Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-31-Speech-4-081"
| Predicate | Value (sorted: none) |
|---|---|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Gisteren hebben we in deze vergaderzaal weer een mooi voorbeeld gezien van een van de methodes die in Europese aangelegenheden steeds weer gebruikt worden om de problemen te verdoezelen en om te vermijden dat ze in de publieke opinie aan de orde gesteld worden. In het debat over het Verdrag van Nice is vrijwel uitsluitend gesproken over “post-Nice”. Alle federalistische sprekers hebben zich achtereenvolgens in het strijdgewoel gemengd om de instelling te eisen van een “Conventie” tijdens de volgende Europese Raad van Laken onder het Belgische voorzitterschap (een voorzitterschap dat bepaald niet onwelwillend staat tegenover ultrafederalistische opvattingen). Deze “Conventie” zou de weg moeten vrijmaken voor een “grondwetgevend proces” dat zou moeten leiden tot een “federale Europese grondwet”, in 2004 aan te nemen door de Intergouvernementele Conferentie. De ratificatie van Nice wordt dus als een afgedane zaak beschouwd. Er wordt niet eens meer over gesproken. Met het debat over 2004 tracht men het debat over Nice naar de achtergrond te drukken, en zo zal het debat over 2010 ongetwijfeld gebruikt worden om een sluier te werpen over de discussie over het toekomstig project dat in 2004 ter ratificatie zal worden voorgelegd.
Het directe resultaat is dat vrijwel niemand over Nice gesproken heeft en dat het grote publiek in de lidstaten even slecht op de hoogte is als voorheen – behalve in Ierland, waar een referendum gehouden wordt – van de inhoud van een uiterst belangrijk Verdrag, dat in alle stilte ter ratificatie zal worden voorgelegd aan de nationale parlementen.
Wij hebben ons tegenverslag over het Verdrag van Nice gepubliceerd in een poging het debat in Frankrijk los te koppelen van deze tactiek van doodzwijgen. Er dient in het bijzonder op gewezen te worden dat het Verdrag van Nice als zodanig strijdig is met de geest en de letter van de Franse Grondwet, waarin de nationale soevereiniteit centraal staat.
Sommige bepalingen druisen zelfs regelrecht tegen dat beginsel van soevereiniteit in. Dat geldt bijvoorbeeld voor de volgende elementen: de invoering van een doelstelling inzake integratie voor de Unie en de Gemeenschap (artikel 43 van het Unie-Verdrag), de uniformisering van het statuut van de Europese afgevaardigden (artikel 190, lid 5 van het EG-Verdrag), de invoering van een statuut voor Europese politieke partijen (artikel 191 van het EG-Verdrag), de benoeming van de Commissie bij gekwalificeerde meerderheid (artikel 214, lid 2 van het EG-Verdrag), de goedkeuring bij gekwalificeerde meerderheid van bepaalde internationale overeenkomsten op het terrein van het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid (artikel 24 van het Unie-Verdrag), de nieuwe, bij meerderheidsbesluit genomen maatregelen met het oog op de invoering van de euro (artikelen 111 en 123, lid 4 van het EG-Verdrag), de communautarisering van de internationale handelsonderhandelingen inzake de diensten en de intellectuele eigendom (artikel 133 van het EG-Verdrag), de invoering van een communautaire bevoegdheid inzake de “modernisering van de sociale zekerheid” (artikel 137 van het EG-Verdrag) of de met tal van onduidelijkheden omgeven oprichting van een snelle militaire interventiemacht (artikel 17 van het Unie-Verdrag).
Het is onbegrijpelijk dat de Franse regering in het licht van deze feiten op dit moment zelfs niet overweegt de zaak aanhangig te maken bij de Constitutionele Raad."@nl2
|
| lpv:translated text |
"I går fick vi här i församlingen se ett bra exempel på en av de metoder som vanligen används i europeiska sammanhang för att dölja problem, och för att undvika att föra ut dem till den europeiska allmänheten. I debatten om Nicefördraget talade man nästan bara om "efter Nice". Alla federalistiska talare gick en efter en till storms för att kräva att det vid nästa möte i rådet, i Laeken under belgiskt ordförandeskap (just ett ordförandeskap som är gynnsamt inställt till ultrafederalism), skall inrättas ett "konvent", vilket skulle inleda en "konstituerande process" och utarbeta en "europeisk federal författning", som regeringskonferensen 2004 skulle uppmanas att anta. Därmed tas ratificeringen av Nicefördraget för given. Man diskuterar det inte ens. Debatten om 2004 jagar debatten om Nice på flykten, varefter debatten om 2010 utan tvekan inleds för att dölja det framtida projektet när det är dags för ratificering 2004.
Det omedelbart förestående resultatet är att praktiskt taget ingen talade om Nice och att allmänheten fortfarande är lika okunnig – förutom i Irland, där en folkomröstning äger rum – om innehållet i ett mycket viktigt fördrag som i smyg kommer att läggas fram i de nationella parlamenten för ratificering.
Vi publicerade vårt motbetänkande om Nicefördraget för att försöka få den franska debatten att undkomma detta smusslande. Man måste särskilt betona att Nicefördraget i sin helhet och i grunden strider mot andan och ordalydelsen i den franska konstitutionen, nämligen den nationella suveräniteten.
Vissa bestämmelser motsäger t.o.m. denna anda helt öppet. Man kan bl.a. nämna: införandet av ett integrationsmål för unionen och gemenskapen (artikel 43 EU-fördraget), likriktningen av stadgan för Europaparlamentets ledamöter (artikel 190.5 EG-fördraget), inrättandet av regler för de politiska partierna på europeisk nivå (artikel 191 EG-fördraget), utnämningen av kommissionens ordförande med kvalificerad majoritet (artikel 214.2 EG-fördraget), beslut med kvalificerad majoritet för att godkänna vissa internationella avtal inom ramen för GUSP (artikel 24 EU-fördraget), nya åtgärder som skall vidtas med majoritetsbeslut för införandet av euron (artiklarna 111 och 123.4 EG-fördraget), gemenskapens behörighet att delta i internationella handelsförhandlingar i fråga om tjänster och immateriella rättigheter (artikel 133 EG-fördraget), införandet av en behörighet för gemenskapen i fråga om "modernisering av systemen för socialt skydd" (artikel 137 EG-fördraget) samt det luddiga beslutet att inrätta en militär snabbinsatsstyrka (artikel 17 EU-fördraget).
Under dessa förhållanden är det orimligt att den franska regeringen i dagsläget inte ens har för avsikt att vända sig till Författningsrådet."@sv13
|
| lpv:translated text |
"Παρακολουθήσαμε χθες, στο ημικύκλιο, ένα καλό παράδειγμα μιας από τις μεθόδους που χρησιμοποιούνται συνήθως στις ευρωπαϊκές υποθέσεις για να συγκαλυφθούν τα προβλήματα και να μην τεθούν ενώπιον της κοινής γνώμης. Κατά τη συζήτηση για τη Συνθήκη της Νίκαιας, δεν έγινε καθόλου λόγος για τα μετά τη Νίκαια. Όλοι οι φεντεραλιστές ομιλητές απαίτησαν επίμονα ο ένας μετά τον άλλο τη σύγκληση, κατά το προσεχές Συμβούλιο του Laeken υπό τη βελγική Προεδρία (μια προεδρία ακριβώς που υποστηρίζει τον άκρατο φεντεραλισμό) μιας “Συνέλευσης” που θα εγκαινιάσει μια “συντακτική διαδικασία”, η οποία θα πρέπει να καταλήξει σε “ευρωπαϊκό ομοσπονδιακό σύνταγμα” που θα κληθεί να εγκρίνει η Διακυβερνητική Διάσκεψη του 2004. Έτσι, η κύρωση της Νίκαιας θεωρείται δεδομένη. Δεν συζητείται καν. Η συζήτηση για το 2004 εξαφανίζει τη συζήτηση για τη Νίκαια, αναμφίβολα πριν η συζήτηση για το 2010 χρησιμεύσει για να παραμερίσει τη συζήτηση για το μελλοντικό σχέδιο που θα υποβληθεί σε κύρωση το 2004.
Το άμεσο αποτέλεσμα είναι ότι ουσιαστικά κανείς δεν μίλησε για τη Νίκαια και ότι η κοινή γνώμη συνεχίζει να έχει πλήρη άγνοια – εκτός από την Ιρλανδία όπου διεξάγεται δημοψήφισμα – του περιεχομένου μιας συνθήκης πολύ σημαντικής που πρόκειται να κυρωθεί εν κρυπτώ από τα εθνικά τους κοινοβούλια.
Δημοσιεύσαμε την αντέκθεσή μας για τη Συνθήκη της Νίκαιας σε μια προσπάθεια να απομακρύνουμε τη συζήτηση στη Γαλλία από αυτά τα τεχνάσματα. Ιδίως, πρέπει να υπογραμμιστεί οπωσδήποτε ότι η Συνθήκη της Νίκαιας στο σύνολό της είναι θεμελιωδώς αντίθετη προς το πνεύμα και το γράμμα του γαλλικού συντάγματος που είναι η εθνική κυριαρχία.
Ορισμένες διατάξεις το δηλώνουν μάλιστα ανοικτά. Μπορούν να αναφερθούν μεταξύ άλλων: η εισαγωγή ενός στόχου ενοποίησης για την Ένωση και την Κοινότητα (άρθρο 43 της Συνθήκης ΕΕ), η εξομοίωση του καθεστώτος των ευρωβουλευτών (άρθρο 190-5 ΣΕΚ), η δημιουργία καταστατικού των ευρωπαϊκών κομμάτων σε ευρωπαϊκό επίπεδο (άρθρο 191 ΣΕΚ), ο διορισμός της Επιτροπής με ειδική πλειοψηφία (άρθρο 214-2 ΣΕΚ), η έγκριση με ειδική πλειοψηφία ορισμένων διεθνών συμφωνιών της ΚΕΠΠΑ (άρθρο 24 της Συνθήκης ΕΕ), τα νέα μέτρα που λαμβάνονται δια πλειοψηφίας για την εισαγωγή του ευρώ (άρθρα 111 και 123-4 ΣΕΚ), η κοινοτικοποίηση των διεθνών εμπορικών διαπραγματεύσεων για τις υπηρεσίες και την πνευματική ιδιοκτησία (άρθρο 133 ΣΕΚ), η προσθήκη μιας κοινοτικής αρμοδιότητας σχετικά με τον “εκσυγχρονισμό της κοινωνικής ασφάλισης” (άρθρο 137 ΣΕΚ) ή η δημιουργία, υπό συνθήκες πλήρους αοριστίας, μιας στρατιωτικής δύναμης ταχείας επέμβασης (άρθρο 17 της Συνθήκης ΕΕ).
Υπ' αυτές τις συνθήκες, είναι παράλογο η γαλλική κυβέρνηση να μην εξετάζει καν αυτή τη στιγμή το ενδεχόμενο να ζητήσει τη γνώμη του Συνταγματικού Συμβουλίου."@el8
|
| lpv:translated text |
".
Saimme eilen nähdä tässä istuntosalissa hyvän esimerkin menettelytavasta, jota käytetään yleensä eurooppalaisissa asioissa, kun ongelmat halutaan salata ja kun halutaan välttyä siltä, että niitä käsitellään yleisessä mielipiteessä. Nizzan perustamissopimusta koskeneessa keskustelussa ei ollut kyse juurikaan muusta kuin Nizzan huippukokouksen jälkeisestä ajasta. Kaikki liittovaltiota kannattavat puhujat pitivät vuoronperään puheenvuoroja, joissa he vaativat, että Laekenissa pidettävässä seuraavassa Eurooppa-neuvostossa – joka pidetään Belgian puheenjohtajakaudella, josta tuleekin äärifederalismia suosiva kausi – otetaan käyttöön "valmistelukunta", joka käynnistäisi "perustuslakiin johtavan prosessin", jonka pitäisi puolestaan johtaa "Euroopan federalistiseen perustuslakiin", jonka vuonna 2004 pidettävän hallitusten välisen konferenssin odotetaan hyväksyvän. Näin ollen Nizzan perustamissopimuksen ratifioimista pidetään varmana. Siitä ei edes keskustella. Vuotta 2004 koskeva keskustelu syrjäyttää Nizzasta käytävän keskustelun epäilemättä jo ennen kuin vuotta 2010 koskeva keskustelu peittää alleen keskustelun, joka koskee tulevaa hanketta, joka on määrä ratifioida vuonna 2004.
Välitön seuraus oli, että käytännössä kukaan ei puhunut Nizzasta ja että yleinen mielipide – paitsi Irlannissa, jossa pidetään kansanäänestys – ei edelleenkään tunne tämän hyvin tärkeän perustamissopimuksen sisältöä, perustamissopimuksen, joka kansallisten parlamenttien on määrä ratifioida vaivihkaa.
Julkaisimme Nizzan perustamissopimusta koskevan vastaselontekomme, jotta Ranskassa käytävässä keskustelussa ei jouduttaisi turvautumaan tällaisiin kepulikonsteihin. On erityisesti korostettava, että koko Nizzan perustamissopimus on perustavalla tavalla Ranskan perustuslain hengen ja kirjaimen vastainen; kyse on kansallisen itsemääräämisoikeuden hengestä.
Jotkin määräykset ovat avoimesti ristiriidassa Ranskan perustuslain kanssa. Erityisesti voidaan mainita yhdentämistavoitteen käyttöönotto unionin ja yhteisön osalta (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 43 artikla), Euroopan parlamentin jäseniä koskevien sääntöjen yhdenmukaistaminen (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 190 artiklan 5 kohta), Euroopan tason poliittisia puolueita koskevien sääntöjen luominen (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 191 artikla), komission jäsenten nimittäminen määräenemmistöpäätöksellä (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 214 artiklan 2 kohta), joidenkin YUTP:n kansainvälisten sopimusten hyväksyminen määräenemmistöpäätöksellä (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 artikla), uudet toimet, joihin ryhdytään euron käyttöönoton yhteydessä ja jotka edellyttävät määräenemmistöpäätöstä (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 111 artikla ja 123 artiklan 4 kohta), palveluja ja henkistä omaisuutta koskevien kansainvälisten kaupallisten neuvottelujen yhteisöllistäminen (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 133 artikla), yhteisön toimivaltuuksien ulottaminen sosiaaliturvan uudenaikaistamiseen (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 137 artikla), tai sotilaallisten nopean toiminnan joukkojen perustaminen umpimähkään (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artikla).
Näissä oloissa on nurinkurista, että Ranskan hallitus ei tässä tilanteessa edes harkitse asian viemistä perustuslakineuvostoon käsiteltäväksi."@fi5
|
| lpv:translated text |
"I går så vi et godt eksempel på en af de metoder, der anvendes regelmæssigt i europæiske anliggender for at skjule problemerne og for at undgå, at offentligheden får kendskab til dem. I debatten om Nice-traktaten har man knapt talt om tiden efter Nice. Alle de føderalistiske talere har en efter en ført an i bestræbelserne på at proklamere nedsættelsen af en konvention på Rådets næste møde i Laeken under belgisk formandskab - der netop går ind for den ultraføderalistiske linje - der skal indlede en "konstitutionel proces", som skal kulminere med vedtagelsen af en "forfatning for Den Europæiske Union", som regeringskonferencen i 2004 skal vedtage. Således anser man ratificeringen af Nice-traktaten for opnået. Den diskuteres ikke en gang. Debatten om 2004 overskygger debatten om Nice, ligesom debatten om 2010 uden tvivl vil overskygge debatten om det kommende projekt, der skal ratificeres i 2004.
Det umiddelbare resultat er, at stort set ingen har talt om Nice, og at offentligheden stadig er lige uvidende - undtagen i Irland, hvor man afholder en folkeafstemning - om indholdet af en meget vigtig traktat, der i al hemmelighed skal ratificeres af de nationale parlamenter.
Vi har udgivet vores modbetænkning om Nice-traktaten for at forsøge at redde den franske debat fra dette luskeri. Navnlig skal det understreges, at Nice-traktaten grundlæggende er i strid med ånden og tankerne i den franske forfatning, nemlig tankerne om national suverænitet.
Visse bestemmelser er i åben modstrid med forfatningen. Man kan bl.a. nævne indførelsen af Unionens og Fællesskabets integrationsmål (artikel 43 i traktaten om Den Europæiske Union), ensretningen af statutten for medlemmer af Europa-Parlamentet (artikel 190, stk. 5, i traktaten om Det Europæiske Fællesskab), oprettelsen af en statut for politiske partier på europæisk plan (artikel 191 i traktaten om Det Europæiske Fællesskab), udnævnelsen af Kommissionen ved kvalificeret flertal (artikel 214, stk. 2, i traktaten om Det Europæiske Fællesskab), godkendelse ved kvalificeret flertal af visse internationale aftaler (artikel 24 i traktaten om Den Europæiske Union), de nye foranstaltninger, der er truffet med flertal, til indførelsen af euroen (artikel 111 og 123, stk. 4, i traktaten om Det Europæiske Fællesskab), fællesskabsbestemmelser om internationale handelsforhandlinger vedrørende tjenester og intellektuel ejendomsret (artikel 133 i traktaten om Det Europæiske Fællesskab), medtagelsen af en fællesskabskompetence om modernisering af socialsikringen (artikel 137 i traktaten om Det Europæiske Fællesskab) eller iværksættelsen - nu vi er i gang - af en militærstyrke til hurtig indsats (artikel 17 i traktaten om Den Europæiske Union).
Det er utroligt, at den franske regering under disse vilkår og på dette sene tidspunkt ikke en gang overvejer at høre forfatningsrådet."@da1
|
| lpv:translated text |
".
Yesterday, in this House, we saw a good example of one of the methods habitually used in European affairs to cover up problems and to avoid subjecting them to public opinion. In the debate on the Treaty of Nice, almost the only thing discussed was the ‘post-Nice’ situation. All the federalist speakers raised their heads above the parapet, one after the other, to urge the setting up, at the next Council in Laeken, under the Belgian Presidency (a presidency which, of course, is in favour of ultra-federalism), of a ‘convention’ which would open up a ‘constitutive process’ which was to produce a ‘European federal constitution’ which the 2004 Intergovernmental Conference would be called upon to adopt. Thus the ratification of the Treaty of Nice is regarded as a fait accompli
We are not even discussing it. The debate on 2004 has taken the place of the debate on Nice, and no doubt the debate on 2010 will only serve to cover up any debate on the future draft submitted for ratification in 2004.
The result, in the short term, is that practically nobody has talked about Nice, and public opinion is still just as ignorant, except in Ireland, where they are holding a referendum, about the content of a very important treaty which will be stealthily submitted for ratification by their national parliaments.
We published our alternative report on the Treaty of Nice to try to make sure that the debate in France avoids this legerdemain. In particular it must be emphasised absolutely that the Treaty of Nice as a whole is fundamentally opposed to the spirit and the letter of the French constitution, a spirit which is the spirit of national sovereignty.
Some provisions even contradict it openly. For example, there is the introduction of integration as an objective for the Union and the Community (Article 43 of the EU Treaty), the introduction of uniform regulations and conditions governing Members of the European Parliament (Article 190(5) of the EC Treaty), the creation of regulations governing political parties at European level (Article 191 of the EC Treaty), the appointing of the Commission by a qualified majority (Article 214(2) of the EC Treaty), the approval by a qualified majority of certain international agreements on common foreign and security policy (Article 24 of the EU Treaty), the new measures taken, by majority vote, to introduce the euro (Articles 111 and 123(4) of the EC Treaty), the transfer to Community level of international trade negotiations on services and intellectual property (Article 133 of the EC Treaty), the inclusion of the Community in responsibility for modernising social security (Article 137 of the EC Treaty), or the creation, in vague terms, of a rapid-response military force (Article 17 of the EU Treaty).
It is absurd, in these circumstances, that at present the French government is not even considering bringing the matter to the attention of the Constitutional Council."@lv10
|
| lpv:translated text |
".
Yesterday, in this House, we saw a good example of one of the methods habitually used in European affairs to cover up problems and to avoid subjecting them to public opinion. In the debate on the Treaty of Nice, almost the only thing discussed was the ‘post-Nice’ situation. All the federalist speakers raised their heads above the parapet, one after the other, to urge the setting up, at the next Council in Laeken, under the Belgian Presidency (a presidency which, of course, is in favour of ultra-federalism), of a ‘convention’ which would open up a ‘constitutive process’ which was to produce a ‘European federal constitution’ which the 2004 Intergovernmental Conference would be called upon to adopt. Thus the ratification of the Treaty of Nice is regarded as a fait accompli
We are not even discussing it. The debate on 2004 has taken the place of the debate on Nice, and no doubt the debate on 2010 will only serve to cover up any debate on the future draft submitted for ratification in 2004.
The result, in the short term, is that practically nobody has talked about Nice, and public opinion is still just as ignorant, except in Ireland, where they are holding a referendum, about the content of a very important treaty which will be stealthily submitted for ratification by their national parliaments.
We published our alternative report on the Treaty of Nice to try to make sure that the debate in France avoids this legerdemain. In particular it must be emphasised absolutely that the Treaty of Nice as a whole is fundamentally opposed to the spirit and the letter of the French constitution, a spirit which is the spirit of national sovereignty.
Some provisions even contradict it openly. For example, there is the introduction of integration as an objective for the Union and the Community (Article 43 of the EU Treaty), the introduction of uniform regulations and conditions governing Members of the European Parliament (Article 190(5) of the EC Treaty), the creation of regulations governing political parties at European level (Article 191 of the EC Treaty), the appointing of the Commission by a qualified majority (Article 214(2) of the EC Treaty), the approval by a qualified majority of certain international agreements on common foreign and security policy (Article 24 of the EU Treaty), the new measures taken, by majority vote, to introduce the euro (Articles 111 and 123(4) of the EC Treaty), the transfer to Community level of international trade negotiations on services and intellectual property (Article 133 of the EC Treaty), the inclusion of the Community in responsibility for modernising social security (Article 137 of the EC Treaty), or the creation, in vague terms, of a rapid-response military force (Article 17 of the EU Treaty).
It is absurd, in these circumstances, that at present the French government is not even considering bringing the matter to the attention of the Constitutional Council."@en3
|
| lpv:translated text |
"(FR) Ayer tuvimos ocasión de ver, en este hemiciclo, un buen ejemplo de los métodos utilizados habitualmente en los asuntos europeos para ocultar los problemas, y para evitar exponerlos ante la opinión pública. En el debate sobre el Tratado de Niza, apenas se habló de otra cosa que del “post-Niza”. Todos los oradores federalistas saltaron a la palestra uno tras otro para reclamar la implantación, durante el próximo Consejo de Laeken, bajo la Presidencia belga (precisamente una presidencia favorable al ultrafederalismo), de una “convención” que abra un “proceso constitucional”, que debería producir una “Constitución federal de la Unión Europea” que la Conferencia Intergubernamental de 2004 se vería conminada a aprobar. Así, la ratificación de Niza se tiene por adquirida. Ni siquiera se discute sobre ello. El debate sobre 2004 suprime el debate sobre Niza, antes de que, no cabe duda alguna, el debate sobre 2010 sirva a ocultar el debate sobre el futuro proyecto sometido a ratificación en 2004.
El resultado, en lo inmediato, es que prácticamente nadie ha hablado de Niza, y que las opiniones públicas siguen estando tan ignorantes –salvo en Irlanda en donde se realiza un referéndum- del contenido de un Tratado muy importante que va a someterse a hurtadillas a la ratificación de sus parlamentos nacionales.
Hemos publicado nuestro contrainforme sobre el Tratado de Niza para intentar que el debate francés escape a este escamoteo. En especial, es absolutamente necesario destacar que el Tratado de Niza, en su conjunto, se opone fundamentalmente al espíritu y a la letra de la Constitución francesa, espíritu que es el de la soberanía nacional.
Ciertas disposiciones la contradicen incluso abiertamente. Puede mencionarse especialmente: la introducción de un objetivo de integración para la Unión y la Comunidad (artículo 43 TUE), la uniformación del estatuto de los diputados europeos (artículo 190-5 TCE), la creación de un estatuto de los partidos políticos a nivel europeo (artículo 191 TCE), la designación de la Comisión por mayoría cualificada (artículo 214-2 TCE), la aprobación por mayoría cualificada de determinados acuerdos internacionales de la PESC (artículo 24 TUE), las nuevas medidas tomadas por mayoría para la introducción del euro (artículos 111 y 123-4 TCE), la comunitarización de las negociaciones comerciales internacionales relativas a los servicios y a la propiedad intelectual (artículo 133 TCE), la inscripción de una competencia comunitaria “modernización de la seguridad social” (artículo 137 TCE), o el establecimiento, de manera vaga, de una fuerza militar de acción rápida (artículo 17 TUE).
Es extravagante, en estas condiciones, que el Gobierno francés, a estas alturas, ni siquiera se plantee presentarlo al Consejo Constitucional."@es12
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
| lpv:translated text |
"Pudemos observar ontem, neste hemiciclo, um bom exemplo de um dos métodos habitualmente utilizados nos assuntos europeus para ocultar os problemas e para evitar que eles sejam colocados perante a opinião pública. No debate sobre o Tratado de Nice, quase só se falou do "pós-Nice". Todos os oradores federalistas se envolveram pessoalmente, uns após os outros, para reclamar a realização, no próximo Conselho de Laeken sob Presidência belga (precisamente uma Presidência favorável ao ultrafederalismo), de uma "Convenção" que abriria um "processo constituinte", o qual deveria elaborar uma "Constituição Federal Europeia" que a Conferência Intergovernamental de 2004 supostamente viria a adoptar. Assim, a ratificação de Nice é dada como adquirida. Já nem sequer se discute. O debate sobre 2004 anula o debate sobre Nice, sem dúvida antes que o debate sobre 2010 venha a servir para anular o debate sobre o futuro projecto submetido à ratificação em 2004.
O resultado, no imediato, é que quase ninguém falou de Nice e que as opiniões públicas continuam tão ignorantes - excepto na Irlanda, onde se realiza um referendo - do conteúdo de um Tratado extremamente importante que vai ser submetido camufladamente à ratificação dos seus parlamentos nacionais.
Publicámos o nosso contra-relatório sobre o Tratado de Nice para tentar fazer com que o debate francês escapasse a esse encobrimento. Sobretudo, há absolutamente que realçar que o Tratado de Nice, no seu conjunto, se opõe fundamentalmente ao espírito e à letra da Constituição francesa, espírito esse que é o da soberania nacional.
Algumas disposições contradizem-na mesmo abertamente. Podemos referir nomeadamente: a introdução de um objectivo de integração para a União e a Comunidade (artigo 43º do Tratado da União Europeia), a uniformização do estatuto dos deputados europeus (nº 5 do artigo 190º do Tratado da Comunidade Europeia), a criação de um estatuto dos partidos políticos a nível europeu (artigo 191º do Tratado da Comunidade Europeia), a designação da Comissão por maioria qualificada (nº 2 do artigo 214º do Tratado da Comunidade Europeia), a aprovação por maioria qualificada de certos acordos internacionais da PESC (artigo 24º Tratado da União Europeia), as novas medidas tomadas por maioria pela introdução do euro (artigo 111º e nº 4 do artigo 123º Tratado da Comunidade Europeia), a comunitarização das negociações comerciais internacionais relativas aos serviços e à propriedade intelectual (artigo 133º Tratado da Comunidade Europeia), a inscrição de uma competência comunitária "modernização da segurança social" (artigo 137º Tratado da Comunidade Europeia), ou a criação, nada clara, de uma força militar de acção rápida (artigo 17º Tratado da União Europeia).
Nestas condições, é estranho que o Governo francês não pense sequer neste momento em consultar o Conselho Constitucional."@pt11
|
| lpv:translated text |
".
Wir haben gestern hier in diesem Saal ein bezeichnendes Beispiel für eine der Methoden erlebt, die gewöhnlich in den europäischen Angelegenheiten angewendet werden, um die Probleme zu verschleiern und zu verhindern, dass sie in aller Öffentlichkeit gestellt werden. In der Aussprache über den Vertrag von Nizza war fast nur die Rede vom „Post-Nizza-Prozess“. Sämtliche föderalistischen Redner haben das Wort ergriffen und gefordert, dass beim nächsten Rat von Laeken unter belgischem Vorsitz (der gerade ultraföderalistischen Tendenzen positiv gegenübersteht) ein „Konvent“ eingesetzt wird, der einen „Prozess konstitutioneller Art“ einleiten soll, welcher zu einer „Föderalen Europäischen Verfassung“ führt, die dann von der Regierungskonferenz 2004 angenommen werden soll. Die Ratifizierung des Vertrages von Nizza wird also als sicher angesehen. Darüber wird nicht einmal mehr diskutiert. Die Debatte über 2004 tritt an die Stelle der Debatte über Nizza, ehe dann wiederum mit der Diskussion über 2010 die Debatte über das 2004 zur Ratifizierung anstehende künftige Projekt verschleiert wird.
Das unmittelbare Ergebnis ist, dass faktisch niemand über Nizza gesprochen hat und die Öffentlichkeit in den einzelnen Ländern – außer in Irland, wo ein Referendum stattfindet – immer noch kaum etwas über den Inhalt dieses außerordentlich wichtigen Vertrags weiß, der den nationalen Parlamenten in aller Heimlichkeit zur Ratifizierung vorgelegt wird.
Wir haben unseren Gegenbericht über den Vertrag von Nizza veröffentlicht, weil wir damit in der Diskussion in Frankreich dieser Verdunkelungstaktik entgegentreten wollen. Insbesondere muss unbedingt hervorgehoben werden, dass der Vertrag von Nizza der französischen Verfassung in Geist und Buchstaben grundsätzlich widerspricht, die ja ihrem Geist nach auf die nationale Souveränität ausgerichtet ist.
Einige Bestimmungen sind sogar ganz offen unvereinbar mit dieser Verfassung. So insbesondere die Festschreibung eines Integrationsziels für die Union und die Gemeinschaft (Artikel 43 EUV), die Vereinheitlichung des Statuts der europäischen Abgeordneten (Artikel 190 Abs. 5 EGV), die Schaffung eines Statuts der politischen Parteien auf europäischer Ebene (Artikel 191 EGV), die Ernennung der Kommission mit qualifizierter Mehrheit (Artikel 214 Absatz 2 EGV), die Beschlussfassung zu bestimmten internationalen Übereinkünften im Bereich der GASP mit qualifizierter Mehrheit (Artikel 24 EUV), die Beschlussfassung über die weiteren Maßnahmen zur Einführung des Euro mit qualifizierter Mehrheit (Artikel 111 und 123 Abs. 4 EGV), die Vergemeinschaftung der internationalen Verhandlungen über Abkommen zum Handel mit Dienstleistungen und zum geistigen Eigentum (Artikel 133 EGV), die Einführung einer Gemeinschaftszuständigkeit „Modernisierung der Systeme des sozialen Schutzes“ (Artikel 137 EGV) oder die Aufstellung einer schnellen Eingreiftruppe unter reichlich unklaren Bedingungen (Artikel 17 EUV).
Unter diesen Umständen ist es schon höchst eigenartig, dass die französische Regierung gegenwärtig nicht einmal erwägt, den Verfassungsrat anzurufen."@de7
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
"Ieri, in quest’Emiciclo, abbiamo assistito ad un buon esempio di uno dei metodi utilizzati solitamente negli affari europei per occultare i problemi ed evitare di mostrarli all’opinione pubblica. Nel corso del dibattito sul Trattato di Nizza non si è parlato solo del “dopo Nizza”. Tutti gli oratori federalisti, infatti, sono intervenuti per chiedere l’attuazione, in occasione del prossimo Consiglio di Laeken durante la Presidenza belga (giustamente una Presidenza favorevole all’ultrafederalismo), di una “convenzione” che aprirebbe un “processo costituente” dal quale dovrebbe scaturire una “Costituzione federale europea” che la Conferenza intergovernativa del 2004 sarebbe costretta ad adottare. La ratifica di Nizza è dunque data per scontata, non se ne discute nemmeno. Il dibattito sul 2004 scaccia quello su Nizza, probabilmente prima che il dibattito sul 2010 serva a occultare quello sul futuro progetto sottoposto a ratifica nel 2004.
Per il momento, il risultato è che praticamente nessuno ha parlato di Nizza e le opinioni pubbliche ignorano tuttora - ad eccezione di quella irlandese dove si svolge un
il contenuto di un Trattato molto importante che sarà sottoposto alla ratifica dei loro parlamenti nazionali di nascosto.
Abbiamo pubblicato la nostra contro-relazione sul Trattato di Nizza per cercare di sottrarre il dibattito francese a questo
. In particolare, occorre sottolineare che il Trattato di Nizza, nel suo insieme, si oppone fondamentalmente allo spirito e alla lettera della Costituzione francese, spirito che è quello della sovranità nazionale.
Talune disposizioni lo contraddicono addirittura apertamente. Posso citare in particolare: l’introduzione di un obiettivo di integrazione per l’Unione e la Comunità (articolo 43 del Trattato UE), l’uniformazione dello statuto dei deputati europei (articolo 190-5 del Trattato CE), la creazione di uno statuto dei partiti politici a livello europeo (articolo 191 del Trattato CE), la nomina della Commissione a maggioranza qualificata (articolo 214-2 del Trattato CE), l’approvazione a maggioranza qualificata di alcuni accordi internazionali della PESC (articolo 24 del Trattato UE), le nuove misure prese a maggioranza per l’introduzione dell’euro (articoli 111 e 123-4 del Trattato CE), la comunitarizzazione dei negoziati commerciali internazionali sui servizi e la proprietà intellettuale (articolo 133 del Trattato CE), l’iscrizione di una competenza comunitaria “ammodernamento della sicurezza sociale” (articolo 137 del Trattato CE) o la creazione, nel vago, di una forza militare di azione rapida (articolo 17 del Trattato UE).
In queste condizioni, trovo alquanto stravagante che il governo francese non preveda neppure di adire il consiglio costituzionale."@it9
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
| lpv:spoken text |
". - Nous avons vu hier, dans cet hémicycle, un bon exemple d’une des méthodes utilisées habituellement dans les affaires européennes pour occulter les problèmes, et pour éviter qu’ils ne soient posés devant l’opinion publique. Dans le débat sur le traité de Nice, il n’a guère été question que de "l’après-Nice". Tous les orateurs fédéralistes sont montés au créneau les uns après les autres pour réclamer la mise en place, lors du prochain Conseil de Laeken, sous présidence belge (justement une présidence favorable � l’ultra-fédéralisme), d’une "Convention" qui ouvrirait un "processus constituant", lequel devrait produire une "Constitution fédérale européenne" que la Conférence intergouvernementale de 2004 serait sommée d’adopter. Ainsi, la ratification de Nice est tenue pour acquise. On n’en discute même pas. Le débat sur 2004 chasse le débat sur Nice, avant sans doute que le débat sur 2010 ne serve � occulter le débat sur le futur projet soumis � ratification en 2004.
Le résultat, dans l’immédiat, c’est que pratiquement personne n’a parlé de Nice, et que les opinions publiques sont toujours aussi ignorantes - sauf en Irlande où se tient un référendum - du contenu d’un traité très important qui va être soumis en catimini � la ratification de leurs parlements nationaux.
Nous avons publié notre contre-rapport sur le traité de Nice pour tenter de faire échapper le débat français � cet escamotage. En particulier, il faut absolument souligner que le traité de Nice, dans son ensemble, s’oppose fondamentalement � l’esprit et � la lettre de la Constitution française, esprit qui est celui de la souveraineté nationale.
Certaines dispositions la contredisent même ouvertement. On peut mentionner notamment� : l’introduction d’un objectif d’intégration pour l’Union et la Communauté (article 43 du traité UE), l’uniformisation du statut des députés européens (article 190-5 TCE), la création d’un statut des partis politiques au niveau européen (article 191 TCE), la désignation de la Commission � la majorité qualifiée (article 214-2 TCE), l’approbation � la majorité qualifiée de certains accords internationaux de la PESC (article 24 du traité UE), les nouvelles mesures prises � la majorité pour l’introduction de l’euro (articles 111 et 123-4 TCE), la communautarisation des négociations commerciales internationales concernant les services et la propriété intellectuelle (article 133 TCE), l’inscription d’une compétence communautaire "modernisation de la sécurité sociale" (article 137 TCE), ou la mise en place, dans le flou, d’une force militaire d’action rapide (article 17 du traité UE).
Il est extravagant, dans ces conditions, que le gouvernement français, � l’heure qu’il est, n’envisage même pas de saisir le Conseil constitutionnel."@fr6
|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010531.3.4-081"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples