Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-16-Speech-3-102"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010516.4.3-102"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Le Parlement européen, dans sa résolution qu'il vient de voter sur les questions de police, de justice et de circulation des personnes, appelle une fois de plus à une "communautarisation" complète de la politique d'immigration, et de toutes celles qui lui sont liées, comme l'asile et la protection temporaire. Une fois de plus également, nous sommes obligés de redire que, si la coordination européenne est évidemment indispensable, il doit revenir à chaque peuple de prendre souverainement la décision finale déterminant qui peut demeurer sur son territoire.
Le traité d'Amsterdam avait déjà transféré ces questions dans un cadre communautaire, en les enlevant aux parlements nationaux, mais avec deux dérogations essentielles par rapport aux procédures habituelles : la Commission doit partager l'initiative des textes avec les États membres pendant une période transitoire limitativement fixée à cinq ans après l'entrée en vigueur d'Amsterdam (donc jusqu'au 1er mai 2004) ; le Conseil prend ses décisions, non pas à la majorité qualifiée, mais à l'unanimité pendant cinq ans au moins, ce qui permet de conserver provisoirement à chaque peuple un pouvoir décisif de souveraineté. Ce sont ces deux dérogations que la résolution du Parlement européen votée aujourd'hui attaque le plus vivement : elle conteste aux États membres tout droit de proposer des textes, sous prétexte qu'ils exerceraient ce pouvoir de manière désordonnée ; elle souhaite que l'on passe à la majorité qualifiée plus largement (ou totalement ? ce point n'est pas clair), vœu qui serait en grande partie exaucé par le traité de Nice s'il venait à être ratifié.
Notre position est inverse : si l'on en venait à décider à la majorité sur les questions d'immigration, le pouvoir serait enlevé aux peuples et remis à des "lobbies" incontrôlables, à moins que ce ne soit à un pays membre mieux placé que les autres dans les procédures de décision. Pour le bien de l'Europe, il convient de laisser ces pouvoirs, de proposition comme de décision, parmi les compétences souveraines de chaque nation. Il convient en particulier de rendre un pouvoir de décision direct aux parlements nationaux."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Europa-Parlamentet udtrykker i det netop vedtagne beslutningsforslag om politi, retsvæsen og fri bevægelighed for personer endnu en gang ønsket om, at indvandringspolitikken bliver et rent overstatsligt anliggende med alle dertil knyttede politikker, herunder asylpolitikken og spørgsmålet om midlertidig beskyttelse. Og endnu en gang må vi påpege, at koordinering på europæisk plan selvsagt er afgørende, men den enkelte nation bør have suveræn myndighed til at træffe den endelige afgørelse om, hvem der har ret til ophold i det pågældende land.
Med Amsterdam-traktaten blev disse spørgsmål overført til det overstatslige niveau og dermed fjernet fra de nationale parlamenter. Imidlertid indeholder Amsterdam-traktaten to afgørende undtagelser i forhold til de normale procedurer. For det første skal Kommissionen i en overgangsperiode på fem år efter Amsterdam-traktatens ikrafttræden (altså til den 1. maj 2004) dele initiativretten med medlemsstaterne. Og for det andet træffer Rådet i en periode på minimum fem år afgørelse med enstemmighed, ikke med kvalificeret flertal, hvilket midlertidigt sikrer den enkelte nation suveræn beslutningsmyndighed. Det er netop de her omtalte to undtagelser, som især anfægtes i det beslutningsforslag, Europa-Parlamentet har vedtaget i dag. Europa-Parlamentet anfægter medlemsstaternes initiativret med henvisning til, at disse kunne udnytte denne ret på uhæmmet vis. Endvidere ønskes det, at afgørelser i videre udstrækning (eller - det fremgår ikke klart af teksten - i alle tilfælde?) træffes med kvalificeret flertal. Ratificeres Nice-traktaten, vil dette ønske i vidt omfang være opfyldt.
Vi indtager den modsatte holdning. Såfremt indvandringsspørgsmål blev afgjort ved flertalsafgørelser, ville nationerne være frataget beslutningsmyndigheden, og den ville være overladt til lobbyister, som unddrager sig enhver kontrol, eller til et medlemsland, som står stærkere end de øvrige i beslutningsprocedurerne. For Europas skyld bør disse spørgsmål fortsat henhøre under den enkelte nations kompetence, hvad enten det drejer sig om initiativretten eller beslutningsmyndigheden. Det er i særdeleshed vigtigt at sikre de nationale parlamenter direkte beslutningsmyndighed."@da1
"Das Europäische Parlament plädiert in der soeben angenommenen Entschließung zu Fragen der Polizei, der Justiz und der Freizügigkeit erneut für eine vollständige „Vergemeinschaftung“ der Einwanderungspolitik und der damit verbundenen Fragen wie Asyl und vorübergehender Schutz. Wir sehen uns demzufolge ebenfalls gezwungen, erneut zu betonen, dass zwar eine europäische Koordinierung unerlässlich ist, es jedoch jedem Volk unbenommen bleiben muss, die endgültige Entscheidung darüber, wer auf seinem Hoheitsgebiet bleiben darf, souverän zu treffen.
Der Vertrag von Amsterdam hatte diese Fragen bereits in einen gemeinschaftlichen Rahmen gestellt, indem er sie den nationalen Parlamenten entzogen hat, jedoch mit zwei wesentlichen Abweichungen gegenüber den herkömmlichen Verfahren: die Kommission muss das Initiativrecht für Rechtsakte für eine Übergangszeit, die auf fünf Jahre nach dem In-Kraft-Treten des Amsterdamer Vertrags festgelegt wurde (also bis zum 1. Mai 2004) mit den Mitgliedstaaten teilen; der Rat trifft seine Entscheidungen für die Dauer von fünf Jahren nicht mit qualifizierter Mehrheit, sondern einstimmig, so dass bei jedem Volk vorübergehend eine souveräne Entscheidungsgewalt verbleibt. Diese beiden Ausnahmeregelungen attackiert die heute verabschiedete Entschließung des Europäischen Parlaments besonders heftig: sie bestreitet jedes Recht der Mitgliedstaaten, Rechtstexte vorzuschlagen, da sie diese Befugnis in unkoordinierter Weise ausüben würden; sie wünscht, dass man in höherem Maße (oder vollständig? Dieser Punkt ist nicht ganz klar.) zur qualifizierten Mehrheit übergeht, wobei dieser Wunsch durch den Vertrag von Nizza im Falle seiner Ratifizierung weitgehend erfüllt würde.
Unser Standpunkt ist genau entgegengesetzt: wenn man über Einwanderungsfragen mit Mehrheit entscheiden würde, würde die Entscheidungsbefugnis den Völkern entzogen und unkontrollierbaren „Lobbies“ übertragen, wenn nicht gar einem Mitgliedsland, das in Entscheidungsverfahren besser platziert ist als andere. Zum Wohle Europas sollte man diese Befugnisse, das Vorschlagsrecht wie die Entscheidungsgewalt, in der souveränen Zuständigkeit jeder Nation belassen. Insbesondere sollte den nationalen Parlamenten eine direkte Entscheidungsgewalt übertragen werden."@de7
"Στο ψήφισμα που ενέκρινε για τα θέματα αστυνόμευσης, δικαιοσύνης και κυκλοφορίας των προσώπων, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο καλεί για άλλη μια φορά σε πλήρη “κοινοτικοποίηση” της πολιτικής μετανάστευσης και όλων των συναφών πολιτικών, όπως το άσυλο και η προσωρινή προστασία. Και για άλλη μια φορά, είμαστε υποχρεωμένοι να επαναλάβουμε ότι, παρόλο που ο ευρωπαϊκός συντονισμός είναι απαραίτητος, η τελική απόφαση προσδιορισμού του ποιος μπορεί να διαμείνει στο έδαφος κάθε χώρας πρέπει να λαμβάνεται από κάθε λαό στο πλαίσιο της κυριαρχίας του.
Η Συνθήκη του Άμστερνταμ έχει ήδη μεταθέσει τα ζητήματα αυτά σε κοινοτικό πλαίσιο, αποσπώντας τα από τα εθνικά κοινοβούλια, αλλά με δύο ουσιώδεις παρεκκλίσεις σε σχέση με τις συνήθεις διαδικασίες: η Επιτροπή πρέπει να μοιράζεται την πρωτοβουλία υποβολής κειμένων με τα κράτη μέλη κατά τη διάρκεια μιας μεταβατικής περιόδου που καθορίζεται περιοριστικά σε πέντε έτη από την έναρξη ισχύος της Συνθήκης του Άμστερνταμ (δηλαδή μέχρι την 1η Μαΐου 2004), ενώ το Συμβούλιο δεν λαμβάνει τις σχετικές αποφάσεις με ειδική πλειοψηφία, αλλά ομοφώνως, επί πέντε τουλάχιστον έτη, πράγμα που επιτρέπει σε κάθε λαό να διατηρήσει προσωρινά μια κυρίαρχη εξουσία λήψης αποφάσεων. Το ψήφισμα του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου που εγκρίθηκε σήμερα πλήττει εντονότερα από οτιδήποτε άλλο τις δύο αυτές παρεκκλίσεις: αμφισβητεί το δικαίωμα των κρατών μελών να προτείνουν κείμενα με τον ισχυρισμό ότι το ασκούν κατά τρόπο ασυντόνιστο, εκφράζει την ευχή να περάσουμε στην αυξημένη πλειοψηφία ευρύτερα (ή πλήρως; το σημείο αυτό δεν είναι σαφές), ευχή η οποία θα εκπληρωθεί κατά μέγα μέρος από τη Συνθήκη της Νίκαιας, αν κυρωθεί.
Η θέση μας είναι η αντίστροφη: αν οι αποφάσεις για θέματα μετανάστευσης λαμβάνονται κατά πλειοψηφία, η εξουσία θα αφαιρεθεί από τους λαούς και θα δοθεί σε ανεξέλεγκτες ομάδες πίεσης, ή ακόμα και σε ένα κράτος μέλος που θα βρίσκεται σε καλύτερη θέση από τα άλλα όσον αφορά τις διαδικασίες λήψης αποφάσεων. Για το καλό της Ευρώπης, αυτές οι εξουσίες υποβολής προτάσεων και λήψης αποφάσεων πρέπει να παραμείνουν μεταξύ των κυρίαρχων αρμοδιοτήτων κάθε έθνους. Ιδιαιτέρως δε, πρέπει να δοθεί άμεση εξουσία λήψης αποφάσεων στα εθνικά κοινοβούλια."@el8
"In the resolution it has just adopted on questions relating to the police, justice and the free movement of persons, the European Parliament is once again calling for the complete ‘communitarisation’ of immigration policy and all related policies, such as asylum and temporary protection. Meanwhile we must once again repeat the point that although European coordination is obviously essential, the people of each country must have the sovereign power to make the final decision determining who may remain on its territory.
The Treaty of Amsterdam had already transferred these matters to a Community framework by taking them away from the national parliaments, but with two vital derogations from the usual procedures: the Commission must share its power of initiative to propose texts with the Member States during a transitional period fixed at not more than five years after the entry into force of Amsterdam (i.e. until 1 May 2004); the Council will take its decisions not by a qualified majority but unanimously for at least five years, which means that for the time being each country retains its sovereign decision-making power. These are the two derogations to which the European Parliament's resolution for which we voted today is most strongly opposed: it disputes that the Member States have any right to propose texts, on the pretext that they would exercise this power in an uncoordinated manner; it wishes the qualified majority system to apply more widely (or perhaps totally; this is not made quite clear), a wish that would largely be granted by the Treaty of Nice if it is ratified.
We take the opposite position: if it came to the point that immigration questions were decided by a majority, that would take the power away from the countries and put it in the hands of uncontrollable lobbies, or perhaps even to one member country that was better placed than the others in the decision-making procedures. For the good of Europe these powers, the power of proposal and of decision, should remain among the sovereign competences of each nation. In particular, direct decision-making power should be returned to the national parliaments."@en3
"(FR) El Parlamento Europeo, en su resolución que acaba de aprobar sobre cuestiones que abarcan el ámbito policial, de justicia y de circulación de las personas pide una vez más una “comunitarización” completa de la política de inmigración y de todas aquellas que se le vinculan, como el asilo y la protección temporal. Debemos a repetir, también una vez más, que si bien es evidente que la coordinación europea es indispensable, corresponde a cada pueblo tomar de manera soberana la decisión final, para determinar qué personas pueden residir en su territorio.
El Tratado de Amsterdam ya había transferido estas cuestiones a un marco comunitario, quitándoselas a los Parlamentos nacionales, pero con dos excepciones esenciales con respecto a los procedimientos habituales: la Comisión debe compartir la iniciativa de los textos con los Estados miembros durante un período transitorio limitado a cinco años después de la entrada en vigor de Amsterdam (o sea, hasta el 1 de mayo de 2004); el Consejo toma sus decisiones, no por mayoría cualificada, sino por unanimidad durante al menos cinco años, lo que permite a cada pueblo conservar provisoriamente un poder decisivo de soberanía. Son estas dos excepciones las que ataca vivamente la resolución del Parlamento Europeo aprobada hoy: cuestiona a los Estados miembros el derecho de proponer textos, con el pretexto de que ejercerían este poder de manera desordenada; la resolución desea que se pase de una manera más amplia (¿o totalmente?, este punto no está claro) a la mayoría cualificada, deseo que, en gran parte, el Tratado de Niza permitiría realizar, si éste se llegara a ratificar.
Nuestra posición es la contraria: si se llegara a decidir por mayoría sobre las cuestiones de inmigración, se quitaría el poder a los pueblos y se entregaría a grupos de presión imposibles de controlar, a menos que fuese a un país miembro mejor situado que los demás en los procedimientos de decisión. Para el bien de Europa, conviene que estos poderes, tanto de propuesta como de decisión, sigan formando parte de las competencias soberanas de cada nación. Conviene, en particular, restituir un poder de decisión directo a los Parlamentos nacionales."@es12
".
Euroopan parlamentti kehottaa hetki sitten hyväksymässään, poliisiyhteistyötä, oikeutta ja henkilöiden vapaata liikkumista koskevassa päätöslauselmassaan jälleen kerran maahanmuuttopolitiikan ja kaikkien siihen liittyvien politiikkojen, kuten turvapaikkaa ja väliaikaista suojelua koskevien politiikkojen täydelliseen "yhteisöllistämiseen". Ja jälleen kerran meidän on sanottava, että vaikka eurooppalainen yhteensovittaminen onkin välttämätöntä, jokaisen valtion on itse tehtävä itsenäinen ja lopullinen päätös siitä, kuka voi jäädä asumaan sen alueelle.
Nämä kysymykset siirrettiin jäsenvaltioiden parlamenteilta yhteisötasolle jo Amsterdamin sopimuksella kuitenkin siten, että tavanmukaisiin menetelmiin sovelletaan kahta peruspoikkeusta: komission on tehtävä tekstialoitteet yhdessä jäsenvaltioiden kanssa siirtymäkaudella, jonka kesto on rajoitettu viiteen vuoteen Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen (eli 1. toukokuuta 2004); neuvoston on tehtävä päätöksensä määräenemmistön sijasta yksimielisesti vähintään viiden vuoden ajan, joten jokainen valtio voi säilyttää väliaikaisesti itsenäisen päätösvallan. Tänään hyväksytyssä Euroopan parlamentin päätöslauselmassa hyökätään voimakkaasti juuri näitä kahta poikkeusta vastaan: päätöslauselmassa kiistetään jäsenvaltioiden kaikkinainen oikeus esittää tekstejä sillä verukkeella, että jäsenvaltiot käyttäisivät tätä valtaa hallitsemattomasti; päätöslauselmassa toivotaan määräenemmistöön siirtymistä entistä laajemmin (vai kokonaan, tämä kohta on epäselvä), ja suurin osa tästä toiveesta toteutuukin, jos Nizzan sopimus ratifioidaan.
Meillä on päinvastainen kanta: jos maahanmuuttokysymyksistä päätettäisiin määräenemmistöllä, valtiot menettäisivät päätösvaltansa, joka siirtyisi edunvalvontaa harjoittaville ryhmille, joita on mahdotonta valvoa, ellei kyse sitten ole jäsenvaltiosta, jolla on muita jäsenvaltioita enemmän päätösvaltaa. Niin esitysten tekemistä kuin päättämistäkin koskevat valtuudet on Euroopan parasta ajatellen syytä jättää jokaisen kansakunnan riippumattoman harkintavallan piiriin. Erityisesti on syytä myöntää suora päätösvalta jäsenvaltioiden parlamenteille."@fi5
".
Nella risoluzione che abbiamo appena votato sulle questioni di polizia, di giustizia e di circolazione delle persone, il Parlamento europeo invoca ancora una volta una completa "comunitarizzazione" della politica sull'immigrazione e di tutti gli ambiti ad essa collegati, quali l'asilo e la protezione temporanea. Ancora una volta ci vediamo costretti a ripetere che, se il coordinamento europeo è senz'altro indispensabile, spetta ad ogni popolo, grazie alla propria sovranità, prendere la decisione finale per stabilire chi può risiedere nel suo territorio.
Il Trattato di Amsterdam aveva già trasferito tali questioni in un quadro comunitario, togliendole ai parlamenti nazionali, ma con due deroghe essenziali rispetto alle procedure abituali: la Commissione deve condividere l'iniziativa dei testi con gli Stati membri durante un periodo transitorio fissato, in modo limitativo, in cinque anni dall'entrata in vigore del Trattato di Amsterdam (quindi fino al 1° maggio 2004); il Consiglio prende le proprie decisioni, non a maggioranza qualificata, ma all'unanimità per almeno cinque anni, onde permettere ad ogni popolo di conservare provvisoriamente il proprio potere sovrano preminente. Sono queste le due deroghe che con la risoluzione del Parlamento europeo votata oggi vengono intaccate in modo più deciso: essa contesta agli Stati membri ogni diritto di proporre testi, con il pretesto che eserciterebbero tale potere in maniera disordinata; auspica che si passi più ampiamente (o totalmente? questo punto non è chiaro) alla maggioranza qualificata, desiderio che sarebbe in gran parte esaudito dal Trattato di Nizza, nel caso fosse ratificato.
La nostra posizione è opposta: se si arrivasse a decidere a maggioranza sulle questioni dell'immigrazione, il potere sarebbe tolto ai popoli e affidato a "
" incontrollabili, oppure a un paese membro con maggior peso di altri nelle procedure di decisione. Per il bene dell'Europa, si devono lasciare questi poteri, propositivi nonché decisionali, tra le competenze sovrane di ogni paese. E' necessario, in particolare, restituire un potere decisionale diretto ai parlamenti nazionali."@it9
"In the resolution it has just adopted on questions relating to the police, justice and the free movement of persons, the European Parliament is once again calling for the complete ‘communitarisation’ of immigration policy and all related policies, such as asylum and temporary protection. Meanwhile we must once again repeat the point that although European coordination is obviously essential, the people of each country must have the sovereign power to make the final decision determining who may remain on its territory.
The Treaty of Amsterdam had already transferred these matters to a Community framework by taking them away from the national parliaments, but with two vital derogations from the usual procedures: the Commission must share its power of initiative to propose texts with the Member States during a transitional period fixed at not more than five years after the entry into force of Amsterdam (i.e. until 1 May 2004); the Council will take its decisions not by a qualified majority but unanimously for at least five years, which means that for the time being each country retains its sovereign decision-making power. These are the two derogations to which the European Parliament's resolution for which we voted today is most strongly opposed: it disputes that the Member States have any right to propose texts, on the pretext that they would exercise this power in an uncoordinated manner; it wishes the qualified majority system to apply more widely (or perhaps totally; this is not made quite clear), a wish that would largely be granted by the Treaty of Nice if it is ratified.
We take the opposite position: if it came to the point that immigration questions were decided by a majority, that would take the power away from the countries and put it in the hands of uncontrollable lobbies, or perhaps even to one member country that was better placed than the others in the decision-making procedures. For the good of Europe these powers, the power of proposal and of decision, should remain among the sovereign competences of each nation. In particular, direct decision-making power should be returned to the national parliaments."@lv10
"De resolutie over kwesties in verband met politie, justitie en personenverkeer die het Europees Parlement zojuist heeft aangenomen, bevat een zoveelste oproep tot complete "communautarisering" van het immigratiebeleid en van alle beleidsvormen die daarmee verband houden, zoals asiel en tijdelijke bescherming. En voor de zoveelste keer moeten we zeggen dat, ofschoon coördinatie op Europees niveau onontbeerlijk is, het ieder volk dient vrij te staan om soeverein te beslissen over de vraag wie op zijn grondgebied mag verblijven.
Het Verdrag van Amsterdam had deze vraagstukken reeds onttrokken aan de nationale parlementen en overgebracht naar een communautair kader. Het voorziet echter in twee fundamentele afwijkingen ten aanzien van de gebruikelijke procedures: de Commissie moet het initiatiefrecht delen met de lidstaten tijdens een overgangsperiode die beperkt is tot vijf jaar na inwerkingtreding van het Verdrag van Amsterdam (dus tot 1 mei 2004), en de Raad neemt gedurende minstens vijf jaar beslissingen met eenparigheid van stemmen, niet met gekwalificeerde meerderheid, waardoor ieder volk voorlopig het recht behoudt om soeverein te beslissen. Deze twee afwijkingen worden fel onder vuur genomen in de resolutie die het Europees Parlement vandaag heeft aangenomen: de lidstaten wordt ieder recht ontzegd om voorstellen te doen, onder het voorwendsel dat ze die bevoegdheid op een ongecoördineerde manier zouden uitoefenen; voorts wordt de wens geuit de gekwalificeerde meerderheid uit te breiden (of overal toe te passen - dit punt is niet duidelijk), een wens die grotendeels zou worden ingewilligd door het Verdrag van Nice als dat zou worden geratificeerd.
Ons standpunt staat daar lijnrecht tegenover: als men bij meerderheid zou beslissen over immigratievraagstukken, zou de macht worden onttrokken aan de volkeren en worden overgedragen aan oncontroleerbare "lobby's" of zelfs aan een lidstaat die in de besluitvormingsprocedures een betere positie inneemt dan de andere lidstaten. In het belang van Europa moeten zowel het recht van initiatief als de besluitvorming op dit terrein blijven behoren tot de soevereine bevoegdheden van iedere natie. Het is met name wenselijk om een directe beslissingsbevoegdheid toe te kennen aan de nationale parlementen."@nl2
"O Parlamento Europeu, na resolução que acaba de aprovar sobre as questões policiais, de justiça e de circulação de pessoas, exorta uma vez mais a uma "comunitarização" completa da política de imigração e de todas as políticas conexas, tais como as relativas ao asilo e à protecção temporária. Uma vez mais, também, vemo-nos obrigados a reafirmar que, se a coordenação europeia é obviamente indispensável, deverá caber a cada um dos povos a decisão soberana final, que determinará quem pode ou não permanecer no seu território.
O Tratado de Amesterdão já tinha transferido estas questões para o quadro comunitário, retirando-as aos parlamentos nacionais, porém com duas derrogações essenciais relativamente aos procedimentos habituais: a Comissão deve partilhar a iniciativa dos textos com os Estados-Membros durante um período transitório, fixado de forma limitativa, a cinco anos após a entrada em vigor do referido Tratado (por conseguinte, até 1 de Maio de 2004); e o Conselho toma as suas decisões, não por maioria qualificada, mas por unanimidade, durante pelo menos cinco anos, o que permite a cada povo conservar provisoriamente um poder decisivo de soberania. São estas as duas derrogações que a resolução do Parlamento Europeu hoje aprovada ataca de forma mais veemente: esta contesta qualquer direito dos Estados-Membros a proporem textos, a pretexto de que exerceriam esse direito de forma desordenada; defende que se passe, de forma mais alargada (ou total? Este aspecto não está claro) para a votação por maioria qualificada, aspiração que seria, em grande parte, aceite pelo Tratado de Nice, caso venha a ser ratificado.
A nossa posição é inversa: se se viessem a decidir por maioria as questões da imigração, o poder seria retirado aos povos e entregue a
incontroláveis, a menos que seja a um Estado-Membro mais bem colocado do que os demais em matéria de processos decisórios. Para bem da Europa, é conveniente deixar estes poderes, de proposta como de decisão, entre as competências soberanas de cada nação. Convém, em particular, devolver um poder de decisão directo aos parlamentos nacionais."@pt11
"I den resolution som Europaparlamentet just har röstat igenom om frågor som rör polisväsende, rättsväsende och personers rörlighet vädjar man än en gång om att helt och hållet flytta över invandringspolitiken till gemenskapens behörighetsområde, samt alla därtill relaterade områden, såsom asyl och tillfälligt skydd. Än en gång tvingas vi således att upprepa att en europeisk samordning visserligen är nödvändig, men att det är varje enskilt folks sak att självständigt fatta det slutliga beslutet om vem som får stanna kvar på dess territorium.
Med Amsterdamfördraget har vi redan överfört den här typen av frågor till gemenskapens område, genom att förflytta dem från de nationella parlamenten, men med två viktiga undantag i förhållande till de sedvanliga förfarandena: kommissionen måste dela initiativrätten med medlemsstaterna under en övergångsperiod som fastställts till fem år efter Amsterdamfördragets ikraftträdande (fram till den 1 maj 2004). Under åtminstone fem år fattar rådet dessutom inte sina beslut med kvalificerad majoritet, utan enhälligt, vilket gör att varje folk tillfälligt behåller en suverän beslutsmakt. Det är dessa två undantag som angrips häftigt i den resolution som Europaparlamentet röstat igenom i dag: här förnekar man medlemsstaterna all rätt att lägga fram förslag, under förevändning att de skulle utöva denna befogenhet på ett icke-samordnat sätt, och man önskar en övergång till kvalificerad majoritet på fler områden (eller alla områden? denna punkt är inte helt klar), en önskan som till stor del uppfylls av Nicefördraget om det ratificeras.
Vår ståndpunkt är den motsatta: om man fattade majoritetsbeslut i frågor om invandring skulle makten fråntas folken och överlåtas till okontrollerbara "lobbygrupper", om inte till en medlemsstat med en bättre ställning i beslutsprocessen än de andra. För Europas väl är det lämpligt att låta dessa befogenheter, förslags- och beslutsrätten, bli en suverän behörighet för varje nation. Det finns särskilt anledning att ge de nationella parlamenten en direkt beslutsmakt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
""lobbies""11
"Berthu (NI ),"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples