Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-06-12-Speech-2-123"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-06-12"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:AFSTEMNING4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010612.6.2-123"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-06-12-Speech-2-1244
lpv:speaker	lp:Georges Berthu4
lpv:spoken text	". La Commission nous propose aujourd’hui des réglementations contre la traite des êtres humains et l’exploitation sexuelle qu’on ne peut qu’approuver, en relevant toutefois qu’elles cachent une manœuvre moins louable sur les questions d’immigration clandestine. En effet, la Commission, fréquemment accusée d’utiliser les nouveaux pouvoirs d’initiative qu’elle tient du traité d’Amsterdam dans un sens trop favorable à l’immigration (propositions sur le regroupement familial et sur la protection temporaire notamment), cherche à se dédouaner en incluant dans la traite des êtres humains le trafic des personnes à des fins d’exploitation de leur travail. Elle prétend contribuer ainsi à lutter contre l’immigration clandestine. Mais en réalité, c’est un alibi. En regardant le texte de plus près, on s’aperçoit que l’approche choisie tend plutôt à désamorcer les mesures répressives. L’infraction de "traite des êtres humains pour exploiter leur travail", telle que décrite à l’article 1, n’exige pas le franchissement illégal d’une frontière, ce qui constitue pourtant le premier critère de l’immigration clandestine. Résultat : cette infraction est définie de manière floue, susceptible de recouvrir des cas très divers, et pas seulement l’immigration clandestine. Au prétexte de cette définition large, la personne qui fait l'objet du trafic est présentée par l’exposé des motifs de la Commission, comme une "victime". Il faut, pour qu’il y ait infraction, que cette victime ait subi une contrainte, ce qui ne correspond pas au cas d’immigrants clandestins, qui en général viennent volontairement. Dans ces conditions, ces prétendues dispositions contre l’immigration clandestine, noyées dans la lutte contre toutes sortes d’exploitations, y compris la pédopornographie, ne peuvent pas être efficaces. Elles ne servent qu’à fournir une contrepartie en trompe-l'œil à d’autres textes sur l’immigration qui, eux, sont bel et bien laxistes. Heureusement, les États membres, et notamment la France, ont utilisé le droit d’initiative qu’ils possèdent encore jusqu’au 1er mai 2004, pour faire d’autres propositions, plus précises, plus adaptées, donc plus efficaces : un projet de décision-cadre visant à renforcer le cadre pénal pour la répression de l’aide à l’entrée et au séjour irréguliers ; un projet de directive destiné à mieux définir l’aide à l’entrée, à la circulation et au séjour irréguliers ; un projet de directive sur la responsabilité des transporteurs d’immigrants illégaux. Si les États membres n’avaient pas pris ces initiatives de rééquilibrage, les textes actuels de la Commission n’auraient guère de sens, du moins pour ce qui concerne l’immigration clandestine."@fr6
lpv:spokenAs	member; NA (2001-01-31--2004-07-19)14 member; AFCO (1999-07-21--2002-01-14)14 vice-chair; Delegation for relations with Canada (1999-07-22--2002-01-14)14 unknown; Mouvement pour la France (2000-11-23--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Kommissionen foreslår os i dag nogle bestemmelser imod menneskehandel og seksuel udnyttelse, som man kun kan være enig i, idet man dog må konstatere, at de dækker over en mindre prisværdig manøvre, hvad angår spørgsmålene om illegal indvandring. Faktisk forsøger Kommissionen, som med jævne mellemrum beskyldes for at udnytte de nye initiativbeføjelser, som den har fået i henhold til Amsterdam-traktaten, på en måde, der favoriserer indvandringen lidt for meget (særligt forslag til familiesammenføring og til midlertidig opholdstilladelse), at rehabilitere sig ved at inkludere handel med personer med henblik på at udnytte deres arbejdskraft i menneskehandel. Den foregiver således at bidrage til bekæmpelsen af den illegale indvandring. Men i virkeligheden er det et alibi. Når man kigger teksten nærmere efter, opdager man, at den valgte indfaldsvinkel snarere ser ud til at uskadeliggøre de strafferetlige foranstaltninger. Overtrædelsen af "menneskehandel med henblik på (...) udnyttelse som arbejdskraft", som beskrevet i artikel 1, kræver ikke illegal grænseoverskridelse, hvilket ikke desto mindre er det første kriterium for illegal indvandring. Resultatet er, at denne overtrædelse er defineret meget svævende og kan komme til at dække meget forskellige sager, ikke blot illegal indvandring. Under dække af den brede definition præsenteres den person, der er genstand for menneskehandel, i Kommissionens begrundelse som et "offer". For at der er sket en overtrædelse, er det nødvendigt, at dette offer har været udsat for tvang, hvilket ikke er tilfældet med de illegale indvandrere, som generelt kommer frivilligt. Under disse omstændigheder kan de såkaldte bestemmelser imod illegal indvandring, som er druknet i bekæmpelsen af alle mulige former for udnyttelse, inklusive børnepornografi, ikke være effektive. De kan kun bruges til at levere en falsk modvægt til andre tekster om indvandring, der rent ud sagt er overdrevet forsonlige. Heldigvis har medlemsstaterne og især Frankrig brugt deres initiativbeføjelser, som de stadig har indtil den 1. maj 2004, til at stille andre forslag, som er mere præcise og bedre tilpassede og således mere effektive. Der foreligger et forslag til rammeafgørelse om styrkelse af de strafferetlige rammer med henblik på bekæmpelse af hjælp til ulovlig indrejse og ulovligt ophold; et forslag til direktiv om en bedre definition af hjælp til ulovlig indrejse og rejse samt ulovligt ophold; og et forslag til direktiv om transportselskabers ansvar for illegale indvandrere. Hvis medlemsstaterne ikke havde taget disse opvejende initiativer, ville Kommissionens nuværende tekster ikke give mening, i det mindste ikke hvad angår illegal indvandring."@da1 ". Die Kommission schlägt uns heute Regelungen zur Bekämpfung des Menschenhandels und der sexuellen Ausbeutung vor, die man nur billigen kann, wobei man allerdings feststellen muss, dass sich dahinter ein weniger lobenswertes Manöver zu Fragen der illegalen Einwanderung verbirgt. Hier versucht die Kommission, der häufig vorgeworfen wird, die ihr aus dem Vertrag von Amsterdam erwachsenden neuen Initiativbefugnisse in einem zu einwanderungsfreundlichen Sinne zu verwenden (besonders bei dem Vorschlag zur Familienzusammenführung und zum vorübergehenden Schutz), sich reinzuwaschen, indem sie in den Menschenhandel auch die illegale Beförderung von Personen zum Zwecke der Ausbeutung ihrer Arbeit einbezieht. Auf diese Weise meint sie zur Bekämpfung der illegalen Einwanderung beizutragen. In Wirklichkeit ist dies jedoch ein Alibi. Bei näherer Betrachtung des Textes stellt man fest, dass der gewählte Ansatz eher dazu tendiert, die Repressionsmaßnahmen zu entschärfen. Der Straftatbestand der „illegalen Beförderung von Personen zum Zwecke der Ausbeutung ihrer Arbeit“, wie in Artikel 1 beschrieben, setzt nicht zwangsläufig die illegale Überquerung einer Grenze voraus, was jedoch das Hauptkriterium der illegalen Einwanderung darstellt. Im Ergebnis ist dieser Straftatbestand undeutlich definiert und kann sehr unterschiedliche Fälle abdecken, nicht nur die illegale Einwanderung. Unter dem Vorwand dieser weitgefassten Definition wird die Person, die illegal befördert wird, in der Begründung der Kommission als „Opfer“ dargestellt. Damit ein Straftatbestand vorliegt, muss dieses Opfer einem Zwang ausgesetzt gewesen sein, was im Falle illegaler Einwanderer nicht zutrifft, die im Allgemeinen freiwillig kommen. Unter diesen Bedingungen können diese angeblichen Bestimmungen gegen die illegale Einwanderung, die in die Bekämpfung aller Art Ausbeutung eingebettet sind, einschließlich der Kinderpornographie, nicht effizient sein. Sie dienen nur dazu, ein täuschendes Gegenstück zu anderen Texten über die Einwanderung zu liefern, die schlichtweg lasch sind. Glücklicherweise haben die Mitgliedstaaten und insbesondere Frankreich, das Initiativrecht, das sie noch bis zum 1. Mai 2004 besitzen, genutzt, um andere Vorschläge zu unterbreiten, die präziser, passender und effizienter sind: einen Entwurf für einen Rahmenbeschluss zur Stärkung des strafrechtlichen Rahmens für die Bekämpfung der Beihilfe zur illegalen Einreise und zum unerlaubten Aufenthalt; einen Richtlinienentwurf zur genaueren Definition der Beihilfe zur illegalen Einreise und zum unerlaubten Aufenthalt, einen Richtlinienentwurf über die Verantwortung von Beförderungsunternehmen, die illegale Einwanderer in das Hoheitsgebiet der Mitgliedstaaten verbringen. Ohne diese ausgleichenden Initiativen der Mitgliedstaaten hätten die gegenwärtigen Texte der Kommission kaum einen Sinn, zumindest was die illegale Einwanderung betrifft."@de7 "Η Επιτροπή μας προτείνει σήμερα ορισμένες ρυθμίσεις κατά της εμπορίας ανθρώπων και της σεξουαλικής εκμετάλλευσης τις οποίες βεβαίως επιδοκιμάζουμε, επισημαίνοντας ωστόσο ότι καλύπτουν ένα λιγότερο αξιέπαινο χειρισμό, όσον αφορά τα ζητήματα της λαθρομετανάστευσης. Πράγματι, η Επιτροπή, η οποία συχνά κατηγορείται ότι χρησιμοποιεί τις νέες εξουσίας πρωτοβουλίας που της χορηγεί η Συνθήκη του Άμστερνταμ, κατά τρόπο υπερβολικά ευνοϊκό για τη μετανάστευση (προτάσεις για την επανένωση των οικογενειών και την προσωρινή προστασία κυρίως), επιζητεί να εξιλεωθεί, περιλαμβάνοντας στην εμπορία ανθρώπων το λαθρεμπόριο ανθρώπων με στόχο την εκμετάλλευση της εργασίας τους. Κατ’ αυτόν τον τρόπο συμβάλλει, όπως διατείνεται, στην καταπολέμηση της λαθρομετανάστευσης. Στην πραγματικότητα όμως πρόκειται για άλλοθι. Εξετάζοντας πιο προσεκτικά το κείμενο, διαπιστώνουμε ότι η προσέγγιση που έχει επιλεγεί μάλλον λειτουργεί ανασταλτικά για τα κατασταλτικά μέτρα. Το αδίκημα της “εμπορίας ανθρώπων με στόχο την εκμετάλλευση της εργασίας τους”, όπως περιγράφεται στο άρθρο 1, δεν απαιτεί την παράνομη διέλευση συνόρων, γεγονός που αποτελεί εντούτοις το πρώτο κριτήριο της λαθρομετανάστευσης. Αποτέλεσμα: η παράβαση αυτή ορίζεται αορίστως και καλύπτει έτσι πολλές και διάφορες περιπτώσεις, και όχι μόνο τη λαθρομετανάστευση. Με πρόσχημα τον ευρύ αυτό ορισμό, ο άνθρωπος που αποτελεί το αντικείμενο του λαθρεμπορίου παρουσιάζεται στην αιτιολογική έκθεση ως “θύμα”. Για να υπάρξει παράβαση, το εν λόγω θύμα θα πρέπει να έχει υποστεί κάποιον καταναγκασμό, πράγμα που δεν ισχύει στην περίπτωση των λαθρομεταναστών, που συνήθως έρχονται οικειοθελώς. Υπ’ αυτές τις συνθήκες, οι υποτιθέμενες αυτές διατάξεις κατά της λαθρομετανάστευσης, χαμένες μέσα στην πάλη κατά της εκμετάλλευσης σε όλες τις μορφές της, συμπεριλαμβανομένης της παιδικής πορνογραφίας, δεν μπορούν να είναι αποτελεσματικές, Ο ρόλος τους είναι απλώς να παρέχουν ένα κατα επίφαση αντιστάθμισμα σε κάποια άλλα κείμενα για τη μετανάστευση, τα οποία είναι σαφώς και ρητώς υπερβολικά επιεική. Ευτυχώς, τα κράτη μέλη, και κυρίως η Γαλλία, χρησιμοποίησαν το δικαίωμα της πρωτοβουλίας που εξακολουθούν να διαθέτουν ως την 1η Μαΐου 2004, για να υποβάλουν άλλες προτάσεις, πιο συγκεκριμένες, πιο κατάλληλες, άρα και πιο αποτελεσματικές: ένα σχέδιο απόφασης-πλαισίου που θα επιδιώκει να ενισχύσει το ποινικό πλαίσιο για την καταστολή της αρωγής για την παράνομη είσοδο και διαμονή· ένα σχέδιο οδηγίας που θα προσδιορίζει σαφέστερα την αρωγή για την παράνομη είσοδο, κυκλοφορία και διαμονή και ένα σχέδιο οδηγίας σχετικά με την ευθύνη των μεταφορέων λαθρομεταναστών. Αν τα κράτη μέλη είχαν υιοθετήσει αυτές τις πρωτοβουλίες εξισορρόπησης, τα παρόντα κείμενα της Επιτροπής δεν θα είχαν πια έννοια, όσον αφορά τη λαθρομετανάστευση τουλάχιστον."@el8 ". Today the Commission has put before us regulations against trafficking in human beings and sexual exploitation which we cannot but approve of, though at the same time noting that they hide a less praiseworthy objective concerning the issue of illegal immigration. In effect, the Commission, which is frequently accused of using its new powers of initiative, which it derives from the Treaty of Amsterdam, in a way that is too favourable towards immigration (in particular the proposals on reuniting families and on temporary protection), is seeking to clear its name by including, under the heading of trafficking in human beings, trafficking in human beings for the purpose of labour exploitation. It claims that this is a contribution to the campaign to halt illegal immigration. In reality, however, this is an alibi. If we examine the text more closely, we can see that the approach favoured by the Commission is to defuse the repressive measures. The offence of trafficking in human beings for the purpose of labour exploitation, as described in Article 1, does not require the illegal crossing of a border, and yet that is precisely the primary criterion in a case of illegal immigration. The result is that this offence is defined in a vague manner, so that it can cover very different types of cases, and not just illegal immigration. Under the pretext of this broad definition, the person who is the object of the trafficking is presented, in the Commission’s explanatory statement, as a ‘victim’. Therefore, in order for an offence to have been committed, that victim must have suffered a constraint, which does not correspond to the case of illegal immigrants, who generally come voluntarily. In these circumstances, these supposed provisions against illegal immigration, buried as they are in the campaign against exploitation of all kinds, including child pornography, cannot possibly be effective. They serve merely to provide a counterpart to other texts on immigration which are extremely lax. Fortunately, Member States, and in particular France, have used the powers of initiative which they still posses, until 1 May 2004, to put forward other proposals which are more precise, better targeted, and therefore more effective. There is a proposed framework decision aimed at reinforcing the penal code to stop the facilitation of unauthorised entry into and residence in the Union, a draft directive which seeks to improve the definition of ‘facilitation of unauthorised entry, movement and residence’, and a draft directive on hauliers’ liability if they carry illegal immigrants. If Member States had not taken these initiatives in order to restore the balance, the texts currently being proposed by the Commission would be more or less pointless, at least as far as illegal immigration is concerned."@en3 "(FR) La Comisión nos propone hoy reglamentaciones contra el tráfico de seres humanos y la explotación sexual que no podemos más que aprobar, señalando sin embargo que ambos ocultan una maniobra menos loable sobre las cuestiones de inmigración clandestina. Efectivamente, la Comisión, con frecuencia acusada de utilizar los nuevos poderes de iniciativa que detenta por el Tratado de Amsterdam en un sentido demasiado favorable a la inmigración (propuestas sobre el reagrupamiento familiar y sobre la protección temporal principalmente), intenta enmendarse incluyendo en el tráfico de seres humanos el tráfico de personas con fines de explotación de su trabajo. Pretende contribuir así a luchar contra la inmigración clandestina. Pero en realidad se trata de una coartada. Viendo el texto más de cerca, se puede percibir que el planteamiento elegido tiende más a vaciar las medidas represivas. La infracción de "tráfico de seres humanos para explotar su trabajo", tal como figura descrita en el artículo 1, no exige el paso ilegal de una frontera, lo que constituye sin embargo el primer criterio de la inmigración clandestina. Resultado: esta infracción queda definida de forma vaga, susceptible de incluir casos muy diversos, y no solamente la inmigración clandestina. Con el pretexto de esta amplia definición, la persona objeto del tráfico se presenta en la exposición de motivos de la Comisión como una "víctima". Es necesario, para que se produzca una infracción, que esta víctima haya sufrido una limitación, lo que no corresponde al caso de inmigrantes clandestinos que en general vienen voluntariamente. En estas condiciones, estas supuestas disposiciones contra la inmigración clandestina, ahogadas en la lucha contra todo tipo de explotación, incluida la pedopornografía, no pueden ser eficaces. No sirven más que para proporcionar una contrapartida engañosa a otros textos sobre la inmigración que son muy laxos. Afortunadamente, los Estados miembros, y principalmente Francia, han utilizado el derecho de iniciativa que poseen aún hasta el 1 de mayo de 2004 para hacer otras propuestas, más precisas, más adaptadas, y por tanto más eficaces: un proyecto de decisión marco orientado a reforzar el marco penal para la represión de la ayuda a la entrada y a la estancia irregulares; un proyecto de directiva destinado a definir mejor la ayuda en el momento de la entrada, en la circulación y en la estancia regulares; un proyecto de directiva sobre la responsabilidad de los transportistas de inmigrantes ilegales. Si los Estados miembros no hubieran adoptado estas iniciativas de reequilibrio, los actuales textos de la Comisión apenas hubieran tenido sentido, al menos en lo que respecta a la inmigración clandestina."@es12 ". Komissio esittää meille tänään ihmisten salakuljetuksen ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastaisia säännöksiä, jotka voimme vain hyväksyä, vaikka niihin sisältyy vähemmän suositeltava ajatus laittomaan maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä. Komissio, jota syytetään usein siitä, että se käyttää hyväkseen Amsterdamin sopimuksella sille myönnettyjä uusia aloitteentekovaltuuksia (joista esimerkkinä mainittakoon perheiden yhdistämistä ja etenkin väliaikaista turvaa koskevat esitykset), yrittää nyt nimittäin sovitella toimiaan sisällyttämällä ihmiskauppaan myös työvoiman hyväksikäyttöön tarkoitetun ihmiskaupan. Komissio väittää edistävänsä siten laittoman maahanmuuton torjuntaa. Tämä on tosiasiassa kuitenkin vain alibi. Jos tekstiä tarkastellaan lähemmin, huomataan, että valitulla lähestymistavalla pyritään lähinnä peittelemään tukahduttavia toimia. Jotta 1 artiklassa kuvailtu "työvoiman hyväksikäyttöön tarkoitettu ihmiskauppa" täyttäisi rikoksen tunnusmerkit, se ei edellytä rajojen laitonta ylitystä, mikä on kuitenkin laittoman maahanmuuton tärkein kriteeri. Tulos: rikkomus on kuvailtu epämääräisesti ja se voi koskea hyvinkin erilaisia tapauksia, eikä ainoastaan laitonta maahanmuuttoa. Väljän tulkinnan varjolla ihmiskaupan kohteena olevia henkilöitä pidetään komission tekstin perusteluosassa "uhreina". Jotta rikoksen tunnusmerkit täyttyisivät, uhrin on täytynyt kokea pakottamista, mikä ei taas päde laittomiin maahanmuuttajiin, jotka tulevat yleensä omaehtoisesti. Näin ollen nämä laittoman maahanmuuton torjuntaan väitetysti pyrkivät säännökset eivät voi olla tehokkaita, koska niillä pyritään torjumaan kaikenlaista hyväksikäyttöä, myös lapsipornografiaa. Niillä pyritään vain saamaan aikaan valheellinen vastine muille maahanmuuttoteksteille, jotka nekin ovat kovin hölliä. Onneksi jäsenvaltiot ja etenkin Ranska ovat käyttäneet aloiteoikeuttaan – joka niillä on vielä 1. toukokuuta 2004 asti – voidakseen tehdä muita, täsmällisempiä ja asianmukaisempia ja siten tehokkaampia ehdotuksia, joista voidaan mainita seuraavat: puitepäätösluonnos rikosoikeudellisten puitteiden vahvistamisesta laittomassa maahan tulossa ja maassa oleskelussa avustamisen ehkäisemiseksi; direktiiviluonnos laittomassa maahantulossa, liikkumisessa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelystä; direktiiviluonnos laittomia maahanmuuttajia kuljettavien henkilöiden vastuusta. Jos jäsenvaltiot eivät olisi tehneet näitä tilanteen tasapainottamiseen pyrkiviä aloitteita, ei komission nykyisillä teksteillä, ei ainakaan laitonta maahanmuuttoa koskevilla, olisi juurikaan merkitystä."@fi5 "La Commissione ci propone oggi delle regolamentazioni contro la tratta di esseri umani e lo sfruttamento sessuale alle quali non ci si può esimere di aderire pur rilevando che nascondono una manovra meno lodevole sulla problematica dell’immigrazione clandestina. In realtà, la Commissione speso accusata di utilizzare i nuovi poteri d’iniziativa che le derivano dal Trattato di Amsterdam in senso troppo favorevole all’immigrazione (segnatamente: proposte sul ricongiungimento famigliare e sulla protezione temporanea), tenta di riabilitarsi includendo nella tratta di esseri umani la tratta di persone ai fini di sfruttamento lavorativo. Pretende in tal modo di lottare contro l’immigrazione clandestina. In realtà, si tratta di un alibi. Se si esamina il testo più attentamente ci si accorge che l’impostazione scelta tende piuttosto a disinnescare le misure repressive. L’infrazione di “tratta di esseri umani per sfruttamento lavorativo”, come descritto nell’articolo 1, non richiede il passaggio illegale di una frontiera, che è però il primo criterio di immigrazione clandestina. Risultato: tale infrazione è definita in modo vago, soggetta a coprire casi molto diversi e non soltanto l’immigrazione clandestina. Col pretesto di questa ampia definizione, nelle motivazioni della Commissione la persona oggetto di tratta è presentata come una “vittima”. Perché ci sia infrazione bisogna che la persona abbia subito una coercizione e questo non corrisponde al caso di immigranti clandestini che generalmente emigrano volontariamente. A tali condizioni, queste pretese disposizioni contro l’immigrazione clandestina, naufragano nella lotta contro ogni tipo di sfruttamento, compresa la pornografia infantile, e non possono essere efficaci. Servono unicamente a fornire una contropartita ingannevole per altri testi sull’immigrazione che invece sono bellamente lassisti Per fortuna, gli Stati membri, in particolare la Francia, hanno fatto uso del diritto d’iniziativa che viene loro riconosciuto fino al 1° maggio 2004, per presentare altre proposte, più precise, più adatte, quindi più efficaci: un progetto di decisione quadro volto a rafforzare l’ambito penale per la repressione del favoreggiamento all’entrata e al soggiorno irregolari; un progetto di direttiva destinato a definire meglio il favoreggiamento all’entrata, alla circolazione e al soggiorno irregolari; un progetto di direttiva sulla responsabilità dei trasportatori di immigranti illegali. Se gli Stati membri non avessero preso tali iniziative di riequilibrio, i testi attuali della Commissione non avrebbero alcun senso, per lo meno per quanto attiene all’immigrazione clandestina."@it9 ". Today the Commission has put before us regulations against trafficking in human beings and sexual exploitation which we cannot but approve of, though at the same time noting that they hide a less praiseworthy objective concerning the issue of illegal immigration. In effect, the Commission, which is frequently accused of using its new powers of initiative, which it derives from the Treaty of Amsterdam, in a way that is too favourable towards immigration (in particular the proposals on reuniting families and on temporary protection), is seeking to clear its name by including, under the heading of trafficking in human beings, trafficking in human beings for the purpose of labour exploitation. It claims that this is a contribution to the campaign to halt illegal immigration. In reality, however, this is an alibi. If we examine the text more closely, we can see that the approach favoured by the Commission is to defuse the repressive measures. The offence of trafficking in human beings for the purpose of labour exploitation, as described in Article 1, does not require the illegal crossing of a border, and yet that is precisely the primary criterion in a case of illegal immigration. The result is that this offence is defined in a vague manner, so that it can cover very different types of cases, and not just illegal immigration. Under the pretext of this broad definition, the person who is the object of the trafficking is presented, in the Commission’s explanatory statement, as a ‘victim’. Therefore, in order for an offence to have been committed, that victim must have suffered a constraint, which does not correspond to the case of illegal immigrants, who generally come voluntarily. In these circumstances, these supposed provisions against illegal immigration, buried as they are in the campaign against exploitation of all kinds, including child pornography, cannot possibly be effective. They serve merely to provide a counterpart to other texts on immigration which are extremely lax. Fortunately, Member States, and in particular France, have used the powers of initiative which they still posses, until 1 May 2004, to put forward other proposals which are more precise, better targeted, and therefore more effective. There is a proposed framework decision aimed at reinforcing the penal code to stop the facilitation of unauthorised entry into and residence in the Union, a draft directive which seeks to improve the definition of ‘facilitation of unauthorised entry, movement and residence’, and a draft directive on hauliers’ liability if they carry illegal immigrants. If Member States had not taken these initiatives in order to restore the balance, the texts currently being proposed by the Commission would be more or less pointless, at least as far as illegal immigration is concerned."@lv10 "De Commissie doet ons vandaag voorstellen voor de reglementering van de strijd tegen mensenhandel en seksuele uitbuiting. Wij zijn daar natuurlijk voor, maar toch moeten wij erop wijzen dat daar minder lovenswaardig pogingen achter schuil gaan, pogingen die verband houden met het vraagstuk van de clandestiene immigratie. Vaak wordt de Commissie verweten dat zij de nieuwe initiatiefrechten die haar met het Verdrag van Amsterdam zijn toegekend, op een voor immigranten overdreven gunstige manier gebruikt. Ik noem hier met name de voorstellen voor gezinshereniging en tijdelijke bescherming. Nu probeert de Commissie zich te rehabiliteren door ook de handel in personen met het oog op de uitbuiting van hun arbeid, onder mensenhandel te laten vallen. Aldus pretendeert zij bij te dragen aan de bestrijding van illegale immigratie. Dit is in werkelijkheid echter een alibi. Als men de tekst goed leest, stelt men vast dat de daarin gekozen aanpak in feite tot doel heeft de repressieve maatregelen terug te draaien. De overtreding “handel in mensen om hun arbeid uit te buiten”, zoals in artikel 1 beschreven staat, veronderstelt geen illegale grensoverschrijding, ofschoon dit juist het hoofdcriterium is voor illegale immigratie. De formulering van deze overtreding is dan ook bijzonder vaag en kan van toepassing zijn op talrijke gevallen, en niet alleen op clandestiene immigratie. Aan de hand van deze ruime definitie wordt iemand die onderwerp was van handel, in de toelichting van de Commissie gepresenteerd als “slachtoffer”. Opdat echter van overtreding sprake kan zijn, moet het slachtoffer onderwerp zijn geweest van dwang, hetgeen niet geldt voor clandestiene immigranten die normaliter vrijwillig komen. Deze zogenaamde maatregelen ter bestrijding van illegale immigratie worden aldus op een hoop gegooid met maatregelen ter bestrijding van allerlei uitbuitingen, met inbegrip van kinderpornografie, en zullen geen effect kunnen sorteren. Daarmee wil men enkel zand in de ogen strooien om de aandacht af te leiden van andere teksten betreffende immigratie waarin bijna alles door de vingers wordt gezien. Gelukkig hebben de lidstaten, en met name Frankrijk, gebruik gemaakt van het initiatiefrecht dat zij tot 1 mei 2004 hebben en andere voorstellen gedaan, voorstellen die nauwkeuriger, beter aangepast en dus efficiënter zijn. Ik noem hier het ontwerp voor een kaderbesluit inzake de versterking van het strafrechtelijk kader voor repressie van hulp bij illegale binnenkomst en verblijf; de ontwerprichtlijn waarmee een betere definitie wordt gegeven van hulp bij illegale binnenkomst, verkeer en verblijf, en de ontwerprichtlijn betreffende de verantwoordelijkheid van vervoerders van illegale immigranten. Als de lidstaten deze initiatieven niet hadden genomen en daarmee het evenwicht niet hadden hersteld, zouden de huidige teksten van de Commissie zo goed als zinloos zijn geweest, tenminste wat illegale immigratie betreft."@nl2 "A Comissão propõe­nos hoje regulamentações contra o tráfico de seres humanos e a exploração sexual que não podemos deixar de aprovar, realçando no entanto que escondem uma manobra menos louvável sobre as questões relativas à imigração clandestina. Com efeito, a Comissão, frequentemente acusada de utilizar os novos poderes de iniciativa que lhe são conferidos pelo Tratado de Amesterdão num sentido demasiado favorável à imigração (nomeadamente propostas sobre o reagrupamento familiar e sobre a protecção temporária), tenta reabilitar­se incluindo no tráfico de seres humanos o tráfico das pessoas para fins de exploração do seu trabalho. Pretende assim contribuir para a luta contra a imigração clandestina. Na prática, não passa de um alibi. Analisando o texto de mais perto, apercebemo­nos de que a abordagem escolhida visa sobretudo neutralizar as medidas repressivas. A infracção de "tráfico de seres humanos para a exploração do seu trabalho", como descrita no artigo 1º, não exige a passagem ilegal de uma fronteira, o que constitui no entanto o primeiro critério da imigração clandestina. Resultado: esta infracção é definida de forma pouco nítida, susceptível de abarcar casos muitos distintos, e não apenas a imigração clandestina. Com o pretexto desta definição vaga, a pessoa que é objecto do tráfico é apresentada na exposição de motivos da Comissão como uma "vítima". Para que haja infracção, é preciso que essa vítima tenha estado sujeita a uma pressão, coisa que não corresponde ao caso dos imigrantes clandestinos, que, de uma forma geral, vêm voluntariamente. Nestas condições, estas pretensas disposições contra a imigração clandestina, misturadas com a luta contra todo o tipo de explorações, incluindo a pedopornografia, não podem ser eficazes. Apenas servem para fornecer uma contrapartida de encher o olho a outros textos sobre a imigração que, pelo seu lado, são de facto laxistas. Felizmente, os Estados­Membros, e nomeadamente a França, utilizaram o direito de iniciativa de que dispõem ainda até 1 de Maio de 2004 para apresentar outras propostas, mais concretas, mais adequadas, e portanto mais eficazes: um projecto de decisão­quadro que visa reforçar o quadro penal no que respeita à ajuda à entrada e à estadia ilegais; um projecto de directiva destinado a definir melhor a ajuda à entrada, à circulação e à estadia ilegais; e um projecto de directiva sobre a responsabilidade dos transportadores de imigrantes ilegais. Se os Estados­Membros não tivessem tomado estas iniciativas de reequilíbrio, os actuais textos da Comissão não teriam qualquer sentido, pelo menos no que respeita à imigração clandestina."@pt11 "Kommissionen föreslår i dag regler mot människohandel och sexuellt utnyttjande som man naturligtvis måste godkänna, men man måste samtidigt notera att de döljer en mindre lovvärd manöver när det gäller illegal invandring. Kommissionen som ofta anklagats för att använda den nya initiativrätten från Amsterdamfördraget i en riktning som är alltför positiv till immigrationen (bl. a. förslag om familjeåterförening och tillfälligt skydd, bl.a.) försöker att rentvå sig genom att i människohandeln införliva handel med människor för att utnyttja dem som arbetskraft. Kommissionen påstår sig därmed kämpa mot den illegala invandringen. Men i verkligheten är det ett alibi. När man tittar närmare på texten upptäcker man att det synsätt som valts snarare tenderar att desarmera repressiva åtgärder. Brottet med ”människohandel för att arbetsmässigt exploatera dem”, såsom beskrivs i artikel 1, kräver inte att en gräns överskrids illegalt, vilket ändå är ett första kriterium för illegal handel. Resultat: brottet definieras på ett luddigt sätt för att kunna omfatta många olika fall, och inte bara den illegala invandringen. Med denna vida definition som förevändning presenteras den person som är föremål för handeln i kommissionens motivering som ett ”offer”. För att ett brott skall föreligga måste offret ha utsatts för tvång, vilket inte är fallet med illegala invandrare som i allmänhet kommer frivilligt. Under sådana förhållanden kan dessa föregivna bestämmelser mot den illegala invandringen, kvävda i kampen mot allt slags utnyttjande inbegripet barnpornografi, inte vara effektiva. De tjänar bara som bedräglig ersättning för andra texter om immigrationen som faktiskt är överdrivet liberala. Lyckligtvis har medlemsstaterna, däribland Frankrike, utnyttjat initiativrätten, som de fortfarande har fram till den 1 maj 2004, för att lämna andra förslag som är mer precisa, mer anpassade, och därmed effektivare: ett förslag till rambeslut som syftar till att förstärka den straffrättsliga ramen för att bestraffa stöd till att illegalt komma in och vistas i ett annat land; ett förslag till direktiv avsett att bättre definiera hjälp att komma in, röra sig och vistas illegalt i ett land; ett förslag till direktiv om ansvaret för dem som illegalt transporterar invandrare. Om medlemsstaterna inte hade tagit dessa initiativ för att återställa jämvikten skulle kommissionens nuvarande texter knappast ha någon innebörd, åtminstone vad gäller illegal invandring."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Berthu (NI ),"12,6 "par écrit"6 "por escrito."12 "trompe-l’oeil"10,3

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph