Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-17-Speech-4-247"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010517.13.4-247"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, j'ai, au nom de mon groupe, insisté pour que nous puissions avoir ce débat après l'avalanche de restructurations annoncées à travers les pays de l'Union. Aujourd'hui, il tombe à pic puisque après la récente mobilisation des salariés du groupe Danone à Calais, ce sont, en ce moment même, les employés de Marks [amp] Spencer qui organisent une grande manifestation européenne à Londres.
Marks [amp] Spencer, depuis sa décision de fermer 38 magasins et de licencier des milliers d'employés, est devenu, dans l'opinion publique, tout comme Danone, l'un des symboles les plus révoltants de la stratégie dite de la "shareholder value", de la loi des actionnaires, et de l'irresponsabilité sociale des grandes entreprises.
C'est, pour ma part, la huitième fois depuis l'affaire Michelin, en octobre 1999, que j'interviens au Parlement pour interpeller Conseil et Commission sur l'urgence d'affirmer la responsabilité sociale des entreprises et d'établir des droits significatifs pour les salariés. Jusqu'ici, de réponses évasives en report d'échéances, la directive révisée, tant attendue, sur l'information et la consultation des travailleurs a été notre monstre du Loch Ness : tout le monde en parlait, personne ne la voyait émerger.
Désormais, nos concitoyens exigent des mesures concrètes et significatives. Je crois que l'Union joue, pour les travailleurs salariés concernés et très au-delà, une partie de sa crédibilité dans cette affaire.
Je souhaiterais donc de votre part, Monsieur le Commissaire, des réponses claires à trois questions.
Tout d'abord, un projet de directive révisée sur l'information et la consultation des travailleurs existe depuis 1998. Vous en avez parlé, il est timide et, à mes yeux, très insuffisant. Et pourtant, le Conseil a, à ce jour, refusé de l'examiner. Si je vous ai bien compris, Monsieur le Commissaire, vous allez pousser à ce que le Conseil du 11 juin passe outre le blocage de la Grande-Bretagne, de l'Irlande, du Danemark et même de l'Allemagne dont, pourtant, le chancelier vient de se présenter comme un visionnaire européen. Et vous prévoyez, si j'ai bien compris, d'y intégrer un système de sanctions à l'encontre des entreprises qui en violeraient les dispositions. Est-ce bien cela ?
Deuxième question : la directive sur la création de comités d'entreprise européens date de 1995. À ce jour, seule une minorité d'entreprises concernées l'a respectée. En outre, il s'agit essentiellement, à ce stade, d'un lieu de rencontre sans moyens, sans pouvoirs. Le Conseil européen de Nice a prévu la révision de cette directive, je cite "d'ici 2002", ce qui supposerait d'enclencher sans retard le processus. Or, je pense que la Commission ignore ce problème dans son programme de travail pour 2001. Pourquoi cela, Monsieur le Commissaire, et que comptez-vous faire à présent ? Envisagez-vous de doter ce futur comité d'entreprise de prérogatives réelles, tel le droit de faire suspendre un plan de restructuration, le temps d'examiner un projet alternatif à celui de la direction ?
Enfin, pour conclure, le Parlement européen s'est prononcé en faveur d'une vérification systématique du respect des obligations sociales et en matière d'emploi par chaque entreprise bénéficiaire d'une aide communautaire. Il a également demandé que la Commission, chaque fois qu'elle doit se prononcer sur un projet de fusion d'entreprises, conditionne son accord au respect des droits des salariés. Quelles sont vos intentions à cet égard ?"@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, på vegne af min gruppe har jeg insisteret på, at vi skulle have denne debat efter den lavine af omstruktureringer, der er blevet varslet i Unionens medlemsstater. Det er meget belejligt, at den finder sted i dag, for efter den seneste mobilisering af Danone-medarbejderne i Calais er det i dette øjeblik de ansatte i Marks [amp] Spencer, der afholder en stor europæisk demonstration i London.
Ligesom Danone er Marks [amp] Spencer siden beslutningen om at lukke 38 butikker og afskedige flere tusinde medarbejdere blevet et af de mest oprørende symboler på den såkaldte
strategi, på aktionærernes lov og på de store virksomheders manglende sociale ansvarsfølelse.
Personligt er det ottende gang siden Michelin-sagen i oktober 1999, at jeg tager ordet i Parlamentet for at rette en forespørgsel til Rådet og Kommissionen om den presserende nødvendighed af at understrege virksomhedernes sociale ansvar og garantere medarbejderne omfattende rettigheder. Hidtil har den længeventede revidering af direktivet om medarbejdernes information og høring - med undvigende svar og fristforlængelser - været vores helt eget Loch Ness-uhyre. Alle talte om den, men ingen så den.
Men nu kræver vores medborgere konkrete og omfattende tiltag. Jeg mener, at Unionen sætter en del af sin troværdighed på spil - ikke blot over for de berørte medarbejdere, men også i videre omfang.
Derfor vil jeg gerne bede Dem om et klart svar på tre spørgsmål, hr. kommissær.
For det første har der siden 1998 eksisteret et udkast til et revideret direktiv om medarbejdernes information og høring. De nævnte det selv. Det er spagfærdigt og i mine øjne ganske utilstrækkeligt. Ikke desto mindre har Rådet hidtil afvist at behandle det. Hvis jeg har forstået Dem ret, hr. kommissær, vil De presse på for den 11. juni at få Rådet til at gå uden om Storbritanniens, Irlands, Danmarks og endog Tysklands blokade - Tyskland, hvis kansler dog netop har præsenteret sig som en mand med europæiske visioner. Og hvis jeg har forstået Dem ret, har De til hensigt at integrere en række sanktioner mod de virksomheder, der overtræder bestemmelserne. Er det korrekt?
Mit andet spørgsmål vedrører direktivet om oprettelse af europæiske samarbejdsudvalg fra 1995. Hidtil har kun et mindretal af de pågældende virksomheder overholdt direktivets bestemmelser. I øvrigt er det på nuværende tidspunkt mest et mødested uden midler, uden magt. På Det Europæiske Råd i Nice blev det besluttet at revidere direktivet inden 2002, hvorved processen kunne sættes i gang uden forsinkelse. Jeg tror imidlertid, at Kommissionen har glemt dette problem i sit arbejdsprogram for 2001. Hvorfor det, hr. kommissær, og hvad vil De gøre nu? Vil De give dette fremtidige samarbejdsudvalg reelle privilegier som f.eks. retten til at udskyde en omstruktureringsplan, så længe det undersøger, om der findes et alternativ til direktionens projekt?
Til slut har Europa-Parlamentet udtalt sig positivt om en systematisk kontrol med, at de virksomheder, som modtager fællesskabsstøtte, overholder de sociale forpligtelser og beskæftigelsesforpligtelserne. Parlamentet har ligeledes anmodet Kommissionen om, at den, hver gang den udtaler sig om et fusionsprojekt, betinger sin tilladelse af, at medarbejdernes rettigheder overholdes. Hvad mener De om dette?"@da1
"Herr Präsident, Herr Kommissar! Ich habe im Namen meiner Fraktion darauf bestanden, dass diese Aussprache geführt wird, nachdem in der ganzen EU eine Welle von Umstrukturierungen angekündigt wurde. Heute kommt sie gerade recht, denn nach den jüngsten Protesten der Beschäftigten des Danone-Konzerns in Calais veranstalten heute die Mitarbeiter von Marks [amp] Spencer eine große europäische Kundgebung in London.
Seit der Entscheidung, 38 Filialen zu schließen und Tausende von Angestellten zu entlassen, ist Marks [amp] Spencer in der öffentlichen Meinung, wie auch Danone, zu einem der empörendsten Symbole für die Strategie des so genannten „Shareholder Value“, der Herrschaft der Aktionäre, und für die soziale Verantwortungslosigkeit der großen Unternehmen geworden.
Seit dem Fall Michelin im Oktober 1999 melde ich mich zum achten Mal im Parlament zu Wort, um den Rat und die Kommission an die dringende Notwendigkeit zu erinnern, die soziale Verantwortung von Unternehmen zu bekräftigen und deutliche Arbeitnehmerrechte zu schaffen. Bisher glich die überarbeitete und so sehr erwartete Richtlinie über die Information und Anhörung der Arbeitnehmer, zwischen ausweichenden Antworten und ständigen Terminverschiebungen, dem Monster von Loch Ness: alle sprachen davon, aber niemand hat es je gesehen.
Nunmehr fordern unsere Mitbürger konkrete und wirksame Maßnahmen. Ich denke, in dieser Angelegenheit verspielt die Union in den Augen der Arbeitnehmer aber auch vieler anderer Menschen einen Teil ihrer Glaubwürdigkeit.
Daher wünsche ich mir von Ihnen, Herr Kommissar, eine eindeutige Antwort auf die folgenden drei Fragen.
Zunächst gibt es seit 1998 den überarbeiteten Entwurf einer Richtlinie über die Information und Anhörung der Arbeitnehmer. Sie haben davon gesprochen, er ist dürftig und in meinen Augen völlig unzureichend. Und dennoch hat der Rat bis heute seine Prüfung abgelehnt. Wenn ich Sie recht verstanden habe, Herr Kommissar, wollen Sie darauf drängen, dass sich der Rat am 11. Juni über die Blockade Großbritanniens, Irlands, Dänemarks und sogar Deutschlands, dessen Kanzler sich gleichwohl kürzlich als europäischer Visionär dargestellt hat, hinwegsetzen wird. Und, wenn ich mich nicht irre, sehen Sie vor, ein Sanktionssystem für Unternehmen, die die darin enthaltenden Bestimmungen verletzen, aufzunehmen. Ist dies der Fall?
Zweite Frage: die Richtlinie über die Einsetzung eines europäischen Betriebsrats stammt aus dem Jahre 1995. Bis zum heutigen Tage wurde sie nur von einem geringen Teil der betroffenen Unternehmen eingehalten. Darüber hinaus handelt es sich in diesem Stadium vor allem um ein Gremium der Begegnung ohne Mittel und ohne Einfluss. Auf der Tagung des Europäischen Rats von Nizza wurde die Überarbeitung dieser Richtlinie, ich zitiere, „bis 2002“ festgelegt, was bedeutet, dass dieser Vorgang unverzüglich eingeleitet werden müsste. Doch ich denke, dass die Kommission dieses Problem in ihrem Arbeitsprogramm 2001 nicht berücksichtigt. Warum ist dies der Fall, Herr Kommissar, und was gedenken Sie gegenwärtig zu unternehmen? Beabsichtigen Sie, diese zukünftigen Betriebsräte mit tatsächlichen Vorrechten auszustatten, wie z. B. dem Recht, einen Umstrukturierungsplan auszusetzen, um ein Vorhaben zu prüfen, das eine Alternative zum Plan der Unternehmensleitung bietet?
Abschließend möchte ich darauf hinweisen, dass sich das Europäische Parlament dafür ausgesprochen hat, die Einhaltung der sozialen und beschäftigungspolitischen Vorschriften durch jedes Unternehmen, das eine gemeinschaftliche Förderung erhält, systematisch zu überprüfen. Es hat zudem gefordert, dass die Kommission ihre Zustimmung bei jeder ihrer Entscheidungen über ein Fusionsvorhaben von Unternehmen von der Einhaltung der Arbeitnehmerrechte abhängig macht. Wie sehen Ihre Ziele in dieser Hinsicht aus?"@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, μετά τον καταιγισμό των αναδιαρθρώσεων που έχουν αναγγελθεί σε διάφορες χώρες της Ένωσης, επέμεινα, εξ ονόματος της Ομάδας μου, να διεξαχθεί η συζήτηση αυτή. Σήμερα, έρχεται ακριβώς πάνω στην ώρα, αφού μετά την πρόσφατη κινητοποίηση των εργαζομένων της Danone στο Καλαί, αυτή τη στιγμή που μιλάμε οι υπάλληλοι του Marks [amp] Spencer διοργανώνουν μια μεγάλη, ευρωπαϊκή διαδήλωση στο Λονδίνο.
Το Marks [amp] Spencer, μετά την απόφασή του να κλείσει 38 καταστήματα και να απολύσει χιλιάδες εργαζομένους, έχει γίνει για την κοινή γνώμη, όπως και η Danone, ένα από τα πιο εξοργιστικά σύμβολα της επονομαζόμενης “shareholder value” στρατηγικής, του νόμου των μετόχων και της κοινωνικής ανευθυνότητας των μεγάλων επιχειρήσεων.
Προσωπικά, είναι η όγδοη φορά από την υπόθεση Michelin, τον Οκτώβριο του 1999, που παρεμβαίνω στο Κοινοβούλιο για να θέσω το Συμβούλιο και την Επιτροπή ενώπιον των ευθυνών τους σχετικά με την επείγουσα ανάγκη να δηλώσουμε την κοινωνική ευθύνη των επιχειρήσεων και να θεσπίσουμε ουσιαστικά δικαιώματα για τους εργαζομένους. Μέχρι στιγμής, έχω λάβει απαντήσεις γεμάτες υπεκφυγές και παραπομπή στις καλένδες, ενώ η αναθεώρηση της οδηγίας για την πληροφόρηση και τη διαβούλευση των εργαζομένων, που τόσο περιμένουμε όλοι μας, είναι σαν το τέρας του Λοχ-Νες: όλος ο κόσμος την συζητούσε, κανείς δεν την έβλεπε να ξεπροβάλλει.
Από δω και πέρα, οι συμπολίτες μας απαιτούν συγκεκριμένα και ουσιαστικά μέτρα. Για τους ενδιαφερόμενους μισθωτούς εργαζόμενους, και όχι μόνο, νομίζω ότι στην υπόθεση αυτή διακυβεύεται μέχρις ενός σημείου η αξιοπιστία της Ένωσης.
Θα ήθελα λοιπόν, κύριε Επίτροπε, να μας δώσετε σαφείς απαντήσεις σε τρεις ερωτήσεις.
Καταρχάς, υπάρχει ένα σχέδιο αναθεώρησης της οδηγίας για την πληροφόρηση και τη διαβούλευση των εργαζομένων από το 1998. Έχετε αναφερθεί σ’ αυτό, είναι διστακτικό και, κατά τη γνώμη μου, εντελώς ανεπαρκές. Παρά ταύτα, το Συμβούλιο αρνείται μέχρι σήμερα να το εξετάσει. Αν σας εννόησα καλά, κύριε Επίτροπε, θα πιέσετε ώστε το Συμβούλιο της 11ης Ιουνίου να παρακάμψει τη Μεγάλη Βρετανία, την Ιρλανδία, τη Δανία αλλά και τη Γερμανία, που το παγώνουν, την ώρα που ο Καγκελάριος παρουσιάζεται ως ευρωπαίος οραματιστής. Και προβλέπετε, αν κατάλαβα καλά, να ενσωματώσετε στο εν λόγω σχέδιο ένα σύστημα κυρώσεων κατά των επιχειρήσεων που θα παραβιάζουν τις διατάξεις της οδηγίας. Καλά κατάλαβα;
Δεύτερη ερώτηση: η οδηγία για τη δημιουργία ευρωπαϊκών επιτροπών επιχείρησης χρονολογείται από το 1995. Εκείνη την περίοδο, μια μικρή μόνο μειοψηφία επιχειρήσεων συμμορφώθηκε Επιπλέον, σε εκείνο το στάδιο, επρόκειτο κατά κύριο λόγο για ένα χώρο συνάντησης, χωρίς μέσα, χωρίς εξουσίες. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Νίκαιας προέβλεψε την αναθεώρηση τη οδηγίας αυτής, επί λέξει “ως το 2002”, πράγμα που σημαίνει ότι η διαδικασία πρέπει να ξεκινήσει άμεσα. Νομίζω όμως ότι η Επιτροπή, στο πρόγραμμα εργασίας της για το 2001, αγνοεί το ζήτημα. Για ποιο λόγο, κύριε Επίτροπε, και τι προτίθεστε να κάνετε επί του παρόντος; Σκοπεύετε να παράσχετε στη μελλοντική επιτροπή επιχείρησης αληθινά προνόμια, όπως το δικαίωμα αναστολής ενός σχεδίου αναδιάρθρωσης, έως ότου εξεταστεί ένα σχέδιο εναλλακτικό προς το σχέδιο της διοίκησης;
Τέλος, και ολοκληρώνω, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο τάχτηκε υπέρ του συστηματικού ελέγχου του σεβασμού των κοινωνικών υποχρεώσεων και των υποχρεώσεων στον τομέα της απασχόλησης όλων των επιχειρήσεων που λαμβάνουν κοινοτική ενίσχυση. Επίσης ζήτησε από την Επιτροπή, κάθε φορά που χρειάζεται να εκφέρει γνώμη σχετικά με ένα σχέδιο συγχώνευσης επιχειρήσεων, να θέτει ως προϋπόθεση έγκρισης το σεβασμό των δικαιωμάτων των εργαζομένων. Ποιες είναι επ’ αυτού οι προθέσεις σας;"@el8
"Mr President, Commissioner, on behalf of my group, I insisted that we should have the opportunity to hold this debate in light of the tidal wave of restructuring programmes announced in countries across the Union. It is particularly timely today because, following the recent mobilisation of employees from the Danone group in Calais, the employees of Marks [amp] Spencer are now holding a large European demonstration in London.
In the eyes of the public, Marks [amp] Spencer, following its decision to close 38 shops and to make thousands of employees redundant has, like Danone, come to represent one of the most abhorrent symbols of the strategy known as ‘shareholder value’, of shareholder law and of the social irresponsibility of major companies.
This is the eighth time since the Michelin affair in October 1999 that I have spoken in Parliament to warn the Council and the Commission of the urgent need to confirm the social responsibility of companies and to establish meaningful rights for employees. Until now, we have merely received evasive answers extending the due date and the long-awaited revised directive on informing and consulting workers has been our Loch Ness monster: everyone has been talking about it but no one has seen hide nor hair of it.
The European public is now demanding practical and meaningful measures. I feel that as far as the workers who are affected and many other people are concerned, the Union has staked part of its credibility on this issue.
Therefore, Commissioner, I would like you to give clear answers to three questions.
First of all, a draft, revised directive on informing and consulting workers has existed since 1998. You mentioned it yourself and it is cautious and to my mind, quite inadequate. Nevertheless, the Council, to this day, refuses to review it. If I have understood you properly, Commissioner, you are going to push for the Council of 11 June to override the veto exercised by the United Kingdom, Ireland, Denmark and even Germany, whose Chancellor has just tried to pass himself off as a European visionary. You also intend, if I have understood correctly, to introduce a system of penalties for companies who breach the directive’s provisions. Have I understood correctly?
My second question is this: the directive on establishing a European works councils dates back to 1995. To this day, only a minority of companies concerned has implemented the directive. Incidentally, these bodies are basically talking shops without any real power. The Nice European Council stipulated that this directive should be revised, and I quote, ‘by 2002’, which would require setting the procedure in motion immediately. I feel that the Commission’s working programme for 2001 ignores this problem. Why is this the case, Commissioner, and what do you intend to do now? Do you plan to give this future works council real prerogatives, such as the right to suspend a restructuring plan and the time to examine an alternative project to the one laid down by the management?
Lastly, and with this point I shall conclude, the European Parliament has declared itself to be in favour of systematic verification that social and employment obligations are being met by every company that benefits from Community aid. Parliament has also requested that, each time the Commission makes a statement on a company merger plan, it makes its assent conditional on the employees’ rights being respected. What are your plans on this matter?"@en3
"(FR) Señor Presidente, señor Comisario, en nombre de mi Grupo he insistido en que pudiéramos celebrar este debate después de la avalancha de reestructuraciones anunciadas en todos los países de la Unión. Hoy resulta muy a propósito, ya que, después de la reciente movilización de los asalariados del grupo Danone en Calais, son, en este preciso momento, los empleados de Marks [amp] Spencer quienes están organizando una gran manifestación europea en Londres.
Después de adoptar su decisión de cerrar 38 almacenes y despedir a millares de empleados, Marks [amp] Spencer ha pasado a ser, para la opinión pública, exactamente como Danone, uno de los símbolos más repugnantes de la denominada estrategia del
de la ley de los accionistas, y de la irresponsabilidad social de las grandes empresas.
Es la octava ocasión, desde el caso Michelin, en octubre de 1999, en que intervengo, por mi parte, en el Parlamento para interpelar al Consejo y a la Comisión sobre la urgencia de afirmar la responsabilidad social de las empresas y establecer derechos importantes para los asalariados. Hasta ahora, de respuestas evasivas a prórroga de plazos, la directiva revisada, tan esperada, sobre la información y la consulta a los trabajadores ha sido como el monstruo del Loch Ness: todo el mundo hablaba de ella y nadie la veía emerger.
En adelante, nuestros ciudadanos exigen medidas concretas y significativas. Creo que la Unión se juega, para los trabajadores afectados y muchos más, una parte de su crédito en este asunto.
Así, pues, desearía, señor Comisario, respuestas claras por su parte a tres preguntas.
En primer lugar, un proyecto de directiva revisada sobre la información y la consulta de los trabajadores existe desde 1998. Lo ha citado usted, es tímido y, a mi juicio, muy insuficiente. Y, sin embargo, el Consejo se ha negado hasta ahora a examinarlo. Si no lo he entendido mal, señor Comisario, va usted a procurar que el Consejo del 11 de junio pase por alto el bloqueo de Gran Bretaña, Irlanda, Dinamarca e incluso Alemania, pese a que su Canciller acaba de presentarse como un visionario europeo. Y, si no he entendido mal, piensa usted sumarle un sistema de sanciones para las empresas que violen sus disposiciones. ¿Es así?
Segunda pregunta: la directiva relativa a la creación de comités de empresas europeos data de 1995. Hasta la fecha, sólo una minoría de empresas interesadas la ha respetado. Además, se trata, en esta fase esencialmente, de un lugar de encuentro sin medios, sin poderes. El Consejo Europeo de Niza dispuso la revisión de esa directiva -y cito- "de aquí a 2002", lo que supondría la necesidad de iniciar sin demora ese proceso. Ahora bien, creo que la Comisión pasa por alto ese problema en su programa de trabajo para 2001. ¿Por qué, señor Comisario, y qué piensa usted hacer ahora? ¿Se propone dotar ese futuro comité de empresa de prerrogativas reales, como el derecho a hacer suspender un plan de reestructuración durante el tiempo necesario para examinar un proyecto substitutivo del de la dirección?
Por último, el Parlamento Europeo se pronunció a favor de una verificación sistemática del respeto de las obligaciones sociales y en materia de empleo por cada una de las empresas beneficiarias de una ayuda comunitaria. También ha pedido que la Comisión, siempre que deba pronunciarse sobre un proyecto de fusión de empresas, condicione su asentimiento al respeto de los derechos de los asalariados. ¿Cuáles son sus intenciones a ese respecto?"@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olin ryhmäni puolesta pyytänyt unionin eri jäsenvaltioissa julkistettujen uudelleenjärjestelyjen vyöryn jälkeen, että voisimme käydä tämän keskustelun. Tänään se sattuu juuri oikeaan aikaan, koska Danone-ryhmän Calais'n tehtaan työntekijöiden äskettäisen tempauksen jälkeen järjestävät Marks [amp] Spencerin työntekijät juuri tällä hetkellä suuren eurooppalaisen mielenosoituksen Lontoossa.
Sen jälkeen, kun Marks [amp] Spencer päätti sulkea 38 myymälää ja irtisanoa tuhansia työntekijöitä, siitä on tullut yleiselle mielipiteelle, aivan kuten Danonesta, yksi niin kutsutun
strategian eli osakkeenomistajien edun mukaisen toiminnan ja suurten yritysten sosiaalisen vastuuttomuuden kuohuttavimmista symboleista.
Tämä on minulle kahdeksas kerta, kun lokakuussa 1999 sattuneen Michelinin tapauksen jälkeen käytän puheenvuoron parlamentissa kiinnittääkseni neuvoston ja komission huomion yritysten sosiaalisen vastuun myöntämisen ja palkansaajille annettavien merkittävien oikeuksien vahvistamisen kiireellisyyteen. Tähän asti olen saanut vältteleviä vastauksia asian lykkääntymisestä. Työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskeva tarkistettu direktiivi, jota on kovasti odotettu, on ollut meidän Loch Nessin hirviömme; kaikki puhuvat siitä, mutta kukaan ei ole sitä nähnyt.
Vastedes unionin kansalaiset vaativat konkreettisia ja merkittäviä toimia. Luulen, että unioni panee tässä asiassa alttiiksi osan uskottavuudestaan palkansaajien ja monien muidenkin silmissä.
Toivon siis teiltä, arvoisa komission jäsen, selkeitä vastauksia kolmeen kysymykseen.
Ensinnäkin, työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevan direktiivin tarkistaminen on ollut vireillä vuodesta 1998 lähtien. Te puhuitte siitä, se on varovainen ja minun mielestäni aivan riittämätön. Ja kuitenkin neuvosto on tähän päivään asti kieltäytynyt tutustumasta siihen. Jos ymmärsin oikein, arvoisa komission jäsen, aiotte painostaa 11. kesäkuuta kokoontuvaa neuvostoa olemaan välittämättä siitä, että Iso-Britannia, Irlanti, Tanska ja jopa Saksa, jonka liittokansleri kuitenkin on juuri esiintynyt eurooppalaisena visionäärinä, haluavat jäädyttää hankkeen. Suunnittelette myös, jos ymmärsin oikein, että direktiiviin sisällytettäisiin seuraamusjärjestelmä niitä yrityksiä vastaan, jotka ehkä rikkovat direktiivin säännöksiä. Onko näin?
Toinen kysymys: Direktiivi eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta on vuodelta 1994. Tähän asti vain yritysten vähemmistö on noudattanut sitä. Lisäksi kyse on tässä vaiheessa lähinnä tapaamispaikasta ilman resursseja ja ilman valtuuksia. Nizzan Eurooppa-neuvosto määräsi tämän direktiivin tarkistettavaksi vuoteen 2002 mennessä, minkä oletettiin laittavan prosessin liikkeelle viipymättä. Luulen kuitenkin, että komissio ei ota huomioon tätä ongelmaa vuoden 2001 työohjelmassaan. Miksi näin, arvoisa komission jäsen, ja mitä aiotte nyt tehdä? Aiotteko antaa tälle tulevalle yritysneuvostolle todellisia valtuuksia, kuten oikeuden keskeyttää uudelleenjärjestelyhankkeen siksi aikaa, että harkitaan johdon hankkeelle vaihtoehtoista ratkaisua?
Lopuksi: Euroopan parlamentti on ilmoittanut puoltavansa sitä, että tarkistetaan järjestelmällisesti, että kaikki yhteisön tukia saavat yritykset täyttävät velvollisuutensa sosiaali- ja työllistämisasioissa. Parlamentti on myös pyytänyt komissiota aina, kun tämän on ilmaistava kantansa yritysten sulautumishankkeeseen, antamaan suostumuksensa vain, jos palkansaajien oikeuksia kunnioitetaan. Mitkä ovat aikeenne tämän asian osalta?"@fi5
"Signor Presidente, signor Commissario, ho insistito, a nome del mio gruppo, affinché potessimo avere questa discussione dopo la valanga di ristrutturazioni annunciate in tutti gli Stati membri. Oggi cade a proposito poiché, dopo la recente mobilitazione dei dipendenti del gruppo
a Calais, adesso sono i lavoratori di
ad organizzare una grande manifestazione europea a Londra.
dopo la decisione di chiudere 38 negozi e di licenziare migliaia di dipendenti, è diventata, per l'opinione pubblica, come
uno dei simboli più rivoltanti della strategia della "
", della legge degli azionisti, e dell'irresponsabilità sociale delle grandi aziende.
E’ l'ottava volta dal caso
dell'ottobre 1999 che intervengo in Parlamento per interpellare il Consiglio e la Commissione sull'urgenza di affermare la responsabilità sociale delle aziende e di stabilire dei diritti concreti per i lavoratori dipendenti. Finora, passando da risposte evasive alla proroga delle scadenze, la tanto attesa revisione della direttiva sull'informazione e sulla consultazione dei lavoratori è stata il nostro mostro di Loch Ness: tutti ne parlavano, nessuno, però, la vedeva emergere.
In nostri concittadini esigono misure concrete e significative. Ritengo che in questo caso l'Unione si stia giocando, rispetto ai lavoratori dipendenti coinvolti e al di là di ciò, parte della propria credibilità.
Pertanto, signor Commissario, vorrei ricevere risposte chiare a tre domande.
Primo: dal 1998 esiste un progetto di revisione della direttiva sull'informazione e sulla consultazione. Lei ne ha parlato: è poco ambizioso e, secondo me, molto lacunoso. Tuttavia sinora il Consiglio si è rifiutato di esaminarlo. Se ho ben capito, signor Commissario, lei intende fare in modo che il Consiglio dell'11 giugno oltrepassi il blocco del Regno Unito, dell'Irlanda, della Danimarca e persino della Germania, il cui Cancelliere si è appena presentato come un visionario europeo. Se ho capito bene, lei intende inserire un regime di sanzioni in caso di mancato rispetto delle disposizioni da parte delle aziende. E’ così?
Secondo: la direttiva sull'istituzione dei comitati d'impresa europei è del 1995. Ad oggi, solo una minoranza di aziende l'ha rispettata. In pratica, a questo punto, si tratta di un luogo d'incontro senza mezzi, senza poteri. Il Consiglio europeo di Nizza ha previsto la revisione di questa direttiva, e cito, "entro il 2002"; ciò significa iniziare senza indugio la procedura. Ritengo, però, che la Commissione ignori il problema nel suo programma di lavoro per il 2001. Perché, signor Commissario, e che cosa conta di fare ora? Prevede di conferire al futuro comitato d'impresa prerogative reali, come il diritto di sospendere un piano di ristrutturazione per esaminare un progetto alternativo a quello della direzione?
Terzo: il Parlamento europeo si è pronunciato a favore di una verifica sistematica del rispetto degli obblighi sociali e in materia di occupazione per ogni azienda che benefici di un aiuto comunitario. Ha anche chiesto che la Commissione, ogni volta che si deve pronunciare su di un progetto di fusione di imprese, vincoli il suo avallo al rispetto dei diritti dei lavoratori dipendenti. Quali sono le sue intenzioni a proposito?"@it9
"Mr President, Commissioner, on behalf of my group, I insisted that we should have the opportunity to hold this debate in light of the tidal wave of restructuring programmes announced in countries across the Union. It is particularly timely today because, following the recent mobilisation of employees from the Danone group in Calais, the employees of Marks [amp] Spencer are now holding a large European demonstration in London.
In the eyes of the public, Marks [amp] Spencer, following its decision to close 38 shops and to make thousands of employees redundant has, like Danone, come to represent one of the most abhorrent symbols of the strategy known as ‘shareholder value’, of shareholder law and of the social irresponsibility of major companies.
This is the eighth time since the Michelin affair in October 1999 that I have spoken in Parliament to warn the Council and the Commission of the urgent need to confirm the social responsibility of companies and to establish meaningful rights for employees. Until now, we have merely received evasive answers extending the due date and the long-awaited revised directive on informing and consulting workers has been our Loch Ness monster: everyone has been talking about it but no one has seen hide nor hair of it.
The European public is now demanding practical and meaningful measures. I feel that as far as the workers who are affected and many other people are concerned, the Union has staked part of its credibility on this issue.
Therefore, Commissioner, I would like you to give clear answers to three questions.
First of all, a draft, revised directive on informing and consulting workers has existed since 1998. You mentioned it yourself and it is cautious and to my mind, quite inadequate. Nevertheless, the Council, to this day, refuses to review it. If I have understood you properly, Commissioner, you are going to push for the Council of 11 June to override the veto exercised by the United Kingdom, Ireland, Denmark and even Germany, whose Chancellor has just tried to pass himself off as a European visionary. You also intend, if I have understood correctly, to introduce a system of penalties for companies who breach the directive’s provisions. Have I understood correctly?
My second question is this: the directive on establishing a European works councils dates back to 1995. To this day, only a minority of companies concerned has implemented the directive. Incidentally, these bodies are basically talking shops without any real power. The Nice European Council stipulated that this directive should be revised, and I quote, ‘by 2002’, which would require setting the procedure in motion immediately. I feel that the Commission’s working programme for 2001 ignores this problem. Why is this the case, Commissioner, and what do you intend to do now? Do you plan to give this future works council real prerogatives, such as the right to suspend a restructuring plan and the time to examine an alternative project to the one laid down by the management?
Lastly, and with this point I shall conclude, the European Parliament has declared itself to be in favour of systematic verification that social and employment obligations are being met by every company that benefits from Community aid. Parliament has also requested that, each time the Commission makes a statement on a company merger plan, it makes its assent conditional on the employees’ rights being respected. What are your plans on this matter?"@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, na de lawine van aangekondigde herstructureringen in de verschillende lidstaten heb ik er namens mijn fractie op aangedrongen dat dit debat zou plaatsvinden. Gezien de recente acties van de werknemers van Danone in Calais en de grote Europese demonstratie die op ditzelfde moment door de werknemers van Marks [amp] Spencer in Londen wordt gehouden, komt dit debat vandaag op het juiste moment.
Sinds Marks [amp] Spencer het besluit nam om 38 filialen te sluiten en duizenden werknemers te ontslaan, is het in de publieke opinie, evenals Danone, een van de meest schandelijke symbolen geworden van het zogenaamde “shareholder value” beleid oftewel de wet van de aandeelhouders en van het gebrek aan verantwoordelijkheid van de grote ondernemingen in sociaal opzicht.
Het is voor mij de achtste keer sinds de zaak-Michelin in 1999 dat ik hier in het Parlement de Raad en de Commissie interpelleer over de noodzaak om de ondernemingen op hun sociale verantwoordelijkheid te wijzen en duidelijke rechten op te stellen voor de werknemers. Tot nu toe was er alleen sprake van ontwijkende antwoorden en uitstel van termijnen, waardoor de herziene richtlijn inzake informatievoorziening en raadpleging van de werknemers, waar reikhalzend naar werd uitgekeken, voor ons een soort monster van Loch Ness werd: iedereen sprak erover, maar niemand had het gezien.
Van nu af aan eisen onze medeburgers concrete en duidelijke maatregelen. Naar mijn mening zet de Unie met deze kwestie haar geloofwaardigheid op het spel, niet alleen tegenover de betrokken werknemers, maar op veel grotere schaal.
Om die reden, mijnheer de commissaris, zou ik graag een helder antwoord van u willen ontvangen op drie vragen.
De eerste vraag: sinds 1998 bestaat er een wijzigingsvoorstel voor de richtlijn betreffende informatie en raadpleging van de werknemers. U heeft hierover gesproken; het is een voorzichtig voorstel dat in mijn ogen lang niet ver genoeg gaat. En toch heeft de Commissie tot op heden geweigerd dit te bestuderen. Als ik het goed begrepen heb, mijnheer de commissaris, gaat u erop aandringen dat de Raad op 11 juni voorbijgaat aan de tegenstand van Groot-Brittannië, Ierland, Denemarken en zelfs Duitsland, terwijl de kanselier er onlangs toch blijk van gaf over een Europese visie te beschikken. Daarnaast bent u van plan, als ik het goed begrepen heb, een systeem van sancties in de richtlijn op te nemen tegen ondernemingen die de bepalingen ervan zouden overtreden. Klopt dit?
De tweede vraag: de richtlijn betreffende het oprichten van ondernemingsraden stamt uit 1995. Tot nu toe heeft slechts een minderheid van de betrokken ondernemingen deze richtlijn nageleefd. Bovendien gaat het in dit stadium hoofdzakelijk om een ontmoetingsplaats, terwijl macht en middelen ontbreken. Tijdens de Europese Raad van Nice werd afgesproken dat deze richtlijn zou worden herzien, ik citeer “binnen nu en 2002”, hetgeen zou betekenen dat de procedure onverwijld in gang zou moeten worden gezet. Welnu, ik denk dat de Commissie dit probleem in haar werkprogramma voor 2001 over het hoofd ziet. Hoe komt dit, mijnheer de commissaris, en wat gaat u nu doen? Bent u van plan deze toekomstige ondernemingsraad daadwerkelijke voorrechten toe te kennen, zoals het recht een herstructureringsplan te laten opschorten, totdat er alternatieve plannen voor het directieplan bestudeerd zijn?
De derde vraag, ten slotte: het Europees Parlement heeft zich ervoor uitgesproken dat er systematisch geverifieerd wordt of alle ondernemingen die communautaire steun genieten hun verplichtingen in sociaal opzicht en op het gebied van werkgelegenheid nakomen. Het Parlement heeft tevens verzocht of de Commissie, elke keer wanneer zij zich moet uitspreken over een fusieplan van ondernemingen, als voorwaarde voor haar instemming zou willen stellen dat de rechten van de werknemers moeten worden geëerbiedigd. Wat zijn uw plannen in dit opzicht?"@nl2
"—
Senhor Presidente, Senhor Comissário, insisti, em nome do meu grupo, no sentido de podermos realizar este debate, na sequência da avalanche de restruturações anunciadas nos EstadosMembros da União. Hoje, este debate não podia ser mais oportuno, já que, logo após a recente mobilização dos trabalhadores do grupo Danone em Calais, são agora, neste preciso momento, os empregados da Marks [amp] Spencer que organizam uma grande manifestação europeia em Londres.
A Marks [amp] Spencer, na sequência da sua decisão de encerrar 38 lojas e despedir milhares de trabalhadores, tornou-se, aos olhos da opinião pública, tal como a Danone, um dos símbolos mais revoltantes da estratégia conhecida por
da lei dos accionistas e da irresponsabilidade social das grandes empresas.
Pela parte que me toca, é a oitava vez desde o caso Michelin, em Outubro de 1999, que intervenho no Parlamento para interpelar o Conselho e a Comissão quanto à urgência de se afirmar a responsabilidade social das empresas e de se consagrarem direitos significativos para os trabalhadores. Até à data, de respostas evasivas a adiamentos de prazos, a tão esperada directiva revista sobre a informação e a consulta dos trabalhadores transformou-se no nosso monstro de Loch Ness: todos falam dela, mas ninguém a vê emergir.
Doravante, os nossos concidadãos exigem medidas concretas e de monta. Creio que, neste domínio, a União arrisca, do ponto de vista dos trabalhadores em questão e não só, uma parte da sua credibilidade.
Gostaria, pois, de obter da sua parte, Senhor Comissário, respostas claras a três perguntas.
Antes de mais, existe, desde 1998, um projecto de directiva revista sobre a informação e a consulta dos trabalhadores. O senhor já se referiu a ele: é muito pouco ambicioso e, a meu ver, muito insuficiente. E, no entanto, o Conselho recusou-se, até à data, a analisá-lo. Se bem o compreendi, o Senhor Comissário fará pressão para que o Conselho de 11 de Junho consiga ultrapassar o bloqueio imposto pela Grã-Bretanha, a Irlanda, a Dinamarca e mesmo pela Alemanha, cujo Chanceler acaba, no entanto, de apresentar-se como um visionário europeu. E prevê, se bem compreendi, integrar nele um sistema de sanções contra as empresas que violem as disposições. Será isto?
Segunda pergunta: a Directiva relativa à criação de comités de empresa europeus data de 1995. Até ao momento, apenas uma minoria de empresas abrangidas a respeitaram. Para além disso, trata-se, essencialmente nesta fase, de um local de encontro sem meios e desprovido de poderes. O Conselho Europeu de Nice previu a revisão desta Directiva, e cito "até 2002", o que suporia desencadear, sem demora, o processo. Ora, penso que a Comissão ignora este problema no seu programa de trabalho para 2001. Por que razão, Senhor Comissário? E que tenciona agora fazer? Tenciona dotar este futuro comité de empresa europeu de prerrogativas reais, tais como o direito de suspender um plano de restruturação, enquanto se estuda um projecto alternativo ao da administração da empresa?
Por fim, para concluir, o Parlamento Europeu pronunciou-se a favor de uma verificação sistemática do respeito pelas obrigações sociais e pelas disposições em matéria de emprego por parte das empresas beneficiárias de ajuda comunitária. Solicitou igualmente que a Comissão, sempre que tenha de pronunciar-se sobre um projecto de fusão de empresas, condicione o seu acordo ao respeito pelos direitos dos trabalhadores. Quais as suas intenções a este respeito?"@pt11
"Herr talman, herr kommissionär! Å min grupps vägnar har jag insisterat på att vi skall föra den här debatten efter störtfloden av aviserade omstruktureringar i unionens länder. I dag kommer den i rättan tid eftersom det just nu – efter det att de anställda i Danone-gruppen i Calais mobiliserade sig – pågår en stor europeisk demonstration i London organiserad av de anställda i Marks [amp] Spencer.
Efter Marks [amp] Spencers beslut att stänga 38 butiker och säga upp tusentals anställda ser allmänheten likadant på det företaget som på Danone, dvs. som en av de mest motbjudande symbolerna för den strategi som kallas "shareholder value", aktieägarnas lag, och storföretagens brist på socialt ansvar.
För egen del är det åttonde gången sedan Michelinaffären i oktober 1999 som jag talar i parlamentet för att avkräva rådet och kommissionen på svar om det brådskande i att slå fast företagens sociala ansvar och etablera viktiga rättigheter för de anställda. Fram till nu har de undfallande svaren gått ut på att senarelägga tidsfrister – den i högsta grad väntade revideringen av direktivet om information till och samråd med arbetstagare har varit vårt Loch Ness-monster: alla pratar om det men ingen har sett till det.
Nu kräver unionsmedborgarna konkreta och betydelsefulla åtgärder. I den här affären tror jag att unionen, för de berörda arbetstagarna men även långt fler än så, riskerar en del av sin trovärdighet.
Från er sida, herr kommissionär, skulle jag således vilja ha tydliga svar på tre frågor.
Först och främst finns det ett förslag till revidering av direktivet om information till och samråd med arbetstagare sedan 1998. Det är ett blygsamt förslag, vilket ni nämnde, och i mina ögon högst otillräckligt. Ändå har rådet hittills vägrat att behandla det. Om jag har förstått er rätt, herr kommissionär, kommer ni att verka för att rådet den 11 juni skall bryta den blockering som upprätthålls av Förenade kungariket, Irland, Danmark och t.o.m. Tyskland, trots att förbundskanslern nyligen presenterade sig själv som en europeisk visionär. Och har jag förstått saken rätt planerar ni att ta med ett system med sanktioner gentemot företag som bryter mot bestämmelserna. Stämmer detta?
Andra frågan: direktivet om inrättande av europeiska företagsråd är från 1995. Hittills har endast en minoritet av alla berörda företag följt det. Dessutom är dessa råd, framför allt i det här skedet, en samlingspunkt utan medel och befogenheter. Vid Europeiska rådets möte i Nice beslutades att detta direktiv skall revideras, jag citerar, "senast 2002", vilket förutsätter att processen måste sättas igång omgående. Men jag tror inte att kommissionen har införlivat det problemet i sitt arbetsprogram för 2001. Varför då, herr kommissionär, och vad räknar ni med att göra just nu? Tänker ni förse detta framtida företagsråd med verkliga prerogativ, såsom rätten att häva en omstruktureringsplan och skapa utrymme för att behandla ett annat förslag än företagsledningens?
Till sist, för att avsluta, har Europaparlamentet uttalat sig för en systematisk kontroll av huruvida sociala åtaganden och förpliktelser i fråga om sysselsättning följs av alla de företag som får stöd från gemenskapen. Parlamentet har också begärt att kommissionen endast skall godkänna förslag om sammanslagning av företag om de anställdas rättigheter respekteras. Vilka är era avsikter i det sammanhanget?"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"shareholder value"5,1,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples