Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-16-Speech-3-049"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-05-16"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Tillståndet för den transatlantiska dialogen4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010516.3.3-049"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-05-16-Speech-3-0504
lpv:speaker	lp:Patten4
lpv:spoken text	". – Mr President, I am pleased to have this opportunity to discuss transatlantic relations with the European Parliament. There is a lot of talk about EU-US cooperation. There are quite a few critical voices in that chorus and we read frequently about this or that cloud casting a shadow across the relationship. But in all this, I would argue, we fail to recognise the unique nature and the unique strength of the transatlantic bond, so this is an excellent opportunity to put the record straight. The architecture is described in terms of strategic themes forming the core of the transatlantic agenda. It is a big core, because the relationship is so very wide-ranging. We identified eight such strategic themes, ranging from the emerging international security challenges, globalisation and the multilateral trading system, through energy issues and consumer protection, to the digital economy and the fight against crime. These strategic themes should not be seen as a selection of priorities, but rather as overarching principles which will remain valid over several years and provide a framework for specific issues and priorities to be tackled over a shorter time period. The plumbing part of the communication looks at the so-called NTA structures and the multitude of meetings which take place within them at political and official level. Our message is simple: fewer meetings, more substance and more political leadership. The first two are related to the latter, but we want political leaders on both sides of the Atlantic to set the priorities and challenges their respective administrations should meet and to set deadlines for meeting those challenges as well. This will only happen if there is real business to be done and that will only be the case if we make the meetings more focussed. It is an ambitious goal. The new transatlantic agenda process is like a supertanker, or maybe it is better to call it a mixed-bulk carrier. It can carry a large and varied cargo all at once. We need to ensure its design is streamlined, simple and robust to ensure smooth passage and minimum maintenance. As the honourable Members can tell, I have been thinking much about the Korean shipbuilding industry recently and its impact on global trade. At the helm you should not spin the wheel widely from side-to-side, but adjust the course with small, but well-measured turns. Let me end where I started. The transatlantic link in my view is our most important relationship. It is important for the European Union and for the United States and indeed for the world. Of course, we will not always agree on everything. I am not thinking just of trade issues, which should always be put in the wider perspective of the colossal trade flows, more than a USD 1 billion a day, which benefit both our regions, but also of more fundamental issues like environmental protection, on which the minister spoke, and capital punishment. There are no easy answers, no magic wands to make our differences disappear. However, on the larger range of issues, where the United States and the European Union work together, we do set between us the international agenda. By working together across the Atlantic we can advance our interests, those of our countries and their citizens, and contribute to global security more generally. This debate also gives me an opportunity to set out in a few words why the Commission recently presented a communication on reinforcing the transatlantic relationship and how we would hope to see that initiative followed up in Parliament and the Council. The 1995 new transatlantic agenda shifted the focus of our relationship from one of consultation to joint action. Since then EU-US cooperation has broadened enormously and now embraces virtually every area of EU activity, and rightly so. We share so much with the US in terms of vision, history and values. With no one else do we have such a wide range of common interests and such a strong economic base to build on. We do not, as I shall go on to say, agree about everything, but the fact that we agree about so much means that there is always a distorting focus on the minority of issues where we do not see eye to eye. I do not want to launch here into an inventory of EU-US cooperation. My point here is different. It is that we have an interest in virtually every area of activity of the Union to establish close and cooperative relations with the United States. I have no sympathy for anti-Americanism or anti-anyone-else-ism for that matter. I feel under no compunction to define my Europeanness in terms of my attitude to the United States of America. That sort of attitude betrays a terrible lack of self-confidence in what it means to be a European. In my specific area of responsibility, the added value and positive results are obvious in our close partnership with the Balkans. The Minister also spoke, quite rightly, of the Middle East and Korea, and we could have continued like that and mentioned many other parts of the world. The European Union and the US are also principal partners in addressing the new cross-cutting issues on the international agenda. Communicable diseases, organised crime, drug and people trafficking, money laundering: all these manifestations of the dark side of globalisation require our concerted action and they get our joint attention. Access to medicines, for example, has been lifted to the top of the agenda in EU-US relations as well as in multilateral fora. That brings me to another important point about the transatlantic partnership. It would be sad, serious and a terrible irony if the emergence of Europe as a global actor in a multilateral world coincided with the turning of some American minds towards unilateralism. I hope that will not happen. It would be the reversal of the trends of the last 50 years. I had been greatly encouraged by the new Administration's commitment to maintaining America's vital role in world affairs. President Bush chose to emphasise the point in his inaugural speech, when he said, and I quote "America remains engaged in the world by history and by choice". Obviously these hopes were somewhat deflated, as the Minister said, by the subsequent statement indicating that the Administration has no interest in implementing the Kyoto Protocol. This rightly met with dismay in Europe and elsewhere, including in parts of the United States, but clearly we must not let disappointment turn into fruitless confrontation. It is vital that we persuade the United States to embrace and maintain its multilateral commitments and we in the European Union can best help to do this, not by finger wagging and moralising, but by facing up to our own responsibilities and following through our own commitments with our financial assistance and other policy instruments. When the United States and the European Union work together, we set the international agenda. If we are divided, the opportunity for international progress is often lost. I will be brief because I know there are some time constraints, but one could, of course, speak at length about security and defence cooperation as an important element of our partnership. The time has come for Europe to shoulder its fair share of the security burden. That is all we are seeking to do, to respond to American concerns that we have not been pulling our weight. As the Secretary-General of NATO, Lord Robertson, put it very succinctly last year, this is not about Europe going it alone, but about Europe doing more. A properly resourced and effective ESDP will allow the European Union to make a much larger contribution to transatlantic security. My main concern in this area is that we might fail to deliver, not that European success in delivering would antagonise the United States. Let me go back for a moment to the communication on reinforcing the transatlantic relationship, which we tabled before Easter. In many ways the method of working together which we devised in 1995 was ahead of its time, but we are not resting on our laurels and would certainly be discouraged from doing so by those who have added such an important parliamentary dimension to our relationship. It would be fair to say that over the years the machinery of cooperation has grown rather more complex than we intended. So we need to look over the structures and processes of cooperation, the architecture if you like, and the plumbing of our relations, in order to ensure that the whole machinery is geared as much as possible to action and the delivery of results."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg er glad for at få denne lejlighed til at diskutere transatlantiske forhold med Europa-Parlamentet. Der tales meget om samarbejdet mellem EU og USA. Der findes ganske mange kritiske røster i koret, og vi kan ofte læse om den ene eller den anden sky, der kaster en skygge over forholdet. Men midt i alt dette vil jeg hævde, at vi glemmer at anerkende det transatlantiske bånds enestående natur og styrke, så det her er en udmærket mulighed for at få bragt denne misforståelse ud af verden. Arkitekturen er beskrevet i strategiske temaer, der udgør det centrale element i den transatlantiske dagsorden. Det er et stort element, fordi forholdet er så omfattende. Vi fandt frem til otte sådanne strategiske temaer, der spænder fra de nye internationale sikkerhedsmæssige udfordringer, globaliseringen og det multilaterale handelssystem over energispørgsmål og forbrugerbeskyttelse til den digitale økonomi og bekæmpelse af kriminalitet. Disse strategiske temaer skal ikke ses som et udvalg af prioriteringer, men snarere som overordnede principper, der vil have gyldighed i flere år og skabe rammerne for specifikke emner og prioriteringer, der skal løses inden for en kort tidshorisont. Meddelelsens sanitære indretning ser på de såkaldte NTA-strukturer og de mange møder, der finder sted på både politisk og officielt plan. Vores budskab er enkelt: færre møder, mere substans og mere politisk lederskab. De første to punkter er beslægtet med det tredje, men vi vil gerne have politiske ledere på begge sider af Atlanten til at opstille de prioriteringer og udfordringer, som deres regeringer skal leve op til inden for en fastsat tidsfrist. Det vil kun ske, hvis der er reelle opgaver, der skal løses, og det bliver kun tilfældet, hvis vi gør møderne mere fokuserede. Det er et ambitiøst mål. Den nye transatlantiske dagsorden er ligesom en supertanker, eller måske skulle man snarere kalde det et skib, der sejler med blandet gods. Det kan sejle med en stor og forskelligartet last. Vi skal sørge for, at det har et strømlinet, enkelt og solidt design for at sikre gnidningsfri passage og minimal vedligeholdelse. Som parlamentsmedlemmerne kan regne ud, har jeg på det seneste tænkt meget på den koreanske skibsbygningsindustri og dens indflydelse på den globale handel. Når man står ved roret, skal man ikke dreje det vildt fra side til side, men blot justere kursen med små velafvejede drejninger. Jeg vil derfor slutte, hvor jeg begyndte. Efter min mening er den transatlantiske forbindelse vores vigtigste forhold. Den er vigtig for både EU og USA samt for resten af verden. Selvfølgelig kan vi ikke altid være enige om alting. Jeg tænker ikke blot på handelsspørgsmål, der altid skal sættes i perspektiv af de enorme handelsstrømme - mere end 1 milliard amerikanske dollars om dagen - der er til gavn for begge regioner, men også på mere grundlæggende spørgsmål såsom miljøbeskyttelse, som ministeren nævnte, og dødsstraf. Der findes ingen lette svar eller tryllestave, der med et slag kan fjerne vores forskelligheder. I de mange spørgsmål, hvor USA og EU samarbejder, sætter vi også den internationale dagsorden. Ved at samarbejde på tværs af Atlanten kan vi fremme vores og borgernes interesser og bidrage til den globale sikkerhed i almindelighed. Denne forhandling giver mig også mulighed for kort at forklare, hvorfor Kommissionen for nylig præsenterede en meddelelse om styrkelse af det transatlantiske forhold, og hvordan vi håber, at Parlamentet og Rådet vil følge op på dette initiativ. Med den nye transatlantiske dagsorden fra 1995 skiftede vores forhold fokus fra samråd til en fælles indsats. Siden da har samarbejdet mellem EU og USA gennemgået en enorm udvikling, således at det i dag praktisk taget omfatter alle EU's aktivitetsområder, og det med rette. Vi har utroligt meget til fælles med USA i form af visioner, historie og værdier. Der findes ingen anden nation, med hvilken vi har så stort et interessefællesskab og så stort et økonomisk fundament at bygge på. Som jeg senere vil komme ind på, er vi ikke enige om alt, men det faktum, at vi er enige om mange ting, betyder, at der altid vil være uforholdsmæssig meget fokus på det fåtal af spørgsmål, hvor vi ikke har samme syn på tingene. Jeg ønsker ikke her at kortlægge samarbejdet mellem EU og USA. Min pointe er, at vi inden for næsten alle Unionens aktivitetsområder har en interesse i at skabe et tæt forhold og et tæt samarbejde med USA. Jeg nærer ingen sympati for anti-amerikanisme eller anti-nogen som helst anden for den sags skyld. Jeg føler mig ikke kaldet til at definere mit europæiske tilhørsforhold i forhold til min holdning til USA. En sådan holdning afslører en eklatant mangel på selvtillid til det at være europæer. Inden for mit særlige ansvarsområde ses merværdien og de positive resultater tydeligt i vores tætte partnerskab med Balkanlandene. Ministeren talte også med rette om Mellemøsten og Korea, og vi kunne have fortsat og nævnt mange andre dele af verden. EU og USA er også førstekræfterne i bestræbelserne på at løse de nye grænseoverskridende punkter på den internationale dagsorden: smitsomme sygdomme, organiseret kriminalitet, narkotika og menneskesmugling samt hvidvaskning af penge. Alle disse manifestationer af globaliseringens mørke side kræver en samordnet aktion, og de får vores fælles bevågenhed. Adgang til lægemidler er f.eks. kommet øverst på dagsordenen i forholdet mellem EU og USA såvel som i multilaterale fora. Det fører mig videre til endnu et vigtigt punkt vedrørende det transatlantiske partnerskab. Det ville være trist, alvorligt og en skæbnens ironi, hvis Europas indtræden som en global aktør i en multilateral verden var sammenfaldende med, at nogle amerikanske sjæle vender sig mod ensidighed. Jeg håber ikke, at det sker. Det vil være et omslag i de seneste 50 års tendenser. Jeg blev meget opmuntret over den nye regerings ønske om at bevare USA's førende rolle i internationale anliggender. Præsident Bush valgte at understrege dette punkt i sin åbningstale, da han sagde, at "USA er fortsat engageret i verden af historiske årsager og efter eget ønske". Som ministeren sagde, blev luften taget noget ud af forhåbningerne med den efterfølgende erklæring om, at Bushs regering ikke har nogen interesse i at gennemføre Kyoto-protokollen. Det blev med rette mødt med forfærdelse i Europa og andre steder, herunder i dele af USA, men der er ingen grund til, at vi lader vores skuffelse udvikle sig til nyttesløs konfrontation. Det er afgørende vigtigt, at vi overtaler USA til at leve op til landets multilaterale forpligtelser, og det gør vi ikke bedst ved at pege fingre og moralisere, men derimod ved at leve op til vores eget ansvar og føre vores egne forpligtelser ud i livet gennem økonomisk bistand og andre politiske instrumenter. Når USA og EU samarbejder, sætter vi den internationale dagsorden. Hvis vi er uenige, mister vi ofte muligheden for at skabe internationale fremskridt. Jeg vil fatte mig i korthed, da jeg ved, at der er visse tidsmæssige begrænsninger. Men man kunne selvfølgelig tale længe om sikkerheds- og forsvarssamarbejdet som et vigtigt element i vores partnerskab. Tiden er inde til, at Europa løfter sin del af den sikkerhedsmæssige byrde. Vi forsøger blot at reagere på amerikanske bekymringer over, at vi ikke har trukket vores del af læsset. Som NATO's generalsekretær lord Robertson meget rammende udtrykte det i fjor, handler det ikke om, at Europa skal trække læsset alene, men om at Europa skal yde en større indsats. En velfinansieret og effektiv udviklingsplan for EU's område vil sætte EU i stand til at yde et langt større bidrag til den transatlantiske sikkerhed. Jeg er primært bange for, at vi ikke er i stand til at levere varen, ikke for at en europæisk succes vil fornærme USA. Jeg vil et kort øjeblik vende tilbage til meddelelsen om en styrkelse af det transatlantiske forhold, som vi præsenterede inden påske. På mange måder var den samarbejdsform, vi udtænkte i 1995, forud for sin tid, men vi hviler ikke på laurbærrene og vil heller ikke blive tilskyndet hertil af dem, der har føjet denne vigtige parlamentariske dimension til vores forhold. Det er rimeligt at sige, at samarbejdsmaskineriet i årenes løb er blevet noget mere kompliceret, end det oprindeligt var hensigten. Der er derfor behov for en gennemgang af samarbejdsstrukturerne og -processerne - arkitekturen, om De vil - samt af forholdenes sanitære indretning for at sikre, at hele maskineriet er bedst muligt gearet til at handle og skabe resultater."@da1 ". Herr Präsident, ich freue mich über diese Gelegenheit, die transatlantischen Beziehungen mit dem Europäischen Parlament zu erörtern. Über die Kooperation zwischen der EU und den USA wird viel gesprochen. Es gibt zahlreiche kritische Stimmen, und wir lesen häufig über die Probleme oder die dunklen Wolken, welche die transatlantischen Beziehungen überschatten. Ich glaube jedoch, dass wir dabei die einzigartige Natur und Stärke der transatlantischen Bande übersehen, und deshalb ist dies heute eine ausgezeichnete Gelegenheit, die Dinge gerade zu rücken. Zur Architektur zählen strategische Themen, die den Kern der transatlantischen Agenda bilden. Dieser Kern ist umfangreich, weil unsere Zusammenarbeit so viele verschiedene Bereiche umfasst. Wir haben acht strategische Themen definiert, die von neuen internationalen Sicherheitsthemen, der Globalisierung und dem multilateralen Handelssystem über Energiefragen und den Verbraucherschutz bis hin zur digitalen Wirtschaft und zur Verbrechensbekämpfung reichen. Diese strategischen Themen sollten nicht als Auswahl von Prioritäten angesehen werden, sondern als übergreifende Grundsätze, die über Jahre hinweg gültig sein werden und einen Rahmen für spezifische Fragen und Schwerpunkte bilden, die kurzfristiger behandelt werden müssen. Der Teil der Mitteilung, in dem es um das Innenleben unserer Beziehungen geht, befasst sich mit den so genannten Strukturen der Neuen Transatlantischen Agenda und der Vielzahl der Sitzungen, die innerhalb dieser Strukturen auf politischer und offizieller Ebene stattfinden. Unsere Botschaft ist einfach: weniger Sitzungen, mehr Inhalt und mehr politische Führung Die ersten beiden Punkte hängen mit dem letzten Punkt zusammen, aber wir möchten, dass die Politiker auf beiden Seiten des Atlantik die Arbeitsschwerpunkte und ­themen für ihre Regierungen festlegen und einen zeitlichen Rahmen für die Erreichung der gesteckten Ziele vorgeben. Dies kann nur erreicht werden, wenn es um konkrete Themen geht, und das wird nur möglich sein, wenn wir uns in unseren Sitzungen stärker auf das Wesentliche konzentrieren. Das ist ein ehrgeiziges Ziel. Ich möchte den Prozess der Neuen Transatlantischen Agenda mit einem Supertanker oder besser mit einem Frachtschiff mit gemischter Ladung vergleichen. Ein solches Schiff kann große Mengen verschiedenster Güter gleichzeitig befördern. Wir müssen nun dafür sorgen, dass dieser Frachter stromlinienförmig, einfach und robust konstruiert ist, damit er im Wasser keinen großen Widerstand erzeugt und wenig Wartungsaufwand erfordert. Sie sehen, meine Damen und Herren, dass ich mich in letzter Zeit intensiv mit der koreanischen Schiffbauindustrie und deren Einfluss auf den Welthandel befasst habe. Als Steuermann sollte man das Steuerrad nicht zu stark bewegen und den Kurs nur mit kleinen, jedoch gezielten Drehbewegungen verändern. Lassen Sie mich zu meinem Ausgangspunkt zurückkehren. Ich halte die transatlantische Verbindung für unsere wichtigste Beziehung. Sie ist wichtig für die Europäische Union, sie ist wichtig für die Vereinigten Staaten und sie ist wichtig für die ganze Welt. Natürlich werden wir nicht immer in jedem Punkt einer Meinung sein. Ich denke dabei nicht nur an Handelsfragen, die immer vor dem Hintergrund der gigantischen Handelsströme in einer Größenordnung von 1 Milliarde USD täglich betrachtet werden sollten und die beiden Partnern zugute kommen, sondern auch an grundlegendere Themen wie den Umweltschutz, zu dem die Ministerin bereits Stellung genommen hat, und die Todesstrafe. Es gibt keine einfachen Antworten, und wir können unsere unterschiedlichen Auffassungen nicht einfach wie durch Zauberei verschwinden lassen. In den meisten Bereichen, in denen die USA und die Europäische Union zusammenarbeiten, geben wir jedoch die internationale Agenda vor. Mit der transatlantischen Zusammenarbeit können wir unsere Interessen, die Interessen unserer Länder und ihrer Bürger, vorantreiben und einen Beitrag zur allgemeinen weltweiten Sicherheit leisten. In dieser Aussprache kann ich darüber hinaus kurz erläutern, weshalb die Kommission kürzlich eine Mitteilung über die Stärkung des transatlantischen Verhältnisses vorgelegt hat und welche Unterstützung dieser Initiative wir uns vom Parlament und vom Rat erhoffen. In der neuen transatlantischen Agenda von 1995 wurde der Schwerpunkt unserer Beziehungen, der bis dahin auf der Konsultation lag, auf die Durchführung gemeinsamer Maßnahmen verlagert. Seitdem wurde die Zusammenarbeit zwischen der EU und den USA enorm ausgeweitet und umfasst nun praktisch alle Bereiche der EU-Aktivitäten, und das ist auch gut so. Wir haben so viele Gemeinsamkeiten mit den USA was unsere Visionen, unsere Geschichte und unsere Werte betrifft. Mit keinem anderen Partner haben wir so vielfältige gemeinsame Interessen und ein so starkes wirtschaftliches Fundament, auf dem wir aufbauen können. Ich möchte nicht verschweigen, dass wir nicht immer einer Meinung sind, aber obwohl wir in so vielen Dinge übereinstimmen, richtet sich die Aufmerksamkeit stets auf die wenigen Punkte, in denen Uneinigkeit herrscht. Ich möchte hier keine Bestandsaufnahme der Zusammenarbeit zwischen der EU und den USA vornehmen. Ich möchte etwas anderes deutlich machen. Wir haben in praktisch jedem Bereich der Union ein Interesse daran, enge und kooperative Beziehungen mit den Vereinigten Staaten zu unterhalten. Ich habe keinerlei Verständnis für Antiamerikanismus oder sonstige ­ismen, um das einmal klar zu sagen. Ich habe keine Schuldgefühle, wenn ich mein Europäertum nicht darüber definiere, dass ich eine ablehnende Haltung gegenüber den USA einnehme. Eine solche Haltung zeigt lediglich einen bedauernswerten Mangel an Selbstbewusstsein als Europäer. In meinem speziellen Zuständigkeitsbereich werden die Vorteile und positiven Ergebnisse in unserer engen Partnerschaft bei unserer Arbeit auf dem Balkan deutlich. Die Ministerin erwähnte zu Recht auch den Nahen Osten und Korea, und wir könnten diese Liste beliebig erweitern und noch viele andere Teile der Welt nennen. Die Europäische Union und die USA sind außerdem wichtige Partner bei den neuen grenzübergreifenden Problemen auf der internationalen Agenda. Im Kampf gegen all die negativen Begleiterscheinungen der Globalisierung, wie zum Beispiel Infektionskrankheiten, das organisierte Verbrechen, Drogen- und Menschenhandel sowie die Geldwäsche, müssen wir konzertiert vorgehen, und gemeinsam richten wir unsere Aufmerksamkeit auch auf diese Probleme. Der Zugang zu Medikamenten zum Beispiel steht inzwischen ganz oben auf der Tagesordnung der Beziehungen zwischen der EU und den USA sowie der multilateralen Foren. Damit komme ich zu einem weiteren wichtigen Punkt der transatlantischen Partnerschaft. Es wäre traurig, sehr ernst zu nehmen und doch wirklich paradox, wenn gerade jetzt, da sich Europa zu einem globalen Faktor in einer multilateralen Welt entwickelt, die Tendenz zum Unilateralismus, wie sie neuerdings bei einigen in Amerika zu beobachten ist, an Boden gewönne. Ich hoffe, dass es soweit nicht kommen wird. Das wäre eine Umkehr dessen, was in den vergangenen 50 Jahren geschehen ist. Ich begrüße es sehr, dass sich die neue amerikanische Regierung verpflichtet hat, die wichtige Rolle Amerikas in der Welt beizubehalten. Präsident Bush hat dies in seiner Antrittsrede betont, als er sagte, und ich zitiere ”Amerika wird sich aufgrund seiner historischen Verpflichtungen und weil es das will, auch weiterhin in der Welt engagieren”. Wie Frau Lindh berichtete, wurden diese Hoffnungen durch die nachfolgende Erklärung, wonach die Regierung an der Umsetzung des Protokolls von Kyoto kein Interesse habe, etwas gedämpft. Diese Haltung hat in Europa, in anderen Ländern und auch in den USA selbst Bestürzung ausgelöst, aber wir dürfen nicht zulassen, dass Enttäuschung zu sinnloser Konfrontation führt. Es ist wichtig, dass wir die Vereinigten Staaten davon überzeugen, dass sie sich ihrer multilateralen Verpflichtungen bewusst sein und sie einhalten müssen. Wir in der Europäischen Union können den besten Beitrag dazu leisten, indem wir auf Schuldzuweisungen und Moralpredigten verzichten und unsere Verantwortung wahrnehmen und unseren Verpflichtungen durch finanzielle Unterstützung und andere politische Instrumente nachkommen. Wenn die Vereinigten Staaten und die Europäische Union zusammenarbeiten, bestimmen wir die internationale Agenda. Wenn wir nicht einig sind, bleiben die Chancen, auf internationaler Ebene etwas zu erreichen, vielfach ungenutzt. Ich werde mich kurz fassen, weil die Zeit knapp ist, obwohl man natürlich sehr ausführlich über die Sicherheits- und Verteidigungszusammenarbeit sprechen könnte, die ein wichtiges Element unserer Partnerschaft ist. Es ist nun an der Zeit, dass Europa seinen gerechten Anteil an der Verantwortung für die Sicherheit übernimmt. Genau das versuchen wir. Wir wollen Amerika zeigen, dass seine Sorge, wir würden nicht genug tun, unbegründet ist. Wie der NATO-Generalsekretär, Lord Robertson, im letzten Jahr klarstellte, geht es nicht darum, dass Europa einen Alleingang unternimmt, sondern dass Europa mehr Verantwortung übernimmt. Mit einer ESVP, die mit entsprechenden Mitteln ausgestattet ist und effektiv arbeitet, wird es der Europäischen Union möglich sein, einen wesentlich größeren Beitrag zur transatlantischen Sicherheit zu leisten. Dabei besteht meine größte Sorge darin, dass wir unsere Verpflichtungen nicht erfüllen könnten und nicht darin, dass wir durch die Einhaltung unserer Verpflichtungen die Vereinigten Staaten verärgern. Ich möchte nochmals kurz auf die Mitteilung über die Stärkung des transatlantischen Verhältnisses zurückkommen, die wir vor Ostern vorgelegt haben. 1995 war die Methode der Zusammenarbeit, die wir entwickelt hatten, in vielerlei Hinsicht ihrer Zeit voraus. Wir werden uns jedoch nicht auf unseren Lorbeeren ausruhen und diejenigen, die unsere Beziehungen um eine so wichtige parlamentarische Dimension bereichert haben, würden das sicher auch nicht zulassen. Wir müssen uns eingestehen, dass der Apparat der Zusammenarbeit im Laufe der Jahre komplizierter geworden ist, als wir ursprünglich beabsichtigt hatten. Wir müssen deshalb die Strukturen und Verfahren der Zusammenarbeit überprüfen, die Architektur und das Innenleben unserer Beziehungen, wenn Sie so wollen, um sicherzustellen, das der gesamte Apparat reibungslos funktioniert und Ergebnisse erbringt."@de7 "Κύριε � ρόεδρε, χαίρομαι που μου δίνεται αυτή η δυνατότητα να συζητήσω με το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο για τις διατλαντικές σχέσεις. Γίνεται πολύς λόγος για τη συνεργασία ΕΕ-Η� Α. Μέσα σ' αυτόν το χορό απόψεων, ακούγονται και αρκετές επικριτικές φωνές και συχνά διαβάζουμε για το τάδε ή δείνα σύννεφο που σκιάζει τη σχέση. Ωστόσο, μέσα σε όλα αυτά, θα έλεγα ότι δεν αναγνωρίζουμε τη μοναδική φύση και τη μοναδική δύναμη του διατλαντικού δεσμού, επομένως αυτή είναι μια εξαιρετική ευκαιρία να βάλουμε τα πράγματα στη θέση τους. Η αρχιτεκτονική περιγράφεται ως μια σειρά στρατηγικών θεμάτων που διαμορφώνουν τον πυρήνα της διατλαντικής ατζέντας. Ο πυρήνας είναι μεγάλος, διότι η σχέση καλύπτει ένα πολύ ευρύ πεδίο. Ορίσαμε οκτώ τέτοια στρατηγικά θέματα, που περιλαμβάνουν τις αναδυόμενες προκλήσεις για τη διεθνή ασφάλεια, την παγκοσμιοποίηση και το πολυμερές εμπορικό σύστημα, όπως και ενεργειακά θέματα, θέματα προστασίας των καταναλωτών, την ψηφιακή οικονομία και την καταπολέμηση του εγκλήματος. Αυτά τα στρατηγικά θέματα δεν θα πρέπει να θεωρηθούν ως μια επιλογή προτεραιοτήτων, αλλά περισσότερο ως υπερκείμενες αρχές που θα εξακολουθήσουν να ισχύουν για πολλά χρόνια και οι οποίες παρέχουν ένα πλαίσιο για την αντιμετώπιση των ειδικών θεμάτων και προτεραιοτήτων σε μικρότερο χρονικό διάστημα. Το μέρος της ανακοίνωσης που αφορά το μηχανισμό ασχολείται με τις λεγόμενες δομές της Νέας Διατλαντικής Ατζέντας και τις πολλές συνεδριάσεις που λαμβάνουν χώρα στα πλαίσια της Νέας Διατλαντικής Ατζέντας σε πολιτικό και επίσημο επίπεδο. Το μήνυμά μας είναι απλό: λιγότερες συναντήσεις, περισσότερη ουσία και περισσότερη πολιτική ηγεσία. Τα δύο πρώτα σχετίζονται με το τελευταίο, αλλά θέλουμε οι πολιτικοί ηγέτες ένθεν κακείθεν του Ατλαντικού να ορίσουν τις προτεραιότητες και τις προκλήσεις που θα πρέπει να φέρουν σε πέρας οι αντίστοιχες κυβερνήσεις τους και να ορίσουν επίσης χρονοδιαγράμματα για την αντιμετώπιση αυτών των προκλήσεων. Τούτο θα γίνει μόνον εφόσον υπάρχουν πραγματικά ζητήματα που χρήζουν αντιμετώπισης και αυτό θα ισχύει μόνο εφόσον οι συναντήσεις μας έχουν πιο συγκεκριμένη εστίαση. � ρόκειται για έναν φιλόδοξο στόχο. Η νέα διατλαντική ατζέντα μοιάζει με ένα τεράστιο δεξαμενόπλοιο, ή καλύτερα με ένα πλοίο μεταφοράς μικτού φορτίου χύδην, το οποίο μπορεί να μεταφέρει ένα μεγάλο και ποικίλο φορτίο συγχρόνως. � ρέπει να φροντίσουμε να έχει αεροδυναμικό, απλό και στιβαρό σχήμα έτσι ώστε να διασφαλίζεται ο ομαλός πλους και η ελάχιστη συντήρηση. Όπως γνωρίζουν οι αξιότιμοι βουλευτές, τελευταία με έχει απασχολήσει πολύ η ναυπηγική βιομηχανία της Κορέας και ο αντίκτυπός της στο παγκόσμιο εμπόριο. Στο πηδάλιο δεν θα πρέπει να στρίβει κανείς το τιμόνι με μεγάλες κινήσεις, αλλά να προσαρμόζει την πορεία με μικρές αλλά υπολογισμένες στροφές. Επιτρέψατέ μου να ολοκληρώσω από το σημείο που ξεκίνησα. Κατά την άποψή μου, ο διατλαντικός σύνδεσμος είναι η σπουδαιότερη σχέση μας. Είναι σημαντική για την Ευρωπαϊκή Ένωση και για τις Ηνωμένες � ολιτείες, αλλά και για τον κόσμο. Ασφαλώς, δεν θα συμφωνούμε πάντοτε σε όλα. Δεν εννοώ μόνο τα εμπορικά θέματα, τα οποία θα πρέπει πάντοτε να εντάσσονται στην ευρύτερη προοπτική των κολοσσιαίων εμπορικών ροών, που ξεπερνούν το 1 δις δολάρια ημερησίως προς όφελος και των δύο περιοχών, αλλά και πιο θεμελιώδη ζητήματα, όπως η προστασία του περιβάλλοντος, για την οποία μίλησε η Υπουργός, και η θανατική ποινή. Δεν υπάρχουν εύκολες απαντήσεις, δεν υπάρχουν μαγικά ραβδιά για να εξαφανίσουν τις διαφορές μας. Ωστόσο, σε ένα ευρύτερο πεδίο θεμάτων, εκεί όπου οι Ηνωμένες � ολιτείες και η Ευρωπαϊκή Ένωση εργαζόμαστε από κοινού, πραγματικά καθορίζουμε μεταξύ μας τη διεθνή ατζέντα. Με τη μεταξύ μας συνεργασία στις δύο πλευρές του Ατλαντικού, μπορούμε να προωθήσουμε τα συμφέροντά μας, τα συμφέροντα των χωρών μας και των πολιτών τους, και να συμβάλουμε γενικότερα στην παγκόσμια ασφάλεια. Αυτή η συζήτηση μου δίνει επίσης τη δυνατότητα να εξηγήσω με λίγα λόγια τον λόγο για τον οποίο η Επιτροπή παρουσίασε πρόσφατα μια ανακοίνωση για την ενίσχυση της διατλαντικής σχέσης, καθώς και τον τρόπο με τον οποίο ελπίζουμε να έχει συνέχεια αυτή η πρωτοβουλία από το Κοινοβούλιο και το Συμβούλιο. Η νέα διατλαντική ατζέντα του 1995 μετέφερε την εστία της σχέσης μας από τη διαβούλευση στην κοινή δράση. Από τότε, η συνεργασία ΕΕ-Η� Α έχει διευρυνθεί σε τεράστιο βαθμό και τώρα περικλείει σχεδόν όλους τους τομείς κοινοτικής δραστηριότητας, όπως δει. Έχουμε πολλά κοινά με τις Η� Α σε ό,τι αφορά τα οράματα, την ιστορία και τις αξίες. Με κανέναν άλλο δεν έχουμε ένα τόσο ευρύ πεδίο κοινών ενδιαφερόντων και μια τόσο ισχυρή οικονομική βάση να στηριχθούμε. Όπως θα πω στη συνέχεια, δεν συμφωνούμε σε όλα, αλλά το γεγονός ότι συμφωνούμε σε τόσα πολλά σημαίνει ότι υπάρχει πάντοτε ένας παραμορφωτικός φακός που εστιάζει στη μειοψηφία των θεμάτων για τα οποία δεν έχουμε την ίδια άποψη. Δεν επιθυμώ να αρχίσω εδώ έναν απολογισμό της συνεργασίας μεταξύ ΕΕ-Η� Α. Αυτό που εννοώ εδώ είναι κάτι διαφορετικό. Εννοώ ότι σχεδόν σε κάθε τομέα δραστηριότητας στην Ένωση έχουμε συμφέρον να εδραιώσουμε στενές σχέσεις συνεργασίας με τις Ηνωμένες � ολιτείες. Γι' αυτό δεν έχω καμία κατανόηση για τον αντιαμερικανισμό ή οποιαδήποτε άλλη λέξη που αρχίζει με αντι- και τελειώνει σε -ισμός. Δεν νιώθω καμία ανάγκη να ορίσω την ευρωπαϊκή μου ταυτότητα σε σχέση με τη στάση μου προς τις Ηνωμένες � ολιτείες της Αμερικής. Αυτού του είδους η συμπεριφορά προδίδει μια τρομερή έλλειψη αυτοπεποίθησης για το τι σημαίνει να είναι κανείς Ευρωπαίος. Στον δικό μου ειδικό τομέα ευθύνης, η προστιθέμενη αξία και τα θετικά αποτελέσματα είναι προφανή στη στενή μας εταιρική σχέση με τα Βαλκάνια. Η Υπουργός μίλησε επίσης, πολύ σωστά, για τη Μέση Ανατολή και την Κορέα, και θα μπορούσαμε να συνεχίσουμε κατά τον ίδιο τρόπο και να αναφέρουμε πολλά άλλα μέρη του κόσμου. Η Ευρωπαϊκή Ένωση και οι Η� Α είναι επίσης βασικοί εταίροι στα πλαίσια της αντιμετώπισης των νέων εγκάρσιων ζητημάτων της διεθνούς ημερήσιας διάταξης. Οι μεταδοτικές ασθένειες, το οργανωμένο έγκλημα, το λαθρεμπόριο ναρκωτικών και η σωματεμπορία, το ξέπλυμα του βρώμικου χρήματος: όλες αυτές οι εκφάνσεις της σκοτεινής πλευράς της παγκοσμιοποίησης απαιτούν τη συντονισμένη δράση μας και προσελκύουν την κοινή προσοχή μας. Για παράδειγμα, η πρόσβαση στα φάρμακα έχει αναρριχηθεί στην κορυφή της ημερήσιας διάταξης των σχέσεων ΕΕ-Η� Α, όπως και στα διεθνή βήματα συζήτησης. Αυτό με οδηγεί σε ένα άλλο σημαντικό σημείο σχετικά με τη διατλαντική εταιρική σχέση. Θα ήταν θλιβερό, σοβαρό και τρομερά ειρωνικό εάν η ανάδυση της Ευρώπης ως οικουμενικού παράγοντα σε έναν πολυμερή κόσμο συνέπιπτε με την μεταστροφή ορισμένων αμερικανικών εγκεφάλων προς τις μονομερείς ενέργειες. Ελπίζω ότι αυτό δεν θα συμβεί. Θα αποτελούσε ανατροπή των τάσεων της τελευταίας πεντηκονταετίας. Με είχαν ενθαρρύνει ιδιαίτερα οι δεσμεύσεις της νέας αμερικανικής κυβέρνησης να διατηρήσει το ζωτικό ρόλο της Αμερικής στις παγκόσμιες υποθέσεις. Ο � ρόεδρος Μπους επέλεξε να τονίσει αυτό το σημείο στην ομιλία που εκφώνησε κατά την ανάληψη των καθηκόντων του, όταν είπε, παραθέτω “η Αμερική παραμένει δεσμευμένη στον κόσμο λόγω της ιστορίας της και με δική της επιλογή”. � ροφανώς, αυτές οι ελπίδες ξεθύμαναν κάπως, όπως είπε η Υπουργός, μετά τη δήλωση που έκανε στη συνέχεια αναφέροντας ότι η κυβέρνηση δεν ενδιαφέρεται να εφαρμόσει το � ρωτόκολλο του Κυότο. Αυτή η δήλωση προκάλεσε, και σωστά, την απογοήτευση στην Ευρώπη και αλλού, ακόμα και σε κάποια μέρη των Ηνωμένων � ολιτειών, αλλά είναι σαφές ότι δεν πρέπει να αφήσουμε την απογοήτευση να καταλήξει σε άκαρπη αντιπαράθεση. Είναι ζωτικής σημασίας να πείσουμε τις Ηνωμένες � ολιτείες να ενστερνιστούν και να διατηρήσουν τις πολυμερείς δεσμεύσεις τους και ο καλύτερος τρόπος με τον οποίο μπορούμε να βοηθήσουμε εμείς στην Ευρωπαϊκή Ένωση δεν είναι κάνοντας παρατηρήσεις και κηρύγματα, αλλά αναλαμβάνοντας τις δικές μας ευθύνες και τηρώντας τις δικές μας δεσμεύσεις με τη χρηματοδοτική μας βοήθεια και τα άλλα πολιτικά μέσα. Όταν οι Ηνωμένες � ολιτείες και η Ευρωπαϊκή Ένωση εργαζόμαστε από κοινού, καθορίζουμε την ημερήσια διάταξη. Εάν είμαστε διαιρεμένοι, η ευκαιρία για διεθνή πρόοδο συχνά χάνεται. Θα είμαι σύντομος, διότι γνωρίζω ότι υπάρχουν χρονικοί περιορισμοί, αλλά θα μπορούσε ασφαλώς κανείς να μιλήσει δια μακρών για τη συνεργασία στον τομέα της ασφάλειας και της άμυνας, ως σημαντικό στοιχείο της εταιρικής μας σχέσης. Έχει έρθει η ώρα να αναλάβει η Ευρώπη το μερίδιο που της αναλογεί από το φορτίο της ασφάλειας. Αυτή είναι η επιδίωξη όλων μας, να ανταποκριθούμε στις αμερικανικές ανησυχίες ότι δεν αναλαμβάνουμε τις ευθύνες μας. Όπως είπε λακωνικά πέρσι ο γενικός γραμματέας του ΝΑΤΟ, Λόρδος Robertson, το θέμα δεν είναι να σηκώσει η Ευρώπη μόνη της όλο το βάρος, αλλά να σηκώσει μεγαλύτερο βάρος. Μια αποτελεσματική Ε� ΑΑ που θα διαθέτει τους κατάλληλους πόρους, θα επιτρέψει στην Ευρωπαϊκή Ένωση να συμβάλει σε πολύ μεγαλύτερο βαθμό στη διατλαντική ασφάλεια. Η βασική ανησυχία που έχω σ’ αυτόν τον τομέα είναι μήπως αποτύχουμε, και όχι μήπως η ευρωπαϊκή επιτυχία είναι ανταγωνιστική προς τις Ηνωμένες � ολιτείες. Θα ήθελα να επανέλθω για λίγο στην ανακοίνωση σχετικά με την ενίσχυση της διατλαντικής σχέσης, την οποία υποβάλαμε πριν το � άσχα. Από πολλές πλευρές, η μέθοδος της συνεργασίας που αναπτύξαμε το 1995 ήταν πρωτοποριακή για την εποχή της, αλλά δεν επαναπαυόμαστε στις δάφνες μας και σίγουρα δεν θα μας το επέτρεπαν αυτό όσοι έχουν προσδώσει μια τόσο σημαντική κοινοβουλευτική διάσταση στη σχέση μας. Θα ήταν δίκαιο να πω ότι με την πάροδο των ετών, ο μηχανισμός της συνεργασίας έχει καταστεί πολύ πιο περίπλοκος από όσο είχαμε σχεδιάσει. Επομένως, πρέπει να εξετάσουμε τις δομές και τις διαδικασίες της συνεργασίας, την αρχιτεκτονική αν θέλετε, καθώς και το μηχανισμό των σχέσεών μας, προκειμένου να διασφαλίσουμε ότι ο όλος μηχανισμός συνδέεται όσο το δυνατόν περισσότερο με τη δράση και την επίτευξη αποτελεσμάτων."@el8 "(EN) Señor Presidente, me complace disponer de esta oportunidad de analizar con el Parlamento Europeo las relaciones transatlánticas. Se habla mucho de la cooperación UE-EE.UU. Existen varias voces críticas en ese coro y con frecuencia leemos acerca de esta o aquella nube que ensombrece la relación. Pero en todo esto yo diría que no reconocemos la naturaleza única y la fortaleza única del vínculo transatlántico, por tanto, ésta es una excelente ocasión para hacer constar la realidad. La arquitectura se define a partir de temas estratégicos que forman el núcleo de la agenda transatlántica. Es un núcleo grande porque la relación es muy amplia. Hemos identificado ocho temas estratégicos que van desde los desafíos que están surgiendo para la seguridad internacional, la globalización y el sistema multilateral de comercio hasta la economía digital y la lucha contra la delincuencia, pasando por cuestiones energéticas y relativas a protección del consumidor. Estos temas estratégicos no deberían verse como una selección de prioridades, sino como principios globales que seguirán siendo válidos durante varios años y constituirán un marco para abordar prioridades y asuntos específicos a más corto plazo. La parte de fontanería de la comunicación se refiere a las llamadas estructuras NTA y a la multitud de reuniones que se celebran dentro de ellas en el ámbito político y oficial. Nuestro mensaje es sencillo: menos reuniones, más sustancia y más liderazgo político. Las dos primeras ideas están ligadas a la última, pero queremos que los dirigentes políticos a ambos lados del Atlántico establezcan las prioridades y los retos que sus respectivas administraciones deberían abordar y que establecieran, así mismo, los plazos para alcanzar estos objetivos. Esto sólo se producirá cuando verdaderamente haya asuntos, lo cual sólo ocurrirá si hacemos que las reuniones se centren más en lo importante. Se trata de un objetivo ambicioso. El nuevo proceso de la agenda transatlántica es como un superpetrolero, o quizás sería mejor llamarlo un buque granelero de mercancías diversas: puede transportar una carga grande y variada todo a un mismo tiempo. Es necesario que su diseño sea eficiente, sencillo y robusto para garantizar una buena travesía y un mantenimiento mínimo. Como sus Señorías pueden comprobar, he pensado mucho en la industria de la construcción naval coreana últimamente y en sus repercusiones en el comercio global. El que está al timón no debería girarlo bruscamente de un lado a otro sino ajustar el rumbo con pequeños giros, bien medidos. Permítanme terminar por donde empecé. El vínculo transatlántico, en mi opinión, es nuestra relación más importante. Es importante para la Unión Europea y para los Estados Unidos y, de hecho, para el mundo. Evidentemente, no siempre estaremos de acuerdo en todo. No estoy pensando sólo en cuestiones comerciales, que deberían considerarse siempre desde la perspectiva más amplia de los colosales flujos comerciales, más de 1.000 millones de dólares EE.UU. al día, que benefician a ambas regiones, sino también en cuestiones más fundamentales como la protección medioambiental, de la que ha hablado la Sra. Ministra, y la pena capital. No hay respuestas fáciles, ni varitas mágicas que hagan desaparecer nuestras diferencias. Sin embargo, en esa amplia variedad de asuntos en la que Estados Unidos y la Unión Europea trabajamos conjuntamente fijamos entre nosotros la agenda internacional. Trabajando conjuntamente a ambos lados del Atlántico podemos promover nuestros intereses, los de nuestros países y sus ciudadanos, y contribuir, en un plano más general, a la seguridad global. Este debate también me ofrece la oportunidad de exponer en pocas palabras los motivos por los que la Comisión acaba de presentar una comunicación para reforzar la relación transatlántica y por los que esperamos que el Parlamento y el Consejo sigan esa iniciativa. En virtud de la nueva agenda transatlántica de 1995 se pasó de una relación basada en las consultas a otra basada en la acción conjunta. Desde entonces, la cooperación entre la UE y EE.UU. se ha ampliado enormemente y abarca ahora, y con razón, prácticamente todas las áreas de actividad de la UE. Es tanto lo que compartimos con EE.UU. en cuanto a visión, historia y valores que no existe nadie con quien tengamos un conjunto tan amplio de intereses comunes y una base económica tan fuerte de la que partir. No estamos de acuerdo, como explicaré después, en todo, pero el hecho de que estemos de acuerdo en tantas cosas hace que se dé siempre una importancia distorsionada a los pocos asuntos en los que no estamos completamente de acuerdo. No quiero realizar aquí un balance de la cooperación entre la UE y EE.UU. No es eso lo que pretendo, sino decir que en prácticamente todas las áreas de actividad de la Unión nos interesa establecer unas relaciones estrechas de cooperación con los Estados Unidos. No tengo simpatía por el anti-americanismo ni por ningún otro anti-nadie. No tengo la menor necesidad de definir mi cualidad de europeo a partir de mi actitud respecto de los Estados Unidos de América. Una actitud de este tipo revela una terrible falta de confianza propia en lo que significa ser europeo. En el área específica de responsabilidad que me corresponde, el valor añadido y los resultados positivos son evidentes en nuestra estrecha asociación en los Balcanes. La Sra. Ministra ha mencionado también, acertadamente, Oriente Medio y de Corea, y así podríamos seguir y señalar muchos otros lugares del mundo. La Unión Europea y EE.UU. son también socios principales a la hora de abordar nuevos asuntos transversales de la agenda internacional. Las enfermedades contagiosas, la delincuencia organizada, el tráfico de drogas y de personas, el lavado de dinero, todas estas manifestaciones de la cara oculta de la globalización, requieren una acción concertada y nosotros les prestamos una atención conjunta. El acceso a los medicamentos, por ejemplo, se ha situado a la cabeza de la agenda en las relaciones entre la UE y EE.UU. y en los foros multilaterales. Eso me lleva a otro punto importante de la asociación transatlántica. Sería triste, grave y una terrible paradoja que la aparición de Europa como actor global en un mundo multilateral coincidiera con un giro hacia el unilateralismo de algunos estadounidenses. Espero que eso no ocurra. Se invertiría la tendencia de los últimos 50 años. Me ha alentado mucho el compromiso de la nueva administración de mantener el papel vital de Estados Unidos en los asuntos mundiales. El Presidente Bush decidió hacer hincapié en este punto en su discurso inaugural, cuando manifestó, y cito literalmente: "Estados Unidos sigue comprometido con el mundo por historia y porque así lo elige". Evidentemente, estas esperanzas se vieron en cierto modo mermadas, como ha dicho la Sra. Ministra, por la posterior declaración de que la administración no tenía interés alguno en aplicar el Protocolo de Kyoto. Esto ha provocado consternación en Europa y en otros lugares, incluso en algunas partes de los Estados Unidos, pero, ciertamente, no debemos permitir que la decepción se convierta en una confrontación infructuosa. Es vital que convenzamos a Estados Unidos de que asuma y mantenga sus compromisos multilaterales y como mejor podemos contribuir a esto en la Unión Europea no es amonestando con el dedo ni moralizando, sino asumiendo nuestras responsabilidades y siguiendo adelante con nuestros propios compromisos a través de nuestra asistencia financiera y otros instrumentos políticos. Cuando Estados Unidos y la Unión Europea trabajamos conjuntamente, marcamos la agenda internacional. Si estamos divididos, la oportunidad del progreso internacional suele perderse. Seré breve porque sé que disponemos de un tiempo limitado, pero se podría hablar largo y tendido sobre la cooperación en seguridad y defensa como un elemento importante de nuestra asociación. Ha llegado el momento de que Europa asuma la parte que le corresponde de la carga de seguridad. Eso es todo lo que pretendemos: responder a las preocupaciones estadounidenses de que no estamos soportando nuestra carga. Como dijo de modo muy sucinto el Secretario General de la OTAN, Lord Robertson, el año pasado, no se trata de que Europa vaya sola sino de que Europa haga más. Una PESC eficaz y con los recursos apropiados permitirá a la Unión Europea hacer una mayor contribución a la seguridad transatlántica. Mi principal preocupación en este tema es que no cumplamos, no que el éxito europeo a la hora de cumplir contraríe a Estados Unidos. Permítanme que vuelva un momento a la comunicación relativa al refuerzo de la relación transatlántica, que se presentó antes de Semana Santa. En muchos aspectos, el método de trabajo conjunto que se diseñó en 1995 se adelantó a su tiempo, pero no nos dormimos en los laureles y quienes han añadido una dimensión parlamentaria tan importante a nuestra relación nos animarán, sin duda, a no hacerlo. Sería justo decir que a lo largo de los años la maquinaría de la cooperación se ha hecho mucho más compleja de lo que pretendíamos. Por tanto, es necesario que analicemos las estructuras y los procesos de cooperación, la arquitectura y la fontanería, si quieren, de nuestras relaciones, con el fin de que toda la maquinaría esté orientada tanto como sea posible a la acción y a la consecución de resultados."@es12 "Arvoisa puhemies, olen iloinen tästä tilaisuudesta puhua transatlanttisista suhteista Euroopan parlamentin kanssa. On puhuttu paljon EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä yhteistyöstä. Kriittisiä puheenvuoroja on kuultu paljon, ja usein saamme lukea yhdestä tai toisesta suhdetta varjostavasta seikasta. Väittäisin kuitenkin, että unohdamme tässä transatlanttisen siteen ainutlaatuisen luonteen ja ainutlaatuisen kestävyyden, joten tämä on erinomainen tilaisuus korjata tuo unohdus. Arkkitehtuuria kuvataan strategisilla teemoilla, jotka muodostavat transatlanttisen esityslistan ytimen. Se on suuri ydin, koska suhde on niin laaja-alainen. Määritimme kahdeksan tällaista strategista teemaa, jotka vaihtelivat tulevista kansainvälisistä turvallisuuteen liittyvistä haasteista, globaalistumisesta ja monenvälisestä kaupankäynnistä energia-asioiden ja kuluttajansuojan kautta digitaalitalouteen ja rikosten torjuntaan. Näitä strategisia teemoja ei saa pitää valittuina prioriteetteina, vaan yleisperiaatteina, jotka ovat voimassa useita vuosia ja jotka tarjoavat puitteet käsitellä erityiskysymyksiä ja prioriteetteja lyhyellä aikavälillä. Tiedonannon putkisto-osassa tarkastellaan niin sanottuja uuden transatlanttisen toimintaohjelman rakenteita ja sekä niiden yhteydessä pidettävien poliittisen ja virallisen tason kokousten suurta määrää. Viestimme on yksinkertainen: vähemmän kokouksia, enemmän sisältöä ja enemmän poliittista johtajuutta. Kaksi ensimmäistä liittyvät kolmanteen, mutta me haluamme poliittisten johtajien Atlantin kummallakin puolella määrittävän prioriteetit ja haasteet omille hallinnoilleen ja asettavan myös määräajat näiden haasteiden saavuttamiseen. Tämä tapahtuu ainoastaan silloin, kun hoidettavana on todellisia asioita ja tämä onnistuu ainoastaan, jos teemme kokouksista nykyistä tehokkaampia. Tämä on kunnianhimoinen tavoite. Uusi transatlanttinen asialistaprosessi on kuin supertankkeri, tai ehkä on parempi kutsua sitä kappaletavaran kuljettajaksi. Se voi kuljettaa suurta ja monimuotoista lastia kerralla. Meidän on varmistettava, että sen muotoilu on virtaviivainen, yksinkertainen ja vankka, jotta sen kulku olisi tasaista ja huoltoa tarvittaisiin mahdollisimman vähän. Kuten arvoisat jäsenet varmaankin huomaavat, olen viime aikoina pohtinut paljon Korean laivanrakennusalaa ja sen vaikutusta maailmanlaajuiseen kauppaan. Kun laivaa ohjataan, ruoria ei pidä kääntää suurin liikkein puolelta toiselle, vaan kurssia pitää muuttaa vähän ja harkitusti. Saanen lopettaa siihen, mistä aloitin. Transatlanttinen yhteys on mielestäni suhteistamme kaikkein tärkein. Se on tärkeä Euroopan unionille ja Yhdysvalloille ja itse asiassa koko maailmalle. Emme tietenkään ole Yhdysvaltojen kanssa aina kaikesta samaa mieltä. Kauppakysymyksiähän aina tarkasteltava laajemmasta näkökulmasta, jolloin otetaan huomioon kauppatapahtumien valtava määrä: yli miljardi dollaria päivässä, mikä on hyödyksi kummallekin alueelle. Tarkoitan kuitenkin kauppakysymysten lisäksi myös perustavampia kysymyksiä, kuten ympäristönsuojelua, josta ministeri puhui, sekä kuolemanrangaistusta. Mitään helppoja ratkaisuja ei ole olemassa, eikä taikasanoja, joilla saisimme erimielisyytemme poistumaan. Kun kyse on kuitenkin monista eri asioista, joissa Yhdysvallat ja Eurooppa tekevät yhteistyötä, laadimme keskenämme kansainvälisen asialistan. Transatlanttisella yhteistyöllä voimme edistää etujamme, maidemme etuja ja niiden kansalaisten etuja sekä myötävaikuttaa maailmanlaajuisen turvallisuuden paranemiseen. Tämä keskustelu antaa minulle myös tilaisuuden hahmotella muutamin sanoin, miksi komissio äskettäin esitti tiedonannon, jolla vahvistetaan transatlanttisia suhteita, ja kuinka haluaisimme parlamentin ja neuvoston noudattavan tuota aloitetta. Vuoden 1995 uusi transatlanttinen asialista siirsi suhteemme painopistettä konsultoinnista yhteiseen toimintaan. Siitä lähtien EU:n ja Yhdysvaltojen välinen yhteistyö on laajentunut valtavasti ja kattaa nyt kaikki EU:n toiminnan alueet, mikä onkin oikein. Meillä on Yhdysvaltojen kanssa niin paljon yhteisiä näkökantoja, yhteistä historiaa ja arvoja. Minkään muun maan kanssa meillä ei ole niin paljon yhteisiä etuja ja niin vahvaa taloudellista pohjaa, jonka päälle voimme rakentaa. Puhun kohta enemmän siitä, että emme ole kaikesta samaa mieltä. Olemme kuitenkin samaa mieltä niin monesta asiasta, että kuvaa vääristää niiden harvojen asioiden painottaminen, joista emme ole täysin samaa mieltä. En halua tässä luetella kaikkia EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyöhön liittyviä asioita. Pyrin tuomaan esiin toisen näkökannan eli sen, että meidän kannattaa kaikilla yhteisön toimialalla vakiinnuttaa tiiviit yhteistyösuhteet Yhdysvaltoihin. En ymmärrä ollenkaan Amerikka-vastaisuutta tai itse asiassa mitään muutakaan vastaisuutta. En tunne mitään tarvetta määrittää omaa eurooppalaisuuttani sen mukaan, mikä on asenteeni Yhdysvaltoja kohtaan. Sellainen asenne paljastaa, ettei luota itseensä eurooppalaisena eikä tiedä mitä eurooppalaisuus tarkoittaa. Omalla vastuualueellani lisäarvo ja myönteiset tulokset ovat ilmeisiä läheisessä kumppanuudessamme Balkanien kanssa. Ministeri puhui aivan oikein myös Lähi-idästä ja Koreasta, ja olisimme voineet jatkaa ja mainita monta muutakin maailmankolkkaa. Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat myös pääkumppaneita uusien kansainvälisellä asialistalla olevien kaikkia koskevien asioiden takia. Tarttuvat taudit, järjestäytynyt rikollisuus, huumekauppa ja ihmiskauppa, rahanpesu: kaikki nämä globaalistumisen pimeän puolen ilmentymät vaativat meiltä yhteistä toimintaa, ja kiinnitämme niihin yhdessä huomiota. Esimerkiksi lääkkeiden saatavuus on nostettu asialistan kärkeen sekä Yhdysvaltojen ja EU:n välisissä suhteissa että monenvälisissä foorumeissa. Tästä pääsen toiseen tärkeään transatlanttista kumppanuutta koskevaan näkökohtaan. Olisi surullista, vakavaa ja hirvittävän ironista, jos Euroopan tuleminen maailmanlaajuiseksi tekijäksi tapahtuisi samaan aikaan kun Amerikassa monet kääntyvät unilaterismin kannattajiksi. Toivon, että näin ei kävisi. Se olisi 50:n viime vuoden suunnan kääntymistä taaksepäin. Minua rohkaisi kovasti uuden hallinnon sitoutuminen Amerikan elintärkeän roolin jatkamiseen maailman asioissa. Presidentti Bush oli päättänyt korostaa virkaanastujaispuheessaan juuri tätä sanoessaan, että Amerikka on edelleen sitoutunut maailman tapahtumiin historiansa ja oman valintansa takia. Kuten ministeri sanoi, tietenkin näitä toiveita hieman laimensi seuraava lausunto, jonka mukaan Yhdysvalloilla ei ole mitään aietta toteuttaa Kioton pöytäkirjaa. Tämä aiheutti tyrmistystä Euroopassa ja muualla, myös joissakin Yhdysvaltojen osissa, mutta emme saa kuitenkaan antaa pettymyksen muuttua turhaksi riidaksi. On elintärkeää saada Yhdysvallat omaksumaan ja ylläpitämään monenvälisiä sitoumuksiaan, ja me Euroopan unionissa emme ole tässä avuksi, jos vain heristelemme sormeamme ja moralisoimme. Autamme parhaiten toimimalla omien velvollisuuksiemme mukaisesti ja toteuttamalla omat sitoumuksemme rahoitusavullamme ja muilla poliittisilla välineillä. Silloin kun Yhdysvallat ja Euroopan unioni työskentelevät yhdessä, me myös laadimme kansainvälisen asialistan. Jos olemme erimielisiä, menetämme mahdollisuuden kansainväliseen edistykseen. Puhun lyhyesti, koska tiedän, että puheaika on rajoitettu, mutta turvallisuus- ja puolustusyhteistyöstä kumppanuutemme tärkeänä osana voisi puhua pitkäänkin. Euroopan on aika ottaa harteilleen oikea osuutensa turvallisuustaakasta. Pyrimme ainoastaan vastaamaan Amerikan huoliin siitä, että emme ole tehneet kaikkea, mitä meidän olisi pitänyt. Kuten NATOn pääsihteeri lordi Robertson viime vuonna hyvin ytimekkäästi sanoi, tässä ei ole kyse siitä, että Eurooppa tekisi kaiken yksin vaan siitä, että Eurooppa tekisi enemmän. Euroopan yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (EYTPP), jolla on asianmukaiset resurssit ja joka on tehokas, mahdollistaa sen, että Euroopan unioni voisi osallistua enemmän transatlanttiseen turvallisuuteen. Eniten olen huolissani, että emme onnistu tässä. En ole huolissani siitä, että meidän onnistumisemme suututtaisi Yhdysvallat. Saanen palata hetkeksi transatlanttisen suhteen vahvistamista koskevaan tiedonantoon, jonka jätimme ennen pääsiäistä. Vuonna 1995 laaditut yhteistoimintamenetelmät olivat monin eri tavoin edellä aikaansa, mutta emme ole jääneet lepäämään laakereillemme, eivätkä ne, jotka ovat lisänneet suhteeseemme niin tärkeän parlamentaarisen ulottuvuuden, varmaankaan antaisi meidän tehdä niin. On syytä sanoa, että vuosien mittaan yhteistoimintakoneisto on kasvanut hiukan monimutkaisemmaksi kuin tarkoitimme. Meidän on siis käytävä läpi yhteistoimintamme rakenteet ja prosessit, sen "arkkitehtuuri", sekä suhteidemme putkistot, jotta varmistaisimme, että koko koneisto on mahdollisimman suoraan suunnattu toimintaa ja tulosten tekemistä varten."@fi5 ". Monsieur le Président, je me réjouis de pouvoir discuter avec le Parlement européen des relations transatlantiques. La coopération entre l'Union européenne et les États-Unis suscite de nombreux débats. Plusieurs critiques s'élèvent d'ailleurs de ces débats et il est fréquent de lire que tel ou tel autre nuage est venu obscurcir nos relations avec les États-Unis. Tout cela, il faut bien l'avouer, fait que nous oublions un peu de reconnaître le caractère et la force uniques de ce lien transatlantique ; l'occasion est donc idéale pour remettre les pendules à l'heure. La vérité est que notre mécanisme de coopération a évolué au fil des ans en se compliquant plus que nous ne l'avions imaginé. Il nous faut dès lors examiner toutes les structures de cette coopération, l'architecture si vous préférez, ainsi que l'état de nos relations, de façon à ce que l'ensemble du mécanisme soit le plus possible orienté vers l'action et l'obtention de résultats. Cette architecture repose sur des thèmes stratégiques qui, ensemble, forment le noyau de l'agenda transatlantique. Et ce noyau est volumineux, vu le large éventail couvert par les relations. Nous avons identifié huit thèmes stratégiques de ce type, allant des nouveaux enjeux internationaux en matière de sécurité, la mondialisation et le système de commerce multilatéral à l'économie numérique et la lutte contre la criminalité, en passant par la problématique énergétique et la protection des consommateurs. Il ne faut pas voir ces thèmes stratégiques comme une sélection de priorités mais plutôt comme des principes fondateurs qui resteront valables plusieurs années et qui fourniront un cadre permettant d'aborder des problèmes et des priorités spécifiques en un laps de temps plus court. Le volet de la communication consacré à "l'état des relations" se penche sur les structures du nouvel agenda transatlantique et sur la multitude de réunions organisées aux niveaux politique et officiel. Notre message est simple : moins de réunions, plus de substance et une direction politique plus forte. Les deux premiers points sont liés au dernier ; cependant, nous voulons que les dirigeants politiques de part et d'autre de l'Atlantique fixent les priorités et les défis à relever par leurs administrations respectives ainsi que les délais pour y arriver. Cela ne sera possible que si les tâches à accomplir sont bien réelles, et la seule façon de travailler sur du concret est de cibler davantage les réunions. L'objectif est ambitieux. Le nouvel agenda transatlantique ressemble à un superpétrolier ou, mieux, à un vraquier mixte. Il est capable de transporter de grandes quantités de marchandises variées en même temps. Nous devons veiller à ce que sa structure soit aérodynamique, simple et solide, de façon à faciliter ses déplacements et limiter son entretien au minimum. Comme les députés peuvent en témoigner, j'ai beaucoup réfléchi à l'industrie de construction navale coréenne ces derniers temps et à son impact sur le commerce mondial. À la barre, il ne faut pas virer d'un coup à bâbord ou à tribord, mais simplement ajuster le cap en virant par petits coups bien mesurés. J'en termine maintenant par où j'ai commencé. Le lien transatlantique est, à mon avis, notre relation la plus importante. Importante pour l'Union européenne, pour les États-Unis et même pour le monde entier. Certes, nous ne tomberons pas toujours d'accord sur tout. Je ne pense pas seulement ici à l'aspect commercial, qu'il convient toujours de replacer dans la perspective plus large des flux d'échanges colossaux ­- plus de 1 milliard de dollars par jour - dont nous profitons des deux côtés de l'Atlantique, mais également à des questions plus fondamentales comme la protection de l'environnement, abordée par la ministre, et la peine capitale. Il n'existe pas de réponse toute faite, pas de baguette magique pour faire disparaître nos différences. Pourtant, sur les grandes questions, la collaboration entre les États-Unis et l'Union européenne permet véritablement à nos deux blocs d'établir le contenu de l'agenda international. En travaillant ensemble, à travers l'Atlantique, nous sommes en mesure de mettre en avant nos intérêts, ceux de nos pays et de leurs citoyens, et contribuer ainsi à la sécurité mondiale d'une manière plus générale. Ce débat me donne également la possibilité d'expliquer dans les grandes lignes ce qui a motivé la Commission à présenter récemment une communication sur le renforcement des relations transatlantiques et dans quelle mesure nous espérons que Parlement et le Conseil exploiteront cette initiative. Le nouvel agenda transatlantique de 1995 à réorienté la nature de nos relations, privilégiant cette fois l'action conjointe par rapport à la consultation. Depuis lors, la coopération entre l'UE et les États-Unis s'est considérablement étoffée jusqu'à englober aujourd'hui presque tous les domaines d'action communautaires, et cela à juste titre. Nous partageons beaucoup avec les États-Unis en termes de vision, d'histoire, de valeurs. Nous ne partageons avec aucun autre pays tant d'intérêts communs et des fondations économiques aussi solides. Nous ne sommes pas d'accord sur tout mais le fait de nous accorder sur un grand nombre de sujets implique que les rares points de discorde sont toujours mis en évidence d'une manière déformée. Mon intention n'est pas ici de retracer l'histoire de la coopération entre l'UE et les États-Unis. Mon propos est différent. Je pense en effet que nous avons intérêt, dans quasiment tous les domaines d'activité de l'Union, à nouer des relations et une collaboration étroites avec les États-Unis. Je n'ai aucune sympathie pour les attitudes anti-américanistes ou "anti-qui-que-ce-soit". Rien ne m'oblige à définir mon "européanité" en fonction de mon attitude à l'égard des États-Unis. Ce type d'attitude trahit un manque manifeste de confiance par rapport au fait de se sentir européen. Dans ma sphère de compétences particulière, notre étroite coopération avec les Balkans présente une valeur ajoutée et des résultats positifs évidents. La ministre a également fait allusion, à juste titre, au Moyen-Orient et à la Corée ; nous aurions pu continuer sur notre lancée et mentionner beaucoup d'autres régions du monde. L'Union européenne et les États-Unis coopèrent également pour résoudre les nouvelles problématiques transversales qui apparaissent sur la scène internationale. Maladies transmissibles, criminalité organisée, trafic de drogue et traite des humains, blanchiment de capitaux : tous ces effets de la face cachée de la mondialisation exigent une action concertée de notre part et ont toute notre attention. L'accès aux médicaments, par exemple, figure désormais au sommet de l'agenda des relations américano-européennes et des forums multilatéraux. Ce qui m'amène à parler d'un autre élément important du partenariat transatlantique. Il serait triste, grave et terriblement ironique que l'émergence de l'Europe en tant qu'acteur de premier plan dans un monde multilatéral coïncide avec le revirement d'une partie des consciences américaines vers l'unilatéralisme. J'espère que cela n'arrivera pas. Une telle situation inverserait la tendance enregistrée au cours des 50 dernières années. L'engagement de la nouvelle administration à maintenir le rôle vital des États-Unis sur la scène mondiale m'avait paru très encourageant. Le président Bush a choisi de mettre ce point en exergue lors de son discours d'investiture, en déclarant, je cite "L'Amérique reste engagée sur le plan mondial, par choix et pour des raisons historiques". Manifestement, comme l'a souligné la ministre, ces espoirs ont été quelque peu modérés par une déclaration ultérieure précisant que l'administration ne souhaitait pas mettre en œuvre le protocole de Kyoto. Cette déclaration a provoqué une consternation légitime en Europe et ailleurs, y compris dans certaines régions des États-Unis, c'est vrai ; mais il ne faut pas pour autant laisser la déception se transformer en confrontation stérile. Il est capital de persuader les États-Unis de respecter et de maintenir leurs engagements multilatéraux ; or nous, Européens, sommes les mieux placés pour les aider, non pas en les menaçant et en nous montrant moralisateurs, mais en prenant nos responsabilités et en remplissant nos propres engagements à travers notre assistance financière et d'autres instruments de politique. Lorsqu'ils travaillent ensemble, les États-Unis et l'Union européenne établissent l'agenda international. Lorsque nous divergeons, c'est le progrès à l'échelon international qui en pâtit. Je serai bref car je sais que le temps est compté ; pourtant on pourrait parler des heures de la coopération en matière de sécurité et de défense, élément essentiel de notre partenariat. Le temps est venu pour l'Europe de porter sa part du fardeau sécuritaire. C'est tout ce que nous cherchons à faire, pour répondre aux Américains qui craignent que nous n'ayons pas accompli notre part du travail. Comme l'a indiqué très succinctement l'année dernière Lord Robertson, secrétaire général de l'OTAN, il ne s'agit pas pour l'Europe de faire cavalier seul, mais de faire plus. Grâce à une PESD bien financée et performante, l'Union européenne pourra contribuer de manière beaucoup plus significative à la sécurité transatlantique. Dans ce domaine, mon principal souci est que nous manquions éventuellement à nos engagements, et on ne peut pas dire que réussir à tenir ses promesses en Europe risquerait de contrarier les États-Unis. Permettez-moi de revenir un moment à la communication sur le renforcement des relations transatlantiques que nous avons présentée avant Pâques. À maints égards, la méthode de collaboration que nous avons conçue en 1995 était en avance sur son temps ; toutefois, nous ne nous reposons pas sur nos lauriers et serions certainement dissuadés de le faire par ceux qui ont ajouté une dimension parlementaire si importante à nos relations."@fr6 "Signor Presidente, sono lieto di avere la possibilità di discutere le relazioni transatlantiche con il Parlamento europeo. Si parla molto della cooperazione UE-USA. Si levano diverse voci critiche e spesso leggiamo di questa o di quella nuvola che getta un’ombra sulle nostre relazioni. Ma, in questo gran parlare, direi che non riusciamo a riconoscere la natura singolare e la forza straordinaria del legame transatlantico, quindi questa è un’ottima occasione per fare chiarezza. L’architettura è descritta in termini di temi strategici che costituiscono il nucleo dell’agenda transatlantica. E’ un grande nucleo, perché la relazione ha una portata molto ampia. Abbiamo identificato otto temi strategici, dalle sfide emergenti della sicurezza internazionale, la globalizzazione e il sistema di scambi multilaterali, alle questioni energetiche e la tutela dei consumatori, l’economia digitale e la lotta contro la criminalità. Questi temi strategici non vanno intesi come un elenco di priorità, ma piuttosto come principi di ampia portata, che rimarranno validi per diversi anni e forniranno un quadro per le questioni e le priorità specifiche da affrontare nel breve periodo. La comunicazione esamina in sostanza le strutture della cosiddetta nuova agenda transatlantica e la molteplicità di riunioni che si svolgono in tale ambito a livello politico e ufficiale. Il nostro messaggio è semplice: meno riunioni, più sostanza e più politica. Le prime due esigenze sono legate all’ultima, ma vogliamo che i politici su entrambe le sponde dell’Atlantico definiscano le priorità e le sfide cui le loro rispettive amministrazioni devono rispondere e fissino anche le scadenze entro cui intervenire. Questo si verificherà soltanto se ci saranno questioni concrete da affrontare e ciò avverrà solo se le riunioni saranno più mirate. E’ un obiettivo ambizioso. Il processo della nuova agenda transatlantica è simile a una superpetroliera, o forse è meglio chiamarla una portarinfuse. Può trasportare un carico enorme e vario tutto insieme. Dobbiamo accertare che abbia un modello aerodinamico, semplice e robusto, in grado di garantire una traversata agevole e minimi interventi di manutenzione. Come gli onorevoli deputati possono immaginare, di recente ho pensato molto al settore coreano delle costruzioni navali e al suo impatto sul commercio globale. Al timone la ruota non si manovra con ampie rotazioni da un estremo all’altro, ma si regola la rotta con virate leggere e ben misurate. Consentitemi di concludere dove ho iniziato. Ritengo che il legame transatlantico sia la nostra relazione più importante. E’ importante per l’Unione europea e per gli Stati Uniti, e di fatto lo è per il mondo intero. Naturalmente non saremo sempre d’accordo su tutto. Non mi riferisco solo alle questioni commerciali, che andrebbero sempre inserite nella prospettiva più ampia degli enormi flussi commerciali, oltre un miliardo di dollari al giorno, e di cui beneficiano entrambe le regioni, ma anche a questioni più essenziali come la protezione dell’ambiente, di cui ha parlato il Ministro, e la pena capitale. Non esistono risposte facili, bacchette magiche per far sparire le differenze. Tuttavia, per la più ampia serie di questioni riguardo alle quali gli Stati Uniti e l’Unione europea collaborano, di fatto stabiliamo insieme l’agenda internazionale. Lavorando insieme attraverso l’Atlantico possiamo promuovere i nostri interessi, quelli dei nostri paesi e dei nostri cittadini, e in generale contribuire alla sicurezza globale. La presente discussione mi offre anche la possibilità di illustrare in poche parole il motivo per cui la Commissione ha recentemente presentato una comunicazione sul potenziamento delle relazioni transatlantiche ed il modo in cui ci auguriamo che il Parlamento e il Consiglio diano seguito a tale iniziativa. La nuova agenda transatlantica del 1995 ha spostato l’ambito delle nostre relazioni dalla consultazione all’azione comune. Da allora, la cooperazione UE-USA si è notevolmente intensificata ed è ora estesa praticamente a tutti i settori di attività dell’Unione, com’è giusto che sia. Condividiamo molto con gli Stati Uniti in termini di prospettive, di storia e di valori. Con nessun altro paese abbiamo altrettanti interessi comuni e una base economica altrettanto forte da cui partire. Non siamo, come continuerò a ripetere, d’accordo su tutto, ma concentrare sempre l’attenzione su quella minoranza di questioni che non valutiamo allo stesso modo significa assumere un atteggiamento mistificatorio. Non intendo fare l’inventario della cooperazione UE-USA in questo contesto. Ciò che mi preme sottolineare è altro. E’ che abbiamo interesse, praticamente in ogni settore di attività dell’Unione, ad instaurare stretti rapporti di cooperazione con gli Stati Uniti. Non nutro alcuna simpatia per l’antiamericanismo o per qualsiasi avversione aprioristica nei confronti di un paese. Non ho alcun bisogno di definire la mia appartenenza all’Europa in funzione della mia posizione nei confronti degli Stati Uniti d’America. Questo genere di atteggiamento rivela una terribile mancanza di fiducia in se stessi e in ciò che significa essere europei. Nel settore specifico di mia competenza, il valore aggiunto e i risultati positivi nella nostra stretta cooperazione con i Balcani sono evidenti. Il Ministro ha anche parlato, a ragione, del Medio Oriente e della Corea, e potremmo continuare a citare molte altre parti del mondo. L’Unione europea e gli Stati Uniti sono anche primari per quanto riguarda le nuove questioni trasversali dell’agenda internazionale. Le malattie trasmissibili, la criminalità organizzata, il traffico di droga e di esseri umani, il riciclaggio di denaro: tutte queste manifestazioni del lato oscuro della globalizzazione richiedono il nostro intervento concertato e richiamano la nostra attenzione comune. L’accesso ai medicinali, per esempio, è stato posto in cima all’ordine del giorno delle relazioni UE-USA così come nei multilaterali. Questo mi porta ad un altro aspetto importante della cooperazione transatlantica. Sarebbe triste, grave, ed una tragica ironia della sorte, se l’emergere dell’Europa come attore globale in un mondo multilaterale coincidesse con una svolta di opinione in alcuni circoli americani verso l’unilateralismo. Mi auguro che ciò non accada. Sarebbe un’inversione della tendenza degli ultimi 50 anni. Ho tratto grande incoraggiamento dall’impegno della nuova amministrazione a mantenere il ruolo vitale dell’America negli affari mondiali. Il Presidente Bush ha deciso di sottolineare questo aspetto nel suo discorso inaugurale, quando ha affermato: “L’America rimane impegnata nel mondo per ragioni storiche e per scelta”. E’ ovvio che queste speranze sono state ridimensionate, come ha affermato il Ministro, dalla dichiarazione successiva, in cui ha affermato che l’amministrazione non ha alcun interesse ad attuare il protocollo di Kyoto. Ciò ha giustamente suscitato costernazione in Europa e altrove, comprese alcune parti degli Stati Uniti, ma è chiaro che non dobbiamo consentire che il disappunto si trasformi in uno scontro infruttuoso. E’ di vitale importanza persuadere gli Stati Uniti a riconoscere e a tenere fede ai loro impegni multilaterali e noi nell’Unione europea siamo nella migliore posizione per contribuire affinché ciò avvenga, non puntando il dito minacciosamente o facendo discorsi moralistici, ma affrontando le nostre responsabilità e portando avanti i nostri impegni con l’assistenza finanziaria e altri strumenti strategici. Quando gli Stati Uniti e l’Unione europea lavorano insieme, siamo noi a stabilire l’agenda internazionale. Quando siamo divisi, l’opportunità di compiere progressi a livello internazionale spesso ci sfugge. Cercherò di essere breve, perché sono consapevole dei limiti di tempo, ma chiaramente si potrebbe parlare a lungo di cooperazione in materia di sicurezza e difesa, come importante elemento del nostro partenariato. E’ ora che l’Europa si faccia carico della sua equa parte degli oneri della sicurezza. Questo è ciò che cerchiamo di fare: rispondere ai timori americani che l’Europa non faccia il suo dovere. Come ha affermato lo scorso anno il Segretario generale della NATO, Lord Robertson, in termini molto concisi, il punto non è che l’Europa proceda da sola, ma che l’Europa faccia di più. Uno schema di sviluppo dello spazio comunitario efficace e dotato di risorse adeguate consentirà all’Unione europea di apportare un contributo di gran lunga maggiore alla sicurezza transatlantica. Ciò che mi preoccupa in questo contesto è che potremmo non riuscire a realizzare i nostri obiettivi, non che la capacità europea di realizzarli possa essere in antagonismo con gli Stati Uniti. Consentitemi di tornare un attimo alla comunicazione sul potenziamento delle relazioni transatlantiche, che abbiamo presentato prima di Pasqua. Per molti versi il metodo di lavoro comune che abbiamo delineato nel 1995 era prematuro, ma non ci stiamo adagiando sugli allori e saremmo senza dubbio scoraggiati dal farlo da coloro che hanno introdotto una dimensione parlamentare molto significativa nelle nostre relazioni. E’ giusto dire che nel corso degli anni il meccanismo della cooperazione è diventato molto più complesso di quanto volessimo. Pertanto, dobbiamo esaminare le strutture e i processi della cooperazione, l’architettura, se volete, e le basi su cui poggiano le nostre relazioni, al fine di garantire che l’intero meccanismo sia il più possibile imperniato sull’azione e sul conseguimento di risultati."@it9 ". – Mr President, I am pleased to have this opportunity to discuss transatlantic relations with the European Parliament. There is a lot of talk about EU-US cooperation. There are quite a few critical voices in that chorus and we read frequently about this or that cloud casting a shadow across the relationship. But in all this, I would argue, we fail to recognise the unique nature and the unique strength of the transatlantic bond, so this is an excellent opportunity to put the record straight. The architecture is described in terms of strategic themes forming the core of the transatlantic agenda. It is a big core, because the relationship is so very wide-ranging. We identified eight such strategic themes, ranging from the emerging international security challenges, globalisation and the multilateral trading system, through energy issues and consumer protection, to the digital economy and the fight against crime. These strategic themes should not be seen as a selection of priorities, but rather as overarching principles which will remain valid over several years and provide a framework for specific issues and priorities to be tackled over a shorter time period. The plumbing part of the communication looks at the so-called NTA structures and the multitude of meetings which take place within them at political and official level. Our message is simple: fewer meetings, more substance and more political leadership. The first two are related to the latter, but we want political leaders on both sides of the Atlantic to set the priorities and challenges their respective administrations should meet and to set deadlines for meeting those challenges as well. This will only happen if there is real business to be done and that will only be the case if we make the meetings more focussed. It is an ambitious goal. The new transatlantic agenda process is like a supertanker, or maybe it is better to call it a mixed-bulk carrier. It can carry a large and varied cargo all at once. We need to ensure its design is streamlined, simple and robust to ensure smooth passage and minimum maintenance. As the honourable Members can tell, I have been thinking much about the Korean shipbuilding industry recently and its impact on global trade. At the helm you should not spin the wheel widely from side-to-side, but adjust the course with small, but well-measured turns. Let me end where I started. The transatlantic link in my view is our most important relationship. It is important for the European Union and for the United States and indeed for the world. Of course, we will not always agree on everything. I am not thinking just of trade issues, which should always be put in the wider perspective of the colossal trade flows, more than a USD 1 billion a day, which benefit both our regions, but also of more fundamental issues like environmental protection, on which the minister spoke, and capital punishment. There are no easy answers, no magic wands to make our differences disappear. However, on the larger range of issues, where the United States and the European Union work together, we do set between us the international agenda. By working together across the Atlantic we can advance our interests, those of our countries and their citizens, and contribute to global security more generally. This debate also gives me an opportunity to set out in a few words why the Commission recently presented a communication on reinforcing the transatlantic relationship and how we would hope to see that initiative followed up in Parliament and the Council. The 1995 new transatlantic agenda shifted the focus of our relationship from one of consultation to joint action. Since then EU-US cooperation has broadened enormously and now embraces virtually every area of EU activity, and rightly so. We share so much with the US in terms of vision, history and values. With no one else do we have such a wide range of common interests and such a strong economic base to build on. We do not, as I shall go on to say, agree about everything, but the fact that we agree about so much means that there is always a distorting focus on the minority of issues where we do not see eye to eye. I do not want to launch here into an inventory of EU-US cooperation. My point here is different. It is that we have an interest in virtually every area of activity of the Union to establish close and cooperative relations with the United States. I have no sympathy for anti-Americanism or anti-anyone-else-ism for that matter. I feel under no compunction to define my Europeanness in terms of my attitude to the United States of America. That sort of attitude betrays a terrible lack of self-confidence in what it means to be a European. In my specific area of responsibility, the added value and positive results are obvious in our close partnership with the Balkans. The Minister also spoke, quite rightly, of the Middle East and Korea, and we could have continued like that and mentioned many other parts of the world. The European Union and the US are also principal partners in addressing the new cross-cutting issues on the international agenda. Communicable diseases, organised crime, drug and people trafficking, money laundering: all these manifestations of the dark side of globalisation require our concerted action and they get our joint attention. Access to medicines, for example, has been lifted to the top of the agenda in EU-US relations as well as in multilateral fora. That brings me to another important point about the transatlantic partnership. It would be sad, serious and a terrible irony if the emergence of Europe as a global actor in a multilateral world coincided with the turning of some American minds towards unilateralism. I hope that will not happen. It would be the reversal of the trends of the last 50 years. I had been greatly encouraged by the new Administration's commitment to maintaining America's vital role in world affairs. President Bush chose to emphasise the point in his inaugural speech, when he said, and I quote "America remains engaged in the world by history and by choice". Obviously these hopes were somewhat deflated, as the Minister said, by the subsequent statement indicating that the Administration has no interest in implementing the Kyoto Protocol. This rightly met with dismay in Europe and elsewhere, including in parts of the United States, but clearly we must not let disappointment turn into fruitless confrontation. It is vital that we persuade the United States to embrace and maintain its multilateral commitments and we in the European Union can best help to do this, not by finger wagging and moralising, but by facing up to our own responsibilities and following through our own commitments with our financial assistance and other policy instruments. When the United States and the European Union work together, we set the international agenda. If we are divided, the opportunity for international progress is often lost. I will be brief because I know there are some time constraints, but one could, of course, speak at length about security and defence cooperation as an important element of our partnership. The time has come for Europe to shoulder its fair share of the security burden. That is all we are seeking to do, to respond to American concerns that we have not been pulling our weight. As the Secretary-General of NATO, Lord Robertson, put it very succinctly last year, this is not about Europe going it alone, but about Europe doing more. A properly resourced and effective ESDP will allow the European Union to make a much larger contribution to transatlantic security. My main concern in this area is that we might fail to deliver, not that European success in delivering would antagonise the United States. Let me go back for a moment to the communication on reinforcing the transatlantic relationship, which we tabled before Easter. In many ways the method of working together which we devised in 1995 was ahead of its time, but we are not resting on our laurels and would certainly be discouraged from doing so by those who have added such an important parliamentary dimension to our relationship. It would be fair to say that over the years the machinery of cooperation has grown rather more complex than we intended. So we need to look over the structures and processes of cooperation, the architecture if you like, and the plumbing of our relations, in order to ensure that the whole machinery is geared as much as possible to action and the delivery of results."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, ik ben blij dat ik de gelegenheid krijg de transatlantische betrekkingen met het Europees Parlement te bespreken. Er wordt veel gesproken over de samenwerking tussen de EU en de VS. Er is veel kritiek en we lezen regelmatig over zaken die een schaduw werpen over de betrekkingen. Maar bij dit alles zijn we ons mijns inziens niet bewust van de unieke aard en de unieke kracht van de transatlantische verbondenheid. Dit is dus een voortreffelijke gelegenheid om een en ander recht te zetten. De architectuur wordt beschreven in strategische thema’s die de kern vormen van de transatlantische agenda. Er is sprake van een grote kern, omdat de betrekkingen zo uiteenlopend zijn. We onderscheiden acht strategische thema’s, uiteenlopend van de opkomende internationale uitdagingen op het gebied van veiligheid, mondialisering en het multilaterale handelssysteem tot energiekwesties, consumentenbescherming, de digitale economie en de misdaadbestrijding. Deze strategische thema’s moeten we niet zozeer zien als een reeks prioriteiten, maar eerder als overkoepelende beginselen die verschillende jaren geldig blijven en die een kader bieden waarbinnen specifieke kwesties en prioriteiten binnen een korter tijdsbestek kunnen worden aangepakt. Bij de fundering op het gebied van communicatie moeten we denken aan de zogenaamde NTA-structuren en de vele vergaderingen op politiek en officieel niveau die daaronder vallen. Onze boodschap is eenvoudig: minder vergaderingen, meer inhoud en meer politiek leiderschap. De eerste twee punten staan met het laatste in verband, maar wij willen dat de politieke leiders aan beide kanten van de Atlantische Oceaan prioriteiten stellen en uitdagingen formuleren waarmee de betreffende regeringen aan de slag kunnen en dat termijnen worden gesteld waarbinnen deze uitdagingen dienen te worden gerealiseerd. Dit gebeurt alleen als het over wezenlijke zaken gaat en dat is alleen het geval als de vergaderingen gerichter zijn. Het is een ambitieuze doelstelling. Het proces rond de nieuwe transatlantische agenda is te vergelijken met een mammoettanker, of misschien eerder met een bulkcarrier. Het dekt een grote en gevarieerde lading. We moeten zorgen voor een gestroomlijnd, eenvoudig en robuust ontwerp dat garant staat voor een goede vaart en weinig onderhoud. Zoals de geachte afgevaardigden kunnen beamen, heb ik de laatste tijd veel nagedacht over de Koreaanse scheepsbouw en het effect ervan op de wereldhandel. Je moet het roer niet voortdurend omgooien, maar de koers met kleine, uitgemeten correcties bijstellen. Ik sluit af waarmee ik begon. De transatlantische betrekkingen zijn mijns inziens het belangrijkste verbond dat we hebben. Het is van belang voor de Europese Unie en de Verenigde Staten en zeker voor de hele wereld. We zullen het natuurlijk niet altijd over alles eens zijn. Ik heb het niet alleen over handelskwesties, die we altijd moeten plaatsen in het bredere perspectief van de kolossale handelsstromen van meer dan 1 miljard dollar per dag, die beide regio’s ten goede komen, maar ook over meer fundamentele kwesties zoals milieubescherming, waarover de minister heeft gesproken, en de doodstraf. Er zijn geen eenvoudige antwoorden, geen toverstokjes waarmee we de verschillen kunnen laten verdwijnen. Voor de meeste kwesties waarbij de Verenigde Staten en de Europese Unie samenwerken hebben we echter wel de internationale agenda. Wij, onze lidstaten en hun burgers hebben belang bij samenwerking met de Verenigde Staten en deze samenwerking draagt bij tot de veiligheid in de wereld meer in het algemeen. Dit debat biedt mij tevens de kans in het kort uiteen te zetten waarom de Commissie onlangs een mededeling heeft gedaan over het versterken van de transatlantische betrekkingen en hoe wij graag zouden zien dat dit initiatief in het Parlement en de Raad een vervolg krijgt. In de nieuwe transatlantische agenda van 1995 werd het zwaartepunt van onze betrekkingen verlegd van overleg naar gezamenlijke actie. Sindsdien is de Europees-Amerikaanse samenwerking enorm verbreed en bestrijkt deze nu praktisch elk gebied van de EU, en dat is terecht. Op het gebied van visie, geschiedenis en waarden hebben wij zeer veel met de VS gemeen. Met geen enkel ander land delen we zoveel gemeenschappelijke belangen en zo’n stevige economische basis om op te bouwen. We zijn het niet overal over eens, zoals ik dadelijk zal aangeven, maar het feit dat we het over zoveel zaken eens zijn brengt met zich mee dat er onevenredig veel aandacht wordt geschonken aan de weinige kwesties waarover we van mening verschillen. Ik wil hier geen uitgebreide inventarisatie van de Europees-Amerikaanse samenwerking opmaken. Ik wil iets anders zeggen, namelijk dat we erbij gebaat zijn op nagenoeg elk gebied waarop de EU zich begeeft nauwe betrekkingen en samenwerkingsverbanden met de Verenigde Staten aan te knopen. Ik heb geen sympathie voor anti-Amerikanisme of antigevoelens jegens wie dan ook. Ik voel er niets voor mijn Europeaan-zijn te bepalen op grond van mijn houding ten opzichte van de Verenigde Staten. Zo’n houding zou getuigen van een vreselijk gebrek aan vertrouwen in het Europees-zijn. Op het gebied waarvoor ik zelf specifiek verantwoordelijk ben, zijn de toegevoegde waarde en de positieve resultaten van onze nauwe betrekkingen met de Balkanlanden duidelijk. De minister heeft terecht ook gesproken over het Midden-Oosten en Korea. We hadden nog even kunnen doorgaan en vele andere delen van de wereld kunnen noemen. De Europese Unie en de VS zijn ook belangrijke partners als het gaat om het aan de orde stellen van de nieuwe grensoverschrijdende kwesties op de internationale agenda. Overdraagbare ziekten, de georganiseerde misdaad, drugs- en mensenhandel, zwart geld: al deze negatieve aspecten van de mondialisering vragen om een gezamenlijke aanpak en krijgen onze gezamenlijke aandacht. De toegang tot geneesmiddelen, bijvoorbeeld, staat nu boven aan de Europees-Amerikaanse agenda en de multilaterale forums. Dit brengt me bij een ander belangrijk punt met betrekking tot het transatlantische partnerschap. Het zou droevig en zeer ernstig en ironisch zijn als de ontwikkeling van de mondiale rol van Europa in een multilaterale wereld zou samenvallen met een neiging naar unilateralisme aan de kant van enkele Amerikanen. Ik hoop dat dit niet gebeurt. Het zou een omkering zijn van de trends van de afgelopen vijftig jaar. Ik vond het zeer bemoedigend te horen dat de nieuwe Amerikaanse regering de belangrijke rol van Amerika in de wereldpolitiek wil handhaven. President Bush heeft dit punt in zijn inauguratietoespraak benadrukt. Hij zei, ik citeer: “Amerika blijft zich met de wereld bezighouden, dat is historisch zo gegroeid en daar kiezen we voor”. De daaropvolgende verklaring dat de regering Bush niet voornemens is het Kyoto-protocol ten uitvoer te leggen was duidelijk minder hoopgevend, zoals de minister heeft aangegeven. Dit bericht werd in Europa en elders in de wereld, waaronder delen van de Verenigde Staten, terecht met verbijstering ontvangen, maar onze teleurstelling moet natuurlijk niet leiden tot een nutteloze confrontatie. Het is van vitaal belang dat we de Verenigde Staten ertoe brengen hun multilaterale verplichtingen na te komen, en wij in Europa kunnen hier het beste aan bijdragen door onze eigen verantwoordelijkheden niet uit de weg te gaan en onze eigen verplichtingen na te komen door financiële steun te bieden en andere beleidsinstrumenten in te zetten, niet door een moraliserende vinger op te steken. Wanneer de Verenigde Staten en de Europese Unie samenwerken, bepalen wij de internationale agenda. Zijn we onderling verdeeld, dan is de kans op internationale vooruitgang vaak verkeken. Ik zal het kort houden, want ik weet dat de tijd beperkt is, maar ik zou natuurlijk uitvoerig kunnen spreken over samenwerking op het gebied van veiligheid en defensie als belangrijk onderdeel van ons partnerschap. De tijd is aangebroken dat Europa een rechtvaardig deel van de last op het gebied van de veiligheid op zich neemt. Het enige wat wij willen is reageren op de Amerikaanse bezorgdheid over het feit dat wij ons deel niet inbrengen. Zoals de secretaris-generaal van de NAVO, Lord Robertson, vorig jaar zo bondig heeft gezegd gaat het er niet om dat Europa het alleen moet doen, maar dat Europa meer doet. Een effectief gemeenschappelijk veiligheids- en defensiebeleid met toereikende middelen zal de Europese Unie in staat stellen een veel grotere bijdrage aan de transatlantische veiligheid te leveren. Mijn grootste zorg op dit vlak is dat we falen, niet dat we de Verenigde Staten tegen ons in het harnas zullen jagen als we succes hebben. Ik wil even teruggaan naar de mededeling over het versterken van de transatlantische betrekkingen, die we voor Pasen hebben uitgebracht. In velerlei opzichten was de samenwerkingsmethode die we in 1995 hebben ontworpen, haar tijd ver vooruit, maar we rusten niet op onze lauweren. Daar zouden we ook zeker niet toe worden aangezet door degenen die zo’n belangrijke parlementaire dimensie aan onze betrekkingen hebben toegevoegd. De eerlijkheid gebiedt ons te zeggen dat de hele machinerie rond onze samenwerking in de loop van de jaren ingewikkelder is geworden dan de bedoeling was. Er moet dus eens goed gekeken worden naar de structuren en processen van onze samenwerking, de architectuur ervan, zo u wilt, en naar de fundering van onze betrekkingen, om ervoor te zorgen dat de hele machinerie optimaal is afgestemd op actie en het behalen van resultaten."@nl2 "Senhor Presidente, é com grande prazer que disponho desta oportunidade para discutir as relações transatlânticas com o Parlamento Europeu. Fala-se muito da cooperação UE-EUA. Existem algumas vozes críticas neste coro, e é com frequência que lemos notícias que fazem eco das mesmas ou que referem a existência de uma nuvem que ensombra as referidas relações. Mas em tudo isto, argumento, esquecemo-nos de reconhecer a natureza ímpar e a força ímpar dos laços transatlânticos, por isso esta é uma excelente ocasião para reparar essa lacuna. Por arquitectura entendam-se os temas estratégicos que formam o núcleo da agenda transatlântica. É um grande núcleo, porque as relações são extremamente abrangentes. Identificámos oito desses temas estratégicos, desde os desafios emergentes na área da segurança internacional, a globalização e o sistema multilateral de trocas até assuntos relacionados com a energia e a protecção dos consumidores, a economia digital e a luta contra o crime . Estes temas estratégicos não deverão ser vistos como uma selecção de prioridades, mas sim como princípios abrangentes que se manterão válidos ao longo de vários anos e que servirão de enquadramento para as questões e prioridades específicas a tratar em períodos de tempo mais curtos. Quanto à parte da comunicação relacionada com os canais de comunicação, ela aborda as chamadas estruturas da Nova Agenda Transatlântica e a multiplicidade de reuniões que têm lugar ao abrigo daquelas, a níveis político e oficial. A nossa mensagem é simples: menos reuniões, mais substância e mais liderança política. As primeiras duas estão relacionadas com a terceira, mas pretendemos que os dirigentes políticos de ambos os lados do Atlântico estabeleçam as prioridades e os desafios a que as respectivas Administrações terão que responder e fixem também o calendário para responder aos mesmos. Isso não acontecerá se não houver negócios concretos a realizar e estes só existirão se fizermos com que as reuniões tenham uma orientação mais específica. Trata-se de um objectivo ambicioso. O processo da nova agenda transatlântica é como um superpetroleiro, ou talvez seja melhor apelidá-lo de navio graneleiro. Pode transportar, ao mesmo tempo, uma enorme e diversificada carga. Temos de assegurar que a sua concepção seja correcta, simples e robusta, a fim de assegurar uma navegação tranquila e um mínimo de manutenção. Como os senhores deputados poderão afirmar, tenho recentemente ponderado muito acerca da indústria de construção naval coreana e o seu impacto no comércio mundial. Quando se está ao leme não se deve manobrar de forma abrupta, mas sim ajustar a rota com movimentos curtos, mas muito bem calculados. Permitam-me que acabe onde comecei. A ligação transatlântica é, na minha opinião, a nossa mais importante relação. É importante para a União Europeia e para os Estados Unidos e, na verdade, para todo o mundo. Evidentemente, nem sempre estaremos de acordo. Não me refiro apenas às questões comerciais, que deverão sempre ser vistas na perspectiva mais abrangente dos colossais fluxos comerciais, mais de mil milhões de dólares por dia, que beneficiam as nossas regiões, mas também no contexto de questões mais fundamentais, como a protecção do ambiente, a que o Senhor Ministro se referiu, e a pena de morte. Não há respostas fáceis, não há varinhas de condão que façam desaparecer as nossas diferenças. No entanto, no contexto mais alargado das questões nas quais os Estados Unidos e a União Europeia trabalham em conjunto, somos nós que fixamos, entre nós, a agenda internacional. Trabalhando em conjunto de ambos os lados do Atlântico podemos defender melhor os nossos interesses, os dos nossos países e respectivos cidadãos e contribuir, de forma mais geral, para a segurança mundial. Este debate oferece-me igualmente a oportunidade para proferir algumas palavras acerca das razões que levaram, recentemente, a Comissão a apresentar uma comunicação sobre o reforço das relações transatlânticas e a forma como esperamos ver esta iniciativa seguida pelo Parlamento e o Conselho. A nova agenda transatlântica de 1995 alterou o âmago da nossa relação, da consulta para a acção comum. Desde então, a cooperação UE-EUA alargou-se imenso, englobando agora praticamente todas as áreas de actividade da UE, e ainda bem. Partilhamos tanto com os EUA, em matéria de visão, história e valores. Não há outro parceiro com quem tenhamos um leque tão variado de interesses e uma base económica tão forte a partir dos quais possamos progredir. Não podemos, como a seguir referirei, estar de acordo em tudo, mas o facto de concordarmos em tantos aspectos significa que haverá sempre um factor de distorção numa minoria de questões, relativamente às quais não estamos totalmente de acordo. Não pretendo aqui alargar-me num inventário da cooperação UE-EUA. O meu argumento é outro. Baseia-se no facto de termos, em praticamente todas as áreas de actividade da União, interesse em estabelecer relações estreitas e de cooperação com os Estados Unidos. Na realidade, não simpatizo, de forma alguma, com o anti-americanismo, ou com qualquer tipo de “anti-seja-quem-for-ismo”. Não me sinto compelido a definir o meu europeísmo, através da minha atitude para com os Estados Unidos da América. Este tipo de atitude denota uma tremenda falta de autoconfiança naquilo que é ser-se europeu. Na minha área específica de responsabilidade, o valor acrescentado e os resultados positivos são visíveis na nossa estreita parceria com os Balcãs. O Senhor Ministro referiu ainda, e muito bem, o Médio Oriente e a Coreia, e poderíamos ter estendido a lista e incluído muitas outras partes do mundo. A União Europeia e os EUA são também os principiais parceiros na abordagem de questões transversais da agenda internacional. Doenças transmissíveis, criminalidade organizada, droga e tráfico de seres humanos, branqueamento de capitais: todas estas manifestações do lado negro da globalização exigem a nossa acção concertada e merecem a nossa atenção conjunta. O acesso aos medicamentos, por exemplo, foi colocado no topo da agenda das relações UE-EUA, bem como de multilaterais. Isso conduz-me a um outro importante ponto da parceria transatlântica. Seria triste, grave e uma tremenda ironia se o aparecimento da Europa como um actor mundial, num mundo multilateral, coincidisse com progresso de algumas mentes americanas para o unilateralismo. Espero que isso não venha a acontecer, pois constituiria a inversão das tendências observadas nos últimos cinquenta anos. Tenho sido extremamente encorajado pelo compromisso assumido pela nova Administração para com a manutenção do papel vital da América nos assuntos mundiais. O Presidente Bush optou por dar ênfase a esta questão no seu discurso de tomada de posse, ao dizer, e passo a citar: "A América permanece empenhada no mundo pela história e por opção". Obviamente, estas esperanças foram um tanto dissipadas, como o afirmou o Senhor Ministro, pela declaração subsequente, na qual se afirmava que a Administração americana não tinha qualquer interesse em implementar o Protocolo de Quioto. Estas afirmações provocaram, e com razão, o alarme na Europa e noutras partes do mundo, incluindo partes dos Estados Unidos, mas não devemos, seguramente, deixar que a desilusão se transforme num confronto infrutífero. É vital que persuadamos os Estados Unidos a abraçarem e manterem os seus compromissos multilaterais, e a melhor forma de nós, na União Europeia, podermos ajudar a consegui-lo não é de dedo em riste numa atitude moralizadora, mas sim mostrando-nos à altura das nossas responsabilidades e continuando a honrar os nossos compromissos, através da nossa ajuda financeira e de outros instrumentos políticos. Quando os Estados Unidos e a União Europeia trabalham em conjunto, fixam agenda internacional. Se estivermos divididos, ficarão frequentemente comprometidas as oportunidades de progresso internacional. Serei breve, porque sei que existem limitações de tempo, mas seria, efectivamente, possível alongar-me acerca da cooperação na área da segurança e da defesa como elemento importante da nossa parceira. É tempo de a Europa carregar a sua quota-parte do fardo que a segurança representa. É tudo o que estamos a procurar fazer para responder às preocupações americanas suscitadas pelo facto de não termos estado a suportar a parte que nos cabe desse fardo. Tal como o Secretário-Geral da NATO, Lord Robertson, o referiu, de forma muito sucinta, no ano passado, não se trata de a Europa o fazer sozinha, mas de a Europa fazer mais. Uma PESD eficaz e com recursos adequados permitirá à União Europeia dar um contributo muito maior para a segurança transatlântica. A minha principal preocupação nesta área é a possibilidade de não conseguirmos cumprir os nossos propósitos, não que o êxito da Europa nesta matéria possa provocar a inimizade dos Estados Unidos. Permitam-me que regresse, por breves instantes, à comunicação sobre o reforço das relações transatlânticas, que apresentámos antes da Páscoa. Em muitos aspectos, o método de trabalho conjunto que concebemos em 1995 era vanguardista, mas não dormimos à sombra dos louros alcançados, e seriamos seguramente desencorajados a fazê-lo por aqueles que acrescentaram uma dimensão parlamentar tão importante às nossas relações. Será justo afirmar que, ao longo dos anos, a engrenagem da cooperação se tornou bastante mais complexa do que pretendíamos. Por isso, teremos que rever as estruturas e procedimentos da cooperação, a arquitectura, se assim quiserem, bem como os canais de comunicação das nossas relações, por forma a assegurar que toda a engrenagem esteja, tanto quanto possível, orientada para a acção e a consecução de resultados."@pt11 "Herr talman! Jag är glad att få detta tillfälle att diskutera de transatlantiska förbindelserna med Europaparlamentet. Det talas mycket om samarbetet mellan Europeiska unionen och Förenta staterna. Det finns väldigt många kritiska röster i detta sammanhang, och vi läser ofta om det ena eller andra bekymret som kastar en skugga över våra förbindelser. Men mitt i allt detta menar jag att vi misslyckas med att förstå det transatlantiska bandets unika karaktär och unika styrka, så detta är ett utmärkt tillfälle att reda ut saker och ting. Arkitekturen beskrivs som strategiska ämnen som utgör kärnan i den transatlantiska agendan. Det är en stor kärna, eftersom förbindelserna är så pass omfattande. Vi identifierade åtta sådana strategiska ämnen, allt från de framväxande internationella säkerhetsutmaningarna, globalisering och det multilaterala handelssystemet, till energifrågor, konsumentskydd, den digitala ekonomin och kampen mot brottslighet. Dessa strategiska ämnen skall inte ses som ett urval av prioriteringar, utan i stället som övergripande principer som kommer att gälla under åtskilliga år, och tillhandahålla en ram för specifika frågor och prioriteringar som man skall ta itu med under en kortare tidsperiod. I denna del av meddelandet behandlas de s.k. NTA-strukturerna och den mångfald av sammanträden som äger rum inom dem på politisk och officiell nivå. Vårt budskap är enkelt: färre sammanträden, mer innehåll och större politiskt ledarskap. De första två har att göra med det senare, men vi vill ha politiska ledare på båda sidor av Atlanten för att fastställa de prioriteringar och utmaningar deras respektive förvaltningar bör ställas inför, och också för att ange tidsfrister för uppfyllandet av dessa utmaningar. Detta kommer bara att ske om det finns verkliga frågor att ta itu med, och detta kommer bara att ske om vi gör sammanträdena mer fokuserade. Det är ett ambitiöst mål. Processen i samband med den nya transatlantiska agendan är som en supertanker, eller det är kanske bättre att kalla den ett fraktfartyg för blandad last. Den kan transportera en stor och blandad last. Vi måste se till att dess utformning blir strömlinjeformad, enkel och robust, för att säkerställa en smidig överfart och minsta möjliga underhåll. Som ledamöterna förstår har jag under den senaste tiden tänkt mycket på den koreanska varvsindustrin och dess effekter för världshandeln. När man står på manöverbryggan skall man inte vrida rodret för mycket från sida till sida, utan justera kursen med små men väl avvägda rörelser. Låt mig avsluta där jag inledde. Det transatlantiska bandet är enligt min mening vår viktigaste förbindelse. Det är viktigt för Europeiska unionen och Förenta staterna, för att inte tala om för världen. Det är naturligtvis så att vi inte alltid kommer att ha samma uppfattning. Jag tänker inte bara på handelsfrågor, som alltid bör ses i det större perspektivet med de kolossalt stora handelsflödena, mer än 1 miljard US-dollar per dag, som främjar båda regionerna, utan också på mer grundläggande frågor som miljöskydd, som ministern uttalade sig om, och dödsstraff. Det finns inga lätta svar, inga trollstavar, som kan avlägsna våra meningsskiljaktigheter. När det gäller den stora majoriteten av frågor om vilka Förenta staterna och Europeiska unionen samarbetar, fastställer vi emellertid gemensamt den internationella agendan. Genom att samarbeta över Atlanten kan vi föra fram våra intressen, våra länders och medborgares, och mer allmänt bidra till säkerheten i världen. Denna diskussion ger mig också tillfälle att helt kort förklara varför kommissionen nyligen lade fram ett meddelande som handlar om stärkandet av de transatlantiska förbindelserna, och hur vi hoppas att detta initiativ följs upp i parlamentet och rådet. 1995 ändrade den nya transatlantiska agendan inriktningen på våra förbindelser från att ha varit av samrådande karaktär till att bestå av gemensamma åtgärder. Sedan dess har samarbetet mellan Europeiska unionen och Förenta staterna breddats oerhört mycket, och omfattar numera i stort sett samtliga områden på vilka EU bedriver verksamhet, och detta med all rätt. Vi delar så pass mycket med Förenta staterna när det gäller visioner, historia och värderingar. Vi har inte så många gemensamma intressen och en så stark ekonomisk grund att bygga på tillsammans med någon annan stat. Vi har inte samma inställning i alla frågor, måste jag tillägga, men det faktum att vi kommer överens i så många frågor gör att det alltid sker en snedvridande fokusering på de mindre antal frågor där vi inte har samma uppfattning. Jag vill inte här och nu göra en inventering av samarbetet mellan Europeiska unionen och Förenta staterna. Min poäng i sammanhanget är en annan. Den handlar om att vi på i stort sett samtliga unionens verksamhetsområden har ett intresse av att upprätta nära och samarbetsinriktade förbindelser med Förenta staterna. Jag har ingen förståelse för anti-amerikanism och för övrigt inte för anti-alla-andra-ism heller. Jag känner inga samvetskval att jag måste definiera min europeiska prägel genom min inställning till Amerikas förenta stater. Denna typ av inställning avslöjar en fruktansvärd brist på självförtroende när det handlar om betydelsen av att vara europé. Inom mitt specifika ansvarsområde är det mervärde och de positiva resultat som skapas genom vårt nära partnerskap med Balkanländerna uppenbara. Ministern tog också, med all rätt, upp Mellanöstern och Korea, och vi hade kunnat fortsätta på detta sätt och nämnt många andra delar av världen. Europeiska unionen och Förenta staterna är också viktiga partner i samband med att ta upp de nya ämnesövergripande frågorna på den internationella agendan. Överförbara sjukdomar, organiserad brottslighet, narkotika- och människosmuggling, penningtvätt: Alla dessa uttryck av globaliseringens mörka sida kräver gemensamma åtgärder från vår sida och de får vår gemensamma uppmärksamhet. Tillgång till mediciner, t.ex., har satts först på agendan för förbindelserna mellan Europeiska unionen och Förenta staterna, såväl som i multilaterala forum. Detta får mig att komma till ytterligare en viktig punkt som rör det transatlantiska partnerskapet. Det skulle vara tråkigt, allvarligt och hemskt ironiskt om Europas framväxt som global aktör i en multilateral värld, sammanföll med att vissa amerikaner började förespråka ett unilateralt synsätt. Jag hoppas inte att detta sker. Det skulle innebära en omvänd kursriktning för de senaste 50 årens trender. Jag har blivit mycket uppmuntrad av den nya förvaltningens vilja att upprätthålla Förenta staternas viktiga roll i samband med de världsomspännande frågorna. President Bush valde att betona frågan i sitt installationstal, när han sade, och jag citerar, "Amerika fortsätter att engagera sig i världsfrågorna av historiska skäl och av eget fritt val". Det är uppenbart att dessa förhoppningar grusades något, som ministern sade, genom det följande uttalandet som visade att förvaltningen inte hade något intresse av att genomföra Kyotoprotokollet. Detta möttes helt riktigt med bestörtning i Europa och på andra håll, inbegripet delar av Förenta staterna, men det är tydligt att vi inte får låta besvikelsen vändas till en fruktlös konfrontation. Det är viktigt att vi övertalar Förenta staterna att anamma och upprätthålla sitt multilaterala engagemang, och vi i Europeiska unionen kan göra detta på bästa sätt genom att inte vifta med pekfingrarna och moralisera, utan genom att ta vårt ansvar och genomföra våra egna åtaganden med hjälp av vårt ekonomiska stöd och andra politiska verktyg. När Förenta staterna och Europeiska unionen samarbetar, är det vi som anger den internationella agendan. Om vi inte samarbetar går ofta möjligheterna till att nå internationella framsteg förlorade. Jag skall fatta mig kort, eftersom jag vet att det finns vissa tidsbegränsningar, men man skulle naturligtvis kunna tala länge om samarbetet på området för säkerhet och försvar som en viktig del av vårt partnerskap. Tiden är inne för Europa att bära sin rättmätiga del av säkerhetsbördan. Det är bara det vi försöker att göra, dvs. att svara på de amerikanska betänkligheterna om att vi inte har vår del av ansvaret. Som Natos generalsekreterare, Lord Robertson, mycket träffsäkert sade förra året, handlar detta inte om att Europa skall agera på egen hand, utan om att Europa skall göra mer. En lämpligt finansierad och effektiv europeisk säkerhets- och försvarspolitik, kommer att göra det möjligt för Europeiska unionen att ge ett mycket större bidrag till den transatlantiska säkerheten. Jag tycker att det som inger mest oro inom detta område är om vi skulle misslyckas med detta, inte att europeiska framgångar i detta sammanhang skulle reta upp Förenta staterna. Låt mig för ett ögonblick återgå till meddelandet om stärkandet av de transatlantiska förbindelserna, som vi lade fram före påsk. På många sätt var den samarbetsmetod som vi hittade på 1995 före sin tid, men vi vilar inte på våra lagrar och skulle naturligtvis avrådas från detta av dem som lagt till en sådan viktig parlamentarisk dimension till våra förbindelser. Det skulle vara skäligt att säga att samarbetsmaskineriet under åren lopp blivit litet mer komplicerat än vad vi avsåg från början. Vi behöver alltså se över strukturerna och förfarandena inom samarbetet – arkitekturen, om man så vill – och "rörsystemet" för våra förbindelser, för att se till att hela maskineriet i så hög grad som möjligt är inriktat på åtgärder och resultat."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(ΕΝ)"8 "Comisión"12 "Commission"10,3 "Patten,"8,10,3,12 "fora"11,9 "leader"9 "leadership"9 "partner"9 "Επιτροπή"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph