Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-06-12-Speech-2-069"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010612.4.2-069"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Herr Präsident, Herr Kommissar, meine sehr geehrten Damen und Herren! Bei unseren Bemühungen um Offenheit, Klarheit und Transparenz beim Tierfutter nähern wir uns Stück für Stück dem Kernpunkt des Ganzen, nämlich der Frage: Was darf letztendlich im Tierfutter sein, und was ist verboten?
Herr Kommissar Byrne, Sie haben im Zusammenhang mit der BSE-Krise die klare Aussage getroffen, dass tierisches Material, das nicht für den menschlichen Verzehr geeignet ist, auch nicht zur Herstellung von Tierfutter zugelassen werden darf. Das ist eigentlich die logische Konsequenz, wenn wir um den Kreislauf der Nahrungsmittelkette wissen. Ich danke der Kommission für ihren dezidierten Vorschlag, der die tierischen Nebenprodukte in drei Kategorien aufteilt. Viel einfacher wäre es gewesen, gleich alle zu verbieten. Diesen Weg hat beispielsweise die deutsche Bundesregierung gewählt. Die EU aber geht hier meiner Meinung nach den vernünftigeren Weg, wenngleich - wir wissen es - es auch der schwierigere Weg ist. Die Materialien der drei Kategorien müssen nämlich nachweislich getrennt erfasst, gelagert, behandelt und vermarktet werden. Nach unseren Erfahrungen setzt eine solche Vorgabe auch Kontrollen voraus.
Die Berichterstatterin bringt hier die Formulierung aus der Richtlinie zu den Futtermittelkontrollen in der Europäischen Union wieder ein, die wir in keiner Weise unterschreiten dürfen, nämlich dass Sachverständige der Kommission in Zusammenarbeit mit den Behörden in den Mitgliedstaaten Kontrollen vor Ort durchführen können. Das Ergebnis rechtfertigt den Aufwand, das Ergebnis nämlich, dass wertvolle Nährstoffträger nicht einfach vernichtet, sondern gebrauchsfähig eingesetzt werden - das gilt auch für die Küchenabfälle -, dass auf der anderen Seite verworfen und vernichtet wird, was nicht in die Nahrungsmittelkette gehört. Eines ist klar: Sicherstellen müssen wir, dass Futter entsprechend den Tieren eingesetzt wird, das heißt, wir sind gegen den Kannibalismus. Auch das muss mit Kontrollen verhindert werden.
Ich danke Frau Paulsen für ihren Bericht, der den Kommissionsvorschlag in wichtigen Dingen noch mehr konkretisiert, und ich hoffe auf eine klare Unterstützung der Kolleginnen und Kollegen."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, mine damer og herrer, i vores bestræbelser på at opnå åbenhed, klarhed og gennemsigtighed i forbindelse med dyrefoder nærmer vi os skridt for skridt det centrale punkt i hele sagen, nemlig spørgsmålet om, hvad der i sidste ende må være i dyrefoder, og hvad der er forbudt.
Hr. kommissær Byrne, i forbindelse med BSE-krisen kom De med den klare udtalelse, at animalsk materiale, som ikke er egnet til menneskeføde, heller ikke må tillades til fremstilling af dyrefoder. Det er egentlig den logiske konsekvens, når vi kender kredsløbet i fødevarekæden. Jeg takker Kommissionen for dens klare forslag, som opdeler de animalske biprodukter i tre kategorier. Det ville have været meget lettere at forbyde dem alle på en gang. Det er den vej, som f.eks. den tyske regering har valgt. EU har imidlertid efter min mening valgt en mere fornuftig vej, selv om det - det er vi klar over - også er den vanskeligste vej. Materialerne i de tre kategorier skal nemlig registreres, lagres, behandles og markedsføres separat, og det skal kunne dokumenteres. Efter vores erfaringer kræver en sådan bestemmelse også kontrol.
Ordføreren genoptager her formuleringen fra direktivet om foderstofkontrol i EU, som vi på ingen måde må underbyde, nemlig at sagkyndige fra Kommissionen i samarbejde med myndighederne i medlemsstaterne kan gennemføre kontroller på stedet. Målet helliger midlet, nemlig det mål, at værdifulde næringsmidler ikke bare bliver destrueret, men anvendes - det gælder også for køkkenaffald - og at man på den anden side kasserer og destruerer det, som ikke hører hjemme i fødevarekæden. En ting er klar, nemlig at vi må sikre, at foder anvendes korrekt i forhold til dyrene, det vil sige, at vi er imod kannibalisme. Også det må forhindres ved hjælp af kontroller.
Jeg takker fru Paulsen for hendes betænkning, som konkretiserer kommissionsforslaget på vigtige punkter, og jeg håber på klar støtte fra kollegerne."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, με τις προσπάθειές μας για ειλικρίνεια, σαφήνεια και διαφάνεια όσον αφορά τις ζωοτροφές πλησιάζουμε λίγο-λίγο τον πυρήνα του όλου προβλήματος, δηλαδή το ερώτημα: τι επιτρέπεται τελικά να εμπεριέχεται στις ζωοτροφές και τι απαγορεύεται;
Επίτροπε κύριε Byrne, προβήκατε όσον αφορά την κρίση της ΣΕΒ σε μια σαφή δήλωση, ότι δηλαδή τα ζωικά υλικά τα οποία δεν είναι κατάλληλα για να καταναλωθούν από τον άνθρωπο δεν επιτρέπεται να χρησιμοποιούνται ούτε για την παραγωγή ζωοτροφών. Αυτό εξάλλου είναι ένα λογικό επακόλουθο όταν μάλιστα γνωρίζουμε τον κύκλο της διατροφικής αλυσίδας. Ευχαριστώ την Επιτροπή για την αποφασιστική της πρόταση, η οποία διαχωρίζει τα ζωικά υποπροϊόντα σε τρεις κατηγορίες. Πολύ απλούστερο θα ήταν να απαγορευτούν πάραυτα όλα αυτά. Αυτή την πορεία επέλεξε για παράδειγμα η γερμανική ομοσπονδιακή κυβέρνηση. Η ΕΕ ωστόσο επέλεξε κατά τη γνώμη μου έναν πιο λογικό δρόμο, μολονότι – το γνωρίζουμε αυτό – είναι ένας πιο δύσκολος δρόμος. Τα υλικά των τριών κατηγοριών πρέπει εν τέλει αποδεδειγμένα να συλλέγονται, να αποθηκεύονται, να υποβάλλονται σε επεξεργασία και να πωλούνται ξεχωριστά. Με βάση τις εμπειρίες μας ένας τέτοιος στόχος προϋποθέτει επίσης τη διεξαγωγή ελέγχων.
Η εισηγήτρια επαναφέρει στο σημείο αυτό τις διατυπώσεις από την οδηγία σχετικά με τους ελέγχους στον τομέα της διατροφής των ζώων στην Ευρωπαϊκή Ένωση, τους οποίους δεν επιτρέπεται σε καμία περίπτωση να ελαττώσουμε, δηλαδή το να μπορούν οι εμπειρογνώμονες της Επιτροπής σε συνεργασία με τις υπηρεσίες στα κράτη μέλη να διεξάγουν ελέγχους επί τόπου. Το αποτέλεσμα δικαιολογεί το κόστος, το αποτέλεσμα δηλαδή του να μην εξαφανίζονται απλά πολύτιμα διατροφικά μέσα, αλλά να μπορούν να αξιοποιηθούν – αυτό ισχύει επίσης και για τα απορρίμματα από κουζίνες – από την άλλη όμως να διατίθεται στα απορρίμματα και να εξαφανίζεται ό,τι δεν ανήκει στη διατροφική αλυσίδα. Ένα είναι σαφές: πρέπει να διασφαλίσουμε ότι οι ζωοτροφές θα δίνονται ανάλογα με τα ζώα, αυτό σημαίνει ότι τασσόμαστε κατά του κανιβαλισμού. Και ο κανιβαλισμός πρέπει να παρεμποδιστεί με τους ελέγχους.
Ευχαριστώ την κ. Paulsen για την έκθεσή της, η οποία σε σημαντικά θέματα εξειδικεύει ακόμα περισσότερο την πρόταση της Επιτροπής και ευελπιστώ ότι θα τύχει πλήρους υποστήριξης από τους συναδέλφους."@el8
"Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, in our quest for openness, clarity and transparency in relation to animal feed, we are gradually edging closer to the heart of this entire matter, namely the question of which substances are ultimately permissible in animal feed and which are prohibited.
Commissioner Byrne, in connection with the BSE crisis, you hit the nail on the head when you stated that animal material which is not fit for human consumption must not be authorised for use in the production of animal feed either. Anyone who is familiar with the functioning of the food chain will surely see the logic of this principle. I thank the Commission for its firm proposal dividing animal by-products into three categories. It would have been far simpler to prohibit them all without further ado. That approach has been adopted by the German Federal Government, for example. The EU, however, has taken the more prudent path, in my opinion, even if it is the more difficult path, as we are all aware. This difficulty lies in the fact that the materials in the three categories must be registered, stored, processed and marketed separately and that evidence of these operations must be kept. In our experience, such a requirement presupposes the establishment of an inspection system.
The rapporteur has reintroduced the formulation from the Directive fixing the principles governing the organisation of official inspections in the field of animal nutrition in the EU, and there is a minimum standard here that we must not undercut, namely the principle that experts from the Commission may conduct on-the-spot inspections in cooperation with the authorities in the Member States. The end justifies the means, the end being that valuable nutrient sources are not simply destroyed but used for a useful purpose – this applies to kitchen waste too – while anything that has no place in the food chain is rejected and destroyed. One thing is clear: we must ensure that appropriate feed mixes are used for each species; in other words, we are opposed to cannibalism. This is also something that inspections will have to prevent.
My thanks are due to Mrs Paulsen for her report, which makes the Commission proposal even more specific on several important points, and I hope that the ladies and gentlemen of the House will give it their emphatic support."@en3
". – (DE) Señor Presidente, señor Comisario, Señorías, en nuestros esfuerzos por lograr claridad y transparencia en los alimentos para los animales nos acercamos paulatinamente al meollo central de todo este asunto, es decir, a la cuestión de qué puede haber a la postre en estos alimentos y qué es lo que se debe prohibir.
Señor Comisario Byrne, en relación con la crisis de la EEB usted ha realizado la nítida declaración de que el material animal que no es adecuado para el consumo humano tampoco debe permitirse para la producción de forrajes animales. Esta es la consecuencia lógica si nos preocupamos por la circulación de la cadena alimentaria. Felicito a la Comisión por su decidida propuesta que divide los subproductos animales en tres categorías. Habría sido mucho más sencillo prohibirlas todas. Esta es la vía que ha elegido, por ejemplo, el Gobierno Federal alemán. Sin embargo, creo que la UE ha elegido aquí la vía más razonable aunque sabemos que es más difícil. Los materiales de las tres categorías se tienen que registrar, almacenar, tratar y comercializar por separado. Según nuestras experiencias, una tarea de este tipo presupone también controles.
La ponente introduce de nuevo aquí la formulación de la directiva sobre los controles de alimentos para animales en la Unión Europea, que no debemos dejar de cumplir exactamente bajo ningún concepto; me refiero a que expertos de la Comisión junto con las autoridades de los Estados miembros puedan ejercer controles
. El resultado justifica el esfuerzo. El resultado consiste en que unos valiosos componentes alimenticios no se destruyan sencillamente sino que se empleen adecuadamente –lo que es también aplicable a los desperdicios de las cocinas-, y que por otro lado se rechace y destruya lo que no pertenece a la cadena alimenticia. Una cosa está clara: debemos garantizar que los alimentos sean adecuados a los animales, es decir, que estamos contra el canibalismo. Esto se debe impedir también con controles.
Muchas gracias a la Sra. Paulsen por su informe que concretiza aún más la propuesta de la Comisión en cuestiones importantes y espero también un apoyo claro de las y los colegas."@es12
".
Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, ponnistellessamme rehua koskevan avoimuuden, selvyyden ja läpinäkyvyyden puolesta lähestymme vähä vähältä koko asian ydintä, nimittäin kysymystä: mitä rehussa saa loppujen lopuksi olla ja mikä on kiellettyä?
Arvoisa komission jäsen Byrne, annoitte BSE-kriisin yhteydessä selvän lausunnon, jonka mukaan eläinperäistä ainesta, joka ei sovi ihmisravinnoksi, ei saa käyttää myöskään rehun valmistuksessa. Tämä on oikeastaan looginen johtopäätös, jos tiedämme jotakin elintarvikeketjun kiertokulusta. Kiitän komissiota sen päättäväisestä ehdotuksesta jakaa eläinten sivutuotteet kolmeen luokkaan. Olisi ollut paljon yksinkertaisempaa kieltää saman tien kaikki. Tälle tielle on lähtenyt esimerkiksi Saksan liittotasavallan hallitus. EU sen sijaan kulkee tässä minusta järkevämpää tietä, vaikka – senhän me tiedämme – se onkin myös vaikeampi tie. Kolmen eri luokan ainekset on nimittäin kerättävä, varastoitava, käsiteltävä ja markkinoitava todistettavasti erikseen. Tällainen määräys edellyttää kokemustemme mukaan myös valvontaa.
Esittelijä tuo tässä yhteydessä uudestaan esille rehun virallisen valvonnan järjestämistä Euroopan unionissa koskevan direktiivin muotoilun, jota vähempään emme millään muotoa saa tyytyä, nimittäin, että komission asiantuntijat voivat yhteistyössä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa suorittaa tarkastuksia paikan päällä. Tulos on sen hyväksi nähdyn vaivan arvoinen, nimittäin se tulos, että arvokkaita ravintoaineiden lähteitä ei pelkästään tuhota vaan että ne käytetään hyödyksi – tämä pätee myös kotitalousjätteisiin – ja että toisaalta heitetään pois ja tuhotaan se, mikä ei kuulu elintarvikeketjuun. On selvää, että meidän on varmistettava, että eläinrehu valitaan eläinlajin mukaan, ts., että vastustamme kannibalismia. Tämäkin täytyy estää tarkastuksin.
Kiitän Paulsenia hänen mietinnöstään, joka on tärkeissä kohdissa vielä komission ehdotusta selvempi, ja toivon kollegoilta selvää tukea."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, dans nos efforts pour aboutir à plus d'ouverture, de clarté et de transparence en ce qui concerne l'alimentation animale, nous mettons progressivement le doigt sur la question centrale de toute cette problématique, à savoir : que doit contenir l'alimentation animale et qu'est-ce qui doit être interdit ?
Monsieur le Commissaire Byrne, dans le contexte de la crise de l'ESB, vous avez clairement indiqué que les substances animales, qui ne sont pas destinées à la consommation humaine, ne devaient pas non plus servir à la fabrication d'alimentation animale. C'est en réalité la conséquence logique du cycle de la chaîne alimentaire que nous connaissons. Je remercie la Commission pour sa proposition résolue, qui répartit les sous-produits animaux en trois catégories. Il aurait été beaucoup plus simple de les interdire tous. C'est la voie qu'a par exemple choisi le gouvernement fédéral allemand. Cependant, l'Union européenne va à mon avis dans un sens plus raisonnable, même si - nous le savons - le chemin suivi est également plus ardu. En effet, les produits appartenant aux trois catégories sont à répertorier, stocker, traiter et commercialiser séparément et la preuve doit en être faite. D'après nos propres expériences, une telle réglementation suppose également la mise en place de contrôles.
Le rapporteur reprend ici la formulation choisie dans la directive sur les contrôles alimentaires dans l'Union européenne, dont nous ne pouvons en aucun cas diminuer la portée, à savoir que les experts de la Commission peuvent effectuer les contrôles sur place en coopération avec les autorités des États membres. La fin justifie les moyens, à savoir pour la fin que les substances nutritives de qualité ne soient pas tout simplement détruites, mais recyclées - cela vaut également pour les déchets ménagers -, et que d'un autre côté, soit rejeté et détruit tout ce qui ne rentre pas dans le cadre de la chaîne alimentaire. Une chose est sûre : nous devons nous assurer que l'alimentation donnée aux animaux est bien celle qui leur correspond. Nous sommes contre le cannibalisme. Les contrôles mis en place doivent également éviter d'en arriver là.
Je remercie Mme Paulsen pour son rapport, qui apporte une dimension encore plus concrète à la proposition de la Commission sur les points essentiels, et j'espère à cet égard recevoir un soutien sans ambiguïté de mes collègues."@fr6
".
Signor Presidente, onorevoli colleghi, proseguendo i nostri sforzi di apertura, chiarezza e trasparenza nel settore dei mangimi ci avviciniamo gradualmente al nucleo centrale dell’intera questione, ossia all’interrogativo: quali ingredienti possono essere autorizzati, in ultima analisi, nel mangime e quali devono essere vietati?
Signor Commissario Byrne, lei si è espresso con molta chiarezza a proposito della crisi della ESB, dicendo che i prodotti animali che non sono idonei a essere utilizzati per l’alimentazione umana non devono neppure essere autorizzati per l’alimentazione degli animali. Questa è, in effetti, la logica conseguenza sulla base delle conoscenze della catena alimentare. Ringrazio la Commissione per la sua proposta, che suddivide i sottoprodotti animali in tre categorie. Sarebbe stato molto più semplice vietare tutti e tre fin da subito. E’ questa la via adottata, ad esempio, dal governo federale tedesco. L’Unione europea, tuttavia, ha imboccato una via più ragionevole benché – come sappiamo – più difficile. I materiali delle tre categorie devono infatti venire registrati, immagazzinati, trattati e commercializzati separatamente e tutto ciò deve essere documentato. In base alle nostre esperienze una tale impostazione presuppone anche dei controlli.
La relatrice riporta a tale proposito la formulazione della direttiva sui controlli dei prodotti destinati all’alimentazione animale nell’Unione europea che non dobbiamo in alcun modo sminuire, ossia la facoltà di esperti della Commissione di effettuare controlli sul posto. Il risultato giustifica il dispendio di energie in collaborazione con le autorità degli Stati membri. Il risultato è che preziose sostanze nutritive non vengono semplicemente distrutte ma possono essere utilizzate in modo produttivo – lo stesso vale anche per i rifiuti alimentari domestici – mentre ciò che non appartiene alla catena alimentare viene smaltito e distrutto. Un dato è chiaro: dobbiamo garantire che il mangime venga somministrato in funzione del tipo di animale, ossia siamo contrari al cannibalismo. Anche questo deve essere impedito attraverso i controlli.
Ringrazio la onorevole Paulsen per la sua relazione che in alcuni punti importanti traduce in termini ancor più concreti la proposta della Commissione e spero che raccolga il chiaro appoggio dei colleghi."@it9
"Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, in our quest for openness, clarity and transparency in relation to animal feed, we are gradually edging closer to the heart of this entire matter, namely the question of which substances are ultimately permissible in animal feed and which are prohibited.
Commissioner Byrne, in connection with the BSE crisis, you hit the nail on the head when you stated that animal material which is not fit for human consumption must not be authorised for use in the production of animal feed either. Anyone who is familiar with the functioning of the food chain will surely see the logic of this principle. I thank the Commission for its firm proposal dividing animal by-products into three categories. It would have been far simpler to prohibit them all without further ado. That approach has been adopted by the German Federal Government, for example. The EU, however, has taken the more prudent path, in my opinion, even if it is the more difficult path, as we are all aware. This difficulty lies in the fact that the materials in the three categories must be registered, stored, processed and marketed separately and that evidence of these operations must be kept. In our experience, such a requirement presupposes the establishment of an inspection system.
The rapporteur has reintroduced the formulation from the Directive fixing the principles governing the organisation of official inspections in the field of animal nutrition in the EU, and there is a minimum standard here that we must not undercut, namely the principle that experts from the Commission may conduct on-the-spot inspections in cooperation with the authorities in the Member States. The end justifies the means, the end being that valuable nutrient sources are not simply destroyed but used for a useful purpose – this applies to kitchen waste too – while anything that has no place in the food chain is rejected and destroyed. One thing is clear: we must ensure that appropriate feed mixes are used for each species; in other words, we are opposed to cannibalism. This is also something that inspections will have to prevent.
My thanks are due to Mrs Paulsen for her report, which makes the Commission proposal even more specific on several important points, and I hope that the ladies and gentlemen of the House will give it their emphatic support."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte dames en heren, wat onze inspanningen betreft om openheid, duidelijkheid en transparantie omtrent diervoeding te creëren, naderen wij langzaam maar zeker de essentie van deze kwestie, namelijk de vraag: Wat mag er uiteindelijk wel in diervoeding zitten en wat is verboden?
Commissaris Byrne, in verband met de BSE-crisis heeft u duidelijk verklaard dat materiaal dat niet voor de menselijke consumptie geschikt is, ook niet voor de productie van diervoeding gebruikt mag worden. Dat is eigenlijk logisch als we de kringloop van de voedingsketen als uitgangspunt nemen. Ik dank de Commissie voor haar gedecideerde voorstel waarin de dierlijke bijproducten in drie categorieën ingedeeld worden. Het zou veel eenvoudiger zijn geweest om ze meteen allemaal te verbieden. Dat is de methode die bijvoorbeeld de Duitse regering gekozen heeft. De EU bewandelt naar mijn idee echter een zinvollere weg, hoewel dat tegelijkertijd – en daar zijn wij ons van bewust – ook de moeilijkste weg is. De materialen uit de drie categorieën moeten namelijk - aantoonbaar gescheiden - verkregen, opgeslagen, behandeld en in de handel gebracht worden. Gebaseerd op onze ervaringen kan een dergelijke procedure niet slagen zonder controles.
De rapporteur heeft in dit verslag weer de formulering uit de richtlijn inzake de levensmiddelencontrole opgenomen waar we in geen geval van af mogen wijken, namelijk dat deskundigen van de Commissie in samenwerking met nationale terzake bevoegde autoriteiten controles ter plaatse moeten kunnen uitvoeren. Het resultaat rechtvaardigt de extra inspanningen, omdat aan de ene kant waardevolle dragers van voedingsstoffen niet gewoonweg vernietigd worden, maar weer gebruikt kunnen worden – dat geldt ook voor keukenafval en etensresten - terwijl aan de andere kant zaken die niet in de voedingsketen thuishoren, worden afgekeurd en vernietigd. Een ding is duidelijk: We moeten ervoor zorgen dat dieren niet met hun eigen soortgenoten worden gevoerd, dat wil zeggen dat we tegen kannibalisme zijn. Ook daar moet via controles de hand aan worden gehouden.
Ik dank mevrouw Paulsen voor haar verslag, waarin het voorstel van de Commissie nog meer wordt geconcretiseerd. Ik hoop dat alle collega’s daaraan ook hun onvoorwaardelijke steun zullen betuigen."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhoras e Senhores Deputados, decorrente dos nosso empenho em prol da abertura, da clareza e da transparência em matéria de alimentação animal, estamos a aproximar-nos paulatinamente do cerne de todo o problema, que consiste na questão seguinte: afinal, o que é que pode integrar a alimentação animal e o que é proibido?
Senhor Comissário Byrne, no contexto da crise da BSE, o senhor proferiu a afirmação clara de que as matérias animais que são impróprias para o consumo humano também não devem ser autorizadas para o fabrico de alimentos para os animais. Essa é no fundo a consequência lógica, se estamos cientes do circuito da cadeia alimentar. Agradeço à Comissão a proposta decidida que apresentou, subdividindo os subprodutos animais em três categorias. Teria sido muito mais simples proibir logo todos eles. Foi esse o caminho seguido pelo Governo Federal alemão, por exemplo. A União Europeia, porém, envereda aqui por um caminho muito mais sensato, em meu entender, embora seja também o caminho mais difícil, como sabemos. É que as matérias de cada uma das três categorias têm de ser comprovadamente recolhidas, armazenadas, tratadas e comercializadas em separado. Segundo a nossa experiência, uma disposição dessa natureza também implica fiscalização.
A relatora volta a introduzir aqui a formulação constante da directiva relativa ao controlo dos alimentos para animais na União Europeia, que de qualquer forma é o mínimo que podemos exigir e que estipula que possam ser efectuadas fiscalizações
por peritos da Comissão, em cooperação com as autoridades dos Estados-Membros. O resultado justifica o trabalho, consistindo esse resultado em evitar a destruição pura e simples de nutrientes, tornando-os reutilizáveis – o que é válido também para as sobras de cozinha e de mesa –, e, por outro lado, em rejeitar e destruir aquilo que não é integrável na cadeia alimentar. Uma coisa está clara: há que assegurar que os alimentos para animais sejam utilizados de forma adequada aos animais que as ingerem, isto é, somos contrários ao canibalismo. Também importa impedir isso, através da fiscalização.
Agradeço à senhora deputada Paulsen o seu relatório, que torna ainda mais concreta a proposta da Comissão em pontos importantes, e espero um apoio claro dos colegas."@pt11
".
Herr talman, herr kommissionär, mina ärade damer och herrar! I våra ansträngningar för öppenhet, tydlighet och insyn i fråga om djurfoder närmar vi oss steg för steg kärnan i det hela, nämligen frågan om vad som till sist får finnas med i djurfoder, och vad som skall vara förbjudet.
Kommissionär Byrne, i samband med BSE-krisen uttalade ni klart och tydligt att animaliskt material som inte är lämpligt för mänsklig förtäring inte heller får tillåtas för att tillverka djurfoder. Detta är egentligen en logisk konsekvens när vi känner till näringskedjans kretslopp. Jag tackar kommissionen för dess ambitiösa förslag i vilket biprodukter från djur delas in i tre kategorier. Det hade varit mycket enklare att förbjuda allt på en gång. Denna väg har exempelvis den tyska förbundsregeringen valt. EU går här enligt min åsikt den mer förnuftiga vägen, även om
det vet vi
det också är en svårare väg. Produkterna i de tre kategorierna måste nämligen bevisligen åtskiljas, registreras, lagras, behandlas och marknadsföras. Enligt våra erfarenheter förutsätter en sådan riktlinje även kontroller.
Föredraganden tar här in formuleringen från direktivet om kontroll av foderprodukter i Europeiska unionen, och som vi inte på något sätt får underskrida, om att sakkunniga från kommissionen i samarbete med myndigheterna i medlemsstaterna skall kunna genomföra kontroller på ort och ställe. Resultatet rättfärdigar ansträngningen, resultatet blir att värdefulla näringskällor inte helt enkelt förstörs, utan tillsätts i användbart skick
det gäller även för köksavfall -, och att å andra sidan det slängs bort och förstörs som inte hör till näringskedjan. En sak är klar: Vi måste garantera att det foder används som är lämpligt för djuren, dvs. vi är emot kannibalism. Även detta måste förhindras med hjälp av kontroller.
Jag vill tacka fru Paulsen för hennes betänkande som i viktiga frågor konkretiserar kommissionsförslaget ytterligare, och jag hoppas på ett tydligt stöd från kollegerna."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Klaß (PPE-DE )"12,7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples