Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-15-Speech-2-257"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010515.10.2-257"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"La Comisión ha realizado varios intentos de mejorar la coordinación de la Unión Europea y de la Unión Monetaria para resolver el problema de la representación externa en el Fondo Monetario Internacional.
En Viena se llegó a un acuerdo, a finales de 1998, sobre la base de una propuesta de la Comisión que, sin embargo, los Estados miembros no asumieron. La propuesta de la Comisión era que, de conformidad con el apartado 4 del artículo 111 del Tratado CE, se tomase la decisión de que la Comunidad estaría en principio representada por la Presidencia de la zona euro, la Comisión Europea y el Banco Central Europeo.
Sin embargo, los Estados miembros llegaron a un acuerdo de naturaleza distinta reduciendo la validez de esta propuesta, en especial en lo que se refiere al papel de la Comisión, que fue reducida a convertirse en una especie de apoyo a la Presidencia de la zona euro. Pero estas propuestas, ya limitadas, no se están aplicando en la práctica.
En la práctica, lo que de momento se ha conseguido es que se mejore algo en el esquema de coordinación de políticas económicas y que, a través del Comité Económico y Financiero, se intercambien puntos de vista respecto de las posiciones adoptadas en el Fondo Monetario Internacional.
Esta coordinación está teniendo lugar tanto en Bruselas como en Washington y creo que ha permitido avanzar algo en el proceso de coordinación.
Ahora bien, si me pregunta si la Comisión está satisfecha de este proceso, debo responderle que no estamos satisfechos de este proceso ni del nivel de coordinación alcanzado, aunque somos conscientes de dos limitaciones: en primer lugar, el Fondo Monetario Internacional está formado por Estados. La Unión no es miembro como tal del Fondo -elemento que nos plantea algunas dificultades interesantes. En segundo lugar, en estos momentos el propio Fondo está sometido a una revisión de sus estatutos, elemento que hay que tomar también en consideración para avanzar en el proceso de representación externa."@es12
|
| lpv:translated text |
"Kommissionen har gjort adskillige forsøg på at forbedre samordningen mellem EU og Den Monetære Union for at løse problemet med den eksterne repræsentation i Den Internationale Valutafond.
I slutningen af 1998 blev der i Wien nået frem til en aftale på grundlag af et forslag fra Kommissionen, som medlemsstaterne imidlertid ikke godtog. Kommissionens forslag gik i overensstemmelse med EF-traktatens artikel 111, stk. 4, ud på, at der skulle træffes beslutning om, at Fællesskabet i princippet skulle være repræsenteret af euroområdets formandskab, Europa-Kommissionen og Den Europæiske Centralbank.
Medlemsstaterne nåede imidlertid frem til en anden aftale, som begrænsede værdien af dette forslag, særligt hvad angår Kommissionens rolle, der blev reduceret til en slags støtte til euroområdets formandskab. Men disse allerede begrænsede forslag anvendes ikke i praksis.
Det, der i praksis er opnået, er, at rammerne for koordinering af de økonomiske politikker forbedres noget, og at der gennem Det Økonomiske og Finansielle Udvalg udveksles synspunkter om holdninger vedtaget i Den Internationale Valutafond.
Denne samordning finder sted i såvel Bruxelles som Washington, og den har efter min mening gjort det muligt at fremme samordningsprocessen.
Hvis De spørger mig, om Kommissionen er tilfreds med denne proces, må jeg svare Dem, at vi hverken er tilfredse med processen eller med den opnåede samordning, selv om vi er bevidste om to begrænsninger: For det første består Den Internationale Valutafond af stater. Unionen er ikke som sådan medlem af Fonden - det er et forhold, der giver os nogle interessante vanskeligheder. For det andet er Fondens vedtægter ved at blive revideret, noget som også skal tages i betragtning for at gøre fremskridt i processen med ekstern repræsentation."@da1
"Die Kommission hat mehrere Versuche zur Verbesserung der Koordinierung der Europäischen Union und der Währungsunion unternommen, um das Problem der Außenvertretung im Internationalen Währungsfonds zu lösen.
In Wien wurde Ende 1998 auf der Grundlage eines Vorschlags der Kommission eine Vereinbarung getroffen, die von den Mitgliedstaaten jedoch nicht übernommen wurde. Die Kommission hatte vorgeschlagen, gemäß Artikel 111 Absatz 4 EG-Vertrag zu beschließen, dass die Gemeinschaft im Prinzip durch die Präsidentschaft der Euro-Zone, die Europäische Kommission und die Europäische Zentralbank, vertreten würde.
Allerdings kamen die Mitgliedstaaten zu einer Einigung anderer Art, mit der sie diesen Vorschlag abwerteten, insbesondere in Bezug auf die Rolle der Kommission, die auf eine Art Unterstützung für die Präsidentschaft der Euro-Zone beschränkt wurde. Jedoch kommen nicht einmal diese schon begrenzten Vorschläge in der Praxis zur Anwendung.
In der Praxis wurden vorerst einige Verbesserungen am wirtschaftspolitischen Koordinierungsschema und über den Wirtschafts- und Finanzausschuss ein Austausch von Standpunkten in Bezug auf die im Internationalen Währungsfonds bezogenen Positionen erreicht.
Diese Koordinierung findet sowohl in Brüssel als auch in Washington statt und hat meiner Ansicht nach einige Fortschritte im Koordinierungsprozess gebracht.
Wenn Sie mich nun fragen, ob die Kommission mit diesem Prozess zufrieden ist, so muss ich Ihnen antworten, dass wir weder mit diesem Prozess noch mit dem erreichten Koordinierungsniveau zufrieden sind, wenn wir uns auch über zwei Beschränkungen im Klaren sind: Zum einen setzt sich der Internationale Währungsfonds aus Staaten zusammen. Die Union als solche ist nicht Mitglied des Fonds – ein Faktor, der uns vor einige interessante Schwierigkeiten stellt. Zum anderen wird die Satzung des Fonds selbst gerade einer Revision unterzogen, was auch berücksichtigt werden muss, wenn wir im Prozess der Außenvertretung vorwärts kommen wollen."@de7
"Η Επιτροπή έχει καταβάλει διάφορες προσπάθειες προκειμένου να βελτιώσει τον συντονισμό της Ευρωπαϊκής Ένωσης με τη Νομισματική Ένωση για την επίλυση του προβλήματος της εξωτερικής εκπροσώπησης στο Διεθνές Νομισματικό Ταμείο.
Στη Βιέννη, στα τέλη του 1988, επιτύχαμε μια συμφωνία βάσει πρότασης της Επιτροπής που, ωστόσο, τα κράτη μέλη δεν ασπάστηκαν. Η πρόταση αυτή της Επιτροπής ήταν, σύμφωνα με το άρθρο 111, παράγραφος 4, να ληφθεί η απόφαση ότι αρχικά την Κοινότητα θα εκπροσωπούσαν η Προεδρία της ζώνης του ευρώ, η Ευρωπαϊκή Επιτροπή και η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα.
Ωστόσο, τα κράτη μέλη συμφώνησαν διαφορετικά μειώνοντας την ισχύ αυτής της πρότασης, ιδιαίτερα όσον αφορά τον ρόλο της Επιτροπής, η οποία κατέληξε να μετατραπεί σε ένα είδος υποστήριξης προς την Προεδρία της ζώνης του ευρώ. Εντούτοις, αυτές οι ήδη περιορισμένες προτάσεις δεν εφαρμόζονται.
Στην πράξη, αυτό που έχει επιτευχθεί μέχρι στιγμής είναι κάποια βελτίωση του συντονισμού των οικονομικών πολιτικών και η ανταλλαγή απόψεων μέσω της Οικονομικής και Δημοσιονομικής Επιτροπής σχετικά με τις θέσεις του Διεθνούς Νομισματικού Ταμείου.
Αυτός ο συντονισμός διεξάγεται τόσο στις Βρυξέλλες όσο και στην Ουάσινγκτον και πιστεύω πως έχει επιτρέψει την επίτευξη σχετικής προόδου στη διαδικασία συντονισμού.
Τώρα βέβαια, αν με ρωτήσετε αν η Επιτροπή είναι ικανοποιημένη από αυτήν τη διαδικασία, θα πρέπει να σας απαντήσω πως δεν είμαστε ικανοποιημένοι ούτε από τη διαδικασία ούτε από το επίπεδο συντονισμού που έχει επιτευχθεί, παρότι γνωρίζουμε ότι υπάρχουν δύο περιορισμοί: καταρχάς, το Διεθνές Νομισματικό Ταμείο αποτελείται από κράτη. Η Ένωση δεν είναι αυτή καθαυτή μέλος του εν λόγω Ταμείου, ένα στοιχείο που δημιουργεί ορισμένες ενδιαφέρουσες δυσκολίες. Δεύτερον, αυτήν τη στιγμή το ίδιο το Ταμείο διεξάγει μια αναθεώρηση του καταστατικού του, στοιχείο που θα πρέπει επίσης να ληφθεί υπόψη για την επίτευξη προόδου στο θέμα της εξωτερικής εκπροσώπησης."@el8
"The Commission has made several attempts to improve the coordination of the European Union and the Monetary Union in order to resolve the problem of the external representation of the International Monetary Fund.
An agreement was reached in Vienna at the end of 1998, on the basis for a Commission proposal which, however, the Member States did not take up. The Commission’s proposal was that, in accordance with Article 111(4) of the EC Treaty, the decision would be taken that the Community would in principle be represented by the Presidency of the euro zone, the European Commission and the European Central Bank.
However, the Member States reached an agreement of a different nature, reducing the validity of this proposal, particularly with regard to the role of the Commission, which was reduced to a kind of support for the Presidency of the euro zone. But these already limited proposals are not being applied in practice.
In practice, what has so far been achieved is something of an improvement in the coordination of economic policies and, through the Economic and Financial Committee, an exchange of points of view in relation to the positions adopted in the International Monetary Fund.
This coordination is taking place both in Brussels and in Washington and I believe that it has brought some progress in the process of coordination.
Now, if you ask me if the Commission is satisfied with this process, I must reply that we are not and nor are we satisfied with the degree of coordination achieved, although we are aware of two limitations: firstly, the International Monetary Fund is made up of States. The Union is not a member of the Fund as such – a factor which causes us some interesting difficulties. Secondly, the Fund itself is currently subject to a review of its statutes, a factor which must also be taken into account in order to make progress on the process of external representation."@en3
"Komissio on yrittänyt useaan otteeseen parantaa Euroopan unionin ja rahaliiton koordinointia ratkaistakseen unionin ulkoiseen edustukseen liittyvän ongelman Kansainvälisessä valuuttarahastossa.
Wienissä tehtiin vuoden 1998 lopussa sopimus erään komission ehdotuksen pohjalta, jota jäsenvaltiot eivät kuitenkaan hyväksyneet. Komission ehdotus oli, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 111 artiklan 4 kohdan mukaisesti tehtäisiin päätös, että yhteisöä edustaisi pääasiassa euroalueen puheenjohtajavaltio, Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki.
Jäsenvaltiot pääsivät kuitenkin erilaiseen sopimukseen, joka vähensi tämän ehdotuksen painoarvoa etenkin komission aseman osalta, sillä tätä rajoitettiin siten, että komission tehtävänä olisi toimia eräänlaisena euroalueen puheenjohtajavaltion avustajana. Näitä rajoitettuja sopimuksia ei kuitenkaan sovelleta käytäntöön.
Nyt käytännössä on sillä tavoin edistytty, että talouspolitiikkojen koordinointisuunnitelmaa on hieman parannettu ja että talous- ja rahoituskomitean välityksellä voidaan vaihtaa näkemyksiä Kansainvälisessä valuuttarahastossa tehdyistä päätöksistä.
Tämä koordinointi tapahtuu sekä Brysselissä että Washingtonissa, ja mielestäni sen vuoksi koordinointiprosessia on pystytty jonkin verran edistämään.
Jos nyt kysytte minulta, onko komissio tyytyväinen tähän prosessiin, minun on vastattava, että emme ole tyytyväisiä prosessiin emmekä sen koordinoinnin tasoon, vaikka tiedämmekin, että on olemassa kaksi rajoittavaa tekijää: ensinnäkin Kansainvälinen valuuttarahasto koostuu valtioista. Unioni ei ole rahaston varsinainen jäsen ja tästä aiheutuu joitakin mielenkiintoisia ongelmia. Toiseksi rahaston sääntöjä ollaan parhaillaan tarkistamassa, mikä on otettava huomioon voidaksemme parantaa ulkoiseen edustukseen liittyvää prosessia."@fi5
"La Commission s'est efforcée, à plusieurs reprises, d'améliorer la coordination de l'Union européenne et de l'union monétaire afin de résoudre le problème de la représentation extérieure au sein du Fonds monétaire international.
Fin 1998, nous sommes parvenus à un accord, à Vienne, sur la base d'une proposition de la Commission, que les États membres n'ont toutefois pas assumé. La proposition de la Commission consistait, conformément à l'article 111, paragraphe 4 du traité CE, à décider que la Communauté serait en principe représentée par la présidence de la zone euro, la Commission européenne et la Banque centrale européenne.
Les États membres sont, toutefois, parvenus à un accord d'une autre nature réduisant la validité de cette proposition, notamment en ce qui concernait le rôle de la Commission, qui en a été réduit à une espèce de soutien à la présidence de la zone euro. Mais ces propositions, déjà limitées, ne sont pas appliquées dans la pratique.
Dans la pratique, nous sommes parvenus, pour l'heure, à quelque peu améliorer le schéma de coordination des politiques économiques et à échanger, par le biais du Comité économique et financier, des points de vue sur les positions adoptées au sein du Fonds monétaire international.
Cette coordination a lieu tant à Bruxelles qu'à Washington et je crois qu'elle a permis d'avancer quelque peu dans le processus de coordination.
Mais, si vous me demandez si la Commission est satisfaite de ce processus, je dois vous répondre que nous ne sommes satisfaits ni de ce processus ni du niveau de coordination atteint, même si nous sommes conscients de deux limites : premièrement, le Fonds monétaire international est formé d'États. L'Union en tant que telle n'en est pas membre - un élément qui nous pose certaines difficultés intéressantes. Deuxièmement, le Fonds est actuellement soumis à une révision de ses statuts, élément qu'il convient également de prendre en ligne de compte pour avancer dans le processus de représentation extérieure."@fr6
"La Commissione ha promosso varie iniziative per migliorare il coordinamento dell’Unione europea e dell’Unione monetaria al fine di risolvere il problema della rappresentanza esterna in seno al Fondo monetario internazionale.
Alla fine del 1998, a Vienna, si è giunti a un accordo sulla base di una proposta della Commissione che, tuttavia, gli Stati membri non hanno adottato. La proposta della Commissione, ai sensi dell’articolo 111, paragrafo 4, del Trattato CE, era di decidere che, in linea di principio, la Comunità fosse rappresentata dalla Presidenza della zona euro, dalla Commissione europea e dalla Banca centrale europea.
Tuttavia, gli Stati membri sono giunti a un accordo di diversa natura sminuendo la validità della proposta, in particolare per quanto concerne il ruolo della Commissione, che è stato ridimensionato ad una sorta di appoggio per la Presidenza della zona euro. Ciononostante, tali proposte di per sé limitate nella realtà non sono applicate.
Per ora, si è riusciti soltanto a migliorare qualcosa nello schema di coordinamento delle politiche economiche e a fare in modo che tramite il Comitato economico e finanziario ci sia un interscambio di punti di vista sulle posizioni adottate in seno al Fondo monetario internazionale.
Tale coordinamento ha luogo sia a Bruxelles, sia a Washington e ritengo che abbia consentito di progredire in parte nel processo di coordinamento.
Se lei mi chiede se la Commissione è soddisfatta di tale processo, debbo risponderle che non siamo soddisfatti né del processo, né del livello di coordinamento conseguito, pur essendo consapevoli di due limitazioni: in primo luogo, il Fondo monetario internazionale è composto da Stati. L’Unione non è membro del Fondo in quanto tale – punto che ci crea talune difficoltà interessanti. In secondo luogo, attualmente il Fondo stesso è sottoposto a una revisione dei suoi statuti, elemento che occorre tener presente per progredire nel processo di rappresentanza esterna."@it9
"The Commission has made several attempts to improve the coordination of the European Union and the Monetary Union in order to resolve the problem of the external representation of the International Monetary Fund.
An agreement was reached in Vienna at the end of 1998, on the basis for a Commission proposal which, however, the Member States did not take up. The Commission’s proposal was that, in accordance with Article 111(4) of the EC Treaty, the decision would be taken that the Community would in principle be represented by the Presidency of the euro zone, the European Commission and the European Central Bank.
However, the Member States reached an agreement of a different nature, reducing the validity of this proposal, particularly with regard to the role of the Commission, which was reduced to a kind of support for the Presidency of the euro zone. But these already limited proposals are not being applied in practice.
In practice, what has so far been achieved is something of an improvement in the coordination of economic policies and, through the Economic and Financial Committee, an exchange of points of view in relation to the positions adopted in the International Monetary Fund.
This coordination is taking place both in Brussels and in Washington and I believe that it has brought some progress in the process of coordination.
Now, if you ask me if the Commission is satisfied with this process, I must reply that we are not and nor are we satisfied with the degree of coordination achieved, although we are aware of two limitations: firstly, the International Monetary Fund is made up of States. The Union is not a member of the Fund as such – a factor which causes us some interesting difficulties. Secondly, the Fund itself is currently subject to a review of its statutes, a factor which must also be taken into account in order to make progress on the process of external representation."@lv10
"De Commissie heeft verschillende pogingen ondernomen om de coördinatie van de Europese Unie en de Monetaire Unie te verbeteren teneinde het probleem van de externe vertegenwoordiging van het Internationaal Monetair Fonds op te lossen.
Eind 1998 werd er in Wenen een akkoord bereikt op grond van een - weliswaar door de lidstaten verworpen -Commissievoorstel. De Commissie stelde voor overeenkomstig artikel 111, lid 4 van het EG-Verdrag te besluiten dat de Gemeenschap in principe moest worden vertegenwoordigd door het voorzitterschap van de eurozone, de Europese Commissie en de Europese Centrale Bank.
De lidstaten kwamen evenwel tot een ander akkoord dat de reikwijdte van dit voorstel aanzienlijk terugschroefde, met name wat de rol van de Commissie betreft. Onze taak werd op zodanige wijze gereduceerd dat wij enkel nog het voorzitterschap van de eurozone mochten steunen. Maar zelfs deze op zich reeds beperkte voorstellen worden niet in de praktijk gebracht.
Het enige dat men vooralsnog vanuit praktisch oogpunt heeft bereikt, is een verbetering van het coördinatieschema van de economische beleidslijnen. Een ander pluspunt is dat er middels het Economisch en Financieel Comité van gedachten wordt gewisseld over de in het kader van het Internationaal Monetair Fonds ingenomen standpunten.
Deze coördinatie vindt zowel in Brussel als in Washington plaats en naar mijn mening heeft zij in zekere mate bijgedragen aan de verbetering van het coördinatieproces.
Op uw vraag of de Commissie tevreden is over dit proces moet ik helaas antwoorden dat dit proces en het bereikte coördinatieniveau ons inziens sterk te wensen overlaten, ofschoon wij beseffen dat er zich in dit verband twee beperkingen voordoen. In de eerste plaats bestaat het Internationaal Monetair Fonds uit staten. De Unie als zodanig is geen lid van het Fonds, hetgeen ons voor een aantal belangrijke problemen stelt. Ten tweede wordt momenteel gewerkt aan de herziening van de statuten van het Fonds. Ook dit heeft gevolgen voor de ontwikkeling van het proces van externe vertegenwoordiging."@nl2
"A Comissão levou a cabo várias tentativas para melhorar a coordenação da União Europeia e da União Monetária visando dar solução à questão da representação externa no Fundo Monetário Internacional.
Chegouse a acordo em Viena, nos finais de 1998, com base numa proposta da Comissão, que os EstadosMembros não assumiram. A Comissão propunha que se tomasse a decisão, nos termos do nº 4 do artigo 111º do Tratado CE, de a Comunidade se fazer representar através da Presidência da zona euro, da Comissão e do Banco Central Europeu.
Os EstadosMembros, porém, chegaram a um acordo de natureza diferente, reduzindo a dimensão desta proposta, nomeadamente no tocante ao papel da Comissão, que se viu convertida numa espécie de apoio à Presidência da zona euro. No entanto, estas propostas, já de si limitadas, não estão a ser aplicadas na prática.
A nível prático, apenas se conseguiu melhorar a estrutura de coordenação das políticas económicas e, através do Comité Económico e Financeiro, proceder à troca de pontos de vista relativos às posições adoptadas no Fundo Monetário Internacional.
Esta coordenação tem lugar em Bruxelas e em Washington, e julgo que possibilitou registar algumas melhorias no processo de coordenação.
Agora, se me perguntar se a Comissão está satisfeita com este processo, devo responderlhe que não estamos satisfeitos com este processo nem com o nível de coordenação existente, embora estejamos conscientes de duas limitações: em primeiro lugar, o Fundo Monetário Internacional é formado por Estados. A União não é, enquanto tal, membro do Fundo, o que nos coloca algumas dificuldades. Em segundo lugar, presentemente, os estatutos do Fundo estão a ser submetidos a uma revisão, o que importa ter também presente para avançar na via da representação externa."@pt11
"Kommissionen har upprepade gånger försökt förbättra samordningen mellan Europeiska unionen och den monetära unionen för att lösa problemet med den externa representationen i Internationella valutafonden.
I slutet av år 1998 nåddes ett avtal i Wien på grundval av ett förslag från kommissionen. Medlemsstaterna har emellertid inte följt detta. Kommissonens förslag gick ut på att i enlighet med avsnitt 4 i artikel 111 i EG-fördraget skulle ett beslut fattas om att gemenskapen i början skulle företrädas av ordförandeskapet för euroområdet, Europeiska kommissionen och Europeiska centralbanken.
Medlemsstaterna slöt emellertid ett annorlunda avtal som minskar giltigheten av detta förslag, i synnerhet avseende ordförandeskapet för euroområdet. Men dessa förslag, som redan är begränsade, tillämpas inte i praktiken.
Vad som för tillfället har uppnåtts i praktiken är att samordningen av den ekonomiska politiken förbättras något och att åsikter om de ståndpunkter som har antagits i Internationella valutafonden utbyts genom den ekonomiska och finansiella kommittén.
Denna samordning finns såväl i Bryssel som i Washington, och jag anser att detta har gjort det möjligt att avancera något i samordningsprocessen.
Men om ni frågar mig om kommissionen är nöjd med denna process, måste jag svara er att vi varken är nöjda med processen eller med den nivå av samordning som har uppnåtts, även om vi är medvetna om att det finns två begränsningar: för det första att Internationella valutafonden utgörs av stater. Unionen är inte medlem som sådan i fonden – och detta ger oss vissa tänkvärda svårigheter. För det andra omarbetas fondens stadgar för tillfället, och detta måste vi också ta hänsyn till om vi skall kunna nå framsteg i processen av extern representation."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples