Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-06-13-Speech-3-213"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010613.7.3-213"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – It is very true that not only is this a human tragedy, it is also an economic disaster, the mathematics of which are simply paralysing. This is also true in cases where countries choose to opt for treatment. Treating HIV-positive persons may mean that many of them can continue functioning, as schoolteachers or whatever. But the treatment is ongoing year after year, and the impact on national health budgets, even if they are given these anti-retroviral drugs for free, is incredible. The real bottleneck in the use of advanced complex medical treatments is not necessarily access to the drugs but the organisation of their delivery. Few people realise that we are talking about 18 to 20 different pills or medications that have to be taken at intervals of a couple of hours, around the clock; that their composition has to be changed every few weeks and that all of this has to be very strictly and precisely organised. On top of this, all these persons need safe drinking water and at least two good, varied meals per day. In a developing country, that is asking quite a lot.
The reality is not so easy. We have been informed that Merck and the Gates Foundation have jointly set up a USD 100 million fund for Lesotho. On top of that, Merck has provided free medicine in order to solve the problems of delivery on the ground. They have been working on this for a year without much progress. This is why it is not just an evasive response to lay stress on prevention. We have seen that it can work in the case of Uganda and in other places too we are beginning to see the AIDS curve go down.
I appreciate the response from Mr Wijkman. It is true that these organisations need money. We will come to this in the next question. But it will never be the role of the Commission to be a major supplier of general funding as such for the UN organisations. Freeing up additional money for these purposes is the role of the primary donors, that is the governments, who have the right to tax their citizens. That is how we mobilise additional money. It may also be possible to mobilise new private money. I hope this fund will be a breakthrough by doing so on a systematic basis.
As to our own unspent money, the fact is not that we have money floating around, which we then send back to Member States. The way the system is administratively organised in the case of the European Development Fund is that we call in money on a quarterly basis from the treasuries of the Member States on an ongoing basis. We have real commitments that have not been translated into actions in terms of spending the money. But as I have told Parliament on many occasions, we are going through the whole portfolio, reducing and scrapping those commitments that are not implementable and accelerating the flow in the pipeline. Most of the money is in principle committed – implementation is the real challenge.
As you were informed earlier, the rate of commitment from now on for AIDS activities will be at the level of about EUR 800 million a year. This shows that in terms of contribution, we are a major player and are making a big effort in these countries. The question remains to be answered: will we be allowed to do it legally and will this fund actually mean improved ability to deliver on the ground? These are the questions that we need to come back to."@en3
|
| lpv:translated text |
"Det er så sandt, som det er sagt, at ikke blot er dette en menneskelig tragedie, det er også en økonomisk katastrofe, hvis omkostninger simpelthen er lammende. Dette gælder også i de tilfælde, hvor lande vælger at behandle. At behandle hiv-positive mennesker kan betyde, at mange af dem kan fortsætte med at fungere - som skolelærere, eller hvad de nu er beskæftiget med. Men behandlingen fortsætter år efter år, og indvirkningen på de nationale sundhedsbudgetter er også, selv om de får disse anti-retrovirale lægemidler foræret, utrolig. Den virkelige flaskehals, når det gælder brugen af avancerede, komplekse medicinske behandlinger er ikke nødvendigvis adgangen til lægemidlerne, men tilrettelæggelsen af deres anvendelse. Kun meget få er klar over, at vi her taler om 18-20 forskellige piller eller medikamenter, der skal tages med nogle få timers mellemrum hele døgnet rundt; at deres sammensætning skal ændres med få ugers mellemrum, og at alt dette skal tilrettelægges meget stringent og præcist. Herudover har alle disse mennesker brug for rent drikkevand og mindst to gode, varierede måltider pr. dag. I et udviklingsland er det en hel del at forlange.
Virkeligheden er ikke så nem. Vi har fået oplyst, at Merck- og Gates-fondene sammen har etableret en fond på 100 millioner amerikanske dollars til Lesotho. Herudover har Merck ydet gratis medicin for at løse leveringsproblemet i felten. De har arbejdet med dette i et år uden at gøre de store fremskridt. Derfor er det ikke blot et undvigende svar at lægge vægt på forebyggelse. Vi har set, at det kan virke i Ugandas tilfælde, og også andre steder er vi begyndt at se aids-kurven gå nedad.
Jeg sætter pris på hr. Wijkmans svar. Det er sandt, at disse organisationer har brug for penge. Det vil vi komme til i forbindelse med det næste spørgsmål. Men det vil aldrig blive Kommissionens rolle at blive en større leverandør af generel finansiering for FN-organisationerne. At frigøre ekstra penge til disse formål er en rolle, der tilfalder de primære donorer, det vil sige regeringerne, som har ret til at beskatte deres borgere. Det er sådan vi mobiliserer ekstra penge. Det er måske også muligt at mobilisere ny privat finansiering. Jeg håber, at denne fond bliver en nyskabelse ved at gøre dette systematisk.
Hvad vores egne ikke-anvendte penge angår, er det ikke sådan, at vi har penge, der flyder rundt, og som vi så sender tilbage til medlemsstaterne. Den måde, hvorpå systemet er administrativt skruet sammen i forhold til Den Europæiske Udviklingsfond, er, at vi løbende kvartalsvist kalder penge ind fra medlemsstaternes finansministerier. Vi har virkelige forpligtelser, som ikke er omsat i foranstaltninger hvad angår anvendelsen af pengene. Men som jeg har fortalt Parlamentet ved adskillige lejligheder, gennemgår vi hele sagsmappen og reducerer og kasserer de forpligtelser, som ikke lader sig gennemføre, og sætter gang i strømmen, der er under forberedelse. De fleste af pengene er i princippet allerede forpligtet - gennemførelsen er den virkelige udfordring.
Som De blev informeret om tidligere, vil forpligtelsesomfanget fra nu af til aids-aktiviteter beløbe sig til omkring 800 millioner euro om året. Dette viser, at vi, når det gælder bidrag, er en væsentlig aktør og gør en stor indsats i disse lande. Vi mangler imidlertid stadig et svar på spørgsmålet om, hvorvidt vi vil få et retsgrundlag til at gøre det og om, hvorvidt denne fond rent faktisk vil føre til en forbedret evne til at levere varen i praksis. Dette er spørgsmål, som vi må vende tilbage til."@da1
"Ich kann dem nur zustimmen, dies ist nicht nur eine menschliche Tragödie, sondern auch eine wirtschaftliche Katastrophe, deren Fakten niederschmetternd sind. Das trifft auch für die Länder zu, in denen die Krankheit behandelt wird. Die Behandlung HIV-positiver Personen kann vielen Erkrankten die Fortsetzung ihrer Arbeit zum Beispiel als Lehrer oder in anderen Berufen ermöglichen. Die Behandlung erstreckt sich jedoch über Jahre und die Auswirkungen auf die nationalen Gesundheitsetats sind enorm, selbst wenn diese antiretroviralen Medikamente kostenlos abgegeben werden. Das tatsächliche Problem beim Einsatz moderner komplizierter Behandlungsmethoden ist aber nicht immer der Zugang zu den Medikamenten, sondern die Organisation ihrer Bereitstellung. Nur wenigen ist klar, dass wir hier über 18 bis 20 verschiedene Tabletten oder Medikamente sprechen, die in Abständen von einigen Stunden rund um die Uhr eingenommen werden müssen, dass deren Zusammenstellung nach einigen Wochen immer wieder geändert und all das streng und präzise organisiert werden muss. Hinzu kommt, dass die Infizierten sauberes Trinkwasser und mindestens zwei gesunde, abwechslungsreiche Mahlzeiten am Tag brauchen. In einem Entwicklungsland ist das nur schwer zu verwirklichen.
Die Realität ist schwierig. Wir sind darüber informiert worden, dass Merck und die Gates-Stiftung gemeinsam einen Fonds in Höhe von 100 Mio. USD für Lesotho eingerichtet haben. Außerdem hat Merck kostenlose Medikamente zur Verfügung gestellt, um die Bereitstellungsprobleme vor Ort zu lösen. Diese Initiative wird bereits seit einem Jahr durchgeführt, jedoch ohne nennenswerten Erfolg. Daher ist die Forderung, den Schwerpunkt auf die Prävention zu legen, kein Ausweichmanöver. Wir haben im Fall von Uganda gesehen, dass das funktionieren kann, und auch in anderen Ländern sind erste Anzeichen für einen Rückgang der AIDS-Erkrankungen zu erkennen.
Ich begrüße die Antwort von Herrn Wijkman. Es stimmt, dass diese Organisationen Geld benötigen. Wir werden darauf in der Antwort auf die nächste Frage eingehen. Die Rolle der Kommission besteht jedoch nicht darin, als einer der Hauptgeldgeber für die UN-Organisationen zu fungieren. Die Beschaffung zusätzlicher Gelder für diese Zwecke ist Aufgabe der vorrangigen Geldgeber, nämlich der Regierungen, die ihren Bürgern Steuern auferlegen können. So können wir zusätzliche Gelder beschaffen. Darüber hinaus könnten neue private Mittel mobilisiert werden. Ich hoffe, dass diesem Fonds mit der systematischen Nutzung dieser Möglichkeiten der Durchbruch gelingen wird.
Was unsere eigenen nicht verwendeten Mittel betrifft, haben wir kein Geld herumliegen, das wir an die Mitgliedstaaten zurückschicken, wenn wir es nicht brauchen. Die administrative Verwaltung des Europäischen Entwicklungsfonds ist so organisiert, dass wir vierteljährlich Zahlungen von den Finanzministerien der Mitgliedstaaten anfordern. Wir haben tatsächlich Mittelbindungen, die noch nicht für bestimmte Maßnahmen abgerufen und noch nicht ausgegeben wurden. Wie ich dem Parlament jedoch bereits mehrfach erklärt habe, überprüfen wir den gesamten Mittelbestand, reduzieren und stornieren die Mittelbindungen, die nicht durchführbar sind, und beschleunigen den Fluss der Mittel, die zur Auszahlung bereit stehen. Die meisten Gelder sind im Wesentlichen für einen bestimmten Verwendungszweck vorgesehen, die eigentliche Herausforderung besteht in der Umsetzung.
Wie Sie bereits gehört haben, liegen die Mittelbindungen für Maßnahmen zur AIDS-Bekämpfung ab jetzt in einer Größenordnung von etwa 800 Mio. EUR jährlich. Dies zeigt, dass wir einen beträchtlichen Beitrag leisten und große Anstrengungen in diesen Ländern unternehmen. Ungeklärt ist allerdings noch, ob uns die rechtlichen Vorgaben ein Engagement erlauben werden und ob mit diesem Fonds die Hilfe vor Ort tatsächlich verbessert werden kann. Diese Fragen sind noch nicht abschließend geklärt."@de7
"Είναι αναμφισβήτητα αλήθεια ότι δεν πρόκειται μόνον για μια ανθρώπινη τραγωδία, αλλά και για μια οικονομική καταστροφή, οι αριθμοί της οποίας είναι πέρα για πέρα απελπιστικοί. Αυτό αληθεύει και σε χώρες που επιλέγουν να διαλέξουν τη θεραπευτική αγωγή. Η παροχή αγωγής σε οροθετικά άτομα σημαίνει ότι πολλοί από τους οροθετικούς θα μπορούν να συνεχίσουν να λειτουργούν, ως δάσκαλοι ή κάτι άλλο. Όμως η αγωγή είναι συνεχής και δεν σταματά ποτέ, οπότε η επίπτωση στον προϋπολογισμό υγείας κάθε χώρας, ακόμη και εάν τα αντιρετροϊικά φάρμακα τους παρέχονται δωρεάν, είναι ασύλληπτη. Το πραγματικό πρόβλημα στη χρήση προηγμένων και πολύπλοκων ιατρικών αγωγών δεν σχετίζεται μόνο με την πρόσβαση στα φάρμακα αλλά και με την οργάνωση της παροχής τους. Ελάχιστοι συνειδητοποιούν ότι μιλάμε για 18 με 20 διαφορετικά χάπια την ημέρα τα οποία πρέπει να λαμβάνονται ανά δίωρο περίπου, καθ' όλο το εικοσιτετράωρο·ότι η σύνθεσή τους πρέπει να αλλάζει κάθε λίγες εβδομάδες και ότι όλα αυτά πρέπει να οργανώνονται με απόλυτη αυστηρότητα και ακρίβεια. Εκτός των άλλων, όλα αυτά τα άτομα έχουν ανάγκη από ασφαλές πόσιμο νερό και τουλάχιστον δύο καλά γεύματα με ποικιλία τροφών κάθε ημέρα. Για μια αναπτυσσόμενη χώρα, όλα αυτά είναι πάρα πολλά.
Η πραγματικότητα δεν είναι τόσο εύκολη. Πληροφορηθήκαμε ότι η Merck και το Ίδρυμα Gates δημιούργησαν από κοινού ένα ταμείο 100 εκατομμυρίων δολαρίων για το Λεσότο. Επίσης, η Merck προσφέρει δωρεάν φάρμακα προκειμένου να επιλύσει τα προβλήματα διάθεσης επιτόπου. Εργάζονται για αυτό επί ένα χρόνο χωρίς να σημειώσουν μεγάλη πρόοδο. Για αυτό, όταν τονίζουμε την πρόληψη, δεν το κάνουμε προσπαθώντας να υπεκφύγουμε. Είδαμε ότι μπορεί πραγματικά να έχει επιτυχία στην περίπτωση της Ουγκάντας, ενώ και σε άλλα μέρη αρχίζουμε να βλέπουμε τα κρούσματα του AIDS να μειώνονται.
Εκτιμώ την ανταπόκριση του κ. Wijkman. Είναι αλήθεια ότι αυτές οι οργανώσεις χρειάζονται χρήματα. Θα έρθουμε σε αυτό στην επόμενη ερώτηση. Αλλά δεν θα είναι ποτέ ο ρόλος της Επιτροπής να γίνει κύριος φορέας παροχής γενικής χρηματοδότησης για τις οργανώσεις του ΟΗΕ. Η ελευθέρωση πρόσθετων κονδυλίων για αυτούς τους σκοπούς είναι ευθύνη των βασικών δωρητών, ήτοι των κυβερνήσεων, οι οποίες έχουν το δικαίωμα να φορολογούν τους πολίτες τους. Έτσι κινητοποιούμε περισσότερα χρήματα. Ίσως είναι επίσης εφικτό να κινητοποιήσουμε νέα ιδιωτικά κεφάλαια. Ελπίζω ότι το προαναφερθέν ταμείο θα αποτελέσει μεγάλη καινοτομία λειτουργώντας σε συστηματική βάση.
Όσον αφορά τα χρήματα που δεν δαπανώνται, το γεγονός δεν είναι ότι έχουμε χρήματα που κάθονται, τα οποία τα στέλνουμε πίσω στα κράτη μέλη. Ο τρόπος που οργανώνεται διοικητικά το σύστημα στην περίπτωση του Ευρωπαϊκού Ταμείου Ανάπτυξης είναι ότι συγκεντρώνουμε χρήματα ανά τετράμηνο από τα ταμεία των κρατών μελών σε μόνιμη βάση. Έχουμε αναλάβει πραγματικές δεσμεύσεις που δεν έχουν ακόμη μεταφραστεί σε δράση ώστε να δαπανηθούν τα χρήματα. Ωστόσο, όπως έχω πει επανειλημμένα στο Κοινοβούλιο, ερευνούμε ολόκληρο τον φάκελο, μειώνοντας και καταργώντας τις δεσμεύσεις που δεν είναι εφαρμόσιμες ή δεν επιταχύνουν τη ροή χρησιμοποίησης των κονδυλίων. Τα περισσότερα κονδύλια είναι καταρχήν δεσμευμένα – η εφαρμογή είναι η αληθινή πρόκληση.
Όπως πληροφορηθήκατε προηγουμένως, ο ρυθμός ανάληψης από εδώ και στο εξής για τις δραστηριότητες για το AIDS θα ανέρχεται σε περίπου 800 εκατομμύρια ευρώ ετησίως. Αυτό δείχνει ότι όσον αφορά τις συνεισφορές, είμαστε βασικός παράγων και καταβάλλουμε σοβαρές προσπάθειες στις εν λόγω χώρες. Το ερώτημα που πρέπει ακόμα να απαντηθεί είναι: θα μας επιτραπεί να το κάνουμε νόμιμα και το ταμείο αυτό θα σημαίνει πραγματικά βελτίωση της ικανότητάς μας να παρέχουμε βοήθεια επιτόπου; Αυτές είναι οι ερωτήσεις στις οποίες πρέπει να επανέλθουμε."@el8
"(EN) Es muy cierto que ésta es no sólo una tragedia humana, sino también un desastre económico, cuyos cálculos son sencillamente paralizantes. Esto es también cierto en los casos en que los países optan por el tratamiento. Las personas seropositivas que reciben tratamiento pueden, en muchos casos, seguir adelante con sus vidas, como profesores de colegio o cualquier otra cosa. Pero el tratamiento es un proceso ininterrumpido año tras año, y las consecuencias sobre los presupuestos nacionales para la salud, incluso si reciben gratuitamente estos fármacos antirretrovíricos, son increíbles. El auténtico cuello de botella en la aplicación de tratamientos médicos complejos avanzados no es necesariamente acceder a los fármacos, sino organizar su suministro. Son pocos los que se dan cuenta de que estamos hablando de entre 18 y 20 píldoras o medicamentos diferentes que deben tomarse cada dos horas aproximadamente todos los días; que es necesario cambiar su composición cada pocas semanas y que todo esto debe ser organizado de una manera muy estricta y organizada. Además de todo esto, todas estas personas necesitan agua potable segura y como mínimo dos comidas buenas y variadas al día. En un país en desarrollo, eso es pedir mucho.
La realidad no es tan fácil. Hemos sido informados de que Merck y la Fundación Gates han creado conjuntamente un fondo que asciende a 100 millones de dólares USA para Lesoto. Además de esto, Merck ha proporcionado medicamentos gratis para solucionar los problemas de suministro
. Lleva trabajando en ello desde hace un año sin demasiado éxito, lo que demuestra que cuando hacemos hincapié en la prevención, no se trata sencillamente de una propuesta evasiva. Hemos comprobado que en el caso de Uganda funciona, y también en otros lugares asistimos al descenso incipiente de la curva del SIDA.
Agradezco la respuesta del Sr. Wijkman. Es cierto que estas organizaciones necesitan recursos. Trataremos sobre este punto en la pregunta siguiente. Aunque la Comisión nunca tendrá el papel de convertirse en el proveedor principal de la financiación general de las organizaciones de las NU. La liberalización de fondos adicionales para estos fines corresponde a los donantes principales, es decir, los gobiernos, que tienen competencia para gravar a sus ciudadanos. Así es cómo movilizamos recursos adicionales. También podrían movilizarse nuevos recursos privados. Espero que este fondo marque un hito en la consecución sistemática de este objetivo.
Respecto a nuestros propios fondos no utilizados, no es cierto que tengamos fondos dispersos por ahí, que luego devolvemos a los Estados miembros. En el caso del Fondo Europeo de Desarrollo, la organización administrativa del sistema consiste en solicitar trimestralmente fondos con cargo a los tesoros públicos de los Estados miembros sobre una base regular. Tenemos compromisos reales que no se han traducido en acciones en términos de utilización de fondos. Pero como ya he dicho al Parlamento en numerosas ocasiones, estamos revisando toda la cartera, reduciendo y eliminando los compromisos que no son aplicables y acelerando el flujo de los planes. La mayor parte de los fondos, en principio, está comprometida; el reto radica realmente en la ejecución.
Como ya se ha informado al Parlamento, el nivel de compromiso a partir de ahora para actividades relacionadas con el SIDA será en torno a 800 millones de euros anuales, lo que demuestra que en términos de contribución, somos uno de los principales interlocutores y estamos realizando un gran esfuerzo en estos países. Aún queda una pregunta pendiente de respuesta: ¿tendremos autorización para hacerlo legalmente y garantizará realmente este fondo una mejora de la capacidad de suministro sobre el terreno? Deberemos volver sobre estas preguntas."@es12
"On aivan totta, että tämä on paitsi inhimillinen tragedia myös taloudellinen katastrofi, jonka laskut ovat kerta kaikkiaan halvaannuttavia. Sama pätee maihin, joissa on päätetty keskittyä hoitoon. HIV-positiivisten henkilöiden hoitaminen saattaa tarkoittaa, että useat heistä voivat jatkaa työtään esimerkiksi opettajina. Hoito kuitenkin jatkuu vuosikausia, ja sen vaikutukset kansallisiin terveydenhoitobudjetteihin ovat valtavat, vaikka ne saisivat antiretroviraaliset lääkkeet ilmaiseksi. Varsinainen pullonkaula kehittyneiden yhdistelmähoitojen käytössä ei ole niinkään lääkkeiden saatavuus vaan niiden toimituksen järjestäminen. Harva ymmärtää, että kyse on 18–20 erilaisesta pilleristä tai lääkkeestä, jotka täytyy ottaa muutaman tunnin välein ympäri vuorokauden, että niiden koostumusta täytyy muuttaa muutaman viikon välein ja että kaikki tämä täytyy järjestää hyvin jämäkästi ja täsmällisesti. Kaiken lisäksi potilaat tarvitsevat puhdasta juomavettä ja vähintään kaksi kunnollista ja monipuolista ateriaa päivässä. Kehitysmaassa tämä on suuri pyyntö.
Todellisuudessa asia ei ole helppo. Meille on kerrottu, että lääkeyritys Merck ja Gates Foundation -säätiö ovat perustaneet yhdessä 100 miljoonan Yhdysvaltain dollarin säätiön Lesotholle. Tämän lisäksi Merck on tarjonnut ilmaisia lääkkeitä ratkaistakseen toimitusongelmat kentällä. Nämä kaksi tahoa ovat tehneet töitä asian hyväksi jo vuoden, eikä edistystä ole juurikaan tapahtunut. Tästä syystä ennaltaehkäisyn painottaminen ei ole vain välttelevä vastaus. Olemme nähneet Ugandassa, että se voi toimia, ja muissakin maissa on alettu nähdä AIDS-käyrän kääntyvän laskuun.
Arvostan jäsen Wijkmanin vastausta. On totta, että nämä järjestöt tarvitsevat rahaa. Palaamme tähän asiaan seuraavassa kysymyksessä. Mutta ei tule koskaan olemaan komission tehtävä toimia YK:n järjestöjen yleisen rahoituksen suurimpana rahoittajana. Ylimääräisten varojen irrottaminen näihin tarkoituksiin kuuluu ensisijaisille rahoittajille, eli hallituksille, joilla on oikeus verottaa kansalaisiaan. Näin me mobilisoimme ylimääräisiä varoja. Myös yksityisiä varoja voidaan mobilisoida. Toivon, että tästä rahastosta tulee uranuurtaja, joka mobilisoi yksityisiä varoja järjestelmällisesti.
Omista käyttämättömistä varoistamme taas haluan sanoa, ettei kyse ole siitä, että meillä olisi nurkissa lojumassa rahaa, jonka aikanaan palautamme jäsenvaltioille. Euroopan kehitysrahaston yhteydessä järjestelmä on hallinnollisesti organisoitu siten, että me pyydämme neljännesvuosittain jäsenvaltioiden valtionkassoista rahaa. Rahan käytöstä olemme tehneet todellisia sitoumuksia, jotka eivät ole vielä edenneet toiminnan asteelle. Mutta, kuten olen usein sanonut parlamentille, aiomme käydä läpi koko mapin ja supistaa tai perua sitoumuksia, joita ei voida toteuttaa, ja vauhdittaa niitä, joiden parissa työskennellään. Suurin osa varoista on periaatteessa sidottu – varsinaisena haasteena on täytäntöönpano.
Kuten teille kerrottiin aikaisemmin, määrärahoja aiotaan vastedes varata AIDSiin liittyviin toimiin noin 800 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä todistaa, että olemme merkittävässä asemassa rahoituksen suhteen ja teemme paljon näiden maiden hyväksi. Vielä ovat avoimina kysymykset: saammeko tehdä sen laillisesti ja parantaako rahasto todella avun toimittamista kentällä? Näihin kysymyksiin meidän täytyy vielä palata."@fi5
"Il est tout à fait vrai qu’il s’agit non seulement d’une tragédie humaine, mais aussi d’un désastre économique, dont les chiffres sont simplement paralysants. Les pays qui ont opté pour le traitement sont aussi dans le même cas. Traiter les personnes séropositives peut signifier pour nombre d’entre elles la possibilité de continuer à être actives, à exercer la fonction d'enseignant ou autre. Mais le traitement se poursuit année après année, et l’impact sur les budgets de santé nationaux est incroyable, même si les médicaments anti-rétroviraux sont fournis gratuitement. La véritable impasse à laquelle se heurte les traitements médicaux complexes sophistiqués n’est pas nécessairement l’accès aux médicaments, mais l’organisation de leur distribution. Peu de personnes réalisent qu’il s’agit d’un traitement composé de 18 à 20 comprimés ou médicaments qu’il faut prendre à des intervalles réguliers 24 heures sur 24 ; que leur composition doit être régulièrement changée, et que tout ceci doit être organisé très strictement et très précisément. Pour couronner le tout, toutes ces personnes doivent consommer une eau parfaitement potable et manger au moins deux bons repas variés par jour. Dans un pays en développement, c’est demander beaucoup.
La réalité n’est pas si facile. Nous avons été informés que Merck et la fondation Gates se sont réunis pour constituer un fonds de 100 millions de dollars pour le Lesotho. De plus, Merck a donné gracieusement les médicaments pour régler les problèmes de distribution sur le terrain. Ils travaillent sur ce projet depuis un an, sans grand progrès. C’est pour cette raison que la prévention n’est pas une réponse évasive à ce problème. Nous avons vu que cela pouvait fonctionner, en Ouganda et dans d’autres pays qui commencent à enregistrer un recul de l’épidémie.
J’apprécie la réponse de M. Wijkman. C’est vrai que ces organisations ont besoin d’argent. Il en sera question dans le cadre de la prochaine question. Mais ce ne sera jamais le rôle de la Commission d’être un bailleur majeur de fonds à caractère général, en tant que telle pour les organisations des Nations unies. C’est aux principaux donateurs, en d’autres termes aux gouvernements, qui ont le droit de taxer leurs citoyens que revient le rôle de libérer des ressources supplémentaires à ces fins. C’est par ce moyen que nous mobilisons de l’argent supplémentaire. Il y a peut-être aussi une possibilité de mobiliser de nouvelles ressources privées. J’espère que ce fonds permettra de faire une percée dans ce sens et qu'il permettra de systématiser ces pratiques.
Quant à notre propre argent non dépensé, la question n’est pas que nous ayons de l’argent qui traîne que nous renvoyons ensuite aux États membres. Le Fonds européen de développement est organisé d'un point de vue administratif de telle façon que nous faisons appel au Trésor public des États membres tous les trimestres de façon permanente. Nous avons de véritables engagements qui n’ont pas été concrétisés en termes de dépenses. Mais, comme je l’ai dit au Parlement à de nombreuses occasion, nous allons aller jusqu'au bout de l'ensemble du portefeuille en réduisant et en éliminant les engagements irréalisables et en accélérant le flux. En principe, les ressources sont en grande partie engagées, le véritable défi est la mise en œuvre.
Comme vous l’avez entendu tout à l’heure, le taux d’engagement dans les activités de lutte contre le sida sera dorénavant d’environ 800 millions d’euros par an. Cela montre, qu’en termes de contribution, nous jouons un grand rôle et que nous faisons un gros effort dans ces pays. Il reste à répondre à la question suivante : aurons-nous l’autorisation juridique de le faire et ce fonds permettra-t-il réellement d'améliorer la capacité de distribution sur place ? Ce sont les questions sur lesquelles nous devrons revenir."@fr6
"E' certamente vero che non si tratta solo di una tragedia umana, ma anche di un disastro economico, la cui logica è semplicemente spaventosa. Lo stesso vale per i paesi che hanno scelto di optare per la cura. Curare i sieropositivi può voler dire che molti di loro possono continuare la loro attività, come insegnanti o altro. Tuttavia la cura dura molti anni e l'impatto sui bilanci nazionali della sanità, anche se questi farmaci antiretrovirali vengono forniti gratuitamente, è incredibile. Il vero ostacolo all'utilizzo di trattamenti medici complessi ed avanzati non è tanto l'accesso ai farmaci, quanto l’organizzazione della fornitura. Pochi si rendono conto che stiamo parlando di circa 18-20 tipi di pillole o farmaci diversi da assumere sempre ogni due ore, che la loro composizione deve essere variata ogni poche settimane e che tutto ciò deve essere molto rigoroso e organizzato nei minimi dettagli. Oltretutto queste persone hanno bisogno di acqua potabile e di almeno due pasti variati e sani al giorno. In un paese in via di sviluppo ciò significa pretendere molto.
La realtà non è così facile. Siamo stati informati che la
e la Fondazione
hanno messo insieme un fondo di 100 milioni di dollari per il Lesotho. Inoltre, la
ha fornito farmaci gratuiti per risolvere il problema della distribuzione. Hanno lavorato un anno senza grandi risultati. Per questa ragione, puntare l'attenzione sulla prevenzione non è una risposta evasiva. Abbiamo visto che può funzionare, come in Uganda ed anche in altri paesi dove s'inizia a vedere una riduzione dell'incidenza dell'AIDS.
Ho apprezzato l'intervento dell'onorevole Wijkman. E' vero che queste organizzazioni hanno bisogno di denaro. Tratteremo quest'argomento fra breve. Ma la Commissione non sarà mai uno dei principali finanziatori delle organizzazioni delle Nazioni Unite: non è questo il suo ruolo. Fornire somme più rilevanti per questi scopi spetta ai donatori primari, ossia ai governi, che hanno il diritto di imporre tasse ai loro cittadini. E' così che si può disporre di più denaro. E' anche possibile ottenere denaro dai privati. Mi auguro che, operando su base sistematica nel rispetto dei criteri citati, questo fondo si rivelerà un importante passo avanti.
Per quanto riguarda le risorse non utilizzate, di fatto non vi è denaro in eccesso; se così fosse verrebbe restituito agli Stati membri. Per quanto attiene al Fondo europeo di sviluppo, dal punto di vista amministrativo, il sistema funziona in base a richieste di denaro versato regolarmente e su base trimestrale dalle tesorerie degli Stati membri. Abbiamo impegni reali che non sono stati tradotti in pratica in termini di spesa. Tuttavia, come ho detto al Parlamento più volte, stiamo scorrendo l'intero portafoglio, riducendo ed eliminando gli impegni che non sono attuabili ed accelerando il flusso finanziario. La maggior parte del denaro, in linea di principio, è impegnato; la vera sfida è l'attuazione.
Come già sapete, la portata dell'impegno a favore delle attività contro l'AIDS raggiungerà d'ora in poi un livello di circa 800 milioni di euro all'anno. Ciò dimostra, in termini di contributi, che occupiamo un posto di primo piano e che stiamo facendo un grande sforzo per aiutare i paesi colpiti. Resta da sapere se legalmente ci sarà permesso farlo e se questo fondo rappresenterà davvero una maggiore capacità di fornire aiuti sul campo. Sono domande su cui dovremo tornare."@it9
". – It is very true that not only is this a human tragedy, it is also an economic disaster, the mathematics of which are simply paralysing. This is also true in cases where countries choose to opt for treatment. Treating HIV-positive persons may mean that many of them can continue functioning, as schoolteachers or whatever. But the treatment is ongoing year after year, and the impact on national health budgets, even if they are given these anti-retroviral drugs for free, is incredible. The real bottleneck in the use of advanced complex medical treatments is not necessarily access to the drugs but the organisation of their delivery. Few people realise that we are talking about 18 to 20 different pills or medications that have to be taken at intervals of a couple of hours, around the clock; that their composition has to be changed every few weeks and that all of this has to be very strictly and precisely organised. On top of this, all these persons need safe drinking water and at least two good, varied meals per day. In a developing country, that is asking quite a lot.
The reality is not so easy. We have been informed that Merck and the Gates Foundation have jointly set up a USD 100 million fund for Lesotho. On top of that, Merck has provided free medicine in order to solve the problems of delivery on the ground. They have been working on this for a year without much progress. This is why it is not just an evasive response to lay stress on prevention. We have seen that it can work in the case of Uganda and in other places too we are beginning to see the AIDS curve go down.
I appreciate the response from Mr Wijkman. It is true that these organisations need money. We will come to this in the next question. But it will never be the role of the Commission to be a major supplier of general funding as such for the UN organisations. Freeing up additional money for these purposes is the role of the primary donors, that is the governments, who have the right to tax their citizens. That is how we mobilise additional money. It may also be possible to mobilise new private money. I hope this fund will be a breakthrough by doing so on a systematic basis.
As to our own unspent money, the fact is not that we have money floating around, which we then send back to Member States. The way the system is administratively organised in the case of the European Development Fund is that we call in money on a quarterly basis from the treasuries of the Member States on an ongoing basis. We have real commitments that have not been translated into actions in terms of spending the money. But as I have told Parliament on many occasions, we are going through the whole portfolio, reducing and scrapping those commitments that are not implementable and accelerating the flow in the pipeline. Most of the money is in principle committed – implementation is the real challenge.
As you were informed earlier, the rate of commitment from now on for AIDS activities will be at the level of about EUR 800 million a year. This shows that in terms of contribution, we are a major player and are making a big effort in these countries. The question remains to be answered: will we be allowed to do it legally and will this fund actually mean improved ability to deliver on the ground? These are the questions that we need to come back to."@lv10
"Het is volkomen waar dat dit niet alleen een menselijke tragedie is, maar ook een economische ramp, waarvan de mathematische omvang gewoon verlammend is. Dit geldt ook voor landen die kiezen voor medische behandeling. Door personen die zijn besmet met het HIV-virus te behandelen, zorgt men er weliswaar voor dat velen onder hen kunnen blijven functioneren, zoals onderwijzers, enzovoort. Maar de behandeling moet jaar na jaar worden voortgezet, en dit heeft een enorme impact op nationale gezondheidsbudgetten, ook als deze landen gratis toegang hebben tot anti-retrovirale geneesmiddelen. Het echte knelpunt bij het gebruik van geavanceerde en complexe medische behandelingen is niet noodzakelijk de toegang tot medicijnen maar het organiseren van de levering ervan. Weinig mensen beseffen dat we het hier hebben over 18 tot 20 verschillende pillen of geneesmiddelen die de klok rond en met intervallen van een paar uur moeten worden ingenomen, dat hun samenstelling om de paar weken moet worden veranderd en dat men dit heel stipt en nauwgezet moet organiseren. Daar komt nog bij dat al deze mensen veilig drinkwater moeten hebben en per dag minstens twee goede, gevarieerde maaltijden moeten krijgen. In een ontwikkelingsland is dat heel veel gevraagd.
De realiteit is niet zo simpel. We hebben informatie gekregen dat Merck en de Gates Foundation gezamenlijk een fonds van 100 miljoen dollar hebben opgericht voor Lesotho. Daarenboven heeft Merck gratis medicijnen beschikbaar gesteld om de leveringsproblemen ter plekke op te lossen. Ze zijn hier al een jaar mee bezig zonder veel resultaten te hebben geboekt. Daarom is het niet zomaar een ontwijkend antwoord om de nadruk te leggen op preventie. We hebben gezien dat het werkt in Oeganda en ook op andere plaatsen zien we een geleidelijke daling van de aidscurve.
Ik begrijp het antwoord van de heer Wijkman. Het is waar dat deze organisaties geld nodig hebben. We zullen hier op ingaan bij de volgende vraag. Het zal echter nooit de rol zijn van de Commissie om te fungeren als belangrijke donor van basisfinanciering voor VN-organisaties. Het beschikbaar stellen van extra middelen is een taak van de hoofddonoren, en dat zijn de regeringen, die ook het recht hebben om hun burgers belastingen op te leggen. Dat is hoe we aan extra geld komen. Het is ook mogelijk om nieuwe particuliere middelen te mobiliseren. Ik hoop dat dit fonds voor een doorbraak kan zorgen door dit op systematische wijze te doen.
Wat onze eigen onbestede middelen betreft is het niet zo dat we dit geld gewoon ergens laten rondslingeren en vervolgens terugsturen naar de lidstaten. In het geval van het Europees Ontwikkelingsfonds is de administratie van het systeem zo georganiseerd dat we per kwartaal geld opvragen uit de schatkisten van de lidstaten, en dit op doorlopende basis. We hebben concrete verplichtingen die niet zijn omgezet in de besteding van middelen. Zoals ik het Parlement echter al meermaals gezegd heb, lichten we de gehele portefeuille door en verminderen en schrappen we de verbintenissen die niet uitvoerbaar zijn en zorgen we voor een versnelling van de geldstroom. Het grootste deel van de middelen is vastgelegd, de echte uitdaging is de uitvoering van deze verplichtingen.
Zoals u reeds is medegedeeld, hebben we ons ertoe verbonden om vanaf nu ongeveer 800 miljoen euro per jaar te besteden aan aidsactiviteiten. Dit laat zien dat we in termen van financiering een belangrijke speler zijn en grote inspanningen leveren in deze landen. Het blijft echter de vraag of we dit op een legale manier kunnen doen en of het fonds daadwerkelijk zal zorgen voor een betere leveringscapaciteit ter plekke. Dit zijn de vragen waar we op terug moeten komen."@nl2
"É bem verdade que esta não é apenas uma tragédia humana, mas também uma catástrofe económica, cuja matemática nos deixa petrificados. O mesmo acontece em casos em que os países decidem optar pelo tratamento. Tratar pessoas infectadas pelo HIV pode significar que muitas delas podem continuar a trabalhar, como professores ou outra coisa qualquer. Mas o tratamento é contínuo, ano após ano, e o impacto sobre os orçamentos nacionais da saúde, mesmo que estes medicamentos antiretrovirais sejam gratuitos, é incrível. O verdadeiro estrangulamento no uso de tratamentos médicos complexos avançados não está necessariamente no acesso aos fármacos, mas na organização da sua aplicação. Poucas pessoas se apercebem de que estamos a falar de cerca de 18 a 20 comprimidos ou medicamentos diferentes que têm de ser tomados com intervalos de duas horas, de dia e de noite; que a sua composição tem de ser modificada de poucas em poucas semanas e que tudo isto tem de ser organizado de forma muito rigorosa e precisa. Ainda por cima, todas estas pessoas precisam de água potável de boa qualidade e de pelo menos duas boas refeições variadas por dia. Num país em desenvolvimento, é pedir muito.
A realidade não é assim tão fácil. Fomos informados de que a Merck e a Fundação Gates criaram conjuntamente um fundo de 100 milhões de dólares norteamericanos para o Lesoto. Para além disso, a Merck forneceu medicamentos gratuitos para resolver o problema da distribuição no terreno. Estão a trabalhar nisto há um ano, sem grandes progressos. Por isso é que colocar a ênfase na prevenção não é apenas uma resposta evasiva. No caso do Uganda vimos que pode resultar e noutros lugares também já começamos a ver a curva da SIDA a descer.
Agradeço a resposta do senhor deputado Wijkman. É verdade que estas organizações precisam de dinheiro. Trataremos desse assunto na próxima pergunta. Mas o papel da Comissão nunca será o de ser um grande fornecedor de financiamento geral, como tal, para as organizações das Nações Unidas. A libertação de verbas adicionais para esse fim é o papel dos principais doadores, ou seja, dos governos, que têm o direito de cobrar impostos aos seus cidadãos. É assim que mobilizamos verbas adicionais. Também poderá ser possível mobilizar novas verbas no sector privado. Espero que este fundo seja um passo em frente, fazendo isso mesmo numa base sistemática.
No que diz respeito às nossas verbas que não gastamos, a verdade é que nós não temos dinheiro espalhado por aí, que depois devolvemos aos EstadosMembros. O modo como o sistema está organizado em termos administrativos no caso do Fundo Europeu de Desenvolvimento traduzse em que nós solicitamos sempre trimestralmente verbas aos Ministérios das Finanças dos EstadosMembros. Temos compromissos reais que não se converteram em acções em termos de dispêndio de dinheiro. Mas como já disse ao Parlamento em muitas ocasiões, nós percorremos toda a nossa carteira de compromissos, reduzindo e desfazendonos de todos os compromissos que não são executáveis e acelerando tudo o que está em curso. A maior parte do dinheiro, em princípio, está comprometido – o verdadeiro desafio é a execução.
Conforme informação anterior, a taxa de autorizações para actividades ligadas à SIDA será, de agora em diante, de cerca de 800 milhões de euros por ano. Isso demonstra que, em termos de contribuição, somos um interveniente importante e estamos a fazer um grande esforço nos países referidos. A pergunta continua por responder: seremos autorizados a fazêlo legalmente e este fundo significará, de facto, uma melhoria da capacidade de executar a ajuda no terreno? São questões a que é preciso voltar."@pt11
"Det är verkligen sant att detta inte bara är en mänsklig tragedi, utan också en ekonomisk katastrof, vars matematik helt enkelt är lamslående. Detta är också fallet när länder väljer behandling. Att behandla hiv-positiva personer kan innebära att många av dem kan fortsätta att fungera, som lärare eller vad som helst. Men behandlingen pågår år efter år, och följderna för de nationella hälsobudgetarna, även om de får dessa antiretrovirala läkemedel gratis, är oerhörda. Den verkliga flaskhalsen i användningen av avancerad och komplicerad medicinsk behandling är inte nödvändigtvis tillgången till läkemedlen, utan hur deras leverans är organiserad. Få människor förstår att vi talar om 18 till 20 olika piller eller läkemedel som måste tas med ett par timmars intervaller, dygnet runt; att deras sammansättning måste ändras med några veckors mellanrum och att allt detta måste vara mycket strängt och precist organiserat. Utöver detta behöver dessa personer säkert dricksvatten och minst två bra och varierade mål per dag. I ett utvecklingsland är detta att begära ganska mycket.
Verkligheten är inte så enkel. Vi har informerats om att Merck och Gates Foundation tillsammans har inrättat en fond på 100 miljoner amerikanska dollar för Lesotho. Utöver det har Merck tillhandahållit gratis läkemedel för att lösa problemen med leveranser på plats. De har arbetat med detta ett år utan särskilt stora framsteg. Det är därför som det inte enbart är ett undvikande svar att betona förebyggande. Vi har sett att det kan fungera när det gäller Uganda och vi börjar också se att aids-kurvan går nedåt på andra platser.
Jag uppskattar Wijkmans svar. Det är sant att dessa organisationer behöver pengar. Vi kommer till det i nästa fråga. Men det kommer aldrig att vara kommissionens uppgift att vara en stor leverantör av allmän finansiering som till exempel för FN-organisationerna. Att frigöra ytterligare pengar för dessa ändamål är huvudgivarnas uppgift, det vill säga regeringarna, som har rätt att beskatta sina medborgare. Det är så vi får fram ytterligare pengar. Det kan också vara möjligt att få fram nya privata pengar. Jag hoppas att denna fond kommer att innebära ett genombrott genom att detta sker systematiskt.
Vad gäller våra egna pengar som vi inte spenderat, är faktum inte att vi har pengar som flyter runt och som vi sedan skickar tillbaka till medlemsstaterna. Det sätt som systemet administrativt sett är organiserat när det gäller Europeiska utvecklingsfonden är att vi kontinuerligt infordrar pengar från medlemsstaternas statskassor varje kvartal. Vi har verkliga åtaganden som inte har omvandlats i handling när det gäller att spendera pengarna. Men som jag har sagt till parlamentet vid upprepade tillfällen, går vi igenom hela portföljen, och minskar och slopar de åtaganden som inte är genomförbara och ökar flödet i kanalerna. Den största delen av pengarna är i princip öronmärkt
det är genomförandet som är den verkliga utmaningen.
Som ni meddelades tidigare, ligger åtagandenivån för aidsverksamhet från och med nu på ungefär 800 miljoner euro per år. Detta visar att vi när det gäller bidrag är en stor aktör och gör en stor ansträngning i dessa länder. Den fråga som fortfarande måste besvaras är om vi kommer att tillåtas att göra det lagligen och om denna fond verkligen kommer att innebära en förbättrad förmåga att leverera på plats? Det här är de frågor som vi måste återkomma till."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Gates"9
"Nielson,"8,10,3,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples