Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-15-Speech-2-028"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2001-05-15"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Allmänna riktlinjer för den ekonomiska politiken4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20010515.2.2-028"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2001-05-15-Speech-2-0294
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, en primer lugar, quiero agradecer al ponente señor von Wogau y a todos los oradores sus comentarios y sus aportaciones. Entremos ahora en los temas de fondo. Pero antes me gustaría hacer un pequeño comentario, sobre la coordinación de las políticas económicas. El señor Gasòliba i Böhm se ha referido a ella, también la señora Berès, de forma muy especial la señora Doyle, y algunos oradores más. Para nosotros la coordinación de las políticas económicas debe hacerse fundamentalmente a través de las grandes orientaciones de política económica, desde el documento clave para la coordinación. Es cierto que este documento debe tomar en cuenta el pacto de estabilidad, pero en ningún caso éste puede ser considerado como el único elemento suficiente para que la coordinación de la política económica pueda avanzar de forma correcta. Ésta es la importancia que tiene el documento que hoy discutimos. En las grandes orientaciones tenemos que incluir todos los elementos. Es verdad que las grandes orientaciones de política económica y la coordinación se discutirán -la coordinación se discutirá posteriormente en mayor profundidad- y ello nos va a ofrecer posibilidades nuevas para futuras correcciones. Sin embargo, me gustaría insistir en un punto que ha dado pie a algunos comentarios por parte de las señoras Berès y Doyle sobre el problema específico irlandés. En primer lugar, hablar de sanciones en el caso irlandés, -aunque comprendo que es un lenguaje periodísticamente atractivo- no responde a la realidad. Lo que el Consejo ha adoptado (no la Comisión) ha sido una decisión sobre una recomendación específica, por incoherencia con la política presupuestaria aceptada, respecto a la política presupuestaria practicada por un Estado miembro. En el informe von Wogau se hace referencia a la consideración de la mayor o menor incidencia de un país que forma parte de la Unión Monetaria respecto a las medidas que adopte. En mi opinión, una opción de ese tipo plantea riesgos evidentes. Por supuesto, si sólo los países grandes están obligados a cumplir las grandes orientaciones de política económica, creo que al final estaríamos introduciendo grandes contradicciones en nuestro modelo. El modelo europeo se caracteriza precisamente porque todos los países, grandes y pequeños, tienen los mismos derechos y obligaciones, y yo creo que hay que ser coherente con ese principio general. Respecto a los grandes retos, nuestro desafío y nuestro planteamiento en este caso ha quedado claro. Nos referimos a tres tipos de opciones: en primer lugar, a corto plazo, mantener la expansión económica; a medio plazo, aumentar el potencial de crecimiento, y, a largo plazo, hacer frente al envejecimiento. Me referiré brevemente a estos temas. En cuanto a la expansión económica, nuestras previsiones son más optimistas que posiblemente las de otros. Conocemos bastante bien la realidad europea y pensamos que la solidez de la evolución de la demanda interna nos permite ser relativamente optimistas, y eso no quiere decir que no sigamos con preocupación las incertidumbres que se plantean en otras economías y algunos datos recientes -a los que usted ha hecho referencia- de la economía estadounidense. Evidentemente, son datos que deben tenerse presentes. En todo caso, nuestro punto de partida fue una recuperación en "V" de la economía estadounidense y esperamos llegar a esa situación. El gran tema es si la situación económica europea, afectada por la situación externa, puede justificar un cambio de políticas económicas respecto a lo que hemos aplicado hasta ahora. En opinión de la Comisión, no. Creemos que el crecimiento todavía alto que se va a producir en Europa debe seguir permitiéndonos apostar por la idea fundamental de seguir adelante con las consolidaciones de los déficit presupuestarios y la reducción de la deuda pública. Y no estoy de acuerdo con quienes plantean que estos elementos no tienen impactos positivos en términos de empleo: basta ver cuál ha sido la evolución en términos de empleo de la Unión Europea durante los últimos años para constatar que esta política ha dado buenos resultados; como también ha dado buenos resultados una política salarial que ha sido coherente con el crecimiento y la inflación de estos años. Creo que hemos avanzado mucho en la reducción del desempleo en los dos últimos años y tenemos que seguir en la misma dirección. La Comisión ha apreciado siempre -desde 1993, cuando se pusieron en marcha las grandes orientaciones de política económica- el interés que el Parlamento ha prestado en todo momento a este debate. El Parlamento ha sido siempre un elemento fundamental en cuanto al mantenimiento de la coherencia de las recomendaciones de la Comisión, evitando que se diluyeran posteriormente en el debate en el Consejo. En cuanto a nuestro objetivo a medio plazo, aumentar el potencial de crecimiento, sin duda alguna lo que pretendemos todos, al fin y al cabo, es conseguir los mejores resultados de crecimiento económico en términos de empleo y en términos de crecimiento. Y creemos que ahí es fundamental, por supuesto, mejorar la capacidad de trabajo y la tasa de actividad de nuestras poblaciones; pero, para ello, es absolutamente importante seguir adelante con los procesos de reformas estructurales, tanto de los mercados como también del sistema laboral. Por supuesto no olvidamos -y algunos de ustedes han hecho referencia a ello- la transición a la economía del conocimiento y la necesidad fundamental de llevar a cabo inversiones en I+D, en nuevas tecnologías, pero también inversiones en el sector público. La posición de la Comisión ha sido siempre muy clara en este punto. Consideramos que la inversión en el sector público es adecuada, es coherente, pero tiene que ser compatible con nuestras obligaciones presupuestarias generales. Por último, querría hacer una referencia específica a la necesidad de prestar mayor atención al desarrollo sostenible y, específicamente, al medio ambiente. En las grandes orientaciones de este año hay una referencia concreta a este punto y, sin duda alguna, el próximo año, después de la Cumbre de Goteburgo, incluiremos elementos adicionales sobre este punto. Sobre las grandes orientaciones, en la parte final, la referida a los compromisos a largo plazo, la Comisión sigue pensando que el problema del envejecimiento de la población es un tema clave y fundamental que acaba afectando a las envolventes, en términos de deuda, de los diferentes Estados miembros y, por lo tanto, es algo que debemos considerar. Somos conscientes de que no se resuelve el problema única y exclusivamente con una reducción de la deuda pública, y esto es un paso positivo. Creemos que hay que hacer más cosas, tanto en lo que se refiere a los sistemas de pensiones como en lo que se refiere al incremento de la tasa de actividad en los diferentes países. En nuestra opción, por supuesto, no se trata de un problema de grandes orientaciones año a año, sino de un problema a medio y largo plazo; pero no es menos cierto que deberemos incluirlo también en las referencias específicas en las distintas presentaciones anuales. Éstos son los elementos que quería comentar hoy, agradeciendo al Parlamento y al Sr. von Wogau su aportación y esperando que el resultado final que las grandes orientaciones nos aporten sea el que todos pretendemos: un mayor crecimiento en Europa, un mayor crecimiento sostenido, un crecimiento que se produzca, además, mediante un esquema de coordinación de las políticas económicas que, evidentemente, respete la capacidad de responsabilidad nacional que cada uno tenemos, de acuerdo con lo establecido en el Tratado. Agradezco la contribución sobre las grandes orientaciones en el presente año, de forma especial. La resolución es muy clara, es concreta, afecta a aspectos específicos y tengo la sensación de que existe una gran sintonía entre lo que se recoge en la recomendación del Parlamento y la propuesta de la Comisión, aunque -como posteriormente observaré- también existen diferencias en algunos puntos concretos. Es cierto, como destaca el señor von Wogau, que las grandes orientaciones de este año son las últimas antes de la introducción de monedas y billetes; sin embargo, es cierto también, como decía la señora Randzio-Plath, que en las grandes orientaciones de política económica no estamos hablando única y exclusivamente de la zona euro: estamos hablando de toda la Unión Europea y por lo tanto, aunque haya algunos elementos consecuencia de este cambio, se preste mayor atención a los países que tienen implicación especial con el euro -y evidentemente el juego del eurogrupo en este tema es fundamental- sin embargo, las orientaciones siguen teniendo aplicación global para toda la Unión. En la presentación de las recomendaciones de la Comisión sobre las grandes orientaciones del año 2001, yo expuse en el Comité Económico y Monetario cuáles eran las líneas generales a las que iban a responder las grandes orientaciones de política económica de este año. Sin embargo, como algunos de estos temas han vuelto a ser planteados a lo largo del debate de hoy, querría volver a hacer referencia a los mismos. En primer lugar, las nuevas grandes orientaciones de política económica se diferencian, en mi opinión, de las anteriores en un elemento fundamental, a saber, que responden a lo que definimos en la Cumbre de Lisboa. Es cierto que en algunos de los aspectos definidos en la Cumbre de Lisboa se puede plantear algún debate sobre si deben estar más equilibrados o no. La señora Weiler, por ejemplo, se refería a los aspectos sociales, planteando la cuestión de si están o no suficientemente contemplados. En mi opinión, recogemos los aspectos sociales en la medida en que deben ser considerados en unas grandes orientaciones de política económica. Por supuesto, hay otros documentos de la Unión Europea que recogen los aspectos sociales con mayor detalle, pero no corresponde, a mi entender, a las grandes orientaciones de política económica desempeñar el papel que corresponde, por ejemplo, a las grandes orientaciones sobre el empleo. Es cierto también que en el año actual el nuevo modelo establecido en la Cumbre de Lisboa y el debate en el Consejo Europeo de dos cuestiones clave para la elaboración de las grandes orientaciones de política económica, han significado una reducción de los plazos para la elaboración de este documento, lo que también ha afectado al Parlamento Europeo. El señor von Wogau, y también el responsable de la Comisión de Empleo, se quejaban de la falta de tiempo para un debate más profundo sobre los diferentes temas. Es cierto, intentaremos superar, en la medida de lo posible, estas dificultades de calendario, pero no es menos cierto que va a resultar difícil, dados los compromisos que hemos asumido, en la medida en que todos ellos limitan los márgenes de tiempo para el debate posterior."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil indlede med at takke ordføreren, hr. von Wogau, og alle talerne for deres kommentarer og bidrag. Lad os nu tage fat på de grundlæggende spørgsmål. Men først har jeg en lille kommentar til koordineringen af de økonomiske politikker. Hr. Gasòliba i Böhm har nævnt det, ligeledes fru Berès, fru Doyle på en særlig måde og andre talere. Efter vores mening bør koordineringen af de økonomiske politikker grundlæggende ske gennem de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik ud fra nøgledokumentet for koordineringen. Det er rigtigt, at dette dokument bør tage stabilitetspagten i betragtning, men den kan under ingen omstændigheder anses for at være det eneste element, der kan sikre, at koordineringen af den økonomiske politik kan ske korrekt. Det er det vigtige ved det dokument, som vi diskuterer i dag. Vi skal inddrage alle forhold i de overordnede retningslinjer. Det er rigtigt, at de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik og koordineringen skal diskuteres - koordineringen diskuteres nærmere på et senere tidspunkt - og det vil give os nye muligheder for fremtidige tilpasninger. Jeg vil imidlertid gerne nævne et punkt, som har givet anledning til nogle bemærkninger fra fru Berès' og fru Doyles side, om det særlige irlandske problem. At tale om sanktioner i det irske tilfælde har for det første - selv om jeg er klar over, at det er journalistisk attraktivt - intet med virkeligheden at gøre. Det, som Rådet vedtog (ikke Kommissionen), var en beslutning om en specifik henstilling på grund af manglende sammenhæng mellem den accepterede budgetpolitik og budgetpolitikken ført af en medlemsstat. I von Wogau-betænkningen nævnes hensynet til betydningen af et land, der deltager i Den Monetære Union, hvad angår de foranstaltninger, landet træffer. Efter min mening er der klare risici ved en mulighed af denne type. Hvis det kun er de store lande, der er forpligtet til at overholde de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik, mener jeg, at vi ville ende med store modsætninger i vores model. Den europæiske model er netop karakteriseret ved, at alle lande, store såvel som små, har de samme rettigheder og forpligtelser, og jeg mener, at det er nødvendigt at fastholde dette overordnede princip. Hvad angår de store udfordringer, er vores opgave og vores hensigter i dette tilfælde tydelige. Vi nævner tre muligheder: på kort sigt at bevare den økonomiske ekspansion, på mellemlangt sigt at forøge vækstpotentialet og på langt sigt at gøre noget ved befolkningens aldring. Jeg vil kort tale om disse spørgsmål. Hvad angår den økonomiske ekspansion, er vores skøn muligvis mere optimistiske end andres. Vi kender den europæiske virkelighed temmelig godt, og den solide udvikling i den indenlandske efterspørgsel tillader os at være forholdsvis optimistiske, og det betyder ikke, at vi ikke med bekymring følger de udsving, der er i andre økonomier, og nogle nye oplysninger - som De har nævnt - om den amerikanske økonomi. Det er naturligvis oplysninger, som vi bør være opmærksomme på. Vores udgangspunkt var i hvert fald et V-opsving i den amerikanske økonomi, og vi håber, at den situation opstår. Det store spørgsmål er, om den europæiske økonomiske situation, som påvirkes af situationen i andre lande, kan retfærdiggøre en ændring af de økonomiske politikker i forhold til dem, vi har ført hidtil. Det mener Kommissionen ikke. Vi mener, at den stadig høje vækst, der vil være i Europa, fortsat vil gøre det muligt for os at fastholde den grundlæggende idé om at fortsætte med at konsolidere budgetunderskuddene og nedbringe den offentlige gæld. Og jeg er ikke enig med dem, der påstår, at disse elementer ikke har positiv indvirkning på beskæftigelsen: Man kan blot se på beskæftigelsesudviklingen i EU i de seneste år for at konstatere, at denne politik har givet gode resultater. Ligesom en lønpolitik i overensstemmelse med væksten og inflationen i disse år også har givet gode resultater. Jeg mener, at vi har gjort store fremskridt med hensyn til nedbringelse af arbejdsløsheden i de to seneste år, og vi skal fortsætte i den retning. Hvad angår vores mål på mellemlangt sigt om at øge vækstpotentialet, er der ingen tvivl om, at vi alle sammen ønsker at opnå de bedste økonomiske resultater, hvad angår beskæftigelse og vækst. Og på det område mener vi naturligvis, at det er afgørende at forbedre vores befolkningers arbejdsevne og erhvervsfrekvens, men for at det kan lade sig gøre, må vi fortsætte strukturreformerne på markeder og i arbejdslivet. Kommissionen har altid - siden 1993, hvor de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik blev iværksat - værdsat den interesse, som Parlamentet til stadighed har udvist for denne debat. Parlamentet har altid haft stor betydning for bevarelse af sammenhængen i Kommissionens henstillinger, og dermed er det blevet forhindret, at de blev udvandet under den efterfølgende debat i Rådet. Vi må naturligvis ikke glemme - og nogle af Dem har nævnt det - overgangen til den videnbaserede økonomi og nødvendigheden af at investere i forskning og udvikling, i nye teknologier, men også i den offentlige sektor. Kommissionens holdning har altid været meget klar på dette punkt. Vi mener, at investeringer i den offentlige sektor er hensigtsmæssige og sammenhængende, men de skal være forenelige med vores almindelige budgetforpligtelser. Til sidst vil jeg gerne fremhæve behovet for at lægge større vægt på bæredygtig udvikling, særligt på miljøet. I de overordnede retningslinjer for i år er der en konkret henvisning til det punkt, og til næste år, efter topmødet i Göteborg, vil vi uden tvivl supplere dette punkt. Hvad angår den sidste del af de overordnede retningslinjer om forpligtelserne på langt sigt, mener Kommissionen fortsat, at problemet med befolkningens aldring er et afgørende spørgsmål, som vil ende med at påvirke de forskellige staters gældsforhold, og derfor er det noget, som vi bør tage i betragtning. Vi er klar over, at problemet ikke udelukkende kan løses med nedbringelse af den offentlige gæld, og det er et fremskridt. Vi mener, at der skal gøres andre ting, både hvad angår pensionsordninger, og hvad angår væksten i erhvervsfrekvensen i de forskellige lande. Efter vores mening er dette naturligvis ikke et spørgsmål om de overordnede retningslinjer fra år til år, men et problem på mellemlangt og langt sigt. Men det er ikke mindre sandt, at vi også skal tage det med i de specifikke referencer i de forskellige årlige redegørelser. Det var de emner, jeg ville tale om i dag. Jeg takker Parlamentet og hr. von Wogau for deres bidrag og håber, at det endelige resultat af de overordnede retningslinjer bliver det, som vi alle håber på: en større vækst i Europa, en større vedvarende vækst, en vækst, som desuden sker ved en koordinering af de økonomiske politikker, der selvfølgelig respekterer den evne til national ansvarlighed, som vi alle har i henhold til traktaten. Jeg takker særligt for bidraget til de overordnede retningslinjer i år. Beslutningen er meget klar, den er konkret, den berører specifikke områder, og jeg har en følelse af, at der er stor overensstemmelse mellem indholdet af Parlamentets henstilling og Kommissionens forslag, selv om der også - det kommer jeg ind på senere - er forskelle på konkrete punkter. Det er rigtigt, som hr. von Wogau understreger, at de overordnede retningslinjer for i år er de sidste inden indførelsen af sedler og mønter, men, som fru Randzio-Plath sagde, er det også rigtigt, at vi, når vi taler om de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik, ikke udelukkende taler om euroområdet: Vi taler om hele EU, og selv om der er nogle elementer som følge af denne ændring, er opmærksomheden derfor i højere grad rettet mod de lande, som er særligt involverede i euroen - og naturligvis er Euro-Gruppens holdning på dette område afgørende - men retningslinjerne gælder hele Unionen. Under forelæggelsen af Kommissionens henstillinger om de overordnede retningslinjer for 2001 i Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål redegjorde jeg for de generelle linjer, som de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik for i år skulle følge. Da nogle af disse spørgsmål igen er blevet rejst under forhandlingen i dag, vil jeg komme ind på dem. For det første adskiller de nye overordnede retningslinjer for den økonomiske politik sig efter min mening fra de foregående på et vigtigt område. De imødekommer nemlig vores beslutninger fra topmødet i Lissabon. Det er rigtigt, at man på nogle af de punkter, der blev fastlagt på topmødet i Lissabon, kan diskutere, om de bør være mere ligevægtige eller ej. Fru Weiler nævnte f.eks. de sociale aspekter, idet hun satte spørgsmålstegn ved, hvorvidt de er taget tilstrækkeligt i betragtning. Efter min mening inddrager vi de sociale aspekter i det omfang, de bør tages i betragtning i nogle overordnede retningslinjer for den økonomiske politik. Der er naturligvis andre af EU's dokumenter, som går mere i dybden med de sociale aspekter, men efter min mening skal de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik ikke spille den samme rolle, som f.eks. de overordnede retningslinjer for beskæftigelse spiller. Det er også rigtigt, at den nye model, der blev fastlagt på topmødet i Lissabon, og debatten i Det Europæiske Råd om to spørgsmål, som var afgørende for udarbejdelsen af de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik, har betydet, at fristerne for udarbejdelse af dette dokument i år er blevet indskrænket, hvilket også har påvirket Europa-Parlamentet. Hr. von Wogau, og ligeledes den ansvarlige fra Beskæftigelsesudvalget, beklagede sig over, at der ikke var tid til en mere dybtgående debat om de forskellige spørgsmål. Det er sandt, at vi så vidt muligt forsøger at overvinde disse vanskeligheder med tidsplanen, men det er ikke mindre sandt, at det vil blive vanskeligt på grund af de forpligtelser, vi har påtaget os, fordi de alle sammen begrænser tiden til den efterfølgende debat."@da1 ". Herr Präsident, zunächst möchte ich dem Berichterstatter, Herrn von Wogau, und allen Rednern für ihre Kommentare und Beiträge danken. Wenden wir uns nun den grundlegenden Themen zu. Zuvor gestatten Sie mir aber bitte eine kurze Bemerkung zur Koordinierung der Wirtschaftspolitiken. Herr Gasòliba i Böhm hat sich darauf bezogen, ebenso Frau Berès und in ganz besonderer Weise Frau Doyle sowie weitere Redner. Für uns muss die Koordinierung der Wirtschaftspolitiken hauptsächlich über die Grundzüge der Wirtschaftspolitik, also ausgehend vom Schlüsseldokument für die Koordination, erfolgen. Dieses Dokument muss natürlich den Stabilitätspakt berücksichtigen, aber es darf auf keinen Fall als einziges und ausreichendes Element für den korrekten Ablauf der wirtschaftspolitischen Koordinierung angesehen werden. Darin besteht die Bedeutung des Dokuments, über das wir heute die Aussprache führen. Wir müssen alle Elemente in die Grundzüge einbeziehen. Es stimmt, dass über die Grundzüge der Wirtschaftspolitik und die Koordination diskutiert werden wird – über die Koordination wird noch eingehender zu diskutieren sein – und dass uns dadurch neue Möglichkeiten zu späteren Korrekturen an die Hand gegeben werden. Ich möchte aber gern auf einen Punkt zurückkommen, der Anlass zu einigen Kommentaren seitens der Damen Berès und Doyle zum spezifischen irischen Problem gegeben hat. Zunächst einmal entspricht es nicht den Tatsachen, im Falle Irlands von Sanktionen zu sprechen, wenngleich ich verstehe, dass dies eine journalistisch attraktive Sprache ist. Was hier vom Rat (nicht von der Kommission) angenommen wurde, war eine Entscheidung über eine spezielle Empfehlung zu der von einem Mitgliedstaat praktizierten Haushaltspolitik aufgrund der Nichtübereinstimmung mit der akzeptierten Haushaltspolitik. Im Bericht von Wogau wird Bezug genommen auf die mehr oder weniger große Tragweite von Maßnahmen, die in einem Land getroffen werden, das der Währungsunion angehört. Meiner Meinung nach beinhaltet eine solche Option deutliche Risiken. Ich glaube freilich, wenn nur die großen Länder zur Umsetzung der Grundzüge der Wirtschaftspolitik verpflichtet sind, würden wir letztendlich große Widersprüche in unser Modell einführen. Das europäische Modell zeichnet sich ja gerade dadurch aus, dass alle Länder, groß oder klein, die gleichen Rechte und Pflichten haben, und ich glaube, dass man an diesem allgemeinen Prinzip festhalten muss. Was die großen Herausforderungen betrifft, so sind die uns gestellten Anforderungen und unser Herangehen klar und eindeutig. Es geht um drei Arten von Optionen: zunächst kurzfristig Beibehaltung der Wirtschaftsexpansion, mittelfristig Erhöhung des Wachstumspotentials und langfristig Maßnahmen zur Lösung des Problems der Überalterung. Ich werde kurz auf diese Probleme eingehen. Was die Expansion der Wirtschaft betrifft, sind unsere Vorhersagen optimistischer als möglicherweise die anderer. Wir kennen die europäische Realität ziemlich gut und denken, dass die beständige Entwicklung der internen Nachfrage es uns gestattet, relativ optimistisch zu sein, was nicht heißt, dass wir nicht auch mit Besorgnis die Ungewissheiten in anderen Wirtschaften und einige neue Daten der Wirtschaft der USA – auf die Sie Bezug genommen haben – verfolgen. Es handelt sich hierbei offensichtlich um Daten, deren man eingedenk sein muss. Auf jeden Fall war unser Ausgangspunkt eine V-förmig verlaufende Erholung der Wirtschaft der Vereinigten Staaten, und wir hoffen, dass wir diese Situation erreichen werden. Die große Frage ist, ob die von der äußeren Situation beeinträchtigte europäische Wirtschaftslage eine Änderung der bisher von uns angewandten Wirtschaftspolitiken rechtfertigen kann. Die Kommission meint: Nein. Wir glauben, dass das immer noch hohe Wachstum in Europa uns weiterhin erlauben wird, auf den Grundgedanken der Weiterführung der Konsolidierungen der Haushaltsdefizite und der Reduzierung der Staatsschulden zu setzen. Ich bin nicht mit denen einverstanden, die behaupten, dass diese Elemente würden sich nicht positiv auf die Beschäftigung auswirken: Hier sollte ein Blick auf die Entwicklung der Beschäftigung in der Europäischen Union während der letzten Jahre genügen, um festzustellen, dass diese Politik zu guten Ergebnissen geführt hat, ebenso wie gute Ergebnisse dank einer Lohn- und Gehaltspolitik erreicht wurden, die in Übereinstimmung mit dem Wachstum und der Inflation dieser Jahre stand. Ich glaube, wir haben in den letzten zwei Jahren große Fortschritte bei der Verringerung der Arbeitslosigkeit gemacht und müssen diese Linie beibehalten. Was unser mittelfristiges Ziel der Erhöhung des Wachstumspotentials betrifft, besteht unser aller Anliegen zweifellos darin, die besten Ergebnisse wirtschaftlichen Wachstums in Sachen Beschäftigung und in Sachen Wachstum zu erreichen. Wir meinen, dass es hierbei natürlich entscheidend ist, die Arbeitsfähigkeit und die Erwerbsquote unserer Bevölkerung zu verbessern, dass es dafür aber wiederum unabdingbar ist, die Prozesse der strukturellen Reformen, sowohl der Märkte als auch des Arbeitssektors, weiterzuführen. Die Kommission hat immer – seit 1993, als die Grundzüge der Wirtschaftspolitik verabschiedet wurden – das Interesse geschätzt, das das Parlament dieser Debatte jederzeit entgegengebracht hat. Das Parlament hat stets grundlegend darüber gewacht, dass die Kommission ihren Empfehlungen treu blieb, und auf diese Weise verhindert, dass sie nachträglich während der Aussprache im Rat verwässerten. Natürlich vergessen wir dabei nicht – einige von Ihnen haben darauf verwiesen – den Übergang zur wissensbasierten Wirtschaft und die grundlegende Notwendigkeit von Investitionen in Forschung und Entwicklung und in neue Technologien, aber auch von Investitionen im öffentlichen Sektor. Die Kommission hat hierzu stets einen sehr klaren Standpunkt bezogen. Wir sind der Meinung, dass die Investition im öffentlichen Sektor sinnvoll und vernünftig ist, dass sie aber mit unseren allgemeinen Haushaltsverpflichtungen vereinbar sein muss. Abschließend möchte ich ganz speziell auf die Notwendigkeit verweisen, der nachhaltigen Entwicklung und insbesondere der Umwelt größere Aufmerksamkeit zu schenken. Die Grundzüge dieses Jahres enthalten einen konkreten Bezug darauf, und im kommenden Jahr, nach dem Gipfel von Göteborg, werden wir in diesem Zusammenhang zweifellos zusätzliche Aspekte aufnehmen. Was den letzten Teil der Grundzüge betrifft, der sich auf die langfristigen Verpflichtungen bezieht, ist die Kommission nach wie vor der Meinung, dass das Problem der Überalterung der Bevölkerung ein grundlegendes Problem darstellt, das sich am Ende auf die Verschuldung der verschiedenen Mitgliedstaaten auswirkt und von daher zu beachten ist. Wir sind uns dessen bewusst, dass das Problem nicht einzig und allein mit einer Verringerung der Staatsschuld zu lösen ist, und das ist ein positiver Schritt. Wir glauben, dass mehr getan werden muss, sowohl hinsichtlich der Rentensysteme als auch mit Blick auf die Erhöhung der Erwerbsquote in den einzelnen Ländern. Bei unserer Option handelt es sich selbstverständlich nicht um ein Problem der jährlichen Grundzüge, sondern um ein mittel- und langfristiges Problem; es ist aber genau so zutreffend, dass wir das Problem auch in den spezifischen Bezugsrahmen der jährlich vorzulegenden Dokumente stellen müssen. Dies sind die Fragen, zu denen ich heute etwas bemerken wollte, und ich danke dem Parlament und Herrn von Wogau für seinen Beitrag und hoffe, dass das mit Hilfe der Grundzüge erreichte Endergebnis das sein möge, das wir uns alle wünschen: ein höheres Wachstum in Europa, ein höheres nachhaltiges Wachstum, ein Wachstum, das darüber hinaus mittels einer planvollen Koordinierung der Wirtschaftspolitiken erzielt wird, wobei selbstverständlich die nationale Verantwortlichkeit eines jeden von uns gemäß den Bestimmungen des Vertrags zu respektieren ist. Ganz besonders danke ich für den Beitrag zu den Grundzügen im laufenden Jahr. Die Entschließung ist sehr klar, sie ist konkret und betrifft spezifische Aspekte, und ich habe den Eindruck, dass eine große Übereinstimmung zwischen dem Inhalt der Empfehlung des Parlaments und dem Vorschlag der Kommission besteht, wenngleich – wie ich noch festzustellen habe – in einigen konkreten Punkten auch Differenzen bestehen. Es stimmt, wie Herr von Wogau hervorhebt, dass die Grundzüge dieses Jahres die letzten vor der Einführung von Münzen und Banknoten sind; es stimmt aber auch, wie Frau Randzio-Plath sagte, dass wir im Zusammenhang mit den Grundzügen der Wirtschaftspolitik nicht einzig und allein von der Euro-Zone sprechen: Wir sprechen von der gesamten Europäischen Union, und deshalb mag es zwar einige Elemente geben, die eine Folge dieser Veränderung sind, und es mag auch den Ländern, die ganz besonders mit dem Euro verbunden sind – und offensichtlich ist der Einsatz der Euro-Gruppe in dieser Frage entscheidend –, eine größere Aufmerksamkeit zuteil werden, doch gelten die Grundzüge weiterhin für die Union insgesamt. Bereits bei der Vorlage der Empfehlungen der Kommission zu den Grundzügen des Jahres 2001 habe ich im Ausschuss für Wirtschaft und Währung dargelegt, welchen allgemeinen Richtlinien die Grundzüge der Wirtschaftspolitik dieses Jahres entsprechen müssten. Da jedoch einige dieser Themen während der heutigen Aussprache immer wieder aufgeworfen worden sind, möchte ich noch einmal darauf zurückkommen. Zunächst unterscheiden sich die neuen Grundzüge der Wirtschaftspolitik meiner Meinung nach in einem wesentlichen Punkt von den vorherigen, nämlich darin, dass sie unseren Festlegungen auf dem Gipfel von Lissabon entsprechen. Nun könnte man hinsichtlich einiger der auf dem Gipfel von Lissabon festgelegten Fragen ein Streitgespräch darüber beginnen, ob sie einer größeren Ausgewogenheit bedürfen. Frau Weiler hat zum Beispiel mit Blick auf die sozialen Aspekte die Frage aufgeworfen, ob diese ausreichend genug beachtet werden. Nach meinem Dafürhalten haben wir die sozialen Aspekte in dem Maße einbezogen, wie dies im Zusammenhang mit den Grundzügen der Wirtschaftspolitik erforderlich ist. Natürlich gibt es andere Dokumente der Europäischen Union, in denen die sozialen Aspekte ausführlicher erfasst sind, aber so wie ich die Dinge sehe, kommt ihnen im Rahmen der Grundzüge der Wirtschaftspolitik nicht dieselbe Rolle zu wie zum Beispiel im Rahmen der Grundzüge der Beschäftigung. Es stimmt auch, dass in diesem Jahr das auf dem Gipfel von Lissabon eingeführte neue Modell und die Aussprache im Europäischen Rat über zwei Schlüsselfragen bei der Erstellung der Grundzüge der Wirtschaftspolitik zu einer Verkürzung der Fristen für die Ausarbeitung des vorliegenden Dokuments geführt haben, was auch Auswirkungen für das Europäische Parlament mit sich gebracht hat. Herr von Wogau und auch der Verantwortliche des Ausschusses für Beschäftigung haben sich darüber beschwert, dass nicht genügend Zeit für eine tiefer gehende Aussprache über die verschiedenen Themen blieb. Das trifft zu, und wir werden versuchen, diese Zeitprobleme im Rahmen der Möglichkeiten zu überwinden, aber es trifft ebenfalls zu, dass sich dies angesichts der vielen von uns übernommenen Verpflichtungen in dem Maße, wie dadurch die uns zur Verfügung stehende Zeit für die nachfolgende Aussprache beschnitten wird, als schwierig erweisen wird."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, καταρχάς θα ήθελα να ευχαριστήσω τον εισηγητή, κ. von Wogau, και όλους τους εισηγητές για τα σχόλια και τη συνεισφορά τους. Ας εξετάσουμε τώρα τα βασικά θέματα. Αλλά πριν αρχίσω θα ήθελα να κάνω ένα μικρό σχόλιο σχετικά με τον συντονισμό των οικονομικών πολιτικών. Ο κ. Gasòliba i Böhm, η κ. Berès, ιδιαίτερα η κ. Doyle, καθώς και μερικοί άλλοι ομιλητές αναφέρθηκαν σε αυτόν. Για εμάς ο συντονισμός των οικονομικών πολιτικών θα πρέπει ουσιαστικά να διεξάγεται μέσω των γενικών προσανατολισμών της οικονομικής πολιτικής βάσει του θεμελιώδους εγγράφου που αφορά τον συντονισμό. Είναι σαφές ότι στο συγκεκριμένο έγγραφο θα πρέπει να ληφθεί υπόψη το σύμφωνο σταθερότητας, αλλά σε καμία περίπτωση δεν μπορεί αυτό να θεωρηθεί ως το μόνο επαρκές στοιχείο για την σωστή πορεία του συντονισμού της οικονομικής πολιτικής. Εκεί έγκειται η σπουδαιότητα του εγγράφου που συζητούμε σήμερα. Στους γενικούς οικονομικούς προσανατολισμούς πρέπει να συμπεριληφθούν όλα τα στοιχεία. Είναι αλήθεια ότι οι γενικοί προσανατολισμοί της οικονομικής πολιτικής, καθώς και ο συντονισμός θα τεθούν προς συζήτηση, ο δε συντονισμός θα συζητηθεί αργότερα εκτενέστερα, και αυτό θα προσφέρει νέες δυνατότητες για μελλοντικές διορθώσεις. Ωστόσο, θα ήθελα να επιμείνω σε ένα σημείο που οδήγησε σε σχόλια εκ μέρους των κκ Berès και Doyle σχετικά με το συγκεκριμένο ιρλανδικό πρόβλημα. Καταρχάς το να γίνεται λόγος για επιβολή κυρώσεων στην περίπτωση της Ιρλανδίας, παρότι αντιλαμβάνομαι ότι είναι ένας ελκυστικός όρος της δημοσιογραφικής γλώσσας, δεν ανταποκρίνεται στην πραγματικότητα. Το Συμβούλιο (και όχι η Επιτροπή) έλαβε μια απόφαση σχετικά με μια συγκεκριμένη σύσταση, λόγω μη συνεκτικότητας με την αποδεκτή δημοσιονομική πολιτική, σχετικά με τη δημοσιονομική πολιτική που ασκεί ένα συγκεκριμένο κράτος μέλος. Στην έκθεση von Wogau γίνεται αναφορά στην μη τήρηση, σε μεγαλύτερο ή μικρότερο βαθμό, εκ μέρους κάποιου κράτους μέλους της Νομισματικής Ένωσης των μέτρων που λαμβάνει. Κατά τη γνώμη μου, μια τέτοια επιλογή δημιουργεί προφανείς κινδύνους. Βέβαια, αν μόνο οι μεγάλες χώρες υποχρεούνται να τηρούν τους γενικούς προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής, πιστεύω πως θα καταλήξουμε να εισάγουμε μεγάλες αντιφάσεις στο πρότυπό μας. Το ευρωπαϊκό πρότυπο χαρακτηρίζεται ακριβώς από το γεγονός ότι όλες οι χώρες, μεγάλες και μικρές, έχουν τα ίδια δικαιώματα και τις ίδιες υποχρεώσεις, και πιστεύω πως αυτή η γενική αρχή θα πρέπει να τηρείται με συνέπεια. Σχετικά με τις μεγάλες προκλήσεις, η δική μας πρόκληση και θέση σε αυτήν την περίπτωση έχει καταστεί σαφής. Αναφερόμαστε σε τρία είδη επιλογών: καταρχάς, βραχυπρόθεσμα, τη διατήρηση της οικονομικής διεύρυνσης, μεσοπρόθεσμα, την αύξηση του αναπτυξιακού δυναμικού και, μακροπρόθεσμα, την αντιμετώπιση της γήρανσης. Θα κάνω μια σύντομη αναφορά σε αυτά τα θέματα. Όσον αφορά την οικονομική αύξηση, οι προβλέψεις μας είναι περισσότερο ευοίωνες από ό,τι πιθανώς οι προβλέψεις άλλων. Γνωρίζουμε αρκετά καλά την ευρωπαϊκή πραγματικότητα και πιστεύουμε πως η σταθερότητα της εξέλιξης της εσωτερικής ζήτησης μας επιτρέπει να διατηρούμε κάποια σχετική αισιοδοξία, και αυτό δεν σημαίνει ότι παύουν να μας ανησυχούν ορισμένες αβεβαιότητες που υφίστανται σε άλλες οικονομίες καθώς και ορισμένα άλλα πρόσφατα στοιχεία της αμερικανικής οικονομίας, στα οποία αναφερθήκατε. Πρόκειται προφανώς για στοιχεία που θα πρέπει να ληφθούν υπόψη. Σε κάθε περίπτωση, το δικό μας σημείο αφετηρίας υπήρξε πάντα μια ανάκαμψη “V” της αμερικανικής οικονομίας και ελπίζουμε να φτάσουμε σε αυτήν την κατάσταση. Το μεγάλο θέμα είναι αν η ευρωπαϊκή οικονομική κατάσταση, επηρεαζόμενη από την εξωτερική κατάσταση, μπορεί να δικαιολογήσει μια αλλαγή στις οικονομικές πολιτικές σε σχέση με αυτές που ασκούσαμε μέχρι στιγμής. Η Επιτροπή φρονεί πως όχι. Πιστεύουμε πως η ακόμη μεγαλύτερη ανάπτυξη που θα λάβει χώρα στην Ευρώπη θα πρέπει να συνεχίσει να μας επιτρέπει να υποστηρίζουμε τη θεμελιώδη ιδέα της συνέχειας με τις ενοποιήσεις των δημοσιονομικών ελλειμμάτων και τη μείωση του δημοσίου χρέους. Και δεν συμφωνώ με εκείνους που λένε ότι αυτά τα στοιχεία δεν έχουν θετικές επιπτώσεις στην απασχόληση: αρκεί να εξετάσουμε την εξέλιξη της απασχόλησης στην Ευρωπαϊκή Ένωση τα τελευταία χρόνια για να διαπιστώσουμε ότι η πολιτική επέφερε καλά αποτελέσματα· όπως επίσης καλά αποτελέσματα έφερε μια μισθολογική πολιτική συνεκτική με την ανάπτυξη και τον πληθωρισμό αυτής της περιόδου. Πιστεύω πως τα τελευταία δύο χρόνια έχουμε επιτύχει μεγάλες προόδους στη μείωση της ανεργίας και θα πρέπει να συνεχίσουμε προς την ίδια κατεύθυνση. Από το 1993 που τέθηκαν σε εφαρμογή οι γενικοί προσανατολισμοί της οικονομικής πολιτικής, η Επιτροπή πάντοτε εκτιμούσε το ενδιαφέρον που το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο μονίμως έδειχνε για τη συγκεκριμένη συζήτηση. Το Κοινοβούλιο ανέκαθεν αποτελούσε θεμελιώδες στοιχείο όσον αφορά τη διατήρηση της συνεκτικότητας των συστάσεων της Επιτροπής, αποτρέποντας τη μετέπειτα εξασθένησή τους στη συζήτησή τους στο Συμβούλιο. Όσον αφορά τον μεσοπρόθεσμο στόχο μας, ήτοι την αύξηση του δυνητικού ανάπτυξης, αυτό που σε τελική ανάλυση όλοι επιθυμούμε είναι αναμφίβολα η επίτευξη των καλύτερων αποτελεσμάτων στην οικονομική ανάπτυξη ως προς την απασχόληση και την ανάπτυξη. Και βέβαια πιστεύουμε πως σχετικά με αυτό είναι μείζονος σημασίας να βελτιώσουμε την ικανότητα εργασίας και να αυξήσουμε το ποσοστό απασχόλησης του πληθυσμού μας, αλλά για αυτό είναι απολύτως απαραίτητο να κάνουμε προόδους στις διαδικασίες διαρθρωτικών μεταρρυθμίσεων, τόσο των αγορών όσο και του εργασιακού συστήματος. Βέβαια δεν ξεχνάμε, και κάποιοι από εσάς αναφερθήκατε σε αυτό, την μετάβαση στην οικονομία της γνώσης και τη θεμελιώδη ανάγκη να επενδύσουμε στην έρευνα και την ανάπτυξη, στις νέες τεχνολογίες, αλλά επίσης να επενδύσουμε στον δημόσιο τομέα. Η θέση της Επιτροπής σχετικά με αυτό το θέμα ήταν ανέκαθεν σαφής. Θεωρούμε πως η επένδυση στον δημόσιο τομέα είναι κατάλληλη, συνεκτική, αλλά θα πρέπει να συμβαδίζει με τις γενικές δημοσιονομικές μας υποχρεώσεις. Τέλος, θα ήθελα να κάνω ειδική αναφορά στην ανάγκη να δώσουμε μεγαλύτερη προσοχή στην αειφόρο ανάπτυξη, και συγκεκριμένα στο περιβάλλον. Στους μεγάλους οικονομικούς προσανατολισμούς του τρέχοντος έτους υπάρχει συγκεκριμένη αναφορά σε αυτό το σημείο και αναμφίβολα του χρόνου, έπειτα από τη Σύνοδο Κορυφής του Γκέτεμποργκ, θα εισάγουμε συμπληρωματικά στοιχεία σχετικά με αυτό το σημείο. Τέλος, ως προς το τελευταίο μέρος των γενικών οικονομικών προσανατολισμών, αυτό που αναφέρεται στις μακροπρόθεσμες δεσμεύσεις, η Επιτροπή συνεχίζει να πιστεύει πως το πρόβλημα της γήρανσης του πληθυσμού είναι σημαντικό και θεμελιώδες και επηρεάζει τους πληθυσμούς των διαφόρων κρατών μελών από την άποψη του χρέους και κατά συνέπεια θα πρέπει να το λάβουμε υπόψη. Γνωρίζουμε πως το πρόβλημα δεν λύνεται αποκλειστικά και μόνο με μια μείωση του δημόσιου χρέους και αυτό είναι θετικό. Πιστεύουμε πως θα πρέπει να κάνουμε περισσότερα πράγματα, τόσο όσον αφορά τα συστήματα συνταξιοδότησης όσο και την αύξηση του ποσοστού απασχόλησης στις διάφορες χώρες. Κατά τη γνώμη μας, δεν πρόκειται βέβαια για ένα πρόβλημα των μεγάλων οικονομικών προσανατολισμών από χρόνο σε χρόνο, αλλά για ένα πρόβλημα μεσομακροπρόθεσμο· ωστόσο, είναι επίσης αλήθεια ότι θα πρέπει επίσης να το συμπεριλάβουμε στις συγκεκριμένες αναφορές στις διάφορες ετήσιες παρουσιάσεις. Αυτά είναι τα στοιχεία τα οποία ήθελα να σχολιάσω σήμερα, ευχαριστώντας το Κοινοβούλιο και τον κ. von Wogau για τη συνεισφορά τους και ελπίζοντας πως το τελικό αποτέλεσμα των γενικών οικονομικών προσανατολισμών θα είναι αυτό που όλοι επιθυμούμε: μεγαλύτερη ανάπτυξη στην Ευρώπη, μεγαλύτερη αειφόρος ανάπτυξη, μια ανάπτυξη που επιπλέον θα δημιουργείται μέσω ενός προγράμματος συντονισμού των οικονομικών πολιτικών που προφανώς σέβεται την εθνική ευθύνη που όλοι φέρουμε σύμφωνα με τα οριζόμενα στη Συνθήκη. Θα ήθελα να εκφράσω τις ιδιαίτερες ευχαριστίες μου για τη συνεισφορά στους γενικούς προσανατολισμούς του τρέχοντος έτους. Το ψήφισμα είναι σαφέστατο και συγκεκριμένο και αφορά συγκεκριμένες πτυχές και έχω την αίσθηση ότι εκφράζεται μια μεγάλη σύμπτωση μεταξύ του περιεχομένου της σύστασης του Κοινοβουλίου και της πρότασης της Επιτροπής, παρότι επίσης υπάρχουν διαφορές σε ορισμένα σημεία, όπως θα επισημάνω αργότερα. Είναι αλήθεια, όπως επισημαίνει ο κ. von Wogau, ότι οι γενικοί προσανατολισμοί του τρέχοντος έτους είναι οι τελευταίοι πριν από την κυκλοφορία κερμάτων και χαρτονομισμάτων ευρώ· ωστόσο, είναι επίσης αλήθεια, όπως είπε η κ. Randzio-Plath, ότι στους γενικούς προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής δεν μιλάμε αποκλειστικά και μόνο για τη ζώνη του ευρώ, μιλάμε για ολόκληρη την Ευρωπαϊκή Ένωση, συνεπώς, παρά την ύπαρξη ορισμένων στοιχείων που αποτελούν απόρροια αυτής της αλλαγής, αποδίδουμε περισσότερη προσοχή στις χώρες που έχουν ιδιαίτερη σχέση με το ευρώ, και προφανώς το παιχνίδι της ευρωομάδας σχετικά με αυτό το θέμα είναι θεμελιώδους σημασίας, ωστόσο, οι οικονομικοί προσανατολισμοί συνεχίζουν να έχουν γενική εφαρμογή σε ολόκληρη την Ένωση. Στην παρουσίαση των συστάσεων της Επιτροπής σχετικά με τους γενικούς προσανατολισμούς του 2001, εξέθεσα στην Οικονομική και Νομισματική Επιτροπή τις γενικές γραμμές στις οποίες θα ανταποκρίνονταν οι γενικοί προσανατολισμοί της οικονομικής πολιτικής του τρέχοντος έτους. Ωστόσο, καθώς ορισμένα από αυτά τα θέματα τέθηκαν κατά τη διάρκεια της σημερινής συζήτησης, θα ήθελα να αναφερθώ εκ νέου σε αυτά. Καταρχάς, φρονώ ότι οι νέοι γενικοί προσανατολισμοί της οικονομικής πολιτικής διαφέρουν από τους προηγούμενους σε ένα θεμελιώδες στοιχείο: στο ότι ανταποκρίνονται στα όσα ορίσαμε στη Σύνοδο Κορυφής της Λισαβόνας. Είναι βέβαιο ότι σχετικά με μερικές από τις πτυχές που καθορίστηκαν στη Σύνοδο Κορυφής της Λισαβόνας μπορεί να συζητηθεί αν πρέπει να είναι περισσότερο ισορροπημένες ή όχι. Επί παραδείγματι, η κ. Weiler, αναφέρθηκε στις κοινωνικές πτυχές, θέτοντας το ερώτημα αν εξετάζονται επαρκώς ή μη. Κατά τη γνώμη μου, περιλαμβάνουμε τις κοινωνικές πτυχές στον βαθμό που θα πρέπει να λαμβάνονται υπόψη σε οποιουσδήποτε γενικούς προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής. Βεβαίως, υπάρχουν και άλλα έγγραφα της Ευρωπαϊκής Ένωσης που κάνουν εκτενέστερη αναφορά στις κοινωνικές πτυχές, αλλά κατά τη γνώμη μου δεν εντάσσεται στους γενικούς προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής ο ρόλος, για παράδειγμα, των γενικών προσανατολισμών για την απασχόληση. Είναι επίσης βέβαιο ότι το τρέχον έτος το νέο πρότυπο που θεσπίστηκε στη Σύνοδο Κορυφής της Λισαβόνας και η συζήτηση στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο σχετικά με δύο θεμελιώδη θέματα για την κατάρτιση των γενικών προσανατολισμών της οικονομικής πολιτικής σήμαναν μια μείωση των χρονικών περιθωρίων για την κατάρτιση αυτού του εγγράφου, πράγμα που επηρέασε και το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Ο κ. von Wogau, καθώς και ο υπεύθυνος της Επιτροπής Απασχόλησης, διαμαρτυρήθηκαν για την έλλειψη χρόνου για μια βαθύτερη συζήτηση σχετικά με τα διάφορα θέματα. Σαφώς θα προσπαθήσουμε να αντιμετωπίσουμε αυτές τις δυσκολίες των χρονικών περιθωρίων στο μέτρο του δυνατού, αλλά είναι επίσης αλήθεια ότι αυτό θα είναι δύσκολο, δεδομένων των δεσμεύσεων που έχουμε αναλάβει, γιατί όλες αυτές οι δεσμεύσεις μειώνουν τα χρονικά περιθώρια για μια μεταγενέστερη συζήτηση."@el8 ". Mr President, I would firstly like to thank the rapporteur, Mr von Wogau, and all the speakers for their comments and contributions. Let us now deal with the fundamental issues. First, however, I would like to make a quick comment about the coordination of economic policies. Mr Gasòliba i Böhm and Mrs Berès have both referred to this, and so have certain other speakers, especially Mrs Doyle. We believe that the coordination of economic policies must fundamentally be carried out by means of the broad economic policy guidelines and the key document for coordination. It is true that this document must take account of the Stability Pact, but in no way can this be considered to be the only factor that can ensure that the coordination of economic policy moves ahead correctly. This is the importance of the document we are discussing today. We must include every factor in the broad guidelines. It is true that the broad economic policy guidelines and coordination will be discussed – coordination will be discussed subsequently in greater depth – and that will give us further opportunities for future corrections. Nevertheless, I would like to stress a point which has led to certain comments from Mrs Berès and Mrs Doyle on the specific problem of Ireland. Firstly, to talk of sanctions in the Irish case – although I realise that the media finds this kind of language attractive – does not correspond to the reality of the situation. The Council, not the Commission, has adopted a decision on a specific recommendation because of incoherence between the accepted budgetary policy and the budgetary policy implemented by a Member State. The von Wogau report refers to the consideration of the greater or lesser degree of control which a country that is part of the Monetary Union enjoys over the measures it adopts. I believe that an option such as this poses clear risks. Of course, if only the large countries are obliged to comply with the broad economic policy guidelines, then, in the end, our model would become highly contradictory. The very nature of the European model is that all countries, large and small, have the same rights and obligations, and I believe that we have to remain coherent on this general principle. With regard to the major challenges, our commitment and approach in this case have been clear. We refer to three types of option: firstly, in the short term, to maintain economic expansion; in the medium term, to increase the potential for growth, and, in the long term, to deal with ageing. I will comment briefly on these issues. With regard to economic expansion, our forecasts are possibly more optimistic than those of others. We are well aware of the reality of the situation in Europe and we believe that the solidity of developments in internal demand enables us to be relatively optimistic. This does not mean that we are not concerned to see the uncertainties arising in other economies and certain recent figures – which you have referred to – relating to the United States economy. These figures must clearly be borne in mind. In any event, our starting point was a V-shaped recovery of the United States economy and we hope that that situation will be reached. The overriding issue is whether the European economic situation, affected by the external situation, can justify a change in the economic policies we have been applying until now. The Commission believes that it cannot. We believe that the ongoing high growth that we will be seeing in Europe means that we can continue to opt for the fundamental idea of moving ahead with the consolidation of public deficits and the reduction of public debt. I do not agree either with those people who suggest that these factors will not have positive effects in terms of employment: we only have to look at changes in employment in the European Union over recent years to see that this policy has achieved good results, as has a wage policy coherent with growth and inflation over these years. I believe that we have made considerable progress in reducing unemployment in the last two years and we must continue in this direction. Since 1993, when the broad economic guidelines were initiated, the Commission has always appreciated Parliament’s constant interest in this debate. Parliament has always been fundamental to maintaining the coherence of the Commission’s recommendations, preventing them from being watered down subsequently in the debate in Council. With regard to our medium-term objective, increasing growth potential, there is no doubt that what we all want, at the end of the day, is to achieve the best results for economic growth in terms of employment and in terms of growth. We also believe, of course, that in this respect it is essential to improve the working capacity and level of activity of our populations, but, to this end, it is imperative that we make progress on structural reforms, both of the markets and of the labour system. We have not, of course, forgotten something that some of you have mentioned, which is the transition to a knowledge economy and the fundamental need to invest in research and development, both in new technologies and in the public sector. The Commission’s position has always been very clear on this point. We believe that investment in the public sector is adequate and coherent, but it must be compatible with our general budgetary obligations. Lastly, I would like to refer specifically to the need to pay greater attention to sustainable development and specifically, to the environment. This year’s broad guidelines contain a specific reference to this point and there is no doubt that next year, after the Gothenburg Summit, we will include additional elements in relation to it. With regard to the final part of the broad economic guidelines, referring to long-term commitments, the Commission still believes that the problem of the ageing population is a key issue which ultimately affects the circumstances of the various Member States in terms of debt and is, therefore, something that we must consider. We are aware that the problem cannot be resolved simply by reducing public debt and this is a positive step. We believe that we have to do more, both in relation to pension systems and in relation to increasing the level of activity in the various countries. In our opinion, of course, this is not a problem for year-by-year broad guidelines, but rather a medium- and long-term problem. We must also make a specific reference to this issue, however, in the various annual presentations. These are the points that I wanted to mention today. I would like to thank Parliament and Mr von Wogau for your contribution and I hope that the final result of the broad economic guidelines will be what we all want: greater growth in Europe, greater sustained growth, and furthermore a form of growth that is achieved by means of a plan for the coordination of economic policies, which, of course, respects the capacity for national responsibility of each of us, in accordance with the Treaty. I am especially grateful for your contribution to the broad guidelines this year. The resolution is very clear, it is practical, it addresses specific aspects and I feel that there is great harmony between the contents of Parliament’s recommendation and the Commission’s proposal, although, as I will point out later, there are also some differences on certain specific points. As Mr von Wogau has highlighted, this year’s broad guidelines are the last before the introduction of notes and coins. It is also true, however, as Mrs Randzio-Plath was saying, that the broad economic guidelines do not only involve the euro zone: they involve the whole of the European Union and therefore, although certain factors will result from this change, greater attention is given to the countries which have a special involvement with the euro and clearly the eurogroup’s importance here is fundamental. Nevertheless, the guidelines still apply to the Union as a whole. In the presentation of the Commission’s recommendations on the broad guidelines for 2001, I explained what the general approach for the broad economic guidelines for this year were going to be to the Committee on Economic and Monetary Affairs. Nevertheless, since some of these issues have been raised again in today’s debate, I would like to comment on them once again. Firstly, in my opinion the new broad economic guidelines differ from previous ones in one fundamental way, which is that they respond to what we defined at the Lisbon Summit. It is true that we could hold a debate on whether or not certain aspects defined at the Lisbon Summit should be more balanced. For example, Mrs Weiler referred to the social aspects, raising the question of whether or not they are sufficiently addressed. I believe that we are dealing with the social aspects insofar as they must be included within the broad economic policy guidelines. There are, of course, other European Union documents which deal with social aspects in greater detail, but I do not believe that the broad economic policy guidelines should play the role, for example, of the broad guidelines for employment. It is also the case that this year the new model established at the Lisbon Summit and the debate in the European Council on two questions which are fundamental to the drawing up of the broad economic guidelines have reduced the time available for the creation of this document, and this has also affected the European Parliament. Both Mr von Wogau and the spokesman for the Committee on Employment and Social Affairs complained about the lack of time for a more in-depth debate on the various issues. This is true and we will try to overcome these timetabling difficulties as far as possible, but it will be difficult, given the commitments we have taken on, since all of them restrict the time available for the subsequent debate."@en3 "Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää von Wogauta ja kaikkia puhujia heidän kommenteistaan ja osallistumisestaan tähän keskusteluun. Seuraavaksi aion puhua keskeisimmistä aiheista. Sitä ennen haluaisin kuitenkin kommentoida lyhyesti talouspolitiikkojen koordinointia. Gasòliba i Böhm viittasi siihen, samoin Berès ja aivan erityisesti Doyle sekä muutamat muut puhujat. Mielestämme talouspolitiikkoja täytyy koordinoida ensisijaisesti talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukaisesti tärkeän koordinointia koskevan asiakirjan avulla. Tässä asiakirjassa täytyy tietenkin ottaa huomioon vakaussopimus, mutta tätä ei voida missään tapauksessa pitää ainoana ja riittävänä keinona varmistaa, että koordinointi tapahtuu oikein. Tämä on keskustelun aiheena olevan asiakirjan tehtävä. Laajoihin suuntaviivoihin on otettava mukaan kaikki osatekijät. Talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista käydään todellakin keskustelua koordinoinnista keskustellaan tarkemmin myöhemmässä vaiheessa ja tämä tarjoaa meille uusia mahdollisuuksia tehdä niihin myöhemmin korjauksia. Haluaisin kuitenkin painottaa erästä seikkaa, jonka vuoksi Berès ja Doyle ovat kommentoineet Irlantia koskevaa ongelmaa. Ensinnäkin sanktioista puhuminen Irlannin tapauksessa vaikka ymmärränkin, että lehdistö mielellään käyttäisi tällaista kieltä ei vastaa todellisuutta. Neuvosto (ei siis komissio) on antanut yhden jäsenvaltion talousarviopolitiikkaa koskevan erityissuosituksen, joka ei noudata hyväksyttyä talousarviopolitiikkaa. Jäsen von Wogaun mietinnössä viitataan ajatukseen, että toiset rahaliittoon kuuluvat valtiot toteuttaisivat enemmän toimia kuin toiset. Mielestäni tällaiseen vaihtoehtoon sisältyy selviä riskejä. Jos vain suurimmat jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja, se synnyttäisi ennen pitkää mallissamme suuria ristiriitoja. Eurooppalaiselle mallille on ominaista juuri se, että kaikilla jäsenvaltioilla, sekä isoilla että pienillä, on samat oikeudet ja velvollisuudet, ja mielestäni tätä yleistä periaatetta on noudatettava. Suurten tavoitteiden kohdalla haasteemme ja lähestymistapamme on tehty tässä tapauksessa selväksi. On olemassa kolme eri vaihtoehtoa: ensinnäkin lyhyellä aikavälillä talouskasvun säilyttäminen; keskipitkällä aikavälillä kasvumahdollisuuksien lisääminen ja pitkällä aikavälillä väestön ikääntymisen asettamiin haasteisiin vastaaminen. Käsittelen näitä asioista lyhyesti. Meidän talouskasvua koskevat ennusteemme ovat ehkä myönteisempiä kuin muiden. Tunnemme Euroopan todellisuuden melko hyvin ja olemme sitä mieltä, että sisäisen kysynnän kasvaminen antaa aihetta olla suhteellisen optimistinen, eikä tämä tarkoita, että emme seuraisi huolestuneina muissa talouksissa ilmenevää epävarmuutta ja viimeaikaisia Yhdysvaltojen taloutta koskevia tietoja joihin viittasitte. Nämä tiedot on tietenkin otettava huomioon. Joka tapauksessa lähtökohtanamme oli talouden elpyminen Yhdysvaltoja paremmalle tasolle, ja toivomme pääsevämme siihen tilanteeseen. Tärkeä kysymys kuuluu, onko Euroopan talouden tämänhetkinen ulkoisten tekijöiden heikentämä tilanne riittävä peruste muuttaa tähän asti harjoittamiamme talouspolitiikkoja. Komission mielestä ei. Uskomme, että Euroopan tuleva voimakas kasvu tarjoaa meille jatkossakin mahdollisuuden toimia sen perusajatuksen mukaisesti, että jatkamme talousarvioiden alijäämän vakauttamista ja valtionvelan lyhentämistä. Olen eri mieltä niiden kanssa, jotka sanovat, että nämä tekijät eivät vaikuta myönteisesti työllisyyteen: kun tarkastelemme, miten työllisyys on kehittynyt Euroopassa viime vuosina, voimme todeta, että tällä politiikalla on saatu aikaan hyviä tuloksia; hyviä tuloksia on saatu aikaan myös palkkapolitiikalla, joka on myötäillyt näiden vuosien kasvu- ja inflaatiokehitystä. Mielestäni olemme edistyneet kahden viime vuoden aikana huomattavasti työttömyyden vähentämisessä, ja meidän on jatkettava samalla tavalla. Komissio on aina arvostanut vuodesta 1993 lähtien, jolloin laajat talouspolitiikan suuntaviivat otettiin käyttöön parlamentin jatkuvasti tätä keskustelua kohtaan osoittamaa kiinnostusta. Parlamentti on aina vaikuttanut oleellisesti komission suositusten yhdenmukaisuuden säilyttämiseen, ja näin nämä suositukset eivät ole myöhemmin menettäneet painoarvoaan neuvostossa. Keskipitkän aikavälin tavoitteenamme on lisätä kasvumahdollisuuksia, ja me kaikki pyrimme epäilemättä loppujen lopuksi siihen, että pääsemme parhaisiin talouskasvun tuloksiin sekä työllisyyden että kasvun alalla. Mielestämme tämän vuoksi on tietenkin tärkeää parantaa työkykyä ja väestöjemme työhön osallistumisen astetta, mutta sitä varten on ehdottoman tärkeää edistää tavara-, pääoma- ja työmarkkinoiden rakenneuudistusprosesseja. Emme ole tietenkään unohtaneet ja jotkut teistä viittasivatkin tähän asiaan siirtymistä tietoon perustuvaan talouteen ja todella tärkeitä tutkimus- ja kehitystyöhön ja uusiin teknologioihin kohdistuvia sekä myös julkisen sektorin investointeja. Komission kanta tähän asiaan on ollut aina erittäin selkeä. Pidämme julkisen sektorin investointeja asianmukaisina ja johdonmukaisina, mutta niiden täytyy olla myös yhdenmukaisia yleisten talousarvion velvoitteiden kanssa. Lopuksi haluaisin puhua tarpeesta kiinnittää enemmän huomiota kestävään kehitykseen ja erityisesti ympäristöasioihin. Tämän vuoden laajoissa suuntaviivoissa on konkreettinen viittaus tähän asiaan, ja epäilemättä ensi vuonna Göteborgin huippukokouksen jälkeen otamme mukaan lisää tähän asiaan liittyviä näkökohtia. Laajojen suuntaviivojen loppuosassa käsiteltävistä pitkän aikavälin sitoumuksista komissio on edelleenkin sitä mieltä, että väestön ikääntyminen on keskeinen ongelma, joka on asianosaisten rasitteena velan maksamisessa, ja näin ollen meidän on otettava tämä huomioon. Tiedämme, ettei ongelmaa voida ratkaista ainoastaan julkista velkaa lyhentämällä, ja se on myönteistä kehitystä. Mielestämme on tehtävä enemmän eri jäsenvaltioiden eläkejärjestelmiä ja työhön osallistumisen asteen nostamista koskevissa asioissa. Mielestämme kyse ei tietenkään ole sellaisesta ongelmasta, joka koskisi laajoja suuntaviivoja vuodesta toiseen, vaan tämä on keskipitkän ja pitkän aikavälin ongelma; se on kuitenkin otettava mukaan vuosittain esitettäviin selontekoihin. Näitä asioita halusin kommentoida tänään ja kiittää parlamenttia ja jäsen von Wogauta heidän panoksestaan, ja toivon, että pääsemme laajoissa suuntaviivoissa kaikkien toivomaan lopputulokseen: entistä nopeampaan Euroopan talouskasvuun, entistä kestävämpään kasvuun, kasvuun, joka syntyy talouspolitiikkojen koordinointisuunnitelman avulla ja joka luonnollisesti kunnioittaa kansallista joka kuuluu meille kaikille perustamissopimusten nojalla. Tänä vuonna haluan kiittää aivan erityisesti siitä, että olette tukeneet tämän vuoden laajoja suuntaviivoja. Päätöslauselma on hyvin selkeä ja konkreettinen ja se koskee erityisiä näkökohtia, ja minusta tuntuu, että parlamentin päätöslauselman ja komission ehdotuksen välillä on vahva yhteinen sävel, vaikka kuten myöhemmin totean niiden välillä on myös eroja eräissä konkreettisissa kohdissa. Kuten von Wogau sanoo, on totta, että tämän vuoden laajat suuntaviivat ovat viimeiset ennen euromääräisten kolikkojen ja seteleiden käyttöönottoa; kuitenkin sekin on totta, kuten jäsen Randzio-Plath sanoi, että talouspolitiikan laajat suuntaviivat eivät koske yksinomaan euroaluetta: ne koskevat koko Euroopan unionia, vaikka tällä muutoksella olisikin joitakin seurauksia. Niihin maihin, joilla on erityisiä euroon liittyviä ristiriitoja, kiinnitetään enemmän huomiota ja tietenkin euroryhmän rooli tässä tehtävässä on erittäin tärkeä mutta suuntaviivoja sovelletaan kuitenkin yleisesti koko unionissa. Kun esittelin talous- ja raha-asioiden valiokunnalle komission suosituksia talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi vuodelle 2001, kerroin niistä yleisistä linjoista, joita tämän vuoden talouspolitiikan laajat suuntaviivat noudattaisivat. Koska joitakin näistä aiheista on kuitenkin tullut esille tämänpäiväisessä keskustelussa, haluaisin puhua niistä uudelleen. Ensinnäkin uudet talouspolitiikan laajat suuntaviivat eroavat mielestäni edellisistä hyvin tärkeässä asiassa, nimittäin siinä, että ne ovat Lissabonin huippukokouksessa tekemämme päätöksen mukaisia. Jotkin Lissabonin huippukokouksessa käsitellyistä asioista voivat herättää keskustelua siitä, pitäisikö niiden olla enemmän tasapainossa. Esimerkiksi jäsen Weiler viittasi sosiaalisiin näkökohtiin kysyen, onko ne otettu riittävässä määrin huomioon. Mielestäni olemme ottaneet sosiaaliset näkökohdat huomioon juuri siinä määrin kuin ne pitääkin ottaa huomioon talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa. On tietenkin muita Euroopan unionin asiakirjoja, joissa sosiaaliset näkökohdat otetaan tarkemmin huomioon, mutta mielestäni talouspolitiikan laajoilla suuntaviivoilla ei tarvitse olla sama tehtävä kuin esimerkiksi työllisyyspolitiikan laajoilla suuntaviivoilla. Sekin on totta, että tänä vuonna Lissabonin huippukokouksessa vahvistettu uusi malli ja Eurooppa-neuvostossa käyty keskustelu kahdesta talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen laatimiseen liittyvästä keskeisestä kysymyksestä ovat lyhentäneet tämän asiakirjan laatimiseen käytettävissä olevaa aikaa, mikä on vaikuttanut myös Euroopan parlamenttiin. Jäsen von Wogau ja asiasta vastaava henkilö työllisyysvaliokunnassa harmittelivat, että aikaa oli liian vähän, jotta eri aiheista olisi voitu käydä syvällistä keskustelua. Yritämme selvittää parhaamme mukaan nämä aikatauluun liittyvät ongelmat, mutta se on varmasti vaikeaa, sillä kaikki tekemämme sitoumukset vähentävät keskustelua varten käytettävissä olevaa aikaa."@fi5 "Monsieur le Président, je souhaite avant tout remercier le rapporteur, M. von Wogau, et tous les orateurs de leur commentaires et contributions. Avant d'aborder les thèmes de fond, je voudrais faire un petit commentaire sur la coordination des politiques économiques. M. Gasòliba i Böhm et Mme Berès y ont fait référence, de même que Mme Doyle de façon très particulière, et certains autres orateurs. À nos yeux, la coordination des politiques économiques doit essentiellement se faire par le biais des grandes orientations de politique économique, sur la base du document clé pour la coordination. Ce document doit, à l'évidence, tenir compte du Pacte de stabilité, mais celui-ci ne peut, en aucun cas, être considéré comme l'élément unique qui suffirait à faire avancer correctement la coordination de la politique économique. C'est l'importance que revêt le document dont nous discutons aujourd'hui. Nous devons inclure tous les éléments dans les grandes orientations. Il est vrai que les grandes orientations de politique économique et la coordination feront l'objet de discussions - la coordination fera l'objet d'un débat plus approfondi à une date ultérieure -, ce qui nous offrira de nouvelles possibilités de corrections. Je voudrais néanmoins insister sur un point qui a donné lieu à certains commentaires de la part de Mmes Berès et Doyle sur le problème spécifique de l'Irlande. Parler de sanctions dans le cas irlandais - même si je comprends qu'il s'agit d'un langage attrayant d'un point de vue journalistique - ne répond pas à la réalité. Le Conseil (et non la Commission) a adopté une décision sur une recommandation spécifique, concernant la politique budgétaire pratiquée par un État membre, laquelle était incompatible avec la politique budgétaire convenue. Le rapport von Wogau fait référence à la prise en compte de l'importance d'un pays, qui fait partie de l'union monétaire, par rapport aux mesures qu'il adopte. Cette option comporte, selon moi, des risques évidents. Si seuls les grands pays sont obligés de respecter les grandes orientations de politique économique, je crois que nous finirions par entacher notre modèle d'importantes contradictions. Le modèle européen se caractérise précisément par le fait que tous les pays, grands et petits, ont les mêmes droits et obligations, et je crois qu'il faut se montrer cohérent par rapport à ce principe général. Pour ce qui est des grands défis auxquels nous sommes confrontés, notre point de vue est clair. Nous nous référons à trois types d'options : premièrement, à court terme, maintenir l'expansion économique ; à moyen terme, augmenter le potentiel de croissance ; et, à long terme, faire face au vieillissement. Je parlerai brièvement de ces questions. En ce qui concerne l'expansion économique, nos prévisions sont peut-être plus optimistes que celles des autres. Nous connaissons assez bien la réalité européenne et pensons que la solidité de l'évolution de la demande intérieure nous permet d'être relativement optimistes. Je ne veux pas dire par là que nous ne nous soucions pas des incertitudes auxquelles sont confrontées d'autres économies ni de certaines données récentes sur l'économie américaine - auxquelles vous avez fait référence. Ce sont bien évidemment des données dont il faut tenir compte. Dans tous les cas, notre point de départ a été la reprise en "V" de l'économie américaine, une situation à laquelle nous espérons parvenir. La grande question est de savoir si la situation économique européenne, affectée par la situation extérieure, peut justifier un changement des politiques économiques par rapport à ce que nous avons appliqué jusqu'à ce jour. La Commission pense que non. Nous estimons que la croissance encore élevée que connaîtra l'Europe doit continuer à nous permettre de parier sur l'idée fondamentale d'une poursuite de la consolidation des déficits budgétaires et de la réduction de la dette publique. Je ne suis pas d'accord avec ceux qui prétendent que ces éléments n'ont pas d'effets positifs en termes d'emploi. Il suffit de voir quelle a été l'évolution en termes d'emploi de l'Union européenne au cours des dernières années pour constater que cette politique a donné de bons résultats ; la politique salariale, cohérente avec la croissance et l'inflation des dernières années, a également donné de bons résultats. Je crois qu'au cours des deux dernières années, nous avons beaucoup avancé au niveau de la réduction du chômage et que nous devons continuer dans ce sens. Pour ce qui est de notre objectif à moyen terme, à savoir l'augmentation du potentiel de croissance, il ne fait aucun doute qu'en définitive, notre but est d'obtenir les meilleurs résultats de croissance économique en termes d'emploi et de croissance. Nous croyons qu'il est fondamental d'améliorer la capacité de travail et le taux d'activité de nos populations et que, pour ce faire, il est extrêmement important de poursuivre les processus de réformes structurelles, tant des marchés que du système de travail. La Commission a toujours apprécié - depuis 1993, date de la mise en œuvre des grandes orientations de la politique économique - l'intérêt que le Parlement a porté à tout moment à ce débat. Le Parlement a toujours joué un rôle fondamental dans le maintien de la cohérence des recommandations de la Commission, en évitant qu'elles se diluent lors des débats au sein du Conseil. Il va sans dire que nous n'oublions pas - et certains d'entre vous y ont fait référence - la transition vers une économie de la connaissance et la nécessité fondamentale de réaliser des investissements non seulement en R[amp]D et dans les nouvelles technologies, mais également dans le secteur public. La position de la Commission a toujours été très claire sur ce point. Nous estimons que les investissements dans le secteur public sont adéquats et cohérents, mais qu'ils doivent être compatibles avec nos obligations budgétaires générales. Enfin, je voudrais tout particulièrement faire référence à la nécessité de prêter une attention accrue au développement durable, et notamment, à l'environnement. Les grandes orientations de cette année y font concrètement référence et il ne fait aucun doute que l'année prochaine, nous inclurons des éléments supplémentaires sur ce point après le sommet de Göteborg. En ce qui concerne la dernière partie des grandes orientations, celle relative aux engagements à long terme, la Commission continue de penser que le problème du vieillissement de la population est une question fondamentale qui finit par concerner la question de l'endettement des différents États membres. Il faut dès lors prendre ce problème en considération. Nous savons que l'on ne peut résoudre le problème uniquement en réduisant la dette publique et il s'agit d'un point positif. Nous pensons qu'il reste encore beaucoup à faire, tant en ce qui concerne les systèmes de pensions que pour ce qui est de l'augmentation du taux d'activité dans les différents pays. Dans notre option, il ne s'agit bien évidemment pas d'un problème relevant des grandes orientations d'année en année, mais d'un problème à moyen et à long terme. Mais il n'en est pas moins vrai que nous devrons l'inclure dans les références spécifiques des différentes présentations annuelles. Ce sont là les éléments dont je voulais vous parler aujourd'hui. Je remercie le Parlement et M. von Wogau de leur contribution et espère que le résultat final des grandes orientations sera celui que nous visons tous : une croissance accrue en Europe, une plus grande croissance soutenue, une croissance se produisant par le biais d'un schéma de coordination des politiques économiques, qui respecte bien évidemment la capacité de responsabilité nationale de chacun, conformément au Traité. Je me félicite tout particulièrement des contributions apportées aux grandes orientations de cette année. Très claire et concrète, la résolution concerne des aspects spécifiques et j'ai l'impression qu'il existe une grande harmonie entre ce qui figure dans la recommandation du Parlement et la proposition de la Commission, malgré - et j'y reviendrai ultérieurement - quelques différences sur certains points précis. Comme l'a souligné M. von Wogau, les grandes orientations de cette année seront les dernières avant l'introduction des pièces et des billets. Toutefois, comme le signalait Mme Randzio-Plath, dans les grandes orientations de politique économique, nous ne parlons pas uniquement de la zone euro, mais de toute l'Union européenne et, partant, bien qu'il y ait certains éléments qui découlent de ce changement, de prêter une attention accrue aux pays qui ont une implication particulière avec l'euro - et à cet égard, le rôle de l'Eurogroupe est évidemment fondamental. Cependant, les orientations continuent à s'appliquer globalement à l'ensemble de l'Union. Lors de la présentation des recommandations de la Commission sur les grandes orientations de l'année 2001, j'ai exposé au Comité économique et monétaire les lignes générales des grandes orientations en matière de politique économique de cette année. Certaines questions ayant, néanmoins, été remises sur le tapis tout au long du débat d'aujourd'hui, je voudrais y faire à nouveau allusion. Premièrement, les nouvelles grandes orientations de la politique économique se différencient, selon moi, des précédentes sur un point fondamental : elles répondent à ce que nous avons défini lors du sommet de Lisbonne. De toute évidence, on peut se poser la question de savoir si certains des aspects définis lors du sommet de Lisbonne doivent être plus équilibrés ou non. Mme Weiler, par exemple, faisait allusion aux aspects sociaux et se demandait si on les abordait suffisamment ou non. À mon sens, nous mentionnons les aspects sociaux dans la mesure où ils doivent être pris en considération dans des grandes orientations de politique économique. D'autres documents de l'Union européenne mentionnent les aspects sociaux plus en détail, mais il n'incombe pas, d'après moi, aux grandes orientations de politique économique de jouer le rôle qui revient, par exemple, aux grandes orientations pour l'emploi. Il est un fait certain que cette année, le nouveau modèle établi lors du sommet de Lisbonne et le débat au sein du Conseil européen sur deux questions clés relatives à l'élaboration des grandes orientations de politique économique, ont impliqué une réduction des délais pour l'élaboration de ce document, ce qui a également eu des répercussions pour le Parlement européen. M. von Wogau et le responsable de la commission de l'emploi et des affaires sociales se plaignaient du manque de temps pour un débat plus approfondi sur les différents thèmes. Nous nous efforcerons, sans aucun doute, de surmonter ces problèmes de calendrier dans la mesure du possible, mais cela s'avérera certainement difficile, étant donné que les engagements que nous avons pris réduisent tous les délais accordés pour le débat qui s'ensuivra."@fr6 "Signor Presidente, in primo luogo desidero ringraziare il relatore, onorevole von Wogau, e tutti gli oratori per i commenti e per i loro contributi. Entriamo adesso nei temi di fondo. Desidero però formulare prima un breve commento sul coordinamento delle politiche economiche. L’onorevole Gasòliba i Böhm vi ha fatto riferimento, ed anche la onorevole Berès, nonché, in modo particolare, la onorevole Doyle e altri oratori. A nostro avviso, il coordinamento delle politiche economiche deve essere attuato principalmente tramite i grandi orientamenti di politica economica partendo dal documento chiave sul coordinamento. Naturalmente questo documento deve tenere conto del Patto di stabilità, ma in nessun caso esso deve essere considerato l’unico elemento sufficiente a far progredire in modo corretto il coordinamento della politica economica. Ecco l’importanza che riveste il documento oggi in discussione. Nei grandi orientamenti dobbiamo includere tutti gli elementi ed è vero che si discuterà dei grandi orientamenti di politica economica e di coordinamento – il coordinamento sarà discusso in modo più approfondito successivamente - e che questo ci darà nuove possibilità per future messe a punto. Tuttavia, vorrei insistere su un punto che ha dato adito ad alcuni commenti delle onorevoli Berès e Doyle sul problema specifico dell’Irlanda. In primo luogo, parlare di sanzioni nel caso irlandese, - pur comprendendo che dal punto di vista giornalistico sia un linguaggio attraente – non corrisponde alla realtà. Quello che il Consiglio (non la Commissione) ha adottato è stata una decisione concernente una raccomandazione ben precisa, scaturita dall’incoerenza con la politica di bilancio accettata, sulla politica di bilancio posta in essere da uno Stato membro. Nella relazione von Wogau si fa riferimento alla necessità di considerare l’eventualità di una maggiore o minore ripercussione delle misure adottate da un paese che sia membro dell’Unione monetaria. A mio avviso, un’operazione del genere presenta rischi evidenti. Naturalmente, se soltanto i paesi grandi sono obbligati a conformarsi agli indirizzi di massima per le politiche economiche, a mio avviso, finiremmo con l’introdurre importanti contraddizioni nel nostro modello. Il modello europeo si caratterizza proprio perché tutti i paesi, grandi e piccoli, hanno gli stessi diritti e obblighi e ritengo che sia necessario essere coerenti con tale principio generale. Per quanto riguarda le grandi sfide, la nostra sfida e la nostra impostazione sono chiare. Facciamo riferimento a tre tipi di opzione: in primo luogo, a breve termine, il mantenimento dell’espansione economica; a medio termine, l’aumento del potenziale di crescita e a lungo termine, affrontare l’invecchiamento della popolazione. Parlerò brevemente di questi temi. Per quanto concerne l’espansione economica, le nostre previsioni sono probabilmente più ottimiste di altre. Conosciamo abbastanza bene la realtà europea e riteniamo che la solidità dell’evoluzione della domanda interna ci permetta di essere relativamente ottimisti, ciò non significa in ogni modo che trascuriamo di seguire con preoccupazione le incertezze che si prospettano in altre economie e alcuni dati recenti dell’economia statunitense che anche voi avete citato. E’ evidente che tali dati non debbono essere ignorati. Ad ogni modo il nostro punto di partenza è stato un ricupero sostenuto dell’economia statunitense e speriamo che ciò avvenga. Il tema importante consiste nel sapere se la situazione economica europea, influenzata dalla situazione esterna, può giustificare un cambiamento di politiche economiche rispetto a quanto abbiamo applicato finora. Secondo la Commissione non è possibile. A nostro avviso, la crescita ancora elevata che si produrrà in Europa continuerà a permetterci di puntare sull’idea fondamentale di proseguire con le consolidazioni dei di bilancio e la riduzione del debito pubblico. Non sono d’accordo con coloro che sostengono che tali elementi non abbiano impatti positivi in termini di occupazione: basta esaminare l’evoluzione dell’Unione europea negli ultimi anni in termini di occupazione per constatare che questa politica ha dato buoni risultati; così come ha dato buoni risultati la politica salariale che è stata coerente con la crescita e l’inflazione di questi ultimi anni. Ritengo che negli ultimi due anni siano stati compiuti grandi progressi dal punto di vista della riduzione della disoccupazione e pertanto dobbiamo continuare nella stessa direzione. Per quanto concerne il nostro obiettivo a medio termine, vale a dire l’aumento del potenziale di crescita, senza alcun dubbio, in ultima analisi, quello a cui tutti miriamo è il conseguimento di migliori risultati di crescita economica in termini di occupazione e di incremento. Naturalmente, riteniamo che sia fondamentale migliorare la capacità di lavoro e il tasso d’attività delle nostre popolazioni ma, a tal fine, è assolutamente importante continuare i processi di riforme strutturali, sia dei mercati, sia del sistema occupazionale. Fin dal 1993, quando sono stati varati i grandi orientamenti di politica economica, la Commissione ha apprezzato l’interesse che il Parlamento ha sempre dimostrato per questo dibattito. Il Parlamento è sempre stato un elemento fondamentale per garantire coerenza alle raccomandazioni della Commissione, evitando che si diluissero posteriormente nel dibattito del Consiglio. Naturalmente, non dimentichiamo - alcuni deputati vi hanno fatto riferimento - la transizione verso l’economia della conoscenza e la necessità fondamentale d’investire nei settori della ricerca e dello sviluppo, nelle nuove tecnologie, ma anche nel settore pubblico. Su questo punto la posizione della Commissione è stata sempre molta chiara. Noi riteniamo che gli investimenti nel settore pubblico siano adeguati, coerenti ma debbano essere compatibili con i nostri obblighi generali di bilancio. Infine, desidero fare un riferimento specifico alla necessità di prestare maggiore attenzione allo sviluppo sostenibile e, in particolare, all’ambiente. Negli indirizzi di massima per quest’anno vi è un riferimento concreto a questo punto e, senza dubbio, l’anno prossimo, dopo il Vertice di Göteborg, proprio su questo punto includeremo elementi addizionali. Per quanto riguarda la parte finale dei grandi orientamenti generali, laddove si fa riferimento agli impegni a lungo termine, la Commissione continua a ritenere che il problema dell’invecchiamento della popolazione sia un tema chiave e fondamentale che finisce coll’incidere, in termini di debito, sugli orientamenti concernenti i vari Stati membri e quindi dobbiamo tenerne conto. Siamo consapevoli che il problema non si risolve unicamente ed esclusivamente con una riduzione del debito pubblico e questo è un passo positivo. Riteniamo che occorra fare di più, sia per quanto concerne i sistemi di pensionamento, sia per quanto concerne l’incremento del tasso d’attività nei vari paesi. Secondo noi, naturalmente, non si tratta di un problema connesso agli indirizzi di massima annuali, bensì di un problema a medio e lungo termine; tuttavia, è altrettanto certo che dobbiamo includerlo anche nei riferimenti specifici nelle diverse presentazioni annuali. Sono questi gli aspetti che desideravo commentare oggi, ringraziando il Parlamento e l’onorevole von Wogau per il loro contributo con la speranza che dagli indirizzi di massima per le politiche economiche scaturisca il risultato che tutti vogliamo: una maggiore crescita in Europa, una maggiore crescita sostenuta, una crescita prodotta grazie a uno schema di coordinamento delle politiche economiche che, evidentemente, rispetti la capacità di responsabilità nazionale di ciascuno, conformemente a quanto stabilito dal Trattato. In particolare ringrazio per l’apporto dato a proposito degli indirizzi di massima per quest’anno. La risoluzione è molto chiara, è concreta, concerne aspetti specifici e ho l’impressione che esista una grande sintonia fra il contenuto della raccomandazione del Parlamento e la proposta della Commissione, sebbene, come dirò successivamente, esistano differenze su alcuni punti concreti. Certamente, come rileva l’onorevole von Wogau, gli orientamenti di quest’anno sono gli ultimi prima dell’introduzione delle banconote e delle monete in euro; tuttavia, come ha affermato la onorevole Randzio-Plath, negli indirizzi di massima di politica economica certamente non si pensa unicamente ed esclusivamente alla zona euro. Si considera tutta l'Unione europea e, pur essendovi taluni aspetti derivanti da questo cambiamento, si presta maggiore attenzione ai paesi particolarmente implicati con l’euro – evidentemente l’azione dell’eurogruppo su questo tema è fondamentale – anche se gli orientamenti continuano ad essere globalmente validi per tutta l’Unione. Durante la presentazione delle raccomandazioni della Commissione sui grandi orientamenti del 2001 ho esposto, in sede di commissione per i problemi economici e monetari, le linee generali che rispondono agli indirizzi di massima di politica economica per quest’anno. Tuttavia, poiché alcuni di quei temi sono stati nuovamente sollevati nel corso della discussione odierna, intendo riprenderli. In primo luogo, i nuovi grandi orientamenti di politica economica, a mio avviso, si differenziano dai precedenti in un aspetto fondamentale, vale a dire che costituiscono la risposta a quanto era stato stabilito al Vertice di Lisbona. Certamente, per quanto attiene agli aspetti definiti al Vertice di Lisbona, si può discutere sull’opportunità di renderli più equilibrati. La onorevole Weiler, per esempio, ha fatto riferimento agli aspetti sociali, chiedendosi se fossero sufficientemente considerati. A mio avviso, gli aspetti sociali sono ripresi nella misura in cui quando si tratta di grandi orientamenti di politica economica è necessario tenerne conto. Naturalmente, vi sono altri documenti dell’Unione europea che contemplano gli aspetti sociali in maggiore dettaglio, ma a mio avviso gli indirizzi di massima per le politiche economiche non debbono svolgere il ruolo che, per esempio, appartiene ai grandi orientamenti in materia di occupazione. E’ altrettanto certo che quest’anno il nuovo modello definito al Vertice di Lisbona e il dibattito in seno al Consiglio europeo di due questioni chiave per l’elaborazione dei grandi orientamenti di politica economica hanno significato una riduzione dei tempi di elaborazione di questo documento, il che ha avuto un impatto anche sul Parlamento europeo. L’onorevole von Wogau e il relatore della commissione per l’occupazione e gli affari sociali si sono lamentati della mancanza di tempo per discutere in modo più approfondito i diversi temi. Tenteremo certamente, nella misura del possibile, di superare queste difficoltà di calendario ma senza dubbio sarà difficile, visti gli impegni che abbiamo assunto e che limitano i margini di tempo per un dibattito posteriore."@it9 ". Mr President, I would firstly like to thank the rapporteur, Mr von Wogau, and all the speakers for their comments and contributions. Let us now deal with the fundamental issues. First, however, I would like to make a quick comment about the coordination of economic policies. Mr Gasòliba i Böhm and Mrs Berès have both referred to this, and so have certain other speakers, especially Mrs Doyle. We believe that the coordination of economic policies must fundamentally be carried out by means of the broad economic policy guidelines and the key document for coordination. It is true that this document must take account of the Stability Pact, but in no way can this be considered to be the only factor that can ensure that the coordination of economic policy moves ahead correctly. This is the importance of the document we are discussing today. We must include every factor in the broad guidelines. It is true that the broad economic policy guidelines and coordination will be discussed – coordination will be discussed subsequently in greater depth – and that will give us further opportunities for future corrections. Nevertheless, I would like to stress a point which has led to certain comments from Mrs Berès and Mrs Doyle on the specific problem of Ireland. Firstly, to talk of sanctions in the Irish case – although I realise that the media finds this kind of language attractive – does not correspond to the reality of the situation. The Council, not the Commission, has adopted a decision on a specific recommendation because of incoherence between the accepted budgetary policy and the budgetary policy implemented by a Member State. The von Wogau report refers to the consideration of the greater or lesser degree of control which a country that is part of the Monetary Union enjoys over the measures it adopts. I believe that an option such as this poses clear risks. Of course, if only the large countries are obliged to comply with the broad economic policy guidelines, then, in the end, our model would become highly contradictory. The very nature of the European model is that all countries, large and small, have the same rights and obligations, and I believe that we have to remain coherent on this general principle. With regard to the major challenges, our commitment and approach in this case have been clear. We refer to three types of option: firstly, in the short term, to maintain economic expansion; in the medium term, to increase the potential for growth, and, in the long term, to deal with ageing. I will comment briefly on these issues. With regard to economic expansion, our forecasts are possibly more optimistic than those of others. We are well aware of the reality of the situation in Europe and we believe that the solidity of developments in internal demand enables us to be relatively optimistic. This does not mean that we are not concerned to see the uncertainties arising in other economies and certain recent figures – which you have referred to – relating to the United States economy. These figures must clearly be borne in mind. In any event, our starting point was a V-shaped recovery of the United States economy and we hope that that situation will be reached. The overriding issue is whether the European economic situation, affected by the external situation, can justify a change in the economic policies we have been applying until now. The Commission believes that it cannot. We believe that the ongoing high growth that we will be seeing in Europe means that we can continue to opt for the fundamental idea of moving ahead with the consolidation of public deficits and the reduction of public debt. I do not agree either with those people who suggest that these factors will not have positive effects in terms of employment: we only have to look at changes in employment in the European Union over recent years to see that this policy has achieved good results, as has a wage policy coherent with growth and inflation over these years. I believe that we have made considerable progress in reducing unemployment in the last two years and we must continue in this direction. Since 1993, when the broad economic guidelines were initiated, the Commission has always appreciated Parliament’s constant interest in this debate. Parliament has always been fundamental to maintaining the coherence of the Commission’s recommendations, preventing them from being watered down subsequently in the debate in Council. With regard to our medium-term objective, increasing growth potential, there is no doubt that what we all want, at the end of the day, is to achieve the best results for economic growth in terms of employment and in terms of growth. We also believe, of course, that in this respect it is essential to improve the working capacity and level of activity of our populations, but, to this end, it is imperative that we make progress on structural reforms, both of the markets and of the labour system. We have not, of course, forgotten something that some of you have mentioned, which is the transition to a knowledge economy and the fundamental need to invest in research and development, both in new technologies and in the public sector. The Commission’s position has always been very clear on this point. We believe that investment in the public sector is adequate and coherent, but it must be compatible with our general budgetary obligations. Lastly, I would like to refer specifically to the need to pay greater attention to sustainable development and specifically, to the environment. This year’s broad guidelines contain a specific reference to this point and there is no doubt that next year, after the Gothenburg Summit, we will include additional elements in relation to it. With regard to the final part of the broad economic guidelines, referring to long-term commitments, the Commission still believes that the problem of the ageing population is a key issue which ultimately affects the circumstances of the various Member States in terms of debt and is, therefore, something that we must consider. We are aware that the problem cannot be resolved simply by reducing public debt and this is a positive step. We believe that we have to do more, both in relation to pension systems and in relation to increasing the level of activity in the various countries. In our opinion, of course, this is not a problem for year-by-year broad guidelines, but rather a medium- and long-term problem. We must also make a specific reference to this issue, however, in the various annual presentations. These are the points that I wanted to mention today. I would like to thank Parliament and Mr von Wogau for your contribution and I hope that the final result of the broad economic guidelines will be what we all want: greater growth in Europe, greater sustained growth, and furthermore a form of growth that is achieved by means of a plan for the coordination of economic policies, which, of course, respects the capacity for national responsibility of each of us, in accordance with the Treaty. I am especially grateful for your contribution to the broad guidelines this year. The resolution is very clear, it is practical, it addresses specific aspects and I feel that there is great harmony between the contents of Parliament’s recommendation and the Commission’s proposal, although, as I will point out later, there are also some differences on certain specific points. As Mr von Wogau has highlighted, this year’s broad guidelines are the last before the introduction of notes and coins. It is also true, however, as Mrs Randzio-Plath was saying, that the broad economic guidelines do not only involve the euro zone: they involve the whole of the European Union and therefore, although certain factors will result from this change, greater attention is given to the countries which have a special involvement with the euro and clearly the eurogroup’s importance here is fundamental. Nevertheless, the guidelines still apply to the Union as a whole. In the presentation of the Commission’s recommendations on the broad guidelines for 2001, I explained what the general approach for the broad economic guidelines for this year were going to be to the Committee on Economic and Monetary Affairs. Nevertheless, since some of these issues have been raised again in today’s debate, I would like to comment on them once again. Firstly, in my opinion the new broad economic guidelines differ from previous ones in one fundamental way, which is that they respond to what we defined at the Lisbon Summit. It is true that we could hold a debate on whether or not certain aspects defined at the Lisbon Summit should be more balanced. For example, Mrs Weiler referred to the social aspects, raising the question of whether or not they are sufficiently addressed. I believe that we are dealing with the social aspects insofar as they must be included within the broad economic policy guidelines. There are, of course, other European Union documents which deal with social aspects in greater detail, but I do not believe that the broad economic policy guidelines should play the role, for example, of the broad guidelines for employment. It is also the case that this year the new model established at the Lisbon Summit and the debate in the European Council on two questions which are fundamental to the drawing up of the broad economic guidelines have reduced the time available for the creation of this document, and this has also affected the European Parliament. Both Mr von Wogau and the spokesman for the Committee on Employment and Social Affairs complained about the lack of time for a more in-depth debate on the various issues. This is true and we will try to overcome these timetabling difficulties as far as possible, but it will be difficult, given the commitments we have taken on, since all of them restrict the time available for the subsequent debate."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, in de eerste plaats bedank ik de rapporteur, de heer von Wogau en alle sprekers voor hun bijdrage tot dit debat. Voordat ik het over de eigenlijke onderwerpen ga hebben, sta ik nog even stil bij de coördinatie van het economisch beleid. De heer Gasòliba i Böhm heeft erover gesproken, mevrouw Berès, op zeer bijzonder wijze mevrouw Doyle, en nog enkele anderen. Voor ons dient coördinatie van het economisch beleid voornamelijk te geschieden door middel van de globale richtsnoeren voor het economisch beleid. Het kerndocument voor de coördinatie moet hierbij als uitgangspunt dienen. Dit document moet weliswaar het Stabiliteitspact in aanmerking nemen, maar dit mag beslist niet als het enige, toereikende instrument voor een goede coördinatie van het economisch beleid worden beschouwd. Dat is het belang van het document dat thans ter discussie staat. In de richtsnoeren dienen alle elementen te worden opgenomen. De discussie over de globale richtsnoeren voor het economisch beleid en de coördinatie - de coördinatie komt later nog uitvoeriger aan de orde - zal ons nieuwe mogelijkheden bieden voor correcties in de toekomst. Ik wil echter nog even stilstaan bij een punt dat aanleiding is geweest voor een aantal opmerkingen van de kant van de dames Berès en Doyle over het specifieke probleem-Ierland. In de eerste plaats komt het spreken over sancties tegen Ierland - journalistiek gezien natuurlijk aantrekkelijk taalgebruik - niet overeen met de werkelijkheid. Wat de Raad heeft goedgekeurd (niet de Commissie) is een besluit over een specifieke aanbeveling, daar het door een lidstaat gevoerde begrotingsbeleid niet in overeenstemming was met het vastgestelde begrotingsbeleid. In het verslag-von Wogau wordt de mogelijkheid geopperd om te bekijken of een tot de monetaire unie behorend land meer of minder invloed heeft wat betreft de maatregelen die worden getroffen. Naar mijn mening brengt een dergelijke keuze duidelijk risico's met zich mee. Indien alleen de grote landen verplicht zijn de richtsnoeren voor het economisch beleid na te leven, ontstaan er mijns inziens uiteindelijk grote tegenstellingen in ons model. Het Europese model kenmerkt zich nu juist door het feit dat alle landen, groot en klein, dezelfde rechten en plichten hebben. Ik ben van oordeel dat wij dit algemene beginsel consequent moeten toepassen. Wat betreft de grote uitdagingen weten wij wat ons in dit geval te doen staat. Er zijn drie soorten keuzes. Op korte termijn moet allereerst de economische expansie worden gehandhaafd. Op middellange termijn moet het groeipotentieel worden verhoogd. Op lange termijn dienen wij het hoofd te bieden aan de vergrijzing. Ik zal kort iets over deze onderwerpen zeggen. Met betrekking tot de economische expansie zijn onze vooruitzichten misschien optimistischer dan die van anderen. Wij zijn vrij goed op de hoogte van de Europese realiteit. Naar ons oordeel kunnen wij betrekkelijk optimistisch zijn gezien de bestendige groei van de interne vraag. Dat wil niet zeggen dat wij de onzekerheden in andere economieën en een aantal door u genoemde recente gebeurtenissen in de Amerikaanse economie niet met verontrusting volgen. Dat zijn natuurlijk dingen die wij wel degelijk onder ogen moeten zien. In ieder geval was ons uitgangspunt dat de Amerikaanse economie zich goed zou herstellen. Wij hopen dat die situatie ook werkelijkheid wordt. De grote vraag is of de door externe factoren beïnvloede economische situatie in Europa een wijziging van het tot nu toe gevoerde economisch beleid kan rechtvaardigen. Naar de mening van de Commissie is dit niet het geval. Wij zijn van oordeel dat de nog steeds grote groei die zich in Europa zal voordoen, ons in staat blijft stellen te kiezen voor het uitgangspunt dat de lidstaten hun begrotingen blijven consolideren en de overheidsschulden blijven terugdringen. Ik ben het niet eens met degenen die stellen dat deze mechanismen geen positieve uitwerking hebben op de werkgelegenheid. Wij hoeven alleen maar te kijken naar hoe de Europese Unie zich de afgelopen jaren in termen van werkgelegenheid heeft ontwikkeld om te kunnen constateren dat dit beleid goede resultaten heeft opgeleverd, zoals ook een met groei en inflatie strokend beleid in die tijd tot goede resultaten heeft geleid. Ik ben van oordeel dat wij de laatste twee jaar grote vooruitgang hebben geboekt met de vermindering van de werkloosheid. Wij moeten deze weg beslist blijven volgen. De Commissie heeft het belang dat het Parlement steeds aan dit debat heeft gehecht, altijd erg op prijs gesteld. Dat is al zo sedert 1993 toen er een begin met de globale richtsnoeren voor het economisch beleid werd gemaakt. Het Parlement heeft een essentiële rol gespeeld bij de handhaving van de coherentie in de aanbevelingen van de Commissie, waardoor werd voorkomen dat deze later bij het debat in de Raad zouden worden aangelengd. Wat onze doelstelling op middellange termijn, de verhoging van het groeipotentieel, betreft willen wij natuurlijk uiteindelijk allemaal met de economische groei de beste resultaten bereiken, namelijk werkgelegenheid en groei. Wij zijn van oordeel dat het in dit opzicht van het grootste belang is dat de beroepscompetentie en het beroepsbevolkingspercentage in de lidstaten worden verbeterd. Daarvoor is het zaak dat wij doorgaan met het proces van structurele hervormingen, zowel van de markten als van het arbeidsstelsel. Sommigen van u hebben het weliswaar al genoemd, maar wij mogen vooral ook niet de overgang naar de kenniseconomie uit het oog verliezen, alsook de fundamentele noodzaak om in onderzoek en ontwikkeling, in nieuwe technologieën, maar ook in de overheidssector te investeren. Het standpunt van de Commissie is op dit punt altijd zeer duidelijk geweest. Wij zijn van mening dat investeringen in de overheidssector doeltreffend en coherent zijn, maar dat deze met onze algemene begrotingsverplichtingen verenigbaar moeten zijn. Tenslotte wil ik nog met name de noodzaak noemen om meer aandacht te schenken aan duurzame ontwikkeling en in het bijzonder aan het milieu. In de globale richtsnoeren van dit jaar wordt dit punt met name genoemd. In de loop van het volgend jaar, en vooral na de top van Göteborg, zullen wij ongetwijfeld meer zaken op dit punt toevoegen. Wat betreft het laatste deel van de globale richtsnoeren, de verplichtingen op lange termijn, blijft de Commissie van mening dat het probleem van de vergrijzing van de bevolking een bijzonder belangrijk onderwerp is, dat gevolgen heeft voor de overheidsschuld van de verschillende lidstaten. Dit moeten wij dan ook zeker in onze overwegingen betrekken. Wij zijn ons ervan bewust dat het probleem niet alleen kan worden opgelost met het verminderen van de staatsschuld. Dat is weliswaar een positieve stap, maar ons inziens moet er meer gedaan worden, zowel wat de pensioenstelsels als de verhoging van het beroepsbevolkingspercentage in de verschillende landen betreft. Dit is uiteraard geen probleem dat zich bij de globale richtsnoeren van jaar tot jaar, maar veeleer op middellange en lange termijn stelt. Bij de verschillende jaarlijkse presentaties moeten wij dit probleem echter wel opnemen in de desbetreffende specifieke teksten. Dit waren mijn opmerkingen. Ik dank het Parlement en de heer von Wogau voor hun bijdrage. Ik hoop dat de globale richtsnoeren uiteindelijk het door ons allen gewenste resultaat zullen opleveren, namelijk een grotere groei in Europa, een grotere duurzame groei, een groei die zich bovendien voltrekt aan de hand een coördinatieschema van economisch beleid, waarin uiteraard de eigen verantwoordelijkheid van iedere lidstaat wordt gerespecteerd overeenkomstig hetgeen in het Verdrag is bepaald. In het bijzonder spreek ik mijn dank uit voor de bijdrage die het Parlement dit jaar aan de globale richtsnoeren heeft geleverd. De resolutie is heel duidelijk en concreet. Zij behandelt een aantal specifieke aspecten. Ik heb de indruk dat er grote overeenstemming is tussen de aanbeveling van het Parlement en het voorstel van de Commissie, hoewel er op enkele concrete punten ook verschillen zijn. Hierover straks meer. Het is waar, zoals de heer von Wogau naar voren brengt, dat de globale richtsnoeren van dit jaar de laatste zijn voor de invoering van munten en biljetten. Het is echter ook waar, zoals mevrouw Randzio-Plath heeft opgemerkt, dat wij het bij de globale richtsnoeren voor het economisch beleid niet uitsluitend over de eurozone hebben. Wij hebben het over de hele Europese Unie. Hoewel sommige onderdelen het gevolg van de verandering zijn en er meer aandacht wordt geschonken aan de landen die in het bijzonder bij de euro zijn betrokken, waarbij de eurogroep natuurlijk een fundamentele rol speelt, gelden de richtsnoeren nog steeds voor de hele Europese Unie. Bij de presentatie van de aanbevelingen van de Commissie over de richtsnoeren 2001 heb ik in de Economische en Monetaire Commissie uiteengezet wat de algemene lijnen van de globale richtsnoeren voor het economisch beleid van dit jaar waren. Daar sommige van deze onderwerpen bij het debat van vandaag weer aan de orde zijn gesteld, zal ik deze hier nogmaals noemen. In de eerste plaats verschillen de nieuwe globale richtsnoeren voor het economisch beleid naar mijn mening op een cruciaal onderdeel van de vorige. De nieuwe komen namelijk tegemoet aan hetgeen wij op de Top van Lissabon hebben vastgesteld. Het is waar dat er met betrekking tot sommige aspecten die op de Top van Lissabon zijn vastgesteld, discussie mogelijk is over de vraag of deze evenwichtiger moeten zijn of niet. Mevrouw Weiler wierp bijvoorbeeld ten aanzien van de sociale aspecten de vraag op of deze voldoende in aanmerking zijn genomen. Voor het doel van de globale richtsnoeren voor het economisch beleid wordt mijns inziens voldoende aandacht aan de sociale aspecten geschonken. Er zijn natuurlijk andere documenten van de Europese Unie die de sociale aspecten meer in detail behandelen. Mijns inziens is het echter niet de bedoeling dat de globale richtsnoeren voor het economisch beleid de rol van bijvoorbeeld de richtsnoeren voor de werkgelegenheid vervullen. Ook is het waar dat het nieuwe model dat op de Top van Lissabon is vastgesteld, alsook het debat in de Europese Raad over twee prioriteiten voor het opstellen van de richtsnoeren voor het economisch beleid, dit jaar tot een verkorting van de termijnen voor de opstelling van dit document hebben geleid. Dit had ook gevolgen voor het Europees Parlement. Zowel de heer von Wogau als de verantwoordelijke van de Commissie werkgelegenheid hebben zich erover beklaagd dat er niet meer tijd voor een grondiger debat over de verschillende onderwerpen is geweest. Daar hebben zij gelijk in. Wij zullen de problemen ten aanzien van het tijdschema zoveel mogelijk trachten op te lossen. Dat zal echter geenszins gemakkelijk zijn, gezien de verplichtingen die wij zijn aangegaan. Al die verplichtingen leveren namelijk een beperking op van de voor het daaropvolgende debat beschikbare tijd."@nl2 "Senhor Presidente, em primeiro lugar, desejo agradecer ao relator, senhor deputado Karl von Wogau, e a todos os oradores as suas observações e contribuições. Passemos agora aos temas de fundo. Gostaria, contudo, de fazer previamente uma pequena observação sobre a coordenação das políticas económicas. O senhor deputado Gasòliba i Böhm referiu-se a esta questão, bem como a senhora deputada Berès, e de forma muito especial a senhora deputada Doyle, entre outros oradores. Consideramos que a coordenação das políticas económicas deve fazer-se, fundamentalmente, através das grandes orientações da política económica com base no documento essencial para a coordenação. Documento que deve ter em consideração o Pacto de Estabilidade, mas este não pode, em caso algum, ser considerado como o único elemento suficiente para fazer avançar adequadamente a coordenação das políticas económicas. Aqui reside a importância do documento que hoje analisamos. Nas grandes orientações temos de incluir todos os elementos. Realizar-se-á um debate sobre as grandes orientações das políticas económicas e sobre a coordenação - a coordenação será objecto de um debate posterior mais aprofundado -, o que nos abrirá novas possibilidades para proceder a futuras correcções. Gostaria, contudo, de insistir num ponto que esteve na origem de alguns comentários por parte das senhoras deputadas Berès e Doyle sobre a situação específica irlandesa. Em primeiro lugar, falar de sanções no caso irlandês - embora compreenda que seja uma linguagem jornalisticamente aliciante - não corresponde à realidade. O Conselho adoptou (e não a Comissão) uma decisão sobre uma recomendação específica, devido a incompatibilidade com a política orçamental aprovada, em relação à política orçamental seguida num Estado-Membro. No relatório von Wogau faz-se referência a considerar o maior ou menor peso de um país que integra a União Monetária relativamente às medidas que vier a adoptar. Julgo que uma opção deste tipo acarreta riscos evidentes. Se aplicarmos exclusivamente aos países grandes a obrigatoriedade de cumprir as grandes orientações das políticas económicas, estaremos a introduzir, penso eu, enormes contradições no nosso modelo. O modelo europeu caracteriza-se precisamente pelo facto de a todos os países, grandes e pequenos, serem reconhecidos os mesmos direitos e exigidas as mesmas obrigações, e eu penso que é preciso ser coerente com esse princípio geral. Em relação aos grandes reptos, o nosso desafio e a nossa abordagem ficaram claros. Consideramos três tipos de opções: em primeiro lugar, a curto prazo, manter o crescimento económico; a médio prazo, aumentar o potencial de crescimento; e a longo prazo, fazer frente ao fenómeno do envelhecimento. Passarei a desenvolver de forma breve estes temas. No que diz respeito ao crescimento económico, as nossas previsões são mais optimistas do que, porventura, as de outros. Conhecemos bastante bem a realidade europeia e pensamos que a solidez da evolução da procura interna permite-nos ser relativamente optimistas, o que não significa que não acompanhemos com preocupação as incertezas que se colocam a outras economias e alguns dados recentes - a que o senhor deputado fez referência - da economia norte-americana. São dados que, evidentemente, não devem perder-se de vista. De todas as formas, o nosso ponto de partida foi uma recuperação em "V" da economia norte-americana e esperamos chegar a essa situação. A grande questão é saber se a situação económica europeia, afectada pela situação externa, justifica uma mudança das políticas económicas em relação às políticas seguidas até agora. Na opinião da Comissão, não. Pensamos que o ritmo de crescimento ainda elevado que a Europa registará deve continuar a permitir-nos apostar na ideia essencial de continuar a consolidação dos défices orçamentais e a redução da dívida pública. Não concordo com aqueles que consideram que estes elementos não têm um impacte positivo em termos de emprego: basta ver a evolução em termos de emprego da União Europeia durante os últimos anos para constatar que esta política deu bons resultados; tal como deu bons resultados a política salarial que foi compatível com o crescimento e com a inflação deste período. Penso que registámos progressos significativos em matéria de redução da taxa de desemprego nos dois últimos anos e importa manter esta tendência. A Comissão congratulou-se sempre - desde 1993, quando se deu início às grandes orientações das políticas económicas - pelo interesse que o Parlamento dispensou em todo o momento a este debate. O Parlamento revelou-se sempre fundamental para salvaguardar a coerência das recomendações da Comissão, evitando que estas se diluíssem posteriormente no debate do Conselho. Passando ao nosso objectivo a médio prazo, aumentar o potencial do crescimento, o desejo comungado por todos é, afinal, que se alcancem os melhores resultados de crescimento económico em termos de emprego e em termos de crescimento. Para este último objectivo, consideramos fundamental melhorar a produtividade e a taxa de emprego das nossas populações, para o que é imprescindível fazer avançar os processos de reformas estruturais, tanto dos mercados como do sistema de trabalho. Não esquecemos obviamente - e alguns de vós referiram-se a isso - a transição para a economia baseada no conhecimento e a necessidade imperiosa de fazer investimentos em I[amp]D, em novas tecnologias, bem como no sector público. A posição da Comissão foi sempre muito clara quanto a este aspecto. Consideramos que o investimento no sector público é correcto, é coerente, mas deve ser compatível com as nossas obrigações orçamentais gerais. Por último, gostaria de fazer uma referência específica à necessidade de dispensar mais atenção ao desenvolvimento sustentável e, em particular, ao ambiente. Nas grandes orientações deste ano há uma referência concreta a este tema e no próximo ano, depois da Cimeira de Gotemburgo, incluiremos, sem qualquer dúvida, elementos adicionais a este respeito. Relativamente à parte final das grandes orientações, a referente aos compromissos a longo prazo, a Comissão mantém a sua ideia de que o problema do envelhecimento da população é um tema-chave e um tema fundamental com implicações também sobre as envolventes, em termos de endividamento público, dos diferentes Estados-Membros, pelo que deve ser tido em linha de conta. Estamos conscientes de que o problema não se resolve única e exclusivamente reduzindo a dívida pública, o que é um passo positivo. Pensamos que a nossa acção deve ser mais abrangente, tanto no que se refere aos sistemas de pensões, como ao aumento da taxa de emprego nos diferentes países. Não consideramos tratar-se de um problema que deve ser abordado nas grandes orientações anuais, mas de um problema a considerar a médio e a longo prazo; mas que deve ser também considerado anualmente. São estas as observações que desejava fazer hoje, e agradeço ao Parlamento e ao senhor deputado von Wogau o seu contributo, e espero que o resultado final das grandes orientações seja o que todos pretendemos: um maior crescimento na Europa, um maior crescimento sustentável, um crescimento que se registe, também, através da coordenação das políticas económicas que respeite, obviamente, a responsabilidade dos Estados de acordo com o estipulado no Tratado. Agradeço de forma particular a contribuição sobre as grandes orientações em 2001. A resolução é muito clara, é concreta, aborda aspectos específicos, e julgo que o conteúdo da recomendação do Parlamento guarda uma grande sintonia com a proposta da Comissão, embora - como mais adiante mencionarei - alguns temas concretos sejam fonte de divergência. As grandes orientações deste ano, como aliás salienta o senhor deputado von Wogau, são as últimas antes da introdução de moedas e notas em euros; porém, é também verdade, como referiu a senhora deputada Randzio-Plath, que as grandes orientações da política económica não se circunscrevem única e exclusivamente à zona euro, mas sim a toda a União Europeia. Por conseguinte, apesar das consequências desta mudança, e ainda que se dispense uma maior atenção aos países com implicações específicas relativamente ao euro - o papel do Eurogrupo é fundamental neste tema - as orientações continuam a ser aplicáveis, de forma global, a toda a União. Expus, aquando da apresentação das recomendações da Comissão sobre as grandes orientações para 2001, no Comité Económico e Monetário, as linhas gerais das grandes orientações da política económica deste ano, tema que voltou a ser suscitado ao longo do presente debate, pelo que voltarei a referir-me a esta questão. Em primeiro lugar, as novas orientações gerais das políticas económicas demarcam-se, em minha opinião, das anteriores por um elemento fundamental: dão resposta aos objectivos acordados na Cimeira de Lisboa. Relativamente a alguns dos objectivos definidos na Cimeira de Lisboa, é lógico que se reflicta se devem ser ou não mais equilibrados. A senhora deputada Weiler, por exemplo, referiu-se aos aspectos sociais, colocando a questão de saber se estão ou não contemplados de forma suficiente. Julgo que a abordagem que fizemos dos aspectos sociais nas grandes orientações das políticas económicas é adequada. Outros documentos da União Europeia contemplam, sem dúvida, os aspectos sociais mais pormenorizadamente, mas, em meu entender, não se deve confundir a finalidade das grandes orientações das políticas económicas com, por exemplo, o das grandes orientações para o emprego. Não deixa de ser verdade também que, no presente ano, o novo modelo definido na Cimeira de Lisboa e o debate no Conselho Europeu de duas questões-chave para a elaboração das grandes orientações das políticas económicas conduziram a uma redução dos prazos para a elaboração deste documento, o que também afectou o Parlamento Europeu. O senhor deputado van Wogau e o responsável pela Comissão do Emprego queixaram-se de falta de tempo para realizar um debate mais profundo sobre os diversos temas. Tentaremos superar, na medida do possível, estas dificuldades de calendário, mas será difícil, tendo presente os compromissos assumidos, dado que todos eles impõem limitações em termos de tempo para o debate posterior."@pt11 "Herr talman! Jag vill börja med att gratulera föredraganden von Wogau och tacka alla talare för deras yttranden och deras bidrag till debatten. Vi kommer nu att gå in djupare på ämnet. Men innan vi gör det, vill jag kort kommentera samordningen av den ekonomiska politiken. Gasòliba i Böhm och Berès nämnde samordningen, Doyle tog särskilt upp den, och ytterligare några talare. Enligt vår åsikt bör den ekonomiska politiken huvudsakligen samordnas genom de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken som är nyckeldokumentet för denna samordning. Stabilitetspakten måste även beaktas i detta dokument, men den får inte under några förhållanden ses som den enda tillräckliga faktorn för att samordningen av den ekonomiska politiken skall kunna utvecklas och gå framåt på ett korrekt sätt. Så viktig är den handling som vi diskuterar i dag. Vi måste innefatta alla faktorer i de allmänna riktlinjerna. De allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken och samordningen kommer naturligtvis att diskuteras – samordningen kommer att diskuteras mer ingående längre fram – och detta kommer att ge oss möjligheter att göra korrigeringar i framtiden. Jag vill emellertid särskilt ta upp en punkt som har gett upphov till vissa kommentarer från Berès och Doyle om det irländska problemet. För det första; att tala om sanktioner i det irländska fallet stämmer inte överens med verkligheten, även om jag förstår att detta språkbruk är attraktivt för pressen. Vad rådet har antagit (inte kommissionen) är ett beslut om en särskild rekommendation, eftersom det finns inkonsekvenser mellan den godtagna budgetpolitiken i jämförelse med den budgetpolitik som förs av en medlemsstat. I sitt betänkande tar von Wogau upp den större eller mindre omfattning åtgärder som ett land som ingår i den monetära unionen kan vidta. Enligt min åsikt innebär en sådan valmöjlighet uppenbara risker. Om endast de stora länderna är skyldiga att uppfylla de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken, tror jag att detta till slut kommer att leda till allvarliga motsägelser i vår modell. Den europeiska modellen kännetecknas just av att alla länder, stora som små, har samma rättigheter och skyldigheter, och jag anser att man måste agera sammanhängande med den allmänna principen. När det gäller de stora utmaningarna har vi klargjort hur vi kommer att ta itu med dessa. Vi hänvisar till tre olika valmöjligheter: för det första vill vi på kort sikt upprätthålla den ekonomiska expansionen; vi vill öka vår tillväxtpotential på medellång sikt, och på lång sikt vill vi ta itu med problemet med den åldrande befolkningen. Jag kommer kort att ta upp dessa. När det gäller den ekonomiska expansionen är våra framtidsprognoser mer optimistiska än andras. Vi vet hur den europeiska verkligheten ser ut och vi anser att den stabila utvecklingen av den inre efterfrågan gör att vi kan vara relativt optimistiska, vilket inte betyder att vi har slutat att oroa oss för den osäkerhet som råder i andra länders ekonomier, och då i synnerhet när det gäller vissa nya uppgifter – vilka ni har nämnt – om den ekonomiska situationen i Förenta staterna. Dessa frågor måste vi naturligtvis vara medvetna om. Hur som helst var vår utgångspunkt en upphämtning, en "V", av Förenta staternas ekonomi och vi hoppas att vi kommer till den punkten. Den stora frågan är om den europeiska ekonomins situation, vilken påverkas av den externa situationen, kan rättfärdiga att vi ändrar den politik vi har tillämpat hittills. Enligt kommissionens åsikt, nej. Vi anser att den fortfarande höga tillväxten i Europa bör göra det möjligt för oss att även fortsättningsvis satsa på den grundläggande tanken att fortsätta arbetet med att konsolidera budgetunderskotten och minska de offentliga skulderna. Jag håller inte med dem som menar att dessa faktorer inte har positiva effekter för sysselsättningen, det räcker med att se hur sysselsättningen har utvecklats i Europeiska unionen under de senaste åren för att konstatera att denna politik har gett goda resultat; vilket även lönepolitiken, som har följt tillväxten och inflationen under dessa år, har gjort. Jag anser att vi under de senaste två åren har kommit långt när det gäller att minska arbetslösheten och vi måste fortsätta på samma väg. Kommissionen har alltid uppskattat – sedan år 1993, när de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken sattes igång – det ständiga intresse som parlamentet har visat för den här debatten. Parlamentet har spelat en grundläggande roll när det gäller att bevara ett sammanhang mellan kommissionens rekommendationer och genom detta kan vi undvika att de senare tunnas ut i debatten i rådet. När det gäller vårt mål på medellång sikt, att öka tillväxtpotentialen, är detta utan tvivel något som vi alla har som mål. När allt kommer omkring handlar det om att uppnå de bästa resultaten av den ekonomiska tillväxten i fråga om sysselsättning och tillväxt. I det fallet anser vi att den grundläggande frågan naturligtvis är att förbättra våra befolkningars arbetskapacitet och sysselsättningsnivå; men för kunna göra detta är det viktigt att vi fortsätter framåt med de strukturella reformprocesserna, såväl av marknaderna som av arbetsmarknadssystemet. Vi får naturligtvis inte glömma bort – och några av er har tagit upp denna fråga – övergången till kunskapsekonomin och behovet av att investera i forskning och utveckling och i ny teknik, men det vi måste även investera i den offentliga sektorn. Kommissionens ståndpunkt har alltid varit mycket klar i den här frågan. Vi anser att investeringar i den offentliga sektorn är lämpligt och följdriktigt, men dessa måste vara förenliga med våra övergripande skyldigheter i fråga om budgeten. Till sist vill jag särskilt nämna behovet av att ägna mer uppmärksamhet åt den hållbara utvecklingen och särskilt åt miljön. I de allmänna riktlinjerna för innevarande år finns det en konkret referens om den här punkten och nästa år efter toppmötet i Göteborg kommer vi säkert att innefatta ytterligare faktorer när det gäller de här punkterna. Om de allmänna riktlinjerna i den sista delen, den som handlar om åtagandena på lång sikt, anser kommissionen fortfarande att problemet med den åldrande befolkningen är av absolut grundläggande vikt. Detta är ett problem som till slut kommer att drabba alla medlemsstater när det gäller skuldfrågan, och detta är följaktligen något som vi måste ta med i beräkningen. Vi är medvetna om att problemet inte enbart kan lösas med en minskning av de offentliga skulderna och detta är ett positivt steg. Vi anser att man måste göra fler saker, såväl när det gäller pensionssystemen som att öka sysselsättningsnivån i de olika länderna. Enligt vår åsikt handlar det naturligtvis inte om ett problem om allmänna riktlinjer från år till år, utan om ett problem på lång sikt; men vi måste ändå innefatta det i de särskilda hänvisningarna i de olika årliga rapporterna. Dessa var de frågor jag ville kommentera i dag. Jag tackar parlamentet och von Wogau för deras bidrag och hoppas att slutresultatet blir att de allmänna ekonomiska riktlinjerna tillför det vi alla har som mål: en högre tillväxt i Europa, en högre hållbar tillväxt, en tillväxt som dessutom sker genom en samordning av medlemsstaternas ekonomiska politik, i vilken medlemsstaternas nationella ansvarsbefogenheter naturligtvis respekteras i enlighet med vad som fastställs i fördraget. Jag vill särskilt tacka för bidraget om de allmänna riktlinjerna för detta år. Resolutionen är mycket klar och konkret, den har inverkan på specifika aspekter, och jag har en känsla av att det finns en stort mått av samstämdhet mellan parlamentets rekommendation och kommissionens förslag även om – vilket jag kommer till senare – det även finns meningsskiljaktigheter om vissa konkreta punkter. Det är sant att de allmänna riktlinjerna för detta år är de sista innan införandet av sedlar och mynt i euro, vilket också von Wogau betonade, men faktum är att när vi talar om de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken talar vi inte enbart om euroområdet, som Randzio-Plath sade, utan om hela Europeiska unionen, vilket innebär att vissa saker kommer att förändras, större uppmärksamhet kommer att ägnas åt de länder som är direkt delaktiga i euron – och i det här sammanhanget spelar naturligtvis eurogruppen en grundläggande roll – men riktlinjerna tillämpas dock fortfarande övergripande för hela unionen. När kommissionen lade fram sina rekommendationer om de allmänna riktlinjerna för år 2001, informerade jag utskottet för ekonomi och valutafrågor om den generella inriktningen för de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken för detta år. Eftersom en del av dessa frågor har tagits upp igen under loppet av dagens debatt vill jag kommentera dem ännu en gång. För det första, de nya allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken skiljer sig, enligt min mening, från de föregående i en grundläggande aspekt eftersom de svarar mot besluten från toppmötet i Lissabon. När det gäller vissa av de aspekter som definierades vid toppmötet i Lissabon kan man diskutera om de bör vara mer balanserade eller inte. Weiler nämnde till exempel de sociala aspekterna och tog upp frågan om huruvida de är tillräckligt beaktade eller inte. Enligt min åsikt har de sociala aspekterna det utrymme som de bör ha i allmänna riktlinjer för den ekonomiska politiken. De sociala aspekterna tas naturligtvis upp mer detaljerat i andra handlingar i Europeiska unionen, och enligt min åsikt hör inte dessa aspekter hemma i de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken, utan hör snarare till de allmänna riktlinjerna om sysselsättningen, till exempel. Det är även sant att den nya modell som fastställdes vid toppmötet i Lissabon och debatten i Europeiska rådet om två nyckelfrågor för utarbetandet av den ekonomiska politiken har medfört att tidsfristerna för utarbetandet av denna handling förkortades, vilket även har drabbat Europaparlamentet. Von Wogau, och även den ansvarige för utskottet för sysselsättning, har uttryckt klagomål om att det inte finns tillräckligt med tid för att gå djupare in på vissa frågor. Det är sant, och vi kommer i den mån det är möjligt att försöka övervinna problemen med kalendariet, men det står klart att det kommer att bli svårt, på grund av de åtaganden som vi påtagit oss, eftersom de begränsar tidsmarginalerna för den senare debatten."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Solbes,"12 "deficit"9 "toimivaltaa"5

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph