Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-15-Speech-2-197"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-05-15"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Den fælles markedsordning for oksekød4
dcterms:Language	"de"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010515.8.2-197"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-05-15-Speech-2-1984
lpv:speaker	lp:Fischler4
lpv:spoken text	". – Sehr geehrter Herr Präsident, meine sehr geehrten Damen und Herren Abgeordnete, meine Damen und Herren! Zu Beginn eine gute Nachricht: Die Rindfleischmärkte haben begonnen, sich zu erholen. Nach den uns übermittelten Schätzungen der Mitgliedstaaten beträgt der Konsumrückgang noch etwa 10 %. Auch einige Drittstaaten haben ihre Importverbote teilweise wieder aufgehoben. Die in Änderungsantrag 19 vorgeschlagene Abschaffung des Mindestalters bei der Schlachtprämie für Kälber mag für jene verlockend aussehen, die in der Vergangenheit die Herodes-Prämie verteidigt haben. Mit Rücksicht auf den tierschutzbewussten Verbraucher halte ich diesen Punkt jedoch nicht für vertretbar. Der in Änderungsantrag 21 vorgeschlagene Gedanke, die Schlachtprämie für Kälber zu erhöhen, erscheint auf den ersten Blick logisch, weil man bestrebt ist, die Kalbfleischerzeugung zu erhöhen und weniger rotes Fleisch zu erzeugen. Ich bezweifle aber die Wirksamkeit einer solchen Maßnahme, da die Kalbfleischerzeugung normalerweise dem Kalbfleischverbrauch entspricht und ein Anstieg des Kalbfleischverbrauchs in Folge einer Prämienerhöhung meines Erachtens nicht zu erwarten ist. Hinzu kommt, dass dieser Vorschlag mit erheblichen Belastungen für den EU-Haushalt verbunden wäre. Der Änderungsantrag 28, der eine Erhöhung der Schlachtprämie für Kälber auf die mit Vollmilch genährten und auf der Weide großgezogenen Tiere zu begrenzen versucht, ist meiner Meinung nach technisch nicht umzusetzen. Schließlich begrüße ich den Vorschlag der Änderungsanträge 6, 7, 8 und 22, nämlich zu versuchen, das Vertrauen der Verbraucher mit Hilfe eines Informationsprogramms zurückzugewinnen und auf diese Weise den Verbrauch zu steigern. Dabei scheint es mir wichtig, so rasch wie möglich ein geeignetes Programm einzuleiten. Ich glaube daher nicht, dass die Schaffung einer neuen Rechtsgrundlage ab 1.1.2002 dem Ziel des raschen Handelns gerecht wird. Meine Mitarbeiter haben schon sehr hart gearbeitet, um auf der Grundlage der jetzt gültigen Rechtsvorschriften ein solches Programm zu erstellen und so rasch wie möglich umzusetzen. Wie Sie meinen Reaktionen entnehmen können, haben sich dieser Bericht und der Gedankenaustausch darüber als äußerst fruchtbar erwiesen. Selbst wenn ich viele ihrer Änderungsvorschläge in ihrer aktuellen Fassung nicht annehmen kann, ist die Kommission inhaltlich in vielen Punkten mit Ihnen ganz einer Meinung. Nächste Woche werde ich diese Anregungen an den Rat weitergeben, der, wie ich hoffe, eine politische Entscheidung zu diesem Paket fällen wird. Ganz zum Schluss möchte ich die Frage von Herrn Alavanos beantworten, der mich gefragt hat, was ich meinem Namenspatron sagen werde, wenn ich, so Gott will, einmal in den Himmel komme. Nun, ich werde ihm sagen, dass es stimmt, dass in dieser Krisenphase viele Tiere geschlachtet werden mussten, aber dass es auch stimmt, dass ich mich im Rahmen der Kommission und mit Hilfe des Europäischen Parlaments dafür eingesetzt habe, dass die Tiere auf dieser Welt auch weiterhin möglichst gut behandelt werden. Diese positiven Signale dürfen aber nicht darüber hinwegtäuschen, dass auch 10 % Verbrauchsrückgang eine enorme Herausforderung darstellen, und es darüber hinaus nach wie vor einen beträchtlichen Rückstau an Schlachtrindern infolge der geringeren Schlachtzahlen gibt. Ferner müssen die bereits eingelagerten und noch einzulagernden Fleischmengen bewältigt werden. Ganz zu schweigen von dem Schaden, der für die Einkommen der Landwirte entstanden ist. Wir müssen uns daher nach wie vor darum bemühen und alles tun, um wieder zu einem Marktgleichgewicht auf dem Rindersektor zurückzufinden. Wir können auch nicht auf einschneidende Maßnahmen, wie sie die Kommission vorgeschlagen hat, verzichten. Aber es sei noch einmal gesagt, dass es bei diesen vorliegenden Vorschlägen um Krisenbewältigung und nicht um eine vorweggenommene Agrarreform geht. Mit den von der Kommission ergriffenen Sofortmaßnahmen wurden in den ersten vier Monaten dieses Jahres bereits über 400 000 Tonnen Rindfleisch vom Markt genommen. Etwas mehr als die Hälfte davon wurde eingelagert. Jetzt geht es um weitere Maßnahmen für die kommenden Jahre. Ich möchte hier vor allem Ihnen, Herr Berichterstatter Sturdy, für Ihre hervorragende Arbeit danken, die Sie noch dazu unter großem Zeitdruck leisten mussten. Sie haben gesagt: Die Änderungsvorschläge enthalten mehrere Aussagen, denen ich vollauf zustimme. Hierzu zählen die in Änderungsantrag 5 formulierte Feststellung, dass unsere Aufkäufe der Nahrungsmittelhilfe zugeführt werden können, und die Forderung des Änderungsantrags Nr. 9, dass die in Berlin festgelegte finanzielle Obergrenze nicht überschritten werden darf. Da wir der Option Nahrungsmittelhilfe bereits Rechnung getragen haben und die Obergrenze von Berlin eine darstellt, ist es jedoch nicht nötig, diese Punkte in die Erwägungsgründe des Verordnungsentwurfs aufzunehmen. Ich bedauere, dass Sie, wie die Änderungsanträge 1, 2 und 10 zeigen, meinem Vorschlag zur Einführung individueller Obergrenzen für die Sonderprämie ebenso wenig zustimmen wie der Senkung der Gesamthöhe dieser Prämien. Mit großem Interesse nehme ich aber den Änderungsantrag 12 zur Kenntnis, nämlich den darin formulierten Vorschlag, für Betriebe mit über 90 Tieren Prämienzahlungen in Höhe von bis zu 50 % der Lohnkosten zuzulassen. Die technische Umsetzung dieses Vorschlages wäre zwar sehr kompliziert, aber ich werde ihn trotzdem im Auge behalten, mich beim Rat für eine Abweichung von der Höchstzahl von neunzig Tieren einsetzen, allerdings unter der Bedingung, dass damit Umwelt- und Beschäftigungsaspekte berücksichtigt werden. Auch der Idee des Antrags 11 kann ich zustimmen. Dort wird angeregt, die zweite Sonderprämie für Ochsen vorübergehend auch für Tiere zu gewähren, für die bereits eine Bullenprämie gezahlt wurde, vorausgesetzt, dass die Gesamthöhe der für diese Tiere gezahlten Prämien den Betrag nicht übersteigt, der normalerweise für einen Ochsen insgesamt bezahlt wird. Ich sehe mich aber nicht in der Lage, die Änderungsanträge 3, 13 und 17 zu akzeptieren, die darauf hinauslaufen, als Ausgleich für die Herabsetzung des Besatzdichtefaktors die Prämien zu erhöhen. Eine solche Maßnahme würde dem angestrebten Ziel eines Produktionsrückgangs zuwiderlaufen, weil die Landwirte genauso hohe Prämien pro Hektar bekämen wie bisher. Die in den Änderungsanträgen 14, 15 und 18 geforderten Prämienerhöhungen sind de facto durch die derzeitige Extensivierungsprämie bereits abgedeckt. Der Vorschlag des Änderungsantrags 14, die Ochsenprämie zu erhöhen, um diese langsamere Produktionsform zu begünstigen, erscheint mir interessant. Eine solche Maßnahme würde das mit der Agenda 2000 erzielte Gleichgewicht allerdings grundlegend verändern. Dies gilt ebenfalls für den Änderungsantrag 27, der darauf abzielt, den Besatzdichtefaktor für die Schlachtprämie anzuwenden. Daher möchte ich diese Änderungen lieber nicht in das aktuelle Krisenbewältigungspaket aufnehmen, sondern im Rahmen des darauf zurückkommen. Die Festsetzung der Mindestanzahl der Färsen in der Mutterkuhherde hat zum Ziel, dass auch für nichtreproduzierende Tiere Prämien gewährt werden können. Es handelt sich also um eine Art Stilllegungsprämie. Mit anderen Worten, um eine Zahlung, die eindeutig produktionsunabhängig gewährt wird. Sinnvoll ist diese Zahlung aber nur, wenn der Mindestsatz die normale Reproduktionsziffer für Kühe übersteigt. Deshalb ziehe ich es vor, bei dem von mir vorgeschlagenen Färsenanteil von mindestens 20 % zu bleiben. Daher muss ich den Änderungsantrag 16 leider ablehnen."@de7
lpv:translated text	"Hr. formand, kære medlemmer, mine damer og herrer, allerførst en god nyhed. Oksekødsmarkederne er begyndt at rette sig. Ifølge de skøn, vi har modtaget fra medlemsstaterne, er faldet i forbruget nu på ca. 10%. Nogle tredjelande har også til dels ophævet deres importforbud. Afskaffelse af mindstealderen for slagtepræmien for kalve, som er foreslået i ændringsforslag 19, kan måske se tillokkende ud for dem, som tidligere har forsvaret Herodes-præmien. Af hensyn til den dyrevelfærdsbevidste forbruger mener jeg imidlertid ikke, at dette punkt kan forsvares. Idéen i ændringsforslag 21 om at forhøje slagtepræmien for kalve ser ved første øjekast logisk ud, fordi man stræber efter at forhøje kalvekødsproduktionen og producere mindre rødt kød. Jeg tvivler imidlertid på, at et sådant initiativ vil være effektivt, da kalvekødsproduktionen normalt svarer til kalvekødsforbruget, og der efter min opfattelse ikke kan forventes en stigning i kalvekødsforbruget som følge af en præmieforhøjelse. Hertil kommer, at dette forslag ville være meget dyrt for EU. Ændringsforslag 28, som forsøger at begrænse en forhøjelse af slagtepræmien for kalve til de dyr, som er ernæret med sødmælk og vokset op på engen, kan efter min mening ikke gennemføres teknisk. Endelig er jeg positiv over for forslaget i ændringsforslag 6, 7, 8 og 22, nemlig at forsøge at genvinde forbrugernes tillid ved hjælp af et informationsprogram og på denne måde øge forbruget. Jeg tror, at det er vigtigt, at der så hurtigt som muligt indledes et egnet program. Derfor tror jeg ikke, at det lever op til målet om hurtig handling at skabe et nyt retsgrundlag fra 1. januar 2002. Mine medarbejdere har allerede arbejdet meget hårdt for at udarbejde et sådant program på grundlag af de nuværende retlige bestemmelser og for at gennemføre det så hurtigt som muligt. Som De kan se af mine reaktioner, har denne betænkning og diskussionen af den været yderst frugtbar. Selv om der er mange af Deres ændringsforslag, som jeg ikke kan acceptere i den nuværende form, er Kommissionen indholdsmæssigt helt enig med Dem på mange punkter. I næste uge vil jeg give disse forslag videre til Rådet, som, håber jeg, vil træffe en politisk beslutning om denne pakke. Helt til slut vil jeg gerne besvare hr. Alavanos' spørgsmål. Hr. Alavanos spurgte mig, hvad jeg vil sige til min navnehelgen, når jeg, om Gud vil, engang kommer i himlen. Jo, jeg vil sige til ham, at det er rigtigt, at mange dyr måtte slagtes i denne krisefase, men at det også er rigtigt, at jeg inden for Kommissionens rammer og med Europa-Parlamentets hjælp har arbejdet for, at dyrene i denne verden også fremover bliver behandlet så godt som muligt. Disse positive signaler må imidlertid ikke sløre, at også 10% nedgang i forbruget er en enorm udfordring, og at der desuden fortsat er en betydelig kø af slagtekvæg som følge af de lavere slagtetal. Desuden skal de kødmængder, som allerede er oplagret, og som endnu skal oplagres, klares. For slet ikke at tale om de tab, der er opstået i landmændenes indkomst. Det skal vi fortsat tage os af, og vi skal gøre alt, hvad vi kan, for atter at finde tilbage til en markedsbalance i oksekødssektoren. Vi kan heller ikke afstå fra alvorlige initiativer som dem, Kommissionen har foreslået. Men lad mig gentage, at disse forslag handler om krisehåndtering og ikke om en foregribende landbrugsreform. Med Kommissionens øjeblikkelige initiativer blev der i de første fire måneder af dette år fjernet over 400.000 t oksekød fra markedet. Lidt over halvdelen af det blev oplagret. Nu drejer det sig om yderligere initiativer for de kommende år. Her vil jeg gerne især takke Dem, hr. ordfører Sturdy, for Deres fremragende arbejde, som De endda har måttet udføre under stort tidspres. De sagde: "Jeg har prøvet at være konstruktiv". Jeg vil sige, at De har været konstruktiv! Ændringsforslagene indeholder flere udsagn, som jeg fuldt ud kan tilslutte mig. Det gælder konstateringen i ændringsforslag 5 af, at vores opkøb kan tilføres fødevarehjælpen, og kravet i ændringsforslag 9 om, at det økonomiske loft, som blev fastsat i Berlin, ikke må overskrides. Da vi imidlertid allerede har taget højde for muligheden for fødevarehjælp, og da loftet fra Berlin er en er det ikke nødvendigt at optage disse punkter i begrundelserne til forordningsforslaget. Jeg beklager, at De, som ændringsforslag 1, 2 og 10 viser, ikke går ind for hverken mit forslag om at indføre individuelle lofter for den særlige præmie eller for en nedsættelse af disse præmiers samlede størrelse. Jeg tager imidlertid med stor interesse ændringsforslag 12 til efterretning, nemlig forslaget om at tillade præmiebetalinger på op til 50% af lønudgifterne for bedrifter med over 90 dyr. Det ville ganske vist teknisk være meget kompliceret at gennemføre dette forslag, men jeg vil alligevel have det in mente og hos Rådet gå ind for en afvigelse fra loftet på 90 dyr, men på den betingelse, at der tages højde for miljø- og beskæftigelsesaspekter. Jeg kan også tilslutte mig idéen i forslag 11. Her foreslås det, at den anden særpræmie for stude midlertidigt også kan udbetales for dyr, som der allerede er betalt tyrepræmie for, under forudsætning af at de samlede præmier for disse dyr ikke overstiger det beløb, som normalt i alt betales for en stud. Jeg kan imidlertid ikke acceptere ændringsforslag 3, 13 og 17, som går ud på at forhøje præmierne som kompensation for nedsættelse af belægningsgraden. Et sådant initiativ ville modarbejde målet om en nedbringelse af produktionen, fordi landmændene ville få nøjagtig lige så store præmier pr. ha som hidtil. De præmieforhøjelser, som kræves i ændringsforslag 14, 15 og 18, er de facto allerede dækket af den nuværende ekstensiveringspræmie. Forslaget i ændringsforslag 14 om at forhøje studepræmien for at begunstige denne langsommere produktionsform forekommer mig interessant. Et sådant initiativ ville imidlertid grundlæggende ændre den balance, som er opnået med Agenda 2000. Dette gælder ligeledes for ændringsforslag 27, som sigter mod at anvende belægningsgraden for slagtepræmien. Derfor vil jeg foretrække ikke at optage disse ændringer i den aktuelle krisepakke og i stedet vende tilbage til dem i forbindelse med midtvejsevalueringen. Fastsættelsen af mindsteantallet af kvier i ammekoflokken har til formål at sikre, at der også kan udbetales præmier for ikke-reproducerende dyr. Der er altså tale om slags braklægningspræmie. Med andre ord om en betaling, som gives helt produktionsuafhængigt. Denne udbetaling giver imidlertid kun mening, hvis mindstesatsen overstiger det normale reproduktionstal for køer. Derfor foretrækker jeg at holde fast i mit forslag om en kvieandel på mindst 20%. Derfor må jeg desværre afvise ændringsforslag 16."@da1 ". Αξιότιμε κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, κυρίες και κύριοι, καταρχάς μια ευχάριστη είδηση: Οι αγορές βοείου κρέατος άρχισαν να ανακάμπτουν. Σύμφωνα με τις εκτιμήσεις που μας κοινοποιήθηκαν από τα κράτη μέλη η υποχώρηση της κατανάλωσης εξακολουθεί να ανέρχεται περίπου στο 10%. Ακόμη και ορισμένες τρίτες χώρες ήραν εν μέρει και πάλι τις απαγορεύσεις στις εισαγωγές. Η κατάργηση της ελάχιστης ηλικίας που προτείνεται στην τροπολογία 19 όσον αφορά την πριμοδότηση κατά τη σφαγή μόσχων μπορεί να φαίνεται ελκυστική για εκείνους που κατά το παρελθόν υπερασπίζονταν την πριμοδότηση του Ηρώδη. Λαμβάνοντας όμως υπόψη τους καταναλωτές που είναι συνειδητοποιημένοι υπέρ της προστασίας των ζώων δεν θεωρώ ότι το σημείο αυτό μπορεί να γίνει αποδεκτό. Η σκέψη που προτείνεται στην τροπολογία 21 για αύξηση της πριμοδότησης κατά τη σφαγή μόσχων, φαίνεται με την πρώτη ματιά λογική, επειδή καταβάλλεται προσπάθεια για αύξηση της παραγωγής βοείου κρέατος και μείωση της παραγωγής κόκκινου κρέατος. Αμφισβητώ όμως την αποτελεσματικότητα ενός τέτοιου μέτρου, επειδή η παραγωγή βοείου κρέατος αντιστοιχεί συνήθως στην κατανάλωση βοείου κρέατος και κατά την άποψή μου δεν μπορεί να αναμένεται η αύξηση της κατανάλωσης βοείου κρέατος ως συνέπεια της αύξησης της πριμοδότησης. Σε αυτό προστίθεται το γεγονός ότι η πρόταση αυτή θα συνεπαγόταν σημαντικές επιβαρύνσεις για τον κοινοτικό προϋπολογισμό. Η τροπολογία 28, η οποία επιχειρεί να περιορίσει την αύξηση της πριμοδότησης κατά τη σφαγή μόσχων για τα ζώα που εκτρέφονται με πλήρες γάλα και μεγαλώνουν σε βοσκότοπους, κατά τη γνώμη μου δεν είναι τεχνικά εφαρμόσιμη. Τέλος, χαιρετίζω την πρόταση των τροπολογιών 6, 7, 8 και 22, οι οποίες προσπαθούν να επανακτήσουν την εμπιστοσύνη των καταναλωτών με τη βοήθεια ενός ενημερωτικού προγράμματος και με τον τρόπο αυτό να αυξήσουν την κατανάλωση. Στο σημείο αυτό μου φαίνεται ότι είναι σημαντικό να υιοθετηθεί το κατάλληλο πρόγραμμα το ταχύτερο δυνατόν. Επομένως, δεν πιστεύω ότι η δημιουργία νέας νομικής βάσης από την 1.1.2002 ανταποκρίνεται στο στόχο της γρήγορης δράσης. Οι συνεργάτες μου έχουν ήδη εργαστεί πολύ σκληρά προκειμένου, με βάση τις κείμενες νομικές διατάξεις, να εκπονήσουν ένα τέτοιο πρόγραμμα και να το εφαρμόσουν το ταχύτερο δυνατόν. Όπως μπορείτε να αντιληφθείτε από τις αντιδράσεις μου, η παρούσα έκθεση και η σχετική ανταλλαγή απόψεων αποδείχθηκαν άκρως παραγωγικές. Ακόμα και αν προσωπικά δεν μπορώ να αποδεχθώ πολλές από τις τροπολογίες σας στην παρούσα διατύπωσή τους, η Επιτροπή ταυτίζεται σε πολλά σημεία απόλυτα μαζί σας ως προς το περιεχόμενο. Την επόμενη εβδομάδα πρόκειται να διαβιβάσω τις προτάσεις αυτές στο Συμβούλιο, το οποίο, όπως ελπίζω, θα λάβει μια πολιτική απόφαση επί του συγκεκριμένου πακέτου. Ολοκληρώνοντας θα ήθελα να απαντήσω στην ερώτηση του κυρίου Αλαβάνου, ο οποίος με ρώτησε, τι θα πω στον προστάτη άγιο μου, όταν πεθάνω, όταν είναι θέλημα Κυρίου. Τότε λοιπόν θα του πω ότι είναι πράγματι αληθές ότι κατά τη διάρκεια της φάσης της κρίσης έπρεπε να σφαγιαστούν πολλά ζώα, αλλά ότι είναι επίσης αληθές ότι αγωνίστηκα εντός της Επιτροπής και με τη βοήθεια του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, ούτως ώστε τα ζώα σε αυτόν τον κόσμο να τυγχάνουν της καλύτερης δυνατής μεταχείρισης. Αυτά τα θετικά μηνύματα δεν επιτρέπεται ωστόσο να μας ξεγελούν, καθώς η υποχώρηση της κατανάλωσης του 10% αποτελεί τεράστια πρόκληση και επομένως εξακολουθεί να υφίσταται, όπως και πριν, σημαντική ύφεση στα βοοειδή κρεατοπαραγωγής εξαιτίας του χαμηλού αριθμού των σφαγίων. Επιπλέον πρέπει να διευθετηθούν οι ποσότητες κρέατος που είναι ήδη αποθηκευμένες ή πρόκειται να αποθηκευτούν. Δεν γίνεται καν λόγος για τη ζημία που προκύπτει για το εισόδημα των κτηνοτρόφων. Επομένως πρέπει και συνεχίσουμε να καταβάλουμε προσπάθειες και να πράξουμε ό,τι είναι δυνατόν, ούτως ώστε να επαναφέρουμε την ισορροπία στην αγορά στον κλάδο των βοοειδών. Εξάλλου δεν έχουμε την πολυτέλεια να παραιτηθούμε από τα δραστικά μέτρα που πρότεινε η Επιτροπή. Εντούτοις θα πρέπει να τονιστεί ακόμα μια φορά, ότι στις υποβληθείσες προτάσεις πρόκειται για αντιμετώπιση κρίσεων και όχι για μια προεξοφλούμενη γεωργική μεταρρύθμιση. Με τα άμεσα μέτρα που ελήφθησαν από την Επιτροπή αποσύρθηκαν ήδη από την αγορά κατά τη διάρκεια των τεσσάρων πρώτων μηνών του τρέχοντος έτους περισσότεροι από 400 000 τόνοι βοείου κρέατος. Κάτι περισσότερο από το ήμισυ αυτής της ποσότητας ήταν αποθηκευμένο. Τώρα πλέον πρόκειται για πρόσθετα μέτρα για το προσεχές έτος. Θα ήθελα στο σημείο αυτό να ευχαριστήσω κυρίως εσάς, εισηγητή κύριε Sturdy, για την εξαιρετική σας εργασία, την οποία θα πρέπει να προετοιμάσατε κάτω από μεγάλη χρονική πίεση. Επισημάνατε ήδη: Οι τροπολογίες εμπεριέχουν πλήθος δηλώσεων, με τις οποίες είμαι απόλυτα σύμφωνος. Σε αυτές συγκαταλέγεται η διαπίστωση της τροπολογίας 5, ότι δηλαδή τα πλεονάσματα μπορούν να διοχετευτούν στην επισιτιστική βοήθεια, καθώς και η απαίτηση της τροπολογίας αριθ. 9, ότι δηλαδή δεν επιτρέπεται να υπάρξει υπέρβαση του ανώτατου δημοσιονομικού ορίου που καθορίστηκε στο Βερολίνο. Επειδή έχουμε ήδη λάβει υπόψη την επιλογή της επισιτιστικής βοήθειας και το ανώτατο όριο του Βερολίνου αποτελεί εκ των ων ουκ άνευ προϋπόθεση, δεν είναι απαραίτητο τα συγκεκριμένα σημεία να συμπεριληφθούν στις αιτιολογικές σκέψεις του σχεδίου του κανονισμού. Λυπούμαι για το ότι, όπως καταδεικνύεται στις τροπολογίες 1, 2 και 10, η πρότασή μου για την καθιέρωση ατομικών ανώτατων επιπέδων για την ειδική πριμοδότηση έτυχε ελάχιστης αποδοχής όπως και η μείωση του συνολικού ύψους των ανωτέρω πριμοδοτήσεων. Με μεγάλο ενδιαφέρον ωστόσο λαμβάνω υπόψη μου την τροπολογία 12, την πρόταση που διατυπώνεται σε αυτή, να εγκρίνονται δηλαδή για τις εκμεταλλεύσεις άνω των 90 ζώων πληρωμές πριμοδότησης ύψους μέχρι και 50% του μισθολογικού κόστους. Η τεχνική εφαρμογή της πρότασης αυτής θα ήταν ασφαλώς εξαιρετικά περίπλοκη, παρ’ όλα αυτά θα φροντίσω να ταχθώ στο Συμβούλιο υπέρ της απόκλισης από το ανώτατο όριο των 90 ζώων, υπό την προϋπόθεση όμως να ληφθούν υπόψη οι πτυχές του περιβάλλοντος και της απασχόλησης. Μπορώ επίσης να συμφωνήσω με την ιδέα της τροπολογίας 11. Σε αυτή προτείνεται, η δεύτερη ειδική πριμοδότηση για βόδια να χορηγηθεί προσωρινά και για τα ζώα για τα οποία έχει ήδη καταβληθεί πριμοδότηση ταύρων, υπό την προϋπόθεση ότι το συνολικό ύψος των πριμοδοτήσεων για τα συγκεκριμένα ζώα δεν θα υπερβεί το ποσό που καταβάλλεται κατά κανόνα συνολικά για τα βόδια. Δεν νομίζω όμως ότι είμαι σε θέση να αποδεχθώ τις τροπολογίες 3, 13 και 17, οι οποίες αποσκοπούν ως αντιστάθμισμα για τη μείωση του συντελεστή πυκνότητας στην αύξηση των πριμοδοτήσεων. Ένα τέτοιο μέτρο θα ήταν αντίθετο με τον επιδιωκόμενο στόχο της μείωσης των επιπέδων παραγωγής, επειδή οι κτηνοτρόφοι θα ελάμβαναν τις ίδιες υψηλές πριμοδοτήσεις ανά εκτάριο που ελάμβαναν μέχρι σήμερα. Οι αυξήσεις των πριμοδοτήσεων που ζητούνται στις τροπολογίες 14, 15 και 18 καλύπτονται de facto ήδη από την τωρινή πριμοδότηση εκτατικοποίησης. Η πρόταση της τροπολογίας 14 για αύξηση της πριμοδότησης για τα βόδια προκειμένου να διευκολυνθεί αυτή η πιο αργή μορφή παραγωγής, μου φαίνεται ενδιαφέρουσα. Ένα τέτοιο μέτρο ωστόσο θα άλλαζε ουσιαστικά την ισορροπία που επιδιώκεται με την Ατζέντα 2000. Αυτό ισχύει επίσης για την τροπολογία 27, η οποία αποσκοπεί στην εφαρμογή του συντελεστή πυκνότητας για την πριμοδότηση σφαγής. Ως εκ τούτου θα προτιμούσα να μην συμπεριλάβω τις τροποποιήσεις αυτές στο τρέχον πακέτο αντιμετώπισης κρίσεων, αλλά να επανέλθω στο πλαίσιο της ενδιάμεσης αξιολόγησης. Ο καθορισμός του ελάχιστου αριθμού των δαμαλίδων στο κοπάδι με τις θηλάζουσες αγελάδες έχει ως στόχο να καταστεί δυνατή η διασφάλιση πριμοδοτήσεων και για τα ζώα που δεν αναπαράγονται. Πρόκειται επομένως για ένα είδος πριμοδότησης καθεστώτος παύσης. Με άλλα λόγια, πρόκειται για μια πληρωμή η οποία καταβάλλεται σαφώς ανεξάρτητα από την παραγωγή. Η πληρωμή αυτή όμως έχει νόημα μόνο εάν το κατώτατο ποσοστό υπερβαίνει τον κανονικό αριθμό αναπαραγωγής αγελάδων. Για το λόγο αυτό προτιμώ να παραμείνουμε στο ποσοστό των δαμαλίδων που πρότεινα, τουλάχιστον δηλαδή στο 20%. Ως εκ τούτου, πρέπει δυστυχώς να απορρίψω την τροπολογία 16."@el8 ". Mr President, ladies and gentlemen, let me begin with a piece of good news: the beef markets have started to recover. According to the estimates we have received from the Member States, consumption is now about 10% down on pre-crisis levels. Some non-EU countries have also relaxed their import bans. I doubt, however, whether such a measure would be effective, since the production of veal normally matches the consumption of veal, and I do not think we can expect veal consumption to rise in response to an increase in the premium. Another point is that this proposal would put considerable pressure on the EU budget. Amendment No 28, which seeks to limit any increase in the slaughter premium for calves to animals fed with full-cream milk and reared on grassland, would, I believe, be impossible to implement in practice. Lastly, I welcome the proposal contained in Amendments Nos 6, 7, 8 and 22 that efforts be made to restore consumer confidence with the aid of an information campaign in order to increase the level of beef consumption. In this context, I believe it is important to introduce a suitable programme as quickly as possible. I do not believe, however, that the creation of a new legal basis after 1 January 2002 satisfies the need for rapid action. My staff have already been working very hard to develop such a programme on the basis of current legislation for implementation at the earliest possible date. As you can judge from my reactions, this report and the exchange of views on the report have proved extremely fruitful. Even though I am unable to accept many of your amendments in their present form, the Commission is in complete substantive agreement with you on many points. Next week, I shall pass on these suggestions to the Council, which, I hope, will make a political decision on this package. Finally, I should like to answer the question put to me by Mr Alavanos, who asked me what I would say to my patron saint, Francis of Assisi, when I, God willing, reach the gates of heaven. Well, I shall say to him that, while it is certainly true that many animals have had to be slaughtered at this time of crisis, I have been committed to ensuring, within the Commission and with the help of the European Parliament, that the animals of this world continue to be treated with the greatest possible kindness. These encouraging signals, however, must not obscure the facts that even a 10% drop in consumption represents an enormous challenge and that there is still a considerable surfeit of beef cattle because of the lower number of animals being slaughtered. Moreover, there is also the need to cope with the volume of meat that is already in storage and the volume awaiting storage, not to mention the loss of income that farmers have suffered. We must therefore continue to do everything in our power to restore the equilibrium of the cattle market. There is no alternative to radical action such as the Commission has proposed. But let me say once again that the purpose of the proposals before us is crisis management; it is not a matter of bringing forward the agricultural reforms. The emergency measures taken by the Commission have already removed more than 400 000 tonnes of beef from the market in the first four months of this year. Slightly more than half of this meat has been put into storage. The proposals before us now relate to further measures for the coming years. I should like to address my special thanks to the rapporteur, Mr Sturdy, for his excellent work, which he had to produce within a very short space of time, into the bargain. Mr Sturdy, you said, ‘I tried to be constructive’. I would say you were constructive. The amendments contain several statements with which I fully concur. These include the statement in Amendment No 5 to the effect that meat we have bought in can be donated as food aid and the call in Amendment No 9 for the financial ceiling set in Berlin not to be exceeded. However, since we have already taken account of the food-aid option and since the Berlin ceiling is set in stone anyway, there is no need to include these points in the recitals of the draft regulation. I regret to note from your Amendments Nos 1, 2 and 10 that you do not support either my proposal for the introduction of individual ceilings for the special premium or my proposal for a reduction in the overall level of these premiums. I was very interested, however, to read your proposal in Amendment No 12 that holdings which breach the 90-head limit should be eligible for premiums worth up to 50% of the wages incurred in cattle rearing. Although the technicalities of its implementation would be very complex, I shall nevertheless bear this proposal in mind and urge the Council to agree to a derogation from the 90-head limit, subject to the proviso that such a derogation would be of benefit in terms of the environment and employment. I can also go along with the idea expressed in Amendment No 11, which suggests a temporary arrangement whereby the second payment of the special premium for steers may be granted in respect of steers for which the first payment of the special premium for bulls has been paid, subject to the proviso that the total premium payment in respect of such an animal must not exceed the normal aggregate payment of the special premium for steers. I find myself unable to accept Amendments Nos 3, 13 and 17, however, the thrust of which is that premiums should be increased where stocking density is reduced. Such a measure would run counter to the aim of reducing production levels, because farmers would obtain just as much in premiums per hectare as they now receive. The increases in premiums which Amendments Nos 14, 15 and 18 seek to achieve are already covered in practice by the current extensification premium. The proposal contained in Amendment No 14 that the premium for steers be increased in order to encourage this slower form of beef production appears interesting. Such a measure, however, would fundamentally upset the balance achieved by Agenda 2000. The same applies to Amendment No 27, which seeks to apply the stocking-density factor to the slaughter premium. For this reason, rather than incorporating these amendments into the present crisis-management package, I should prefer to look at them again in the framework of the mid-term review. The aim of fixing a minimum percentage of heifers per herd of suckler cows is designed to ensure that premiums can also be obtained for keeping non-reproductive cows. This, if you like, is a sort of set-aside premium. In other words, it is a payment which is very definitely not production-linked. This payment only makes sense, however, if the minimum percentage exceeds the normal reproduction rate for cows. That is why I prefer to stick with my proposed minimum of 20% heifers. So I am afraid that I must reject Amendment No 16. The proposal in Amendment No 19 that the minimum age for the calf-slaughter premium be abolished may well seem appealing to those who defended the early-slaughter premium in the past. I believe, however, that such a measure would be anathema to consumers who care about animal welfare. The proposal in Amendment No 21 for an increase in the slaughter premium for calves seems at first sight to be logical in view of the aims of increasing veal production and producing less red meat."@en3 ". – (DE) Señor Presidente, Señorías, señoras y señores, para comenzar una buena noticia: los mercados de carne de vacuno han comenzado a recuperarse. Según las apreciaciones que nos han comunicado los Estados miembros, el retroceso del consumo es aún de aproximadamente el 10%. Algunos terceros Estados han levantado en parte sus prohibiciones de importación. La supresión de la edad mínima para la prima por sacrificio de terneros que se propone en la enmienda nº 19, puede ser atractiva para algunos que en el pasado defendieron la prima Herodes. Sin embargo, no considero defendible este punto por consideración a los consumidores conscientes de la protección de los animales. La idea que se expone en la enmienda nº 21 de aumentar la prima por sacrificio para los terneros parece a primera vista lógica pues se pretende aumentar la producción de este tipo de carne y producir menos carne roja. Sin embargo, dudo sobre la eficacia de una medida así ya que la producción de carne de ternera normalmente corresponde al consumo de esta carne y no es de esperar, en mi opinión, un aumento del consumo de carne de ternera como consecuencia de un aumento de prima. A ello viene a sumarse que esta propuesta iría unida a considerables cargas para el presupuesto de la UE. La enmienda nº 28, que pretende un aumento de la prima por sacrificio de terneros que han sido alimentados con leche entera y en el prado es en mi opinión inaplicable técnicamente. Finalmente, saludo la propuesta de las enmiendas nº 6, 7, 8 y 22 de intentar recuperar la confianza de los consumidores con ayuda de un programa de información y aumentar de este modo el consumo. En este contexto, me parece importante poner en marcha lo antes posible un programa adecuado. Por ello, no creo que la creación de un nuevo fundamento jurídico a partir del 1-1-2002 haga justicia al objetivo de actuar rápidamente. Mis colaboradores han trabajado ya muy duramente para elaborar sobre la base de las normas jurídicas actualmente un programa de este tipo y llevarlo a la práctica lo antes posible. Como podrán deducir de mis reacciones, este informe y el intercambio de ideas han demostrado ser extremadamente fructíferos. Incluso aunque no pueda aceptar muchas de sus enmiendas en su redacción actual, la Comisión coincide plenamente con su opinión en muchos puntos. La próxima semana transmitiré estas sugerencias al Consejo quien, como espero, adoptará una decisión política sobre este paquete. Voy a contestar totalmente al final a la pregunta del Sr. Alavanos, quien me ha preguntado qué es lo que le diré al santo que lleva mi nombre cuando, si Dios lo quiere, vaya en alguna ocasión al cielo. Le diré que es cierto que en esta fase de crisis se hubo de sacrificar a muchos animales pero que también es cierto que en el marco de la Comisión y con ayuda del Parlamento Europeo he trabajado para que los animales en este mundo sean tratados lo mejor posible. Sin embargo, estas señales positivas no nos deben engañar pues también un 10% de retroceso en el consumo es un enorme desafío y además aún sigue existiendo una considerable retención de animales de sacrificio como consecuencia del menor número de sacrificios. Además, hay que superar las cantidades de carne almacenadas y aún por almacenar por no hablar de los daños que se han originado a los ingresos de los agricultores. Por ello, debemos seguir esforzándonos y hacer todo lo posible para que se restablezca el equilibrio del mercado en el sector del ganado vacuno. Tampoco podemos renunciar a medidas incisivas, tal como las que ha propuesto la Comisión. Pero hay que decir de nuevo que las presentes propuestas son para superar una crisis y no se trata de una reforma agraria adelantada. Con las medidas inmediatas adoptadas por la Comisión se han retirado del mercado en los cuatro primeros meses de este año más de 400.000 toneladas de carne de vacuno. Algo más de la mitad se ha almacenado. Ahora se trata de otras medidas adicionales para los próximos años. Quiero felicitar aquí sobre todo al ponente, el Sr. Sturdy por su excelente trabajo, que además ha tenido que realizar sometido a una gran presión de tiempo. Usted ha dicho: Las enmiendas propuestas contienen varios aspectos que apoyo plenamente. Aquí se incluye la constatación realizada en la enmienda nº 5 en el sentido de que nuestras compras se pueden añadir a la ayuda alimentaria y la exigencia de la enmienda nº 9 de que el límite financiero superior establecido en Berlín no se debe sobrepasar. Pero como ya hemos tenido en cuenta la opción de la ayuda alimentaria y el límite superior de Berlín representa una no es necesario recoger estos puntos en los considerandos del proyecto de reglamento. Lamento que usted, tal como muestran las enmiendas nº 1, 2 y 10, no apoye mi propuesta de introducir unos límites superiores individuales para la prima especial como tampoco el descenso del importe total de estas primas. Sin embargo, tomo nota con gran interés de la enmienda nº 12 consistente en permitir a las explotaciones con más de 90 animales unos pagos de primas por un importe de hasta el 50% de los costes salariales. La aplicación técnica de esta propuesta sería muy complicada pero la voy a tener presente y a pronunciarme ante el Consejo por una desviación del número máximo de noventa animales, si bien bajo la condición de que se tengan en cuenta de este modo los aspectos medioambientales y de empleo. También puedo apoyar la idea de la enmienda nº 11. Allí se sugiere que se conceda la segunda prima especial para bovinos macho provisionalmente también a animales para los que ya se ha pagado una prima, con la condición previa de que el importe total de las primas pagadas por estos animales no sobrepase el importe que se paga normalmente en total por un macho. No puedo aceptar las enmiendas nº 3, 13 y 17 que apuntan a elevar las primas como compensación por la reducción del factor de la densidad de pastoreo. Una medida de este tipo se opondría al objetivo perseguido de un retroceso de la producción pues los agricultores recibirían unas primas por hectárea del mismo importe que hasta ahora. Los aumentos de primas que se exigen en las enmiendas nº 14, 15 y 18 están de facto cubiertas por la prima actual de extensificación. La propuesta de la enmienda nº 14 de elevar la prima por bovino macho para favorecer esta forma de producción más lenta me parece interesante. Sin embargo, una medida así modificaría básicamente el equilibrio logrado con la Agenda 2000. Esto es aplicable asimismo a la enmienda nº 27 que apunta a aplicar el factor de densidad de pastoreo a la prima por sacrificio. Por ello, prefiero no incluir estas enmiendas en el actual paquete de superación de crisis sino que volveré a ellas en el marco de la . La fijación del número mínimo de novillas en el rebaño de vacas madre tiene como finalidad que se puedan conceder también primas por los animales no reproductores. Se trata de una especie de prima por retirada de la producción. En otras palabras, para conceder un pago con independencia total de la producción. Pero este pago sólo tiene sentido si el tipo mínimo sobrepasa la cifra normal de reproducción para las vacas. Por ello, prefiero permanecer en la proporción de al menos el 20% de novillas que he propuesto yo. En consecuencia, lamentablemente, tengo que rechazar la enmienda nº 16."@es12 ". Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, hyvät naiset ja herrat, aluksi hyvä uutinen: naudanlihamarkkinat ovat alkaneet toipua. Jäsenvaltioiden meille välittämien arvioiden mukaan kulutuksen taantuma on enää noin 10 prosenttia. Myös jotkin kolmansista maista ovat osittain luopuneet tuontikielloistaan. Tarkistuksessa 19 ehdotetaan vasikoiden alaikärajan poistoa palkkiokelpoisuudesta, mikä saattaa näyttää houkuttelevalta niistä, jotka takavuosina puolustivat Herodes-palkkiota (urospuolisten ja lypsykarjarotuun kuuluvien pienten vasikoiden teurastuksesta maksettavaa palkkiota). Kun eläinsuojelun tärkeyden tiedostavat kuluttajat otetaan huomioon, en kuitenkaan voi puoltaa tätä kohtaa. Tarkistuksessa 21 ehdotettu ajatus, jonka mukaan vasikoiden teurastuspalkkioita korotettaisiin, tuntuu ensi näkemältä loogiselta, koska pyritään siihen, että vasikanlihaa tuotettaisiin enemmän ja punaista lihaa vähemmän. Epäilen kuitenkin tällaisen toimenpiteen tehokkuutta, koska vasikanlihan tuotanto vastaa tavallisesti vasikanlihan kulutusta, eikä palkkion korotuksen seurauksena ole minusta odotettavissa vasikanlihan kulutuksen nousua. Lisäksi tämä ehdotus olisi suureksi rasitukseksi EU:n talousarviolle. Tarkistus 28, jossa yritetään rajata vasikoiden teurastuspalkkion korotus täysmaidolla ruokittuihin ja niityllä kasvaneisiin eläimiin, ei minusta ole teknisesti toteuttamiskelpoinen. Lopuksi ilmaisen tyytyväisyyteni tarkistusten 6, 7, 8 ja 22 ehdotukseen, jonka mukaan pitää yrittää palauttaa kuluttajien luottamus tiedotuskampanjan avulla ja siten lisätä kulutusta. Tässä yhteydessä minusta tuntuu tärkeältä käynnistää sopiva kampanja mahdollisimman pian. En siksi usko, että uuden oikeusperustan muodostaminen 1. tammikuuta 2002 alkaen ja nopean toiminnan tavoite sopivat yhteen. Työtoverini ovat jo tehneet kovasti työtä, jotta sellainen kampanja voitaisiin suunnitella nykyisin voimassa olevan lainsäädännön pohjalta ja toteuttaa niin pian kuin mahdollista. Kuten voitte reaktioistani päätellä, tämä mietintö ja sitä koskeva ajatustenvaihto ovat osoittautuneet sangen hedelmällisiksi. Vaikka en voikaan hyväksyä monia tarkistuksistanne niiden tämänhetkisessä muodossa, komissio on monien kohtien sisällöstä aivan samaa mieltä kanssanne. Ensi viikolla luovutan nämä aloitteet neuvostolle, joka toivoakseni antaa paketista poliittisen päätöksen. Aivan lopuksi haluaisin vastata Alavanosin minulle osoittamaan kysymykseen, joka kuului, mitä sanon pyhimykselle, jonka mukaan minut on nimetty, sitten kun kerran, jos Jumala suo, pääsen taivaaseen. No, minä sanon hänelle, että on totta, että tämän kriisin aikana oli pakko teurastaa paljon eläimiä, mutta että on myös totta, että olen komissiossa ja parlamentissa tehnyt työtä sen puolesta, että eläimiä kohdeltaisiin tässä maailmassa mahdollisimman hyvin. Nämä myönteiset merkit eivät kuitenkaan saa peittää näkyvistä sitä, että kulutuksen väheneminen kymmenenkin prosenttia on valtava haaste, ja että teurasnautojen määrässä on sen lisäksi selvä patouma pienempien teurastusmäärien vuoksi. Lisäksi on selviydyttävä jo varastoiduista ja vielä varastoitavista lihamääristä. Enkä ole vielä edes maininnut vahinkoa, joka maanviljelijöiden tulotasolle on tapahtunut. Siksi meidän on edelleen nähtävä vaivaa ja tehtävä kaikkemme, jotta naudanliha-alan markkinat löytäisivät jälleen tasapainon. Emme voi myöskään luopua ratkaisevista toimista, joita komissio on ehdottanut. Mutta sanottakoon nyt vielä kerran, että näissä käsiteltävänä olevissa ehdotuksissa on kyse kriisinhallinnasta, ei aikaistetusta maatalouspolitiikan uudistuksesta. Komission käyttöön ottamien välittömien toimien vuoksi kuluvan vuoden neljän ensimmäisen kuukauden aikana markkinoilta poistettiin yli 400 000 tonnia naudanlihaa. Hiukan yli puolet tuosta määrästä varastoitiin. Nyt on kyse tulevien vuosien lisätoimista. Haluaisin ennen kaikkea kiittää teitä, esittelijä Sturdy, erinomaisesta työstänne, josta teidän oli vielä suoriuduttava aikapaineen alaisena. Sanoitte: ("Yritin olla rakentava") (Minä sanoisin, että rakentava olittekin!) Tarkistusehdotuksien joukossa on useita, joista olen täysin samaa mieltä. Näitä ovat tarkistuksessa 5 muotoiltu toteamus, jonka mukaan ostolihamme voitaisiin antaa elintarvikeapuun, ja tarkistuksen numero 9 vaatimus, jonka mukaan Berliinissä määriteltyä rahoitusnäkymien enimmäismäärää ei pitäisi ylittää. Koska me kuitenkin olemme jo ottaneet huomioon elintarvikeavun mahdollisuuden ja koska Berliinin enimmäismäärä on meille (ehdoton edellytys), näitä kohtia ei ole tarpeen ottaa mukaan asetusluonnoksen johdanto-osan kappaleisiin. Pahoittelen sitä, että, kuten tarkistuksista 1, 2 ja 10 näkyy, te ette yhdy sen enempää ehdotukseeni erityispalkkion tuottajakohtaisista enimmäismääristä kuin näiden palkkioiden kokonaismäärän alentamiseenkaan. Tarkistus 12 on minusta kuitenkin sangen kiinnostava, nimittäin siinä esitetty ehdotus, jonka mukaan tilat, joilla on yli 90 eläintä, voisivat saada palkkio-oikeuksista hyvitystä, jonka osuus olisi korkeintaan 50 prosenttia palkkakustannuksista. Tämän ehdotuksen tekninen toteuttaminen olisi tosin hyvin monimutkaista, mutta pidän sen silti mielessäni ja puolustan neuvostossa 90 eläimen enimmäismäärästä joustamista, tosin sillä ehdolla, että ympäristö- ja työllisyysnäkökohdat otetaan huomioon. Voin kannattaa myös tarkistuksen 11 ajatusta. Siinä ehdotetaan, että erityispalkkion toinen maksu, joka koskee härkiä, voitaisiin väliaikaisesti myöntää myös eläimistä, joista on jo suoritettu sonnimaksu, edellyttäen, ettei näistä eläimistä maksettujen palkkioiden kokonaismäärä ylitä sitä avustusta, joka normaalitapauksessa yhteensä maksetaan yhdestä härästä. En kuitenkaan pidä mahdollisena hyväksyä tarkistuksia 3, 13 ja 17; tarkistusten tarkoituksena on korottaa palkkioita korvauksena eläintiheyden laskemisesta. Sellainen toimi olisi tarkoitetun päämäärän, tuotannon vähentämisen, vastainen, koska maanviljelijät saisivat tarkalleen yhtä korkeat palkkiot hehtaaria kohden kuin tähänkin asti. Tarkistuksissa 14, 15 ja 18 vaaditut palkkioiden korotukset katetaan todellisuudessa jo nykyisin laajaperäistämispalkkioin. Tarkistuksen 14 ehdotus, jonka mukaan härkäpalkkiota pitäisi korottaa, jotta suosittaisiin tätä hitaampaa tuotantomuotoa, on minusta kiinnostava. Sellainen toimi horjuttaisi kuitenkin perusteellisesti Agenda 2000:lla tavoiteltua tasapainoa. Tämä pätee myös tarkistukseen 27, jonka tarkoituksena on soveltaa eläintiheyttä palkkiokelpoisuuden määrittämisessä. Siksi en haluaisi ottaa näitä tarkistuksia mukaan ajankohtaiseen kriisinhallintapakettiin, vaan palata niihin puolivälin tarkistuksen yhteydessä. Sillä, että on määritelty hiehojen vähimmäismäärä emolehmien joukossa, on se tarkoitus, että myös lisääntymättömille eläimille voitaisiin myöntää palkkioita. On siis kyse jonkinlaisesta kesannointipalkkiosta. Toisin sanoen maksusta, joka on yksiselitteisesti tuotannosta riippumaton. Maksu on kuitenkin järkevä vain, jos vähimmäismäärä ylittää lehmien normaalin lisääntymismäärän. Siksi pidän parempana, että pysytään ehdottamassani hiehojen 20 prosentin vähimmäismäärässä. Siksi minun täytyy valitettavasti hylätä tarkistus 16."@fi5 "Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, pour commencer, une bonne nouvelle : les marchés du secteur de la viande bovine ont entamé un mouvement de redressement. Selon les estimations des États membres qui nous ont été fournies, le recul de la consommation s'élève encore à environ 10 %. Certains pays tiers ont également partiellement levé leurs interdictions d'importation. L'amendement 19 abolissant l’âge minimum des veaux pour être éligibles à la prime à l’abattage peut sembler une idée séduisante à ceux qui, dans le passé, ont défendu la prime Hérode. Par égard pour les consommateurs soucieux de la protection des animaux, je ne peux cependant pas soutenir cette proposition. L’idée contenue à l’amendement 21 d’augmenter la prime à l’abattage pour les veaux semble de prime abord logique étant donné que notre souhait est d’accroître la production de viande de veau et de diminuer la production de viande rouge. Je doute cependant de l’efficacité d’une telle mesure étant donné que la production de viande de veau correspond normalement à la consommation de cette viande et que, selon moi, il ne faut pas s’attendre à une hausse de la consommation de viande de veau à la suite d’une hausse des primes. À cela vient s’ajouter le fait que cette mesure serait associée à des charges considérables pour le budget communautaire. L’amendement 28 qui vise à limiter l’augmentation de la prime à l’abattage pour les veaux aux animaux nourris au lait entier et élevés en pâture est selon moi techniquement impossible à mettre en œuvre. Enfin, je salue la proposition contenue dans les amendements 6, 7, 8 et 22 de chercher à rétablir la confiance du consommateur par le biais d’un programme d’information et, partant, de relancer la consommation de viande bovine. À cet effet, il me paraît important de mettre sur pied le plus rapidement possible un programme approprié. Je ne pense donc pas que la création d’une nouvelle base juridique à partir du 1er janvier 2002 serve l’objectif de rapidité d’action. Mes collaborateurs ont déjà travaillé durement pour élaborer et mettre en œuvre le plus rapidement possible un tel programme, sur la base des dispositions légales en vigueur actuellement. Comme vous pouvez le voir à mes réactions, le présent rapport et les échanges d’idées qu’il a suscités se sont avérés extrêmement fructueux. Même si je ne puis accepter bon nombre de vos propositions d’amendements sous leur forme actuelle, la Commission partage totalement votre avis sur de nombreux points. La semaine prochaine, je transmettrai ces réflexions au Conseil qui, je l’espère, prendra une décision politique sur ce paquet de propositions. Pour terminer, je voudrais répondre à la question de M. Alavanos qui m’a demandé ce que je dirai à mon saint patron le jour, où - si Dieu le veut - j’entrerai au paradis. Et bien, je lui dirai qu’il est vrai que de nombreuses bêtes ont dû être abattues durant cette période de crise, mais qu’il est également vrai qu’à la Commission et avec l’aide du Parlement européen, j’ai œuvré pour que les animaux continuent d’être traités le mieux possible dans ce monde. Ces signes positifs ne doivent cependant pas nous dissimuler le fait que 10 % de recul de la consommation représentent malgré tout un énorme défi et qu'il y a encore un grand nombre de bovins de boucherie en attente d'abattage en raison du nombre restreint d'abattages. Par ailleurs, il faudra également venir à bout des quantités de viande déjà stockées et encore à stocker. Sans parler du préjudice subi par les agriculteurs en termes de revenus. Il faut par conséquent poursuivre nos efforts et faire tout ce qui est en notre pouvoir pour restaurer un équilibre sur les marchés du secteur de la viande bovine. Nous ne pouvons pas non plus renoncer à des mesures essentielles telles que celles proposées par la Commission. Il importe de répéter que les présentes propositions visent à résoudre une situation de crise et qu'il ne s'agit en aucun cas d'une réforme agricole anticipée. Grâce aux mesures d'urgence prises par la Commission, plus de 400 000 tonnes de viande bovine ont déjà été retirées du marché au cours des quatre premiers mois de cette année. Plus de la moitié ont été stockées. Il s'agit maintenant de prendre d'autres mesures pour les années à venir. Je tiens particulièrement à vous remercier, Monsieur Sturdy, pour le remarquable travail que vous avez dû effectuer, qui plus est sous pression. Vous avez dit : ( . Les propositions d'amendements contiennent plusieurs déclarations que j'approuve totalement. Parmi celles-ci figurent le constat, énoncé à l’amendement 5, que nos rachats peuvent être utilisés pour l’aide alimentaire ainsi que l’exigence, formulée à l’amendement 9, de ne pas dépasser le plafond des perspectives financières fixé à Berlin. Cependant, étant donné que nous avons déjà tenu compte de l’option de l’aide alimentaire et que le plafond de Berlin est une il n’est pas nécessaire de reprendre ces points dans les considérants du projet de règlement. Je regrette que, comme le montrent les amendements 1, 2 et 10, vous n’approuviez pas ma proposition d’introduire des plafonds individuels pour les primes spéciales ni celle de diminuer le montant global de ces primes. Par contre, je prends connaissance avec grand intérêt de l’amendement 12 qui propose d’autoriser le paiement de la prime à concurrence de 50 % des coûts salariaux. Il serait techniquement très difficile de concrétiser cette proposition, mais je la retiens et défendrai devant le Conseil l’idée d’une dérogation du plafond de 90 bêtes à la condition toutefois qu’il soit tenu compte des aspects liés à l’environnement et à l’emploi. Je peux également souscrire à l’idée présentée à l’amendement 11. Il y est suggéré que la deuxième prime spéciale pour les taurillons soit aussi octroyée, à titre temporaire, pour les animaux ayant déjà fait l’objet d’un premier paiement au titre de la prime pour les taureaux, pour autant que le montant total des primes versées ne dépasse pas le montant versé normalement pour un taurillon. Je ne puis malheureusement pas accepter les amendements 3, 13 et 17 qui visent à compenser la baisse du facteur de densité d’occupation par une hausse des primes. Une telle mesure serait contraire à l’objectif visé de réduction de la production car les agriculteurs recevraient des primes à l’hectare aussi élevées que jusqu’à présent. Les hausses du montant des primes réclamées aux amendements 14, 15 et 18 sont déjà couvertes de facto par l’actuelle prime à l’extensification. La proposition contenue à l’amendement 14 d’augmenter la prime pour les taurillons afin de favoriser ce type de production plus lent me semble intéressante. Cependant, une telle mesure modifierait fondamentalement l’équilibre atteint avec l’Agenda 2000. Il en va de même pour l’amendement 27 qui entend utiliser le facteur de densité d’occupation pour la prime à l’abattage. Je souhaiterais par conséquent que ces modifications ne soient pas reprises dans l’actuel paquet de mesures d’urgence et que nous en reparlions lors de l’évaluation à mi-parcours. La fixation du nombre minimum de génisses dans un cheptel de vaches allaitantes a pour objectif que des primes puissent également être octroyées pour des animaux non reproducteurs. Il s’agit donc d’une sorte de prime de retrait de production. En d’autres termes, d’un versement octroyé indépendamment de la production. Mais celui-ci n’a de sens que si le taux minimal est supérieur au taux de reproduction normal pour les vaches. C’est pourquoi je préfère m’en tenir au pourcentage minimum de 20 % de génisses que j’avais proposé et je dois donc malheureusement rejeter l’amendement 16."@fr6 "Signor Presidente, onorevoli deputati, innanzi tutto una buona notizia: vi sono segni di ripresa dei mercati della carne bovina. Secondo le stime degli Stati membri che ci sono state trasmesse il calo dei consumi è all'incirca pari al 10 percento. Anche alcuni paesi terzi hanno parzialmente revocato i propri divieti d'importazione. Dubito tuttavia dell'efficacia di una tale misura, visto che la produzione di carne di vitello, normalmente, va di pari passo con il consumo di carne di vitello e a mio parere non è prevedibile un amento dei consumi di carne di vitello in virtù di un aumento dei premi. A ciò si aggiunge che questa proposta graverebbe notevolmente sul bilancio comunitario. L'emendamento n. 28, volto a limitare l'aumento del premio per la macellazione per i vitelli agli animali nutriti con latte intero e allevati al pascolo è a mio parere irrealizzabile dal punto di vista tecnico. Accolgo favorevolmente, infine, la proposta contenuta negli emendamenti 6, 7, 8 e 22 di cercare di ripristinare la fiducia dei consumatori avvalendosi di un programma d'informazione e di aumentare in tal modo i consumi. A tale proposito mi pare importante avviare al più presto un programma adeguato. Non credo, pertanto, che la creazione di una nuova base giuridica a partire dal 1° gennaio 2002 soddisfi l'esigenza di agire tempestivamente. I miei collaboratori si sono già impegnati a fondo per formulare un tale programma sulla base delle norme giuridiche attualmente vigenti e attuarlo al più presto. Come potrete desumere dalle mie reazioni, questa relazione e lo scambio di idee che ne è derivato sono stati estremamente fruttuosi. Anche se non mi è possibile accogliere molti dei vostri emendamenti nella loro versione attuale, la Commissione condivide pienamente la vostra posizione nel merito. La prossima settimana trasmetterò questi suggerimenti al Consiglio che - come spero - prenderà posizione dal punto di vista politico sul pacchetto di misure. Concludendo, vorrei rispondere alla domanda dell'onorevole Alavanos che mi ha chiesto che cosa dirò al santo di cui porto il nome una volta giunto in cielo, se Dio vorrà. Gli dirò che è vero che in questa fase di crisi molti animali hanno dovuto essere abbattuti ma è anche vero che io mi sono adoperato nell'ambito della Commissione e con l'aiuto del Parlamento europeo affinché gli animali di questo mondo anche in futuro vengano trattati nel migliore dei modi. Questi segnali positivi non devono tuttavia far dimenticare il fatto che anche una diminuzione dei consumi del 10 percento rappresenta comunque una sfida enorme e che si continua a registrare una notevole stagnazione a causa della riduzione dell'attività di macellazione. Infine, devono ancora essere smaltiti i quantitativi di carne già immagazzinati o da immagazzinare, senza contare le perdite in termini di reddito che ne sono derivate per gli agricoltori. Dobbiamo pertanto continuare a impegnarci e a fare tutto il possibile per ripristinare un equilibrio di mercato nel settore della carne bovina. Non possiamo neppure rinunciare a misure decisive quali quelle proposte dalla Commissione. Va tuttavia ribadito ancora una volta che dette proposte sono finalizzate a superare la crisi e non vanno intese come un'anticipazione della riforma della politica agricola. Grazie alle misure d'emergenza adottate dalla Commissione nei primi mesi di quest'anno sono già state tolte dal mercato oltre 400.000 tonnellate di carne bovina. Un po' più della metà è stata immagazzinata. Ora devono essere adottate ulteriori misure per gli anni prossimi. A tale proposito vorrei ringraziare in particolare l'onorevole Sturdy per l' eccellente lavoro, che, oltre tutto, ha dovuto portare a termine in tempi estremamente ristretti. Lei ha detto: Gli emendamenti contengono numerose affermazioni che condivido pienamente, fra le quali l'indicazione formulata nell'emendamento n.5 secondo la quale le carni sane destinate all'ammasso devono poter essere donate a titolo di aiuti alimentari e la richiesta contenuta nell'emendamento n. 9 che non venga superato il massimale fissato nelle prospettive finanziarie a Berlino. Poiché abbiamo già tenuto conto dell'opzione degli aiuti alimentari e poiché il massimale di Berlino rappresenta una non è comunque necessario inserire questi punti nelle motivazioni del progetto di regolamento. Mi rammarico che, come dimostrano gli emendamenti nn. 1, 2 e 10, la mia proposta di introduzione di massimali individuali per i premi speciali non abbia ottenuto la vostra approvazione così come quella relativa alla diminuzione dell'importo totale di questi premi. Prendo atto con grande interesse, tuttavia, dell'emendamento n. 12 e segnatamente della proposta ivi contenuta di consentire alle imprese che allevano più di 90 capi premi di importo equivalente fino al 50 percento dei costi salariali. Benché l'attuazione tecnica di una tale proposta risulterebbe alquanto complessa, ne terrò comunque conto e mi adopererò presso il Consiglio affinché sia consentita la deroga al limite massimo di 90 capi a condizione che siano tutelati in tal modo l'ambiente e gli aspetti occupazionali. Condivido anche l'idea espressa nell'emendamento n. 11, in cui si chiede che il premio speciale per i bovini maschi venga concesso provvisoriamente anche per gli animali per i quali è già stato versato un premio per i tori a condizione che l'importo totale dei premi versati per questi animali non superi l'importo normalmente pagato complessivamente per un manzo. Non sono in grado dia accettare gli emendamenti nn. 3, 13 e 17 in cui si chiede un aumento dei premi quale compensazione per l’abbassamento del fattore di coefficiente di densità. Una tale misura risulterebbe in contraddizione con l'obiettivo perseguito di una riduzione della produzione in quanto gli agricoltori percepirebbero premi per ettaro di importo pari a quelli ricevuti finora. Gli aumenti dei premi richiesti negli emendamenti 14, 15 e 18, di fatto, sono già compresi nell'attuale premio per la estensivizzazione. La proposta avanzata dall'emendamento n. 14 di aumentare i premi per i bovini maschi per favorire forme di produzione a ritmo più lento mi pare interessante. Una tale misura, tuttavia, altererebbe in modo radicale l'equilibrio raggiunto con l'Agenda 2000. Lo stesso vale anche per l'emendamento n.27 che mira ad applicare il fattore di densità per il premio alla macellazione. Pertanto ritengo preferibile non inserire l'emendamento nell'attuale pacchetto di misure finalizzate a superare la crisi e riprenderlo in considerazione, invece, nel quadro della . La fissazione del numero minimo di giovenche per mandria di vacche nutrici ha lo scopo di consentire la concessione di premi anche per animali non destinati alla riproduzione. Si tratta pertanto di una sorta di premio per la messa a dimora. In altre parole, un pagamento concesso indipendentemente dalla produzione. Esso risulta opportuno soltanto nel caso in cui questo numero minimo sia superiore al normale numero di riproduzione per le vacche. Per questo ritengo sia preferibile mantenere la quota minima di giovenche da me proposta del 20 percento e sono costretto purtroppo a respingere l'emendamento n. 16. La proposta di abolire l'età minima per gli animali ammessi al premio per la macellazione, contenuta nell'emendamento n. 19, può apparire attraente a coloro che in passato hanno difeso il cosiddetto "premio di Erode". In considerazione della sensibilità dei consumatori dal punto di vista della tutela degli animali, tuttavia, ritengo che questo punto non sia condivisibile. L'idea proposta nell'emendamento n. 21 di aumentare il premio per la macellazione per i vitelli appare logica, a prima vista, in quanto ci si propone di aumentare la produzione di carne di vitello, riducendo la produzione di carne rossa."@it9 ". Mr President, ladies and gentlemen, let me begin with a piece of good news: the beef markets have started to recover. According to the estimates we have received from the Member States, consumption is now about 10% down on pre-crisis levels. Some non-EU countries have also relaxed their import bans. I doubt, however, whether such a measure would be effective, since the production of veal normally matches the consumption of veal, and I do not think we can expect veal consumption to rise in response to an increase in the premium. Another point is that this proposal would put considerable pressure on the EU budget. Amendment No 28, which seeks to limit any increase in the slaughter premium for calves to animals fed with full-cream milk and reared on grassland, would, I believe, be impossible to implement in practice. Lastly, I welcome the proposal contained in Amendments Nos 6, 7, 8 and 22 that efforts be made to restore consumer confidence with the aid of an information campaign in order to increase the level of beef consumption. In this context, I believe it is important to introduce a suitable programme as quickly as possible. I do not believe, however, that the creation of a new legal basis after 1 January 2002 satisfies the need for rapid action. My staff have already been working very hard to develop such a programme on the basis of current legislation for implementation at the earliest possible date. As you can judge from my reactions, this report and the exchange of views on the report have proved extremely fruitful. Even though I am unable to accept many of your amendments in their present form, the Commission is in complete substantive agreement with you on many points. Next week, I shall pass on these suggestions to the Council, which, I hope, will make a political decision on this package. Finally, I should like to answer the question put to me by Mr Alavanos, who asked me what I would say to my patron saint, Francis of Assisi, when I, God willing, reach the gates of heaven. Well, I shall say to him that, while it is certainly true that many animals have had to be slaughtered at this time of crisis, I have been committed to ensuring, within the Commission and with the help of the European Parliament, that the animals of this world continue to be treated with the greatest possible kindness. These encouraging signals, however, must not obscure the facts that even a 10% drop in consumption represents an enormous challenge and that there is still a considerable surfeit of beef cattle because of the lower number of animals being slaughtered. Moreover, there is also the need to cope with the volume of meat that is already in storage and the volume awaiting storage, not to mention the loss of income that farmers have suffered. We must therefore continue to do everything in our power to restore the equilibrium of the cattle market. There is no alternative to radical action such as the Commission has proposed. But let me say once again that the purpose of the proposals before us is crisis management; it is not a matter of bringing forward the agricultural reforms. The emergency measures taken by the Commission have already removed more than 400 000 tonnes of beef from the market in the first four months of this year. Slightly more than half of this meat has been put into storage. The proposals before us now relate to further measures for the coming years. I should like to address my special thanks to the rapporteur, Mr Sturdy, for his excellent work, which he had to produce within a very short space of time, into the bargain. Mr Sturdy, you said, ‘I tried to be constructive’. I would say you were constructive. The amendments contain several statements with which I fully concur. These include the statement in Amendment No 5 to the effect that meat we have bought in can be donated as food aid and the call in Amendment No 9 for the financial ceiling set in Berlin not to be exceeded. However, since we have already taken account of the food-aid option and since the Berlin ceiling is set in stone anyway, there is no need to include these points in the recitals of the draft regulation. I regret to note from your Amendments Nos 1, 2 and 10 that you do not support either my proposal for the introduction of individual ceilings for the special premium or my proposal for a reduction in the overall level of these premiums. I was very interested, however, to read your proposal in Amendment No 12 that holdings which breach the 90-head limit should be eligible for premiums worth up to 50% of the wages incurred in cattle rearing. Although the technicalities of its implementation would be very complex, I shall nevertheless bear this proposal in mind and urge the Council to agree to a derogation from the 90-head limit, subject to the proviso that such a derogation would be of benefit in terms of the environment and employment. I can also go along with the idea expressed in Amendment No 11, which suggests a temporary arrangement whereby the second payment of the special premium for steers may be granted in respect of steers for which the first payment of the special premium for bulls has been paid, subject to the proviso that the total premium payment in respect of such an animal must not exceed the normal aggregate payment of the special premium for steers. I find myself unable to accept Amendments Nos 3, 13 and 17, however, the thrust of which is that premiums should be increased where stocking density is reduced. Such a measure would run counter to the aim of reducing production levels, because farmers would obtain just as much in premiums per hectare as they now receive. The increases in premiums which Amendments Nos 14, 15 and 18 seek to achieve are already covered in practice by the current extensification premium. The proposal contained in Amendment No 14 that the premium for steers be increased in order to encourage this slower form of beef production appears interesting. Such a measure, however, would fundamentally upset the balance achieved by Agenda 2000. The same applies to Amendment No 27, which seeks to apply the stocking-density factor to the slaughter premium. For this reason, rather than incorporating these amendments into the present crisis-management package, I should prefer to look at them again in the framework of the mid-term review. The aim of fixing a minimum percentage of heifers per herd of suckler cows is designed to ensure that premiums can also be obtained for keeping non-reproductive cows. This, if you like, is a sort of set-aside premium. In other words, it is a payment which is very definitely not production-linked. This payment only makes sense, however, if the minimum percentage exceeds the normal reproduction rate for cows. That is why I prefer to stick with my proposed minimum of 20% heifers. So I am afraid that I must reject Amendment No 16. The proposal in Amendment No 19 that the minimum age for the calf-slaughter premium be abolished may well seem appealing to those who defended the early-slaughter premium in the past. I believe, however, that such a measure would be anathema to consumers who care about animal welfare. The proposal in Amendment No 21 for an increase in the slaughter premium for calves seems at first sight to be logical in view of the aims of increasing veal production and producing less red meat."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, dames en heren, ik wil graag beginnen met een goed bericht: het herstel van de rundvleesmarkten is begonnen. Uit schattingen van de lidstaten is gebleken dat de consumptiedaling nu nog maar ongeveer 10% bedraagt. Enkele derde landen hebben inmiddels ook hun invoerverbod gedeeltelijk opgeheven. Het afschaffen van de minimumleeftijd voor de kalverslachtpremie, zoals in amendement 19 wordt voorgesteld, ziet er wellicht aanlokkelijk uit voor degenen die in het verleden de Herodus-premie hebben verdedigd. Met het oog op de diervriendelijke consument kan ik dit punt echter niet rechtvaardigen. Het voorstel in amendement 21 om de slachtpremie voor kalveren te verhogen, lijkt op het eerste gezicht logisch omdat ernaar wordt gestreefd om de productie van kalfsvlees te verhogen en die van rood vlees te verminderen. Ik heb echter mijn twijfels over de effectiviteit van een dergelijke maatregel, omdat de kalfsvleesproductie doorgaans gelijk is aan de kalfsvleesconsumptie. Naar mijn idee is het niet te verwachten dat de consumptie van kalfsvlees toe zal nemen na een premieverhoging. Daar komt nog eens bij dat dit voorstel zou leiden tot een aanzienlijke druk op de EU-begroting. Met amendement 28 wordt getracht om de slachtpremie te beperken tot kalveren die met volle melk zijn gevoed en die in de wei zijn opgegroeid. Naar mijn idee is dit voorstel technisch niet uitvoerbaar. Tot slot ben ik blij met het voorstel in de amendementen 6, 7, 8 en 22 om te proberen het vertrouwen van de consumenten terug te winnen en dus de consumptie weer te verhogen met behulp van een voorlichtingscampagne. In dat verband lijkt het mij van belang om zo snel mogelijk het initiatief tot een geschikt programma te nemen. Ik vind dan ook dat het niet past in de doelstelling van een snelle handelswijze om pas per 1 januari 2002 een nieuwe rechtsgrondslag te creëren. Mijn medewerkers hebben daarom hard gewerkt om op basis van de thans geldende rechtsregels een dergelijk programma op te stellen en zo snel mogelijk uit te voeren. Zoals u uit mijn reacties kunt opmaken, zijn dit verslag en de gedachtewisseling daarover zeer vruchtbaar geweest. Ik kan weliswaar veel van uw amendementen in hun huidige versie niet overnemen, maar op veel punten is de Commissie het inhoudelijk volledig met u eens. Volgende week zal ik deze suggesties aan de Raad voorleggen, die, naar ik hoop, een politiek besluit over dit pakket zal nemen. Helemaal tot slot zou ik de vraag van de heer Alavanos willen beantwoorden. Hij vroeg wat ik tegen mijn naamheilige zou zeggen wanneer ik, als God dat wil, ooit in de hemel zou komen. Ik zou hem zeggen dat het klopt dat er in deze crisisfase veel dieren geslacht moesten worden, maar dat het ook klopt dat ik mij binnen de Commissie en met de hulp van het Europees Parlement ervoor heb ingespannen dat de dieren op deze wereld ook in de toekomst waar mogelijk goed behandeld worden. Deze positieve signalen mogen echter niet verbloemen dat een consumptiedaling van 10% nog steeds een grote uitdaging betekent. Daarnaast is er nog steeds sprake van een aanzienlijke verhoging van het aantal slachtrunderen vanwege de lagere slachtpercentages. Bovendien moet er een oplossing komen voor de nu en in de toekomst opgeslagen vleeshoeveelheden, om nog maar te zwijgen van het verlies aan inkomsten voor de veetelers. Daarom moeten we ons blijven inspannen om alles te doen om weer een evenwichtige rundvleesmarkt te creëren. Wij kunnen dan ook niet afzien van de cruciale maatregelen die de Commissie heeft voorgesteld. Ik moet echter nog eens herhalen dat de onderhavige voorstellen gericht zijn op het crisisbeheer en niet vooruitlopen op een landbouwhervorming. Op basis van de door de Commissie genomen spoedmaatregelen, is in de eerste vier maanden van dit jaar al 400.000 ton rundvlees uit de markt gehaald. Iets meer dan de helft daarvan is opgeslagen. Op dit moment zijn de maatregelen voor de komende jaren aan de orde. Ik wil met name de rapporteur, de heer Sturdy, voor zijn uitstekende werkzaamheden bedanken die hij bovendien onder grote tijdsdruk heeft moeten uitvoeren. U zei: " " De amendementen bevatten voorstellen waar ik het volledig mee eens kan zijn. Daartoe behoren de conclusie in amendement 5 volgens welke het door ons aangekochte vlees als voedselhulp gebruikt mag worden, en de in amendement 9 opgenomen eis van niet-overschrijding van het in Berlijn vastgestelde financiële maximum. Aangezien wij al rekening hebben gehouden met de mogelijkheid van voedselhulp en aangezien het maximum van Berlijn een is, is het echter niet nodig om deze punten in de overwegingen van de ontwerpresolutie op te nemen. Ik betreur het dat u, gezien de amendementen 1, 2 en 10, mijn voorstel voor de invoering van het individuele maximum voor de speciale premie net zo min steunt als de verlaging van de totale hoogte van deze premies. Met grote belangstelling heb ik echter kennis genomen van amendement 12 waarin wordt voorgesteld om bedrijven die het maximum aantal van negentig dieren overschrijden, premies uit te betalen voor maximaal 50% van de gemaakte loonkosten. De technische uitvoering van dit voorstel zou weliswaar zeer ingewikkeld zijn, maar ik zal me in de Raad toch sterk maken om een afwijking van het maximum van negentig dieren te bewerkstelligen, mits er rekening wordt gehouden met het milieu en de werkgelegenheidsaspecten. Ik kan verder ook instemmen met de gedachte achter amendement 11. In dat amendement wordt voorgesteld om de speciale premie voor runderen tijdelijk ook te laten gelden voor runderen waarvoor reeds een eerste premiebetaling heeft plaatsgehad. Voorwaarde hiervoor is wel dat de totale hoogte van de premies die voor deze dieren worden betaald, het premiebedrag niet overschrijdt dat normaal gesproken in totaal voor een os zou worden betaald. Ik zie echter geen mogelijkheden om de amendementen 3, 13 en 17 over te nemen. Deze komen erop neer dat de premies verhoogd zouden moeten worden als compensatie voor de verlaging van de factor voor de bezettingsdichtheid. Een dergelijke maatregel zou in strijd zijn met de doelstelling van een productievermindering, omdat de veetelers dan een net zo hoge premie per hectare zouden ontvangen dan tot nu toe het geval is geweest. De premieverhogingen waarom in de amendementen 14, 15 en 18 wordt verzocht, worden al via de huidige extensiveringspremie gerealiseerd. Het voorstel in amendement 14 om de ossenpremie te verhogen teneinde deze tragere productiemethode te stimuleren, lijkt me interessant. Een dergelijke maatregel zou echter het evenwicht dat met Agenda 2000 werd gecreëerd, fundamenteel veranderen. Dat geldt ook voor amendement 27 dat erop is gericht om de factor voor de bezettingsdichtheid voor de slachtpremie te gebruiken. Dat is de reden waarom ik deze veranderingen liever niet in het pakket voor het crisisbeheer zou willen opnemen. Ik zal er in het kader van de tussentijdse herziening echter wel nog op terugkomen. Het vastleggen van het minimumaantal vaarzen in de zoogkoeienkudde is bedoeld om de premie ook uit te kunnen keren voor niet-reproducerende dieren. Het betreft dus eigenlijk een soort stopzettingspremie, met andere woorden een betaling die heel duidelijk onafhankelijk van de productie wordt gegarandeerd. Die betaling is echter alleen zinvol wanneer het minimumtarief hoger is dan het normale reproductiepercentage voor koeien. Ik geef er derhalve de voorkeur aan om het door mij voorgestelde vaarzenaantal van minstens 20% te handhaven. Dat betekent dat ik amendement 16 helaas niet kan overnemen."@nl2 "Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, para começar, uma boa notícia: os mercados de carne de bovino começaram a recompor-se. Segundo as estimativas que nos foram disponibilizadas pelos Estados-Membros, a redução do consumo ascende já só a 10%. Alguns países terceiros também levantaram parcialmente o embargo às importações que tinham decretado. A abolição da idade mínima para o prémio ao abate de vitelos, proposta na alteração 19, pode parecer atractiva para aqueles que, no passado, propuseram o prémio de Herodes. Contudo, tendo presentes os consumidores conscientes da protecção dos animais, não considero que esse ponto seja defensável. A ideia proposta na alteração 21 de aumentar o valor do prémio ao abate de vitelos parece lógica, à primeira vista, uma vez que se pretende aumentar a produção de carne de vitelo e passar a produzir menos carne vermelha. No entanto, duvido da eficácia de uma medida desse teor, uma vez que a produção de carne de vitelo corresponde normalmente ao consumo de carne de vitelo e, em meu entender, não seria expectável um aumento do consumo dessa carne em consequência de um aumento do prémio. Acresce que essa proposta implicaria encargos substanciais para o orçamento da União Europeia. A alteração 28, que procura restringir o aumento do prémio ao abate de vitelos aos animais alimentados com leite inteiro e criados nos pastos não é, em minha opinião, tecnicamente exequível. Finalmente, saúdo a proposta contida nas alterações 6, 7, 8 e 22, no sentido de tentar restabelecer a confiança dos consumidores, recorrendo a um programa de informação, incrementando desse modo o consumo. Aí, parece-me importante dar início a um programa apropriado o mais rapidamente possível. Por isso, não creio que a criação de uma nova base jurídica, a partir de 1 de Janeiro de 2002, faça jus ao objectivo da celeridade de actuação. Os meus colaboradores trabalharam já com muito afinco para elaborar um programa dessa natureza com base na legislação actualmente em vigor e para o executarem com a maior celeridade possível. Como os senhores deputados podem depreender das minhas reacções, o presente relatório e a troca de opiniões daí resultante revelaram-se extremamente frutíferas. Ainda que não me seja possível adoptar muitas das vossas alterações na presente redacção, quanto ao conteúdo a Comissão comunga inteiramente da vossa opinião em muitos pontos. Na próxima semana, transmitirei essas sugestões ao Conselho, que tomará uma decisão política relativamente a este pacote, segundo espero. Mesmo a terminar, quero responder à questão colocada pelo senhor deputado Alavanos, que me perguntou o que vou dizer a S. Pedro, quando um dia – se Deus quiser - for para o céu. Ora bem, dir-lhe-ei que é verdade que, na presente situação de crise, tiveram de ser abatidos muitos animais, mas que também é verdade que, no quadro da Comissão e com a ajuda do Parlamento Europeu, me esforcei para que os animais deste mundo continuassem a ser tratados da melhor forma possível. No entanto, esses sinais positivos não devem fazer olvidar que mesmo esses 10% de redução do consumo representam um desafio enorme e que, além disso, existe ainda uma acumulação considerável de animais a abater, devido à redução do número de abates. Além disso, há que dar destino aos volumes de carne já em armazém e aos que ainda vão ser armazenados – para não falar do prejuízo que adveio para o rendimento dos agricultores. Por isso, temos de nos continuar a esforçar para fazer tudo para restabelecer o equilíbrio de mercado no sector dos bovinos. Também não podemos prescindir de tomar medidas radicais, tais como as que foram propostas pela Comissão. Porém, seja dito mais uma vez que, nas presentes propostas, do que se trata é de superar a crise e não de antecipar a reforma da política agrícola. No âmbito das medidas de emergência tomadas pela Comissão, foram já retiradas do mercado mais de 400 000 toneladas de carne de bovino nos primeiros quatro meses deste ano. Um pouco mais de metade foi armazenado. Agora, do que se trata é de medidas adicionais para os próximos anos. Quero aqui agradecer-lhe especialmente, Senhor Deputado Sturdy, pelo seu excelente trabalho, que, além do mais, teve de ser executado sob uma enorme pressão do calendário. O senhor afirmou: As alterações encerram diversas afirmações que subscrevo na íntegra. Entre estas , contam-se a conclusão formulada na alteração 5 de que as aquisições que fazemos poderiam ser canalizadas para a ajuda alimentar e a exigência formulada na alteração 9, segundo a qual não se deve ultrapassar o limite financeiro máximo fixado em Berlim. No entanto, uma vez que já tivemos em consideração a opção da ajuda alimentar e que o limite máximo de Berlim constitui uma não é necessário integrar esses pontos nos considerandos da proposta de regulamento. Lamento que, como o demonstram as alterações 1, 2 e 10, não esteja de acordo nem com a minha proposta de introdução de limites máximos individuais para o prémio especial, nem com a proposta de redução do montante global desses prémios. Porém, é com grande interesse que tomo conhecimento da alteração 12 e designadamente da proposta dela constante no sentido de admitir o pagamento de prémios de valor até 50% dos custos de mão-de-obra às explorações com mais de 90 cabeças. É certo que a execução técnica dessa alteração seria muito complicada, mas, não obstante, vou mantê-lo em perspectiva e empenhar-me junto do Conselho em prol da alteração do limite máximo de noventa cabeças, embora só sob a condição de virem a ser contempladas por essa via a vertente ambiental e a do emprego. Também estou em condições de concordar com a ideia constante da alteração 11. Sugere-se aí que o segundo prémio especial para bovinos machos seja atribuído também a animais que já beneficiaram de um outro prémio especial para bovinos machos, desde que o montante acumulado dos prémios atribuídos a esses animais não ultrapasse a verba que é paga normalmente pelos bovinos machos. Porém, não estou em condições de aceitar as alterações 3, 13 e 17, que visam aumentar os prémios, a título de compensação pela redução do factor da densidade de ocupação. Uma medida dessa natureza contrariaria o objectivo pretendido da redução da produção, uma vez que os agricultores continuariam a receber exactamente o mesmo valor de prémios por hectare que até agora. O reforço de prémios reclamado nas propostas 4, 15 e 18, de facto, já se encontra abrangido pelo actual prémio de extensão agrícola. Parece-me interessante a proposta constante da alteração 14, no sentido de aumentar o prémio especial para os bovinos machos, por forma a privilegiar esse modelo de produção mais lento. Contudo, uma medida dessa natureza alteraria radicalmente o equilíbrio alcançado no âmbito da Agenda 2000. Isto é válido também relativamente à alteração 27, que visa aplicar o factor da densidade de ocupação aos prémios ao abate. Por isso, preferiria não inserir essas alterações no presente pacote de crise, mas antes voltar ao tema no âmbito da revisão intercalar. A fixação do número mínimo de bezerros numa manada das vacas em aleitamento tem por objectivo que possam vir também a ser atribuídos prémios a animais que não são utilizados para reprodução. Trata-se assim de uma espécie de prémio de desactivação. Por outras palavras, é um pagamento que é atribuído de forma inequivocamente independente da produção. Contudo, esse pagamento apenas faz sentido, se o valor mínimo for superior à taxa de reprodução normal dos bovinos. Por isso, prefiro manter o mínimo de 20% para a quota de bezerros, conforme propus. Por isso, infelizmente, sou forçado a rejeitar a alteração 16."@pt11 "Herr talman, mina damer och herrar! Först en god nyhet: Nötköttsmarknaden har börjat repa sig. Enligt de uppskattningar vi fått från medlemsstaterna uppgår tillbakagången i konsumtionen fortfarande till cirka 10 procent. Även vissa tredje länder har delvis åter upphävt sina importförbud. Det i ändringsförslag 19 föreslagna avskaffandet av minimiålder när det gäller slaktbidrag för kalvar kan se attraktivt ut för dem som tidigare har försvarat Herodesbidraget. Med hänsyn till den djurskyddsmedvetna konsumenten anser jag dock inte att denna punkt är försvarbar. Den i ändringsförslag 21 föreslagna idén att höja slaktbidraget för kalvar förefaller logisk vid första anblicken, eftersom man strävar efter att öka produktionen av kalvkött och producera mindre nötkött. Jag tvivlar dock på effekten av en sådan åtgärd, eftersom kalvköttsproduktionen normalt motsvarar kalvköttskonsumtionen, och man enligt min åsikt inte kan förvänta sig att kalvköttskonsumtionen kommer att öka till följd av att man höjer bidraget. Härtill kommer att detta förslag skulle vara förenat med avsevärda belastningar för EU:s budget. Ändringsförslag 28, där man försöker begränsa höjningen av slaktbidraget för kalvar till de djur som uppfötts med standardmjölk och som gått på bete under sin uppväxt, anser jag inte går att genomföra tekniskt. Slutligen välkomnar jag förslaget i ändringsförslag 6, 7, 8 och 22, nämligen att försöka återvinna konsumenternas förtroende med hjälp av ett informationsprogram och på så sätt öka konsumtionen. Härvidlag förefaller det viktigt att så snart som möjligt inleda ett lämpligt program. Jag tror därför inte att skapandet av en ny rättslig grund från och med den 1 januari 2002 kan motsvara målet med ett snabbt agerande. Mina medarbetare har redan arbetat mycket hårt för att på grundval av den nu gällande lagstiftningen sammanställa ett sådant program och genomföra det så snabbt som möjligt. Som ni märker av mina reaktioner har detta betänkande och tankeutbytet kring det visat sig vara synnerligen fruktbart. Även om jag inte kan anta många av era ändringsförslag i den aktuella versionen är kommissionen helt och hållet ense med er beträffande innehållet på många punkter. Nästa vecka kommer jag att överlämna dessa impulser till rådet, som jag hoppas kommer att fatta ett politiskt beslut om detta paket. Avslutningsvis vill jag besvara Alavanos fråga; han undrade vad jag kommer att säga till mitt skyddshelgon, när jag, om Gud vill, en gång kommer till himlen. Nå, jag kommer att säga honom att det stämmer att många djur måste slaktas under denna krisperiod, men att det också stämmer att jag inom ramen för kommissionen och med Europaparlamentets hjälp har arbetat för att djuren i denna värld också i fortsättningen skall behandlas så bra som möjligt. Dessa positiva signaler får dock inte dölja att även 10 procent konsumtionsminskning utgör en enorm utmaning, och att det dessutom fortfarande finns en avsevärd kö med slaktdjur på grund av de lägre slaktsiffrorna. Vidare måste man komma till rätta med de köttmängder som redan lagrats och som skall lagras. För att inte nämna de skador som uppstått på jordbrukarnas inkomster. Vi måste därför fortfarande anstränga oss och göra allt för att åter hitta tillbaka till en marknadsjämvikt inom boskapsuppfödningen. Vi kan inte heller avstå från genomgripande åtgärder, så som föreslagits av kommissionen. Men det bör påpekas än en gång att det i föreliggande förslag handlar om att bemästra en kris, och att det inte är fråga om en jordbruksreform som tas ut i förväg. Genom de omedelbara åtgärder som kommissionen vidtagit har under de första fyra månaderna i år redan mer än 400 000 ton nötkött tagits bort från marknaden. Något mer än hälften av dessa har lagrats. Nu handlar det om fortsatta åtgärder för de kommande åren. Jag vill här framför allt tacka er, föredragande Sturdy, för ert utmärkta arbete, som ni dessutom tvingades utföra under största tidspress. Ni sade Ändringsförslagen innehåller flera uppgifter, som jag helt och fullt instämmer i. Hit hör det i ändringsförslag 5 formulerade konstaterandet att våra uppköp kan tillföras livsmedelshjälpen, och kravet i ändringsförslag 9 att det tak som fastslogs i Berlin inte får överskridas. Då vi redan tagit hänsyn till optionen med livsmedelshjälp, och den övre gränsen från Berlin utgör en är det dock inte nödvändigt att ta upp dessa punkter i skälen i förslaget till förordning. Jag beklagar att ni, som ändringsförslag 1, 2 och 10 visar, lika lite godtar mitt förslag att införa individuella övre gränser för det särskilda bidraget som förslaget att sänka det totala beloppet för dessa bidrag. Men jag noterar med stort intresse ändringsförslag 12, nämligen det förslag som formuleras där för företag med mer än 90 djur, att tillåta bidragsutbetalningar till ett belopp av upp till 50 procent av lönekostnaderna. Det tekniska genomförandet av detta förslag skulle visserligen bli mycket komplicerat, men jag kommer trots detta att hålla det i minnet, och i rådet arbeta för en avvikelse från maximiantalet om 90 djur, dock på villkor att man därigenom tar hänsyn till miljö- och sysselsättningsaspekter. Även idén i ändringsförslag 11 kan jag samtycka till. Där föreslås att man tillfälligt skall garantera det andra särskilda bidraget för nötkreatur också för djur, för vilka redan ett tjurbidrag betalats, under förutsättning att det totala beloppet av de bidrag som betalas för dessa djur inte överstiger det belopp som i normala fall totalt betalas för en stut. Jag ser mig dock inte i stånd att godkänna ändringsförslag 3, 13 och 17, som går ut på att man som kompensation för sänkningen av djurtäthetsfaktorn höjer bidragen. En sådan åtgärd skulle motverka det eftersträvade målet med en produktionsminskning, eftersom jordbrukarna skulle få lika höga bidrag per hektar som tidigare. De höjningar av bidragen som krävs i ändringsförslag 14, 15 och 18 är de facto redan avklarade genom det nuvarande extensifieringsbidraget. Förslaget i ändringsförslag 14, att höja bidraget för stutar för att gynna denna mer långsamma produktionsform, förefaller vara intressant. En sådan åtgärd skulle dock fundamentalt ändra den jämvikt som uppnåtts genom Agenda 2000. Detta gäller också ändringsförslag 27, som syftar till att tillämpa djurtäthetsfaktorn för slaktbidraget. Därför vill jag helst inte ta upp dessa ändringar i det aktuella paketet för att bemästra krisen, utan komma tillbaka till dem inom ramen för översynen efter halva tiden. Bestämmandet av minimiantal kvigor i besättningen med am- och dikor syftar till att bidrag skall kunna garanteras även för icke reproducerande djur. Det handlar alltså om ett slags bidrag för att avstå från att producera. Med andra ord om en betalning som entydigt är oberoende av produktionen. Men denna betalning är bara meningsfull om minimitariffen överstiger den normala reproduktionssiffran för kor. Därför föredrar jag att hålla fast vid den andel kvigor som jag föreslagit, minst 20 procent. Därför måste jag tyvärr avvisa ändringsförslag 16."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	""I tried to be constructive""5 ""I tried to be constructive". I would say, you were constructive!"12,11,9 ""I tried to be constructive". I would say, you were constructive !"6 ""I tried to be constructive." I would say, you were constructive!"13 ""J'ai essayé d'être constructif". Je dirais que vous avez été constructif.)"6 "(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 ". I would say, you were constructive!"5 "Comisión"12 "Fischler,"12,7 "I tried to be constructive."2 "I would say, you were constructive!"2 "Kommission"7 "conditio sine qua non"1,13,5,2,7,11,9,6 "conditio sine qua non,"12 "de facto"2 "mid term-review"7,12,9 "“Προσπάθησα να είμαι εποικοδομητικός”. Σας βεβαιώ λοιπόν ότι ήσασταν εποικοδομητικός!"8 "„I tried to be constructive“. I would say, you were constructive!"7

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph