Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-17-Speech-4-203"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010517.9.4-203"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, è difficile che un governo il quale imprigiona i propri giornalisti sia democratico al punto tale da assicurare un processo equo conformemente alle norme internazionali, per cui confiderei più nel monitoraggio. Insistere sul principio della libertà di stampa ovviamente è doveroso, ma ricordo le osservazioni quando uscì la prima legge sulla libertà di stampa nell'Unione sovietica. I giornalisti allora si chiesero: chi ci darà i soldi per pubblicare i giornali? La questione fino ad oggi non è stata risolta. Accenno a questo problema, visto che la nostra proposta di risoluzione constata il degrado imposto alla stampa in Russia e deplora pure gli attentati alla diversità e alla libertà. Vorrei aggiungere che il problema della stampa fa parte della lotta per il potere. In Russia la stampa sovvenzionata dai miliardari portò Eltsin alla presidenza, ma la linea politica di allora non piace alla dirigenza di oggi e gli stessi miliardari si trovano ora sui banchi d'accusa o all'estero. La libertà di stampa fa certamente parte della vicenda che, tuttavia, è, in primo luogo, una tappa nella lotta per il potere.
Vorrei ancora aggiungere che la scienza mediatica sempre più accenna, tra gli elementi che turbano la libera stampa, alla cosiddetta
redazionale. I singoli giornalisti accettano il lavoro dove lo trovano, e si adattano al clima e alle idee prevalenti nella redazione, anche quando sono in contrasto con le loro idee personali. Trasformare i conformisti in santi, comunque, è un'impresa non regolabile con le risoluzioni.
Qui, ovviamente, vorrei ricordare il punto 10 della proposta di risoluzione, relativo al conflitto di interessi, questione di cui - come sappiamo - si è parlato molto in questi giorni, in occasione delle elezioni in Italia. Si afferma che i governi dovrebbero scrupolosamente vigilare sul conflitto degli interessi e sui rapporti ambigui tra le redazioni e il proprietario. E quando il presidente e il proprietario sono la stessa persona, che cosa si fa, signor Presidente?"@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, det er vanskeligt at få en regering, der fængsler landets journalister, til at være så demokratisk, at den sikrer en retfærdig rettergang i overensstemmelse med de internationale bestemmelser, og derfor er det efter min mening bedre med overvågning. Det er naturligvis nødvendigt at lægge vægt på princippet om pressefrihed, men jeg vil gerne minde om bemærkningerne, da den første lov om pressefrihed blev vedtaget i Sovjetunionen. Dengang spurgte journalisterne sig selv, hvem der skulle give dem penge til at udgive aviserne. Dette spørgsmål er endnu ikke blevet afklaret. Jeg nævner dette problem, fordi vi i vores beslutningsforslag konstaterer svækkelsen af den russiske presse og beklager angrebene på forskelligheden og friheden. Jeg vil gerne tilføje, at pressespørgsmålet hører med til magtkampen. I Rusland var det den milliardærstøttede presse, der bragte Jeltsin til magten, men de nuværende ledere bryder sig ikke om den politiske linje, man havde dengang, og de samme milliardærer befinder sig nu på anklagebænken eller i udlandet. Pressefriheden hører uden tvivl med til disse begivenheder, som dog først og fremmest er en del af magtkampen.
Jeg vil også gerne tilføje, at medievidenskaben i stadig større grad gør opmærksom på, at den såkaldte redaktionelle rutine er en af de ting, der går ud over den frie presse. De enkelte journalister tager arbejde der, hvor de kan få arbejde, og tilpasser sig så miljøet og de dominerende holdninger i redaktionen, også når de er i modstrid med deres personlige holdninger. Under alle omstændigheder kan man dog ikke gøre medløbere til helgener ved hjælp af beslutninger.
Her vil jeg naturligvis gerne minde om punkt 10 i beslutningsforslaget, hvor det drejer sig om interessekonflikter, og det er et spørgsmål, man som bekendt har drøftet indgående i de sidste par dage på grund af valget i Italien. Der står, at regeringerne bør holde grundigt øje med interessekonflikter og tvetydige forhold mellem redaktionerne og ejerne. Og hvad gør man så, når præsidenten og ejeren er en og samme person, hr. formand?"@da1
"Herr Präsident, eine Regierung, die ihre eigenen Journalisten inhaftiert, wird wohl kaum so demokratisch sein, einen fairen Prozess unter Beachtung des Völkerrechts zu gewährleisten, weshalb ich eher auf die Überwachung vertrauen würde. Selbstverständlich ist es geboten, auf dem Grundsatz der Pressefreiheit zu beharren, doch erinnere ich mich noch an die Beobachtungen, als das erste Gesetz über die Pressefreiheit in der Sowjetunion verabschiedet wurde. Die Journalisten fragten sich damals: Wer wird uns das Geld für die Herausgabe der Zeitungen geben? Diese Frage ist bis heute nicht gelöst. Ich führe dieses Problem an, weil in unserem Entschließungsantrag auf die Verschlechterung der Bedingungen für die Presse in Russland hingewiesen und die Beeinträchtigungen der Vielfalt der Presse und der Pressefreiheit bedauert wird. Ich möchte hinzufügen, dass die Frage der Presse Teil des Kampfes um die Macht ist. In Russland brachten die von den Milliardären finanzierten Medien Jelzin auf den Präsidentensessel, doch der damalige politische Kurs missfällt der heutigen Führung, und die Milliardäre sitzen auf der Anklagebank oder haben sich ins Ausland abgesetzt. Die Pressefreiheit ist sicher eine Komponente dieses Geschehens, das jedoch in erster Linie eine Etappe im Kampf um die Macht ist.
Ich möchte ferner hinzufügen, dass die Medienwissenschaftler unter den Elementen, welche die Pressefreiheit beeinträchtigen, immer häufiger die so genannte redaktionelle Routine anführen. Die einzelnen Journalisten nehmen Arbeit an, wo sie sie finden, und passen sich an das Klima und die in der Redaktion vorherrschenden Ideen an, auch wenn sie ihren persönlichen Auffassungen entgegenstehen. Die Konformisten zu Heiligen zu machen ist jedoch ein Unterfangen, das mit Entschließungen nicht zu bewerkstelligen ist.
Ich möchte hier selbstverständlich auch Ziffer 10 des Entschließungsantrags in Erinnerung bringen, wo es um den Interessenkonflikt geht, eine Frage, über die, wie wir wissen, in den letzten Tagen anlässlich der Wahlen in Italien viel gesprochen wurde. Es wird bekräftigt, dass die Regierungen der Mitgliedstaaten den Interessenkonflikt und zwiespältige Beziehungen zwischen den Redaktionen und dem Eigentümer sorgfältig überwachen sollten. Doch was kann man tun, wenn der Präsident und der Eigentümer ein und dieselbe Person sind?"@de7
"Κύριε Πρόεδρε, είναι δύσκολο μία κυβέρνηση που φυλακίζει τους δημοσιογράφους της να είναι δημοκρατική σε βαθμό που να εξασφαλίζει μία δίκαιη διαδικασία σύμφωνα με τους διεθνείς κανόνες και, ως εκ τούτου, θα εμπιστευόμουν περισσότερο την παρακολούθηση. Το να επιμένουμε στην αρχή της ελευθερίας του Τύπου προφανώς αποτελεί καθήκον, αλλά σας θυμίζω τις παρατηρήσεις όταν εκδόθηκε ο πρώτος νόμος για την ελευθεροτυπία στην Σοβιετική Ένωση. Οι δημοσιογράφοι τότε αναρωτήθηκαν: ποιος θα μας δίνει τα χρήματα για να εκδίδουμε τις εφημερίδες; Το ζήτημα μέχρι σήμερα δεν έχει λυθεί. Αναφέρω αυτό το πρόβλημα, επειδή η πρόταση ψηφίσματός μας διαπιστώνει τον ευτελισμό που έχει επιβληθεί στον Τύπο στη Ρωσία και οικτίρει τις απόπειρες κατά της διαφορετικότητας και της ελευθερίας. Θα ήθελα να προσθέσω ότι το πρόβλημα του Τύπου αποτελεί μέρος του αγώνα για την εξουσία. Στη Ρωσία ο επιδοτούμενος από τους δισεκατομμυριούχους Τύπος έφερε τον Γέλτσιν στην Προεδρία, αλλά η πολιτική γραμμή εκείνης της εποχής δεν αρέσει στους σημερινούς ηγέτες και οι ίδιοι δισεκατομμυριούχοι βρίσκονται σήμερα στο εδώλιο του κατηγορουμένου ή στο εξωτερικό. Η ελευθερία του Τύπου αποτελεί ασφαλώς μέρος της υπόθεσης, η οποία, παρόλα αυτά, είναι κατά βάση μία φάση του αγώνα για την εξουσία.
Θα ήθελα ακόμα να προσθέσω ότι η επιστήμη των μέσων ενημέρωσης αναφέρει ολοένα και περισσότερο, μεταξύ των στοιχείων που διαταράσσουν τον ελεύθερο Τύπο, την λεγόμενη ρουτίνα της σύνταξης. Οι μεμονωμένοι δημοσιογράφοι δέχονται δουλειά όπου βρίσκουν και προσαρμόζονται στο κλίμα και στις κυρίαρχες ιδέες της σύνταξης, ακόμα και όταν αυτές έρχονται σε αντίθεση με τις προσωπικές τους ιδέες. Η μετατροπή των κομφορμιστών σε αγίους, πάντως, αποτελεί ένα εγχείρημα που δεν ρυθμίζεται με τα ψηφίσματα.
Εδώ, προφανώς, θα ήθελα να υπενθυμίσω το σημείο 10 της πρότασης ψηφίσματος, σχετικά με την σύγκρουση συμφερόντων, ζήτημα για το οποίο – όπως γνωρίζουμε – πολύς λόγος έγινε αυτές τις ημέρες με την ευκαιρία των εκλογών στην Ιταλία. Δηλώνεται ότι οι κυβερνήσεις θα πρέπει να επαγρυπνούν σχολαστικά όσον αφορά την σύγκρουση συμφερόντων και τις ασαφείς σχέσεις μεταξύ της σύνταξης και του ιδιοκτήτη. Και όταν ο πρόεδρος και ο ιδιοκτήτης είναι το ίδιο πρόσωπο, τι μέλλει γενέσθαι, κύριε Πρόεδρε;"@el8
"Mr President, it is unlikely that a government that imprisons its own journalists should be democratic to such an extent as to guarantee a fair trial in accordance with international standards, and so I shall have more confidence in monitoring. To insist on the principle of the freedom of the press is obviously right and proper, but I remember the comments when the first law on the freedom of the press was passed in the Soviet Union. The journalists then asked: who will give us the money to publish newspapers? The matter has still not been settled. I mention this problem since our draft resolution notes the decline imposed on the press in Russia and also deplores the attacks on diversity and freedom. I should like to add that the problem of the press is part of the struggle for power. In Russia the press subsidised by millionaires put Mr Yeltsin into the presidency, but the political line of that time is not to the taste of today’s leaders and the same millionaires are now either in the dock or abroad. Freedom of the press certainly played a part in the event, which, nevertheless, is primarily a stage in the struggle for power.
I should also like to add that media science increasingly points to the so-called editorial routine as something that affects the free press. Individual journalists accept work where they can find it, and they adapt to the prevailing editorial climate and ideas even when these contrast with their own personal ideas. Turning conformists into saints, however, is not a job that can be regulated by resolutions.
Here, of course, I should like to remind you of point number 10 in the draft resolution concerning conflict of interests, an issue that, as we all know, has been talked about a lot recently on the occasion of the Italian elections. It is said that governments should keep a scrupulous eye on conflicts of interest and ambiguous relations between editors and the proprietor. However, when the president and the proprietor are the same person, what can be done, Mr President?"@en3
"(IT) Señor Presidente, es difícil que un Gobierno que encarcela a sus periodistas sea democrático hasta el extremo de garantizar un juicio justo con arreglo a las normas internacionales, motivo por el cual yo confiaría más en el seguimiento y control. Obviamente, es preciso insistir en el principio de libertad de prensa; sin embargo, recuerdo los comentarios que se hicieron cuando se promulgó la primera ley sobre la libertad de prensa en la Unión Soviética. Entonces los periodistas se preguntaron: ¿Quién nos dará el dinero para publicar los periódicos? La cuestión no se ha resuelto aún. Menciono este problema, dado que nuestra propuesta de resolución constata la degradación impuesta a la prensa en Rusia y deplora asimismo los atentados contra la diversidad y la libertad. Quisiera añadir que el problema de la prensa forma parte de la lucha por el poder. En Rusia la prensa subvencionada por los multimillonarios llevó a Yeltsin a la presidencia, pero la línea política de entonces no gusta a los dirigentes de hoy y los mismos multimillonarios se sientan ahora en el banquillo de los acusados o se encuentran en el extranjero. Lo cierto es que la libertad de prensa forma parte de lo acontecido que, sin embargo, es ante todo una etapa de la lucha por el poder.
Quisiera añadir asimismo que la ciencia mediática señala cada vez más, entre los elementos que perturban la libertad de prensa, la llamada rutina de la redacción. Los periodistas aceptan el trabajo donde lo encuentran y se adaptan al clima y a las ideas que prevalecen en la redacción, incluso cuando van en contra de sus propias ideas. Convertir a los conformistas en santos es, en todo caso, una empresa que no se puede regular con resoluciones.
Y aquí, obviamente, quisiera recordar el apartado 10 de la propuesta de resolución que se refiere al conflicto de intereses, una cuestión de la que – como sabemos – se ha hablado mucho en estos días, con motivo de las elecciones en Italia. Se afirma que los Gobiernos deberían vigilar escrupulosamente el conflicto de intereses y las relaciones ambiguas entre las redacciones y el propietario. Y cuando el presidente y el propietario son la misma persona, ¿qué se hace, señor Presidente?"@es12
"Arvoisa puhemies, hallitus, joka vangitsee omia toimittajiaan, on tuskin niin demokraattinen, että se voi taata kansainvälisten normien mukaisen tasapuolisen oikeudenkäynnin, mistä syystä luottaisin enemmän valvontaan. Lehdistönvapauden periaatteesta on tietysti pidettävä kiinni, mutta muistan, mitä puhuttiin, kun ensimmäinen lehdistönvapautta koskeva laki otettiin käyttöön Neuvostoliitossa. Lehtimiehet kysyivät silloin, ketkä antavat heille rahat lehtien julkaisemiseen. Kysymys ei ole ratkennut tähän päivään mennessä. Mainitsen tämän ongelman, koska päätöslauselmaesityksessämme todetaan Venäjän lehdistön rappiotila ja pahoitellaan vielä hyökkäyksiä moniarvoisuutta ja vapautta kohtaan. Haluaisin lisätä, että lehdistöä koskeva ongelma on osa valtataistelua. Venäjällä miljonäärien tukema lehdistö nosti Jeltsinin presidentiksi, mutta tuolloinen poliittinen linja ei miellytä nykyjohtoa, ja samat miljonäärit ovat nyt syytetyn penkillä tai ulkomailla. Lehdistönvapaus liittyy selvästi tapahtumiin, sillä lehdistö on kuitenkin viime kädessä valtataistelun ensimmäinen etappi.
Haluaisin vielä lisätä, että mediatieteessä on entistä enemmän vallalla käsitys, että lehdistönvapautta heikentää ns. rutiinitoimittaminen. Yksittäiset lehtimiehet ottavat vastaan töitä sieltä, mistä saavat, ja sopeutuvat toimituksen ilmapiiriin ja siellä vallitsevaan ajatusmaailmaan, vaikka se olisi ristiriidassa omien henkilökohtaisten ajatusten kanssa. Myötäilijöiden muuttaminen pyhimyksiksi on kuitenkin tehtävä, jota ei voida säännellä päätöslauselmilla.
Tässä yhteydessä haluaisin tietysti muistuttaa päätöslauselmaesityksen 10 kohdasta, joka koskee eturistiriitaa, josta on – kuten tiedämme – viime aikoina puhuttu paljon Italian vaalien yhteydessä. Siinä todetaan, että hallitusten tulisi valvoa tiukasti eturistiriitoja ja tiedotusvälineiden ja omistajien välisiä epäselviä suhteita. Ja arvoisa puhemies, mitä tehdään, kun johtaja ja omistaja ovat sama henkilö?"@fi5
"Monsieur le Président, il est difficilement envisageable qu'un gouvernement qui emprisonne ses journalistes soit démocratique au point d'assurer un procès équitable conformément aux normes internationales. C'est pourquoi je me fierai plus au contrôle. Insister sur le principe de la liberté de la presse est évidemment juste, mais je me souviens des remarques lors de la promulgation de la première loi sur la liberté de la presse en Union soviétique. Les journalistes se demandèrent alors : qui nous donnera l'argent pour publier nos journaux ? La question n'a pas encore été résolue. J'en viens à ce problème parce que notre proposition de résolution constate la dégradation imposée à la presse russe et déplore les atteintes à la diversité et à la liberté. J'ajouterai que le problème de la presse fait partie de la lutte pour le pouvoir. En Russie, la presse subventionnée par les milliardaires a porté Eltsine à la présidence, mais la ligne politique de cette époque-là ne plaît pas aux dirigeants d'aujourd'hui et ces mêmes milliardaires se trouvent maintenant sur le banc des accusés ou à l'étranger. La liberté de la presse fait certainement partie d'un jeu qui n'est toutefois avant tout qu'une étape dans la lutte pour le pouvoir.
Je voudrais encore ajouter que la science médiatique évoque de plus en plus parmi les éléments perturbateur de la liberté de la presse, la fameuse "routine rédactionnelle". Chaque journaliste accepte le travail où il le trouve et s'adapte au climat et aux idées qui prévalent au sein de la rédaction, même si elles contrastent avec ses opinions personnelles. Transformer les conformistes en saints est une entreprise qui ne peut toutefois pas être réglée par des résolutions.
Ici, évidemment, je rappellerai le point 10 de la proposition de résolution, relatif aux conflits d'intérêts. Comme nous le savons, il s'agit d'une question dont on a beaucoup parlé ces derniers jours à l'occasion des élections italiennes. On affirme que les gouvernements devraient se montrer vigilants quant aux conflits d'intérêts et aux relations ambiguës entre les rédactions et le propriétaire. Et quand le président et le propriétaire sont une seule et même personne, que fait-on, Monsieur le Président ?"@fr6
"Mr President, it is unlikely that a government that imprisons its own journalists should be democratic to such an extent as to guarantee a fair trial in accordance with international standards, and so I shall have more confidence in monitoring. To insist on the principle of the freedom of the press is obviously right and proper, but I remember the comments when the first law on the freedom of the press was passed in the Soviet Union. The journalists then asked: who will give us the money to publish newspapers? The matter has still not been settled. I mention this problem since our draft resolution notes the decline imposed on the press in Russia and also deplores the attacks on diversity and freedom. I should like to add that the problem of the press is part of the struggle for power. In Russia the press subsidised by millionaires put Mr Yeltsin into the presidency, but the political line of that time is not to the taste of today’s leaders and the same millionaires are now either in the dock or abroad. Freedom of the press certainly played a part in the event, which, nevertheless, is primarily a stage in the struggle for power.
I should also like to add that media science increasingly points to the so-called editorial routine as something that affects the free press. Individual journalists accept work where they can find it, and they adapt to the prevailing editorial climate and ideas even when these contrast with their own personal ideas. Turning conformists into saints, however, is not a job that can be regulated by resolutions.
Here, of course, I should like to remind you of point number 10 in the draft resolution concerning conflict of interests, an issue that, as we all know, has been talked about a lot recently on the occasion of the Italian elections. It is said that governments should keep a scrupulous eye on conflicts of interest and ambiguous relations between editors and the proprietor. However, when the president and the proprietor are the same person, what can be done, Mr President?"@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, een regering die zijn eigen journalisten in de gevangenis gooit, kan moeilijk zo democratisch zijn dat zij borg staat voor een proces dat eerlijk en volgens internationale voorschriften verloopt. Vandaar dat ik meer geloof in controleacties. Hameren op het beginsel van persvrijheid is uiteraard een plicht, maar ik herinner me welke opmerkingen de ronde deden toen de eerste wet over persvrijheid in de Sovjet-Unie uitkwam. De journalisten vroegen zich toen af wie hun het geld zouden geven om kranten uit te geven. Tot op heden is die kwestie niet opgelost. Ik wijs hierop, omdat in onze ontwerpresolutie geconstateerd wordt dat de pers in Rusland in het slop is geraakt is en er aanslagen worden gepleegd op de vrijheid en het andersdenken. Ik wilde hieraan toevoegen dat het probleem van de persvrijheid deel uitmaakt van de strijd om de macht. In Rusland werd Jeltsin destijds aan het presidentschap geholpen dankzij een door miljonairs gesubsidieerde pers, maar de politiek van toen staat de leiders van vandaag niet aan en diezelfde miljonairs zitten nu in de beklaagdenbank of zijn naar het buitenland uitgeweken. De persvrijheid maakt zeker deel uit van het politieke reilen en zeilen, maar in de eerste plaats is zij een etappe in de strijd om de macht.
Hier wilde ik nog aan toevoegen dat de mediawetenschap steeds vaker verwijst naar de zogeheten redactieroutine die de persvrijheid vertroebelt. De afzonderlijke journalisten accepteren het werk waar zij dat vinden en ze passen zich aan aan het politieke klimaat en het gedachtegoed dat in die redactie overheerst, ook al staat dit haaks op hun eigen persoonlijke opvattingen. Conformisten in heiligen veranderen is hoe dan ook een onderneming die niet te regelen valt met resoluties.
Uiteraard wilde ik hier ook herinneren aan paragraaf 10 van de ontwerpresolutie die ingaat op belangenverstrengeling, een kwestie waarover in deze dagen veel te doen is geweest naar aanleiding van de verkiezingen in Italië. Beweerd wordt dat de regeringen nauwgezet zouden moeten waken over belangenverstrengeling en over onduidelijke verhoudingen tussen redactieraden en eigenaars. Maar hoe moet dat als de premier en de eigenaar één en dezelfde persoon zijn, wat gebeurt er dan, mijnheer de Voorzitter?"@nl2
"Senhor Presidente, é difícil que um governo que manda prender os seus próprios jornalistas seja democrático ao ponto de assegurar um processo justo, de acordo com as normas internacionais, pelo que eu teria mais confiança na supervisão. Obviamente, é forçoso insistir no princípio da liberdade de imprensa, mas lembro-me das observações quando saiu a primeira lei sobre a liberdade de imprensa na União Soviética. Então os jornalistas puseram a si próprios esta questão: quem nos dará o dinheiro para publicar os jornais? Até hoje, essa questão ainda não foi resolvida. Refiro-me a este problema, visto que a nossa proposta de resolução constata a degradação imposta à imprensa na Rússia e lamenta igualmente os atentados à diversidade e à liberdade. Gostaria de acrescentar que o problema da imprensa faz parte da luta pelo poder. Na Rússia, a imprensa subsidiada pelos milionários levou Ieltsin à Presidência, mas a linha política de então não agrada aos dirigentes de hoje e esses mesmos milionários encontram-se agora no banco dos réus ou no estrangeiro. A liberdade de imprensa faz certamente parte da situação que, no entanto, é, em primeiro lugar, uma etapa na luta pelo poder.
Gostaria agora de acrescentar que a ciência mediática refere cada vez mais, entre os elementos que perturbam a imprensa livre, a chamada
de redacção. Os diferentes jornalistas aceitam o trabalho onde o encontram, e adaptam-se ao clima e às ideias dominantes nessa redacção, mesmo quando eles vêm contrariar as suas ideias pessoais. No entanto, transformar os conformistas em santos é uma empresa não controlável por meio de resoluções.
Aqui, gostaria, obviamente, de recordar o ponto 10 da proposta de resolução, relativo ao conflito de interesses, questão de que – como sabemos – muito se tem falado nos últimos dias, por ocasião das eleições em Itália. Diz-se que os governos deveriam controlar escrupulosamente o conflito de interesses, bem como as relações ambíguas entre as redacções e o proprietário. E quando o presidente e o proprietário são a mesma pessoa, o que se faz então, Senhor Presidente?"@pt11
"Herr talman! En regering som fängslar sina egna journalister är knappast så demokratisk att den kan garantera en rättvis rättegång i enlighet med internationella normer, och jag skulle därför ha större förtroende för en övervakning. Det är naturligtvis nödvändigt att insistera på principen om pressfrihet, men jag minns omdömena då den första pressfrihetslagen publicerades i Sovjetunionen. Då frågade sig journalisterna: vem kommer att betala oss för att ge ut tidningar? Frågan är ännu i dag inte löst. Jag pekar på detta problem, då vårt resolutionsförslag konstaterar den ryska pressens påtvingade förfall och även beklagar attackerna på avvikande och mot friheten. Jag skulle vilja tillägga att frågan om pressen utgör en del av maktkampen. I Ryssland förde pressen, understödd av miljardärerna, Jeltsin till presidentposten, men den dåvarande politiken faller inte den nuvarande ledningen i smaken och samma miljardärer återfinns nu på de anklagades bänk eller utomlands. Pressfriheten utgör naturligtvis en del av detta skeende, som dock i första hand är ett led i maktkampen.
Jag vill även tillägga att medievetenskapen alltmer pekar på att det som kallas redaktionell
är ett element som stör den fria pressen. De enskilda journalisterna accepterar det arbete de kan finna och de anpassar sig till det klimat och de idéer som råder på redaktionen, även då dessa står i strid med deras personliga uppfattning. Att förvandla konformister till helgon är hur som helst ingenting som man kan åstadkomma med resolutioner.
Här vill jag naturligtvis påminna om punkt 10 i resolutionsförslaget som handlar om intressekonflikt. Som vi vet är det ett problem som man har talat mycket om dessa dagar med anledning av det italienska valet. Man yrkar på att regeringarna skall hålla noggrann uppsikt över intressekonflikter och tvivelaktiga förbindelser mellan redaktionerna och ägaren. Och vad skall man göra när premiärministern och ägaren är en och samma person, herr talman?"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Volcic (PSE )."8,12,9
"routine"11,9
"rutin"13
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples