Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-30-Speech-3-166"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010530.8.3-166"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Mr President, Members of the European Parliament, thank you for your interventions and, of course, first of all I would like to commend the rapporteur, Mrs Myller, for her excellent work in preparing the report in a very short time.
We cannot accept those amendments that seek to bind the Commission to producing proposals by set dates, for example, Amendments Nos 49, 76, 85, 123, 189, 198. It is always the Commission's intention to use the mid-term review of the programme as the point at which the implementing measures for the programme should be prepared. There are annual reports about implementation, but so far we have not made a big case out of these, although we have started to have these name, fame and shame seminars, to do more to make it public, and we warmly welcome Parliament's intention to take part and to know more: we are willing to do everything possible to help in this.
I will not comment on all the amendments, because we have already left a note with our comments, but urban areas need to be stressed more and we welcome the spirit of Amendment No 207. Of the 297 amendments being proposed, the Commission actually supports more than half in full, or in part, or in principle, but we cannot accept 145.
Finally, we welcome this opinion. We feel that it will be an invaluable contribution to creating an operational, dynamic and ultimately successful sixth Environment Action Programme.
There were actually two choices after I decided to say ‘yes’ to the question in the hearing about whether I wanted to present a sixth Environment Action Programme: either the choice of being criticised for being too ambitious and thus unrealistic, or being too detailed and thus not visionary enough. I have spent many sleepless nights thinking about whether it was a good answer to say ‘yes, we should make a sixth Environment Action Programme’ since it has been heavily criticised.
On the other hand, I expected that, because there was a global assessment of the fifth programme, and what did it teach us? We learned from that programme that implementation was not good enough. We have a solid base of more than 200 legal acts in the environment. We already have ambitious targets and deadlines in programmes, but they have not all been met. There is a lack of understanding from different institutions and from Member States in actually wanting to carry out the necessary work for the environment. This is what we learned.
I wanted to make a short programme: it should have been shorter, but guess what would have happened then? We would have added, and Parliament and Council would have added a number of details and included even more issues in the environmental programme. That is always the risk if you want to make a short. My collaborator said that it was not possible to bring in all the important issues and make the programme shorter. There is the risk of making it a shopping list, and I wanted to avoid that. I wanted to make it an action programme. I wanted to point out what is necessary to mobilise, on a very broad scale, all different stake-holders in society, and to mention the actions necessary to meet the objectives set in this programme to show that, during a period of ten years, these kinds of actions are necessary.
Of course, I am not against targets, timetables or deadlines. We need them, but they must be based on sound science, on the latest facts from these different sectors and policy areas. I appreciate that we have broad support for the priorities and the structure of this programme. We have the problem that this is a codecision procedure, so we have a difference between the first and second part and I do not know how to deal with that. It is a pity that it exists, because you need to see the full text to understand the way we think about these issues: so that is partly an explanation of the problems we experience.
It has to come in the right order, however: the targets and deadlines should, of course, come in the automatic strategies, in the follow-up. However, I wanted the programme to describe the priorities and stick to the priorities, not to make it a shopping list, not to add everything about bathing water quality or the noise problem, etc., instead to stick to these priorities. We have so many good amendments that actually enhance this programme and we welcome those amendments that clarify the text and add some precision to the actions being proposed: I include Amendment No 77 on allowing environmental criteria to be taken into account in public purchasing. This is what we are working on at the moment.
I appreciate the reference to giving priority to young people in the provision of information, emphasised in Amendment No 88. We have not been able to say ‘yes’ to all the excellent amendments about information and education to young people. We do not have the competence, or the resources – it has to be up to the Member States to carry this out – but it is a very important issue and I want to underline that. The setting of targets should be seen as part of the process, getting results by involving stake-holders, because we do not have many specific proposals for these targets and timetables. It was the same in the Council when we asked what kind of targets do you mean? Give us some examples – I got two, of which one was very general and the other already known to us. Of course, we could have used concepts such as 'ecological footprint' or 'factor 4' or 'factor 10', but then the programme would have been slightly different. It must be based on sound science and facts and it must be achievable and viable.
I would like to say something about thematic strategies. We have proposed the use of thematic strategies for defining the set of measures that will be needed to tackle six complex and multi-dimensional problems. The Commission fully understands and we strongly support the wish of Parliament to be fully involved and consulted on the content of the thematic strategies. That has been our objective all the time. I welcome the inclusion of an Article that defines thematic strategies and I can support the spirit, if not the letter, of Amendment No 66, because a thematic strategy may be a framework directive, but it could also be a combination of a directive and other actions. We should not specify that in every case there should be a framework directive. We have to keep it open, to have a strategy which includes the possibility of proposing a framework directive.
There is also this question about timetables and again we must remember that this is a strategic programme that lays down the priorities for the next 10 years, not a comprehensive work programme. There is no link made between new actions proposed and the resources available to do the job. The Commission will produce the necessary proposals, but they need to be of good quality and it is also important to underline that."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, medlemmer af Europa-Parlamentet, tak for Deres indlæg, og naturligvis vil jeg gerne først og fremmest rose ordføreren, fru Myller, for hendes fremragende arbejde med udarbejdelsen af betænkningen på meget kort tid.
Vi kan ikke acceptere de ændringsforslag, der søger at binde Kommissionen til at fremsætte forslag på fastsatte datoer, f.eks. ændringsforslag 49, 76, 85, 123, 189 og 198. Det er altid Kommissionens hensigt at bruge midtvejsevalueringen af programmet som det tidspunkt, hvor gennemførelsesforanstaltningerne for programmet bør ligge klar. Der er årsberetninger om gennemførelsen, men vi har ikke hidtil gjort et stort nummer ud af disse, selv om vi er begyndt at afholde ros-og-ris seminarer for at gøre mere for at offentliggøre dem, og vi bifalder varmt Parlamentets intention om at deltage og ville vide mere. Vi er villige til at gøre alt muligt for at bistå med dette.
Jeg vil ikke kommentere alle ændringsforslagene, for vi har allerede afleveret et notat med vores kommentarer, men byområder bør fremhæves i højere grad, og vi bifalder ånden i ændringsforslag 207. Af de 297 ændringsforslag, der er stillet, støtter Kommissionen rent faktisk mere end halvdelen fuldt eller delvist eller principielt, men vi kan ikke acceptere ændringsforslag 145.
Endelig bifalder vi denne udtalelse. Vi finder, at den vil udgøre et uvurderligt bidrag til skabelsen af et operationelt, dynamisk og i sidste instans vellykket sjette miljøhandlingsprogram.
Der var rent faktisk to valg, efter jeg besluttede at sige ja til spørgsmålet under høringen om, hvorvidt jeg ville fremsætte et sjette miljøhandlingsprogram: Enten at blive kritiseret for at være alt for ambitiøs og dermed urealistisk, eller at gå for langt ned i detaljen og dermed blive kriseret for ikke at være visionær nok. Jeg har tilbragt mange søvnløse nætter med at tænke på, om det var et godt svar at sige "ja, vi bør udarbejde et sjette miljøhandlingsprogram", eftersom det er blevet stærkt kritiseret.
På den anden side var jeg forberedt på dette, for der var en samlet vurdering af det femte program, og hvad lærte det os? Vi lærte af det program, at implementeringen ikke var god nok. Vi havde et solidt grundlag med over 200 retsakter på miljøområdet. Vi har allerede ambitiøse mål og frister i programmer, men de er ikke alle nået. Der er en manglende forståelse hos forskellige institutioner og medlemsstater, når det gælder om egentligt at ønske at gennemføre det nødvendige arbejde for miljøet. Det er, hvad vi har lært.
Jeg ønskede at udarbejde et kort program: Det skulle have været kortere, men gæt, hvad der så ville være sket? Vi ville, og Parlamentet og Rådet ville have tilføjet en række detaljer og indføjet endnu flere spørgsmål i miljøprogrammet. Det er altid risikoen, hvis man ønsker at gøre det kort. Min medarbejder sagde, at det ikke var muligt at få alle de vigtige spørgsmål med og gøre programmet kortere. Der er en risiko for at gøre det til en indkøbsseddel, og jeg ønskede at undgå dette. Jeg ville gøre det til et handlingsprogram. Jeg ønskede at pege på, at det er nødvendigt på en bred skala at mobilisere alle de forskellige interessenter i samfundet og nævne de aktioner, der er nødvendige for at nå de mål, der er sat i dette program, for at vise, at disse former for aktioner er nødvendige over en 10-årig periode.
Jeg er naturligvis ikke imod hverken mål, tidsplaner eller frister. Vi har brug for dem, men de bør være baseret på solid videnskab, på de seneste fakta fra disse forskellige sektorer og
områder. Jeg sætter pris på, at vi har bred støtte for dette programs prioriteter og struktur. Vi har det problem, at dette er en procedure med fælles beslutningstagning, så der er forskel mellem første og anden del, og det ved jeg ikke, hvordan jeg skal håndtere. Det er en skam, at det en sådan, for man er nødt til at se hele teksten for at forstå, hvad vi mener om disse ting. Så det er en delvis forklaring af de problemer, vi oplever.
Men det skal komme i den rigtige rækkefølge: Målene og fristerne bør naturligvis komme ind under de automatiske strategier, under opfølgningen. Men jeg ønskede, at programmet beskrev prioriteterne og holdt sig til prioriteterne, jeg ønskede ikke at lave en indkøbsseddel, jeg ønskede ikke at medtage alt om badevandskvalitet eller støjproblemer m.v. i stedet for at holde mig til prioriteterne. Vi har så mange gode ændringsforslag, som faktisk styrker dette program, og vi bifalder de ændringsforslag, der afklarer teksten og præciserer de foreslåede aktioner. Her tænker jeg særlig på ændringsforslag 77 om, at der skal tages hensyn til miljøkriterier i forbindelse med offentlige indkøb. Det er det, vi arbejder på for øjeblikket.
Jeg sætter pris på henvisningen til, at unge skal prioriteres i forbindelse med tilvejebringelsen af information, som det fremhæves i ændringsforslag 88. Vi har ikke kunnet sige ja til alle de fremragende ændringsforslag om information og uddannelse til unge. Vi har hverken kompetencen eller ressourcerne - det må være op til medlemsstaterne at gennemføre dette - men det er et meget vigtigt spørgsmål, og jeg ønsker at understrege dette. Målfastsættelsen bør ses som en del af processen, at opnå resultater ved at inddrage interessenter, for vi har ikke mange konkrete forslag til disse mål og tidsplaner. Det var det samme i Rådet, da vi spurgte, hvilken slags mål der tænkes på. Giv os nogle eksempler - jeg fik to, hvoraf det ene var meget generelt, og det andet var vi allerede bekendt med. Vi kunne naturligvis have brugt begreber såsom 'økologiske fodspor' eller 'faktor 4' eller 'faktor 10', men så ville programmet have været noget anderledes. Det må baseres på solid videnskab og fakta, og det skal være opnåeligt og til at gennemføre.
Jeg vil gerne sige et par ord om temaopdelte strategier. Vi har foreslået, at man anvender temaopdelte strategier til at definere det sæt af foranstaltninger, som vil være nødvendige for at håndtere seks komplekse og multidimensionale problemer. Kommissionen forstår det fuldt ud, og vi støtter i høj grad Parlamentets ønske om at blive inddraget fuldt ud og konsulteret om indholdet i de temaopdelte strategier. Det har hele tiden været vores mål. Jeg bifalder indføjelsen af en artikel, der definerer temaopdelte strategier, og jeg kan støtte ånden i ændringsforslag 66, selv om jeg måske nok ikke kan støtte det til punkt og prikke, for en temaopdelt strategi kan være et rammedirektiv, men det kunne også være en kombination af et direktiv og andre foranstaltninger. Vi bør ikke specificere dette i hvert enkelt tilfælde, hvor der bør være et rammedirektiv. Vi må holde det åbent og have en strategi, som holder muligheden åben for at foreslå et rammedirektiv.
Der er også dette spørgsmål om tidsplaner, og igen må vi huske på, at dette er et strategisk program, der fastsætter prioriteterne for de næste 10 år og ikke et omfattende arbejdsprogram. Der er ikke etableret nogen forbindelse mellem de nye foreslåede aktioner og de ressourcer, der er til rådighed til at føre det ud i livet. Kommissionen vil udarbejde de nødvendige forslag, men de bør være af god kvalitet, og det er også nødvendigt at understrege dette."@da1
".
Herr Präsident, verehrte Abgeordnete des Europäischen Parlaments! Ich möchte Ihnen für Ihre Wortmeldungen und natürlich vor allem der Berichterstatterin Frau Myller, die den Bericht in ausgesprochen kurzer Zeit erarbeitet hat, für ihre ausgezeichnete Arbeit danken.
Änderungsanträge, mit denen die Kommission verpflichtet werden soll, Vorschläge zu festen Terminen vorzulegen, können wir nicht akzeptieren, so z. B. die Änderungsanträge 49, 76, 85, 123, 189 oder 198. Die Kommission ist stets bemüht, die Halbzeitbewertung des Programms für die Vorbereitung der Durchführungsmaßnahmen zu nutzen. Es gibt Jahresberichte zur Durchführung, doch haben wir diese bisher noch nicht weiter berücksichtigt, obwohl wir inzwischen damit begonnen haben, Seminare durchzuführen, um auf Verantwortlichkeiten und Probleme hinzuweisen und das publik zu machen, und wir freuen uns sehr über die Absicht des Parlaments, sich daran zu beteiligen und mehr zu erfahren: wir wollen unser Möglichstes tun, um dies zu unterstützen.
Ich möchte nicht auf alle Änderungsanträge eingehen, denn wir haben bereits ein Dokument mit unseren Anmerkungen hinterlegt, doch muss den Städten ein höherer Stellenwert eingeräumt werden, und wir begrüßen das Anliegen, das in Änderungsantrag 207 zum Ausdruck kommt. So nimmt die Kommission von den 297 Änderungsanträgen mehr als die Hälfte vollständig oder teilweise an, während wir Änderungsantrag 145 nicht akzeptieren können.
Abschließend sei gesagt, dass wir diese Stellungnahme unterstützen. Unserer Ansicht nach wird sie einen wertvollen Beitrag zur Entwicklung eines tragfähigen, dynamischen und ausgesprochen erfolgreichen sechsten Umweltaktionsprogramms leisten.
Nach meiner Entscheidung, mich in der Anhörung für ein sechstes Umweltaktionsprogramm auszusprechen, bestanden faktisch zwei Möglichkeiten: ich hatte die Wahl, mich zum einen dafür kritisieren zu lassen, zu ehrgeizig und demnach unrealistisch, zum anderen zu genau und nicht visionär genug zu sein. Ich habe in zahlreichen schlaflosen Nächten darüber nachgedacht, ob es richtig war zu sagen „Ja, wir sollten ein sechstes Umweltaktionsprogramm machen.“, da es harter Kritik ausgesetzt war.
Andererseits habe ich das erwartet, denn es gab eine Gesamtbewertung des fünften Programms. Was haben wir daraus gelernt? Wir haben erkannt, dass die Programmdurchführung nicht gut genug war. Uns steht eine solide Grundlage von 200 Rechtsakten zur Umwelt zu Verfügung. Wir haben bereits ehrgeizige Zielsetzungen und Fristen in Programmen festgelegt, doch nicht alle wurden eingehalten. Es fehlt in einigen Institutionen und in den Mitgliedstaaten an dem tatsächlichen Willen, die notwendigen Umweltmaßnahmen auch durchzuführen. Das haben wir daraus gelernt.
Mein Ziel war ein kurzes Programm: es hätte kürzer sein müssen, aber was denken Sie, wäre dann passiert? Wir und das Parlament und der Rat hätten ein Reihe von Details und sogar noch mehr Inhalte in das Umweltprogramm aufgenommen. Dieses Risiko besteht immer, wenn man sich kurz fassen will. Einer meiner Mitarbeiter sagte, dass es nicht möglich sei, alle wichtigen Bereiche zu berücksichtigen und das Programm gleichzeitig kürzer zu gestalten. Man läuft Gefahr, eine Wunschliste zu erstellen, und das wollte ich vermeiden. Ich wollte ein Aktionsprogramm machen. Ich wollte zeigen, was wir benötigen, um alle Interessengruppen der Gesellschaft auf breiter Basis zu mobilisieren, und auf die Maßnahmen hinweisen, die für eine Verwirklichung der im Programm festgelegten Ziele notwendig sind, um unter Beweis zu stellen, dass derartige Maßnahmen in den kommenden zehn Jahren erforderlich sind.
Selbstverständlich habe ich nichts gegen Zielsetzungen, Zeitpläne oder Fristen. Sie sind notwendig, müssen jedoch auf gesicherten wissenschaftlichen Erkenntnissen und den neuesten Daten aus den verschiedenen Sektoren und Politikbereichen basieren. Ich freue mich, dass es für die Schwerpunkte und den Aufbau des Programms breite Unterstützung gibt. Unser Problem besteht darin, dass dies ein Mitentscheidungsverfahren ist und zwischen dem ersten und zweiten Teil Unterschiede bestehen, und ich weiß nicht, wie das zu lösen ist. Das ist sehr ärgerlich, denn man muss den gesamten Text kennen, um unsere Einstellung zu diesen Themen zu verstehen. Damit lassen sich unsere Probleme zumindest teilweise erklären.
Doch die Reihenfolge muss stimmen: die Zielsetzungen und Fristen sollten Bestandteil der automatischen Strategien, d. h. der Folgemaßnahmen sein. Meine Absicht aber war es, dass die Prioritäten im Programm beschrieben und aufrechterhalten werden, keine Wunschliste daraus wird und nicht jedes Detail zur Badewasserqualität oder zur Lärmbelästigung usw. aufgenommen wird, sondern dass diese Prioritäten beibehalten werden. Uns liegen viele gute Änderungsanträge vor, die das Programm tatsächlich verbessern, und wir begrüßen sie, weil sie den Text klarer machen und die vorgeschlagenen Maßnahmen präzisieren: dazu gehört auch Änderungsantrag 77, mit dem zugelassen wird, dass Umweltkriterien bei der Vergabe öffentlicher Liefer und Dienstleistungsaufträge berücksichtigt werden. Daran arbeiten wird zurzeit.
Ich begrüße es, dass Änderungsantrag 88 zufolge bei der Bereitstellung von Informationen besonderer Schwerpunkt auf Kinder und Jugendliche gelegt werden soll. Wir konnten all den hervorragenden Änderungsanträgen zur Information und Erziehung junger Menschen nicht zustimmen, weil es uns an der erforderlichen Zuständigkeit oder an den nötigen Mitteln fehlt – es muss Aufgabe der Mitgliedstaaten sein, dafür zu sorgen –, doch ich möchte darauf hinweisen, dass es sich hierbei um einen äußerst wichtigen Sachverhalt handelt. Ziele festzulegen, sollte als Bestandteil des Prozesses betrachtet werden, und Ergebnisse können durch die Beteiligung von Interessengruppen erzielt werden, denn uns liegen nur wenige spezifische Vorschläge zu den Zielsetzungen und Zeitplänen vor. Dies war auch im Rat der Fall, als wir fragten, um welche Zielsetzungen es denn ginge? Geben Sie uns ein paar Beispiele – zwei habe ich erhalten, von denen eines sehr allgemeiner Natur und das andere bereits bekannt war. Natürlich hätten wir Konzepte wie den ökologischen Fußabdruck oder „Faktor 4“ bzw. „Faktor 10“ nutzen können, aber dann hätte das Programm etwas anders ausgesehen. Es muss sich auf gesicherte wissenschaftliche Erkenntnisse stützen sowie durchführbar und tragfähig sein.
Ich möchte etwas zu den spezifischen Strategien sagen. Wir haben die Anwendung spezifischer Strategien zur Festlegung von Maßnahmepaketen vorgeschlagen, die für die Lösung von sechs komplexen und multidimensionalen Problemen erforderlich sind. Die Kommission kann den Wunsch des Parlaments nachvollziehen und unterstützt es in seinen Bemühungen, an der inhaltlichen Entwicklung der spezifischen Strategien umfassend beteiligt und dazu angehört zu werden. Dies war immer unser Ziel. Ich begrüße die Aufnahme eines Artikels, in dem die spezifische Strategie definiert wird, und kann mich inhaltlich, wenn auch nicht bezüglich der Wortwahl Änderungsantrag 66 anschließen, denn eine spezifische Strategie kann eine Rahmenrichtlinie, aber auch eine Kombination aus einer Richtlinie und anderen Maßnahmen sein. Wir sollten uns nicht darauf festlegen, dass es in jedem Fall eine Rahmenrichtlinie sein muss. Dies sollten wir offen lassen und eine Strategie verfolgen, die es uns ermöglicht, eine Rahmenrichtlinie vorzuschlagen.
Auch in der Frage der Zeitpläne dürfen wir nicht vergessen, dass dies ein Strategieprogramm ist, in dem die Prioritäten für die kommenden zehn Jahre festgelegt sind, und nicht ein umfassendes Arbeitsprogramm. Es wird kein Zusammenhang zwischen den neuen vorgeschlagenen Maßnahmen und den zur Verfügung stehenden Mitteln hergestellt. Die Kommission wird die notwendigen Vorschläge vorlegen, doch müssen diese brauchbar sein, und auch darauf muss hingewiesen werden."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριοι βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, σας ευχαριστώ για τις παρεμβάσεις σας και, φυσικά, πρώτα από όλα θα ήθελα να συγχαρώ την εισηγήτρια, κ. Myller, για την εξαιρετική εργασία της για την προετοιμασία της έκθεσης σε πολύ σύντομο χρονικό διάστημα.
Δεν μπορούμε να δεχθούμε τις τροπολογίες εκείνες που επιδιώκουν να δεσμεύσουν την Επιτροπή να υποβάλει προτάσεις μέσα σε συγκεκριμένες προθεσμίες, για παράδειγμα, τις τροπολογίες αριθ. 49, 76, 85, 123, 189, 198. Παραμένει πάντα πρόθεση της Επιτροπής να χρησιμοποιήσει την ενδιάμεση ανασκόπηση του προγράμματος ως το σημείο μέχρι το οποίο πρέπει να είναι έτοιμα τα μέτρα εφαρμογής. Υπάρχουν ετήσιες εκθέσεις σχετικά με την εφαρμογή, αλλά μέχρι τώρα δεν έχουν φανεί ιδιαίτερα χρήσιμες, αν και ξεκινήσαμε αυτά τα σεμινάρια κατονομασίας, εξύμνησης και ονειδισμού, για να κάνουμε περισσότερα ώστε να τις δημοσιοποιήσουμε, και χαιρετίζουμε θερμά την πρόθεση του Κοινοβουλίου να συμμετάσχει και να μάθει περισσότερα: θέλουμε να κάνουμε ό,τι είναι δυνατόν για να βοηθήσουμε.
Δεν θα σχολιάσω όλες τις τροπολογίες, διότι αφήσαμε ήδη ένα σημείωμα με τα σχόλια μας, αλλά πρέπει να δοθεί μεγαλύτερη έμφαση στις αστικές περιοχές και χαιρετίζουμε το πνεύμα της τροπολογίας αριθ. 207. Από τις 297 τροπολογίες που προτείνονται, η Επιτροπή υποστηρίζει στην πραγματικότητα περισσότερες από τις μισές εν όλω ή εν μέρει, ή επί της αρχής, αλλά δεν μπορούμε να δεχθούμε 145.
Τέλος, χαιρετίζουμε αυτή τη γνώμη. Πιστεύουμε ότι θα έχει ανεκτίμητη συμβολή στη δημιουργία ενός λειτουργικού, δυναμικού και τελικά επιτυχημένου έκτου περιβαλλοντικού προγράμματος δράσης.
Υπήρχαν στην πραγματικότητα δύο επιλογές εφόσον αποφάσισα να απαντήσω “ναι” στην ερώτηση η οποία μου τέθηκε στην ακρόαση αν ήθελα να παρουσιάσω ένα έκτο περιβαλλοντικό πρόγραμμα δράσης: η επιλογή ήταν είτε να επικριθεί ως υπερβολικά φιλόδοξο και άρα μη ρεαλιστικό, είτε ως υπερβολικά λεπτομερές και άρα μη διαπνεόμενο από όραμα. Πέρασα πολλές άγρυπνες νύχτες σκεφτόμενη αν ήταν καλή απάντηση να πω “ναι, πρέπει να κάνουμε ένα έκτο περιβαλλοντικό πρόγραμμα δράσης” αφού κατακρίθηκε αυστηρά.
Από την άλλη, περίμενα μια τέτοια αντιμετώπιση, διότι έγινε μια συνολική αξιολόγηση του πέμπτου προγράμματος και τι μας δίδαξε; Μάθαμε από αυτό το πρόγραμμα ότι η υλοποίηση δεν ήταν αρκετά καλή. Έχουμε μια στέρεη βάση από 200 και πλέον νομικές πράξεις στον τομέα του περιβάλλοντος. Έχουμε ήδη φιλόδοξους στόχους και προθεσμίες στα προγράμματα, αλλά δεν έχουν όλοι εκπληρωθεί. Υπάρχει έλλειψη συνεννόησης από τα διάφορα όργανα και τα κράτη μέλη ως προς το κατά πόσο θέλουν πραγματικά να επιτελέσουν την εργασία που είναι απαραίτητη για το περιβάλλον. Αυτό μάθαμε.
Ήθελα να δημιουργήσω ένα περιορισμένο σε έκταση πρόγραμμα: θα έπρεπε να είναι πιο μικρό, αλλά ξέρετε τι θα είχε συμβεί στην περίπτωση αυτή; Θα είχαμε προσθέσει, και το Κοινοβούλιο και το Συμβούλιο θα είχαν προσθέσει ένα αριθμό λεπτομερειών και έτσι θα είχαμε περιλάβει ακόμη περισσότερα ζητήματα στο περιβαλλοντικό πρόγραμμα. Αυτός είναι πάντα ο κίνδυνος αν θέλεις να κάνεις κάτι μικρό σε έκταση. Ο συνεργάτης μου είπε ότι δεν ήταν δυνατό να συμπεριλάβουμε όλα τα σημαντικά ζητήματα και να κάνουμε το πρόγραμμα πιο μικρό. Υπάρχει ο κίνδυνος να γίνει μια απλή απαρίθμηση και ήθελα να το αποφύγω αυτό. Ήθελα να επισημάνω ότι είναι αναγκαίο να κινητοποιήσουμε, σε μια πολύ ευρεία κλίμακα, όλους τους διαφόρους ενδιαφερόμενους στην κοινωνία, και να αναφέρω τις δράσεις που είναι απαραίτητες για την εκπλήρωση των στόχων οι οποίοι καθορίζονται σε αυτό το πρόγραμμα, να δείξω ότι, στη διάρκεια μίας περιόδου δέκα ετών, αυτά τα είδη δράσης είναι απαραίτητα.
Φυσικά, δεν είμαι κατά των στόχων, των χρονοδιαγραμμάτων ή των προθεσμιών. Τα χρειαζόμαστε, αλλά πρέπει να βασίζονται σε έγκυρα επιστημονικά στοιχεία, στα τελευταία στοιχεία από τους διαφόρους τομείς της πολιτικής. Εκτιμώ το ότι έχουμε ευρεία υποστήριξη για τις προτεραιότητες και τη διάρθρωση αυτού του προγράμματος. Έχουμε το πρόβλημα ότι εφαρμόζεται η διαδικασία της συναπόφασης, έτσι έχουμε διαφορά ανάμεσα στο πρώτο και το δεύτερο μέρος και δεν ξέρω πώς να το χειριστώ. Είναι κρίμα που υπάρχει, διότι πρέπει να δει κανείς το πλήρες κείμενο για να καταλάβει τον τρόπο που σκεφτόμαστε για αυτά τα ζητήματα: έτσι αυτή είναι μια μερική εξήγηση των προβλημάτων που αντιμετωπίζουμε.
Όμως, τα πράγματα πρέπει να γίνουν με τη σωστή σειρά: οι στόχοι και οι προθεσμίες πρέπει φυσικά να καταλήξουν σε αυτόματες στρατηγικές, στη συνέχεια που θα δοθεί. Ωστόσο, ήθελα το πρόγραμμα να περιγράφει τις προτεραιότητες και να εμμένει στις προτεραιότητες, να μην γίνει μια απλή απαρίθμηση, να μην προσθέσουμε τα πάντα σχετικά με την ποιότητα των υδάτων κολύμβησης ή το πρόβλημα του θορύβου κλπ., αλλά να εμμείνουμε σε αυτές τις προτεραιότητες. Έχουμε τόσο πολλές καλές τροπολογίες που όντως βελτιώνουν το πρόγραμμα αυτό και διακείμεθα ευνοϊκά προς τις τροπολογίες εκείνες που διασαφηνίζουν το κείμενο και προσθέτουν κάποια ακρίβεια στις δράσεις που προτείνονται: συμπεριλαμβάνω την τροπολογία αριθ. 77, σύμφωνα με την οποία επιτρέπεται να λαμβάνονται υπόψη τα περιβαλλοντικά κριτήρια στις κρατικές προμήθειες. Επ’ αυτού εργαζόμαστε αυτή τη στιγμή.
Εκτιμώ την αναφορά ότι πρέπει να δίνεται προτεραιότητα στους νέους όσον αφορά την παροχή πληροφοριών, που τονίζεται στην τροπολογία αριθ. 88. Δεν μπορέσαμε να πούμε “ναι” σε όλες τις εξαίρετες τροπολογίες σχετικά με την πληροφόρηση και τη διαπαιδαγώγηση των νέων. Δεν έχουμε την αρμοδιότητα, ή τους πόρους – η υλοποίηση αυτού του μέτρου πρέπει να ανατεθεί στα κράτη μέλη – αλλά είναι ένα πολύ σημαντικό ζήτημα και θέλω να το υπογραμμίσω. Ο καθορισμός των στόχων πρέπει να εκληφθεί ως μέρος της διαδικασίας, της επίτευξης αποτελεσμάτων εμπλέκοντας τους ενδιαφερόμενους, διότι δεν έχουμε πολλές ειδικές προτάσεις για αυτούς τους στόχους και τα χρονοδιαγράμματα. Το ίδιο συνέβη στο Συμβούλιο όταν ερωτήσαμε: τι είδους στόχους εννοείτε; Δώστε μας μερικά παραδείγματα – μου έδωσαν δύο, εκ των οποίων το ένα ήταν πολύ γενικό και το άλλο μας ήταν ήδη γνωστό. Φυσικά, θα μπορούσαμε να είχαμε χρησιμοποιήσει έννοιες όπως “οικολογικό ίχνος” ή “συντελεστής 4” ή “συντελεστής 10”, όμως τότε το πρόγραμμα θα ήταν ελαφρώς διαφορετικό. Πρέπει να βασίζεται σε έγκυρα επιστημονικά στοιχεία και γεγονότα και πρέπει να είναι εφικτό και βιώσιμο.
Θα ήθελα να πω δυο λόγια σχετικά με τις θεματικές στρατηγικές. Προτείναμε τη χρήση των θεματικών στρατηγικών για τον προσδιορισμό της δέσμης μέτρων που θα χρειαστούν για την αντιμετώπιση των έξι σύνθετων και πολυδιάστατων προβλημάτων. Η Επιτροπή κατανοεί πλήρως και υποστηρίζουμε θερμά την επιθυμία του Κοινοβουλίου να εμπλακεί ενεργά και να συμμετάσχει σε διαβουλεύσεις σχετικά με το περιεχόμενο των θεματικών στρατηγικών. Αυτός ήταν ανέκαθεν ο στόχος μας. Χαιρετίζω τη συμπερίληψη ενός άρθρου που προσδιορίζει τις θεματικές στρατηγικές και μπορώ να υποστηρίξω το πνεύμα, αν όχι το γράμμα, της τροπολογίας αριθ. 66, διότι μια θεματική στρατηγική μπορεί να είναι μια οδηγία πλαίσιο, αλλά θα μπορούσε επίσης να είναι συνδυασμός μιας οδηγίας και άλλων δράσεων. Δεν πρέπει να ορίσουμε ρητώς ότι σε κάθε περίπτωση πρέπει να υπάρχει μια οδηγία πλαίσιο. Πρέπει να το κρατήσουμε ανοικτό, να έχουμε μια στρατηγική που να περιλαμβάνει τη δυνατότητα να προτείνουμε μια οδηγία πλαίσιο.
Υπάρχει επίσης το ζήτημα με τα χρονοδιαγράμματα και πρέπει ξανά να θυμηθούμε ότι πρόκειται για ένα στρατηγικό πρόγραμμα που ορίζει τις προτεραιότητες για τα επόμενα δέκα χρόνια, όχι για ένα γενικό πρόγραμμα εργασίας. Δεν υπάρχει σχέση μεταξύ των νέων δράσεων που προτείνονται και των πόρων που είναι διαθέσιμοι για την υλοποίησή τους. Η Επιτροπή θα διαμορφώσει τις απαραίτητες προτάσεις, αλλά πρέπει να είναι καλής ποιότητας και είναι επίσης σημαντικό να το υπογραμμίσουμε αυτό."@el8
"(EN) Señor Presidente, Señorías, gracias por sus intervenciones y, naturalmente, quisiera en primer lugar alabar a la ponente, Sra. Myller, por su excelente trabajo en la elaboración del informe en un plazo de tiempo tan corto.
No podemos aceptar las enmiendas encaminadas a obligar a la Comisión a presentar propuestas en fechas determinadas, por ejemplo, las enmiendas 49, 76, 85, 123, 189 y 198. Siempre ha sido intención de la Comisión utilizar la evaluación intermedia del programa como el momento oportuno para preparar las medidas de ejecución del programa. Existen informes anuales sobre aplicación, pero hasta ahora no hemos prestado demasiada atención a dichos informes, a pesar de que hemos comenzado a celebrar estos seminarios de "name, fame and shame" para contribuir en mayor medida a hacerlo público, y acogemos muy favorablemente la intención del Parlamento de tomar parte y de saber más: estamos dispuestos a hacer todo lo posible para contribuir en esto.
No comentaré todas las enmiendas, porque ya hemos dejado una nota con nuestros comentarios, pero es necesario hacer más hincapié en las zonas urbanas y acogemos favorablemente la enmienda 207. De las 297 enmiendas presentadas, la Comisión puede apoyar más de la mitad en su totalidad, en parte o en principio, pero no podemos aceptar las 145 restantes.
Por último, saludamos la presente opinión. Pensamos que será una contribución inestimable a la creación de un 6º Programa de acción comunitario en materia de medio ambiente que sea operativo, dinámico y, en última instancia, exitoso.
Una vez que en la audición decidí decir "sí" a la pregunta sobre si quería presentar un sexto programa de acción en materia de medio ambiente, tuve que elegir entre dos opciones: la posibilidad de ser criticada por ser demasiado ambiciosa y, por consiguiente, poco realista, o ser demasiado minuciosa y, por consiguiente, no lo suficientemente visionaria. He pasado muchas noches en blanco pensando en si había sido acertado decir "sí" a la elaboración de un sexto programa de acción comunitario en materia de medio ambiente, puesto que éste ha sido objeto de duras críticas.
Por otro lado, no me cogió desprevenida, porque existía una valoración general del quinto programa y ¿qué nos enseñaba dicha valoración? De dicho programa hemos podido saber que su aplicación no fue lo suficientemente buena. Tenemos una base sólida de más de 200 actos jurídicos en materia de medio ambiente. Ya hemos fijado objetivos ambiciosos y plazos en los programas, pero no todos ellos se han cumplido. Existe una falta de entendimiento por parte de las distintas instituciones y de los Estados miembros a la hora de realizar los trabajos necesarios en favor del medio ambiente. Ésa ha sido la lección que hemos aprendido.
Yo quería elaborar un programa corto: debería haber sido más corto, pero ¿adivinen qué habría sucedido entonces? Habría habido añadidos, y el Parlamento y el Consejo habrían añadido una serie de pormenores y habrían incluido aún más temas en el programa de medio ambiente. Ése es siempre el riesgo que corremos cuando queremos hacerlo corto. Mi colaborador dijo que no era posible incluir todos los temas importantes y hacer el programa más corto. Existe el riesgo de convertirlo en una lista de requisitos y yo quería evitar eso. Quería convertirlo en un programa de acción. Quería señalar qué es necesario para movilizar, a una escala muy amplia, a todas las partes implicadas de la sociedad y mencionar las acciones necesarias para alcanzar los objetivos establecidos en el presente programa y demostrar que este tipo de acciones serán necesarias durante un período de diez años.
Ni que decir tiene que no estoy en contra de fijar objetivos, calendarios o plazos. Los necesitamos, pero éstos deben tener una base científica, deben estar basados en los datos más recientes en estos diferentes sectores y en los ámbitos de las políticas. Reconozco que gozamos de un amplio apoyo en lo que se refiere a las prioridades y a la estructura del presente programa. Tenemos el problema de que éste es un procedimiento de codecisión, por tanto existe una diferencia entre la primera y la segunda parte, y no sé cómo resolver eso. Es una pena que sea así, porque es necesario leer el texto completo para entender qué pensamos sobre estas cuestiones: esto explica en parte los problemas a los que nos enfrentamos.
Pero debe seguir el orden correcto: los objetivos y los plazos, naturalmente, deben integrarse en las estrategias automáticas, en el seguimiento. No obstante, yo quería que el programa describiera las prioridades y que las respetara, y no que elaborara una lista de requisitos, ni que añadiera todo lo relativo a la calidad del agua de baño o al problema de los ruidos, etc., en vez de limitarse a dichas prioridades. Tenemos muchas buenas enmiendas que realmente mejoran este programa y acogemos con satisfacción las enmiendas que dan mayor claridad al texto y añaden precisión a las acciones propuestas: incluyo en esta categoría la enmienda 77 relativa a permitir que los criterios medioambientales sean tenidos en cuenta en las adquisiciones públicas. Estamos trabajando en ello en estos momentos.
Agradezco la referencia a que se dé prioridad a los jóvenes en la provisión de información, resaltada en la enmienda 88. No hemos podido decir "sí" a todas las excelentes enmiendas sobre información y educación destinadas a los jóvenes. No tenemos competencia ni disponemos de los recursos necesarios – deben ser los Estados miembros los que lleven esto a cabo – pero es un tema muy importante y quiero hacer hincapié en ello. La fijación de objetivos debe ser vista como parte del proceso, obtener resultados mediante la participación de las partes interesadas, porque no tenemos muchas propuestas específicas para dichos objetivos y calendarios. Ocurrió otro tanto en el Consejo cuando le preguntamos qué tipo de objetivos tenía en mente. Le pedimos que nos diera algunos ejemplos – obtuve dos; uno de los cuales era muy general y el otro ya lo conocíamos. Naturalmente, podríamos haber utilizado conceptos tales como 'huella ecológica' o 'factor 4' o 'factor 10', pero entonces el programa habría sido ligeramente diferente. El programa debe estar basado en datos científicos y en hechos y debe ser factible y viable.
Quisiera decir unas palabras sobre las estrategias temáticas. Hemos propuesto la utilización de estrategias temáticas para definir el conjunto de medidas que serán necesarias para atajar seis problemas complejos y multidimensionales. La Comisión comprende plenamente y apoya firmemente el deseo del Parlamento de participar de lleno y de ser consultado sobre el contenido de las estrategias temáticas. Ése ha sido nuestro objetivo en todo momento. Acojo con satisfacción la inclusión de un artículo que define las estrategias temáticas y puedo apoyar el espíritu, aunque no la letra, de la enmienda 66, porque una estrategia temática puede ser una directiva marco, pero podría ser también una combinación de una directiva y otras acciones. No debemos especificar que en todos los casos deba existir una directiva marco. Debemos dejarlo abierto, optar por una estrategia que incluya la posibilidad de proponer una directiva marco.
Está además la cuestión de los calendarios y, una vez más, debemos recordar que éste es un programa estratégico que establece las prioridades para los próximos 10 años, no un programa de trabajo exhaustivo. No se ha establecido ninguna relación entre las nuevas acciones propuestas y los recursos disponibles para llevarlas a cabo. La Comisión elaborará las propuestas necesarias, pero éstas deben ser de buena calidad y también es importante hacer hincapié en esto."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät Euroopan parlamentin jäsenet, kiitos puheenvuoroistanne, ja ennen kaikkea haluan kiittää esittelijä Mylleriä erinomaisesta työstä mietinnön laatimisessa erittäin lyhyessä ajassa.
Emme voi hyväksyä tarkistuksia, joilla pyritään velvoittamaan komissio esittämään ehdotuksia tiettyihin päivämääriin mennessä, kuten tarkistuksia 49, 76, 85, 123, 189 ja 198. Komission tarkoituksena on käyttää ohjelman väliarviointia ajankohtana, jolloin ohjelman täytäntöönpanoa koskevia toimenpiteitä aletaan valmistella. Täytäntöönpanosta laaditaan vuosikertomuksia, muttemme tähän saakka ole tehneet niistä suurta numeroa, vaikka olemmekin alkaneet järjestää "
" -seminaareja asian tuomiseksi julkisuuteen ja suhtaudumme erittäin myönteisesti parlamentin aikomukseen osallistua ja hankkia tietoja: olemme valmiita auttamaan siinä kaikin tavoin.
En kommentoi kaikkia tarkistuksia, sillä olemme jo välittäneet kommenttimme, mutta kaupunkialueisiin täytyy kiinnittää enemmän huomiota, ja suhtaudumme myönteisesti tarkistuksen 207 henkeen. Ehdotetuista 297 tarkistuksesta komissio tukee täysin, osittain tai periaatteessa jopa yli puolia, mutta 145:tä tarkistusta emme voi hyväksyä.
Lopuksi suhtaudumme lausuntoon myönteisesti. Se on mielestämme arvokas lisä toimivan, dynaamisen ja lopulta menestyksekkään kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman luomiselle.
Sen jälkeen kun olin päättänyt käsittelyssä vastata myönteisesti kysymykseen siitä, haluanko esittää kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman, jäljellä oli oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: joko minua moitittaisiin liiasta kunnianhimosta ja siten epärealistisuudesta tai liiasta yksityiskohtaisuudesta ja siten riittämättömästä idealismista. Olen viettänyt monta unetonta yötä miettien, oliko viisasta sanoa: "Kyllä, meidän pitäisi laatia kuudes ympäristöä koskeva toimintaohjelma", koska päätöstäni on kritisoitu ankarasti.
Toisaalta osasin odottaa sitä, sillä viidennestä toimintaohjelmasta tehtiin yleisarvio, ja mitä opimme siitä? Opimme tuosta ohjelmasta, ettei täytäntöönpano ollut riittävän hyvä. Meillä on ympäristön alalla yli 200 säädöksen vankka perusta. Ohjelmamme sisältävät jo nyt kunnianhimoisia tavoitteita ja aikatauluja, mutta niitä ei ole täytetty. Eri toimielimissä ja jäsenvaltioissa puuttuu halua tehdä tarvittava työ ympäristön alalla. Tämän me opimme.
Halusin laatia lyhyen ohjelman: sen olisi pitänyt olla lyhyempi, mutta arvatkaa, mitä siitä olisi seurannut? Niin me kuin parlamentti ja neuvostokin olisimme lisänneet siihen lukuisia yksityiskohtia ja sisällyttäneet ympäristöä koskevaan ohjelmaan vielä lisää asioita. Se on aina vaarana, kun haluaa tehdä jostakin lyhyen. Työtoverini sanoi, ettei ohjelmaan voinut sisällyttää kaikkia tärkeitä asioita ja samalla tehdä siitä lyhyttä. Vaarana on, että se muuttuu ostoslistaksi, ja halusin välttää sen. Halusin tehdä siitä toimintaohjelman. Halusin tuoda esiin, että meidän täytyy ottaa mukaan hyvin laajasti kaikki yhteiskunnan eri osapuolet, ja halusin mainita toimet, joita tarvitaan ohjelmassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi osoittaakseni, että nämä toimet ovat tarpeellisia kymmenen vuoden aikavälillä.
En tietenkään vastusta tavoitteita, aikatauluja tai määräaikoja. Tarvitsemme niitä, mutta niiden täytyy perustua todistettuun tieteeseen, tuoreimpiin tietoihin näistä eri aloista ja politiikanaloista. Olen iloinen, että ohjelman painopistealueita ja rakennetta kannatetaan laajasti. Ongelmana on, että tässä käytetään yhteispäätösmenettelyä, joten ensimmäisen ja toisen osan välillä on eroa, enkä tiedä, mitä sen suhteen pitäisi tehdä. Tämä ero on harmillinen, sillä pitää katsoa koko tekstiä, jotta ymmärtäisi, kuinka me näemme nämä asiat: tämä selittää siis osaltaan kohtaamamme ongelmat.
Asiat pitää kuitenkin hoitaa oikeassa järjestyksessä: tavoitteiden ja määräaikojen pitäisi tietenkin sisältyä seurannassa automaattisiin strategioihin. Haluan, että ohjelmassa määritellään painopistealueet ja pidättäydytään niissä, en halua siitä ostoslistaa, johon lisätään kaikki uimaveden laadusta melusaasteeseen, vaan haluan, että pidättäydytään painopistealueissa. Mietinnössä on paljon hyviä tarkistuksia, jotka parantavat ohjelmaa, ja suhtaudumme myönteisesti tarkistuksiin, jotka selkeyttävät tekstiä ja joissa tarkennetaan ehdotettuja toimia: lasken näihin tarkistuksen 77 ympäristökriteerien huomioimisesta julkisia hankintasopimuksia myönnettäessä. Työskentelemme parhaillaan tämän asian parissa.
Arvostan tarkistuksessa 88 painotettua viittausta nuorten asettamisesta etusijalle tiedon tarjonnassa. Emme ole voineet hyväksyä kaikkia erinomaisia tarkistuksia nuorten tiedottamisesta ja kouluttamisesta. Meillä ei ole toimivaltaa tai resursseja – tämä tehtävä jää jäsenvaltioille – mutta tämä on hyvin tärkeä asia, ja haluan korostaa sitä. Tavoitteiden asettaminen pitäisi nähdä osana prosessia, tuloksia pitää saada ottamalla asianomaiset mukaan toimintaan, sillä meillä ei ole montaa erityistä ehdotusta näille tavoitteille ja aikatauluille. Sama tapahtui neuvostossa, kun kysyimme siltä, mitä tavoitteita se tarkoittaa. Pyysimme esimerkkejä, sain niitä kaksi, joista toinen oli hyvin yleinen ja toisen tiesimme jo. Olisimme tietenkin voineet käyttää sellaisia käsitteitä, kuten "ekologinen jalanjälki", "4. taso" tai "10. taso", mutta silloin ohjelmasta olisi tullut hieman erilainen. Sen täytyy perustua todistettuun tieteeseen ja tosiasioihin, ja sen täytyy olla toteutettavissa ja toimiva.
Haluaisin puhua lyhyesti teemakohtaisista strategioista. Olemme ehdottaneet teemakohtaisten strategioiden käyttämistä sen toimenpiteiden sarjan määrittelemiseksi, jota tarvitaan kuuden monimutkaisen ja moniulotteisen ongelman käsittelemiseksi. Komissio ymmärtää täysin ja kannattaa vahvasti parlamentin halua osallistua täysipainoisesti ja tulla kuulluksi, kun teemakohtaisten strategioiden sisällöstä päätetään. Se on ollut koko ajan tavoitteenamme. Suhtaudun myönteisesti teemakohtaiset strategiat määrittelevän artiklan sisällyttämiseen, ja voin tukea tarkistuksen 66 henkeä, joskaan en sen kirjainta, sillä teemakohtainen strategia voi olla puitedirektiivi, mutta se voi myös olla direktiivin ja muiden toimien yhdistelmä. Meidän ei pidä täsmentää, että joka tapauksessa tarvitaan puitedirektiiviä. Meidän täytyy pitää sen mahdollisuus avoimena ja laatia strategia, johon sisältyy mahdollisuus ehdottaa puitedirektiiviä.
Lisäksi on vielä kysymys aikatauluista, ja tässäkin meidän täytyy muistaa, että kyseessä on strateginen ohjelma, jossa vahvistetaan painopistealueet kymmeneksi seuraavaksi vuodeksi, eikä kattava työohjelma. Ehdotettujen uusien toimien ja tehtävään käytettävissä olevien resurssien välillä ei ole mitään yhteyttä. Komissio esittää tarvittavat ehdotukset, mutta niiden täytyy olla laadukkaita, ja tätäkin on tärkeää korostaa."@fi5
"Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, je vous remercie de vos interventions et, bien sûr, je voudrais tout d'abord féliciter le rapporteur, Mme Myller, pour l'excellent travail qu'elle a accompli en préparant ce rapport aussi rapidement.
Nous ne pouvons accepter les amendements qui visent à lier la Commission à la publication de propositions à date fixe : il s'agit, par exemple, des amendements 49, 76, 85, 123, 189, 198. La Commission a toujours l'intention de profiter de la révision à mi-parcours du programme pour entamer la préparation des mesures de mise en œuvre du programme. Des rapports annuels sont prévus sur la mise en œuvre mais, jusqu'à présent, nous ne nous en sommes guère préoccupés - bien que nous ayons commencé à tenir ces séminaires au cours desquels l'on met le doigt sur les responsabilités et les problèmes - afin de faire plus en matière de publicité. Nous accueillons donc chaleureusement l'intention du Parlement d'y prendre part et d'en savoir davantage : nous sommes prêts à faire tout ce qui est possible pour apporter notre aide à cette fin.
Je ne m'étendrai pas sur l'ensemble des amendements car nous avons déjà transmis une note qui reprend nos commentaires mais il faut davantage mettre l'accent sur les zones urbaines et nous rejoignons le fond de l'amendement 207. La Commission soutient sans réserve, en partie ou sur le fond plus de la moitié des 297 amendements proposés mais il en est 145 qu'elle ne peut accepter.
Enfin, nous nous réjouissons de cet avis. Nous estimons qu'il s'agira d'une très précieuse contribution à la création d'un sixième programme d'action opérationnel, dynamique et finalement fructueux dans le domaine de l'environnement.
Après avoir décidé, lors de mon audition, de répondre "oui" à la question de savoir si j'avais l'intention de présenter un sixième programme d'action dans le domaine de l'environnement, il me restait en fait une seule alternative : soit être critiquée pour excès d'ambition et manque de réalisme, soit l'être pour excès de détail et manque de vision d'ensemble. Compte tenu des sérieuses critiques dont il faisait l'objet, j'ai passé de nombreuses nuits blanches à réfléchir, me demandant si j'avais bien fait de dire "oui, nous devrions élaborer un sixième programme d'action dans le domaine de l'environnement".
D'autre part, je m'y attendais, compte tenu de l'évaluation globale du cinquième programme. Que nous a-t-elle appris ? Ce programme nous a appris que la mise en œuvre n'était pas satisfaisante. Nous disposons d'une base de plus de 200 actes juridiques dans le domaine de l'environnement : c'est une base solide. Nous disposons déjà d'objectifs et de délais ambitieux dans certains programmes, mais ils n'ont pas tous été atteints. Certaines institutions et certains États membres font preuve d'un manque de compréhension dès lors qu'il s'agit d'accomplir le travail nécessaire en faveur de l'environnement. Voilà ce que nous avons appris.
Je voulais un programme court : il aurait dû être plus court mais devinez ce qui se serait passé alors ? Nous aurions ajouté, le Parlement et le Conseil auraient ajouté un certain nombre de détails et intégré plus de questions encore dans le programme environnemental. C'est un risque que l'on court toujours lorsqu'on recherche la concision. Mon collaborateur a déclaré qu'il n'était pas possible d'intégrer toutes les questions importantes et de réduire la taille du programme. Le risque existe de générer une longue liste de vœux pieux et je voulais l'éviter. Je voulais en faire un programme d'action. Je voulais souligner qu'il était important de mobiliser, à très large échelle, toutes les parties de la société et de signaler les actions nécessaires pour rencontrer les objectifs arrêtés par le programme afin de montrer que ce genre d'actions était nécessaire sur une période de dix ans.
Il va de soi que je ne suis pas contre les objectifs, les calendriers ou les délais. Si nous en avons besoin, ils doivent toutefois reposer sur des données scientifiques fiables, sur les données les plus récentes en provenance de ces différents secteurs et domaines. Je note avec satisfaction que les priorités et la structure de ce programme bénéficient d'un large soutien. Le problème est qu'il s'agit d'une procédure de codécision et qu'il y a une différence entre la première et la seconde partie ; je ne sais pas comment arranger cela. Il est dommage que ce soi le cas car il faut voir l'intégralité du texte pour percevoir notre façon d'aborder ces questions : c'est là une explication partielle des problèmes auxquels nous faisons face.
Mais il faut faire les choses dans l'ordre : les objectifs et les délais devraient, bien entendu, intervenir dans les stratégies automatiques, dans le suivi. Je voulais néanmoins que ce programme décrive les priorités et s'y tienne ; ne pas élaborer une liste de vœux pieux, ne pas y inclure ce qui concerne la qualité des eaux de baignade ou le problème du bruit, etc., mais se tenir aux priorités. Il y a tant de bons amendements qui améliorent réellement le programme. Nous nous réjouissons des amendements qui clarifient le texte et précisent davantage les actions proposées : j'y inclus l'amendement 77 qui permet la prise en compte des critères environnementaux lors de la passation de marchés publics. Nous y travaillons pour le moment.
J'apprécie qu'on veuille accorder la priorité aux jeunes gens en matière d'information - priorité soulignée dans l'amendement 88. Nous n'avons pu répondre positivement à tous les excellents amendements relatifs à l'information et à l'éducation des jeunes. Nous n'en avons ni la compétence, ni les ressources - c'est du ressort des États membres - mais il s'agit d'une question très importante et je veux le souligner. Fixer des objectifs devrait être conçu dans le cadre de ce processus, et l'obtention de résultats passe par l'implication des parties concernées, parce que nous ne disposons pas de beaucoup de propositions spécifiques pour ces objectifs et ces calendriers. C'était pareil au Conseil, lorsque nous avons demandé quel genre d'objectifs il avait à l'esprit. Nous avons invité le Conseil à nous donner quelques exemples - j'en ai eu deux ; l'un qui était très général et l'autre qui nous était déjà connu. Bien sûr, nous aurions pu recourir à des concepts tels que "l'empreinte écologique", le "facteur 4" ou le "facteur 10" mais le programme aurait alors été légèrement différent. Il doit reposer sur des données scientifiques et des faits fiables et doit être réalisable et viable.
Je voudrais dire quelques mots quant aux stratégies thématiques. Nous avons proposé le recours aux stratégies thématiques afin de définir l'ensemble de mesures qui sera nécessaire pour résoudre six problèmes complexes et pluridimensionnels. La Commission comprend tout à fait le souhait du Parlement d'être pleinement impliqué et consulté quant au contenu des stratégies thématiques : elle appuie ce souhait. Cela a toujours été notre objectif. J'accueille favorablement l'inclusion d'un article qui définit des stratégies thématiques et je peux soutenir l'esprit - si pas la lettre - de l'amendement 66 car, si une stratégie thématique peut être une directive-cadre, elle peut aussi combiner la forme d'une directive et d'autre actions. Nous ne devrions pas préciser que, chaque fois, il devrait y avoir une directive-cadre. Nous devons garder la porte ouverte, disposer d'une stratégie qui recèle la possibilité de proposer une directive-cadre.
Il y a aussi la question des calendriers et, je le répète, nous devons garder à l'esprit qu'il s'agit d'un programme stratégique qui détermine les priorités pour les dix prochaines années, et non d'un programme de travail exhaustif. Aucun lien n'est effectué entre les nouvelles actions proposées et les ressources disponibles à cette fin. La Commission avancera les propositions nécessaires mais elles doivent être de bonne qualité et il importe également de le souligner."@fr6
"Signor Presidente, onorevoli parlamentari, vi ringrazio per i vostri interventi e, ovviamente, vorrei in primo luogo congratularmi con la relatrice, onorevole Myller, per l'eccellente lavoro svolto nel preparare la relazione in brevissimo tempo.
Non possiamo accogliere gli emendamenti tesi a vincolare la Commissione affinché formuli proposte entro date prestabilite come, per esempio, gli emendamenti nn. 49, 76, 85, 123, 189 e 198. La Commissione, infatti, è sempre intenzionata a servirsi della revisione a medio termine del programma come momento per predisporre le corrispondenti misure attuative. Esistono, è vero, relazioni annuali sull'attuazione, ma sinora non sono state di particolare utilità, anche se abbiamo iniziato ad organizzare i cosiddetti seminari "
" e a fare di più per renderli pubblici. In questo contesto, apprezziamo molto, tra l'altro, la volontà del Parlamento di partecipare e di saperne di più: siamo disposti a fare tutto il possibile per aiutarlo in tal senso.
Non commenterò tutti gli emendamenti perché abbiamo già depositato una nota con le nostre osservazioni. Citerei solo le aree urbane, che a nostro avviso meritano una particolare attenzione, e in proposito giudichiamo positivamente lo spirito dell'emendamento n. 207. In sintesi, dei 297 emendamenti proposti, la Commissione ne accoglie oltre metà
in parte o in linea di principio, mentre ne respinge 145.
Per concludere, il parere generale da voi espresso ci conforta e riteniamo che esso possa rappresentare un inestimabile contribuito alla creazione di un Sesto programma di azione per l'ambiente che sia operativo, dinamico e, in ultima analisi, riuscito.
Nel momento in cui ho scelto di rispondere "sì" al quesito postomi in Aula circa la mia disponibilità a presentare un Sesto programma di azione per l'ambiente, mi si sono prospettate due alternative: essere tacciata di troppa ambizione e, dunque, di scarso realismo, oppure essere rimproverata per eccessiva minuziosità e scarsa lungimiranza. Ho trascorso molte notti insonni a chiedermi se effettivamente era stato giusto dire "sì, dobbiamo predisporre un Sesto programma di azione per l'ambiente", poiché il programma è stato oggetto di moltissime critiche.
D'altro canto, me l'aspettavo perché avevamo una valutazione globale del Quinto programma. Ma quali insegnamenti ne abbiamo tratto? Dal programma abbiamo imparato che nelle fasi attuative vi sono state alcune carenze. Disponiamo di una base giuridica solida che consta di oltre 200 atti giuridici in materia di ambiente. Abbiamo già fissato scadenze e obiettivi ambiziosi nei programmi, ma non tutti sono stati rispettati. Quanto alla volontà di compiere effettivamente il lavoro necessario per l'ambiente, non sempre gli Stati membri e alcune Istituzioni hanno dato prova di una profonda comprensione della situazione. Questo è quanto abbiamo appreso.
Era mia intenzione predisporre un programma sintetico. Avrebbe dovuto essere addirittura più stringato, ma vi immaginate cosa sarebbe successo? Noi, come Commissione, ma anche Parlamento e Consiglio, avremmo introdotto nel programma una serie di dettagli e un numero di questioni ancor più ampio, un rischio che si corre sempre quando si opta per la brevità. Poi un mio collaboratore mi ha detto che non era possibile inserire tutti gli aspetti importanti e rendere il programma più succinto. Rischiavamo di arrivare ad una scarna elencazione e sicuramente non era quello il mio intento. Volevo che fosse un programma di azione; desideravo indicare ciò che occorre per mobilitare, su scala molto vasta, tutti i diversi attori della società, oltreché citare le azioni necessarie per raggiungere gli obiettivi fissati nel programma in maniera da dimostrare che, in un arco di dieci anni, questi tipi di azione sono indispensabili.
Naturalmente non sono contro gli obiettivi, i calendari o le scadenze, perché essi ci servono. Devono però basarsi su dati scientifici solidi, sulle ultime conoscenze acquisite nei vari settori e campi delle politiche. Mi compiaccio per l'ampio sostegno manifestato a favore delle priorità e della struttura di questo programma. Il problema nasce dal fatto che si tratta di una procedura di codecisione, per cui abbiamo una differenza tra la prima e la seconda parte, che non so come risolvere. E' un vero peccato che vi siano tali ostacoli perché dovreste vedere l'intero testo per capire la maniera in cui affrontiamo i vari aspetti, e questa è in parte una spiegazione delle difficoltà che stiamo attraversando.
Ad ogni modo, dobbiamo rispettare il giusto ordine. Naturalmente obiettivi e scadenze devono comparire nelle strategie automatiche, nella cosiddetta fase di
. Ma, lo ribadisco, io volevo che il programma descrivesse le priorità e le rispettasse, non che divenisse una semplice elencazione con la pretesa di includere tutto, dalla qualità delle acque balneabili al problema del rumore e così via, trascurando le priorità. Abbiamo tanti validi emendamenti che realmente migliorano il programma e, in particolare, apprezziamo quelli volti a chiarire il testo e a precisare ulteriormente le azioni proposte. Mi riferisco, tra gli altri, all'emendamento n. 77 sull'inserimento dei criteri ambientali nella valutazione degli appalti pubblici, un aspetto sul quale stiamo attualmente lavorando.
Giudico inoltre positivo il riferimento alla necessità di privilegiare i giovani nell'informazione, elemento questo sottolineato nell'emendamento n. 88. Purtroppo, non siamo stati in grado di accogliere tutti gli eccellenti emendamenti proposti in tema di educazione e informazione dei giovani perché non abbiamo le risorse o le competenze necessarie per farlo (tale compito deve spettare agli Stati membri), ma si tratta di una questione molto importante e ci tengo particolarmente a sottolinearla. La definizione degli obiettivi va vista come parte del processo che deve ottenere risultati coinvolgendo tutte le parti in causa, perché in Commissione non abbiamo molte proposte specifiche su obiettivi e calendari, e lo stesso dicasi per il Consiglio che, sollecitato ad indicare alcuni esempi di obiettivi che intendeva fissare, ne ha forniti due, uno molto generale e l'altro già noto. Naturalmente avremmo potuto utilizzare concetti come la 'matrice ecologica' o il 'fattore 4' o il 'fattore 10', ma in tal caso il programma sarebbe stato leggermente diverso. Come ho già detto, esso deve basarsi su fatti e dati scientifici solidi, oltre a dover essere attuabile e sostenibile.
Vorrei aggiungere qualcosa sulle strategie tematiche. Abbiamo proposto l'uso di strategie tematiche per definire la serie di misure necessarie per affrontare sei problemi complessi e sfaccettati. La Commissione comprende perfettamente il desiderio del Parlamento di essere attivamente coinvolto e consultato sul contenuto delle strategie tematiche, e in questo suo auspicio lo appoggia come ha sempre fatto. Sono lieta dell'inserimento di un articolo che definisce le strategie tematiche e sono a favore dello spirito, sebbene non della lettera, dell'emendamento n. 66, in quanto ritengo che una strategia tematica possa profilarsi come direttiva quadro, ma possa anche configurarsi come abbinamento tra una direttiva ed altre azioni. Non dovremmo specificare che occorre in tutti i casi una strategia quadro. Dovremmo invece lasciarci aperta ogni possibilità ed elaborare una strategia che ci permetta eventualmente di proporre una direttiva quadro.
Vi è poi il problema dei calendari e, anche al riguardo, occorre ribadire che si tratta di un programma strategico, cioè un programma che indica le priorità per i prossimi 10 anni. Non si tratta di un programma di lavoro completo, così come non vi è alcun legame tra le nuove azioni proposte e le risorse disponibili per attuarle. La Commissione formulerà le proposte necessarie, ma - e questo è un altro aspetto che ritengo doveroso sottolineare - tali proposte dovranno essere di buona qualità."@it9
". – Mr President, Members of the European Parliament, thank you for your interventions and, of course, first of all I would like to commend the rapporteur, Mrs Myller, for her excellent work in preparing the report in a very short time.
We cannot accept those amendments that seek to bind the Commission to producing proposals by set dates, for example, Amendments Nos 49, 76, 85, 123, 189, 198. It is always the Commission's intention to use the mid-term review of the programme as the point at which the implementing measures for the programme should be prepared. There are annual reports about implementation, but so far we have not made a big case out of these, although we have started to have these name, fame and shame seminars, to do more to make it public, and we warmly welcome Parliament's intention to take part and to know more: we are willing to do everything possible to help in this.
I will not comment on all the amendments, because we have already left a note with our comments, but urban areas need to be stressed more and we welcome the spirit of Amendment No 207. Of the 297 amendments being proposed, the Commission actually supports more than half in full, or in part, or in principle, but we cannot accept 145.
Finally, we welcome this opinion. We feel that it will be an invaluable contribution to creating an operational, dynamic and ultimately successful sixth Environment Action Programme.
There were actually two choices after I decided to say ‘yes’ to the question in the hearing about whether I wanted to present a sixth Environment Action Programme: either the choice of being criticised for being too ambitious and thus unrealistic, or being too detailed and thus not visionary enough. I have spent many sleepless nights thinking about whether it was a good answer to say ‘yes, we should make a sixth Environment Action Programme’ since it has been heavily criticised.
On the other hand, I expected that, because there was a global assessment of the fifth programme, and what did it teach us? We learned from that programme that implementation was not good enough. We have a solid base of more than 200 legal acts in the environment. We already have ambitious targets and deadlines in programmes, but they have not all been met. There is a lack of understanding from different institutions and from Member States in actually wanting to carry out the necessary work for the environment. This is what we learned.
I wanted to make a short programme: it should have been shorter, but guess what would have happened then? We would have added, and Parliament and Council would have added a number of details and included even more issues in the environmental programme. That is always the risk if you want to make a short. My collaborator said that it was not possible to bring in all the important issues and make the programme shorter. There is the risk of making it a shopping list, and I wanted to avoid that. I wanted to make it an action programme. I wanted to point out what is necessary to mobilise, on a very broad scale, all different stake-holders in society, and to mention the actions necessary to meet the objectives set in this programme to show that, during a period of ten years, these kinds of actions are necessary.
Of course, I am not against targets, timetables or deadlines. We need them, but they must be based on sound science, on the latest facts from these different sectors and policy areas. I appreciate that we have broad support for the priorities and the structure of this programme. We have the problem that this is a codecision procedure, so we have a difference between the first and second part and I do not know how to deal with that. It is a pity that it exists, because you need to see the full text to understand the way we think about these issues: so that is partly an explanation of the problems we experience.
It has to come in the right order, however: the targets and deadlines should, of course, come in the automatic strategies, in the follow-up. However, I wanted the programme to describe the priorities and stick to the priorities, not to make it a shopping list, not to add everything about bathing water quality or the noise problem, etc., instead to stick to these priorities. We have so many good amendments that actually enhance this programme and we welcome those amendments that clarify the text and add some precision to the actions being proposed: I include Amendment No 77 on allowing environmental criteria to be taken into account in public purchasing. This is what we are working on at the moment.
I appreciate the reference to giving priority to young people in the provision of information, emphasised in Amendment No 88. We have not been able to say ‘yes’ to all the excellent amendments about information and education to young people. We do not have the competence, or the resources – it has to be up to the Member States to carry this out – but it is a very important issue and I want to underline that. The setting of targets should be seen as part of the process, getting results by involving stake-holders, because we do not have many specific proposals for these targets and timetables. It was the same in the Council when we asked what kind of targets do you mean? Give us some examples – I got two, of which one was very general and the other already known to us. Of course, we could have used concepts such as 'ecological footprint' or 'factor 4' or 'factor 10', but then the programme would have been slightly different. It must be based on sound science and facts and it must be achievable and viable.
I would like to say something about thematic strategies. We have proposed the use of thematic strategies for defining the set of measures that will be needed to tackle six complex and multi-dimensional problems. The Commission fully understands and we strongly support the wish of Parliament to be fully involved and consulted on the content of the thematic strategies. That has been our objective all the time. I welcome the inclusion of an Article that defines thematic strategies and I can support the spirit, if not the letter, of Amendment No 66, because a thematic strategy may be a framework directive, but it could also be a combination of a directive and other actions. We should not specify that in every case there should be a framework directive. We have to keep it open, to have a strategy which includes the possibility of proposing a framework directive.
There is also this question about timetables and again we must remember that this is a strategic programme that lays down the priorities for the next 10 years, not a comprehensive work programme. There is no link made between new actions proposed and the resources available to do the job. The Commission will produce the necessary proposals, but they need to be of good quality and it is also important to underline that."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, leden van het Europees Parlement, hartelijk dank voor uw bijdragen. Natuurlijk wil ik ten eerste ook mijn waardering uitspreken voor de rapporteur mevrouw Myller. Zij heeft dit verslag in zeer korte tijd voorbereid en met werkelijk uitstekend resultaat.
De Commissie kan de amendementen waarin zij wordt gedwongen vóór bepaalde data voorstellen in te dienen niet aanvaarden. Het gaat hier bijvoorbeeld om de amendementen 49, 76, 85, 123, 189 en 198. Zij houdt altijd de tussentijdse evaluatie van het programma aan als het moment waarop de uitvoeringsmaatregelen voor het programma moeten zijn voorbereid. Er zijn jaarverslagen over de uitvoering, maar tot nog toe hebben we daar niet veel mee gedaan. We zijn echter wel begonnen met de “name, shame en fame”-seminars om de informatie meer openbaar te maken. We zijn heel blij met de wens van het Parlement hieraan deel te nemen en meer te weten te komen. De Commissie is bereid alles te doen om het Parlement hierbij van dienst te zijn.
Ik zal niet op alle amendementen ingaan, omdat we al een toelichting aan ons commentaar hebben gehecht. De stedelijk gebieden verdienen in ieder geval meer aandacht en daarom kan de Commissie zich ook vinden in de geest van amendement 207. Van de 297 ingediende amendementen stemt de Commissie met meer dan de helft volledig, gedeeltelijk of in beginsel in, maar amendement 145 kunnen we niet overnemen.
Ten slotte: we zijn blij met dit advies. De Commissie beschouwt het als een onmisbare bijdrage tot het creëren van een operationeel, dynamisch en uiteindelijk succesvol zesde milieuactieprogramma.
Tijdens de hoorzitting werd mij gevraagd of ik een zesde milieuactieprogramma dacht te zullen indienen. Toen ik had besloten dat ik die vraag bevestigend zou beantwoorden, besefte ik dat er naar aanleiding van dat antwoord twee mogelijkheden waren: of men zou mij te ambitieus en daarom niet realistisch vinden, of men zou vinden dat ik teveel op de details let en daarom te weinig vooruitkijk. Ik heb vaak wakker gelegen van mijn antwoord en me afgevraagd of het wel een verstandig antwoord was. Het vijfde milieuactieprogramma heeft immers al zoveel stof doen opwaaien.
Aan de andere kant kwam de kritiek niet geheel onverwacht. Uit een algemene beoordeling van het vijfde programma was immers gebleken dat het niet goed is uitgevoerd. Er zijn meer dan 200 milieuwetten, dat is dus een solide basis. Ook hebben we programma’s met ambitieuze doelstellingen en deadlines, maar die hebben we niet allemaal bereikt. Blijkbaar begrijpen verschillende instellingen en lidstaten nog niet dat voor het milieu een bepaalde hoeveelheid werk moet worden verzet. Dat is wat we geleerd hebben.
Ik wilde een korter programma opstellen, het had ook korter moeten zijn, maar wat zou dat hebben opgeleverd? Wij, de Commissie, het Parlement en de Raad zouden een aantal details hebben toegevoegd en zelfs nog meer punten in het milieuprogramma willen opnemen. Dat is altijd het risico als je een kort programma wilt maken. Mijn medewerker zei me dat het niet mogelijk was alle belangrijke punten te noemen en het programma toch kort te houden. Natuurlijk dreigt het dan een boodschappenlijst te worden, iets wat ik heb geprobeerd te vermijden. Ik wilde een actieprogramma maken. Ik wilde duidelijk maken wat ervoor nodig is om op alle belanghebbenden in de samenleving op grote schaal te mobiliseren. Daarnaast wilde ik uiteenzetten welke acties nodig zijn om de in het programma beschreven doelstellingen te verwezenlijken. Ik wilde laten zien dat deze acties over een periode van tien jaar nodig zijn.
Natuurlijk heb ik niets tegen doelstellingen, tijdschema’s of deadlines. Ze zijn gewoon nodig, maar ze moeten wel gebaseerd zijn op harde feiten, op de meest recente informatie uit de verschillende sectoren en beleidsterreinen. Ik ben blij dat velen instemmen met de prioriteiten en de structuur van dit programma. Als gevolg van de medebeslissingsprocedure bestaat er een verschil tussen het eerste en tweede deel. Ik weet niet hoe ik dat probleem kan oplossen. Die tweedeling is heel jammer, want wie ons standpunt ten aanzien van deze materie wil begrijpen moet de volledige tekst gelezen hebben. Dat is dus gedeeltelijk een verklaring voor de problemen waarmee we worden geconfronteerd.
Maar alles moet in de juiste volgorde komen: de doelstellingen en deadlines dienen natuurlijk in de automatische strategieën, dus in de follow-up te worden genoemd. In het programma wilde ik echter alleen de prioriteiten omschrijven en het daarbij laten, dus geen boodschappenlijst maken met daarin zaken zoals de kwaliteit van het zwemwater, geluidsoverlast, enzovoort. Er zijn zoveel goede amendementen ingediend die in feite het programma verbreden. We zijn blij met de amendementen waarin de tekst wordt verduidelijkt en de voorgestelde acties nader worden omschreven. Hierbij denk ik ook aan amendement 77 waarin het gebruik van milieucriteria bij overheidsaankopen wordt voorgesteld. Dat is waar we op dit moment aan werken.
Ik steun de suggestie dat de informatieverstrekking aan jongeren prioriteit dient te hebben, zoals in amendement 88 wordt benadrukt. De Commissie is er niet in geslaagd alle uitstekende amendementen over informatieverstrekking en voorlichting aan jongeren te aanvaarden. We zijn daartoe niet bevoegd, noch in staat: de implementatie hiervan berust immers bij de lidstaten. Het gaat hier echter om een heel belangrijk punt en dat wil ik nogmaals onderstrepen. Het formuleren van doelstellingen moet als onderdeel van het proces worden beschouwd. We moeten resultaten zien te behalen door belanghebbenden erbij te betrekken. We hebben immers niet veel specifieke voorstellen voor die doelstellingen en tijdschema’s. We hebben de Raad om voorbeelden van die doelstellingen gevraagd, maar zijn antwoord was vergelijkbaar. Ik kreeg er twee, waarvan één heel algemene en een andere doelstelling die we al kenden. Natuurlijk hadden we gebruik kunnen maken van begrippen als ‘ecologische voetafdruk’ of ‘factor 4’ en ‘factor 10’, maar dan had het programma er wel iets anders uitgezien. Het dient te zijn gebaseerd op wetenschappelijke informatie en feiten, en het moet uitvoerbaar en haalbaar zijn.
Dan wil ik nu iets zeggen over thematische strategieën. We hebben voorgesteld gebruik te maken van thematische strategieën om een maatregelenpakket samen te stellen waarmee zes complexe en multi-dimensionale problemen moeten worden aangepakt. Het Parlement wenst volledig betrokken te zijn bij en geraadpleegd te worden over de inhoud van deze thematische strategieën: de Commissie begrijpt dat heel goed en is er ook een groot voorstander van. Sterker nog, dat is voortdurend onze doelstelling geweest. Ik ben blij dat er een artikel is ingevoegd waarin de thematische strategieën worden omschreven. Wat amendement 66 betreft ben ik het eens met de geest, maar niet met de letter ervan. Een thematische strategie kan immers de vorm hebben van een kaderrichtlijn, maar kan ook een combinatie zijn van een richtlijn en andere maatregelen. We moeten niet uitdrukkelijk zeggen dat het altijd om een kaderrichtlijn moet gaan. Dat is iets wat we open moeten laten. We dienen een strategie te hanteren waarbij het voorstellen van een kaderrichtlijn tot de mogelijkheden behoort.
Ook was er een vraag over de tijdschema’s. Ik wil u er opnieuw aan herinneren dat dit een strategisch programma is waarin de prioriteiten voor de komende tien jaar zijn vastgelegd en geen allesomvattend werkprogramma. Er wordt geen verband gelegd tussen de nieuwe voorgestelde acties en de beschikbare middelen om die acties uit te voeren. De Commissie komt met de nodige voorstellen, maar die moeten wel van goede kwaliteit zijn: het is goed om dat nog eens te onderstrepen."@nl2
"Senhor Presidente, Senhores Deputados do Parlamento Europeu, agradeço as vossas intervenções e gostaria, como é óbvio, de dirigir em primeiro lugar o meu louvor à relatora, a senhora deputada Myller, pelo excelente trabalho que realizou elaborando o relatório num curtíssimo espaço de tempo.
Não podemos aceitar as alterações que procuram vincular a Comissão a apresentar propostas com data fixa: por exemplo, as alterações 49, 76, 85, 123, 189 e 198. É sempre intenção da Comissão utilizar a avaliação intercalar do programa como a altura em que deverão ser preparadas as medidas de execução para o programa. Há relatórios anuais de execução, mas até agora não lhes demos grande importância, embora tenhamos dado início a esses seminários onde as questões são mencionadas, louvadas ou censuradas, tenhamos começado a desenvolver mais esforços para levar os problemas ao conhecimento público; e saudamos cordialmente a intenção do Parlamento de participar e saber mais: estamos dispostos a fazer tudo o que estiver ao nosso alcance para contribuir para tal.
Não vou pronunciarme sobre todas as alterações, porque já entregámos um apontamento com os nossos comentários, mas é necessário colocar mais ênfase no que respeita às zonas urbanas e congratulamonos com o espírito da alteração 207. Das 297 alterações propostas, a Comissão apoia, de facto, mais de metade, seja completamente, em parte ou em princípio, mas há 145 que não podemos aceitar.
Para concluir, gostaria de dizer que nos congratulamos com este parecer. Achamos que ele vai constituir uma contribuição inestimável para a criação de um sexto programa de acção em matéria ambiental que seja operacional, dinâmico e, por último, coroado de êxito.
Eram, de facto, duas as opções, depois de eu ter decidido responder “sim” à pergunta feita na audição sobre se queria ou não apresentar um sexto programa de acção em matéria de Ambiente: ou a opção de ser criticada por ser demasiado ambiciosa e, como tal, irrealista, ou a de entrar em demasiados pormenores e, como tal, não ser suficientemente visionária. Passei muitas noites em claro a pensar se foi uma boa decisão responder “sim, deveremos elaborar um sexto programa de acção em matéria de Ambiente”, uma vez que ele tem sido severamente criticado.
Por outro lado, isso era uma coisa que eu já esperava, porque houve uma avaliação global do quinto programa e … o que é que ele nos ensinou? Aprendemos com esse programa que a implementação não foi suficientemente boa. Temos uma base sólida constituída por mais de 200 actos jurídicos em matéria de ambiente. Já temos, nos programas, metas ambiciosas e prazos, mas nem todos foram cumpridos. Há uma falta de compreensão da parte de diferentes instituições e de EstadosMembros no que respeita à vontade real de levar a cabo o trabalho necessário em prol do ambiente. Foi isso que aprendemos.
Era meu desejo elaborar um programa curto. Deveria ter sido mais curto, mas são capazes de adivinhar o que é que teria acontecido nesse caso? Teríamos acrescentado, e o Parlamento e o Conselho teriam acrescentado, uma série de pormenores e teriam incluído ainda mais questões no programa ambiental. Quando se quer fazer um programa curto, correse sempre esse risco. O meu colaborador disse que não era possível incluir todas as questões importantes e fazer o programa mais curto. Correse o risco de transformar o programa numa espécie de lista de compras, e isso era algo que eu queria evitar. Queria que ele fosse um programa de acção. Queria chamar a atenção para o que é necessário para mobilizar, numa escala muito alargada, todas as diferentes partes interessadas da sociedade, e referir as acções necessárias para cumprir os objectivos estabelecidos neste programa, a fim de demonstrar que durante um período de dez anos este tipo de acções é necessário.
É claro que não tenho nada contra metas, calendários ou prazos. Precisamos deles, mas eles têm de assentar em dados científicos sólidos, nos factos mais recentes retirados dos diferentes sectores e áreas de política. Agradeço o amplo apoio que recebemos para as prioridades e a estrutura deste programa. Temos o problema de este ser um processo de co-decisão, portanto temos uma diferença entre a primeira e a segunda partes e não sei como lidar com isso. É pena que assim seja, porque é necessário ver o texto integral para se perceber a forma como raciocinamos acerca destas questões: essa é, pois, em parte, uma explicação para os problemas que sentimos.
Mas as coisas têm de aparecer na ordem certa: as metas e os prazos deverão surgir, como é evidente, nas estratégias automáticas, no acompanhamento. No entanto, eu desejaria que o programa definisse as prioridades e se cingisse às prioridades, não queria fazer dele uma espécie de lista de compras, acrescentar tudo o que diz respeito à qualidade das águas balneares ou ao problema do ruído, etc., em vez de se cingir às referidas prioridades. Temos imensas alterações de boa qualidade, que de facto melhoram este programa, e saudamos as alterações que clarificam o texto e tornam de certo modo mais precisas as acções propostas: incluo nesse grupo a alteração 77, que trata da autorização da tomada em consideração dos critérios ambientais aquando da adjudicação de contratos públicos para a aquisição de bens e serviços. É sobre isso que estamos a trabalhar neste momento.
Agradeço a referência à prioridade a dar aos jovens no fornecimento de informações, sublinhada na alteração 88. Não pudemos dizer “sim” a todas as excelentes alterações sobre informação e educação para os jovens. Não temos a competência, nem os recursos para tal - têm de ser os EstadosMembros a fazêlo -, mas é uma questão muito importante que quero sublinhar. O estabelecimento de metas deverá ser visto como parte do processo, sendo os resultados obtidos através da participação dos parceiros interessados, porque não temos muitas propostas específicas para essas metas e calendários. Aconteceu o mesmo no Conselho, quando perguntámos a que tipo de metas se referiam. Pedimos que nos dessem alguns exemplos – deramme dois, um dos quais era muito geral e o outro já nosso conhecido. É claro que podíamos ter utilizado conceitos como “retrato ecológico” ou “factor 4” ou “factor 10”, mas nesse caso o programa teria sido ligeiramente diferente. Tem de assentar em dados científicos e factos sólidos e tem de ser concretizável e viável.
Gostaria de dizer alguma coisa sobre estratégias temáticas. Propusemos a utilização de estratégias temáticas para definir o conjunto de medidas que vão ser necessárias para tratar de seis problemas complexos e multidimensionais. A Comissão compreende inteiramente e apoiamos firmemente o desejo do Parlamento de ter uma participação plena e de ser consultado sobre o conteúdo das estratégias temáticas. Esse foi sempre o nosso objectivo. Congratulome com a inclusão de um artigo que define estratégias temáticas e apoio o espírito, se não a letra, da alteração 66, porque uma estratégia temática pode ser uma directivaquadro, mas também pode ser uma combinação de uma directiva e de outras acções. Não deveremos especificar que em todos os casos deveria haver uma directivaquadro. Temos de deixar a questão em aberto, ter uma estratégia que inclua a possibilidade de propor uma directivaquadro.
Há também a questão dos calendários e temos de recordar uma vez mais que este é um programa estratégico que define as prioridades para os próximos 10 anos, não é um programa de trabalho exaustivo. Não se estabelece nenhuma ligação entre novas acções propostas e os recursos disponíveis para as concretizar. A Comissão vai apresentar as propostas necessárias, mas é preciso que elas sejam de boa qualidade – também é importante sublinhar esse aspecto."@pt11
"Herr talman, ledamöter av Europaparlamentet! Tack för era inlägg, och jag skulle, naturligtvis, först av allt vilja berömma föredraganden, Myller, för hennes utmärkta arbete med att utarbeta betänkandet på mycket kort tid.
Vi kan inte godta de ändringsförslag som syftar till att binda kommissionen vid att lägga fram förslag till fastställda datum, till exempel ändringsförslagen 49, 76, 85, 123, 189 och 198. Det är alltid kommissionens avsikt att använda den översyn som skall göras efter halva programtiden som den punkt vid vilken genomförandeåtgärderna för programmet bör utarbetas. Det finns årsrapporter om genomförande, men vi har hittills inte ägnat dem särskilt stor uppmärksamhet, även om vi har börjat hålla "name, fame and shame"-seminarier, vid vilka man pekar ut och ställer de länder i skamvrån som inte följer miljöreglerna, och göra mer i fråga om att offentliggöra informationen, och vi välkomnar varmt parlamentets avsikt att delta och att öka sina kunskaper: vi är villiga att göra allt som står i vår makt för att hjälpa till med detta.
Jag kommer inte att gå igenom alla ändringsförslagen, eftersom vi redan har lämnat en kommentar, men större vikt måste fästas vid tätorter, och vi välkomnar andan i ändringsförslag 207. Av de 297 ändringsförslagen kan kommissionen i själva verket stödja fler än hälften till fullo, delvis eller i princip, men vi kan inte godta 145 av dem.
Avslutningsvis välkomnar vi detta betänkande. Vi anser att det kommer att utgöra ett ovärderligt bidrag för att skapa ett funktionsdugligt, dynamiskt och slutligen framgångsrikt sjätte miljöhandlingsprogram.
Det fanns i själva verket två alternativ efter det att jag bestämde mig för att svara "ja" på frågan under utfrågningen om huruvida jag ville lägga fram ett sjätte miljöhandlingsprogram: antingen alternativet att kritiseras för att vara för ambitiös och därför orealistisk eller alternativet att kritiseras för att vara för detaljerad och därför inte tillräckligt visionär. Jag har tillbringat många sömnlösa nätter med att fundera över om det var ett bra svar att säga "ja, vi bör ha ett sjätte miljöhandlingsprogram", eftersom det har blivit hårt kritiserat.
Å andra sidan räknade jag med det, eftersom det gjordes en global utvärdering av det femte programmet, och vad lärde vi oss av det? Vi lärde oss av det programmet att genomförandet inte var bra nog. Vi har en solid grund av mer än 200 rättsakter på miljöområdet. Vi har redan ambitiösa mål och tidsgränser i programmen, men alla har inte nåtts och respekterats. Det finns en brist på förståelse hos olika institutioner och hos medlemsstaterna när det gäller att verkligen vilja utföra det nödvändiga arbetet för miljön. Det är vad vi lärde oss.
Jag ville göra ett kort program: det borde ha varit kortare, men gissa vad som skulle ha hänt då? Vi skulle ha lagt till – och parlamentet och rådet skulle ha lagt till – ett antal detaljer och tagit med ännu fler frågor i miljöprogrammet. Det är alltid risken om man vill göra det kort. Min medarbetare sade att det inte var möjligt att föra in alla de viktiga frågorna och göra programmet kortare. Det finns en risk att man gör det till en "inköpslista", och jag ville undvika det. Jag ville göra det till ett handlingsprogram. Jag ville framhålla att det är nödvändigt att mobilisera – på en mycket bred skala – alla olika berörda parter i samhället och nämna de åtgärder som är nödvändiga för att uppfylla de mål som fastställs i programmet samt visa att det, under en period på tio år, är nödvändigt att vidta detta slags åtgärder.
Naturligtvis har jag ingenting emot mål, tidsplaner och tidsgränser. Vi behöver dem, men de måste grundas på god vetenskaplig kunskap, på de senaste sakuppgifterna från dessa olika sektorer och politikområden. Jag uppskattar att vi har ett brett stöd för programmets prioriteringar och struktur. Det finns ett problem som hänger samman med att det här rör sig om medbeslutandeförfarandet, så det finns en skillnad mellan den första och den andra delen, och jag vet inte hur vi skall ta itu med det. Det är synd att den finns, för man måste se den fullständiga texten för att förstå vårt sätt att se på dessa frågor: det är följaktligen delvis en förklaring till de problem som vi upplever.
Men det måste komma i rätt ordning: målen och tidsgränserna bör, naturligtvis, komma i de automatiska strategierna, i uppföljningen. Jag ville emellertid att man i programmet skulle beskriva prioriteringarna och hålla fast vid prioriteringarna, inte göra det till en inköpslista, inte lägga till allting om badvattenkvalitet eller bullerproblemet och så vidare, i stället för att hålla fast vid dessa prioriteringar. Det finns så många bra ändringsförslag som verkligen stärker det här programmet, och vi välkomnar de ändringsförslag som förtydligar texten och ytterligare preciserar de föreslagna åtgärderna: jag inkluderar ändringsförslag 77, som syftar till att tillåta att miljökriterier beaktas vid offentlig upphandling. Detta är vad vi arbetar med för närvarande.
Jag uppskattar idén att prioritera unga människor när det gäller tillhandahållande av information, som förs fram i ändringsförslag 88. Vi har inte kunnat säga "ja" till alla utmärkta ändringsförslag om information och utbildning till unga människor. Vi har inte behörighet eller resurser – det måste vara upp till medlemsstaterna att genomföra detta – men det är en mycket viktig fråga, och jag vill understryka det. Att fastställa mål bör ses som en del av processen, att få resultat genom att engagera berörda parter, eftersom vi inte har många specifika förslag för dessa mål och tidsplaner. Det var samma sak i rådet när vi frågade vilka slags mål de menade? Vi bad dem att ge oss några exempel – jag fick två, av vilka ett var mycket allmänt och det andra redan bekant för oss. Vi kunde naturligtvis ha använt begrepp som "ekologiska fotavtryck" eller "faktor 4" eller "faktor 10", men programmet skulle då ha varit en aning annorlunda. Det måste grundas på god vetenskaplig kunskap och goda sakuppgifter, det måste vara möjligt att uppnå och vara livskraftigt.
Jag skulle vilja säga några saker om temainriktade strategier. Vi har föreslagit att vi skall använda temainriktade strategier för att fastställa den uppsättning åtgärder som kommer att behövas för att angripa sex komplicerade och flerdimensionella problem. Kommissionen förstår fullständigt och stöder starkt parlamentets önskan att till fullo medverka och rådfrågas om de temainriktade strategiernas innehåll. Det har varit vårt mål hela tiden. Jag välkomnar inbegripandet av en artikel i vilken de temainriktade strategierna definieras, och jag kan stödja andan – om inte bokstaven – i ändringsförslag 66, eftersom en temainriktad strategi kan vara ett ramdirektiv, men det skulle också kunna vara en kombination av ett direktiv och andra åtgärder. Vi bör inte specificera att det i varje enskilt fall bör vara ett ramdirektiv. Vi måste hålla det öppet, så att vi får en strategi som inbegriper möjligheten att föreslå ett ramdirektiv.
Dessutom har vi frågan om tidsplaner, och vi måste ännu en gång komma ihåg att det här är ett strategiskt program i vilket vi fastställer prioriteringarna för de kommande tio åren, det är inte ett uttömmande arbetsprogram. Det finns ingen länk mellan nya åtgärder som föreslås och de resurser som finns tillgängliga för att utföra arbetet. Kommissionen kommer att lägga fram de nödvändiga förslagen, men dessa måste vara av hög kvalitet, vilket också är viktigt att understryka."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Wallström,"8,10,3,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples