Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2001-05-15-Speech-2-026"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20010515.2.2-026"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Herr Präsident, auch ich bin der Meinung, dass die soziale Marktwirtschaft, die ökologisch verträglich ist, ein gutes Konzept für die Wirtschaftspolitik in der Europäischen Union ist, wenn sie denn das tut, was durch den Lissabonner Prozess in Gang gesetzt wurde, nämlich die Wirtschafts-, Beschäftigungs-, Sozial- und die Finanzpolitik zusammenbindet, so dass tatsächlich ein tragfähiges Konzept entwickelt und endlich einmal ein ausgewogener und angemessener
in der Europäischen Union umgesetzt werden kann. Bedauerlicherweise ist in den Grundzügen der Wirtschaftspolitik noch immer zu wenig an qualitativen und quantitativen Zielvorgaben enthalten, die es ermöglichen, nicht nur einseitig an Steuersenkungen und Ausgabenkürzungen zu denken. Ich meine, dass uns eine neue Debatte über die Qualität öffentlicher Finanzen in allen Mitgliedstaaten, wie sie die Kommission dankenswerterweise angestoßen hat, dazu führen kann, dass wir uns besser bewegen können auf dem Weg zu einem investitionsgestützten Wachstum, das beschäftigungswirksam ist.
Das ist nämlich auch notwendig. Ich finde, dass die Grundzüge der Wirtschaftspolitik sich stärker als bisher an einem investitionsgestützten Wachstum zu orientieren und die menschlichen Ressourcen zur Steigerung der Beschäftigungsfähigkeit zu mobilisieren haben. Wir sehen im Augenblick in der Europäischen Union einen gewissen Pessimismus. Ich bin der Meinung, es droht kein nachhaltiger Konjunkturabschwung; aber es muss alles getan werden, um die Entwicklung in den USA nicht zu einem Risiko für die Konjunktur in Europa werden zu lassen, die für die Europäische Union nicht mehr beherrschbar ist.
Ich möchte unterstreichen, dass die Grundzüge der Wirtschaftspolitik, unsere wirtschaftspolitischen Orientierungen nicht nur für die Euro-Zone gelten, sondern für den gesamten europäischen Binnenmarkt, den europäischen Heimatmarkt für die Europäische Union, und dabei sollte es auch bleiben, weil wir uns nicht dividieren lassen, sondern weil wir weiter zusammenwachsen wollen.
Europa sollte aber nicht wieder durch einen Mangel an Initiative in eine konjunkturelle Flaute geraten, die das zerstört, was wir erreicht haben, nämlich die niedrigste Arbeitslosigkeit seit zehn Jahren. Daher betone ich noch einmal: Wir haben im Verhältnis zu anderen Weltregionen zu niedrige Investitionen in Entwicklung und Forschung, wir haben zu niedrige Bildungs- und Fortbildungsinvestitionen, und auch bei den Infrastrukturinvestitionen, über die dieses Parlament schon so häufig positiv geredet und die es auch gefordert hat, besteht noch Nachholbedarf. Wir brauchen neben monetärer Stabilität und haushaltspolitischer Solidität unbedingt auch innovative Wege zur sozialen und beschäftigungspolischen Stabilität. Das verlangt der Prozess von Lissabon!
Ich bedauere, dass in dieser schwedischen Ratspräsidentschaft nicht noch mehr Anstöße gekommen sind. Ich bedauere es aber auch außerordentlich, dass wir nicht mehr Transparenz und Demokratie haben. Die Beteiligung des Europäischen Parlaments am makroökonomischen Dialog, an der Erarbeitung und Verabschiedung der Grundzüge der Wirtschaftspolitik ebenso wie an der Vorbereitung der anderen Prozesse im Zusammenhang mit Lissabon und Stockholm ist unabdingbar. Gegebenenfalls müssen wir die neue Regierungskonferenz im Jahre 2004 nutzen, um unseren Forderungen Nachdruck zu verleihen."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg synes også, at den sociale markedsøkonomi, som er forenelig med økologi, er et godt koncept for den økonomiske politik i EU, hvis den da gør det, som blev startet med Lissabon-processen, altså binder den økonomiske politik og beskæftigelses-, social- og finanspolitikken sammen, så der rent faktisk udvikles et bæredygtigt koncept for et længe ventet
i EU. Desværre er der i retningslinjerne for den økonomiske politik stadig for få kvalitative og kvantitative målsætninger, som gør det muligt ikke kun at tænke ensidigt på skattenedsættelser og udgiftssænkninger. Jeg mener, at en ny debat om kvaliteten i de offentlige finanser i alle medlemsstater, som det heldigvis også er blevet påpeget af Kommissionen, kan medføre, at vi bedre kan bevæge os i retning af en investeringsstøttet vækst, som har indvirkning på beskæftigelsen.
Det er nemlig også nødvendigt. Jeg mener, at retningslinjerne for den økonomiske politik i fremtiden skal være mere fokuseret på investeringsstøttet vækst og skal mobilisere menneskelige ressourcer, så arbejdsevnen kan blive forbedret. Vi ser i øjeblikket en vis portion pessimisme i EU. Jeg tror ikke, at en varig konjunkturnedgang truer, men der skal gøres alt for, at udviklingen i USA ikke kommer til at udgøre en risiko for konjunkturen i Europa, der bliver umulig at kontrollere for EU.
Jeg vil gerne understrege, at retningslinjerne for den økonomiske politik, vores standpunkter om den økonomiske politik ikke kun gælder for eurozonen, men også for hele det europæiske indre marked, det europæiske hjemmemarked for EU, og sådan skal det blive ved med at være, for vi vil ikke lade os skille, fordi vi ønsker at vokse yderligere sammen.
Europa må dog ikke på grund af manglende initiativ endnu en gang ryge ind i en konjunkturbetinget afmatning, der ødelægger det, som vi har opnået, nemlig den laveste arbejdsløshed i ti år. Derfor understreger jeg endnu en gang, at vi i forhold til andre regioner i verden har for få investeringer i udvikling og forskning, for få investeringer i uddannelse og videreuddannelse, og også med hensyn til investeringer i infrastrukturen, hvilket Parlamentet ofte har talt positivt om og også har krævet, er der noget at indhente. Vi har foruden monetær stabilitet og budgetpolitisk soliditet også ubetinget brug for at gå i en mere innovativ retning for at sikre den sociale og beskæftigelsespolitiske stabilitet. Det kræver Lissabon-processen.
Jeg beklager, at der under det svenske formandskab endnu ikke er kommet flere initiativer. Men jeg beklager også overordentlig meget, at vi ikke har mere gennemsigtighed og demokrati. Europa-Parlamentets deltagelse i den makroøkonomiske dialog, i udarbejdelsen og vedtagelsen af retningslinjerne for den økonomiske politik samt i forberedelsen af andre processer i forbindelse med Lissabon og Stockholm er uomgængelig. I givet fald skal vi benytte den nye regeringskonference i 2004 til at understrege vores krav."@da1
".
.
Κύριε Πρόεδρε, είμαι και εγώ της γνώμης ότι η κοινωνική οικονομία της αγοράς, η οποία θα είναι συμβατή με το περιβάλλον, αποτελεί ένα καλό σχέδιο για την οικονομική πολιτική της Ευρωπαϊκής Ένωσης, εφόσον κάνει πράξη όσα δρομολογήθηκαν με τη διαδικασία της Λισαβόνας, δηλαδή συνδυάσει την οικονομική πολιτική, την πολιτική απασχόλησης, την κοινωνική πολιτική και τη χρηματοοικονομική πολιτική, ούτως ώστε να αναπτυχθεί όντως ένα πλήρες σχέδιο και να καταστεί επιτέλους εφικτή η υλοποίηση ενός ισόρροπου και ενδεδειγμένου μείγματος πολιτικής στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Δυστυχώς, στους προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής εξακολουθεί να μην γίνεται επαρκής αναφορά σε ποιοτικούς και ποσοτικούς στόχους, οι οποίοι θα επέτρεπαν να μην επικεντρώνεται κανείς μονόπλευρα σε μειώσεις φόρων και περικοπές δαπανών. Νομίζω ότι μια νέα συζήτηση σχετικά με την ποιότητα των δημοσίων οικονομικών σε όλα τα κράτη μέλη, όπως σωστά προωθήθηκε από την Επιτροπή, μπορεί να οδηγήσει στο να κινηθούμε καλύτερα προς μια ανάπτυξη βασιζόμενη στις επενδύσεις, που θα είναι μάλιστα αποτελεσματική σε θέματα απασχόλησης.
Αυτό άλλωστε είναι αναγκαίο. Θεωρώ ότι οι γενικοί προσανατολισμοί της οικονομικής πολιτικής πρέπει να προσαρμοστούν πολύ περισσότερο από ό,τι μέχρι σήμερα σε μια ανάπτυξη που θα βασίζεται στις επενδύσεις καθώς και ότι πρέπει να κινητοποιηθεί το ανθρώπινο δυναμικό για την αύξηση της ικανότητας της απασχόλησης. Προς το παρόν διαπιστώνουμε κάποια απαισιοδοξία στους κόλπους της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Είμαι της γνώμης ότι δεν απειλείται διαρκής οικονομική ύφεση. Πρέπει ωστόσο να γίνει ό,τι είναι δυνατόν, ούτως ώστε να μην επιτραπεί η ανάπτυξη στις ΗΠΑ να καταστεί κίνδυνος για την οικονομική συγκυρία στην Ευρώπη, η οποία δεν θα μπορεί πλέον να ελεγχθεί από την Ευρωπαϊκή Ένωση.
Θα ήθελα να υπογραμμίσω, ότι οι γενικοί προσανατολισμοί της οικονομικής πολιτικής, οι κατευθύνσεις της οικονομικής μας πολιτικής δεν ισχύουν μόνο για τη ζώνη του ευρώ, αλλά για το σύνολο της ευρωπαϊκής εσωτερικής αγοράς, την ευρωπαϊκή εγχώρια αγορά της Ευρωπαϊκής Ένωσης, γεγονός που θα πρέπει να παραμείνει ως έχει, επειδή σκοπός μας δεν είναι να χωριστούμε, αλλά να συνεχίσουμε να αναπτυσσόμαστε από κοινού.
Η Ευρώπη δεν θα πρέπει και πάλι, λόγω έλλειψης πρωτοβουλιών, να περιέλθει σε οικονομική ύφεση, η οποία θα καταστρέψει κάθε μας επιτυχία, δηλαδή τη χαμηλότερη ανεργία εδώ και δέκα χρόνια. Ως εκ τούτου, τονίζω ακόμα μια φορά με έμφαση: Σε σχέση με άλλες περιοχές του κόσμου διαθέτουμε πολύ λίγους πόρους για επενδύσεις στην ανάπτυξη και την έρευνα, στην εκπαίδευση και την κατάρτιση, ενώ όσον αφορά τις επενδύσεις υποδομής, στις οποίες το παρόν Κοινοβούλιο έκανε συχνά θετική αναφορά και τις ζητούσε, εξακολουθεί να υπάρχει έλλειμμα. Εκτός από τη νομισματική σταθερότητα και τη δημοσιονομική αλληλεγγύη χρειαζόμαστε επίσης οπωσδήποτε καινοτόμους τρόπους για κοινωνική σταθερότητα και σταθερότητα της πολιτικής απασχόλησης. Αυτό απαιτεί εξάλλου και η διαδικασία της Λισαβόνας!
Λυπούμαι για το ότι κατά τη διάρκεια της παρούσας σουηδικής Προεδρίας δεν υπήρξε ώθηση στο θέμα αυτό. Λυπούμαι όμως επίσης ιδιαιτέρως για το ότι δεν υπάρχει πλέον διαφάνεια και δημοκρατία. Η συμμετοχή του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου στο διάλογο για τα μακροοικονομικά μέτρα, στην εκπόνηση και ψήφιση των γενικών προσανατολισμών της οικονομικής πολιτικής καθώς επίσης και στην προετοιμασία των λοιπών διαδικασιών που σχετίζονται με τη Λισαβόνα και τη Στοκχόλμη είναι απαραίτητη. Εάν χρειαστεί, θα πρέπει να αξιοποιήσουμε τη νέα Διακυβερνητική Διάσκεψη του 2004 προκειμένου να δώσουμε υπόσταση στα αιτήματά μας."@el8
"Mr President, I too believe that a socially committed market economy with sound environmental credentials is a good model on which to base the economic policy of the European Union, provided it can continue what the Lisbon process set in motion, namely the integration of economic, employment, social and financial policies, thereby paving the way for the development of a genuinely sustainable strategy and for the implementation at long last of a balanced and appropriate policy mix in the European Union. Sadly, the broad economic policy guidelines still contain too little in the way of qualitative and quantitative targets that could inspire us to think beyond the narrow confines of tax cuts and spending cuts. I believe that a new debate on the quality of public finances in all Member States, which the Commission has gratifyingly initiated, can enable us to move more freely along the road to a form of investment-led growth that will create employment.
That is essential too. In my opinion, the broad economic policy guidelines must focus more sharply than hitherto on investment-led growth and on motivating people to enhance their employability. At the moment we are confronted by a certain degree of pessimism in the European Union. I do not believe that a sustained slide towards recession is threatening, but every possible step must be taken to ensure that the recent developments in the United States do not become such a risk to the European economy that the European Union is powerless to contain it.
I should like to emphasise that the broad economic policy guidelines, the aims of our economic policy, do not apply to the euro zone alone but to the entire single European market, the home market of the European Union, and that is how it should stay, because what we do not want to let ourselves be split in two but rather to go on growing closer together.
We in Europe, however, must not slide into another recession for want of initiative, into a slump that destroys what we have achieved, namely the lowest level of unemployment for ten years. Let me therefore re-emphasise that, compared with other regions of the world, we invest too little in research and development and in education and training, and even in the realm of infrastructural investments, which this House has so often commended and demanded, we are still lagging behind. Besides monetary stability and sound budgetary policies, it is also imperative that we find innovative ways of achieving social stability and a stable employment situation. This is what the Lisbon process requires of us.
I regret that we have not seen even more new ideas emerging during the Swedish Presidency of the Council. But I also bitterly regret that we do not have more transparency and democracy. The participation of the European Parliament in the macroeconomic dialogue, in the formulation and adoption of the broad economic policy guidelines and in the preparation of other processes connected with Lisbon and Stockholm is indispensable. If need be, we must use the next intergovernmental conference in 2004 to lend weight to our demands."@en3
". – (DE) Señor Presidente, yo también soy de la opinión de que la economía social de mercado ecológicamente compatible es un buen concepto para la política económica en la Unión Europea si hace lo que se puso en marcha con el proceso de Lisboa, a saber, unificar la política económica, de empleo, social y financiera para que se pueda aplicar realmente en la Unión Europea un concepto factible y un
que sea por fin equilibrado y adecuado. Lamentablemente, en las líneas básicas de la política económica existen aún muy pocos objetivos cualitativos y cuantitativos que permitan no sólo pensar unidireccionalmente en descensos de impuestos y recortes de gastos. Creo que un nuevo debate sobre la calidad de las finanzas públicas en todos los Estados miembros, tal como ha propuesto afortunadamente la Comisión, puede lograr que podamos avanzar mejor hacia un crecimiento basado en las inversiones y que sea eficaz para el empleo.
Esto es además necesario. Creo que las líneas básicas de la política económica deben orientarse más intensamente que hasta ahora hacia un crecimiento apoyado en las inversiones que movilicen los recursos humanos para aumentar la capacidad de generación de empleo. En estos momentos estamos viendo en la Unión Europea un cierto pesimismo. No creo que exista peligro de un debilitamiento sostenido de la coyuntura; sin embargo, hay que hacer todo para que la evolución en los EE.UU no se convierta en un riesgo para la coyuntura en Europa, lo que ya no sería controlable por la Unión Europea.
Quiero subrayar que las líneas básicas de la política económica, nuestras orientaciones de política económica, no sólo son válidas para la zona del euro sino para la totalidad del mercado interior europeo, el mercado nacional europeo para la Unión Europea. Y así debe ser pues no nos debemos dejar dividir sino que queremos seguir creciendo conjuntamente.
Pero Europa no debe caer de nuevo por una carencia de iniciativa en una crisis coyuntural que destruya lo que hemos logrado, es decir, la tasa de paro más pequeña desde hace diez años. Por ello, subrayo de nuevo que en comparación con otras regiones del mundo invertimos demasiado poco en desarrollo e investigación, en la formación inicial y continuada y también tenemos que recuperar terreno en las inversiones de infraestructuras, sobre las que este Parlamento ha hablado y ha exigido ya con mucha frecuencia. Junto a la estabilidad monetaria y la solidez presupuestaria, necesitamos también vías innovadoras hacia la estabilidad social y de empleo. Esto lo exige el proceso de Lisboa.
Lamento que en esta Presidencia sueca del Consejo no se hayan realizado más esfuerzos. Lamento también extraordinariamente que no tengamos más transparencia y democracia. Es absolutamente necesaria la participación del Parlamento Europeo en el diálogo macroeconómico, en la elaboración y aprobación de las líneas básicas de la política económica así como en los preparativos de los demás procesos relacionados con Lisboa y Estocolmo. En su caso deberemos utilizar la nueva Conferencia Intergubernamental en el año 2004 para que nuestras exigencias tengan más peso."@es12
".
Arvoisa puhemies, minäkin olen sitä mieltä, että ekologisesti kestävällä pohjalla oleva sosiaalinen markkinatalous on hyvä pohja Euroopan unionin talouspolitiikalle, jos se vain toteuttaa sen, minkä Lissabonin prosessi saattoi käyntiin, nimittäin talous-, työllisyys-, sosiaali- ja finanssipolitiikan yhteen sitomisen, niin että voidaan tosiaankin kehittää kestävä strategia ja vihdoinkin toteuttaa harkittu ja sopiva
(poliittisten toimien yhdistelmä) Euroopan unionissa. Valitettavasti talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa on yhä esitetty liian vähän laadullisia ja määrällisiä kohdennettuja toimia, jotka mahdollistavat, ettei ajatella pelkästään yksipuolisesti veronalennuksia ja menojen vähentämistä. Minusta uusi keskustelu kaikkien jäsenvaltioiden julkisen talouden tilasta voi johtaa siihen, että pystymme paremmin etenemään tiellä kohti investoinnein tuettua kasvua, jolla on myös työllisyysvaikutuksia – komissio antoi kiitettävän kimmokkeen tällaiselle keskustelulle.
Sellainen kasvu on nimittäin välttämätöntä. Minusta talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen pitäisi tähänastista enemmän suuntautua investoinnein tuettuun kasvuun ja pyrkiä henkilöresurssien liikkeelle saamiseen työllistyvyyden parantamiseksi. Tällä hetkellä Euroopan unionissa on havaittavissa tiettyä pessimismiä. Olen sitä mieltä, ettei meitä uhkaa mikään kestävä laskusuhdanne, mutta kaikki mahdollinen on tehtävä, jotta emme antaisi Yhdysvaltojen kehityksen muodostua sellaiseksi riskiksi Euroopan taloussuhdanteelle, jota emme Euroopan unionissa enää kykene hallitsemaan.
Haluaisin painottaa, että talouspolitiikan laajat suuntaviivat eivät ole talouspolitiikan ohjenuora ainoastaan euroalueella vaan pätevät koko Euroopan sisämarkkinoilla, Euroopan unionin eurooppalaisilla kotimarkkinoilla, ja niin pitäisi olla myös tulevaisuudessa, sillä emmehän me halua jakautua vaan kasvaa yhä tiukemmin yhteen.
Mutta Euroopan ei pitäisi taas ajautua matalasuhdanteeseen aloitteiden puutteen vuoksi, sillä se tuhoaisi sen, mitä olemme saavuttaneet, nimittäin alhaisimman työttömyyden kymmeneen vuoteen. Siksi korostan vielä kerran: maailman muihin alueisiin verrattuna me investoimme liian vähän tutkimukseen ja kehitykseen, me investoimme liian vähän koulutukseen ja jatkokoulutukseen, ja myös infrastruktuuri-investoinneissa, joista parlamentissa on niin usein puhuttu myönteiseen sävyyn ja joita parlamentti on myös vaatinut, on vielä parantamisen varaa. Valuutan vakauden ja kestävän talousarvion lisäksi me tarvitsemme ehdottomasti myös innovatiivisia tapoja edetä tiellä kohti sosiaalista ja työllisyyspoliittista vakautta. Sitä vaatii Lissabonin prosessi!
Pahoittelen sitä, ettei tällä Ruotsin puheenjohtajakaudella ole tullut enemmän virikkeitä. Erityisesti pahoittelen kuitenkin sitä, ettei meillä ole enempää avoimuutta ja kansanvaltaa. Euroopan parlamentin osallistuminen makrotalouden vuoropuheluun, talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen laatimiseen ja niistä päättämiseen sekä muiden Lissaboniin ja Tukholmaan liittyvien prosessien valmisteluun on välttämätöntä. Mahdollisesti meidän täytyy hyödyntää uutta hallitustenvälistä konferenssia vuonna 2004 tuodaksemme vaatimuksemme entistä painokkaammin esiin."@fi5
"Monsieur le Président, je pense également que l'économie sociale de marché, compatible avec l'environnement, est un bon concept pour la politique économique de l'Union européenne, si elle met en pratique ce qui a été lancé par le processus de Lisbonne, c'est-à-dire si elle intègre de manière cohérente la politique économique, la politique de l'emploi, la politique sociale et la politique financière, de sorte que puisse être réellement développé un concept satisfaisant et transposé enfin dans la pratique un
équilibré et raisonnable au sein de l'Union européenne. Mais il est regrettable que les grandes orientations de la politique économique contiennent toujours aussi peu d'objectifs aussi bien qualitatifs que quantitatifs, qui permettraient de ne pas uniquement penser aux baisses d'impôts et aux réductions de dépenses. Je pense qu'un nouveau débat sur la qualité des finances publiques dans tous les États membres, conformément à l'impulsion donnée dans ce sens par la Commission - que nous pouvons remercier à cet égard -, peut conduire à ce que nous puissions mieux évoluer sur la voie nous conduisant vers une croissance fondée sur les investissements et créatrice d'emplois.
C'est en effet également nécessaire. Je pense que les grandes orientations de politique économique doivent davantage s'orienter, plus que cela n'a été le cas jusqu'à présent, vers une croissance basée sur les investissements et que les ressources humaines doivent être mobilisées pour accroître l'employabilité. Nous observons actuellement au sein de l'Union européenne un certain pessimisme. Je pense que nous ne sommes pas menacés par une crise conjoncturelle durable ; mais nous devons tout faire pour que l'évolution aux États-Unis ne devienne pas un risque pour la conjoncture européenne, qui ne serait plus contrôlable par l'Union européenne.
Je souhaiterais souligner que les grandes orientations de politique économique, nos orientations en matière de politique économique, ne sont pas uniquement valables pour la zone euro, mais pour l'ensemble du marché intérieur européen, le marché domestique européen pour l'Union européenne, et cela doit rester le cas, parce que nous souhaitons non pas nous diviser, mais continuer à évoluer ensemble.
L'Europe ne devrait cependant pas, à cause d'un manque d'initiative, entrer dans une nouvelle période creuse détruisant ce que nous avons atteint, à savoir le chômage le plus bas que nous ayons connu depuis dix ans. C'est pourquoi j'insiste une nouvelle fois sur le point suivant : en comparaison avec d'autres régions du monde, nous avons des investissements trop faibles dans la recherche et le développement, nous avons des investissements trop faibles en matière d'éducation et de formation continue et en ce qui concerne les investissements en matière d'infrastructures, pour lesquels ce Parlement s'est si souvent engagé et qu'il a également réclamés ; il existe encore un retard à combler. Nous avons absolument besoin, à côté de la stabilité monétaire et d'une solidité en matière de politique budgétaire, de voies novatrices conduisant à la stabilité sociale et la stabilité de la politique d'emploi. C'est ce que réclame le processus de Lisbonne !
Je regrette que cette présidence suédoise n'ait pas donné lieu à plus d'impulsions. Mais je regrette également énormément que nous n'ayons pas plus de transparence et de démocratie. La nécessité de la participation du Parlement européen au dialogue macro-économique, à l'élaboration et à l'adoption des grandes orientations de la politique économique ainsi qu'à la préparation des autres processus liés à Lisbonne et Stockholm, est absolue. Le cas échéant, nous devrons nous servir de la nouvelle Conférence intergouvernementale en 2004 pour donner plus de poids à nos revendications."@fr6
".
Signor Presidente, anch'io sono dell'opinione che l'economia sociale di mercato, compatibile dal punto di vista ambientale, sia un valido principio per la politica economica nell'Unione europea se essa darà seguito al processo avviato a Lisbona, ossia se le politiche economica, sociale, finanziaria e dell'occupazione verranno riunite in modo da formulare una concezione effettivamente sostenibile e poter finalmente applicare nell'Unione europea un
equilibrato e adeguato. Purtroppo gli orientamenti di massima della politica economica contengono ancora troppo pochi obiettivi qualitativi e quantitativi che consentano di non puntare soltanto unilateralmente su sgravi fiscali e tagli della spesa. Ritengo che un nuovo dibattito sulla qualità delle finanze pubbliche in tutti gli Stati membri, quale quello opportunamente stimolato dalla Commissione, possa consentirci di muoverci meglio in direzione di una crescita sostenuta dagli investimenti che abbia una valida ricaduta occupazionale.
Tutto ciò è senz'altro necessario. Sono dell'opinione che gli orientamenti di massima della politica economica debbano mirare maggiormente rispetto a quanto è stato fatto finora a una crescita sostenuta da investimenti e che le risorse umane debbano essere mobilitate per ottenere un aumento della capacità di occupazione. Attualmente nell'Unione europea si registra un certo pessimismo. A mio avviso, quello che si profila non è un rallentamento congiunturale a lungo termine, ma occorre fare tutto ciò che è possibile per evitare che l'andamento dell’economia statunitense si trasformi in un elemento di rischio per la situazione economica europea che sfugge a qualsiasi possibilità di controllo da parte dell'Unione europea
Tengo a sottolineare che gli orientamenti di massima della politica economica non valgono soltanto per la zona euro, bensì per l'intero mercato interno europeo, il mercato nazionale per l'Unione europea, e lo stesso dovrebbe avvenire anche in futuro visto che non abbiamo intenzione di dividerci ma vogliamo continuare a crescere insieme.
Tuttavia l'Europa non dovrebbe incorrere nuovamente un stasi congiunturale dovuta alla mancanza di iniziativa, che distruggerebbe il traguardo che abbiamo conquistato: il più basso tasso di disoccupazione degli ultimi dieci anni. Sottolineo pertanto ancora una volta che rispetto ad altre aree del mondo abbiamo investimenti troppo bassi nel settore ricerca e sviluppo e in quello dell’istruzione e della formazione permanente; anche per quanto riguarda gli investimenti nelle infrastrutture, sui quali questo Parlamento si è espresso spesso molto favorevolmente e che ha espressamente sollecitato, vi sono ancora dei ritardi da colmare. Oltre alla stabilità monetaria e alla solidità di bilancio abbiamo assolutamente bisogno anche di metodi innovativi per raggiungere la stabilità sociale e occupazionale. Questo è quanto ci chiede il processo di Lisbona!
Mi rammarico che nel corso dell’attuale Presidenza svedese del Consiglio non siano stati forniti ulteriori stimoli e deploro anche vivamente che non vi siano maggiore trasparenza e democrazia. La partecipazione del Parlamento europeo al dialogo macroeconomico, all'elaborazione e adozione degli orientamenti di massima di politica economica, nonché alla preparazione degli altri processi relativi a Lisbona e Stoccolma è una condizione imprescindibile. Dovremmo cogliere eventualmente l'opportunità dalla nuova Conferenza intergovernativa del 2004 per sostenere con maggiore vigore le nostre richieste."@it9
"Mr President, I too believe that a socially committed market economy with sound environmental credentials is a good model on which to base the economic policy of the European Union, provided it can continue what the Lisbon process set in motion, namely the integration of economic, employment, social and financial policies, thereby paving the way for the development of a genuinely sustainable strategy and for the implementation at long last of a balanced and appropriate policy mix in the European Union. Sadly, the broad economic policy guidelines still contain too little in the way of qualitative and quantitative targets that could inspire us to think beyond the narrow confines of tax cuts and spending cuts. I believe that a new debate on the quality of public finances in all Member States, which the Commission has gratifyingly initiated, can enable us to move more freely along the road to a form of investment-led growth that will create employment.
That is essential too. In my opinion, the broad economic policy guidelines must focus more sharply than hitherto on investment-led growth and on motivating people to enhance their employability. At the moment we are confronted by a certain degree of pessimism in the European Union. I do not believe that a sustained slide towards recession is threatening, but every possible step must be taken to ensure that the recent developments in the United States do not become such a risk to the European economy that the European Union is powerless to contain it.
I should like to emphasise that the broad economic policy guidelines, the aims of our economic policy, do not apply to the euro zone alone but to the entire single European market, the home market of the European Union, and that is how it should stay, because what we do not want to let ourselves be split in two but rather to go on growing closer together.
We in Europe, however, must not slide into another recession for want of initiative, into a slump that destroys what we have achieved, namely the lowest level of unemployment for ten years. Let me therefore re-emphasise that, compared with other regions of the world, we invest too little in research and development and in education and training, and even in the realm of infrastructural investments, which this House has so often commended and demanded, we are still lagging behind. Besides monetary stability and sound budgetary policies, it is also imperative that we find innovative ways of achieving social stability and a stable employment situation. This is what the Lisbon process requires of us.
I regret that we have not seen even more new ideas emerging during the Swedish Presidency of the Council. But I also bitterly regret that we do not have more transparency and democracy. The participation of the European Parliament in the macroeconomic dialogue, in the formulation and adoption of the broad economic policy guidelines and in the preparation of other processes connected with Lisbon and Stockholm is indispensable. If need be, we must use the next intergovernmental conference in 2004 to lend weight to our demands."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ook ik ben van mening dat een met het milieu verenigbare, sociale markteconomie een goed concept is voor het economisch beleid van de Europese Unie. Voorwaarde is wel dat die markteconomie datgene doet wat door het proces van Lissabon in gang is gezet, namelijk het integreren van het beleid op economisch, sociaal, financieel en werkgelegenheidsgebied. Op die manier kan eindelijk een echt solide concept worden ontwikkeld dat vervolgens via een evenwichtige en adequate beleidsmix in de Europee Unie ten uitvoer kan worden gelegd. Helaas bevatten de globale richtsnoeren voor het economisch beleid nog steeds te weinig kwalitatieve en kwantitatieve doelstellingen om ons in staat te stellen meer te doen dan alleen aan maar eenzijdige belastingverlagingen en bezuinigingen te denken. Naar mijn idee kan een nieuw debat over de kwaliteit van de overheidsfinanciering in alle lidstaten - waartoe de Commissie gelukkig al een aanzet heeft gegeven - ertoe leiden dat wij gemakkelijker een economische groei realiseren met een gunstige effect op de werkgelegenheid.
Dat is namelijk ook noodzakelijk. Ik vind dat de globale richtsnoeren voor het economisch beleid meer dan ooit moeten worden afgestemd op een investeringgerichte groei en het menselijk potentieel voor de verbetering van de werkgelegenheid moeten mobiliseren. Op dit moment is er een bepaald pessimisme in de Europese Unie waarneembaar. Volgens mij dreigt er weliswaar geen duurzame conjunctuurachteruitgang, maar men moet wel alles in het werk stellen om te voorkomen dat de ontwikkelingen in de Verenigde Staten een zodanig risico gaan vormen voor de conjunctuur in Europa dat deze niet meer beheersbaar is voor de Europese Unie.
Ik wil graag onderstrepen dat de globale richtsnoeren voor het economisch beleid - zeg maar onze beleidsmatige economische oriëntaties - niet alleen voor de eurozone gelden maar voor de hele Europese interne markt, voor de Europese thuismarkt, voor de Europese Unie. Zo moet het ook blijven, want wij laten ons niet opsplitsen. Wij willen juist dichter naar elkaar toe groeien.
Europa moet echter niet door een gebrek aan initiatieven wederom in een conjuncturele malaise terechtkomen die datgene wat we bereikt hebben, namelijk de laagste werkloosheid sinds tien jaar, weer tenietdoet. Daarom benadruk ik nog een keer dat wij in verhouding tot andere regio's in de wereld te weinig investeren in ontwikkeling en onderzoek, en ook te weinig in onderwijs en scholing. Daarnaast bestaat er nog een achterstand op het gebied van de infrastructurele investeringen, waarover in dit Parlement zo vaak positief is gesproken en waarom wij ook hebben verzocht. Naast monetaire stabiliteit en een solidair begrotingsbeleid, hebben we absoluut ook innovatieve methoden nodig om stabiliteit te creëren op het sociale vlak en op dat van het werkgelegenheidsbeleid. Dat vereist het proces van Lissabon!
Ik betreur dat het Zweedse Raadsvoorzitterschap niet nog meer stimulansen heeft gegeven, maar ik betreur ook ten zeerste dat wij niet over meer transparantie en democratie beschikken. Het is absoluut noodzakelijk dat het Europees Parlement niet alleen betrokken wordt bij de macro-economische dialoog en bij de ontwikkeling en het vaststellen van de globale richtsnoeren voor het economisch beleid, maar ook bij de voorbereiding van de andere processen die samenhangen met Lissabon en Stockholm. Indien nodig moeten we de nieuwe intergouvernementele conferentie in 2004 gebruiken om onze eisen kracht bij te zetten."@nl2
"Senhor Presidente, também eu partilho a opinião de que a economia social de mercado compatível com o ambiente constitui um modelo positivo para a política económica da União Europeia, se proporcionar aquilo que foi posto em marcha pelo processo de Lisboa, isto é, se congregar a política económica, social, financeira e do emprego de molde a que se desenvolva efectivamente um modelo sustentável e a que possa ser finalmente implementada na União Europeia uma
equilibrada e adequada. Infelizmente, das orientações gerais das políticas económicas, constam ainda muito poucos objectivos qualitativos e quantitativos que permitam não pensar apenas de forma unilateral em reduções de impostos e em cortes orçamentais. Penso que um novo debate sobre a qualidade das finanças públicas em todos os Estados-Membros, como foi sugerido pela Comissão – o que lhe agradecemos –, pode conduzir a que possamos evoluir melhor na via que nos conduza a um crescimento baseado no investimento e gerador de empregos.
De facto, isso também é importante. Penso ser preciso que as orientações gerais das políticas económicas se orientem mais estreitamente do que até agora para um crescimento baseado no investimento e mobilizem os recursos humanos em prol do reforço da aptidão para o emprego. Presentemente, vemos a União Europeia mergulhada num certo pessimismo. Sou de opinião que não estamos sob a ameaça de um arrefecimento prolongado da conjuntura, mas importa fazer tudo para não deixarmos que a evolução nos EUA se torne um perigo tal para a conjuntura na Europa, que se torne incontrolável para a União Europeia.
Gostaria de sublinhar que as orientações gerais das políticas económicas, as nossas orientações para a política económica, são válidas não apenas para a zona euro, mas também para a globalidade do mercado interno europeu, o mercado doméstico europeu para a União Europeia, e é isso que se deve manter, porque não desejamos dividir-nos, mas sim continuar a evoluir em conjunto.
No entanto, a Europa não deveria voltar a cair numa recessão conjuntural devido a uma falta de iniciativa que destrua aquilo que alcançámos, designadamente, a taxa de desemprego mais baixa dos últimos dez anos. Por isso, volto a salientar que, relativamente a outras regiões do mundo, o investimento na investigação e no desenvolvimento e o investimento na formação e na reciclagem são demasiado baixos e que ainda é necessário recuperar terreno nos investimentos em infra-estruturas, pelos quais este Parlamento já tantas vezes se empenhou e que igualmente reclamou. A par da estabilidade monetária e da solidez da política orçamental, são também absolutamente necessários caminhos inovadores para a estabilidade social e em matéria de política do emprego. É isso o que exige o processo de Lisboa!
Lamento que não tenham surgido mais impulsos durante esta Presidência do Conselho sueca. Mas também lamento imenso que não tenhamos mais transparência e democracia. É indispensável a participação do Parlamento Europeu no diálogo macroeconómico, na elaboração e na aprovação das orientações gerais das políticas económicas e na preparação dos restantes processos relacionados com Lisboa e Estocolmo. Eventualmente, teremos de aproveitar a nova Conferência Intergovernamental, em 2004, para imprimirmos mais força às nossas reivindicações."@pt11
".
Herr talman! Även jag anser att en social marknadsekonomi, som är ekologiskt godtagbar, är ett bra koncept för den ekonomiska politiken i Europeiska unionen, om den åstadkommer det som startades i och med Lissabonprocessen, nämligen att binda samman den ekonomiska politiken, social-, sysselsättnings- och finanspolitiken, så att ett bärkraftigt koncept faktiskt utvecklas, och en balanserad och lämplig
äntligen kan genomföras i Europeiska unionen. Beklagligt nog innehåller grunddragen i den ekonomiska politiken fortfarande alltför få kvalitativa och kvantitativa målsättningar, som gör det möjligt att inte bara ensidigt tänka på skattesänkningar och nedskärningar av utgifterna. Jag tror att en ny debatt om kvaliteten i de offentliga finanserna i alla medlemsstater, så som kommissionen tacknämligt nog har initierat, kan bidra till att vi närmar oss en investeringsstödd tillväxt, med effekter för sysselsättningen.
Detta är nämligen också nödvändigt. Jag anser att grunddragen i den ekonomiska politiken i högre grad än tidigare bör inriktas på en investeringsstödd tillväxt och mobilisera de mänskliga resurserna för att öka möjligheten till anställning. Vi kan för ögonblicket märka en viss pessimism i Europeiska unionen. Jag anser inte att vi hotas av någon varaktig konjunkturnedgång; men vi måste göra allt för att inte utvecklingen i USA skall medföra risker för konjunkturen i Europa, som Europeiska unionen inte längre kan behärska.
Jag vill understryka att grunddragen i den ekonomiska politiken, våra ekonomisk-politiska inriktningar inte bara gäller euroområdet, utan hela den europeiska inre marknaden, Europeiska unionens europeiska hemmamarknad, och så bör det också förbli, eftersom vi inte vill skiljas åt, utan vill fortsätta att växa samman.
Men Europa bör inte på grund av bristande initiativ återigen hamna i en konjunktursvacka som förstör det som vi uppnått, nämligen den lägsta arbetslösheten på tio år. Därför vill jag än en gång betona: Vi har i förhållande till andra regioner i världen alltför låga investeringar i fråga om utveckling och forskning, vi har alltför låga investeringar i utbildning och vidareutbildning, och även i fråga om infrastrukturinvesteringarna, som detta parlament redan så ofta har talat positivt om och även krävt, har vi ett uppdämt behov. Vid sidan om penningstabilitet och budgetpolitisk soliditet behöver vi absolut också innovativa vägar för att nå en social och sysselsättningspolitisk stabilitet. Det krävs i Lissabonprocessen!
Jag beklagar att det under detta svenska ordförandeskap i rådet inte har kommit ännu fler impulser. Men jag beklagar också utomordentligt att vi inte har mer öppenhet och demokrati. Det är oeftergivligt att Europaparlamentet deltar i den makroekonomiska dialogen, i utarbetandet och godkännandet av grunddragen i den ekonomiska politiken samt i förberedandet av de andra processerna i samband med Lissabon och Stockholm. Eventuellt måste vi använda den nya regeringskonferensen år 2004 för att ge eftertryck åt våra krav."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples