Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-06-13-Speech-3-211"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010613.7.3-211"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"The direct answer to the question of whether the Commission will actually contribute money to this fund is that at this stage we do not have an answer. I will try to explain.
Eight, decreased transaction costs for countries should be a priority.
Finally, I wish to say that a global fund cannot succeed and will not get our support without a commitment from industry to a global, tiered pricing system.
These conditions may look very demanding but they, represent in fact, the mainstream of shared international policy in this area. It would be a tragic mistake to organise a fund, which is supposed to be a procurement fund, for special, expensive types of medicine. Today this is something which we more or less agree upon. But that is not how discussion about the fund started out.
Much of the discussion so far has been meaningful, but please note that as far as mobilising money is concerned, today we are not even allowed to provide core funding for UN organisations. Even under the new financial regulation, which we hope to get but do not yet have, we will not be allowed to carry out normal core funding, although we hope to be allowed to provide programme-based funding for UN organisations. This fund, however, will not be a UN organisation. What is on the cards here is to ensure core funding for this fund.
None of this is as easy as it may be portrayed in the press, but we are, in substance, a very active player in contributing to making the fund a meaningful and well-organised entity.
We made a joint Council and Commission declaration on the proposal for a global health fund at the Development Council meeting on 31 May. I will quote from the first part of this: "The Council and the Commission note with concern the devastating impact of HIV/ AIDS and other communicable diseases on human suffering and on economic and social development and hence also on poverty reduction efforts. The proposal by the UN Secretary-General to establish a global HIV/ AIDS and health fund is therefore fully welcomed. The Commission and Member States will explore how best to develop this initiative." The Commission is taking an active part in the negotiations concerning the modalities and all the issues relating to this fund. There are a number of points we consider important. I will go through them, quoting from a speech I made on this issue during the LDC Conference on 16 May.
First, we would wish to see a number of principles or conditions fulfilled. I will name just a few. One, donors should make available additional and new resources over an extended period of time. The Commission does not have access to additional resources. We have a specific budget. The Commission is not in a position to tax directly, as you all know. So it is, in fact, the political decision-makers who decide on taxation who can provide additional resources. We cannot.
Two, the OECD countries need to take measures to assume a fair share of the global financial burden of reducing poverty and disease.
Three, we do not support single-issue funds and plead for a broad approach targeting the three major communicable diseases – malaria, tuberculosis and HIV/ AIDS.
Four, we will continue to raise the need for country ownership, integration with national development strategies and health systems development, effective coordination on the ground and keeping prevention efforts to the fore. This is crucial. If all this is not helped by a fund, the fund is no help at all. So, does it improve delivery? We have had enough empty donor-driven manifestations. If the answer to the question about delivery is not a clear "yes", the establishment of the fund will only be like crossing the creek to get wet feet.
Five, a fund should be open to contributions from all interested parties, both public and private, and should support action beyond the public sector.
Six, the governing structure of the funds should be light and transparent. The basic and multilaterally agreed health policy principles of WHO should be secured on how it is managed.
Seven, the fund should be outcome-driven as opposed to input-focused."@en3
|
| lpv:translated text |
"Det direkte svar på spørgsmålet om, hvorvidt Kommissionen faktisk vil yde et bidrag til denne fond, er, at vi på dette stadium ikke har et svar. Jeg vil forsøge at forklare dette.
For det ottende bør mindskede transaktionsomkostninger for landene være en prioritet.
Endelig vil jeg gerne sige, at en global fond ikke vil lykkes og få vores støtte uden et engagement fra erhvervslivet i et globalt trinvist stigende prisfastsættelsessystem.
Disse betingelser kan synes meget krævende, men de udgør rent faktisk hovedlinjen i den fælles internationale politik på dette område. Det ville være en tragisk fejltagelse at organisere en fond, der er tænkt som en fond til indkøb af særlige, dyre typer medicin. I dag er dette noget, vi alle i det store og hele er enige om. Men det var ikke sådan, diskussionen om fonden indledtes.
Store dele af den hidtidige diskussion har været meningsfuld, men bemærk venligst, at vi så vidt angår mobilisering af penge, i dag end ikke har lov til at levere kernefinansiering til FN-organisationer. Selv i henhold til den nye finansforordning, som vi håber at få, men endnu ikke har fået, vil vi ikke have lov til at gennemføre normal kernefinansiering, selv om vi håber at få lov til at yde programbaseret finansiering til FN-organisationer. Denne fond vil imidlertid ikke være en FN-organisation. Det, der skal ske her, er, at vi skal sikre kernefinansiering til denne fond.
Intet af dette er så nemt, som det beskrives i pressen, men vi er i det væsentlige en meget aktiv aktør, når det gælder om at bidrage til at gøre fonden til en meningsfuld og velorganiseret helhed.
Rådet og Kommissionen kom med en fælles erklæring om forslaget om en global sundhedsfond ved mødet i Rådet (udviklingssamarbejde) den 31. maj. I første del af denne udtalte man: Rådet og Kommissionen bemærker sig med bekymring hiv/aids' og andre smitsomme sygdommes ødelæggende indvirkning på menneskelige lidelser og på den økonomiske og sociale udvikling og således også på fattigdomsbekæmpelsesindsatsen. FN's generalsekretærs forslag om at oprette en global fond til bekæmpelse af hiv/aids og andre sygdomme hilses derfor i høj grad velkommen. Kommissionen og medlemsstaterne vil undersøge, hvordan man bedst kan udvikle dette initiativ. Kommissionen deltager aktivt i forhandlingerne om de nærmere enkeltheder og alle spørgsmål i forbindelse med denne fond. Der er en lang række punkter, som vi finder vigtige. Jeg vil nævne dem her, idet jeg citerer fra en tale, som jeg holdt om dette emne ved de mindst udviklede landes konference den 16. maj.
Vi kunne først og fremmest ønske at se en række principper eller betingelser opfyldt. Jeg vil blot nævne nogle få. For det første bør donorerne stille yderligere og nye ressourcer til rådighed over en længere periode. Kommissionen har ikke adgang til yderligere ressourcer. Vi har et konkret budget. Kommissionen er ikke i stand til at udskrive direkte skat, som De alle vil vide. Så det er rent faktisk op til de politiske beslutningstagere, som træffer beslutning om beskatning, at levere de yderligere ressourcer. Vi kan ikke.
For det andet bør OECD-landene træffe foranstaltninger til at påtage sig en rimelig del af den globale finansielle byrde med at bekæmpe fattigdom og sygdom.
For det tredje støtter vi ikke enkeltsagsfonde og henstiller til en bred tilgang, der fokuserer på de tre væsentligste smitsomme sygdomme - malaria, tuberkulose og hiv/aids.
For det fjerde vil vi fortsat gøre opmærksom på behovet for landbesiddelser, integration med nationale udviklingsstrategier og udvikling af sundhedssystemer, effektiv koordinering på stedet og for at holde forebyggelsesindsatsen i forgrunden. Dette er meget vigtigt. Hvis alt dette ikke afhjælpes med en fond, vil fonden overhovedet ikke være nogen hjælp. Så øger den målopfyldelsen? Vi har haft tilstrækkelig med tomme donoropererede manifestationer. Hvis svaret på spørgsmålet om målopfyldelse ikke er et klart ja, vil etableringen af fonden blot være som at krydse åen for at få våde fødder.
For det femte bør en fond være åben for bidrag fra alle interessenter, både offentlige og private, og den bør støtte foranstaltninger uden for den offentlige sektor.
For det sjette bør fondens ledelsesstruktur være let og gennemsigtig. WHO's grundlæggende og multilateralt vedtagne sundhedspolitiske principper bør sikres med hensyn til, hvordan den forvaltes.
For det syvende bør fonden være resultatorienteret i modsætning til inputorienteret."@da1
"Die direkte Antwort auf die Frage, ob die Kommission Geld in diesen Fonds einzahlen wird, lautet, dass wir diese Frage im Moment noch nicht beantworten können. Ich werde versuchen, Ihnen die Gründe dafür zu erläutern.
Achtens, ein Schwerpunkt sollte in der Senkung der Transaktionskosten für die Länder bestehen.
Abschließend möchte ich darauf hinweisen, dass ein Welthilfefonds ohne die Verpflichtung der pharmazeutischen Industrie zu einem weltweiten System mit abgestufter Preissetzung nichts bewirken kann und unsere Unterstützung nicht erhalten wird.
Die Bedingungen mögen anspruchsvoll erscheinen, sie stellen jedoch lediglich die wichtigsten Grundsätze der gemeinsamen internationalen Strategie in diesem Bereich dar. Es wäre ein schwerer Fehler, einen Fonds, der als Beschaffungsfonds dienen soll, für teure Spezialmedikamente einzurichten. Darüber sind wir uns heute mehr oder weniger einig. Als die Diskussion über diesen Fonds begann, war das anders.
Die Diskussion war bisher durchaus sinnvoll, doch ich möchte Sie auch daran erinnern, dass es uns heute bei der Mobilisierung von Geldern nicht einmal gestattet ist, eine Kernfinanzierung für die UN-Organisationen bereitzustellen. Selbst die neue Haushaltsordnung, auf die wir hoffen, die jedoch noch nicht in Kraft ist, wird uns keine Möglichkeit zur üblichen Kernfinanzierung bieten, aber wir hoffen, dass wir eine programmorientierte Förderung für UN-Organisationen vornehmen können. Dieser Fonds wird jedoch nicht von einer UN-Organisation getragen. Hier geht es erst einmal darum, die Kernfinanzierung für diesen Fonds sicherzustellen.
Das ist nicht so einfach, wie es in der Presse vielleicht dargestellt wird, aber wir sind im Wesentlichen sehr aktiv daran beteiligt, den Fonds zu einer sinnvollen und gut organisierten Einrichtung zu machen.
Wir haben auf der Tagung des Rates „Entwicklung“ am 31. Mai eine gemeinsame Erklärung des Rates und der Kommission zum Vorschlag für die Einrichtung eines Welthilfefonds vorgelegt. Im ersten Teil dieser Erklärung heißt es, dass der Rat und die Kommission mit Sorge zur Kenntnis nehmen, dass HIV/AIDS und andere übertragbare Krankheiten menschliche Leiden verursachen und zu verheerenden Auswirkungen auf die wirtschaftliche und soziale Entwicklung und damit auf die Bemühungen um die Bekämpfung der Armut führen. Der Vorschlag des UN-Generalsekretärs, einen Welthilfefonds zur Bekämpfung von HIV/AIDS einzurichten, werde daher uneingeschränkt begrüßt. Die Kommission und die Mitgliedstaaten würden prüfen, wie diese Initiative wirksam umgesetzt werden kann. Die Kommission beteiligt sich aktiv an den Verhandlungen über die Modalitäten und alle Fragen, die diesen Fonds betreffen. Wir halten eine Reihe von Punkten für wichtig. Ich werde auf diese Punkte eingehen und dabei aus meiner Rede zitieren, die ich auf der Konferenz zu den am wenigsten entwickelten Ländern am 16. Mai zu diesem Thema gehalten habe.
Zunächst möchten wir, dass einige Grundsätze beziehungsweise Bedingungen erfüllt werden. Ich werde nur ein paar davon nennen. Erstens, zusätzliche und neue Mittel sind von den Geldgebern über einen längeren Zeitraum bereitzustellen. Die Kommission verfügt über keine zusätzliche Mittel. Wir haben einen genau festgelegten Haushaltsplan. Wie Sie wissen, kann die Kommission Steuern nicht direkt erheben. Daher können im Grunde nur die politischen Entscheidungsträger, welche die Steuerentscheidungen treffen, zusätzliche Mittel bereitstellen. Wir sind dazu nicht in der Lage.
Zweitens, die OECD-Länder müssen durch geeignete Maßnahmen sicherstellen, dass sie einen gerechten Anteil der weltweiten finanziellen Belastung für die Bekämpfung von Armut und Krankheiten tragen.
Drittens, wir unterstützen keine Fonds, mit denen nur ein bestimmtes Ziel verfolgt wird, und fordern deshalb einen umfassenden Ansatz zur Bekämpfung der drei wichtigsten Infektionskrankheiten Malaria, Tuberkulose und HIV/AIDS.
Viertens, wir werden uns auch weiterhin dafür einsetzen, dass die betroffenen Länder selbst ihren Beitrag leisten, dass die Maßnahmen in die nationalen Entwicklungsstrategien und den Aufbau des Gesundheitswesens integriert werden, dass eine wirksame Koordinierung vor Ort erfolgt und der Prävention oberste Priorität eingeräumt wird. Das ist entscheidend. Wenn diese Grundsätze durch einen Fonds nicht unterstützt werden, wird der Fonds auch nichts bewirken. Wir müssen uns die Frage stellen, ob durch den Fonds die Hilfe vor Ort verbessert werden kann. Wir haben schon genug leere Versprechungen von Geldgebern gehört. Wenn die Frage nach der verbesserten Bereitstellung der Hilfen nicht klar mit Ja beantwortet werden kann, ist die Einrichtung dieses Fonds nur eine Farce.
Fünftens, ein Fonds sollte für Beiträge aller interessierten Parteien, also sowohl für öffentliche als auch private Geldgeber, offen sein und neben Maßnahmen des öffentlichen Sektors auch andere Projekte unterstützen.
Sechstens, die Verwaltungsstruktur des Fonds sollte unkompliziert und transparent sein. Bei der Verwaltung des Fonds sollten die grundlegenden und multilateral vereinbarten gesundheitspolitischen Grundsätze der WHO berücksichtigt werden.
Siebtens, der Fonds sollte ergebnisorientiert arbeiten, die Richtung sollte nicht durch die Prioritäten der Geber bestimmt werden."@de7
"Η άμεση απάντηση στην ερώτηση εάν η Επιτροπή θα συνεισφέρει χρήματα στο εν λόγω ταμείο στο παρόν στάδιο είναι ότι δεν έχουμε απάντηση. Θα προσπαθήσω να το εξηγήσω.
Όγδοο, η μείωση των δαπανών συναλλαγής των χωρών πρέπει να καταστεί προτεραιότητα.
Τέλος, θα ήθελα να πω ότι ένα παγκόσμιο ταμείο δεν μπορεί να επιτύχει και δεν θα λάβει την υποστήριξή μας χωρίς μια δέσμευση από τη βιομηχανία για ένα παγκόσμιο, κλιμακωτό σύστημα τιμών.
Αυτοί οι όροι ίσως φαίνονται πολύ απαιτητικοί αλλά στην πραγματικότητα αντιπροσωπεύουν τις βασικές διεθνώς αποδεκτές αρχές και πολιτικές στον συγκεκριμένο τομέα. Θα ήταν τραγικό σφάλμα να οργανώσουμε ένα ταμείο το οποίο υποτίθεται πως είναι ένα ταμείο προμήθειας ειδικών, ακριβών ειδών φαρμάκων. Σήμερα, αυτό είναι κάτι για το οποίο πάνω κάτω συμφωνούμε. Ωστόσο δεν ξεκίνησε έτσι η συζήτηση για το ταμείο.
Μεγάλο μέρος της συζήτησης μέχρι τώρα ήταν ενδιαφέρον, αλλά παρακαλώ λάβετε υπόψη σας ότι όσον αφορά την κινητοποίηση κεφαλαίων δεν μας επιτρέπεται καν να προσφέρουμε βασική χρηματοδότηση στις οργανώσεις του ΟΗΕ. Ακόμη και με τον νέο δημοσιονομικό κανονισμό, τον οποίο ελπίζουμε να αποκτήσουμε αλλά ακόμη δεν έχουμε, δεν θα μας επιτρέπεται να παράσχουμε την κανονική βασική χρηματοδότηση, παρότι ελπίζουμε να μας επιτραπεί να παράσχουμε χρηματοδότηση βάσει προγραμμάτων στις οργανώσεις του ΟΗΕ. Το εν λόγω ταμείο, ωστόσο, δεν θα είναι οργάνωση του ΟΗΕ. Αυτό που είναι υπό διαπραγμάτευση εδώ είναι η εξασφάλιση βασικής χρηματοδότησης για το συγκεκριμένο ταμείο.
Τίποτα από όλα αυτά δεν είναι τόσο εύκολο όσο παρουσιάζει ο Τύπος, αλλά είμαστε κατ’ ουσία πολύ δραστήριος παράγων στη συνεισφορά μας για να γίνει το ταμείο μια μονάδα καλά οργανωμένη με ουσιαστικό έργο.
Το Συμβούλιο και η Επιτροπή έκαναν μια κοινή δήλωση σχετικά με την πρόταση για ένα παγκόσμιο ταμείο υγείας στο Συμβούλιο Ανάπτυξης στις 31 Μαΐου. Θα αναφέρω ένα απόσπασμα από το πρώτο μέρος της ανακοίνωσης: “Το Συμβούλιο και η Επιτροπή σημειώνουν με ανησυχία τις ολέθριες επιπτώσεις του HIV/AIDS και άλλων μεταδοτικών νόσων στον ανθρώπινο πόνο και στην οικονομική και κοινωνική ανάπτυξη και κατά συνέπεια στις προσπάθειες μείωσης της φτώχειας. Η πρόταση του Γενικού Γραμματέα του ΟΗΕ να ιδρύσει ένα παγκόσμιο ταμείο HIV/AIDS και Υγείας είναι συνεπώς ευπρόσδεκτη. Η Επιτροπή και τα κράτη μέλη θα διερευνήσουν πώς να αναπτύξουν καλύτερα αυτή την πρωτοβουλία.” Η Επιτροπή λαμβάνει ενεργά μέρος στις διαπραγματεύσεις που αφορούν τον τρόπο λειτουργίας και όλα τα ζητήματα που σχετίζονται με το εν λόγω ταμείο. Υπάρχουν ορισμένα σημεία που θεωρούμε σημαντικά. Θα τα αναφέρω, διαβάζοντας αποσπάσματα από μια ομιλία που εκφώνησα για το συγκεκριμένο θέμα στη Διάσκεψη των ΛΑΧ στις 16 Μαΐου.
Καταρχάς, θα θέλαμε να δούμε να πληρούνται ορισμένες αρχές ή προϋποθέσεις. Θα αναφέρω ορισμένες μόνο. Πρώτον, οι δωρητές πρέπει να παρέχουν πρόσθετους και νέους πόρους για εκτεταμένη χρονική περίοδο. Η Επιτροπή δεν έχει πρόσβαση σε πρόσθετους πόρους. Έχουμε συγκεκριμένο προϋπολογισμό. Η Επιτροπή δεν είναι σε θέση να φορολογεί άμεσα, όπως όλοι γνωρίζετε. Ως εκ τούτου, αυτοί που μπορούν να παράσχουν πρόσθετους πόρους είναι οι αρμόδιοι για τη λήψη πολιτικών αποφάσεων, οι οποίοι αποφασίζουν για τη φορολογία. Εμείς δεν μπορούμε.
Δεύτερον, τα κράτη μέλη του ΟΟΣΑ χρειάζεται να λάβουν μέτρα για να επωμιστούν ένα δίκαιο μερίδιο της παγκόσμιας οικονομικής επιβάρυνσης για τη μείωση της φτώχειας και των ασθενειών.
Τρίτον, δεν υποστηρίζουμε ταμεία ενός μόνο στόχου και ζητούμε ένθερμα μια ευρεία προσέγγιση η οποία θα αποσκοπεί σε τρεις κύριες μεταδοτικές νόσους – ελονοσία, φυματίωση και HIV/AIDS.
Τέταρτον, θα συνεχίσουμε να εγείρουμε το θέμα της ανάγκης για ιδιοκτησία από τις χώρες, ενσωμάτωση στις εθνικές αναπτυξιακές στρατηγικές και ανάπτυξη των συστημάτων υγείας, αποτελεσματικό επιτόπιο συντονισμό και ανάδειξη των προσπαθειών πρόληψης. Αυτά είναι ζωτικής σημασίας. Εάν όλα τούτα δεν λάβουν βοήθεια μέσα από ένα ταμείο τότε το ταμείο είναι άχρηστο. Θα βελτιώσει λοιπόν τη διάθεση; Μέχρι τώρα είχαμε αρκετές εκδηλώσεις από δωρητές χωρίς αντίκρισμα. Εάν η απάντηση στην ερώτηση για τη διάθεση δεν είναι ένα σαφές “ναι”, τότε η ίδρυση του ταμείου θα είναι άνευ αντικειμένου.
Πέμπτον, ένα ταμείο πρέπει να είναι ανοιχτό σε συνεισφορές από όλα τα ενδιαφερόμενα μέρη, τόσο δημόσια όσο και ιδιωτικά, και πρέπει να στηρίζει δράσεις που ξεπερνούν τον δημόσιο τομέα.
Έκτο, η διοικητική δομή των ταμείων πρέπει να είναι ευέλικτη και διαφανής. Πρέπει να διασφαλιστούν οι βασικές και πολυμερώς συμφωνημένες αρχές για την πολιτική υγείας του ΟΗΕ και να αποφασιστεί πώς θα διοικούνται.
Έβδομο, το ταμείο πρέπει να είναι προσανατολισμένο στην επίτευξη αποτελεσμάτων και όχι να εστιάζεται στις εισροές."@el8
"(EN) La respuesta directa a la pregunta de si la Comisión contribuirá económicamente a este fondo es que en estos momentos no tenemos la respuesta. Intentaré explicarlo.
Ocho, una de las prioridades de los países debe ser reducir los costes de transacción.
Por último, deseo decir que un fondo mundial no puede prosperar y no obtendrá nuestro apoyo si la industria farmacéutica no se compromete con un sistema global de precios escalonado.
Estas condiciones pueden parecer muy difíciles pero, en realidad, representan la corriente principal de la política internacional compartida en este ámbito. Sería un error trágico organizar un fondo, supuestamente de adquisición, para comprar medicamentos especiales en sus variantes costosas. Es algo en lo que ya estamos más o menos de acuerdo. Aunque no fue éste el caso cuando se iniciaron las negociaciones sobre el fondo.
Hasta ahora, buena parte de las negociaciones ha sido coherente, pero les ruego que no olviden que en lo que respecta a movilizar recursos, al día de hoy no estamos autorizados ni siquiera a proporcionar la financiación básica de las organizaciones de las Naciones Unidas. Incluso según el nuevo Reglamento financiero, que esperamos tener aunque aún no lo tenemos, no estaremos autorizados a desarrollar una financiación básica normal, aunque esperamos estar autorizados a proporcionar financiación basada en el programa de las organizaciones de las Naciones Unidas. Este fondo, sin embargo, no será una organización de las Naciones Unidas. Lo que aquí está en juego es garantizar la financiación básica de este fondo.
Nada de esto es tan fácil como lo presenta la prensa, pero, en lo esencial, somos un interlocutor muy activo en lo que respecta a contribuir a que el fondo sea coherente y se convierta en una entidad bien organizada.
Hemos realizado una declaración conjunta del Consejo y de la Comisión sobre la propuesta de un fondo mundial de la salud en la reunión del Consejo de Desarrollo de 31 de mayo. En la primera parte de dicha declaración se dice que el Consejo y la Comisión observan con preocupación las devastadoras consecuencias del VIH/SIDA y otras enfermedades transmisibles sobre el sufrimiento humano y el desarrollo económico y social y, por consiguiente, también sobre los esfuerzos para reducir la pobreza. La propuesta del Secretario General de la ONU de establecer un fondo mundial de la salud y de lucha contra el VIH/SIDA debe, por consiguiente, ser acogido muy favorablemente. La Comisión y los Estados miembros estudiarán el mejor modo de llevara adelante esta iniciativa. La Comisión participa activamente en las negociaciones sobre las modalidades y todos los aspectos relacionados con este fondo. Hay algunos puntos que consideramos importantes. Los repasaré y citaré lo que ya dije el 16 de mayo en una intervención sobre este tema en el marco de la Conferencia sobre los países menos desarrollados.
Primero, nos gustaría que se cumplieran una serie de principios o condiciones. Sólo me referiré a algunos. Uno, los donantes deben aportar nuevos recursos adicionales durante un largo período de tiempo. La Comisión no tiene acceso a recursos adicionales. Tenemos un presupuesto específico. La Comisión no está en condiciones de gravar directamente, como todos ustedes saben. Por ello, los responsables de la toma de decisiones políticas, que deciden sobre tributación, son los que pueden proporcionar recursos adicionales. La Comisión no puede hacerlo.
Dos, los países de la OCDE deben adoptar medidas con vistas a asumir una parte equitativa de la carga financiera global necesaria para reducir la pobreza y las enfermedades.
Tres, no apoyamos fondos monotemáticos y abogamos por un enfoque amplio que aborde las tres principales enfermedades transmisibles – malaria, tuberculosis y VIH/SIDA.
Cuatro, seguiremos planteando la necesidad de que el país asuma la propiedad del proyecto, la necesidad de su integración con estrategias nacionales de desarrollo y con el desarrollo de sistemas sanitarios; la necesidad de una coordinación eficaz sobre el terreno y de mantener la prioridad de los esfuerzos de prevención. Esto es crucial. Si el fondo no respalda todo esto, el fondo no servirá de nada. Por lo tanto, ¿mejorará el fondo la prestación? Ya ha habido suficientes manifestaciones vacías para atraer a donantes. Si la respuesta a la pregunta sobre la prestación no es un claro "sí", la creación de un fondo será como cruzar un arroyo únicamente para mojarse los pies.
Cinco, el fondo debe estar abierto a las contribuciones de todas las partes interesadas, tanto públicas como privadas, y debe apoyar medidas que sobrepasen el sector público.
Seis, la gestión de los fondos debe ser ágil y transparente. Los políticas sanitarias básicas de la OMS que se aprueben a nivel multilateral, deben contar con una gestión segura.
Siete, el fondo debe estar orientado hacia los resultados y no hacia la recaudación de ingresos."@es12
"Suora vastaus kysymykseen, aikooko komissio antaa varoja tähän rahastoon, kuuluu, että meillä ei ole tällä hetkellä vastausta. Yritän selittää tämän teille.
Kahdeksanneksi, maille aiheutuvien kustannusten laskeminen pitäisi asettaa etusijalle.
Lopuksi haluan sanoa, ettei maailmanlaajuinen rahasto voi menestyä eikä saada meiltä tukea, ellei teollisuus sitoudu maailmanlaajuiseen porrastettuun hinnoittelujärjestelmään.
Nämä ehdot saattavat tuntua vaativilta, mutta ne heijastavat todellisuudessa kansainvälisen politiikan valtavirtauksia tällä alalla. Olisi traaginen virhe perustaa rahasto, joka on tarkoitettu varainhankintarahastoksi erityisiä kalliita lääkkeitä varten. Tästä olemme tänä päivänä jokseenkin samaa mieltä. Näin ei kuitenkaan ollut, kun keskustelut rahastosta aloitettiin.
Keskustelu on ollut tähän saakka pitkälti merkityksellistä, mutta ottakaa rahan mobilisoinnin yhteydessä huomioon, ettemme saa edes tarjota perusrahoitusta YK:n järjestöille. Edes uuden varainhoitoasetuksen mukaan – jonka toivomme saavamme, mutta jota meillä ei vielä ole – meillä ei ole mahdollisuutta tarjota tavallista perusrahoitusta, mutta toivomme, että meidän sallitaan tarjota ohjelmapohjaista rahoitusta YK:n järjestöille. Tästä rahastosta ei kuitenkaan tule YK:n järjestöä. Olennaista tässä on varmistaa perusrahoitus tälle rahastolle.
Mikään tässä asiassa ei ole niin yksinkertaista kuin millaiseksi se lehdissä kuvataan, mutta pyrimme aktiivisesti tekemään rahastosta merkityksellisen ja hyvin järjestyneen kokonaisuuden.
Neuvosto ja komissio antoivat kehitysyhteistyöneuvoston 31. toukokuuta pitämässä tapaamisessa yhteisen julkilausuman maailmanlaajuista terveysrahastoa koskevasta ehdotuksesta. Sen ensimmäisessä osassa todettiin, että neuvosto ja komissio panevat huolestuneina merkille kuinka HI-virus/AIDS sekä muut tartuntataudit aiheuttavat ihmisille kärsimystä sekä vaikuttavat tuhoisasti taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen sekä siten myös ponnisteluihin, joita tehdään köyhyyden vähentämiseksi. YK:n pääsihteerin ehdotukseen perustaa maailmanlaajuinen HI-viruksen/AIDSin torjuntaan sekä terveydenhoitoon liittyvä rahasto suhtaudutaan näin ollen hyvin myönteisesti. Komissio ja jäsenvaltiot tutkivat keinoja, joilla voidaan parhaiten kehittää tätä aloitetta. Komissio on osallistunut aktiivisesti tämän rahaston yksityiskohtia ja eri näkökohtia koskeviin neuvotteluihin. Pidämme montaa kohtaa tärkeänä. Käyn ne nyt läpi ja lainaan puhetta, jonka pidin tästä aiheesta 16. toukokuuta pidetyssä vähiten kehittyneitä maita koskeneessa konferenssissa.
Ensinnäkin haluamme, että eräitä periaatteita ja ehtoja noudatetaan. Luettelen niistä muutaman. Ensimmäiseksi rahoittajien pitäisi antaa rahaston käyttöön ylimääräisiä ja uusia resursseja pitkällä aikavälillä. Komissiolla ei ole käytössään ylimääräisiä resursseja. Meillä on tarkoin määritelty talousarvio. Komissio ei pysty määräämään suoria veroja, kuten te kaikki tiedätte. Poliittiset päättäjät, jotka päättävät verotuksesta, voivat tarjota ylimääräisiä resursseja. Me emme pysty siihen.
Toiseksi, OECD-maiden täytyy ryhtyä toimiin ottaakseen kannettavakseen kohtuullisen osan yleisestä taloudellisesta rasitteesta, joka aiheutuu köyhyyden ja tautien vähentämisestä.
Kolmanneksi, emme kannata yhden asian rahastoja ja toivomme kattavaa lähestymistapaa kolmeen tärkeimpään tartuntatautiin: malariaan, tuberkuloosiin ja AIDSiin.
Neljänneksi, aiomme jatkossakin tuoda esiin, että pidämme tärkeänä maan omistusoikeutta, yhdentymistä, johon liittyy kansallisia kehitysstrategioita ja terveydenhuoltojärjestelmien kehittämistä, tehokasta koordinointia kentällä ja ennaltaehkäisyn säilyttämistä etusijalla. Tämä on olennaista. Jos rahasto ei auta näissä kaikissa asioissa, niin rahastosta ei ole mitään apua. Parantaako rahasto avun toimittamista? Olemme nähneet tarpeeksi tyhjiä rahoittajalähtöisiä toimia. Jos toimitusta koskevan kysymyksen vastaus ei ole selkeä "kyllä", rahaston perustaminen on yhtä hyödyllistä kuin puron ylittäminen jalkojen kastelua varten.
Viidenneksi, rahaston pitäisi olla avoin lahjoituksille kaikilta asianomaisilta, niin julkisilta kuin yksityisiltäkin tahoilta, ja sen pitäisi tukea toimintaa myös julkisen sektorin ulkopuolella.
Kuudenneksi, rahaston hallinnointirakenteen pitäisi olla yksinkertainen ja avoin. Sen hallinnoinnissa pitäisi noudattaa WHO:n perustavia ja monenvälisesti sovittuja terveyspolitiikan periaatteita.
Seitsemänneksi, rahaston pitäisi olla tulospainotteinen eikä panoskeskeinen."@fi5
"Je serai direct, à ce stade, nous n'avons pas de réponse à la question de savoir si la Commission apportera réellement une contribution financière à ce fonds. Je vais essayer d’expliquer.
Huitièmement, une diminution des coûts de transaction pour les pays doit être une priorité.
Enfin, j'aimerais dire qu'un fonds mondial est voué à l'échec et ne recevra pas notre soutien sans un engagement de l'industrie en faveur d'un régime des prix mondial progressif.
Ces conditions peuvent sembler très astreignantes, mais, en réalité, elles représentent le courant principal de la politique internationale commune dans ce domaine. Ce serait une tragique erreur d'organiser un fonds, supposé être un fonds d'approvisionnement, pour des types de médicaments spéciaux et onéreux. Aujourd'hui, c'est un point sur lequel nous sommes tous plus ou moins d'accord. Mais, cela n'a pas été le point de départ du débat sur le fonds.
Une grande partie des débats menés jusqu'à présent ont été significatifs, mais veuillez noter qu'en ce qui concerne la mobilisation de fonds, nous n'avons même pas l'autorisation, à l'heure où je vous parle, de financer les activités de base des organisations des Nations unies. Même dans le cadre de la nouvelle réglementation financière, que nous n'avons pas encore mais que nous espérons avoir, nous n'aurons pas l'autorisation de le faire, quand bien même nous espérons recevoir l'autorisation de fournir un financement par programme aux organisations des Nations unies. Ce fonds ne sera toutefois pas une organisation de l'ONU. Il y a de grandes chances pour que soit assuré le financement des activités de base pour ce fonds.
Rien de tout cela n'est aussi simple que ce que décrit la presse, mais nous sommes, en substance, des acteurs très actifs qui contribuons à faire de ce fonds une entité significative et bien organisée.
La Commission et le Conseil ont fait une déclaration commune sur la proposition visant à instituer un Fonds mondial pour la santé lors de la réunion du Conseil "développement" du 31 mai. Dans la première partie de cette déclaration, le Conseil et la Commission notent avec inquiétude les ravages humains et socio-économiques causés par le VIH/SIDA et d’autres maladies transmissibles, et par conséquent, les ravages sur les efforts déployés pour enrayer la pauvreté. Ils se félicitent donc pleinement de la proposition du secrétaire général des Nations unies de créer un Fonds mondial pour la santé et le VIH/SIDA. La Commission et les États membres étudieront les moyens de développer au mieux cette initiative. La Commission joue un rôle actif dans les négociations relatives aux modalités de création de ce fonds et à toutes les questions afférentes. Elle a identifié une série de points qu’elle juge importants. Je vais les énumérer, en citant des passages d’un discours que j’ai tenu sur la question au cours de la conférence PMA du 16 mai.
Premièrement, nous souhaiterions voir respectés une série de principes ou de conditions. Je n’en énumérerai que quelques uns. Premier point, les donateurs devraient mobiliser des ressources nouvelles et additionnelles à plus long terme. La Commission n’a pas accès à des ressources supplémentaires. Elle dispose d’un budget spécifique. Comme vous le savez tous, la Commission n’a pas la possibilité de prélever des impôts directs, si bien qu’en réalité, ce sont les responsables politiques qui prennent les décisions en matière de taxation qui peuvent apporter des ressources supplémentaires, pas la Commission.
Deuxième point, les pays membres de l’OCDE doivent prendre des mesures pour assumer une partie équitable de la charge financière mondiale destinée à faire reculer la pauvreté et la maladie.
Troisième point, la Commission ne soutient pas les fonds à but unique et plaide en faveur d’une approche large, orientée vers les trois principales maladies transmissibles - la malaria, la tuberculose et le VIH/SIDA.
Quatrièmement, la Commission reviendra continuellement sur la nécessité pour le pays de l'appropriation, sur l'intégration dans les stratégies nationales de développement et le développement des régimes sanitaires, sur l'efficacité de la coordination sur place et le maintien à l'avant-plan des efforts de prévention. C’est crucial. Si tout ceci ne reçoit pas le soutien d'un fonds, le fonds ne sert à rien. Dès lors, cela améliore-t-il la distribution ? Nous avons eu assez de promesses non tenues de la part des donateurs. Si la réponse à la question du service rendu n’est pas un "oui" net, la création de ce fonds équivaudra à traverser la crique pour se mouiller les pieds.
Cinquièmement, un fonds doit pouvoir recevoir les contributions de toutes les parties intéressées, publiques et privées, et donner son appui aux actions dépassant le cadre du secteur public.
Sixièmement, la structure organisationnelle des fonds doit être légère et transparente. Les principes de base multilatéraux en matière de politique sanitaire de l'OMS doivent obtenir une garantie sur leur mode de gestion.
Septièmement, le fonds doit avoir pour moteur le résultat et ne pas se concentrer sur les engagements."@fr6
"La risposta diretta alla domanda se la Commissione effettivamente contribuirà con denaro a questo fondo è che in questa fase non abbiamo una risposta. Cercherò di spiegarmi.
Si dovrebbe dare priorità, in ottavo luogo, ai costi ridotti di transazione per i paesi.
Infine, desidero affermare che un fondo mondiale non può avere successo e non avrà il nostro appoggio se l'industria farmaceutica non si impegnerà ad adottare un sistema di prezzi a fasce su scala mondiale.
Tali condizioni possono sembrare molto rigide, ma rappresentano in realtà il tradizionale orientamento di una politica condivisa a livello internazionale su questo tema. Sarebbe un grave errore creare un fondo, destinato a diventare un fondo di approvvigionamenti, per tipi di medicinali speciali e costosi. Su questo siamo oggi tutti più o meno d'accordo. Ma non è da qui che ha avuto inizio la discussione.
Il dibattito è stato finora in gran parte utile, ma vi prego di notare che, per quanto riguarda la mobilizzazione di denaro, oggi non siamo nemmeno autorizzati a fornire un finanziamento di base alle organizzazioni delle Nazioni Unite. Neppure con un nuovo regolamento finanziario, che auspichiamo, ma che ancora non abbiamo, potremmo realizzare un finanziamento di base normale, anche se ci auguriamo che ci venga consentito di erogare finanziamenti per programmi specifici alle organizzazioni delle Nazioni Unite. Tuttavia, un fondo come quello di cui stiamo discutendo non sarebbe organizzato dalle Nazioni Unite ed è quindi previsto un finanziamento di base da parte nostra.
Da nessun punto di vista le cose sono così facili come sono state descritte dalla stampa, ma in sostanza stiamo contribuendo attivamente a fare del fondo un'entità significativa e ben organizzata.
Abbiamo emesso una dichiarazione congiunta di Consiglio e Commissione sulla proposta di un fondo sanitario mondiale al Consiglio "sviluppo" del 31 maggio. Cito dalla prima parte quanto segue: "Il Consiglio e la Commissione osservano con preoccupazione l'impatto devastante dell'HIV/AIDS e di altre patologie trasmissibili sulle sofferenze umane e sullo sviluppo socioeconomico e quindi sugli sforzi per ridurre la povertà. La proposta del Segretariato generale delle Nazioni Unite di istituire un fondo mondiale sanitario per l'HIV/AIDS è perciò accolta senza riserve. La Commissione e gli Stati membri esamineranno le modalità migliori per sviluppare quest'iniziativa". La Commissione sta prendendo attivamente parte ai negoziati che riguardano tali modalità e tutti gli aspetti relativi a questo fondo. Vi sono molti punti che consideriamo importanti e li tratterò citando un mio intervento sull'argomento tenuto durante la Conferenza dei paesi meno avanzati tenutasi il 16 maggio.
Vorremmo che venisse soddisfatto un certo numero di principi o condizioni. Ne citerò solo alcuni. Anzitutto, i donatori dovrebbero stanziare nuove risorse supplementari e per un lungo periodo di tempo. La Commissione non dispone di risorse supplementari; ha un bilancio specifico e non può imporre tasse direttamente, come tutti ben sapete. Infatti, sono coloro che detengono il potere decisionale sull'imposizione fiscale ad avere la possibilità di fornire risorse supplementari. Noi non possiamo farlo.
In secondo luogo, i paesi dell'OCSE devono adottare iniziative per garantire un'equa ripartizione del carico finanziario globale volto a ridurre la povertà e le malattie.
In terzo luogo, non sosteniamo fondi che abbiano un unico scopo e diamo la preferenza a un approccio più ampio, che si ponga come obiettivo le tre principali malattie trasmissibili: malaria, tubercolosi e HIV/AIDS.
Continueremo a sottolineare, in quarto luogo, il fatto che i diritti di proprietà spettano ai singoli paesi e ad evidenziare la necessità di integrare gli aiuti con le strategie di sviluppo nazionali e con l'istituzione di sistemi sanitari, nonché di un coordinamento efficace sul campo e della priorità dell'azione preventiva. Questo orientamento è essenziale. Se il fondo non sostiene tutto ciò, ha ben poca utilità. Dobbiamo chiederci se esso assicuri davvero un miglioramento nella fornitura di aiuti. Ne abbiamo abbastanza di inutili manifestazioni strumentalizzate dai donatori. Se la risposta alla domanda riguardo alla fornitura di aiuti non è un "sì" chiaro, l'istituzione del fondo sarà fatica sprecata.
In quinto luogo, un fondo dovrebbe essere aperto a contributi provenienti da tutte le parti interessate, sia pubbliche che private, e dovrebbe appoggiare un'azione che vada oltre il settore pubblico.
La gestione dei fondi, in sesto luogo, dovrebbe essere leggera e trasparente. A tal proposito, occorre garantire che vengano rispettati i principi basilari e condivisi di politica della sanità dell'OMS.
In settimo luogo, il fondo dovrebbe essere orientato ai risultati piuttosto che concentrato sulle entrate."@it9
"The direct answer to the question of whether the Commission will actually contribute money to this fund is that at this stage we do not have an answer. I will try to explain.
Eight, decreased transaction costs for countries should be a priority.
Finally, I wish to say that a global fund cannot succeed and will not get our support without a commitment from industry to a global, tiered pricing system.
These conditions may look very demanding but they, represent in fact, the mainstream of shared international policy in this area. It would be a tragic mistake to organise a fund, which is supposed to be a procurement fund, for special, expensive types of medicine. Today this is something which we more or less agree upon. But that is not how discussion about the fund started out.
Much of the discussion so far has been meaningful, but please note that as far as mobilising money is concerned, today we are not even allowed to provide core funding for UN organisations. Even under the new financial regulation, which we hope to get but do not yet have, we will not be allowed to carry out normal core funding, although we hope to be allowed to provide programme-based funding for UN organisations. This fund, however, will not be a UN organisation. What is on the cards here is to ensure core funding for this fund.
None of this is as easy as it may be portrayed in the press, but we are, in substance, a very active player in contributing to making the fund a meaningful and well-organised entity.
We made a joint Council and Commission declaration on the proposal for a global health fund at the Development Council meeting on 31 May. I will quote from the first part of this: "The Council and the Commission note with concern the devastating impact of HIV/ AIDS and other communicable diseases on human suffering and on economic and social development and hence also on poverty reduction efforts. The proposal by the UN Secretary-General to establish a global HIV/ AIDS and health fund is therefore fully welcomed. The Commission and Member States will explore how best to develop this initiative." The Commission is taking an active part in the negotiations concerning the modalities and all the issues relating to this fund. There are a number of points we consider important. I will go through them, quoting from a speech I made on this issue during the LDC Conference on 16 May.
First, we would wish to see a number of principles or conditions fulfilled. I will name just a few. One, donors should make available additional and new resources over an extended period of time. The Commission does not have access to additional resources. We have a specific budget. The Commission is not in a position to tax directly, as you all know. So it is, in fact, the political decision-makers who decide on taxation who can provide additional resources. We cannot.
Two, the OECD countries need to take measures to assume a fair share of the global financial burden of reducing poverty and disease.
Three, we do not support single-issue funds and plead for a broad approach targeting the three major communicable diseases – malaria, tuberculosis and HIV/ AIDS.
Four, we will continue to raise the need for country ownership, integration with national development strategies and health systems development, effective coordination on the ground and keeping prevention efforts to the fore. This is crucial. If all this is not helped by a fund, the fund is no help at all. So, does it improve delivery? We have had enough empty donor-driven manifestations. If the answer to the question about delivery is not a clear "yes", the establishment of the fund will only be like crossing the creek to get wet feet.
Five, a fund should be open to contributions from all interested parties, both public and private, and should support action beyond the public sector.
Six, the governing structure of the funds should be light and transparent. The basic and multilaterally agreed health policy principles of WHO should be secured on how it is managed.
Seven, the fund should be outcome-driven as opposed to input-focused."@lv10
"Het directe antwoord op de vraag of de Commissie een financiële bijdrage zal leveren aan dit fonds is dat we op dit moment nog geen antwoord hebben. Ik zal dit trachten uit te leggen.
Ten achtste moet de verlaging van de transactiekosten voor deelnemende landen een prioriteit zijn.
Tot slot zou ik willen zeggen dat een wereldfonds niet kan werken en niet onze steun zal krijgen zonder een engagement van het bedrijfsleven voor een globaal, trapsgewijs prijzensysteem.
Deze voorwaarden lijken misschien zeer veeleisend, maar het zijn gewoon de heersende normen in het internationaal beleid terzake. Het zou een tragische vergissing zijn om een fonds op te zetten dat bedoeld is als hulpfonds maar gebruikt wordt voor de aankoop van bijzondere, kostbare medicijnen. Daar zijn we het nu wel min of meer over eens, maar dat is niet hoe de discussie over het fonds begon.
Over het algemeen was het debat over het fonds tot nu toe zinvol, maar ik wil erop wijzen dat wat de mobilisatie van financiële middelen betreft, het ons zelfs niet is toegestaan om te voorzien in basisfinanciering voor VN-organisaties. Zelfs onder het nieuwe Financieel Reglement, dat we hopelijk zullen krijgen maar nog altijd niet hebben, mogen we geen normale basisfinanciering verstrekken, al hopen we dat programmafinanciering voor VN-organisaties wel zal worden toegestaan. Dit fonds zal echter niet vallen onder VN-beheer. Het gaat er hier dus om dat we de basisfinanciering van het fonds waarborgen.
Dit is allemaal niet zo makkelijk als het wordt voorgesteld in de pers, maar over het algemeen spelen we een heel actieve rol om van dit fonds een zinvol en goed georganiseerd instrument te maken.
De Raad en de Commissie hebben op de zitting van de Ontwikkelingsraad van 31 mei een gezamenlijke verklaring afgelegd over het voorstel voor een wereldgezondheidsfonds. Ik zal het eerste deel van deze verklaring citeren: "De Raad en de Commissie kijken met bezorgdheid naar de verwoestende impact van HIV/aids en andere overdraagbare ziekten op het menselijk lijden en op de economische en sociale ontwikkeling en derhalve ook op de inspanningen op het gebied van armoedebestrijding. Het voorstel van de secretaris-generaal van de VN om een wereldfonds ter bestrijding van HIV/aids op te richten wordt daarom ten zeerste toegejuicht. De Commissie en de lidstaten zullen onderzoeken hoe ze dit initiatief het beste kunnen ontwikkelen." De Commissie neemt actief deel aan de onderhandelingen over de modaliteiten en alle kwesties die betrekking hebben op dit fonds. Er zijn een aantal punten die wij van belang achten. Ik zal ze een voor een behandelen, waarbij ik zal citeren uit een speech die ik over dit onderwerp heb gegeven tijdens de MOL-Conferentie op 16 mei.
In de eerste plaats willen we dat een aantal voorwaarden en principes wordt vervuld. Ik zal er slechts een paar noemen. Ten eerste moeten donoren nieuwe en bijkomende middelen beschikbaar stellen over een lange periode. De Commissie heeft geen toegang tot extra middelen. We hebben een welomlijnd budget. De Commissie kan geen directe belastingen heffen, zoals u allemaal weet. Voor bijkomende middelen moet men dus aankloppen bij de politieke besluitvormers die over de belastingen gaan, niet bij ons.
Ten tweede moeten de OESO-landen maatregelen nemen om een eerlijk deel van de globale financiële last voor de vermindering van armoede en ziekten voor hun rekening te nemen.
Ten derde zijn wij geen voorstander van fondsen voor één doel, maar pleiten we voor een brede aanpak die gericht is op de bestrijding van de drie voornaamste overdraagbare ziekten: malaria, tuberculose en HIV/aids.
Ten vierde zullen we blijven wijzen op de noodzaak landen zelf de programma's te laten beheren, onze acties te integreren in nationale ontwikkelingsstrategieën en de ontwikkeling van gezondheidsstelsels, ze ter plekke doeltreffend te coördineren en ervoor te zorgen dat preventiemaatregelen op de voorgrond blijven staan. Dat is van cruciaal belang. Als al deze aspecten niet worden bevorderd door een fonds, dient het nergens toe. De vraag is of het bijdraagt aan een betere levering van de hulp. We hebben al genoeg zinloze donoracties gehad. Als het antwoord op deze vraag niet duidelijk "ja" is, zal de oprichting van het fonds een dode mus zijn.
Ten vijfde moet het fonds openstaan voor bijdragen van alle belanghebbende partijen, zowel uit de openbare als de particuliere sector, en moet het ook acties buiten de openbare sector steunen.
Ten zesde moet de beheerstructuur van het fonds soepel en transparant zijn. Het beheer moet steunen op de fundamentele en multilateraal overeengekomen principes inzake gezondheidsbeleid van de Wereldgezondheidsorganisatie. De naleving van deze principes moet gegarandeerd zijn.
Ten zevende moet het fonds resultaatgericht zijn en niet gefocust op input."@nl2
"A resposta directa à pergunta sobre se a Comissão vai de facto contribuir com dinheiro para esse fundo é a seguinte: nesta fase ainda não temos uma resposta. Vou tentar explicar.
Oito: deverá ser prioritária a diminuição dos custos de transacção para os países.
Por último, desejo dizer que um fundo global não poderá ter êxito nem contará com o nosso apoio sem um compromisso da parte da indústria relativamente a um sistema global de fixação de preços por escalões.
Estas condições podem parecer muito exigentes, mas representam, de facto, o que é geralmente aceite em termos de política internacional, por todos partilhada nesta área. Seria um erro trágico organizar um fundo, que em princípio deverá ser um fundo para aquisições, para tipos de medicamentos especiais e dispendiosos. Hoje em dia, isto é algo com que todos mais ou menos concordamos. Mas não foi assim que a discussão sobre o fundo começou.
Até agora, grande parte da discussão tem sido significativa, mas por favor tenham em atenção que no que diz respeito à mobilização de verbas, nós actualmente nem sequer somos autorizados a fornecer financiamentos de base para organizações das Nações Unidas. Mesmo nos termos do novo regulamento financeiro, que esperamos vir a ter mas ainda não temos, não seremos autorizados a efectuar financiamentos de base normais, embora esperemos ser autorizados a conceder financiamento a organizações das Nações Unidas com base em programas. Este fundo, no entanto, não vai ser uma organização das Nações Unidas. Do que se trata aqui é de assegurar financiamento de base para este fundo.
Nada disto é tão fácil como poderá ser apresentado na imprensa, mas nós somos, na realidade, um agente muito activo no que respeita a contribuir para fazer deste fundo uma entidade significativa e bem organizada.
Na reunião do Conselho “Desenvolvimento” de 31 de Maio, fizemos uma declaração comum do Conselho e da Comissão sobre a proposta de um fundo global para a saúde. Vou citar um passo da primeira parte dessa declaração: “O Conselho e a Comissão registam com preocupação o impacto devastador que o HIV/SIDA e outras doenças transmissíveis têm sobre o sofrimento humano e sobre o desenvolvimento económico e social, e, consequentemente, também sobre os esforços desenvolvidos em prol da redução da pobreza. A proposta do SecretárioGeral da ONU de criação de um fundo global de luta contra o HIV/SIDA e a favor da saúde é, por isso, bemvinda. A Comissão e os EstadosMembros vão explorar a melhor maneira de desenvolver essa iniciativa”. A Comissão está a participar activamente nas negociações relativas às diferentes modalidades e a todas as questões que se prendem com esse fundo. Há diversos aspectos que consideramos importantes. Vou enumerálos, citando partes de um discurso que fiz sobre esta questão durante a Conferência dos Países Menos Avançados, no dia 16 de Maio.
Em primeiro lugar, há um conjunto de princípios ou condições que desejaríamos ver satisfeitos. Vou mencionar apenas alguns. Um: os doadores deverão disponibilizar recursos adicionais e novos recursos ao longo de um período de tempo alargado. A Comissão não tem acesso a recursos adicionais. Temos um orçamento específico. A Comissão, como todos sabem, não tem condições para lançar directamente impostos. São, de facto, os responsáveis políticos pela tomada de decisões que decidem em matéria de tributação quem pode providenciar recursos adicionais; nós não podemos.
Dois: os países da OCDE têm de tomar medidas para assumir uma parcela justa do encargo financeiro global de reduzir a pobreza e a doença.
Três: nós não apoiamos fundos de objectivo único e apelamos a uma abordagem mais vasta dirigida às três doenças transmissíveis mais graves – a malária, a tuberculose e o HIV/SIDA.
Quatro: continuaremos a levantar a questão da necessidade do sentido de propriedade nacional, da integração com estratégias de desenvolvimento nacional e desenvolvimento de sistemas de saúde, da coordenação efectiva no terreno e da manutenção dos esforços de prevenção na primeira linha. Isto é crucial. Se não houver um fundo que contribua para tudo isto, o fundo não adianta nada. Vem melhorar a execução da ajuda? Já tivemos manifestações sem conteúdo em número suficiente, conduzidas por doadores. Se a resposta à pergunta sobre a execução de ajuda não for um “sim” claro, a criação do fundo será qualquer coisa como atravessar um ribeiro só para ficar com os pés molhados.
Cinco: um fundo devia estar aberto a contributos de todas as partes interessadas, tanto do sector público como do sector privado, e devia apoiar acções que ultrapassassem o âmbito do sector público.
Seis: a estrutura responsável pela gestão dos fundos deverá ser leve e transparente. Na forma como o fundo é gerido deverão estar assegurados os princípios básicos de política de saúde da OMS, princípios que foram acordados a nível multilateral.
Sete: o fundo deve ser dirigido pelos resultados e não centrado sobre os dados de entrada."@pt11
"Det direkta svaret på frågan om huruvida kommissionen faktiskt kommer att bidra med pengar till denna fond är att vi just nu inte har något svar. Jag skall försöka förklara.
För det åttonde bör minskade transaktionskostnader för länderna vara en prioritet.
Jag vill slutligen säga att en global fond inte kan vara framgångsrik och inte kommer att få vårt stöd utan att industrin engagerar sig för ett globalt prissättningssystem med olika nivåer.
Dessa villkor kan verka mycket krävande, men de utgör faktiskt huvudströmningen av den delade internationella politiken inom detta område. Det vore ett tragiskt misstag att upprätta en fond som skall vara en upphandlingsfond för särskilda och dyra typer av läkemedel. Det här är något som vi i dag mer eller mindre är överens om. Men det var inte på detta sätt som diskussionen om fonden uppkom.
En stor del av diskussionen hittills har varit meningsfull, men var snälla och notera att när det gäller att få fram pengar så får vi i dag inte ens tillhandahålla finansiering av kärnverksamhet för FN-organisationer. Inte heller enligt den nya budgetförordningen, som vi hoppas få men som vi ännu inte har, kommer vi att tillåtas att utföra normal finansiering av kärnverksamhet, även om vi hoppas att vi skall tillåtas att tillhandahålla programbaserad finansiering för FN-organisationer. Denna fond kommer dock inte att vara en FN-organisation. Vad som nu gäller är att säkra finansiering av denna fonds kärnverksamhet.
Inget av detta är så enkelt som det kan framställas i media, men vi är i allt väsentligt en mycket aktiv deltagare när det gäller att bidra till att göra fonden till ett meningsfullt och välorganiserat organ.
Rådet och kommissionen gjorde ett gemensamt uttalande om förslaget till en världshälsofond vid rådets möte (biståndsfrågor) den 31 maj. Jag citerar från första delen i detta uttalande: "Rådet och kommissionen noterar med oro den förödande inverkan som hiv och aids och andra överförbara sjukdomar har för mänskligt lidande och för den ekonomiska och sociala utvecklingen och därmed också för ansträngningarna till fattigdomslindring. FN:s generalsekreterares förslag om att upprätta en global fond för hiv och aids och hälsa välkomnas därför helt och hållet. Kommissionen och medlemsstaterna kommer att undersöka hur detta initiativ bäst kan utvecklas." Kommissionen deltar aktivt i förhandlingarna om de villkor och frågor som rör denna fond. Det finns ett antal punkter som vi anser vara viktiga. Jag skall gå igenom dem, och citera från ett anförande som jag höll om denna fråga vid konferensen om de minst utvecklade länderna den 16 maj.
För det första skulle vi vilja att ett antal principer eller villkor uppfylls. Jag skall bara nämna några. För det första bör givare göra ytterligare och nya resurser tillgängliga under en längre tidsperiod. Kommissionen har inte tillgång till ytterligare resurser. Vi har en specifik budget. Kommissionen är inte i stånd att beskatta direkt, som ni alla vet. Så det är faktiskt de politiska beslutsfattare som beslutar om beskattning som kan tillhandahålla ytterligare resurser. Vi kan inte det.
För det andra måste OECD-länderna vidta åtgärder för att ta på sig en skälig del av den globala finansiella bördan med att minska fattigdom och sjukdomar.
För det tredje stöder vi inte en fond för ett enskilt ändamål utan vill ha ett brett tillvägagångssätt som inriktas på de tre största smittsamma sjukdomarna
malaria, tuberkulos och hiv och aids.
För det fjärde kommer vi att fortsätta att ta upp behovet av landägande, införlivande med nationella biståndsstrategier och utvecklingen av hälsosystem, effektiv samordning på fältet och av att förebyggande ansträngningar skall vara lättillgängliga. Detta är av största vikt. Om en fond inte bidrar till allt detta, så är fonden inte till någon hjälp alls. Förbättrar fonden då leveranserna? Vi har sett tillräckligt många tomma givardrivna manifestationer. Om svaret på frågan om leveranser inte är ett tydligt "ja", så vore inrättandet av fonden bara som att gå över ån för att blöta ner fötterna.
För det femte bör en fond vara öppen för bidrag från alla berörda parter, både offentliga och privata, och bör stödja handling utanför den offentliga sektorn.
För det sjätte bör fondens styrande strukturerna vara lättskötta och insynsvänliga. Världshälsoorganisationens grundläggande och multilateralt överenskomna principer om hälsopolitik bör tryggas när det gäller hur fonden sköts.
För det sjunde bör fonden vara resultatdriven i motsats till insatsinriktad."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Nielson,"8,10,3,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples