Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-30-Speech-3-185"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010530.11.3-185"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, I will speak on behalf of the Budgetary Control Committee and also on behalf of the Socialist Group. Luckily the two positions are the same on this report. I would like to begin by thanking Mr Dell'Alba for the excellent cooperation we have had on the Financial Regulation and all the colleagues that have worked with us in the different groups. Most groups showed a great willingness to compromise. I would like to thank, in particular, the Liberal, Green, and EDD Groups for their active support in drawing up a package of amendments that was acceptable to a majority of the Budgetary Control Committee.
I have been approached in recent weeks by a number of national governments asking us to proceed with our vote without delay. The sad fact in today's institutional set-up is that if Parliament wants its voice to be heard it must resort to unusual tactics. I support the case for speedy reform, but on an issue as important as this – financial rules which could with us for the next 21 years – we must refuse to let Parliament's legitimate expectations to negotiate be ignored by an arrogant Council.
I was surprised, like my colleague Mr Dell'Alba, that most amendments to this report were tabled by the chair of the Budgetary Control Committee. I agree with Mr Dell'Alba that, of course every Member is entitled to put down amendments to a report, also on behalf of their group. In the case of a committee chair, however, you have to wonder whether they are mixing up roles to the detriment of the standing of their committee.
These proposals today are the most sweeping changes to the Community's financial rules in 21 years. For the Budgetary Control Committee, the reform of financial control is the key aspect of this proposal. Under the Commission's proposal, the
visa issued by a Central Financial Controller will be abolished and instead Directorates-General will be made fully responsible for the lifecycle of expenditure for programmes carried out under their authority. This is one of the key reforms called for by the Committee of Independent Experts in 1999, when it issued its reports. The CIE concluded, at the time, that most of the irregularities highlighted by the committee stemmed from decisions to which financial control gave its approval – the committee also stated that the supposed quality guarantee provided by the visa is a myth. It gave two strong arguments for changing the system and I quote, "First
checking, whether it be universal or on the basis of sampling is unlikely to be a cost-effective process. The efforts put into checking all transactions is clearly disproportionate while sampling is unlikely to have sufficient dissuasive effect. The second and fundamental principle is that any retention of
control runs up against a crucial objection that
if not
it displaces responsibility for financial irregularity from the person actually managing expenditure onto the person approving it. This displacement of responsibility means, in effect, that no one is ultimately responsible.”
The Court of Auditors also discussed changes to the financial control regime in its Opinion No 4 of 1997. With respect to the abolition of the
visa it concluded as follows and I quote again, "As for completely abolishing the requirement of prior approval, this would not be any more acceptable unless it were to be replaced by other procedures that provided at least equivalent safeguards and that could involve financial officials other than the Financial Controller." Has this test been met? Broadly speaking, yes, at least according to Court Opinion No 2 of this year which commented on the Commission's proposal as follows: The provisions governing the financial actors and therefore the structure of the Community internal control system would represent an important step towards meeting the Court's recommendations.
The case for reform is overwhelming, that much is clear, but it is also to an extent a leap in the dark and it can only work if a number of conditions are met: first authorising officers must be held fully accountable; failure must be recognised and dealt with, not covered up.
The same interpreters refuse to translate into Dutch when I speak English, but I am happy to oblige.
Second, the disciplinary procedure must be strengthened. There has been too little action in the past. A financial regularities committee would strengthen the procedure as would other amendments we have introduced. Third, the independence of internal auditors must be guaranteed and so must the professional independence of those that carry out internal audit within the Directorates-General. Finally, minimum standards of financial controls must be adhered to. Amendment No 72 sets this out. In order for this provision to be effective, there is a need for a central official under the responsibility of the DG Budget to set minimum standards without undermining the responsibility of spending DGs.
We will have to negotiate with the Council on this proposal. The only possibility of doing so effectively is to postpone the vote on the legislative resolution under our rules of procedures. Discussion on Article 24 showed that the Council does not pay the slightest attention to Parliament's views, even though the President of the Budgets Committee is here today, and that is particularly surprising coming from the Swedish Presidency."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg taler på vegne af Budgetkontroludvalget og også på vegne af Den Socialdemokratiske Gruppe. Heldigvis har de begge samme holdning til denne betænkning. Jeg vil gerne begynde med at takke hr. Dell'Alba for det fremragende samarbejde, vi har haft om finansforordningen, og alle de kolleger, som har samarbejdet med os i de forskellige grupper. De fleste grupper udviste en stor vilje til kompromis. Jeg vil især gerne takke Den Liberale Gruppe, Gruppen De Grønne og Gruppen for Demokratiernes og Mangfoldighedens Europa for deres aktive støtte i forbindelse med udarbejdelsen af en pakke af ændringsforslag, som var acceptable for flertallet i Budgetkontroludvalget.
En række nationale regeringer har i de seneste uger henvendt sig til mig for at bede os om at gå videre til vores afstemning uden forsinkelse. Den sørgelige kendsgerning i dagens institutionelle struktur er, at Parlamentet, hvis det ønsker at blive hørt, er nødt til at ty til usædvanlige taktikker. Jeg støtter en hurtig reform, men i forbindelse med et spørgsmål så vigtigt som dette - finansielle bestemmelser, der kan være gældende for de næste 21 år - må vi nægte at lade Parlamentets legitime forventninger om at forhandle blive ignoreret af et arrogant Råd.
Som min kollega hr. Dell'Alba var jeg overrasket over, at de fleste ændringsforslag til denne betænkning blev stillet af formanden for Budgetkontroludvalget. Jeg er enig med hr. Dell'Alba i, at alle medlemmer naturligvis har ret til at stille ændringsforslag til en betænkning også på vegne af deres gruppe. Men når det gælder en udvalgsformand, må man undre sig og spørge, om de blander deres roller sammen til skade for deres udvalgs omdømme.
De forslag, vi har liggende foran os her i dag, er de mest gennemgribende ændringer af Fællesskabets finansielle bestemmelser i 21 år. For Budgetkontroludvalget er reformen af finanskontrollen nøgleaspektet i dette forslag. Kommissionen foreslår, at
påtegningen, der foretages af Finansinspektøren, afskaffes, og at generaldirektoraterne i stedet bliver gjort fuldt ansvarlige for udgifterne i de programmer, der gennemføres i deres regi. Dette er en af de væsentlige reformer, som Den Uafhængige Ekspertgruppe anbefalede i 1999, da den offentliggjorde sine rapporter. Den Uafhængige Ekspertgruppe konkluderede dengang, at hovedparten af de uregelmæssigheder, som den fremhævede, hidrørte fra beslutninger, som finanskontrollen havde godkendt - ekspertgruppen udtalte ligeledes, at den formodede kvalitetsgaranti, som påtegningen skulle give, er en myte. Den gav to stærke argumenter for at ændre systemet: For det første ville
kontrollen, hvad enten den er universel eller foretages på basis af stikprøver, med stor sandsynlighed ikke være nogen omkostningseffektiv proces. Det arbejde, der lægges i at kontrollere alle transaktioner, er helt klart uforholdsmæssigt stort, mens stikprøver med stor sandsynlighed ikke vil have en tilstrækkelig afskrækkende effekt. Det andet og grundlæggende princip er, at enhver bevarelse af
kontrollen løber ind i en væsentlig indvendig om, at det de facto om ikke de jure flytter ansvaret for finansielle uregelmæssigheder fra den person, der egentlig forvalter udgiften, til den, der godkender den. Denne flytning af ansvar betyder rent faktisk, at ingen har det endelige ansvar.
Revisionsretten drøftede også ændringer til finanskontrolordningen i sin udtalelse nr. 4 fra 1997. Med hensyn til afskaffelsen af
påtegningen konkluderede den med hensyn til en fuldstændig afskaffelse af kravet om forudgående godkendelse, at dette ikke ville være mere acceptabelt, medmindre det blev erstattet af andre procedurer, der som minimum gav lignende garantier, og som ville involvere andre embedsmænd end finansinspektøren. Er kravet om denne kontrol blevet imødekommet? I det store og hele ja, i det mindste i henhold til rettens udtalelse nr. 2 fra i år, som kom med følgende kommentar til Kommissionens forslag: De bestemmelser, der styrer de finansielle aktører og derved Fællesskabets interne kontrolsystems struktur, vil udgøre et væsentligt skridt henimod imødekommelse af rettens henstillinger.
Alt taler for reform, så meget står klart, men det er også i en vis grad et spring ud i mørket, og det kan kun fungere, hvis en række betingelser er opfyldt. For det første må de anvisningsberettigede holdes fuldt ansvarlige, og fejl må erkendes og håndteres, og ikke dækkes over.
De samme tolke nægter at tolke til nederlandsk, når jeg taler engelsk, men jeg skal da gerne efterkomme ønsket.
For det andet må de disciplinære foranstaltninger styrkes. Der har været for lidt handling hidtil. Et særligt udvalg om finansielle uregelmæssigheder ville styrke disse foranstaltninger, og det vil også andre ændringsforslag, som vi har stillet. For det tredje må de interne revisorers uafhængighed garanteres, og det samme må den faglige uafhængighed for dem, der udfører intern revision i generaldirektoraterne. Endelig må minimumsstandarder for finanskontrol følges. Det fremgår af ændringsforslag 72. Hvis denne bestemmelse skal være effektiv, må vi have en centralt placeret embedsmand under Generaldirektoratet for Budgettet, der kan fastsætte minimumsstandarder uden at underminere udgiftsgeneraldirektoraternes ansvar.
Vi vil være nødt til at forhandle med Rådet om dette forslag. Den eneste måde at gøre dette effektivt på er at udsætte afstemningen om forslaget til beslutning i henhold til vores forretningsorden. Diskussionen af artikel 24 viste, at Rådet ikke tager den mindste notits af Parlamentets synspunkter, selv om formanden for Budgetudvalget er her i dag, og det er navnlig overraskende, når det kommer fra det svenske formandskab."@da1
"Herr Präsident, ich werde im Namen des Ausschusses für Haushaltskontrolle sowie der Fraktion der Sozialdemokratischen Partei Europas sprechen. Glücklicherweise stimmen deren Positionen zu diesem Bericht überein. Zunächst möchte ich Herrn Dell'Alba für unsere hervorragende Zusammenarbeit bei der Regelung der Haushaltsordnung sowie all den Kollegen aus den einzelnen Fraktionen danken, die mit uns zusammengearbeitet haben. Die meisten Fraktionen haben eine große Kompromissbereitschaft unter Beweis gestellt. Ganz besonders möchte ich mich bei der Fraktion der Liberalen und Demokratischen Partei Europas, der Fraktion der Grünen und der EDD-Fraktion für ihre aktive Unterstützung bei der Ausarbeitung eines Pakets von Änderungsanträgen bedanken, das von der Mehrheit des Ausschusses für Haushaltskontrolle angenommen werden konnte.
Ich wurde in den vergangenen Wochen von einigen Regierungen angesprochen, die uns dazu aufforderten, unsere Abstimmung unverzüglich vorzunehmen. Es ist traurig aber wahr, dass das Parlament in der derzeitigen institutionellen Konstellation zu ungewöhnlichen Mitteln greifen muss, um sich Gehör zu verschaffen. Ich bin dafür, die Reformen so schnell wie möglich voranzutreiben, aber bei einem derart wichtigen Thema – Finanzvorschriften, die uns möglicherweise 21 Jahre lang begleiten – müssen wir uns dagegen wehren, dass die legitime Erwartung des Parlaments, Verhandlungen zu führen, von einem überheblichen Rat ignoriert wird.
Wie bereits Herr Dell'Alba, mein Kollege, war ich überrascht, dass die meisten Änderungsanträge zu diesem Bericht vom Vorsitzenden des Ausschusses für Haushaltskontrolle vorgelegt wurden. Ich stimme mit Herrn Dell'Alba überein, dass natürlich jeder Abgeordnete auch im Namen seiner Fraktion Änderungsanträge für einen Bericht vorlegen kann. Doch im Falle eines Ausschussvorsitzenden muss man sich fragen, ob er hier seine Aufgaben verwechselt und damit dem Ansehen seines Ausschusses schadet.
Die vorliegenden Vorschläge stellen die umfangreichsten Änderungen der Haushaltsordnung der Gemeinschaft seit 21 Jahren dar. Für den Ausschuss für Haushaltskontrolle ist die Reform der Haushaltskontrolle der Schlüsselaspekt dieses Vorschlags. Mit dem Kommissionsvorschlag wird der von einem zentralen Finanzkontrolleur ausgestellte Ex-ante-Sichtvermerk abgeschafft und die Generaldirektionen erhalten die volle Verantwortung für die Ausgaben während der Laufzeit der Programme, die unter ihre Zuständigkeit fallen. Dies ist eine der Hauptänderungen, die der Ausschuss Unabhängiger Experten 1999 forderte, als er seine Berichte veröffentlichte. Der Ausschuss gab damals an, dass die meisten der von ihm festgestellten Unregelmäßigkeiten auf Entscheidungen zurückzuführen waren, für die die Finanzkontrolle ihre Zustimmung erteilt hatte – der Ausschuss stellte zudem fest, dass die durch den Sichtvermerk erhoffte Qualitätsgarantie ein Trugschluss war. Für eine Änderung des Systems wurden vom Ausschuss zwei grundlegende Argumente angeführt, und zwar wie folgt: Zunächst sei die Ex-ante-Kontrolle, ob sie nun generell oder probeweise vorgenommen wird, kaum ein kostengünstiger Vorgang. Der Aufwand der Kontrolle sei unverhältnismäßig hoch, während Stichproben keine ausreichende abschreckende Wirkung ausüben dürften. Der zweite und grundlegende Einwand bestehe darin, dass gegen eine Beibehaltung der Ex-ante-Kontrolle der entscheidende Einwand vorgebracht werden könne, dass damit de facto, wenn nicht sogar de jure die Verantwortung für eine finanzielle Unregelmäßigkeit von der für die Ausgaben zuständigen Person auf die Person übertragen wird, die diese Ausgaben genehmigt. Diese Verlagerung der Verantwortung bedeute im Grunde, dass am Ende niemand wirklich verantwortlich sei.
Der Rechnungshof erörterte in seiner Stellungnahme Nr. 4 aus dem Jahre 1997 ebenfalls Änderungen der Haushaltskontrolle. Hinsichtlich der Abschaffung des Ex-ante-Sichtvermerks formulierte er folgende Schlussfolgerung, ich zitiere: „Was die vollständige Abschaffung des vorherigen Sichtvermerks betrifft, so wäre diese nicht mehr annehmbar, wenn an ihre Stelle nicht andere Verfahren träten, die zumindest gleichwertige Garantien bieten und auch andere Instanzen außer dem Finanzkontrolleur einbeziehen könnten.“ War dieser Versuch erfolgreich? Allgemein betrachtet ja, jedenfalls gemäß der diesjährigen Stellungnahme Nr. 2 des Rechnungshofs, der sich wie folgt zu dem Kommissionsvorschlag äußerte: Die Bestimmungen über die Finanzakteure und damit die Struktur des internen Kontrollsystems würden einen wichtigen Schritt in die vom Hof gewünschte Richtung vollziehen.
Es liegen also zahlreiche Gründe für eine Neuordnung vor, soviel ist klar, aber es handelt sich bis zu einem gewissen Punkt auch um einen Schritt ins Ungewisse. Das Unterfangen wird daher nur gelingen, wenn einige Bedingungen erfüllt sind: zunächst müssen die Anweisungsbefugten die volle Verantwortung tragen, und Versagen muss erkannt und beseitigt, nicht kaschiert werden.
Dieselben Dolmetscher lehnen es ab, ins Niederländische zu übersetzen, wenn ich Englisch spreche, aber ich werde Ihrer Bitte gern Folge leisten.
Zweitens müssen die Disziplinarmaßnahmen
verschärft werden, denn in der Vergangenheit ist diesbezüglich zu wenig geschehen. Ein Ausschuss für finanzielle Unregelmäßigkeiten sowie andere von uns vorgelegte Änderungsanträge würden zu diesen Maßnahmen beitragen. Drittens müssen die Unabhängigkeit der internen Prüfer sowie die berufliche Unabhängigkeit der Personen, die innerhalb der Generaldirektionen interne Prüfungen vornehmen, gewährleistet sein. Und schließlich sind bei den Finanzkontrollen Mindeststandards einzuhalten. Darauf wird in Änderungsantrag Nr. 72 hingewiesen. Damit diese Bestimmung umgesetzt werden kann, muss ein der GD Haushalt unterstehender Beamter ernannt werden, der zentral für die Mindeststandards zuständig ist, ohne dass er die Arbeit der für die Ausgaben zuständigen Generaldirektionen behindert.
Über diesen Vorschlag werden wir mit dem Rat verhandeln müssen. Die einzige Möglichkeit, dabei erfolgreich zu sein, ist eine Vertagung der Abstimmung über den Entwurf der legislativen Entschließung gemäß unserer Geschäftsordnung. Die Diskussion zu Artikel 24 hat gezeigt, dass der Rat den Ansichten des Parlaments nicht die geringste Aufmerksamkeit schenkt, obwohl der Vorsitzende des Haushaltsausschusses heute anwesend ist, und das überrascht mich von Seiten des schwedischen Ratsvorsitzes ganz besonders."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα μιλήσω εξ ονόματος της Επιτροπής Ελέγχου του Προϋπολογισμού, καθώς και εξ ονόματος της Ομάδας του Σοσιαλιστικού Κόμματος. Ευτυχώς, οι δύο θέσεις σχετικά με την παρούσα έκθεση είναι οι ίδιες. Θα ήθελα να ξεκινήσω ευχαριστώντας τον κ. Dell'Alba για την εξαιρετική συνεργασία που είχαμε όσον αφορά το δημοσιονομικό κανονισμό και όλους τους συναδέλφους που εργάστηκαν μαζί μας στις διάφορες Ομάδες. Οι περισσότερες Ομάδες έδειξαν μεγάλη προθυμία να συμβιβαστούν. Θα ήθελα να ευχαριστήσω, ειδικότερα, τις Ομάδες των Φιλελευθέρων, των Πρασίνων και την Ομάδα ΕΔΔ για την ενεργή στήριξή τους για τη σύνταξη μιας δέσμης τροπολογιών που έγιναν αποδεκτές από την πλειοψηφία της Επιτροπής Ελέγχου του Προϋπολογισμού.
Τις τελευταίες εβδομάδες, με προσέγγισαν ορισμένες εθνικές κυβερνήσεις ζητώντας μου να προχωρήσουμε στην ψηφοφορία μας χωρίς καθυστέρηση. Το λυπηρό με τη σημερινή θεσμική διαρρύθμιση είναι ότι αν το Κοινοβούλιο θέλει να κάνει τη φωνή του να ακουστεί, πρέπει να καταφύγει σε ασυνήθιστες πρακτικές. Συμφωνώ ότι χρειάζεται ταχεία μεταρρύθμιση, αλλά σε ένα ζήτημα τόσο σημαντικό όσο αυτό – το δημοσιονομικό κανονισμό ο οποίος μπορεί να ισχύει τα επόμενα 21 χρόνια – πρέπει να μην αφήσουμε ένα υπεροπτικό Συμβούλιο να αγνοήσει τις νόμιμες προσδοκίες του Κοινοβουλίου να διαπραγματευτεί.
Εξεπλάγην, όπως και ο συνάδελφός μου Dell'Alba, για το ότι οι περισσότερες τροπολογίες σε αυτή την έκθεση κατατέθηκαν από την πρόεδρο της Επιτροπής Ελέγχου του Προϋπολογισμού. Συμφωνώ με τον κ. Dell'Alba ότι φυσικά κάθε βουλευτής έχει το δικαίωμα να καταθέτει τροπολογίες σε μια έκθεση, είτε προσωπικά, είτε εξ ονόματος της Ομάδας του. Όμως στην περίπτωση του προέδρου επιτροπής, πρέπει να αναρωτηθούμε μήπως συγχέει τους ρόλους του εις βάρος του κύρους της επιτροπής του.
Οι προτάσεις αυτές σήμερα είναι οι πλέον σαρωτικές αλλαγές στις δημοσιονομικές διατάξεις της Κοινότητας εδώ και 21 χρόνια. Για την Επιτροπή Ελέγχου του Προϋπολογισμού, η μεταρρύθμιση του δημοσιονομικού ελέγχου αποτελεί τη βασική πτυχή της παρούσας πρότασης. Σύμφωνα με την πρόταση της Επιτροπής, η προηγούμενη θεώρηση που χορηγείται από ένα Κεντρικό Δημοσιονομικό Ελεγκτή θα καταργηθεί και αντ' αυτής, οι Γενικές Διευθύνσεις θα αποκτήσουν την πλήρη ευθύνη για όλο τον κύκλο ζωής της δαπάνης για προγράμματα που εκτελούνται υπό την επίβλεψή τους. Αυτή είναι μία από τις θεμελιώδεις μεταρρυθμίσεις που ζήτησε η Επιτροπή Ανεξάρτητων Εμπειρογνωμόνων το 1999, όταν εξέδωσε τις εκθέσεις της. Η ΕΑΕ κατέληξε, τότε, ότι οι περισσότερες από τις παρατυπίες τις οποίες είχε εντοπίσει προέρχονταν από αποφάσεις οι οποίες είχαν εγκριθεί από το δημοσιονομικό έλεγχο· η επιτροπή δήλωνε επίσης ότι η υποτιθέμενη εγγύηση ποιότητας που παρείχε η θεώρηση αποτελεί μύθο. Ανέφερε δύο ισχυρά επιχειρήματα υπέρ της αλλαγής του συστήματος και παραθέτω, “Πρώτον, ο εκ των προτέρων έλεγχος, είτε είναι καθολικός είτε σε δειγματοληπτική βάση δεν είναι πιθανό ότι θα είναι αποτελεσματικός σε σχέση με το κόστος που προϋποθέτει. Η προσπάθεια που πρέπει να καταβληθεί για τον έλεγχο όλων των συναλλαγών είναι σαφώς δυσανάλογη, ενώ η δειγματοληψία είναι απίθανο να έχει επαρκώς αποτρεπτικό αποτέλεσμα. Η δεύτερη και θεμελιώδης αρχή είναι ότι οποιαδήποτε αναστολή του εκ των προτέρων ελέγχου συναντά την σοβαρή αντίρρηση ότι
αν όχι
μεταθέτει την ευθύνη για τη δημοσιονομική παρατυπία από το άτομο που ουσιαστικά διαχειρίζεται τη δαπάνη στο άτομο που την εγκρίνει. Αυτή η μετάθεση ευθύνης σημαίνει, ουσιαστικά, ότι κανείς δεν είναι τελικά υπεύθυνος”.
Το Ελεγκτικό Συνέδριο συζήτησε επίσης αλλαγές στο καθεστώς του δημοσιονομικού ελέγχου με τη γνωμοδότηση του αριθ. 4 του 1997. Όσον αφορά την κατάργηση της προηγούμενης θεώρησης, κατέληγε στα εξής και παραθέτω πάλι, “Όσον αφορά την πλήρη κατάργηση της απαίτησης για πρότερη έγκριση, ούτε αυτό δεν μπορεί να γίνει αποδεκτό, εκτός αν πρόκειται να αντικατασταθεί από άλλες διαδικασίες που θα παρέχουν τουλάχιστον ισοδύναμα εχέγγυα και θα μπορούσαν να περιλάβουν και άλλους υπαλλήλους πέραν του Δημοσιονομικού Ελεγκτή”. Εκπληρώθηκε αυτή η προϋπόθεση; Σε γενικές γραμμές ναι, τουλάχιστον σύμφωνα με τη γνωμοδότηση αριθ. 2 του Ελεγκτικού Συνεδρίου του τρέχοντος έτους που σχολίαζε τις προτάσεις της Επιτροπής ως εξής: Οι διατάξεις που διέπουν τους δημοσιονομικούς φορείς και ως εκ τούτου τη διάρθρωση του συστήματος εσωτερικού ελέγχου της Κοινότητας αποτελούν ένα σημαντικό βήμα προς τη συμμόρφωση με τις συστάσεις του Ελεγκτικού Συνεδρίου.
Η αναγκαιότητα της μεταρρύθμισης είναι αναμφισβήτητη, αυτό είναι σαφές, αλλά αποτελεί επίσης ως ένα βαθμό άλμα στο σκοτάδι και θα μπορέσει να υλοποιηθεί μόνον αν πληρωθούν ορισμένες προϋποθέσεις: πρώτον, οι διατάκτες πρέπει να καταστούν πλήρως υπόλογοι, η αδυναμία πρέπει να αναγνωριστεί και να αντιμετωπιστεί, όχι να συγκαλυφθεί.
Οι ίδιοι διερμηνείς αρνούνται να μεταφράσουν στα ολλανδικά όταν μιλώ αγγλικά, όμως με χαρά θα ακολουθήσω την υπόδειξή σας.
Δεύτερον, η πειθαρχική διαδικασία πρέπει να ενισχυθεί. Υπήρξε πολύ λίγη δράση στο παρελθόν. Μια επιτροπή δημοσιονομικών παρατυπιών θα ενδυνάμωνε τη διαδικασία, το ίδιο και άλλες τροπολογίες που καταθέσαμε. Τρίτον, πρέπει να διασφαλιστεί η ανεξαρτησία των εσωτερικών ελεγκτών, όπως και η επαγγελματική ανεξαρτησία αυτών που διεξάγουν τον εσωτερικό έλεγχο εντός των Γενικών Διευθύνσεων. Τέλος, πρέπει να τηρούνται κάποια ελάχιστα πρότυπα για τους δημοσιονομικούς ελέγχους. Η τροπολογία 72 αναφέρεται σε αυτό. Προκειμένου να καταστεί αποτελεσματική η διάταξη αυτή, υπάρχει η ανάγκη να οριστεί ένας κεντρικός υπάλληλος υπό την ευθύνη της ΓΔ Προϋπολογισμού που να καθορίζει ελάχιστα πρότυπα χωρίς να υπονομευθεί η υπευθυνότητα των ΓΔ που εκτελούν τις δαπάνες.
Θα χρειαστεί να διαπραγματευτούμε με το Συμβούλιο σχετικά με αυτή την πρόταση. Η μόνη δυνατότητα για να γίνει αυτό αποτελεσματικά είναι να αναβληθεί η ψηφοφορία επί του νομοθετικού ψηφίσματος σύμφωνα με τον Κανονισμό μας. Η συζήτηση για το άρθρο 24 έδειξε ότι το Συμβούλιο δεν δίνει καμία προσοχή στις απόψεις του Κοινοβουλίου, ακόμη και αν η πρόεδρος της Επιτροπής Προϋπολογισμών είναι σήμερα εδώ, και αυτό προκαλεί ιδιαίτερη έκπληξη όταν προέρχεται από τη σουηδική Προεδρία."@el8
"(EN) Señor Presidente, intervengo en nombre de la Comisión de Control Presupuestario y también en nombre del Grupo Socialista. Afortunadamente, ambas posiciones sobre el presente informe coinciden. Quisiera comenzar expresando mi agradecimiento al Sr. Dell'Alba por la excelente cooperación que ha existido respecto al Reglamento Financiero, y a todos los colegas de los diferentes grupos que han colaborado con nosotros. La mayoría de los grupos han demostrado una gran disposición para alcanzar compromisos. Quisiera agradecer, en particular, a los Grupos de los Liberales, los Verdes y EDD su apoyo activo en la elaboración de un paquete de enmiendas que ha sido aprobado por mayoría en la Comisión de Control Presupuestario.
Durante las últimas semanas se han dirigido a mí varios gobiernos nacionales para pedirnos que sigamos adelante sin pérdida de tiempo con nuestra votación. Lo triste de la disposición institucional actual es que si el Parlamento quiere hacer oír su voz, debe recurrir a tácticas inusuales. Estoy a favor de una reforma rápida, pero en un asunto tan importante como éste – un Reglamento Financiero que nos podría acompañar durante los próximos 21 años – debemos rechazar que un Consejo arrogante ignore las expectativas legítimas de negociar del Parlamento.
Me sorprendió, al igual que a mi colega Sr. Dell'Alba, que la mayoría de las enmiendas al presente informe fueran presentadas por la presidencia de la Comisión de Control Presupuestario. Estoy de acuerdo con el Sr. Dell'Alba en que, naturalmente, todos los diputados tienen derecho a presentar enmiendas a un informe, además de en nombre de su grupo. Pero en el caso de la presidencia de una comisión, cabe preguntarse si no está confundiendo los papeles en detrimento del prestigio de su comisión.
Estas propuestas que hoy nos ocupan representan los cambios más radicales al Reglamento Financiero de la Comunidad en 21 años. En opinión de la Comisión de Control Presupuestario, la reforma del control financiero es el aspecto clave de la presente propuesta. Según la propuesta de la Comisión, el visado
emitido por un Interventor Central será abolido y, en su lugar, las Direcciones Generales asumirán toda la responsabilidad durante el ciclo de vida del gasto de los programas desarrollados bajo su autoridad. Ésta es una de las reformas fundamentales que solicitó el Comité de Expertos Independientes en 1999, año en que publicó sus informes. El CEI llegó entonces a la conclusión de que la mayoría de las irregularidades que había podido constatar el Comité tenían su origen en decisiones que contaban con un visado favorable del Control financiero – el Comité declaró asimismo que la supuesta garantía de calidad facilitada por el visado es un mito. El Comité esgrimió dos argumentos sólidos en defensa de una modificación del sistema, primero, el control interno
tanto si es universal como sobre la base de un muestreo, tiene escasas probabilidades de ser un proceso rentable. Los esfuerzos necesario para controlar todas las transacciones son sin duda desproporcionados, mientras que el muestreo tiene escasas probabilidades de surtir el efecto disuasivo necesario. El segundo principio, que es fundamental, es que cualquier mantenimiento del control interno
va en contra de la objeción crucial de que
si no
desplaza la responsabilidad de las irregularidades financieras de la persona que realmente gestiona el gasto hacia la persona que lo aprueba. Este desplazamiento de la responsabilidad significa, en efecto, que en última instancia nadie es responsable.
El Tribunal de Cuentas también trata sobre las modificaciones al régimen de control financiero en su Opinión nº 4 de 1997. Con respecto a la abolición del visado
el Tribunal llega a la conclusión de que en lo que respecta a la abolición completa del requisito de aprobación previa, ya no sería aceptable a menos que éste fuera sustituido por otros procedimientos que garanticen, cuando menos, medidas de salvaguarda equivalentes, para lo que podría ser necesaria la participación de responsables financieros aparte del Interventor. ¿Se ha cumplido esta prueba? En términos generales, sí, al menos según la Opinión nº 2 del Tribunal del presente año, en la que comentaba la propuesta de la Comisión en los términos siguientes: las disposiciones por las que se rigen los agentes financieros y, por consiguiente, la estructura del sistema de control interno comunitario, representan un importante paso adelante en el cumplimiento de las recomendaciones del Tribunal.
Los argumentos a favor de la reforma son abrumadores, de eso no hay duda, pero hasta cierto punto es también un salto al vacío, y la reforma sólo podrá funcionar si se dan una serie de condiciones: primero, los ordenadores deberán responder plenamente de sus actos; todo incumplimiento debe ser reconocido y resuelto, y no encubierto.
Los mismos intérpretes que se niegan a traducir al neerlandés cuando intervengo en inglés, pero accedo gustoso.
Segundo, el procedimiento disciplinario debe ser reforzado. Las medidas en este sentido han sido escasas en el pasado. Un Comité de irregularidades financieras reforzaría el procedimiento, al igual que harían otras enmiendas que hemos presentado. Tercero, la independencia de los auditores internos deberá estar garantizada, así como la independencia profesional de los responsables de realizar la auditoría interna en el seno de las Direcciones Generales. Por último, deberán respetarse unas normas mínimas de controles financieros. La enmienda 72 expone esta premisa. Para que la presente disposición sea eficaz, debe existir un agente central, que estará bajo la responsabilidad de la DG de Presupuesto, que establezca las normas mínimas sin socavar la responsabilidad de las DG que efectúen el gasto.
Deberemos negociar con el Consejo sobre esta propuesta. La única posibilidad de hacerlo de manera eficaz es aplazar la votación sobre la resolución legislativa en virtud de nuestro Reglamento. El debate sobre el artículo 24 puso de manifiesto que el Consejo no presta la más mínima atención a las opiniones del Parlamento, a pesar de que el presidente de la Comisión de Presupuestos se encuentra hoy presente, lo cual es especialmente sorprendente tratándose de la Presidencia sueca."@es12
"Arvoisa puhemies, puhun sekä talousarvion valvontavaliokunnan että sosialistien ryhmän puolesta. Onneksi molempien kanta tähän mietintöön on sama. Haluan aloittaa kiittämällä jäsen Dell'Albaa erinomaisesta yhteistyöstä varainhoitoasetuksen käsittelyssä ja kaikkia eri ryhmien kollegoja, joiden kanssa työskentelimme. Useimmat ryhmät osoittivat suurta halukkuutta saavuttaa kompromissi. Haluan erityisesti kiittää liberaalien, vihreiden ja EDD-ryhmää aktiivisesta tuesta sellaisen tarkistuspaketin valmistelemisessa, jonka enemmistö talousarvion valvontakomissiosta saattoi hyväksyä.
Useat kansalliset hallitukset ovat esittäneet minulle viime viikkoina pyynnön, että toimittaisimme äänestyksen viiveettä. Surullinen tosiasia tämänhetkisessä toimielinjärjestelmässä on, että jos parlamentti haluaa äänensä kuuluviin, sen täytyy turvautua poikkeuksellisiin taktiikoihin. Kannatan nopeaa uudistamista, mutta näin tärkeän asian ollessa kyseessä – varainhoitoa koskevat säännöt saattavat pysyä voimassa seuraavat 21 vuotta – emme saa antaa ylimielisen neuvoston sivuuttaa parlamentin oikeutettuja odotuksia neuvotteluista.
Hämmästyin kollegani Dell'Alban tavoin sitä, että suurimman osan tarkistuksista esitti talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtaja. Olen samaa mieltä jäsen Dell'Alban kanssa, että jokaisella parlamentin jäsenellä on oikeus esittää tarkistuksia mietintöihin, myös ryhmänsä puolesta. Valiokunnan puheenjohtajan tapauksessa täytyy kuitenkin miettiä, sekoittaako hän roolejaan valiokuntansa vahingoksi.
Tämänpäiväiset ehdotukset ovat perusteellisimpia muutoksia yhteisön varainhoitoa koskeviin sääntöihin 21 vuoteen. Talousarvion valvontavaliokunnalle varainhoidon valvonnan uudistaminen on tämän ehdotuksen olennaisin asia. Komission ehdotuksessa keskitetyn varainhoidon valvojan ex ante -hyväksymismerkintä lakkautetaan ja pääosastot asetetaan vastuuseen niiden alaisuudessa toteutettujen ohjelmien kulujen kokonaisuudesta. Tämä on yksi keskeisimmistä uudistuksista, joita riippumaton asiantuntijakomitea pyysi vuonna 1999, kun se julkaisi kertomuksensa. Komitea tuli tuolloin siihen johtopäätökseen, että suurin osa sen esiintuomista säännönvastaisuuksista johtui päätöksistä, joille varainhoidon valvonta oli antanut hyväksyntänsä – komitea totesi myös, että hyväksymismerkinnän oletetusti tarjoama laadun takuu oli pelkkä myytti. Se antoi kaksi voimakasta perustetta järjestelmän muuttamiselle: ensinnäkin ennakkotarkastus, toteutettiinpa se sitten yleisesti tai otannalla, ei todennäköisesti ole kovin kannattava menettely. Kaikkien tapahtumien tarkastamisen vaiva on selvästikin suhteeton, kun taas otannalla tuskin on riittävän ennalta ehkäisevää vaikutusta. Toinen ja perustava periaate on, että kaikenlainen ennakkotarkastusten säilyttäminen törmää olennaiseen vastaväitteeseen, että se siirtää todellisuudessa ellei myös virallisestikin vastuun varainhoidon säännönvastaisuuksista henkilöltä, joka hallinnoi kuluja, henkilölle, joka hyväksyy ne. Tämä vastuun siirtäminen tarkoittaa käytännössä, ettei kukaan ole viime kädessä vastuussa.
Myös tilintarkastustuomioistuin pohti varainhoidon valvontajärjestelmän muuttamista lausunnossaan N:o 4/97. Ex ante -hyväksymismerkinnän lakkauttamisesta se päätyi siihen, että ennakkoon annettavan hyväksynnän täydellinen lakkauttaminen ei ole mahdollista, ellei sitä korvata muilla menettelyillä, jotka tarjoavat vähintään yhtä suuren suojan ja joihin voisi osallistua muita varainhoidosta vastaavia virkamiehiä kuin varainhoidon valvoja. Onko tämä ehto täytetty? Laajasti ottaen: kyllä, ainakin tilintarkastustuomioistuimen lausunnon N:o 2/01 mukaan, jossa komission ehdotuksesta todettiin, että taloushallinnon toimijoita ohjaavien määräysten ja siten yhteisön sisäisen valvontajärjestelmän rakenteen uudistaminen olisi merkittävä askel kohti tilintarkastustuomioistuimen suositusten täyttämistä.
Uudistusta tarvitaan kipeästi, se on täysin selvää, mutta kyseessä on myös jossain määrin hyppy tuntemattomaan, ja se voi onnistua vain, jos eräät ehdot täytetään: tulojen ja menojen hyväksyjä täytyy asettaa täydelliseen vastuuseen; epäonnistumiset täytyy tunnistaa ja käsitellä, niitä ei saa peitellä.
Samaiset tulkit kieltäytyvät tulkkaamasta hollanniksi, kun puhun englantia, mutta autan mielelläni.
Toiseksi kurinpitomenettelyä täytyy vahvistaa. Aikaisemmin on tehty liian vähän. Varainhoidon säännönvastaisuuksia käsittelevän komitean perustaminen vahvistaisi menettelyä samoin kuin muut esittämämme tarkistukset. Kolmanneksi sisäisten tarkastajien riippumattomuus täytyy taata samoin kuin pääosastoissa sisäisiä tarkastuksia suorittavien henkilöiden ammatillinen riippumattomuus. Viimeiseksi täytyy ottaa käyttöön varainhoidon valvonnan vähimmäisstandardit. Tämä esitetään tarkistuksessa 72. Tämän määräyksen tehokkuuden varmistamiseksi tarvitaan budjettipääosaston alaisuudessa työskentelevä keskitetty virkamies, jotta voidaan vahvistaa vähimmäisstandardit heikentämättä kuluista vastaavien pääosastojen vastuuta.
Meidän täytyy neuvotella neuvoston kanssa tästä ehdotuksesta. Tämä voidaan toteuttaa tehokkaasti vain lykkäämällä äänestystä lainsäädäntöpäätöslauselmasta työjärjestyksemme mukaisesti. Keskustelu, jota käytiin 24 artiklasta, osoitti, ettei neuvosto välitä lainkaan parlamentin näkemyksistä, vaikka budjettivaliokunnan puheenjohtaja on tänään paikalla, ja tämä on erityisen hämmästyttävää, kun puheenjohtajavaltiona on Ruotsi."@fi5
"Monsieur le Président, je m'exprimerai au nom de la commission du contrôle budgétaire et au nom du groupe socialiste. Fort heureusement, leurs positions sont identiques sur ce rapport. Je voudrais commencer par remercier M. Dell'Alba pour l'excellente collaboration sur le dossier du règlement financier, ainsi que tous les collègues qui ont travaillé avec nous au sein des différents groupes. La plupart des groupes ont fait preuve d'un grand esprit de compromis. Je voudrais remercier, en particulier, le groupe libéral, le groupe des Verts et le groupe EDD pour le soutien actif qu'ils ont apporté en vue d'élaborer un ensemble d'amendements acceptable pour une majorité de la commission du contrôle budgétaire.
Au cours des dernières semaines, j'ai été approché par un certain nombre de gouvernements nationaux qui nous demandaient de procéder au vote sans retard. Ce qui est triste, dans l'arrangement interinstitutionnel actuel, c'est que le Parlement, s'il veut faire entendre sa voix, doit recourir à des tactiques inhabituelles. J'admets l'urgence des réformes mais, sur un sujet de cette importance - puisqu'il est question de règles financières qui pourraient nous accompagner pendant les 21 prochaines années -, nous devons refuser que les attentes légitimes du Parlement en matière de négociation soient ignorées par un Conseil arrogant.
Comme mon collègue Dell'Alba, j'ai été surpris de constater que la plupart des amendements à ce rapport avaient été déposés par la présidente de la commission du contrôle budgétaire. Je suis d'accord avec lui : si chaque parlementaire a bien entendu le droit de déposer des amendements à un rapport, et ce aussi au nom de son groupe, on peut se demander si, dans le cas d'un président de commission, il n'y a pas confusion des rôles au détriment de la réputation de la commission.
Les propositions faites aujourd'hui sont les changements les plus radicaux apportés au règlement financier de la Communauté en l'espace de 21 ans. Pour la commission du contrôle budgétaire, la réforme du contrôle financier est l'élément crucial de cette proposition. Aux termes de la proposition de la Commission, le visa ex ante délivré par le contrôleur financier sera supprimé et les directions générales seront entièrement responsables des dépenses consenties pour les programmes exécutés sous leur autorité. C'est l'une des réformes essentielles qu'avait appelé le Comité d'experts indépendants dans ses rapports de 1999. À l'époque, le CEI concluait que la plupart des irrégularités soulignées par le comité provenait de décisions approuvées par le contrôle financier - le comité déclarait aussi que la prétendue garantie de qualité que présentait le visa était un mythe. Il avançait deux arguments solides pour modifier le système et je cite : "premièrement, il est peu probable que le contrôle
e, qu’il soit pratiqué de manière systématique ou par échantillonnage, s’avère efficace par rapport au coût : l’effort engagé pour contrôler toutes les transactions est à l’évidence disproportionné, et l’échantillonnage a peu de chance de produire un effet dissuasif suffisant. Le second principe, fondamental, tient à ce que tout maintien d’un contrôle
se heurte à l’objection critique selon laquelle
si ce n’est
la responsabilité de la régularité financière se trouve déplacée de la personne gérant effectivement la dépense vers celle qui l’autorise. Ce déplacement de la responsabilité conduit à ce que
ne soit enfin de compte responsable."
La Cour des comptes a aussi discuté des changements apportés au régime du contrôle financier dans son avis 4 de 1997. Pour ce qui est de la suppression du visa ex ante, elle concluait de la manière suivante : "quant à la suppression complète du visa préalable, elle ne serait pas plus acceptable s'il n'était pas remplacé par d'autres procédures offrant des garanties au moins équivalentes, et pouvant impliquer aussi d'autres acteurs que le contrôleur financier." Cela a-t-il été respecté ? Dans les grandes lignes, oui, tout du moins selon l'avis 2/2001 de la Cour, qui commentait la proposition de la Commission de la manière suivante : "les dispositions relatives aux acteurs financiers et, partant, la structure du système de contrôle interne communautaire connaîtraient une évolution importante dans le sens souhaité par la Cour."
Les arguments en faveur de la réforme sont légion - c'est évident - mais, dans une certaine mesure, il s'agit aussi d'un saut dans l'inconnu qui ne peut marcher si un certain nombre de conditions sont remplies : primo, les ordonnateurs doivent être tenus pleinement responsables ; l'échec doit être admis et traité, et non dissimulé.
Les mêmes interprètes refusent de traduire mes propos en néerlandais lorsque je m'exprime en anglais mais je suis heureux de leur rendre service.
Secundo, la procédure disciplinaire doit être renforcée. Dans le passé, on a trop peu agi dans ce domaine. Un comité des irrégularités financières renforcerait la procédure, comme le feraient d'autres amendements que nous avons déposés. Tertio, il s'agit de garantir l'indépendance des contrôleurs interne et l'indépendance professionnelle des personnes en charge de l'audit interne au sein des directions générales. Enfin, il s'agit de respecter des normes minimales en matière de contrôle financier. C'est ce qu'établit l'amendement 72. Pour que cette disposition soit effective, il est nécessaire qu'un fonctionnaire central établisse, sous la responsabilité de la DG Budgets, des normes minimales sans porter atteinte à la responsabilité des DG responsables des dépenses.
Nous devrons négocier avec le Conseil à propos de cette proposition. La seule méthode efficace est de postposer le vote sur la résolution législative, comme le permet le règlement. La discussion sur l'article 24 a montré que le Conseil n'attachait la moindre attention à l'avis du Parlement, même si la présidente du Comité budgétaire est présente aujourd'hui, ce qui est particulièrement surprenant de la part de la présidence suédoise."@fr6
"Signor Presidente, interverrò per conto della commissione per il controllo dei bilancio ed anche a nome del gruppo socialista. Infatti, su questa relazione fortunatamente le due posizioni coincidono. Vorrei esordire ringraziando l'onorevole Dell'Alba per la straordinaria cooperazione prestataci sul regolamento finanziario e tutti i colleghi che hanno collaborato con noi nei vari gruppi. La maggior parte dei gruppi ha dato prova di grande disponibilità al compromesso e ringrazierei in particolare modo il gruppo EDD, il gruppo dei liberali e il gruppo Verde per il sostegno attivo offerto nell'elaborazione di un pacchetto di emendamenti che fosse accettabile per una maggioranza della commissione per il controllo dei bilanci.
Nelle ultime settimane sono stato contattato da diversi governi nazionali che ci hanno chiesto di procedere senza indugio alla votazione. Il fatto triste nell'attuale assetto istituzionale è che, se il Parlamento desidera far sentire la propria voce, deve ricorrere a tattiche inconsuete. Io sono a favore di una rapida riforma, ma su una questione importante come questa - si tratta di norme finanziarie che potrebbero accompagnarci per i prossimi 21 anni - non possiamo accettare che il legittimo desiderio del Parlamento di negoziare venga ignorato da un Consiglio arrogante.
Anch'io, come l’onorevole collega Dell'Alba, mi sono sorpreso nel constatare che la maggior parte degli emendamenti a questa relazione sono stati depositati dalla presidenza della commissione per il controllo dei bilanci. Concordo con l'onorevole Dell'Alba sul fatto che ovviamente ogni parlamentare ha il diritto di depositare emendamenti ad una relazione, anche a nome del suo gruppo. Ma nel caso della presidenza di una commissione è lecito chiedersi se non vi sia un conflitto di ruoli che va a detrimento della posizione della commissione.
Le proposte oggi in esame rappresentano i cambiamenti più radicali che siano mai stati operati nelle norme finanziarie della Comunità in 21 anni. Per la commissione per il controllo dei bilanci, la riforma del controllo finanziario costituisce l'elemento chiave di questa proposta. Su suggerimento della Commissione, il visto
rilasciato da un controllore finanziario centrale verrà abolito e, al suo posto, la Direzione generale diverrà pienamente responsabile del ciclo di spesa per i programmi attuati sotto la sua autorità. Questa è una delle riforme fondamentali propugnata dal comitato di esperti indipendenti nel 1999, all'atto della pubblicazione delle sue relazioni. Il comitato aveva concluso che, all'epoca, la maggior parte delle irregolarità da esso rilevate risultavano da decisioni alle quali il controllo finanziario aveva dato la sua approvazione (il comitato aveva anche affermato che la presunta garanzia di qualità fornita dal visto era un mito), fornendo due argomentazioni forti a favore di una modifica del sistema, e cito: "In primo luogo, è improbabile che il controllo
sia esso universale o svolto sulla base di un campionamento, sia un processo caratterizzato da un buon rapporto costo/efficacia. L'impegno profuso nel controllo di tutte le transazioni è chiaramente sproporzionato, mentre è improbabile che il campione abbia un sufficiente effetto dissuasivo. Il secondo principio basilare è che qualsiasi mantenimento del controllo
si scontra con un'obiezione di fondo secondo cui
se non
esso sposta la responsabilità dell'irregolarità finanziaria dalla persona che effettivamente gestisce la spesa alla persona che l'approva. Tale spostamento di responsabilità significa che, in pratica, alla fin fine nessuno è responsabile".
Anche la Corte dei conti ha discusso le modifiche del regime di controllo finanziario nel suo parere n. 4 del 1997. In riferimento all'abolizione del visto
essa ha concluso quanto segue, e cito nuovamente: "Per quel che riguarda la completa abolizione del requisito dell'approvazione preliminare, quest'ultima non sarebbe più accettabile se non venisse sostituita da altre procedure in grado di offrire garanzie almeno equivalenti e che coinvolgano agenti finanziari diversi dal controllore finanziario". Questa prova è stata superata? Parlando in termini generali, sì, quantomeno per quel che concerne il parere n. 2 espresso quest'anno dalla Corte, la quale ha commentato la proposta della Commissione come segue: le disposizioni che regolamentano gli agenti finanziari e quindi la struttura del sistema di controllo interno della Comunità rappresenterebbero un importante passo avanti nell'attuazione delle raccomandazioni della Corte.
E' evidente che la riforma è necessaria, questo è chiaro. Ma è altrettanto evidente che, in certa misura, si tratta di un salto nel buio che potrà dare buon esito solo se verranno rispettate alcune condizioni. In primo luogo, gli ordinatori devono essere ritenuti pienamente responsabili: gli errori vanno riconosciuti ed affrontati, non coperti.
Gli stessi interpreti si rifiutano di tradurre in olandese quando parlo in inglese, ma sarò lieto di accogliere la loro richiesta.
In secondo luogo, la procedura disciplinare va rafforzata. In passato si è fatto troppo poco. Un comitato per le irregolarità finanziarie rafforzerebbe la procedura, al pari di altri emendamenti da noi introdotti. In terzo luogo, occorre garantire l'indipendenza dei revisori interni, nonché l'indipendenza professionale di coloro che svolgono le revisioni contabili interne nelle Direzioni generali. Infine, per i controlli finanziari sarà necessario rispettare alcune norme minime. L'emendamento n. 72 definisce tutto questo ma, affinché questa disposizione sia efficace, è necessario che un agente centrale, sotto la responsabilità della DG Bilancio, fissi norme minime, senza con ciò esimere dalle loro responsabilità le DG che effettuano le spese.
Su questa proposta dovremo intavolare negoziati con il Consiglio. L'unica possibilità di farlo in maniera efficace consiste nel posticipare il voto sulla risoluzione legislativa in base al nostro Regolamento. La discussione sull'articolo 24 ha dimostrato che, sebbene il presidente della commissione per i bilanci sia oggi qui presente, il Consiglio non presta la minima attenzione ai punti di vista del Parlamento, e ciò è particolarmente sorprendente da parte della Presidenza svedese."@it9
"Mr President, I will speak on behalf of the Budgetary Control Committee and also on behalf of the Socialist Group. Luckily the two positions are the same on this report. I would like to begin by thanking Mr Dell'Alba for the excellent cooperation we have had on the Financial Regulation and all the colleagues that have worked with us in the different groups. Most groups showed a great willingness to compromise. I would like to thank, in particular, the Liberal, Green, and EDD Groups for their active support in drawing up a package of amendments that was acceptable to a majority of the Budgetary Control Committee.
I have been approached in recent weeks by a number of national governments asking us to proceed with our vote without delay. The sad fact in today's institutional set-up is that if Parliament wants its voice to be heard it must resort to unusual tactics. I support the case for speedy reform, but on an issue as important as this – financial rules which could with us for the next 21 years – we must refuse to let Parliament's legitimate expectations to negotiate be ignored by an arrogant Council.
I was surprised, like my colleague Mr Dell'Alba, that most amendments to this report were tabled by the chair of the Budgetary Control Committee. I agree with Mr Dell'Alba that, of course every Member is entitled to put down amendments to a report, also on behalf of their group. In the case of a committee chair, however, you have to wonder whether they are mixing up roles to the detriment of the standing of their committee.
These proposals today are the most sweeping changes to the Community's financial rules in 21 years. For the Budgetary Control Committee, the reform of financial control is the key aspect of this proposal. Under the Commission's proposal, the
visa issued by a Central Financial Controller will be abolished and instead Directorates-General will be made fully responsible for the lifecycle of expenditure for programmes carried out under their authority. This is one of the key reforms called for by the Committee of Independent Experts in 1999, when it issued its reports. The CIE concluded, at the time, that most of the irregularities highlighted by the committee stemmed from decisions to which financial control gave its approval – the committee also stated that the supposed quality guarantee provided by the visa is a myth. It gave two strong arguments for changing the system and I quote, "First
checking, whether it be universal or on the basis of sampling is unlikely to be a cost-effective process. The efforts put into checking all transactions is clearly disproportionate while sampling is unlikely to have sufficient dissuasive effect. The second and fundamental principle is that any retention of
control runs up against a crucial objection that
if not
it displaces responsibility for financial irregularity from the person actually managing expenditure onto the person approving it. This displacement of responsibility means, in effect, that no one is ultimately responsible.”
The Court of Auditors also discussed changes to the financial control regime in its Opinion No 4 of 1997. With respect to the abolition of the
visa it concluded as follows and I quote again, "As for completely abolishing the requirement of prior approval, this would not be any more acceptable unless it were to be replaced by other procedures that provided at least equivalent safeguards and that could involve financial officials other than the Financial Controller." Has this test been met? Broadly speaking, yes, at least according to Court Opinion No 2 of this year which commented on the Commission's proposal as follows: The provisions governing the financial actors and therefore the structure of the Community internal control system would represent an important step towards meeting the Court's recommendations.
The case for reform is overwhelming, that much is clear, but it is also to an extent a leap in the dark and it can only work if a number of conditions are met: first authorising officers must be held fully accountable; failure must be recognised and dealt with, not covered up.
The same interpreters refuse to translate into Dutch when I speak English, but I am happy to oblige.
Second, the disciplinary procedure must be strengthened. There has been too little action in the past. A financial regularities committee would strengthen the procedure as would other amendments we have introduced. Third, the independence of internal auditors must be guaranteed and so must the professional independence of those that carry out internal audit within the Directorates-General. Finally, minimum standards of financial controls must be adhered to. Amendment No 72 sets this out. In order for this provision to be effective, there is a need for a central official under the responsibility of the DG Budget to set minimum standards without undermining the responsibility of spending DGs.
We will have to negotiate with the Council on this proposal. The only possibility of doing so effectively is to postpone the vote on the legislative resolution under our rules of procedures. Discussion on Article 24 showed that the Council does not pay the slightest attention to Parliament's views, even though the President of the Budgets Committee is here today, and that is particularly surprising coming from the Swedish Presidency."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, vandaag voer ik het woord namens de Commissie begrotingscontrole en de Fractie van de Partij van de Europese Sociaal-democraten. Gelukkig delen zij hun standpunt ten aanzien van dit verslag. Ik wil graag beginnen met de heer Dell’Alba te bedanken voor onze uitstekende samenwerking op het gebied van het Financieel Reglement. Tevens bedank ik alle collega’s uit de verschillende fracties met wie we hebben samengewerkt. De meeste fracties bleken zeer wel bereid tot het sluiten van compromissen. Mijn dank gaat met name uit naar de Fractie van de Europese Liberale en Democratische Partij, de Fractie De Groenen en de Fractie Europa van Democratieën in Diversiteit: zij hebben actief bijgedragen aan het opstellen van een reeks amendementen die door een meerderheid in de Commissie begrotingscontrole kon worden aanvaard.
In de afgelopen weken ben ik door een aantal nationale regeringen benaderd met de vraag of de stemming zonder uitstel kan plaatsvinden. Helaas is in de huidige institutionele opzet de praktijk maar al te vaak dat als het Parlement aandacht wil voor zijn standpunt, het zijn toevlucht moet nemen tot ongebruikelijke strategieën. Ik ben voorstander van snelle hervormingen, maar als het gaat om het vaststellen van financiële voorschriften voor misschien wel 21 jaar – wat immers heel belangrijk is – mogen we niet toestaan dat de Raad onze legitieme eis tot onderhandelen eenvoudigweg aan zijn laars lapt.
Net als mijn collega de heer Dell’Alba was ik nogal verbaasd dat het merendeel van de amendementen bij dit verslag zijn ingediend door de voorzitter van de Commissie begrotingscontrole. Ik ben het met de heer Dell’Alba eens dat ieder commissielid uiteraard het recht heeft – ook namens zijn eigen fractie – amendementen bij een verslag in te dienen. In het geval van de voorzitter kan men zich echter afvragen of een dergelijke functieverstrengeling ten goede komt aan de reputatie van de commissie in kwestie.
De voorstellen die vandaag op tafel liggen bevatten de meest ingrijpende veranderingen in de financiële voorschriften van de afgelopen 21 jaar. De Commissie begrotingscontrole beschouwt de hervorming van de financiële controle als het sleutelelement van dit voorstel. Krachtens dit Commissievoorstel worden de
visa – uitgevoerd door de centrale financieel controleur – afgeschaft. In plaats daarvan krijgen de Directoraten-generaal de volledige verantwoordelijkheid voor de levenscyclus van de uitgaven voor de onder hun toezicht uitgevoerde programma’s. Dit is een van de cruciale hervormingen waartoe het Comité van onafhankelijke deskundigen in 1999 in zijn verslagen heeft opgeroepen. Dit comité heeft toentertijd geconcludeerd dat de meeste onregelmatigheden die door de commissie aan het licht waren gebracht, voortvloeiden uit besluiten die tijdens de financiële controle waren goedgekeurd. Het comité gaf tevens aan dat de vermeende kwaliteitsgarantie die het visum zou inhouden een mythe is. Het noemde twee sterke argumenten voor herziening van het systeem. Ik citeer: “Ten eerste
controle, hetzij universeel of steekproefsgewijs, is waarschijnlijk geen rendabel proces. Het controleren van alle transacties staat niet in verhouding tot het resultaat en het nemen van steekproeven heeft waarschijnlijk niet voldoende afschrikeffect. Het tweede en meest zwaarwegende beginsel is dat bij voor iedere handhaving van
controle geldt dat
of zelfs
de verantwoordelijkheid voor financiële onregelmatigheden niet berust bij de persoon door wie de uitgaven in feite worden beheerd, maar bij de persoon die aan de financiële transacties zijn goedkeuring geeft. Deze verschuiving in verantwoordelijkheid betekent in feite dat niemand de uiteindelijke verantwoordelijkheid draagt”.
In zijn vierde advies van 1997 bespreekt de Rekenkamer tevens de herziening van het financieel-controlestelsel. Met betrekking tot de afschaffing van de
visa heeft de Rekenkamer het volgende geconcludeerd, en ik citeer opnieuw: “Wat betreft de complete afschaffing van de eis van een voorafgaand visum: dat is niet langer aanvaardbaar tenzij het wordt vervangen door andere procedures waardoor op zijn minst vergelijkbare garanties worden geboden en waarbij andere financiële ambtenaren betrokken zouden kunnen zijn dan de financieel controleur”. Is aan deze eis voldaan? Over het geheel genomen wel, tenminste, volgens het tweede advies van het Hof van dit jaar, waarin het volgende commentaar op het Commissievoorstel te lezen is: de bepalingen die op de financiële actoren en daarom ook op de structuur van het interne controlesysteem van de Gemeenschap van toepassing zijn, lijken een belangrijke stap in de richting van de aanbevelingen van het Hof.
De argumenten voor herziening zijn overweldigend, dat is wel duidelijk. Tot op zekere hoogte is het echter ook een sprong in het diepe. De hervormingen kunnen alleen slagen als aan een aantal eisen wordt voldaan: ten eerste moeten ordonnateurs de volledige verantwoordelijkheid krijgen. Nalatigheid moet niet in de doofpot worden gestopt, maar worden vastgesteld en aangepakt.
Deze tolken weigeren weliswaar om mij naar het Nederlands te vertalen als ik Engels spreek, maar ik vind het helemaal niet erg om wat langzamer te praten.
Ten tweede dient de disciplinaire procedure te worden versterkt. In het verleden is te weinig actie ondernomen. Net als de andere ingediende amendementen zou ook een comité voor financiële onregelmatigheden leiden tot een versterking van de procedure. Ten derde moet de onafhankelijkheid van de interne controleurs en de professionele onafhankelijkheid van personen die met de interne controle van de Directoraten-generaal zijn belast worden gewaarborgd. Ten slotte dient men zich te houden aan de voor financiële controle vastgelegde minimumnormen, hetgeen staat in amendement 72. Deze bepaling heeft alleen effect als op verantwoordelijkheid van het Directoraat-generaal begroting een centrale ambtenaar wordt aangesteld die de minimumnormen vaststelt zonder daarbij de verantwoordelijkheid van de met de uitgaven belaste Directoraten-generaal te ondermijnen.
We moeten met de Raad over dit voorstel onderhandelen. De enige manier waarop we dat effectief kunnen doen is door de stemming over de wetgevingsresolutie uit te stellen overeenkomstig ons eigen Reglement. Uit de discussie over artikel 24 is gebleken dat de Raad totaal geen aandacht schenkt aan het standpunt van het Parlement, ook al is de voorzitter van de Begrotingscommissie hier vandaag aanwezig. Dat had ik vooral van het Zweedse voorzitterschap helemaal niet verwacht."@nl2
"Senhor Presidente, vou falar em nome da Comissão do Controlo Orçamental e também em nome do Grupo dos Socialistas. Felizmente, as duas posições são convergentes no que se refere a este relatório. Gostaria de começar por agradecer ao senhor deputado Dell'Alba a excelente cooperação que desenvolvemos nesta questão do Regulamento Financeiro, bem como a todos os colegas dos diferentes grupos que trabalharam connosco. A maioria dos grupos mostraram uma forte vontade de alcançar um compromisso. Gostaria de agradecer, em especial, aos grupos dos Liberais, dos Verdes e EDD, o excelente apoio que nos deram na elaboração de um pacote de alterações que fosse aceitável para uma maioria no seio da Comissão do Controlo Orçamental.
Nas últimas semanas, fui abordado por vários governos nacionais no sentido de avançar, sem demora, com a nossa votação. O que é triste na nossa engrenagem institucional de hoje é que o Parlamento tem de recorrer a tácticas pouco usuais, se quer fazer ouvir a sua voz. Apoio as razões que justificam uma reforma acelerada, mas numa questão desta importância - regulamentação financeira que poderá reger-nos durante os próximos 21 anos - não podemos permitir que as legítimas expectativas do Parlamento de negociar, sejam ignoradas por um Conselho arrogante.
Fiquei surpreendido, tal como o meu colega Dell'Alba, com o facto de a maioria das alterações a este relatório terem sido apresentadas pela presidente da Comissão do Controlo Orçamental. Tal como o senhor deputado Dell'Alba, penso que, como é evidente, qualquer deputado tem o direito de propor alterações a um relatório, inclusive em nome do seu grupo. Porém, tratando-se de um presidente de comissão, temos de nos perguntar se não estarão a misturar-se papéis em detrimento da posição da sua comissão.
As presentes propostas representam as mudanças de maior alcance feitas à regulamentação financeira da Comunidade em 21 anos. A Comissão do Controlo Orçamental considera que a reforma do controlo financeiro é o aspecto principal desta proposta. Segundo a proposta da Comissão, o visto
emitido por um auditor financeiro central será abolido e terão de ser as direcções-gerais a responder na íntegra pelo ciclo de despesas dos programas executados sob a sua autoridade. Esta é uma das principais reformas requeridas pelo Comité de Peritos Independentes em 1999, aquando da emissão dos seus relatórios. Na altura, o CPI concluiu que a maior parte das irregularidades por si assinaladas provinham de decisões que tinham sido aprovadas pelo auditor financeiro - o comité também afirmou que a suposta garantia de qualidade proporcionada pelo visto é um mito. Apresentou dois fortes argumentos favoráveis à mudança do sistema e passo a citar, "Em primeiro lugar, a verificação
quer seja universal, quer por amostragem, não será provavelmente um processo eficaz em termos de custos. Os esforços desenvolvidos para verificar todas as operações são claramente desproporcionais, ao passo que a amostragem não oferece probabilidades de exercer um efeito dissuasor suficiente. O segundo princípio, fundamental, é que qualquer retenção dos controlos
contraria a objecção de que
e até mesmo
se transfere a responsabilidade pela regularidade financeira da pessoa que na realidade gere as despesas para a pessoa que as aprova. Esta transferência de responsabilidade leva, com efeito, a que
seja em última análise responsável."
O Tribunal de Contas também considerou alterações ao sistema de controlo financeiro no seu Parecer nº 4 de 1997. Em relação à abolição do visto
concluiu que, no que se refere à total abolição do requisito de aprovação prévia, esta só seria aceitável se viesse a ser substituída por outros procedimentos que oferecessem pelo menos salvaguardas equivalentes e que pudessem envolver funcionários financeiros para além do auditor financeiro. Cumpriu-se este requisito? Em termos gerais, sim, pelo menos de acordo com o Parecer nº 2 do Tribunal deste ano que comentava da seguinte forma as propostas da Comissão: as disposições que regem os actores financeiros e, por conseguinte, a estrutura do sistema de controlo interno da Comunidade, representariam um passo significativo no sentido de acolher as recomendações do Tribunal.
As razões que justificam uma reforma são inúmeras, disso não há qualquer dúvida, mas, até certo ponto, isto é um salto no escuro e só pode funcionar se forem satisfeitas determinadas condições: em primeiro lugar, os gestores orçamentais têm de ser plenamente responsáveis; as insuficiências têm de ser reconhecidas e superadas, não encobertas.
Esses mesmos intérpretes recusam-se a traduzir para neerlandês quando falo em inglês, mas tenho todo o gosto em fazer um esforço para falar mais devagar.
Em segundo lugar, os processos disciplinares têm de ser reforçados. No passado, a acção desenvolvida nesta área foi demasiado reduzida. Um comité especializado em irregularidade financeiras reforçará o procedimento, assim como o farão outras alterações que introduzimos. Em terceiro lugar, a independência dos auditores internos tem de ser garantida, da mesma maneira que tem de ser garantida a independência professional daqueles que efectuam as auditorias internas no âmbito das direcções-gerais. Por último, têm de ser observadas normas mínimas em matéria de controlos financeiros. Isto está previsto na alteração 72. Para que esta disposição seja eficaz, é necessário que um funcionário central sob a responsabilidade da Direcção-Geral do Orçamento estabeleça normas mínimas, sem no entanto diminuir a responsabilidade das DG responsáveis pelas despesas.
Teremos de negociar com o Conselho sobre esta proposta. A única possibilidade de o fazer efectivamente consiste em adiar a votação da resolução legislativa, ao abrigo do nosso Regimento. A discussão sobre o artigo 24º mostrou que o Conselho não dá a mais pequena atenção às opiniões do Parlamento, mesmo estando hoje aqui presente o presidente da Comissão dos Orçamentos, o que é particularmente surpreendente vindo da Presidência sueca."@pt11
"Herr talman! Jag skall tala för budgetkontrollutskottets räkning och även för socialistgruppens räkning. Lyckligtvis är de två ståndpunkterna desamma om detta betänkande. Jag skulle vilja börja med att tacka herr Dell'Alba för det utmärkta samarbete som vi har haft när det gäller budgetförordningen samt alla de kolleger som har arbetat med oss i de olika grupperna. De flesta grupperna har visat en stor vilja att kompromissa. Jag skulle särskilt vilja tacka den liberala gruppen, Gruppen De gröna och EDD-gruppen för deras aktiva stöd under utarbetandet av ett paket ändringsförslag som var godtagbart för en majoritet i budgetkontrollutskottet.
Ett antal nationella regeringar har under de senaste veckorna kontaktat mig och bett om att vi skall genomföra vår omröstning utan dröjsmål. Det sorgliga med dagens institutionella uppbyggnad är parlamentet, om det vill göra sin röst hörd, måste tillgripa ovanliga metoder. Jag håller med om att det behövs en snabb reform, men när det gäller en fråga som är så viktig som denna – finansiella bestämmelser som vi skulle kunna få dras med under de kommande 21 åren – får vi inte låta parlamentets legitima förväntningar om att förhandla ignoreras av ett arrogant råd.
Jag blev, i likhet med min kollega Dell'Alba, förvånad över att de flesta av ändringsförslagen till detta betänkande lades fram av budgetkontrollutskottets ordförande. Jag håller med Dell'Alba om att varje ledamot naturligtvis har rätt att lägga fram ändringsförslag till ett betänkande, även för sin grupps räkning. Men när det gäller ordförandeskapet i ett utskott, undrar man om de inte blandar ihop rollerna, till skada för deras utskotts anseende.
De förslag som vi har framför oss i dag motsvarar de mest genomgripande förändringarna av gemenskapens finansiella bestämmelser på 21 år. För budgetkontrollutskottet är reformen av den finansiella kontrollen detta förslags huvudaspekt. Enligt kommissionens förslag kommer det förhandsgodkännande som utfärdas av en central styrekonom att avskaffas, och i stället kommer generaldirektörerna att göras fullt ansvariga för de samlade utgifterna för program som genomförs med deras bemyndigande. Detta är en av de centrala reformer som den oberoende expertkommittén efterlyste 1999, när den offentliggjorde sina rapporter. Den oberoende expertkommittén drog då slutsatsen att de flesta av de oegentligheter som kunnat påvisas av kommittén härrörde från beslut som godkänts av styrekonomen; kommittén fastslog också att den kvalitetsgaranti som godkännandet anses utgöra är en myt. Den gav två starka argument för att ändra systemet, och jag citerar: "För det första kan förhandskontroll, vare sig den sker övergripande eller genom stickprov, knappast bli kostnadseffektiv. Det krävs helt klart oproportionerligt stora insatser för att kontrollera alla transaktioner, och stickprovsmetoden är knappast tillräckligt avskräckande. Den andra mycket viktiga invändningen är att all förhandskontroll innebär att man i praktiken, om än inte i teorin, flyttar ansvaret för att transaktionen är korrekt från den person som faktiskt förvaltar utgifterna till den person som godkänner dem. Denna överflyttning av ansvaret innebär i praktiken att ingen bär det yttersta ansvaret."
Även revisionsrätten diskuterade förändringar av systemet för finansiell kontroll i sitt yttrande nr 4/1997. När det gällde avskaffandet av förhandsgodkännanden drog den följande slutsats, och jag citerar igen: "Ett fullständigt avskaffande av förhandsgodkännandet skulle inte vara mer acceptabelt om det inte ersattes av andra förfaranden som utgör ett åtminstone lika gott skydd och som även kan involvera andra anställda inom ekonomifunktionen än styrekonomen." Har detta kriterium uppfyllts? I stort sett "ja", åtminstone enligt revisionsrättens yttrande nr 2/2001, i vilket man kommenterar kommissionens förslag i följande ordalag: "... skulle bestämmelserna om aktörerna i budgetförvaltningen och, följaktligen, strukturen för gemenskapens system för internkontroll genomgå en betydande utveckling i den riktning som revisionsrätten önskat...".
Argumenten för reform är överväldigande, så mycket står klart, men det också i viss utsträckning ett språng ut i det okända, och det kan bara fungera om ett antal villkor är uppfyllda: för det första måste utanordnarna hållas fullt ansvariga; fel måste erkännas och tas itu med, inte skylas över.
Samma tolkar vägrar att översätta till nederländska när jag talar engelska, men jag skall gärna vara till lags.
För det andra måste det disciplinära förfarandet stärkas. Man har gjort för lite i det förflutna. En kommitté för ekonomiska oegentligheter skulle stärka förfarandet, och det skulle också andra ändringsförslag som vi har infört. För det tredje måste internrevisorernas oberoende garanteras, liksom det yrkesmässiga oberoendet för de personer som utför internrevisioner inom generaldirektoraten. Till sist måste man hålla fast vid miniminormer för finansiella kontroller. Ändringsförslag 72 gäller detta. För att denna bestämmelse skall vara effektiv krävs det att en central tjänsteman med ansvar inför generaldirektoratet för budget fastställer miniminormer utan att undergräva ansvaret för de generaldirektorat som står för utgifterna.
Vi behöver förhandla med rådet om det här förslaget. Den enda möjligheten att göra det effektivt är att skjuta upp omröstningen om lagstiftningsresolutionen i enlighet med vår arbetsordning. Diskussionen om artikel 24 visade att rådet inte fäster minsta uppmärksamhet vid parlamentets åsikter, trots att budgetutskottets ordförande är här i dag, och det är särskilt överraskande när det kommer från det svenska ordförandeskapet."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(De Voorzitter verzoekt de spreker om met het oog op de tolken langzamer te spreken)"2
"(Der Präsident bittet den Redner, langsamer zu sprechen, damit ihm die Dolmetscher folgen können.)"7
"(El Presidente insta al orador a hablar más despacio para facilitar la labor de los intérpretes)"12
"(Formanden opfordrede taleren til at tale langsomt af hensyn til tolkene)"1
"(Il Presidente invita l'oratore a parlare più lentamente per agevolare il compito degli interpreti)"9
"(Le président invite l'orateur à parler plus lentement, eu égard aux interprètes)"6
"(O Presidente convida o orador a falar mais devagar a fim de ajudar os intérpretes)"11
"(Puhemies kehotti puhujaa auttamaan tulkkeja puhumalla hitaammin.)"5
"(Talmannen uppmanade talaren att tala långsammare för att underlätta för tolkarna.)"13
"(Ο Πρόεδρος παρακαλεί τον ομιλητή να ομιλεί πιο αργά για να διευκολύνει τους διερμηνείς)"8
"Van Hulten (PSE ),"8,10,12,3
"de facto"2,10,3,12,11,9,6
"de jure"2,10,12,3,6
"de jure,"8,11
"ex ant"6
"ex ante"2,10,3,12,11,9,6
"συντάκτης της γνωμοδότησης της Επιτροπής Ελέγχου του Προϋπολογισμού."8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples