Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-16-Speech-3-028"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010516.2.3-028"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signora Presidente, ringrazio il Commissario Patten e il Presidente, signora Lindh, per i loro interventi. Sofferenza e tragedia continueranno a scandire i giorni e le notti in Palestina se Israele e, in genere, se la comunità internazionale non interverranno per il ripristino dei diritti internazionali ed umani. Ieri è stato un altro giorno di dolore: ai
ci sono stati più di 200 feriti, tra cui un giornalista francese, ma i palestinesi non avevano sparato; in serata un'altra vittima, una colona israeliana; uccisi più di 500 palestinesi, 23.000 i feriti, centinaia i disabili permanenti; bombardamenti, povere case sventrate dalle bombe, migliaia di alberi sradicati, che sono pane e vita per i contadini; strade bloccate, donne e uomini disperati, prigionieri nei loro villaggi, cominciano ad avere fame; esecuzioni di
palestinesi considerati
militari. I pacifisti israeliani di Peace Now e anch'io abbiamo pianto l'assassinio di Tabet Tabet, amico da lungo tempo; scuole chiuse, terre confiscate per nuovi insediamenti e altra sofferenza: ottanta israeliani sono stati uccisi, fra cui bambini e ragazzi.
Dobbiamo fermare la spirale della violenza poiché ogni morte, sia essa palestinese o israeliana, ci diminuisce della nostra umanità. Comprendo la disperazione, la rabbia, l'umiliazione, le punizioni collettive, le rappresaglie, i bisogni di libertà dei palestinesi costretti a vivere sotto occupazioni militari da trentaquattro anni; comprendo la paura ancestrale della popolazione israeliana, le persecuzioni subíte, l'unicità della Shoah, di cui noi europei portiamo la responsabilità; comprendo la paura che una bomba possa scoppiare su un autobus o che un colpo di mortaio possa colpire una scuola, ma queste paure non danno il diritto di occupare un altro popolo e violare i diritti umani internazionali.
E' nostra la responsabilità di non permettere nessuna espressione di antisemitismo in Europa, dando la certezza agli israeliani che la sicurezza di Israele ci sta a cuore, così come ci sta a cuore la sicurezza del popolo palestinese. Fermare la spirale della violenza: lo diciamo da troppo tempo. Qual è la nostra politica dunque? Insistere con il governo israeliano affinché riprenda i negoziati subito e ponga fine alla chiusura dei territori e ai bombardamenti. Si assicuri una protezione internazionale per i palestinesi - insieme a loro lo hanno chiesto più di 400 cittadini israeliani - ma soprattutto cessi l'espansione di colonie e strade, come dice anche la commissione Mitchell.
Ieri, sul giornale Ha'aretz, Daniel Bensimon ha denunciato quanto sia falsa la motivazione di Sharon sulla naturale espansione demografica delle colonie. Cita fonti dell'
americana secondo cui sono ventimila le case vuote e molti coloni, persino quelli più fanatici, se ne vanno. Scrive che, se il governo avesse veramente a cuore l'interesse del paese, dovrebbe congelare gli insediamenti. Sarebbe un messaggio positivo verso i palestinesi, gli arabi e la comunità internazionale.
Fermare la spirale della violenza: l'autorità palestinese deve fare tutto il possibile per impedire che l'estremismo prenda il sopravvento. Non ci sono soluzioni militari. L'Unione europea - il Parlamento lo ha ribadito - deve svolgere un ruolo politico: il diritto internazionale non si afferma solo nelle dichiarazioni ma deve vivere nella realtà. In questo senso gli accordi che Israele firma devono essere fatti rispettare, compreso quello firmato con l'Unione europea che prevede il divieto di esportare in Europa merci prodotte negli insediamenti. Il Commissario Patten lo ha detto molto chiaramente e lo ha ribadito anche l'onorevole Van der Laan. Nella risoluzione che il Parlamento si accingerà a votare chiediamo a Consiglio e Commissione di considerare se le punizioni collettive e l'uso sproporzionato della forza non siano in contraddizione con i principi dell'accordo di associazione e di trarne le dovute conseguenze: nessun intento punitivo ma rispetto delle regole del diritto. Non c'è tempo da perdere per la pace: è necessaria a palestinesi e ad israeliani, all'area della regione ma anche a noi."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, jeg vil gerne takke kommissær Patten og rådsformanden, fru Lindh, for deres redegørelser. Palæstinas dage og nætter vil fortsat være præget af tragedier og lidelse, hvis ikke Israel og det internationale samfund i almindelighed griber ind for at genindføre de internationale rettigheder og menneskerettighederne. I går var endnu en sorgens dag, hvor over 200 mennesker blev såret ved
herunder en fransk journalist - selv om palæstinenserne ikke havde åbnet ild. Om aftenen var der endnu et offer - denne gang en kvinde - nemlig en israelsk bonde. Over 500 palæstinensere er blevet dræbt, 23.000 er blevet såret og hundredvis af mennesker er livsvarigt handicappede. Der finder bombeangreb sted, stakkels mennesker får deres huse ødelagt af bomberne, og man fjerner tusindvis af træer, som er bøndernes levebrød. Veje afspærres, og desperate mænd og kvinder, som er fanget i deres egne landsbyer, begynder at mærke sulten. Palæstinensiske ledere, der betragtes som militære mål, henrettes. De israelske pacifister fra Peace Now og jeg begræd mordet på Tabet Tabet, som var en gammel ven. Skoler lukkes, jord konfiskeres til nye bosættelser, og en anden tragedie var drabet på 80 israelere, herunder børn og unge.
Vi må standse denne voldsspiral, for ethvert dødsfald - hvad enten det er en palæstinensers eller en israelers - er et tab for menneskeheden. Jeg kan godt forstå desperationen, vreden, ydmygelsen, de kollektive afstraffelser, repressalierne og, at de palæstinensere, der har været tvunget til at leve under militærets besættelse i 34 år, har behov for frihed. Jeg kan også godt forstå den israelske befolknings angst, der har rødder i fortiden, de forfølgelser, israelerne har været ude for, og den forfærdelige
som vi europæere har ansvaret for. Og jeg kan godt forstå angsten for, at der eksploderer en bombe i en bus, eller at en granatkanon kan ramme en skole, men denne angst giver ikke ret til at besætte et andet folk og krænke de internationale menneskerettigheder.
Det er vores ansvar, at der ikke er nogen antisemitisme i Europa, og vi skal forsikre israelerne for, at Israels sikkerhed ligger os på sinde, ligesom det palæstinensiske folks sikkerhed ligger os på sinde. Vi har sagt alt for længe, at vi skal standse voldsspiralen. Hvilken politik skal vi så føre? Vi skal rette en kraftig opfordring til den israelske regering om at genoptage forhandlingerne med det samme og bringe områdernes lukning og bombeangrebene til ophør. Vi skal sikre palæstinenserne international beskyttelse - det er der også over 400 israelske borgere, som har anmodet om - og vi skal ikke mindst kræve, at forøgelsen af kolonier og veje ophører, hvilket også Mitchell-kommissionen har bedt om.
I går gjorde Daniel Bensimon i avisen
opmærksom på, hvor falsk Sharons forklaring er om koloniernes naturlige demografiske forøgelse. Hans kilder er amerikanske spioner, som oplyser, at der er 20.000 tomme huse, og at mange bønder - selv de mest fanatiske - rejser væk. Han skriver, at hvis landets interesser virkelig lå regeringen på sinde, burde den standse bosættelserne. Det ville være et positivt budskab til palæstinenserne, araberne og det internationale samfund.
Vi skal standse voldsspiralen, og Den Palæstinensiske Myndighed skal gøre alt, hvad den kan for at hindre, at ekstremismen får overtaget. Der er ingen militære løsninger. Som Parlamentet har sagt, skal EU spille en politisk rolle. International ret er ikke noget, der kun skal slås fast i erklæringer, men skal også eksistere i virkeligheden. Man skal i den forbindelse sørge for, at de aftaler, som Israel underskriver, bliver overholdt, og det gælder også den aftale, der er indgået med EU, og som forbyder eksport til Europa af varer, der er fremstillet i bosættelserne. Det gav kommissær Patten meget klart udtryk for, og det blev også gentaget af fru van der Laan. I den beslutning, som Parlamentet nu skal vedtage, anmoder vi Rådet og Kommissionen om at overveje, om ikke de kollektive afstraffelser og den uforholdsmæssigt store magtanvendelse er i strid med associeringsaftalens principper, og om at drage de nødvendige konsekvenser heraf. Det er ikke hensigten at straffe nogen, men derimod at sørge for retsreglernes overholdelse. Når det gælder freden, er der er ingen tid at spilde, for den er nødvendig for palæstinenserne, israelerne og området, men den er også nødvendig for os selv."@da1
"Frau Präsidentin, ich danke Kommissar Patten und der Ratsvorsitzenden Frau Lindh für ihre Ausführungen. Leiden und Tragödien werden weiterhin die Tage und Nächte in Palästina kennzeichnen, wenn Israel und ganz allgemein die internationale Gemeinschaft nicht intervenieren, damit die Völker- und Menschenrechte wieder gewahrt werden. Gestern war ein weiterer Tag des Schmerzes: An den Kontrollpunkten gab es über 200 Verletzte, darunter ein französischer Journalist, doch es waren nicht die Palästinenser, die geschossen haben; am Abend dann ein weiteres Opfer, eine israelische Siedlerin; über 500 getötete Palästinenser, 23 000 Verletzte, Hunderte von Menschen, die auf Lebzeiten zu Invaliden gemacht wurden; Bombardierungen, durch Bomben zerstörte ärmliche Häuser, Tausende von entwurzelten Bäumen, die Brot und Leben für die Bauern bedeuten; Straßensperren, verzweifelte Frauen und Männer, die in ihren Dörfern eingeschlossen sind und unter denen sich der Hunger bemerkbar zu machen beginnt; Hinrichtungen palästinensischer Führer, die als militärische Ziele betrachtet werden. Die israelischen Pazifisten von Pisnau und ich selbst beklagen die Ermordung meines langjährigen Freundes Tabet Tabet; geschlossene Schulen, die Enteignung von Gebieten für die Errichtung neuer Siedlungen und andere Leiden: 80 Israelis wurden ermordet, darunter Kinder und Jugendliche.
Wir müssen die Spirale der Gewalt stoppen, denn jeder Tod, sei es aufseiten der Palästinenser oder auf jener der Israelis, ist ein schwerer Schlag für unsere Menschheit. Ich verstehe die Verzweiflung, die Wut, die Demütigung ob der kollektiven Bestrafungen und Repressalien, das Freiheitsbedürfnis der Palästinenser, die gezwungen sind, seit 34 Jahren in militärisch besetzten Gebieten zu leben; ich verstehe die ererbte Angst des israelischen Volkes ob der erlittenen Verfolgungen und der unvergleichlichen Shoah, für die wir Europäer die Verantwortung tragen; ich verstehe die Angst davor, eine Bombe könne in einem Bus explodieren oder eine Granate eine Schule treffen, doch diese Ängste berechtigen nicht dazu, ein anderes Volk in die Okkupation zu zwingen und die Menschenrechte zu verletzen.
Es liegt in unserer Verantwortung, keine antisemitischen Äußerungen in Europa zuzulassen und den Israelis die Gewissheit zu geben, dass uns die Sicherheit Israels ebenso am Herzen liegt wie die der palästinensischen Bevölkerung. Beendet die Spirale der Gewalt: Das fordern wir schon seit langem. Welche Politik verfolgen wir nun? Wir fordern die israelische Regierung nachdrücklich auf, die Verhandlungen sofort wieder aufzunehmen, die Blockade der Territorien aufzuheben und die Bombardierungen zu beenden. Den Palästinensern muss internationaler Schutz gewährt werden – was nicht nur von ihnen selbst, sondern auch von mehr als 400 israelischen Bürgern gefordert wird , vor allem aber muss die Ausdehnung von Siedlungen und Straßen aufhören, wie dies auch von der Mitchell-Kommission hervorgehoben wird.
Gestern wies Daniel Bensimon in der Zeitung „Ha'aretz“ darauf hin, dass die Begründung Sharons in Bezug auf das natürliche Bevölkerungswachstum in den Siedlungen falsch sei. Er zitierte Quellen des amerikanischen Geheimdienstes, wonach 20 000 Häuser leer stehen und viele Siedler, sogar die fanatischsten, fortgehen. Er schrieb, wenn die Regierung wirklich im Interesse des Landes handeln wolle, müsse sie die Siedlungstätigkeit einfrieren. Das wäre ein positives Signal an die Palästinenser, an die Araber und an die internationale Gemeinschaft.
Die Spirale der Gewalt zu beenden, bedeutet auch, dass die Palästinensische Autonomiebehörde alle erdenkbaren Anstrengungen unternehmen muss, um zu verhindern, dass der Extremismus die Oberhand gewinnt. Es gibt keine militärischen Lösungen. Die Europäische Union muss, wie unser Parlament betont hat, eine politische Rolle übernehmen: Das Völkerrecht kann nicht nur in Erklärungen bekräftigt werden, es muss in der Realität geachtet werden. In diesem Sinne muss die Einhaltung der von Israel unterzeichneten Abkommen gewährleistet werden, was auch für das mit der Europäischen Union geschlossene Abkommen gilt, wonach der Export von in den Siedlungen produzierten Waren nach Europa verboten ist. Kommissar Patten hat das in aller Deutlichkeit gesagt, und auch Frau van der Laan hat dies hervorgehoben. In dem Entschließungsantrag, über den unser Parlament abstimmen wird, fordern wir den Rat und die Kommission auf zu bewerten, ob der unverhältnismäßige Gewalteinsatz und die kollektive Bestrafung nicht im Widerspruch zu den Grundsätzen des Assoziierungsabkommens stehen, und daraus die erforderlichen Schlussfolgerungen zu ziehen: Das Ziel ist keine Bestrafung, sondern die Einhaltung der rechtlichen Vorschriften. Es gilt, keine Zeit zu verlieren für den Frieden: ein Frieden, der notwendig ist für Palästinenser und Israelis, für die gesamte Region und auch für uns."@de7
"Κυρία � ρόεδρε, ευχαριστώ τον Επίτροπο Patten και την � ρόεδρο, κ. Lindh, για τις παρεμβάσεις τους. � όνος και τραγωδία θα εξακολουθήσουν να αμαυρώνουν τις ημέρες και τις νύχτες στην � αλαιστίνη, αν το Ισραήλ και γενικά η διεθνής κοινότητα δεν παρέμβουν για την αποκατάσταση των διεθνών και των ανθρώπινων δικαιωμάτων. Η χθεσινή υπήρξε άλλη μία ημέρα πόνου: στα σημεία ελέγχου τραυματίστηκαν περισσότερα από 200 άτομα, μεταξύ των οποίων και ένας γάλλος δημοσιογράφος, αλλά οι � αλαιστίνιοι δεν είχαν πυροβολήσει· τη νύχτα άλλο ένα θύμα, μία ισραηλινή έποικος· πάνω από 500 οι � αλαιστίνιοι που έχουν σκοτωθεί, 23 000 οι τραυματίες, εκατοντάδες οι μόνιμα ανάπηροι· βομβαρδισμοί, φτωχά σπίτια ξεκοιλιασμένα από τις βόμβες, χιλιάδες τα ξεριζωμένα δέντρα, που είναι ψωμί και ζωή για τους αγρότες. Αποκλεισμένοι δρόμοι, γυναίκες και άντρες απελπισμένοι, εγκλωβισμένοι στα χωριά τους, αρχίζουν να υποφέρουν από την πείνα· εκτελέσεις παλαιστινίων ηγετών που θεωρούνται στρατιωτικοί στόχοι. Οι ισραηλίτες ειρηνιστές του Peace Now και εγώ μαζί τους θρηνήσαμε για την δολοφονία του Τάμπετ-Τάμπετ, φίλου από παλιά· σχολεία κλειστά, εδάφη που έχουν δημευθεί για την κατασκευή νέων οικισμών και άλλη οδύνη: ογδόντα Ισραηλινοί σκοτώθηκαν, μεταξύ των οποίων μωρά και μικρά παιδιά.
� ρέπει να σταματήσουμε τη σπείρα της βίας, διότι ο κάθε θάνατος, είτε � αλαιστινίου είναι είτε Ισραηλινού, μειώνει την ανθρωπιά μας. Κατανοώ την απελπισία, το θυμό, την ταπείνωση, τις συλλογικές τιμωρίες, τα αντίποινα, τις ανάγκες για ελευθερία των � αλαιστινίων, που είναι αναγκασμένοι να ζουν υπό στρατιωτική κατοχή εδώ και τριάντα τέσσερα χρόνια. Κατανοώ τον προγονικό φόβο του ισραηλινού λαού, τις διώξεις που έχει υποστεί, την μοναδικότητα της Shoah, για την οποία εμείς οι Ευρωπαίοι φέρουμε την ευθύνη· κατανοώ τον φόβο ότι μία βόμβα να εκραγεί σε ένα λεωφορείο ή ότι τα θραύσματα ενός όλμου μπορεί να πλήξουν ένα σχολείο, όμως αυτοί οι φόβοι δεν δίνουν το δικαίωμα κατάληψης ενός άλλου λαού και παραβίασης των διεθνών δικαιωμάτων του ανθρώπου.
Είναι δική μας ευθύνη να μην επιτρέψουμε την εξάπλωση καμιάς μορφής αντισημιτισμού στην Ευρώπη, παρέχοντας βεβαιότητα στους Ισραηλινούς και ασφάλεια στο Ισραήλ, που τόσο μας ενδιαφέρει, όπως μας ενδιαφέρει και η ασφάλεια του παλαιστινιακού λαού. Να σταματήσει η σπείρα της βίας: είναι κάτι που το επαναλαμβάνουμε εδώ και πολύ καιρό. � οια είναι λοιπόν η πολιτική μας; Να επιμείνουμε ώστε η ισραηλινή κυβέρνηση να επαναλάβει αμέσως τις διαπραγματεύσεις και να θέσει τέρμα στον αποκλεισμό των κατεχομένων και στους βομβαρδισμούς. Να εξασφαλισθεί μία διεθνής προστασία για τους � αλαιστίνιους – μαζί με αυτούς το έχουν ζητήσει περισσότεροι από 400 ισραηλινοί πολίτες – αλλά κυρίως να πάψει η εξάπλωση των οικισμών και των δρόμων, όπως λέει άλλωστε και η επιτροπή Mitchell.
Εχθές, στην εφημερίδα Ha’aretz, ο Daniel Bensimon κατήγγειλε το πόσο ψευδής είναι η δικαιολογία του Σαρόν σχετικά με τη φυσική δημογραφική εξάπλωση των οικισμών. Αναφέρει πηγές της αμερικανικής υπηρεσίας πληροφοριών, σύμφωνα με τις οποίες είκοσι χιλιάδες είναι τα κενά σπίτια και πολλοί έποικοι, ακόμα και οι πλέον φανατικοί, τα εγκαταλείπουν. Γράφει ότι αν η κυβέρνηση ενδιαφερόταν πράγματι για τη χώρα, θα έπρεπε να παγώσει τους εποικισμούς. Αυτό θα ήταν ένα θετικό μήνυμα προς τους � αλαιστινίους, τους Άραβες και τη διεθνή κοινότητα.
Να σταματήσει η σπείρα της βίας: η � αλαιστινιακή Αρχή πρέπει να κάνει ό,τι είναι δυνατό για να εμποδίσει τους εξτρεμιστές να πάρουν την υπεροχή. Δεν υπάρχουν στρατιωτικές λύσεις. Η Ευρωπαϊκή Ένωση – το Κοινοβούλιο το έχει δηλώσει – πρέπει να διαδραματίσει πολιτικό ρόλο: το διεθνές δίκαιο δεν επιβεβαιώνεται μόνο στις δηλώσεις, αλλά πρέπει να βιώνεται στην πραγματικότητα. Με αυτή την έννοια, οι συμφωνίες που υπογράφει το Ισραήλ πρέπει να γίνονται σεβαστές, συμπεριλαμβανομένης εκείνης που υπέγραψε με την Ευρωπαϊκή Ένωση, σύμφωνα με την οποία απαγορεύονται οι εξαγωγές στην Ευρώπη προϊόντων που παράγονται στους εποικισμούς. Ο Επίτροπος Patten το είπε πολύ ξεκάθαρα και το επανέλαβε και η βουλευτής Van der Laan. Στο ψήφισμα που το Κοινοβούλιο ετοιμάζεται να ψηφίσει ζητούμε από το Συμβούλιο και από την Επιτροπή να εξετάσουν αν οι συλλογικές τιμωρίες και η δυσανάλογη χρήση βίας έρχονται σε αντίθεση με τις αρχές της συμφωνίας φιλικής σχέσης και να συναγάγουν τα δέοντα συμπεράσματα: καμία πρόθεση τιμωρίας, αλλά σεβασμός των κανόνων δικαίου. Δεν υπάρχει καιρός για χάσιμο για την ειρήνη: είναι απαραίτητη για � αλαιστινίους και Ισραηλινούς, για την ευρύτερη περιοχή, αλλά και για εμάς τους ίδιους."@el8
"Madam President, I would like to thank Commissioner Patten and the President-in-Office of the Council, Mrs Lindh, for their speeches. Suffering and tragedy will continue to mark the days and nights in Palestine if Israel and the wider international community do not take action to restore international and human rights. Yesterday was another day of tragedy: more than 200 people, including a French journalist, were wounded at the check points, although the Palestinians had not opened fire; the evening claimed another victim, an Israeli settlement; over 500 Palestinians were killed, 23 000 wounded and hundreds maimed for life; bombings, the houses of the poor demolished by bombs, thousands of trees – the livelihood of the peasant farmers – uprooted, roads blocked, despairing men and women, prisoners in their own villages, going hungry and Palestinian leaders considered to be military targets executed. Pacifists from the Israeli movement, Peace Now, and I myself wept at the murder of Dr Tabet Tabet, an old friend; schools closed, land confiscated to make room for fresh settlements and further suffering: 80 Israelis, including children and adolescents, killed.
We must stop the cycle of violence, for every death, whether Palestinian or Israeli, reduces our humanity. I understand the despair, the rage, the humiliation, the collective punishments, the retaliation, the need of the Palestinians forced to live under military occupation for 30 years for freedom; I understand the historical fear of the Israeli people, the persecutions they have suffered, the unique experience of the Shoah, for which we Europeans are responsible; I understand the fear that a bomb might explode under a bus or a shell hit a school, but these fears do not give anyone the right to occupy another people's territory or to violate international human rights.
It is our responsibility not to allow any expression of anti-Semitism in Europe, guaranteeing to the Israelis that the safety of Israel is very important to us, just as the safety of the Palestinian people is very important to us. We have been saying for too long that we must stop the cycle of violence. What, then, is our policy? To urge the Israeli government to resume talks without delay and to put an end to the closing-off of the territories and the bombings. International protection for the Palestinians must be guaranteed – this request has been made by over 400 Israeli citizens as well as by the Palestinians – but, above all, the expansion of settlements and roads must stop. The Mitchell Commission also says this.
Yesterday, in an article in the newspaper
Daniel Bensimon condemned Mr Sharon's false motives in respect of the natural population expansion of the settlements. He cites sources of American intelligence which state that 20 000 houses have been emptied and that many settlers, even those who are most fanatical, are leaving. He writes that, if the government genuinely had the interests of the country at heart, it would put a freeze on new settlements. This would be a positive message to the Palestinians, the Arabs and the international community.
Stopping the escalation of violence: the Palestinian Authority must make every endeavour to prevent extremism from prevailing. There are no military solutions. The European Union – as Parliament has stressed – must play a political role: international law must be applied in real life and not just proclaimed in declarations. In this sense, respect for the agreements signed by Israel must be ensured, including the agreement concluded with the European Union which lays down a ban on the exporting of goods produced in the settlements to Europe. Commissioner Patten has made this very clear, as has Mrs van der Laan. The resolution upon which Parliament is about to vote calls upon the Council and the Commission to consider whether collective punishments and the disproportionate use of force are not in conflict with the principles of the Association Agreement and to take the necessary action: our aim is not to punish, just to obtain respect for the rule of law. There is no time to lose in the struggle for peace: it is necessary for Palestinians and Israelis, for the region, but also for us."@en3
"(IT) Señora Presidenta, agradezco al Comisario Patten y a la Presidenta, Sra. Lindh, sus intervenciones. El sufrimiento y la tragedia continuarán marcando los días y las noches en Palestina si Israel y, en general, la comunidad internacional no intervendrá para restablecer los derechos internacionales y humanos. Ayer fue otro día de dolor: en los puestos de control se registraron más de 200 heridos, entre los cuales un periodista francés, pero los palestinos no habían disparado; por la noche otra víctima, una columna israelí; más de 500 muertos palestinos, 23.000 heridos, cientos de discapacitados permanentes; bombardeos, hogares humildes destruidos por las bombas; miles de árboles abatidos que son el medio de vida de los campesinos; carreteras bloqueadas, mujeres y hombres desesperados, prisioneros en sus aldeas, empiezan a tener hambre; ejecuciones de líderes palestinos considerados objetivos militares. Los pacifistas israelíes de Pisnau y yo misma lloramos el asesinato de nuestro viejo amigo Tabet Tabet; escuelas cerradas, tierras confiscadas para nuevos asentamientos y más sufrimiento: 80 israelíes han sido asesinados, y entre ellos niños y jóvenes.
Debemos detener la espiral de violencia, puesto que cada muerte, ya sea palestina o israelí, menoscaba nuestra humanidad. Comprendo la desesperación, la rabia, la humillación, los castigos colectivos, las represalias, la necesidad de libertad de los palestinos obligados a vivir bajo la ocupación militar desde hace treinta y cuatro años; entiendo el miedo ancestral de la población israelí, las persecuciones sufridas, la unicidad de la Shoah, de la que nosotros, los europeos, somos responsables; comprendo el miedo de que una bomba pueda estallar en un autobús y de que un golpe de mortero pueda dañar una escuela, sin embargo, estos miedos no dan derecho a ocupar a otro pueblo y a violar los derechos humanos internacionales.
Es nuestra la responsabilidad de no permitir ninguna expresión antisemita en Europa haciendo que los israelíes adquieran la certeza de que la seguridad de Israel nos interesa, del mismo modo que nos interesa la seguridad del pueblo palestino. Detener la espiral de violencia: lo venimos diciendo desde hace demasiado tiempo. Por lo tanto, ¿cuál es nuestra política? Insistir ante el Gobierno israelí para que reanude las negociaciones enseguida y ponga fin al cierre de los territorios y a los bombardeos. Hay que garantizar una protección internacional a los palestinos – junto con ellos lo han pedido más de 400 ciudadanos israelíes – pero ante todo debe cesar la expansión de los asentamientos y las carreteras, come dice la Comisión Mitchell.
Ayer, en el periódico Ha'aretz, Daniel Bensimon denunció lo falsa que es la motivación de Sharon respecto a la natural expansión demográfica de los asentamientos. Cita fuentes de la inteligencia norteamericana según las cuales son 20.000 las casas vacías y muchos colonos, incluso los más fanáticos, se están yendo. Escribe que si al Gobierno le importara defender realmente los intereses del país, debería congelar los asentamientos. Sería un mensaje positivo para los palestinos, los árabes y la comunidad internacional.
Detener la espiral de violencia: la Autoridad Palestina debe hacer todo lo posible para impedir que se imponga el extremismo. No hay soluciones militares. La Unión Europea - el Parlamento lo ha reiterado – debe desempeñar un papel político: el Derecho internacional no solo se afirma en las declaraciones, sino que ha de existir en la realidad. En este sentido, los acuerdos que firma Israel se han de hacer cumplir, incluso el acuerdo firmado con la Unión Europea que prevé la prohibición de exportar a Europa mercancías producidas en los asentamientos. El Comisario Patten lo ha dicho muy claramente y lo ha reiterado también el Sr. Van der Laan. En la resolución que el Parlamento va a votar pedimos al Consejo y a la Comisión que consideren si los castigos colectivos y el uso desproporcionado de la fuerza no van en contra de los principios del Acuerdo de asociación y que extraigan las debidas consecuencias: ningún intento punitivo, sino respeto a las normas del Derecho. No hay tiempo que perder para la paz: es necesaria para los palestinos y para los israelíes, para la zona y también para nosotros."@es12
"Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsen Pattenia ja neuvoston puheenjohtaja Lindhiä heidän puheenvuoroistaan. Kärsimykset ja tragedia jatkuvat Palestiinassa päivin ja öin, jos Israel ja yleisesti ottaen kansainvälinen yhteisö eivät puutu asiaan kansainvälisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien palauttamiseksi. Eilen alueella koettiin taas murheen päivä: tarkastuspisteissä haavoittui yli 200 henkilöä, joiden joukossa oli ranskalainen toimittaja, vaikka palestiinalaiset eivät olleet ampuneet; illan mittaan Israelin siirtokunnassa tuli lisää uhreja: yli 500 surmattua palestiinalaista, 23 000 haavoittunutta, satoja pysyvästi vammautuneita; on ollut pommituksia, jotka ovat tuhonneet vähävaraisten koteja, repineet juurineen tuhansia puita, jotka ovat maanviljelijöiden elinehto; tiet ovat tukossa, omiin kyliinsä vangeiksi jääneet epätoivoiset naiset ja miehet alkavat nähdä nälkää; sotilaallisina kohteina pidettyjä Palestiinan johtajia on teloitettu. Peace now -liikkeen israelilaiset rauhanpuolustajat, kuten minäkin, olemme pahoillamme pitkäaikaisen ystävämme Tabet Tabetin murhan johdosta; kouluja on suljettu, maata on anastettu uudisasutusta varten, ja alueella on koettu kaikenlaista muuta kärsimystä: 80 israelilaista on surmattu, myös lapsia ja nuoria.
Meidän on pysäytettävä väkivallan kierre, sillä jokaisen, palestiinalaisen tai israelilaisen, kuolema on kolaus ihmiskunnallemme. Ymmärrän palestiinalaisten epätoivon, vihan, nöyryytetyksi tulemisen tunteen, kollektiiviset rankaisutoimet, kostoiskut ja vapautusyritykset, sillä he ovat joutuneet elämään sotilasmiehityksen alla jo 34 vuotta. Ymmärrän Israelin kansan ikiaikaisen pelon, koetun vainon, juutalaisten joukkotuhoamisen, shoahin, ainutlaatuisuuden, mistä me eurooppalaiset olemme vastuussa. Ymmärrän pelon siitä, että yksi ainoa pommi voi räjähtää linja-auton alla tai että tykinkuula voi iskeä kouluun, mutta tällaiset pelot eivät anna oikeutta vieraan kansan miehitykseen tai kansainvälisten ihmisoikeuksien rikkomiseen.
Vastuunamme on tuomita kaikenlaiset juutalaisvihamielisyyden osoitukset Euroopassa sekä saada israelilaiset vakuuttuneiksi, että Israelin turvallisuus on Euroopalle yhtä tärkeä kuin Palestiinan kansan turvallisuus. Olemme jo liian kauan hokeneet tarvetta väkivallan kierteen pysäyttämiseksi. Millaista politiikkaa meidän siis olisi harjoitettava? Meidän on painostettava Israelin hallitusta, jotta se aloittaisi välittömästi neuvottelut uudelleen ja lopettaisi terrorin ja pommitukset. Meidän on varmistettava palestiinalaisten kansainvälinen suojelu, sillä sitä ovat heidän lisäkseen vaatineet yli 400 Israelin asukasta, mutta ennen kaikkea on tehtävä loppu siirtokuntien ja teiden laajentamisesta, kuten myös Mitchellin komissio on vaatinut.
Daniel Bensimon paljasti eilen Ha'aretz-lehdessä Sharonin teeskennellyt perustelut siirtokuntien luonnollisesta laajenemisesta väestönkasvun myötä. Hän mainitsee Yhdysvaltain tiedustelupalvelun lähteet, joiden mukaan 20 000 taloa on tyhjillään ja monet siirtokunnat, jopa kaikkein fanaattisimmatkin, ovat lähteneet alueelta. Lisäksi hän kirjoittaa, että jos hallitus todella ajattelisi maan etuja, se jäädyttäisi uudisasutushankkeen. Tämä olisi myönteinen viesti palestiinalaisille, arabeille ja kansainväliselle yhteisölle.
Väkivallan kierre on pysäytettävä: palestiinalaishallinnon on tehtävä kaikkensa estääkseen äärimmäisyysliikkeen nousun. Ongelmaa ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin. Euroopan unionin on otettava asiassa – parlamentti on tämän vahvistanut – poliittinen rooli: kansainvälisen oikeuden ei pidä rajoittua vain julistusten antamiseen, vaan sitä on toteutettava myös käytännössä. Tässä tarkoituksessa on toimittava siten, että Israelin allekirjoittamia sopimuksia noudatetaan, myös sitä, jonka se allekirjoitti Euroopan unionin kanssa ja jossa kielletään siirtokunnissa valmistettujen tuotteiden tuonti Eurooppaan. Komission jäsen Patten toi tämän hyvin selkeästi esiin, ja saman asian vahvisti myös jäsen Van der Laan. Vaadimme neuvostoa ja komissiota pohtimaan päätöslauselmassa, jonka äänestämiseen parlamentti valmistautuu, rikkovatko kollektiiviset rankaisutoimet ja etenkin väkivallan käyttö assosiaatiosopimuksen periaatteita vastaan, sekä tekemään siitä asianmukaiset johtopäätökset: rankaisutoimiin ei ole mitään aikomusta ryhtyä, vaan tarkoituksena on oikeussääntöjen noudattaminen. Rauhan rakentamiseen menevää aikaa ei ole hukattavaksi: rauha on välttämätön palestiinalaisille ja israelilaisille, mutta myös meille."@fi5
"Madame la Présidente, je remercie le commissaire Patten et la présidente, Mme Lindh, pour leur intervention. La souffrance et la tragédie continueront de rythmer les jours et les nuits de la Palestine si Israël et la communauté internationale n’interviennent pas pour rétablir le respect du droit international et des droits de l’homme. La journée d’hier a, une nouvelle fois, été marquée par la douleur : il y a eu plus de 200 blessés aux
dont un journaliste français ; pourtant, les Palestiniens n’avaient pas tiré. Dans la soirée, une nouvelle victime était à déplorer : une habitante des colonies israéliennes. Les affrontements ont fait plus de 500 victimes palestiniennes, 23 000 blessés et des centaines de handicapés à vie ; des bombardements, de modestes maisons détruites par les bombes, des milliers d’arbres déracinés, alors qu’ils sont une ressource vitale pour les paysans ; des routes bloquées, des hommes et des femmes désespérés, prisonniers de leurs propres villages, et qui commencent à souffrir de la faim ; des exécutions de dirigeants
palestiniens considérés comme des cibles militaires. Les pacifistes israéliens de
et moi-même avons été bouleversés par l’assassinat de Tabet Tabet, un ami de longue date ; des écoles fermées, des terres confisquées en vue de nouvelles implantations ; et d’autres souffrances encore : 80 Israéliens, parmi lesquels des enfants et des adolescents, ont perdu la vie.
Nous devons mettre un terme à cette escalade de la violence puisque à chaque fois qu’un Palestinien ou un Israélien est tué, nous perdons une part de notre humanité. Je comprends le désespoir, la colère, l’humiliation, les sanctions collectives, les représailles, les besoins de liberté des Palestiniens contraints à vivre sous occupation militaire depuis 34 ans ; je comprends la peur ancestrale de la population israélienne, les persécutions qu’elle a subies, le caractère unique de la Shoah dont nous autres Européens portons la responsabilité ; je comprends la peur qu’une bombe puisse exploser dans un autobus ou qu’un tir de mortier puisse atteindre une école, mais ces craintes ne donnent pas le droit d’occuper le territoire d’un autre peuple et de violer les droits de l’homme internationaux.
Il est de notre responsabilité de ne permettre aucune expression d’antisémitisme en Europe, en donnant aux Israéliens l’assurance que la sécurité d’Israël nous tient à cœur tout autant que la sécurité du peuple palestinien. Il faut mettre fin à l’escalade de la violence : nous le répétons depuis trop longtemps. Alors quelle est donc notre politique ? Faire pression sur le gouvernement israélien pour qu’il reprenne immédiatement les négociations et qu’il mette fin au bouclage des territoires et aux bombardements. Il faut assurer une protection internationale aux Palestiniens - outre les Palestiniens eux-mêmes, plus de 400 citoyens israéliens l’ont également réclamé - mais il faut surtout que cesse l’extension des colonies et des routes, comme l’affirme également la commission Mitchell.
Daniel Bensimon dénonçait hier dans le quotidien
la fausse motivation de Sharon concernant le développement démographique naturel des colonies. Il cite des sources émanant des services de renseignements américains selon lesquelles 20 000 habitations situées dans les colonies seraient vides et de nombreux colons, même les plus fanatiques, s’en iraient. Il écrit que, si le gouvernement avait réellement à cœur l’intérêt du pays, il ordonnerait le gel des implantations. Cette décision constituerait un message positif pour les Palestiniens, les Arabes et la communauté internationale.
Mettre fin à l’escalade de la violence : l’Autorité palestinienne doit tout mettre en œuvre afin d’empêcher que l’extrémisme ne prenne le dessus. Il n’y a pas de solution militaire au conflit. L’Union européenne - le Parlement l’a d’ailleurs confirmé - doit jouer un rôle politique : le droit international ne s’affirme pas uniquement dans les déclarations mais doit s’appliquer dans la vie réelle. Dans cette optique, il faut assurer le respect des accords signés par Israël, y compris l’accord avec l’Union européenne qui interdit les exportations vers l’Europe des marchandises produites dans les colonies. Le commissaire Patten l’a très clairement affirmé et Mme Van der Laan l’a également répété. Dans la résolution que le Parlement s’apprête à voter, nous demandons au Conseil et à la Commission d’estimer si les sanctions collectives et l’usage disproportionné de la force constituent une violation aux principes de l’accord d’association et d’en tirer les conclusions nécessaires : aucune intention d’imposer des sanctions mais bien de faire respecter les règles de droit. Il n’y a pas de temps à perdre pour rétablir la paix : celle-ci est vitale pour les Palestiniens et les Israéliens, pour la région mais aussi pour nous."@fr6
"Madam President, I would like to thank Commissioner Patten and the President-in-Office of the Council, Mrs Lindh, for their speeches. Suffering and tragedy will continue to mark the days and nights in Palestine if Israel and the wider international community do not take action to restore international and human rights. Yesterday was another day of tragedy: more than 200 people, including a French journalist, were wounded at the check points, although the Palestinians had not opened fire; the evening claimed another victim, an Israeli settlement; over 500 Palestinians were killed, 23 000 wounded and hundreds maimed for life; bombings, the houses of the poor demolished by bombs, thousands of trees – the livelihood of the peasant farmers – uprooted, roads blocked, despairing men and women, prisoners in their own villages, going hungry and Palestinian leaders considered to be military targets executed. Pacifists from the Israeli movement, Peace Now, and I myself wept at the murder of Dr Tabet Tabet, an old friend; schools closed, land confiscated to make room for fresh settlements and further suffering: 80 Israelis, including children and adolescents, killed.
We must stop the cycle of violence, for every death, whether Palestinian or Israeli, reduces our humanity. I understand the despair, the rage, the humiliation, the collective punishments, the retaliation, the need of the Palestinians forced to live under military occupation for 30 years for freedom; I understand the historical fear of the Israeli people, the persecutions they have suffered, the unique experience of the Shoah, for which we Europeans are responsible; I understand the fear that a bomb might explode under a bus or a shell hit a school, but these fears do not give anyone the right to occupy another people's territory or to violate international human rights.
It is our responsibility not to allow any expression of anti-Semitism in Europe, guaranteeing to the Israelis that the safety of Israel is very important to us, just as the safety of the Palestinian people is very important to us. We have been saying for too long that we must stop the cycle of violence. What, then, is our policy? To urge the Israeli government to resume talks without delay and to put an end to the closing-off of the territories and the bombings. International protection for the Palestinians must be guaranteed – this request has been made by over 400 Israeli citizens as well as by the Palestinians – but, above all, the expansion of settlements and roads must stop. The Mitchell Commission also says this.
Yesterday, in an article in the newspaper
Daniel Bensimon condemned Mr Sharon's false motives in respect of the natural population expansion of the settlements. He cites sources of American intelligence which state that 20 000 houses have been emptied and that many settlers, even those who are most fanatical, are leaving. He writes that, if the government genuinely had the interests of the country at heart, it would put a freeze on new settlements. This would be a positive message to the Palestinians, the Arabs and the international community.
Stopping the escalation of violence: the Palestinian Authority must make every endeavour to prevent extremism from prevailing. There are no military solutions. The European Union – as Parliament has stressed – must play a political role: international law must be applied in real life and not just proclaimed in declarations. In this sense, respect for the agreements signed by Israel must be ensured, including the agreement concluded with the European Union which lays down a ban on the exporting of goods produced in the settlements to Europe. Commissioner Patten has made this very clear, as has Mrs van der Laan. The resolution upon which Parliament is about to vote calls upon the Council and the Commission to consider whether collective punishments and the disproportionate use of force are not in conflict with the principles of the Association Agreement and to take the necessary action: our aim is not to punish, just to obtain respect for the rule of law. There is no time to lose in the struggle for peace: it is necessary for Palestinians and Israelis, for the region, but also for us."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, ik bedank commissaris Patten en voorzitter Lindh voor hun bijdragen. Lijden en ellende zullen dagelijkse verschijnselen blijven in Palestina als Israël en de internationale gemeenschap in het algemeen niet tussenbeide komen om de internationale rechten en de mensenrechten te herstellen. Gisteren was een andere rampzalige dag: bij de
zijn meer dan 200 mensen gewond geraakt, onder wie een Franse journalist, maar de Palestijnen hadden niet geschoten. ’s Avonds is er een ander slachtoffer gevallen, een Israëlische koloniste. De situatie is rampzalig: meer dan 500 Palestijnen zijn inmiddels gedood, 23.000 zijn gewond geraakt, honderden zijn permanent gehandicapt; er vinden bombardementen plaats, bommen verwoesten huizen; duizenden bomen zijn ontworteld, en die zijn toch het dagelijks brood voor de boeren; straten zijn geblokkeerd, wanhopige mensen die gevangen zitten in hun eigen dorpen beginnen honger te krijgen; Palestijnse leiders die als militaire doelen worden beschouwd worden geëxecuteerd. De Israëlische pacifisten van Peace Now en ik ook hebben de moord betreurd op Tabet Tabet, een oude vriend; scholen zijn gesloten, land wordt in beslag genomen voor nieuwe nederzettingen en ander leed: tachtig Israëli’s zijn gedood, onder wie kinderen en jongeren.
We moeten de geweldsspiraal stoppen, want elke dode, Israëli of Palestijn, is een aanslag op onze menselijkheid. Ik begrijp de wanhoop, de woede, de vernedering, de collectieve straffen, de represailles, de behoefte aan vrijheid van de Palestijnen die al 34 jaar gedwongen onder militaire bezetting leven; ik begrijp de overgeërfde angst van de Israëlische bevolking, de vervolgingen, de eenmaligheid van de shoah, waarvoor wij Europeanen de verantwoordelijkheid dragen; ik begrijp de angst dat er een bom kan ontploffen op een autobus of dat een mortieraanval een school kan raken, maar deze angst geeft niet het recht een ander volk te onderdrukken en de internationale mensenrechten te schenden.
Het is onze verantwoordelijkheid geen enkele vorm van antisemitisme toe te staan in Europa en de Israëli’s zo de zekerheid te geven dat de veiligheid van hun land ons ter harte gaat, net als de veiligheid van het Palestijnse volk. De geweldsspiraal stoppen: dat zeggen we al veel te lang. Wat is dus ons beleid? Bij de Israëlische regering blijven aandringen dat ze de onderhandelingen heropent, de blokkade van de gebieden opheft en de bombardementen stopt. Laten we de Palestijnen internationale bescherming garanderen – dat vragen niet alleen zij, maar ook meer dan 400 Israëlische burgers. Maar bovenal moet de uitbreiding van kolonies en straten worden gestopt, zoals de commissie-Mitchell zegt.
Gisteren heeft Daniel Bensimon in de krant Ha’aretz de valse motieven van Sharon, over de natuurlijke demografische expansie van de kolonies, aan de kaak gesteld. Volgens bronnen van de Amerikaanse inlichtingendienst die hij citeert, staan twintigduizend huizen leeg en vertrekken veel kolonisten, zelfs de fanatiekste. Hij schrijft dat de regering de nederzettingenpolitiek zou bevriezen als ze werkelijk het belang van het land op het oog had. Dat zou een positief signaal zijn voor de Palestijnen, de Arabieren en de internationale gemeenschap.
De geweldsspiraal stoppen: de Palestijnse Autoriteit moet al het mogelijke doen om te verhinderen dat het extremisme de overhand krijgt. Er zijn geen militaire oplossingen. De Europese Unie moet een politieke rol spelen – het Parlement heeft dat nog eens benadrukt -, want het internationaal recht kan niet alleen met verklaringen worden gesteund, maar moet ook in de praktijk worden beleefd. Dat wil zeggen dat erop moet worden toegezien dat de akkoorden die Israël ondertekent ook worden nageleefd, met inbegrip van het akkoord met de Europese Unie. Daarin is een bepaling opgenomen die de export van in de nederzettingen geproduceerde goederen naar Europa verbiedt. Commissaris Patten heeft dat duidelijk gezegd en mevrouw Van der Laan heeft het herhaald. In de resolutie waarover het Parlement zal stemmen, vragen we de Raad en de Commissie te overwegen of de collectieve straffen en het buitenproportioneel gebruik van geweld niet strijdig zijn met de principes van de associatieovereenkomst en verzoeken we ze daaruit de consequenties te trekken: geen sancties maar naleving van de rechtsregels. Er is geen tijd te verliezen voor de vrede: die is noodzakelijk voor Palestijnen en Israëli’s, voor de regio maar ook voor ons."@nl2
"Senhora Presidente, quero agradecer ao senhor Comissário Patten e à senhora Presidente Lindh as suas intervenções. O sofrimento e a tragédia irão continuar a marcar os dias e as noites na Palestina se Israel e, de um modo geral, a comunidade internacional não intervierem no sentido de restabelecer os direitos internacionais e humanos. Ontem foi mais um dia de dor: nos
houve mais de 200 feridos, entre os quais um jornalista francês, mas os palestinianos não tinham disparado; durante a noite, mais uma vítima, uma colona israelita; foram mortos mais de 500 palestinianos, 23 000 feridos, centenas de pessoas permanentemente incapacitadas; bombardeamentos, pobres casas esventradas pelas bombas, milhares de árvores arrancadas, que são pão e vida para os camponeses; estradas bloqueadas, homens e mulheres desesperados, prisioneiros nas suas aldeias, começam a ter fome; execuções de
palestinianos considerados alvos militares. Os pacifistas israelitas de
e eu também chorámos o assassínio de Tabet Tabet, amigo de longa data; escolas fechadas, terras confiscadas para novos colonatos e mais sofrimento: oitenta israelitas foram mortos, entre os quais crianças e adolescentes.
Temos de travar a espiral de violência, porque cada morte, seja ela palestiniana ou israelita, nos diminui na nossa humanidade. Compreendo o desespero, a raiva, a humilhação, os castigos colectivos, as represálias e as necessidades de liberdade dos palestinianos, obrigados a viver sob ocupações militares há trinta e quatro anos; compreendo o medo ancestral da população israelita, as perseguições sofridas, a unidade da Shoah, pela qual nós, europeus, somos responsáveis; compreendo o medo de que uma bomba possa rebentar em cima de um autocarro ou que um tiro de morteiro possa atingir uma escola, mas estes medos não dão direito a ocupar outro povo nem a violar os direitos humanos internacionais.
É nossa responsabilidade não permitir qualquer expressão de anti-semitismo na Europa, dando a certeza aos israelitas de que a segurança de Israel é importante para nós, tal como também é importante para nós a segurança do povo palestiniano. Travar a espiral de violência: já dizemos isto há muito tempo. Qual é então a nossa política? Insistir com o Governo israelita para que retome imediatamente as negociações e ponha fim ao encerramento dos territórios e aos bombardeamentos. Que se assegure uma protecção internacional aos palestinianos – juntamente com eles, igual protecção foi pedida também por mais de 400 cidadãos israelitas – mas, sobretudo, que se acabe com a expansão de colonatos e estradas, como diz também a comissão Mitchell.
Ontem, no jornal Ha’aretz, Daniel Bensimon denunciou que é falsa a justificação de Sharon para a natural expansão demográfica dos colonatos. Cita fontes da
americana, segundo as quais são vinte mil as casas vazias e muitos colonos, mesmo os mais fanáticos, estão a ir-se embora. Escreve que, se para o governo fosse realmente importante o interesse do país, deveria congelar os colonatos. Seria uma mensagem positiva para os palestinianos, para os árabes e para a comunidade internacional.
Travar a espiral de violência: a Autoridade Palestiniana deve fazer todo o possível para impedir que o extremismo leve a melhor. Não existem soluções militares. A União Europeia – o Parlamento já tem insistido neste ponto – deve desempenhar um papel político: o direito internacional não se afirma apenas nas declarações mas deve viver na realidade. Nesse sentido, há que fazer respeitar os acordos que Israel assina, incluindo o acordo assinado com a União Europeia, que prevê a proibição de exportar para a Europa produtos produzidos nos colonatos. O senhor Comissário Patten disse-o muito claramente e isso foi repetido também pela senhora deputada Van der Laan. Na resolução que o Parlamento irá preparar-se para votar, pedimos ao Conselho e à Comissão para considerarem se os castigos colectivos e o uso desproporcionado da força não estão em contradição com os princípios do acordo de associação e para tirarem daí as devidas ilações: nenhuma intenção punitiva mas respeito pelas regras do direito. Não há tempo a perder para se conseguir a paz: ela é necessária aos palestinianos e aos israelitas, a toda essa região mas também a nós."@pt11
"Fru talman! Jag tackar kommissionär Patten och ordförande Lindh för deras inlägg. Dagarna och nätterna i Palestina och Israel, liksom i världen i övrigt, kommer att fortsätta att vara fyllda av lidande och tragedier om inte det internationella samfundet gör resoluta insatser för att återställa de internationella och mänskliga rättigheterna. Gårdagen var ytterligare en smärtans dag: fler än 200 skadades vid
däribland en fransk journalist, men palestinierna hade inte skjutit. På kvällen skördades ännu ett offer, en israelisk bosätterska. Fler än 500 palestinier har skadats, 23 000 har sårats och hundratals har drabbats av permanent invaliditet. Vi har bombanfall, hus som läggs i ruiner av bomberna, tusentals träd som har ryckts upp med rötterna – böndernas utkomst och liv – blockerade vägar, desperata kvinnor och män som börjar hungra där de sitter fångade i sina byar, och avrättningar av palestinska ledare som betraktas som militära mål. De israeliska pacifisterna i Pisnau och jag sörjde mordet på Tabet Tabet, en vän sedan länge. Skolorna är stängda och mark konfiskerad för nya bosättningar och mer lidande: åttio israeler har dödats, däribland barn och ungdomar.
Vi måste stoppa våldsspiralen eftersom varje dödsfall, om det så är en palestinier eller en israel, tar ifrån oss en del av vår mänsklighet. Jag förstår desperationen, vreden, förödmjukelsen, de kollektiva bestraffningarna, repressalierna och det frihetsbehov som palestinierna har efter att ha levt under israelisk militär ockupation i trettiofyra år. Jag förstår den israeliska befolkningens nedärvda rädsla, den förföljelse de har utstått, hur exempellös den förintelse vi européer bär ansvaret för var. Jag förstår rädslan för att en bomb skall explodera på en buss eller för att en skola skall träffas av skott från en mördare, men denna rädsla ger en inte rätt att ockupera ett annat land och bryta mot internationella mänskliga rättigheter.
Det är vi som har ansvaret för att inte tillåta några uttryck för antisemitism i Europa och därigenom ge israelerna visshet om att vi bryr oss om Israels trygghet, liksom vi bryr oss om det palestinska folket. Att stoppa våldsspiralen: det är någonting som vi säger sedan allt för lång tid. Vilken är då vår politik? Att insistera på att den israeliska regeringen skall återuppta förhandlingarna omedelbart och upphöra med avspärrningen av territorier och bombningar. Att säkerställa ett internationellt skydd för palestinierna – vilket förutom palestinierna själva även fler än 400 israeliska medborgare har begärt – men framför allt att man slutar att bygga ut bosättningar och vägar, såsom också Mitchell-kommissionen säger.
I tidningen Ha'aretz igår påpekade Daniel Bensimon hur falsk Sharons motivering att det som sker är en naturlig demografisk utvidgning av bosättningarna är. Han citerar källor inom den amerikanska underrättelsetjänsten som säger att det finns tjugotusen tomma hus och att många bosättare, också de mest fanatiska, ger sig av. Han skriver att regeringen borde frysa bosättningarna om den verkligen brydde sig om landets intressen. Det skulle vara ett positivt budskap till palestinierna, araberna och det internationella samfundet.
Att stoppa våldsspiralen: den palestinska myndigheten måste göra allt som står i dess makt för att förhindra att extremismen tar överhanden. Det finns inga militära lösningar. Parlamentet har slagit fast att Europeiska unionen skall spela en politisk roll: den internationella rätten kan inte bara hävdas i uttalanden, den skall vara levande i verkligheten. Således måste man se till att de överenskommelser som Israel undertecknar respekteras, även avtalet med Europeiska unionen om förbud mot export till Europa av varor som har tillverkats i bosättningsområdena. Kommissionär Patten sade det mycket tydligt och även Van der Laan slog fast detta. I den resolution som parlamentet skall rösta om ber vi rådet och kommissionen att överväga om kollektiva straff och oproportionerligt våld inte strider emot principerna i associeringsavtalet och att dra lämpliga slutsatser: vi har ingen avsikt att straffa, men kräver respekt för rättsreglerna. Det finns ingen tid att förlora för freden: den är nödvändig för palestinierna och israelerna, för regionen, men också för oss."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Ha'aretz"1,10,3
"Ha’Aretz"6
"Morgantini (GUE/NGL )."8,12,9
"intelligence"11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples