Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-16-Speech-3-323"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-05-16"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Tal av Slovakiens president Rudolf Schuster4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010516.16.3-323"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-05-16-Speech-3-3244
lpv:speaker	lp:Schuster4
lpv:spoken text	". – Madam President, ladies and gentlemen, only a short while ago I paid my tribute to the memory of Louise Weiss, an exceptional person, initiator of the idea of European unification, journalist and politician who gave the opening address at the first session of the European Parliament in 1979 – ten years before the fall of the Iron Curtain. Louise Weiss was connected by ties of deep friendship with one of the most noted personalities of our history, a Slovak politician of European-wide standing – Milan Rastislav �tefánik – politician, diplomat, scientist and astronomer who made France his second home. Slovakia was invited to open negotiations on accession to the European Union in 1999 in Helsinki. Today – after 17 months of negotiations – we note great progress. I am convinced that by the end of the Swedish Presidency we will provisionally close negotiations on more than half the chapters. At this rate our country has a chance to catch up with the countries that had started negotiations earlier, and to complete accession negotiations by the end of 2002. We make no secret of our hope that the citizens of the Slovak Republic will also cast their votes in the 2004 elections to the European Parliament. The path of integration is interspersed with exceptionally lively political discussions and, sometimes, disputes. We are happy that we have got rid of the one-sided monologue of political elites we knew in the past. This path is not a smooth one, but the prospect of future membership of the European Union multiplies the sorely needed pro-reform energy. I want to assure you that we have no shortage of this energy. The year 2000 was the year of the "economy". We continued implementing the reforms launched by the Slovak Government after its coming to power in 1998 with a view to restoring stability at the macro-economic level. Structural adjustment brought improvements in the effectiveness of the corporate sector. However, if I want to take a realistic view of the economy of my country, I must consider it from the point of view of the everyday life of people, their economic possibilities. And here I realise – as confirmed in my direct contacts with the citizens of my country – that economic reforms can have painful consequences for the socially weakest groups of the population. I am convinced that the current – and the most difficult – phase of the reform will soon bring its positive effects. In this respect, I feel that the Slovak Government may have lost some time when, during its first year in power, it was too absorbed with pointing to the mistakes of the previous government and pronouncements of the need to eliminate their consequences, rather than immediately and constructively tackling all the problems, especially in the economic field. It is too late to say now that if the style of government had been more flexible right from the start, today the citizens could enjoy the fruit of all those sound economic steps. This too is the reason why in every political or professional discussion on the subject of economic and legal reforms I stand up as an advocate of the reforms, even though I always view them in terms of their benefits for the majority of our citizens. This year, 2001, is the year of "legislation". In February the Slovak Parliament passed the long awaited amendment to the Constitution, compatible with the constitutions of EU Member States. The amendment has put in place the legal prerequisites for the integration of Slovakia. The amended text explicitly provides that the Slovak Republic may delegate the exercise of some of its powers to the European Union through or on the basis of an international treaty. The amendment also lays down the precedence of legally binding acts of the European Union over the laws of the Slovak Republic. Moreover, it sets out the procedure for the transposition of legally binding acts into the national legislation in the form of laws and government ordinances. Other necessary steps include the taking of measures for implementing public administration reform, completing structural reform, strengthening the banking sector and building a modern state administration. The national legal system of the Slovak Republic is based on the principles of democracy and the rule of law. Through its Constitution and the ratified international instruments on human rights, the state guarantees the enjoyment of rights and freedoms to all citizens without any distinction. However, unemployment and the adverse economic situation in some regions of Slovakia have created serious problems for dealing with the issue of the Roma national minority. In my opinion, finding effective solutions in this area is one of the most important tasks of society as a whole. The serious attention given to this problem by the government is expressed through the Government's Strategy for Addressing Roma National Minority Issues and the set of measures for its implementation. I take the view that this is not a problem of Slovakia alone, but a broader European problem whose solution is very complex and requires a partner-like approach. The visit to Roma settlements in Slovakia by Commissioner Günther Verheugen exemplifies the commitment to a common approach to dealing with the Roma issue, which is one of the key areas that will require our attention in the future. During my years as the mayor of the city of Kosice, situated in the region with higher concentrations of the Roma population, I learned the basic precept – effective assistance requires active involvement of the Roma themselves in the solution of their problems, otherwise the efforts will be wasted. The Project on Eliminating the Disproportions of the Roma National Minority, launched on my initiative, envisages the participation of the representatives of individual Roma groups in its implementation. The first experience gained indicates that the level of legal awareness and democratic thinking – even among educated Roma – has been marked by decades of a paternalistic approach by the state to the Roma community whose members find it difficult to exercise their powers. This is why I believe that this issue will still have to be addressed by the generations that come after us. I have also brought my initiative to the attention of the Presidents of other Visegrad Group countries; we agreed to adopt a common procedure with the President of the Czech Republic. I fully agree with the individual approach and the assessment of the countries on their merits. This is the reason why we internally are striving to make the Slovak Republic take its place among the first countries to enter the European Union. We make no secret of our ambition to do it together with our neighbours – the Czech Republic, Hungary and Poland, our partners in the Visegrad cooperation process. This cooperation, which strengthens our good neighbourly relations, is being positively received both at home and abroad. Not only does it enhance the atmosphere of regional European allegiance, but is also an important element of integration. In this connection, on my initiative and in cooperation with the President of the Republic of Poland, several cross-border cooperation projects were launched under the patronage of the Chancellery of the President. Because of their positive results I plan to extend similar projects also to other border regions – those with Hungary and the Czech Republic. I attach great historic significance to the creation and functioning of the Visegrad grouping whose aim is to encourage close cohesion of an mutually beneficial cooperation within the central European region as the basis for its future integration into economic, political and security structures. These common objectives of the V-4 countries contribute to the development of Europe as a whole and to expanding the zone of stability to the entire continent. The idea of the accession of Visegrad countries to the European Union as one group has logical implications for the definition of the Schengen-type border whose length will depend on the map of the enlarged European Union. When speaking about the future of the European Union, the discussion on which was launched in the wake of the Nice summit, I would personally prefer to speak about the near future and the distant future. It would not be easy to mix everything together and to try to resolve all the issues facing the European Union by 2004. I support the opinion that the candidate countries should be given a chance to effectively contribute to the exchange of views in the preparation for the 2004 Intergovernmental Conference. It is personally hardly conceivable for me to see the prospective members of a family left standing at a closed door during the discussions on important matters that concern everybody, older members, newer members and prospective newcomers, especially if the latter are expected to enter the family within the time horizon in question. We all, both members and candidates for membership, want a stronger Europe. We may agree with many, although not all the opinions. Thus, it would not be appropriate to delay the process of enlargement on the ground of what I consider to be unjustified worries about the enlargement bringing the threat of "dilution" of the European Union, or endangering the possibility of the continued political integration. I am convinced that the Slovak Republic and other candidate countries are no less prepared for further integration than some current members. Our objective must be to further build the European Union as a political community. I agree with the words of the President of the European Parliament Madame Nicole Fontaine according to whom we cannot continue building the European Union in "closed circles". At a certain stage of development, several issues may emerge and require solution, while it is not always possible to resolve all of them. But the process must continue and the system must remain open. Louise Weiss said in her address to the European Parliament that it was the happiest day of her life. Today, I have the exceptional and great honour to speak to you at the plenary session of the European Parliament, representing the most important political parties of the Member States of the European Union and for this opportunity I wish to thank you. This is the first time that the Slovak language has been spoken at your plenary session. It is my deep conviction that, in a not too distant future, it will become one of the official languages of the European Union. Just as, geographically, my country is an indivisible part of the European continent, its history, culture and traditions are an inseparable part of European history. Shutting my country out behind the Iron Curtain was nothing more than an artificial move by the holders of power on the political chessboard of history. It is therefore natural that we should link the future of Slovakia with Europe. Europe that is unified and prosperous, peaceful and attractive. Our common Europe. An important part of the entire European integration process is the building of the European identity. National identity plays an important role in the life of individuals, because it is the means for their self-identification and affiliation with a certain group. As the President and a citizen of the Slovak Republic, I have no worries about the loss of sovereignty after our accession to the European Union, because in an integrating Europe, a sovereign country is one that takes part in the decisions that concern the development and direction of the European Union. The entry of the Slovak Republic to the European Union will be the real completion of sovereignty of our country. The future of Slovakia lies with the European Union which will become the area of freedom, security and justice. I am speaking to you as a European to Europeans, facing a unique challenge and immense responsibility. Let us turn the ideal of common spiritual values and historic experience into the reality of a unified and prosperous Europe, attractive to all citizens of its countries and serving as an example for other regions and continents. The Slovak Republic declares its willingness to share in this common responsibility. Thank you for this opportunity of addressing you You are performing your work for Europe in a truly momentous period. Your term coincides with the taking of historical decisions on enlargement which, and this is my deep conviction, represents the most important contribution to the stability and prosperity of our continent in its modern history. We owe you our respect and gratitude for promoting this process. The citizens of Slovakia will always bear this in mind. The accession of the Slovak Republic to the European Union is among the key priorities of our foreign policy. However, I view accession also from the broader perspective of the development of our society and of Europe. Slovakia's progression towards the European Union means that the country is returning to the culture and civilisation where it belongs both by its history and its system of values. This is the general framework in which the Slovak Republic defined its foreign policy priorities right from the outset, when it set out to obtain full membership of the European Union and NATO. In 2000 Slovakia gained membership of the OECD and is one of the most hopeful candidates for NATO membership when the Alliance decides to enlarge. We are pleased to note that around 70% of our population of more than five million people support accession to the European Union. What is even more important is that this percentage includes the supporters of the strongest opposition parties, because these political parties too, currently in opposition, built their political programmes on the integration ambitions of the Slovak Republic. The right course of Slovakia's security policy whose ultimate goal is membership in the North Atlantic Alliance, through active participation in the European Security and Defence Policy was confirmed by the security strategy document adopted by our legislature. The fact that this document was adopted with the support of an absolute majority in Parliament, demonstrates that both the ruling coalition and the opposition pursue the same strategic principles when it comes to the future orientation of the Slovak Republic. However, as the President of a young democratic country, I cannot fall victim to the feeling of self-satisfaction with this rare political consensus. Ever since I assumed my presidential office I have been trying to impress not only on the political leaders, but also on all those who are not indifferent to the future of Slovakia, that the direction of the country must not depend on a momentary euphoria or on the fleeting political preferences of those in power. This is the reason why I and a group of experts are drafting a medium-term and a long-term vision, which should be adopted as a constitutional statute by the National Council of the Slovak Republic with the support of the broadest possible political spectrum. This document – may I call it a State doctrine – should define in very clear terms and at the highest legislative level the future orientation of Slovakia to the European and transatlantic structures. It would convincingly dispel the doubts with which I am often confronted during by trips abroad in my discussions with the friends and observers of Slovakia who ask: "What changes can be again expected in the foreign policy orientation of Slovakia after the next elections?" As I have said, we are pleased with the public support for the integration ambitions of Slovakia. However, we cannot ignore the worries or mistrust among citizens of the EU Member States who fear that the enlargement of the Union could have undesirable consequences. I can understand their concerns – they are natural and human. At the same time I have the impression that these worries are often conjured up artificially. It is not our wish to disturb what has been achieved in the integration process in past decades. We have to jointly focus on two areas. We – in the applicant countries – must thoroughly prepare for membership and, together with the EU members, we should alleviate the doubts concerning enlargement. And we must work together to strengthen European solidarity and the feeling of togetherness. Europe is not only a map. I am convinced that the basis for its permanent revival is an ongoing honest dialogue with the citizens of the unifying Europe. The entry of each new country will enrich the common house by its spiritual, cultural and historical heritage. We want to contribute to the enlargement of the common market but at the same time we want to be a contribution to the economy and thus contribute to greater stability and security for all of Europe. You are familiar with the fact that the Slovak Republic was not invited to open accession negotiations in 1997 in Luxembourg because of its failure to fulfil the Copenhagen political criteria. This was not a good situation for Slovakia. The European Parliament was the first to respond to the new situation in the Slovak Republic through its Resolution of October 1998, which acknowledged the changes in the style of government of the country and its new orientation after the elections. I would like to take this opportunity to state how highly I regard the relations between the European Parliament and the Slovak Republic which, especially during the last two years, have gained a new momentum. The relations between the European Parliament and the National Council of the Slovak Republic have also intensified thanks to the activities of the Joint Parliamentary Committee which I personally highly appreciate. Parliamentary democracy is also greatly strengthened by the joint meetings between the President of the European Parliament and the presidents of the parliaments of applicant countries. The next such meeting is to be held in a few days in Bratislava."@en3
lpv:translated text	"Fru formand, mine damer og herrer, for kort tid siden ærede jeg Louise Weiss' minde. Hun var en usædvanlig person, ophavsmand til tanken om europæisk enhed, journalist og politiker, som holdt åbningstalen ved Europa-Parlamentets første samling i 1979 - 10 år, før jerntæppet faldt. Louise Weiss havde tætte venskabsforbindelser med en af de berømteste personligheder i vores historie, en slovakisk politiker med et europæisk ry - Milan Rastislav �tefánik - politiker, diplomat, videnskabsmand og astronom, der gjorde Frankrig til sit andet hjem. Slovakiet blev indbudt til at indlede tiltrædelsesforhandlinger med Den Europæiske Union i 1999 i Helsinki. I dag - efter 17 måneders forhandlinger - kan vi notere store fremskridt. Jeg er overbevist om, at vi ved afslutningen af det svenske formandskab foreløbigt kan afslutte forhandlingerne om mere end halvdelen af kapitlerne. Med dette tempo har vores land mulighed for at indhente de lande, der indledte forhandlingerne tidligere, og afslutte tiltrædelsesforhandlingerne ved udgangen af 2002. Vi lægger ikke skjul på, at vi håber, at Den Slovakiske Republiks borgere også vil kunne stemme ved valget til Europa-Parlamentet i 2004. Vejen til integration er bestrøet med usædvanligt livlige politiske diskussioner og undertiden skænderier. Vi er glade for, at vi er sluppet af med den ensidige monolog fra den politiske elite, som vi oplevede tidligere. Vejen har ikke været jævn, men udsigten til det kommende medlemskab af Den Europæiske Union mangedobler den reformenergi, vi har så hårdt brug for. Jeg vil gerne forsikre Dem om, at der ikke er mangel på denne energi. År 2000 var "økonomiens" år. Vi fortsatte gennemførelsen af reformer, der blev indledt af den slovakiske regering, efter at den kom til magten i 1998 med henblik på at genoprette den makroøkonomiske stabilitet. Strukturelle justeringer førte til forbedringer af den koorporative sektors effektivitet. Men hvis vi ønsker at se realistisk på mit lands økonomi, må jeg se den ud fra folks hverdag og deres økonomiske muligheder. Og her kan jeg se - hvilket bekræftes i min direkte kontakt med mit lands befolkning - at økonomiske reformer kan have smertelige konsekvenser for de socialt svageste grupper i samfundet. Jeg er overbevist om, at den igangværende - og vanskeligste - fase af reformen snart vil medføre positive virkninger. I den forbindelse føler jeg, at den slovakiske regering måske spildte noget tid i løbet af sit første år ved magten, fordi den havde for travlt med at påpege den tidligere regerings fejltagelser og gøre opmærksom på behovet for at udbedre konsekvenserne af disse i stedet for hurtigt og konstruktivt at gå i gang med at løse problemerne, navnlig på det økonomiske område. Nu er det for sent at sige, at hvis regeringen havde anlagt en mere fleksibel stil fra begyndelsen, kunne borgerne i dag nyde frugterne af alle disse fornuftige økonomiske foranstaltninger. Det er også grunden til, at jeg i alle politiske eller faglige diskussioner om økonomiske og juridiske reformer gør mig til fortaler for reformerne, selv om jeg altid anskuer dem ud fra deres nytte for flertallet af borgerne. I år, 2001, er "lovgivningens" år. I februar vedtog det slovakiske parlament den længe ventede ændring af forfatningen for at bringe den i overensstemmelse med forfatningerne i EU's medlemsstater. Denne ændring har skabt de juridiske forudsætninger for integrationen af Slovakiet. I den ændrede tekst hedder det udtrykkeligt, at Den Slovakiske Republik kan uddelegere udøvelsen af visse af sine beføjelser til Den Europæiske Union gennem eller på grundlag af en international traktat. I ændringen fastslås det ligeledes, at Den Europæiske Unions juridisk bindende akter har forrang frem for Den Slovakiske Republiks love. Endvidere fastsættes proceduren for omsætning af juridisk bindende akter til national lovgivning i form af love og regeringsforordninger. Andre nødvendige skridt omfatter gennemførelsen af foranstaltninger med henblik på en reform af den offentlige administration, færdiggørelsen af en strukturreform, styrkelse af banksektoren samt opbygning af en moderne statsadministration. Den Slovakiske Republiks nationale retssystem er baseret på principperne om demokrati og retsstaten. Gennem sin forfatning og de ratificerede internationale instrumenter om menneskerettigheder garanterer staten, at alle borgere uden forskel kan nyde godt af rettigheder og friheder. Imidlertid har arbejdsløsheden og den negative økonomiske situation i nogle regioner af Slovakiet skabt alvorlige problemer med hensyn til løsningen på spørgsmålet om romanimindretallet. Efter min mening er det at finde effektive løsninger på dette område en af de vigtigste opgaver for samfundet som helhed. Regeringens stærke fokus på dette problem udtrykkes i regeringens strategi for løsning på problemerne vedrørende romanimindretallet og foranstaltninger til strategiens gennemførelse. Jeg har den holdning, at dette ikke kun er et problem for Slovakiet, men et bredere europæisk problem, der kræver en meget omfattende løsning baseret på et partnerskab. Da kommissær Günther Verheugen besøgte romanisamfund i Slovakiet, var det et eksempel på engagementet i en fælles løsning på romaniproblemet, som er et centralt område, der kræver vores opmærksomhed fremover. Gennem mine år som borgmester i byen Kosice, der ligger i en region med en høj koncentration af romanier, lærte jeg grundrecepten - en effektiv bistand kræver et aktivt engagement fra romanierne selv i løsningen af deres problemer, ellers er anstrengelserne spildt. Projektet til afskaffelse af forskelsbehandling af det nationale romanimindretal, der blev iværksat på mit initiativ, sigter mod, at repræsentanter for individuelle romanigrupper skal deltage i gennemførelsen. De første erfaringer viser, at graden af retsbevidsthed og demokratisk tankegang - selv blandt uddannede romanier - er mærket af årtier med en paternalistisk holdning fra statens side over for romanisamfundet, hvis medlemmer har vanskeligt ved at udøve deres beføjelser. Derfor mener jeg, at dette spørgsmål også skal behandles af de generationer, der kommer efter os. Jeg har også gjort præsidenterne på andre lande i Visegrad-gruppen opmærksom på mit initiativ. Vi blev enige om at indføre en fælles procedure sammen med præsidenten for Den Tjekkiske Republik. Jeg er helt enig i denne individuelle fremgangsmåde og i vurderingen af landene på grundlag af deres resultater. Det er grunden til, at vi internt arbejder hårdt, for at Den Slovakiske Republik kan indtage sin plads blandt de første lande, der kommer med i Den Europæiske Union. Vi lægger ikke skjul på vores ambition om at gøre det sammen med vores naboer - Den Tjekkiske Republik, Ungarn og Polen, vores partnere i Visegrad-samarbejdet. Dette samarbejde, som styrker vores gode naboskab, modtages positivt både ude og hjemme. Det styrker ikke blot følelsen af regional europæisk samhørighed, men er ligeledes et vigtigt integrationselement. I den forbindelse er adskillige grænseoverskridende samarbejdsprojekter på mit initiativ og i samarbejde med præsidenten for Republikken Polen blevet iværksat under overvågning af præsidentens kancelli. På grund af de positive resultater af disse projekter har jeg planer om også at iværksætte lignende projekter i andre grænseområder - med Ungarn og Den Tjekkiske Republik. Jeg tillægger Visegrad-gruppens oprettelse og arbejde stor historisk betydning. Dens målsætning er at tilskynde til tæt samhørighed inden for et gensidigt fordelagtigt samarbejde i den centraleuropæiske region som grundlag for dennes fremtidige integration i økonomiske, politiske og sikkerhedsmæssige strukturer. Disse fælles mål for V-4-landene bidrager til Europas udvikling som en enhed og til udvidelsen af stabilitetszonen til hele kontinentet. Tanken om, at Visegrad-landene skal tiltræde Den Europæiske Union som en gruppe, har logiske følger for definitionen af en grænse af Schengen-typen, hvis længde vil afhænge af sammensætningen af den udvidede Europæiske Union. Når man taler om Den Europæiske Unions fremtid, som man begyndte at drøfte efter Nice-topmødet, vil jeg personligt foretrække at tale om den nærmeste fremtid og den fjernere fremtid. Det vil ikke være nemt at blande alting sammen og forsøge at løse alle de problemer, som Den Europæiske Union står over for, inden 2004. Jeg støtter holdningen om, at ansøgerlandene skal have mulighed for at yde et effektivt bidrag til meningsudvekslingen som forberedelse til regeringskonferencen i 2004. Personligt har jeg svært ved at forestille mig, at kommende medlemmer af en familie bliver efterladt uden for en lukket dør under drøftelserne om vigtige spørgsmål, der vedrører alle, ældre medlemmer, nyere medlemmer og mulige kommende medlemmer, navnlig hvis sidstnævnte forventes at komme med i familien inden for den nævnte tidsramme. Vi ønsker alle, både medlemmer og ansøgere om medlemskab, et stærkere Europa. Vi er måske enige i mange om end ikke alle holdninger. Derfor vil det ikke være hensigtsmæssigt at forsinke udvidelsesprocessen på grund af det, jeg betragter som ubegrundede bekymringer om, at udvidelsen vil føre til en "udvanding" af Den Europæiske Union eller skade muligheden for en fortsat politisk integration. Jeg er overbevist om, at Den Slovakiske Republik og andre ansøgerlande ikke er mindre forberedte på en yderligere integration end nogle af de nuværende medlemmer. Vores mål må være at opbygge Den Europæiske Union yderligere som et politisk fællesskab. Jeg er enig med Europa-Parlamentets formand, Nicole Fontaine, som sagde, at vi ikke kan blive ved med at opbygge Den Europæiske Union i "lukkede cirkler". På et bestemt udviklingstrin kan bestemte problemer dukke op og kræve en løsning, selv om det ikke altid er muligt at løse dem alle. Men processen må gå videre, og systemet skal vedblive at være åbent. I sin tale til Europa-Parlamentet sagde Louise Weiss, at det var den lykkeligste dag i hendes liv. I dag har jeg den usædvanlige og store ære at tale til Dem ved plenarmødet i Europa-Parlamentet, som repræsenterer de vigtigste politiske partier i Den Europæiske Unions medlemsstater, og jeg vil gerne takke Dem for denne mulighed. Det er første gang, at der tales slovakisk ved Deres plenarmøde. Jeg er helt overbevist om, at det i en ikke alt for fjern fremtid vil blive et af Den Europæiske Unions officielle sprog. På samme måde er mit land rent geografisk en fast del af det europæiske kontinent, dets historie, kultur og traditioner er en uadskillelig del af den europæiske historie. Udelukkelsen af mit land bag jerntæppet var ikke andet end et kunstigt træk foretaget af magthaverne på historiens politiske skakbræt. Derfor er det naturligt, at Slovakiets fremtid kædes sammen med Europa. Et Europa, der er forenet og fremgangsrigt, fredeligt og attraktivt. Vores fælles Europa. En vigtig del af hele den europæiske integrationsproces er opbygningen af den europæiske identitet. Den nationale identitet spiller en vigtig rolle i den enkeltes tilværelse, fordi det er et værktøj til at identificere sig selv og skabe et tilhørsforhold til en bestemt gruppe. Som præsident og borger i Den Slovakiske Republik er jeg ikke bekymret over at miste suverænitet, når vi bliver medlem af Den Europæiske Union, for i et integreret Europa er et suverænt land et land, der deltager i de beslutninger, der vedrører udviklingen af og retningen for Den Europæiske Union. Den Slovakiske Republiks indtræden i Den Europæiske Union vil betyde den virkelige fuldbyrdelse af suveræniteten for vores land. Slovakiets fremtid ligger i Den Europæiske Union, som vil blive et område med frihed, sikkerhed og retfærdighed. Jeg taler til Dem som en europæer til europæere, der står over for en enestående udfordring og et kolossalt ansvar. Lad os omsætte idealet om fælles åndelige værdier og historiske erfaringer til en virkelighed med et forenet og fremgangsrigt Europa, der er attraktivt for de enkelte landes borgere, og som tjener som eksempel for andre regioner og kontinenter. Den Slovakiske Republik erklærer sin vilje til at dele dette fælles ansvar. Jeg takker for denne mulighed for at tale til Dem. De udfører Deres arbejde for Europa i en i sandhed bevæget tid. Deres valgperiode falder sammen med vedtagelsen af historiske beslutninger om udvidelsen, som, og det er jeg helt overbevist om, udgør det væsentligste bidrag til stabilitet og fremgang på vores kontinent i dets moderne historie. Vi skylder Dem respekt og taknemmelighed, fordi De fremmer denne proces. Slovakiets borgere vil altid huske på dette. Den Slovakiske Republiks tiltrædelse af Den Europæiske Union er blandt hovedprioriteringerne i vores udenrigspolitik. Men jeg ser også tiltrædelsen i det bredere perspektiv i forbindelse med udviklingen af vores samfund og af Europa. Slovakiets bevægelse i retning af Den Europæiske Union betyder, at landet vender tilbage til den kultur og civilisation, det tilhører, både historisk og værdimæssigt. Dette er de generelle rammer, som Den Slovakiske Republik har defineret i sine udenrigspolitiske prioriteringer lige fra starten, da vi begyndte at arbejde hen imod et fuldt medlemskab af Den Europæiske Union og af NATO. I 2000 blev Slovakiet medlem af OECD og er en af de ansøgere, der står forrest med hensyn til NATO-medlemskab, når Alliancen beslutter sig for at udvide. Vi bemærker med tilfredshed, at omkring 70% af vores befolkning på mere end fem millioner støtter medlemskabet af Den Europæiske Union. Endnu vigtigere er det, at denne procentdel omfatter tilhængere af de stærkeste oppositionspartier, fordi disse politiske partier, som i øjeblikket er i opposition, også har opbygget deres politiske programmer om Den Slovakiske Republiks ambitioner om integration. Den rette kurs for Slovakiets sikkerhedspolitik, hvis endelige mål er medlemskab af Den Nordatlantiske Organisation gennem aktiv deltagelse i den europæiske sikkerheds- og forsvarspolitik, blev bekræftet af det sikkerhedsstrategiske dokument, som vores lovgivende forsamling vedtog. Dette dokument blev vedtaget med absolut flertal i parlamentet, og dette viser, at både regeringskoalitionen og oppositionen forfølger de samme strategiske principper med hensyn til de fremtidige retningslinjer for Den Slovakiske Republik. Men som præsident for et ungt demokratisk land må jeg ikke lade mig friste til selvtilfredshed på grund af denne sjældne politiske enighed. Lige siden jeg tiltrådte som præsident, har jeg forsøgt at få ikke blot de politiske ledere, men også alle dem, der ikke er ligeglade med Slovakiets fremtid, til at forstå, at landets retning ikke må afhænge af en kortvarig eufori eller magthavernes flygtige politiske præferencer. Dette er grunden til, at jeg og en gruppe eksperter er i færd med at udarbejde en vision på mellemlangt og langt sigt, der skal vedtages som en forfatningslov af Den Slovakiske Republiks nationalråd med støtte fra det bredest mulige politiske spektrum. Dette dokument - må jeg kalde det en statsdoktrin - bør indeholde en meget tydelig definition på højeste lovgivningsniveau af Slovakiets fremtidige udvikling i forhold til de europæiske og transatlantiske strukturer. Det vil på en overbevisende måde fjerne den tvivl, som jeg ofte stilles over for på udenlandsrejser i diskussioner med venner og iagttagere af Slovakiet, som spørger: "Hvilke ændringer kan vi forvente i Slovakiets udenrigspolitiske retning efter næste valg?". Som sagt glæder vi os over den offentlige støtte til Slovakiets integrationsambitioner. Men vi må ikke overse bekymringerne eller mistilliden blandt borgerne i EU's medlemsstater, som frygter, at udvidelsen af Unionen kan få uønskede konsekvenser. Jeg forstår deres bekymring - de er naturlige og menneskelige. Samtidig er det mit indtryk, at disse bekymringer ofte fremmanes ad kunstig vej. Vi har intet ønske om at ødelægge det, der er blevet opnået i integrationsprocessen i de seneste årtier. Vi må sammen fokusere på to områder. Vi - i ansøgerlandene - må forberede os grundigt på medlemskabet, og sammen med EU's medlemsstater må vi fjerne tvivlen med hensyn til udvidelsen. Og vi må arbejde sammen om at styrke den europæiske solidaritet og fællesskabsfølelsen. Europa er ikke kun et kort. Jeg er overbevist om, at grundlaget for en varig genopretning er en løbende og ærlig dialog med borgerne i det forenede Europa. De enkelte nye landes tiltræden vil berige det fælles hus med deres åndelige, kulturelle og historiske arv. Vi ønsker at bidrage til udvidelsen af det fælles marked, men samtidig ønsker vi at yde et bidrag til økonomien og dermed bidrage til øget stabilitet og sikkerhed for alle i Europa. De ved, at Den Slovakiske Republik ikke blev indbudt til at indlede tiltrædelsesforhandlinger i Luxembourg i 1997 på grund af manglende opfyldelse af de politiske Københavskriterier. Det var ikke nogen behagelig situation for Slovakiet. Europa-Parlamentet reagerede som de første på den nye situation i Den Slovakiske Republik gennem sin beslutning i oktober 1998, hvor man anerkendte ændringerne i landets ledelsesstil og den nye retning, man var slået ind på efter valget. Jeg vil gerne benytte denne lejlighed til at erklære, at jeg sætter stor pris på forholdet mellem Europa-Parlamentet og Den Slovakiske Republik, som navnlig i løbet af de sidste to år har fået ny dynamik. Forholdet mellem Europa-Parlamentet og nationalrådet i Den Slovakiske Republik er ligeledes blevet intensiveret takket være Det Blandede Parlamentariske Udvalgs aktiviteter, som jeg personligt sætter stor pris på. Det parlamentariske demokrati styrkes ligeledes i høj grad gennem møderne mellem Europa-Parlamentets formand og formændene for ansøgerlandenes parlamenter. Det næste møde af denne art afholdes om nogle få dage i Bratislava."@da1 "Frau Präsidentin, meine sehr verehrten Damen und Herren, ich habe soeben Louise Weiss meine Ehrerbietung erwiesen, einer außergewöhnlichen Persönlichkeit und Mitinitiatorin der europäischen Einigung, einer Journalistin und Politikerin, die 1979, zehn Jahre vor dem Fall des Eisernen Vorhangs, die Eröffnungsrede zur ersten Sitzung des Europäischen Parlaments gehalten hat. Louise Weiss war einer der bemerkenswertesten Persönlichkeiten unserer Geschichte in tiefer Freundschaft verbunden, dem slowakischen Politiker Milan Rastislav �tefánik, der weit über die Landesgrenzen hinaus in ganz Europa geschätzt wurde, ein Politiker, Diplomat, Wissenschaftler und Astronom, der in Frankreich eine zweite Heimat fand. Die Slowakei wurde 1999 in Helsinki zur Aufnahme der Beitrittsverhandlungen mit der Europäischen Union eingeladen. Heute, nach 17 Monaten Verhandlungsdauer, haben wir große Fortschritte erreicht. Ich bin sicher, dass wir bis zum Ende des schwedischen Ratsvorsitzes über die Hälfte aller Verhandlungskapitel vorläufig abgeschlossen haben werden. Wenn wir weiterhin so gute Fortschritte erzielen, kann unser Land den Vorsprung der anderen Länder aufholen, mit denen die Verhandlungen schon früher aufgenommen wurden, und die Beitrittsverhandlungen bis Ende 2002 abschließen. Wir wollen nicht verhehlen, dass wir darauf hoffen, dass die Bürger der Slowakischen Republik bereits 2004 an der Wahl zum Europäischen Parlament teilnehmen können. Der Weg in Richtung Integration ist gespickt mit außergewöhnlich lebhaften politischen Debatten und manchmal auch Kontroversen. Wir sind froh, dass wir den einseitigen Monolog der politischen Elite, wie er früher an der Tagesordnung war, nun nicht mehr hören müssen. Der Weg ist nicht gerade eben, aber die Aussicht auf die zukünftige Mitgliedschaft in der Europäischen Union setzt die zusätzlichen Energien frei, die wir für die erforderlichen Reformen so dringend benötigen. Ich kann Ihnen versichern, dass diese Energien reichlich vorhanden sind. Das Jahr 2000 war das Jahr der “Wirtschaft”. Wir haben die Reformen weitergeführt, die von der slowakischen Regierung nach ihrem Amtsantritt 1998 auf den Weg gebracht wurden, um die Stabilität auf makroökonomischer Ebene wiederherzustellen. Durch die Strukturanpassung konnte die Effektivität im Unternehmenssektor verbessert werden. Um die Wirtschaft meines Landes jedoch realistisch beurteilen zu können, muss ich sie aus der Perspektive der Lebensumstände der Bürger und ihrer wirtschaftlichen Möglichkeiten betrachten. Und dabei muss ich feststellen, wie meine direkten Kontakte mit den Bürgern meines Landes zeigen, dass Wirtschaftsreformen schmerzhafte Folgen für die sozial schwächsten Bevölkerungsgruppen haben können. Es ist meine feste Überzeugung, dass die gegenwärtige Phase der Reform, die zugleich die schwierigste ist, bald positive Wirkungen zeitigen wird. Aus meiner Sicht ist es so, dass die slowakische Regierung Zeit verloren haben dürfte, weil sie im ersten Jahr nach der Amtsübernahme zu sehr damit beschäftigt war, die Fehler der Vorgängerregierung anzuprangern und Maßnahmen zur notwendigen Beseitigung der Folgen anzukündigen, anstatt die Lösung all dieser Probleme, insbesondere auf dem Gebiet der Wirtschaft, unverzüglich und konstruktiv in Angriff zu nehmen. Nun ist es zu spät zu sagen, dass die Bürger schon heute von diesen grundlegenden Wirtschaftsreformen profitieren könnten, wenn die Regierung von Anfang an flexibler gewesen wäre. Das ist auch der Grund, weshalb ich die Reformen in jeder politischen oder fachlichen Diskussion über die Reform der Wirtschaft und der Justiz verteidige, auch wenn ich diese Reformen grundsätzlich an ihrem Nutzen für die Mehrheit unserer Bürger messe. Dieses Jahr, das Jahr 2001, ist das Jahr der Gesetzgebung. Im Februar verabschiedete das slowakische Parlament die lang ersehnte Verfassungsänderung, mit der die Kompatibilität unserer Verfassung mit den Verfassungen der EU-Mitgliedstaaten hergestellt wird. Mit dieser Änderung wurden die rechtlichen Voraussetzungen für die Integration der Slowakei geschaffen. In dem geänderten Text wird ausdrücklich dargelegt, dass die Slowakische Republik die Ausübung verschiedener Befugnisse durch einen internationalen Vertrag oder auf der Basis eines solchen an die Europäische Union übertragen kann. Mit dieser Änderung wurde außerdem festgelegt, dass die verbindlichen Rechtsakte der Europäischen Union Vorrang vor den Gesetzen der Slowakischen Republik haben. Ferner wird dadurch das Verfahren für die Umsetzung verbindlicher Rechtsvorschriften in innerstaatliches Recht in Form von Gesetzen und Regierungsverordnungen dargelegt. Weitere notwendige Schritte sind unter anderem Maßnahmen zur Durchführung der Reform der öffentlichen Verwaltung, die Vollendung der Strukturreform, die Stärkung des Bankensektors und der Aufbau einer modernen staatlichen Verwaltung. Die innerstaatliche Rechtsordnung der Slowakischen Republik basiert auf den Grundsätzen der Demokratie und der Rechtsstaatlichkeit. Durch seine Verfassung und die ratifizierten internationalen Menschenrechtsdokumente garantiert der Staat allen Bürgern die gleichen Rechte und Freiheiten. Die Arbeitslosigkeit und die schwierige wirtschaftliche Lage in einigen Regionen der Slowakei haben jedoch zu gravierenden Problemen im Umgang mit der Minderheit der Roma geführt. Ich bin der Auffassung, dass die Entwicklung wirksamer Lösungen für diese Probleme zu den wichtigsten gesamtgesellschaftlichen Aufgaben gehört. Die große Aufmerksamkeit, die die Regierung diesem Problem widmet, kommt in der Strategie der Regierung zur Beseitigung von Problemen der nationalen Minderheit der Roma und dem Maßnahmenpaket zur Umsetzung dieser Strategie zum Ausdruck. Meiner Meinung nach ist dies nicht nur ein Problem der Slowakei, sondern ein allgemeines europäisches Problem ist, dessen Lösung sehr kompliziert ist und einen partnerschaftlichen Ansatz erfordert. Kommissionsmitglied Verheugen hat mit seinem Besuch von Roma-Siedlungen in der Slowakei deutlich gemacht, dass wir gemeinsam eine Lösung für dieses Problem finden müssen, das zu den Schwerpunktbereichen gehört, denen wir uns zukünftig widmen müssen. Während meiner Amtszeit als Bürgermeister der Stadt Koice in einer Region, in der besonders viele Roma lebten, habe ich die Erfahrung gemacht, dass nur etwas erreicht werden kann, wenn die Roma selbst aktiv in die Lösung ihrer Probleme einbezogen werden, weil andernfalls alle Bemühungen zum Scheitern verurteilt sind. Das von mir initiierte Projekt zur Beseitigung der Benachteiligung der nationalen Minderheit der Roma sieht die Mitwirkung von Vertretern der einzelnen Roma-Gruppen bei der Durchführung dieses Projekts vor. Die ersten Erfahrungen zeigen, dass das Rechts- und Demokratiebewusstsein selbst unter gebildeten Roma durch die jahrzehntelange paternalistische Vorgehensweise des Staates geprägt ist und dass es für die Roma schwierig ist, ihre Rechte wahrzunehmen. Ich glaube deshalb, dass sich auch die Generationen nach uns noch mit diesem Problem werden befassen müssen. Ich habe meine Initiative mit den Präsidenten der anderen Visegrd-Staaten erörtert. Mit dem Präsidenten der Tschechischen Republik wurde eine Vereinbarung über ein gemeinsames Vorgehen getroffen. Ich unterstütze den individuellen Ansatz und die Beurteilung der Länder nach ihrer Leistung. Deshalb versuchen wir intern alles, um der Slowakischen Republik ihren Platz unter den ersten Ländern zu sichern, die der Europäischen Union beitreten werden. Wir wollen nicht verheimlichen, dass wir gemeinsam mit unseren Nachbarn und Visegrd-Partnern, der Tschechischen Republik, Ungarn und Polen, beitreten wollen. Diese Zusammenarbeit, durch die unsere gutnachbarlichen Beziehungen gefördert werden, wird im In- und Ausland begrüßt. Sie fördert nicht nur eine Atmosphäre der Verbundenheit mit Europa in der Region, sie ist auch ein wichtiges Element der Integration. In diesem Zusammenhang möchte ich erwähnen, dass auf meine Initiative und in Zusammenarbeit mit dem Präsidenten der Republik Polen verschiedene Projekte der grenzübergreifenden Zusammenarbeit unter der Schirmherrschaft der Kanzlei des Präsidenten auf den Weg gebracht wurden. Aufgrund der positiven Ergebnisse möchte ich ähnliche Projekte auch in anderen Grenzregionen durchführen, wie zum Beispiel in der Grenzregion zu Ungarn und zur Tschechischen Republik. Ich messe der Entwicklung und der Arbeit der Visegrd-Staaten große historische Bedeutung bei. Ihr Ziel besteht darin, die enge Kohäsion einer für alle Partner nützlichen Zusammenarbeit in Mitteleuropa zu fördern, welche die Grundlage für die zukünftige Integration dieser Region in die wirtschaftlichen, politischen und sicherheitspolitischen Strukturen bildet. Diese gemeinsamen Ziele der vier Visegrd-Staaten tragen zur Entwicklung Europas insgesamt und zur Ausweitung der Zone der Stabilität auf den gesamten Kontinent bei. Der Gedanke, die Visegrd-Staaten als Gruppe in die Europäische Union aufzunehmen, hat logische Folgen für die Bestimmung des Charakters der Grenze nach dem Schengener Abkommen, deren Länge von der Landkarte der erweiterten Europäischen Union abhängen wird. Wenn wir über die Zukunft der Europäischen Union sprechen, über die unmittelbar nach dem Gipfeltreffen von Nizza eine Diskussion eröffnet wurde, halte ich persönlich eine Unterscheidung in die nahe und die ferne Zukunft für sinnvoll. Es wäre schwierig, alles in einen Topf zu werfen und zu versuchen, alle Probleme der Europäischen Union bis zum Jahr 2004 zu lösen. Ich teile die Auffassung, dass die Beitrittsländer eine Chance erhalten sollten, sich am Meinungsaustausch zur Vorbereitung der Regierungskonferenz 2004 zu beteiligen. Ich persönlich kann mir nur schwer vorstellen, dass man die künftigen Mitglieder während der Diskussionen über wichtige Fragen vor der verschlossenen Tür stehen lässt, betreffen doch die Fragen alle gleichermaßen, seien es nun die langjährigen, die erst kürzlich beigetretenen oder die künftigen Mitglieder, insbesondere, wenn letztere im fraglichen Zeitraum in die Familie aufgenommen werden sollen. Wir alle, sowohl die Mitgliedstaaten als auch die Beitrittskandidaten, wollen ein stärkeres Europa. Wir sind mit vielen, wenn auch nicht allen, Meinungen einverstanden. Es wäre deshalb nicht angebracht, die Erweiterung aus einer aus meiner Sicht unbegründeten Furcht vor einer Verwässerung der Europäischen Union zu verschieben oder die Möglichkeit der weiteren politischen Integration zu gefährden. Ich bin davon überzeugt, dass die Slowakische Republik und andere Beitrittsländer nicht schlechter auf eine weitere Integration vorbereitet sind als einige der jetzigen Mitgliedsländer. Unser Ziel muss der weitere Aufbau der Europäischen Union als politische Gemeinschaft sein. Ich teile die Auffassung der Präsidentin des Europäischen Parlaments, Frau Fontaine, dass man die Europäische Union nicht weiterhin in “geschlossenen Kreisen” ausbauen könne. In einer bestimmten Phase der Entwicklung können bestimmte Probleme auftreten und eine Lösung erfordern, aber es wird nicht immer möglich sein, alle diese Probleme zu lösen. Der Prozess muss jedoch fortgeführt werden und dass System muss offen bleiben. Louise Weiss sagte in ihrer Ansprache vor dem Europäischen Parlament, dass dies der glücklichste Tag in ihrem Leben sei. Nun habe ich heute die außergewöhnliche und große Ehre, in dieser Sitzung des Europäischen Parlaments, in dem die wichtigsten politischen Parteien der Mitgliedstaaten der Europäischen Union vertreten sind, zu Ihnen zu sprechen, und für diese Gelegenheit danke ich Ihnen. Dies ist das erste Mal, dass in einer ihrer Sitzungen slowakisch gesprochen wird. Ich bin zuversichtlich, dass slowakisch in nicht allzu ferner Zukunft zu den Amtssprachen der Europäischen Union gehören wird. Genau so wie mein Land geographisch ein fester Bestandteil des europäischen Kontinents ist, so sind seine Geschichte, seine Kultur und seine Traditionen untrennbarer Teil der europäischen Geschichte. Mein Land hinter dem Eisernen Vorhang einzuschließen, war nichts als ein künstlicher Schritt durch die Machthaber auf dem politischen Schachbrett jener Tage. Es ist daher nur natürlich, dass wir die Zukunft der Slowakei mit Europa verknüpfen möchten, mit einem vereinten und wohlhabenden Europa, in dem Frieden herrscht und von dem große Anziehungskraft ausgeht: mit unserem gemeinsamen Europa. Ein wichtiger Teil des gesamten europäischen Integrationsprozesses ist die Schaffung einer europäischen Identität. Die nationale Identität spielt eine wichtige Rolle im Leben des Einzelnen, denn sie bietet die Möglichkeit, die eigene Identität zu bestimmen und sich mit einer bestimmten Gruppe zu identifizieren. Ich als Präsident und Bürger der Slowakischen Republik bin nicht besorgt über den Verlust der Souveränität nach dem Beitritt zur Europäischen Union, weil in einem zusammenwachsenden Europa ein souveräner Staat ein Staat ist, der an den Entscheidungen über die Entwicklung und die Ausrichtung der Europäischen Union teil hat. Mit dem Beitritt der Slowakischen Republik zur Europäischen Union wird unser Land erst seine volle Souveränität erreichen. Die Zukunft der Slowakei liegt in der Europäischen Union, die sich zu einem Raum der Freiheit, der Sicherheit und des Rechts entwickeln wird. Ich spreche zu Ihnen als Europäer unter Europäern, die vor einer einzigartigen Herausforderung stehen und eine enorme Verantwortung zu tragen haben. Lassen Sie uns das Ideal gemeinsamer geistiger Werte und historischer Erfahrungen in einem vereinten und wohlhabenden Europa realisieren, das für alle Bürger seiner Länder attraktiv ist und als Beispiel für andere Regionen und Kontinente dient. Die Slowakische Republik ist bereit, diese gemeinsame Verantwortung mitzutragen. Ich danke Ihnen, dass Sie mir die Möglichkeit gegeben haben, zu Ihnen zu sprechen. Sie arbeiten in einer Zeit für Europa, in der sich wahrhaft bedeutsame Entwicklungen vollziehen. In dieser Wahlperiode stehen historische Entscheidungen über die Erweiterung an, die ich aus tiefster Überzeugung für den wichtigsten Beitrag zu Stabilität und Wohlstand unseres Kontinents in seiner neueren Geschichte halte. Ihnen gebührt unser Respekt und Dank für Ihre Unterstützung dieses Prozesses. Die Bürger der Slowakei werden sich dessen stets bewusst sein. Der Beitritt der Slowakischen Republik zur Europäischen Union gehört zu den Schlüsselprioritäten unserer Außenpolitik. Ich betrachte den Beitritt jedoch auch aus der breiteren Perspektive der Entwicklung unserer Gesellschaft und der Entwicklung Europas. Mit dem Beitritt zur Europäischen Union kehrt die Slowakei in den kulturellen und zivilisatorischen Raum zurück, zu dem sie aufgrund ihrer Geschichte und ihres Wertesystems gehört. Dies ist der allgemeine Rahmen, in dem die Slowakische Republik ihre außenpolitischen Schwerpunkte von dem Moment an definierte, in dem sie sich entschieden hat, eine Vollmitgliedschaft in der Europäischen Union und der NATO anzustreben. Seit 2000 ist die Slowakei Mitglied der OECD und einer der aussichtsreichsten Bewerber um eine NATO-Mitgliedschaft im Zuge ihrer Erweiterung. Wir freuen uns, dass etwa 70 % unserer Bevölkerung von insgesamt über fünf Millionen Menschen den Beitritt zur Europäischen Union unterstützen. Noch wichtiger ist die Tatsache, dass zu den Befürwortern eines Beitritts auch die Anhänger der stärksten Oppositionsparteien zählen, denn auch die politischen Parteien, die derzeit die Opposition bilden, setzen in ihren politischen Programmen auf die Integration der Slowakischen Republik. Der richtige Kurs der slowakischen Sicherheitspolitik, deren Ziel die Aufnahme in das Nordatlantische Bündnis und die aktive Beteiligung an der Europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik ist, wurde kürzlich mit dem Dokument zur Sicherheitsstrategie bestätigt, das von unserem Parlament gebilligt wurde. Die Tatsache, dass dieses Dokument im Parlament mit absoluter Mehrheit verabschiedet wurde, zeigt, das sowohl die Regierungskoalition als auch die Opposition dieselben strategischen Ziele im Hinblick auf die zukünftige Ausrichtung der Slowakischen Republik verfolgen. Als Präsident einer jungen Demokratie weiß ich jedoch, dass dieser seltene politische Konsens keinen Anlass zur Selbstzufriedenheit gibt. Seit meiner Amtsübernahme bemühe ich mich, nicht nur den Politikern, sondern auch all denjenigen, die der Zukunft der Slowakei nicht gleichgültig gegenüberstehen, klarzumachen, dass die politische Orientierung des Landes nicht von einer momentanen Euphorie oder den wechselnden politischen Präferenzen der Regierenden abhängen darf. Aus diesem Grund arbeiten ich und eine Gruppe von Experten daran, eine mittel- und langfristige Vision zu entwickeln, welche als konstitutionelle Regelung mit der Unterstützung eines möglichst breiten politischen Spektrums vom Nationalrat der Slowakischen Republik gebilligt werden soll. Dieses Dokument, ich nenne es einmal eine Staatsdoktrin, soll in sehr klaren Worten und auf höchster legislativer Ebene die zukünftige Orientierung der Slowakei an den europäischen und transatlantischen Strukturen festschreiben. Damit sollen die Zweifel ausgeräumt werden, denen ich auf meinen Auslandsreisen bei Gesprächen mit den Freunden und Beobachtern der Slowakei immer wieder begegne, die mich fragen, welche Änderungen in der außenpolitischen Orientierung der Slowakei nach den nächsten Wahlen zu erwarten seien. Wie ich bereits sagte, freuen wir uns über die Zustimmung der Bevölkerung zu den Integrationsbestrebungen der Slowakei. Wir können jedoch die Besorgnis und das Misstrauen der Bürger in den Mitgliedstaaten der EU nicht ignorieren, die befürchten, dass die Erweiterung der Union negative Folgen haben könnte. Ich kann ihre Bedenken verstehen, denn sie sind natürlich und menschlich. Ich habe allerdings auch den Eindruck, dass diese Ängste häufig künstlich heraufbeschworen werden. Wir haben nicht die Absicht, die Erfolge, die in den letzten Jahrzehnten im Rahmen des Integrationsprozesses erzielt wurden, zu gefährden. Wir müssen uns gemeinsam auf zwei Bereiche konzentrieren. Wir in den Beitrittsländern müssen uns sorgfältig auf den Beitritt vorbereiten, und gemeinsam mit den Mitgliedstaaten der EU sollten wir versuchen, die Zweifel auszuräumen, die im Hinblick auf die Erweiterung bestehen. Außerdem müssen wir gemeinsam versuchen, die Solidarität in Europa und das Gefühl der Zusammengehörigkeit zu stärken. Europa existiert nicht nur auf der Landkarte. Ich bin davon überzeugt, dass ein ehrlicher und dauerhafter Dialog mit den Bürgern des vereinten Europa die Grundlage für die ständige Erneuerung Europas bildet. Jedes neue Land, das in die Europäische Union aufgenommen wird, wird das gemeinsame Haus mit seinem geistigen, kulturellen und historischen Erbe bereichern. Wir wollen zur Erweiterung des Binnenmarkts beitragen, aber gleichzeitig wollen wir auch unseren Beitrag zur Wirtschaft und damit zu mehr Stabilität und Sicherheit in ganz Europa leisten. Sie wissen, dass die Slowakische Republik 1997 in Luxemburg nicht zur Aufnahme der Beitrittsverhandlungen eingeladen wurde, weil sie die Kriterien von Kopenhagen nicht erfüllte. Dies war für die Slowakei keine gute Situation. Das Europäische Parlament hat als Erstes auf die neue Situation in der Slowakischen Republik reagiert und in seiner Entschließung vom Oktober 1998 die Änderungen im Regierungsstil des Landes und dessen Neuorientierung nach den Wahlen begrüßt. Ich möchte diese Gelegenheit nutzen und zum Ausdruck bringen, wie sehr ich die Beziehungen zwischen dem Europäischen Parlament und der Slowakischen Republik schätze, die insbesondere in den vergangenen zwei Jahren wieder an Dynamik gewonnen haben. Die Beziehungen zwischen dem Europäischen Parlament und dem Nationalrat der Slowakischen Republik sind dank der Aktivitäten des Gemischten Parlamentarischen Ausschusses ebenfalls intensiviert worden, was ich persönlich sehr begrüße. Ferner wird die parlamentarische Demokratie durch die gemeinsamen Sitzungen der Präsidentin des Europäischen Parlaments und der Parlamentspräsidenten der Beitrittsländer außerordentlich gefördert. Die nächste Sitzung wird in einigen Tagen in Bratislava stattfinden."@de7 "Κυρία � ρόεδρε, κυρίες και κύριοι, μόλις πριν από λίγο απέτισα φόρο τιμής στη μνήμη της Louise Weiss, μιας εξαιρετικής προσωπικότητας, εμπνεύστριας της ιδέας της ευρωπαϊκής ενοποίησης, δημοσιογράφου και πολιτικού που απηύθυνε την εναρκτήρια προσφώνηση κατά την πρώτη σύνοδο του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου το 1979 - δέκα χρόνια πριν από την κατάρρευση του Σιδηρού � αραπετάσματος. Στενοί δεσμοί φιλίας συνέδεαν τη Louise Weiss με μια από τις πλέον εξέχουσες προσωπικότητες της ιστορίας μας, έναν σλοβάκο πολιτικό ευρωπαϊκού διαμετρήματος - τον Milan Rastislav �tefánik - πολιτικό, διπλωμάτη, επιστήμονα και αστρονόμο ο οποίος έκανε δεύτερη πατρίδα του τη Γαλλία. Η Σλοβακία κλήθηκε να συμμετάσχει στις ανοικτές διαπραγματεύσεις προσχώρησης στην Ευρωπαϊκή Ένωση το 1999 στο Ελσίνκι. Σήμερα - μετά από 17 μήνες διαπραγματεύσεων - σημειώνουμε τεράστια πρόοδο. Είμαι πεπεισμένος ότι μέχρι το τέλος της σουηδικής � ροεδρίας θα ολοκληρώσουμε προσωρινά τις διαπραγματεύσεις για περισσότερα από τα μισά κεφάλαια. Με αυτόν το ρυθμό, η χώρα μας έχει την ευκαιρία να προλάβει τις χώρες που είχαν ξεκινήσει τις διαπραγματεύσεις ενωρίτερα, και να ολοκληρώσει τις ενταξιακές διαπραγματεύσεις μέχρι τα τέλη του 2002. Δεν κρύβουμε την ελπίδα μας να συμμετάσχουν και οι πολίτες της Δημοκρατίας της Σλοβακίας στις ευρωπαϊκές εκλογές του 2004. Ο δρόμος της ένταξης είναι διάσπαρτος από ιδιαίτερα έντονες πολιτικές συζητήσεις και ενίοτε από διαφωνίες. Είμαστε ευτυχείς που έχουμε εγκαταλείψει το μονόπλευρο μονόλογο των πολιτικών ελίτ που υπήρχε στο παρελθόν. Ο τωρινός δρόμος δεν είναι ομαλός, αλλά η προοπτική της μελλοντικής ένταξης στην Ευρωπαϊκή Ένωση πολλαπλασιάζει την ιδιαίτερα απαραίτητη ενέργεια υπέρ της μεταρρύθμισης. Θέλω να σας διαβεβαιώσω ότι δεν μας λείπει αυτή η ενέργεια. Το έτος 2000 ήταν το έτος της “οικονομίας”. Συνεχίσαμε να εφαρμόζουμε τις μεταρρυθμίσεις που είχε δρομολογήσει η σλοβακική κυβέρνηση μετά την ανάρρησή της στην εξουσία το 1998 με στόχο την αποκατάσταση της σταθερότητας σε μακροοικονομικό επίπεδο. Η διαρθρωτική προσαρμογή βελτίωσε την αποτελεσματικότητα του επιχειρηματικού τομέα. Ωστόσο, εάν θέλω να έχω μια ρεαλιστική άποψη της οικονομίας της χώρας μου, πρέπει να την δω από την πλευρά των απλών καθημερινών ανθρώπων και των οικονομικών τους δυνατοτήτων. Και εδώ συνειδητοποιώ - όπως επιβεβαιώνει η άμεση επαφή που έχω με τους πολίτες της χώρας μου - ότι οι οικονομικές μεταρρυθμίσεις μπορεί να έχουν οδυνηρές συνέπειες για τις πλέον αδύναμες κοινωνικά ομάδες του πληθυσμού. Είμαι πεπεισμένος ότι η τρέχουσα - και πλέον δυσχερής - φάση της μεταρρύθμισης θα δώσει σύντομα τα θετικά της αποτελέσματα. Από την άποψη αυτή, έχω την εντύπωση ότι ίσως η σλοβακική κυβέρνηση έχασε λίγο χρόνο το πρώτο έτος διακυβέρνησης, όταν ήταν πολύ απορροφημένη με το να επισημαίνει τα σφάλματα της προηγούμενης κυβέρνησης και να διακηρύσσει την ανάγκη να εξαλειφθούν οι επιπτώσεις τους, αντί να αντιμετωπίσει άμεσα και εποικοδομητικά όλα τα προβλήματα, ειδικά στον οικονομικό τομέα. Είναι πολύ αργά να πει κανείς τώρα ότι, εάν το ύφος διακυβέρνησης ήταν πιο ευέλικτο από την αρχή, σήμερα οι πολίτες θα μπορούσαν να απολαμβάνουν τους καρπούς όλων αυτών των υγιών οικονομικών μέτρων. Αυτός είναι και ο λόγος για τον οποίο, σε κάθε πολιτική ή επαγγελματική συζήτηση με θέμα τις οικονομικές και νομικές μεταρρυθμίσεις, συνηγορώ υπέρ των μεταρρυθμίσεων, ακόμα και εάν πάντοτε τις εξετάζω υπό το πρίσμα των πλεονεκτημάτων τους για την πλειοψηφία των πολιτών μας. Το τρέχον έτος 2001 είναι το έτος της “νομοθεσίας”. Το Φεβρουάριο, το σλοβακικό Κοινοβούλιο ενέκρινε την αναμενόμενη εδώ και καιρό τροποποίηση του συντάγματος, ώστε να καταστεί συμβατό με τα συντάγματα των κρατών μελών της ΕΕ. Η τροποποίηση θεσπίζει τα νομικά προαπαιτούμενα για την ένταξη της Σλοβακίας. Το τροποποιημένο κείμενο προβλέπει ρητά ότι η Δημοκρατία της Σλοβακίας μπορεί να εκχωρήσει την άσκηση ορισμένων εξουσιών της στην Ευρωπαϊκή Ένωση μέσω ή επί τη βάσει μιας διεθνούς συνθήκης. Η τροποποίηση θεσπίζει επίσης την υπέρτερη ισχύ των νομικώς δεσμευτικών πράξεων της Ευρωπαϊκής Ένωσης έναντι των νόμων της Δημοκρατίας της Σλοβακίας. Επιπλέον, καθορίζει τη διαδικασία μεταφοράς των νομικώς δεσμευτικών πράξεων στην εθνική νομοθεσία με τη μορφή νόμων και κυβερνητικών αποφάσεων. Άλλα απαραίτητα βήματα είναι, μεταξύ άλλων, η λήψη μέτρων για την υλοποίηση της μεταρρύθμισης της δημόσιας διοίκησης, την ολοκλήρωση των διαρθρωτικών μεταρρυθμίσεων, την ενίσχυση του τραπεζικού τομέα και την οικοδόμηση μιας σύγχρονης κρατικής διοίκησης. Το εθνικό νομικό σύστημα της Δημοκρατίας της Σλοβακίας βασίζεται στις αρχές της δημοκρατίας και του κράτους δικαίου. Μέσω του συντάγματός της και των διεθνών πράξεων για τα ανθρώπινα δικαιώματα που έχει κυρώσει, το κράτος εγγυάται τα δικαιώματα και τις ελευθερίες όλων των πολιτών χωρίς καμία διάκριση. Ωστόσο, η ανεργία και οι αντίξοες οικονομικές συνθήκες σε ορισμένες περιοχές της Σλοβακίας έχουν δημιουργήσει σοβαρά προβλήματα για την αντιμετώπιση του ζητήματος της εθνικής μειονότητας των Ρομ. Κατά την άποψή μου, η εξεύρεση αποτελεσματικών λύσεων σε αυτό το θέμα αποτελεί ένα από τα σημαντικότερα καθήκοντα της κοινωνίας συνολικά. Η σοβαρή προσοχή που αποδίδει η κυβέρνηση σ' αυτό το πρόβλημα εκφράζεται μέσω της κυβερνητικής στρατηγικής για την αντιμετώπιση των θεμάτων της εθνικής μειονότητας των Ρομ, καθώς και από τη δέσμη των εκτελεστικών μέτρων. Η άποψή μου είναι ότι δεν πρόκειται για πρόβλημα μόνο της Σλοβακίας, αλλά για ένα ευρύτερο ευρωπαϊκό πρόβλημα η λύση του οποίου είναι ιδιαίτερα περίπλοκη και απαιτεί εταιρική προσέγγιση. Η επίσκεψη του Επιτρόπου Günther Verheugen στους καταυλισμούς των Ρομ στη Σλοβακία αποδεικνύει τη δέσμευση να ακολουθήσουμε μια κοινή προσέγγιση για την αντιμετώπιση του ζητήματος των Ρομ, που είναι ένα από τα βασικά θέματα στα οποία θα στραφεί η προσοχή μας στο μέλλον. Στη διάρκεια της θητείας μου ως δημάρχου της πόλης του Kosice, που βρίσκεται στην περιοχή με τις μεγαλύτερες συγκεντρώσεις πληθυσμού Ρομ, διδάχθηκα την εξής βασική αρχή - η αποτελεσματική βοήθεια απαιτεί την ενεργό συμμετοχή των ίδιων των Ρομ στην επίλυση των προβλημάτων τους, αλλιώς οι προσπάθειες θα πέσουν στο κενό. Το σχέδιο εξάλειψης των υστερήσεων της εθνικής μειονότητας των Ρομ, που ξεκίνησε κατόπιν δικής μου πρωτοβουλίας, εξετάζει το ενδεχόμενο να συμμετέχουν στην εκτέλεσή του οι εκπρόσωποι των μεμονωμένων ομάδων Ρομ. Η πρώτη εμπειρία που αποκομίσαμε δείχνει ότι το επίπεδο της νομικής συνειδητοποίησης και δημοκρατικής σκέψης - ακόμα και μεταξύ των μορφωμένων Ρομ - έχει σημαδευτεί από αιώνες πατερναλιστικής προσέγγισης του κράτους προς την κοινότητα των Ρομ, τα μέλη της οποίας δυσκολεύονται να ασκήσουν τις εξουσίες τους. Γι' αυτό πιστεύω ότι και οι επόμενες γενιές θα χρειαστεί να αντιμετωπίσουν αυτό το θέμα. Επίσης, έχω μιλήσει για την πρωτοβουλία μου στους προέδρους των άλλων χωρών της ομάδας του Βίσεγκραντ. Με τον � ρόεδρο της Τσεχικής Δημοκρατίας, συμφωνήσαμε να ακολουθήσουμε μια κοινή διαδικασία. Συμφωνώ πλήρως με την εξατομικευμένη προσέγγιση και την αξιολόγηση των χωρών με βάση τις ικανότητές τους. Γι' αυτό το λόγο, στο εσωτερικό της χώρας αγωνιζόμαστε να περιληφθεί η Δημοκρατία της Σλοβακίας μεταξύ των πρώτων χωρών που θα προσχωρήσουν στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Δεν κρύβουμε τη φιλοδοξία μας να γίνουμε μέλη μαζί με τους γείτονές μας - την Τσεχική Δημοκρατία, την Ουγγαρία και την � ολωνία, τους εταίρους μας στη διαδικασία συνεργασίας του Βίσεγκραντ. Αυτή η συνεργασία, η οποία ενδυναμώνει τις καλές σχέσεις γειτονίας μας, γίνεται θετικά δεκτή, τόσο στο εσωτερικό όσο και στο εξωτερικό. Δεν βελτιώνει απλώς την ατμόσφαιρα της περιφερειακής ευρωπαϊκής πίστης, αλλά είναι και ένα σημαντικό στοιχείο ενοποίησης. Στο πλαίσιο αυτό, κατόπιν δικής μου πρωτοβουλίας και σε συνεργασία με τον � ρόεδρο της Δημοκρατίας της � ολωνίας, ξεκίνησαν διάφορα σχέδια διασυνοριακής συνεργασίας υπό την αιγίδα των υπηρεσιών της προεδρίας. Λόγω των θετικών τους αποτελεσμάτων, σχεδιάζω να επεκτείνω παρόμοια σχέδια και σε άλλες μεθοριακές περιοχές - στα σύνορα με την Ουγγαρία και την Τσεχική Δημοκρατία. � ροσδίδω τεράστια ιστορική σημασία στη σύσταση και τη λειτουργία της ομάδας του Βίσεγκραντ που αποσκοπεί στο να ενθαρρύνει τη στενή συνοχή μιας αμοιβαία ευεργετικής συνεργασίας στην περιοχή της κεντρικής Ευρώπης ως βάση για τη μελλοντική ολοκλήρωσή της σε οικονομικές και πολιτικές δομές, καθώς και δομές ασφαλείας. Αυτοί οι κοινοί στόχοι των τεσσάρων χωρών του Βίσεγκραντ συμβάλλουν στην ανάπτυξη της Ευρώπης συνολικά και στην επέκταση της ζώνης σταθερότητας σε ολόκληρη την ήπειρο. Η ιδέα της προσχώρησης των χωρών του Βίσεγκραντ στην Ευρωπαϊκή Ένωση ως ομάδας έχει λογικές συνέπειες για τον καθορισμό των συνόρων τύπου Σένγκεν, το μήκος των οποίων θα εξαρτηθεί από το χάρτη της διευρυμένης Ευρωπαϊκής Ένωσης. Όταν ομιλούμε για το μέλλον της Ευρωπαϊκής Ένωσης, συζήτηση την οποία ξεκινήσαμε αμέσως μετά τη Σύνοδο Κορυφής της Νίκαιας, εγώ προσωπικά θα προτιμούσα να ομιλούμε για το προσεχές μέλλον και για το απώτερο μέλλον. Δεν θα ήταν εύκολο να αναμίξουμε τα πάντα μαζί και να προσπαθήσουμε να επιλύσουμε όλα τα προβλήματα που αντιμετωπίζει η Ευρωπαϊκή Ένωση μέχρι το 2004. Υποστηρίζω την άποψη ότι θα πρέπει να δοθεί στις υποψήφιες χώρες η δυνατότητα να συμβάλουν αποτελεσματικά στην ανταλλαγή απόψεων κατά την προετοιμασία της Διακυβερνητικής Διάσκεψης του 2004. Εγώ προσωπικά αδυνατώ να διανοηθώ ότι θα δω τα μελλοντικά μέλη μιας οικογένειας να στέκονται μπροστά σε μια κλειστή πόρτα κατά τη διάρκεια των συζητήσεων επί σημαντικών θεμάτων που αφορούν τους πάντες, τα παλαιότερα μέλη, τα νεότερα μέλη και τα μελλοντικά νέα μέλη, ιδίως εάν αυτά τα τελευταία αναμένεται να ενταχθούν στην οικογένεια εντός του συμφωνημένου χρονοδιαγράμματος. Όλοι εμείς, τόσο τα κράτη μέλη όσο και οι υποψήφιες χώρες, επιθυμούμε μια ισχυρότερη Ευρώπη. Μπορεί να συμφωνούμε με πολλές, αν και όχι με όλες τις απόψεις. Ως εκ τούτου, δεν θα ήταν σκόπιμο να καθυστερήσει η διαδικασία της διεύρυνσης λόγω των αβάσιμων, κατά την άποψή μου, ανησυχιών ότι η διεύρυνση θα φέρει την απειλή της “διάχυσης” της Ευρωπαϊκής Ένωσης ή θα θέσει σε κίνδυνο τη συνέχιση της πολιτικής ολοκλήρωσης. Είμαι πεπεισμένος ότι η Δημοκρατία της Σλοβακίας και οι άλλες υποψήφιες χώρες δεν είναι λιγότερο έτοιμες από ορισμένα νυν μέλη για περαιτέρω ένταξη. Στόχος μας πρέπει να είναι να οικοδομήσουμε περαιτέρω την Ευρωπαϊκή Ένωση ως πολιτική κοινότητα. Συμφωνώ με τα λόγια της � ροέδρου του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου κ. Nicole Fontaine, σύμφωνα με την οποία δεν μπορούμε να συνεχίσουμε να οικοδομούμε την Ευρώπη σε “κλειστούς κύκλους”. Σε κάποιο στάδιο της ανάπτυξης, ενδέχεται να ανακύψουν διάφορα θέματα που θα απαιτούν λύση, ενώ δεν είναι πάντοτε δυνατό να επιλύουμε όλα τα ζητήματα. Αλλά η διαδικασία πρέπει να συνεχιστεί και το σύστημα πρέπει να παραμείνει ανοικτό. Στην προσφώνησή της προς το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, η Louise Weiss είπε ότι εκείνη ήταν η πιο ευτυχισμένη ημέρα της ζωής της. Σήμερα, έχω την εξαιρετική και μεγάλη τιμή να λαμβάνω το λόγο ενώπιόν σας στην σύνοδο της ολομέλειας του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, που εκπροσωπεί τα σημαντικότερα πολιτικά κόμματα των κρατών μελών της Ευρωπαϊκής Ένωσης και θέλω να σας ευχαριστήσω γι' αυτήν την ευκαιρία. Είναι η πρώτη φορά που ακούγεται η σλοβακική γλώσσα στην σύνοδο της ολομέλειάς σας. Τρέφω τη βαθιά πεποίθηση ότι, σε ένα όχι τόσο μακρινό μέλλον, θα γίνει μία από τις επίσημες γλώσσες της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Όπως ακριβώς η χώρα μου είναι ένα αδιαίρετο τμήμα της ευρωπαϊκής ηπείρου από γεωγραφικής απόψεως, έτσι και η ιστορία, ο πολιτισμός και οι παραδόσεις της αποτελούν αναπόσπαστο μέρος της ευρωπαϊκής ιστορίας. Η απομόνωση της χώρας μου πίσω από το Σιδηρούν � αραπέτασμα δεν ήταν τίποτα περισσότερο από μια τεχνητή κίνηση εκείνων που κατέχουν την εξουσία στην πολιτική σκακιέρα της ιστορίας. Συνεπώς, είναι φυσικό ότι το μέλλον της Σλοβακίας θα πρέπει να συνδεθεί με την Ευρώπη, την ενωμένη και ευημερούσα, την ειρηνική και ελκυστική Ευρώπη, την κοινή μας Ευρώπη. Ένα σημαντικό μέρος της όλης διαδικασίας της ευρωπαϊκής ολοκλήρωσης είναι η δημιουργία της ευρωπαϊκής ταυτότητας. Η εθνική ταυτότητα διαδραματίζει σημαντικό ρόλο στη ζωή των ατόμων, διότι είναι το μέσο της αυτοαναγνώρισής τους και της ένταξής τους σε μια ομάδα. Ως � ρόεδρος αλλά και πολίτης της Δημοκρατίας της Σλοβακίας, δεν ανησυχώ για την απώλεια εθνικής κυριαρχίας μετά την προσχώρησή μας στην Ευρωπαϊκή Ένωση, διότι σε μια ολοκληρωμένη Ευρώπη, κυρίαρχη χώρα είναι μια χώρα που λαμβάνει μέρος στις αποφάσεις που αφορούν την ανάπτυξη και την κατεύθυνση της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Η είσοδος της Δημοκρατίας της Σλοβακίας στην Ευρωπαϊκή Ένωση θα είναι η πραγματική ολοκλήρωση της κυριαρχίας της χώρας μας. Το μέλλον της Σλοβακίας βρίσκεται στην Ευρωπαϊκή Ένωση, η οποία θα γίνει χώρος ελευθερίας, ασφάλειας και δικαιοσύνης. Σας ομιλώ ως Ευρωπαίος προς Ευρωπαίους, που αντιμετωπίζουμε μια μοναδική πρόκληση και μια τεράστια ευθύνη. Ας μετατρέψουμε το ιδεώδες των κοινών πνευματικών αξιών και της ιστορικής εμπειρίας στην πραγματικότητα μιας ενωμένης και ευημερούσας Ευρώπης, που θα είναι ελκυστική για όλους τους πολίτες των χωρών της και θα αποτελεί παράδειγμα για άλλες περιοχές και ηπείρους. Η Δημοκρατία της Σλοβακίας διακηρύσσει την προθυμία της να μοιραστεί αυτήν την κοινή ευθύνη. Σας ευχαριστώ γι' αυτήν την ευκαιρία να λάβω το λόγο ενώπιόν σας. Επιτελείτε το έργο σας για την Ευρώπη σε μια πραγματικά κρίσιμη εποχή. Η θητεία σας συμπίπτει με τη λήψη ιστορικών αποφάσεων για τη διεύρυνση, η οποία, σύμφωνα με τη βαθιά μου πεποίθηση, αντιπροσωπεύει τη σπουδαιότερη συμβολή στη σταθερότητα και την ευημερία της ηπείρου μας στη σύγχρονη ιστορία της. Σας οφείλουμε το σεβασμό μας και την ευγνωμοσύνη μας για την προώθηση αυτής της διαδικασίας. Οι πολίτες της Σλοβακίας θα το θυμούνται πάντοτε. Η προσχώρηση της Δημοκρατίας της Σλοβακίας στην Ευρωπαϊκή Ένωση συγκαταλέγεται στις βασικές προτεραιότητες της εξωτερικής μας πολιτικής. Ωστόσο, εξετάζω την προσχώρηση και από την ευρύτερη προοπτική της ανάπτυξης της κοινωνίας μας και της Ευρώπης. Η πορεία της Σλοβακίας προς την Ευρωπαϊκή Ένωση σημαίνει ότι η χώρα επιστρέφει στην κουλτούρα και στον πολιτισμό στον οποίο ανήκει, τόσο λόγω της ιστορίας της όσο και λόγω του συστήματος αρχών της. Αυτό είναι το γενικό πλαίσιο εντός του οποίου η Δημοκρατία της Σλοβακίας καθόρισε ευθύς εξαρχής τις προτεραιότητές της στον τομέα της εξωτερικής πολιτικής, όταν έθεσε ως στόχο να γίνει πλήρες μέλος της Ευρωπαϊκής Ένωσης και του ΝΑΤΟ. Το 2000, η Σλοβακία έγινε μέλος του ΟΟΣΑ και θα είναι ένα από τα πλέον πιθανά υποψήφια μέλη του ΝΑΤΟ όταν η Συμμαχία αποφασίσει να προχωρήσει σε διεύρυνση. Σημειώνουμε με ικανοποίηση ότι περίπου το 70% του πληθυσμού μας, που ξεπερνά τα πέντε εκατομμύρια άτομα, υποστηρίζουν την προσχώρηση στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Ακόμα σπουδαιότερο είναι το γεγονός ότι στο εν λόγω ποσοστό συμπεριλαμβάνονται οι οπαδοί των ισχυρότερων κομμάτων της αντιπολίτευσης, επειδή και αυτά τα πολιτικά κόμματα, που βρίσκονται τώρα στην αντιπολίτευση, οικοδομούν τα πολιτικά τους προγράμματα με βάση τις ενταξιακές φιλοδοξίες της Δημοκρατίας της Σλοβακίας. Η σωστή πορεία της πολιτικής ασφαλείας της Σλοβακίας, που έχει ως απώτερο στόχο να γίνει μέλος της Βορειοατλαντικής Συμμαχίας, μέσω της ενεργού συμμετοχής στην ευρωπαϊκή πολιτική ασφάλειας και άμυνας, επιβεβαιώθηκε από το στρατηγικό έγγραφο για την ασφάλεια που εγκρίθηκε από το νομοθετικό μας σώμα. Το γεγονός ότι το εν λόγω έγγραφο εγκρίθηκε με την υποστήριξη της απόλυτης πλειοψηφίας του Κοινοβουλίου, καταδεικνύει ότι τόσο ο κυβερνών συνασπισμός όσο και η αντιπολίτευση επιδιώκουν τους ίδιους στρατηγικούς στόχους σε ό,τι αφορά το μελλοντικό προσανατολισμό της Δημοκρατίας της Σλοβακίας. Ωστόσο, ως � ρόεδρος μιας νεαρής δημοκρατικής χώρας, δεν μπορώ να υποκύψω στον πειρασμό της αυταρέσκειας γι' αυτήν την σπάνια πολιτική συναίνεση. Αφότου ανέλαβα τα προεδρικά μου καθήκοντα, προσπαθώ να πείσω όχι μόνο τους πολιτικούς ηγέτες, αλλά και όλους όσους ενδιαφέρονται για το μέλλον της Σλοβακίας, ότι η κατεύθυνση της χώρας δεν πρέπει να εξαρτάται από μια παροδική ευφορία ή από τις εφήμερες πολιτικές προτιμήσεις των κρατούντων. Γι' αυτό το λόγο, σχεδιάζω, μαζί με μία ομάδα εμπειρογνωμόνων, ένα μεσοπρόθεσμο και ένα μακροπρόθεσμο όραμα, το οποίο θα πρέπει να εγκριθεί ως συνταγματικό κείμενο από το Εθνικό Συμβούλιο της Δημοκρατίας της Σλοβακίας με την υποστήριξη όσο το δυνατόν ευρύτερου πολιτικού φάσματος. Το εν λόγω έγγραφο - θα μπορούσα να το ονομάσω κρατικό δόγμα - θα καθορίζει με ιδιαίτερα σαφείς όρους και στο ανώτατο νομοθετικό επίπεδο το μελλοντικό προσανατολισμό της Σλοβακίας προς τις ευρωπαϊκές και τις διατλαντικές δομές. Θα διασκεδάσει πειστικά τις αμφιβολίες τις οποίες συχνά αντιμετωπίζω στα ταξίδια μου στο εξωτερικό όταν συζητώ με τους φίλους και παρατηρητές της Σλοβακίας, οι οποίοι ερωτούν: “Μετά τις επόμενες εκλογές, ποιες μπορεί να είναι πάλι οι αναμενόμενες αλλαγές στον προσανατολισμό της Σλοβακίας ως προς την εξωτερική πολιτική;” Όπως είπα, μας ικανοποιεί η δημόσια υποστήριξη των ενταξιακών φιλοδοξιών της Σλοβακίας. Ωστόσο, δεν μπορούμε να αγνοήσουμε τις ανησυχίες ή τη δυσπιστία μεταξύ των πολιτών των κρατών μελών της ΕΕ που φοβούνται ότι η διεύρυνση της Ένωσης θα μπορούσε να έχει ανεπιθύμητες συνέπειες. Μπορώ να κατανοήσω τις ανησυχίες τους - είναι φυσικές και ανθρώπινες. Συγχρόνως, έχω την εντύπωση ότι η επίκληση αυτών των ανησυχιών συχνά γίνεται με τεχνητό τρόπο. Δεν είναι επιθυμία μας να διαταράξουμε όσα έχει επιτύχει η διαδικασία ολοκλήρωσης τις προηγούμενες δεκαετίες. � ρέπει να επικεντρωθούμε από κοινού σε δύο τομείς. Εμείς - στις υποψήφιες χώρες - πρέπει να προετοιμαστούμε σχολαστικά για την ένταξή μας και, από κοινού με τα μέλη της ΕΕ, θα πρέπει να μετριάσουμε τις αμφιβολίες σχετικά με τη διεύρυνση. Επίσης, πρέπει να εργαστούμε από κοινού για να ενισχύσουμε την ευρωπαϊκή αλληλεγγύη και το αίσθημα της συναδέλφωσης. Η Ευρώπη δεν είναι απλώς ένας χάρτης. Είμαι πεπεισμένος ότι η βάση για τη μόνιμη αναγέννησή της είναι ο συνεχής και ειλικρινής διάλογος με τους πολίτες της ενωμένης Ευρώπης. Η είσοδος κάθε νέας χώρας θα εμπλουτίζει τον κοινό οίκο με την πνευματική, πολιτισμική και ιστορική της κληρονομιά. Επιθυμούμε να συνεισφέρουμε στη διεύρυνση της κοινής αγοράς, αλλά συγχρόνως θέλουμε να έχουμε συμβολή στην οικονομία και, ως εκ τούτου, να συνεισφέρουμε στη μεγαλύτερη σταθερότητα και ασφάλεια για ολόκληρη την Ευρώπη. Γνωρίζετε ότι η Δημοκρατία της Σλοβακίας δεν κλήθηκε στις ανοικτές ενταξιακές διαπραγματεύσεις το 1997 στο Λουξεμβούργο επειδή δεν πληρούσε τα πολιτικά κριτήρια της Κοπεγχάγης. Αυτή δεν ήταν μια καλή κατάσταση για τη Σλοβακία. Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο ήταν το πρώτο που ανταποκρίθηκε στη νέα κατάσταση στη Δημοκρατία της Σλοβακίας με το ψήφισμά του του Οκτωβρίου 1998, το οποίο αναγνώριζε τις αλλαγές στο ύφος διακυβέρνησης της χώρας και τον νέο της προσανατολισμό μετά τις εκλογές. Θα ήθελα να εκμεταλλευθώ την παρούσα ευκαιρία για να δηλώσω πόσο πολύ εκτιμώ τις σχέσεις μεταξύ του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και της Δημοκρατίας της Σλοβακίας οι οποίες έχουν αποκτήσει νέα ώθηση, ιδίως τα δύο τελευταία χρόνια. Οι σχέσεις μεταξύ του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και του Εθνικού Συμβουλίου της Δημοκρατίας της Σλοβακίας έχουν επίσης ενταθεί χάρη στις δραστηριότητες της Μικτής Κοινοβουλευτικής Αντιπροσωπείας που προσωπικά εκτιμώ ιδιαίτερα. Η κοινοβουλευτική δημοκρατία ενισχύεται επίσης σημαντικά μέσω των κοινών συναντήσεων της � ροέδρου του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και των προέδρων των κοινοβουλίων των υποψήφιων χωρών. Η επόμενη τέτοια συνάντηση πρόκειται να πραγματοποιηθεί εντός ολίγων ημερών στη Μπρατισλάβα."@el8 "(EN) Señora Presidenta, hace muy poco tiempo rendí homenaje a la memoria de Louise Weiss, una persona excepcional, propulsora de la idea de la unificación europea, periodista y política, a cuyo cargo corrió el discurso inaugural de la primera sesión del Parlamento Europeo en 1979 (diez años antes de la caída de Telón de Acero). Louise Weiss estaba unida por lazos de profunda amistad con una de las personalidades más notables de nuestra historia, un político eslovaco de talla europea (Milan Rastislav �tefánik), político, diplomático, científico y astrónomo que hizo de Francia su segunda casa. Eslovaquia fue invitada a iniciar negociaciones de adhesión a la Unión Europea en 1999 en Helsinki. Hoy - tras 17 meses de negociaciones - constatamos grandes avances. Estoy convencido de que al final de la presidencia sueca cerraremos provisionalmente las negociaciones en más de la mitad de los capítulos. A este ritmo nuestro país tiene posibilidades de alcanzar a los países que iniciaron las negociaciones antes y de completar las negociaciones de adhesión a finales de 2002. No ocultamos nuestra esperanza de que los ciudadanos de la República Eslovaca participen como votantes en las elecciones al Parlamento Europeo de 2004. El camino a la integración está salpicado de debates políticos excepcionalmente animados y, a veces, de controversias. Nos complace habernos desembarazado del monólogo unilateral de elites políticas que conocimos en el pasado. Éste no es un camino fácil, pero la perspectiva de ser miembro en el futuro de la Unión Europea multiplica la tan necesaria energía a favor de la reforma. Quiero garantizarles que esta energía no nos falta. El año 2000 fue el año de la "economía". Seguimos aplicando las reformas emprendidas por el gobierno eslovaco tras su llegada al poder en 1998 con el fin de restaurar la estabilidad a escala macroeconómica. El ajuste estructural produjo mejoras en la eficacia del sector empresarial. Sin embargo, para aportar una visión realista de la economía de mi país, debo considerarla desde el punto de vista de la vida diaria de las personas, de sus posibilidades económicas. Y aquí me doy cuenta - como confirman mis contactos directos con los ciudadanos de mi país - de que las reformas económicas pueden tener consecuencias dolorosas para los grupos socialmente más débiles de la población. Estoy convencido de que la actual - y más difícil - fase de la reforma traerá pronto efectos positivos. A tal respecto, creo que el gobierno eslovaco puede haber perdido algún tiempo cuando, durante su primer año en el poder, estuvo excesivamente centrado en señalar los errores del gobierno anterior y en pronunciamientos acerca de la necesidad de eliminar sus consecuencias, en lugar de abordar de forma inmediata y constructiva todos los problemas, especialmente en materia económica. Ya es demasiado tarde para decir que si el estilo de gobierno hubiera sido más flexible desde el principio, hoy los ciudadanos podrían estar disfrutando de los logros de todas esas medidas económicas adecuadas. También por esta razón en todo debate político o profesional acerca de las reformas económicas y jurídicas salgo en defensa de las reformas a pesar de que las valoro siempre atendiendo a los beneficios para la mayoría de nuestros ciudadanos. Este año 2001 es el año de la "legislación". En febrero el Parlamento Eslovaco aprobó la tanto tiempo esperada enmienda a la Constitución, que la hace compatible con las constituciones de los Estados miembros de la UE. La enmienda ha establecido los requisitos legales previos para la integración de Eslovaquia. El texto enmendado prevé expresamente que la República Eslovaca puede delegar el ejercicio de alguno de sus poderes en la Unión Europea sobre la base de un tratado internacional. La enmienda establece también la precedencia de los actos jurídicamente vinculantes de la Unión Europea sobre las leyes de la República Eslovaca. Así mismo, fija el procedimiento para la incorporación de actos jurídicamente vinculantes a la legislación nacional en forma de leyes y de decretos del gobierno. Entre otros pasos necesarios se encuentran la adopción de medidas para reformar la administración pública, completar la reforma estructural, fortalecer el sector bancario y crear una administración estatal moderna. El ordenamiento jurídico nacional de la República Eslovaca se basa en los principios de democracia y estado de derecho. A través de su Constitución y de los instrumentos internacionales en materia de derechos humanos ratificados, el Estado garantiza el disfrute de los derechos y libertades a todos los ciudadanos sin distinción. Sin embargo, el desempleo y la adversa situación económica en algunas regiones de Eslovaquia han creado graves problemas a la hora de abordar la cuestión de la minoría nacional romaní. En mi opinión, encontrar soluciones eficaces a esta cuestión es una de las tareas más importantes de la sociedad en su conjunto. La gran atención que el gobierno presta a este problema se expresa en la Estrategia Gubernamental para Abordar los Problemas de la Minoría Nacional Romaní y en el conjunto de medidas para su aplicación. Soy de la opinión de que no se trata de un problema privativo de Eslovaquia sino de un problema europeo más amplio cuya solución es muy compleja y exige un enfoque cooperativo. La visita del Sr. Comisario Günther Verheugen a los asentamientos romaníes de Eslovaquia constituye un ejemplo del compromiso con este enfoque común a la hora de tratar la cuestión romaní, uno de los aspectos claves que requerirán nuestra atención en el futuro. Durante mis años como alcalde de la ciudad de Kosice, situada en la región con mayor concentración de población romaní, aprendí el precepto básico: para que la ayuda sea eficaz se requiere la implicación activa de los propios romaníes en la solución de sus problemas, de otro modo los esfuerzos se malgastan. El Proyecto para Eliminar las Desigualdades de la Minoría Nacional Romaní, emprendido a iniciativa mía, prevé la participación en su aplicación de los representantes de los distintos los grupos romaníes. La primera experiencia obtenida indica que el nivel de conocimiento de las leyes y de la idea democrática - incluso entre los romaníes con formación - ha estado marcado por décadas de paternalismo del Estado hacia la comunidad romaní a cuyos miembros les resulta difícil ejercer sus facultades. Por ello creo que las generaciones venideras tendrán que seguir abordando este problema. He presentado también mi iniciativa a los Presidentes de otros países del Grupo de Visegrado; y con el Presidente de la República Checa hemos acordado adoptar un procedimiento común. Estoy totalmente de acuerdo con el planteamiento individualizado y la evaluación de los países por sus méritos. Por este motivo estamos luchando internamente para que la República Eslovaca ocupe su lugar entre los primeros países que entren en la Unión Europea. No es un secreto nuestra aspiración de hacerlo junto con nuestros vecinos, la República Checa, Hungría y Polonia, nuestros socios en el proceso de cooperación de Visegrado. Esta cooperación, que fortalece nuestras buenas relaciones de vecinos, está siendo recibida de forma positiva tanto internamente como en el exterior. No sólo mejora el clima de alianza regional europea, sino que constituye también un elemento importante de integración. En este sentido, a iniciativa mía y en cooperación con el presidente de la República de Polonia, se emprendieron varios proyectos de cooperación transnacional bajo el patrocinio de la Cancillería del Presidente. A la vista de sus resultados positivos, tengo intención de hacer extensivos proyectos similares a otras regiones fronterizas (con Hungría y la República Checa). Concedo una gran importancia histórica a la creación y funcionamiento del grupo de Visegrado cuya finalidad es fomentar una estrecha cohesión y una cooperación mutuamente beneficiosa entre las regiones de Europa Central como base para su futura integración en estructuras económicas, políticas y de seguridad. Estos objetivos comunes de los países V-4 contribuyen al desarrollo de Europa en su conjunto y a extender la zona de estabilidad a todo el continente. La idea de adhesión de los países de Visegrado a la Unión Europea como grupo tiene implicaciones lógicas para la definición de la frontera Schengen cuya longitud dependerá del mapa de la Unión Europea ampliada. Al hablar del futuro de la Unión Europea, que empezó a debatirse a raíz de la cumbre de Niza, yo personalmente preferiría hablar del futuro próximo y del futuro lejano. No sería fácil mezclarlo todo e intentar resolver todos los temas a las que se enfrenta la Unión Europea en 2004. Yo respaldo la opinión de que debería darse a los países candidatos la oportunidad de contribuir eficazmente al intercambio de puntos de vista en la preparación de la Conferencia Intergubernamental de 2004. Personalmente me cuesta concebir a los potenciales miembros de una familia esperando tras una puerta cerrada mientras se debaten asuntos importantes que afectan a todo el mundo, antiguos miembros, nuevos miembros y miembros potenciales, sobre todo si se espera que estos últimos entren en la familia dentro del horizonte temporal en cuestión. Todos nosotros, tanto miembros como candidatos a la adhesión, deseamos una Europa más fuerte. Podemos estar de acuerdo con muchas, aunque no con todas las opiniones. Por tanto, no sería adecuado retrasar el proceso de ampliación sobre la base de lo que yo considero preocupaciones injustificadas de que la ampliación amenace con "diluir" a la Unión Europea, o con poner en peligro la posibilidad de que continúe la integración política. Estoy convencido de que la República Eslovaca y otros países candidatos no están menos preparados para una mayor integración que algunos miembros actuales. Nuestro objetivo debe ser seguir construyendo la Unión Europea como comunidad política. Estoy de acuerdo con las palabras de la presidenta del Parlamento Europeo, la Sra. Nicole Fontaine, para quien no podemos seguir construyendo la Unión Europea en "círculos cerrados". En un determinado estadio de desarrollo, pueden surgir varios problemas que requieran solución, aunque que no siempre sea posible resolver todos ellos. Pero el proceso debe continuar y el sistema debe seguir estando abierto. Louise Weiss dijo en su discurso al Parlamento Europeo que era el día más feliz de su vida. Hoy me corresponde el gran y excepcional honor de dirigirme a sus Señorías en esta sesión plenaria del Parlamento Europeo que representa a los partidos políticos más importantes de los Estados miembros de la Unión Europea y quisiera agradecerles la oportunidad que me brindan. Es la primera vez que se habla en lengua eslovaca en un Pleno. Estoy profundamente convencido de que, en un futuro no demasiado distante, será una de las lenguas oficiales de la Unión Europea. Al igual que geográficamente mi país es parte indivisible del continente europeo, su historia, su cultura y sus tradiciones son inseparables de la historia europea. Encerrar a mi país detrás del Telón de Acero no fue más que un movimiento artificial de quienes ostentaban el poder en el tablero de ajedrez de la historia. Por tanto, es natural que debamos ligar el futuro de Eslovaquia a Europa. Una Europa que está unida, es próspera, pacífica y atractiva. Nuestra Europa común. Una parte importante del proceso de integración europea la constituye la construcción de la identidad europea. La identidad nacional desempeña un papel importante en la vida de los individuos porque es el medio para su propia identificación y afiliación a un determinado grupo. Como presidente y ciudadano de la República Eslovaca, no me preocupa la pérdida de soberanía resultante de nuestra adhesión a la Unión Europea, porque en una Europa integradora, un país soberano es aquél que toma parte en las decisiones que afectan al desarrollo y dirección de la Unión Europea. La entrada de la República Eslovaca en la Unión Europea supondrá la verdadera realización de la soberanía de nuestro país. El futuro de Eslovaquia está en la Unión Europea que se convertirá en la zona de libertad, seguridad y justicia. Me dirijo a sus Señorías como un europeo que habla a otros europeos que se enfrentan a un reto único y a una inmensa responsabilidad. Convirtamos el ideal de valores espirituales comunes y experiencia histórica en la realidad de una Europa unificada y próspera, atractiva para todos los ciudadanos de sus países y ejemplo para otras regiones y continentes. La República Eslovaca declara su voluntad de compartir esta responsabilidad común. Gracias por esta oportunidad de dirigirme a ustedes. Están sus Señorías realizando su trabajo para Europa en un período verdaderamente trascendental. Su mandato coincide con la adopción de decisiones históricas sobre la ampliación que, tengo la profunda convicción, representa la contribución más importante a la estabilidad y prosperidad de nuestro continente en su historia moderna. Les debemos nuestra gratitud y nuestro respeto por haber promovido este proceso. Los ciudadanos de Eslovaquia siempre lo tendrán en cuenta. La adhesión de la República Eslovaca a la Unión Europea es una de las principales prioridades de nuestra política exterior. Pero yo veo la adhesión desde el punto de vista más amplio del desarrollo de nuestra sociedad y de Europa. El avance de Eslovaquia hacia la Unión Europea significa que el país está volviendo a la cultura y a la civilización a la que pertenece tanto por su historia como por su sistema de valores. Este es el marco general en el que la República Eslovaca definió sus prioridades de política exterior desde el mismo momento en que emprendió el camino hacia la plena integración en la Unión Europea y la OTAN. En 2000, Eslovaquia consiguió adherirse a la OCDE y es uno de los candidatos con más esperanzas cuando la Alianza decida ampliarse. Nos complace constatar que alrededor del 70% de nuestra población de más de cinco millones de personas apoyan la adhesión a la Unión Europea. Y lo más importante es que este porcentaje incluye a los partidarios de los principales partidos de la oposición, porque también estos partidos políticos actualmente en la oposición basan sus programas políticos en las aspiraciones de integración de la República Eslovaca. La dirección adecuada de la política de seguridad de Eslovaquia, cuyo fin último es la pertenencia a la Alianza del Atlántico Norte, a través de la participación activa en la Política de Seguridad y Defensa Europea, fue confirmada por el documento de estrategia de seguridad aprobado por nuestro legislativo. El hecho de que este documento fuera aprobado con el apoyo de una mayoría absoluta de nuestro Parlamento demuestra que tanto la coalición en el poder como la oposición siguen los mismos principios estratégicos en lo que se refiere a la orientación futura de la República Eslovaca. Sin embargo, como Presidente de un joven país democrático no puedo caer en la autocomplacencia por este raro consenso político. Desde que asumí mi cargo de presidente he intentado transmitir, no sólo a los dirigentes políticos sino también a todos aquellos a los que el futuro de Eslovaquia no les resulta indiferente, que la dirección del país no debe depender de una euforia momentánea o de las efímeras preferencias políticas de los que ocupen el poder. Por eso, estoy elaborando, junto con un grupo de expertos, una visión a medio y largo plazo que el Consejo Nacional de la República Eslovaca debería aprobar como ley constitucional con el apoyo del más amplio espectro político posible. Este documento - llamémosle doctrina de estado - debería definir en términos muy claros y al nivel más alto legislativo la orientación futura de Eslovaquia hacia las estructuras europeas y transatlánticas. Despejaría de modo convincente las dudas con las que suelo encontrarme durante visitas al extranjero en debates con los amigos observadores de Eslovaquia que preguntan: "¿Qué cambios pueden volver a esperarse en la orientación de política exterior de Eslovaquia tras las próximas elecciones?" Como he dicho, estamos satisfechos del respaldo público a las aspiraciones de integración de Eslovaquia. Sin embargo, no podemos ignorar las preocupaciones o la desconfianza entre los ciudadanos de los Estados miembros de la UE que temen que la ampliación de la Unión tenga consecuencias no deseables. Puedo entender sus preocupaciones; son naturales y humanas. Al mismo tiempo, tengo la impresión de que estas preocupaciones surgen con frecuencia artificiosamente. No es nuestro deseo causar un perjuicio a lo conseguido en el proceso de integración en las últimas décadas. Tenemos que centrarnos conjuntamente en dos aspectos. Nosotros - los países candidatos - debemos prepararnos concienzudamente para la adhesión y, junto con los miembros de la UE, debemos despejar las dudas relativas a la ampliación. Y debemos trabajar conjuntamente en el fortalecimiento de la solidaridad europea y del espíritu de grupo. Europa no es sólo un mapa. Estoy convencido de que el fundamento de su permanente revitalización es un continuo diálogo sincero con los ciudadanos de la Europa Unida. La entrada de cada nuevo país enriquecerá la casa común con su patrimonio espiritual, cultural e histórico. Nosotros queremos contribuir a la ampliación del mercado común pero a la vez queremos hacer una aportación a la economía y contribuir así a una mayor estabilidad y seguridad para toda Europa. Como ustedes saben, la República Eslovaca no fue invitada a iniciar negociaciones de adhesión en 1997 en Luxemburgo por no cumplir los criterios políticos de Copenhague. Esta situación no fue buena para Eslovaquia. El Parlamento Europeo fue el primero en responder a la nueva situación en la República Eslovaca a través de una Resolución de octubre de 1998 que reconocía los cambios en el estilo de gobierno del país y su nueva orientación tras las elecciones. Me gustaría aprovechar esta oportunidad para declarar el alto aprecio que tengo por las relaciones entre el Parlamento Europeo y la República Eslovaca que, especialmente durante los últimos dos años, han recibido un nuevo impulso. Las relaciones entre el Parlamento Europeo y el Consejo Nacional de la República Eslovaca se han intensificado también gracias a las actividades del Comité Parlamentario Conjunto al que yo personalmente tengo en gran estima. La democracia parlamentaria se ve también muy fortalecida por las reuniones conjuntas entre la Presidenta del Parlamento Europeo y los presidentes de los parlamentos de los países solicitantes. La siguiente de estas reuniones se celebrará dentro de unos días en Bratislava."@es12 "Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, vain jokin aika sitten osoitin kunnioitusta Louise Weissin muistolle: hän oli poikkeuksellinen nainen, Euroopan yhdentymisen ajatuksen alullepanija, journalisti ja poliitikko, joka piti avauspuheenvuoron Euroopan parlamentin ensimmäisessä istunnossa vuonna 1979 – kymmenen vuotta ennen rautaesiripun kaatumista. Louise Weiss tunsi erittäin läheisesti yhden maamme historian merkkihenkilöistä, Euroopan tason slovakialaisen poliitikon - Milan Rastislav �tefánikin – joka oli poliitikko, diplomaatti ja astronomi, jolle Ranska oli toinen kotimaa. Slovakia kutsuttiin Euroopan unionin jäsenyysneuvotteluihin vuonna 1999 Helsingissä. Tänään - 17 kuukauden neuvottelujen jälkeen – voimme havaita tapahtuneen suurta edistystä. Olen vakuuttunut, että Ruotsin puheenjohtajakauden loppuun mennessä olemme saaneet käsiteltyä yli puolet jäsenyysneuvottelujen aiheista. Tällä vauhdilla maallamme on mahdollisuus ottaa kiinni valtiot, jotka aloittivat jäsenyysneuvottelut meitä aikaisemmin, ja saada jäsenyysneuvottelut valmiiksi vuoden 2002 loppuun mennessä. Toivomme avoimesti, että myös Slovakian tasavallan kansalaiset pääsevät äänestämään Euroopan parlamentin vaaleissa vuonna 2004. Yhdentymisen tie on täynnä poikkeuksellisen vilkkaita poliittisia keskusteluja ja joskus kiistojakin. Olemme tyytyväisiä, että pääsimme eroon poliittisen eliitin yksipuolisesta monologista, joka vallitsi maassamme aiemmin. Yhdentymisen tie ei ole tasainen, mutta jäsenyyden mahdollisuus Euroopan unionissa antaa meille lisäinnostusta uudistusten toteuttamiseen. Voin vakuuttaa, että meiltä ei puutu tätä innostusta. Vuosi 2000 oli "talouden" vuosi. Jatkoimme uudistuksia, jotka Slovakian hallitus pani alulle valtakautensa alussa 1998 tavoitteenaan palauttaa makrotalouden vakaus. Rakenteelliset muutokset paransivat yrityssektorin tehokkuutta. Jos haluan kuitenkin tarkastella maani taloutta realistisesti, sitä on katsottava tavallisten ihmisten ja heidän taloudellisten mahdollisuuksiensa näkökulmasta. Tällöin huomaan – kuten henkilökohtaiset tapaamiseni maani kansalaisten kanssa vahvistavat – että taloudellisilla uudistuksilla voi olla kivuliaita seurauksia yhteiskunnallisesti heikoimmassa asemassa olevalle väestölle. Olen vakuuttunut, että nykyinen – ja kaikkein vaikein – uudistusvaihe tuottaa pian myönteisiä tuloksia. Tässä mielessä minusta tuntuu, että Slovakian hallitus saattoi menettää aikaa ensimmäisenä hallitusvuotenaan, jolloin se keskittyi liiaksi osoittelemaan edellisen hallituksen virheitä ja puhumaan tarpeesta poistaa virheiden seuraukset sen sijaan, että olisi ryhtynyt heti rakentavasti korjaamaan ongelmia, etenkin maan taloudessa. On liian myöhäistä pohtia, saisivatko kansalaiset nyt nauttia kaikkien järkevien taloudellisten päätösten hedelmistä, jos hallitus olisi toiminut alun perin joustavammin. Tämä on yksi syy, miksi olen uudistusten kannalla kaikissa taloudellisia ja lainsäädännön uudistuksia koskevissa poliitikkojen tai asiantuntijoiden keskusteluissa, vaikka tarkastelenkin uudistuksia aina kansalaisten enemmistön etujen valossa. Tämä vuosi 2001 on "lainsäädännön" vuosi. Helmikuussa Slovakian parlamentti hyväksyi kauan odotetun perustuslain muutoksen, mikä tekee perustuslaistamme yhdenmukaisen EU:n jäsenvaltioiden perustuslakien kanssa. Perustuslain muutoksella luotiin lainsäädännölliset edellytykset Slovakian liittymiselle Euroopan unioniin. Muutetussa perustuslaissa todetaan selvästi, että Slovakian tasavalta voi siirtää osan toimivallastaan Euroopan unionille kansainvälisellä sopimuksella. Muutoksen ansiosta myös Euroopan unionin sitova lainsäädäntö asettuu Slovakian tasavallan lakien yläpuolella. Lisäksi muutetussa perustuslaissa määrätään menettelystä sitovan lainsäädännön siirtämiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä lakien ja hallituksen määräysten muodossa. Lisäksi on tarpeen uudistaa julkishallintoa, saattaa valmiiksi rakenneuudistus, vahvistaa pankkialaa ja luoda nykyaikainen valtionhallinto. Slovakian tasavallan kansallinen oikeusjärjestelmä perustuu demokratian ja laillisuuden periaatteisiin. Perustuslakinsa ja vahvistamiensa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kautta valtio takaa erotuksetta kaikille kansalaisilleen oikeudet ja vapaudet. Työttömyys ja taloudellisesti vaikea tilanne osassa Slovakiaa ovat kuitenkin aiheuttaneet vakavia ongelmia kansallisen romanivähemmistön parissa. Mielestäni tehokkaiden ratkaisujen löytäminen tässä kysymyksessä on yksi koko yhteiskuntamme tärkeimmistä tehtävistä. Hallitus suhtautuu ongelmaan vakavasti, mikä käy ilmi hallituksen julkaisemasta strategiasta kansallisen romanivähemmistön kysymyksessä ja strategian toteuttamiseksi kaavailluista toimista. Olen sitä mieltä, että kyseessä ei ole vain Slovakian ongelma, vaan se koskettaa Eurooppaa laajemminkin. Ratkaisun löytyminen on erittäin monimutkaista ja vaatii yhteistyötä. Komission jäsenen Günther Verheugenin vierailu Slovakian romanialueilla on hyvä esimerkki sitoutumisesta yhteisen ratkaisun löytämiseksi romaniasiassa, joka on yksi tärkeimmistä kysymyksistä, joka vaatii huomiota tulevaisuudessa. Toimin monta vuotta Košicen kaupungin pormestarina alueella, jolla on tavallista enemmän romaniväestöä, ja opin seuraavan perussäännön – romanien tehokas auttaminen edellyttää romanien osallistumista omien ongelmiensa ratkaisuun, muutoin auttamisyritykset menevät hukkaan. Alulle panemani hanke epäsuhtaisuuksien poistamiseksi kansallisen romaniväestön kohdalla pyrkii saamaan yksittäisten romaniryhmien edustajat osallistumaan hankkeen toteuttamiseen. Ensimmäisten kokemusten perusteella romanien lakien tuntemuksen ja demokraattisen ajattelun tasosta – jopa koulutettujen romanien kohdalla – näkyy valtion vuosikymmeniä jatkunut romaneja holhoava asenne, minkä takia romanien on vaikea käyttää oikeuksiaan. Siksi uskon, että seuraavat sukupolvetkin joutuvat vielä selvittämään kysymystä. Olen kertonut aloitteestani myös muiden Visegrad-maiden presidenteille; sovimme yhteisestä menettelystä Tšekin tasavallan presidentin kanssa. Kannatan täysin yksilöllistä lähestymistapaa ja valtioiden arvioimista niiden ansioiden perusteella. Sen vuoksi ponnistelemmekin maamme sisällä tavoitteenamme, että Slovakian tasavalta on yksi ensimmäisistä Euroopan unioniin liittyvistä valtioista. Emme salaa sitä, että pyrimme tavoitteeseemme yhdessä naapuriemme ja Visegrad-yhteistyökumppaniemme Tšekin tasavallan, Unkarin ja Puolan kanssa. Tähän yhteistyöhön, joka vahvistaa hyviä naapuruussuhteita, suhtaudutaan myönteisesti sekä kotimaassa että ulkomailla. Se parantaa Euroopan alueellista ilmapiiriä ja on lisäksi tärkeä osa yhdentymistä. Tässä yhteydessä, minun aloitteestani ja yhteistyössä Puolan presidentin kanssa, on käynnistetty useita rajat ylittäviä yhteistyöhankkeita puhemiehen kanslian suojeluksessa. Hankkeiden myönteisten tulosten ansiosta aion käynnistää vastaavia hankkeita muillakin rajaseuduilla Unkarin ja Tšekin tasavallan kanssa. Annan suuren historiallisen merkityksen Visegrad-ryhmän perustamiselle ja toiminnalle, jonka tarkoituksena on kannustaa molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä ja yhteenkuuluvuutta Keski-Euroopassa perustana alueen tulevalle liittymiselle EU:n taloudellisiin, poliittisiin ja turvallisuutta koskeviin rakenteisiin. V-4-maiden yhteiset tavoitteet myötävaikuttavat koko Euroopan kehitykseen ja laajentavat vakauden aluetta koko mantereella. Visegrad-maiden mahdollisella liittymisellä Euroopan unioniin yhtenä ryhmänä on loogisia vaikutuksia määriteltäessä Schengenin tyyppistä rajaa, jonka pituus riippuu laajentuneen Euroopan unionin kartasta. Nizzan huippukokouksen jälkeen on alettu keskustella Euroopan unionin tulevaisuudesta. Henkilökohtaisesti puhuisin mieluiten lähitulevaisuudesta ja kaukaisemmasta tulevaisuudesta erikseen. Ei ole helppoa sekoittaa kaikkea yhteen eikä yrittää ratkaista kaikkia Euroopan unionia koskevia ongelmia vuoteen 2004 mennessä. Olen sitä mieltä, että ehdokasvaltioille pitäisi antaa mahdollisuus osallistua tehokkaasti näkemysten vaihtoon valmisteltaessa vuoden 2004 hallitustenvälistä konferenssia. Henkilökohtaisesti en voisi ymmärtää vaihtoehtoa, että perheen mahdolliset tulevat jäsenet jätetään suljettujen ovien taakse keskusteltaessa tärkeistä asioista, jotka koskevat kaikkia, vanhoja jäseniä, uusia jäseniä ja mahdollisia tulokkaita, varsinkin jos uusien tulokkaiden odotetaan liittyvän perheeseen kyseisellä aikavälillä. Me kaikki, niin jäsenvaltiot kuin ehdokasvaltiotkin, haluamme entistä vahvemman Euroopan. Voimme olla samaa mieltä monien kanssa, mutta emme kaikkien. Siksi ei ole sopivaa viivyttää laajentumisprosessia laajentumista koskevien, mielestäni epäoikeutettujen huolien perusteella: Euroopan unioni uhkaa "laimentua" tai poliittisen yhdentymisen mahdollisuus vaarantuu. Olen vakuuttunut, että Slovakian tasavalta ja muut ehdokasvaltiot ovat aivan yhtä valmistautuneita entistä syvempään yhdentymiseen kuin jotkin nykyisistä jäsenvaltioista. Tavoitteenamme on kehittää Euroopan unionia poliittisena yhteisönä. Olen yhtä mieltä Euroopan parlamentin puhemiehen Nicole Fontainen kanssa, kun hän sanoi, ettemme voi jatkaa Euroopan unionin rakentamista suljetuissa ympyröissä. Jossain kehitysvaiheessa esiin voi nousta useita ongelmia, jotka vaativat ratkaisemista, mutta aina ei ole mahdollista ratkaista kaikkia ongelmia. Prosessin on kuitenkin jatkuttava ja järjestelmän on pysyttävä avoimena. Louise Weiss sanoi puheenvuorossaan Euroopan parlamentille, että kyseessä oli hänen elämänsä onnellisin päivä. Tänään minulla on poikkeuksellisen suuri kunnia puhua teille Euroopan parlamentin täysistunnossa, jossa ovat edustettuna Euroopan unionin jäsenvaltioiden tärkeimmät poliittiset puolueet, ja haluan kiittää teitä tästä tilaisuudesta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun slovakin kieltä puhutaan Euroopan parlamentin täysistunnossa. Olen syvästi vakuuttunut, että lähitulevaisuudessa siitä tulee yksi Euroopan unionin virallisista kielistä. Samoin kuin maani on maantieteellisesti erottamaton osa Euroopan mannerta, myös maani historia, kulttuuri ja perinteet ovat erottamaton osa Euroopan historiaa. Maani sulkeminen rautaesiripun taakse oli vain vallanpitäjien keinotekoinen siirto poliittisen historian shakkilaudalla. Siksi onkin luonnollista, että Slovakian tulevaisuus liittyy Euroopan tulevaisuuteen. Eurooppa, joka on yhdistynyt, rauhallinen ja viihtyisä. Yhteinen Eurooppamme. Tärkeä osa Euroopan yhdentymisprosessia on eurooppalaisen identiteetin luominen. Kansallisella identiteetillä on tärkeä merkitys yksilöiden elämässä, koska sen kautta ihmiset mieltävät itsensä ja kokevat kuuluvansa johonkin ryhmään. Slovakian tasavallan presidenttinä ja kansalaisena minua ei huolestuta suvereeniuden menetys Euroopan unioniin liittymisen jälkeen, koska yhdentyvässä Euroopassa valtio on suvereeni, kun se osallistuu päätöksentekoon, joka koskee Euroopan unionin kehitystä ja suuntaa. Slovakian tasavallan liittyminen Euroopan unioniin on maamme suvereeniuden todellinen täyttymys. Slovakian tulevaisuus on Euroopan unionissa, joka muodostaa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen. Puhun teille kuin eurooppalainen eurooppalaisille, ainutlaatuisen haasteen ja suuren vastuun edessä. Tehkäämme yhteisten henkisten arvojen ja historiallisten kokemusten ihanteesta yhdentyneen ja vauraan Euroopan todellisuutta, joka viehättää kaikkien jäsenvaltioidensa kansalaisia ja toimii esimerkkinä muille alueille ja mantereille. Slovakian tasavalta on valmis kantamaan osansa tästä yhteisestä vastuusta. Haluan kiittää tästä tilaisuudesta puhua teille. Teette työtä Euroopan hyväksi todella merkittävänä aikana. Vaalikautenne aikana tehdään historiallisia päätöksiä unionin laajentumisesta, minkä uskon vakaasti olevan yksi nykyhistorian tärkeimmistä vakauden ja vaurauden edistäjistä mantereellamme. Olette ansainneet kiitollisuutemme ja kunnioituksemme tämän prosessin edistäjinä. Slovakian kansalaiset muistavat sen aina. Slovakian tasavallan liittyminen Euroopan unioniin on yksi ulkopolitiikkamme tärkeimpiä tavoitteita. Tarkastelen liittymistä kuitenkin myös laajemmasta, yhteiskuntamme ja Euroopan kehityksen näkökulmasta. Slovakian siirtyminen kohti Euroopan unionia merkitsee maamme palaamista sen kulttuurin ja sivistyksen pariin, johon se kuuluu niin historiansa kuin arvojärjestelmänsä puolesta. Näistä yleisistä lähtökohdista Slovakian tasavalta määritteli ulkopolitiikkansa painopisteet aivan alussa, kun maamme lähti hakemaan Euroopan unionin ja NATOn täysjäsenyyttä. Vuonna 2000 Slovakia pääsi OECD:n jäseneksi, ja maamme on yksi varteenotettavimmista NATO-jäsenehdokkaista puolustusliiton laajentuessa seuraavan kerran. Olemme tyytyväisenä panneet merkille, että noin 70 prosenttia yli viidestä miljoonasta kansalaisestamme kannattaa liittymistä Euroopan unioniin. Vielä tärkeämpää on se, että heidän joukossaan on vahvimpien oppositiopuolueiden kannattajia, koska tällä hetkellä oppositiossa olevat poliittiset puolueetkin rakensivat poliittiset ohjelmansa Slovakian tasavallan liittymistavoitteen varaan. Slovakian turvallisuuspolitiikan – jonka lopullisena tavoitteena on jäsenyys Pohjois-Atlantin puolustusliitossa aktiivisen osallistumisen kautta Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan – oikea suunta vahvistui Slovakian lainsäädäntöelimen hyväksyttyä turvallisuusstrategian asiakirjan. Asiakirja hyväksyttiin parlamentissa ehdottomalla enemmistöllä, mikä osoittaa, että sekä hallitseva koalitio että oppositio noudattavat samoja strategisia periaatteita Slovakian tasavallan tulevien suuntaviivojen osalta. Nuoren demokraattisen valtion presidenttinä minun ei tule kuitenkaan antautua itsetyytyväisyyden valtaan tämän harvinaisen poliittisen yksimielisyyden vuoksi. Presidentin viran vastaanottamisesta alkaen olen pyrkinyt tähdentämään poliittisten johtajien lisäksi kaikille Slovakian tulevaisuudesta kiinnostuneille, että maamme tulevaisuuden suunta ei saa riippua hetkellisestä onnen huumasta eikä vallanpitäjien vaihtuvista poliittisista mieltymyksistä. Sen vuoksi olen asiantuntijaryhmän avustamana laatimassa keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnitelmaa, joka Slovakian tasavallan kansallisneuvoston olisi tarkoitus hyväksyä perustuslain perussäännöksi mahdollisimman laajan poliittisen tuen turvin. Tämän asiakirjan – voinen kutsua sitä valtio-opiksi – tarkoituksena on määrittää selkeästi, lainsäädännön korkeimmalla tasolla Slovakian tulevaisuuden suunta eurooppalaisissa ja transatlanttisissa rakenteissa. Sen tarkoituksena on hälventää epäilykset, joita kohtaan usein ulkomaanmatkoillani keskusteluissa Slovakian ystävien ja tarkkailijoiden: "Mitä muutoksia on taas odotettavissa Slovakian ulkopoliittisissa suuntauksissa seuraavien vaalien jälkeen?" Kuten totesin, olemme tyytyväisiä kansalaisten Slovakian yhdistymispyrkimyksille osoittamaan kannatukseen. Emme kuitenkaan ole voineet olla huomaamatta EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten huolia tai epäilyksiä unionin laajentumisen mahdollisista ei-toivotuista seurauksista. Voin ymmärtää heidän huolestuneisuutensa – se on luonnollista ja inhimillistä. Samaan aikaan minusta tuntuu, että nämä huolet ovat usein keinotekoisesti syntyneitä. Emme halua vahingoittaa yhdistymiskehityksessä viime vuosikymmeninä saavutettua edistystä. Meidän on keskityttävä yhdessä kahteen aiheeseen. Meidän – ehdokasvaltioiden – on valmistauduttava perusteellisesti jäsenyyteen ja hälvennettävä yhdessä EU:n jäsenvaltioiden kanssa unionin laajentumista koskevia epäilyksiä. Meidän on myös tehtävä yhteistyötä eurooppalaisen yhteisvastuullisuuden ja yhteishengen puolesta. Eurooppa ei ole olemassa vain kartalla. Olen vakuuttunut, että Euroopan pysyvän uudistuksen perusta on jatkuvassa ja rehellisessä vuoropuhelussa yhdistyvän Euroopan kansalaisten kanssa. Kukin uusi unioniin liittyvä valtio rikastuttaa yhteisöä omalla henkisellä, kulttuurisella ja historiallisella perinnöllään. Haluamme tukea osaltamme yhtenäismarkkinoiden laajentumista, mutta samalla haluamme tukea taloutta ja myötävaikuttaa koko Euroopan vakauteen ja turvallisuuteen. Muistatte varmasti, että Slovakian tasavaltaa ei kutsuttu liittymisneuvotteluihin vuonna 1997 Luxemburgissa, koska se ei täyttänyt Kööpenhaminan poliittisia kriteerejä. Tilanne ei ollut hyvä Slovakialle. Euroopan parlamentti reagoi ensimmäisenä Slovakian tasavallan uuteen tilanteeseen vuoden 1998 lokakuun päätöslauselmassaan, jossa otettiin huomioon muutokset maamme hallituksen tyylissä ja vaalien jälkeinen uusi suunta. Haluan käyttää tilaisuutta ja todeta, miten suuresti arvostan Euroopan parlamentin ja Slovakian tasavallan suhteita, jotka ovat syventyneet entisestään, etenkin kahden viime vuoden aikana. Euroopan parlamentin ja Slovakian tasavallan kansallisneuvoston väliset suhteet ovat myös tiivistyneet suuresti arvostamani parlamentaarisen sekakomitean toimien ansiosta. Parlamentaarinen demokratia on myös vahvistunut suuresti Euroopan parlamentin puhemiehen ja ehdokasvaltioiden parlamenttien puhemiesten yhteistapaamisten ansiosta. Seuraava tapaaminen järjestetään muutaman päivän kuluttua Bratislavassa."@fi5 ". - Madame la Présidente, Mesdames et Messieurs, j'ai récemment rendu hommage à Louise Weiss, une personne exceptionnelle, initiatrice de l'idée de l'unification européenne, journaliste et femme politique ayant prononcé le discours d'ouverture lors de la première session du Parlement européen en 1979 - dix ans avant la chute du rideau de fer. Louise Weiss entretenait une relation d'amitié profonde avec l'une des personnalités les plus remarquables de notre histoire, un homme politique slovaque reconnu dans toute l'Europe - Milan Rastislav �tefánik - homme politique, diplomate, scientifique et astronome ayant fait de la France sa seconde patrie. La Slovaquie a été invitée à des négociations ouvertes portant sur l'adhésion à l'Union européenne en 1999 à Helsinki. Aujourd'hui - après 17 mois de négociations - nous notons d'importants progrès. Je suis convaincu que d'ici la fin de la présidence suédoise, nous clôturerons provisoirement les négociations sur plus de la moitié des chapitres. À ce rythme-là, notre pays a des chances de rattraper les pays ayant entamé les négociations plus tôt et de clôturer les négociations d'adhésion d'ici à la fin 2002. Ce n'est pas un secret : nous espérons que les citoyens de la République slovaque voteront également lors des élections de 2004 au Parlement européen. La voie de l'intégration est semée de discussions politiques exceptionnellement animées et, parfois, de disputes. Nous sommes heureux de nous être débarrassés du monologue à sens unique des élites politiques que nous avons connu par le passé. Cette voie n'est pas facile mais la perspective de l'adhésion future à l'Union européenne multiplie l'indispensable énergie "pro-réforme". Je tiens à vous assurer que cette énergie ne nous fait pas défaut. L'année 2000 fut l'année de l'"économie". Nous avons continué à appliquer les réformes lancées par le gouvernement slovaque après son arrivée au pouvoir en 1998 en vue de restaurer la stabilité au niveau macro-économique. L'ajustement structurel a entraîné des améliorations sur le plan de l'efficacité du secteur industriel. Cependant, si je veux avoir une image réaliste de l'économie de mon pays, je dois la considérer selon le point de vue du peuple, de sa vie quotidienne, de ses possibilités économiques. Et je réalise ici - comme me l'ont confirmé mes contacts directs avec les citoyens de mon pays - que les réformes économiques peuvent avoir de lourdes conséquences sur les groupes socialement plus faibles de la population. Je suis convaincu que la phase actuelle - et la plus difficile - de la réforme portera ses fruits très prochainement. À cet égard, je pense que le gouvernement slovaque a peut-être perdu un peu de temps lorsqu'il était trop occupé, durant sa première année au pouvoir, à dénoncer les erreurs du gouvernement précédent et à faire des déclarations sur la nécessité de lutter contre les conséquences de ces erreurs, au lieu de s'attaquer directement et de manière constructive à tous les problèmes, particulièrement dans le domaine économique. Il est trop tard pour dire à présent que si le style de gouvernement avait été plus flexible dès le début, les citoyens pourraient récolter aujourd'hui les fruits de toutes ces saines réformes économiques. C'est également la raison pour laquelle dans chaque discussion politique ou professionnelle portant sur les réformes économiques et juridiques, je suis un partisan des réformes, même si je considère toujours celles-ci en termes d'avantages pour la majorité de nos citoyens. Cette année, 2001, est l'année de la "législation". En février, le parlement slovaque a modifié la Constitution, avec un amendement longtemps attendu et compatible avec les constitutions des États membres de l'UE. Cet amendement a défini les conditions juridiques nécessaires à l'intégration de la Slovaquie. Le texte amendé stipule explicitement que la République slovaque peut déléguer l'exercice de certains de ses pouvoirs à l'Union européenne par le biais ou sur la base d'un traité international. L'amendement établit également la priorité des législations juridiquement contraignantes de l'Union européenne sur les lois de la République slovaque. En outre, il met en place la procédure pour la transposition des actes juridiquement contraignants dans la législation nationale sous la forme de lois et d'ordonnances du gouvernement. D'autres démarches nécessaires incluent la prise de mesures visant l'application de la réforme de l'administration publique, l'achèvement de la réforme structurelle, le renforcement du secteur bancaire et la construction d'une administration d'État moderne. Le système juridique national de la République slovaque est basé sur les principes de la démocratie et de l'État de droit. Au moyen de sa Constitution et de la ratification des instruments internationaux sur les droits humains, l'État garantit la jouissance des droits et libertés à tous les citoyens sans aucune distinction. Cependant, le chômage et la situation économique déplorable dans certaines régions de la Slovaquie ont donné lieu à de sérieuses difficultés pour résoudre la question de la minorité nationale rom. À mon avis, la recherche de solutions efficaces à ce problème est l'une des tâches les plus importantes de la société dans son ensemble. L'attention sérieuse accordée par le gouvernement à ce problème s'exprime par le biais de la stratégie du gouvernement visant à résoudre les problèmes liés à la minorité nationale rom et l'ensemble de mesures pour sa mise en œuvre. Je considère qu'il ne s'agit pas d'un problème concernant uniquement la Slovaquie mais d'un problème européen plus vaste dont la solution est très complexe et exige une approche sous la forme d'un partenariat. La visite des camps roms en Slovaquie par le commissaire Günther Verheugen illustre l'engagement en faveur d'une approche commune pour aborder le problème des Roms, qui est l'un des principaux domaines qui demanderont toute notre attention à l'avenir. Au cours des années durant lesquelles j'ai occupé le poste de maire de la ville de Kosice, située dans la région avec les concentrations les plus élevées de population rom, j'ai appris un principe de base - une assistance efficace exige un engagement actif de la part des Roms eux-mêmes en vue de résoudre leurs problèmes ; sinon, les efforts seront inutiles. Le projet d'élimination des disproportions de la minorité nationale rom, lancé à mon initiative, envisage la participation à sa mise en œuvre des représentants des différents groupes roms. La première expérience révèle que le niveau de conscience légale et de pensée démocratique a été - même parmi les Roms instruits - marqué par des décennies de paternalisme de l'État vis-à-vis de la communauté rom, dont les membres éprouvent des difficultés à exercer leurs pouvoirs. C'est la raison pour laquelle je crois que cette question devra toujours être abordée par les générations qui nous succéderont. J'ai également présenté mon initiative aux présidents d'autres pays du groupe de Visegrad ; nous nous sommes mis d'accord pour adopter une procédure commune avec le président de la République tchèque. Je suis tout à fait d'accord avec l'approche individuelle et l'évaluation des pays selon leurs mérites. C'est la raison pour laquelle nous nous efforçons, au niveau interne, de faire rentrer la République slovaque dans le groupe des premiers pays à adhérer à l'Union européenne. Nous ne cachons pas notre ambition d'y parvenir avec nos voisins - la République tchèque, la Hongrie et la Pologne, nos partenaires dans le processus de coopération de Visegrad. Cette coopération, qui renforce nos relations de bon voisinage, est accueillie positivement tant chez nous qu'à l'étranger. Elle améliore non seulement l'atmosphère de fidélité régionale européenne, mais elle constitue également un élément important pour l'intégration. À ce propos, sur mon initiative et en collaboration avec le président de la République de Pologne, plusieurs projets de coopération transfrontaliers ont été lancés sous la protection de la Chancellerie du Président. Vu les résultats positifs obtenus, j'envisage d'étendre également des projets similaires à d'autres régions frontalières - avec la Hongrie et la République tchèque. J'attache une grande importance historique à la création et au fonctionnement du groupe de Visegrad, dont l'objectif est d'encourager la cohésion étroite d'une coopération avantageuse pour tous au sein de l'Europe centrale, formant ainsi la base de sa future intégration dans les structures économiques, politiques et de sécurité. Ces objectifs communs des pays du V-4 contribuent au développement de l'Europe dans son ensemble et à l'expansion de la zone de stabilité à tout le continent. L'idée de l'adhésion des pays du groupe de Visegrad à l'Union européenne en un seul groupe comporte des implications logiques pour la définition de la frontière de type Schengen, dont la longueur dépendra de la carte de l'Union européenne élargie. À propos de l'avenir de l'Union européenne, dont on a commencé à discuter à la suite du Sommet de Nice, je préférerais personnellement parler de futur proche et de futur lointain. Il serait difficile de tout mélanger et d'essayer de résoudre tous les problèmes auxquels sera confrontée l'Union européenne d'ici 2004. Je soutiens l'idée selon laquelle il faudrait donner aux pays candidats une chance de contribuer efficacement à l'échange d'opinions dans le cadre de la préparation de la Conférence intergouvernementale de 2004. Il est à peine concevable pour moi de voir les futurs membres d'une famille attendre derrière une porte close pendant que se déroulent les discussions sur des points importants concernant tout le monde, les membres plus anciens, les nouveaux membres et les membres futurs, surtout si ces derniers sont censés entrer dans la famille au cours de cette période en question. Nous voulons tous, les membres comme les candidats à l'adhésion, une Europe plus forte. Nous pouvons être d'accord avec bon nombre d'opinions mais pas toutes. Donc, il serait inapproprié de retarder le processus d'élargissement sur la base de ce que je considère comme des inquiétudes non fondées selon lesquelles l'élargissement entraînerait un risque de "dilution" de l'Union européenne ou compromettrait la possibilité d'une intégration politique continue. Je suis convaincu que la République slovaque et d'autres pays candidats ne sont pas moins préparés à la poursuite de l'intégration que certains membres actuels. Notre objectif doit être de poursuivre la construction de l'Union européenne comme une communauté politique. Je suis d'accord avec la Présidente pu Parlement européen, Mme Nicole Fontaine, lorsqu'elle affirme que nous ne pouvons pas continuer à construire l'Union européenne en cercles fermés. À un certain stade du développement, plusieurs problèmes peuvent se poser et exiger une solution, bien qu'il ne soit pas toujours possible de tous les résoudre. Mais le processus doit se poursuivre et le système doit rester ouvert. Dans son discours adressé au Parlement européen, Louise Weiss a déclaré que c'était le plus beau jour de sa vie. Aujourd'hui, j'ai le grand et exceptionnel honneur de m'adresser à vous au cours de cette séance plénière du Parlement européen qui représente les partis politiques les plus importants des États membres de l'Union européenne. Et je voudrais vous remercier de cette opportunité. C'est la première fois que la langue slovaque est parlée lors de votre session plénière. Je suis tout à fait convaincu que, dans un avenir assez proche, le slovaque deviendra l'une des langues officielles de l'Union européenne. Tout comme, d'un point de vue géographique, mon pays est un élément indivisible du continent européen, son histoire, sa culture et ses traditions constituent une partie inséparable de l'histoire européenne. Enfermer mon pays derrière le rideau de fer n'était rien de plus qu'une manœuvre artificielle de la part des détenteurs du pouvoir sur l'échiquier politique de l'histoire. Il est, par conséquent, naturel d'associer l'avenir de la Slovaquie à l'Europe. Une Europe unifiée et prospère, pacifique et attrayante. Notre Europe commune. La construction de l'identité européenne constitue un élément important de l'ensemble du processus d'intégration européen. L'identité nationale joue un rôle important dans la vie des individus, parce qu'elle permet l'auto-identification et l'affiliation à un certain groupe. En tant que président et citoyen de la République slovaque, je ne me fais aucun souci quant à la perte de la souveraineté après notre adhésion à l'Union européenne. Au sein d'une Europe de l'intégration, un pays souverain est un pays participant aux décisions concernant le développement et l'orientation de l'Union européenne. L'adhésion de la République slovaque à l'Union européenne représentera le véritable accomplissement de la souveraineté de notre pays. L'avenir de la Slovaquie est lié à l'Union européenne, qui deviendra la région de liberté, de sécurité et de justice. Je m'adresse à vous en tant qu'Européen aux Européens, confronté à un défi unique et à une immense responsabilité. Transformons l'idéal de valeurs spirituelles communes et d'expérience historique en la réalité d'une Europe unifiée et prospère, attractive pour tous les citoyens de ses pays et servant d'exemple à d'autres régions et continents. La République slovaque proclame sa volonté de participer à cette responsabilité commune. Merci de m'avoir offert cette chance de m'adresser à vous Vous exercez votre travail pour l'Europe au cours d'une période vraiment capitale. Votre législature coïncide avec la prise de décisions historiques sur le plan de l'élargissement, qui représente, j'en suis profondément convaincu, la contribution la plus importante à la stabilité et à la prospérité de notre continent dans le cadre de son histoire moderne. Nous vous devons tout notre respect et toute notre gratitude pour la promotion de ce processus. Les citoyens de Slovaquie ne l'oublieront jamais. L'adhésion de la République slovaque à l'Union européenne fait partie des principales priorités de notre politique étrangère. Cependant, je considère également l'adhésion dans la perspective plus large du développement de notre société et de l'Europe. La progression de la Slovaquie vers l'Union européenne est la preuve que le pays revient à la culture et à la civilisation auxquelles il appartient, tant par son histoire que par son système de valeurs. Tel est le cadre général au sein duquel la République slovaque a défini ses priorités sur le plan de la politique étrangère dès le début, lorsqu'elle a décidé de devenir un membre à part entière de l'Union européenne et de l'Otan. En 2000, la Slovaquie est devenue membre de l'OCDE et elle est l'un des candidats les plus plausibles à l'adhésion à l'Otan lorsque l'Alliance décidera de procéder à un élargissement. Nous sommes heureux de constater qu'environ 70 % de notre population, composée de plus de cinq millions de personnes, soutiennent l'adhésion à l'Union européenne. Encore plus important : ce pourcentage inclut les partisans des partis les plus forts de l'opposition, étant donné que ces partis politiques, pour le moment dans l'opposition, ont également fondé leurs programmes politiques sur les ambitions d'intégration de la République slovaque. L'évolution positive de la politique de sécurité de la Slovaquie, dont le but ultime est l'adhésion à l'Alliance de l'Atlantique Nord par le biais d'une participation active dans la politique de sécurité et de défense européenne, a été confirmée par le document de stratégie de sécurité adopté par notre organe législatif. Le fait que ce document ait été adopté à une majorité absolue au Parlement démontre que tant la coalition au pouvoir que l'opposition suivent les mêmes principes stratégiques lorsqu'il s'agit de l'orientation future de la République slovaque. Cependant, en tant que président d'un jeune pays démocratique, je ne peux pas me laisser aller à un sentiment d'autosatisfaction en raison de ce rare consensus politique. Depuis que j'ai été élu président, j'essaie de faire comprendre non seulement aux dirigeants de la classe politique, mais également à tous ceux que l'avenir de la Slovaquie ne laisse pas indifférents, que la direction du pays ne doit pas dépendre d'une euphorie passagère ou des préférences politiques éphémères de ceux qui sont au pouvoir. C'est la raison pour laquelle nous sommes en train d'élaborer, avec un groupe d'experts, une vision à moyen et à long terme, qui devrait être adoptée comme loi constitutionnelle par le Conseil National de la République slovaque avec le soutien du spectre politique le plus large possible. Ce document - parlons de doctrine d'État - devrait définir, en des termes très clairs et au niveau législatif, le plus haut l'orientation future de la Slovaquie vis-à-vis des structures européennes et transatlantiques. Il dissiperait de manière convaincante les doutes auxquels je suis souvent confronté durant mes voyages à l'étranger lorsque je discute avec les amis et les observateurs de la Slovaquie, qui me demandent : "À quels changements peut-on à nouveau s'attendre au niveau de l'orientation de la politique étrangère de la Slovaquie après les prochaines élections ?" Comme je l'ai dit, nous sommes heureux du soutien public accordé aux ambitions d'intégration de la Slovaquie. Cependant, nous ne pouvons pas ignorer l'inquiétude ou le manque de confiance régnant parmi les citoyens des États membres de l'UE, qui craignent que l'élargissement de l'Union n'ait des conséquences indésirables. Je peux comprendre leurs craintes - elles sont naturelles et humaines. D'autre part, j'ai l'impression que ces craintes sont souvent quelque peu artificielles. Nous ne souhaitons pas perturber les progrès réalisés au niveau du processus d'intégration au cours des dernières décennies. Nous devons nous concentrer ensemble sur deux points. Dans les pays candidats, nous devons nous préparer parfaitement à l'adhésion et nous devons, avec les membres de l'UE, dissiper les doutes par rapport à l'élargissement. Et nous devons collaborer afin de renforcer la solidarité européenne et le sentiment d'unité. L'Europe n'est pas seulement une carte. Je suis convaincu que la base de sa revitalisation permanente est un dialogue ouvert continu avec les citoyens de l'Europe en pleine unification. L'adhésion de chaque nouveau pays viendra enrichir le patrimoine commun avec son héritage spirituel, culturel et historique. Nous voulons contribuer à l'élargissement du marché commun mais, en même temps, nous voulons aussi participer à l'économie et contribuer ainsi à augmenter la stabilité et la sécurité pour toute l'Europe. Vous savez que la République slovaque n'a pas été invitée aux négociations d'adhésion ouvertes en 1997 au Luxembourg parce qu'elle n'était pas parvenue à satisfaire aux critères politiques de Copenhague. C'était là une situation peu réjouissante pour la Slovaquie. Le Parlement européen a été le premier à réagir à la nouvelle situation de la République slovaque par le biais de sa résolution d'octobre 1998, qui reconnaissait les changements survenus au niveau du style de gouvernement du pays et sa nouvelle orientation après les élections. Je voudrais profiter de cette occasion pour dire combien les relations entre le Parlement européen et la République slovaque, qui connaissent, particulièrement depuis ces deux dernières années, un nouvel élan, sont importantes pour moi. Les relations entre le Parlement européen et le Conseil national de la République slovaque se sont également intensifiées grâce aux activités de la commission parlementaire mixte, ce que j'apprécie personnellement beaucoup. La démocratie parlementaire est également largement renforcée par les réunions communes entre la présidente du Parlement européen et les présidents des parlements des pays candidats. La prochaine réunion de ce genre se tiendra dans quelques jours à Bratislava."@fr6 "Signora Presidente, onorevoli parlamentari, poco tempo fa ho reso omaggio alla memoria di Louise Weiss, una persona eccezionale, iniziatrice dell'idea di unificazione europea, giornalista ed esponente politico che ha tenuto il discorso d'apertura alla prima seduta del Parlamento europeo nel 1979, 10 anni prima della caduta della Cortina di ferro. Louise Weiss era unita da un legame di profonda amicizia ad una delle più importanti personalità della nostra storia, un politico slovacco di levatura europea: Milan Rastislav �tefánik, politico, diplomatico, scienziato ed astronomo che aveva eletto la Francia a sua seconda patria. La Slovacchia è stata invitata ad avviare i negoziati per l'adesione all'Unione europea nel 1999 a Helsinki. Oggi, dopo 17 mesi di negoziati, constatiamo un notevole progresso. Sono convinto che entro la fine della Presidenza svedese saremo in grado di chiudere provvisoriamente i negoziati relativi ad oltre metà dei capitoli. Di questo passo, la Slovacchia ha la possibilità di raggiungere i paesi che avevano avviato i negoziati ben prima di lei e di concludere i negoziati di adesione entro la fine del 2002. Non nascondiamo la speranza che i cittadini slovacchi possano partecipare alle elezioni del Parlamento europeo del 2004. La via dell'integrazione è cosparsa di discussioni politiche eccezionalmente vivaci e, talvolta, di dispute. Siamo lieti di esserci liberati dei monologhi univoci delle politiche cui abbiamo assistito in passato. Non è un cammino facile, ma la prospettiva della futura appartenenza all'Unione europea moltiplica l'energia di cui abbiamo tanto bisogno per portare a termine le riforme. Desidero assicurarvi che questa energia non ci manca. L'anno 2000 è stato l'anno dell'"economia". Abbiamo continuato ad attuare le riforme avviate dal governo slovacco dopo la sua salita al potere nel 1998 con l'obiettivo di ripristinare la stabilità a livello macroeconomico. Gli adeguamenti strutturali hanno incrementato l'efficienza del settore pubblico. Tuttavia, se voglio fornire una visione realistica dell'economia del mio paese, devo farlo partendo dal punto di vista della vita quotidiana e delle possibilità economiche della gente. E in questa prospettiva mi rendo conto, come confermano i miei contatti diretti con i cittadini del mio paese, che le riforme economiche possono avere conseguenze dolorose per i settori socialmente più deboli della popolazione. Ritengo che l'attuale fase della riforma, che è anche la più difficile, presto rivelerà i suoi effetti positivi. Sotto questo aspetto, sento che il governo slovacco può aver perso tempo quando, durante i primi anni in cui era al potere, era troppo occupato a sottolineare gli errori del governo precedente e a ribadire la necessità di cancellarne le conseguenze per affrontare subito e in modo costruttivo tutti i problemi, soprattutto in campo economico. Ora è troppo tardi per affermare che, se lo stile di governo fosse stato più flessibile fin dall'inizio, oggi i cittadini potrebbero cogliere i frutti di tutte quelle efficaci misure economiche. Questa è anche la ragione per cui, in ogni discussione politica o specialistica sull'argomento delle riforme economiche e giuridiche, mi ergo a difensore delle riforme, benché le consideri sempre dal punto di vista dei benefici che ne può trarre la maggior parte dei cittadini. Quest'anno, il 2001, è l'anno della "legislazione". A febbraio il parlamento slovacco ha approvato il tanto atteso emendamento alla costituzione che l'ha resa compatibile con le costituzioni degli Stati membri dell'UE. L'emendamento ha posto in essere i prerequisiti giuridici per l'integrazione della Slovacchia. Il testo modificato prevede esplicitamente che la Repubblica slovacca può delegare l'esercizio di alcuni suoi poteri all'Unione europea attraverso o in base ad un trattato internazionale. L'emendamento determina inoltre la precedenza di atti giuridicamente vincolanti dell'Unione europea sulle leggi della Repubblica slovacca. Inoltre, stabilisce la procedura per il recepimento degli atti giuridicamente vincolanti nel diritto nazionale sotto forma di leggi e ordinanze governative. Altri passi necessari includono l'adozione di misure per attuare la riforma della pubblica amministrazione, per completare la riforma strutturale, per rafforzare il settore bancario e per costruire un'amministrazione statale moderna. Il sistema giuridico nazionale della Repubblica slovacca è basato sui principi della democrazia e sullo Stato di diritto. Attraverso la costituzione e gli strumenti internazionali ratificati in materia diritti umani, lo Stato garantisce il godimento di diritti e libertà ad ogni cittadino senza alcuna distinzione. Tuttavia, la disoccupazione e la situazione economica negativa in alcune regioni della Slovacchia hanno creato seri problemi per quanto riguarda la minoranza nazionale . A mio parere, trovare soluzioni efficaci in questo ambito è uno dei compiti più importanti della società nel suo complesso. La profonda attenzione dedicata a questo problema dal governo è espressa dalla strategia per affrontare i problemi della minoranza nazionale e dalla serie di misure previste per la sua attuazione. Ritengo che questa non sia solo una questione slovacca, ma un problema più vasto che coinvolge l'Europa, la cui soluzione è molto complessa e richiede un approccio bilaterale. La visita agli insediamenti in Slovacchia da parte del Commissario Verheugen esemplifica l'impegno ad un approccio comune per trattare la questione che rappresenta uno dei problemi fondamentali cui dovremo dedicare la nostra attenzione in futuro. Durante gli anni trascorsi in qualità di sindaco di Kosice, situata nella regione con la più alta concentrazione di popolazione ho appreso questo precetto di base: un'assistenza efficace richiede l'impegno attivo degli stessi nella soluzione dei loro problemi, in caso contrario gli sforzi andrebbero sprecati. Il progetto per cancellare le disparità della minoranza nazionale avviato su mia iniziativa, prevede la partecipazione di rappresentanti di singoli gruppi alla sua attuazione. Le prime esperienze maturate indicano che il livello di consapevolezza giuridica e di mentalità democratica, anche tra i che hanno un certo grado di istruzione, è stato segnato da decenni di approccio paternalistico da parte dello Stato verso la comunità i cui membri hanno difficoltà ad esercitare i propri poteri. Perciò ritengo che la questione si porrà ancora alle generazioni future. Ho inoltre portato la mia iniziativa all'attenzione dei Presidenti degli altri paesi del gruppo di Visegrad e, con il Presidente della Repubblica ceca, abbiamo concordato di adottare una procedura comune. Sono pienamente d'accordo sull'approccio individuale e sulla valutazione dei paesi in base ai loro meriti. Perciò al nostro interno stiamo facendo il possibile affinché la Repubblica slovacca prenda il suo posto tra i primi paesi ammessi nell'Unione europea. Non nascondiamo la nostra ambizione di riuscirci insieme ai nostri vicini, quali la Repubblica ceca, l'Ungheria e la Polonia, nostri nel processo di cooperazione di Visegrad. Questa cooperazione, che rafforza i nostri rapporti di buon vicinato, è stata ben accolta sia in patria che all'estero. Essa non solo alimenta l'atmosfera di lealtà regionale europea, ma rappresenta anche un notevole elemento di integrazione. In questo quadro, su mia iniziativa e in collaborazione con il Presidente della Repubblica polacca, sono stati avviati numerosi progetti di cooperazione transfrontaliera sotto il patrocinio della Cancelleria del Presidente. Grazie ai risultati positivi, ho in programma di estendere progetti simili anche ad altre regioni di frontiera come quelle al confine con l'Ungheria e la Repubblica ceca. Attribuisco un grande significato storico alla creazione ed al funzionamento del gruppo di Visegrad il cui scopo è promuovere all'interno della regione dell'Europa centrale una stretta coesione per una proficua reciproca cooperazione, quale base per la futura integrazione in strutture economiche, politiche e di sicurezza. Questi obiettivi comuni dei paesi del V-4 contribuiscono allo sviluppo dell'Europa nel suo complesso e all'espansione delle zone di stabilità dell'intero continente. L'idea dell'adesione dei paesi di Visegrad come gruppo unico all'Unione europea presenta ovvie conseguenze per la delimitazione dell'area di Schengen, la cui estensione dipenderà dalla definizione geografica dell'Unione europea allargata. A proposito del futuro dell'Unione europea, la cui discussione è stata avviata sulla scia del Vertice di Nizza, personalmente preferirei distinguere tra futuro prossimo e futuro remoto. Non sarebbe facile mettere tutto insieme e cercare di risolvere tutti i problemi che l'Unione europea deve affrontare entro il 2004. Condivido il parere secondo cui i paesi candidati dovrebbero avere la possibilità di contribuire efficacemente allo scambio di idee in preparazione della Conferenza intergovernativa del 2004. Personalmente, mi è difficile concepire che i potenziali membri di una famiglia vengano lasciati alla porta mentre vengono discussi argomenti importanti che riguardano tutti, membri anziani, recenti e potenziali, soprattutto se si prevede che questi ultimi entrino a far parte della famiglia nell'intervallo di tempo in questione. Noi tutti, paesi membri e paesi candidati, vogliamo un'Europa più forte. Può darsi che siamo d'accordo su molte, ma non su tutte le opinioni. Quindi, non sarebbe corretto posticipare il processo di allargamento a causa di preoccupazioni, che considero infondate, riguardo al fatto che l'allargamento porterebbe con sé la minaccia di una "diluizione" dell'Unione europea oppure che comprometterebbe la possibilità di una progressiva integrazione politica. Ritengo che la Repubblica slovacca ed altri paesi candidati non siano meno pronti ad un'ulteriore integrazione di quanto lo siano alcuni membri attuali. Il nostro obiettivo dev'essere quello di continuare a costruire l'Unione europea quale comunità politica. Sottoscrivo le parole del Presidente del Parlamento europeo, signora Fontaine, secondo la quale non possiamo continuare a costruire l'Unione europea in "circoli chiusi". Ad un certo stadio di sviluppo, potrebbero emergere diverse questioni che richiederebbero soluzioni che non è sempre possibile trovare. Tuttavia il processo deve andare avanti e il sistema deve rimanere aperto. Nel suo intervento al Parlamento europeo Louise Weiss disse che quello era il giorno più bello della sua vita. Oggi, io ho l'eccezionale e grande onore di parlare a voi in seduta plenaria del Parlamento europeo, ove sono rappresentati i partiti politici più importanti degli Stati membri dell'Unione europea e desidero ringraziarvi per l'opportunità che mi avete dato. Per la prima volta si parla la lingua slovacca in una vostra seduta plenaria. Sono profondamente convinto che, in un futuro non troppo lontano, lo slovacco diverrà una delle lingue ufficiali dell'Unione. Proprio come, geograficamente, il mio paese è parte indivisibile del continente europeo, così la sua storia, la sua cultura e le sue tradizioni sono parte integrante della storia europea. Isolare il mio paese al di là della Cortina di ferro non è stato altro che una mossa artificiosa eseguita dai detentori del potere sulla scacchiera politica della storia. Perciò è naturale che si debba ora unire il futuro della Slovacchia a quello dell'Europa. Un'Europa unita e prospera, pacifica e amata. La nostra Europa comune. Una parte importante dell'intero processo d'integrazione europea è la costruzione dell'identità europea. L'identità nazionale riveste un ruolo importante nella vita degli individui, poiché rappresenta uno strumento di auto-identificazione e di appartenenza ad un determinato gruppo. In qualità di Presidente e cittadino della Repubblica slovacca, non nutro preoccupazioni riguardo alla perdita di sovranità in seguito alla nostra adesione all'Unione europea poiché, in un'Europa che si integra, è sovrano il paese che prende parte alle decisioni che riguardano lo sviluppo e la guida dell'Unione. L'ingresso della Repubblica slovacca nell'Unione europea sarà il reale compimento della sovranità del nostro paese. Il futuro della Slovacchia è nell'Unione europea, spazio di libertà, sicurezza e giustizia. Mi rivolgo a voi da europeo a europei, che insieme affrontano una sfida straordinaria e hanno un'immensa responsabilità. Trasformiamo l'ideale di valori spirituali e di esperienze storiche comuni nella realtà di un'Europa unita e prospera, cara a tutti i cittadini dei paesi che la compongono e che dovrà costituire un modello per altre regioni e continenti. La Repubblica slovacca dichiara la propria volontà di condividere questa responsabilità comune. Vi ringrazio per avermi dato la possibilità di rivolgermi a voi. State compiendo la vostra opera per l'Europa in un periodo importantissimo; il vostro mandato coincide con l'assunzione di decisioni storiche sull'allargamento che, ne sono profondamente convinto, rappresenta il maggior contributo alla stabilità e alla prosperità del nostro continente nella storia moderna. Vi dobbiamo rispetto e gratitudine per aver promosso questo processo. I cittadini slovacchi non lo dimenticheranno. L'adesione della Repubblica slovacca all'Unione europea è tra le priorità fondamentali della nostra politica estera. Tuttavia, considero l'adesione anche dalla prospettiva più ampia dello sviluppo della nostra società e dell'Europa. L'avanzamento della Slovacchia verso l'Unione europea significa che il paese sta tornando alla cultura e alla civiltà cui appartiene per storia e sistema di valori. Questo è il quadro generale in cui la Repubblica slovacca ha fissato le priorità della sua politica estera fin dall'inizio, quando si è avviata ad ottenere la completa appartenenza all'Unione europea ed alla NATO. Nel 2000 la Slovacchia è entrata a far parte dell'OCSE ed è uno dei candidati favoriti per l'adesione alla NATO qualora l'Alleanza decida di allargarsi. Siamo lieti di osservare che il 70 per cento circa della nostra popolazione, composta da oltre cinque milioni di persone, sostiene l'adesione all'Unione europea. E, fatto ancor più importante, questa percentuale comprende i sostenitori dei più forti partiti d'opposizione poiché anche questi partiti politici, che attualmente non fanno parte del governo, hanno costruito i loro programmi politici sulle ambizioni della Repubblica slovacca di integrarsi nell'Unione. L'orientamento della politica di sicurezza della Slovacchia, il cui obiettivo finale è entrare a far parte dell'Alleanza atlantica, attraverso una partecipazione attiva alla politica europea di sicurezza e difesa è stato confermato dal documento sulla strategia della sicurezza approvato dalla nostra assemblea legislativa. Il fatto che questo documento sia stato approvato con il sostegno della maggioranza assoluta in Parlamento dimostra che la coalizione di governo e l'opposizione perseguono gli stessi principi strategici per quanto riguarda l'orientamento futuro della Repubblica slovacca. Tuttavia, quale Presidente di un giovane paese democratico, non voglio cadere nella trappola dell'autocompiacimento per questo raro consenso politico. Da quando ho assunto la carica presidenziale, ho tentato di far capire, non solo ai politici, ma anche a tutti coloro che hanno a cuore il futuro della Slovacchia, che la direzione del paese non deve dipendere da un'euforia momentanea o dalle fugaci preferenze politiche di coloro che si trovano al potere. Per questo motivo un gruppo di esperti ed io stiamo approntando un documento a medio ed a lungo termine che dovrebbe essere approvato come carta costituzionale dal consiglio nazionale della Repubblica slovacca con il più ampio appoggio politico possibile. Tale documento, che potrei chiamare dottrina di Stato, dovrebbe definire in termini molto chiari e al più alto livello legislativo il futuro orientamento della Slovacchia nei confronti delle strutture europee e atlantiche. Esso dissiperebbe in modo convincente i dubbi cui spesso devo rispondere durante i miei viaggi all'estero nelle discussioni con amici ed osservatori della Slovacchia che domandano: "Quali cambiamenti possiamo nuovamente aspettarci nell'orientamento della politica estera della Slovacchia dopo le prossime elezioni?". Come ho detto, siamo lieti dell'appoggio popolare alle ambizioni di integrazione della Slovacchia. Tuttavia, non possiamo ignorare l'ansia o la diffidenza dei cittadini degli Stati membri dell'UE che temono che l'allargamento dell'Unione possa avere conseguenze indesiderabili. Comprendo le loro preoccupazioni – sono naturali ed umane. Al contempo, ho l'impressione che queste ansie siano spesso fomentate ad arte. Non vogliamo turbare quanto è stato ottenuto nel processo di integrazione degli ultimi decenni. Insieme dobbiamo concentrarci su due aspetti. Noi, paesi candidati, siamo tenuti a prepararci a fondo per l'adesione e, con gli Stati membri, ad attenuare i dubbi legati all'allargamento nonché a lavorare insieme per rafforzare la solidarietà europea e il sentimento di appartenenza. L'Europa non è solo un'espressione geografica. Ritengo che la base per una rinascita durevole sia un dialogo onesto e continuativo con i cittadini dell'Europa in via di unificazione. L'ingresso di ogni nuovo paese arricchirà l'Unione con il proprio patrimonio spirituale, culturale e storico. Desideriamo contribuire all'allargamento del mercato comune ma, nel contempo, anche all'economia e quindi ad una maggiore stabilità e sicurezza per l'Europa intera. Come sapete, la Repubblica slovacca non era stata ammessa ad avviare i negoziati di adesione nel 1997 a Lussemburgo poiché non soddisfaceva i criteri politici di Copenaghen. Non era una bella situazione per la Slovacchia. Il Parlamento europeo è stato il primo a reagire alla nuova situazione della Repubblica slovacca attraverso la risoluzione dell'ottobre 1998, che riconosceva i cambiamenti nello stile di governo del paese ed il nuovo orientamento dopo le elezioni. Vorrei approfittare dell'occasione per affermare l'alta considerazione che ho delle relazioni tra il Parlamento europeo e la Repubblica slovacca che, soprattutto negli ultimi due anni, hanno trovato un nuovo slancio. I rapporti tra il Parlamento europeo ed il consiglio nazionale della Repubblica slovacca si sono ulteriormente intensificati grazie all'opera della commissione parlamentare mista, da me personalmente molto apprezzata. La democrazia parlamentare è ampiamente rafforzata anche dalle riunioni congiunte tra il Presidente del Parlamento europeo e i Presidenti dei parlamenti dei paesi candidati: il prossimo appuntamento è fissato tra pochi giorni a Bratislava."@it9 ". – Madam President, ladies and gentlemen, only a short while ago I paid my tribute to the memory of Louise Weiss, an exceptional person, initiator of the idea of European unification, journalist and politician who gave the opening address at the first session of the European Parliament in 1979 – ten years before the fall of the Iron Curtain. Louise Weiss was connected by ties of deep friendship with one of the most noted personalities of our history, a Slovak politician of European-wide standing – Milan Rastislav �tefánik – politician, diplomat, scientist and astronomer who made France his second home. Slovakia was invited to open negotiations on accession to the European Union in 1999 in Helsinki. Today – after 17 months of negotiations – we note great progress. I am convinced that by the end of the Swedish Presidency we will provisionally close negotiations on more than half the chapters. At this rate our country has a chance to catch up with the countries that had started negotiations earlier, and to complete accession negotiations by the end of 2002. We make no secret of our hope that the citizens of the Slovak Republic will also cast their votes in the 2004 elections to the European Parliament. The path of integration is interspersed with exceptionally lively political discussions and, sometimes, disputes. We are happy that we have got rid of the one-sided monologue of political elites we knew in the past. This path is not a smooth one, but the prospect of future membership of the European Union multiplies the sorely needed pro-reform energy. I want to assure you that we have no shortage of this energy. The year 2000 was the year of the "economy". We continued implementing the reforms launched by the Slovak Government after its coming to power in 1998 with a view to restoring stability at the macro-economic level. Structural adjustment brought improvements in the effectiveness of the corporate sector. However, if I want to take a realistic view of the economy of my country, I must consider it from the point of view of the everyday life of people, their economic possibilities. And here I realise – as confirmed in my direct contacts with the citizens of my country – that economic reforms can have painful consequences for the socially weakest groups of the population. I am convinced that the current – and the most difficult – phase of the reform will soon bring its positive effects. In this respect, I feel that the Slovak Government may have lost some time when, during its first year in power, it was too absorbed with pointing to the mistakes of the previous government and pronouncements of the need to eliminate their consequences, rather than immediately and constructively tackling all the problems, especially in the economic field. It is too late to say now that if the style of government had been more flexible right from the start, today the citizens could enjoy the fruit of all those sound economic steps. This too is the reason why in every political or professional discussion on the subject of economic and legal reforms I stand up as an advocate of the reforms, even though I always view them in terms of their benefits for the majority of our citizens. This year, 2001, is the year of "legislation". In February the Slovak Parliament passed the long awaited amendment to the Constitution, compatible with the constitutions of EU Member States. The amendment has put in place the legal prerequisites for the integration of Slovakia. The amended text explicitly provides that the Slovak Republic may delegate the exercise of some of its powers to the European Union through or on the basis of an international treaty. The amendment also lays down the precedence of legally binding acts of the European Union over the laws of the Slovak Republic. Moreover, it sets out the procedure for the transposition of legally binding acts into the national legislation in the form of laws and government ordinances. Other necessary steps include the taking of measures for implementing public administration reform, completing structural reform, strengthening the banking sector and building a modern state administration. The national legal system of the Slovak Republic is based on the principles of democracy and the rule of law. Through its Constitution and the ratified international instruments on human rights, the state guarantees the enjoyment of rights and freedoms to all citizens without any distinction. However, unemployment and the adverse economic situation in some regions of Slovakia have created serious problems for dealing with the issue of the Roma national minority. In my opinion, finding effective solutions in this area is one of the most important tasks of society as a whole. The serious attention given to this problem by the government is expressed through the Government's Strategy for Addressing Roma National Minority Issues and the set of measures for its implementation. I take the view that this is not a problem of Slovakia alone, but a broader European problem whose solution is very complex and requires a partner-like approach. The visit to Roma settlements in Slovakia by Commissioner Günther Verheugen exemplifies the commitment to a common approach to dealing with the Roma issue, which is one of the key areas that will require our attention in the future. During my years as the mayor of the city of Kosice, situated in the region with higher concentrations of the Roma population, I learned the basic precept – effective assistance requires active involvement of the Roma themselves in the solution of their problems, otherwise the efforts will be wasted. The Project on Eliminating the Disproportions of the Roma National Minority, launched on my initiative, envisages the participation of the representatives of individual Roma groups in its implementation. The first experience gained indicates that the level of legal awareness and democratic thinking – even among educated Roma – has been marked by decades of a paternalistic approach by the state to the Roma community whose members find it difficult to exercise their powers. This is why I believe that this issue will still have to be addressed by the generations that come after us. I have also brought my initiative to the attention of the Presidents of other Visegrad Group countries; we agreed to adopt a common procedure with the President of the Czech Republic. I fully agree with the individual approach and the assessment of the countries on their merits. This is the reason why we internally are striving to make the Slovak Republic take its place among the first countries to enter the European Union. We make no secret of our ambition to do it together with our neighbours – the Czech Republic, Hungary and Poland, our partners in the Visegrad cooperation process. This cooperation, which strengthens our good neighbourly relations, is being positively received both at home and abroad. Not only does it enhance the atmosphere of regional European allegiance, but is also an important element of integration. In this connection, on my initiative and in cooperation with the President of the Republic of Poland, several cross-border cooperation projects were launched under the patronage of the Chancellery of the President. Because of their positive results I plan to extend similar projects also to other border regions – those with Hungary and the Czech Republic. I attach great historic significance to the creation and functioning of the Visegrad grouping whose aim is to encourage close cohesion of an mutually beneficial cooperation within the central European region as the basis for its future integration into economic, political and security structures. These common objectives of the V-4 countries contribute to the development of Europe as a whole and to expanding the zone of stability to the entire continent. The idea of the accession of Visegrad countries to the European Union as one group has logical implications for the definition of the Schengen-type border whose length will depend on the map of the enlarged European Union. When speaking about the future of the European Union, the discussion on which was launched in the wake of the Nice summit, I would personally prefer to speak about the near future and the distant future. It would not be easy to mix everything together and to try to resolve all the issues facing the European Union by 2004. I support the opinion that the candidate countries should be given a chance to effectively contribute to the exchange of views in the preparation for the 2004 Intergovernmental Conference. It is personally hardly conceivable for me to see the prospective members of a family left standing at a closed door during the discussions on important matters that concern everybody, older members, newer members and prospective newcomers, especially if the latter are expected to enter the family within the time horizon in question. We all, both members and candidates for membership, want a stronger Europe. We may agree with many, although not all the opinions. Thus, it would not be appropriate to delay the process of enlargement on the ground of what I consider to be unjustified worries about the enlargement bringing the threat of "dilution" of the European Union, or endangering the possibility of the continued political integration. I am convinced that the Slovak Republic and other candidate countries are no less prepared for further integration than some current members. Our objective must be to further build the European Union as a political community. I agree with the words of the President of the European Parliament Madame Nicole Fontaine according to whom we cannot continue building the European Union in "closed circles". At a certain stage of development, several issues may emerge and require solution, while it is not always possible to resolve all of them. But the process must continue and the system must remain open. Louise Weiss said in her address to the European Parliament that it was the happiest day of her life. Today, I have the exceptional and great honour to speak to you at the plenary session of the European Parliament, representing the most important political parties of the Member States of the European Union and for this opportunity I wish to thank you. This is the first time that the Slovak language has been spoken at your plenary session. It is my deep conviction that, in a not too distant future, it will become one of the official languages of the European Union. Just as, geographically, my country is an indivisible part of the European continent, its history, culture and traditions are an inseparable part of European history. Shutting my country out behind the Iron Curtain was nothing more than an artificial move by the holders of power on the political chessboard of history. It is therefore natural that we should link the future of Slovakia with Europe. Europe that is unified and prosperous, peaceful and attractive. Our common Europe. An important part of the entire European integration process is the building of the European identity. National identity plays an important role in the life of individuals, because it is the means for their self-identification and affiliation with a certain group. As the President and a citizen of the Slovak Republic, I have no worries about the loss of sovereignty after our accession to the European Union, because in an integrating Europe, a sovereign country is one that takes part in the decisions that concern the development and direction of the European Union. The entry of the Slovak Republic to the European Union will be the real completion of sovereignty of our country. The future of Slovakia lies with the European Union which will become the area of freedom, security and justice. I am speaking to you as a European to Europeans, facing a unique challenge and immense responsibility. Let us turn the ideal of common spiritual values and historic experience into the reality of a unified and prosperous Europe, attractive to all citizens of its countries and serving as an example for other regions and continents. The Slovak Republic declares its willingness to share in this common responsibility. Thank you for this opportunity of addressing you You are performing your work for Europe in a truly momentous period. Your term coincides with the taking of historical decisions on enlargement which, and this is my deep conviction, represents the most important contribution to the stability and prosperity of our continent in its modern history. We owe you our respect and gratitude for promoting this process. The citizens of Slovakia will always bear this in mind. The accession of the Slovak Republic to the European Union is among the key priorities of our foreign policy. However, I view accession also from the broader perspective of the development of our society and of Europe. Slovakia's progression towards the European Union means that the country is returning to the culture and civilisation where it belongs both by its history and its system of values. This is the general framework in which the Slovak Republic defined its foreign policy priorities right from the outset, when it set out to obtain full membership of the European Union and NATO. In 2000 Slovakia gained membership of the OECD and is one of the most hopeful candidates for NATO membership when the Alliance decides to enlarge. We are pleased to note that around 70% of our population of more than five million people support accession to the European Union. What is even more important is that this percentage includes the supporters of the strongest opposition parties, because these political parties too, currently in opposition, built their political programmes on the integration ambitions of the Slovak Republic. The right course of Slovakia's security policy whose ultimate goal is membership in the North Atlantic Alliance, through active participation in the European Security and Defence Policy was confirmed by the security strategy document adopted by our legislature. The fact that this document was adopted with the support of an absolute majority in Parliament, demonstrates that both the ruling coalition and the opposition pursue the same strategic principles when it comes to the future orientation of the Slovak Republic. However, as the President of a young democratic country, I cannot fall victim to the feeling of self-satisfaction with this rare political consensus. Ever since I assumed my presidential office I have been trying to impress not only on the political leaders, but also on all those who are not indifferent to the future of Slovakia, that the direction of the country must not depend on a momentary euphoria or on the fleeting political preferences of those in power. This is the reason why I and a group of experts are drafting a medium-term and a long-term vision, which should be adopted as a constitutional statute by the National Council of the Slovak Republic with the support of the broadest possible political spectrum. This document – may I call it a State doctrine – should define in very clear terms and at the highest legislative level the future orientation of Slovakia to the European and transatlantic structures. It would convincingly dispel the doubts with which I am often confronted during by trips abroad in my discussions with the friends and observers of Slovakia who ask: "What changes can be again expected in the foreign policy orientation of Slovakia after the next elections?" As I have said, we are pleased with the public support for the integration ambitions of Slovakia. However, we cannot ignore the worries or mistrust among citizens of the EU Member States who fear that the enlargement of the Union could have undesirable consequences. I can understand their concerns – they are natural and human. At the same time I have the impression that these worries are often conjured up artificially. It is not our wish to disturb what has been achieved in the integration process in past decades. We have to jointly focus on two areas. We – in the applicant countries – must thoroughly prepare for membership and, together with the EU members, we should alleviate the doubts concerning enlargement. And we must work together to strengthen European solidarity and the feeling of togetherness. Europe is not only a map. I am convinced that the basis for its permanent revival is an ongoing honest dialogue with the citizens of the unifying Europe. The entry of each new country will enrich the common house by its spiritual, cultural and historical heritage. We want to contribute to the enlargement of the common market but at the same time we want to be a contribution to the economy and thus contribute to greater stability and security for all of Europe. You are familiar with the fact that the Slovak Republic was not invited to open accession negotiations in 1997 in Luxembourg because of its failure to fulfil the Copenhagen political criteria. This was not a good situation for Slovakia. The European Parliament was the first to respond to the new situation in the Slovak Republic through its Resolution of October 1998, which acknowledged the changes in the style of government of the country and its new orientation after the elections. I would like to take this opportunity to state how highly I regard the relations between the European Parliament and the Slovak Republic which, especially during the last two years, have gained a new momentum. The relations between the European Parliament and the National Council of the Slovak Republic have also intensified thanks to the activities of the Joint Parliamentary Committee which I personally highly appreciate. Parliamentary democracy is also greatly strengthened by the joint meetings between the President of the European Parliament and the presidents of the parliaments of applicant countries. The next such meeting is to be held in a few days in Bratislava."@lv10 ". Mevrouw de Voorzitter, dames en heren, nog niet zo lang geleden herdacht ik met respect Louise Weiss, een bijzonder persoon, grondlegster van het idee van Europese eenwording, journaliste en politica, die de openingsrede hield bij de eerste zitting van het Europees Parlement in 1979, tien jaar voor de val van het IJzeren Gordijn. Louise Weiss was door hechte vriendschapsbanden verbonden met een van de grootste persoonlijkheden uit onze geschiedenis, een Slowaaks politicus die in heel Europa in hoog aanzien stond: Milan Rastislav �tefánik, politicus, diplomaat, wetenschapper en astronoom, die Frankrijk tot zijn tweede vaderland had gemaakt. Slowakije werd in 1999 in Helsinki uitgenodigd voor onderhandelingen over toetreding tot de Europese Unie. Vandaag – na zeventien maanden van onderhandelen – kunnen we zeggen dat we flinke vooruitgang hebben geboekt. Ik ben ervan overtuigd dat we aan het einde van het Zweedse voorzitterschap de onderhandelingen over meer dan de helft van de hoofdstukken voorlopig kunnen afronden. Als we zo doorgaan, kan ons land aanhaken bij landen die al eerder met onderhandelingen zijn begonnen en kunnen we aan het eind van 2002 de toetredingsonderhandelingen volledig afronden. We maken er geen geheim van dat we hopen dat ook de burgers van de Republiek Slowakije hun stem zullen uitbrengen bij de verkiezingen voor het Europees Parlement in 2004. De weg naar integratie is bezaaid met bijzonder levendige politieke discussies en soms verschillen van mening. We zijn blij dat we nu verschoond zijn van de eenzijdige monoloog van politieke eliteclubjes die we uit het verleden kennen. Het is geen weg zonder hobbels, maar het vooruitzicht lid van de Europese Unie te kunnen worden, maakt extra energie vrij die voor de hervorming nodig is. Ik verzeker u dat we bruisen van energie. Het jaar 2000 was het jaar van de . We zijn doorgegaan met het invoeren van de hervormingen die de Slowaakse regering na haar aantreden in 1998 had aangekondigd met het oog op herstel van de stabiliteit op macro-economisch niveau. Door structurele aanpassingen is het bedrijfsleven efficiënter geworden. Als ik echter een realistisch beeld van de economie van mijn land wil hebben, moet ik ernaar kijken vanuit het gezichtspunt van het dagelijks leven van de burgers en hun economische mogelijkheden. En dan besef ik – zoals ik ook waarneem in mijn rechtstreekse contacten met de burgers van mijn land – dat economische hervormingen pijnlijke gevolgen kunnen hebben voor de sociaal zwakste bevolkingsgroepen. Ik ben ervan overtuigd dat de huidige – en moeilijkste – fase van de hervorming binnenkort positieve effecten zal hebben. Ik denk dat de Slowaakse regering in dit opzicht misschien enige tijd heeft verloren toen zij in haar eerste bewindsjaar te veel bezig was om op de fouten van vorige regeringen te wijzen en te verkondigen hoezeer het nodig was dat de gevolgen daarvan zouden worden uitgewist in plaats van onmiddellijk en constructief alle problemen, met name op economisch gebied, aan te pakken. Het is nu te laat om te zeggen dat als de manier van regeren vanaf het begin flexibeler was geweest, de burgers nu de vruchten zouden kunnen plukken van die weldoordachte economische maatregelen. Dat is ook de reden waarom ik mij in iedere politieke of vakmatige discussie over economische en juridische hervormingen opstel als voorstander van de hervormingen, ook al kijk ik altijd in hoeverre de meerderheid van onze burgers er baat bij heeft. Dit jaar, 2001, is het jaar van de . In februari heeft het Slowaakse parlement het langverwachte amendement op de Grondwet aangenomen, waardoor deze aansluit bij de grondwetten van de EU-lidstaten. Door dit amendement zijn de juridische voorwaarden voor de integratie van Slowakije geschapen. In de geamendeerde tekst is expliciet bepaald dat de Republiek Slowakije de uitoefening van bepaalde bevoegdheden mag overdragen aan de Europese Unie door middel van of op basis van een internationaal verdrag. In het amendement is ook omschreven wanneer juridisch bindende wetteksten van de Europese Unie voorrang hebben op wetten van de Republiek Slowakije. Bovendien wordt omschreven volgens welke procedure juridisch bindende wetteksten moeten worden omgezet in nationale wetgeving in de vorm van wetten en overheidsverordeningen. Andere noodzakelijke stappen zijn onder andere maatregelen om de hervorming van het openbaar bestuur door te voeren, de structurele hervormingen te voltooien, het bankwezen sterker te maken en een modern staatsbestel op te bouwen. Het nationale rechtsstelsel van de Republiek Slowakije is gebaseerd op de principes van democratie en de rechtsstaat. Via de Grondwet en de geratificeerde internationale instrumenten inzake de mensenrechten garandeert de staat de rechten en vrijheden van alle burgers zonder onderscheid. Door werkloosheid en de ongunstige economische situatie in bepaalde regio's van Slowakije zijn er ernstige problemen ontstaan bij de aanpak van de kwestie van de Roma-minderheid. Ik ben van mening dat het zoeken naar doeltreffende oplossingen op dit gebied een van de belangrijkste taken van de maatschappij als geheel is. Dat de regering serieus aandacht aan dit probleem schenkt, komt tot uiting in het door de overheid opgestelde “Plan van aanpak voor kwesties inzake de Roma-minderheid” en het pakket maatregelen om dit plan van aanpak uit te voeren. Ik stel mij op het standpunt dat dit geen probleem is dat alleen Slowakije aangaat, maar een breder Europees probleem waarvoor een oplossing uiterst moeilijk te vinden is, een oplossing die alleen via een gezamenlijke aanpak tot stand kan komen. Het bezoek dat commissaris Günther Verheugen aan Roma-nederzettingen in Slowakije heeft gebracht, illustreert de wil om de Roma-kwestie, een van de belangrijkste zaken waarmee we ons in de toekomst zullen bezighouden, gemeenschappelijk aan te pakken. In de jaren dat ik burgemeester was van Kosice, een stad in een gebied met een vrij hoge concentratie van Roma, leerde ik de volgende basisregel: hulp kan alleen effectief zijn als de Roma zelf actief betrokken worden bij het oplossen van hun problemen, anders is alle moeite vergeefs. Ik heb het initiatief genomen tot een project dat tot doel heeft de scheve verhoudingen ten opzichte van de Roma-minderheid uit de weg te ruimen. Uitgangspunt van dit project is dat aan de uitvoering ervan wordt meegewerkt door vertegenwoordigers van de afzonderlijke Roma-groepen. Uit de eerste opgedane ervaringen blijkt dat het rechtsbewustzijn en democratisch denken – zelfs onder hoger opgeleide Roma – getekend zijn door de decennialange paternalistische houding van de staat jegens de Roma-gemeenschap, die het moeilijk vindt zijn macht te laten gelden. Daarom denk ik dat deze kwestie ook nog de generaties na ons zal bezighouden. Ik heb mijn initiatief ook onder de aandacht gebracht van de presidenten van andere landen van de Visegrad-groep; we zijn met de president van de Tsjechische Republiek overeengekomen om een gezamenlijke procedure aan te nemen. Ik sta er volledig achter dat elk land afzonderlijk wordt bekeken en op zijn eigen merites wordt beoordeeld. Daarom doen wij intern ook ons best om ervoor te zorgen dat de Republiek Slowakije bij de eerste landen hoort die voor toetreding tot de Europese Unie in aanmerking komen. We maken geen geheim van onze ambitie om dit samen met onze buurlanden te doen – de Republiek Tsjechië, Hongarije en Polen, onze partners in het Visegrad-samenwerkingsverband. Deze samenwerking, die ons goede nabuurschap versterkt, is zowel in eigen land als daarbuiten positief ontvangen. Behalve dat de sfeer van regionale Europese loyaliteit erdoor wordt verbeterd, is het ook een belangrijk element van integratie. In dit verband zijn er op mijn initiatief en in samenwerking met de president van de Poolse Republiek diverse grensoverschrijdende samenwerkingsprojecten van de grond gekomen onder auspiciën van het bureau van de president. Vanwege de positieve resultaten ben ik van plan vergelijkbare projecten op touw te zetten in andere grensgebieden, namelijk die met Hongarije en de Tsjechische Republiek. Ik hecht grote historische betekenis aan de oprichting en het functioneren van de Visegrad-groep, die ernaar streeft om een nauwe onderlinge band en een tot wederzijds voordeel strekkende samenwerking te bevorderen in de Midden-Europese regio als basis voor de toekomstige integratie in economische, politieke en veiligheidsstructuren. Deze gezamenlijke doelstellingen van de vier Visegrad-landen dragen bij tot de ontwikkeling van Europa als geheel en tot de uitbreiding van de stabiliteitszone tot het gehele continent. Het idee om de Visegrad-landen als één groep toe te laten tot de Europese Unie heeft logische implicaties voor het verloop van de Schengen-grens, waarvan de lengte zal afhangen van de kaart van de uitgebreide Europese Unie. Als het over de toekomst van de Europese Unie gaat – een discussie die na de Top van Nice op gang is gekomen – heb ik het zelf liever over de nabije en de verre toekomst. Het is niet eenvoudig om alles op één hoop te gooien en te trachten alle problemen waarmee de Europese Unie te maken heeft in 2004 opgelost te hebben. Ik sta achter de opvatting dat kandidaat-landen de kans moet worden geboden om daadwerkelijk bij te dragen aan de uitwisseling van gedachten bij de voorbereidingen voor de Intergouvernementele Conferentie van 2004. Ik kan me persoonlijk niet goed voorstellen dat de toekomstige leden van een familie bij een gesloten deur staan te wachten terwijl er gepraat wordt over belangrijke zaken die iedereen aangaan: oudere leden, nieuwere leden en toekomstige leden, met name als laatstgenoemden naar verwachting binnen de periode in kwestie tot de familie zullen toetreden. Wij, zowel lidstaten als kandidaat-lidstaten, willen allemaal een sterker Europa. We zijn het waarschijnlijk in veel, zij het niet alle, opzichten met elkaar eens. Daarom is het niet terecht om het uitbreidingsproces te vertragen op grond van wat ik beschouw als ongerechtvaardigde bezorgdheid over de uitbreiding, waardoor de Europese Unie zou dreigen te verzwakken of de slagingskans van toenemende politieke integratie op het spel zou worden gezet. Ik ben ervan overtuigd dat de Republiek Slowakije en andere kandidaat-landen niet minder zijn voorbereid op verdere integratie dan sommige van de huidige lidstaten. Wij moeten ons ten doel stellen om de Europese Unie als politieke gemeenschap verder uit te bouwen. Ik sluit mij aan bij de woorden van de Voorzitter van het Europees Parlement, mevrouw Nicole Fontaine, die vindt dat we op een open wijze verder moeten bouwen aan de Europese Unie. Op een zeker moment in de ontwikkeling kunnen zich bepaalde kwesties voordoen die moeten worden opgelost, ook al is het niet altijd mogelijk ze allemaal op te lossen. Maar het proces moet doorgaan en de werkwijze moet open blijven. Louise Weiss zei in haar toespraak tot het Europees Parlement dat het de gelukkigste dag van haar leven was. Vandaag heb ik de bijzondere en grote eer om u te mogen toespreken in de plenaire vergadering van het Europees Parlement, waarin de belangrijkste politieke partijen van de lidstaten van de Europese Unie vertegenwoordigd zijn, en ik wil u graag bedanken voor de gelegenheid die u mij biedt. Het is voor het eerst dat er in uw plenaire vergadering Slowaaks wordt gesproken. Ik ben er rotsvast van overtuigd dat het Slowaaks in de nabije toekomst een van de officiële talen van de Europese Unie wordt. Net zoals mijn land geografisch gezien onlosmakelijk deel uitmaakt van het Europese continent, zo maken zijn geschiedenis, cultuur en tradities onlosmakelijk deel uit van de Europese geschiedenis. Dat mijn land achter het IJzeren Gordijn geïsoleerd raakte, was uitsluitend het gevolg van een kunstmatige zet van de machthebbers op het politieke schaakbord van de geschiedenis. Het is dan ook logisch de toekomst van Slowakije te koppelen aan Europa. Een verenigd en welvarend, vredig en aantrekkelijk Europa. Ons gemeenschappelijk Europa. Een belangrijk onderdeel van het gehele Europese integratieproces is het werken aan de Europese identiteit. De nationale identiteit speelt een belangrijke rol in het leven van individuen, aangezien het een middel is om zich te identificeren met en verwantschap te voelen met een bepaalde groep. Als president en burger van de Republiek Slowakije ben ik niet bang dat we onze soevereiniteit verliezen als we toetreden tot de Europese Unie, want in een integrerend Europa is een soeverein land een land dat een stem heeft in beslissingen ten aanzien van de ontwikkeling en de koers van de Europese Unie. Met de toetreding van de Republiek Slowakije tot de Europese Unie zal de soevereiniteit van ons land voltooid zijn. De toekomst van Slowakije is in handen van de Europese Unie, die het domein van vrijheid, veiligheid en rechtvaardigheid zal zijn. Ik spreek tot u als Europeaan tegen Europeanen, die voor een unieke uitdaging en een immense verantwoordelijkheid staan. Laten we het ideaal van gemeenschappelijke geestelijke waarden en een gemeenschappelijke historische achtergrond omzetten in de realiteit van een verenigd en welvarend Europa, dat aantrekkingskracht heeft voor alle burgers die er wonen en als voorbeeld dient voor andere regio's en continenten. De Republiek Slowakije spreekt de bereidheid uit om deze gemeenschappelijke verantwoordelijkheid mede op zich te nemen. Ik dank u dat ik u heb mogen toespreken. Uw inspanningen voor Europa vinden plaats in een zeer gedenkwaardige periode. Uw zittingsperiode valt samen met het moment waarop historische beslissingen over de uitbreiding worden genomen, en de uitbreiding is iets wat naar mijn stellige overtuiging de belangrijkste bijdrage levert aan de stabiliteit en welvaart van ons continent in de huidige tijd. Wij zijn u ons respect en onze dank verschuldigd voor het stimuleren van dit proces. De burgers van Slowakije zullen dit nooit vergeten. De toetreding van de Republiek Slowakije tot de Europese Unie is een van de belangrijkste aandachtsgebieden van ons buitenlandse beleid. Ik beschouw toetreding echter ook vanuit het bredere perspectief van de ontwikkeling van onze maatschappij en van Europa. Het toenaderingsproces van de Republiek Slowakije tot de Europese Unie betekent dat het land terugkeert naar de cultuur en de beschaving waar het op grond van de geschiedenis en zijn stelsel van waarden thuishoort. Dit is het algemene kader waarbinnen Slowakije de speerpunten van zijn buitenlands beleid heeft bepaald, van meet af aan, dat wil zeggen vanaf het moment dat het zich opmaakte om een volwaardig lid van de Europese Unie en de NAVO te worden. In 2000 is Slowakije lid geworden van de OESO en we zijn optimistisch over onze kansen om lid te worden van de NAVO als de alliantie tot uitbreiding besluit. Het verheugt ons dat ongeveer 70% van onze bevolking van meer dan vijf miljoen inwoners achter toetreding tot de Europese Unie staat. Nog belangrijker is dat tot deze 70% ook aanhangers van de geduchtste oppositiepartijen behoren, want ook deze politieke partijen, die momenteel oppositie voeren, gaan in hun politieke programma's uit van het streven naar integratie van de Republiek Slowakije. Dat Slowakije met zijn veiligheidsbeleid, dat uiteindelijk gericht is op toetreding tot de Noord-Atlantische Alliantie, door actieve deelname aan het Europees veiligheids- en defensiebeleid op de juiste weg is, is bevestigd door het feit dat het document waarin het veiligheidsbeleid is vastgelegd, is aangenomen door onze wetgevende macht. Dat dit document met steun van een absolute meerderheid in het parlement is aangenomen, geeft aan dat de regerende coalitie en de oppositie dezelfde strategische uitgangspunten hanteren als het gaat om de richting die de Republiek Slowakije wil opgaan. Als president van een jong democratisch land mag ik me op grond van deze zeldzame politieke eensgezindheid echter niet overgeven aan een gevoel van zelfvoldaanheid. Vanaf het moment dat ik het presidentschap heb aanvaard, heb ik getracht om niet alleen de politieke leiders, maar ook al degenen die niet onverschillig staan tegenover de toekomst van Slowakije, ervan te doordringen dat de richting die het land opgaat niet moet afhangen van een kortstondig moment van euforie of van de vluchtige politieke voorkeuren van hen die aan de macht zijn. Dat is de reden waarom ik samen met een groep deskundigen bezig ben met het opstellen van een visie voor de korte en de middellange termijn, die als grondwettelijk statuut moet worden aanvaard door het parlement van de Republiek Slowakije met de steun van het breedst mogelijke politieke spectrum. In dit document – dat ik misschien wel een staatsdoctrine mag noemen – moet in zeer duidelijke bewoordingen en op het hoogste wetgevende niveau worden beschreven welke positie Slowakije ten opzichte van de Europese en de transatlantische verbanden wil innemen. Daarmee zouden op overtuigende wijze de twijfels worden weggenomen waarmee ik tijdens buitenlandse reizen vaak word geconfronteerd in gesprekken met hen die Slowakije een warm hart toedragen en het land nauwlettend volgen. Ik krijg steevast de vraag te horen: "Welke veranderingen zijn er te verwachten in het buitenlands beleid van Slowakije na de volgende verkiezingen?" Zoals ik al heb gezegd, zijn we blij met de brede steun voor het streven van Slowakije naar integratie. We mogen echter niet voorbijgaan aan de bezorgdheid of het wantrouwen dat onder burgers van de EU-lidstaten leeft. Zij vrezen dat de uitbreiding van de EU tot ongewenste gevolgen kan leiden. Ik begrijp hun bezorgdheid. Die is heel logisch en menselijk. Tegelijkertijd heb ik de indruk dat deze bezorgdheid vaak kunstmatig wordt gevoed. We zijn er niet op uit om datgene te verstoren wat in de afgelopen decennia tijdens het integratieproces is bereikt. We moeten ons gezamenlijk op twee gebieden concentreren. Wij – in de kandidaat-landen – moeten ons grondig voorbereiden op het lidmaatschap en, samen met de EU-lidstaten, de twijfels verminderen die er ten aanzien van de uitbreiding heersen. En we moeten samenwerken om de Europese solidariteit en het gevoel van saamhorigheid te versterken. Europa is niet alleen een landkaart. Ik ben ervan overtuigd dat de basis voor een duurzame opbloei bestaat uit een voortdurende, eerlijke dialoog met de burgers van een zich verenigend Europa. Met de toetreding van elk nieuw land zal het gemeenschappelijke huis worden verrijkt door het geestelijke, culturele en historische erfgoed van dat land. Wij willen bijdragen aan de uitbreiding van de gemeenschappelijke markt, maar tegelijkertijd willen wij een bijdrage leveren aan de economie en zo bijdragen tot meer stabiliteit en veiligheid in heel Europa. U bent op de hoogte van het feit dat de Republiek Slowakije in 1997 niet werd uitgenodigd om in Luxemburg toetredingsonderhandelingen te gaan voeren, omdat het land niet voldeed aan de politieke criteria van Kopenhagen. Dit was niet goed voor Slowakije. Het Europees Parlement reageerde als eerste op de nieuwe situatie in de Republiek Slowakije met zijn resolutie van oktober 1998, waarin erkenning werd uitgesproken voor de veranderingen in de manier waarop het land werd geregeerd en voor de nieuwe koers die het land na de verkiezingen was gaan varen. Ik wil graag van deze gelegenheid gebruik maken om te zeggen hoezeer ik de betrekkingen tussen het Europees Parlement en de Republiek Slowakije waardeer. Betrekkingen die, met name in de afgelopen twee jaar, een nieuwe impuls hebben gekregen. De betrekkingen tussen het Europees Parlement en het parlement van de Republiek Slowakije zijn ook geïntensiveerd dankzij de activiteiten van het Gemengd Parlementair Comité, dat ik persoonlijk hogelijk waardeer. De parlementaire democratie wordt ook aanzienlijk versterkt door de gezamenlijke vergaderingen van de Voorzitter van het Europees Parlement met de voorzitters van de parlementen van kandidaat-landen. De volgende vergadering vindt over enkele dagen in Bratislava plaats."@nl2 "Senhora Presidente, Senhores e Senhores Deputados, ainda há pouco prestei homenagem à memória de Louise Weiss, uma figura excepcional, pioneira da ideia da unificação europeia, jornalista e política, que proferiu o discurso de abertura na primeira sessão do Parlamento Europeu, em 1979 –, dez anos antes da queda da Cortina de Ferro. Louise Weiss tinha fortes laços de amizade com uma das personalidades mais notáveis da nossa história, um político eslovaco de elevada craveira em toda a Europa - Milan Rastislav �tefánik – político, diplomata, cientista e astrónomo, que fez de França a sua segunda casa. A Eslováquia foi convidada a iniciar negociações para a adesão à União Europeia em 1999, em Helsínquia. Hoje – após 17 meses de negociações – registamos grandes progressos. Estou convicto de que, no final da Presidência sueca, poderemos encerrar provisoriamente negociações sobre mais de metade dos capítulos em discussão. Com este ritmo, é possível que o nosso país venha a alcançar os países que iniciaram as negociações mais cedo e venha a concluir as referidas negociações em finais de 2002. Não fazemos qualquer segredo da esperança que acalentamos de ver os cidadãos da República Eslovaca participarem nas eleições de 2004 para o Parlamento Europeu. O caminho da integração é entremeado com discussões políticas extraordinariamente vivas e, por vezes até, litígios. Regozijamo-nos por termos abandonado o monólogo unilateral das elites políticas que conhecemos no passado. O caminho não é fácil, mas a perspectiva de uma integração futura na União Europeia multiplica a extremamente necessária energia reformadora. Faço questão de vos assegurar que essa energia não nos falta. O ano 2000 foi o ano da “economia”. Continuámos a implementar as reformas lançadas pelo Governo eslovaco quando assumiu o poder em 1998, a fim de restaurar a estabilidade a nível macro-económico. Fizeram-se ajustamentos de ordem estrutural que melhoraram a eficácia do nosso sector empresarial. Contudo, se quiser ter uma visão realista da economia do meu país, terei de a considerar do ponto de vista do dia-a-dia dos cidadãos, das suas possibilidades económicas. E neste aspecto, reconheço – como pude confirmar em contactos directos com os cidadãos do meu país – que as reformas económicas podem ter consequências penosas para os grupos socialmente mais desfavorecidos da população. Estou convicto de que a actual – e mais difícil – fase da reforma revelará, em breve, os seus efeitos positivos. A este respeito, considero que o Governo eslovaco poderá eventualmente ter perdido algum tempo, quando, durante o seu primeiro ano de mandato, se preocupou demasiadamente com a enumeração dos erros do anterior governo e com declarações sobre a necessidade de eliminar as respectivas consequências, em vez enfrentar, de imediato e de forma construtiva, todos os problemas, especialmente no domínio económico. Agora é demasiado tarde para se poder afirmar que, se o estilo de governação tivesse sido mais flexível, logo de início, os cidadãos poderiam hoje desfrutar de todas essas sólidas transformações económicas. Motivo também por que, em todas as discussões de caracter político ou profissional sobre as reformas económicas ou jurídicas, me manifesto a favor das mesmas, ainda que as encare sempre do ponto de vista dos seus benefícios para maioria dos nossos cidadãos. Este ano, 2001, é o ano da "legislação". Em Fevereiro, o Parlamento eslovaco aprovou a tão esperada revisão da Constituição, compatível com as constituições dos Estados-Membros da UE. A revisão estabeleceu os pré-requisitos legais, que se impõem para a integração da Eslováquia. O texto revisto prevê explicitamente que a República Eslovaca possa delegar o exercício de alguns dos seus poderes na União Europeia, mediante ou com base num Tratado Internacional. A revisão prevê igualmente que a legislação juridicamente vinculativa da União Europeia tenha primazia sobre as leis nacionais. Além disso, estabelece o procedimento para a transposição da legislação juridicamente vinculativa da UE para a legislação nacional, sob forma de leis ou outras disposições regulamentares do Governo. São ainda necessários outros passos, como medidas com vista à implementação da reforma da administração pública, à conclusão da reforma estrutural, ao reforço do sector bancário e à construção de uma administração estatal moderna. O sistema jurídico nacional da República Eslovaca baseia-se nos princípios da democracia e do Estado de Direito. Por via da sua Constituição, bem como dos instrumentos jurídicos ratificados em matéria de direitos humanos, o Estado garante direitos e liberdades a todos os cidadãos, sem qualquer distinção. Contudo, o desemprego e a situação económica adversa nalgumas regiões da Eslováquia deram origem a problemas graves relacionados com o tratamento da questão da minoria nacional Roma. Na minha opinião, a necessidade de encontrar soluções eficazes nesta área é uma das tarefas mais importantes da sociedade como um todo. O Governo está particularmente atento a este problema, como o demonstra, aliás, a Estratégia do Governo para as Questões da Minoria Nacional Roma e o conjunto de medidas com vista à sua implementação. Pessoalmente, considero que este não é um problema exclusivo da Eslováquia, mas sim problema mais abrangente, à escala europeia, cuja solução é muito complexa e requer uma abordagem em parceria. A visita do Senhor Comissário Günther Verheugen às comunidades Roma, na Eslováquia, revela o empenho numa abordagem comum, que permita encontrar soluções para a questão dos Roma, uma das questões-chave, que exigirá a nossa atenção no futuro. Durante os anos como Presidente da Câmara de Kosice, situada numa região que alberga um dos maiores centros populacionais dos Roma, aprendi uma regra básica: uma assistência eficaz passa por um envolvimento activo dos próprios Roma na solução dos seus problemas, pois de outra forma os esforços serão em vão. O Projecto para a Eliminação das Diferenças relativamente à Minoria Nacional Roma, lançado por iniciativa minha, prevê a participação de representantes dos diversos grupos de etnia Roma na implementação da referida estratégia. A primeira lição a retirar é que o nível de consciência jurídica e de pensamento democrático – mesmo entre os Roma instruídos – tem sido marcado, ao longo de décadas, por uma abordagem paternalista da parte do Estado relativamente à comunidade Roma, o que leva a que os seus membros tenham dificuldades em exercer os seus poderes. Razão por que penso que esta questão ainda terá de ser abordada pelas gerações vindouras. Submeti também a minha iniciativa à apreciação dos Presidentes de outros países do Grupo de Visegrad; concordámos em adoptar um procedimento comum com o Presidente da República Checa. Concordo inteiramente com a abordagem individual e com a avaliação dos países com base nos seus méritos. Motivo por que, a nível interno, nos esforçamos para que a República Eslovaca faça parte dos primeiros países a integrar a União Europeia. Não escondemos a nossa aspiração a fazê-lo, em conjunto com os nossos vizinhos – República Checa, Húngria e Polónia -, nossos parceiros no processo de cooperação de Visegrad. Esta cooperação, que reforça as nossas boas relações de vizinhança, está a ser recebida de forma positiva, tanto internamente, como no estrangeiro. Não só reforça o clima regional de lealdade à causa europeia, como é também um importante elemento de integração. Neste contexto, por iniciativa minha e em cooperação com o Presidente da República Polaca, foram lançados, sob a égide do Presidente, vários projectos de cooperação transfronteiriça. Tendo em conta os seus resultados positivos, tenciono alargar projectos semelhantes a outras regiões transfronteiriças – com a Húngria e a República Checa. Atribuo grande significado histórico à criação e ao funcionamento do Grupo de Visegrad, cujo objectivo é encorajar uma forte coesão no âmbito de uma cooperação mutuamente benéfica, na região da Europa Central, como base para a sua integração futura nas estruturas económicas, políticas e de segurança. Estes objectivos comuns dos países V-4 contribuem para o desenvolvimento da Europa como um todo e para alargar a zona de estabilidade a todo o continente. A ideia de adesão dos países Visegrad à União Europeia, como um só grupo, tem implicações práticas na definição da fronteira do tipo Schengen, cuja extensão dependerá do mapa da União Europeia alargada. Quando se fala do futuro da União Europeia, discussão que se abriu após Nice, pessoalmente, preferiro falar do futuro próximo e do futuro distante. Não será fácil colocar tudo no mesmo cabaz e tentar resolver todas as questões que a União Europeia enfrentará até 2004. Concordo que se deve dar aos países candidatos uma oportunidade de efectivamente contribuírem para um intercâmbio de opiniões, na preparação da Conferência Intergovernamental de 2004. Pessoalmente, é-me difícil imaginar os futuros membros de uma família deixados de lado durante as discussões sobre questões importantes que a todos dizem respeito, sejam eles membros antigos, membros mais recentes ou futuros membros, em especial se se espera que estes últimos façam parte família no prazo previsto. Todos nós, tanto os actuais membros como os países candidatos à adesão, queremos uma Europa mais forte. As opiniões podem ser convergentes em muitos aspectos, mas não em todos. Assim, não estaria certo atrasar o processo de alargamento com base no que considero serem preocupações injustificadas, a saber, a ameaça de “diluição” da União Europeia ou o risco de pôr em causa a possibilidade de integração política contínua. Estou convencido de que a República Eslovaca e outros Estados candidatos estão tão preparados para uma maior integração como alguns dos actuais membros. O nosso objectivo deverá ser construir a União Europeia como uma comunidade política. Concordo com as palavras da Presidente do Parlamento Europeu, Nicole Fontaine, quando afirma que não se pode continuar a construir a União Europeia em “círculos fechados”. Numa determinada fase de desenvolvimento poderão surgir algumas questões carecem de solução, muito embora nem sempre seja possível resolver todas elas. Mas o processo tem de continuar e o sistema tem de manter-se aberto. Louise Weiss afirmou então, no seu discurso ao Parlamento Europeu, que aquele era o dia mais feliz da sua vida. Hoje, tenho a grande e extraordinária honra de intervir numa sessão plenária do Parlamento Europeu, Instituição que representa os partidos políticos mais importantes dos Estados-Membros da União Europeia. Aqui ficam os meus agradecimentos por esta oportunidade. Pela primeira vez, a língua eslovaca é falada na vossa sessão plenária! Tenho a firme convicção de que, num futuro não muito distante, será uma das línguas oficiais da União Europeia. Da mesma forma que, geograficamente, o meu país é uma parte indivisível do continente europeu, também a sua história, cultura e tradições constituem uma parte inseparável da história europeia. Encerrar o meu país atrás da Cortina de Ferro não passou de uma jogada artificial dos detentores do poder no tabuleiro de xadrez da história. Assim, é natural que associemos o futuro da Eslováquia ao da Europa, uma Europa unificada e próspera, pacífica e acolhedora: a nossa Europa comum. Uma parte importante de todo o processo de integração europeia é a construção da identidade europeia. A identidade nacional tem um papel importante na vida dos cidadãos, porque constitui para eles o meio de auto-identificação e de afinidade com um determinado grupo. Como Presidente e cidadão da República Eslovaca, não me preocupo com a perda de soberania após a adesão à União Europeia, pois numa Europa em integração, um país soberano é aquele que participa nas decisões que dizem respeito ao desenvolvimento e rumo da União Europeia. A entrada da Eslováquia na União Europeia representará efectivamente o ultimar da soberania do nosso país. O futuro da Eslováquia está numa União Europeia, que venha a ser um espaço de liberdade, segurança e justiça. Falo-vos na qualidade de um europeu que se dirige a outros europeus, enfrentando um desafio único e uma imensa responsabilidade. Façamos do ideal de valores espirituais comuns e de uma experiência histórica a realidade de uma Europa unificada e próspera, atraente para todos os cidadãos dos diversos Estados-Membros e servindo de exemplo a outras regiões e continentes. A República Eslovaca declara a sua vontade de partilhar esta responsabilidade comum. Agradeço-vos a oportunidade de me dirigir a esta assembleia. Senhores deputados, o vosso trabalho em prol da Europa decorre num período verdadeiramente crucial. O vosso mandato coincide com a tomada de decisões históricas sobre o alargamento, o qual, e esta é a minha profunda convicção, representa, na história moderna do nosso continente, o mais significativo contributo para a sua estabilidade e prosperidade. Senhores Deputados, devemo-vos respeito e gratidão pela promoção deste processo. Os cidadãos da Eslováquia jamais o esquecerão. A adesão da República Eslovaca à União Europeia é uma das prioridades-chave da nossa política externa. Contudo, vejo-a também na perspectiva mais alargada do desenvolvimento da nossa sociedade e da Europa. A caminhada da Eslováquia rumo à União Europeia representa o regresso do país à cultura e à civilização a que pertence, não só pela sua história, mas também pelo seu sistema de valores. Foi este, desde o início, tão logo se propôs vir a ser membro de pleno direito da União Europeia e da NATO, o quadro geral em que a República Eslovaca definiu as suas prioridades no domínio da política externa. Em 2000, a Eslováquia tornou-se membro da OCDE e é hoje um dos candidatos mais fortes à integração na NATO, assim que esta decida aumentar o número de membros. É para nós uma satisfação poder informar que cerca de 70% da nossa população, o que representa mais de 5 milhões de pessoas, apoiam a adesão à União Europeia. Mais significativo ainda é o facto de esta percentagem incluir os simpatizantes dos mais fortes partidos da oposição, pois também estes, actualmente na oposição, elaboram os seus programas políticos com base nas ambições de integração da República Eslovaca. A aprovação do documento de segurança estratégica, pelo nosso Parlamento Nacional, confirma que a política de segurança da Eslováquia, cujo objectivo último é a integração na NATO, através de uma participação activa na Política Europeia de Segurança e Defesa Comum, está no bom caminho. A aprovação deste documento, por maioria absoluta, no Parlamento, demonstra que a coligação governamental e a oposição comungam dos mesmos princípios estratégicos, quando está em questão a futura orientação da República Eslovaca. Contudo, como Presidente de uma jovem democracia, não posso deixar-me levar por um sentimento de euforia perante este raro consenso político. Desde que assumi as funções de Presidente, tenho tentado convencer, não apenas os dirigentes políticos, mas também todos aqueles que não são indiferentes ao futuro da Eslováquia, que o rumo deste país não pode depender de uma euforia momentânea ou das preferências políticas efémeras de quem detém o poder. Razão pela qual eu e um grupo de especialistas estamos a elaborar um documento, de médio e longo prazo, que deverá ser adoptado como estatuto constitucional pelo Conselho Nacional da República Eslovaca, com o apoio do mais amplo espectro político. Este documento – uma doutrina de Estado, se assim poderei dizer – deverá definir, em termos muito claros e ao mais alto nível legislativo, a futura orientação da Eslováquia face às estruturas europeias e transatlânticas. Dissipará certamente as dúvidas com que sou frequentemente confrontado, durante as minhas viagens ao estrangeiro, em conversas com amigos e observadores da situação na Eslováquia, que me perguntam: “que mudanças poderão ocorrer novamente na orientação da política externa da Eslováquia, após as próximas eleições?” Como já referi, regozijamo-nos com o apoio da opinião pública às ambições de integração da Eslováquia. Contudo, não podemos ignorar as preocupações e desconfianças, por parte dos cidadãos dos Estados-Membros da UE, que receiam que o alargamento da União possa vir a ter consequências indesejáveis. Entendo estas preocupações – são naturais e humanas -, mas paralelamente, tenho a impressão de que são, muitas vezes, fruto de conjecturas artificiais. Não queremos perturbar as conquistas do processo de integração ao longo das últimas décadas. É preciso que, em conjunto, nos concentremos em duas áreas. Nós – nos países candidatos à adesão – devemos preparar-nos exaustivamente para a integração e, em conjunto com os Estados-Membros, temos de dissipar as dúvidas sobre o alargamento. Temos também de trabalhar, em conjunto, para reforçar a solidariedade europeia e o sentimento de união. A Europa não é apenas um mapa. Estou convencido de que a base para a sua constante renovação reside num díalogo honesto e contínuo com os cidadãos desta Europa em unificação. A entrada de cada um dos novos países enriquecerá a casa comum, pela sua herança espiritual, cultural e histórica. Queremos contribuir para o alargamento do mercado comum, mas, simultaneamente, representar uma mais-valia para a economia e, dessa forma, ter um papel activo na construção de uma Europa mais estável e mais segura. A República Eslovaca, como sabem, não foi convidada a iniciar as negociações de adesão, em 1997, no Luxemburgo, por não preencher os critérios políticos de Copenhaga. Não foi um bom momento para Eslováquia. O Parlamento Europeu foi o primeiro a responder à nova situação na República Eslovaca, através da sua Resolução de Outubro de 1998, na qual reconheceu as mudanças no estilo de governação do país e as suas novas orientações após as eleições. Gostaria de aproveitar a oportunidade para dar a conhecer a elevada consideração em que tenho as relações entre o Parlamento Europeu e a República Eslovaca, as quais, especialmente durante os dois últimos anos, ganharam novo ímpeto. As relações entre o Parlamento Europeu e o Conselho Nacional da República Eslovaca também se intensificaram graças às actividades do Comité Parlamentar Misto, que, pessoalmente, muito prezo. A democracia parlamentar é também amplamente reforçada pelas reuniões conjuntas entre a Presidente do Parlamento Europeu e os Presidentes dos parlamentos dos países candidatos à adesão, devendo a próxima reunião realizar-se dentro de dias, em Bratislava."@pt11 "Fru talman, mina damer och herrar! Det var bara en liten stund sedan jag hedrade Louise Weiss minne. Hon var en enastående person, initiativtagare till den idé som handlar om det europeiska enandet, journalist och politiker som höll öppningstalet vid Europaparlamentets första session 1979 – tio år före järnridåns fall. Louise Weiss hade knutit starka vänskapsband med en av de mest uppmärksammade personligheterna i vår historia, en slovakisk politiker med högt anseende över hela Europa – Milan Rastislav �tefánik – politiker, diplomat, forskare och astronom, som gjorde Frankrike till sitt andra hem. Slovakien erbjöds att inleda förhandlingarna om tillträde till Europeiska unionen 1999 i Helsingfors. I dag – efter 17 månader av förhandlingar – har vi gjort stora framsteg. Jag är övertygad om att vi vid slutet av det svenska ordförandeskapet tills vidare kommer att ha avslutat förhandlingarna om fler än hälften av kapitlen. Om vi håller denna takt har vårt land möjlighet att hinna i fatt de länder som inledde förhandlingarna tidigare, och slutföra förhandlingarna om tillträde senast 2002. Vi gör ingen hemlighet av vårt hopp om att de slovakiska medborgarna också kommer att rösta i 2004 års val till Europaparlamentet. Vägen till integration är bemängd med exceptionellt livliga politiska diskussioner och, i bland, dispyter. Vi är glada att vi gjort oss av med de tidigare politiska eliternas ensidiga monolog. Vägen är inte utan hinder, men det hägrande framtida medlemskapet i Europeiska unionen mångfaldigar den i högsta grad nödvändiga energin som krävs i samband med reformeringen. Jag försäkrar er att vi inte lider brist på denna energi. År 2000 var "ekonomins" år. Vi fortsatte att genomföra de reformer som inleddes av den slovakiska regeringen efter dess tillträde 1998, i syfte att återställa stabiliteten på makroekonomisk nivå. Strukturella anpassningar innebar effektivitetsförbättringar i företagssektorn. Om jag vill se på mitt lands ekonomi ur en realistisk synvinkel, måste jag emellertid betrakta den ur ett vardagligt perspektiv, så som folk ser på den med tanke på sina egna ekonomiska möjligheter. Och jag inser här – vilket bekräftats genom mina kontakter med medborgarna i mitt land – att ekonomiska reformer kan få smärtsamma konsekvenser för de svagaste i samhället. Jag är övertygad om att den rådande – som också är den svåraste – reformfasen snart kommer att ge positiva effekter. I detta avseende anser jag att den slovakiska regeringen kan ha förlorat en del tid när den under sitt första år vid makten var alltför sysselsatt med att peka på den föregående regeringens misstag och att göra uttalanden om behovet av att eliminera konsekvenserna av dessa, i stället för att på ett omedelbart och konstruktivt sätt ta itu med alla problem, särskilt på det ekonomiska området. Det är nu för sent att säga att om regeringens styrelsesätt hade varit mer flexibelt från första början, så hade medborgarna i dag kunnat njuta frukterna av alla dessa sunda ekonomiska åtgärder. Detta är också skälet till varför jag i alla politiska eller yrkesmässiga diskussioner om ekonomiska och rättsliga reformer förespråkar dessa reformer, även om jag alltid ser på dem utifrån deras nytta för huvuddelen av våra medborgare. Detta år, 2001, är "lagstiftningens" år. I februari antog det slovakiska parlamentet den sedan länge emotsedda ändringen av författningen, som är jämförbar med författningarna i EU:s medlemsstater. Genom ändringen har man tillfört de rättsliga villkor som krävs för Slovakiens integration. Genom den ändrade texten ges uttryckligen Slovakien rätt att delegera vissa av sina befogenheter till Europeiska unionen genom eller på grundval av ett internationellt fördrag. Genom ändringen fastställs även att Europeiska unionens rättsligt bindande lagstiftning har företräde framför slovakisk lagstiftning. Man har dessutom fastställt förfarandet för införlivandet av rättsligt bindande lagstiftning i den nationella lagstiftningen i form av lagar och statliga förordningar. Andra nödvändiga steg inbegriper vidtagande av åtgärder för genomförandet av reformeringen av den offentliga förvaltningen, slutförandet av strukturreformen, stärkandet av banksektorn och skapandet av en modern statlig förvaltning. Slovakiens nationella rättssystem grundas på demokrati- och rättsstatsprinciper. Genom sin författning och de ratificerade internationella instrumenten på området för de mänskliga rättigheterna, garanterar staten utan diskriminering alla medborgares fri- och rättigheter. Arbetslöshet och den ogynnsamma ekonomiska situationen i vissa regioner i Slovakien, har emellertid skapat allvarliga problem beträffande hanteringen av situationen för den romska minoriteten. Att hitta effektiva lösningar på detta område är, enligt min mening, en av samhällets viktigaste uppgifter. Den seriösa uppmärksamhet som regeringen gett detta problem uttrycks genom regeringens strategi för hantering av frågor med anknytning till den romska nationella minoriteten och genomförandeåtgärderna i sammanhanget. Jag anser att detta inte bara är ett problem för Slovakien, utan ett bredare europeiskt problem, vars lösning är mycket komplicerad och kräver ett partnerliknande förhållningssätt. Kommissionär Günther Verheugens besök i romska bosättningar är ett exempel på den vilja som finns till ett gemensamt förhållningssätt när det gäller att ta itu med frågan, som är ett av de viktigaste områdena som kommer att kräva vår uppmärksamhet i framtiden. Under mina år som borgmästare i staden Kosice, belägen i den region som har en hög andel romsk befolkning, lärde jag mig den grundläggande regeln – en effektiv hjälp kräver att romerna själva deltar aktivt i lösningen på sina problem, annars kommer ansträngningarna att vara bortkastade. Genom projektet om eliminering av orättvisorna för den romska nationella minoriteten, som inleddes på mitt initiativ, planeras att företrädare för de olika romska grupperna skall delta i genomförandet. De första erfarenheterna man fått visar att graden av rättsligt medvetande och demokratiskt tänkande – t.o.m. bland romer med utbildning – har påverkats av årtionden av förmyndarmentalitet från statens sida gentemot romerna, vilka anser det vara svårt att bruka sina befogenheter. Detta är skälet till varför jag tror att denna fråga fortfarande kommer att vara aktuell för de generationer som kommer efter oss. Jag har också gjort presidenterna i de övriga Visegradländerna uppmärksamma på mitt initiativ; vi kom överens om att anta ett gemensamt förfarande tillsammans med Tjeckiens president. Jag instämmer helt och fullt i det individuella förhållningssättet och bedömningen av länderna från fall till fall. Detta är skälet till varför vi internt strävar efter att Slovakien skall kunna bli ett av de första länder som blir medlem av Europeiska unionen. Vi gör ingen hemlighet av våra strävanden att åstadkomma detta tillsammans med våra grannstater – Tjeckien, Ungern och Polen, våra partner i samarbetsprocessen mellan länderna i Visegrad-gruppen. Detta samarbete, som stärker våra goda förbindelser med grannstaterna, mottas positivt både hemma och utomlands. Det förstärker inte bara atmosfären av regional lojalitet mot Europa, utan är också en viktig del av integrationen. I detta sammanhang, på mitt initiativ och i samarbete med Polens president, inleddes åtskilliga gränsöverskridande samarbetsprojekt under presidentkansliets överinseende. På grund av deras positiva resultat, planerar jag att utvidga liknande projekt till att omfatta även andra gränsregioner – de som delas med Ungern och Tjeckien. Jag tillmäter stor historisk betydelse till skapandet av och verksamheten inom Visegrad-gruppen, vars syfte är att främja nära sammanhållning genom ett samarbete med ömsesidig nytta för länderna i Centraleuropa som grund för deras framtida integration i ekonomiska, politiska och säkerhetsmässiga strukturer. Dessa gemensamma mål för V-4-länderna bidrar till utvecklingen av Europa som helhet, och till en utvidgning av stabiliteten till att omfatta hela världsdelen. Tanken att ansluta Visegradländerna till Europeiska unionen som en grupp, får logiska konsekvenser för definitionen av den Schengengräns vars längd är beroende av kartan över den utvidgade Europeiska unionen. När man talar om Europeiska unionens framtid, den diskussion som inleddes till följd av toppmötet i Nice, föredrar jag personligen att tala om den närmaste framtiden och den avlägsna framtiden. Det kan inte vara lätt att blanda ihop allt och försöka att lösa alla sakfrågor som är aktuella för Europeiska unionen senast 2004. Jag stöder åsikten att kandidatländerna skall få möjlighet att på ett effektivt sätt bidra till åsiktsutbytet i samband med förberedelserna för regeringskonferensen 2004. Jag kan personligen knappast förstå hur man kan låta möjliga familjemedlemmar stå utanför en stängd dörr under diskussionerna om viktiga frågor som rör alla, äldre medlemmar, nyare medlemmar och möjliga nykomlingar, i synnerhet om de sistnämnda förväntas ingå i familjen inom det tidsperspektiv som diskuteras. Vi vill alla – både medlemmar och kandidater för medlemskap – ha ett starkare Europa. Vi kan instämma i många – men inte alla – åsikter. Det skulle sålunda inte vara lämpligt att fördröja utvidgningsprocessen på grundval av vad jag anser vara en oberättigad oro för att utvidgningen skall föra med sig ett hot om "urvattning" av Europeiska unionen, eller störa möjligheterna till en fortsatt politisk integration. Jag är övertygad om att Slovakien och andra kandidatländer inte är mindre förberedda för ytterligare integration, än vissa av de nuvarande medlemsstaterna. Vårt mål måste vara att verka för att Europeiska unionen blir en allt starkare politisk gemenskap. Jag instämmer i Nicole Fontaines, Europaparlamentets talman, ord, när hon säger att vi inte kan fortsätta att bygga Europeiska unionen i "slutna cirklar". Vid ett visst utvecklingsstadium kan åtskilliga sakfrågor aktualiseras som kräver en lösning, samtidigt som det inte alltid är möjligt att lösa samtliga av dessa. Processen måste dock fortsätta, och systemet måste förbli öppet. Louise Weiss sade i sitt tal i Europaparlamentet, att det var den lyckligaste dagen i hennes liv. I dag har jag fått den exceptionella och stora äran att hålla ett tal till er vid Europaparlamentets plenarsammanträde, där Europeiska unionens medlemsstaters viktigaste politiska partier finns företrädda, och jag vill tacka er för denna möjlighet. Detta är första gången någon har talat slovakiska vid ert plenarsammanträde. Jag är fullständigt övertygad om att – i en inte alltför avlägsen framtid – slovakiska kommer att bli ett av Europeiska unionens officiella språk. På samma sätt som mitt hemland, geografiskt sett, är en odelbar del av den europeiska kontinenten, är dess historia, kultur och traditioner en oskiljaktig del av Europas historia. Att stänga inne mitt hemland bakom järnridån, var inget annat än en konstlad åtgärd av dem som hade makten i historiens politiska spel. Det är därför naturligt att vi bör länka samman Slovakiens framtid med Europa. Ett Europa som är enat och välmående, fridfullt och attraktivt. Vårt gemensamma Europa. En viktig del i hela den europeiska integrationsprocessen är skapandet av den europeiska identiteten. Den nationella identiteten spelar en viktig roll för medborgarna, eftersom det är ett medel för deras självbild och anknytning till en viss grupp. Som president och medborgare i Slovakien, känner jag ingen oro i samband med förlusten av suveränitet efter vårt inträde i Europeiska unionen, eftersom i ett integrerande Europa är ett suveränt land ett land som deltar i de beslut som rör Europeiska unionens utveckling och inriktning. Slovakiens inträde i Europeiska unionen kommer att bli vårt lands verkliga slutförande av suveräniteten. Slovakiens framtid finns inom Europeiska unionen, som kommer att bli ett område för frihet, säkerhet och rättvisa. Jag talar till er som en europé till européer, och vi står inför en unik utmaning och ett oerhört ansvar. Låt oss förvandla ett ideal av gemensamma andliga värden och historisk erfarenhet till en verklighet som består av ett enat och blomstrande Europa, som är attraktivt för alla medborgare i alla dess länder och som tjänar som exempel för andra regioner och världsdelar. Slovakien förklarar sin villighet att ta sin del av detta gemensamma ansvar. Tack för möjligheten att hålla detta tal till er. Ni utför ert arbete för Europa under en verkligt viktig tid. Er mandatperiod sammanfaller med fattandet av historiska beslut om utvidgningen som – och detta är min fasta övertygelse – är att betrakta som det viktigaste bidraget till stabilitet och välstånd för vår världsdel under dess moderna historia. Vi är skyldiga er vår respekt och tacksamhet för att ni främjar denna process. Slovakiens medborgare kommer alltid att minnas detta. Slovakiens anslutning till Europeiska unionen är en de viktigaste frågorna när det rör våra utrikespolitiska prioriteringar. Jag ser emellertid också på anslutningen ur ett bredare perspektiv, som handlar om utvecklingen av vårt samhälle och av Europa. Slovakiens närmande till Europeiska unionen innebär att landet återvänder till den kultur och civilisation där det hör hemma, både genom sin historia och sitt värdesystem. Det var inom denna allmänna ram som Slovakien från första början, när man riktade in sig på ett fullvärdigt medlemskap i Europeiska unionen och Nato, fastställde sina utrikespolitiska prioriteringar. År 2000 vann Slovakien medlemskap i OECD, och är ett av de kandidatländer som har störst hopp om att bli medlem i Nato när alliansen beslutar sig för att utvidga. Det gläder oss att omkring 70 procent av vår befolkning på mer än fem miljoner personer stöder en anslutning till Europeiska unionen. Vad som är ännu viktigare är att detta procenttal omfattar anhängare till de starkaste oppositionspartierna, eftersom även dessa politiska partier – som för närvarande är i opposition – skapade sina politiska program på Slovakiens integrationsambitioner. Den rätta kursen för Slovakiens säkerhetspolitik, vars yttersta mål är ett medlemskap i Atlantpaktsorganisationen genom ett aktivt deltagande i den europeiska säkerhets- och försvarspolitiken, bekräftades av det säkerhetsstrategiska dokument som antogs av vår lagstiftande församling. Det faktum att detta dokument antogs med absolut majoritet i parlamentet, visar att både den styrande koalitionen och oppositionen följer samma strategiska principer när det handlar om Slovakiens framtida orientering. Som president i ett ungt, demokratiskt land får jag emellertid inte falla offer för känslan av självbelåtenhet i och med detta sällsynta politiska samförstånd. Allt sedan jag tillträdde presidentposten har jag försökt att föra ut budskapet – inte bara till de politiska ledarna, utan också till alla som inte är likgiltiga när det rör Slovakiens framtid – att landets inriktning inte får styras av tillfällig eufori eller de växlande politiska prioriteringarna hos dem som innehar makten. Detta är skälet till varför jag och en grupp sakkunniga är i färd med att utarbeta en medel- och långfristig vision, som bör antas som en konstitutionell stadga av Slovakiens nationalförsamling med bredast möjliga politiska stöd. Detta dokument – låt mig kalla det en statsdoktrin – bör på ett mycket tydligt sätt och på högsta lagstiftande nivå ange Slovakiens framtida orientering gentemot de europeiska och transatlantiska strukturerna. Detta skulle på ett övertygande sätt skingra det tvivel som jag ofta möter under besök utomlands när jag diskuterar saken med vänner till och observatörer av Slovakien, som frågar: "Vilka förändringar kan man egentligen förvänta sig i Slovakiens utrikespolitiska orientering efter nästa val?" Som jag nämnde, är vi nöjda med det folkliga stöd som de slovakiska integrationssträvandena får. Vi kan emellertid inte ignorera den oro eller misstro som finns bland medborgarna i EU:s medlemsstater, vilka fruktar att utvidgningen av unionen kan få oönskade konsekvenser. Jag kan förstå deras oro – den är naturlig och mänsklig. Samtidigt får jag intrycket att denna oro ofta frammanas på ett onaturligt sätt. Vi har ingen önskan att förvirra det som åstadkommits i samband med integrationsprocessen under de senaste årtiondena. Vi måste koncentrera oss gemensamt på två områden. Vi – i ansökarländerna – måste noggrant förbereda oss för medlemskapet och, tillsammans med EU:s medlemsstater, skall vi skingra de tvivel som finns när det rör utvidgningen. Vi måste också samarbeta för att stärka den europeiska solidariteten och känslan av samhörighet. Europa är inte bara en karta. Jag är övertygad om att grunden för världsdelens renässans är ett ständigt, ärligt samtal med medborgarna i det Europa som håller på att enas. Varje enskilt nytt lands inträde kommer att berika det gemensamma huset genom dess andliga, kulturella och historiska arv. Vi vill bidra till utvidgningen av den inre marknaden, men på samma gång vill vi vara ett bidrag till ekonomin och sålunda bidra till större stabilitet och säkerhet i hela Europa. Ni känner till att Slovakien inte erbjöds att inleda förhandlingarna om tillträde 1997 i Luxemburg, p.g.a. dess misslyckande att uppfylla Köpenhamskriterierna. Detta var ingen bra situation för Slovakien. Europaparlamentet var först med att reagera på den nya situationen i Slovakien, genom sin resolution från oktober 1998, i vilken man uppmärksammade förändringarna i samband med regeringens sätt att styra landet, och dess nya orientering efter valen. Jag vill ta tillfället i akt och betyga hur högt jag värderar förbindelserna mellan Europaparlamentet och Slovakien som, särskilt under de senaste två åren, fått ny drivande kraft. Förbindelserna mellan Europaparlamentet och Slovakiens nationalförsamling har också intensifierats tack vare verksamheten i den gemensamma parlamentariska kommittén, som jag personligen uppskattar högt. Den parlamentariska demokratin har också stärkts i hög grad genom sammanträdena mellan Europaparlamentets talman och talmännen i ansökarländernas parlament. Nästa sammanträde av denna typ kommer att hållas om några dagar i Bratislava."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos prolongados)"11 "(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements vifs et prolongés)"6 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi vivi e prolungati)"9 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Højt og vedvarende bifald)"1 "(Lebhafter und anhaltender Beifall)"7 "(Levendig en langdurig applaus)"2 "(Livliga och ihållande applåder)"13 "(Loud and sustained applause)"10,3 "(Suosionosoituksia)"5 "(Vivos y prolongados aplausos)"12 "(Voimakkaita ja jatkuvia suosionosoituksia)"5 "(ΕΝ)"8 "(Ζωηρά και παρατεταμένα χειροκροτήματα)"8 "(Χειροκροτήματα)"8 "President of the Slovak Republic"10,3 "Presidente de la República Eslovaca"12 "Président de la République slovaque"6 "Schuster,"8,10,3,12,6 "economie"2 "leader"9 "partner"9 "rom"9 "wetgeving"2 "élite"9 "� ρόεδρος της Δημοκρατίας της Σλοβακίας"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph