in de tekst mogen worden opgenomen. Zij zouden alleen maar verwarring stichten. In een reeks andere amendementen worden de termijnen, procedures en controlemaatregelen aan de orde gesteld, met name in de amendementen 7, 11 en 14. Ik ga nu even nader in op elk van deze voorstellen. De heer Brok maakt zich zorgen over het probleem van de informatie. Uiteraard verklaren wij ons bereid om steeds de nodige inlichtingen te verstrekken. De vraag is evenwel of deze informatie al dan niet in het kader van de overige hulpprojecten moet worden opgesteld, overeenkomstig de voortgang van de hervorming. Wij brengen momenteel reeds verslag uit over de macro-economische bijstand. Wij zijn bereid om de hier besproken bijstand onder te brengen bij de rest van de macro-economische steun zodat het Parlement over de nodige informatie beschikt om zijn controleactiviteit naar behoren uit te oefenen. In amendement 11 wordt de mogelijkheid overwogen om binnen de Raad een politieke groep op te richten die overleg moet plegen over de tenuitvoerlegging van de bijstand. Ik herhaal nogmaals dat wij het hier over een ander soort bijstand hebben. Wij zijn van oordeel dat de bestaande systemen moeten worden toegepast voor macrofinanciële bijstand en niet voor andere acties. In amendement 14 wordt erop aangedrongen dat aan de economische voorwaarden wordt voldaan, dat een verband met amendement 4 wordt gelegd en dat de middelen voor dit soort bijstand worden gebruikt. Ons inziens zijn deze eisen hier niet op hun plaats. Zoals ik al zei, is de steun bestemd om de begroting van UNMIK te financieren. Er worden met andere woorden duidelijk omlijnde doelstellingen nagestreefd. Ofschoon deze doelstellingen ons inderdaad ook in de gelegenheid moeten stellen om de economische situatie en de marktsituatie in Kosovo te verbeteren, zijn er aan deze bijstand geen voorwaarden verbonden zoals bij andere hulpprojecten wel het geval is. Verder wil ik nog commentaar geven op twee andere amendementen die ik belangrijk acht. Amendement 12 bevat twee verzoeken. Ten eerste wordt geëist dat de bijstand binnen een termijn van ten hoogste zes weken beschikbaar wordt gesteld. Wij verbinden ons ertoe om de middelen zo spoedig mogelijk vrij te maken. Het lijkt ons evenwel op zijn minst riskant ons ertoe te verplichten om de middelen halverwege augustus beschikbaar te stellen, temeer daar wij allen weten hoe moeizaam de begrotingsprocedures verlopen. Daarom vinden wij dit verzoek ongepast. Ik wijs erop dat wij het hier vandaag niet hebben over een onderdeel van de actie die onder de CARDS-programma's valt. Het debat gaat niet over de steun die in het kader van het Europees Bureau voor Wederopbouw aan Kosovo wordt verleend. Wij hebben het over macrofinanciële bijstand aan Kosovo. Het gaat derhalve om een ander soort initiatief en actie. De hier besproken bijstand vormt een bijdrage tot de dekking van het financieringstekort op de door UNMIK voor Kosovo opgestelde begroting. Daarom pleiten wij voor een herinterpretatie van een aantal van de problemen die u in uw voorstellen aankaart. Dat zal in de loop van mijn betoog duidelijk worden. Wat betreft de vraag of het memorandum van overeenstemming tussen UNMIK en de Commissie aan het Parlement kan worden opgestuurd, wijs ik erop dat dit document gevoelige informatie bevat. Daarom geven wij er de voorkeur aan dat het aan de voorzitters van de verschillende commissies wordt overhandigd. Het memorandum van overeenstemming mag onder geen beding worden verzonden. Tot slot is de Commissie bereid om ook amendement 14 te aanvaarden op voorwaarde dat het anders wordt geformuleerd. Het is met andere woorden mogelijk om ieder jaar uiterlijk in september verslag uit te brengen. De desbetreffende verslagen worden voorbereid tegen de maand juni zodat wij vóór september informatie kunnen verstrekken. Eerder kan evenwel niet. De Commissie onderschrijft de geest van het verzoek, maar zij is van oordeel dat de formulering moet worden aangepast teneinde praktische problemen te vermijden. Nog een laatste woord in verband met de vraag van de heer Swoboda over het gebruik van de euro in Kosovo. Ik herinner u eraan dat het, zoals u allen weet, een unilaterale beslissing van de Kosovaarse overheden betreft. De Duitse Centrale Bank is inderdaad van deze informatie en van deze situatie op de hoogte. Er wordt momenteel inderdaad overleg gepleegd tussen de bank- en betalingsautoriteiten van Kosovo en de centrale banken van Duitsland en Oostenrijk, om een oplossing voor dit probleem te vinden. Ik kan derhalve beamen dat deze gesprekken aan de gang zijn. Ik hoop dat zij resultaat opleveren en ervoor zorgen dat de omwisseling zo vlot mogelijk verloopt. De Commissie volgt deze ontwikkeling op de voet, ofschoon zij in wezen niet zozeer onder de verantwoordelijkheid van de Commissie als wel onder de rechtstreekse bevoegdheid van de Europese Centrale Bank en de nationale centrale banken valt. De Gemeenschap heeft reeds in 2000 een dergelijke inspanning geleverd door 35 miljoen euro ter beschikking te stellen. Het in maart van dit jaar aangenomen voorstel voorziet in 30 miljoen euro. Dit bedrag zal in twee tranches worden vrijgegeven om de voor Kosovo opgestelde begroting te dekken en daarmee de werking van UNMIK in de regio te bevorderen of beter gezegd te handhaven. Aangezien wij verantwoordelijk zijn voor de vierde pijler, verdienen bepaalde fundamentele wijzigingen van het momenteel gangbare economische systeem bijzondere aandacht. Wij hebben het niet over onze bijstand, maar over elementen die samenhangen met de invoering van de markteconomie. Er is onder meer enorme vooruitgang geboekt in het kader van de oprichting van een bank- en betalingssysteem en de ontwikkeling van de privé-sector en het belastingstelsel, met inbegrip van de maatregelen die op de overheidsuitgaven betrekking hebben. Het onderhavige voorstel heeft tot doel uitzonderlijke financiële bijstand te verlenen die niet voor specifieke projecten wordt gebruikt en aan geen enkele andere verplichting verbonden is. Het huidige initiatief verschilt hierin radicaal van de CARDS-programma's. Daarom vereist het een andere rechtsgrondslag, zoals wij in ons voorstel suggereren. Net zoals in het verleden dient deze bijstand om de lopende uitgaven van de voor Kosovo opgestelde begroting te financieren. Denk maar aan de bezoldiging van rechters, docenten en artsen, aan de aanbieding of liever gezegd de versterking van openbare diensten, kortom, aan de basiselementen die de werking van het systeem garanderen. Ofschoon er inderdaad ook sprake is van enige investeringskosten ten behoeve van overheidsbedrijven, gaat het in hoofdzaak om de lopende uitgaven. Nu ga ik even nader in op de vragen van de heer Brok. Ten eerste moet er een systeem worden uitgebouwd dat Kosovo in de gelegenheid stelt geleidelijk zelf de bestaande financiële kosten voor zijn rekening te nemen. Wij onderschrijven dit voorstel en wij streven ernaar dat Kosovo op de middellange termijn een begroting opstelt waarmee het in de eigen behoeften voorziet. Vorig jaar zijn we van een fifty-fiftybasis vertrokken. Het ligt in onze bedoeling om dit cijfer op te trekken. We hopen dat in 2001 75% van de totale begroting met eigen middelen kan worden gefinancierd. De rapporteur maakt zich tevens zorgen over de bijdrage van de andere donors. In dit opzicht zijn de lasten evenwichtig verdeeld. De begroting voor 2001 wordt mede gedekt door andere donors, namelijk het Verenigd Koninkrijk, Nederland, Denemarken, Turkije, Canada en de Wereldbank. Zij stellen een totaalbedrag ter waarde van 43 miljoen euro in het vooruitzicht. Van deze 43 miljoen euro is reeds 31 miljoen uitbetaald, hetgeen ongetwijfeld een goede zaak is. Zo hoeven wij ons niet langer druk te maken over het probleem van de rechtvaardige verdeling van de lasten. Uiteraard voorzien wij niet in een aanvullende begroting. De mogelijkheid bestaat om de desbetreffende uitgaven te financieren met een deel van de in begrotingslijn B7-548 vervatte macro-economische bijstand voor de Balkan."@nl2 "Em primeiro lugar, queria endereçar os meus agradecimentos ao senhor deputado Elmar Brok, pelo seu relatório, e ao Parlamento, pela sua pronta reacção ao pedido da Comissão e pela agilização da tramitação desta proposta que nos permitirá ­ espero ­ chegar a um acordo favorável sobre este tema. Gostaria também de salientar que quando implementamos esta assistência financeira, não só insistimos na criação de um quadro económico estável, como na definição de políticas conducentes à estabilidade económica. Observamos juntamente com os restantes doadores o cumprimento dos compromissos necessários para disponibilizar estas verbas, dado que as autoridades do Kosovo devem cumprir as obrigações e os compromissos fixados. No tocante às alterações que propõem, gostaria de tecer algumas observações que poderiam ser úteis ao debate. Em primeiro lugar, podemos aceitar sem qualquer problema algumas das alterações. Refiro­me às alterações 1, 3, 6 e 9. Consideramos que há outras alterações que não se justificam, não porque estejamos em desacordo quanto ao fundo, mas porque não são necessárias: por exemplo, as alterações 4 e 5, relativas à repartição dos encargos. Está claramente contemplada no considerando 9, onde se afirma que "a concessão de apoio orçamental externo, distribuído de modo equitativo entre os doadores, constitui uma medida essencial para a cobertura das necessidades de financiamento". Também se nos afigura desnecessária a alteração 10, na medida em que se afirma que deve definir­se a assistência abrangida no orçamento. A assistência é unicamente orçamental; por conseguinte, não se justifica insistir num aspecto, ainda que o consideremos fundamental. Há uma série de alterações que, em meu entender, revelam uma má interpretação da natureza da assistência macroeconómica: trata­se das alterações 2, 8 e 13, em que se estabelece uma relação entre este tipo de assistência macrofinanceira e o programa CARDS, exigindo as mesmas condições previstas para os projectos CARDS. Não estamos a falar do CARDS, mas de outra coisa completamente diferente. Não se trata de uma responsabilidade do meu colega Chris Patten, mas de uma responsabilidade que me cumpre a mim em matéria de assistência macrofinanceira única e exclusivamente relativa ao orçamento. Por conseguinte, somos de opinião que estas alterações não deveriam ser introduzidas no texto, porque criariam alguma confusão. Há uma série de alterações relativas a prazos, procedimentos e controlo, designadamente as alterações 7, 11 e 14. Gostaria de fazer uma observação sobre cada uma delas. Um problema que preocupa particularmente o senhor deputado Brok é a questão da informação. Estamos, obviamente, dispostos a facultar toda a informação solicitada. O problema é se esta informação tem de ser elaborada no contexto de outra ajudas, de acordo com o andamento da reforma. Estamos actualmente a facultar já informação sobre as ajudas macroeconómicas e estamos dispostos a continuar a fazê­lo sobre esta assistência e as restantes ajudas macroeconómicas, prestando toda a informação necessária para que o Parlamento possa exercer eficazmente a sua actividade de controlo. Na alteração 11, propõe­se a possibilidade de criar no Conselho um grupo de natureza política responsável por consultas relativamente à aplicação desta assistência. Volto a insistir: estamos a falar de uma assistência de natureza diferente, e pensamos que é preciso aplicar os sistemas já existentes para a assistência macrofinanceira e não os previstos para outro tipo de intervenção. Quanto à questão sobre a qual incide a alteração 14 ­ a necessidade de cumprir as condições da política económica e de se estabelecer um vínculo com a alteração 4, bem como de assegurar que os fundos se destinem a este tipo de assistência ­ pensamos que não é compatível com a natureza desta acção. O que está aqui em causa é uma ajuda, como disse, para o orçamento de uma força UNMIK, com objectivos muito definidos. Estes objectivos devem contribuir também para melhorar a situação económica e a economia de mercado no Kosovo, mas não se estabelece uma dependência como acontece para outro tipo de ajudas. Queria comentar outras duas alterações que considero de interesse: na alteração 12 são feitos dois pedidos. Em primeiro lugar, que se disponibilize a assistência o mais tardar seis semanas após a entrada em vigor da decisão. Podemos comprometer­nos a disponibilizar as verbas assim que seja possível. Pretender que a assistência se disponibilize em pleno mês de Agosto, quando todos sabemos as dificuldades inerentes aos processos orçamentais, afigura­se­nos uma ideia, no mínimo, arriscada. Por essa razão, este pedido não nos parece razoável. Julgo fundamental salientar que não estamos a falar hoje aqui de uma acção levada a cabo através dos programas CARDS, ou seja, não estamos a falar de projectos de assistência ao Kosovo no âmbito da Agência Europeia para a Reconstrução. Estamos a falar de ajuda macrofinanceira ao Kosovo, que corresponde a uma intervenção e a uma acção diferentes. Estamos a falar simplesmente de uma contribuição para o orçamento da administração das Nações Unidas na região. Consequentemente, a alguns dos problemas que os senhores deputados suscitaram nas suas propostas, como veremos mais adiante, deveria ser, em nossa opinião, dada outra interpretação. Quanto à possibilidade de transmitir o memorando de entendimento concluído entre a UNMIK e a Comissão, devo assinalar que este memorando inclui uma série de informações delicadas, pelo que pensamos que é preferível, por ser mais eficiente, que esta informação seja transmitida aos presidentes das diferentes comissões, mas que em caso algum se proceda ao envio do referido memorando. Por último, a Comissão poderia aceitar a alteração 14 com outra redacção. O relatório poderia ser apresentado em Setembro do ano anterior, dado que estes relatórios são preparados em Junho e podemos transmitir esta informação até Setembro, mas não antes disso. A Comissão aceita o espírito do pedido, mas consideramos que o texto deve ser reformulado por forma a evitar problemas a nível prático. Um último comentário à pergunta do senhor deputado Swoboda sobre a utilização do euro na região do Kosovo. Lembro­o que, como sabe, esta foi uma decisão unilateral das autoridades do Kosovo. O Banco Central alemão tem perfeito conhecimento desta informação ou desta situação, e mantêm­se presentemente contactos entre a autoridade bancária e de pagamentos do Kosovo, o Banco Central alemão e o Banco Central da Áustria a fim de encontrar uma solução para o problema. Por conseguinte, posso informá­lo que estas conversações foram já iniciadas e espero que culminem com resultados favoráveis para que o câmbio levante o menor número de problemas possível. A Comissão mantém o máximo interesse neste tema, embora seja uma responsabilidade mais directa do Banco Central Europeu e dos bancos centrais nacionais do que da própria Comissão. A Comunidade envidou já um esforço financeiro deste tipo em 2000, num valor de 35 milhões de euros, e a proposta que adoptámos em Março deste ano prevê o montante de 30 milhões de euros, que se afectarão ao orçamento do Kosovo em duas parcelas, para lançar, ou melhor dito, para manter o funcionamento de uma força UNMIK na região. Somos responsáveis pelo quarto pilar, o que implica também que dediquemos uma atenção especial a algumas das modificações essenciais do sistema económico actualmente em vigor. Não estamos a falar da nossa ajuda, mas de elementos associados à introdução da economia de mercado. Foram feitos bastantes progressos, por exemplo, ao nível da criação de um sistema bancário e de pagamentos, do desenvolvimento do sector privado e dos aspectos fiscais, incluindo evidentemente todos aqueles que se referem às despesas públicas. Estamos a falar de uma ajuda de natureza excepcional, que não se destina a financiar projectos específicos e que não está vinculada a qualquer outro tipo de compromisso. É aqui que se distingue da assistência a cargo do CARDS, pelo que requer uma base jurídica diferente, como propomos na nossa proposta. Com esta ajuda, tal como aconteceu no passado, vamos financiar as despesas correntes do orçamento do Kosovo, que cobre salários de juizes, de professores, de médicos, a venda, ou melhor dito, o apoio dos serviços públicos e, em síntese, dos elementos básicos de funcionamento. Existem, de facto, algumas despesas de investimento associado a empresas públicas, mas, fundamentalmente, referimo­nos às despesas correntes. Em resposta a algumas das perguntas do senhor deputado Brok, posso dizer que em primeiro lugar deveria implementar­se um sistema que permitisse que o Kosovo fosse progressivamente cobrindo as suas próprias necessidades financeiras. Concordamos com essa ideia e o nosso objectivo a médio prazo é o autofinanciamento do orçamento do Kosovo. No ano passado, houve duas contribuições em partes iguais do financiamento. Preconizamos que se siga nesta via e esperamos que, em 2001, 75% do orçamento seja coberto por fundos próprios. Outra das preocupações que manifestou foi inquirir o que se passa com os restantes doadores. Existe um razoável entre todos os doadores. Para o orçamento de 2001, conta­se com a participação de outros doadores. Concretamente, o Reino Unido, os Países Baixos, a Dinamarca, a Turquia, o Canadá e o Banco Mundial, num total de 43 milhões de euros. Destes 43 milhões de euros, 31 foram já disponibilizados, o que é claramente positivo e nos tranquiliza de certa forma relativamente ao problema da repartição equitativa dos encargos. Não estamos a propor uma concessão orçamental adicional. Existem recursos para levar a cabo este financiamento com a parte da assistência macroeconómica inscrita na rubrica B7­548 relativa aos Balcãs."@pt11 "För det första vill tacka Brok för hans betänkande och även parlamentet för dem snabba reaktionen inför kommissionens förfrågan. Jag vill även tacka parlamentet för att det har påskyndat förfarandena, vilket kommer att göra det möjligt för oss hoppas jag- att komma fram till en gynnsam överenskommelse om den här frågan. Jag vill även betona att när vi börjar med utbetalningarna av stödet, lägger vi inte bara tonvikten på att upprätta en stabil ekonomisk ram, utan även på att definiera den politik som förs för ekonomisk stabilitet. Vi fortsätter de nödvändiga åtagandena för att betala ut dessa belopp tillsammans med övriga givare förutsatt att myndigheterna i Kosovo uppfyller sina skyldigheter och de åtaganden som har fastställts. När det gäller de ändringsförslag som har lagts fram vill jag göra några kommentarer som skulle kunna underlätta debatten. För det första kan vi utan svårighet godta vissa av dessa ändringsförslag. Jag syftar då på ändringsförslagen 1, 3, 6 och 9. Däremot anser vi att det finns andra ändringsförslag som inte är befogade, vilket inte beror på att vi inte är överens när det gäller medlen, utan på grund av att de inte är nödvändiga: till exempel ändringsförslagen 4 och 5, som handlar om fördelning av ansvarsbördan. Detta står klart och tydligt i skäl 9: " ett budgetstöd utifrån, rättvist fördelat mellan givarna, är av yttersta vikt för att täcka de återstående finansiella behoven som UNMIK fastställt i budgeten för Kosovo". Vi anser inte heller att ändringsförslag 10 är nödvändigt, eftersom det handlar om att det bör klargöras att stödet endast skall användas för att täcka budgeterade utgifter. Stödet är enbart ett budgetstöd och det förefaller oss inte vara nödvändigt att betona något som är självklart. Det finns en rad ändringsförslag i vilka det makrofinansiella stödets beskaffenhet missförstås enligt min åsikt: det gäller ändringsförslagen 2, 8 och 13, som handlar om kopplingen mellan detta slags makrofinansiella stöd och Cards-programmet och följaktligen krävs samma villkor som för Cards-programmet. Men vi talar inte om Cards, utan om något helt annat. Det är inte min kollega Chris Pattens ansvar, utan ett direkt ansvar för det makrofinansiella stödet, ett budgetansvar som endast tillkommer mig. Det finns en rad ändringsförslag som handlar om tidsfrister, förfaranden och kontroll, i synnerhet ändringsförslagen 7, 11 och 14. Jag skulle vilja kommentera vart och ett av dessa. Ett problem som särskilt oroar Brok är informationsfrågan. Vi är naturligtvis beredda att ge all nödvändig information. Problemet är om denna information måste utarbetas med hänsyn till andra stöd allt eftersom reformen framskrider. Vi rapporterar redan om de makrofinansiella stöden för närvarande och vi är beredda att göra detta och inbegripa dessa stöd i resten av de makrofinansiella stöden, och ge all nödvändig information för att parlamentet effektivt skall kunna utöva sina kontrollbefogenheter. I ändringsförslag 11 föreslås att en grupp med politisk inriktning skall skapas i rådet som skall rådfrågas om tillämpningen av detta stöd. Jag betonar detta än en gång: vad vi talar om här är ett annat slags stöd, och vi anser att man måste tillämpa de system som redan finns för det makroekonomiska stödet och inte för andra åtgärder. När det gäller det problem som påtalas i ändringsförslag 14 att det är nödvändigt att de ekonomisk-politiska villkoren uppfylls, att detta sammankopplas med ändringsförslag 4 och att medlen riktas mot denna form av stöd anser vi att det inte överensstämmer med syftet med denna åtgärd. Vad vi talar om här, som jag sade, är ett budgetstöd till en tillfällig civil förvaltning, med mycket definierade mål. Det är sant att en av målsättningarna även bör vara att förbättra den ekonomiska situationen och marknadsekonomin i Kosovo, men det finns inga villkor som det finns för andra slags stöd. Jag vill kommentera två andra ändringsförslag som jag finner intressanta: i ändringsförslag 12 framförs två krav. För det första skall den första utbetalningen göras inom en tidsfrist på sex veckor. Vi kan åta oss att betala ut stödet så snabbt som möjligt. Att ha som mål att stöden skall utbetalas mitt under augusti månad, när vi alla känner till svårigheterna med budgetförfarandena, förefaller oss vara ett minst sagt riskabelt förslag. Av den anledningen anser vi inte att en sådan begäran är korrekt. Jag anser att det är mycket viktigt att påtala att vi inte talar om åtgärder som genomförs inom ramen för Cards-programmet här i dag och att vi följaktligen inte talar om ett ekonomiskt biståndsprojekt till Kosovo inom ramen för Europeiska byrån för återuppbyggnad. Vi talar om ett makrofinansiellt stöd till Kosovo, vilket är en åtgärd av ett annat slag. Vi talar helt enkelt om ett stöd till budgeten för Förenta nationernas övergångsförvaltning i området. Följaktligen anser vi att vissa av de problem som ni har påtalat i era förslag måste omtolkas, som vi kommer att se längre fram. När det gäller möjligheten att förflytta det memorandum för det samförståndsavtal som genomförs mellan en tillfällig civil förvaltning och kommissionen, måste jag understryka att detta samförståndsavtal innehåller en rad känsliga upplysningar. Vi anser följaktligen att det är mer effektivt att dessa upplysningar lämnas till ordföranden för de olika utskotten, men att det under inga omständigheter får inträffa att ett sådant memorandum för översänds. Slutligen kan kommissionen godta ändringsförslag 14 om formuleringen skrivs om. Det vill säga, att betänkandet läggs fram i september året före, dessa betänkanden utarbetas nämligen för juni månad och vi kan ge de upplysningarna innan september, men inte innan dess. Kommissionen förstår andan i begäran, men vi anser att formuleringarna måste bättras på i syfte att undvika praktiska problem. En sista kommentar till frågan från Swoboda om användningen av euro i Kosovoområdet. Jag erinrar honom om att detta var ett unilateralt beslut som fattades av myndigheterna i Kosovo, vilket ni vet. Det stämmer att den tyska centralbanken är fullständigt insatt i situationen och har all information och att bank- och betalningsväsendet och Österrikes centralbank har kontakt för närvarande för att försöka finna en lösning på problemet. Jag kan upplysa er om att dessa samtal redan har inletts och jag hoppas att de kan uppnå ett positivt resultat så att växlingen blir så problemfri som möjligt. Kommissionen följer den här frågan med allra största intresse, även om det är snarare är ett direkt ansvar för Europeiska centralbanken och de nationella centralbankerna än för kommissionen. Gemenskapen har redan beviljat ett stöd av det här slaget år 2000, till ett värde av 35 miljoner euro, och det förslag som vi antog i mars i år handlar om 30 miljoner euro. Detta belopp kommer att ingå som en del av Kosovobudgeten under två avsnitt och skall användas för att sätta igång, eller rättare sagt upprätthålla, UNMIK:s övergångsförvaltning i området. Vi är naturligtvis ansvariga för den fjärde pelaren och detta innebär även att vi måste ägna särskild uppmärksamhet åt vissa av de grundläggande ändringarna av det ekonomiska system som tillämpas för närvarande. Vi talar inte om vårt stöd, utan om faktorer som är förknippade med införandet av marknadsekonomi. Vi har avancerat mycket, till exempel i inrättandet av ett bank- och betalningsväsende, i utvecklingen av den privata sektorn och i skatteaspekterna, och naturligtvis även när det gäller alla de aspekter som har med de offentliga utgifterna att göra. Vi talar om ett exceptionellt stöd som just är exceptionellt, och som inte kommer att vara inriktat mot särskilda projekt, och det kommer inte heller att vara knutet till någon särskild sektor. I den bemärkelsen skiljer det sig radikalt från Cards-stöden och detta innebär att det finns behov av en annorlunda rättslig grund, vilket är vad vi lägger fram i vårt förslag. Som förut kommer vi att använda detta stöd till att finansiera de löpande utgifterna i Kosovobudgeten. Det kommer att användas för löneutbetalningar till domare, lärare eller läkare, för avyttring av eller rättare sagt stöd till den offentliga sektorn, kort sagt, för de grundläggande funktionerna. Det är sant att det kommer att krävas vissa investeringar i de offentliga företagen, men detta handlar huvudsakligen om de löpande utgifterna. Som svar på några av de frågor som Brok ställde kan jag säga att man naturligtvis först och främst måste sätta igång ett system för att Kosovo i ökande grad tar ansvaret för sina egna finansiella kostnader. Vi instämmer i de tankegångarna och vårt mål på medellång sikt är att Kosovobudgeten kan självfinansieras. Förra året var finansieringen 50-50. Vad vi siktar på är att den utvecklingen fortsätter och vi hoppas att budgeten för Kosovo under år 2001 täcks med egna medel till 75 procent av den totala budgeten. En annan fråga ni har tagit upp är vad som händer med de övriga givarna. Det finns en skälig mellan de olika givarna. För budgeten för år 2001 kommer andra givare att bidra med en total summa på 43 miljoner euro, närmare bestämt Förenade kungariket, Nederländerna, Danmark, Turkiet, Kanada och Världsbanken. Av dessa 43 miljoner euro har 31 miljoner redan betalats ut, vilket är klart positivt och gör att vi kan vara relativt lugna när det gäller problemet med en rättvis fördelning av bördan. Vi lägger naturligtvis inte fram en kompletterande budget. Det finns resurser för att genomföra den finansieringen med den del av det makroekonomiska stödet som ingår i det makrofinansiella stödet under budgetpost B7-548 för Balkan."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Memorandum of Understanding"7 "Solbes,"12 "burden sharing"13,12,11,7,9,6 "memorandum"9 "understanding"13,12,12,6

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph